Titaaninen ilmastomittari

Luettavakseni osui julkaisu, jossa oli havaittu pohjoiskanadalaiselle järvelle vuosittain kerrostuviin sedimenttien sisältämän titaanin korreloivan lähimmän sääaseman osoittamaan lämpötilaan. Siten sedimenteissä oleva titaania voidaan käyttää puiden vuosilustojen tapaan vuoden tarkkuudella toimivana proxyna ilmaston kehittymisestä. 

Tätä tietoa hyödyntäen tutkijat selvittivät arktisen ilmaston kehitystä viimeisen 2 900 vuoden ajalla. Tulokset olivat niin mielenkiintoisia, että päätin jakaa tiedon niistä teidän kanssanne, arvoisat lukijani.

Ensinnäkin järven titaanipitoisuudet vahvistivat Pohjois-Atlantin vuosikymmenten skaalalla toimivan säännöllisen vaihtelun (AMO) toimineen koko tutkitun ajan. Lisäksi se herätti kysymyksiä AMO:n ja Pohjois-Atlantin lyhyemmän vaihtelun (NAO) yhteisvaikutuksesta, vaikka ei vastauksia antanutkaan.

Vähintäänkin yhtä mielenkiintoisena tuloksena lustojen titaanipitoisuudet vahvistivat noin sata vuotta ennen ajanlaskua alkaneen lämpimän ilmastojakson, joka päättyi vuoden 420 tienoilla. Tämä ajanjakso oli tutkitun proxytiedon perusteella 2900 vuoteen toiseksi lämpimin ajanjakso ja tunnetaan ennestään roomalaisena lämpökautena. 

Sitä seurasi keskiajan pimeänä ajanjaksona tunnettu vaihteleva kausi aina 800-luvun alulle asti, jossa näkyi myös erityisen kylmä jakso vuosina 535-660. Se tunnettaan myöhäisantiikin pikkujääkautena. Kaikista kylmintä oli kuitenkin 1300-luvulta 1800-luvulle ulottuneella ja Suomessakin nälänhätää aiheuttaneella pienellä jääkaudella. 

Pieni jääkausi oli kylmimmillään 1500-luvulla, minkä jälkeen kanadalaisjärven titaanikerrostumat osoittavat tasaista lämpenemistä siten, että lämpimintä on ollut viime vuosikymmenellä. Tämä lämpötilan 500-vuotinen tasainen nousu alkaa titaanidatan pienelle jääkaudelle mittaamasta vielä muitakin proxyjä alemmasta lämpötilasta 1500-luvulla.

* * *

Kaiken kaikkiaan tutkimus toi äärimmäisen mielenkiintoista lisävaloa maapallon ilmaston lämpötilavaihteluihin vahvistaessaan käsitystä siitä, että elämme juuri nyt poikkeuksellisen lämmintä ilmastojaksoa. Sen syistä proxytieto ei tietenkään itsessään osoita mitään, mutta siinä on muutamia piirteitä, joista olisi mukava saada lisätietoa.

Ensimmäinen niistä on tuo roomalainen lämpökausi, joka oli lähes yhtä lämmin kuin nykyinen ilmasto. Ulottuessaan pohjoiseen Kanadaan se ei ollut paikallinen ilmiö, kuten joskus on arveltu. Kysymys kuuluu siten, että jos tänä päivänä ilmastoa lämmittävät kasvihuonekaasut, niin mikä johti silloisen ilmaston lämpenemiseen koko pohjoisella Atlantilla ja sen rannikoilla – ja mahdollisesti jopa globaalisti?

Toinen lisätietoa kaipaava seikka on tuo pienen jääkauden vielä aiempiakin käsityksiä rankempi kylmyys. Koskiko se myös Eurooppaa, vai ilmenikö se noin kylmänä vain Atlantin toisella puolella? 

Jälkimmäiseen liittyen on myös kysyttävä, että mitä tarkoitti ilmaston tässä käsitellyn tutkimuksen valossa tasainen lämpeneminen jo 500 vuoden ajan – siis ilman oleellista viimeisen vuosisadan kiihtymistä. Liittyykö sekin kasvihuonekaasuihin, vai onko taustalla myös muita tekijöitä. Jos on, niin mikä on niiden suhteellinen tärkeys verrattuna kasvihuonekaasujen rooliin.

Kolmas iso kysymys on tietenkin se, että voiko nyt tutkittua titaanidataa seurata kauemmas menneisyyteen kuin nyt oli tehty. Eli miltä sen valossa näyttäisi esimerkiksi Atlanttinen lämpökausi, jolloin meidän tunturimme olivat kokonaan puiden peitossa? 

Lisäksi olisi mukava tietää, voidaanko samaa menetelmää käyttää myös muissa järvissä. Eli voitaisiinko titaanin esiintymistä järvien segmenttikerroksissa tutkimalla tehdä lämpötilasarjoja myös esimerkiksi Fennoskandiasta tai muualta maailmasta ja saada näin nykyistä kattavampi ja tarkempi kuva maapallon ilmastohistoriasta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjoisen merijään sulaminen siirtyi 20 vuodella
Ristiriitaiset ennusteet ensi talven säistä
11 300 vuotta ilmastohistoriaa

Pettäjän tie on helppo nakki

Kirjoitin 20. päivänä huhtikuuta eli reilu viikko sitten näin: "on todennäköistä, että saarikkolaiset saavat läpi joitakin vähemmän merkittäviä vaatimuksiaan - kuten vaikkapa turvetuottajien jonkinlaisen alasajo-avustuksen".

Eilen sitten kuulimme, että Marinin hallituksen punavihreän jakopoliittiset bileet jatkuvat ja edelle kirjoittamani turvemyönnytys annettiin sinänsä komean teatteriesityksen viime- ja tällä viikolla järjestäneelle Keskustalle. En kuitenkaan ole selvännäkijä, ennustaja, noita-akka enkä edes meedio. 

Olenpahan vain seurannut suomalaista politiikkaa, jossa Keskustan toiminta äänestäjiensä ja kaikkien muidenkin pettäjänä on jo liiankin helppo nakki arvattavaksi. Sen merkiksi soikoon siis Taisto Ahlgrenin laulu. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punavihreät vievät ja Keskusta vikisee
Jatkuvatko ekonomistien vieroksumat punavihreät bileet?
Annika Saarikko maalasi kuvan hallituksen kyvyistä

EU:n elvytyspaketti etenee omituisin perustein kohti hyväksyntäänsä

Perustusvaliokunta katsoi, ettei EU:n elvytyspakettia saa hyväksyä eduskunnassa yksinkertaisella äänten enemmistöllä, vaan sille tarvitaan kahden kolmasosan kannatus. Näin siksi, että kyseessä olisi Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävä toimivallan siirto Euroopan unionille.

Koska tämä asia on päivänselvä, on peräti omituista, että valiokunnan päätös syntyi äänestyspäätöksen kautta. Se osoittaa, etteivät ne valiokunnan jäsenet, jotka äänestivät tätä päätöstä vastaan, ole ymmärtäneet tehtäväänsä laillisen menon vartijoina vaan toimivat yksinkertaisesti poliittisin perustein.

Sen sijaan jatkossa kansanedustajilla on lupa ratkaista kantansa poliittisten tavoitteidensa mukaan. Siksi on ollut mielenkiintoista nähdä millä kaikilla tavoilla äänestykseen suhtaudutaan.

Juuri nyt näyttää siltä, että koko vihervasemmisto yhdessä ruotsalaisten kanssa tulee äänestämään budjettivallan osittaisesta siirtämisestä unionille, sillä juuri siitähän tässä paketissa on kyse. 

Pakettia vastaan eli Suomen taloudellisen itsenäisyyden säilyttämisen puolesta äänestänevät perussuomalaiset, kristilliset, Harkimo ja Turtiainen. Kokoomus on ilmoittanut äänestävänsä tyhjää, mutta muutama puolueen jäsen liittynee itsenäisyyttä kannattaviin. Enkä ihmettelisi, vaikka myös sitä vastaan äänestäviä ilmaantuisi.  

Myös kepulaisten ylivoimainen enemmistö äänestänee paketin puolesta, mutta ainakin edustaja Hoskonen sitä vastaan. Veikkaan, että joukosta löytyy myös joku muu vastaanpanija tai ainakin tyhjän äänestäjä.

Jollain tavalla kuvaavaa on se, millä perusteella pakettia lähdettiin heti perustusvaliokunnan päätöksen jälkeen puoltamaan. Pohjanoteeraus lienee Sirpa Pietikäisellä (kok), joka ajoi poliittiseen päätöksentekoomme häpeäkulttuuria. Eli Suomelle miljardeja euroja maksava - ja samalla tulonsiirtovirran pohjoisesta etelään avaava - paketti pitäisi saada läpi, koska muuten Suomelle koituisi häpeää. Voi pyhä yksinkertaisuus.

Muilta osin Kokoomus ei halua ottaa paketista vastuuta, mutta kertoi kuitenkin puheenjohtajansa suulla, ettei se halua tulla sen esteeksi. Puolueella on tässä asiassa siten sanatarkasti vastuuton EU-politiikka. 

Valtiovarainministeri Matti Vanhanen puolestaan kauhisteli, että paketin hylkääminen olisi "maanjäristyksen kokoinen asia". Siis mitä? Pitäisikö meidän hyväksyä taloudellisen itsenäisyyteemme menetys vain siksi, että asia on merkittävä?

Kaikista traagisin peruste löytyi kuitenkin Eurooppanuorilta, joiden mukaan paketti on hyväksyttävä siksi, ettei EU:lla ole sen kaatumisen varalta varasuunnitelmaa. Tämä on normaalin EU-käytännön mukaista (esimerkki, toinen ja kolmas), eikä siten tarkoita muuta kuin uutta todistetta Unionin kelvottomasta hallinnosta. Voisi kuvitella, että olisi pöyristyttävää, jos hallinnon kelvottomuutta käytetään perusteena paketin hyväksymiselle - mutta näköjään sekin on mahdollista silloin, kun usko on vahva.

Kaikesta edelle kirjoittamastani huolimatta olisin äärettömän yllättynyt, mikäli maallemme katastrofaalinen paketti ei menisi läpi eduskunnasta. Jos kokoomus äänestäisi kahta edustajaa lukuun ottamatta kokonaisuudessaan tyhjää ja hallitus Hoskosta lukuunottamatta sen puolesta syntyisi kaikkien ollessa paikalla seuraavat päätöslukemat: 115-49 paketin puolesta. Se tarkoittaa noin 70 prosentin kannatusta. 

Siten paketin hylkääminen vaatisi melkoisia muutoksia edelle kirjoittamiini ennakkoihin. Paketti kaatuisi esimerkiksi seuraavilla vaihtoehdoilla 

1. Seitsemäntoista kyllä-puolelle odotettua äänestäjää jättää äänensä käyttämättä
2. Kymmenen kokoomuslaista (kahden jo näin ilmoittaneen lisäksi) päättää äänestää pakettia vastaan
3. Kuusi kepulaista Hoskosen lisäksi päättää äänestää pakettia vastaan.

Jätän teidät - arvoisat lukijani - näissä tunnelmissa odottelemaan Suomen taloudellisesta itsenäisyydestä ison palasen lohkaisevan äänestyksen lopputulosta. Sekä valmistaumaan samalla maksamaan tästä ikuisuuteen etelä- ja itäeurooppalaisille aluetukia lisääntyvän verotuksen kautta.

 Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko eduskunta tehdä EU:n hallintoeliitin vastaisen päätöksen?
Elvytyskysymys eduskunnassa
Julkisen salaisuuden paljastuminen aiheutti reaktioita

Paavo Arhinmäki kiisti potkaisseensa autoa

Arhinmäen Paavo (vas) on tähän asti ollut tunnettu erityisesti toimistaan kulttuuri- ja urheiluministerinä.  Niille, jotka eivät muista tarjottakoon avainsanoina "sateenkaarilippua", "hirveätä sontaa", "alkoholia ja jääkiekon MM-kilpailuja" sekä "norjalaisten voitelua ja lääkitystä". Huonomuistisemmat voivat tarkastaa yksityiskohdat miehen nimen kohdalla olevasta linkistä.  

Eilisen uutisen mukaan Paavon väitetään haastaneen 19-vuotiasta nuorukaista tappeluun, ottaneen tätä rinnuksista kiinni ja samassa yhteydessä myös asettuneen auton eteen vaurioittaen sitä potkaisemalla. Arhinmäki luonnollisesti on kiistänyt tapahtumain kulun ja sanonut kyseessä olleen vain sanaharkkaa ja jalan nostamisen johtuneen suojautumisesta uhkaavasti lähesteeltä autolta. Avoimeksi tosin jäi, että mikä mahtaisi olla nuorukaisen motiivi keksiä moinen juttu - etenkin kun hän ei edes tuntenut Arhinmäkeä.

Nähdäkseni Paavoa tuskin kuitenkaan tuomitaan tapauksesta oikeudessa. Näin jo siitäkin syystä, että asiasta ensin kertoneella 19-vuotiaalla nuorukaisella ei ole vaatimuksia häntä rinnuksista kiinni ottanutta poliitikkoa kohtaan.

Sen sijaan lienee varmaa, että Paavon jo ennestään valtakunnantason poliitikoksi mielenkiintoinen maine kasvaa tapauksen johdosta entisestään. Oma arvioni on - huomioiden Paavon puoluetaustan - ettei tapauksella ole ainakaan heikentävää vaikutusta Helsingin pormestariksi pyrkivän Arhinmäen eikä hänen puolueensa kannatukseen kesäkuisissa kuntavaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paavo Arhinmäki ja Italian talouden opetukset
HS vähätteli ja Paavo Arhinmäki huuteli maahanmuuttoasioissa
Kiakkovieraat ja itsenäisyys

Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa

Helsingin sanomat kertoi, että maailman köyhemmille valtioille SARS-CoV-2-virusta vastaan valmistettuja rokotteita jakava WHO:n Covax-ohjelma on riippuvainen Intiassa tuotetuista rokotteista, mutta nyt se on joutunut vaikeuksiin, koska Intia pitää rokotteet itsellään käsiin räjähtäneen oman tautitilanteensa takia.

HS siteerasi jutussaan WHO:n maailmaa parantavaa naista, jonka mukaan rokotteiden jakautuminen epätasaisesti siten, että vauraammat maat ovat saaneet niitä kehitysmaita enemmän on ollut "törkeää niin eettisesti, moraalisesti kuin tieteellisesti”. 

Syyllisten penkille jutussa joutui erityisesti USA, joka on rajoittanut rokotteisiin tarvittavien materiaalien vientiä ulos maasta. Näin Intian rokotetuotanto on pienempää kuin se olisi, mikäli niiden kauppa kävisi normaalisti. Yhdysvaltain hallintoa syytettiin jutussa jopa "siitä, että se kylpee rokotteiden yltäkylläisyydessä" ehdittyään rokottamaan 41 prosenttia väestöstään. 

Myös EU:n kerrottiin harkitsevan intialaisten auttamista lähettämällä sinne pelastuspalveluhenkilöstöä. Sellaiseen kuuluu mm. lääkintähenkilöstöä, mutta rokotteista ei HS:n jutussa mainittu. 

Arvoisa lukijani saattaa tässä kohtaa ehkä kysyä, että missä luuraa nyt professorin oma ajatus kun hän vain referoi HS:n juttua. No tietenkin siinä älyllisessä epärehellisyydessä eli ilmeisen tarkoituksenmukaisessa harhaanjohtamisessa, minkä seurauksena HS:n toimittaja jätti yhden oleellisen asian mainitsematta halutessaan syyllistää Yhdysvaltoja ja samalla koko läntistä maailmaa. 

Tarkoitan tällä tietenkin sitä, että intialaisten tragedia juontaa vain ja ainoastaan heidän uskonnollisuudestaan ja yleisestä välinpitämättömyydestään. Nyt käsillä oleva tragedian käynnistymiseenhän johti ihmisten välinpitämättömyys suosituksista, minkä seurauksena he ovat osallistuneet tartuntariskistä piittaamatta viime kuukausina suuriin uskonnollisiin ja poliittisiin tapahtumiin sekä häihin ja krikettiotteluihin.

Suomalaisen sanonnan mukaan niin makaa kuin petaa. Ja juuri näin on käynyt intialaisille. Ja täsmälleen sama koskee myös meitä suomalaisia, jotka olemme kohtuullisen hyvin välttäneet COVID-19-pandemian suhteen riskikäyttäytymistä ja päässeet sen seurauksena kohtuullisen vähällä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö maahanmuuttajat rokottaa ennen kantasuomalaisia?
Ympäristöpaniikin lietsomisellakin on seurauksensa
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan

Annika Saarikko maalasi kuvan hallituksen kyvyistä

Kuten kaikki tiedämme, on parhaillaan käynnissä hallituksen sisäinen näytelmä eli kehysriihineuvottelu, jossa kannatuskriisissä kipuileva Keskusta tekee kaikkensa peittääkseen sen tosiasian, että puolue on hallituksessa vain vihervasemmiston aisankannattajana. 

Tämän poliittisen viihteen venymisen yhtenä syynä lienee ollut Keskustan puoluevaltuuston sääntömääräisen kokouksen osuminen juuri tähän viikonloppuun. Siellä puolueen ministerit olisivat mahdollisesti joutuneet vastuuseen puolivälieräriihessä tehdyistä ratkaisuista, mikäli ne olisivat valmistuneet aikataulussa. Niinpä he ryhtyivät vatkaamaan, sotkemaan ja politikoimaan, jotta nämä ratkaisut olisivat kaikkien nähtävillä vasta puoluevaltuuston kokouksen jälkeen.

Politikoimisen suuri merkitys nyt käynnissä olevassa teatteriesityksessä näkyy esimerkiksi siinä, ettei edes asiantuntijoille ole valjennut, mihin Keskusta lopulta oikein pyrkii. Tästä esimerkiksi käyvät tuoreessa uutisessa olleet valtiotieteen tohtorin kommentit, joiden mukaan 1) "ulkopuolisen on vaikea hahmottaa, mitä keskusta oikein haluaa talousasioissa ja tuskin se on heille itselleenkään kristallinkirkasta" ja 2) "neuvottelut ovat olleet vaikeat, koska keskusta ei tunnu oikein itsekään tietävän, mitä se haluaa".

Itse en edelleenkään siis usko, että Keskustan tavoitteena on hallituksen hajoaminen tai edes sen linjan oleellinen muuttaminen, vaan ainoastaan puolueen poliittisen kannatuksen nostaminen ja oman ministeripestin jatkuminen. Sitä tehdessään tuli puheenjohtaja Annika Saarikko antaneeksi myös nykyhallituksen osaamista äärimmäisen osuvasti kuvaavan lausunnon.

Sen mukaan "hallitus, joka ei pysty tekemään taloudenhoitoa koskevia päätöksiä, ei pysty huolehtimaan muistakaan tehtävistään". Niinpä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kissanhännänvetoa
Jatkuvatko ekonomistien vieroksumat punavihreät bileet?
Punavihreät vievät ja Keskusta vikisee

Nyt Yle alitti jopa itse asettamansa riman

Yleisradio julkaisi pienen uutisen, jossa kerrottiin tunisialaistaustaisen miehen puukottaneen naispoliisia, ja kuolleen sen jälkeen poliisien ampumiin luoteihin. Jutussa kerrottiin myös, että Ranskassa on aiemminkin tehty hyökkäyksiä poliisia vastaan. 

Sellaisista esimerkkinä verorahoitteinen mediamme kertoi sananvapaudesta kertoneen opettajan, Samuel Patyn, tappamisesta. Kahden tapauksen vertaaminen on sinänsä asiallista, mutta eivät ne islamistista murhaajaa ymmärtävät sanankäänteet, joita käytettiin. 

Ylen mukaan - nimittäin - "viime lokakuussa yläasteen opettaja Samuel Paty kuoli ääri-islamistin puukotettua häntä. Paty mestattiin lopuksi ja raaka tapaus sai ranskalaisten tunteet kuohumaan. Paty oli näyttänyt luokassa profeetta Muhammedista tehtyjä pilakuvia, jollaiset ovat suututtaneet muslimeja jo vuosien ajan eri puolilla maailmaa."

Tarkennettakoon vielä, että... eikä tarkennetakaan. Näin siksi, että arvoisa lukijani epäilemättä ymmärtää ilman rautalangasta vääntämistäkin mikä ongelma noissa lauseissa piilee. Mutta ilmeisesti jutun kirjoittanut toimittaja ei ole ymmärtänyt, koska on tekstin kirjoittanut ja vielä jälkikäteen korjaillutkin sitä. 

Todettakoon kuitenkin lopuksi, että Erkkomedian iltapäivälehden uutisen mukaan kyseinen tunisialainen oli ilmaissut oman motiivinsa huutamalla jumalansa suuruutta arabiankielellä juuri ennen puukotusta. Mutta tästä asiasta kertomiseen puolen miljardin euron Ylen varat, kyvyt tai tahto eivät sitten riittäneetkään. Kuten eivät siihenkään, että tapaukseen liittyen on pidätetty kolme muutakin ihmistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Teinitytön jorinat johtivat opettajan murhaan
Sananvapaus ja fasistinen ideologia
Minkälainen on tunisialainen ongelmanuori?

Kissanhännänvetoa

Hallitus käy neuvotteluita Suomen budjetin lähivuosien kehyksistä. Lehtitietojen mukaan niitä hallitsee kaksi asiaa: hallituksen pääministeri- ja aisankannattajapuolueen välinen kissanhännänveto sekä holtittoman julkisen sektorin velantoton suunnittelu.

Kaiken kaikkiaan minusta kuitenkin näyttää siltä, että menossa on vakavien neuvotteluiden sijaan suuren luokan poliittinen teatteri, jossa pääosia näyttelevät puolueiden puheenjohtajat - Sanna Marin (sd) ja Annika Saarikko (kepu) - luovat omille kannattajilleen näitä tyydyttävää kuvaa asioiden hoitamisesta. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka kauan esitys jatkuu ja mitkä asiat Keskusta saa lopulta esitellä voitonmerkeikseen, vaikka kokonaisuus johtaakin sille asiatason rökäletappioon.

Kaikkiaan on kuitenkin vaikea olla positiivisin mielin nyt nähtävästä tragediasta. Mutta lopulta on kuitenkin niin, että Marinin hallitus on jo valtakautensa puolivälissä eikä - kiitos koronapandemian - se ole pystynyt saamaan aikaa niin paljon pahaa, kuin vuoden 2019 hallitusneuvotteluiden aikana pelättiin.

* * *

Ei kuitenkaan niin synkkää, ettei jotain hyvää. Eilisen päivän positiivisiin uutisiin kuului nimittäin yllättäen tullut ilmastopaneelin puheenjohtajan, professori Markku Ollikaisen, kannanotto, jonka mukaan Suomi on riittävässä vauhdissa saavuttaakseen ilmastoneutraaliuden suunnitellussa aikataulussa. Tai oikeastaan vielä nopeammin, sillä professorin mukaan "päästöt ovat vähentyneet nopeampaan tahtiin kuin hiilineutraaliuspolku edellyttää".

Nähtäväksi kuitenkin jää, ottaako Suomi tästä eteenpäin rauhallisemmin kuin tähän asti. Ja pidämmekö me huolen siitä, ettemme joudu esimerkiksi vähentämään metsiemme hyödyntämistä muun EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Sehän tarkoittaisi käytännössä sitä, että muut EU-maat saisivat jäädä kasvihuonekaasupäästötavoitteistaan jälkeen, jos vastaavasti suomalaisten metsien hiilinielut kasvaisivat. 

Tässä tilanteessa olisikin tärkeää, että Suomi yksiselitteisesti hylkäisi EU:n ns. taksonomiasuunnitelman, jonka pohjalta edelle kuvaamani kauhuskenaario olisi mahdollinen. Jos Unioni pääsee hallitsemaan maamme vihreä kultaa, on varmaa, ettei sen hallinta enää koskaan palaa suomalaisille.

Elämme siis jälleen kerran jännittäviä aikoja. Toivon mukaan niistä selvitään siten, että voittajiksi osoittautuvat lopulta suomalaiset ihmiset säilyttäen hyvän elämän edellytykset täällä pohjoisessa kotimaassaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jatkuvatko ekonomistien vieroksumat punavihreät bileet? 
Punavihreät vievät ja Keskusta vikisee
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?

Lainsäädäntömme on vajonnut lasten ymmärryskyvyn tasolle

Me kaikki todellisen sananvapauden kannattajat muistamme hyvin sen, kuinka toimittaja Johanna Vehkoo sai käräjäoikeudessa ja myös hovioikeudessa langettavan tuomion sananvapausrikoksesta. Sen syynä oli oululaisen grooming-ringin julkisuuteen tuomaan Junes Lokkaan kohdistunut halventava nimittely. 

Eiliset uutiset puolestaan kertoivat, että myös Iltalehden toimittaja Tommi Parkkosen joutuu oikeuteen Junes Lokan kunnianloukkauksesta. Näin siksi, että hän oli kutsunut tätä muun muassa ihmiskunnan loppusijoitussaastaksi. Ei käy kieltäminen, että Parkkonen syyllistyi erittäin rumaan nimittelyyn.

Myös Junes Lokka itse on saanut langettavia tuomioita muun muassa kutsumalla islaminuskoisia typeriksi ja sairaiksi. Sen sijaan ex-presidentti Tarja Halosen (sd) kielenkäyttö alaisiaan kohtaan - sisältäen esimerkiksi virkamiehen nimittelyn lahtarin äpäräksi ei vanhentumisen takia voi enää johtaa syytteisiin, mutta saattaisi hyvinkin johtaa, jos se tapahtuisi tänä päivänä.

Kaikki edelle kirjoittamani osoittaa, ettei suomalainen lainsäädäntö ole ajan tasalla, vaan on ajautunut lasten ymmärryskyvyn tasolle. 1960-luvullahan oli mielensä pahoittaneita lapsia tapana ohjeistaa, ettei "haukku haavaa tee". Ja korostaa, että "toisten nimittely on rumaa". Tai että "se joka haukkuu on itse".

Ajatuksena silloisessa kasvatuksessa oli, että koska nimittely ei ole asiallista, ei siitä myöskään kannata mieltään pahoittaa, saati suuttua. Mutta nyt asiat ovat toisin ja typeristä ihmisten luonnehdinnoista on oikeus loukkaantua pikkulapsen tavoin verisesti. Ja koska nimittelyn kohde ei enää ole lapsi, on hänellä oikeus viedä asia jopa oikeuteen - näin siinäkin tapauksessa, että luonnehdinta kertoo paljon enemmän sanojastaan kuin sen kohteesta.

Asialla ei muuten olisi merkitystä, mutta edellä kuvatun kaltaiset turhanaikaiset oikeudenkäynnit eivät ole ilmaisia ja lisäksi ne kuormittavat muutenkin ruuhkaisia oikeusistuimia. Minkä seurauksena monenlaiset tarpeelliseksi katsottavat oikeudenkäynnit viivästyvät. 

Ja mikä vielä vakavampaa, nimittelyistä nostettavat oikeudenkäynnit peittävät usein alleen puheena olleita todellisia ongelmia ja sitä kautta rajoittavat sananvapautta. Tai ainakin esille nostettujen asioiden näkyvyyttä yhteiskunnallisessa keskustelussa. 

Tämä ei ole millään tavalla kansakunnan etu, koska niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus.  

Pahimmillaan sananvapauden rajoittaminen on johtanut Suomessa käsittämättömiin vainoihin. Tunnetuin esimerkki tästä on Päivi Räsäsen (krist) tapaus, jossa valtakunnansyyttäjä on hyökännyt häntä vastaan kerta toisensa jälkeen Raamatun tekstien vanhojen siteerausten takia. 

Näistä syistä, vaikka toki valtakunnassa on juuri nyt akuutimpiakin asioita hoidettavana, tulisi lainsäätäjän niiden ohella tarkastella myös lainsäädäntöämme sananvapauden pohjalta ja poistaa sieltä sananvapautta tarpeettomasti rajoittavat pykälät - kuten kaiken sellaisen, joka liittyy enemmän sanojasta kuin sen kohteesta kertovaan kielenkäyttöön. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demokratian ja sananvapauden puolesta
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo
Oulun tapauksen poikimaa huumoria

Helsingin rautatieaseman henkirikoksen pitäisi herättää hallitus

Ihmettelin muutama päivä sitten sitä, että ovatko suomalaiset mediat heränneet ulkomaalaistaustaisten miesten suomalaisnaisiin kohdistaman väkivallan yleisyyteen, ja tahtoneet siten varoittaa epäsuorasti kaikkia kauniimpaan sukupuoleen kuuluvia. En edelleenkään tiedä vastausta, mutta eilen mediamme (esim. Iltalehti, MTV3, Yle ja Helsingin Sanomat) kertoivat laajalti myös ulkomaalaistaustaisten nuorten Helsingin rautatieasemalla tekemästä henkirikoksesta, jossa 24-vuotias mies puukotettiin kuoliaaksi. 

Lehtitietojen mukaan kyse oli kahden pääosin ulkomaalaistaustaisista koostuvan joukon sanaharkasta lähteneestä tilanteesta, joka päätyi joukkotappeluun, jossa käytettiin myös astaloita. Muille yhteenottoon osallistuneille kuin puukotetulle ei aiheutunut merkittäviä vammoja. 

Tilannetta valaisi Iltalehden jutussa rikostarkastaja Jari Koski, jonka mukaan "puhutaan henkilöistä, joille koulu ei maistu. Heillä voi olla sosiaalitoimen asiakkuus... Varsin usein nuorten tekemien juttujen selvittämisessä käytetään tulkkeja. Erityisesti ryöstörikoksissa ulkomaalaistaustaisten epäiltyjen osuus on huomattava. Tätä asiaa on turha kiistää. Siitä, että olemme siirtymässä jonkinlaisen jengiytymisen polulle on näkyvillä merkkejä nimenomaan ulkomaalaistaustaisten nuorten keskuudessa."

Hänen mukaansa on oltava huolissaan, "jos tästä nuorten vakavasta väkivaltarikollisuudesta tulee trendi ja se yleistyy entisestään... jos meille kasvaa sukupolvi, jossa pikkupojasta asti on normaalia tuikkia toisia puukolla ja ampua, niin silloin ollaan pulassa." 

Se, mihin valtamediamme eivät näytä edelleenkään taipuvan liittyy maahanmuuttopolitiikkamme seurausten samankaltaisuuteen Ruotsissa aiemmin tapahtuneen kehityksen kanssa. Siellähän ulkomaalaistaustaisten nuorten jengiytyminen on johtanut alueellisen segregaation syvenemiseen aina sille tasolle, ettei valtiovallalla ole enää otetta kaikkiin ruotsalaisiin lähiöihin. 

Samalla nämä jengit käyvät keskenään valtataistelua, jossa käytetään jopa raskaita tuliaseita, pommeja ja käsikranaatteja. Jopa virkavalta joutuu lähes säännöllisesti hyökkäysten kohteeksi, eivätkä edes sivulliset ole turvassa.

Siksi juuri nyt olisi - viimeistään - aika ottaa maahanmuuttopolitiikkamme ongelmat vakavasti myös maamme hallituksessa. Ensimmäisenä askeleena olisi huolehdittava siitä, ettei ongelmakulttuureista maahamme tulevien henkilöiden määrä nouse jälleen kasvuun COVID-19 pandemian jälkeen. 

Toiseksi olisi huolehdittava siitä, etteivät maassa ilman oleskelulupaa olevat henkilöt olisi tekemisissä muun väestön kanssa, vaan heidän palauttamisestaan kotimaihinsa olisi huolehdittava. Tai ellei se ole mahdollista, heidät pidettäisiin jollain muulla tavalla erossa muista ihmisistä. 

Kolmanneksi olisi muutettava humanitaarisen maahanmuuton käytäntöjä siten, että päätös olisi aina määräaikainen ja palauttaminen automaattista, mikäli turvapaikan tarve on kadonnut. 

Neljänneksi olisi huolehdittava, että maamme vetovoimatekijöitä kehitysmaalaisten parissa vähennettäisiin esimerkiksi työntekovelvoitteella ylläpitoa vastaan. Toisin sanoen heiltä olisi evättävä kantaväestön vastikkeeton sosiaaliturva.

Viidenneksi kotoutumista olisi edistettävä suomalaisen kielen (suomi tai ruotsi) ja kulttuurin opiskelupakolla, jossa maassaolon edellytyksenä olisi testein mitattu edistyminen. Ei ole kohtuutonta vaatia kielen alkeiden oppimista muutamassa kuukaudessa ja sen käytännön tarpeisiin riittävän sujuvaa käyttöä vuoden opiskelun jälkeen. Tai suomalaisten käytöstapojen omaksumista ennen oleskeluluvan myöntämistä.

Kuudenneksi tulisi lainkuuliaisuutta edistää säätämällä maasta poistaminen automaattiseksi seuraukseksi kaikista rikoksista, joista annettava maksimirangaistus olisi laissa säädetty yli vuoden mittaiseksi vankeudeksi. Tämän pitäisi koskea myös sellaisia Suomessa syntyneitä rikoksentekijöitä, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla.

On selvää, että mikäli Sanna Marinin (sd) tai sitä seuraavat hallitukset eivät ryhdy edellä kuvaamani kaltaisiin lainsäädännöllisiin toimiin - tai eduskunta ei sellaisia hyväksy - on Suomen tulevaisuus nähtävissä Pohjanlahden länsipuolella. Tätä tuskin kukaan suomalainen haluaa, joten toimettomaksi jääminen on katsottava hyökkäykseksi suomalaisten tulevaisuutta vastaan. 

Tätä asiaa ei muuta miksikään se, että suurin osa suomalaisista näyttää vaaleista toiseen äänestävän ruotsalaistyyppisen kehityksen puolesta. Syyksi sille epäilen vaalikarjan harhaanjohtamista tosiasioita salailemalla sekä sen seurauksena muiden asioiden pitämistä maahanmuuttoa tärkeämpinä perusteina äänestyskopissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ohisalo ja ruotsalaistyyppisen jengirikollisuuden torjunta
Ei uutta pohjoismaiden kehitysmaalaistumisrintamalta
Valikoiva uutisointi vääristää

Jatkuvatko ekonomistien vieroksumat punavihreät bileet?

Helsingin sanomat oli teettänyt ekonomisteilla mielipidekyselyn, jossa selvitettiin heidän näkemystään siitä, kuinka Suomen velkavetoista taloutta tulisi hoitaa jatkossa. Selvä enemmistö eli peräti 71 prosenttia ekonomisteista leikkaisi julkista taloutta. Noin puolet kannatti verotuksen kiristämistä.

Sanna Marinin (sd) punavihreää hallitusta taustalla ilmiselvästi tukevan HS:n jutun otsikko oli totutun harhaanjohtava. Sen mukaan "puolet ekonomisteista aloittaisi leikkaukset tai veronkiristykset jo tällä vaalikaudella".

Otsikko ei sinänsä valehdellut, mutta siitä syntyi vaikutelma, jonka mukaan ekonomistit olisivat kovinkin erimielisiä toimenpiteiden kiireellisyydestä. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä vain 13 prosenttia halusi siirtää leikkauksia tai veronkiristyksiä pidemmälle tulevaisuuteen. Loput eivät osanneet tai halunneet ottaa asiaan kantaa.

Toisin sanoen otsikointi tuki Marinin hallituksen vasemmistosiiven näkemyksiä, joiden mukaan julkisen talouden tasapinottamisella ei ole sen suurempaa kiirettä. Tragikoominen esimerkki tästä oli ministeri Jussi Saramon (vas) äskettäinen ulostulo, jonka mukaan hallitus on sitoutunut vastuullisesti hoitamaan asian sen jälkeen kun se on luopunut vallasta. 

Tämä on yksi niistä asioista, joista vihervasemmiston apupuolue Keskustan ministerit ovat kipuilleet, mutta eivät ryhtyneet toimenpiteisiin. Nähtäväksi jää, saako puolueen kenttäväki ministeristöään ruotuun ensi viikonlopun puoluevaltuuston kokouksessa.

Jos näin käy, on puolueella ja maan hallituksella kaksi vaihtoehtoa. Joko Keskustan joihinkin vaatimuksiin suostutaan tai vaihtoehtoisesti maalaisliittolaisten perilliset joutuvat jättämään hallituksen ja se kaatuu eduskuntakannatuksen puutteeseen. Siten on todennäköistä, että saarikkolaiset saavat läpi joitakin vähemmän merkittäviä vaatimuksiaan - kuten vaikkapa turvetuottajien jonkinlaisen alasajo-avustuksen. 

Samoilla linjoilla oli oppositiojohtaja Jussi Halla-aho (ps), joka arveli eilen keskustan saavan joitakin vaatimuksiaan läpi, jotta Marinin hallitus pysyisi pystyssä. Tosin hän samaan hengenvetoon epäili pääministerin rationaalisia kykyjä eli taktista osaamista houkutella porkkanaa tarjoamalla Keskustaa jatkamaan hallituksen käynnissä olevia punavihreitä "bileitä" - viimeinen sanavalinta suoraan Halla-aholta.

Omalta osaltani oletan Marinin ymmärtävän asian, etenkin kun Halla-aho on sen nyt hänelle rautalangasta vääntänyt. Mutta ei kuitenkaan vielä nuolaista, sillä myös meillä äänestäjillä on mahdollisuus tuoda näkemyksemme esiin. Sen saamme kesäkuulle siirretyissä kunnallisvaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punavihreät vievät ja Keskusta vikisee
Poliittinen kytkykauppa
HS:n väite: Keskusta ei ole vihervasemmiston apupuolue

 

    

Punavihreät vievät ja Keskusta vikisee

Suomen hallituksessa vallitsee tunnetusti selvä marssijärjestys: vihervasemmisto vie ja Keskusta vikisee. Jälkimmäisestä saimme uuden esimerkin eilen, kun puheenjohtaja Annika Saarikko (kepu) valitti turpeen alasajon tapahtuneen liian nopeasti.

Oikeassahan Saarikko on itse asiassa, eli hallituksen täydellisessä epäonnistumisessa turpeen hallitussa alasajossa. Sen seurauksena turvealan yrittäjät ovat vaarassa joutua puille paljaille, kun tulovirta katkeaa ja käsiin jää turpeennostoon hankittu kalusto, jolle ei ole käyttöä millään muulla toimialalla. Pahimmillaan laitteiden ostamiseen otetut lainat ovat vielä maksamatta.

Sikäli Saarikon vikinä on kuitenkin aiheetonta, että itsehän hän ja hänen puolueensa ovat saaneet turpeen alasajon aikaiseksi. Vai unohtiko hän olevansa asiasta päättäneen hallituksen ministeri? 

Nähtäväksi jää miten turveasiassa käy. Helppoa turveyrittäjien auttaminen ei kuitenkaan ole, sillä Emma Kari (vihr) ehti jo viikko sitten sanoa, että "on tärkeää, että ihmisiä tuetaan, vaikka itse alaa ei tueta." 

Tällä hän tarkoitti esimerkiksi turveyrittäjien uudelleenkouluttautumisen tukemista. Ja painotti, ettei hallitus tule tekemään turpeen energiapolttoa tukevia päätöksiä. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, onko Saarikolla puoluetovereineen lihaksia vihreiden ministereiden ylikävelyyn.

Koko tapaus on joka tapauksessa nykyistä hallitusta hyvin kuvaava. Ympäristö- ja maailmanparannusasiat on asetettu kaikessa toiminnassa etusijalle Keskustan vikinästä huolimatta. Laskun maksavat sitten aikanaan veronmaksajat. 

Jotain hallituksesta kertonee sekin, että ministeri Jussi Saramo (vas) totesi julkisen talouden tasapainottamisesta seuraavasti: "hallitus on sitoutunut siihen, että se tapahtuu tän vuosikymmenen loppuun mennessä". Kun toimittaja totesi, ettei nykyinen hallitus ole silloin enää vallassa, hän vastasi seuraavasti: "ei kyllä, mutta totta kai pitää aina vastuullisesti katsoa eteenpäin".

Aika mielenkiintoinen näkemys ministeriltä sitoutuneisuudesta ja vastuullisuudesta. Mutta tämäkään ei näyttäisi hillitsevän saarikkolaisten ministeriautohimoa. Tämä nähtäneen valitettavasti myös alkaneella viikolla, kun ministerit kokoontuvat päättämään valtion tulevasta rahankäytöstä - vaikka toivonkin hartaasti olevani tällä kertaa väärässä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voi että me naurettiin...
Ei-vasemmistolaisen Suomen johtava puolue
Punavihreä Suomi

Vastinetta puolen miljardin Yle-verolle

Suomalaiset veronmaksajat ja yritykset on pakotettu tukemaan yleisradiotoimintaa noin 500 miljoonalla eurolla vuodessa. Sen vastineeksi meille on luvattu korkeatasoista ja puolueetonta tiedonvälitystä.

Tästä esimerkkinä verorahoitteinen mediamme julkaisi eilen jutun, jossa pohdittiin sosiaalisessa mediassa yleisesti käytössä olevien emojien käyttöä. Koska asia on puolen miljardin euron arvoinen, autan tämän tärkeän tiedon levittämisessä kansan keskuuteen.

Ensinnäkin moni ihminen käyttää omaa ihonväriään tummempia emojeja. Suuri kysymys kuuluu, että onko sopivaa, jos valkoinen ihminen käyttää ruskeaa peukkua.

Asiassa on haastateltu monimuotoisuuskonsulttia, jonka mukaan vastaus riippuu tilanteesta. Pahinta on, mikäli peukuttaja sivuuttaa oman valkoisuutensa eikä tiedosta oman ihonvärinsä tuomia etuoikeuksia. 

Hän jopa rinnasti ruskean emojin käyttämisen kulttuuriseen omimiseen ottaen vertauskohdaksi hijab-emojin käyttämisen silloin, kun ei itse verhoudu sellaiseen. Perusteluna näkemykselle hän esitti, että vain musliminainen voi tietää, miltä huivin käyttö todellisuudessa tuntuu ja mitä syrjinnänmuotoja käyttäjään kohdistuu.

Juttuun haastateltiin myös sukupuolentutkijaa, joka huomautti, että ruskean emojin käytön syynä saattaa joskus olla myös häpeä omasta valkoisesta ihonväristä. Sen osalta hän ystävällisesti huomautti, ettei tähän syyllisuuteen kannata jäädä "vellomaan", koska ihminen ei voi mitään ihonvärilleen.

Sukupuolentutkija huomautti myös, että emojeissa käytetty keltainen väri on ongelmallinen, koska sen jälkeen kun siihen on lisätty käsiä ja jalkoja, olemme alkaneet nähdä sen valkoihoisena. Tässä kohtaa jouduin kiittämään nöyrästi, koska ilman tätä ohjeistusta en olisi ehkä huomannut tätä asiaa ja sen ongelmallisuutta.

Jutussa on muutakin tuikitärkeää informaatiota emojien käytöstä ja niiden valikoimaan sisältyvistä stereotypioista. Siinä valistetaan meitä esimerkiksi tiedolla siitä, että monietniset pariskunnat saavat käyttöönsä uuden emojin. 

Se on pariskuntamerkki, jossa "kunkin" puolison ihonväriä ja sukupuolta voi säätää. Harmi kyllä, jutussa ei mainita, viittaako siinä käytetty sana "kunkin", että myös puolisoiden lukumäärä on valittavissa. 

Jutusta valveutuneena huomasin kuitenkin sellaisen kauhean puutoksen, ettei käytettävissä ole emojia, jossa myös puolisoiden lajin voisi valita eikä monilajiselle parisuhteelle siten ole käytettävissä omaa emojia. Ja vielä vähemmän sellaista on polygaamiselle monilajiselle suhteelle. Voisivatkohan yleisradion toimittajat tai vaikkapa Helsingin yliopiston sukupuolentutkijat suunnitella sellaiset?

Kaiken kaikkiaan koen jutun luettuani saaneeni vankkaa vastinetta maksamalleni Yle-verolle. Ilman edellä referoimani jutun lukemista en olisi tullut ajatelleeksi emojien monia merkityksiä, ja olisin saattanut ajattelemattomuuttani syyllistyä jonkinlaiseen emojien vihakäyttöön ja kulttuuriseen omimiseen. 

Kiitos tämän puolen miljardin veron, riski sellaiseen on nyt selvästi pienempi ja sen seurauksena maailma epäilemättä pelastuu. Niinpä maksan entistä tyytyväisempänä oman vero-osuuteni korkeatasoisen ja puolueettoman yleisradiotoiminnan tukemiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo valehteli - Yle salasi ministerin arvostelun
Ylen toimintaa valaiseva metsäkeskustelu
Muhammed ja Ylen intiaanipäähine

Varoittavatko mediamme maahanmuuttajaraiskaajista?

Iltalehti kertoi miehestä, joka raiskasi hiekkatiellä naisen ja väitti pokerina oikeudessa, että tämä tahtoi seksiä. Mies oli saapunut Suomeen turvapaikanhakijana, mutta siitä huolimatta oikeus arveli, että miehen esittämä tapahtumainkulku ventovieraiden vapaaehtoisesta yhdynnästä liikennöidyn tien vieressä on yleisen elämänkokemuksen perusteella erittäin epätodennäköinen ja päätti passittaa tämän lusimaan muutamaksi vuodeksi.

Myös Helsingin sanomat kertoi eräästä Kemalista, joka oli harrastanut netin kautta törkeää hyväksikäyttöä yhdeksää lasta kohtaan. Kaikkiaan uhreja oli ollut peräti 43. Kemal ei siis ollut mikään pikkutekijä.

Sain myös eilen aiheen kirjoittaa hiukan samantapaisesta asiasta. Siinä kyse oli 14-vuotiaan tytön raiskanneesta irakilaismiehestä ja jutun juurena MTV3:n uutinen.

Tämän blogin lukijoille tiettyjen maahanmuuttajaryhmien korkea raiskausaktiivisuus ei liene uutinen. Eikä itsellenikään.

Sen sijaan se, että suomalaismediat yksi kerrallaan uutisoivat aiheesta samaan aikaan herättää kysymyksen. Siis miksi monta mediaa ja useita tapauksia, vaikka tavallisesti näistä ei paljon hiiskuta?

Voisikohan olla niin, että eri medioiden toimittajat kokevat normaalista vaikenemiskulttuuristaan huonoa omaatuntoa ja haluavat näin ramadanin alkaessa ja kesän tullessa varoittaa epäsuorasti suomalaisnaisia ja -lapsia heitä kaduilla ja internetissä uhkaavasta riskistä. Vai olenko sittenkin taipuvainen näkemään tässä jonkinlaista toimittajien yhteistoimintaa, vaikka todellisuudessa juttusumassa on kyse ainoastaan sattumasta?

Joka tapauksessa kaikille suomalaisnaisille ja -lapsille on syytä muistuttaa, että viime vuosien suomalaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksena on kaupunkeihimme luotu heihin kohdistuva riskitekijä, joka on kaduilla ja internetissä liikuttaessa syytä ottaa huomioon. Näin siitä huolimatta, että jokaisella naisella ja lapsella pitäisi Suomessa olla oikeus kulkea missä tahansa ja mihin aikaan tahansa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Teini-ikäisten tyttöjen vanhemmille
Uudenvuodenlupauspyyntö valtamedialle, poliitikoille ja virkamiehille
"Ei tarvitse olla vihainen maahanmuuttajille, vaikka he välillä raiskaavat yhden tai kaksi pikkutyttöä"

Kiitokset Turun hovioikeudelle

Tässä on usein tullut ihmetellyksi suomalaisen oikeuslaitoksen - etenkin sen korkeampien asteiden - toimintaa. Nyt täytyy kuitenkin antaa myös kiitosta. 

Näin siksi, että nykyään 30-vuotias irakilaismies tuomittiin Turun hovioikeudessa neljän vuoden vankeusrangaistukseen touko–heinäkuussa 2014 tapahtuneista törkeästä raiskauksesta, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ihmiskaupasta ja pahoinpitelystä. Uhri oli 14-vuotias. 

Kiitoksen tässä ansaitsee erityisesti se, että hovioikeus muutti käräjäoikeuden ratkaisun, jossa suurin osa syytteistä hylättiin. Näin raiskattu ja pahoinpidelty lapsivaimo sai oikeutta ja omaa kulttuuriaan noudattanut mies - sekä hänen yhteisönsä - muistutuksen siitä, että viime kädessä Suomessa vallitsee Suomen laki, eikä sharia tai profeetta Muhammedin esimerkki.

Toki olisi ollut vielä parempi, jos kulttuurinsa suhteen sopeutumiskyvytön irakilaismies olisi oikeuden päätöksellä palautettu kotimaahansa. Näin ei kuitenkaan käynyt ainakaan asiasta kertoneiden uutisten mukaan. 

* * *

Tämän kirjoituksen lopuksi haluan muistuttaa siitä, että keskusteluosiota voidaan pitää vapaana ennakkosensuurista vain silloin, jos siellä ei esiinny henkilöihin kohdistuvaa uhkailuja, kansanryhmää vastaan kohdistuvaa kiihottamista, vallankumoukseen agitointia tai muuta rikollista viestintää. Tämän sanominen on tullut ajankohtaiseksi siitä syystä, että olen viime aikoina joutunut poistamaan useita kommentteja. 

Pyydän siksi teitä kaikkia - arvoisat lukijani - huomioimaan tämän asian tahtoessanne ottaa kantaa kirjoituksiini. Samalla tahdon kuitenkin kiittää siitä, että ylivoimaisesti suurin osa blogiini tulleista kommenteista on ollut asiallisia: niitä on ollut mukava lukea. 

Lisäperusteluita pyynnölleni voitte halutessaan katsoa tämän kirjoituksen kolmannesta osiosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eikö Suomessa ole oikeutta eikä kohtuutta?
Uudenvuodenlupauspyyntö valtamedialle, poliitikoille ja virkamiehille
Riskejä, ymmärrystä ja pelisääntöjä

Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja

Kehitysmaista Eurooppaan suuntautunut kansainvaellus on koronaviruspandemian aikana ollut viime vuosia vähäisempi. Juuri nyt maailmalla on kuitenkin tapahtumia, jotka saattavat hyvinkin lisätä ihmisvirran voimakkuutta oleellisesti pandemian hellittäessä - ja vieläpä sellaisista maista, joista tulevat ihmiset aiheuttavat vastaanottajamaille suurimpia kustannuksia. 

Yksi tähän viittaava seikka on Yhdysvaltain päätös vetää sotilaansa pois Afganistanista viimeistään syksyllä. Jos maan hallituksen ja Talebanin välillä syntyy sen jälkeen taisteluita ja koko yhteiskunta ajautuu sekasortoon, lienee vain ajan kysymys kun ihmissalakuljettajat saavat järjestetyksi liiketoimintansa siten, että EU:n rajat ylittävä asylum-sirkus käynnistyy jälleen.

Toinen huolestuttava uutinen kuuluu Somalian suunnalta. Siellä vallassa oleva presidentti on päättänyt omavaltaisesti pitää valtaa vielä pari lisävuotta. Jos tämä herättää maassa vallankaappaushenkeä ja käynnistää sisällissodan, ei liene epäilystä pohjoiseen matkaavan somalivirran kiihtymisestä.

Molemmissa valtioissa levottomuuksien - ja siten myös kansainvaelluksen - työntövoimana toimii hillitön väestönkasvu. Somaliassa on joka vuosi 1,75 prosenttia enemmän ihmisiä kuin vuotta aiemmin - se tarkoittaa lähes 200 000 ihmistä. Afganistanissa väestö kasvaa vieläkin nopeammin eli 2,25 prosentin vauhdilla - eli afgaaneja on joka vuosi noin 700 000 enemmän kuin edellisenä.

Nähtäväksi siis jää kuinka poliittinen tilanne kehittyy edellä mainituissa valtioissa. Ja kuinka valmis EU on ottamaan vastaan tulijoukon. Eli pitääkö Unionin raja, vai sortuvatko EU:n poliittiset päättäjät jälleen kerran avustamaan tulijoita näiden pyrkimyksissä. 

Varmaa on vain se, että jos tulijavirta kiihtyy, kiihtyy eurooppalaisten valtioiden muutosprosessi entistä nopeampana. Eikä se tiedä hyvää eurooppalaiselle kantaväestölle, kuten Helsingin sanomien pieni juttu jälleen kerran osoitti - vaikka jättikin monikulttuurisen aspektin julkiseksi salaisuudeksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien taloudellinen merkitys riippuu tulijaryhmästä
Helsinkiä terrorisoi 100 - 150 vaarallista nuorta
Pia Kauma ja suomalaisen maahanmuuttopolitiikan seuraukset

Brexit uudessa valossa

Helsingin sanomat kumosi tänään aiemman juttunsa, jonka perusteella Britannian EU-ero olisi johtanut taloudelliseen katastrofiin. Näin ei siis ole käynyt.

HS:n uudemman jutun mukaan "tavaravienti EU:hun lisääntyi edelliskuukauteen eli tammikuuhun verrattuna peräti 46,6 prosenttia. Taustalla oli etenkin koneiden, liikennevälineiden kuten autojen sekä kemian alan tuotteiden kuten lääkkeiden vienti."

Sen sijaan EU:lle Britannian lähtö näyttäisi edelleen aiheuttavan harmaita hiuksia, sillä "tuonti EU:sta Britanniaan toipui lievemmin eli 7,3 prosenttia tammikuusta. Tuonti kasvoi 1,2 miljardia puntaa eli 1,4 miljardia euroa". Näin Britannian ja EU:n kauppatase muuttui yhdessä kuukaudessa varsin paljon.

Viime aikoina olemme saaneet lukea toisestakin Brexitin aiheuttamasta erosta EU:n ja Britannian välillä. Saarivaltio on nimittäin koronarokotusten edistymisessä aivan eri tasolla kuin Unioni - siis jälkimmäisen tappioksi. 

Näistä Britannian kannalta hyvistä uutisista huolimatta emme vielä pysty sanomaan oliko EU-ero maalle hyvä vai huono toimi. Iso kysymys sen kannalta on varsinkin maan yhtenäisyyden säilyminen uudessa tilanteessa: lähteekö Skotlanti omille teilleen ja ratkeaako Pohjois-Irlannin tilanne rauhanomaisesti?

Jo tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, ettei Brexit ollut Britanniassa asuville sellainen katastrofi kuin suomalaisessa mediassa ennen EU-eroa annettiin toisinaan ymmärtää. Niinpä jää nähtäväksi millä tavoin Brexit vaikuttaa jatkossa EU:n yhtenäisyyteen.

* * *

Helsingin sanomat uutisoi myös tropiikin metsäkadosta. Sen mukaan EU:ssa on nyt pyrkimys kieltää metsiä tuhoavien tuotteiden myynti.

Ensinnäkin EU:n huoli on aiheellinen siinä mielessä, että tropiikin metsäkato on todellinen ongelma sekä maapallon hiilinielun että monimuotoisuuden katoamisen kannalta. Ja juuri siihen keskittyvillä toimilla on suurin vaikutus pyrittäessä tasapainoon talouden, ilmastotoimien ja biodiversiteetin kesken.

Toiseksi, tässä maailmanparantajien ajassa oli mielenkiintoista huomata, kuinka ongelma halutaan ratkaista. Suunnitelmissa on nimittäin - ei enempää eikä vähempää kuin - brasilialaisen lihan ja soijan, indonesialaisen palmuöljyn sekä länsiafrikkalaisen kaakaon tuontikielto Euroopan Unioniin.

Avoimeksi kuitenkin jäi, että miten noiden maiden ja alueiden nopeasti kasvavan väestön muutenkin hauraasta taloudesta sen jälkeen huolehdittaisiin. Lisättäisiinkö kenties noihin maailmankolkkiin menevää kehitysapua vai kutsuttaisiinko sieltä kenties leivättömiksi jääneitä maanviljelijöitä elintasopakolaisiksi Eurooppaan?

Ratkaisujen osalta lienee selvää, etteivät ne enää koskisi Britanniaa. Ellei mukaan lasketa sitä, että se hyötyisi edellä mainittujen tuotteiden ylitarjonnasta aiheutuvasta hintojen pudotuksesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi
EU:n hyödyllisyydestä suomalaisille
Wille Rydman paljasti ja Britannia erosi

  

Poliittinen kytkykauppa

Tuoreen mielipidetiedustelun perusteella suomalaiset eivät halua kytkeä kuntavaalien tulosta Sanna Marinin (sd) johtaman punavihreän hallituksen jatkoon. Tätä mieltä oli peräti 61 prosenttia kyselyyn vastanneista - ja vain 19 prosenttia olisi halunnut tehdä mainitun kytköksen. 

Kyselyn tulos on Suomen lainsäädännön mukainen, koska sen mukaan maan hallitus hallitsee niin kauan kuin sillä on eduskunnan luottamus. Eikä kunnallisvaalien tulos vaikuta siihen asiaan millään tavalla. 

Olenko siis ollut väärässä, kun olen kehottanut (esimerkki ja toinen) ihmisiä äänestämään, jotta Marinin koko Suomelle äärimmäisen vahingollinen kabinetti saataisiin pois vallasta? 

Tätä kysymystä pohdittaessa voidaan kuntavaalien ja hallituksen tulevaisuuden suhteen nähdä kahdenlaisia kytkentöjä. Niistä ensimmäinen on edellä mainittu juridishallinnollinen eli se, ettei maamme lainsäädäntö tunne kytkentää kuntavaalien ja hallituksen luottamuksen välillä.

Toinen kytkentä taas on reaalipoliittinen. Eli jos yhden tai useamman hallituspuolueen kannatus romahtaa vaalien perusteella, johtaa se väistämättä valtioneuvoston sisällä kasvavaan paineeseen. 

Tämä paine tarkoittaa sitä, että ongelmissa oleva puolue yrittää profiloitua asioissa, joiden se arvelee nostavan suosiotaan potentiaalisten äänestäjien parissa. Mikäli muut puolueet eivät kuitenkaan suostu toteuttamaan näitä asioita, on lopputuloksena se, että hallitus menettää toimintakykynsä, jolloin julkinen paine sen hajottamiseksi kasvaa.  

Silloin esille nousee ministeriauton takapenkin arvo. Mikäli se on kaikille valtioneuvoston jäsenille kovin korkea, ajautuu hallitus toimintakyvyttömäksi - mikä Marinin kabinetin suhteen ei välttämättä olisi heikennys nykytilanteeseen. Sen sijaan, jos joukossa on ministereitä, joille maan etu ja hyvä tulevaisuus ovat tärkeitä, jättää hallitus tehtävänsä omasta aloitteestaan. 

Edelle kirjoittamallani perusteella olen siis edelleen valmis suosittelemaan äänestämistä siten, että hallituspuolueiden ja etenkin Keskustan kannatus jäisi mahdollisimman alhaiseksi. Vain sillä tavalla toimien voimme äänestäjäkuntana vähentää nykyisen hallituksen aiheuttamaa tuhoa maallemme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhdeksän hyvää ja ja kymmenen kaunista - mutta valtio maksaa
Vaikutusmahdollisuus
Yhtä järkevää kuin housuihin kuseminen pakkasella

Yhdeksän hyvää ja ja kymmenen kaunista - mutta valtio maksaa

SDP esitteli eilen kuntavaaliohjelmansa. Seuraavassa poimintoja siitä samassa järjestyksessä kuin ne tulivat vastaan demareiden pää-äänenkann... ei kun Suomen johtavan sitoutumattoman ja ehdottoman puolueettoman sanomalehden asiasta kertovassa jutussa. 

"Sdp haluaa yhdenmukaistaa omaishoidon kriteerit koko maassa ja korottaa omaishoidon tukea... Omaishoidon tuen määrää on tarkistettava ja siihen on varattava riittävät resurssit."

"Neuvoloiden palveluita on laajennettava tukemaan perheitä koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. Neuvolakäyntejä on oltava riittävästi, jotta perheet saavat riittävää ja oikea-aikaista tukea."

"Puolue haluaa, että kunnissa panostetaan matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden saatavuuteen ja nuorisotoimintaan, jotta nuoret saavat tukea heti, kun sitä tarvitaan".

"Me haluamme, että jokaisessa kunnassa tehdään kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma ja että sen toimeenpanoa myös säännöllisesti seurataan... SDP haluaa, että poliisin, nuorisotyön, sosiaalihuollon ja koulun yhdistävän moniammatillisen ankkuritoiminnan toimintaedellytykset ovat kunnossa kaikissa kunnissa."

"Yritystoiminnan ja työllisyyden parantamiseksi Sdp haluaa parantaa kaavoituksen ja lupaprosessien sujuvuutta. Palvelujen ostoissa pitäisi korostaa paikallisuutta."

"Työllisyyden hoidossa puolue panostaisi yksilölliseen tukeen, koulutukseen ja palveluihin".

"Kuntien pitää puolueen mukaan siirtyä pois öljylämmityksestä omistamissaan kiinteistöissä. Asuntojen siirtymistä fossiilittomiin lämmitysjärjestelmiin pitää tukea."

"Liikenteen ja liikkumisen kehittämisessä on puolueen mielestä panostettava joukkoliikenteeseen, pyöräilyyn, kävelyyn ja muihin ilmastokuormitusta vähentäviin liikkumismuotoihin... asuinalueet pitää suunnitella niin, ettei omaa autoa tarvita palveluihin, harrastuksiin ja työpaikoille liikkumiseen. Toimiva joukkoliikenne pitäisi turvata puolueen mielestä koko maassa kaupunkialueidenkin ulkopuolella."

Kuten arvoisa lukijani huomasi, on SDP:n vaaliohjelmassa luvattu paljon hyvää ja kaunista. Mutta se kaikki ei tietenkään tule ilmaiseksi. Onneksi puolue on miettinyt myös kuntien tulopuolta ja keksinyt siihen lyömättömän ratkaisun.

Puheenjohtaja Sanna Marinin mukaan nimittäin "valtion pitää vastata taloudellisesti siitä, että peruspalvelut pystytään järjestämään tasa-arvoisesti kaikissa kunnissa".

Päätin jättää edelle kirjoittamani ilman sen suurempia kommentteja, koska uskon, että te - arvoisat lukijani - ymmärrätte kyllä itsekin mitä SDP:n kuntavaaliohjelman meno- ja tulopuolen toteuttamisesta seuraisi. Ja miksi se juuri siitä syystä ei ole - ainakaan toivottavasti -  muuta kuin joukko ihania toiveita, joiden toteuttaminen ei ole sen enempää realistista kuin mahdollistakaan.

Sen näyttäisi huomanneen myös SDP:n hallituskumppani Keskusta, joka MTV3:n uutisen mukaan "väläytti perjantaina jopa hallituksesta lähtöä, jollei riittäviä talous- ja työllisyyspäätöksiä saada aikaan". Nähtäväksi jää, uskovatko tulevien kuntavaalien äänestäjät valtioneuvoston tähänastisista toimista huolimatta puolueen puheisiin. Ja jos uskovat, niin vaikuttavatko Keskustan vaatimukset jotenkin hallituksen politiikkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Katri Kulmuni ja poliittinen realismi
Antti Rinne linjasi hallituksen rahankäyttöä
Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato

Suomalaisten on vähennettävä kulutustaan noin 70 prosenttia

Suomen luontopaneelin puheenjohtaja, professori Janne Kotiaho, kirjoitti suomalaisten luonnonvarojen käytöstä. Kirjoitus esitti voimakkaan tuen hallituksen uudelle biotalousstrategialle, jossa "luontokadon pysäyttäminen ja oikeudenmukainen siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan on mahdollista toteuttaa. Asiakirjoissa päivityksen reunaehdoksi on määrätty, että strategia tulee voida toteuttaa luonnon kantokyvyn asettamissa rajoissa."

Kirjoitus sisälsi professoritason kirjoittajalle varsin nolon väittämän, jonka mukaan "vuosittain kulutamme oman osamme maapallon uusiutuvista luonnonvaroista huhtikuun alkupäiviin mennessä". Ja vielä nolomman vaatimuksen, jonka mukaan meidän pitäisi siitä syystä leikata kulutustamme peräti 70 prosenttia.

Noloksi edelle lainaamani teki se, että Kotiahon väitteen ja vaatimuksen perusteena oli laskuharjoitus, jossa maailman luonnonvarojen kestäväksi arvioitu käyttömahdollisuus on jaettu kussakin valtiossa asuvien ihmisten lukumäärällä, eikä se siksi ota huomioon kunkin valtion käytettävissä olevia luonnonvaroja tai väestön määrää.

Suomalaiset eivät kuitenkaan todellisuudessa käytä vuosittain käytettävissä olevia luonnonvarojaan huhtikuun alkuun mennessä vaan aikaisintaan joskus aivan vuoden lopulla. Tämä johtuu siitä, että maamme on harvaan asuttu eli meillä on paljon luonnonvaroja, mutta vähän niiden käyttäjiä.

Kotiahon käyttämän laskelman höperyys näyttäytyy kaikessa noloudessaan silloin kun tarkastelee, mitä tapahtuu jos ja kun maapallon väestö kasvaa joka vuosi. Ja huomaamalla, että sen seurauksena ns. ylimenopäivä aikaistuu myös vakaan väestön maissa - kuten Suomessa - vaikka niiden luonnonvarojen määrä tai käyttö eivät muuttuisi lainkaan.

Siten kollegan kirjoitus ei perustunut kestävästi tulkittuun tieteelliseen tietoon, vaan ympäristöjärjestöjen tarkoitushakuiseen ja epävalidiin laskelmaan. Eikä sellainen älyllinen epärehellisyys ole kunniaksi vakavasti otettavalle tiedemiehelle - millainen Kotiaho kuitenkin kiistatta on ainakin tieteellisten meriittiensä perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylimenopäivä on pohjimmiltaan valeuutinen
Ei irakilaisilta konstit lopu, eikä professori Janne Kotiaholta ymmärrys. Eihän?
Luonnonvarojen ylimenopäivä antaa väärän signaalin

Helsinkiin halutaan ideologista mainontaa

Näyttää siltä, että meillä Suomessa usko ideologisesti ohjattuun sosialistiseen käskytysyhteiskuntaan on voimissaan. Siitä uusimman todisteen tarjosivat helsinkiläiset valtuutetut, jotka Mai Kivelän (vas) johdolla vaativat "ilmastohaitallisiin" tuotteisiin ja palveluihin liittyvien ulkomainosten kieltämistä. 

Kiellettäväksi valtuutetut halusivat lentomatkailun, yksityisautoilun, autojen myynnin ja vuokrauksen, lihatuotteiden ja muiden eläinperäisten tuotteiden, sähkösopimusten - pois lukien ekosähkösopimukset - sekä vaateteollisuuden - lukuun ottamatta vaatelainaamoita ja kierrätysvaatteita - ulkomainonnan. 

Kaupunkiympäristölautakunta päätyi yhdellä äänellä kannattamaan asiaa, joten sillä on kyllä kannatusta pääkaupunkimme päättäjien parissa. Lisäksi on hyvä muistaa, että punavihreällä falangilla on enemmistö Helsingin nykyisessä valtuustossa, joten kiellolla on hyvät läpimenon mahdollisuudet.

Nähtäväksi siis jää, haluavatko helsinkiläiset päättäjät suitsia yritysten toimintaedellytyksiä myös mainontaa ideologisin perustein rajoittamalla.

Tähän heillä on toki vaaleissa saatu mandaatti eli oikeus ja mahdollisuus. Jos kuitenkin on niin, että jotkut pääkaupunkilaiset eivät kannattaisi ideologisperusteista yrityselämän toimintaedellytysten käskytystä, on heillä mahdollisuus osoittaa se kesäkuun kunnallisvaaleissa. 

Siitä syystä saatan teille - arvoisat lukijani - tiedoksi jo viime helmikuun alussa tehdyn aloitteen allekirjoittajat puolueineen.

Mai Kivelä, Vasemmistoliitto
Dan Koivulaakso, Vasemmistoliitto
Said Ahmed Suldaan, Vasemmistoliitto
Alviina Alametsä, Vihreät
Johanna Nuorteva, Vihreät
Mia Haglund, Vasemmistoliitto
Paavo Arhinmäki, Vasemmistoliitto
Thomas Wallgren, Suomen Sosialidemoktaattinen puolue
Anna Vuorjoki, Vasemmistoliitto
Veronika Honkasalo, Vasemmistoliitto
Leo Stranius, Vihreät
Petra Malin, Vasemmistoliitto
Katju Aro, Feministinen puolue
Sami Muttilainen, Vasemmistoliitto
Sirpa Puhakka, Vasemmistoliitto

Ideologista käskytystä ovat siis ajamassa etenkin Vasemmistoliitto ja sen vahvana tukena Vihreät, Suomen Sosialidemokraattinen puolue sekä Feministinen puolue. Siten kaikkien ideologisista rasitteista vapaata taloutta kannattavien helsinkiläisäänestäjien kannattaa valita kesäkuinen ehdokkaansa näiden puolueiden listojen ulkopuolelta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaupungin vuokra-asunnoista ja sosialismin kirouksesta
Ruokafasismia Helsingissä
Punavihreä Helsinki osoittaa äänestämisen tärkeyden

Tsaarintekele on lukenut Stalininsa

Venäjän ja Ukrainan välit ovat jälleen kiristyneet. Sen merkkinä Venäjä on viime päivinä keskittänyt joukkojaan maiden väliselle rajalle.

Venäjän tarkoitusperiä ei tarkalleen ottaen tiedetä, mutta joka tapauksessa on selvää, että välien kiristymisen syynä oli Ukrainan pyrkimys suuntautua kohti länttä. Vuoden 2014 kriisi käynnistyi juuri tästä syystä, eikä EU sen enempää kuin muutkaan länsivallat tehneet käytännössä mitään Ukrainan auttamiseksi. Tosin jälkikäteen lännessä asetettiin Venäjälle sanktioita, jotka ovat aiheuttaneet suuria ongelmia esimerkiksi suomalaisille maataloustuottajille.

Näin Venäjän tsaarintekele sai vahvistuksen sille, että tiukan paikan tullen lännestä ei ole venäläisen imperialismin estäjäksi. Tämä vahvistettiin hiukan myöhemmin Syyrian sodassa. 

Stalin aloitutti Suomessa talvisodan Mainilan laukauksilla eli lavastetulla aggressiolla Venäjää vastaan. Putin on Stalininsa opiskellut ja vetoaa juuri nyt Itä-Ukrainan levottomuuksiin ja sanoo niiden kiihtymisen pakottavan maansa asevoimat puuttumaan tilanteeseen. En epäile, etteikö levottomuuksia saataisi tarvittaessa kiihtymään. 

Länsivallat toimivat aiemmin nähtyjen periaatteidensa mukaan. Suuria puheita riittää kuin Saddam Husseinilla, mutta sotilaallista tukea Ukraina tuskin tulee saamaan. 

Parhaassakin tapauksessa asiasta ryhdytään käymään länsimaiden kesken neuvotteluita, joiden aikana Putin toimii tietäen, ettei länsi tule puuttumaan käynnissä olevaan konfliktiin, jossa Venäjä on mukana. Riskit ovat yksinkertaisesti liian suuret.

Ukrainan ja maailmanrauhan kannalta parasta olisi, mikäli länsimaat eli käytännössä Nato sijoittaisi pikavauhdilla Ukrainaan suuren sotilaallisen voiman. Silloin tilanne kääntyisi päinvastaiseksi ja liian suurten riskien ottaminen nousisi esteeksi venäläisille ja Putinille. Näin rauha säilyisi, vaikka Itä-Ukraina säilyisikin venäläisten valvonnassa.  

Yksi avoinna oleva kysymys liittyy Putinin toiminnan motiiveihin. Itse epäilen sen liittyvän hänen koronapandemian aikana heikentyneeseen asemaansa venäläisten parissa. Itsevaltiuden säilyttäminen vaatii siten toimenpiteitä ja niitähän tunnetusti saadaan siirtämällä kansalaisten huomio ulkopolitiikkaan. Parhaiten tsaarintekeleen asiaa ajaisi menestyvä valloitussota. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maan ystävien puolustusdoktriini jäi epäselväksi
Venäjä-dilemma
Kova kovaa vastaan Ukrainassa - mutta miksi?

Vaikutusmahdollisuus

Kansanedustaja Mari Rantanen (ps) nosti eduskunnassa esille tärkeän asian kysymällä siitä, miksi Suomi lahjoittaa pois kymmeniä tuhansia koronavirusrokotteita, vaikka omassakin maassamme on edelleen joukoittain rokotusta haluavia ihmisiä. Nähtäväksi jää, mitä hallitus vastaa kysymykseen.

Vastauksesta riippumatta tapaus vahvistaa allekirjoittaneen käsitystä siitä, että Sanna Marinin (sd) hallituksen prioriteetit ovat jossain muualla kuin suomalaisten asioissa, vaikka tämän päätöksen merkitys onkin kokonaisuuden kannalta pienehkö. Asia kuitenkin ilmenee myös monista muista hallituksen päätöksistä.

Niistä erinomainen esimerkki on kehitysyhteistyön määrärahan säilyminen 1,2 miljardissa eurossa Suomen valtion nopeasta velkaantumisesta ja talouselämän vaikeuksista huolimatta. Kyse ei tässä ole pikkuasiasta, sillä kehitysavun määrä vastaa noin 1,9 prosenttia koko valtion budjetista. Sen rahoittamiseksi otettava 10.8 miljardin euron lisävelka on puolestaan noin 17 prosenttia kokonaissummasta - siis suorastaan järkyttävän suuri. 

Tämä kaikki tapahtuu tilanteessa, jossa Suomelle ennakoidaan pohjoismaiden matalinta talouskasvua koronapandemian jälkeiselle ajalle. Ja maamme hallitus tekee kaikkensa, jotta maamme kilpailukyky investointikohteena olisi mahdollisimman heikko - ja näyttää tähän mennessä saavutettujen tulosten perusteella onnistuvan siinä pelottavan hyvin.

Nähtäväksi siis jää, miltä Suomi näyttää kuluvan eduskuntakauden lopussa. Onneksi kansalaisilla on halutessaan mahdollisuus asettaa paineita sen valtakauden lopettamiselle kesäkuun kunnallisvaaleissa - siinä auttavat sekä kaikkien hallituspuolueiden äänestämättä jättäminen että erityisesti hallituksen apupuolueen eli Keskustan jättäminen mahdollisimman vähille äänille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhtä järkevää kuin housuihin kuseminen pakkasella
Veronmaksajan lasku on 20 000 euroa per islamisti + muut kulut
Voi että me naurettiin...

Politiikan suhde oikeusvaltioon on selvitettävä puolin ja toisin

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi nosti esille Suomen oikeuslaitoksen riippumattomuuden poliittista vaikuttamista vastaan. Hänen mukaansa pitäisi tehdä selvitys siitä, kestääkö oikeusvaltiomme tilannetta, jossa vahvaa parlamentaarista kannatusta nauttiva maan hallitus hyökkää sen periaatteita vastaan. 

Kuusiniemen pelko saattaa hyvinkin olla todellinen, sillä eduskunta voi yksinkertaisella äänten enemmistöllä vaikuttaa maassamme ylimpien tuomioistuinten koostumukseen esimerkiksi säätämällä eläkeikää tai lisäämällä oikeusneuvosten lukumäärää. Sekä korkeimman oikeuden että korkeimman hallinto-oikeuden jäsenet eli oikeusneuvokset nimittää tasavallan presidentti, joten poliittisessa vaikuttamiseen tarvitaan myös hänen suostumuksensa. 

Oikeusvaltiolle saattaa siis syntyä vaaratilanne, jos maassamme nousee valtaan vallankumouksellinen hallitus, jota tukee tasavallan presidentti. Tämä tilanne ei liene mahdoton, mutta ei se suomalaisen laillisuutta korostavan demokratiaperinteen valossa ole kovin todennäköinenkään. Hyvä kuitenkin, mikäli maamme oikeusvaltioperiaatteen kestävyys poliittista vaikuttamista vastaan tutkitaan. 

Tämän aamun pääkirjoituksessaan Helsingin sanomat jatkoi Kuusiniemen ehdotuksesta nostaen esille myös lehdistönvapauden. Kirjoituksen mukaan "Suomessa hallitus ja kansanedustajat voivat muuttaa esimerkiksi median ja muun kulttuurin toimintaedellytyksiä. Riippumatonta tiedonvälitystä voi yrittää ohjailla vähemmän riippumattomaksi. Jos esimerkiksi Ylen sisältö ei miellytä vallanpitäjiä, Ylen rahoitus tarjoaa keinon vaikuttaa yhtiöön. Valtaan kriittisesti suhtautuvaa tutkimusta ja taidetta voidaan myös rahalla ohjailla."

HS:n hahmottelema vaikutusmekanismi näyttäisi toimivan erinomaisesti ainakin Ylen suhteen, sillä sieltä ei ole juurikaan kuulunut kritiikkiä nykyistä hallitusta kohtaan, vaikka sen toiminta on ollut monella tavalla epäonnistunutta, jopa yhteiskunnan kannalta vaarallista. En toki epäile, että hallitus olisi suoraan painostanut verorahoitteisen mediamme toimittajia, mutta ehkäpä maassamme sotien jälkeen vuosikymmeniä harjoitettu itsesensuuri on jäänyt itsenäistymistä edeltävän ajan laillisuusperiaatteen tavoin elämään ns. maan tapana.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Ylen toimittajat näyttävät nuolevan hallituksen pers... öh... kirjoittavat hallituksesta myötäsukaisesti turvatakseen yhtiön määrärahojen korkean tason. Tämä on tietenkin inhimillisesti ymmärrettävää, mutta ei Ylelle asetettujen tavoitteiden tai sen toiminnan rahoittavien veronmaksajien edun mukaista. 

HS:n aamun juttu vei ajatukseni takaisin Kuusiniemen ehdotuksesta kertoneeseen alkuperäiseen kirjoitukseen ja kiinnitin huomioni erityisesti siinä esiintyvään professori Kimmo Nuotion virkkeeseen, jonka mukaan "minusta olisi hyvä, että valtakunnansyyttäjän asema olisi erottamista vastaan yhtä turvattu kuin tuomarin. Edellinen valtakunnansyyttäjähän erotettiin virkamieslain nojalla, eikä siihen tarvittu tuomioistuimen määräämää viraltapanoa".

Ottaen huomioon nykyisen valtakunnansyyttäjän ilmiselvästi poliittisesti motivoituneen toiminnan jäin miettimään, että mikä mahtaa Suomessa olla oikeusvaltion suoja siihen, että oikeuslaitos eli varsinaiset tuomioistuimet ryhtyisivät itselähtöisesti toteuttamaan poliittisesti motivoitunutta oikeutta. Eli voiko kansakunta luottaa siihen, etteivät korkeimmat oikeusasteet täyty poliittisesti samanmielisistä oikeusneuvoksista, joilla on valta ja tahto ohjata oikeuslaitoksen ratkaisuja omien poliittisten intressiensä mukaisesti.

Siksi kysyn, että eikö Kuusiniemen toivoman selvityksen lisäksi pitäisi tutkia politiikan ja oikeusvaltion suhdetta myös toisin päin. Eli selvittää kuinka turvassa oikeusvaltiomme on oikeuslaitoksen sisältä nousevaa uhkaa vastaan, jossa oikeuden päätökset tehtäisiin samalla tavoin poliittisin motiivein - eikä lain kirjaimen perusteella - kuin nykyinen valtakunnansyyttäjä näyttää tekevän omia selvityksiään.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Niljakasta ja röyhkeää tanssia oikeusvaltion haudalla
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa
Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti

Yhtä järkevää kuin housuihin kuseminen pakkasella

On totta, että koronapandemian aikana julkisen talouden raskaskin velkaantuminen on järkevää yritysten ja yksittäisten ihmisten toimeentulon turvaamiseksi. Kuitenkin juuri nyt, kun pandemia näyttäisi rokotusten ansiosta menevän ohi viimeistään syksyyn mennessä, on aika tehdä päätöksiä siitä, kuinka maamme julkinen talous saadaan jälleen tasapainoon. Ja sen talouteen tehdään tilaa tulevia laskukausia varten.

Tähän otti kantaa Kai Mykkäsen (kok), joka esitti hän eilen sattuvaa kritiikkiä Sanna Marinin (sd) hallitusta kohtaan. Kyse oli siitä, miten maahamme - ja erityisesti sen yksityiselle sektorille - saataisiin jatkossa riittävästi osaavaa työvoimaa tilanteessa, jossa talouden huoltokyvyn kannalta haitallinen väestönosa kasvaa sekä demografisista että maahanmuuttopoliittisista syistä.

Mykkänen totesi yhdeksi keinoksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisen siten, että se houkuttelisi työhönpaluuseen niitä - osaavia ja työhön kelpaavia - ihmisiä, jotka nykyjärjestelmässä odottelevat ansiosidonnaisen päättymistä. Hänen omia sanojansa lainaten: "työttömyysjaksojen päättymisessä on selvä piikki ansiosidonnaisen päättymisen kohdalla. Jos näitä työttömyysjaksoja saataisiin loivemmalla tuen porrastuksella lyhennettyä edes jonkin verran, puhutaan tuntuvasta avusta työssä olevien määrään."

Mykkäsen näkemyksistä kertovan jutun perässä joku kyseli, että "jos kerran ´työttömyysjaksojen päättymisessä on selvä piikki ansiosidonnaisen päättymisen kohdalla´, niin miksi Mykkänen tai VU ei esitä siitä piikistä graafia??!!!" Vastaan Mykkäsen puolesta, että kyllähän graafia on esitelty jo vuosien ajan. Sitä voi ihastella esimerkiksi tästä linkistä ja samalla todeta, että se on paljon puhuva.

Oleellisempaa kuin yksittäisen työttömyysturvaratkaisun muoto on kuitenkin se, että samaan aikaan kun Sanna Marinin (sd) hallitus painiskelee espanjalaisten työviikon lyhentämisen rahoittamisen, vihreän siirtymän tukemisen ja ISIS-naisten pelastamisen parissa, tuntuu siltä jäävän lähes jokainen kansakunnan tulevaisuutta edesauttava asia hoitamatta. Niin tämä suomalaisen työvoiman tarpeen tyydyttämis- kuin holtittomasti velkaantuvan julkisen sektorin sopeuttamiskysymyskin.

Jälkimmäisen osalta Ylen tuore uutinen kertoi joidenkin hallituspuolueiden kansanedustajien ajatuksista. Ja kyllä kylmäsi lukea, kun Merja Kyllönen (vas) puhui velkaantumisen taittamisesta vuoden 2030 loppuun mennessä. Ja Bella Forsgren (vihr) säesti huolettomana viittaamalla siihen, että lainahanat eivät ole Suomen valtiolta vielä sulkeutumassa, koska "konkreettisten leikkauskohteiden määrittelyä eivät edes luottoluokittajat kaipaa". Jälkimmäisestä heräsi kysymys, että ulkopuolisen tahon puuttumisen odotteleminenko on vihreiden mielestä vastuullista talouspolitiikkaa?

Kun edellä kirjoittamaani lisätään se, että hallituksen lempilapsi eli vihreä siirtymäkin näyttäisi johtavan suomalaisen talouden elpymisen sijasta tuotannon siirtymiseen pois Suomesta, ovat vitsit vähissä - etenkin kun pääministeri ilmoitti hallituksensa tukevan tätä kehitystä. Ja samaan aikaan valtioneuvoston suunnasta kuullaan jopa maamme tärkeimmän uusiutuvan luonnonvaran hyödyntämisen kyseenalaistamista. 

Tosiasia on, että seurattuani tätä hallitusta jo lähes kaksi vuotta ja elettyäni 1990-luvun laman - jolloin talous todella päästettiin siihen tilaan, että lainahanat olivat sulkeutumassa - on minua päivä päivältä alkanut hirvittää yhä enemmän kotimaani tulevaisuus. Ja pelottaa ajatus, että jos Marinin kabinetti selviää ehjänä kunnallisvaaleista, voi se jatkaa vasemmistosiipensä valitsemalla holtittomalla talouspoliittisella linjalla vielä kaksi kokonaista vuotta. Siis linjalla, joka on yhtä järkevää kuin housuihin kuseminen pakkasella: ensinhän se kyllä lämmittää mutta lopulta jalat jäätyvät.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkinen talous korona-pandemian jälkeen?
Se on laatu eikä määrä - mutta miten lasku maksetaan?
Koronakriisi ja julkisten investointien vaikeus

Klaanirikollisuuden torjunnalla alkaa olla kiire

Iltalehti kertoi, että Suomen huumekauppa on pitkälti ulkomaalaisten rikollisjengien hallussa. Jutussa haastatellun rikostarkastajan mukaan "näitä ryhmiä eivät yhdistä liivit, vaan sama etninen tausta ja yhteinen kieli".

Toisin sanoen Suomessa on ainakin rikollisten parissa siirrytty ruotsalaistyyppiseen klaanirikollisuuteen, jossa porukoiden keskinäinen solidaarisuus ylittää jopa moottoripyöräjengien vastaavan. Ilmiön seurauksena naapurimaasta on tullut rikollisjengien taistelukenttä, minkä seurauksena maassa tehtiin viime vuonna enemmän henkirikoksia kuin koskaan ennen tilastohistorian aikana.

Iltalehden mukaan meille on syntynyt ainakin baltialaisia, balkanilaisia, pohjoisafrikkalaisia ja lähi-itäläisiä jengejä. Jengit ylittävät valtakunnan rajat ja niissä toimii jonkin verran myös suomalaistaustaisia henkilöitä. Kokonaiskuvassa ilmiössä on kuitenkin kyse ennen kaikkea maassamme vuodesta 1990 harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksista, kuten varsinkin listan kolme viimeistä ryhmää osoittavat.

Siksi on syytä kysyä maamme hallitukselta ja muiltakin poliitikoilta, että mihin muutoksiin he aikovat ryhtyä maahanmuuttopolitiikkamme suhteen, jotta Suomea ei ajeta poliittisin päätöksin kohti ruotsalaisten käsiin räjähtänyttä ongelmaa. Vastaukseksi ei kelpaa poliisin tai muiden viranomaisten toimintaedellytysten parantaminen, sillä klaanijengien muodostumisen taustalla on maahanmuutosta johtuva väestöpohjan muutos. Ja siksi ratkaisua haettaessa on keskityttävä siihen. 

Tällä asialla alkaa olla kiire, koska COVID-19-pandemia saataneen loppumaan rokotusten avulla ensi syksyyn mennessä, minkä jälkeen ns. humanitaarisen maahanmuuton volyymit tulevat mitä todennäköisimmin jälleen nousemaan. Ja sen myötä klaanityyppisen rikollisuuden toimintaedellytykset entisestään paranemaan.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Selittääkö väestö väkivalta- ja henkirikollisuutta
Uusi askel kohti ruotsalaistyyppisiä maahanmuutto-ongelmia
Ohisalo ja ruotsalaistyyppisen jengirikollisuuden torjunta

Välimeren pelastuspalvelu toimi jälleen

Useat suomalaismediat uutisoivat (esim. Yle), että Välimereltä on pelastettu lähes 300 parempaa elintasoa Euroopasta tavoittelevaa kehitysmaalaista. Tapaus on ikävä muistutus siitä, ettei edes koronavirusepidemia ole kyennyt kokonaan pysäyttämään etelästä pohjoiseen kulkeutuvaa ihmisvirtaa.

Suomessahan tämä kansainvaellus ei ole viime aikoina juurikaan näkynyt, koska viruksen takia asetetut liikkumisrajoitukset ovat vaikeuttaneet etelän ihmisten hakeutumista maamme sosiaaliturvan piiriin. Niinpä viime vuonna Suomeen jätti ensimmäisen hakemuksen "vain" 1 275 turvapaikanhakijaa - suurimpana ryhmänä Sanna Marinin (sd) hallituksen junailemien Välimeren siirtojen perusteella tulleet afgaanit. 

Voi tietenkin toivoa, että pandemiasta johtuva ihmisvirran vähäisyys johtaisi ajan myötä siihen, että Suomen edullisuus tulijoiden kannalta pääsisi samalla painumaan unholaan. Valitettavasti minun on vaikea uskoa tällaiseen, koska ihmisvirta perustuu sekä työntöön että vetoon. 

Ensimmäisestä pitää huolen erityisesti Afrikan ja Lähi-idän väestöjen nopea kasvu ja siitä johtuva elinolojen epävakaus, josta viimeisimpänä esimerkkinä käy Mosambik. Siellähän 2,7 prosentin väestönkasvu on johtanut väkivaltaisen islamin nousuun, vaikka maan väestöstä on muslimeja vain 18 prosenttia. Niinpä lienee vain ajan kysymys, koska myös mosambikilaiset keksivät suurella joukolla paremman tulevaisuuden etsimisen kohteekseen Euroopan.

Vetovoimatekijänä toimii tietenkin eurooppalainen yltiösuvaitsevaisuus, jonka nimissä tulijoille järjestetään kotiseudun olosuhteisiin verrattuna hulppea eläminen ilman työnteon kaltaista vastinetta yhteiskunnalle. Eikä tätä juurikaan rajoiteta varsinkaan vihervasemmiston hallitsemassa Suomessa, mikäli tulijan oma röyhkeys vain riittää hyödyntämään avustaja-armeijan keksimiä yhä uusia perusteita maahan jäämiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Biden vahvisti vetovoimatekijöiden merkityksen elintasopakolaisuuden taustalla
Maria Ohisalo vaati ihmisarvoista elämää veronmaksajan piikkiin
Pitäisikö iraninafgaani palkita seikkailustaan?

Selittääkö väestö väkivalta- ja henkirikollisuutta

Suomalaisen median uutisoinnin perusteella joku on saattanut kuvitella, että Yhdysvaltain väkivaltarikokset ovat tyypillisesti valkoisen väestönosan mustiin kohdistamaa. Tätä käsitystä oikoi Helsingin sanomat, joka kertoi, että maassa tapahtuneiden henkirikosten uhreista puolet on FBI:n tilastojen mukaan mustia, vaikka väestöstä heidän osuutensa on vain 13 prosenttia. Mustien osuus on kuitenkin samalla tavalla suhteettoman suuri myös henkirikosten tekijöiden joukossa: he tekevät noin puolet Yhdysvaltain henkirikoksista, ja kohteena ovat useimmiten toiset mustat.

HS:n jutun varsinainen aihe oli kuitenkin Washington DC:n lisääntynyt väkivalta. Sen taustaksi nimettiin köyhyys ja kurjuus, mutta myös identiteetti- ja kunniakysymykset. Siis samankaltaiset seikat, jotka ovat merkityksellisiä monissa muissakin alkukantaisissa kulttuureissa. 

Jutussa puhuttiin myös väkivallan keskittymisestä köyhiin kaupunginosiin. Sen sijaan siinä ei mainittu kaupungin väestösuhteita. Wikipedian mukaan "Kaupungin suurimpia väestöryhmiä ovat mustat (noin 50,7 % väestöstä) ja valkoiset (noin 38,7 %). Aasialaisia kaupungin väestöstä on noin 3,5 % ja Amerikan alkuperäiskansoja 0,3 %."

Toisin sanoen väkivaltaherkkä musta väestönosa on kaupungissa enemmistönä eikä suinkaan syrjäkortteleihin sullottuna vähemmistönä. Kysymys siis kuuluu, että voiko tästä päätellä Washingtonin suurten henkirikoslukujen johtuvan ensisijaisesti väestörakenteesta. Eli olisivatko henkirikosluvut samanlaiset, jos kaupunki olisi puhtaasti esimerkiksi valkoisten tai itäaasialaisten asuttama?

* * *

Suomessa uutisoitiin jokin aika sitten ulkomaalaistaustaustaisen miesjoukon Pikku-Huopalahdessa tekemästä väkivallasta. Asiaan saatiin tarkennusta, kun PT-media selvitti epäiltyjen henkilöiden olevan somalitaustainen jengi. Kultamunien kuoriutuminen oli siten saanut jälleen ikävän uuden jatko-osan.

Samalla selvisi yllättäen, että Helsingissä on käyty täydessä mediahiljaisuudessa myös toista oikeudenkäyntiä, jossa syytettyjen penkillä istuu joukoittain somaleita, mutta myös pari suomalaista. Nähtäväksi jää, minkälaisista kultamunista tässä jutussa on kyse, ja luopuvatko suomalaisten valtamedioiden rikostoimittajat jossain vaiheessa asiaan liittyvästä vaitiolostaan. 

Joka tapauksessa PT-median aktiivisuus on jälleen kerran paljastanut sen, ettei Suomeen kohdistuneesta maahanmuutosta voi saada kokonaiskuvaa pelkästään maamme valtamediaa seuraamalla. Siksi kysynkin sen edustajilta, että ovatko he tyytyväisiä siihen tapaan, jolla ovat hoitaneet journalistista tehtäväänsä somaliväestömme osalta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Väkivaltaiset somalinaiset
Tyhmyys pilasi neljän ihmisen elämän
Monikulttuurinen epäluulo johti kaksoismurhaan

Feministisiä mielenterveysongelmia

Iltalehden mukaan Vasemmistoliiton Anna Mäkipää (vas) on tehnyt Turun valtuustossa aloitteen, jonka mukaan kaupungissa pitäisi siirtyä feministiseen lumenauraukseen. Toisin sanoen hän on vaatinut, että ensin aurataan jalkakäytävät ja sitten vasta kadut, koska miehet ajavat kaupungeissa autolla useammin kuin naiset, jotka puolestaan kulkevat miehiä useammin jalkaisin.

Mäkipää vetosi aloitteessaan monenmoisiin tilastoihin, jotka IL uutisoi asiallisesti. Eikä lehti itse jutussaan ottanut minkäänlaista kantaa Mäkipään ehdotukseen.

IL kuitenkin lopetti juttunsa toteamalla, että "feminististä lumenaurausta on tehty ainakin Ruotsissa, siitä on raportoitu muun muassa Ylellä" (tämän linkin osoite on sama kuin IL:llä). Siellä avautui kirjoitus, jossa Tukholman lumenaurauksesta vastaava ympäristöpuolueen Daniel Heldén myönsi feministisen lumenaurauksen johtaneen liikennekaaokseen, jossa mm. bussin jumiutuivat lumisille kaduille. 

Tämä oli IL:n toimittajalta nokkela oivallus, joskin vasemmistoliittolaisen valtuutetun asiaosaamisen ja tiedon puutteen - ellei suoranaisen hölmöyden - olisi toki voinut sanoa muutenkin. Hyvä kuitenkin, että tämä asia on kokeiltu ja todettu huonoksi jo Tukholmassa, jotta sitä ei enää tarvitse kokeilla Suomessa. 

* * *

Toimittaja Sanna Ukkola kirjoitti eilen naisvihakeskustelusta. Hänen mukaansa Amnestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija oli sanonut, että "kaikki feminiinit pelkäävät väkivallan kulttuuria" ja siksi kaikki miehet voivat luoda turvallisemman tilan naisille ja vähemmistöille yksinkertaisesti väistämällä heitä. 

Jäin pohtimaan lukemaani järkyttyneenä. Onhan selvää, ettei Amnestyn asiantuntijan kuvaama kaikkiin miehiin kohdistuva pelko ole missään tapauksessa tervettä. Ei myöskään kaikkiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin kohdistuva kollektiivinen syyllistäminen ja siitä seuraava vaatimus väistämisestä. 

Kyseinen henkilö ja hänen kaltaisensa ovatkin mitä ilmeisimmin vakavasti harhaisia. Ja siksi media ja yhteiskunta yleisemminkin tekisivät näille naisille palveluksen antamalla heille ystävällisen ohjeen hakeutua mielenterveyspalveluiden piiriin sen sijaan, että heidän tolkuttomiin vaatimuksiinsa suhtaudutaan myötäsukaisesti ikään kuin ne olisivat terveitä.

Näin siksi, että tosiasioiden tunnustaminen on myös mielenterveysongelmien suhteen ainoa tapa päästä kohti parempaa - myös siinä tapauksessa, että ne ovat kasvaneet joukkohysterian mittoihin kuten juuri nyt näyttäisi käyneen ympäri maailmaa. Tästä esimerkkinä Ukkola kertoi 12-vuotiaista pojista, jotka pakotettiin australialaisessa koulussa pyytämään tytöiltä anteeksi omaa sukupuoltaan.

Toki nykyisessä feministisen vihervasemmiston hallitsemassa mielipideilmastossa äärimmäiseen feminismiin liittyvien tosiasioiden ääneen sanominen saattaa vaatia henkilökohtaista rohkeutta - sekä naisilta että etenkin miehiltä - samaan tapaan kuin sadussa keisarin uusista vaatteista. Siinähän kukaan aikuinen ei uskaltanut sanoa totuutta ennen kuin viaton lapsi tuli sen sanoneeksi. 

Mutta mistä nykyaikana löytyisi se lapsi tai mieluummin aikuinen, joka uskaltaisi puhkaista feministisen mielenvikaisuuden kuplan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
64-vuotias professori sai tuomion graffitien piirtelemisestä
Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään
Anna Kontula ja Ruotsin uusi normaali