Maailmanpolitiikan pilkkeitä
Harjoittelu tekee mestarin ja sitä kelpaa viestittää
Tyhmistä johtajista kärsii koko Palestiinan kansa
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Venezuelan vaalit päättyivät odotetusti. Opposition mukaan ääniä sai eniten heidän ehdokkaansa, mutta voiton vei maan istuva presidentti Nicolas Maduro. Näin olleen maan asukkaat jatkavat elämäänsä sosialistisessa helvetissä myös tulevina vuosina.
Sivuhuomautuksena todettakoon, että meillä Suomessa noin kaksi viidestä äänestysikäisestä ihmisestä tahtoisi samaa. Erona Venezuelaan on kuitenkin se, että ainakin toistaiseksi hallitus muodostetaan meillä annettujen äänien perusteella.
* * *
Viime aikoina on nähty outoja tapahtumia monissa maissa. Saksassa kemikaalitehtaassa, Ranskassa rautateillä ja Suomessa matkapuhelinverkostossa. Lieneekö kyseessä sattumien summa vai Putinin Venäjän organisoima matalan intensiteetin sota?
Jälkimmäinen vaihtoehto on asia, josta europarlamentaarikko ja kenraali Pekka Toveri on muistuttanut meitä. Ja josta kirjoitetaan myös kansainvälisessä sosiaalisessa mediassa. Ja joka toivottavasti otetaan vakavasti myös Suomen poliittisessa johdossa.
* * *
Tämän viikon jännitysnäytelmä nähdään kuitenkin mitä todennäköisimmin Libanonissa. Sikäläinen Iranin islamistihallinnon haarakonttori eli Hizbollah on ärsyttänyt Israelia - viimeksi tappamalla Golanissa israelilaisia lapsia ja nuoria.
Vaikka iranilaisten haarakonttori onkin maailman vahvimmin aseistettu terroristijärjestö, se jää täysimittaisessa sodassa juutalaisvaltion armeijan jalkoihin. Valitettavasti sodan jalkoihin jäävät myös aikanaan maan enemmistön muodostaneet libanonilaiset kristityt, joilla ei ollut järkeä huolehtia siitä, ettei sen maaperää käytettäisi terroristiseen toimintaan.
Nykyisin Libanonin väestöstä 32 prosenttia on kristittyjä ja 68 prosenttia muslimeita. Eikä maan tulevaisuus näytä sen valoisammalta kuin minkään muunkaan muslimienemmistöisen valtion.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Will Russia Test NATO's Article Five?
Vasemmistolaisia vaalikiemuroita
Uusia "palestiinalaisia"
Vantaan Kuusijärvellä kaksi pientä lasta - 4- ja 7-vuotiaat - joutuivat pitkäksi aikaa veden alle. Sen seurauksena he taistelevat juuri nyt elämästään sairaalassa. Toivottavasti he selviävät tapauksesta hengissä ja ilman pysyviä vammoja.
Kuusijärvi on hyvin valvottu uimaranta ja ainakin lasten isä oli paikalla. Lisäksi paikka on suosittu, joten sen rannalla on paljon ihmisiä. Kaikesta tästä huolimatta lapset onnistuivat kenenkään huomaamatta poistumaan matalalta laiturilla ympäröidyltä leikkirannalta syvään veteen.
Siksi lehdistössä on muistutettu sen tärkeydestä, että vanhemmat valvoisivat lapsiaan tauotta uimarannalla ja ylipäänsä veden äärellä. Tämä on tietenkin erinomainen neuvo.
Sen sijaan en ole huomannut missään toista neuvoa, joka on mielestäni vieläkin erinomaisempi. Lapset nimittäin kannattaa opettaa uimaan pienestä pitäen. Mieluummin neli- kuin viisivuotiaana. Ja viimeistään ennen kouluikää.
Valitettavasti näin ei ole, vaan vuoden takaisen tiedon mukaan vain 55 prosenttia kuudesluokkalaisista osaa uida kunnolla. Toisin sanoen lähes puolet murrosikään saapuvista nuorista on veden äärellä alttiina hukkumiselle.
Siksi on syytä toivoa, että Kuusijärven järkyttävä onnettomuus herättäisi vanhemmat ymmärtämään uimaopetuksen tärkeyden ja motivoisi heidät joko itse opettamaan jälkeläisilleen uimataidon tai ainakin viemään heidät ohjattuun uimaopetukseen jo hyvissä ajoin ennen kouluikää. Tai jos se on jäänyt tekemättä varhaislapsuudessa, niin opettamaan uimataidon edes koululaisena, sillä se on paras ja vielä halpakin henkivakuutus hukkumista vastaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista
Vantaalaiset saavat reilun kahden miljoonan euron savusaunan
Burkini, hygienia ja naisten alistaminen
Luin suurella mielenkiinnolla tuoreen tutkimusraportin, jossa oli geenisaksien avulla onnistuttu sekä pidentämään tomaattien säilyvyyttä että lisäämään sen aromeja. Lopputulosta testattiin 28 vapaaehtoisella, joista 71 % piti geenieditoitujen tomaattien mausta enemmän kuin tavallisten.
Nähtäväksi siis jää, milloin maailmanmarkkinoille ilmaantuu aiempaa maukkaampia ja säilyvämpiä tomaatteja, jotka myyntiluvan saatuaan syrjäyttävät perinteisin jalostusmenetelmin aikaansaadut lajikkeet. Tai milloin sellaisia saadaan markkinoille myös Suomessa.
Tämä on sikäli merkittävä kysymys, että geenipohjaisen ruuan markkinaosuus on kasvanut muualla maailmassa nopeasti. Ja tämä kehityksen oletetaan kiihtyvän kuluvalla vuosikymmenellä. Tästä esimerkkinä toimii maissinviljely, joka perustuu USA:ssa nykyisin lähes pelkästään geneettisesti muokattuihin lajikkeisiin.
Euroopan unioni harasi pitkään tätä kehitystä vastaan, mutta lopulta senkin on pitänyt antaa periksi. Ja siksi myös EU:ssa on tarkoitus jatkossa hyödyntää maataloustuotteissa tieteen uusimpia saavutuksia, mutta mitä hitaammin ja byrokraattisemmin tämä prosessi etenee, sitä enemmän Eurooppa jää ruuantuotannossaan muun maailman jalkoihin.
Nähtäväksi siis jää, haluaako ja pystyykö eurovaalien jälkeinen EU-hallinto nostamaan Unionin siitä ruokakuopasta, johon Unionin aiemmat hallitsijat ovat olleet sitä saattelemassa. Vai onko maanosamme maataloustuottajien kohtalona tulla kokonaan haudatuksi siihen kuoppaan tai säilyä ainoastaan eräänlaisena tukiaisten varassa elävänä ulkoilmamuseona?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta toivoa munuaispotilaille
Meemisodan uhrit
Johtivatko EU:n talousahdinko ja CRISPR-tekniikka Monsanto-kauppaan?
Tänä aamuna on syytä pieneen oikaisuun tai ehkä pikemminkin tarkennukseen. Yle nimittäin kertoi sotarikossyytteistä vapautetun Gibril Massaquoin saavan Suomen valtiolta noin 390 000 euron korvaukset vangitsemisesta aiheutuneesta kärsimyksestä ja tulonmenetyksistä.
Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että mainittu 390 000 euroa on vain murto-osa siitä laskusta, jonka kyseinen henkilö on aiheuttanut meille suomalaisille veronmaksajille. Wikipedian mukaan hänen oikeuskäsittelynsä oli maksanut käräjäoikeusvaiheen loppuun mennessä jo 2,5 miljoonaa euroa. Ja lisäksi tulevat vielä hovioikeusvaiheessa syntyneet kustannukset, joiden suuruutta ei kuitenkaan kerrota.
Kirjoitin itse tapauksesta jokin aika sitten seuraavasti: "tämä ongelma nousi esille myös tämän päivän uutisissa, joiden mukaan Turun hovioikeus vapautti kotimaassaan tehdystä joukkomurhasta epäillyn sierraleonelaisen Gibril Massaquoin kaikista syytteistä. Oikeudenkäynnin hinnaksi suomalaisille veronmaksajille on jutun mukaan mukaan tulossa yli 4 000 000 euron lasku."
Kun Yleisradion olemassaoloa perustellaan sillä, että se tarjoaa kansalaisille oikeaa, korkeatasoista ja puolueetonta tietoa, niin en voi olla kysymättä, että oliko alussa linkittämäni Ylen tuore artikkeli nyt varmasti sellaista. Vai katsoiko jutun tehnyt toimittaja, ettei afrikkalaismiehen aiheuttamien kokonaiskustannuksen esille nostaminen tässä yhteydessä ole enää kansalaisia kiinnostava asia, koska se oli mainittu jo Ylen aikaisemmassa jutussa?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansainvälistyminen tuottaa monenlaista kulunkia
Journalisti vääristelee, mutta kansa ymmärtää
Minkä takia Yle julkaisee valeuutisia?
Vladimir Putinin johtaman Venäjän ystäväjoukko pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Nyt on vuorossa Armenia, jonka Moskovan nero jätti taistelemaan yksinään Azerbaidzanin kanssa näiden päätettyä liittää armenialaisten asuttaman Vuoristo-Karabahin alueen itseensä.
Tämän seurauksena armenialaiset ovat hakeutuneet sotilaalliseen yhteistyöhön Yhdysvaltain kanssa. Tällaisesta puolenvaihdosta olisi aiemmin epäilemättä seurannut rankaisujoukkojen lähettäminen kouluttamaan Moskovalle epälojaalia entistä liittolaista, mutta Putinin "erikoisoperaation" takia Moskovalla ei ole ollut edellytyksiä toteuttaa haluaan.
Niinpä on mahdollista, että Armenia siirtyy vähitelleen kokonaan osaksi läntistä maailmaa. Ja pyrkii syventämään nykyisen yhteistyönsä Euroopan Unionin kanssa jossain vaiheessa jäsenyydeksi.
Itse asiassa armenialainen yhteiskunta täyttää jo nykyisellään Unioniin liittymisen ehdot ja voi halutessaan jättää hakemuksensa. Nähtäväksi siis jää, missä vaiheessa se myös tekee näin. Samoin kuin se, kuinka Euroopan Unioni suhtautuu sen hakemukseen.
* * *
Tässä mielessä Ukraina on tekemässä armenialaisille suurta palvelusta, koska venäläisillä ei Ukrainan sodan takia ole juuri nyt kykyä sotilaalliseen invaasioon tai edes tehokkaaseen ei-sotilaalliseen häirintään. Ja siksi Armenialla on halutessaan mahdollisuus saavuttaa hakemuksensa kanssa edistystä hyvinkin nopeasti.
Lisäksi sotilaallisen yhteistyön kehittäminen Yhdysvaltain kanssa tarjoaa ajan myötä yhä vahvemman suojan venäläisten sotilaallisia toimia vastaan. Ja aiheuttaa Vladimir Putinille entistä suuremman huolenaiheen sekä alleviivaa hänen yhä ilmeisemmäksi käyvää kyvyttömyyttään Venäjän diktaattorina.
Siksi on helppo uskoa, että Vladimir Putin seuraa juuri nyt erittäin tarkasti USA:n presidentinvaaleja toivoen, että niiden voittajaksi selviäisi Donald Trump varamiehensä James D. Vancen kanssa.
Jälkimmäinenhän on todennut, ettei välitä siitä, mitä Ukrainalle tapahtuu. Ja siksi venäläisessä mielessä on epäilemättä herännyt toive siitä, ettei USA välittäisi myöskään Armeniasta, mikäli yllä mainittu kaksikko pääsisi valtaan.
Jos näin kävisi, joutuisi myös Eurooppa ottamaan kantaa Armenian kysymykseen. Ja senkin osalta edessä olisi nöyryytys, koska maanosan suurten valtioiden sotilaallinen kyvykkyys osoittautuisi jälleen kerran olemattomaksi - suorastaan häpeälliseksi impotenssiksi.
Nähtäväksi siis jää, pysähtyykö venäläisen imperiumin rapautuminen USA:n poliittiseen muutokseen ja suurten eurooppalaisten valtioiden kyvyttömyyteen? Vai ottavatko Trump ja Vance puheistaan huolimatta valtaan päästessään vastuun demokraattisen maailman johtajina ja jatkavat vapauteen pyrkivien kansojen tukemista?
Ja pääseekö presidentti Putin näin historiankirjoihin miehenä, jonka valtakaudella venäläinen imperialismi koki nöyryyttävän tappion. Vai toteutuuko sittenkin hänen jo katoamassa ollut haaveensa tulla muistetuksi uutena Stalinina, joka palautti Venäjän mahdin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin ymmärys ja jumalien välinen taistelu
Etninen puhdistus - alaviite
Kiina osoittaa Putinin Venäjälle paikan