SAK osoitti jälleen, miksi poliittiset lakot olisi kiellettävä

Tänään minulla on poikkeuksellisen lyhyt sanoma. Se koskee perjantaista hallituksen ja demokraattisen päätöksenteon vastaista lakkoa, joka kohdistuessaan Sipilän kabinetin päätökseen vailla vaikutusvaltaa oleviin yrityksiin ja tavallisiin työntekijöihin, osoittaa jälleen kerran sen, miksi poliittiset lakot olisi kiellettävä samaan tapaan kuin useimmissa muissa maissa on tehty. Samaa mieltä näytti olevan espoolainen Nicholas Kujala.

Ja sitten vielä toinen kappale niille, jotka välttämättä halusivat ymmärtää ensimmäisen kappaleen väärin. Lakko-oikeus on mielestäni sinänsä välttämätön edellytys työmarkkinoiden toiminnalle tasapainottaessaan työnantajan ja työntekijöiden välistä epäsuhtaa, kunhan se kohdistuu pelkästään molempia osapuolia koskeviin asioihin. Samoin puolustan suomalaisten oikeutta osoittaa mieltään mistä tahansa asiasta - kunhan se tapahtuu rauhallisesti eikä siihen liity paikkojen rikkomista tai väkivaltaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Bussikuskit jälleen lakossa
Lakko ja poliittinen lakko
Konduktöörit paljastavat vatuloinnin ja otvailun poliittisessa päätöksentekojärjestelmässämme

Kommentti trumpilaisen talouspolitiikan onnistumisesta

Suomessa on aika ajoin käyty kovasti keskustelua Donald Trumpin poliittisten linjojen merkityksestä Yhdysvaltain talouskasvussa. Helsingin Sanomat julkaisi tänään asiaan liittyen ajatuksia herättävän kuvan.

Siitä näkee, että Trumpin ensimmäisenä vallassaolovuotena USA:n BKT on kasvanut 2,3 %. Vastaavasti Obaman ensimmäisenä vuonna muutos oli peräti 2,8% pakkasella. Nuoremman Bushin aikana ensimmäinen vuosi meni prosentin verran plussalle.

Tosiasia kuitenkin on, ettei yksikään vallan saanut poliitikko pysty kääntämään maansa talouden kurssia plussalle, vaan ensimmäisenä vuonna "nautitaan" edeltävän hallinnon toimien hedelmistä. Myös synkissä merkeissä aloittanut Obama onnistui kääntämään maansa talouden kasvuun.

Siksi ensimmäisen vuoden BKT-lukuja merkityksellisempää Trumpin hallintoa arvioitaessa ovat hänen päätöstensä vaikutukset talouden syvempiin virtoihin. Siis investointeihin, kaupan vapauteen, yleiseen ilmapiiriin ja niin edelleen.

Niistä HS:n haastattelemilla asiantuntijoilla oli positiiviset näkemykset: "suomalaisyritysten kannalta Yhdysvaltain taloustilanne on kaikin puolin hyvä" ja "jos suomalaisyritys haluaa tuoda tuotantolaitoksen Yhdysvaltoihin, nyt on hyvä aika."

Jutun kirjoittanut Laura Saarikoski puolestaan totesi, että Yhdysvaltain talouskasvu jatkuu jo yhdeksättä vuotta ja kiihtyi entisestään Trumpin veroleikkausten alla. Siten amerikkalaisyrityksillä on nyt rahaa investoida sellaisiinkin tuotteisiin, joita suomalaisyritykset tuottavat.

Jäämme siis suurella jännityksellä odottamaan kuinka Trumpin toinen hallintovuosi sujuu taloudellisesti. Vuoden päästä myös BKT-luvuista voi arvioida hänen onnistumistaan. Jos ja kun investoinnit lisääntyvä, luovat ne vahvuutta trumpilaiselle suurvaltataloudelle ja samalla maailman talouskasvulle.

Toisaalta on niin, että talouden käännekohtien ennustaminen on kerta toisensa jälkeen ollut vaikeaa, ellei mahdotonta. Näin ainakin romahdusten osalta; nousukausien ennakoiminen on helpompaa.

Siksi on selvää, että jos maailman talous lähtee syystä tai toisesta - vaikkapa Kiinan vetämänä - syöksyyn, seuraa myös Yhdysvallat maailmanlaajuista trendiä. Ja myös vasta liikkeelle päässeen Suomen talouskasvun edellytykset katoavat.

On siis syytä toivoa, että Trumpin talouspolitiikka osoittautuu onnistuneeksi, eikä talouden pohja petä missään muuallakaan. Ja samalla tiedostaa, ettei talouskasvu tule tälläkään kertaa olemaan ikuista, joten sen hedelmät on syytä käyttää hyväksi - ja samalla varautua tulevaan - juuri nyt niin Suomessa kuin rapakon takanakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
 Oliko Trump rasisti puhuessaan persläpimaista?
Donald Trump feministien hampaissa
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021

Niinistö sai kansalta vahvan mandaatin

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sai eilen odotetusti valtakirjan toiselle kaudelle. Vaalitulos oli ylivoimaisen selkeä ja ulkopuolitiikkamme johtajan valtakirja sen myötä kiistaton.

Näin siitä huolimatta, että tarkalleen ottaen vain noin 43,8 prosenttia (äänenhän antoi 69,9 % siihen oikeutetuista ja 62,7 % heistä voittajalle) tukensa Niinistölle. Suomalaisessa demokratiassa hiljaisuuden katsotaan kuitenkin olevan myöntyväisyyden merkki, eikä vaaleista laistaneilla usein katsota olevan edes valitusoikeutta seuraavalla vaalikaudella.

* * *

Kirjoitin eilen Niinistöstä näin: "lähtiessään toiselle kaudelle hänen ei tarvitse enää huolehtia kansansuosiostaan eikä myöskään lehdistön reaktioista. Se mahdollistaa - jos presidentti niin haluaa - tervejärkisen politiikan, mutta myös mistään piittaamattoman oman agendan ajamisen."

Kuunnellessani entisen ja tulevan presidenttimme televisioitua puhetta (jota en löytänyt netistä kirjallisessa muodossa, vaan joudun turvautumaan muistikuvaani), en voinut olla kiinnittämättä huomiotani siihen, että hän vetosi kansalaisiin, jotta he kuuntelisivat ja hyväksyisivät myös toisin ajattelevien näkemykset ja pyrkimykset. Hän myös totesi (edelleen muistivaraisesti), että juuri erilaisten näkemysten yhteensovittamisessa on ollut suomalaisuuden voima.

En tietenkään osaa sanoa, mitä hän tarkalleen ottaen tarkoitti, mutta puhetta kuunnellessani olin tyytyväinen. Juuri näin meidän pitää toimia. Kuunnellen ja analysoiden kaikkea mahdollista ilman, että tuomitsemme kuulemamme jo etukäteen oikeaksi tai vääräksi pelkästään viestintuojan henkilöllisyyden ja viiteryhmän perusteella.

Ylen mukaan Niinistö totesi eilen myös, että Suomi on hieno maa. Ja lupasi pitää huolen siitä, että se myös pysyy sellaisena.

Tämä kaikki palautti mieleeni presidentin puheen valtiopäivien avajaisissa parin vuoden takaa, heti vuoden 2015 massakansainvaellusten jälkeen. Silloin hän totesi järkevästi, että "joudumme pohtimaan, suojellaanko eurooppalaisia arvoja ja ihmisiä ja todella hädässä olevia, vai suojataanko ahtaan tarkasti kansainvälisiä velvoitteita muista seuraamuksista välittämättä.

Kun presidentti nyt - kuten eilen totesin - voi johtaa maamme ulkopolitiikkaa ja toimia arvojohtajana myös sisäpolitiikassa ilman tarvetta välittää punavihreää agendaansa ajoittain rajustikin ajavasta mediasta, mutta kansan antamaan vahvaan mandaattiin tukeutuen, olen luottavainen, että hänen toimintansa seuraavan kuuden vuoden aikana on meidän suomalaisten kannalta järkevää. 

Toivotan siis tasavaltamme päämiehelle menestystä seuraaville kuudelle vuodelle. Hän ei pysty tekemään ihmeitä, mutta nyt saadun mandaatin vahvuus antaa painoarvoa myös suhteessa Sipilän kabinettiin ja sen seuraajiin. Uskon ja toivon, että sillä on positiivinen vaikutus koko suomalaiselle yhteiskunnalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ruotsin tapahtumien innoittama kysymys Sauli Niinistölle

Venäjä-dilemma

Oli ilo kuunnella presidentti Sauli Niinistön puhetta

Vähemmälle huomiolle jääneitä seikkoja presidenttiehdokkaista

Tänään Suomelle äänestetään presidentti seuraaviksi kuudeksi vuodeksi. Ilmassa ei kuitenkaan ole normaalia "urheilujuhlan" tunnelmaa ja jännitystä, sillä lopputulos on jo etukäteen selvä. Voiton vie joko tänään tai toisella kierroksella istuva tasavallan päämies Sauli Niinistö.

Vaalikampanjat on käyty, enkä ole niistä suuremmin innostunut, en edes vaalitenteistä. Listattakoon kuitenkin muutama vähemmälle huomiolle jäänyt seikka, jolla saattaa olla merkitystä valinnan kannalta.

Ensin tuleva voittaja Sauli Niinistö. Lähtiessään toiselle kaudelle hänen ei tarvitse enää huolehtia kansansuosiostaan eikä myöskään lehdistön reaktioista. Se mahdollistaa - jos presidentti niin haluaa - tervejärkisen politiikan, mutta myös mistään piittaamattoman oman agendan ajamisen.

Valitettavasti vain ehdokas itse tietää kumman linjan hän tulee valitsemaan. En kuitenkaan pelkää Saulin muuttumista edeltäjänsä kaltaiseksi käveleväksi katastrofiksi.

Laura Huhtasaarella (ps) on ollut terrorismin sävyttämä vaalikampanja: hänen kotirauhaansa on rikottu ja sosiaalisessa mediassa häntä on uhkailtu jopa polttopulloiskulla. Lisäksi MTV3 ja itse kukin on voinut huomata hänen kadunvarsille sijoitettujen vaalijulisteidensa olleen yleisesti sabotoinnin kohteena.

Tapahtumat taitavat kertoa enemmän Huhtasaaren vastapuolesta kuin hänestä itsestään. Merkillepantavaa tapahtumissa on kuitenkin niiden herättämä vähäinen huomio mediassamme - ikään kuin naiseen kohdistuva kotirauhan rikkominen ja uhkailu olisivat hyväksyttävämpiä kuin samat asiat mieheen kohdistettuina.

Tuula Haatainen (sd) asuu vauraiden ihmisten Tammisalossa, eikä hänen rauhaansa ole siellä häiritty. Ehkä siitä syystä hänen vastauksensa lähes kaikkiin esille tulleisiin ongelmiin on veronmaksajan kukkarolla käyminen.

Paavo Väyrysen (ex-kepu) aikanaan päivärahojen toivossa kodikseen ilmoittamaa jalasmökkiä ei ole mainittu. Eipä sillä, tapaus on vanha, mutta huomioiden miehen myöhemmät vaiheet se kertonee edelleen kaiken oleellisen tämän kampanjan ykköspopulistin luotettavuudesta.

Lisäksi se sopii erinomaisesti erääseen Keskustasta yleisesti käytettyyn sanontaan, vaikkei Keminmaan keisari puolueen ehdokas olekaan. Mikä sekin kertonee jotain oleellista miehestä, jonka nimestä jo kauan sitten johdettiin sana "väyrystely" kuvaamaan jatkuvaa poliittista takinkääntämistä.

"Rehellisyydessään" Väyryselle vetää ehdokkaista vertoja vain Pekka Haavisto (vihr), joka on antanut ymmärtää olevansa professori. Näin ei kuitenkaan ole, sillä ansioluettelonsa mukaan hän on ylioppilas.

Nils Torvaldsilla (ruots) on fiksu poika. Itse hän on entinen stalinisti, mikä kertonee riittävästi sopivuudesta maan päämieheksi.

Merja Kyllönen (vas) vastusti liikenneministerinä kiihkeästi yksityisautoilua ja aloitti siksi maamme tiestön rappeutumisprosessin. Muuten kyllä lupsakan oloinen kaikkea kaunista ja hyvää ajava nainen.

Matti Vanhanen (kepu), kuten muistamme, haluaisi rajata ihmisten demokraattisia oikeuksia. Hänhän totesi taannoin, että "äänestäjillä ei saa olla sellaista illuusioita, että he saavat ilmaista ulkomaalaisvihamielisyytensä vaaleissa esimerkiksi perussuomalaisia äänestämällä".

Epäselväksi jäi, että tarkoittiko hän vihamielisyyden ilmaisemisen sadan vuoden takaisilla keinoilla olevan äänestämistä suotavampaa. Toivottavasti ei.

Edelle kokosin siis kaikista ehdokkaista muutamia aika vähän esillä olleita asioita, joilla on tai ei ole merkitystä itse kunkin äänestyspäätökselle. Listasta tuli aika negatiivissävytteinen, mutta sellaistahan se on, sillä jo vanha kansa tiesi, että "hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmaksi".

Jotta yleisvaikutelma ei jäisi ikäväksi, totean vielä yhden itseäni ilahduttaneen seikan, jota ei ole analysoitu mediassamme kovinkaan innokkaasti. Viimeisten mielipidetiedusteluiden mukaan suunnitelmataloutta - ja siten taloutemme tuhoamista hyvillä aikomuksilla - ajavien puolueiden (SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto) ehdokkaiden yhteiskannatus on historiallisen alhainen, vain 20 prosentin tasolla.

Samaan hengenvetoon on tosin syytä muistaa, ettei näissä vaaleissa ole yhtään oikeistolaisesti ajattelevaa ehdokasta. Kyllönen on äärivasemmalla ja myös oikeistolaisimmat Niinistö ja Torvalds hiukan keskustasta vasemmalla. Muut ovat sitten siinä välissä.

Kaikesta edelle kirjoittamastani huolimatta - tai ehkä juuri siksi - kannustan arvoisaa lukijaani käyttämään äänioikeuttaan. Vain annetut äänet lasketaan ja vaikuttavat maamme politiikkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänestäjien näkemykset käyvät parhaiten yhteen Laura Huhtasaaren kanssa
Presidenttiehdokkaidemme arvot punertavat
http://professorinajatuksia.blogspot.fi/2017/10/haataisen-ja-vanhasen.html

Kasvihuonekaasuilla ja globaalilla lämpenemisellä ei ole syy-seuraussuhdetta

Arvoisa lukijani varmaan hämmästyi avatessaan tämän kirjoituksen ja havaitessaan tekstin sijaan yllä olevan kuvan. Kyse on siitä, että olen jo vuosia seurannut ilmakehän hiilidioksidin ja ilmaston lämpenemisen välistä suhdetta ja halusin tänään näyttää siihen liittyvän uuden analyysini tuloksia esittävän kuvan.

Kuva ei kuitenkaan liene itsestään aukeava, joten on syytä kertoa, että siinä on esitetty X-akselille merkityistä vuosista eteenpäin laskettuna niiden vuosien määrä, joiden jälkeen tuo yhteys on regressio-analyysin mukaan yhden prosentin riskitasolla tilastollisesti merkitsevä (P < 0,01) kahtena vuotena peräkkäin. 

Hiilidioksidipitoisuuden estimaattina olen käyttänyt Mauna Loan pitkää aikasarjaa ja globaalina lämpötilaestimaattina napajään kokoa sinä kuukautena (syyskuu), jolloin se on pienimmillään. Napajäähän päädyin siksi, että olen aiemmin havainnut kaikenlaisten mittauksiin perustuvien ilmakehän lämpöestimaattien muuttuvan vuosien kuluessa sekä huomannut napajään koon korreloivan tilastollisesti erittäin merkitsevästi lämpötilaestimaatteihin.

Yhden prosentin riskitason käyttämiseen päädyin puolestaan siksi, että laskin tätä kirjoitusta varten yli 500 regressiota, joten tavanomaisella viiden prosentin riskitasolla (P < 0,05) olisi ollut odotettavissa yli 20 "väärää tilastollista merkitsevyyttä". 

Koska yhden prosentin riskitasollakin sellaisia oli odotettavissa puolenkymmentä, päätin laskea aikasarjat aina siihen asti, kunnes vastaan tuli kahden peräkkäisen vuoden tilastollisesti merkitsevä riippuvuus. Vain yhteen tilastolliseen merkitsevyyteen päätyviä aikasarjoja oli aineistossani yllättävänkin hyvin odotuksia vastaavasti eli neljä kappaletta. 

Palautan arvoisan lukijani mieleen vielä sen teoreettisen viitekehyksen, johon alussa ollut kuva liittyy. Vallitsevan ilmastoteorian mukaan globaali lämpeneminen on riippuvainen ilmakehän kasvihuonekaasuista (tärkeimpänä hiilidioksidi) ja vieläpä siten, että tuo muutos on ajan myötä kiihtyvä. Siitä voidaan johtaa käyttämieni tilastojen avulla testattavissa oleva hypoteesi, jonka mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja sen lämpötilan välinen tilastollinen riippuvuus saavutetaan ajan myötä lyhenevässä aikajaksossa. 

Se tarkoittaa, että mikäli testattavana oleva hypoteesi on oikea, tulisi kuvassa olevien pylväiden lyhentyä koko esitetyn aikasarjan ajan vasemmalta oikealle. Mikäli näin ei käy, on hypoteesi hylättävä.

Kuvasta nähdään, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja napajään minimikoon välisen tilastollisen merkitsevyyden välinen yhteys tosiaankin tiivistyy vuodesta 1979 aina vuoteen 2001 alkavaan aikasarjaan asti. Siinä ajassa tilastolliseen merkitsevyyteen (jossa P < 0,01) tarvittava ajanjakso lyhenee 30 vuodesta vain kymmeneen. 

Jos analyysini olisi tehty vuonna 2002 ja siten päättynyt tähän, olisin ilman epäilyksiä tehnyt sen johtopäätöksen, että tutkimani tilastot tukevat vahvasti hiilidioksidin keskeistä roolia globaalin lämpenemisen keskeisenä ajurina. Havaitulle ilmiölle on kuitenkin myös toinen mahdollinen selitys, eli kasvihuonekaasujen pitoisuuden ja lämpenemisen välinen jostain kolmannesta syytä johtuva korrelaatio: siis jokin vähän samantapainen yhteys kuin hukkumisten ja jäätelönsyönnin välillä vallitsee.

Koska nyt on kuitenkin vuosi 2018 ja olen jatkanut analyysiäni vuoteen 2017 asti, siirryn vuoden 2001 jälkeisiin havaintoihin. Silloin tilanne muuttui dramaattisesti, eikä (kahta peräkkäistä) tilastollista merkitsevyyttä esiinny enää lainkaan (minkä olen havainnollistanut merkitsemällä pylväät punaisiksi), vaikka sarjan pituus on venynyt jo 16 vuoteen. Sen jälkeen kuvan pylväät lyhenevät vuosi vuodelta, koska tarkastelu on tehty vain vuoden 2017 tilastoihin saakka.

Yhteenvetona edelle kirjoittamastani totean, ettei tekemäni analyysi tue ilmastomalleihin kirjattua kasvihuonekaasujen ratkaisevaa roolia viime vuosikymmenien ilmaston lämpenemisen perimmäisenä syynä. Sen sijaan se näyttäisi osoittavan, että niiden välinen yhteys viime vuosituhannen lopulla oli vain korrelatiivinen, eikä syy-seuraussuhde. 

Sen sijaan tulos on samansuuntainen kuin aiempina vuosina tekemissäni analyyseissä ilmakehän hiilidioksidin ja ilmastotilastojen mukaisen lämpenemisen välisestä riippuvuudesta. Nähtäväksi jää, muuttuuko tämä tilanne ja siitä tehty johtopäätös tulevina vuosina. Tiedehän ei tunne lopullisia totuuksia, vaan korjaa itseään tarvittaessa.

Lopuksi toivon, etteivät myös napajäätikköjen mitatut koot ala elää samalla tavalla kuin ilmaston lämpötilastot. Esittämieni regressioiden laskeminen on nimittäin varsin työlästä, enkä haluaisi jälleen ensi vuonna laskea kaikkea tässä esitettyä uudelleen, vaan ainoastaan täydentää lukuja vuoden 2018 tilastojen perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Havaintoja globaaleista ilmastoestimaateista ja arktisista jäätilastoista

Myös RSS:n globaalit lämpötilaestimaatit ovat jälkikäteisen muokkauksen kohteena

Kasvihuonekaasut ja huippulämmin vuosi 2016

Taustatietoa laittomien terveyspalveluiden vaikutuksista venäläisten maahanmuuttoon

Helsinki päätti noin puolitoista kuukautta sitten tarjota laittomille maassaolijoille laajennetut terveyspalvelut, joihin kuuluu kroonisten sairauksien hoitaminen. Tämän on pelätty lisäävän erityisesti venäläisten maahanmuuttoa terveyspalveluja saadakseen.

Aikanaan tilastot kertonevat ovatko pelot aiheellisia. Asiaa taustoittaakseni kävin kuitenkin hakemassa maahanmuuttoviraston nettisivuilta Venäjän kansalaisten jättämien turvapaikanhakemusten määrät, jotta voin seurata tilanteen kehitystä jatkossa.

Löysin seuraavat luvut:

2015 tammi-joulukuu: 191 hakijaa
2016 tammi-joulukuu 193 hakijaa
2017 tammi-marraskuu 371 hakijaa, joista 249 kesä-marraskuussa

Vuoden 2017 lopun hakijamäärien nousun syy on minulle tuntematon, mutta pidän mahdollisena, että se liittyy Helsingin kaupungin päätöksen saamaan runsaaseen etukäteisjulkisuuteen. Mikäli sinulla, arvoisa lukijani, on asiasta parempaa tietoa, olisin kiitollinen, mikäli ilmaisisit sen alla olevalla kommenttipalstalla.

Joka tapauksessa tulen seuraamaan venäläisten turvapaikanhakemusmäärien kehitystä tulevana vuonna. Onhan tässä verraton tilaisuus analysoida Suomeen luotujen vetovoimatekijöiden vaikutusta maahanmuuton volyymeihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingissä äly sumeni, mutta Norsunluurannikolla järki näyttäisi valaisevan pimeyden
Tarja Halonen haluaa pitää laittomat maassaolijat Suomessa
Hallitus haluaa hoitaa koko maailman pitkäaikaissairaat terveiksi!

Turvapaikanhakuoikeus on rajattava yhteen kertaan

Helsingin Sanomat kertoi, että maahamme on rakennettu eräänlainen ikiliikkuja. Tarkoitan turvapaikanhakijoiden rajatonta valitusoikeutta maahanmuuttoviraston ja oikeuden päätöksistä.

Lehden mukaan joillakin vuonna 2015 maahan saapuneilla turvapaikanhakijoilla on menossa peräti viides valituskierros. Sana "joillakin" ei tuossa edellä tarkoita mitään yksittäistapauksia, vaan "viime vuonna turvapaikkayksikkö teki noin 9 500 päätöstä. Samana vuonna noin 7 500:sta päätöksestä valitettiin hallinto-oikeuteen. Suurin näistä koski vuosina 2015–2016 tehtyjä päätöksiä."

Edelleen meitä valistettiin siitä, että "päätöksissä on rajaton valitusoikeus. Turvapaikanhakija voi valittaa viraston päätöksestä hallinto-oikeuteen niin kauan, kunnes oikeus katsoo, että viraston päätös on perusteltu ja lainvoimainen. Sen jälkeen valituslupaa voi hakea korkeimmalta hallinto-oikeudelta."

Eikä tässä kaikki, sillä kierroksen voi aina aloittaa uudelleen. Lehden mukaan "Maahanmuuttoviraston arvion mukaan lähes 2 000 kielteisen päätöksen saanutta turvapaikanhakijaa jätti viime vuonna uusintahakemuksen. Kaikista viime vuonna jätetyistä turvapaikkahakemuksista noin 40 prosenttia oli tällaisia."

Helsingin Sanomat totesi myös, että "useimmiten valittaminen kannattaa, sillä ensimmäinen päätös ei usein ole oikea." Olen itse eri mieltä ja totean, ettei asialla ole tekemistä päätöksen oikeellisuuden tai vääryyden kanssa, vaan kyseessä epäsymmetrisen ja usein äärimmäisen epäselvän tilanteen luoma todennäköisyyksiin perustuva lainalaisuus. Koska valituksia tehdään vain negatiivisista päätöksistä, ja ne menevät jollain frekvenssillä läpi, syntyy valituksenteon kannattavuus pelkästään siitä.

Oleellista on ymmärtää prosessin lottomainen luonne. Lotto syntyy siitä epäselvyydestä, että oikeuksien vaatimuksen Maahanmuuttoviraston päätösten taustoiksi ovat sille ja suomalaiselle veronmaksajalle täysin kohtuuttomia, joten ratkaisut ovat todelliseen turvapaikantarpeeseen nähden enemmän tai vähemmän satunnaisia.

Lehden mukaan hovioikeuksissa on esimerkiksi "vaadittu, että selvitetään tarkemmin jonkin tietyn kylän tai kaupungin eli kotialueen tilannetta, erityisesti Irakin, Afganistanin ja Somalian osalta. Tai sitten sitä, onko matkareitti turvallinen juuri kyseiselle hakijalle.”

Eli turvapaikanhakija voi koettaa tässä lotossa onneaan, mikäli Suomessa ei ole tietoa jokaisen lähtömaan kaikkien kylien tai niihin johtavien matkareittien tilanteesta. Eikä sellaista tietenkään ole - ei edes resursseja vaadittujen selvitysten tekemiseksi.

Valitettavasti HS ei kertonut paljonko tämä valitusrumba maksaa. Lienee kuitenkin selvää, ettemme kokonaiskustannusten osalta puhu pikkurahoista, vaan jokaisen valittajan kohdalla sellaisista summista, joiden kokoisista valtion tukiaisista tavallinen suomalainen voi vain haaveksia valittaessaan itseään koskevista viranomaispäätöksistä.

Edelle kuvatun absurdiuden korjaamiseksi ehdotan maamme poliitikoille, että he  ryhtyvät välittömästi toimiin, jotta turvapaikanhakijoiden valitusoikeus rajoitettaisiin yhteen kertaan ja sen jälkeen negatiivisen päätöksen saaneet palautettaisiin kotimaahansa. Tai ainakin jonkinlaiseen muusta väestöstä eristettyyn turvapaikkaan.

Samalla on syytä rajoittaa myös turvapaikkahakemusten tekemisoikeus yhteen kertaan ja siirtää turvapaikan tarpeen osoittamisvastuu hakijalle itselleen. Eli osoittakoon hakija itse pitävästi syyt sille, ettei esimerkiksi Maahanmuuttoviraston osoittama kylä tai kaupunki tai sinne johtava reitti ole hänelle turvallinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nigerialaiskertomuksen todennäköisyydestä
Sunniva Drake muuntelee irakilaista totuutta
Mitä tilastot kertovat irakilaisten kansainvaelluksesta Suomeen?

Mediaharhautus laittomuuden edistämiseksi

Suomessa viettää aikaansa yhä useampi laittomasti maassa oleva, joiden elämää Helsingin kaupunki on päättänyt tukea laajoilla terveydenhoitopalveluilla. Muussa maassa paperittomien saamat palvelut rajoittuvat välttämättömään, kuten lainkuuliaisissa kunnissa tulisi ollakin. Kansalaisten asenteista saatiin tänä aamuna uutti tietoa, kun Uutissuomalaisen teettämästä mielipidetutkimuksesta uutisoitiin useissa eri medioissa. 

Kyselyn tulos oli selvä. Lähes puolet kyselyyn vastanneista vastusti nykyistä laajemman terveydenhuollon järjestämistä laittomasti maassa oleville ja vain noin joka kolmas puolsi ajatusta. Maassamme esiintyvän punavihreän kuplan syvyydestä kertoi se, että asiaa kommentoinut Matti Välimäki Eduskuntatutkimuksen keskuksesta piti laittomuuden edistämisen vastustusta yllättävänä, vaikka uskon oman lukijakuntani olleen itseni lailla hyvin selvillä siitä, etteivät suomalaiset kannata laittomuuksia eivätkä siis myöskään laittoman maassa oleskelun edistämistä millään tavalla.

Tämän blogimerkinnän otsikon mukainen suomalaisiin kohdistuva propagandistinen mielipideharhautus sisältyi kyselystä kertoneiden uutisten otsikointiin. Ainakin Aamuposti ja Iltalehti nimittäin otsikoivat, että "Joka kolmas laajentaisi paperittomien hoitoa" - ikään kuin mielipidetutkimus olisi kertonut kansan halukkuudesta edistää laitonta maassaoloa.

Lehdistä ainakin Iltalehden juttu oli kuitenkin muuten asiallinen, vaikka jättikin tarkat prosenttiluvut kertomatta. Aamupostin juttu oli maksumuurin takana, joten en lukenut sitä.

Muista lehdistä Karjalainen otsikoi omituisesti, että "Lähes toinen ei haluaisi antaa paperittomille kiireetöntä hoitoa". Pyrkimyksenä lienee ollut asiallinen otsikointi, mutta oikoluku oli tainnut jäädä tekemättä. MTV3 puolestaan turvautui klikkiotsikkoon "Näin suomalaiset suhtautuvat paperittomien terveydenhuoltoon".

En löytänyt Ilta-Sanomien, Helsingin Sanomien tai Ylen nettisivuilta lainkaan tässä käsittelemääni mielipidekyselyyn liittyvää uutista. Ehkä sellainen ilmaantuu myöhemmin, ja otsikointi paljastaa kyseisten valtamedioiden toimituksellisen asenteen.

Niin tai näin. Olemme jälleen kerran päässeet todistamaan sitä, kuinka meihin yritetään vaikuttaa uutisotsikoiden harhaanjohtavilla valinnoilla. Olkaamme siis tarkkana ja muistakaamme joka käänteessä mediakritiikin merkitys omaa maailmankuvaa muodostaessamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingissä äly sumeni, mutta Norsunluurannikolla järki näyttäisi valaisevan pimeyden
Oikeus päätti Kelan Gold-cardista
Media värittää maailmankuvaamme

Pekka Haavisto, väestösopimus ja realismi

Pekka Haavisto (vihr) on ehdottanut maailman väestöräjähdyksen ratkaisuksi väestösopimusta. Hänen mukaansa "maailman väkiluvun nopea kasvu haastaa kestävän kehityksen. Afrikan väkiluvun arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Ilmastosopimuksen rinnalle tarvitaan maailman väestösopimus, joka turvaisi naisten ja tyttöjen oikeudet, sosiaalisen turvaverkon ja koulutuksen. Naisten aseman parantaminen on avain hallittuun väestökehitykseen."

Olen Haaviston kanssa samaa mieltä naisten aseman parantamisen merkityksestä väestöräjähdyksen avainmaissa Afrikassa ja Aasiassa. Toisaalta on selvää, että etenkin naisten ja tyttöjen oikeuksia on vaikea toteuttaa sellaisissa yhteiskunnissa, joissa kulttuuri on äärimmäisen patriarkaalinen ja jopa valtauskonnon pyhillä teksteillä "oikeutettu".

Esimerkiksi Koraani (4:34) määrittelee näin: "miehet olkoon naisten esimiehiä, koska Jumala on asettanut heidät näihin nähden korkeampaan asemaan, ja myöskin niiden suoritusten tähden, joita miesten on omaisuudestaan naisten hyväksi tehtävä."

Tiedetään myös, että muissakin kuin islamilaisissa afrikkalaisissa kulttuureissa miehen asema on hyvin maskuliininen. Hän on perheen kiistaton valtias ja seksuaalisista vapauksista nauttiva toimija. Jälkimmäisestä on merkkinä esimerkiksi AIDS:in järkyttävä yleisyys mustassa maanosassa.

Siten naisten koulutus ja oikeus päättää lapsiluvustaan on väestöräjähdysmaissa pitkän tien päässä jos pyrimme siihen pelkästään pehmeästi vaatimalla sikäläisille naisille erilaisia oikeuksia. Hiukan nopeampi vaihtoehto voisi olla Kiinan mallin mukainen lapsiluvun säätely.

Näen kuitenkin myös sen suhteen vaikeuksia hallinnollisesti hauraissa ja köyhissä valtioissa. Vaikka gepardihattuinen kehitysmaan johtaja epäilemättä tekisikin väestösopimuksen, ainakin mikäli saisi allekirjoituksesta muhkean palkkion, olisi sen toteuttaminen monin tavoin hankalaa.

Suostuisivatko meitä länsimaalaisia maskuliinisemmat miehet rajoittamaan lastentekoa vain mikäli hallitus käskee niin? Ja elleivät suostuisi, minkälaisilla sanktioilla heidät pakotettaisiin siihen?

Vaihtoehtoja olisivat ainakin monilapsisten perheiden jälkeläisten ottaminen huostaan, lisämaksujen tai -verojen määrääminen ylimääräisistä lapsista, vapausrangaistus vanhemmille tai ruumiillinen kuritus. Näiden luulisi olevan tehokkaita pakotteita kenelle tahansa.

Mutta mutta... Eihän suurimmassa osassa väestöräjähdysmaita ole toimivaa lasten huostaanottojärjestelmää, eikä ihmisillä rahaa lisämaksujen tai -verojen kuittaamiseksi. Perheen aikuisten vapausrangaistus puolestaan jättäisi lapset ahdinkoon eikä ruumiillinen kurituskaan ole ihmisoikeuksien mukaista.

Itse asiassa uskon, että mikäli ilmastonmuutoksen ja kehitysmaalaisten kansainvaelluksen torjumiseksi sovittaisiin tehokas väestösopimus ja se pantaisiin täytäntöön kohdemaissa, olisi Pekka Haavisto tai ainakin hänen poliittinen taustaryhmänsä ensimmäisenä kritisoimassa sen toteuttamassa. Ja siten myös vesittämässä solmittua sopimusta.

Lisäksi, kun resursseista puhutaan, ei kehitysmailla ole myöskään varaa Haaviston ehdottamiin naisten turvaverkkoihin - ei ainakaan niin kauan kuin niiden talouden vähät tulot menevät pienelle yläluokalle ja erityisesti hallitsijalle lähipiireineen. Enkä oikein jaksa uskoa, että nämä luopuisivat eduistaan naisten hyväksi, eivät ainakaan nykyisin hallitsevan sukupolven aikana.

Eli jos ja kun me puhumme ilmastonmuutoksen tai pakolaisvyöryn torjunnasta seuraavien vuosikymmenten aikana, ei väestösopimus ole tavoitteen toteuttamisen kannalta käyttökelpoinen työkalu, vaan ainoastaan mukavan kuuloista sanahelinää. Sen sijaan se on varmasti hyvä työkalu viemään kehitysmaalaisten ajatuksia oikeaan suuntaan: etenkin tyttöjen ja myös poikien kouluttaminen kyllä vaikuttavat ajan myötä myös lapsilukuun - mutta vasta tulevien sukupolvien aikana, jolloin maapallon väestö on jo kasvanut ihan oleellisesti suuremmaksi kuin nykyisin.

Akuutin väestöräjähdyksen torjuntaan sopimuksesta ei kuitenkaan ole. Siksi ilmastonmuutoksen torjunnan ja väestöräjähdyksen kannalta tehokkaimpia toimenpiteitä ovat kehitysmaista länsimaihin suuntautuvan kansainvaelluksen tehokas rajoittaminen ja taloudellisen toimeliaisuuden lisääminen kehitysmaissa.

Jälkimmäisen osalta Kiina on osoittanut esimerkkiä muulle maailmalle. Samaan suuntaan on onneksi siirtynyt myös Suomi, jonka vuosikymmenien aikana lähes hyödyttömäksi osoittautunut kehitysapu on viime vuosina muuttunut yhä selvemmin taloudellisen yhteistyön tukemiseksi.

Tämäkään ei ole nopea tie - mutta sen kautta on kuitenkin saavutettavissa nopeampia tuloksia, jotka lisäksi lienevät viime kädessä sekä pysyvämpiä, että toteutustavaltaan inhimillisempiä, kuin Haaviston ehdottama väestösopimus. Sekä myös sen toteutumista tukevia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä on aiheuttanut selkärankaisten eläinten määrän romahduksen?
Oppiiko suomalainen, kun kiinalainen opettaa Afrikassa?
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan

Naisen evoluution uusi suunta

Yle kertoi naisista, jotka haluavat pelastaa maapallon jättämällä lapsensa tekemättä. Heitä yhdisti pelko ilmastonmuutoksesta ja maapallon väestöräjähdyksestä.

Muilta osin jutussa haastateltujen naisten kertomukset olivat varsin erilaisia. Yksi heistä halusi nähdä elämänsä aikana kaikki maapallon maat, eli ympäristö on hänelle pelkkä tekosyy lapsettomuuteen - todellisen syyn ollessa hedonismi.

Toinen nainen puolestaan haluaisi ihmisten adoptoivan lapsia väestöltään räjähdysmäisesti kasvavista kehitysmaista. Myös hänen ratkaisunsa on epälooginen, sillä jokainen kylmään ilmastoon muuttava lämpimien seutujen lapsi jo lähtökohtaisesti suurempi kasvihuonekaasujen tuottaja kuin kotipuoleensa jäävä. Lisäksi ihmisten siirtyminen pois väestöräjähdysalueelta helpottaa uusien lasten henkiinjäämistä, eli nopeuttaa väestöräjähdystä.

Yksi henkilöistä ilmoitti suoraan, ettei pidä vauvoista. Niinpä hän oli ryhtynyt lapsettomuutta edistävän yhdistyksen puheenjohtajaksi ja on ilmeisesti vasta siinä roolissa naamioinut oman vauvavihansa ympäristösyihin.

Naisen ja yhdistyksen tavoitteena on mahdollistaa sterilisaatio nykyistä nuoremmille naisille. Mikäli se onnistuu, on selvää, että osa - pieni tai suurempi - lisääntymiskyvystään peruuttamattomasti luopuneista naisista tulisi myöhemmin elämässään katumaan päätöstään elämänsä suurimpana virheenä.

Minulle jäi jutusta sellainen käsitys, että useimmat haastatelluista naisista ovat peittäneet todelliset motiivinsa poliittisesti korrektiin huoleen ympäristöstä. Vauvaviha tai hedonismihan eivät ole sellaisia.

Toisaalta ainakin osa naisista on saattanut joutua ympäristöpropagandistisen aivopesun uhriksi ja tehnyt päätöksensä sen ohjaamana. Uskon kuitenkin, että ainakin vauvoja vihaava henkilö lienee kertonut todellisen syyn lapsettomuuspäätökselleen.

Olivat todellisen syyt mitä tahansa, oli jutun tärkein - mutta toimittajalta oivaltamatta jäänyt - sanoma siinä, että naiset ovat esimerkki luonnonvalinnan toiminnasta. Siis ihmisen evoluutiosta. Ja sen muuttumisesta kulttuurievoluution seurauksena

Länsimaissahan nainen voi halutessaan jättäytyä lapsettomaksi ja sitä kautta jättää geeninsä siirtämättä eteenpäin. Tai toisin päin, lapsia saivat aiemmin kaikki ne naiset, joiden itsensä tai heidän miestensä teki mieli seksiä - siihen ei varsinaisesti tarvittu halua omiin lapsiin.

Jos Ylen jutussa haastateltujen ja heidän kaltaistensa naisten lapsettomuuspäätökseen liittyy yksikään geenien määrittämä ominaisuus - herkkäuskoisuus, lapsiviha tai jokin muu - tulee se ajan myötä vähenemään niissä väestöryhmissä, joissa ihmisellä on lasten tekemisen suhteen valinnanvapaus.

Vastaavasti länsimaissa lisääntyy seuraavissa sukupolvissa niiden geenien suhteellinen osuus, joiden seurauksena naiset haluavat lapsia. Siten tulevissa sukupolvissa ihmisten sisäsyntyinen halu lapsentekoon tulee olemaan nykyistä yleisempää.

Edelle kirjoitettu kuitenkin pätee vain siinä tapauksessa, että ihmisten valinnanvapaus lasten tekemiseen säilyy, eikä kulttuurievoluutio aja yksilönvapauksia korostavan länsimaisen kulttuurin yli. Sellaisessa tilanteessa luonnonvalinnan suunta muuttuu ja alkaa suosia jälleen erilaisia geenejä: sellaisia, jotka johtavat suurimpaan mahdolliseen jälkeläisten määrään yhteisöllisessä kulttuurissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmiskokeita
Nainen, lasikatto ja länsimaisen elämänmuodon jatkuvuus
Seksiä kuolleen kanssa

Tehokas maahanmuuttopolitiikka

Helsingin Sanomat otti pakolaiskriisin pääkirjoituksensa aiheeksi. Palautan siksi arvoisan lukijan mieleen minkälaista olisi minun mielestäni tehokas pakolaispolitiikka.

Ehdoton edellytys onnistuneelle pakolaispolitiikalle olisi järjestelmää hyväksikäyttävien elintasopakolaisten määrän minimointi, jolloin resurssimme voidaan kohdentaa mahdollisimman tarkoin oikeasti turvapaikantarpeessa olevien ihmisten auttamiseen. Se tarkoittaa Suomen vetovoimatekijöiden minimointia.

Ensimmäinen keino olisi turvapaikanhakijoiden sijoittaminen tutkinnan ajaksi turvapaikkoihin, joista heillä ei olisi pääsyä kantaväestön pariin. Näissä paikoissa tulijoiden välttämättömistä perustarpeista huolehdittaisiin työntekoa ja suomalaisessa yhteiskunnassa ja maahamme kotoutumisessa välttämättömissä tiedoissa ja taidoissa edistymistä vastaan. Turvapaikka ei olisi vankila, vaan sieltä pääsisi halutessaan palaamaan kotimaahansa. 

Toinen keino olisi turvapaikan saaneiden sijoittaminen tasaisesti eri puolille maata ilman oikeutta paikkakunnan vaihtamiseen ennen osoitettua kykyä elättää itsensä. Toisin sanoen maan sisäinen vapaa liikkuvuus toteutuisi vain työpaikan hankkimalla.

Poikkeuksen tekisi suomalaiseen oppilaitokseen opinto-oikeuden saaminen, jolloin muutto opiskelupaikkakunnalle sallittaisiin. Poikkeusluvan kuitenkin menettäisi, mikäli opinnot eivät edistyisi esimerkiksi opintolainan ehtojen mukaisesti, jolloin opiskelija palautettaisiin sijoituspaikkakunnalleen.

Kolmas - ja kahteen edelliseen liittyvä - keino olisi yhteiskuntaan sijoitettavien tulijoiden määrän rajoittaminen. Se voitaisiin tehdä esimerkiksi sijoituskuntapaikkojen määrää rajoittamalla. Siten liikenne turvapaikasta sijoituskuntiin edistyisi vain, mikäli oleskeluoikeuden saavuttaneiden ihmisten integroituminen ja siirtyminen joko työelämään tai opiskelun pariin etenisi.

Näin myös jokaiselle turvapaikan saaneelle syntyisi lisämotivaatio oman tilanteensa edistämiseen. Hänhän pystyisi edistämään hätää ja vainoa paenneiden maanmiestensä asiaa integroitumalla itse uuteen kotimaahansa.

Neljäs keino olisi turvapaikan saamisen ehtojen kiristäminen. Turvapaikan saamisen ainoina edellytyksinä tulisi ehdottomasti olla vain lähtömaan katastrofaalinen tilanne, jonka seurauksensa maan sisäiselle paolle ei olisi edellytyksiä, tai merkittävä poliittinen toiminta yleisesti hirmuhallinnoksi tunnistettua diktatuuria vastaan. Siten esimerkiksi Somaliasta, Afganistanista tai Irakista tulijoille ei olisi syytä myöntää lainkaan turvapaikkoja.

Viides keino olisi turvapaikkojen määräaikaisuus. Siitä ei tulisi poiketa esimerkiksi Suomeen syntyneiden siteiden takia, mutta kaikilla hakijoilla tulisi olla oikeus - kuten nykyäänkin on - hakea työperusteista oleskelulupaa.

Kuudentena keinona olisi perheenyhdistämisen sitominen kykyyn elättää yhdistettävät henkilöt. Se tarkoittaa riittävän korkeita työ- tai pääomatuloja.

Onnistunut maahanmuuttopolitiikka ei tietenkään synny pelkästään Suomen houkuttelevuutta rajoittamalla. Täältä turvapaikan saaneet tulisi myös kyetä ottamaan yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi, jotka kantavat oman kortensa yhteisen hyvän puolesta. Edellä kuvaamani lista sisälsikin monia yksityiskohtia, joiden voi perustellusti olettaa edistävän sitä.

Mutta lisäksi vaaditaan myös kantaväestöltä turvapaikanhakijoiden tunnustamista yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Siten heihin kohdistuva syrjintä - niin negatiivinen kuin positiivinenkin - tulisi saada loppumaan. Se näyttäisi vaativan asennemuutosta osalta suomalaisia, kuten olen itsekin joutunut toteamaan.

Erityisen tärkeää olisi maahanmuuttajien asettaminen tasa-arvoiseen asemaan työmarkkinoilla. Negatiivinen syrjintä heikentää tulijoiden mahdollisuuksia ottaa elämä omiin käsiinsä ja positiivinen syrjintä puolestaan synnyttää katkeruutta erityisesti tulijoiden kanssa samoista työpaikoista kilpailevien vähän koulutettujen kantasuomalaisen parissa. Yhtäaikaisesti toimiessaan negatiivinen ja positiivinen syrjintä aiheuttavat yhteiskunnan polarisaatiota, joka pitkälle edistyessään vaarantaa koko yhteiskunnan toimivuuden.

On myös ymmärrettävä, että maahanmuuton onnistuminen riippuu viime kädessä tulijoiden kyvystä ja halusta integroitumiseen. Siten vakavista rikoksista - rajana voisi olla esimerkiksi vuoden vankeustuomio - tulisi seurata automaattisesti karkotus maasta, joka voisi tapahtua samankaltaisen turvapaikan kautta, joihin sijoittamista ehdotin tämän kirjoituksen alussa tänne pyrkiville.

On selvää, ettei myöskään työllistymistä tai rauhattomuutta ehkäiseviä tulijoiden omia kulttuurisia piirteitä tulisi sallia. Siten pitäytymisen työntekoa vaikeuttavassa pukeutumisessa, jääminen kiinni naimattomien miesten määrää lisäävästä tosiasiallisesta moniavioisuudesta tai islamistisen propagandan levittämisestä tulisi automaattisesti johtaa maasta karkottamiseen.

Samoin vanhemmat tulisi palauttaa kotimaahansa, mikäli Suomessa syntyneiden tytärten havaittaisiin joutuneen ympärileikkauksen kohteeksi. Yhteiskunnan ei myöskään pitäisi heikentää tulijoiden integroitumista sallimalla sellaisia erivapauksia kuin tyttöjen jääminen pois liikuntatunneilta, heidän suhteidensa rajoittaminen kantaväestön kanssa tai kieltäytyminen kättelemästä toiseen sukupuoleen kuuluvia.

Uskon, että edelle kuvaamallani tavalla toimien maamme pakolaispolitiikka toimisi merkittävästi nykyistä paremmin. Toki esitin edellä vaikeasti toteutettavia asioita, joista erityisesti kantaväestön kuin maahanmuuttajien kulttuurisiin asenteisiin tarvittavia muutoksia on vaikea toteuttaa. Selvää on kuitenkin, ettei maahanmuutosta tule kuin pelkkä katastrofi, mikäli vain suljemme silmämme ja jatkamme tekemällä samat virheet kuin esimerkiksi Ruotsissa on tehty.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihapuhetta Helsingin rautatieasemalla
Turvapaikka ehkäisisi laittomaan oleskeluun liittyviä negatiivisia ilmiöitä
Maahanmuutosta rikastuttava voimavara

Helsingin Sanomat Ruotsi-tiedon lähteenä

Helsingin Sanomat on jostain syystä muuttanut linjaansa Ruotsia koskevan uutisoinnin suhteen. Tämän voi päätellä siitä, että alkuvuoden aikana lehden lukijoita on lähes päivittäin valistettu maahanmuuton aiheuttamista ongelmista länsinaapurille.

Yksi tämän päivän uutisista kertoi siitä, kuinka Malmössä oli perjantai-aamuyöstä ammuttu kahteen asuntoon ja Tukholmassakin oli ammuskeltu. Mikä vielä informatiivisempaa, jutussa annettiin myös tilastotieto, jonka mukaan ampumiset eivät todellakaan olleet yksittäisiä sattumuksia: naapurimaassa oli viime vuonna peräti 320 ampumavälikohtausta, joissa kuoli 43 ja loukkaantui 140 ihmistä.

Toisaalla samassa lehdessä analysoitiin tietoa, jonka mukaan Ruotsissa puhutaan parhaillaan armeijan käyttämisestä ongelmallisilla maahanmuuttaja-alueilla toimivien rikollisjengien rauhoittamiseen. Täältä Itämeren itärannalta katsoen se on hyvä ajatus, koska Ruotsin poliisi on todellisissa vaikeuksissa nuorukaisia vastaan käymässään taistelussa.

Siitähän HS uutisoi jo eilen taustoittaen silloinkin juttuaan tilastotiedolla.  Poliisia vastaan suunnattuja hyökkäyksiä oli runsaasti etenkin viime lokakuussa: Västeråsissa, Helsingborgissa, Växjössä, Kinnassa ja Vännäsissä. Ja lopuksi vielä sekin, että "hieman ennen uuttavuotta Malmössä puolestaan räjäytettiin poliisiaseman eteen pysäköity poliisiauto".

En tiedä mikä on johtanut HS:n toimituksen linjanmuutokseen. Todellisesta muutoksesta kuitenkin lienee kysymys, sillä viimeisten viikkojen uutisointi on poikennut niin selvästi aiemmasta. Ehkä lehti on saanut linjastaan riittävästi negatiivista palautetta. Vai olisivatko alenevat tilausmäärät saaneet muutoksen aikaan?

Ja tietenkin on vielä se mahdollisuus, että naapurimaan katastrofaalinen tilanne olisi saanut toimittajien harmaat aivosolut raksuttamaan. Tiedä häntä, mutta juuri nyt olen tyytyväinen lehden linjaan tässä asiassa. Ja samalla surullinen siitä, että verorahoillani toimiva Yle jatkaa entisellä salailulinjallaan ja näyttäytyy HS:n linjamuutoksen jälkeen yhä selvemmin puhdaspiirteisenä valemediana.

Valitettavasti joudun kuitenkin pelkäämään, ettei HS:n asiallisen Ruotsin-uutisoinnin linja ole välttämättä pysyvä. Olen nimittäin aiemminkin kiinnittänyt huomioni siihen, että Sanomien toimituksellinen linja näyttäisi muuttuneen, mutta joutunut pian pettymään karvaasti.

Tällä kertaa erona on kuitenkin asiallisen uutisoinnin kesto: siinä missä aiemmin puhuttiin yksittäisistä jutuista, on aidon tiedonvälityksellinen linja jatkunut nyt jo viikkoja. Pysyvän asialinjan pysyvyyden toivossa on siis hyvä elää.

Tosin samaan hengenvetoon on todettava, ettei asiallisen linjan voittokulku HS:n toimituksessa näy ulottuneen kaikkeen uutisointiin. Siitä esimerkkinä päivän lehti julkaisi jutun toisiaan vastaan Syyriassa taistelevista suomalaisista - siis suomalaisista - Hussein Faisal Alista, Bagok Kullervosta ja Ariel Shervanista verraten heidän sotimistaan Suomen vuoden 1918 tapahtumiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Moniavioinen ja viileä apina
Aloittiko Helsingin Sanomat asiallisen maahanmuutto-uutisoinnin?
Helsingin Sanomat valotti varovasti Ruotsin arkea

Verotuksesta ja sen oikeutuksesta

Ruotsi yritti taannoin hyötyä pankkikonserni Nordeasta lisäämällä sen maksuja yhteiskunnalle. Tapahtuneen seurauksena pankki siirsi pääkonttorinsa maltillisemmin yrityksiään rahastavalle Suomelle.

Tänään taas kuulimme, että Apple aikoo kotiuttaa ulkomailla syntyneitä voittojaan ja maksaa niistä veronsa Yhdysvaltoihin. Se tekee yritysverotuksen 21 prosenttiin keventäneelle Trumpin hallinnolle lisätuloja 38 miljardia dollaria eli runsaat 31 miljardia euroa.

Asiasta kertoneen uutisen mukaan myös monet muut amerikkalaisyritykset aikovat seurata perässä. Nähtäväksi jää, kuinka suurista rahavirroista silloin puhutaan, mutta suuruusluokka on joka tapauksessa tuhansissa miljardeissa euroissa.

Applen päätös ei perustunut esimerkiksi Suomen 20% yritysverotukseen verrattuna alhaiseen yritysverotukseen, vaan tolkuttoman korkean 34% verokannan laskemiseen kohtuulliselle tasolle. Opimme tästä ehkä sen, ettei tolkuton ahneus näytä kannattavan globaalissa maailmassa edes suurvallan verottajalle.

Otin nämä kaksi tapausta esiin siksi, että niissä näkyy pohjoismaisen korkean verotuksen hyvinvointimallin Akilleen kantapää. Raha menee globaalissa maailmassa sinne, missä se on omistajan kannalta edullisinta.

Mikäli siis korkeaan verotukseen perustuva pohjoismainen hyvinvointimalli aikoo selvitä tulevaisuudessa, on sen pystyttävä ylläpitämään rahoituspohjansa. Siksi maamme hallitus on lähtenyt ajamaan esimerkiksi työttömien aktivoimista, josta kirjoitin eilen. Ja on tarvittaessa valmis alentamaan yritysverotustaan, joka tällä hetkellä on kutakuinkin samalla tasolla kuin Trumpin alentama USA:n yritysverokanta.

Samasta syystä Vesa Vihriälä kirjoitti vieraskynässään, "enää ole varaa ajatella, että yhteiskunnan varoja voitaisiin käyttää hyväosaisten kansalaisten elintapojen ylläpitämiseen. On aika unohtaa koulutusta vastaavan työn käsite."

Tämä on yksinkertaista matematiikkaa: mitä useampi ihminen on töissä ja maksaa veroja, sitä pienemmällä verotuksella heistä kukin selviää. Jos verot jäävät yhä harvempien maksettavaksi, sitä vähemmän heillä on enää maksuhalukkuutta, jolloin hyvinvointivaltion tulopohja rapautuu.

Asian toinen puoli on se, että hyvinvointivaltion verotuksen taso voi olla hiukan muita korkeampi ainoastaan, mikäli verovelvollinen - oli se sitten yksityinen tai yritys - saa maksetulle verolle häntä tyydyttävän vastineen tavalla tai toisella. Tämä tarkoittaa sitä, että verovarojen käytölle tulee olla maksajan hyväksyntä.

Ja juuri siksi Ruotsi teki virheen lähtiessään rahastamaan Nordeaa peittääkseen siihen täysin liittymättömiä yleisiä - arvattavasti paljolti maahanmuutosta syntyneitä - kuluja. Ruotsalaisten mukaan Nordean olisi pitänyt osoittaa jopa "patrioottista lojaliteettia". No, sellaistahan ei suuryrityksillä enää ole, jos on koskaan ollutkaan.

Täsmälleen samasta syystä ei verovaroja tulisi käyttää myöskään Suomessa sellaisiin tarkoituksiin, joita veroja maksavan kansan tai yritysten enemmistö ei hyväksy. Jos maamme hallitukset osaavat noudattaa tätä ohjenuoraa, lienee maallamme hyvä tulevaisuus hyvinvointivaltiona myös tulevaisuudessa. Jos ei, niin sitten ei.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouttamme vaivaa turvallisuushakuisuus
Apple joutuu oikeuteen, mutta löytyykö todisteita?
Nordean päätös ja muita hyviä uutisia

Talouttamme vaivaa turvallisuushakuisuus

Helsingin Sanomat kirjoitti aamun pääkirjoituksessaan siitä, kuinka työvoimapula on rakennettu Suomeen huolella. Lehden mukaan prosessin "rakenneosia ovat osaoptimointi puolueissa ja työmarkkinoilla, kyvyttömyys kokonaisuudistuksiin, huono ymmärrys erillisten päätösten ja politiikkaohjelmien yhteisvaikutuksesta pitkällä aikavälillä, yleinen lyhyt­näköisyys ja taipumus paikata puutteellinen poliittinen uskallus näpertelyllä. Hitaasti kypsyneestä keitoksesta on syntynyt työllisyyspolitiikan kankea ´Suomen malli´, joka pitää rakennetyöttömyyden aivan liian suurena. Kaikki kärsivät, varsinkin työttömät."

HS:n näkemys on lähellä omaa käsitystäni. Erityisesti painottaisin vielä eräänlaista turvallisuushakuisuutta, jossa hyvinvointivaltioomme rakennettua turvaverkostoa ei uskalleta panna kokonaisremonttiin. Sitä vastustavat raivoisasti esimerkiksi suomalaisen työvoiman "edunvalvojat", jotka järjestävät jopa mielenosoituksen säilyttääkseen talouselämämme stagnaation.

Hyvä esimerkki tästä on hallituksen lanseeraama työttömän aktivointimalli. Sen yhtenä pontimena lienee ollut havainto, jonka mukaan työttömät työllistyvät aivan oleellisesti paremmin hiukan ennen ansiosidonnaisen työttömyysturvan päättymistä kuin sitä aiemmin.

Toisin sanoen suuri osa työttömistä on tyytyväisiä ansiosidonnaisen työttömyysturvan varassa elämiseen, vaikka tämä tosiasia kiistetään usein jyrkästi. Mutta miten muuten olisi ymmärrettävä pienipalkkaista työtä laistavan pitkäaikaistyöttömän lanseeraama kansalaisaloitekaan?

Tilanne on paitsi epäoikeudenmukainen talouttamme omalla panoksellaan rakentavia työssä käyviä ja yrittäjiä kohtaan, niin myös kestämätön koko kansantalouden kannalta. Ja rapauttaa lopulta veropohjamme, jolloin kärsijöiksi joutuvat viime kädessä tulonsiirroista eniten riippuvaiset yhteiskunnan heikoimmat.

Jos itse olisi ollut Suomen diktaattori, olisin lisännyt työttömien aktiivimalliin irtisanomissuojan oleellisen heikennyksen, kunnollisen koulutuksen (siis ei työttömille räätälöityä työttömyyskurssitusta vaan ammattitutkinnon suorittamisoikeuden) ja yrittämisen työttömyysturvan varassa. Jälkimmäinen olisi erityisen tärkeää haja-asutusalueilla, joilla työpaikkoja ei tahdo löytyä, vaan ne täytyy luoda enemmän tai vähemmän tyhjästä.

Valitettavasti en ole diktaattori. Niinpä Suomeen saadaan tulevaisuudessa yhä kasvava työvoiman osaamisen ja sijoittumisen kohtaanto-ongelma, jonka seurauksena taloutemme joutuu ratkomaan työvoimapulaansa tekijöiden tuonnilla, vaikka maa on täynnä niin kotoperäisiä kuin turvapaikkaruljanssin mukanaan tuomia työttömiä.

Lohdutuksena kaiken yllä leijuu siinäkin tilanteessa jähmeän hyvinvointivaltion luoma jonkinlainen turvallisuuden tunne. On siis toivottava, ellei suorastaan rukoiltava, että maamme veropohja kestäisi sen ylläpidon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toivorikasta uutta vuotta, herra pääministeri!
Aktiivimallia puoltaa moni asia
Menestyksen avaimia kaikille Ylä-Savosta

Orwellilainen uuskieli vaihteeksi vastatuulessa

Uuskielen kehitys on viime vuosina ollut nopeaa myös Suomessa. Juopot on korvattu alkoholisteilla tai suorastaan sosiaalisesti työrajoitteisilla; lappalaiset ovat muuttuneet äidinkielestään lainatun nimensä mukaisesti saamelaisiksi, vaikka venäläiset eivät olekaan palanneet ryssiksi; kahdesta sukupuolesta on siirrytty hämärään sukupuolikirjoon, jossa miehetkin voivat synnyttää, eikä seksuaalisia poikkeavuuksia esiinny; jotkut lehdet kutsuvat perustuslain vastaisesti eduskunnan puhemiestä puheenjohtajaksi; mustalaiset ovat romaneja tai rikoksen sattuessa seurueita ja uudemmat maahanmuuttajat taas nuorisoa jos sitäkään.

Sitä paitsi neekereitä ei median juttujen perusteella taida enää olla ole edes olemassa, hyvä jos edes tummaihoisia henkilöitä. Eikä heitäkään rikoksen sattuessa.

Uuskieli oli George Orwellin kehittelemä kokonaisuus, jonka tarkoituksena oli kertoa ihmisille harhaanjohtavasti maailmasta ja sen kehityksestä. Siis vaikeuttaa loogista ajattelua ja tosiasioiden tunnistamista sekä siitä keskustelemista. Siten esimerkiksi keskitysleiri on uuskielisesti riemuleiri ja propagandaministeriö totuusministeriö.

Yksi aiottu askel hyvin edistyneen suomalaisen uuskielen tiellä joutui kuitenkin nyt vastatuuleen. Tarkoitan äitiyspakkausta, jonka nimeä vaadittiin muuttamaan huomioimaan isät ja kaikenlaiset seksuaalivähemmistöt.

Kela päätti kysyä asiasta kansalta ja sai tyrmäävän vastauksen. Peräti 60 prosenttia ihmisistä halusi pitää vanhan perinteisen nimityksen, joten sen mukaisesti vauvaperheet saavat myös tulevaisuudessa yhteiskunnan tukena äitiyspakkauksen.

Tapaus on itsessään mielenkiintoinen, vaikkakin itse asia ilman uuskieli-viitekehystä merkityksetön. Pidin kuitenkin Kelan lähestymistavasta, eli mielipiteen kysymisestä kansalta. Olisiko siitä tien avaajaksi siten, että kansan mielipidettä kysyttäisiin - ja noudatettaisiin - jatkossa myös äitiyspakkausta tärkeämmissä kysymyksissä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanoilla on merkitystä
Saako kansalle antaa valtaa?
Kömpelöä kieltä olisi vältettävä

Albaanit kusettivat suomalaisnaista ja veronmaksajaa

Iltalehti kertoi eilen, että vaasalaisnainen sai tuomion laittoman maahantulon järjestämisestä maksua vastaan. Hän oli nimittäin luvattua 10 000 euron korvausta vastaan mennyt valeaviooon albanialaismiehen kanssa ja siten harhauttanut viranomaisia päästämään maahamme yhden elintasopakolaisen.

Nainen sai teostaan neljän kuukauden ehdonalaisen tuomion ja tuomittiin maksamaan rikoksesta saamansa 3 000 euron hyödyn valtiolle. 3000 euron siksi, ettei albaani maksanut hänelle edes sovittua summaa lihapatojen ääreen pääsemisestä. Lisäksi kaksi muuta henkilöä saivat 3-6 kuukauden ehdollisen tuomion.

Itse olisin kaivannut uutisesta tietoa siitä, kuinka maahan rikoksen avulla päässeelle albaanimiehelle kävi - eli jäikö hän suomalaisten veronmaksajien elätettäväksi lopuksi ikäänsä vai passitettiinko hänet takaisin kotiinsa. Ainakin oman oikeustajuni mukaan rikoksella maahan päässyt henkilö tulisi poistaa Suomesta ensi tilassa; toivottavasti näin myös tapahtui.

Edelleen olisi ollut hyvä tietää kuluttiko albanialaismies suomalaisen veronmaksajan varoja maassamme ollessaan, vai hankkiko hän elantonsa muulla tavoin. Siis naisen elättämänä, omilla säästöillään, rikoksia tekemällä tai työllä.

Jos ja kun valeavioitunut albanialaismies sai yhteiskunnan tukea täällä olonsa aikana, olisi hänet mielestäni pitänyt tuomita maksamaan tämä rikoksen avulla saatu hyöty takaisin yhteisvastuullisesti muiden asiassa tuomittujen kanssa. Yhteisvastuullisesti tarkoittaisi tässä luultavasti sitä, että lasku olisi langennut rikokseen ryhtyneen naisen maksettavaksi.

Kaiken kaikkiaan jäin uutisen luettuani miettimään sitä, kuinka tyhmiä ihmiset voivat olla. Enkä tässä tarkoita albanalaismiehiä vaan suomalaisnaista, joka lähti pienen palkkion toivossa rikoksen poluille, jonka seurauksena suomalaiselle yhteiskunnalle olisi voinut tulla monikymmenkertainen lasku keski-ikäisen albanialaisroikaleen elättämisestä useiden vuosikymmenien aikana.

Lisäksi naisen toiminta aiheutti maahamme turvallisuusriskin. Näin siksi, että albaanit erottuvat muusta väestöstä henkirikoksia kuvaavissa tilastoissa. Tästäkin syystä on siis toivottava, että albanialaismies on jo poistettu maastamme. Tai ainakin, että siihen johtava prosessi on käynnistetty.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö jihadistit palkita etuoikeuksilla
Romanit, vietnamilaiset, albaanit ja kurdit erottuvat henkirikostilastoissa
Vuoden 2015 turvapaikkaruljanssi johtanee noin 8000 kehitysmaalaisen oleskeluun maassamme

Kohti muovitonta yhteiskuntaa

Länsimainen hyvinvointi perustuu ennen kaikkea tieteellis-teknisen osaamisen varaan. Sen kautta saavutettu elintaso on paljon korkeampi kuin maatalousvaltaisissa maissa.

Tieteellis-tekninen osaaminen on elintason lisäksi tuonut tullessaan joukon ympäristöongelmia, joiden takia esimerkiksi Pentti Linkola halusi jo vuosikymmeniä sitten palauttaa meidät 1800-luvulle tai vieläkin kauemmas menneisyyteen. Ja monet vähemmän radikaalit haluaisivat muuten vain ratkaista ongelmat kieltojen ja sanktioiden kautta.

Tieteellis-tekninen osaaminen on kuitenkin siitä mainio lähestymistapa, että se mahdollistaa myös syntyneiden ongelmien ratkaisemisen. Hyvänä esimerkkinä tästä on otsoniaukon syntymisen aiheuttaneiden freonien käytön korvaaminen kylmälaitteista tai suomalaisten jokien puhdistuminen 1980-luvulta alkaen.

Viime aikoina erityistä huolta on aiheuttanut valtamerien muoviintuminen. Ongelma on valtava, joten myös sen ratkaisemiseksi olisi löydettävä keinoja.

Yhdestä sellaisesta uutisoi Yle, jonka mukaan VTT ja sen teolliset yhteistyökumppanit ovat käynnistäneet koelaitoksen, jonka avulla kehitetään esimerkiksi styroksille, pakkausmateriaalille tai kuitukankaille vaihtoehtoisia puupohjaisia tuotteita. Juttu on otsikoitu paljon lupaavasti "Muovin valtakausi loppuu – sellu tunkee tilalle", eikä tieteen ja tekniikan menneisyyden tuntien ole syytä epäillä, ettei näin tulisi myös käymään.

VTT:n koelaitokselle on luonnollisesti syytä toivoa menestystä. Samalla on todettava, ettei mikään tieteellis-tekninen kehitys mahdollista maapallolle rajatonta väestönkasvua. Se on valitettavasti ongelma, jonka ratkaisua ei ole näköpiirissä edes minkäälaisten koelaitosten varassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka maapallo pelastuu?
Tiede on hyödyllisin instituutiomme
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?

Moniavioinen ja viileä apina

Olen aika harvoin kehunut Helsingin Sanomia. Nyt teen poikkeuksen, sillä lehdessä tänään julkaistu Kristiina Markkasen juttu ansaitsee kiitoksen siitä, että se mainitsi moniavioisuuden yhtenä afrikkalaisen kurjuuden ja terrorismin syistä. Toki terrorismikytkennän vasta aivan jutun lopussa, jonne suurin osa lukijoista ei yleensä jaksa edetä.

Ei niin, ettei vähänkään tarkemmin maailman asioihin perehtynyt ihminen olisi tunnistanut moniavioisuuden aiheuttamia ongelmia. Olen itsekin kirjoittanut esimerkiksi siitä, kuinka vaimottomaksi jääneet nuoret miehet aiheuttavat yhteiskunnallista epävakautta, kehottanut tutkimaan somaleiden moniavioisuuden ja rikollisuuden välistä suhdetta ja todennut yhteyden terrorismin ja moniavioisuuden välillä.

Itselleni Markkasen kirjoituksessa oli uutta kuitenkin se, että afrikkalainen kristillisyys ja Suomen lähetysseura de facto hyväksyvät moniavioisuuden ihmisoikeusnäkökulmaan vedoten. Mielestäni se oli varsin mielenkiintoista.

Markkasen kirjoittama juttu ansaitsi kiitoksen juuri tästä syystä. Siis siksi, että sen tulisi herättää jokaisessa vähänkin ajattelukykyisessä henkilössä kysymyksen siitä, että miksi me emme tee moniavioisuudelle mitään edes kristittyjen piirissä vaan piiloudumme ihmisoikeuksien taakse.

Näin siitä huolimatta, että Markkanen kertoo kirjoituksessaan myös naisista, jotka ovat paenneet näitä "ihmisoikeuksia". Eikä heillä ole vähäisintäkään aikomusta palata takaisin kotiinsa niiden pariin.

Miksi emme siis vaadi edes Suomeen muuttaneita pakolaisia noudattamaan kaksinnaimisen kieltävää lakia, vaikka siitä tiedetään pidemmän päälle seuraavan ilmiselviä yhteiskunnallisia ongelmia. Piiloudummeko mekin valheellisten ihmisoikeuksien taakse, vai pelkäämmekö rasismin leimaa, kuten rotherhamilaiset salliessaan muslimivetoisen etnisesti brittiläisten lasten paritusringin toiminnan vuosikausien ajan siitä huolimatta, että asia oli viranomaisten tiedossa?

* * *

Kun nyt sitten jälleen kerran kirjoitin afrikkalaisuudesta, en malta olla lisäämättä pientä kommenttia Hennes & Mauritzin taannoiseen mainokseen tummahipiäisestä pojasta paita päällään. Paidassa närää herättänyt virke kuului että "Coolest monkey in the jungle", suomeksi "Viidakon viilein apina”.

Vaikka olenkin tutkija, en aio käsitellä sen enempää sitä, että ihminen (ihonväristä riippumatta) kuuluisi normaalien taksonomisten kriteereiden perusteella luokitella pikemminkin simpanssin sukuun - ja sen tieteellisenä lajinimenä tulisi siten olla Pan sapiens - kuin omaan sukuhaaraansa (Homo sapiens). Enkä sitäkään, että maapallon viidakoissa asuvat ihmiset ovat pääosin tummaihoisia.

Tapaus on nostattanut tunteita ympäri maailmaa. Tästä esimerkkinä tämän aamun lehti mainitsee eteläafrikkalaisten bantujen riehuneen siksi villisti (eikä siis viileästi), että H&M päätti sulkea sikäläiset liikkeensä työntekijöiden turvallisuuden takia.

Omalta osaltani odotan suurella kiinnostuksella tapauksen jälkiseurauksia. Erityisesti sitä, onko vaatekauppiaiden ensi kevään ulkomainoksissa viime vuosia harvemmassa tummaihoisia mannekiineja mallaamassa talven jäljiltä lähes kalmankalpeille suomalaisille kaupattavia vain seksuaalibiologisesti strategisimmat ruumiinosat peittäviä vaatekappaleita.

Onhan nähdäkseni mahdollista nähdä tummahipiäisiä naisia sovinistis-rasistisesti sortavana sekin, että valkoihoisille suunnatuissa viesteissä keikistelee kaiken kansan töllötettävänä tummahipiäisiä naisia alusasuisillaan. Miksei siis siitäkin voisi halutessaan loukkaantua?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiirissä:
Moniavioisuuden korkea hinta
Moniavioisuus ja maahanmuuttopolitiikan seuraukset Ruotsissa
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla

Ovatko kaikki kulttuurit samanarvoisia Kamerunissa?

Kamerun on valtio, joka ei ole kovin usein näkynyt otsikoissa. Tänään Helsingin Sanomat kuitenkin kertoi, että maa on kielellisesti kahtia jakaantunut ja sen myötä ajautumassa kriisiin.

Ongelma on siinä, että maassa enemmistönä olevat ranskankieliset ovat jo pitkään sortaneet englanninkielistä vähemmistöä, viime aikoina myös aseellisesti. Sen seurauksena sorron kohteena olevien parissa on syntynyt separatistisia pyrkimyksiä, jotka puolestaan ovat johtaneet entistä tiukempaan vainoon. Siihen ovat osallistuneet myös sotilaat, mikä on ajanut ihmisiä pakosalle naapurimaahan Nigeriaan.

Kamerunin nykyiset ongelmat  juontavat sen historiasta. Maa oli saksalaisten hallinnassa 1800-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan, minkä jälkeen se jaettiin ranskalaisten ja brittien hallitsemiin alueisiin.

Molempien Kamerunin osien itsenäistyttyä 1960-luvun alussa maasta muodostettiin kielirajojen mukaan liittovaltio, joka kuitenkin ajautui 1970-luvulla tyypilliseksi afrikkalaiseksi gepardihattudiktatuuriksi. Samalla englanninkielisten kamerunilaisten osavaltiostatus poistettiin ja maasta muodostettiin monikulttuurinen kokonaisuus. Valitettavasti vieläpä sellainen, jossa vähemmistöä ryhdyttiin sortamaan.

Jään nyt esille tulleiden asioiden seurauksena odottamaan millä tavalla kansainvälinen - ja myös suomalainen - media tuomitsee ranskankielisten kamerunilaisen rasimin. Sillä siitähän tässä on perimmältään kyse. Vai onko mustien rasismi toisiaan kohtaan jotenkin parempaa kuin aina ja kaikkialla - ihan oikein - tuomittu valkoisten muihin kohdistama rasismi?

Myös YK:n tulisi antaa länsiafrikkalaisen maan tilanteesta ranskankielisen enemmistön selväsanaisesti tuomitseva lausunto. Samalla toivon, etteivät naapurit tai kaukaisemman vallat lähde sotilaalliseen operaatioon hyötyäkseen Kamerunin tilanteesta.

Toisin sanoen toivon, ettei Kamerun noudata tyypillistä afrikkalaista kehityskulkua, vaan tekee siitä poikkeuksen, josta muodostuu mustalle maanosalle positiivinen malli. Siksi haluaisin nähdä Länsi-Afrikkaan muodostuvan demokraattinen valtion, jossa kielirajat eivät muodosta sen suurempaa ongelmaa kuin Suomessakaan.

Onhan nimittäin niin, että tänä päivänä maailmaa hallitsee dogmi, jonka mukaan kaikki kulttuurit ovat yhä hyviä. Ne ovat vain keskenään erilaisia ja siksi Afrikankin kehitys on nähtävä pelkästään huonon onnen seurauksena. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikkalaisen rasistin valta kaatui
Leila Omar koko mustan Afrikan esikuvaksi!
Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan

Oliko Trump rasisti puhuessaan persläpimaista?

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kysyi, että "miksi haluaisimme ihmisiä persläpimaista". Kysymys viittasi Ylen mukaan Haitiin, joka on maailman köyhimpiä maita. 

Donald Trump olisi, edelleen Ylen mukaan, halunnut ottaa mieluummin tulijoita Norjasta kuin Haitista. Tämän demokraattipoliitikko Cedric Richmond oli tulkinnut ihonvärikysymykseksi. Haitilaisethan ovat afrikkalaista juurta ja siksi lähes poikkeuksetta tummahipiäisiä.

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, että maailman vauraimmista valtioista yksikään ei ole valtaväestöltään tummaihoinen. BKT:n mukaan sellaisista taloudellisesti menestynein on Etelä-Afrikka sijalla 33, mutta senkin vaurauden perustan ovat luoneet pääosin valkoihoiset ihmiset, jotka edelleen vastaavat huomattavasta osasta maan talouselämää.

Mutta toki haluan antaa tunnustuksen siitä, ettei maan valtaväestö ole onnistunut tärvelemään perintöään samalla tavalla kuin naapurimaassa Zimbabwessa. Kokonaiskuvaa afrikkalaisperäisen tumman ihonvärin ja köyhyyden välillä tämä ei kuitenkaan muuta.

Asialla on merkitystä siksi, että koska valtioiden köyhyys ja niiden väestön tummaihoisuus näyttäisivät kulkevan käsi kädessä, ei näiden seikkojen erottaminen toisistaan ole mahdollista ilman eksplisiittisiä rajauksia. Siten tulkinta Trumpista ja ihonväristä rasistisena voi olla yhtä hyvin oikea kuin virheellinenkin. Vain presidentti itse tietää sen.

Itse pidän todennäköisimpänä, että Trump tarkoitti haluavansa ihmisiä maista, joissa he ovat saaneet korkean koulutuksen, tottuneet järjestäytyneeseen yhteiskuntaan ja ovat historian myötä nostaneet oman maansa korkealle taloudelliselle tasolle.

Siksi oletan, että jos maailmassa olisi tummaihoisten valtakunta, joka olisi taloudeltaan Norjan veroinen, jonka ihmiset olisivat koulutettuja ja sopeutuneet aiemminkin hyvin Yhdysvaltoihin, olisi Trump saattanut mainita tämän maan Norjan sijaan. Tai ellei olisi, olisi hän puhdasverinen rasisti.

Koska tuollaista maata ei ole, eikä etenkään Haiti ole sellainen, emme voi tietää oliko Trumpin lausunto rasistinen. Sen sijaan hänen sanomisiensa kommentointi saattaa osoittaa demokraattipoliitikko Cedric Richmondin rasistiksi - sillä sehän oli juuri hän, joka yhdisti persläven ja ihonvärin, eikä Trump.

Toisaalta on selvä, että presidentin puhe vieraasta maasta persläpenä on epäasiallista. Ja sellaisena osoittaa Trumpin sivistymättömyyden ellei suorastaan öykkäriyden, tai ainakin poliittisen epäkorrektiuden. Ellei hän sitten ole ottanut mallia pohjoiseurooppalaisesta 1500-luvun diplomatiasta.

Aiempia ajatuksia samasta aiheiiristä:
Onko Trump palestiinalaisten Joulupukki?
Trumpin vaihtoehdot Koreassa
Onko väestöllä väliä?

Uskonnollis-kulttuurinen perimä tunisialais-ruotsalaisessa viitekehyksessä

"Yön aikana aiheutettiin vahinkoa useille rakennuksille ja kymmeniä poliisiautoja poltettiin. Lisäksi kauppoja ryösteltiin... Silminnäkijän mukaan nuoret käyttivät kaaosta hyväkseen, heittivät kiviä kauppojen ikkunoihin ja varastivat esimerkiksi elektroniikkatuotteita... Kahta juutalaista koulua heitettiin yöllä polttopulloilla... Poliisi puuttui tilanteeseen käyttämällä kyynelkaasua"

Se saattaa yllättää lukijani, ettei edelle täältä kopioimani kuvaus koske Ruotsia. Sen sijaan se on Tunisiasta, jossa arabikevään arvellaan yleisesti johtaneen onnelliseen lopputulokseen.

Ruotsin ja Tunisian vertailu on sikäli mielenkiintoinen, että nähdäkseni samankaltaisuudet edellä kuvattujen tapahtumien ja nyky-Ruotsin välillä ovat silmiinpistävät. Molempiin liittyy holtitonta paikkojen ja omaisuuden tuhoamista.

Sen osoittavat esimerkiksi lainaukset viiden vuoden takaisesta tekstistä, johon kokosin suomalaismedioiden välittämiä tietoja länsinaapurista: "40 nuorta oli heitellyt poliisia viime sunnuntai-iltana kivillä sekä hajottanut paikkoja ja poltellut autoja niin, että heitä rauhoittamaan tarvittiin samankokoinen poliisiosasto. Riehunnan seurauksena kymmeniä lähialueiden asukkaita jouduttiin evakuoimaan."

Jatkan vielä toisella vanhalla kuvauksellani nykypäivän Ruotsista. Se on noin kolmen vuoden takaa, mutta saattaisi olla peräisin myös äskettäisen vuodenvaihteen tienoilta.

"Ainakin Örebrossa, Landskronassa, Växjössä, Tukholmassa, Huddingessa, Malmössä ja Lindköpingissä ilotulitteita on käytetty ihmisten terrorisoimiseen, bussien ja rakennusten turmelemiseen ja/tai poliisien vastaiseen toimintaan. Myös rakennuksia on särjetty. Tavalliset ihmiset ovat peloissaan."

Tunisiassa mellakoiden syyksi on kerrottu veronkorotukset ja kohoavat hinnat. Ruotsissa mellakoinnin syyt ovat epäselvempiä, mutta joissain tapauksissa kovaa menoa on liitetty jengisotiin. Toisaalta edellä kuvatusta viiden vuoden takaisten tapahtumien taustasta on julkisuudessa ollut sellainenkin tieto, että niiden syynä olisivat olleet poliisin mellakoimaan ryhtyneistä ihmisistä käyttämät "halventavat ilmaisut".

Olivat Tunisian tai Ruotsin tapahtumien välittömät syyt mitä tahansa, niiden taustalla on yksi yhteinen tekijä. Se on mellakoitsijoiden yhteinen uskonnollis-kulttuurinen perimä. Onko tuo tekijä oleellinen, on tietenkin toteen näyttämättä, mutta itse toivoisin vakavasti otettavaa yhteiskuntatieteellistä tutkimusta sen merkityksestä.

Näin voitaisiin joko tunnistaa ruotsalais-tunisialaisen ongelman alkulähde tai vaihtoehtoisesti sulkea uskonnollis-kulttuurisen perinnön merkitys ongelmien aiheuttajana. Tämä olisi tärkeää siitä riippumatta, mikä olisi tutkimuksen lopputulos - eli tapahtumien välisen korrelaation perusteella esittämäni hypoteesin oikeaksi tai vääräksi osoittaminen.

Ennen ehdottamani tutkimuksen tulosten saamista olisi syytä pidättäytyä lisäämästä ongelmien aiheuttajaksi epäillyn uskonnollis-kulttuurisen aineksen määrää niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Tunisiassa olisi puolestaan syytä löytää keinot mielenosoitusten rauhoittamiseksi, ennen kuin arabikevään saavutukset muuttuvat syyrialaistyyppiseksi sisällissodaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tunisia on matkalla kohti nykyaikaa
Ruotsin mellakat jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen

Apple joutuu oikeuteen, mutta löytyykö todisteita?

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna, että Apple on haastettu Ranskassa oikeuteen vanhojen puhelimien hidastamisesta päivityksen yhteydessä. Taustalla on laki, jonka mukaan myytävien laitteiden niin sanottu suunniteltu vanheneminen on kielletty.

Kyseessä on kuluttajien oikeuksien ja kestävän kehityksen kannalta merkkitapaus, sillä kulutustavaroiden historiassa on useita kertoja havaittu pyrkimys nopeuttaa erilaisten tavaroiden kiertoa. Tunnetuin esimerkki lienee ns. hehkulamppuhuijaus 1920-luvulta, jonka seurauksena lamppujen kestoikää lyhennettiin tarkoituksella.

Julkisuudessa on ollut useita muitakin esimerkkejä tavarakierron nopeuttamiseksi keinotekoisesti. Lisäksi samaan lopputulokseen pyritään lanseeraamalla kuluttajien tajuntaa erilaisia trendejä eli muotivillityksiä, joiden seurauksena esimerkiksi vaate- tai automyyntiä on saatu lisätyksi.

Trenditietoisuuden lanseeraamisessa ei tietenkään ole mitään laitonta, vaan kyse on lähinnä kuluttajan ohjailemisesta hänen ajatusmaailmaansa vaikuttamalla. Ilmiö on samankaltainen kuin esimerkiksi median pyrkimys ihmisten maailmankatsomuksen muokkaamiseen valitsemalla uutisoitavia aiheita ja niiden käsittelyyn liittyviä näkökulmia.

Mutta jos palataan Appleen. Se oli viime vuonna maailman toiseksi arvokkain brändi, minkä vahvistaa yrityksen tuotteita käyttävien ihmisten merkkiuskollisuus: noin 90% iPhonen käyttäjistä valitsee uudeksi puhelimekseen Applen. Sen seurauksena yrityksen tuotteiden tarkoituksellisen hidastamisen voi nähdä erittäin kannattavana toimena - kynnys laitteen vaihtamiseen laskee ja uuden valinta osuu mitä todennäköisimmin saman yrityksen uudempaan malliin.

On siis äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, mitä ranskalainen oikeusistuin päättää: hyväksyykö se puhelinten tarkoituksellisen hidastamisen ja sille annetun selityksen laitteiden paremmasta toiminnasta kylmässä. Vai katsooko se laitteen toiminnan tarkoituksellisen hidastamisen tavoitteena olleen ensisijaisesti myynnin edistämisen.

Itse uskon, että Applen tarkoituksena on ollut yksiselitteisesti myynnin edistäminen, mutta oikeuden tehtävä ei ole tehdä päätöksiä uskomusten vaan tosiasioiden perusteella. Siten syyttäjältä pitäisi todennäköisesti löytyä muitakin todisteita puhelinten tarkoituksellisesta hidastamisesta kuin se sinänsä kiistaton tosiasia, että tehty päivitys on hidastanut niiden toimintaa.

Nähtäväksi jää, löytyykö sellaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen matkapuhelimen dilemma
Toistaako historia itseään?
Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas

Mystistä uutisointia

Sanoma Oy:n lehdet julkaisivat yhden ja toisen mystisen uutisen. Niiden mukaan kahta pääkaupunkiseudulla asuvaa teinipoikaa syytetään törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Suunniteltuna kohteena olisi uutisten mukaan toisen teinipojan perhepiiriin kuuluva alle 40-vuotias pariskunta.

Uutinen herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Onko kyseessä viime vuosina Suomeen kulkeutuneiden uusien kulttuurivirtausten kunniaan liittyvästä lieveilmiöstä? Tai pitkäaikaisen kotimaisen vähemmistömme väistämissäännöistä? Vai kenties järjestäytyneen rikollisuuden sivuhaarasta. Ellei sittenkin "vain" tavallisesta perheriidasta, joka on jostain syystä mennyt poikien päässä "överiksi".

Joka tapauksessa on selvää, että Sanomien toimittajakunta jätti tarkoituksella lukijansa tietämättömäksi asian viitekehyksestä. Siten näillä lehtijutuilla ei ole nykyisessä muodossaan minkäänlaista yleispoliittista uutisarvoa.

Pikemminkin vaikuttaisi siltä, että journalistien tarkoitus olikin tässä vaiheessa vain herätellä lukijoita seuraamaan oikeusdraamaa, jota tullaan seuraamaan tammikuun 17. alkavasta käsittelystä alkaen kuin parastakin rikoselokuvaa. Jos näin, niin kyse olisi siis ollut eräänlaisen uutisviihdedraaman aloitusjaksosta.

Jääkäämme siis odottamaan mitä tuleman pitää. Samalla on syytä huomioida Laura Saarikosken juttu amerikkalaisesta mediasta. Siinä hän kertoo seuraavansa sikäläistä printtimediaa, joka on syvästi jakautunut kahtia.

Molemmin puolin itse journalismi faktantarkastuksineen on hänen mukaansa korkeatasoista. Sen sijaan lukijakuntaa ohjataan juttuvalinnoilla - ihmisille kerrotaan kaikenlaisista toimittajia itseään kiinnostavista asioista huomioimatta suurta osaa kansasta.

Alussa siteeraamani uutinen ei ehkä kerro samanlaisesta vääristyneisyydestä, mutta monissa asioissa myös suomalainen media valikoi uutisensa tarkasti. Erityisesti humanitaarisesta maahanmuutosta pyritään antamaan virheellinen kuva painottamalla tulijoihin liittyviä menestys- tai pelastustarinoita, mutta minimoimalla heidän aiheuttamistaan ongelmista uutisointi.

Hyvän esimerkin jälkimmäisestä tarjosi Ylen uutisointi toissapäivän käsikranaattisurmasta Ruotsissa. Tapahtumapäivän pääuutislähetyksessä se oli vasta kolmas aihe, eikä uutisoinnissa korostettu millään tavalla sen yhteyksiä ruotsalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan - ellei sellaisena pidetä mainintaa siitä, ettei tapausta pidetä terrori-iskuna.

Sen sijaan uutisessa tyydyttiin puhumaan pelkästään ampumistapausten jokapäiväisyydestä ja rikollisjengeistä ikään kuin niillä ei olisi mitään yhteyksiä maahanmuuttoon. Ja kuitenkin jokainen aikaansa seuraava ihminen tietää, että kyse on nimenomaisesti maahanmuuton lieveilmiöstä. Mutta aikaansa seuraamattomilla tämä yhteys lienee parhaimmassakin tapauksessa varsin mystinen - mikä lieneekin omaa omituista agendaansa ajavien toimittajakuntien tarkoitus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin tapahtumien innoittama kysymys Sauli Niinistölle
Kuinka lopettaa vihervasemmistolainen mielipidediktatuuri?
Media värittää maailmankuvaamme

Ruotsin tapahtumien innoittama kysymys Sauli Niinistölle

Ruotsi lienee ollut maailman paras paikka asua 1970-luvulla. Maa oli vauras, sisäisesti rauhallinen ja säästynyt sodilta 1800-luvun alkupuolelta lähtien.

Nykyisin Ruotsissa vallitsee kuitenkin uudenlainen normaalitila. Sitä kuvasivat hyvin eiliset tapahtumat Vårty gårdissa, missä mieshenkilö poimi maasta käsikranaatin traagisin seurauksin.

Paikalle sattunut ruotsinsuomalainen Sami Ahlgren kuvasi Iltalehden jutussa Nyky-Ruotsia seuraavasti: "hämmästyttävää ja traagista on, että ihmiset ovat tottuneita tähän. He eivät olleet sokissa tästä tapahtumasta. Täällähän tapahtuu jatkuvasti.

Tukholmassa tai esimerkiksi Malmössa ja Göteborgissa ammuskelut ovat tavallista arkea nykyään... Ruotsi ei ole kuin ennen, pahenee ja pahenee. Siksi moni muuttaa ulkomaille tai alueille, missä ei ole tällaisia tapahtumia."

Minulla ei oikeastaan ole edelliseen mitään lisättävää, mutta jäin miettimään, mitä ruotsalaisesta yhteiskunnasta pitäisi oppia. Ja voisiko - tai tulisiko - tavallisen kansalaisen tehdä jotain sen eteen, ettei suomalaisesta yhteiskunnasta tarvitsisi kenenkään antaa yhtä lohdutonta kuvausta joskus tulevaisuudessa? 

Tulin siihen tulokseen, että Suomen kaltaisessa demokraattisessa valtiossa kansalaisen ensisijainen vastuu ja vaikutusmahdollisuus on erilaisissa vaaleissa. Itse olen tähän asti ajatellut äänestäväni kuun lopulla järjestettävässä seuraavassa vaalissa, jossa haetaan valtionpäämiestä, istuvaa presidenttiä lähinnä "uuden Halosen pelosta" ja maailmankatsomuksellisista epäilyistä mahdollista vaihtoehtoista ehdokasta kohtaan.

Ahlgrenin kuvauksen herättämänä tulin kuitenkin epävarmaksi ja pyydän siitä syystä Sauli Niinistöä vahvistamaan aikomustani kertomalla selväsanaisesti, mikä on hänen mielestään aiheuttanut ruotsalaisen yhteiskunnan muuttumisen minun elinaikanani sekä millä keinoin hän aikoo estää samanlaisen kehityskulun toistumisen omassa maassamme.

Saman saavat toki kertoa muutkin ehdokkaat. Toistaiseksi olen havainnut vain Laura Huhtasaaren (ps) kertoneen konkreettisesti näkemyksistään. Mikäli Sauli Niinistö tai joku muu ehdokas ei esitä yhtä uskottavaa näkemystä kuin hän, teen asiasta omat johtopäätökseni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvallisuuskysymyksiä ja seurauksia
Sauli Niinistön suosio ja kävelevä katastrofi
Anna Kontula ja Ruotsin uusi normaali

12 000 vuoden lämpömittari tarjosi yllätyksen

Nature julkaisi raportin, jossa kerrottiin Antarktiksen jäässä olevista ilmakuplista löytyneiden jalokaasujen konsentraatiosta. Tai oikeastaan siitä, että niiden perusteella oli tehty toistaiseksi tarkin aikasarja globaalien valtamerten pintavesien lämpötiloista noin 20 000 - 8 000 vuotta sitten.

Tämän historiallisen lämpömittarin taustalla on muutama hyvin perusteltu oletus. Ensinnäkin maapallon ilmakehän oletettiin (ja tiedetään) olevan globaalisti sekoittunut, toiseksi jalokaasujen oletettiin (ja tiedetään) olevan inerttejä eli ne eivät juurikaan reagoi muiden yhdisteiden kanssa. Ja kolmanneksi jalokaasujen liukenemisen veteen (valtameriin) oletettiin (ja tiedetään) olevan suoraan riippuvainen sen lämpötilasta.

Raportin suurin merkitys on siinä, että nyt julkaistu historiallinen lämpötilavaihtelu auttaa ilmastotutkijoita kehittämään ja kalibroimaan mallinsa entistä paremmiksi, minkä seurauksena myös tulevaisuuteen ulottuvat skenaariot ovat aiempaa luotettavampia. Ja niiden pohjalta tehtävät käytännön ratkaisut siten paremmin perusteltuja.

Ottaen huomioon sen suunnattoman taloudellisen kustannuksen, joka Pariisin ilmastosopimuksesta on seurannut (ja seuraa) eri valtioille - ja erityisesti Suomen kaltaisille kehittyneille maille - on uutinen luonnollisesti hyvä. Olisihan se kurjaa, mikäli lämpenemisen torjuntaan käytettäisiin turhaan valtavia määriä rahaa.

Mutta mitä Nature-lehden artikkelin julkaisseet tutkijat sitten löysivät?

Ensinnäkin he havaitsivat, että globaali valtamerten pintavesien lämpötila korreloi erittäin hyvin Antarktisen alueen lämpötilojen kanssa. Toiseksi valtamerten lämpötila korreloi erittäin täsmällisesti ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kanssa - siis ilman viivettä kumpaankaan suuntaan - paitsi nuoremmalla Dryas-jaksolla.

Tuolloin, noin 12 000 vuotta sitten, valtameret lämpenivät noin 1,7 kertaa nopeammin kuin nykyisin - ja tuo lämpeneminen pysähtyi satoja vuosia aiemmin kuin ilmakehän lämpeneminen ja hiilidioksidipitoisuuden kasvu. Tutkijoilla ei ollut selitystä näihin nuoremman Dryas-kauden tapahtumiin, mutta havainto osoittaa, ettei nykyinen valtamerten lämpenemisnopeus ole maapallon historiassa ainutlaatuista - ja että globaaleja ilmastomalleja tulee sen takia edelleen kehittää.

Koska  tässä käsitellyn tutkimuksen mukaan Antarktiksen alueella näyttäisi olevan keskeinen merkitys maapallon valtamerten (ja ilmaston) lämpötilojen kehittymiselle, päätin kopioida alle NASA:n nettisvulta Antarktiksen mannerjään koon historiallisen kehityksen.

Kuvasta nähdään, että toisin kuin pohjoisnavan jääpeite, on etelämantereen jäämassan laajuus kasvanut tilaston alkamisesta jatkuvasti noin vuoteen 2015 asti, minkä jälkeen se on pienentynyt nopeasti.

Jatkossa tulee siten olemaan mielenkiintoista nähdä, miten tämä vaikuttaa valtamerten ja ilmakehän lämpötilojen kehitykseen tulevina vuosina. Ja jatkuuko Antarktiksen jääpeitteen koon nopea pieneneminen myös tulevina vuosina, vai palautuuko se kasvihuonepäästöjen jatkuvasta kasvusta huolimatta vielä ennalleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä ajaa kehitysmaalaisia Euroopan Unioniin?
Kuinka ilmastonmuutos näkyy arktisessa jääpeitteessä?
Hiilidioksidi ja lämpötila seuraavat toisiaan