Helsingin Sanomien Skandinavian kirjeenvaihtaja Elina Kervinen
kysyi tämän aamun Helsingin Sanomissa, että "nähdäänkö maahanmuuton määrä siis lähtökohtaisesti ongelmana?" Ja vastasi itse seuraavasti. "Niin ei tarvitse olla. Maahanmuutto on päinvastoin helpompi nähdä voimavarana, kun pulmat, kuten työttömyys tai asuntopula, uskalletaan kohdata ja ratkaista."
Kyse on Ruotsin alkavasta vaalikampanjasta. Siis kampanjasta, jossa vaalikartalta katoamista pelkäävät pienpuolueet ovat Ruotsidemokraattien lähes 18 prosentin
gallupkannatuksen seurauksena taipuneet pohtimaan maahanmuuttolinjaansa.
Ensimmäisenä esiin astuivat Kristillisdemokraatit, jotka
pitivät humaania maahanmuuttopolitiikkaa itsestäänselvyytenä, mutta halusivat vähentää sen kustannuksia. Tämä tarkoittaisi tulijoille annettavien alkuavustuksen pienentämistä, oleskelulupien muuttamista vakituisesta tilapäisiksi sekä turvallisista maista tulevien hakemusten nykyistä nopeampaa käsittelyä.
Saa nähdä riittävätkö nämä ehdotukset siihen, että äänestäjät valtuuttavat kristillisdemokraatit ratkaisemaan Ruotsin maahanmuuton "pulmat". Siis Kervisen mainitseman työttömyyden ja asuntopulan lisäksi myös sen silmittömän väkivallan, joka eräillä ruotsalaisilla maahanmuuttajavaltaisilla alueilla on
arkipäiväistynyt jo siihen mittaan, ettei autojen polttamista "silloin tällöin" pidetä enää mitenkään erikoisena.
Toimittaja Kervisen mukaan toinen irtiottoa hakenut pienpuolue on Ruotsin kansanpuolue ja jopa Kokoomus on nostanut maahanmuuton asialistalleen. Toisin sanoen Ruotsissa tullaan näkemään maahanmuuton ympärille keskittyneet
vaalit, jotka saattavat johtaa ennennäkemättömään poliittiseen muutokseen läntisessä naapurimaassamme.
* * *
Suomen eduskuntavaalitRuotsin ylimääräiset parlamenttivaalit käydään vain hiukan
Ruotsin ylimääräisiä parlamenttivaalejaSuomen eduskuntavaaleja ennen. Juuri tällä hetkellä niiden voittajaksi on nousemassa Keskustapuolue, joka jo vuosikymmenten ajan on ollut tunnettu äänestäjiensä pettämisestä (
yksi ja
toinen näkemys tästä), ja joka viimeisen vuosikymmenen aikana on jalostanut linjansa suoranaiseksi äänestäjien
halveksimiseksi.
Juuri nyt suomalaisen politiikan nousukierteessä ovat Keskustan lisäksi sosiaalidemokraatit, jotka ovat onnistuneet kääntämään kannatuksensa pohjakosketuksen jälkeen uuteen nousuun. Taustalla lienevät ennen kaikkea Alex Stubbin muutamat omituiset ja ehkäpä myös sisäpiirikorruptiolta ja joidenkin mielestä peräti äärioikeistolaisilta vaikuttaneet nimitykset (
yksi ja
toinen esimerkki).
Kovin hyvin ei mene Perussuomalaisillakaan, joiden äänisaalis jäi
odotettua pienemmäksi jo EU-vaaleissa Halla-ahon henkilökohtaisesta suosiosta huolimatta. Syy Jytky-kannatuksen laskuun lienee ainakin osin kansan kyllästyminen Soinin sinänsä ansiokkaaseen verbaaliakrobatiaan, mutta myös voimakkaasti vuoden 2011 jytkyvaalien taustalla olleen maahanmuuttokriittisen ryhmän näkymättömyys.
Niinpä monet perussuomalaisten kannattajat odottavat kieli pitkällä Jussi Halla-ahon asettumista ehdokkaaksi. Käykö näin, jää
tulevan tiedotustilaisuuden varaan.
* * *
Suomalaisten puolueiden ja poliitikkojen omien ratkaisujen lisäksi uskoisin Ruotsin vaalien tuloksilla olevan tällä kertaa valtava vaikutus Suomen vaalitulokseen. Mikäli nykyiset valtablokit eivät onnistu estämään maahanmuuttokriittisten Ruotsidemokraattien nousua, nostaa vaalikartan muutos merkittävästi myös suomalaisten maahanmuuttokriittisten eli Perussuomalaisten ja ehkä myös maahanmuuttoasioissa näkyvästi
esillä olleen James Hirvisaaren edustaman Muutos 2011 -puolueen kannatusta.
Toinen enemmän tai vähemmän arvaamaton tekijä on Venäjän uhan tiivistyminen, koska turvallisuustilanteen heikkeneminen lisää aina vallanpitäjien kannatusta. Alexander Stubbin ja Kokoomuksen kannattaisi siis vaaleja silmällä pitäen korostaa Venäjän aiheuttamaa turvallisuusuhkaa korostaen kuitenkin samalla omaa toimintaansa Suomen puolustuskyvyn vahvistamiseksi kriisin varalta, vaikka taustalla lienevätkin enemmän RKP:läisen puolustusministeri Haglund ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, Perussuomalaisten
Jussi Niinistö; unohtamatta
tasavallan presidenttiä.
Kolmanneksi EU-politiikan kiemuroissa saattaa syntyä uusia avauksia. Yksi sellainen voisi olla
ennenaikaiset Kreikan vaalit, jotka kylläkin järjestettäisiin vasta ensi syksynä, mutta jo niistä päättäminen nostaisi esiin mahdollisuuden uusista tukipaketeista ellei peräti lainojen anteeksiannosta Kreikalle. Tällaiset uutiset nostaisivat ennen kaikkea EU-kriittisten soinilaisten suosiota - saatamme siis kuulla keväällä paljonkin EU-puheita Soinin suusta.
Neljäs iso tekijä tulee olemaan seuraavien kuukausien talouskehitys Suomessa. Muualla maailmassa näkyy jo nousun merkkejä, eikä Suomen vientivetoisen talouden nopeakaan elpyminen ole pois suljettu.
Itse asiassa tästä on jo
joitain merkkejä - ja tämä kehitys toimisi jäljelle jääneiden neljän hallituspuolueen eduksi. Jos taas talous sakkaa entisestään, voi ääniä hakeutua turvaverkkoja rakenteleville demareille ja vasemmistoliittolaisille sekä myös talouden rakenteiden muutoksesta puhuville Sipilälle ja kokoomuksen talousliberaalille siivelle.
Ja vielä viidenneksi on mainittava maahanmuuttajaväkivallan eskaloituminen Suomen sisällä. Maahanmuuttajanuorten kelvottomasta käytöksestähän saatiin esimakua jo tänä vuonna, kun pääosin
tulijoista koostuneet löyhät porukat
pahoinpitelivät pääkaupunkiseudulla noin 70 muuta nuorta.
Terroriteon tai muun maahanmuuttajaväkivallan voi ensi tuntumalta ajatella kasvattavan Halla-ahon tavoin ajattelevien suosiota, mutta jos uhka on riittävän suuri, saattaa sen logiikka johtaa vallassa olevien aseman tukevoitumiseen samalla perusteella kuin Venäjän uhan kasvu. Siis edellyttäen, että jälkimmäisillä on tarjottavana edes jotenkin uskottavia ratkaisuja.
Edessämme on mielenkiintoinen vaalivuosi. Sitä odotellessa, nauttikaamme meille ilmastonmuutoksesta huolimatta aavistuksen ennen
aikojaan saapuneesta lumipeitteestä!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sirpa Paatero pahana humanitaaristen kriisien puolesta
Suora valta itsenäisen Suomen itsenäisille kansalaisille
Onko ruotsalainen oikeassa?