Ennakoivatko puolueiden maahanmuutto-ohjelmat tulevaa hallituspohjaa

Lähes 20 prosentin kannatuksen omaava suomalainen puolue on linjannut humanitaarisen maahanmuuton politiikkaansa seuraavasti. 

"Kansainvälisen suojelun tarjoaminen sen tarpeessa oleville on sivistyneen maan eettinen velvollisuus. Sen toteuttaminen edellyttää, että järjestelmä säilyttää yleisen hyväksyttävyytensä ja sen väärinkäyttöä torjutaan tehokkaasti

Kehitämme turvapaikkapolitiikkaa siten, että se mahdollisimman hyvin kohdistaa avun suurimmassa tarpeessa oleville... Rajojen ylittämiseen ja turvapaikan hakemiseen kohdemaan sisällä perustuva mekanismi on minimoitava ja siirryttävä kaikkein hädänalaisimpien valikointiin mahdollisimman läheltä lähtömaita... 

Vahvistaisimme Frontexia ja EU:n ulkorajavaltioiden vastuuta oman ulkorajaosuutensa vartioinnista ja valvonnasta, jotta EU:n ulkoraja ei vuoda. Suomessa voi olla vain laillisesti, ja Suomessa on toimittava Suomen lakien mukaan. 

Turvapaikkaprosessi ei ole työperäisen maahanmuuton väylä, eikä siitä voi tulla sellaista. Kansainvälisen suojelun on oltava luonteeltaan väliaikaista siten, että suojeluasema lakkautetaan suojelun tarpeen lakattua olemasta tai jos henkilö syyllistyy Suomessa törkeään rikokseen.

Otamme Suomessa käyttöön kansallisen rajamenettelyn, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan tarpeen mukaan käsitellä ja ratkaista rajavyöhykkeellä tai sen läheisyydessä, päästämättä henkilöä menettelyn aikana maahan. Lyhennämme turvapaikkahakemusten käsittelyaikoja ja minimoimme uusintahakemusten käytön viivytystarkoitukseen. Kielteisen päätöksen saaneet on palautettava nopeasti.

On ymmärrettävä, että turvapaikanhaku ei aina ole spontaania, ja että järjestelmää saatetaan yrittää käyttää jopa vihamielisissä tarkoituksissa. Suomeen on luotava valmius rajoittaa turvapaikanhakua määräaikaisesti kansallisen turvallisuuden vaarantumisen perusteella.

Kansainvälisellä yhteistyöllä on estettävä ja sanktioitava turvapaikkajärjestelmän ja liikkeellä olevien ihmisjoukkojen aggressiivinen käyttäminen toista valtiota vastaan. Turvapaikkajärjestelmän kautta tulleille tehokasta tukea ja vahvat kannustimet kotoutumiseen

Pysyvän oleskelun edellytyksenä työikäisiltä on vaadittava usean vuoden opiskelu- tai työhistoriaa Suomessa oleskelun ajalta. Työnhakua ja työn vastaanottamista koskevien velvoitteiden on astuttava voimaan heti oleskeluluvan saamisen jälkeen.

Kansainvälisen suojelun perusteella Suomessa oleskelevalta on edellytettävä ennen oleskeluluvan pysyväksi muuttamista myös kohtuullista suomen tai ruotsin taitoa sekä sitä, että hän ei ole syyllistynyt törkeisiin rikoksiin. Kannustamme arjessa ilman tulkkausta selviytymiseen ja riittävän suomen tai ruotsin kielitaidon oppimiseen alusta asti, sekä velvoittavilla että palkitsevilla elementeillä.

Kansalaisuuden edellytysten arvioinnissa on asumisajaksi hyväksyttävä vain oleskeluluvalla tapahtunut oleskelu. Kansalaisuuden saamisen yhtenä ehtona on oltava myös perehtyminen ja sitoutuminen yhteiskunnan perustaviin sääntöihin sekä perusoikeuksiin kuten ihmisten fyysisen koskemattomuuden ja yhdenvertaisuuden kunnioittamiseen kaikissa tilanteissa."

Kyse on vuoden 2015 kansainvaelluksen aikana tulijoiden vastaanotossa täydellisesti epäonnistuneen ministeriön ruorissa olleen Kokoomuksen maahanmuuttopoliittisista linjauksista. Siis saman puolueen, joka vuoden 2019 vaalien jälkeen vetosi arvopohjaansa tukiessaan toiminnallaan nykyisen katastrofihalliuksen syntymistä. Siten uuden linjauksen uskottavuus on kieltämättä takavuosien tapahtumien valossa aika heikko. 

Tästä huolimatta on Kokoomuksen edellä lyhentämäni linjaus otettava vastaan suurella tyytyväisyydellä. Sen valossa vuoden 2023 vaalien jälkeen yhteisen hallituksen muodostamiselle ei ole ainakaan maahanmuuttopoliittisia esteitä jo aiemmin varsin samansuuntaisesti omia linjauksiaan tehneen Perussuomalaisten kanssa. 

Toki on kuitenkin huomattava, että Kokoomuksen uusi linjaus saattaa olla suunnattu nimenomaisesti perussuomalaisia ehdokkaita harkitsevien äänestäjien vokottelemiseksi antamaan tukensa kokoomuslaisille ehdokkaille. Jos näin kävisi laajamittaisesti eivätkä edelle kopioimani kirjaukset pitäisikään tulevissa hallitusneuvotteluissa, saattaisi käydä niin, että Kokoomus yhdessä vihervasemmiston kanssa jatkaisi Suomenniemen väestönvaihtoa yhä kiihtyvällä tahdilla.

Toivotaan kuitenkin, että suomalaiset äänestäjät ymmärtävät, että Kokoomuksen kirjaukset ovat toistaiseksi vain kirjauksia eikä niiden luotettavuudesta ole käytännön näyttöä. Sekä sitä, että tuo kaivattu näyttö saadaan eduskuntakaudella 2023-2027 hallitsevan valtioneuvoston jämäkästä toiminnasta humanitaarisen maahanmuuton palauttamiseksi elintasopakolaisuuden ja veronmaksajien rahan polttamisen tukemisesta asianmukaiseksi toiminnaksi, jossa turvapaikkoja annetaan vain kaikista hädänalaisimmille - ja heillekin vain, mikäli se ei heikennä suomalaisen yhteiskunnan taloudellista eikä turvallisuustilannetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpo: kannattaisi katsoa peiliin
Onko Petteri Orpo lähdössä ristiretkelle perustuslakia vastaan?
Minkälaiseen yhteiskuntaan Petteri Orpo meitä johtaa?

Havukosken uusi kouluväkivaltatapaus haastaa Vantaan kaupungin

Juuri kun keskustelu vantaalaisen Kytöpuiston koulun väkivaltatapauksesta oli hiukan laantunut uutisoitiin meille saman kaupunginosan Havukosken koulun pihalla tapahtuneesta raa´asta pahoinpitelystä. Tällä kertaa syylliseksi epäily on toisen koulun oppilaita, jonka käytös on aiemminkin herättänyt huolta. 

Hyvää tässä tapauksessa on se, että pahoinpitelijä on yli 15-vuotias eli rikosoikeudellisessa vastuussa teostaan. Toivon mukaan hän joutuu tuon vastuun myös kantamaan, koska syyllisyydestä ei ilmeisesti ole epäilyä tapahtuman tallennuttua valvontakameraan ja silminnäkijöiden muistiin. 

Huonoa on sen sijaan se, että myös tässä koulussa on toimittu täysin vastuuttomasti. Siinä missä Kytöpuiston opettajat eivät juurikaan piitanneet pahoinpidellyn vanhempien aiemmista yhteydenotoista, ei tällä kertaa vaivauduttu edes toimittamaan tajuttomaksi pahoinpideltyä terveydenhuoltoon eikä ilmoittamaan asiasta poliisille. 

Näyttääkin siltä, että Vantaan kaupungilla on valtava ongelma Havukosken alueella toimivien koulujen opettajien vastuullisuuden kehittämisessä. Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää selvittää, onko tämä vain kyseisen monikulttuurisen alueen ongelma vai heijastaako se suomalaisen opettajakunnan yleistä vastuuttomuutta kouluväkivaltaa kohtaan.  

Kirjoittaessani Kytöpuiston tapauksesta, epäilin tapauksen olevan merkki siitä, että Havukoskella on siirrytty kohti kehitysmaalaista kulttuuria. Vantaan kaupungin virkamies kielsi tämän, mutta joka tapauksessa olen ymmärtänyt, että tapauksessa väkivaltaa harjoittaneet olivat ns. uussuomalaista alkuperää. Havukosken pahoinpitelijän osalta tästä asiasta ei ole annettu julkisuuteen tietoa.

On kuitenkin niin, että maahanmuuttajavaltaisella Havukoskella saattaa olla vaikeuksia rekrytoida päteviä opettajia tunnetusti rauhattomiin luokkiin. Tai ainakin koulun opettajilla on jo aiemmin ollut outoja vaikeuksia - kuten oppilaan hukkaaminen opintoretkellä.

Niin tai näin Vantaan kaupunki ja ehkä suomalainen koulutoimi yleensäkin on nyt vakavan paikan edessä: kuinka varmistaa lapsille ja nuorille turvallinen koulunkäynti tämän päivän haasteiden edessä. Ongelma on sikäli vakava myös Vantaalla, että sen talous on kuralla ja veroja pitäisi kiristää. Jos niin käy, heikkenee kaupungin vetovoima hyvien veronmaksajien parissa entisestään, mikä heikentää sen kykyä vastata koulu- ja muihin haasteisiin entisestään. 

Siksi kehotankin asukasluvultaan maamme neljänneksi suurimman kaupungin poliitikkoja ja virkamiehiä katsomaan rehellisesti taaksepäin ja miettimään, että missä meni pieleen. Sekä ottamaan oppia siitä mitä siellä näkee ja korjaamaan asian jatkossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tumman pigmentin kulttuuria?
Väkivaltaa Havukoskella
Defaulttina vakiot tuntomerkit

Poliittinen umpiokupla

Yle teki jutun Perusuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtaja Miko Bergbomista. Sen mukaan tämä noudattaa perussuomalaista linjaa ja haluaa siten myös tehdä sellaista politiikkaa. 

Itse Bergbomista en tässä vaiheessa aio kirjoittaa tämän enempää. Sen sijaan haluan nostaa esille jutun loppupuolella olleen tiedon, jonka mukaan "muiden puolueiden nuorisojärjestöt katkaisivat kevättalvella kaiken yhteistyön PS-nuorten kanssa. Vihreät nuoret ja Vasemmistonuoret ilmoittivat tällä viikolla, että ne kieltäytyvät yhteistyöstä myös uuden Perussuomalaisen nuorison kanssa."

Näyttää siis siltä, että maamme politiikan vasemmalle laidalle on syntynyt poliittinen umpiokupla, jota täyttävät tulevat poliitikot, joilta puuttuu sekä halu että kyky tehdä yhteistyötä toisin ajattelevien kanssa. Toisin sanoen he ovat valinneet politiikkansa käytännöksi ja sisällöksi kategorisen eristäytymisen. 

Se on huono resepti yhdeksän eduskuntapuolueen Suomessa, jonka hallitseminen on aina perustunut siihen, että politiikan eri suunnista tulevat puolueet ovat löytäneet yhteisen ohjelman, jossa yhdistyvät kaikkien mukanaolijoiden tärkeimpinä pitämät asiat ja jossa ne ovat vastaavasti tinkineet vähemmän tärkeinä pitämistään poliittisista linjauksista.

On siis syytä toivoa, että myös vihervasemmistolaisesti ajattelevat äänestäjät ymmärtävät olla nostamatta näitä ehdottoman politiikan ajajia merkittäviin asemiin omissa puolueissaan, vaan ymmärtävät tukea sellaisia henkilöitä, joilla on kyky ja halu sovitella linjauksiaan asiapohjalta ja vastavuoroisuuden perusteella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät ovat muita korruptiomyönteisempiä
Perussuomalaisten nuoret ja hallinnon tasa-arvoinen toiminta
Vihervasemmisto

Tumman pigmentin kulttuuria?

Taksi Helsingin kuljettaja pääsi esiintymään somepalvelu Tik Tokiin lähdettyään poliisia pakoon ja ajettuaan melkein yhden konstaapelin yli. 

Tik Tokissa julkaistusta videosta selviää, että kyseinen taksisuhari omaa keskimääräistä suomalaista huomattavasti enemmän pigmenttiä. Siitä eivät asiasta jutun tehneet mediat kuitenkaan totuttuun tapaan maininneet sanallakaan. Helsingin Sanomat kuitenkin kertoi, että poliisi kaivoi kiinniottotilanteessa aseen esiin. 

Ajatelkaapa mitä mediassa olisi kirjoitettu, mikäli kyseinen suhari olisi jatkanut vastaanpanemistaan ja poliisi oli joutunut käyttämään asettaan. Saati jos se olisi johtanut suharin hengen menetykseen. 

Avoimeksi jäi myös se, miten suomalaisen yhteiskunnan punavihreä segmentti ynnä uussuomalaisten ripeästi kasvava joukko olisi reagoinut sellaisessa tilanteessa. Olisiko meilläkin siirrytty ns. kansainväliseen meininkiin? 

Jollain tavalla samaan aihepiiriin liittyen en voinut olla ihmettelemättä Ylen juttua, jossa Vantaan perusopetuksen johtaja kertoi taannoisesta havukoskelaisen koulun pahoinpitelystä, että "mitään etnisiin motiiveihin viittaavaa ei ole havaittu. Tapauksessa ei ole mitään etnisyyteen, uskontoon tai poliittisiin suuntautuneisuuksiin liittyvää."

Onko meidän siis uskottava häntä ja oletettava, että pahoinpitelijät olivat samaa etnis-uskonnollis-poliittista ryhmää kuin uhri? Lisäksi jäin miettimään, että kuka ja missä on esittänyt, että pahoinpitelyn motiivi olisi ollut etninen? Itse kun en ole tuollaista väitettä missään havainnut, enkä ainakaan itse ole sellaista olettanut.

Sen sijaan tapaukset ovat alleviivanneet sitä, mistä ajatuksiani lähes päivittäin kommentoiva Seppo Oikkonen on kerta toisensa jälkeen muistuttanut (esimerkki): kulttuurit ovat kovia tosiasioita, jotka vaikuttavat vahvasti yksilöiden tekemisiin ja tekemättä jättämisiin. 

Siksi olen itsekin ajatellut, että mikäli koulupahoinpitelijät - Vantaan perusopetuksen johtajan päinvastaiseen viittaavasta kommentista huolimatta - ovat kotoisin jostain ns. paskamaasta, olisi kyseessä ollut ilmentymä sellaisesta kulttuurista, jota paetakseen näiden lasten vanhemmat ovat ainakin oman kertomansa mukaan tulleet Suomeen. Samaa olen taipuvainen epäilemään myös alussa mainitsemani taksisuharin kohdalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuin aivottomat eläimet
Ville Tavio ja afrikkalainen kulttuuri
Oikeus totesi kunniaväkivallan tapahtuneen

Uskonkiihkoinen islamisti iski Pariisissa

Pariisissa uskonkiihkoinen veitsimies muistutti siitä, ettei islamilainen terrorismi ole kadonnut koronaviruksen myötä yhtään mihinkään. Tällä kertaa uhrina oli kaksi toimittajaa, jotka olivat ulkoilmassa tupakkatauolla.

Tapaus sattui Charlie Hebdo -satiirilehden entisen toimituksen lähistöllä, mutta ranskalaislähteiden mukaan veitsimiehen radikalisoituminen ei ollut viranomaisten tiedossa. Hänellä ei myöskään ollut mukanaan minkäänlaisia henkilöllisyyspapereita. Oman kertomansa mukaan terroristi on 18-vuotias pakistanilainen.

Tämä terroriteko tuskin tulee näkymään otsikoissa kovin näkyvästi - ei ainakaan meillä Suomessa. Syynä on se, että olemme turtuneet islamilaiseen terrorismiin Euroopassa ja erityisesti Ranskassa. Toisin sanoen olemme siirtyneet tilaan, jossa ihmisten tappaminen islamin nimissä kuuluu jokapäiväiseen elämänmenoon, joten suuriin otsikoihin päästäkseen tulee terroristin kyetä paljon kahden ihmisen haavoittamista rajumpiin tekoihin.

Tapaus tuskin myöskään muuttaa suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa. Juuri tällä hetkellähän sen suurimpana huolena tuntuu olevan vastaanottokeskusten sulkeminen ja siitä aiheutuvat tulonsiirtomenetykset valtiolta paikallistaloudelle. Sekä tietenkin sen päivittely, kuinka hankala tilanne on lopetettavissa keskuksissa eleleville elintasopakolaisille.

Ranskassa sentään on käynnistynyt poliittinen väittely maahanmuuton ja islamilaisen terrorismin yhteydestä. Valitettavasti sekin kuitenkin rajoittuu ilkeyksien heittelyyn syvältä keskustelijoiden omista poteroista. Suomalainen maahanmuuttokeskustelu ei juuri poikkea tästä.

Ja kuitenkin tosiasioiden tunnustamisesta lähtevä avoin poliittinen keskustelu humanitaarisen maahanmuuton mukanaan tuomasta terrorismiriskistä olisi ainoa tie saavuttaa maahanmuuttoasioista yksimielisyys. Ja sitä kautta turvata suomalaisten turvallisuus uskonkiihkoisten islamistien aiheuttamaa uhkaa vastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mamu-poliiseja
Turruttavaa
Vähäinen viharikos Ranskassa

Ilmastolakkopäivä ja biotalous

Toimin tässä tiedonvälittäjänä ja kerron arvoisille lukijoilleni, että juuri nyt on kansainvälinen ilmastolakkopäivä. Ei siitä sen enempää, sillä en aio osallistua lakkoiluun sen kummemmin. 

Itse aihe on kuitenkin itselleni tärkeä, kuten lukuisista ilmastoaiheisista kirjoituksistani voi päätellä. Siksipä tuon tässä kirjoituksessa esille myös toisenlaisen näkökulman ilmastokriisiin - toimien siis toisenkin kerran tiedonvälittäjänä tai ainakin tärkeästä asiasta muistuttajana. 

Välitettävä tieto tulee MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkaraiselta, jonka mukaan "Suomen metsät tulevat sitomaan tänä vuonna yli 80 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistämme. Tai itse asiassa metsät sitovat yli kaksinkertaisesti sen, mitä päästömme ovat. Mutta hakkuiden jälkeenkin metsät hoitavat päästöistä neljä viidesosaa."

Hakkarainen korosti kirjoituksessaan, ettei tuo sidonta tule ilmaiseksi, vaan on seurausta panostuksista hyvään metsänhoitoon. Panostus kuitenkin kannattaa, koska se "on erittäin kustannustehokasta ilmastopolitiikkaa. Se on yhteiskunnalle kymmeniä kertoja kustannustehokkaampaa kuin hakkuiden vähentäminen: euro metsään tuo kymmeniä takaisin!"

Samalla hän moittii hallitustamme siitä, että "samaan aikaan, kun kaikista tuuteista tulee taukoamatta hiilineutraalisuutta ja ilmasto­talkoita, biotaloutta ei mainita missään. Sanaa tai mitään siihen liittyvää saa turhaan hakea myös budjettiesityksestä."

Tässä yhteydessä on ymmärrettävä, ettei kukaan investoi metsiin, ellei oleta saavansa rahojaan aikanaan takaisin korkojen kera. Ja jos metsiin sijoittaminen ei kannata, syntyy paineita niiden peittämän pinta-alan vaihtoehtoiseen käyttöön. Ja se ei pitkällä aikavälillä johda ilmastonielun kasvamiseen vaan sen alasajoon kuten parhaillaan on käymässä esimerkiksi Brasiliassa. 

Nähtäväksi siis jää, palaako biotalous suomalaiseen ilmastopolitiikkaan Marinin kabinetin menossa olevien kauhuvuosien jälkeen, vai unohdammeko merkittävimmän uusiutuvan luonnonvaramme hyödyntämisen ilmastokiihkon syövereihin. Ainakaan vielä näin ei ole tapahtunut, koska kuluva viikko on kertonut kahdesta pienehköstä investoinnista alalle. 

Niistä ensimmäinen oli Kaskisten jatkojalostustehdas ja toinen Stora Enson sahainvestointi Uimaharjulle. Siten hallitus ei ole vielä saanut kokonaan kitketyksi biotalousalan toimijoiden uskoa järjen voittoon suomalaisessa ilmastopolitiikassa. 

Toivottavasti näin on jatkossakin. Siihen ainakin viittaa tuoreehko tutkimus, jonka huonosti vihreään narratiiviin ja median luomaan kuvaan sopivien tulosten mukaan metsänomistukseen liittyvät tavoitteet näyttävät kymmenessä vuodessa muuttuneen enemmän taloudellisia arvoja painottavaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaipolan paperitehtaan lopettaminen toimikoon vakavana varoituksena hallitukselle ja medialle
Sademetsätuhon syyt
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko

Vaikeneminen johtaa etniskulttuuristen ongelmien kasvuun - entä sitten?

MTV3 paljasti yhden yleiseltä kannalta merkittävän tosiasian tehdessään jutun romanien väkivallasta. Median mukaan "romanien välistä väkivaltaa on ollut aina, mutta uusin ilmiö on päässyt kasvamaan piilossa, koska esimerkiksi poliisi ei tiedotteissaan mainitse uhrin tai epäillyn romanitaustaa".

Arvoisa lukijani on varmasti tietoinen siitä, etteivät pelkät romanit jää poliisilta eivätkä myöskään medioilta mainitsematta. Vai onko joku kuullut näiltä tahoilta - edes MTV3:lta sen uusimmassa aiheeseen liittyvässä jutussa - sanaakaan siitä, minkälaisen taustan omaavat ihmiset yrittivät tappaa koulupojan Vantaan Havukoskella? Tai ylipäänsä mitään siitä, mitä tapahtui jokin aika sitten vantaalaisessa kauppakeskus Myyrmannissa?

Siten kysymys kuuluukin, että onko suomalaisen poliisin ja median tarkoituksena antaa kaikkien etnis-kulttuuristen ryhmien välisen ja niiden kantaväestöön kohdistuvan väkivallan kasvaa piilossa?

* * *

EU suunnittelee turvapaikanhakujärjestelmän muutosta. Sisäministerimme otti siihen tuoreeltaan kantaa: hänen mukaansa "keskeisin kysymys, mikä nousee, on näistä sitten tämä vastuunjaon solidaarisuuden kysymys".

Sisäministerimme ei olisi Maria Ohisalo (vihr) ellei hän (tahallaan?) antaisi väärää todistusta tästäkin asiasta. Turvapaikkaprosessin keskeisin kysymys nimittäin on - tai ainakin pitäisi olla - se, miten saisimme lopetettua järjestelmän väärinkäytön siten, ettei tulijavirta koostuisi lähinnä järjestelmää hyödyntävistä elintasopakolaisista, jotka saatuaan EU:sta valheellisin perustein turvapaikan muodostuvat taloudelliseksi taakaksi sekä turvallisuusriskiksi toisilleen ja kantaväestölle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuton raskas taakka
Pitäisikö somaleiden ongelmat käsitellä mediahiljaisuudessa?
Malminkartanon ammuskelu ja romanikulttuuri

Hallitus heikentää talouttamme

Suomalaisista yrityksistä peräti kolmannes on arvioinut toimintansa supistuvan lähikuukausina. Yhtenä tärkeänä syynä synkkään arvioon on yritysten heikko luottamus hallitukseen ja sen kykyyn tehdä yritystoimintaa tai työllisyyttä edistäviä päätöksiä. Peräti 73 prosenttia ei usko hallituksen kykyyn edistää yrittäjyyttä maassamme.

Kuten olemme huomanneet, eivät yrityksissä toimivien ihmisten näkemykset ole tässä suhteessa lainkaan perusteettomia. Sikäli kun epäilyksiä on ollut, poisti viimeistään äskettäin käsittämättömiä ratkaisuja ulos suoltanut budjettiriihi ne. 

Niinpä kyselyyn vastanneista työnantajayrityksistä 31 prosenttia arvioi, että budjettiriihen päätökset heikentävät ja vain neljä prosenttia paransivat niiden työllistämisaikomuksia. Vastaavasti 38 prosenttia työnantajayrityksistä kertoi budjettiriihen heikentäneen investointihalukkuutta ja vain neljän prosentin mielestä se lisäsi niitä.

Lisäksi ongelmat ovat aiempiin vastaaviin kyselyihin nähden siirtyneet pienistä yhä suurempiin yrityksiin. Näin hallituksen myyräntyö sosialismin ja vihreyden ajamiseksi maahamme on johtamassa sellaiseen suohon, josta ylös nouseminen tulee viemään pitkään. 

Kysymys juuri nyt kuuluu, että mitä Suomessa olisi tehtävissä, jotta hallitus ymmärtäisi itse järjettömyytensä ja sen tilalle koottaisiin yrittäjyyden merkityksen ymmärtävä valtioneuvosto. Siis sellainen, joka olisi talousasioissa hereillä ja osaisi tehdä koronapandemian aiheuttamaa talouskriisiä lieventäviä - eikä sitä pahentavia - päätöksiä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouden toimintaperiaatteet hukassa
Oppositio löysi toisensa - HS hyökkäsi
Selkärangaton, vastuuton ja sukupolvirasistinen budjettiesitys

Väkivaltaa Havukoskella

Kirjoitin eilen väkivallasta vantaalaisessa Myyrmannin ostosparatiisissa. Tänään oli valitettavasti syytä kirjoittaa väkivallasta toisella puolella Vantaata.

Eilen julkisuuteen nousi nimittäin itävantaalaisen koulun vakava väkivaltatapaus. Siinä joukko 12-13-vuotiaita oppilaita oli kuristanut ja videoinut yhtä oppilasta. Lopputuloksena tämä oli menettänyt tajuntansa ja paikalle oli kutsuttu sekä poliisi että ambulanssi. 

Tapauksesta ovat nyt kirjoittaneet laajasti kaikki maamme valtamediat. Ihmetystä vain herättää, että itse väkivaltatapaus sattui jo lähes viikko sitten, mutta uutisointi alkoi vasta eilen. 

Epäilenkin vahvasti, että väkivallanteko haluttiin pitää poissa julkisuudesta, koska kyseinen koulu sijaitsee erittäin monikulttuurisella Havukosken alueella. Lisäksi kiusaaminen oli jatkunut jo kuukausia eikä koulu ollut tehnyt juuri mitään lopettaakseen sen, vaikka vanhemmat olivat olleet opettajakuntaan yhteydessä.

Voisiko siis olla niin, että maamme monikulttuuristamista ajavan median oli lopulta pakko reagoida kuristetun sisaren levitettyä tiedon sosiaalisen median kautta, josta tieto lähti leviämään kuin kulovalkea. 

Tekijöiden tai uhrin etnisestä taustasta ei ole edelleenkään uutisoitu mitään, mutta olemme saaneet lukeaksemme vantaalaisen koulutoimen kootut selitykset miten näin on päässyt käymään. Nähtäväksi jää, miten järjestelmä reagoi tapahtuneeseen - passitetaanko uhri suomalaisen tavan mukaan johonkin toiseen kouluun ja rangaistaan pikkurikollisia nuhteilla ja pienellä jälki-istunnolla? 

Joka tapauksessa tämäkin väkivaltatapaus osoittaa, että maailman parhaaksi mainostetulla suomalaisella koululla on sokea pisteensä koulukiusaamisessa. Samoin se osoittaa, että koulutoimen tosiasiassa hiljaa hyväksyessä kiusaamisen se saattaa eskaloitua hengenvaarallisiin mittoihin. Tämä kehityskulku ei rajoitu pelkästään uussuomalaisiin, vaan kyllä koulukiusaamiseen kykenevät ja ovat aina kyenneet myös kantasuomalaiset.

Kaiken kaikkiaan juuri nyt olisi tärkeää, että maamme poliittinen apparaatti eli ennen kaikkea Sanna Marinin (sd) hallitus ottaisi asiakseen linjata toimia, joilla koulukiusaamista ja -väkivaltaa ryhdyttäisiin taltuttamaan. Ohjenuorana pitäisi olla välitön puuttuminen ja toimenpiteiden kohdistaminen uhrin sijasta kiusaajiin: tässäkin tapauksessa uhrille oli järjestetty koulumatkojen ajaksi turvamies sen sijaan, että olisi huolehdittu kiusaajien toiminnan lopettamisesta.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Väkivaltaa Myyrmannissa?
Ruokafasismia Helsingissä
Seksuaalirikosten yllättäviä käänteitä

Väkivaltaa Myyrmannissa?

Anter Yasa on se kurdi, joka ilmiantoi aikanaan ns. lelusalakuljettajan ja Hussein Al-Taeen rasistiset vitsit. Lisäksi hän heitti Twitterissä läppää Valiolle, minkä seurauksena maitotalo harkitsi turkkilaishenkilön kuvan poistamista jugurtistaan. 

Yasa on siis maallistunut muslimi, joka ei halua Suomen muuttuvan samanlaiseksi kuin se islamilainen yhteiskunta, josta hän aikanaan lähti pois. Tästä syystä Suomeen tulleissa maahanmuuttajissa on paljon henkilöitä, jotka eivät pidä hänestä.

Kolme päivää sitten Yasa twiittasi Myyrmannista seuraavan viestin: "Turvassa. Poliisilla tiedot. 10-15 kappaletta 15-20v maahanmuuttajatautaisten muslimien joukko. Useita silminnäkijöitä. Varastivat puhelimeni. Ehdin twiitata aikaisemmin ennen kuin kävivät uusiksi ostoskeskuksen ulkona päälle. Soitin 3krt häkään. Useat muut tekivät myös."

Siihen kommentoi Itä-Uudenmaan poliisi seuraavasti: "Hei! Itä-Uudenmaan poliisi on saanut ilmoituksen mainitusta tapahtumasta, ja asiasta on tehty rikosilmoitus.  Poliisi selvittää asiaa. Tapauksesta ei tiedoteta toistaiseksi enempää."

Yasa kertoi myös näin: "Vartija sanoi: ´jos noi käy sun päälle, ansaitset´, ja heitti ulos ostoskeskuksesta pyydettyäni apua. Nappasi kädestä kun yritin soittaa 112 tajuttuani ettei vartijoista ole apua. Häkäänkin joutui soittamaan useasti. Eivät uskoneet. Voit arvata kyseisten vartijoiden uskonnon."

Yasa twiittasi myös, että "Päähän useita kymmeniä iskuja. Rintakehään useita kymmeniä iskuja. Useampi potku naamaan. Heittivät myös kivillä päähän, hakivat kepit ja yhdellä oli satunnaisen ohikulkijan huudon mukaan puukko. Tekijät n. 10-15 muslimitaustaista nuorta 15-20v."

En ole huomannut suomalaisen valtamedian kertoneen asiasta. Ehkäpä ne eivät usko tapahtunutta. Vai pelkäävätkö toimittajat seurauksia, jos uutisoivat asiasta. Tai ehkä tapaus ei vain sovi suurimpien medioimme sinisilmäisiin agendoihin. En tiedä. 

Jos ja kun tapaus osoittautuu todelliseksi, on kysyttävä, että mitä Suomelle on oikein tapahtumassa. Eli tuottaako muslimimaista suuntautuva humanitaarinen maahanmuutto meille tulijoiden kotimaista tuttuja toimintatapoja, joilla raivataan pois erimielisiä henkilöitä? Eli onko Suomi muuttumassa turvallisuutensa suhteen kehitysmaaksi? Ja eikö edes ostoskeskusten vartijoihin voi enää luottaa hädässä? 

Tämä kaikki selvinnee poliisitutkinnan valmistuessa ja viimeistään sitä seuraavassa oikeudenkäynnissä. Tässä vaiheessa olisi kai parasta toivoa, että vastaus kaikkiin edellä esittämiin kysymyksiin on "ei". Ja että Yasa olisi siis keksinyt koko jutun - valitettavasti vain hänen henkilöhistoriansa viittaa vahvasti siihen, että karut tapahtumat ovat yhtä tosia kuin se, että sadetta seuraa auringonpaiste.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeus totesi kunniaväkivallan tapahtuneen
Verikoston kieltävä sopimus
Rantautuiko ruotsalainen kulttuuri Helsinkiin?

Talouden toimintaperiaatteet hukassa

Maamme punavihreä hallitus osoitti viimeistään budjettiriihessään, ettei sillä ole juurikaan käsitystä niistä seikoista, joille hyvinvoiva valtio rakentuu. Siis kannattavien yritysten toimintaedellytyksistä. 

Tämän aamun Helsingin Sanomat puolestaan osoitti, että tämän asian ymmärtämättömyys ulottuu myös suomalaisiin mielipidekirjoittajiin. Kävi nimittäin niin, että Aki Sirpi -niminen helsinkiläinen ehdotti, että "samaan tapaan kuin työttömät aktivoidaan hakemaan työtä, voitaisiin valtion tukea saavat yritykset aktivoida tarjoamaan työtä. Niille voitaisiin asettaa velvoite käyttää esimerkiksi viisi prosenttia saamastaan valtiontuesta työttömien työllistämiseen."

Kirjoittajalta on siis jäänyt ymmärtämättä, ettei valtio anna yritystukia kasvattaakseen yritysten voittoja vaan ylläpitääkseen niiden kansainvälistä kilpailukykyä. Usein tämä tapahtuu lähinnä siitä syystä, että niiden kilpailijat muualla maailmassa ovat omien hallitustensa taloudellisesti tukemia. 

Jos siis näitä tukirahoja käytettäisiin automaattisesti tarpeettomaan työllistämiseen, jäisivät kotimaiset yritykset jälleen alakynteen kansainvälisessä kilpailussa. Toisaalta on niin, että jos tuet mahdollistavat yritysten menestymisen kansainvälisessä kilpailussa, niin ne rekrytoivat ilman pakkokeinojakin uusia työntekijöitä kasvavaan tarpeeseensa.

Jos taas puhumme koronapandemian takia tuettavista yrityksistä, lienee manööverin tarkoituksena pitää yritykset ylipäänsä hengissä ja säilyttää nykyiset työpaikat tai edes osa niistä. On selvää, ettei siinä tilanteessa ole mahdollista ylimääräisiin rekrytointeihin. Paitsi erottamalla tai lomauttamalla aiemmin rekrytoituja työntekijöitä.

Tokihan kyse oli vain yhdestä mielipidekirjoittajasta. On kuitenkin jollain tavalla pelottavaa, että maata sekä hallitaan että vaaleissa ehdokkaita valitaan olemattomalla ymmärryksellä talouden toiminnasta ja mekanismeista. Onneksi meillä on sentään poliittisten päättäjien tukena ministeriöiden virkamieslain suojaama virkamiehistö, joka voi jossain määrin ohjata poliitikkojen toimintaa - mikäli nämä suostuvat heitä kuulemaan.

Tässä suhteessa olikin huolestuttavaa huomata, että hallituspuolue Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jenni Pitko hyökkäsi puoluekokouksessaan kovin sanoin työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehistöä vastaan siitä, ettei se hänen mielestään noudata kaivoslain uudistamisen valmistelussa hallitusohjelmaa. Ongelmana olivat hänen mielestään luonnonsuojelualueet, kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet ja saamelaisten oikeudet.  

En tietenkään tunne valmistelun yksityiskohtia, mutta kehottaisin vihreitä julkisen hyökkäilyn sijaan keskustelemaan sekä virkamiehistön että etenkin sitä johtavien elinkeinoministeri Lintilän (kepu) ja työministeri Haataisen (sd) kanssa sekä käymään läpi ne syyt, miksi valmistelu etenee siten kuin se etenee. Sekä sopimaan askelmerkit siitä, kuinka asiassa edetään jatkossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Selkärangaton, vastuuton ja sukupolvirasistinen budjettiesitys
Käytännön sosialismia
Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato

Ylellinen kuva Vihreistä

Vihreät pitivät tänään puoluekokoustaan. Tämän huomattuani päätin nostaa Yleisradion vihreitä poliitikkoja käsittelevien juttujen otsikot ihmeteltäväksi (linkkien kera) myös tähän blogiin. Näin arvoisat lukijani voivat itse päätellä, minkälainen kuva Vihreästä puolueesta syntyy verovaroilla ylläpidetyn mediamme kautta. 

Tähän mennessä Ylen nettisivuilla on ollut aiheeseen liittyen seuraavat otsikot.

• Mihin tarvitaan vihreää puoluetta, kun muutkin puhuvat ilmastonmuutoksesta? Tämä ja seitsemän muuta kysymystä vihreille vaikuttajille (linkki)
• Ympäristöministeri Krista Mikkonen haluaa valkoposkihanhille omat pellot jo ensi kevääksi (linkki)
• Vihreiden Ohisalo: ”Turpeella ei ole paikkaa tulevaisuuden energiantuotannossa” – Yle seuraa vihreiden puoluekokousta suorana (linkki) - tämä oli otsikkona kello 10.36.
• Ympäristöministeri Krista Mikkonen: Valkoposkihanhi ei enää pääsisi suojeltavien lajien listalle (linkki)

Saldona siis kaksi valkoposkihanhiasiaa ja yksi turveotsikko. Sekä kokoelma vihreiden poliitikkojen näkemyksiä siitä, miksi Vihreät on parempi kuin muut puolueet. 

Itse jäin kaipaamaan muun muassa MTV3:sta löytyvän otsikon vastinetta. Sen mukaan vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja syyttää ministeriötä hallitusohjelman rikkomisesta. 

Minkähän takia Yle päätti olla nostamatta otsikoksi juuri tämän uutisen, vaikka tällaisella hallituspuolueen merkittävän jäsenen julkisella ulostulolla kuvittelisi olevan huomattavasti suuremman uutisarvon kuin yhdelläkään edellä mainituista? Toki itse asia löytyy täältä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hauska ero
Vihreät ja kepulaiset nuoret tahtovat sosialisoida työeläkkeet
Monet empivät puoli vuotta ennen vaaleja

Valtapolitiikkaa

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, mutta myös vallankäyttöä. Ja vallankäyttö taas on helposti häikäilemätöntä ja sovituista säännöistä piittaamatonta. Näin on Suomessa ja näin on myös Yhdysvalloissa. 

Tästä saimme esimerkin viime yön aikana, kun USA:n korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg kuoli. Uutisen jälkeen maan demokraattipuolueen presidenttiehdokas vaati välittömästi, että hänen seuraajansa nimittäminen tulisi siirtää presidentinvaalien jälkeiseen aikaan. Jopa Ginsbergin itsensä kerrottiin toivoneen tätä. Trump ja senaatin republikaaninen enemmistöjohtaja puolestaan ilmoittivat, että nimitys tapahtuu mahdollisimman nopeasti eli Trumpin kaudella.

Suomen lehdistö on uutisoinut kiitettävästi siitä, että Trumpin nimitys tulee todennäköisesti vaikuttamaan vuosikymmenien ajan maan korkeimman oikeuden toimintaan ja saattaa johtaa abortin saamisen vaikeutumiseen.  

Sen sijaan lehdistömme ei ole huomioinut lainkaan sitä, että tässä tilanteessa demokraattipuolue on nimenomaisesti vaatimassa nykyistä presidenttiä olemaan käyttämättä lain hänelle suomaa oikeutta ikään kuin sen käyttäminen olisi jotenkin epäilyttävää. Onhan selvää, että vastaavassa tilanteessa demokraatit itse käyttäisivät mitä suurimmalla todennäköisyydellä nimitysoikeuttaan.

Tosiasia kuitenkin on, että toimivassa yhteiskunnassa ja demokratiassa noudatetaan lakeja ja pelisääntöjä. Siksi vaatimukset poliittisten voimasuhteiden mukaisten oikeuksien käyttämättä jättämisestä ovat puhdasta mielikuvapolitiikkaa ja suorastaan demokraattisen päätöksentekojärjestelmän halveksimista. 

Mutta sellaistahan valtapolitiikka on - jos ei ole todellista valtaa, niin käytetään sitten edes tiedotus- ja propagandavaltaa. Jos taas on todellista valtaa, niin sitä käytetään vastapelurilta lupaa kysymättä. Ja juuri tästä on kyse Ginsbergin kuoleman jälkeisissä tapahtumissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Donald Trump sanoi ilmaston alkavan jäähtyä

Yle: vaaleissa huijaaminen on hyväksyttävää
Ylen valeuutinen amerikkalaisesta farssista

Oppositio löysi toisensa - HS hyökkäsi

Hallituksen selkärangaton budjettiriihi johti siihen, että maamme oppositio ryhdistäytyi ja päätti tehdä yhteisen välikysymyksen. Syytä onkin, sillä jopa Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn huolestui Suomen tulevaisuudesta.

Itse välikysymys tuskin johtaa hallituspuolueiden valaistumiseen tai Marinin punavihreän kabinetin kaatumiseen. Tärkeää on sen sijaan se, että kaksi suurinta oppositiopuoluetta löysivät toisensa eli erityisesti Kokoomuksen linjana ollut kilpailijan eristämispolitiikka näyttäisi olevan ohi tai ainakin löystymässä. 

Tämän kehityksen soisi johtavan siihen, että tulevissa hallitusneuvotteluissa voitaisiin toimia asiapohjalta sen sijaan, että vaihtoehtoja suljettaisiin ennakkoluulojen perusteella - kuten viime vuonna kävi. 

Puolueiden toistensa löytäminen havaittiin myös vihervasemmiston epävirallisen äänenkannattajan eli Helsingin Sanomien toimituksessa. Niinpä siellä oli väsätty täksi aamuksi harvinaisen ala-arvoinen pääkirjoitus, jossa perussuomalaiseen poliitikkoon kohdistunut väkivallanteko yritettiin työntää puolueen omaksi syyksi. Näin siitä huolimatta, ettei kumpikaan tekijä ollut edes sen jäsen innokkaista pyrkimyksistään huolimatta. 

Siten HS:n kirjoitus oli melko lailla käsittämätön ja vastasi aatemaailmaltaan sitä, että raiskattua itseään syytettäisiin tapahtuneesta. Siten se osoitti jotain ainoastaan lehden toimituskunnasta - eikä suinkaan kirjoituksen kohteesta. 

Toivottavasti tämä ymmärretään myös sekä kilpailevissa puolueissa että äänestäjien parissa. Näin jo siitäkin syystä, että nukkuvissa äänestäjissä juuri perussuomalaista politiikkaa kannattavien osuus on suurin - eikä ole suomalaisen demokratian toimivuuden kannalta hyvä, ettei erilaisten poliittisten aatteiden nauttima luottamus saa parlamenttiin kannatustaan vastaavaa edustusta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Selkärangaton, vastuuton ja sukupolvirasistinen budjettiesitys
Petteri Orpo: kannattaisi katsoa peiliin
Suomalainen politiikka on rikki

Selkärangaton, vastuuton ja sukupolvirasistinen budjettiesitys

Hallitus teki budjettiriihessään monenlaisia päätöksiä, joiden avulla maamme olisi tarkoitus selättää korovankriisi, edistää siirtymistä hiilineutraaliin talouteen ja turvata maamme talouden kasvu sitten, kun maamme palaa normaaliaikaan. Päätökset jokainen voi lukea edellä linkittämästäni Ylen jutusta, joten en ala tässä toistamaan niitä. Sen sijaan keräsin yhteen kommentteja, joita yhteiskunnan toimijat ovat niistä sanoneet. 

Aloitetaan pääministeristä. Hänen mukaansa budjetti on elvyttävä. Ja niin se totta vieköön onkin koska nettovelkaa otetaan aiempaan verrattuna noin viidennes lisää. 

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta myötäili puoluetoveriaan ja arveli, että budjettiriihessä sovitut panostukset osaamiseen, työttömien työnhaun tukemiseen ja palkkatukeen ovat oikean suuntaisia. Elorannan mielestä elvytyksen jatkaminen ja siitä johtuva julkisen talouden velkaantuminen ovat perusteltuja tässä tilanteessa.

Hänen vastapelurinsa eli Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies pahoitteli, että "menoja kasvattavat muun muassa panostukset julkisiin työvoimapalveluihin, oppivelvollisuusiän nosto ja varhaiskasvatusmaksujen alentaminen. Näiden kustannusten huomiointi tiputtaa ilmoitettua työllisyyslukua alaspäin, koska työllisyystavoite on mitoitettu siten, että uudet työlliset saadaan ilman valtion tukea." 

EK näkee kuitenkin järkevinä päätöksinä sähköveron laskemisen EU:n minimiin ja väylämaksun puolituksen jatkamisen sekä liikenneinfran rahoituksen lisäämisen. Kilpailukyvyn ja uudistumisen eteen olisi sen puheenjohtajan näkemyksen mukaan tarvittu enemmän konkreettisia päätöksiä tässä ja nyt. 

Kokoomuksen Antti Häkkänen totesi, että "tilapäistä elvytystä tarvitaan jonkin verran, mutta samalla pitäisi tehdä talouskasvua ja työllisyyttä vauhdittavia päätöksiä". Ja kysyi, että "minkä ihmeen takia työllisyyspäätökset vesitettiin riihessä?"

Raskainta kritiikkiä hallitus sai kuitenkin puheenjohtaja Jussi Halla-aholta (ps), joka totesi hallituksen toimien rapauttavan "Suomen kilpailukykyä etenkin vientiteollisuuden alueella". Samalla "polttoaineverojen korotukset osuvat tavalliseen kotitalouteen, liikkumiseen ja asumiseen etenkin suurten kaupunkien ulkopuolella... Ainoa tapa, jolla julkinen talous saadaan tasapainoon on se, että Suomeen syntyy uutta tuottavaa työtä ja tämä hallitus ei valitettavasti toimillaan sitä edistä".

Toisin sanoen hallitusta poliittisesti lähellä olevat toimijat kehuivat päätöksiä ja oppositio tyrmäsi ne rankoin sanakääntein. Siksi on lopuksi syytä kuulostella riippumattoman toimijan näkemyksiä. Sellaisen lausui Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä.

Hänen mukaansa "on hyvä, että budjetissa laitetaan paljon paukkuja siihen, että koronakriisi saadaan hallintaan esimerkiksi testauksen kautta... Saadaanko Suomen talous oikenemaan keskipitkällä aikajänteellä. Siihen ei tänään julkistetussa kestävyystiekartassa ole mielestäni askelmerkkejä... työllisyyspolitiikan kunnianhimon taso ei ole ihan sitä, mitä hallitusohjelmassa sovittiin."

Yhteenvetonsa hallituksen suunnitelmista maamme talouden oikaisemisesta koronakriisin jälkeen Vihriälä muotoili sivistyneesti ja kiihkottomasti. Sen mukaan "tiekartta on minun nähdäkseni vielä aika löysä harjoitus, jota on tarpeen täsmentää viimeistään keväällä".

Nähdäkseni Vihriälän näkemys on sekä perusteltu että todenmukainen. Vähemmän sivistyneesti sanottuna hallitus epäonnistui budjettiin kirjattujen toimenpiteiden suhteen täydellisesti. Kalle Isokallion kommenttia lainatakseni "hallitus uskoo, että narun työntäminen on helpompaa, kuin narun vetäminen".

Itse kysyin edellisessä aihetta koskevassa kirjoituksessani, että kumman tien hallitus valitsee: ongelmien jättämisen seuraajilleen vai niihin tarvittavien ratkaisujen huomioimisen jo nyt. Eilen samamme vastaus oli selvääkin selvempi: Sanna Marin ja kumppanit valitsivat ensimmäisen vaihtoehdon, joka on selkärangaton, vastuuton ja myös sukupolvirasistinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poikkeuksellisen tärkeät budjettineuvottelut 
Autoilijan uusi lisävero
Totisesti on Sanna Marin nyt karvansa näyttänyt

Donald Trump sanoi ilmaston alkavan jäähtyä

Kuluneella viikolla kerrottiin USA:n presidentin Donald Trumpin vierailleen laajojen metsäpalojen riivaamassa Kaliforniassa. Käynti nousi kansainvälisiin otsikoihin, koska Trump oli arvellut maapallon ilmastosta, että "se alkaa jäähtyä. Katsokaa vain."

Trumpin haastaja Joe Biden oli samaisen uutisen mukaan kutsunut Trumpia ilmastontuhoajaksi, jonka politiikka johtaa entistä voimakkaampiin luonnonkatastrofeihin. Näyttäisi siis siltä, että rapakon takana retoriikka on sekä mielenkiintoista että rajua. 

Itse ilmastonmuutoksen suhteen ei ole tapahtunut sen kummempia. Kuten arvoisa lukijani ehkä muistaa, totesin heinäkuussa, että tänä vuonna sarktinen merijää saattaa sulaa pienemmäksi kuin koskaan ennen mittaushistorian aikana. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että kahdeksan vuoden takainen ennätys jää sittenkin voimaan ainakin tuon merijään laajuuden osalta. 

Aivan varmaa tämä ei vielä kuitenkaan ole, mutta ennätyksen lyöminen vaatisi aivan poikkeuksellista muutosta napajään laajuudessa, sillä saavutamme parin päivän kuluttua sen ajankohdan, jolloin jää on pitkäaikaisten tilastojen mukaan pienimmillään ja ero tämän hetken ja ennätysvuoden 2012 välillä on melkoinen. Toki kuluva vuosi saavuttaa selvästi tilastokakkosen aseman. 

Mikäli kuitenkin uskomme Donald Trumpia, vuoden 2012 tilastomerkintä jää jatkossakin ennätyspieneksi. Jos taas luotamme Joe Bideniin ja nykyisiin ilmastomalleihin, pitäisi jään sulamisen edetä erittäin ripeästi, koska kahdeksan vuotta on jo lähes viidenneksen koko 42-vuotisesta tilastohistoriasta. 

Jääkäämme siis odottelemaan ensi vuoden syksyä ja jännittämään pohjoisen napajään kohtaloa maapallon vaihtelevassa ilmastossa. Mutta ennen kuin se on käsillä, näemme saako Donald Trump jatkokauden maailman merkittävimpänä valtiomiehenä vai vaihtuuko valta Washingtonissa vähemmän ristiriitaisia tunteita herättävälle Joe Bidenille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt jännittää!
USA:n levottomuuksista
Yle: vaaleissa huijaaminen on hyväksyttävää

Palkitseeko Saksa tuhat pyromaania?

Saksan voimanainen Angela Merkel ilmoitti olevansa valmis ottamaan vastaan jopa tuhansia perheitä Kreikan Lesboksella tahallaan poltetulta Morian leiriltä. Kuten muistamme, polttamisen aloittivat sellaiset leirin asukkaat, joita yritettiin eristää koronatartunnan takia muista saarella eläjistä. 

Siten muutama päivä sitten esittämäni kysymys siitä, kannustavatko eurooppalaiset turvapaikanhakijoita vastaisuudessa polttamaan myös muita leirejä, muuttui kertaheitolla yhä aiheellisemmaksi. Samaa ovat myöhemmin epäilleet myös monet poliitikot kuten Vilhelm Junnila (ps), jonka mukaan leirien polttamisen kautta avautuva pääsy EU:n alueelle on "täysin väärä signaali, joka rohkaisee tuhopolttoihin. Ei voi olla niin, että pakolaisleirejä polttamalla päästään käsiksi Suomen sosiaaliturvaan ja etuuksiin. Leirit roihuavat, jos sillä saa menolipun Suomeen."

Nähtäväksi jää, innostuuko Sanna Marinin (sd) hallitus kasvattamaan morialaisten virtaa myös Suomeen: toistaiseksihan meille on päätetty ottaa "vain" 11 alaikäistä, jotka hekin sisältyvät jo aiemmin sovittuun 175 onnellisen kiintiöön. En kuitenkaan epäile, etteikö hallitus ja etenkin sen sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) haluaisi kasvattaa määrää Saksan malliin.

Itse asiassa ainoana mahdollisena jarruna lisämorialaisten ottamiselle näen maamme haastavan taloustilanteen. Valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kepu) on kertonut, että nyt käytävissä budjettineuvotteluissa julkista velkaa kasvatetaan rajusti. 

Samaan aikaan EU:n poliittisten päättäjien ja siten myös Suomen hallituksen tahdosta meneillään oleva talouden rakennemuutos ajaa suuriakin teollisuuslaitoksia ahdinkoon - viimeisimpänä lopetusuhan alle joutui Nesteen Naantalin jalostamo ja sen 470 työpaikkaa. Tämä tarkoittaa verotulojen laskua niin valtiolle kuin kunnillekin. 

Siten on toivottava, että Ohisalollakin syttyisi päässään jonkinlainen valo ja hän ymmärtäisi, että maailmanparantamisessakin olisi hyvä olla jonkinlainen realismi. Maksaahan jokainen uusi turvapaikan maastamme saava veronmaksajille elinkaarikustannuksena lähes miljoona euroa, joka on pois niistä palveluista, jotka julkinen sektori pystyy tarjoamaan maamme muulle väestölle - ja kokonaiskustannukset kohoavat Pauli Vahteran (ps) laskelman mukaan peräti kolmeen miljoonaan euroon. 

Tässä tilanteessa hallituksemme jäsenten olisi hyvä kuulla myös ekonomistien näkemyksiä. Työmarkkinajärjestöjä lähellä olevien sellaisten mukaan velanotto koronamenoihin on nyt välttämätöntä ja kannattavaa, mutta samalla olisi ajateltava myös tulevaisuutta, jolloin velkataakkaa on saatava pienennetyksi, jotta välttyisimme Italian kohtalolta. Se tarkoittaa suomeksi sitä, että juuri nyt olisi erityisen tärkeää pidättäytyä pysyväisluonteisista menoista, jotka aikanaan vaikeuttavat velanmaksua. Kuten edeltä ilmenee, aiheuttavat kehitysmaalaiset maahanmuuttajat juuri sellaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuleeko leirin polttamisesta uusi normaali?
Maahanmuuton raskas taakka
Maahanmuuton kustannuseriä lisättäväksi kannattavuuslaskelmiin

Poikkeuksellisen tärkeät budjettineuvottelut

Helsingin Sanomat sanoi pääkirjoituksessaan, että Sanna Marinin (sd) hallitus "voi jäädä historiaan hallituksena, joka hoiti koronaviruspandemiaa mutta siirsi jo alkupuolella valtakauttaan seuraajiensa huoleksi sekä pandemian tuottamat lisäkulut että isot rakenteelliset kysymykset – kuten työllisyyden ja tuottavuuden kasvattamisen sekä velkaantumisen hillitsemisen... Hallitus voi hankkia paikkansa historiassa myös onnistumalla. Silloin on ymmärrettävä, että pandemian vastainen taistelu on taloudelle niin raskas urakka, että Suomen kansantalouden isoja ja kroonisia heikkouksia on pakko hoitaa akuuttien ongelmien rinnalla." 

Tänään alkavat budjettineuvottelut osoittavat kumman tien hallitus valitsee. Jos se on edellä mainituista jälkimmäinen, on noissa neuvotteluissa budjetin menomomentit jaettavaa jyviin ja akanoihin. Siis sellaisiin, jotka edistävät maamme menestystä sekä niihin, jotka ovat sille haitallisia tai yhdentekeviä. 

Jääkäämme siis odottamaan minkälaisia muutoksia ylin valtiovalta päättää tehdä valtion menoihin. Kehitelläänkö uusien rahasampojen syntymistä edistäviä keinoja? Turvataanko suomalaisen yrityskentän kyky selvitä koronaviruksen luomien ongelmien yli? Karsitaanko turhaa vuosien mittaan kertynyttä taloudellista painolastia? Ja ymmärretäänkö, että moraaliposeerauksen hinta on juuri nyt poikkeuksellisen korkea?

Samalla tulee testatuksi edunvalvontajärjestöjen halu ja kyky tukea hallituksen toimia: onnistuvatko ne löytämään yhteisiä linjauksia kaikkien eduksi. Vai pitäytyvätkö ne poteroissaan ampuen sieltä toisiaan ja hallituksen oman viiteryhmän kannalta hankalia päätöksiä - vaikeuttaen Marinin kabinetin (toivottavasti järkeviä) pyrkimyksiä luotsata maamme talous läpi käsillä olevan vaikean ajan. Tai onnistuvatko ne yhteistyössä peräti kääntämään hallituksen (mahdollisesti) järjettömän päätöksenteon suuntaa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi vero vaatii kompensaation
Budjetti heijastaa hallituksen uskoa keskusjohtoisuuteen
Huomioita valtion prioriteettilistasta

Kreikkalaisten prioriteeteista

Suomen hallitus on lähdössä rahoittamaan Etelä-Eurooppaa niin sanotun elvytysrahaston muodossa, vaikka osa oppositiosta ja jopa itse hallituspuolueiden edustajista on sitä vastaan. Jos ja kun lähdemme mukaan, syntyy meille suomalaisille nettovastuita yhteensä 3,4 miljardia euroa, josta noin puolet on lahjarahaa saajamaille eli varmasti toteutuvaa maksuosuutta. Se tarkoittaa reilua 600 euroa per kansalainen, josta 300 euroa puhtaana lahjoituksena.

Pakettia on Suomessa perusteltu sillä, että EU:n ongelmamaiden talouden ylläpitäminen on eduksi meidän vientiteollisuudellemme. Siksi on mielenkiintoista seurata, miten nämä maat käyttävät rahojaan.

Yksi suurista saajamaista tulee olemaan Kreikka, jonka osuus alkuperäisen suunnitelman mukaan on yli 30 miljardia euroa. Sillä se sijoittuu avunsaajien listalla viidenneksi - ja väkilukuun suhteutettuna vieläkin korkeammalle.

Eilen saimme ensimakua helleenien prioriteeteista. He nimittäin ovat päättäneet ostaa 18 ranskalaista Rafale-hävittäjää ja rekrytoida 15 000 uutta sotilasta armeijaansa. Hankinnan hintaa ei asiasta kertoneessa uutisessa kerrottu, mutta Suomen 60 hävittäjän hankintaan on varattu 10 miljardia ja niiden elinkaarikustannuksiksi arvellaan Wikipediassa 25 - 40 miljardia euroa. 

Tästä suoraan laskien Kreikan 18 hävittäjän hankinnat Ranskasta kustantaisivat noin kolme miljardia ja kokonaiskustannuksena 7,5 - 12 miljardia euroa. Ja tämän päälle siis vielä 15 000 sotilaan palkkakulut - jotka tekevät 5 000 euroa/kk kokonaiskustannuksen mukaan laskettuna hiukan vaille miljardin per vuosi.

Minulle on epäselvää, millä tavalla tällainen kreikkalaisten varainkäyttö edesauttaa suomalaisen vientiteollisuuden ponnisteluja valuutan hankkimiseksi maallemme. Samoin olen ymmälläni siitä, miten vientiteollisuuttamme auttaa se, että italialaiset päässevät tulevaisuudessa nykyistä nuorempina eläkkeelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liian vaikea yhtälö professorin ymmärrettäväksi
Euroopan Federalistinen Unioni
Onko Kreikan kriisi nyt ohi?

Katajan pahoinpitely saattaa poikia salaliittoteorioita

Perussuomalaisen kaupunginvaltuutetun Pekka Katajan kummallisia seurauksia saaneeseen pahoinpitelyyn alkaa tulla selvyyttä - ainakin mikäli nyt esille nostetut epäilyt osoittautuvat oikeuden käsittelyssä pitäviksi. Epäillyistä tunnetumpi on puolueesta potkut saanut Teemu Torssonen, jonka eduskuntavaaliehdokkuus oli ainakin osin kaatunut Katajan vastustukseen. Myös toinen eli Tero Ala-Tuuhonen oli hakenut jäseneksi Perussuomalaisiin, mutta hakemukset olivat tulleet evätyiksi.

Katajan valikoituminen uhriksi ei johtunut pelkästään poliittisista vaan myös henkilökohtaisista syistä. Puheenjohtaja Jussi Halla-aholle Torssosen syyllisyys ei tullut yllätyksenä. Tapaus kuitenkin osoitti, että poliittinen väkivalta on Suomessa mahdollista - ja siksi Halla-aho toivoi, ettei se "ole merkki mistään laajemmasta ilmiöstä".

Yhdyn tässä Halla-ahon näkemykseen ja toivon, että Torssosen ja Ala-Tuuhosen toiminta on sellainen yksittäistapaus, jonka seuraksi ei ole tulossa muita. Samalla kehotan suomalaisia sisäisen turvallisuuden viranomaisia sekä maamme oikeusjärjestelmää suhtautumaan poliittisiin äärijärjestöihin - olivat ne sitten oikeistolaisia, vasemmistolaisia, vihreitä tai uskonnollisia - suurella vakavuudella, jotta poliittinen väkivalta ei muodostu osaksi suomalaista yhteisten asioiden hoitoa. 

Me emme tarvitse yhtään aatteellisesti värittynyttä hirmutekoa tähän maahan - emmekä edes värittymättömiä. Siksi yhteiskunnassamme olisi syytä aloittaa keskustelu siitä, miten eri suunnista tulevat yhteiskuntajärjestyksen uhkatekijät saataisiin torjuttua jo nyt, kun ne näyttäytyvät vain yksittäisinä tekoina.   

* * *

Lopuksi pari sanaa tämän tapauksen omituisista alkuvaiheista. Tapauksen tultua ilmi kirjoitin blogimerkinnän otsikolla "Monikulttuurista poliittista väkivaltaa" ja siihen virkkeen "tekijät olivat ´arabialaisista maista kotoisin olevan näköisiä´ ja henkilötodistusta kysynyt mies puhui suomea murtaen". Tämän olin kopioinut asiasta kertoneesta uutisesta, jossa luonnehdinta oli saatu Katajalta itseltään.

Jos ja kun katsoo julkaistuja kuvia Torssosesta ja Ala-Tuuhosesta, ei parhaimmalla mielikuvituksellakaan voi kuvitella näitä luonnehdittavan arabialaisista maista kotoisin olevien näköisiksi. Miksi Kataja kuitenkin teki näin jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. 

Samalla Katajan luonnehdinta kuitenkin toiminee jatkossa pohjana erilaisille salaliittoteorioille tähän tapaukseen liittyen. Siksi olisi tärkeää, että oikeudessa selvitettäisiin myös tämä asia mahdollisimman uskottavasti, sillä onhan selvää, että tarvitsemme väkivaltaan liittyviä perusteettomia salaliittoteorioita aivan yhtä vähän kuin itse väkivaltaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katajan pahoinpitely käy yhä hämärämmäksi
Monikulttuurista poliittista väkivaltaa
Pitäisikö väkivaltainen vasemmisto kieltää?

Retorinen muutos ei poista älyllistä epärehellisyyttä

Helsingin Sanomissa Tukholman-kirjeenvaihtaja kirjoitti siitä, kuinka Ruotsissa olisi tapahtunut poliittisen retoriikan muutos. Tällä hän viittasi siihen, että pääministeri Stefan Löfven yhdisti toisiinsa sanat maahanmuutto ja rikollisuus.

Oleellista tässä on ymmärtää, että kyse on retoriikan, mutta ei vielä todellisuuden muutos. Tämä käy selväksi samassa jutussa, jossa lainattiin pääministerin kommenttia, jonka mukaan rikollisuusongelma liitettiin itse maahanmuuttajien sijasta epäonnistuneeseen integraatioon eli viime kädessä syylliseksi leimattiin uusruotsalaisten sijasta kantaväestö. 

Tästä huolimatta länsinaapuri saattaa ajautua asian takia hallituskriisiin, sillä ainakin ympäristöpuolue on saanut sätkyn. Se on sikäli samanlainen meidän Vihreidemme kanssa, että myös sille politiikan tärkeimpiä kysymyksiä juuri nyt ovat kehitysmaalaisten rajoittamaton maahanmuutto ja ilmastonmuutoksen torjunta.

Näin ollen HS:n jutun tärkein sanoma ei ole se, että Ruotsi olisi muuttamassa oleellisesti maahanmuuttopolitiikkaansa tai että se olisi tekemässä tehokkaita toimia vähentääkseen alueellisesti maahanmuuttajaväestön määrän kanssa korreloituvaa jengirikollisuutta. Kyse on vain siitä - kuten jutussa todettiin - että retoriikka on astunut askeleen kohti tosiasioiden tunnustamista. 

Mutta niin pienen, ettei se vielä tavoita todellisuutta vaan älyllinen epärehellisyys jatkaa edelleen valtavirtana länsinaapurissamme. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei uutta pohjoismaiden kehitysmaalaistumisrintamalta 
Kuin aivottomat eläimet
Liiankin ruotsalaista

Tuleeko leirin polttamisesta uusi normaali?

Kreikassa Lesboksella aikaansa viettäneet turvapaikanhakijat polttivat leirinsä, koska osa heistä oli määrätty eristyksiin koronavirustartunnan takia. Sen seurauksena saarelle asutetuilta turvapaikanhakijoilta katosi asuinpaikka ja EU joutui ongelman eteen useamman kymmenen tuhannen ihmisen jäätyä ilman kattoa päänsä päälle.

Saksan ulkoministeri ehdotti ratkaisuksi sitä, että EU-maat ottaisivat sijoittaakseen nämä ihmiset alueellensa. En epäile, etteikö näin myös tehtäisi. 

Seuraavaksi jäänkin suurella mielenkiinnolla odottamaan syntyykö leirien polttamisesta uusi EU:n alueelle suuntautuvan kansainvaelluksen normaali. Eli ensin kansalaisjärjestöjen meritaksilla Välimeren yli ja sen jälkeen eteläeurooppalaisen majoitusalueen polttaminen, jotta matka jatkuisi kohti tavoitteena olevia pohjoisia korkean sosiaaliturvan maita. 

Jos näin käy, muuttuvat kehitysmaalaisten kansainvaellukset entistä vaikeammin hallittaviksi. Siksi Saksan ehdotus on sekä typerä että vaarallinen - ainakin mikäli haluamme itse päättää yhteiskuntamme ja elinolojemme tulevaisuudesta. 

Valitettavasti en kuitenkaan usko, että ainakaan Suomen punavihreällä hallituksella olisi kykyä tämä ymmärtämiseen. Eikä edes suurimmalla osalla oppositiosta. Siten pidän lähes varmana sitä, että myös Suomi lähtee mukaan asuttamaan Lesbokselta liikkeelle lähteneitä ihmisiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riskejä, ymmärrystä ja pelisääntöjä
Autetaan Kreikan saaristoleiriläisiä
Onko edessä uusi kansainvaellus?

Ei uutta pohjoismaiden kehitysmaalaistumisrintamalta

Pohjoismaista ruotsalainen yhteiskunta on muuttunut eniten humanitaarisen maahanmuuton seurauksena. Niinpä asiasta on ryhdytty uutisoimaan varovaisesti myös suomalaisessa valtamediassa.

Yhteiskunnan ikävän kehityskulun seurauksena ovat poliittisesti äärimmäisen korrektit ruotsalaiset muuttuneet hiukan suvaitsevaisemmiksi naapurimaan kehitysmaalaistumista vastustaville Ruotsidemokraateille. Tästä kertoi Helsingin Sanomat, jonka mukaan Maltillisen kokoomuksen ja kristillisdemokraattien kannattajista noin 42 prosenttia olisi valmis ottamaan maahanmuuttokriittiset mukaan hallitukseen.

Ruotsin kannalta on hämmästyttävän ikävää, että tuo luku on edelleen alle viidenkymmenen. Eli edes poliittinen oikeisto ei ole vieläkään halukas muuttamaan oman yhteiskuntansa suuntaa vaan haluaa jatkaa kotimaansa sisäisen turvallisuuden alasajoa. Näin siitä huolimatta, että suurin osa ruotsalaisista haluaisi vaihtaa nykyisen vasemmistovetoisen hallituksen uuteen.

Tämä kaikki kertoo siitä todellisuudentajun katoamisesta, mihin kymmenien vuosien äärimmäinen poliittinen korrektius johtaa. Sama koskee tietenkin Suomea, kuten viime hallitusneuvotteluissa jouduimme havaitsemaan: nykytilanteessa jopa poliittinen oikeisto sallii mieluummin kaupunkiemme kehitysmaalaistumisen kuin muodostaa hallituksen niiden puolueiden kanssa, joita yhdistävät samankaltaiset terveet periaatteet maan talouden kehittämiseen.

Niinpä myös Suomessa on Ruotsin tavoin vallassa punavihreää agendaa kansalaisille pakkosyöttävä hallitus, joka viis veisaa maan turvallisuudesta tai taloudellisesta kestävyydestä, mutta edistää sen kehitysmaalaistumista. Tosin käynnissä oleva koronaviruspandemia on hidastanut jälkimmäistä, mutta kunhan siitä päästään on odotettavissa uusi kansainvaeltajien aalto meidän elätettäväksemme.

Ratkaisija roolissa tässä asiassa ovat niin Suomessa kuin Ruotsissakin äänestäjät. Mikäli he haluavat muutosta nykymenoon, on heidän osoitettava se äänestyspaikalla. Toistaiseksi näin ei ole käynyt, vaan valta on ollut tukevasti molempien maiden kehitysmaalaistumismyönteisillä puolueilla. Nähtäväksi jää, jatkuuko tämä myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sitä saa mitä tilaa
Vihreää hallituspolitiikkaa
Poikkeuksellisen absurdi aika

Autoilijan uusi lisävero

Kirjoitin aamulla siitä, kuinka hallitus ei ole saattanut voimaan ensimmäistäkään päätöstä, joka olisi edistänyt Suomen taloutta. Tämä linja jatkui keskustan Matti Vanhasen hallinnoiman valtionvarainministeriön väliraportissa, jossa työssäkäyntiin kannustamisen sijaan oli keksitty vero niille, joilla on mahdollisuus auton pysäköintiin. Tämä vero laskettaisiin 3 600 euron lisätulon mukaisesti.

Suuret oppositiopuolueet reagoivat välittömästi: Perussuomalaisten leimasivat veroesityksen aikomukseksi rangaista työssäkäynnistä ja Kokoomuksessa arveltiin, että "autovaino jatkunee niin kauan kuin viimeinenkin polttomoottori on sammunut". Toisin sanoen ministeriön verotushimo ei saanut juurikaan ymmärrystä hallituksen ulkopuolella - hallituksesta on sen sijaan oltu varsin hiljaisia.

Seuraavaksi onkin mielenkiintoista, mitä hallitus aikoo tehdä tämän ehdotuksen kanssa. Pääministeri Sanna Marinin (sd) mukaan "olisi syytä käydä keskustelua hallituksen sisällä hyvin avoimesti, miltä osin tähän taloudellisen tilanteen muutokseen vastataan", joten nähtäväksi jää tarkoittiko hän yrittämisen ja työnteon edelleen vaikeuttamista vai lopultakin jotain, millä voisi olla positiivinen vaikutus suomalaisten tulevaisuuteen.

Totta puhuen minulle on nykyisen hallituksen talouspoliittisia toimia seuratessani tullut sellainen tunne kuin olisin menettänyt järkeni, eläisin jossain absurdissa tragikomediassa tai näkisin mitä kauheinta painajaisunta, jolle ei näytä tulevan lainkaan loppua. On siis syytä toivoa, että Marinin hallitus yllättää, poistaa hallitusohjelmastaan ideologisesti punavihreiksi värjäytyneet haihattelunsa ja ryhtyy oikeasti miettimään millä tämä valtakunta selviää nykyisestä kriisistä. Tai vaihtoehtoisesti toteaa täydellisen kyvyttömyytensä ja jättää eronpyynnön tasavallan presidentille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paavo Lipponen on vanha mies
Petteri Orpo: kannattaisi katsoa peiliin
Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät

Paavo Lipponen on vanha mies

Paavo Lipponen (sd) palasi eilen julkisuuteen. Tarkalleen ottaen hän halusi kertoa Kokoomukselle ja koko Suomen kansalle omana näkemyksenään, että Jussi Halla-ahon johtama Perussuomalaiset olisi "äärioikeistoa".  Lisäksi hän vaati, että Kokoomuksen johdon tulisi hävetä sitä, mitä se oli tehnyt omalla hallitustaipaleellaan vuosina 2007-2015.

Juha Sipilän (kepu) hallitusta (2015-2019) hän ei kuitenkaan ottanut muistellakseen - ehkäpä siksi, että se suurelta osalta palautti Suomen kilpailukyvyn ohjelmallaan, jota olivat laatimassa monet sekä Perussuomalaisissa että Kokoomuksessa edelleen vaikuttavat poliitikot.

Kaikki kunnia vanhalle herralle, joka sai valtavaa poliittista nostetta siitä, että maamme koki 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa Nokian ihmeen joko hänen kymmeniä vuosia sitten johtamansa hallituksen ansiosta tai ehkä pikemminkin siitä huolimatta. Mies itse joka tapauksessa luki eilen koko Nokian nousun oman hallituksensa ansioksi, vaikka tiettävästi suomalaisen kännykkäihmeen rakentamisen aikaan yksikään demaripoliitikko - saati Lipponen itse - ei ollut tekemässä nokialaisten tuotekehitystä, tuotantorakenteita tai markkinointia.

Lipponen on kuitenkin jo vanha mies ja eläköön siis rauhassa omissa kuvitelmissaan. Siitä huolimatta on ikävää, että hän saa julkisuudessa mustamaalata valtamedian tuella demareilta kannatusta vienyttä Perussuomalaista puoluetta, vaatia toista pääoppositiopuolueetta pyytelemään anteeksi tai väittää omalla muinaisella hallituksellaan olleen ansioita, joita sillä ei todellisuudessa ollut.

Niinpä on syytä antaa Lipposelle sana tässäkin blogissa. Ehkäpä se kuvaa parhaiten sitä, kuinka syvälle omiin päiväuniinsa tämä ikämies on jo ehtinyt vajota.

"Kokoomuksen puheenjohtajan ja koko orkesterin kauhuskenaariopropagandassa huipentuu porvareiden pitkään jatkunut ryöpytys, jossa elinkeinoelämän eräät johtajat ovat myös kunnostautuneet. Suomen poliittisesta ja taloudellisesta kehityksestä on tehty valheellista, SDP:n ja ammattiyhdistysliikkeen vastaista tarinaa."

Tämä on siis Lipposen sanoma tässä tilanteessa, jossa Suomen talous supistui demaripääministerin johdolla viimeisen vuosineljänneksen aikana 4,5 prosenttia ja viennin volyymi pieneni 8,7 prosenttia  (ja 13,8 prosenttia koko vuodessa). Myös investoinnit vähenivät 0,6 prosenttia.

Toisaalta ihan kaikki ei ole mennyt Sanna Marininkaan (sd) aikana alamäkeen: demarivetoisen hallituksen saavutuksiin voitaneen lukea myös työttömyyden kasvaminen 47 000 henkilöllä vuoden takaisesta sekä valtion budjetin alijäämän kasvaminen tuoreen budjettiehdotuksen mukaan seitsemään miljardiin euroon.

Ottaen huomioon koko maailman talouden sekoittaneen koronaviruspandemian, ei tämä kaikki tietenkään ole pelkästään demareiden syytä. Mutta se on, ettei nykyinen hallituskoalitio ole sen enempää Antti Rinteen (sd) kuin Sanna Marininkaan johdolla saattanut voimaan ensimmäistäkään päätöstä, jolla voisi edes kuvitella olevan positiivista vaikutusta Suomen talouteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toimittaja Niko Kettunen: matelijoista ja sosiaalidemokraateista
Lipponen ja Kiviniemi tärkeiden asioiden parissa
So what?

Petteri Orpo: kannattaisi katsoa peiliin

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo piti viikonloppuna linjapuheen, jonka sisältö oli pääosin järkevä ja perusteltu. Itseäni siinä miellytti erityisesti kohta, jossa hän totesi, että "Suomen taloudessa pää tulee vetävään käteen. Ajamme päin seinää, ykkösluokassa. Hallituksella ei ole huolta huomisesta, ei pelkoa tulevaisuudesta."

Orpo tähdensi vielä myöhemmin Iltalehden haastattelussa, että mikäli hän olisi pääministeri, niin "ensimmäisenä me päivittäisimme hallitusohjelman ja vakauttaisimme tilanteen. Suomi on käytännössä syöksyssä taloudellisesti, työttömyys kasvaa. Me tekisimme selkeät päätökset siitä, että teollisuuden kilpailukykyä ei heikennetä ja sen kustannuksia ei nosteta, eikä yritysverotusta kiristetä."

Tässä tilanteessa olisi hyvä muistaa, että Orpo vaikutti vahvasti nykyisen hallituksen syntyyn sillä, että hän sulki viime eduskuntavaalien jälkeen yhden suurista porvaripuolueista kokonaan ulos mahdollisista hallitusneuvotteluista. Tarkoitan tietenkin Perussuomalaisia, joilla oli hänen mukaansa ja vielä Rinteen hallituksen synnyttyäkin erilainen arvopohja kuin Kokoomuksella.

Käytännössähän Orpon linjaus tarkoitti sitä, että Kokoomuksen puheenjohtaja asetti elintasopakolaiset Suomen vastuullisen taloudenhoidon edelle. Eikä Suomeen ollut siksi mahdollista pystyttää vaalien jälkeen porvarivetoista hallitusta.

Niinpä Orpon - vaikka hän viikonlopun puheissaan olikin oikeassa nykyhallituksen talouspolitiikan idioottimaisuudesta - olisi syytä katsoa peiliin etsiessään syitä sille, miksi Suomea ajetaan juuri nyt hänen omien sanojensa mukaisesti päin seinää, ykkösluokassa.

Ellei asia selviä muuten, voi Orpo tarkistaa tästä linkistä minkälaista talouspolitiikkaa halla-aholaiset tarjosivat vaaliohjelmassaan äänestäjille. Itse asiassa riittäisi, jos hän katsoisi pelkästään ohjelman väliotsikoita: "Vain sitä jaetaan, mitä on... Ensin jaetaan tärkeimpiin kohteisiin... Jaettavan määrää tulee kasvattaa".

Kuten arvoisa puheenjohtaja ja muutkin lukijani varmasti huomasivat, olisi samat otsikot ollut helppo sijoittaa Orpon omiin viime viikonlopun puheisiin. Ja sen pohjalta voisi Suomessa olla tälläkin hetkellä Marinin kauhukabinetin sijaan hallitus, jonka toimin maamme talous olisi jatkanut edellisellä hallituskaudella alkanutta tervehtymistään sen sijaan, että se vihervasemmiston johdolla siirtyi ensin kestämättömälle pohjalle ja koronavirusepidemian alettua joutui syöksykierteeseen.

Ja tämä kaikki siis vain siksi, että arvoisa puheenjohtaja asetti elintasopakolaisten maahantulon suomalaisen yhteiskunnan terveen taloudenhoidon edelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittiset broilerit A-studiossa
Arvoitus
Veroa ja velkaa

Miksei kukaan kannata perussuomalaisia?

MTV3 kertoi uudesta suomalaistutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset jakautuvat äänestyskäyttäytymisessään neljään eri kuplaan. Ne ovat porvarit, punavihreät, kaikkiruokaiset eli liikkuvat ja vetäytyjät eli helposti äänestämättä jättävät.

Jutussa haastatellun tutkijan, Hanna Wassin mukaan vain noin kolmanneksen äänestäjäkunnasta muodostavilla porvareilla on oma puolue eli Kokoomus, mutta he inhoavat Vasemmistoliittoa. Sen sijaan punavihreillä on kolme suosikkia eli Vihreät, Vasemmistoliitto ja Sosialidemokraatit, mutta syvää vastenmielisyyttä Perussuomalaisia, Kokoomusta, Keskustaa ja Kristillisdemokraatteja kohtaan.

Kaikkiruokaisille käyvät kaikki perinteiset isot puolueet Vasemmistoliitosta Kokoomukseen, mutta Perussuomalaisia ja Ruotsalaista kansanpuoluetta inhotaan. Vetäytyjät puolestaan suosivat - jos äänestävät - Keskustaa, Kokoomusta, Vihreitä, Kristillisdemokraatteja tai Ruotsalaista kansanpuoluetta, mutta inhoavat Perussuomalaisia, Sosialidemokraatteja ja Vasemmistoliittoa.

Noita listoja katsellessani jäin ihmettelemään, että miten voi olla mahdollista, että Perussuomalaiset on kannatukseltaan Suomen toiseksi suosituin puolue. Heitä ei tämän tutkimuksen mukaan suosi kukaan, mutta suurin osa äänestäjäkunnasta kyllä inhoaa syvästi.

Osavastaus löytyy hyvin ilmeisesti porvarileiristä, sillä kokoomuksen kannatus ei tunnetusti ole lähelläkään äänestäjien kolmannesta ja se on ainoa ryhmä, joka ei listannut Perussuomalaisia inhokikseen. Lisäksi viimeisen gallupin mukaan sen ja Perussuomalaisten yhteenlaskettu kannatus on noin 37 prosenttia. Siis hiukan yli kolmanneksen.

Miksei Perussuomalaisia sitten ole tutkimuksessa listattu porvareiden - tai minkään muunkaan kuplan - suosikiksi on mielenkiintoinen kysymys. Olisihan voinut kuvitella, että sen kannatuksen näkymättömyys olisi askarruttanut itseni lisäksi myös tutkimuksen tehneitä tutkijoita. Vai onko niin, että he ovat omien poliittisten intressiensä ajamiseksi piilottaneet heidät?

Jos emme usko tutkijoiden epärehellisyyteen - ja miksi uskoisimmekaan - voisi toinen syy olla tutkimuksessa haastateltujen epärehellisyys. Eli onko niin, että Perussuomalaisilla on edelleen ainakin hyvin toimeentulevien suomalaisten piirissä jonkinlainen stigma, joka estää näitä ihmisiä kertomasta jopa anonymisoidussa tutkimuksessa kannattavansa heitä.

Niin tai näin. Jos tulkintani Perussuomalaisten sijoittumisesta paljolti porvarikuplaan osuu oikeaan, kertoo tämäkin tutkimus jotain oleellista halla-aholaisia äänestävistä. Sen sijaan, että he olisivat yleisen vihervasemmistolaisen narratiivin mukaisesti syrjäytymässä olevia tai jopa syrjäytyneitä ressukoita, ovatkin he suomalaisen yhteiskunnan menestyjiä.

Tai tutkijan oman porvarikuplassa elävien ihmisten kuvauksen mukaisesti: "he on sellainen ryhmä, joka kokee, että heidän taloudellinen asemansa on turvattu, heillä menee hyvin, he ovat hyötyneet talouden globalisaatiosta, tulevaisuus näyttäytyy kirkkaana". Tämä ei liene sikäli yllättävää, että Perussuomalaiset on erittäin suosittu sekä yrittäjien että tavallista työtä tekevien ihmisten joukossa - se on siis lähinnä tavallisten keskituloisten ja ahkerasti työtä tekevien ihmisten puolue.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen politiikka on rikki
Loogista ja tavallaan loogista
Perussuomalaisten vaaliohjelma

Irakilaisperheen elämä Suomessa

Helsingin Sanomat kertoi suomalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan maahanmuuttajaperheiden lapset asuvat muita ahtaammin ja kokevat enemmän köyhyyttä kuin kantasuomalaiset lapset. Vähemmän yllättävästi toimeentulovaikeuksia ja asumisahtautta oli irakilais-, iranilais- ja somalialaistaustaisilla lapsilla.

Jutun mukaan yhtenä syynä tähän olisi se, että maahanmuuttajat asuvat kantaväestöä useammin kaupungeissa ja vuokralla. Syytä tälle ei mainittu, mutta epäilen, että se saattaa liittyä siihen, ettei näille ihmisille ole juurikaan käyttöä suomalaisessa työelämässä.

Tai ainakin heistä silmiinpistävän pieni osa toimii työelämässä. Se tosin ei selitä sitä, miksi juuri nämä ihmiset pystyvät elämään hintavissa kaupunkiasunnoissa sen sijaan, että niissä asuisi työtä tekeviä kantasuomalaisia.

* * *

Tutkimustulosten ohella jutussa käytiin läpi rouva Al Mashhadanin perhe- ja asumishistoriaa. Tarinasta käy ilmi, että tämä irakilaisnainen oli tullut Suomeen vuoden 2015 kansainvaelluksen osana. Mies oli saapunut maahan hiukan aiemmin yhden tyttären kanssa. Vaimo puolestaan saapui tänne yhden pojan kanssa. Irakiin jäi vielä yksi tytär.

Suomessa perhe sai nopeasti asunnon Kotkasta, mutta kun heille syntyi uusi lapsi ja viranomaiset myönsivät vuonna 2018 oleskeluluvan, he halusivat lähteä Helsinkiin. Sieltä löytyikin nopeasti asunto, johon saapui myös alkujaan Irakiin jäänyt tytär.

Niinpä asunto jäi saman tien pieneksi, joten he halusivat muuttaa jälleen. Uusi asunto löytyi Vantaan Korsosta, missä rouva alkoi taas odottaa lasta. Siellä oli kuitenkin rauhatonta ja hankalaa, eivätkä lapset uskaltaneet edes mennä ulos leikkimään. Niinpä perhe ei viihtynyt Vantaalla, vaan muutti uuteen kotiin Helsingin Malmilla.

Nyt herra ja rouva Al Mashhadan ovat päätyneet asumuseroon, vaikka vaimo onkin jutun mukaan vielä "äitiysvapaalla" - tosin missään vaiheessa kirjoitusta ei mainita sanaakaan hänen tai edes miehen työhistoriasta, joten kummallekaan on tuskin edes ehtinyt syntyä sellaista vuoden 2015 jälkeen.

Jutun positiiviseksi lopuksi kerrottiin vielä, että rouva on kuitenkin alkanut mietiskellä sitä, että alkaisikohan jossain vaiheessa opiskella kosmetologiksi. Ja toivoo myös lastensa saavan koulutuksen ja hyvän elämän. Kukapa ei toivoisi sellaista omille lapsilleen.

* * *

Koko HS:n juttu oli esimerkki siitä, kuinka ihmisiin pyritään vaikuttamaan kertomalla maahanmuuttajien ongelmista sinänsä valehtelematta, mutta jättämällä kertomatta oleellisia yksityiskohtia. Tässä tapauksessa mitä ilmeisimmin vaiettiin siitä, että jutussa seurattujen ihmisen asunnot ja nopeasti kasvavan perheen elatuksen maksavat työtätekevät suomalaiset sen sijaan, että he vastaisivat itse omista kuluistaan.

En tiedä kuinka moni tulee ajatelleeksi moniin lehtijuttuihin sisäänkirjoitettua vaivihkaista aivopesua niitä lukiessaan. Ja kuinka moni olisi - mikäli tulisi sitä ajatelleeksi - valmis ottamaan maahamme lisää tällaisia nopeasti kasvavia perheitä, joiden elättämisestä he itse joutuvat vastaamaan maksamalla lisää veroja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nokkelia ja kyvykkäitä irakilaisia
Viisi kysymystä irakilaismiehen ylösnousemuksesta Ohisalon tulevaisuuteen
Ei irakilaisilta konstit lopu, eikä professori Janne Kotiaholta ymmärrys. Eihän?

Maahanmuuttosektorilla uudenlaista bisnestä

Yksi humanitaarisen maahanmuuton mielenkiintoisimmista puolista on sen tarjoamat bisnesmahdollisuudet. Muistammehan hyvin esimerkiksi ministeri Holmlundin veljen ja Luona Oy:n ansaintalogiikan joitain vuosia takaperin.

Eilinen uutinen kertoi, ettei luovien innovaatioiden aika ole vieläkään ohi. On nimittäin syntynyt vahva epäily siitä, että jotkut - toistaiseksi mystiset tahot - ovat keksineet varata maahanmuuttovirastoon aikoja ja myydä niitä eteenpäin maahanmuuttajille. 

Yhden ajan hinta on joitakin kymppejä, mutta jos aikoja myy riittävän paljon, syntyy siitä hyvää ja helppoa tuloa. Ainakaan ostajista ei liene pulaa, sillä Helsingin Sanomien samasta asiasta kertoneen jutun mukaan "maahanmuuttajan päivittäinen elämä voi hankaloitua huomattavasti, jos hän ei pääse kasvokkain tapahtuvaan tapaamiseen".

Toistaiseksi emme tiedä onko tässä ihka uudessa ansaintamuodossa mukana poliitikkojen sukulaisia, kunniallisia yrityksiä, rikollisjärjestöjä, maahanmuuttajia vai ihan tavallisia pottunokkia. Sen sijaan vastaanottoajoilla keplottelu kertoo siitä, että humanitaarinen maahanmuutto tarjoaa osaavalle kaipparille edelleen oivia rahantekomahdollisuuksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Nokkelia ja kyvykkäitä irakilaisia

Oikeus päätti Kelan Gold-cardista

Tilaisuus teki varkaita myös juristeista

Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät

Suomessa paperitehtaan sulkeminen on herättänyt mielenkiintoisen poliittisen ja kansalaiskeskustelun, jossa yksi osapuoli puhuu yritysten toimintaedellytysten puolesta ja toinen syyttää niitä ahneudesta. Keskusteluun ovat sotkeentuneet jopa maan korkeimmat päätöksentekijät.

Nature tiedelehdessä oli jokin aika sitten juttu, jossa kerrottiin antibioottien kehittämiseen liittyvistä haasteista. Sen taustasta on syytä ymmärtää kaksi asiaa: antibioottiresistenssi on yleistynyt nopeasti etenkin sairaalaympäristössä elävillä bakteereilla ja sen takia kuolee nykyisin noin 700 000 ihmistä vuodessa, mutta samaan aikaan antibiooteista saatava rahavirta on painunut niin vähäiseksi, että suuret lääkefirmat ovat lopettaneet niihin liittyvän tutkimuksen koska ne pelkäävät, etteivät saa koskaan takaisin käyttämiään tuotekehitysvaroja - saati sen päälle liikevoittoa.

Naturen jutussa kerrottiin pienestä amerikkalaisyrityksestä, joka on kehittänyt uuden antibiootin, omadasykliinin. Yrityksen johdossa on huippuosaamista nobelistia myöden ja se oli käyttänyt 20 vuotta tämän antibiootin kehittämiseen, kunnes sai sille lopulta myyntiluvan ja vei sen markkinoille vuonna 2019. Tuotekehityksen aikana raha oli niin tiukassa, että asiaansa uskova johtoryhmä työskenteli seitsemän kuukauden ajan ilman palkkaa.

Yritys ei kuitenkaan ollut mikään erikoistapaus, sillä viimeisen kahden vuoden aikana neljä samankaltaista uudenlaisen antibiootin kehittänyttä yritystä on mennyt konkurssiin tai myyntiin, minkä seurauksena USA:ssa vuoden 2010 jälkeen hyväksyttyjen ja käytännössä saatavilla olevien antibioottien määrä on pudonnut viidestätoista kymmeneen.

Ensimmäinen ongelma uusista antibiooteista haaveileville yrityksille on itse lääkemolekyylien kehittämisessä: vain 14% antibioottikandidaateista selviytyy markkinoille - ja siihen kuluu keskimäärin 1,4 miljardia dollaria. Sen jälkeen rahaa pitäisi löytyä vielä huomattavasti enemmän markkinoinnin ja tuotteen valvonnan kaltaisiin menoihin. Erään arvion mukaan antibiootin pitäisi tuottaa peräti 300 miljoonaa dollaria vuodessa, jotta siitä jäisi yritykselle plussaa.

Omadasykliinin kehittänyt yritys teki vuonna 2019 yhteensä 13 miljoonaa euroa voittoa, joten kolmannesmiljardin vuosituloihin oli pitkä matka ja tulevaisuus näytti synkältä. Se oli kuitenkin onnekas, koska se oli vielä pystyssä kun liittovaltion viranomainen BARDA päätti tehdä sen kanssa viiden vuoden ja 285 miljoonan dollarin kaupat omadasykliinistä turvatakseen biologisen sodankäynnin etujoukkonsa pernarutolta.

Näin yritys sai hengähdystauon ja aikaa vuoden 2023 loppuun asti nostaakseen antibioottinsa normaalin myynnin sellaiselle tasolle, että se ylittää välittömät markkinointi- ja valvontamenot eli alkaa maksaa tuotekehityskulujaan takaisin. Asiaa ei kuitenkaan auta se, että lääkärit pyrkivät käyttämään uusia antibiootteja mahdollisimman vähän, jotta bakteereihin ei kehittyisi niitä vastaan resistenssiä - siten myyntimäärien lisääminen on vaikeaa.

Tällä hetkellä omadasykliinin myyntimäärät kasvavat keskimäärin kymmenellä prosentilla kuukaudessa. Nähtäväksi jää se, riittääkö tämä pitämään sitä tuottavan yrityksen hengissä sen jälkeen, kun liittovaltion viranomaisten kanssa tehty sopimus päättyy. Joka tapauksessa matka reilusta kymmenestä miljoonasta 300 miljoonaan dollariin on pitkä.

* * *

Kirjoitin tämän jutun siksi, että arvoisa lukijani näkisi yhden puolen siitä, minkälaisia riskejä sisältyy uusien tuotteiden kehitykseen. Suomessa käytännössä ainoa alkuperäislääkkeitä kehittävä yritys on Orion, jonka tuotekehitysputki sisältää kerrallaan noin puoli tusinaa lääkeaihiota.

Vaikka Orion luokitellaan Suomessa pörssin suuriin yrityksiin, on se tosiasiassa kansainvälisessä lääketehdasvertailussa pienehkö alkuperäislääkkeiden tuottaja. Yrityksen osaaminen ja taloudelliset rahkeet riittävät kyllä tuotekehityksen alkuvaiheisiin, mutta se joutuu lopulta turvautumaan suurempiinsa eli tekemään yhteistyötä isompiensa kanssa lääkkeiden kehittämisen kalleimmissa loppuvaiheissa ja kansainvälisessä markkinoinnissa.

Lääkkeiden kehittämiseen liittyvät tietenkin erittäin kalliiksi tulevat vaatimukset turvallisuudesta ja todellisesta tehokkuudesta. Mutta ei tuotekehitys ole halpaa muissakaan parhaaseen tieteelliseen tietoon ja osaamiseen perustuvissa ratkaisuissa.

Tämä lienee tärkein syy myös sille, ettei paljon parjattu metsäteollisuutemmekaan ole saanut aikaiseksi nopeasti suurta tuotevalikoimaa uusia kilohinnaltaan kalliita tuotteita, vaan joutuu paperin kysynnän laskiessa turvautumaan kassavirran ylläpitämisessä ja tuotekehityspääoman kerämisessä entistä enemmän sellun kaltaiseen puoliraaka-aineeseen, vaikka joitain uusia tuotteita on toki onnistuttu kehittämään.

Siksi on kohtuutonta syyllistää metsä- tai mitä tahansa muuta yritysjoukkoamme siitä, että ne yrittävät pysyä voitollisina pelastaakseen tulevaisuutensa. Samoin on älyvapaata moittia niitä osinkojen maksamisesta omistajilleen, sillä ilman sijoitusten tuomaa tuottoa ja osakkeiden jälkimarkkinoita tuskin kukaan olisi halukas investoimaan niihin silloin kun tarvitaan lisärahaa osakeantien muodossa. Ilman osinkoja ei omistajilla olisi myöskään mielenkiintoa yrityksensä kehittämiseen eikä edes palkkojen maksamiseen osaaville työntekijöilleen.

Omalta osaltani toivon, että suomalaisessa yhteiskunnassa ymmärrettäisiin pääministeriä myöden, että hyvinvointimme on riippuvainen menestyvistä yrityksistä - oli niiden nimi sitten UPM, Orion tai jokin muu. Ilman niiden luomia työpaikkoja, liikevoittoja tai osinkoja ei verottajalla olisi mistä jakaa varoja julkisen sektorin moninaisille toimijoille - eikä edes maailmanparantamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ministerit kiukuttelivat kuin teinitytöt
Tuotekehityksen kautta markkinoille
Ponsse ja menestyksen salaisuus