Kreikan parlamentti päätti säästää

Kreikan parlamentti hyväksyi tänään julkiseen talouteensa 30 miljardin euron pienennykset. Se tarkoittaa siis sitä, että jokaiselle kreikkalaiselle tarjotaan noin 2788 euron arvosta vähemmän julkisia palveluja kuin ennen tätä päätöstä. Mikäli päätös todella viedään käytäntöön, on odotettavissa todella kovia muutoksia kaikille julkisen talouden sektoreille. Se, kuinka paljon tästä kohdistuu millekin sektorille päätetään huomenna.

Siksi vielä ei kannatakaan riemuita. Itse päätösten lisäksi pitää kansa saada toteuttamaan ne. Näin siksi, etteivät kreikkalaisten toimet viime päivinä ole herättäneet erityistä luottamusta. Talouden korjaamista on vastustettu mellakoimalla ja jopa pahoinpitelemällä maahanmuuttajia. Myöskään veronmaksu ei ole ainakaan pitkään aikaan ollut arvostettua.  Ja jo aiemmin Kreikka on osoittautunut...hmh...epäluottamusta herättäväksi. Niinpä uskoisin huomisten päätösten johtavan erilaisiin mielipiteenilmaisuihin, jotka voivat jatkua pitkäänkin.

Mutta näillä eväillä mennään. Ja toivotaan, että Kreikka saa hoidetuksi lainansa. Tämänpäiväisellä parlamentin päätöksellä varmistui vasta se, että euromaat maksavat sille 12 miljardin euron erän sovitusta 100 miljardin euron tukipaketista. Ja että saksalaiset ja ranskalaiset pankit pääsevät huoahtamaan helpotuksesta ainakin vähäksi ajaksi; ja ehkä myöskin siirtämään osan riskilainoistaan muille innokkaille sijoittajille. Toivottavasti niiden joukossa ei ole ketään suomalaisen veronmaksajan rahoilla toimivaa tahoa.

Elämme suuren eurooppalaisen tragikomedian aikana, josta lopullista totuutta tuskin paljastetaan koskaan tavalliselle kansalle. Toivottavasti sille ei myöskään jää käteen kovin kalliiksi osoittautuvaa Mustaa Pekkaa. Tarkkaavaisuutta siis itse kullekin!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikka ja EU-poliitikot
Tehdään oikein!
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia

Elämänkumppaneina virukset

Kirjoittelin aiemmin ihmisestä superorganismina. Kyseessä on yhä vahvemmaksi käyvästä tieteellisestä käsityksestä, jonka mukaan ihminen ei ole vain ihminen, vaan eliökompleksi joka koostuu ihmisen lisäksi suunnattomasta joukosta erilaisia eliöitä kuten bakteereja ja viruksia. Niiden muutokset vaikuttavat huomattavan paljon myös omaan terveydentilaamme, niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkiksi astman on todettu olevan liityksissä lapsuudessa kohtaamiemme mikrobien diversiteettiin.

Törmäsin tänään uudehkoon juttuun, jossa kerrottiin lisää ihmisten ja virusten välisestä yhteiselämästä. Koska se toi mielenkiintoista lisävaloa ainakin itselleni, päätin jakaa sen lukijoideni kanssa.

Jutun mukaan terveet ihmiset ovat täynnä viruksia: niitä on löydetty jopa 2773 erilaista yhdestä ulostenäytteessä. Eri ihmisten välillä havaittiin suuria eroja, ja joidenkin näytteissä havaittiin "vain" 52 erilaista virusta. Nämä ihmisten väliset erot näyttivät kuitenkin olevan varsin pysyviä ajan kuluessa. Korkeat luvut osoittavat myös sen, että terveet ihmiset kantavat mukanaan melkoista joukkoa viruksia.

Ihmisessä elävistä viruksista suurin osa on joko ihmisen omia soluja tai ihmisessä eläviä bakteereita infektoivia parasiitteja. Tauteja selkeästi aiheuttavia viruksia lukuun ottamatta niiden merkityksestä ei ole selvää tietoa. On kuitenkin havaittu, että ilman tunnettua syytä korkean kuumeen kehittäneiden lapsipotilaiden nenä- ja verinäytteistä löytyi jopa 10 000 virussekvenssiä, kun taas terveillä ihmisillä niitä oli kyseisessä tutkimuksessa vain 1000. Ehkäpä tuossa kuumepotilaista löytyneiden virusten joukossa oli joku aiemmin tuntematon taudinaiheuttajavirus tai vaihtoehtoisesti pelkästään suuri virusdiversiteetti sai aikaan kuumeen nousun. Joka tapauksessa tällaisissa tapauksissa yleensä "varmuuden vuoksi" annettu antibioottikuuri ei auta.

Suolistomme bakteereja infektoivien virusten määrästä kertoo jotain se, että niitä on noin 10 miljardia kappaletta jokaista ulostegrammaa kohti. Melkoinen joukko siis! Niidenkään vaikutuksesta ei ole kovin tarkkaa tietoa, mutta ruokavaliota muuttamalla myös näiden virusten yhteisö sisällämme muuttuu; ja vieläpä eri koehenkilöillä samansuuntaisesti.

Itse olen nuoruudessani tutkinut viruksia, ja on todella mielenkiintoista miten kauas nykytutkimus on vienyt meidän siitä ajatuksesta, että ihminen sairastuu mikäli häneen tarttuu jostain virus. Nykyinen käsitys viittaa pikemminkin siihen, että elämme terveellisesti, mikäli olemme jonkinlaisessa dynaamisessa tasapainossa runsaan virusyhteisön kanssa. Mikäli yhteisössä tapahtuu häiriöitä, vaikuttaa se koko superorganismiin, ja ehkä sairastumme. Tai sitten voimme entistä paremmin.

Urheilijoille ja urheiluvalmentajille muuten tiedoksi, että mikrobiston kontrollointi (esimerkiksi ruokavalion kautta) taitaa olla aika vähälle huomiolle jäänyt keino, jolla suorituskykyä voitaisiin parantaa. En tässä yllytä monimutkaisiin, dopingiin viittaaviin, ihmekonsteihin, mutta varmaan tätäkin asiaa kannattaisi pohtia vaikkapa Jyväskylässä huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa KIHU:ssa.

Meille tavallisille ihmisille taas tämäkin tieto osoittaa, ettei mikrobeja kannata pelätä. Me elämme niiden ympäröimänä; ja silloin kun olemme mokrobistomme kanssa hyvissä väleissä, myös voimme hyvin. Mutta muistetaan silti, että suuri osa erilaisista mikrobivalmisteista on vailla näyttöä minkäänlaisesta tehosta. Todennäköisesti rahan kylväminen niihin on melkoista haaskausta, kun paremman hyvinvoinnin saa syömällä monipuolisesti ja välttämättä niin ylenmääräistä hygieniaintoilua kuin tolkutonta sottaisuuttakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kenen tauti hoidetaan?
Allergia ja astma - uutta tutkimustietoa
Liikunta pidentää ikää!
Sika-, lintu- ynnä muut influenssat

Kreikka ja EU-poliitikot

Näyttää käyvän vielä entistäkin paljon selvemmäksi, ettei Kreikkaa voida pelastaa. Sen pitää vain antaa mennä vararikkoon ja pelastaa vaikeuksiin joutuneet pankit tukijamaille tai vakausrahastolle suunnatulla osingonjaolla, jolloin ne siirtyvät osittain EU:n haltuun ja ohjaukseen. Näin taloudellinen riski toteutuu virheinvestointeja tehneille sijoittajille, mutta pankkijärjestelmä ei kaadu.

Itse olen viime aikoina ihmetellyt sitä intoa, mikä motivoi eurooppalaisia talouselämän päättäjiä ja poliitikkoja pidentämään Kreikan kärsimyksiä. Enkä ole keksinyt siihen muuta syytä, kuin että jonkun siitä täytyy hyötyä. Ja paljon.

Ilman muuta suurimpia hyötyjiä näyttäisivät olevan Kreikkaan sijoituksia tehneet sijoittajat, eli erityisesti saksalaisten ja ranskalaisten pankkien omistajat. Heidän hyötynsä tulee siitä, että mitä kauemmaksi Kreikan vararikkoa saadaan siirretyksi, sitä enemmän ne saavat siirrettyä velkojaan veronmaksajien harteille. Olemme jo kuulleet, että EKP:llä on saatavia kymmeniä miljardia, ja summa lienee pikemminkin kasvussa kuin nousussa.

Kaukana ei ole ajatus, että Kreikkaan sijoittaneiden ja toisaalta innokkaimmin Kreikkaan tukia vaativien EU-poliitikkojen väliset taloussuhteet tulisi tutkia. En pitäisi mahdottomana, että sieltä saattaisi löytyä samantapaisia kytköksiä kuin Suomen vaalirahakohun aikana havaittiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tehdään oikein!
Formula-rata Kreikkaan
Poliitikot ja Kreikka

Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas

Pitkästä aikaa Nokiasta kuuluu jotain hyvää. Se on päässyt Applen kanssa sopimukseen ja kuittaa puhdasta rahaa jokaisesta myydystä iPhonesta. Tämä on hyvä uutinen niin Nokian kuin Suomenkin kannalta.

Tämä sinänsä hyvä uutinen ei kuitenkaan riitä. Kyseessä on kuitenkin "vain" Nokian kultakauden tuotekehitykseen perustuva rahastus, jonka aika loppuu ennemmin tai myöhemmin. Niinpä Nokian on jälleen saatava oma tuotekehityksensä kuntoon. Ja Nokian kanssa liittoutuneen Microsoftin on onnistuttava kännykkäsoftansa kehittämisessä. Ja lisäksi nuo kaksi asiaa on saatettava yhteen siten, että tuloksena on kilpailukykyinen (tai mieluummin maailman paras) puhelin.

Tässä tilanteessa on selvää, ettei hyvä tai edes maailman paras Nokia-kännykkä vielä riitä, sillä vanha sanonta "hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas" täytyisi myös selättää keinolla millä hyvänsä. Nokian tulee siis korjata valmistamiensa viimeaikaisten niin sanottujen älypuhelinten pahasti pilaama imagomaineensa.

Esimerkiksi omassa perheessäni on kaksi henkilöä, jotka ovat ilmoittaneet, etteivät koskaan enää halua Nokian kännykkää. Molemmilla on ollut käytössään Nokian kosketusnäytöllinen älypuhelin; eri mallit ja molemmista huonot kokemukset. Jos ne ovat johtaneet suomalaisten parissa tällaiseen johtopäätökseen voin vain kuvitella mitä muun maailman kansalaiset ovat samanlaisten kapuloiden kanssa ajatelleet...

Edelle maalaamistani kauhukuvista huolimatta toivon Nokialle parasta; ja toivotan yritykselle riittävästi kollektiivista älykkyyttä ratkaista edessä olevat ongelmat: vain siten maamme talouselämän lippulaiva voi lunastaa paikkansa merkittävänä kännykänvalmistajana ja huipputeknologiayrityksenä myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nokian ja Microsoftin liitto
Ihmisryhmien kollektiivinen älykkyys ja c-faktori
Nokia ja kustannukset
Voisikohan olla...

Älytöntä ilkivaltaa

Tuntemani 15-vuotias nuorukainen oli juuri saanut uuden hienon mopon. Niinpä hän ylpeänä ajeli sillä koulumatkojaan. Valitettavasti juuri koulun lopulla joku sai loistavan idean ja ilkivaltaisesti rikkoi mopon. Näin 15-vuotiaan nuoren kesä alkoi varsin ikävissä merkeissä.

Minulle tuntematon 22-vuotias sen sijaan oli töhrinyt junia oikein urakalla, ja aiheuttanut näin 18 000 euron vahingot. Naantalissa puolestaan alle 15-vuotiaat huvittelivat vahingoittamalla autoja. Teoista aiheutuneet vahingot vaaditaan epäilemättä korvattaviksi, ja töhrijälle tullee lisäksi rangaistus. Alaikäiset selvinnevät kasvatustoimenpiteillä.

Vantaan Rekolassa tuhottiin VR:n turvalaitekoppi. Sama koppi tuhottiin myös vuosi sitten. Ensimmäisestä teosta jäi kiinni nuorukainen, joka määrättiin maksamaan vahingosta korvauksia 300 000 euroa. Mahdoton summa 17-vuotiaalle. Aika näyttää, saadaanko tämänvuotinen kopinsytyttäjä kiinni. Mikäli saadaan, tullee hänellekin runsaasti maksettavaa. Varmaankin myös VR:n asiakkaat kiittävät.

Hotelli Flamingossa Vantaalla taas urheilijapojat laukaisivat riehuessaan sprinklerijärjestelmän. Kaikki tallentui kameralle ja teon tahattomuudesta huolimatta korvaussummat kasvanevat suuriksi. Mahdottomiksi noin 15-vuotiaille pojille.

Vielä kurjemmin kävi sille 19-vuotiaalle nuorukaiselle, joka ilmeisesti humalan huumassa keksi muutama vuosi sitten sytyttää Porvoon tuomiokirkon palamaan. Älytön oivallus vei 6,5 vuodeksi vankilaan ja maksettavaksi tulevat miljoonakorvaukset. Mahdoton tilanne 19-vuotiaalle. Ja tuhotuksi tuli osa korvaamattoman arvokasta kulttuuriperintöämme, jota emme saa koskaan takaisin.

Kaikille edelle kirjoittamilleni tapauksille on yhteistä aiheutetun vahingon valtava suuruus suhteessa siitä mahdollisesti saatuun "hyötyyn" (mitä ikinä se sitten on ollutkaan). Näin keski-ikäisen silmistä katsottuna tapahtumat kertovat täydellisestä elämänhallinnan puutteesta. Mutta miksi?

Suomen historian tunnetuin ilkivallan kautta kutsutaan puukkojunkkarikaudeksi. Silloinkin tapahtui paljon ilkivaltaa, jonka taustalla oli ristiriita nuorten ihmisten mahdollisuuksien ja toiveiden välillä. 1700-1800-luvun Etelä-Pohjanmaallahan ei säätykiertoa juuri ollut, joten vain perheiden vanhimmat pojat saattoivat toivoa itselleen odotuksiaan vastaavaa tulevaisuutta. Muut turvautuivat arvostuksen hakemisessaan rikoksiin, pelotteluun ja väkivaltaan.

Vaikka nostinkin puukkojunkkarit tässä esiin, en pysty oikein näkemään viime vuosien nuorison älyttömyyksissä yhteyttä heihin, vaikka epäilemättä tänä päivänäkin nuoret ovat vaikeiden haasteiden edessä. Alussa kuvaamani älyttömyydet eivät kuitenkaan mitenkään viittaa siihen, että taustalla olisi samantapaisia pyrkimyksiä kuin puukkojunkkareilla.

Niinpä ongelman syy jää auki. Se voi olla vanhemmuuden katoamisessa, viihdeteollisuudessa, narsistisessa ajan hengessä tai jossain aivan muussa. Tällä hetkellä voimme vain pidellä kiinni polkupyöristämme, kulttuuriperinnöstämme, omaisuudestamme ja ehkäpä turvallisuudestammekin, ja odotella että yhteiskunta keksisi keinon vähentää älytöntä ilkivaltaa.

PS Tässä tapahtui saman illan aikana sellaista, jota en olisi uskonut tapahtuvan yllä olevaa muutama tunti sitten kirjoittaessani. Suomalaiset anarkistit ottivat vastuun Rekolan tämänvuotisesta ilkivallasta. Oli siis nähtävä sekin päivä, että joku ilmoittautuu oikein organisoidusti elämänhallintansa menettäneeksi. Toivottavasti tekijät saadaan hoitoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa

Koejännityksestä eroon helposti

Vauraiden ihmisten kakarat vähäarvoisempia kuin muiden lapset?

Tehdään oikein!

Näyttää käyvän yhä selvemmäksi, ettei EU:n valitsema tie tukea Etelä-Euroopan ongelmamaita ole oikea. Maiden kansallisvarallisuus joutuu rikkaammille saalistajille, eikä toimenpiteistä ole silti hyötyä maiden pelastamisen kannalta.

Tässä tilanteessa Kreikalle (ja ehkä myös muille konkurssikypsille maille) pitäisi vain suoda oikeus jättää velkansa, tai ainakin niiden osa, maksamatta (eli viedä se saneeraukseen) ja tukea tappioille jääviä pankkeja. Ei niihin rahaa kaatamalla, vaan antamalla pankkien järjestää EU- ynnä muille tukijamaille suunnattuja osakeanteja. Näin riskejä ottaneiden pankkien omistajat maksaisivat virheistään omistusosuuden pienentymisenä menettämättä kuitenkaan koko pankkia. Ehdotin tätä jo yli vuosi sitten.

Samalla Kreikka tulisi irrottaa euromaiden joukosta, jolloin uudelleen käyttöön otettava drakma voisi rauhassa devalvoitua palauttaen Kreikalle (ja samalla tavalla toimien muille ongelmamaille) kilpailukyvyn globaaleilla markkinoilla. Näin maa saisi ongelmansa hoidetuksi yhdessä tai kahdessa vuosikymmenessä.

Edellä kuvaamallani tavalla Euroopan taloudelle tulevat kokonaisvahingot jäisivät selvästi pienemmiksi kuin millään muulla esillä olleella tavalla toimien. Bonuksena saattaisi käydä niin, että näin toimien ehkä kreikkalaisetkaan eivät tuntisi olevansa kovin väärinkohdeltuja. Samoin kaiken maksumiehinä toimivat Pohjois-Euroopan maiden veronmaksajat voisivat tuntea oikeuden tapahtuvan, kun myös rikkaat mutta holtittomat pankkiirit joutuisivat kärsimään vastuuttomasta toiminnastaan. Ja ehkäpä aikanaan jaloilleen nousevien pankkien talouskehitys mahdollistaisi osakkeiden merkintöihin käytettyjen varojen takaisin saamisenkin aikanaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Formula-rata Kreikkaan
Lajityypillistä käytöstä
Kansanäänestus Portugalista

Kenen tauti hoidetaan?

Kun AIDS tuli Suomeen, siitä riitti monenlaista juttua. Vääräleuat arvelivat lyhenteen tulevan sanoista Aina Ilman DaamiSeuraa. Tai kyselivät mitä yhteistä on omistusasunnolla Jakomäessä ja AIDSilla? No, kummastakaan ei pääse koskaan eroon.

Vääräleukojen puheet osoittautuivat kuitenkin virheellisiksi. Hyvin pianhan meille kerrottiin, että AIDSin voi saada myös heteroseksistä. Ja nyt AIDS on myös onnistuttu parantamaan ensimmäistä kertaa. Iltalehden mukaan tämä tapahtui kantasoluhoidolla, jonka avulla potilaalle siirrettiin soluja sellaisesta henkilöstä, jolla on luontainen resistenssi virukselle.

Valitettavasti hoito ei ole halpa. Näin tämäkin lääketieteen edistysaskel tarjoaa huikean tieteellisen menestyksen lisäksi uuden haasteen länsimaiselle terveydenhuollolle: kuka päättää siitä kuinka paljon yhteisiä varoja käytetään terveydenhuoltoon? Ja minkä tautien hoitoon ne käytetään? Ja keiden taudit hoidetaan?

Parannetaanko kolmekymmpinen AIDS-potilas? Vai ehkä ketjupolttava viisikymppinen keuhosyöpäpotilas? Vai liikalihava diabeetikko? Vai sijoitetaanko rahat sittenkin 80-vuotiaan aivoinfarktipotilaan hoitoon? Vai laitetaanko rahaa enemmän astmapotilaiden kohtuuttomasti nousevien lääkekulujen korvaamiseen? Tai kenties tylsästi vain terveyskeskusten yleislääkärien määrän lisäämiseen, jotta jonot lyhenisivät?

Käytännössähän tilanne on sellainen, että tieteellinen tutkimus tuo mahdolliseksi yhä useamman aiemmin tappavan taudin hoitamisen. Yhteiset verovarat eivät enää edes Suomessa riitä kaikkien sellaisten tautien parantamiseen, joihin hoitokeino olisi periaatteessa olemassa.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Asia kuuluisi siis poliitikoille. Se on kuitenkin ikävä asia, joten poliitikot eivät ole tehneet riittävästi terveydenhuoltoa sitovia päätöksiä. Niinpä niitä tekevät kunnissa toimivat lääkärit, jotka kukin omalla tavallaan ratkaisevat asian. Yhdessä kunnassa hoidetaan yhdenlainen potilas, toisessa kunnassa taas ei. Lääkärin päätöksiä rajaa käytössä oleva budjetti.

Niin valtion kuin kuntienkin budjeteista taas tiedämme, ettei niihin ole tulossa lisäyksiä mihinkään asiaan. Suomella on vakava velkaongelma, ja vielä pitäisi Etelä-Euroopan maatkin pelastaa. Tarvitaan siis aito poliittinen keskustelu siitä, millä periaatteilla meillä hoidetaan sairaita. Ja sitten kun on luotu periaatteet, voi julkinen terveydenhuolto keskittyä täyttämään ne.

Rikkaammat ostakoon sitten lisätarpeisiinsa hoidon vapailta markkinoilta - markkinahintaan ja ilman Kelan korvauksia.  Ei yhteiskunnasta tällä tavalla oikeudenmukainen tule, mutta ehkä hiukkasen nykyistä läpinäkyvämpi ja ehkä myös alueellisesti tasa-arvoisempi. Ja käytännön lääkärintyötä tekevälle hiukkasen stressittömämpi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liikunta pidentää ikää!
Valtion tehtävät
Toimiiko alueellistaminen hyvinvoinnin lähteenä?

Joustamaton, joustamattomampi, Katainen

Jyrki Kataisen vetämät hallituneuvottelut päätyivät eilen jo toisen kerran umpikujaan. Miehellä on vielä kolmas kortti - rakentaa hallitus kansan vaaleissa tuomitseman porvariyhteistyön varaan. Tätä vaihtoehtoa on viime päivinä väläytelty, vaikka keskusta tyrmäsikin osallistumisensa hallitusvastuuseen vaalien jälkeen.

Kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakennettu hallitusvaihtoehto kaatui tunnetusti jälkimmäisten vaalilupaukseen, jonka mukaan suomalaisten verorahoja ei pidä riskeerata EU:n kriisimaiden epävarmaan pelastusoperaatioon. Tämän osalta perussuomalaiset eivät käytännössä voineet perääntyä, sillä negatiivinen suhtautuminen takauksiin lienee ollut suurin tekijä heidän vaalivoittonsa takana. Siten soinilaisten takinkääntö olisi ollut törkeää äänestäjien pettämistä.

Tässä tilanteessa Katainen osoitti melkoista joustamattomuutta uhratessaan EU-tukien alttarille kaikki muut asiakysymykset. Niistähän soinilaisten kanssa olisi mitä todennäköisimmin päästy helposti yhteisymmärykseen. Tätä taustaa vasten HS:n Juha Akkasen epäasiallinen kannanotto vaikuttaa lievästi sanottuna omituiselta; ja muiden samankaltaisten kirjoitelmien tapaan kertoo enemmän kirjoittajastaan kuin kirjoituksen kohteesta.

Ensimmäisen hallituneuvottelukierroksen jälkeen Portugalin tukipäätös saatiin aikaiseksi erityisesti demareiden takinkäännön avulla, joten seuraavalle kierrokselle lähdettiin tavoitteena sinipunaratkaisu. Neuvotteluja käytiin salassa ja ilman menestystä. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui se, kerätäänkö Suomen valtion kriisissä olevan talouden pelastamiseksi varat arvonlisäverojen vai tuloverojen kautta. Katainen ja kokoomus eivät voineet joustaa tässäkään asiassa.

Kun näin on käynyt selväksi, että Katainen on hallitusneuvotteluissa täysin joustamaton, tuntuu oudolta, että Helsingin Sanomat tämän aamun pääkirjoituksessaan työntää syyn hallitusneuvotteluiden katkeamisesta SDP:n (ja vasemmistoliiton) niskoille. Vielä oudompaa on se, että lehti yrittää samalla painostaa keskustaa muodostamaan Kataisen kanssa uuden hallituksen jatkamaan juuri sitä politiikkaa joka sai vaaleissa kansan tuomion. Ainoana vaihtoehtona lehden pääkirjoitus pitää uusia vaaleja - vaikka mikään ei estä hallitustunnustelijan vaihtamista keneen tahansa Kataista (kokoomusta) joustavampaan ja neuvottelukykyisempään henkilöön (puolueeseen).

Tavallaan tässä nähdään nyt se ongelma, joka syntyi poistettaessa perustuslaista presidentin vahva asema hallituneuvotteluissa. Kataisen kaltaiset keskinkertaisuudet eivät pysty sopimaan asioista, jolloin edessä on epämääräisen pituinen aika ilman äänestäjien mandaattia työtään tekevän toimitusministeristön johdolla. Itse asiassa tässä saattaa olla todellinen syy kokoomuksen puheenjohtajan joustamattomuudelle - ehkäpä hän voi nykyisessä tilanteessa hyödyntää Kiviniemen passiivisuuden ja valtionvarainministerinä junailla Suomen asioita lähes mielensä mukaisesti?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katainen ja Urpilainen sopuun
Pelin politiikkaa
Halutaanko Soini hallitukseen?