Suomen pitäisi tehdä Puolan sakoista vipuvarsi

Kirjoitin eilen EU:n sosiaalisen ilmastorahaston luonteesta suomalaisten kalliina lahjana muille EU-maille. Tänä aamuna jouduin puolestaan vääntelemään kelloja ns. normaaliaikaan, koska EU-päättäjät eivät ole halunneet luopua tästä järjettömyydestä, vaikka se aiheuttaa mm. terveyteen liittyviä ongelmia ja jopa lisää ennenaikaisia kuolemia.  

Kellojen siirtelyn lopettaminen on ollut erityisesti Suomen ajama asia. Lisäksi sille on vankka EU-kansalaisten tuki. Siksi maamme nykyisenkin hallituksen tulisi luoda Unionin kankealle koneistolle painetta asian hoitamiseksi. 

Olisi hienoa, jos Suomen hallituksen edustajat lopettaisivat EU-ympyröissä pitämänsä puheenvuorot roomalaisen valtiomiehen Caton esimerkin mukaisesti ilmoittamalla, että "muuten olen sitä mieltä, että kellojen siirtelyn on loputtava". Tätä sanomaa voisi myös tehostaa asettamalla kellonsiirtelyn lopettamisen ehdoksi jonkin EU:lle merkittävän, mutta meille yhdentekevän, päätöksen hyväksymiselle. Toisin sanoen tehdä tällaisesta asiasta vipuvarsi, jolla EU-koneisto väännetään järjen käyttämiseen.

Alussa mainitsemani EU:n sosiaalinen ilmastorahasto ei ole Suomelle yhdentekevä, mutta EU-tuomioistuimen Puolalle määräämä sakko on sellainen. Siksi Suomen tulisi ilmoittaa vastustavansa sakon perimistä Puolalta siihen asti, kunnes EU lopettaa kellonsiirtelyn. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko eduskunta tehdä EU:n hallintoeliitin vastaisen päätöksen?
Kykeneekö EU mihinkään?
Mitä kellofarssi kertoo EU:n päätöksentekokyvystä?

Sosiaalinen ilmastorahasto tarkoittaisi 150 euron lahjoitusta jokaiselta suomalaiselta muulle Euroopalle

EU:ssa on jo jonkin aikaa ollut tekeillä sosiaalinen ilmastorahasto osana Euroopan vihreän talouden ohjelmaa. Sen avulla jäsenmaat voisivat auttaa kansalaisia rahoittamaan energiatehokkuutta ja uusia lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä sekä käyttämään puhtaampaa liikennettä. 

Jäsenmaille siitä myönnettäisiin vuosina 2025–2032 yhteensä 72,2 miljardia euroa mikäli ne itse sijoittaisivat samaan tarkoitukseen yhtä paljon. Siten sosiaalisesti oikeudenmukaiseen siirtymään olisi käytettävissä yhteensä 144,4 miljardia euroa. 

Suomi maksaisi siitä muhkeat 1 230 miljoonaa ja saisi takaisin vähemmän muhkeat 387 miljoonaa euroa, joten nettomaksuosuutemme olisi 843 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa noin 150 euroa per suomalainen.

Suomessa poliittinen kenttä ja Helsingin sanomat vaikuttavat olevan torjuvalla kannalla, vaikka hallitukselta ei olekaan saatu yksiselitteistä kannanottoa asiaan. Syynä yksimielisyyteen lienee kansalaisten muistissa vielä hyvin olevat vakuuttelut siitä, että EU:n elpymisväline olisi ollut ainutkertainen yhteisvastuuväline, joka EU-kansalaisten maksettavaksi otetaan.

* * *

Kun puhutaan EU:n rahankäytöstä, on tavallisen kansalaisen syytä muistaa, että jokainen julkisella sektorilla käytetty euro pikkukunnista Euroopan Unioniin on lähtöisin työtä tekevän veronmaksajan lompakosta.  Tämä koskee myös epäsuoria veroja kuten päästötulleja, joiden hintoja korottavan vaikutuksen kuluttaja joka tapauksessa joutuu maksamaan. Ja siksi puhe EU:n menojen rahoittamisesta omalla varainkeruulla on älyllisesti epärehellistä kansalaisten sumuttamista.

Edelle kirjoittamallani en tahdo kiistää sitä, etteikö vihreästä siirtymästä koituisi jäsenmaille ja niiden kansalaisille ongelmallisia tilanteita. Jo nyt olemme nähneet, kuinka energian hinta on lähtenyt EU:ssa kiitolaukkaan, koska Saksa on aiemmin päättänyt ajaa oman ydinvoimansa alas ja joutuu nyt maksamaan fossiilisesta energiasta päästömaksujen takia aiempaa korkeampaa hintaa.

Asiaa on kärjistänyt lisäksi se, että myös Aasiassa on vihreän siirtymän seurauksena syntynyt kasvava tarve Keski-Euroopan kannalta tärkeään maakaasuun, joka on niin ikään nostanut energian hintoja EU:ssa.  

Tämä kaikki on johtanut kiihtyvään inflaatioon. Sen monet talousasiantuntijat taas pelkäävät lopulta johtavan stagflaatioon, jonka perimmäinen syy on raaka-aineiden tai muiden tuotannontekijöiden hintoja kohottava kallistuminen. Ja joka saattaa johtaa pidentyneeseen lamaan ja sitä kautta ihmisten elämän mitä todennäköisimmin varsin epätasa-arvoiseen kurjistumiseen.

Sitten on vielä asia, josta poliitikot vaikenevat. Se on EKP:n viimeistään Kreikan pelastuspaketista alkanut vastikkeettoman rahan syytäminen markkinoille ottamalla kelvottomia velkakirjoja omiin taseisiinsa. Onko siitä seurannut markkinoilla olevan rahan määrän kasvu johtamassa euron uskottavuuden laskuun?

En tässä kirjoituksessa väitä tietäväni mihin kehitys johtaa - se rooli olkoon varattu ennustajaeukoille. Sen sijaan panen tyytyväisenä merkille, että Suomessa näyttäisi vallitsevan yksimielisyys siitä, ettei suomalaisia haluta panna maksumiehiksi vihreän siirtymän aiheuttamille ongelmille eteläisen ja itäisen Euroopan maissa. 

Ja toivon, että hallitus epäselvistä ilmaisuistaan huolimatta tulee pitämään kannastaan kiinni EU:n taholta epäilemättä tulossa olevan kovan painostuksen edessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin hallitus ja kylvetty raha
Sanna Marin neuvotteli rahahanan ahneimmille
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?

Kokoomuksen kahdet rattaat

Maahanmuuttajataustainen Seida Sohrabi (kok) nosti Ilta-Sanomissa esille Ruotsin karut rikostilastot. Hänen mukaansa viimeisen vajaan neljän vuoden aikana eri puolilla Ruotsia on räjähtänyt kranaatti, pommi tai vastaava reilusti yli 300 kertaa. Jos laskee yritykset ja valmistelut mukaan, kertoja on satoja lisää.

Karujen tilastojen syynä on Ruotsin viime vuosikymmenien maahanmuuttopolitiikka, joten asia ei tietenkään ole mikään uutinen tämän blogin lukijoille. Sen sijaan siihen liittyy mielenkiintoisia yleispoliittisia näkökulmia. Poimittakoon siksi pari näkemystä sosiaalisesta mediasta.

Heti ensimmäisenä kommentoinut nainen esitti, että "muistaako kukaan kuka alunperin keksi tämän vetävän sloganin ´Olla Ruotsin tiellä´. Hyvä iskulause, vaikka ei tietoon perustukaan. Mutta hyvin käyttökelpoinen politiikassa, jossa tärkeintä on luoda uhkakuvia. Niillä saa ääniä."

Mieheen viittaavalla nimimerkillä kirjoitellut henkilö huomautti Suomen estämisestä ajautumasta Ruotsin tielle, että "kirjoituksesta puuttuu disklaimeri, ´ei edusta kokoomuksen linjaa, saattaa järkyttää, kuulostaa muukalaisvihamieliseltä´. Miten kuvittelet, että tämä voisi olla yli puoluelinjojen toimiva ratkaisu, kun edes oma puolue ei ole kanssasi samaa mieltä?"

Myös Antti Häkkänen (kok) on kommentoinut Twitterissä Ruotsin tilannetta kertomalla, että "oikeusvaltio alkaa murtumaan siinä pisteessä, kun kansalainen ei saa riittävää turvaa lailliselta virkavallalta. Järjestäytynyt rikollisuus, jengit ja aseellinen väkivalta ottavat tilan, jos se annetaan. Naapurimaan oltava tarkkana." Myös Häkkäsen kirjoitus sai kommentteja.   

Niistä ensimmäisenä tunnettu nimimerkki Päivän Byrokraatti kirjoitti, että "seuraavan (porvari)hallituksen olisi tärkeää toteuttaa kolme uudistusta: poliisin organisaation palauttaminen kenttäpainotteiseksi ja riittävä resurssointi, oikeuslaitoksen lisäresurssointi, humanitaarisen / kolmansista maista tulevan maahanmuuton tuntuva rajoittaminen."

Myös Häkkänen sai kommentteja. Eräs mies kuittasi Häkkäselle sarkastisesti, että "onneksi Suomessa ei ole samaa riskiä ja onneksi osasimme kaikki nauraa USA:n silloisen presidentin tietämättömyydelle, kun hän käytti Ruotsia esimerkkinä vaarallisesta kehityksestä".

Tunnetun ex-jääkiekkoilijan nimeä kantavalta tilitä puolestaan kuitattiin, että "kolkuttaako omatunto, kun olet itse ollut ajamassa lisää haittamaahanmuuttoa Suomeen, ja niille jotka ovat uskaltaneet avata suunsa, olet syyttänyt vihapuheesta."

Nämä esimerkit riittänevät kertomaan, että Kokoomuksen maahanmuuttopoliittinen linja on tunnetusti kaksilla rattailla ajeleminen. Kuulemme puolueen piiristä ihan järkeviä maahanmuuttokriittisiä kommentteja, mutta hallitukseen päästyään se tekee kaikkensa ohjatakseen maamme samankaltaisen rikollisuuden pesäksi kuin nyky-Ruotsi. Joissain tapauksissa - esimerkkinä Häkkänen - jopa yksittäisen henkilön puheissa nähdään sama ilmiö.

On muistettava, että edellisten vaalien jälkeen Suomeen olisi vaalituloksen perusteella ollut luontevinta rakentaa hallitus Kokoomuksen ja Perussuomalaisten varaan. Näin ei kuitenkaan haluttu - ainakin osittain siksi, että ensin mainittu halusi mieluummin maahanmuuttomyönteisen kabinetin yhdessä demareiden kanssa kuin sitoutua halla-aholaisten kanssa Suomen pitämiseen taloudellisesti vahvana ja turvallisena, mutta pelin politiikan paras taitaja eli Keskusta veti välistä.  

Hintana siitä oli nykyisen vihervasemmistohallituksen nousu ajamaan entistä kritiikittömämpää maahanmuutto-, raha- ja talouspolitiikkaa. Lopputuloksena siitä on pahimmassa tapauksessa seuraavalle hallitukselle tekemätön paikka kaikilla kolmella mainitsemallani politiikan lohkolla - ellei sitten koronarajoitusten paluu ja muiden EU-maiden jämäkkä toiminta Unionin rajoilla pelasta meitä edes maahanmuuttokatastrofilta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpo avasi ensi vaalikauden hallituspelin
Kokoomuksen maahanmuuttolinjaukset selvensivät journalisteille sitä, mistä on kyse
Kirsi Pihan ja Atte Kalevan suvaitsevaisuus

Yle vahvisti poliittisen sitoutuneisuutensa

Eilinen Maaseudun tulevaisuus julkaisi mielipidetiedustelun, jonka mukaan lähes 40 prosenttia kansasta ei saa mielestään riittävästi katetta Yle-maksulle. Lisäksi yksi kymmenesosa ei tiennyt saako vai ei.

Erityisesti maaseudun asukkaat olivat äkeissään Ylen tarjonnasta, sillä heistä lähes 60 prosenttia oli siihen tyytymättömiä. Sen sijaan pääkaupungin asukkaista yli 60 prosenttia koki saavansa verorahoilleen vastinetta.

Tämä innosti minut toistamaan analyysin, jonka tein viime maaliskuussa. Totesin silloin, että "ettei Ylen toimituskunta ole harjoittanut sellaista puolueettomuutta eduskuntapuolueiden suhteen, kuin verovaroin rahoitetulta medialta voisi odottaa. Tätä johtopäätöstä tukee vahvasti se, että edellisen kerran samankaltaisen vertailun tehtyäni oli puolueiden suosituimmuusjärjestys samankaltainen." 

Tällä kertaa laskin Yle Areenasta A-studion ja A-talkin kuvaustekstistä eri puolueiden edustajiksi nimetyt henkilöt alkaen 6.9 ja päätyen 26.10. näytettyyn ohjelmaan. Laskelmat on siis tehty eilen ennen illan A-studiota, jossa esiintyi Ylen TV-oppaan ennakkotietojen mukaan Vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen. 

Laskutoimitukseni tuotti puolueiden viime eduskuntavaaleissa saaman paikkamäärän suuruisessa järjestyksessä mainittuna seuraavan esiintyjäjakauman. 

Näemme, että suurista puolueista Perussuomalaiset ovat jälleen saaneet verorahoilla tuotettuihin ajankohtaisohjelmiin poliittista kannatustaan oleellisesti pienemmän edustuksen. Ei siis ihme, että MT:n mielipidetiedustelun mukaan vain 22 prosenttia perussuomalaisen ajatusmaailman jakavista oli Ylen ohjelmatarjontaan tyytyväisiä.

Sen sijaan erityisesti Keskusta on saanut Ylen A-studioon ja A-talkiin poliittista painoarvoaan enemmän näkyvyyttä, mutta myös demarit voivat olla tyytyväisiä. Eikä Kokoomuksellakaan ole suurta valittamista.

Pienemmistä puolueista merkittävin - ja myös suuret puolueet mukaanluettuna suurin - yliedustus on Vihreillä ja mikäli Hanna Sarkkinen esiintyi eilen, myös pikkuinen Vasemmistoliitto on saanut verovaroin rahoitettuun poliittiseen päivänpaisteeseen yhtä paljon edustajiaan kuin kannatukseltaan yli kaksinkertainen Perussuomalaiset. 

Muut puolueet ovat niin pieniä, että näin lyhyellä ajalla niiden pääsy tässä tarkasteltaviin ohjelmiin lienee varsin satunnaista. Niinpä niistä vain Kristilliset on saanut edustajansa kertomaan puolueensa näkemyksistä - ja todettakoon tässä, ettei vierailu liittynyt Päivi Räsäsen vanhoihin puheisiin. 

Yhteenvetoni edellä esittämästäni analyysistä oli poikkeuksellisen helppo kirjoittaa. Onhan senkin osalta selvää, "ettei Ylen toimituskunta ole harjoittanut sellaista puolueettomuutta eduskuntapuolueiden suhteen, kuin verovaroin rahoitetulta medialta voisi odottaa. Tätä johtopäätöstä tukee vahvasti se, että edellisen kerran samankaltaisen vertailun tehtyäni oli puolueiden suosituimmuusjärjestys samankaltainen".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puolueiden kannatus ei vastaa niiden näkyvyyttä Ylen A-studiossa
Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?
Vihreät tyytyväisimpiä Ylen tarjontaan

Suomalaisten into jakaa kehitysapua on hiipumassa

Afgaanit - tai ainakin afgaanimiehet - halusivat kotimaahansa Taleban-vallan. Sen seurauksena heidän äitinsä, vaimonsa ja tyttärensä tulevat elämään säkitettyinä ja ilman länsimaiden naisille tuttuja oikeuksia elämänsä loppuun asti. 

Tämä säälittää eilisen uutisen mukaan suomalaisia niin paljon, että heistä peräti 86 prosenttia tuntee itsensä surullisiksi. Ja ikäväähän se tietenkin onkin. 

Siitä huolimatta vain 39 prosenttia haluaisi jatkaa kehitysyhteistyönä tunnettua veroeurojen kaatamista Afganistaniin. Toki asia on voimakkaasti polarisoitunut puoluekannan mukaan.

Vihreiden kannattajat olisivat höveleimpiä, sillä heistä 79 prosenttia tahtoisi isoja varainsiirtoja Afganistaniin. Sen sijaan perussuomalaismielisistä vain joka kymmenes olisi valmiita samaan. Muiden puolueiden kannattajien näkemyksiä asiasta kertonut uutinen ei valottanut.

Syitä ihmisten nuivuuteen voidaan tietenkin pohdiskella, mutta epäilen taustalla olevan sen realistisen käsityksen, ettei kehitysyhteistyöllä ole juurikaan vaikutusta talebanien johtamassa maassa. Jutun mukaan suomalaisten usko kehitysavun hyödyllisyyteen on ylipäänsä laskenut aiemmista vuosista. 

Ja ehkäpä asiaan liittyy myös se, että olemme tulleet aiempaa tutummiksi kehitysmaiden ihmisten ja heidän kulttuuriensa kanssa. Eli olemme havainneet, että edes maasta turvaa hakeneisiin kehitysmaalaisiin Suomessa kohdistetut kotoutustoimet - siis yhteiskunnan vakauteen ja hyvään elämänhallintaan tähtäävä koulutus - eivät ole useinkaan menneet perille. 

Tästä tuoreen esimerkin tarjoaa Turun maahanmuuttajavoittoisimman lähiön eli Varissuon nuoriso, joka on keksinyt harrastuksekseen käydä potkimassa ihmisten ovia, kuvata tapahtumat ja paeta paikalta. Myöhemmin koko puuha julkaistaan TikTokissa.

Toisin sanoen nämä nuoret ovat noudattaneet oman kulttuurinsa käyttäytymiskoodia sen sijaan, että toimisivat länsimaisittain. Tämä on toki ymmärrettävää, sillä eiväthän ihmisten ja etenkään ihmisyhteisöjen kulttuuriset normit muutu miksikään pienellä pintaraapaisulla. Miten ne sitten voisivat muuttua jollain ulkopuolisten maksamalla kehitysavulla?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itähelsinkiläisiä nuoria
Onko tämä sellaista maahanmuuttoa, jota me haluamme?
Miksei rahaa löydy katastrofiapuun?

Mitähän Veikko Vallin sanoi, kun vihervasemmisto pillastui?

Yleisradio kertoi kansanedustaja Veikko Vallinin pitäneen Tampereen valtuustossa puheita, joiden seurauksena häntä syytettiin rasismista. Juttuun ei sisältynyt minkäänlaista lainausta kyseisestä puheesta, mutta sen sijaan muutaman muun valtuutetun kommentit oli kerrottu. Nämä olivat vihervasemmistolaisia. 

Vallinin aiheena oli  hänen tekemäänsä aloite kiintiöpakolaisten vastaanoton keskeyttämisestä Tampereella. Ja rasistisiksi väitetyillä puheillaan hän perusteli, miksi aloite pitäisi palauttaa uudelleen käsittelyyn tultuaan jo kertaalleen valtuuston hylkäämäksi.

Tapaukseen kommentoi Twitterissä Perussuomalaisten talouspoliittinen talousasiantuntija Juhani Huopanainen toteamalla käyneensä puheen läpi, eikä ollut huomannut siinä asiattomuuksia tai rikollista. Sen sijaan hän totesi sen olleen "hyvin oikeassa. Ja osui arkoihin paikkoihin".

Tämän vahvisti oululainen silmälääkäri Seppo Siik. Ja jatkoi, että "asioista ei näemmä saa keskustella saamatta rasistin leimaa. Nyt niistä kuitenkin pitäisi viimeistään keskustella ettei Ruotsin ongelmat toistuisi.  Tuli mieleen Orwellin ´1984´".

Tämä kaikki siis samana päivänä, kun Puola on päättänyt lisätä joukkojensa määrää Valko-Venäjän rajalla 10 000 sotilaaseen torjumaan rajusti kasvanutta siirtolaisten virtaa, jonka edistäminen kuuluu Valko-Venäjän EU:ta vastaan käymään hybridisotaan. Ja Helsingin sanomat muistutti meitä maahanmuuttajien tolkuttomiin mittasuhteisiin yltävästä seksuaalirikollisuudesta. 

Humanitaarisen maahanmuuton ongelmista kertoi myös Suomen uutiset, jonka mukaan Suomessa on "40 000 turvapaikan saanutta ja heidän työllisyysasteensa on vain 39 prosenttia". Ja edelleen, että suurin osa ranskalaisista on huolissaan maassaan käynnissä olevasta väestönvaihdoksesta.

Nähtäväksi jää, viekö joku Vallinin valtuustopuheet oikeuteen. Ja todetaanko ne siellä laillisiksi vai laittomiksi. Joka tapauksessa Tampereen valtuuston tapahtumat vahvistivat, että humanitaarinen maahanmuutto on aihe, jossa vihervasemmisto on päättänyt työntää päänsä säkkiin ja ajaa Suomen yhä syvemmälle monikulttuurisuuden suohon. 

Tässä yhteydessä on myös hyvä muistaa, että koko Suomessa on vallassa vihervasemmistolainen hallitus, jonka aisankannattajana toimivat Keskusta ja RKP. Ja jonka tavoitteena on lisätä ankkurilasten käyttöä maahanmuuton työkaluina - huolimatta asiaa hoitavien viranomaisten vastustuksesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä Valko-Venäjän hybridisota kertoo meistä eurooppalaisista?
Uusi kehitysmaalaisten kansainvaellus käynnistyi rytinällä
Punavihreä narratiivi

Sanna Marin ja Juha Kärkkäinen

Pääministeri Sanna Marin (sd) viesti sosiaalisessa mediassa viikonlopun aikana vanhemmalle väestölle virkkeellä "hei, boom-boom-boomeri, jäitä hattuun, ota coolimmin". Hänen mukaansa viesti "ei siis ollut kuitti ikäpolville, vaan sille että kaikesta nykyisin niin herkästi loukkaannutaan". Toisin sanoen Marin viittasi siihen arvosteluun, johon hänen vapaa-aikansa viettäminen on johtanut.   

Onhan se uskottava, kun pääministeri kerran näin sanoo. Ja motivaatioksi on ymmärrettävä, että hän on nuoremman sukupolven edustaja, 35-vuotias perheenäiti, minkä hän haluaa näkyvän työssään ja muussa elämässään.

Nuoruutta pidetään usein huolettomana ja iloisena aikana, jolloin tulevaisuudesta ei juuri huolehdita, kunhan jokapäiväisessä elämässä on hauskaa. Ennen vanhaan huoleton nuoruus alkoi 35-vuotiaana olla jo kaukaista aikaa, mutta nykyinen hyvinvointivaltio mahdollistaa sen jatkumisen pitkälle aikuisuuteen. Pääministerin todistuksen mukaan siis jopa 35-vuotiaaksi asti. 

Siksi on kysyttävä, että johtuuko pääministerin huolettomuus jo kansalaistenkin suuren enemmistön murheeksi nousseen Suomen velkaantumisen suhteen hänen huolettomasta tavastaan tehdä työtä ja halustaan elää edelleen nuoruutta. Ja onko hän siten oikea - ja vastuullinen - ihminen johtamaan Suomea tilanteessa, jossa jo luottoluokittajatkin uhkailevat maatamme julkisen velanhoidon kustannusten nousulla? 

* * *

Pidin kyllä siitä, että pääministeri nosti esille ihmisten liian herkän loukkaantumisen. Pahimmillaanhan se näkyy känselöintikulttuurin nousuna eli ihmisten elämän vaikeuttamiseen tähtäävän toiminnan lisääntymisenä, mikäli näillä on sellaisia mielipiteitä, jotka poikkeavat omista.

Yksi känseleitä mahdollisesti innoittava tapaus saattaa olla tavaratalo Kärkkäisen omistajan Juha Kärkkäisen tuore viesti, jossa hän väitti presidentti Sauli Niinistöä "new world order" kätyriksi - siis maailmaa muka ohjaavan salaliiton palvelijaksi - ja kiisti samalla holokaustin historiallisena tosiasiana.

Hän on aiemminkin viestitellyt kaikenlaisia mielipiteitään ja saanut niillä vihervasemmiston vaatimaan ihmisiltä tavaratalo Kärkkäisen boikotoimista. Siis sen omistajan känselöintiä mielipiteiden takia.

Mikäli nyt nähty Juha Kärkkäisen sosiaalisen median viesti johtaa jälleen känselöintivaatimusten nousuun, toivon pääministerin ottavan sosiaalisessa mediassa - tämän kirjoituksen alussa referoimieni - näkemystensä mukaisesti kantaa ihmisten liian herkkään loukkaantumiseen. Ja samalla puolustamaan sananvapautta tuomitsemalla kaikenlaiset laillisten mielipiteiden takia ihmisten elämän ja toimeentulon tuhoamiseen pyrkivät toimet.

Juha Kärkkäiselle totean ainoastaan, etten usko hänen salaliittoteorioihinsa enkä pidä hyvin tunnetuiden historiallisten tosiasioiden kieltämistä järkevänä. Mutta toki hänelläkin on oikeus mielipiteeseensä, aivan kuten myös minulla ja muilla ihmisillä on oikeus olla niistä eri mieltä ja ilmaista se. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko huoli pääministerin terveydestä sensuroinnin arvoinen?
SDP ojentelee pitkiä sormiaan kohti nuorten lompakoita
Miksei lehdistömme kritisoi ihmisten toimeentulon tuhoamista?

Hampaattomia naaraita ja kuolevia uroksia

Evoluutio on yksi niistä tieteellisistä tosiasioista, jotka aiheuttavat etenkin pohjoismaiden ulkopuolella ajoittain kovaakin keskustelua. Meillä luonnontieteeseen kohdistuva denialismi on vähäisempää, mutta ei kuitenkaan olematonta. Tässä suhteessa yksi mielenkiintoinen uusi havainto julkaistiin viime viikolla Science-lehdessä.

Tutkimuksessa selvitettiin syitä sille, miksi Mosambikin sisällissodan jälkeen sikäläisessä norsupopulaatiossa oli paljon syöksyhampaattomia naaraita. Syytä tähän ei tiedetty ennen tutkimusta, mutta sodan molemmat osapuolet rahoittivat toimintaansa norsunluun myynnillä, minkä seurauksena norsuja ammuttiin joukoittain rahanarvoisten torahampaiden hankkimiseksi.  

Tutkimuksessa havaittiin, että sodanjälkeisissä norsuissa eräästä geenistä oli yleistynyt uudenlainen geenimuoto eli alleeli. Geenin tiedetään aiempien ihmisellä tehtyjen tutkimusten perusteella vaikuttavan hampaiden kehitykseen. 

Kyseinen geeni sijaitsee norsujen X-kromosomissa ja on periytyvyydeltään dominoiva. Siten vain yhden X-kromosomin vanhemmiltaan saaneet urosnorsut ovat yleensä elinkelvottomia, joten luonnonvalinta suosii normaalioloissa norsuilla yleensä esiintyvää geenimuotoa. 

Norsujen X-kromosomissa sijaitsevan geenin lisäksi havaittiin toinen, tavallisessa kromosomissa sijaitseva geeni, joka oli niin ikään runsastunut sodan aikana. Tämänkin geenin tiedetään vaikuttavan (hiirillä) hampaisiin. 

Tutkimuksessa siis osoitettiin, että ihmisten norsuihin torahampaiden takia kohdistama ankara metsästyspaine on johtanut luonnonvalinnan muuttumiseen siten, että kaksi hampaisiin vaikuttavaa geeniä on yleistynyt Mosambikissa. Ainakin toinen näistä geeneistä on normaalisti luonnonvalinnan hyljeksimä, mutta metsästyksen luomassa valintapaineessa siitä on tullut yleinen. 

Tämän seurauksena Mosambikin nykyisessä norsupopulaatiossa torahampaattomat eläimet ovat muuta Afrikkaa yleisempiä ja syntyneistä urospoikasista iso osa jää syntymättä eli populaatiossa on enemmän naaraita kuin uroksia. Koko tapaus on siinä mielessä merkittävä, että se osoittaa jälleen kerran kuinka luonnonvalinnan äkillinen ja erittäin voimakas muutos voi johtaa epäoptimaaliseen lajinkehitykseen.

Viimeistään 1800-luvulta alkaen myös ihmisen kohdistuvassa luonnonvalinnassa on tapahtunut suuria muutoksia: esimerkiksi lapsikuolemien määrä on romahtanut ja toisaalta ehkäisymenetelmien helppous on mahdollistanut seksin ilman lapsia - ja siten lisännyt sen väestönosan suuruutta, joka jää vapaaehtoisesti lapsettomiksi.

Jälkipolvien nähtäväksi jää, minkälaisiin evolutiivisiin muutoksiin ihmiseen kohdistuvan luonnonvalinnan muutos johtaa. Muuttuuko ihminenkin epäoptimaalisella tavalla kuten norsut, vai sopeutuuko hänen biologiansa ongelmitta uudenlaiseen tilanteeseen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Evolutiivinen innovaatio johti tuhoon
Kulttuuri muokkaa evoluutiota
Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?

Suomen tulevaisuus on naisten käsissä

Suomessa ja Suomea on ihailtu siitä, että maan johdossa on paljon nuoria naisia. Eikä pelkästään hallituksessa, vaan myös toiseksi suurin oppositiopuolue on valinnut johtajakseen nuorehkon naisen, joten olemme historiallisesti ainutlaatuisessa tilanteessa.

Kysymys tietenkin kuuluu, että mistä tämä kertoo? Onko kyseessä väliaikainen vaihe, jonka jälkeen valta palaa miehille? Vai ovatko naiset ottamassa vallan käsiinsä pysyvämminkin?  

Tilastokeskus julkaisi eilen näihin kysymyksiin liittyen mielenkiintoista taustatietoa. Sen mukaan tutkintoa tavoittelevaan koulutukseen osallistuvien opiskelijoiden kokonaismäärä oli Suomessa vuonna 2020 yhteensä 1,35 miljoonaa. 

Tässä käsiteltävän asian osalta suurin mielenkiinnon kohde on tietenkin opiskelijoiden sukupuolijakauma. Tilastokeskuksen mukaan kaikista opiskelijoista naisia oli 51 prosenttia, mutta uusista opiskelijoista heitä oli 54 prosenttia ja tutkinnon suorittaneista peräti 55 prosenttia. He olivat enemmistönä sekä uusissa opiskelijoissa että tutkinnon suorittaneissa kaikilla perusasteen jälkeisillä koulutussektoreilla.

Naisten osuus myös kasvoi koulutuksen tason myötä. Ylioppilastutkinnon suorittaneista naisia oli 59 prosenttia, mutta ammatillisen tutkinnon suorittaneista "vain" 55 prosenttia. Mutta ammatillisen koulutuksenkin puolella suuntaus oli selvä: naisia oli perustutkinnon suorittaneista oli 52 prosenttia, ammattitutkinnon suorittaneista 61 prosenttia ja erikoisammattitutkinnon suorittaneista 59 prosenttia.

Vastaava ilmiö näkyi ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneissa, joista naisia oli naisia 59 prosenttia mutta ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista jo peräti 70 prosenttia. Jälkimmäisistä miehiä oli siten vain 30 prosenttia.

Tiedeyliopistojen puolella peruskoulutuksen suorittaneista naisten osuus oli 59 prosenttia eli miehiä oli vain 41 prosenttia. Sen sijaan yliopistojen jatkokoulutuksen suorittaneista miesten osuus oli hiukan suurempi eli 47 prosenttia - mutta siinäkin he siis jäivät naisten varjoon.

Nämä lukemat ovat tietenkin osoitus ennen kaikkea suomalaisten naisten tasa-arvosta - tai ehkä jopa sen naisia suosivasta koulutuspolitiikasta. Samalla ne viittaavat siihen, että nykyinen sukupuolten välinen vallanjako on luonteeltaan pysyvä ja yhteiskuntaamme tullaan seuraavina vuosikymmeninä viemään eteenpäin naisten ehdoilla. 

Tämä ei tietenkään itsessään ole hyvä eikä paha asia, mutta nähtäväksi jää mihin naiset tulevat pohjoista maatamme viemään. Varmaa kuitenkin lienee, ettei se ole sama suunta kuin minne Suomi miesten johtamana menisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poikien päivä oli ja meni
Kuinka nainen eroaa miehestä?
Se on laatu eikä määrä - mutta miten lasku maksetaan?

Onko huoli pääministerin terveydestä sensuroinnin arvoinen?

Suomessa on syntynyt jonkinlainen skandaali siitä, kun ammattipsykiatri kirjoitti mielipidekirjoituksen (tässä sensuroitu osa), jonka mukaan pääministeri Sanna Marin olisi palamassa loppuun. Perusteluina hän käytti Marinin itsensä kertomia asioita kuten siivousintoa ja intohimoista lenkkeilyä sekä havaintoja tämän ulkonäöstä. 

Kyseinen lääkäri ei ole tiettävästi koskaan hoitanut Marinia - eikä siksi ole rikkonut lääkärin vaitiolovelvollisuutta potilaansa asioista. Mutta ei hänellä siitä syystä tietenkään ole myöskään yksityiskohtaista tutkittua tietoa päämnisterin terveydentilasta.

Olen hiukan hämmentynyt tästä skandaalista, koska nähdäkseni Suomessa ei voi olla juuri sen tärkeämpää asiaa kuin valtiojohdon terävimmän kärjen työkyky. Siksi jokaisella kansalaisella on - tai ainakin pitäisi olla - oikeus nostaa esiin huolensa siitä, etenkin jos sen tueksi on antaa perusteita.

Toki ymmärrän, että asian esille nostaminen on Marinin kannalta ikävää ja mikäli hänellä todella on riski loppuunpalamisesta, ei julkinen kirjoittelu ainakaan edistä sen välttämistä. Samoin tiedostan, että tällainen kirjoittelu voi olla pikemminkin poliittista mustamaalaamista kuin aitoon huoleen perustuvaa.

Meillä Suomessa on kuitenkin kokemusta myös siitä, kun maan terävin poliittinen johto on muuttunut aidosti työkyvyttömäksi ilman, että siitä olisi julkisuudessa puhuttu. Tarkoitan tietenkin Suomea neljännesvuosisadan lähes diktaattorin ottein hallinneen presidentti Urho Kekkosen uran loppuvaiheita, jotka eivät todellakaan olleet kunniaksi maamme demokratialle. 

Siksi tämän skandaalin yhteydessä olisi kansanvaltaisessa maassa ollut kirjoituksen sensuroinnin tai lääkärin vaitiolovelvollisuuteen viittaamisen sijaan ollut parempi vastata epäilyihin asiallisesti, mieluiten saattamalla julkisuuteen hoitavan lääkärin tiedote pääministerin terveydentilasta. Jos pääministerin työkykyyn ei liity ongelmaa, olisi se pitänyt kertoa, tai mikäli psykiatrin näkemys osui oikeaan, olisi Marinin syytä ottaa sairaslomaa - tai jättää tehtävänsä kokonaan - ennen lopullista loppuunpalamista.

Sen sijaan nyt nähty vaikeneminen ja psykiatrin moittiminen eivät edistä mitään asiaa. Päinvastoin, reaktio saattaa pikemminkin lisätä kuin rauhoittaa kansalaisten epäluuloja pääministerin terveydentilasta ja nostaa lisäksi epäilyjä poliittisen establishmenttimme poliittisesta suhmuroinnista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marinin aamiaiset paljastivat
Sanna Marin: luokkataistelija ja harhaanjohtaja
Totisesti on Sanna Marin nyt karvansa näyttänyt

Rasistinen tiedekunta

Samaan aikaan kun Helsingin yliopisto on mahdollisesti joutunut ns. keijoituksen - eli suvaitsevaisuutta parodioivan älyvapaan huiputuksen - kohteeksi, on se joutumassa myös toisen - ja tällä kertaa todellisen - nykyajan ilmiön hampaisiin. Tarkoitan Helsingin sanomien uutista, jonka mukaan yliopiston teologisen tiedekunnan henkilö olisi etsinyt tuntiopettajaa suomalaiselta kuulostavan nimen perusteella. 

Tiedekunnan dekaani on tunnustanut tapahtuneen ja yliopisto on julkaissut Twitterissä viestiketjun, jonka mukaan "olemme saaneet selville, että tiedekunnasta oltiin yhteydessä opiskelijoihin sen perusteella, että heidän sukunimensä kuulostivat suomalaiselta. Toimintatapa on ollut ehdottomasti väärä ja teologinen tiedekunta pyytää sitä anteeksi."

Oleellinen kysymys tässä on se, että onko yliopisto toiminut vain väärin vai onko se myös rikkonut yhdenvertaisuuslakia, jonka 8 §:ssä kielletään syrjintä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella".

Asia ei kuitenkaan ole aivan suoraviivainen, sillä saman lain 11 §:ssä todetaan, että "erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia". Tätä kohtaa ei kuitenkaan sovelleta, mikäli kyse on "erilaisesta kohtelusta etnisen alkuperän perusteella".

Teologisen tiedekunnan tapauksessa vierasperäisten nimien välttämisen tarkoituksena oli välttää liian tunnustuksellisen islamin opettajan palkkaaminen, koska uskonnon opetus Suomessa ei saa olla tunnustuksellista. Siten sille on periaatteessa lakiin perustuva perustelu, mutta koska asiaan liittyy etninen peruste, se ei siitä huolimatta liene 11 §:n suhteen lain mukainen.

Mutta asia ei ole näinkään yksinkertainen, sillä lisäksi on tutkittava samaisen lain 12 §, jonka mukaan "Erilainen kohtelu ... työhön tai palvelukseen otettaessa on oikeutettua, jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi".

Minun nähdäkseni tämä saattaisi oikeuttaa teologisen tiedekunnan tekemän ratkaisun. Ja tämä lienee se lainkohta, jonka mukaan asia ratkaistaan, mikäli se etenee oikeuteen. 

Tässä suhteessa lienee kuitenkin selvää, että dekaanin tunnustus toimintatavan vääryydestä sekä sen perusteella jo tehty anteeksipyyntö asettavat yliopiston puolustuksen mahdollisessa oikeudenkäynnissä kuitenkin - ainakin minun silmissäni - varsin heikkoon asemaan.  Nähtäväksi siis jää, joutuuko Afrikan tähti-tapauksen yhteydessä nuoret opiskelijansa rasisteiksi leimannut yliopisto itse tuomituksi rasismista työnantajaroolissa. 

Toivottavaa olisi, että nämä tapaukset johtaisivat siihen, että Suomessa käytäisiin syvällinen yhteiskunnallinen keskustelu siitä, missä kulkevat tuomittavan rasismin ja Yhdysvalloista peräisin olevan ihmisten koko elämän tuhoamiseen epämääräisin perustein tähtäävän voukki- ja känselöintikulttuurin rajat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keijoko keijotti Helsingin yliopiston?
Ylen punavihreä sitoutuneisuus herätti ihmetystä
Miksei lehdistömme kritisoi ihmisten toimeentulon tuhoamista?

Keijoko keijotti Helsingin yliopiston?

Pyrin yleensä kirjoittamaan yhden ajatuksen päivässä - tänään se koski ajankohtaisia metsäasioita. Mutta syyslomakautisen päivän mittaan kuulin toisenkin uutisen, joka pakotti - tai suorastaan vaati - ajattelemaan vielä toisenkin kerran.

Kirjoitin nimittäin eilen kovasti kohua herättäneestä uutisesta, jossa tummahipiäisen germaanitytön väitettiin raivostuneen nähdessään tovereidensa leikkivän jossain opiskelijariennossa Afrikan tähti-pelin hahmoina. Totesin jo tuolloin, että "koko tarina kuulostaa Keijo Kaarisateen kehittelemältä".

Uskoin tarinan kuitenkin todeksi, koska asian esille nostaneen IL:n jutut olivat toimittajan kirjoittamia, ja kyseinen henkilö oli jo ennen tätä kirjoittanut useita juttuja samaan lehteen. Tähän ratkaisuun vaikutti myös se, että Keijon tapana on aiemmin ollut lähettää samankaltaisia järjettömiä, mutta ns. suvaitsevaista maailmankuvaa mukailevia kirjoituksia valtamedioiden yleisönosastoihin, ja ne ovat niitä yksi toisensa jälkeen julkaiseet.

Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että olisi sittenkin pitänyt uskoa omaa arviota, sillä Keijo Kaarisade kyseli Twitterissä Helsingin yliopiston viralliselta Twitter-tililtä että "Miten menee omasta mielestä @helsinkiuni? #keijotus". Tämä on se ilmaisumuoto, jota hän on käyttänyt aiemminkin.

Hän kertoi myös, että "jos aiempien keijotusten kaava toistuu, Helsingin yliopisto tunnustaa pian tulleensa keijotetuksi ja että virhe oli ettei keijotusta tunnistettu, eikä se että Afrikan tähden takia syyllistetään suomalaisia rasisteiksi ja määrätään henkilöstö kalliiseen uudelleenkoulutukseen".

Lisäksi Kaarisade kertoi yhdessä viestissään, että "Keijolle tulee jo tilitystä yliopistoväeltä: ´Sinun takiasi joudun käyttämään monta työpäivää antirasismikoulutukseen oman tutkimus- ja opetustyön sijaan´!" Ja ripotteli vielä suolaa tuoreeseen haavaan vinkkaamalla, että "🚨@helsinkiuni teillä on rasisteja joiden mielestä tiede on muka tärkeämpää kuin Afrikan tähden kitkeminen kampukselta! 🚨"

Ja piruili hiukan myöhemmin vielä, että "Huhujen mukaan Helsingin yliopiston johdossa on tänään kyselty: ´Mitä se keijotus tarkoittaa?´ Uskotteko jo että koulutusleikkaukset aiheuttavat osaamisvajetta?"

Tämän tapauksen yhteydessä on mielenkiintoista, että Helsingin ylioipisto ehti jo tehdä päätöksen henkilöstölle räätälöidyn kolmipäiväisen antirasismikoulutuksen järjestämisestä osana antirasismi-teemavuotta. Koulutuksen tarkoitus on, että henkilöstö pystyy paremmin tunnistamaan ja toimimaan vastaavissa tilanteissa.

Tapaus ehti saada myös yhteiskuntatieteiden tohtorin ja entisen valtioneuvoston kansliapäällikön Risto Volasen varoittamaan yliopistoa siitä, että "jos peräännytte tämän wokediktatuurin edessä olette pian samassa tilanteessa kuin meillä 1970 -luvun stalinstien aikana ja nyt useissa amerikkalaisissa yliopistoissa eli pienet salaseurat pyrkivät määräämään, mitä saatte opettaa. USA:ssa tämä on jo pitkällä, mutta niin on myös demokratian ja tieteen puolustus."

* * *

Nähtäväksi siis jää, vahvistaako Helsingin yliopisto langenneensa keijotukseen, luopuvansa antirasistisen koulutuksen järjestämisestä ja lopettavansa perääntymisensä voukkidiktatuurin edessä. 

Mielenkiintoista on nähdä myös se, ottaako joku valtamedioistamme kertoakseen sen mitä olen edellä kertonut - joko ennen yliopiston tunnustusta tai sen jälkeen. Ja syntyykö tästä tapauksesta lopultakin terve yhteiskunnallinen keskustelu siitä, kuinka syvässä rähmässä suomalaisten on maattava voukkien ja känseleiden edessä, vai olisiko sittenkin seisottavaa selkä suorana omalla kannalla ja tosiasioihin nojaten?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Musta germaanityttö ja Afrikan tähti
Parodiahorisontin ylityksiä
Parodiat valaisivat masentavaa todellisuutta

Sata vuotta metsätietoa on tarua ihmeellisempää

Suomalaiset - tai ainakin kaikki punavihreät sellaiset - taitavat luulla, että Suomen metsät ovat surkeassa kunnossa tai jopa katoamassa ylisuurten hakkuiden takia. Tämä on kuitenkin väärinkäsitys, kuten Taloussanomien vuodelta 2019 peräisin olevassa jutussa todettiin.

Tämä tuli mieleeni, kun törmäsin Twitterissä tietoon valtakunnallisen metsien inventoinnin 100-vuotisjuhlasta. Ja etsin sen jälkeen asiaan liittyneen tiedotteen, jonka mukaan suomalaisten metsien puumäärän kasvu on hidastunut, mutta siitä huolimatta meillä on vihreää kultaa enemmän kuin koskaan kuluneen sadan vuoden aikana. Tai kuten edelle linkitetty Taloussanomien juttu kertoi, enemmän kuin satoihin vuosiin.

Tiedote sisälsi muitakin mielenkiintoisia tietoja. Punavihreäthän ovat väittäneet, että esimerkiksi monimuotoisuuden kannalta tärkeän lahopuun määrä olisi romahtanut ja vanhat järeät puut ja lehtipuut olisivat vähentyneet.

No, totuus on näidenkin seikkojen valossa tarua ihmeellisempää. Valtakunnallisen inventoinnin mukaan monimuotoisuuden kannalta tärkeän kuolleen puun määrä on edelleen lisääntynyt Etelä-Suomessa ja Pohjois-Suomessakin sen aiemmin havaittu väheneminen on pysähtynyt.

Vanhojen puiden määrä on puolestaan pysynyt viimeiset vuosikymmenet aika lailla ennallaan, mutta järeiden yli 40 cm läpimittaisten puiden määrä on kasvanut inventoinnin 100 vuoden aikana eteläisimmässä Suomessa peräti 20-kertaiseksi. 

Edellä kuvaamani totuus ja taru suomalaismetsien tilasta kertoo kouriintuntuvasti siitä kuinka likaisilla korteilla erilaiset poliittiset kansalaisjärjestöt pelaavat mediapeliä. Ja poliittisesti samansuuntainen media viestii tämän sellaisenaan ihmisille niin metsien kuin muidenkin asioiden suhteen. 

Vai olisinko sittenkin väärässä tämän kirjoituksen ensimmäisen kappaleen osalta. Eli olisiko kuitenkin niin, että punavihreän kuplan ulkopuolella elävät suomalaiset ovat perillä metsiemme tilasta paremmin kuin mediasta voisi päätellä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kalajoen metsäpalojen historiallinen viitekehys
Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
Maapallon metsäpinta-ala kasvaa vauhdikkaasti

Musta germaanityttö ja Afrikan tähti

Eilinen uutinen oli mielenkiintoinen tapaus. Siis se, kun tummaihoinen saksalainen maantiedon opiskelijatyttö raivostui nähdessään tovereidensa leikkivän jossain opiskelijariennossa Afrikan tähti-pelin rosvoja. 

Tästä suomalainen rasismitutkija Anna Rastas (stalkomm) loihe lausumaan, että "tämä tapaus ja opiskelijoiden toiminta Helsingin yliopistossa ihmetyttää ja huolestuttaa. Ikään kuin he olisivat täysin tietämättömiä näistä keskusteluista. Paitsi opiskelijajärjestöjen, myös yliopiston pitäisi, johtoa myöten, pohtia miten tällaiset tapaukset vältetään jatkossa".

Ja tottahan maantieteen opiskelijat ottivat ja pyysivät anteeksi. Ja koko yliopiston ylioppilaskunta (vihvasfem) aneli armahdusta siitä, ettei sen toiminta ole ollut tarpeeksi antirasistista.

Vielä omituisemmaksi tarina muuttui, kun Iltalehden alkuperäisen jutun jälkeen opiskelijat olivat keskustelleet sosiaalisessa mediassa siitä, ettei saksalainen vaihto-oppilas ollut itse edes paikalla tapahtumassa, eikä kuva ollut hänen ottamansa, eivätkä opiskelijat esiintyneet orjina ja orjanomistajina tapahtumassa. 

Kaiken kukkuraksi ja huipennukseksi saksanafrikkalainen keksi ehdottaa suomalaisille, että Afrikan tähden valmistaminen, myynti ja pelaaminen pitäisi lopettaa. Näin voisimme osoittaa, miten suuri asia rasismi on Suomessakin. Valkoinen etuoikeus tulee pienistä asioista, kuten peleistä, elokuvista, kirjoista ja kartoista.

Koko tarina kuulostaa Keijo Kaarisateen kehittelemältä, elleivät IL:n jutut olisi toimittajan kirjoittamia. Ja ellei kyseinen toimittaja olisi jo ennen tätä kirjoittanut suurta määrää juttuja samaan lehteen. 

Niinpä vaihtoehdoksi jää vain se, että elämme jonkinlaisessa absurdistanissa. Siis syvällä jonkinlaisessa oudossa maailmassa, jossa suuri on muuttunut pieneksi, uteliaisuus uskonkappaleeksi, hyödyllinen hyödyttömäksi, tyhmät viisaiksi ja viisaat idiooteiksi.  

Ellei sitten joku suomalainen voukki tai känseli ole käynyt kuiskuttamassa saksanafrikkalaisen korviin omaa omituista harhauntaan, jota tämä hyväuskoisena toisteli toimittajalle ymmärtämättä puheensa herättävän tavallisten suomalaisten parissa ikäviä tunteita häntä ja hänen kaltaisiaan kohtaan. Mutta jotka - hänen onnekseen - eivät tässä suomalaisessa yhteiskunnassa regoi siten kuin on totuttu näkemään hänen omassa viiteryhmässään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Tavio ja afrikkalainen kulttuuri
Kulttuurisia eroja
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä

Poliittinen korrektius ja väestötieteellinen tieto

Aiemmin oli tavallista luonnehtia eri ihmisryhmiä suorasukaisesti. Esimerkiksi tummaihoisen afrikkalaisväestön ulkonäöstä saatettiin sanoa, että "neekeri on väriltään musta tai ruskea, hiukset ovat mustat ja lampaan villan tapaan kiharat. Huulet ovat vahvat, nenä matala ja hampaat viistot." 

Eikä luonnehdinta koskenut ainoastaan ihmisten ulkonäköä, vaan myös väestöryhmien luonteesta esitettiin kaikenlaisia väitteitä. Siis sellaisia kuin "neekeri ei koskaan tee työtä, kun hänellä vain on tarpeeksi syömistä". Tai "eivät he koskaan ole pitkävihaisia, siksi he ovat liian iloisia mieleltään. Meidänkin soutajamme lauleskelevat, lörpöttelevät ja hoilaavat aamusta iltaan."

Kuten arvoisa lukijani tietää, ei edelle kirjoittamani kaltaisia luonnehdintoja enää suvaita. Eikä edes tummaihoisen afrikkalaisväestön ikiaikaista ruotsista aikanaan väännettyä suomenkielistä neekeri-nimitystä, koska samaa alkuperää olevaa sanaa on Yhdysvalloissa käytetty rasistisessa tarkoituksessa.

Nykyajan kielletyt aiheet eivät kuitenkaan rajaudu pelkästään ikävältä kuulostavien sanoihin tai epätäsmällisiin yleistyksiin, vaan esimerkiksi ihmisryhmien välisten henkisten erojen tieteellinen tutkiminen on poliittisesti varsin epäkorrektia. Näin siitä huolimatta, että tiedämme esimerkiksi älykkyyden periytyvän samankaltaisesti kuin pituuden - ja että ihmisten pituuksissa on ihmisryhmien välisiä perinnöllisiä eroja. Loogisesti tämä tarkoittaa, että samankaltaisia eroja esiintyy varmuudella myös ihmisryhmien älykkyyksien välillä. 

* * *

Tämän aamun Helsingin sanomissa kerrottiin, että Haitissa oli siepattu 17 lähetyssaarnaajaa ja heidän läheistään. Tapauksen tarkemmat yksityiskohdat ovat HS:n jutun mukaan vielä epäselviä, mutta siinä kerrottiin kuitenkin, että "pääkaupunki Port-au-Princen köyhimmät alueet ovat olleet vuosia aseistautuneiden jengien hallinnassa, ja viime aikoina jengit ovat laajentaneet valtaansa kaupungissa ja sen ympärillä". 

STT:n jutussa tätä tarkennettiin kertomalla, että "pääkaupungista arviolta puolet jengien hallinnassa" ja että "Haitin pääkaupungissa toimivan ihmisoikeusjärjestön mukaan vuoden 2021 ensimmäisten kolmen vuosineljänneksen aikana kirjattiin yli 600 sieppausta". 

Siten HS:n uutinen lienee ylittänyt suomalaismedioiden uutiskynnyksen vain siksi, että siepatut olivat amerikkalaisia. Aiemminhan uutiskynnys ylittyi kun haitilaisten presidentti murhattiin - jolloin meitä muistutettiin myös siitä, että maa on ollut jo vuosikaudet syvän poliittisen ja taloudellisen kriisin rampauttama.

Kuten muistamme, on Haiti läntisen pallonpuoliskon ainoa maa, jossa väestö koostuu heti itsenäisyyden jälkeen toimeenpannusta kansanmurhasta johtuen lähes kokonaan tummaihoisista afrikkalaistaustaisista ihmisistä. Siksi on poliittisen korrektiuden kannalta harmillista, että juuri se on läntisen pallonpuoliskon vähiten kehittynyt ja köyhin valtio ja - kuten lähetyssaarnaajauutiset ja presidentin murha kertoivat - rikollisuuden riivaama. 

Ikävää on myös se, ettei väestön merkitystä maan katastrofaalisen tilanteen taustalla ole nykyaikana korrektia tutkia. Olisihan selvää, että missä tahansa muussa aiheessa korkea korrelaatio jonkin ongelman mahdollisen syyn ja seurauksen välillä johtaisi hypoteesiin, jonka totuusarvoa punnittaisiin tieteellisin keinoin. Ja näin maailman parantamiseen käytettävän tieteellisen tiedon määrä lisääntyisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haiti on köyhä ja siksi jää
Oliko Trump rasisti puhuessaan persläpimaista?
Katastrofi tarjoaa perversseille sairaan taivaan ja uhreille helvetin

SDP ojentelee pitkiä sormiaan kohti nuorten lompakoita

Kuten kaikki suomalaiset ovat varmasti huomanneet, on Suomen nykyisellä hallituksella ollut tinkimätön halu rahoittaa nykyisistä ja tulevista verovaroista kaikenlaista heidän mielestään hyvää ja kaunista. Näinhän tapahtui heti Antti Rinteen (sd) koottua hallituksen, kun se päätti esimerkiksi lisätä kahdeksi vuodeksi opettajia ammattikouluihin ja runsaasti pelimerkkejä kehitysapuun. 

Marinin kabinetiksi muuttuneen hallituksen rahankäyttö karkasi käsistä lopullisesti koronapandemian aikana - sinänsä hyvästä syystä - kun yhteiskunnan sulkeminen uhkasi kaataa suurella luudalla maamme yrityselämää erityisesti palvelusektorilla. Sen jälkeen suurille julkisille menoille on löydetty uusia käyttömuotoja ns. vihreän siirtymän takia, mutta niitä ei ole saatu sovitetuksi budjettiin, koska Suomi haluaa olla koko maailman suunnannäyttäjä tässä asiassa. 

Niinpä pääministeri Sanna Marin (sd) on keksinyt, että Suomessa voitaisiin lisätä vihreän siirtymän menoja siten, ettei niitä laskettaisi mukaan valtion budjettiin, jolloin budjetin alijäämä ei paisuisi aivan tolkuttomaksi. Tämä tapahtuisi käytännössä ottamalla tarvittavat rahat lainaksi ja jättämällä ne tulevien sukupolvien maksettavaksi. Yhtälö toimisi, mikäli usko rahan arvoon ei katoaisi - eli inflaatio ei lähtisi laukkaamaan.

Myös Saksaan on tulossa demarivetoinen hallitus, jossa istuvat vihreät ja poliittisen keskitien kulkijat. Sen ohjelmaa ollaan toki vastaa sopimassa, mutta jo nyt on selvää, että myös tämä hallitus tulee tekemään isoja päätöksiä vihreästä siirtymästä - mutta ilman että veroja korotetaan tai julkista velkaa kasvatetaan. 

Toisin sanoen Euroopan suurimmassa taloudessa siirtymä toteutetaan reaalitalouden ehdoilla eli poistamalla menoja sieltä, missä niiden välttämättömyys on alhaisempaa kuin talouden vihreässä uudistamisessa. Valitettavasti tämä - kuten juuri käydyssä veikkausvarakeskustelussa havaitsimme - ei onnistu Marinin hallitukselle edes pienissä asioissa, saati vihreän siirtymän kaltaisissa suurissa ratkaisuissa.

Jollain tavalla kuvaavaa tämän päivän demareille on myös se, että puolueen eduskuntaryhmän enemmistö haluaisi korottaa eläkkeitä, vaikka kotimaisten ja ulkomaisten asiantuntijoiden mukaan eläkejärjestelmämme suurin ongelma on varojen riittämättömyys - tai pikemminkin eläkemaksujen jo alkanut holtiton kasvu lohkaisemaan yhä suuremman osan meidän jokaisen palkkasummasta. 

Jo nyt tuo leikkuri kasvattaa merkittävästi työnantajiemme ja meidän omista tuloistamme otettavia veroluonteisia maksuja. Ja väestön keski-iän noustessa tämä maksu tulee kasvamaan heikentäen työnteon kannattavuutta entisestään.

Demareiden vanhentuneen äänestäjäkunnan kannalta pääministerin toiminta on varsin loogista. Minun kaltaiseni vanhenevat ihmisethän pääsevät hyötymään sekä velkavetoisesta budjetista että korkeista eläkkeistä ilman pelkoa joutumisesta niiden maksumiehiksi. Ainakaan siinä tapauksessa, ettei koko korttitalo romahda meidän elinaikanamme.

Sen sijaan on hämmästyttävää, että nuorten äänestäjien suosiossa olevat vihreät hyväksyvät Marinin löysän budjettipolitiikan, jonka seurauksena he joutuvat lopulta sen maksumiehiksi. Mutta ehkä nuorten ajatus ei kanna niin pitkälle kun toisessa vaakakupissa on mahdollisuus loistaa maailman nopeimpien ympäristötekojen valossa.

Nähtäväksi kuitenkin jää, hyväksyvätkö vihreät ministerit ja kansanedustajat myös eläkkeiden korottamisen - aiemminhan puolueen johtotähtenä eläkepolitiikassa on ollut lähinnä eläke-iän nostaminen.

Lopetan tämän aamun pohdintani uutiseen, joka kertoi yhdestä vihreän siirtymän aikaansaamasta - meille kaupunkilaisille suhteellisen pienestä - mutta joillekin muille elämän edellytyksiä kovalla kädellä tuhoavasta tosiasiasta eli bensiinin hinnan erityisesti maalla asuvia pienituloisia ihmisiä rankasti kurittavasta noususta. Siitä seuraavan katkeruuden tiivisti jutussa haastateltu henkilö toteamalla, että "tästä ne vihreät nauttivat ja me maalaiset kärsimme", mutta hänkään ei osannut yhdistää asiaa demareihin maan tosiasiallisena vallankäyttäjänä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksan vaalit määrittävät Suomen tulevaisuuden
Yhdeksän hyvää ja ja kymmenen kaunista - mutta valtio maksaa
Vihreät ja kepulaiset nuoret tahtovat sosialisoida työeläkkeet

Islamilaisten terrori-iskujen aalto edellyttää eurooppalaisilta rehellisyyttä

Islamistinen terrorismi leimasi kuluneen viikon viimeiset arkipäivät. Euroopassa norjantanskalainen käännynnäinen ampui jousipyssyllä ihmisiä kuoliaaksi ja Britanniassa somaliterroristi puukotti parlamentaarikon kuolleeksi. Talebanin valtaan jokin aika sitten siirtyneessä Afganistanissa taas tapahtui ISIS-järjestön kymmenien ihmisten kuolemaan johtanut terrori-isku moskeijaan.

Euroopan kannalta näistä ylivoimaisesti merkittävin tapaus saattoi olla parlamentaarikon murha. Sen myötä eurooppalainen islamistinen maahanmuuttajaterrorismi saavutti politiikan korkeimman tason, mikä saattaa havahduttaa maanosamme presidentit, ministerit ja parlamentaarikot ymmärtämään maahanmuuttopolitiikkansa aiheuttaman uhan myös heille itselleen.  

Afganistanin osalta viimeisin isku ei ollut suinkaan ainutlaatuinen, vaan siellä yhden äärimuslimijärjestön saamaa valtaa haastaa - jos mahdollista - vieläkin äärimmäisempi muslimijärjestö. Jos saan ennustaa, tulee jälki olemaan veristä myös jatkossa ja sen roiskeet ulottuvat aikanaan myös eurooppalaisiin yhteiskuntiin turvapaikanhakijavirtojen ja kiintiöpakolaisjärjestelmien mukana.

Tämä kaikki edellyttäisi meiltä eurooppalaisilta yhteiskuntamme ja poliittisen toimintaympäristömme rehellistä arviointia. Siis selvittää vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuin onko nykyisessä maahanmuuttopolitiikassamme jotain korjattavaa tai onko meillä ja etenkin maahan saapuvilla kehitysmaalaisilla riittävät henkiset ja taloudelliset resurssit siihen, että uuseurooppalainen väestö sopeutuu yhteiskuntaamme sen sijaan, että jälkimmäinen sortuisi niskoilleen ottamansa taakan alle. 

Kun kysymyksiin on sitten saatu rehelliset vastaukset, on aika ryhtyä - edelleen rehellisellä mielellä - tekemään niistä johtopäätöksiä. Ja mikäli niistä seuraa loogisia toimenpiteitä, toteuttaa ne tinkimättömyydellä rehellisyydellä.  

JK 18.10.2021 kello 20.05. Norjalainen terroristi ei ollut väitteistään huolimatta ilmeisesti kääntynyt muslimiksi. 

Aiempia ajatuksi samasta aihepiiristä:
Norjalainen terroristi muistutti huonon maahanmuuttopolitiikan riskeistä
Afganistanin terrori-isku ja Maria Ohisalon tehtävät
Nyt Yle alitti jopa itse asettamansa riman

Norjalainen terroristi muistutti huonon maahanmuuttopolitiikan riskeistä

Norja sai eilen selkeän muistutuksen islamin motivoimasta terrorismista. Mielenkiintoista kyllä, tekijä oli Norjassa syntynyt tanskalainen käännynnäinen eli tavallisen pohjoismaisen geeniperimän omaava mies.  

Tapaus osoitti, ettei islam innosta terrorismiin pelkästään kehitysmaalaisia, vaan voi tehdä saman myös mielenvikaisille eurooppalaisille. Terroristi oli nimittäin muslimiutensa lisäksi myös mielenvikainen. 

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, etteivät terrorismihakuiset muslimikäännynnäiset ole mitenkään ennenkuulumattomia. Lähtihän ISIS:in kalifaattia rakentamaan myös kantasuomalaisia naisia. 

Eikä senkään yhteisön toiminta juuri poikennut terrorismista, vaikka väkivalta kohdistuikin lähinnä tavallisiin syyrialaisiin ja naiset ovat sittemmin kiistäneet tehneensä mitään pahaa tai edes tienneensä ISIS:in touhuista yhtään mitään.

Norjantanskalaisen muslimin osalta kaikenlainen kiistäminen lienee turhaa. Ja hän tullee aikanaan tuomituksi terroristisessa tarkoituksessa tehdystä joukkomurhasta. 

Oleellista tässä kaikessa on kuitenkin ymmärtää, että hänen tappamansa ihmiset eivät kuolleet sattumalta vaan norjalaisen maahanmuuttopolitiikan virheiden takia. Mieshän ei mitä todennäköisimmin olisi tehnyt tekojaan ilman muslimimaahanmuuttajilta saamaansa suoraa tai epäsuoraa innoitusta.

Suomessa tapahtunut on siten otettava varoituksena siitä, mihin myös meillä harjoitettu maahanmuuttopolitiikka ennemmin tai myöhemmin johtaa. Ei siksi, että kaikki muslimit - tai edes kovin suuri osa heistä - olisivat terroristeja, vaan siksi, että kyseinen uskonto näyttää johtaneen samankaltaisiin ongelmiin kaikkialla, minne sen lonkerot ovat maahanmuuton myötä luikertaneet. Eikä siihen tarvita edes islamin uskon pariin syntynyttä henkilöä vaan pelkkä käännynnäinen riittää.

JK 18.10.2021 kello 20.05. Norjalainen terroristi ei ollut väitteistään huolimatta ilmeisesti kääntynyt muslimiksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Norjassa kiristämis- ja sairaalla lapsella ratsastamistapaus
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä
Hirvittävä tragedia poikii älyllistä epärehellisyttä

 

Petteri Orpo avasi ensi vaalikauden hallituspelin

Kokoomus ryhtyi eilen pelaamaan ensi vaalikauden hallituspolitiikkaa. Sen puheenjohtaja Petteri Orpo nimittäin linjasi yksiselitteisesti, ettei puolue lähde hallitukseen, joka peruu Mariin kabinetin tekemiä ilmastopoliittisia päätöksiä. 

Näin se ilmoitti koko vihervasemmistolle, että siihen kuuluvat puolueet ovat Kokoomukselle ensisijaisia hallituskumppaneita. Ja samalla Perussuomalaisille, ettei sille ole tiedossa hallituspaikkaa, ellei se hyväksy Suomelle edelläkävijän asemaa EU:n pyrkiessä siirtymään hiilineutraaliintalouteen.

Tämä on tietenkin hankala paikka Riikka Purralle (ps), joka otti Jussi Halla-ahon (ps) jälkeen vetovastuun puolueestaan. Ja on linjannut, että Suomen olisi pysyttävä "vain" samassa tahdissa muiden Unionin jäsenmaiden kanssa. 

Nähtäväksi tietenkin jää, miten Orpon ja Purran linjaukset vaikuttavat heidän johtamiensa puolueiden kannatukseen. Seuraako siitä kenties Perussuomalaisten nousu uudelle tasolle vai tapahtuuko sen sijaan romahdus nykyiseen ilmasto- ja maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti ihmisten siirtyessä nukkuvien puolueeseen olettaessaan, ettei äänestämisellä kuitenkaan ole mitään käytännön merkitystä. 

Tämä olisi suuri vahinko, sillä vain äänestämällä voi edes yrittää vaikuttaa. Ja juuri nyt se olisi entistä tärkeämpää, koska maahanmuuttopolitiikkamme ruotsalaistyyppiset lieveilmiöt ovat konkretisoitumassa siihen mittaan, että jopa Yle on alkanut puhua niistä oikeilla nimillä. Eli liittänyt eskaloituvan nuorisorikollisuuden kakistelematta maahamme viime vuosikymmeninä kehitysmaista saapuneeseen väestöön.

Samaan aikaan meillä on hallitus, joka haaveilee ongelma-alueilta tulevien maahanmuuttajien määrän rajusta kasvattamisesta sekä kiintiöpakolais- että perheenyhdistämisjärjestelmän kautta. Ja kaavailee tulijoiksi erityisesti Suomeen aiemmin äärimmäisen huonosti sopeutuneita afgaaneja.

Perussuomalaisten - ja heidän potentiaalisten äänestäjiensä - ongelmaa korostaa vielä se, että Kokoomus on juuri osoittanut eduskunnan välikysymyksen yhteydessä vähät välittävänsä suomalaisen maahanmuuttopolitiikan ongelmista. Eikä puolue tule siitäkään syystä valitsemaan Perussuomalaisia ensisijaiseksi hallituskumppanikseen vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen, vaan tähyää ennen kaikkea joko sinipuna(multa)- tai sinivihreään hallituspohjaan. 

Tämän kehityksen ainoa mahdollinen este voisi käytännössä olla vain Perussuomalaisten nousu ylivoimaisesti maamme suurimmaksi puolueeksi. Ja juuri sitä puheenjohtaja Orpo pyrki todennäköisesti ehkäisemään Perussuomalaisten kannattajien äänestysmotivaatiota rapauttavalla ulostulollaan, koska hän tietää erittäin hyvin Perussuomalaisilla olevan nukkuvien äänestäjien joukossa ylivoimaisen suuri kannatus - eikä halua sen realisoituvan vaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syökö Kokoomus Perussuomalaisten kannatuksen?
Pelin politiikkaa sosiaalisessa mediassa
Kansan ajatuksissa on jälkiä poliittisesta propagandasta

Mistä rahaa kulttuurialalle?

Marinin kabinetti päätti leikata Veikkauksen varoista rahoitettavien edunsaajien rahoitusta. Seurauksena oli odotetusti kulttuurialan itku ja hammastenkiristys. 

Kulttuurialan kauhistus ja sitä seuraava kritiikki ovat tietenkin ymmärrettäviä, joskin paikoin myös yliampuvia. Erityisesti itseäni suorastaan huvitti se, kun eräs kulttuurialan toimija kertoi, että "on se meidän näkökulmastamme todella suuri leikkaus kirjallisuuden ja journalismin moniäänisyyteen".

Huvittavaksi kommentin teki se, että juuri moniäänisyyshän on jo pidempään ollut hakusessa tunnetusti pääosin politiikan vasemmalla laidalla elelevien kulttuurialan toimijoiden keskuudessa. Mutta siitä huolimatta ymmärrän kyllä, että alan toimijoiden kauhistelu nyt toteutumassa olevista rahoituksen leikkauksista on monella tavalla aiheellista. 

Omalta osaltani kaipaisin kuitenkin kulttuurialalta - tai ainakin heitä edustavilta poliitikoilta - avauksia siitä, mistä jaettavien veikkausvarojen supistuminen korvattaisiin. Olisiko se sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta, koulutuksesta vai turvallisuudesta?

Vai voisiko nopeasti velkaantuva Suomi sittenkin harkita maailmalle vuosittain vastikkeetta lahjoitettavan reilusti yli 1 000 miljoonan euron rahavirran kohtuullistamista? Tai humanitaarisen maahanmuuton miljardikulujen supistamista pienentämällä kiintiöpakolaisten määrää ja kiristämällä turvapaikan saamisen ehtoja? 

Nähtäväksi siis jää, minkälaisia ehdotuksia kuulemme kulttuurialalta. Ja miten maan hallitus niihin suhtautuu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Finlandia-voittaja Anni Kytömäki: metsätalous = orjatalous?
Edistyksellisiä kulttuuriuutisia
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden

Vihreät päätti pysyä vasemmalla laidalla

Maria Ohisalo (vihr) on saamassa lapsen ja siirtyy siten äitiyslomalle. Sen takia Vihreät päätti valita väliaikaiseksi puheenjohtajakseen Iiris Suomelan ja maan hallitukseen sisäministeriksi Krista Mikkosen sekä tämän tilalle ympäristöministeriksi Emma Karin. 

Näin puolue teki selväksi myös tulevan poliittisen linjansa, joka seuraa uskollisesti äärivasemmistolaisia oppeja. Samalla puolue pyllisti syvään puolueen alkuperäistä liberaalia perinnettä edustaneelle siivelle, joka tuli huonosti menneiden kunnallisvaalien jälkeen arvostelleeksi tätä linjaa.  

Tämä tarkoittaa sitä, että puolue kilpailee jatkossakin lähinnä Vasemmistoliiton kanssa niistä vajaasta viidenneksestä äänestäjiä, jotka tuntevat vetoa marxismin ortodoksista tulkintaa kohtaan. Sen sijaan markkinataloutta, klassista liberalismia ja yksilönvapauksia kannattavien vihreiden äänestäjien virta lähinnä Kokoomukseen jatkunee edelleen. 

Valtakunnanpolitiikassa Vihreiden voi odottaa asettavan lisävaatimuksia maamme taloutta vaurioittavan ärhäkän ympäristönsuojelun, yhteiskunnallista riskiä kasvattavan monikulttuuristumisen ja ihmisten känselöintiä suosivan feministisen politiikan suuntaan. Mikäli puolue etenee tällä suunnalla tarpeeksi pitkälle ja saa puolueensa vasemmalle laidalle sijoittuvan pääministeri Sanna Marinin (sd) kannalleen, saattaa hallitus lopulta hajota siitä huolimatta, että vasemmiston aisankannattajana toimiva Keskusta tunnetaan äärimmäisen joustavasta selkärangastaan. 

Vakavinta tässä on se, että Euroopassa ollaan juuri nyt tekemässä Suomelle erityisen merkittäviä päätöksiä, joiden seurauksena metsämme ovat vaarassa luisua Euroopan hiilivarastoksi, energian hinta on kohoamassa taivaisiin, teollisuutemme toimintaedellytykset ovat heikkenemässä ja sisärajojen avaaminen on alustamassa uutta kansainvaellusta kehitysmaista kohti pohjoista.

Tilanne ei siten ole pelkästään vakava, vaan suorastaan vaarallinen. Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan katsotaan, kuinka pitkälle nykyvihreiden lihakset kantavat - ja löytyykö hallituksesta sen verran selkärankaa, että sen äärivasemman laidan pyrkimykset jäävät pelkäksi loiskiehunnaksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tarkoittaako vihreä verouudistus sitä, etteivät ohisalolaiset olisi sosialisteja?
Jatkaako Vihreät taistolaisella linjalla vai säilyykö siinä vivahdus liberaalia ympäristöpuoluetta?
Kiihkofeministinen vasemmistopuolue

Irakilainen vallanjako-oppi

Ilta-Sanomien pieni uutinen kertoi Irakiin vaaleista. Tulosta ei toki ollut vielä antaa, mutta äänestysaktiivisuuden sanottiin jäävän noin 30 prosenttiin.

Jutun mukaan maassa oli ollut hallitusta vastustavia mielenosoituksia, joiden seurauksena parlamenttivaalit järjestettiin ennenaikaisesti. Äänestäjät kuitenkin jäivät kotiin, koska - lehden mukaan - "luottoa korruptiosta, työttömyydestä ja surkeista julkisista palveluista kärsivän maan poliittiseen luokkaan ei juuri ole".

Alhainen äänestysprosentti alleviivaa irakilaisen demokratian toimimattomuutta ja osoittaa, etteivät irakilaiset ole valmiita demokratiaan. Eivätkä edes yrittämään sellaista.

Irakissa ongelmana on monikulttuurisuus, joka heijastuu jopa demokraattiseen hallintoon, jossa shiioilla on aina pääministerin, sunneilla parlamentin puhemiehen ja kurdeilla presidentin virka. Tämä on tietenkin tavallaan oikein, mutta tosiasiassa alleviivaa sitä, ettei poliitikkojen - tai edes Irakin kansan - perimmäisenä tavoitteena ole irakilaisten paras, vaan sen sijaan oman taustaryhmän etujen varmistaminen. 

On selvää, ettei tästä lähtökohdasta tule koskaan syntymään sellaista hyvinvointivaltiota, josta suuressa osassa Eurooppaa ja Pohjois-Amerikka on saatu nauttia jo sadan vuoden ajan. Eikä tämä koske pelkkää Irakia, vaan se ulottuu laajalti maailman eri maihin. 

Ja kertoo omaa karua kieltään siitä, kuinka eurooppalainen unelma oikeudenmukaisesta, suvaitsevaisesta ja tasa-arvoisesta maailmasta on rakennettu perusteettomien unelmien päälle. Eikä sellaisena ole kuranttia vientitavaraa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kolme kysymystä USA:n iskuista Irakiin
Valaisevia mellakoita
Muslimipäätös ja vallan kolmijako-oppi

Afrikkalaisnaisten hedelmällisyysluku laskee, mutta elinikä kasvaa

Helsingin sanomat kertoi pääkirjoituksessaan, että maapallon väkiluku ei kasva korkean syntyvyyden vaan alhaisen kuolleisuuden vuoksi. Näin siksi, että syntyvyys laskee kaikkialla maailmassa lukuun ottamatta Saharan eteläpuolista Afrikkaa.

Tämä HS:n näkemys herätti mielessäni pari ajatusta. 

Ensinnäkin koin tarpeen tehdä jonkinlaista faktantarkistusta. Sopiva lähde löytyi helposti hakukoneen avulla, joten tarkasteltakoon sieltä löytynyttä karttakuvaa.

Kuvasta näemme, että naisten lapsimäärä on edelleen suuri paitsi Afrikassa, niin myös Lähi-idässä, Etelä- ja Keski-Aasiassa sekä joissain muissa valtioissa. Mutta toki sen kehitys on viimeisinä vuosikymmeninä ollut laskeva lähes kaikissa maailman maissa. 

Mielenkiintoista kyllä, mainitulla sivulla olevan kuvaajan mukaan myös Saharan eteläpuolisen Afrikan naisten hedelmällisyysluku on laskenut - toisin kuin HS:n pääkirjoitus antoi ymmärtää - varsin lineaarisesti noin 0,06 lapsen vuosivauhdilla. Näin laskien tämän alueen naisten lapsiluku saavuttaisi kahden lapsen tason niinkin pian kuin 45 vuoden kuluttua. Eli joskus 2060-luvulla.

Tosiasia kuitenkin on, että mikäli oletamme afrikkalaisten eliniän kasvavan samalla aikavälillä nykyisten oletusten mukaisesti, on mustan mantereen väkimäärä siinä vaiheessa edelleen paljon ripeämmässä kasvussa kuin pelkästään hedelmällisyysluvut antaisivat ymmärtää. Näin siis siinä tapauksessa, ettei Afrikan nopea väestönkasvu missään vaiheessa johda sotien, tautien, ruuan loppumisen tai muiden syiden takia kuolleisuuden nopeaan kasvuun tai suoranaiseen romahdukseen. 

Samaan aikaan eurooppalaisten maiden alhainen lapsiluku tulee johtamaan kantaväestön määrän pysyvään alenemiseen, jota ainakin nykyiset poliitikot pyrkivät mielellään kompensoimaan maahanmuutolla. Jos sama linja jatkuu, korvautuu myös EU:n väestö ainakin osittain muualta tulleilla ihmisillä.

Oleellinen kysymys tässä kehityksessä on se, mitä tapahtuu eurooppalaiselle elämäntavalle ja kulttuurille. Ja mitä tapahtuu tänne muuttavan väestön kyvylle ylläpitää EU:n alueen hyvinvointia. 

Tosiasiahan on - vaikka se kuinka haluttaisiin kieltää - ettei Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ole pystytty luomaan EU:n alueeseen edes jollain tavalla vertailukelpoista hyvinvointia kuin valkoisten pitkään hallitsemassa Etelä-Afrikassa. Siellä taloudellista romahdusta ei kuitenkaan ole tapahtunut vallansiirron jälkeen, joten ainakin toistaiseksi myös EU:n tulevan väestönvaihdon suhteen voidaan olla taloudellisessa mielessä optimisteja.

Toisaalta Etelä-Afrikka on maailman rikostilastoissa kolmannella sijalla Venezuelan ja Papua New Guinean jälkeen, mikä ei lupaa hyvää. Etenkin kun tässä tilastossa on kärkipäässä paljon afrikkalaismaita, vaikka siitä puuttuu kokonaan iso osa sellaisista maanosan maista - kuten Kongo, Keski-Afrikka ja Etelä-Sudan - joiden voisi kuvitella sijoittuvan tällä listalla erittäin korkealle. 

Nähtäväksi siis jää, minkälaisen Euroopan ja muun maailman me jätämme lapsillemme elettäväksi. Pahoin pelkään, ettei se juurikaan muistuta sellaista paratiisia, josta kehitysoptimismin kulta-aikana minun lapsuudessani uneksittiin. 

Aiempia ajatuksia samsta aihepiiristä:
Kulttuuri istuu syvässä - ja se määrittää myös suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden

Tuhoaako post-imperialistinen historia koko maapallon?
Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan

Miten meille käy kun koronarajoitukset poistetaan?

Suomen hallitus aikoo poistaa koronarajoitukset. Asialla on myös opposition tuki, joten ei liene epäilystä siitä, etteikö Marinin kabinetti saisi tahtoaan toteutetuksi. 

Suomalaisten kannalta tämä tarkoittaa tervetullutta paluuta puolisentoista vuotta sitten katkenneeseen tavalliseen elämänmenoon. On siis syytä toivoa, että kaikki menee hyvin, eikä yhteiskunnan vapautumisesta seuraa takaiskuja. Tätä riskiä voi pohdiskella Science-lehden tuoreen artikkelin tarjoamien esimerkkien valossa. 

Sen mukaan Tanska vapautti yhteiskuntansa syyskuun 10. päivänä. Perusteena rajoitusten purkamiselle oli yli 18-vuotiaiden 88 prosentin ja yli 60-vuotiaiden 97 prosentin täysi rokotekattavuus, eikä avautumisesta ole seurannut suurempia ongelmia: uusia tartuntoja on ollut päivittäin noin 450. Lukua voi verrata koronarajoituksia ylläpitävän, mutta selvästi heikomman rokotuskattavuuden saavuttaneen Suomen suunnilleen yhtä korkeisiin päivittäisiin koronalukuihin. 

Esimerkin epäonnistumisesta tarjoaa Britannia, missä rajoituksista luovuttiin heinäkuussa, jolloin vain puolet asukkaista oli saanut täyden rokotesuojan. Sen jälkeen koronatartuntojen määrä räjähti käsiin ja uusia tartuntoja ilmenee nykyisin päivittäin yli 30 000 - virukseen kuolleitakin tulee 100 hengen päivävauhdilla.

Toinen mielenkiintoinen esimerkki on Israel, joka avautui jo kesäkuun alussa. Siellä tautitapausten määrä suorastaan räjähti kesän aikana lähes 10 000 päivittäiseen tartuntaan, mutta on sittemmin laskenut jonkin verran. 

Tartuntojen seurauksena Israelissa tulee koronakuolemia parinkymmenen ihmisen päivävauhdilla. Näin siitä huolimatta, että maan yli 60-vuotiaista noin 90 prosenttia on saanut kaksi rokotusta - se tarkoittaa, että rokottamattomien osuus riskiryhmäläisistä on noin kolminkertainen verrattuna tanskalaisiin.

Nähtäväksi siis jää, kuinka käy Suomessa. Science-lehden tarjoamien esimerkkimaiden perusteella ennuste ei kuitenkaan ole kovin hyvä, koska yli 60-vuotiaista täyden rokotesuojan on meillä saanut vasta alle 90 prosenttia. Toivottavasti tämä näkemys on kuitenkin väärä, ja Israelissa nähty koronaepidemian uusi nousu vältetään meillä - joko ihmisten vastuullisen käyttäytymisen tai uudelleen kiihtyvän rokotusinnon seurauksena. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pölhöpopulismia Saksassa ja Suomessa
Miksi Amnesty on väärässä moittiessaan kolmatta rokotekierrosta?
Hallitus päätti yhteiskunnan avaamisesta

Tilasto ja sen selitykset

Kuten arvoisa lukijani tietää, kävi pohjoinen merijää tämän vuoden minimikoossaan muutama viikko sitten. Siksi esitän seuraavassa kuvassa NSIDC:n tilastoihin perustuvan kuvaajan jäätikön syyskuisen (eli minimi-) pinta-alan kehityksestä vuosina 1979 - 2021. 

Kuvasta näkyy, että jo aiemmin raportoimani jääkentän koon trenditön kehitys jatkui kuluvanakin vuonna. Napajäähän on kyllä sulanut nopeasti reilun kymmenen vuoden jaksolla 1990-luvun puolivälistä hiukan yli tämän vuosisadan ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliin, muttei ole sen jälkeen jatkanut kuihtumistaan. 

Palaan aiheeseen tällä kertaa siitä syystä, etten ole huomannut suomalaisen valtamedian kirjoitelleen napajään tämän vuoden suhteellisen suuresta minimikoosta riviäkään. Näin siitä huolimatta, että vuosi sitten jään käytyä suhteellisen pienessä koossa aiheeseen kyllä tartuttiin. MTV3 julkaisi jopa ennusteen, jonka mukaan "10 vuoden päästä saatetaan nähdä täysin sula pohjoisnapa".

Jotenkin lohdullista on kuitenkin se, että tiedeyhteisö vaikenemisen sijaan keskustelee asiasta. Niinpä Nature-lehden toimituksen tekemässä jutussa kerrottiin alan tutkijoiden selityksistä sille, miksi jään sulaminen jäi tänä vuonna tavallista vähemmäksi. 

NSIDC:n tutkija arveli pohjoisen jään olevan tämän vuoden suuresta pinta-alastaan huolimatta joka tapauksessa pienenevällä trendillä, koska "luonnollinen vaihtelu on edelleen olemassa, vaikka ilmasto lämpenee ja merijään koko on yleisessä laskusuunnassa". Lisäksi hän muistutti - aivan oikein - että "tämä vuosi mukaan lukien arktisen jään 15 pienintä kokoa ovat olleet 15 viime vuonna".

Montanalainen jääkarhututkija puolestaan totesi, että arktisen jään "kaikkien vuosien keskiarvo laskee tasaisesti maapallon keskimääräisen keskilämpötilan noustessa". Ja jatkoi, että "paremmat jäävuodet ovat yhä poikkeavampia pitkän aikavälin trendissä". Ilmeisesti kolmannes koko tilastohistoriasta ei hänen mielestään ole "pitkän aikavälin trendi".

Naturen jutussa napajään tämän vuoden suurta minimikokoa selitettiin sillä, että arktisilla alueilla oli tänä vuonna tavallista viileämpi ja pilvisempi kesäkausi, mikä johtui osittain pohjoisen pallonpuoliskon alhaisesta ilmanpaineesta. Tämä johtui siitä, että kesä- ja heinäkuussa heikko matalapaine keski-arktisella alueella esti lämpimämpien etelätuulten ulottumisen alueelle. 

Tämä piti ilman kylmänä ja hidasti jään sulamista. Matalapaine aiheutti myös auringonvaloa peittävien pilvien muodostumista, mikä niin ikään saattoi hidastaa jään sulamista.

Elokuussa taas Alaskan Beaufortin ja Tšukinmeren pohjoispuolelle muodostui matalapaine, jolloin ilman lämpötila oli 2- 3 °C keskimääräistä alhaisempi. Lisäksi viime vuoden talvituulet olivat työntäneet vanhempaa eli paksumpaa jäätä molempiin meriin.

NSIDC:n tutkija totesikin, että "kesää kohti edettäessä jää oli paksumpaa kuin viime vuosina, mikä  teki siitä hieman kestävämmän. On kuitenkin myös todennäköistä, että asiaan liittyy myös ilmastonmuutos, jonka seurauksena vanhempaa jäätä on kaiken kaikkiaan vähemmän ja jääpeite on ohuempi. Lisäksi tuulten ja virtausten on helpompi työnnellä ohuempaa jäätä ympäriinsä.”

Lopuksi jääkarhututkija arveli, että "huonojen jäävuosien lisääntymisestä johtuva laskeva suuntaus määrittää jääkarhujen ja muiden merijäästä riippuvaisten villieläinten lopullisen kohtalon". 

Nähtäväksi jää, kuinka oikeaan NSIDC:n ja Montanan yliopiston tutkijat osuvat näkemyksissään jään jatkuvasti sulavasta trendistä ja jääkarhujen synkästä kohtalosta. Omalta osaltani jäin ihmettelemään, ettei haastattelusta ilmennyt ensimmäistäkään epäilyä siitä, että havainnoilla saattaisi olla jotain tekemistä ilmastomallien mahdollisten heikkouksien kanssa. 

Mistä tulikin mieleeni aiempi kirjoitukseni, jossa siteerasin Science-lehden artikkelia, jonka mukaan nykyiset ilmastomallit ovat pahasti virheellisiä, koska hiilidioksidin ja lämpötilan välinen yhteys on todellisuudessa heikompi kuin mitä malleihin on kirjattu. Ja siksi mallien ajoittain epäuskottavia ennusteita joudutaan keinotekoisesti rajaamaan, kunnes niihin on saatu koodatuksi paremmat yhtälöt.

Tämäkin muuten oli uutinen, jota en ole nähnyt siteerattavan suomalaisessa valtamediassa. Onkohan sellaista havainnut joku lukijoistani?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IPCC julkaisi raportin ja minä löysin muunneltua totuutta
Ilmastomallit ovat virheellisiä, joten niiden tuloksia ryhdytään korjailemaan
HS maalasi vihreällä pensselillä epärehellisiä kauhukuvia

Ylen punavihreä sitoutuneisuus herätti ihmetystä

Sosiaalisessa mediassa nousi eilen kriittinen keskustelu Ylen ohjelmatarjonnasta, jossa haastateltiin "eri alojen asiantuntijoita ja ilmastokysymyksissä aktiivisia mielipidevaikuttajia". Käytännössä haastatellut olivat kaikista asioista liikuttavan samanmielisiä eli erittäin punavihreitä. 

Keskustelijoiden taustoihin kiinnitti huomiota toimittaja Sanna Ukkola, joka ihmetteli sitä kun "Elokapina vaatii ilmastotekoja, joten Yle kysyy aktivisteilta, koomikko Iikka Kiveltä ja Suvi Auviselta, mitä tarttis tehdä. Yle mitä ihmettä puuhaatte?"

Samasta ilmiöstä esitti huolensa Ilta-Sanomien Tapio Sadeoja, joka yhdisti - aivan oikein - nykyjournalismin 1970- ja 1980-luvun Yleen. Seuraavaksi lainaus hänen kirjoituksestaan.

"Koko 1970-luvun, kuten 1980-luvun alunkin, yhteiskunnallinen ilmapiiri oli tukahduttava. Se heijastui myös journalismiin, jos sitä nyt journalismiksi aina saattoi kutsua. Elettiin suomettumisen ja YYA-Suomen synkintä aikaa... Monien tiedotusvälineiden sisällä käytiin kovia ideologisia taisteluita, joissa taistolaiset ja heidän hengenheimolaisensa yrittivät vaientaa toisin ajattelevat journalistit. Usein onnistuivatkin, keinoinaan mm. eristäminen, mustamaalaaminen ja savustaminen. Monet toimittajat vaikenivat ja alistuivat itsesensuuriin... Oli vain yksi totuus, eikä siitä sopinut poiketa."

Ukkolan ja Sadeojan ilmaisema huoli nykyjournalismin tilasta ei tietenkään ole uusi asia teille, arvoisat lukijani. On kuitenkin virkistävää, että vielä löytyy toimittajia, jotka eivät alistu orwellilaiseen woke- ja känselöintikulttuuriin, vaan jaksavat muistuttaa lehdistön tehtävästä monipuolisen tiedon jakajana ja vallan vahtikoirana. 

Valitettavasti veroautomaatin varassa elävän - ja siten tulosvastuusta vapaan - Yleisradion toimituskunta on tälle kritiikille kuuro. Sen saattoi eilen todeta paitsi kyseiden median tarjoamasta sisällöstä, myös sen piiristä tulleesta vastauksesta eilisessä Twitter-keskustelussa.

Siinä Ylen Helsingin toimitus ei ollut edes ymmärtävinään heihin kohdistuvaa kritiikkiä vaan loihe twiittaamaan, että "Olemme pahoillamme mikäli aiheutimme tästä aiheesta väärän mielikuvan. Tarkoituksemme oli kysyä asiasta aktiivisesti keskustelleilta henkilöiltä näkemyksiä Ylen antamiin väitteisiin Elokapinan esiin nostamista teemoista...  Yle siis ei väitä, vaan Yle esittää julkisessa keskustelussakin esilletulleita väitteitä eri alojen asiantuntijoille ja vaikuttajille herättääkseen keskustelua kyseisen teeman ympärille."

Tästä - ja käytännössä kaikesta muustakin Ylen toiminnasta - ei voi vetää kuin yhden johtopäätöksen. Se on vaatimus seuraavalle hallitukselle (nykyisellehän ei kannata) Yle-veron lopettamisesta ja Ylen toimituskunnan siirtämisestä sellaiseen todellisuuteen, jossa kykenemättömyys poliittiseen tasapuolisuuteen johtaa resurssien kapenemiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vastinetta puolen miljardin Yle-verolle
Puolueiden kannatus ei vastaa niiden näkyvyyttä Ylen A-studiossa
MTK:n puheenjohtaja: Ylen journalismi on ideologisesti värittynyttä