Murheellinen kujanjuoksu jatkuu

Haiti, tuo läntisen pallonpuoliskona ainoa afrikkalaistaustaisten ihmisten asuttama ja hallitsema valtio on edelleen rikollisten jengien hallinnassa. Näin siitä huolimatta, että YK:n tukemat ja Kenian johtamat MSS-joukot ovat yrittäneet jo vuoden ajan suistaa niitä vallasta.

Olen silloin tällöin seuraillut Haitiin tilanteen kehitystä, eikä siinä ole tapahtunut oleellisia muutoksia - ei ainakaan parempaan päin. Näin siitä huolimatta, että rikollisten ote tästä Karibian alueen valtiosta on johtanut lievästä sanottuna hirvittävään katastrofiin ja maassa toimii kenialaisten johtama monikansallinen joukko, joka on aikonut riisua rikolliset aseista.

* * *

YK:n mukaan Haitissa kuoli viime vuonna väkivaltaisuuksiin noin 5 600 ihmistä, ja tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana he ovat saaneet "seurakseen" ainakin noin 1 600  henkensä menettänyttä. Lisäksi maan sairaalat ja useimmat koulut ovat sulkeneet ovensa, kolera leviää ja peräti kaksi miljoonaa haitilaista kärsii vakavasta elintarvikepulasta.

Siksi ei ole ihme, että noin kymmenesosa maan väestöstä - eli 1,3 miljoonaa ihmistä - on lähtenyt kodeistaan. Sen sijaan tuntuu jotenkin oudolta, että vakavasta tilanteesta huolimatta maan väestö kasvaa edelleen, joskin hitaammin kuin aiemmin. 

Kaiken tämän valossa on mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan haitilaisten murheellinen kujanjuoksu jatkuu. Ja nouseeko tämä väestöltään muista läntisen pallonpuoliskon valtioista poikkeava maa joskus kukoistukseen, vaikka juuri nyt ei näytäkään siltä - eikä edes Yhdysvallat aio jatkossa rahoittaa haitilaisjengien vastaista sotaa samalla intensiteetillä kuin nykyisin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mustaa hallintoa
Auttaako kenialaisten johtama monikansallinen joukko?
Orwellilainen tulkinta pakolaissopimuksista

Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla

SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman antoi Petteri Orpon (kok) hallitukselle täyslaidallisen. Hänen mukaansa sen valtiovarainministeri Riikka Purra on "onnistunut pelottelemaan kaikki...  Paitsi ihmiset, myös yritykset. Puuttuu usko tulevaisuuteen, tilalla on pelko huomisesta. Sakset ovat vieneet paikan vasaralta ja tietokoneelta. Suomi menee nyt väärään suuntaan".

Lisäksi hän arveli, että kun hallituksen "aika menee muukalaisilla ja maahanmuutolla pelotteluun, ei ymmärrys riitä antamaan vastausta investoreille, mistä työntekijät tehtaille tulevat kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua". Eikä Lindtman siis ilmeisesti ollut edes vilkaissut hallitusohjelmaa, johon istuva hallitus on sitoutunut.

Siellä kun sanotaan selvin sanoin, että "työperusteinen maahanmuutto on Suomen talouskasvun ja palvelujen turvaamisen kannalta erittäin tärkeää... ensisijaisesti huolehditaan Suomessa jo olevien työttömien työnhakijoiden työllistymisestä. Lisäksi hallitus täydentää työvoimaa ensisijaisesti EU- ja ETA-alueelta. Työperäisen maahanmuuton painopisteenä kolmansista maista ovat korkeakoulutetut ja työntekijät sellaisilla aloilla, jotka voidaan aidosti todentaa työvoimapula-aloiksi." 

Toisin sanoen hallitus on - toisin kuin Lindtmanin demarit - tunnistanut sen, etteivät maahan niin sanottuina humanitaarisina pakolaisina saapuneet kehitysmaalaiset tuota Suomelle positiivista nettotulosta. Siksi maahanmuuttoa on ohjattava ja rajattava siten, että se palvelee suomalaisen elinkeinoelämän tarpeita, ei aiheuta saatavia hyötyjä suurempia kustannuksia, eikä johda yhteiskunnan kehitysmaalaistumiseen. 

* * *

Lindtman ihmetteli myös, että "olemme vuosikausia kuulleet oikeiston suunnalta, kuinka Suomi on ollut milloin Kreikan, Venezuelan tai Pohjois-Korean tiellä. Koska kuulemme näiltä politiikan kommentaattoreilta, että Purran ja Orpon johdolla Suomi on kohta Sudanin tiellä?"

Tähän tarttui Kokoomuksen Sinuhe Wallinheimo sosiaalisessa mediassa ihmettelemällä sitä, että "Lindtman vertasi Suomen tilannetta Sudaniin. Rohkea vertaus, kun Suomi on lähes maailman huippua kaikilla mittareilla. Vaikea ymmärtää, miten tilanne täällä voisi edes etäisesti muistuttaa sotaa ja humanitaarista kriisiä, joka riivaa Sudania." 

No eihän Suomi tietenkään muistutakaan Sudania millään tavalla - vaikka taloutemme ei tänä vuonna kasvakaan - mutta SDP:n poliittisen ohjelman vaatimusta, jonka mukaan "Suomen on kannettava oma vastuunsa pakolaisuuden osalta" seuraamalla sellaiseenkin tilanteeseen olisi ehkä mahdollista päästä. 

Tästä on nähtävissä esimakua läntisestä naapurimaastamme. Ja lisäksi Haitin tapaus viittaa vahvasti siihen, että vanha sanonta afrikkalaisten mukanaan tuomasta Afrikasta saattaa hyvinkin pitää sisällään ikävän totuuden.

* * *

Sudanista puheen ollen huomasin, että SDP:n Britannialainen sisarpuolue eli vallassa oleva Työväenpuolue on aikonut kaksinkertaistaa apunsa sisällissotaa käyvälle Sudanille. Maan ulkoministerin mukaan "sudanilaiset tarvitsevat lisää apua, ja siksi Britannia tarjoaa suuresti kaivattua ruokaa, suojaa ja koulutusta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville".

Toisin sanoen ruokaa ja suojaa tarjoavat brittidemarit huolehtivat siitä, että Sudanin väestönkasvu voi jatkua myös sisällissodan oloissa, vaikka se onkin hidastunut aiemmasta 2-3 prosentin tasosta tämän vuoden 0,8 prosenttiin. Tosin syynä ei liene niinkään syntyvyyden romahtaminen vaan maastamuutto, johon viime vuonna osallistui 1,5 miljoonaa sudanilaista.

Toki on ymmärrettävää, että britit haluavat auttaa entisen siirtomaansa asukkaita jollain tavalla. Ruuan rahtaaminen on kuitenkin pitkällä aikavälillä täsmälleen yhtä järkevä toimenpide kuin housuihin kuseminen talvipakkasella.

Tosin ei meillä suomalaisillakaan ole syytä rintojen röyhistelyyn. Näin siksi, ettei meidän tarvitse mennä kuin edelliselle hallituskaudelle, kun Suomessa tehtiin - SDP:n johdolla - sellaista talouspolitiikkaa, johon edellä esittämäni vertaus sopii aivan yhtä hyvin kuin Brittien ruokatoimituksiin Sudanissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mustaa hallintoa
Suomalaisista paljastui järkyttävä totuus
Hallitus toimii ja oppositio räksyttää

Eksistentiaalinen uhka ja älyllinen epärehellisyys

Presidentti Alexander Stubb osallistuu Azerbaidžanin Bakussa ilmastokokoukseen. Nähtäväksi kuitenkin jää, mitä kokouksessa lopulta päätetään, sillä tavoitteet ovat kovat.

Saattaa kuitenkin olla, ettei Kiina suostu sittenkään tinkimään omasta talouskasvustaan saati rahoittamaan kehitysmaiden ilmastoinvestointeja. Lisäksi kokouksen tekee erikoiseksi se, että Yhdysvaltoja edustaa vielä Joe Bidenin hallinto, joka voi lupailla mitä haluaa, mutta Donald Trumpin astuessa virkaansa lupaukset ilmeisesti perutaan.

Tässä mielessä kokouksen anti voi jäädä peräti vähäiseksi. Eikä sen mitättömyyttä vähennä se, ettei kukaan tule nostamaan esille ilmastonmuutoksen - sekä myös luontokadon - ehkä tärkeintä ajuria. 

Tarkoitan edelleen Afrikassa ja eräillä maailman muilla alueilla jatkuvaa nopeaa väestönkasvua ja sen seurauksena käynnissä olevaa ihmisten vaellusta pienen hiilijalanjäljen valtioista länsimaisen elintason pariin. Kukaan ei myöskään ehdota, että länsimaiden - ollakseen tosissaan - kannattaisi ilmastonmuutoksen ja luontokadon nimissä olla puuttumatta luonnon omaan keinoon ekologisen tasapainon säilyttämiseksi. 

Eli Bakussa ei tulla kuulemaan ensimmäistäkään puhetta, jossa vaadittaisiin, että nälänhädän ja tautiepidemioiden pitäisi antaa tehdä tehtävänsä siellä, missä ihmisille ei riitä ruokaa. Siis pidättäytyä katastrofiavusta ja lääketieteellisistä interventioista sekä lopettaa muutenkin kaikenlainen väestönkasvua ylläpitävä kehitysapu. 

Näitä asioita ei ehdoteta siksi, että hädänalaisten ja köyhien auttaminen nähdään maailman kaikilla kolkilla inhimillisenä toimintana, jota hyvien ihmisten tulee harjoittaa. Ja minkä merkkinä Suomikin kasvattaa vuosittain velkataakkaansa kyetäkseen auttamaan maailman köyhimpiä maita.

Jos ilmastonmuutos ja luontokato nyt kuitenkin ovat ihmiskunnalle eksistentiaalinen eli koko meidän olemassaolomme vaarantava uhka - kuten YK:n pääsihteeri Antonio Guterres meille pari viikkoa sitten vakuutti - olisi älyllisesti rehellistä ja suorastaan välttämätöntä nimenomaisesti puuttua juuri niiden perussyihin. Eli maapallolla elävien ihmisten liian suureen määrään. Näin eivät kuitenkaan tee edes asiaan vihkiytyneen Greenpeacen kaltaiset kansalaisjärjestöt eikä itse Greta Thunberg.

Ja kuitenkin, ellei näihin asioihin puututa tai niitä ei Bakussa edes mainita, on kyse älyllisestä epärehellisyydestä. Mutta tietenkin, ellei kyse sittenkään ole vakavasti otettavasta eksistentiallisesta uhasta - vaan jostain aivan muusta - voi tosiasioiden antaa olla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elämme juuri nyt kylmintä aikaa lähes 500 miljoonaan vuoteen
Nuorten mielenterveysongelmista
Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta

Milloin Suomessa ylittyy miljoonan muslimin raja?

MTV3 kertoi, että Helsingin Malmilla kerrostalon pohjakerroksessa toimineen moskeijan toiminta lopetettiin hallinto-oikeuden päätöksellä. Päätöksen perusteena oli se, että tila oli yhtiöjärjestyksessä ja rakennusluvalla määritetty lasten päiväkotitoimintaan. 

Prosessi oli lähtenyt käyntiin kun taloyhtiön osakas oli valittanut rakennusvalvontaan siitä, että pahimmillaan jopa lähes 200 ihmisen kokoontumisesta ja miesten yhteisrukoilusta päiväkotitilassa aiheutuu melua ja häiriötä myöhään yöhön asti.

Ilta-Sanomat on jo aiemmin kertonut, että moskeijan toiminta on tapahtunut saudiarabialaisella rahoituksella. Ja edelleen, että toiminnasta vastaavan säätiön puheenjohtaja Aladin Maher oli aikanaan kommentoinut valitusta sanomalla, että "tämä on meidän maa, me toimimme lain mukaan... Mä en ymmärrä näitä ihmisiä, ennakkoluuloisia ihmisiä, maalaisjuntteja ihmisiä, kusipäisiä ihmisiä. Tämä ei ole oikein, tämä on väärin."

Lisäksi hän oli uhkaillut tekevänsä kantelun valittajaa vastaan ja "sitten teen jutun käräjäoikeuteen. Sitten mennään hoviin. Sitten korkeimpaan oikeuteen. Sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen... Se on skandaali Suomen valtiolle! Sitten mä menen Turkkiin. Recep Tayyip Erdogan on mun henkilökohtainen tuttu."

Tässä yhteydessä on myös syytä tietää, että säätiön hallituksen jäsenistä kolme on Suomen kansalaisia: Maher, Oulun imaami Abdul Mannan sekä helsinkiläinen Abdel-Azez Taher. Lisäksi säätiön hallituksessa istuvat saudiarabialaiset Mohammed Mohammed Omar Jamjoom ja Marwan Ahmed Jamjoom. 

Säätiö omistaa Oulun moskeijan, jonka tiloissa oli raiskattu 10-vuotias tyttö. Ja imaami Mannanin oma tytär oli puolestaan matkustanut Syyriaan Isisin kalifaattiin. 

* * *

Edelle kirjoittamani tapaus osoittaa, että myös Suomessa toimii islamilaisia ääriaineksia, joiden kunnioitus Suomen lakia ja järjestysvaltaa kohtaan ei ole kovin kaksinen. Heillä on myös yhteyksiä Saudi-Arabiassa toimiviin islamilaisiin aineksiin. 

Nyt lopetetun toiminnan motivaatio voi tietenkin olla pelkkä uskonnon harjoittaminen, mutta näiden ihmisten asenteista paistaa myös fanaattisempi puoli. Tähän liittyen on myös huomattava, että Malmilla toimintaa pyörittänyt Maher on kertonut olevansa myös itse valmis lähtemään pyhään sotaan, jihadiin.

Tämä kaikki kertoo ennen kaikkea siitä yhteiskunnallisesta muutoksesta, joka on vähitellen tapahtumassa Suomessa ja muualla Euroopassa. Sen osana myös Suomen muslimiväestö on viimeisten vuosikymmenien aikana kasvanut nopeasti. 

* * *

Ennen somaleiden tuloa vuonna 1990 maamme merkittäviin muslimiryhmän muodostivat yhteiskuntaan hyvin integroituneet tataarit, joita on noin 700 henkeä. Nykyisin muslimeja arvellaan olevan maassamme noin 140 000. 

Tämän suuruinen muutos (siis tuhannesta sataanneljäänkymmeneen tuhanteen) saavutetaan 34 vuodessa tasaisella kasvulla silloin, kun muslimiväestön vuosikasvu on noin 16 prosenttia. Sen mukaan laskien muslimien määrä Suomessa ylittää miljoonan rajan vuonna 2037 ja ohittaa kantasuomalaisten määrän eli 5,5 miljoonaa vuonna 2049.

Edelle kirjoittamani on tietenkin vain matematiikkaa, joten se toteutuu ainoastaan, mikäli muslimien määrän kasvu jatkuu Suomessa samanlaisena kuin vuosina 1990-2024. Näin ei tietenkään välttämättä ole, vaan siihen voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä - eli kansan vaaleissa antamilla valtakirjoilla. 

* * *

Valtakirjoja jaettiin eilen myös USA:ssa. Voittajaksi selvisi Donald Trump, kuten kaikki varmasti tietävät. 

Hänen valtaan paluunsa syistä kirjoitti osuvasti eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps), joten en lähde ruotimaan sitä enkä valinnan seurauksia sen enempää kuin tein eilen englanninkielisessä blogissani.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä
Pyhän maan sota alleviivaa Suomen suomalaisena säilyttämisen tärkeyttä
Seitsemän prosenttia muslimeita

 

Afrikan historiallisen ankara kuivuus ja väestönkasvu

Yleisradion mukaan eteläisessä Afrikassa jatkuu historiallisen ankara kuivuus. Jutussa mainitaan alueen maista Lesotho, Malawi, Sambia, Zimbabwe ja Namibia, jotka ovat jo julistaneet kansallisen hätätilan sekä Angola ja Mosambik, jotka niin ikään kärsivät kuivuudesta.

Sen sijaan jutussa ei kerrota, miten näiden maiden väkiluku on kasvanut. Siksi päätin esittää sen alla olevassa kuvassa. 

Kuten kuvasta näkyy, on kaikkien mainittujen valtioiden väkiluku kasvanut nopeasti vuoden 1960 jälkeen. Tarkalleen ottaen Angolan väkiluku on kasvanut 6,8-kertaiseksi eli kasvua on tullut komeat 580 prosenttia. Mosambikin väki on kasvanut 5,0-kertaiseksi, Malawin 5,8-kertaiseksi, Zimbabwen 4,4-kertaiseksi, Sambian 6,7-kertaiseksi, Namibian 4,3-kertaiseksi ja Lesothonkin 3,3-kertaiseksi. 

Yhteenlaskettuna kaikkien mainittujen maiden väkiluku on kasvanut 63 vuodessa noin 24 miljoonasta suunnilleen 134-miljoonaan ihmiseen. Se tarkoittaa 460 prosentin kasvua tänä aikana.

Voidaan siis kysyä, että onko nyt ihan varma, että kyseisen alueen kuivuus johtuu pelkästään säistä, ilmastonmuutoksesta tai huonosta tuurista? Vai olisiko alueen valtavalla väestöräjähdyksellä ja sen seurauksena väistämättä tapahtuneella radikaalilla maan käytön muutoksella ollut oleellinen vaikutus ongelmaan? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
30 prosenttia maapallon pinta-alasta suojellaan
Itä-Afrikassa miljoonat lapset menehtyisivät ilman hätäapua
Tiesitkö, että vuosi 1952 oli maailmankausien käännekohta?

Fertiliteettitilastot ja maahanmuuton tarve

PT-mediassa oli juttu, jonka mukaan läntisen Euroopan naisten lapsiluku olisi saavuttanut nykyisen tasonsa jo 1960-luvulla, joten EU:n alueelle ei ole jatkossakaan tulossa työvoimapulaa, vaan se on ainoastaan vihervasemmiston keppihevonen vetelän - ja tarpeettoman - maahanmuuttopolitiikan oikeuttamiseksi. Väite on kova, sillä mikäli se pitää paikkansa, olemme tulleet nielaisseeksi todellisen megahuijauksen. 

Siksi tarkastelin suurten läntisten EU-maiden eli Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan väestönkehitystä. Siitä piirtyi seuraava kuva.

Kuten arvoisa lukijani huomaa, lähti suurimpien EU-maiden naisten fertiliteetti laskuun 1960-luvun tai Espanjan tapauksessa 1970-luvun lopulla. Nykyiset alhaiset lukemat isojen euromaiden fertiliteetti saavutti kymmenisen vuotta myöhemmin eli 1960-luvun lopulta aina 1990-luvun alkuun ulottuvalla aikajanalla. 

Siten PT-median näkemys on tämän perusteella oikean suuntainen, mutta hiukan turhan optimistinen sen suhteen, että pieneneekö näiden maiden huoltosuhde ilman maahanmuuttoa. Etenkin Espanjassa viimeiset korkean fertiliteetin mukaiset ikäluokat ovat 60-vuotiaita - eli jäämässä työvoiman ulkopuolelle - vasta näinä vuosina. 

Siten työelämässä edelleen mukana olevien - pienten - ikäluokkien on tavalla tai toisella huolehdittava myös näiden ihmisten työpanoksen korvaamisesta sekä heidän vanhuudestaan. 

* * *

Kun tässä nyt tuli puheeksi syntyvyys, katsoin samalla Saharan eteläpuolisen sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan syntyvyystilastot (pois lukien korkean elintason maat). Eli EU:n alueelle suuntautuvat humanitaarisen maahanmuuton pääasialliset lähtöalueet. Niistä piirtyivät seuraavat kuvat.

Kuvista nähdään, että Saharan eteläpuolisen osan naisten fertiliteetti on tasaisessa laskussa, mutta edelleen yli kaksinkertainen verrattuna siihen, mikä riittäisi väestön uusiutumiseen. Tämä käyrä lienee peruste sille, että kehitysmaiden väestönkasvun arvellaan usein olevan taittumassa. 

Tähän väitteeseen on Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan fertiliteettikäyrien perusteella kuitenkin suhtauduttava jossain määrin varauksellisesti. Toki naisten lapsiluku laski sielläkin 1960-luvulta aina 2000-luvun alkuun, mutta on sen jälkeen asettunut tasolle, joka ylittää edelleen väestön uusiutumistason. Toki se on viimeisten vuosien aikana laskenut hiukan, mutta toisaalta sitä ennen se oli jonkin aikaa jopa nousussa, joten sillä ei ole ollut tällä vuosituhannella selkeää suuntaa.

Tämän perusteella uskallan sanoa, ettei Lähi-idästä ja Afrikasta tulevaan muuttopaineeseen ole tulossa helpotusta ainakaan minun elämäni aikana. Eikä ehkä vielä pitkään aikaan sen jälkeenkään. 

Mitä tulee maahanmuuton ja työnteon suhteeseen, on tähänastisen kokemuksen perusteella selvää, ettei Lähi-idästä ja Afrikasta saapuva väestö ole siltä kannalta optimaalista. Toisaalta on yhtä selvää, että yhä useammat tehtävät voidaan lähiaikoina automatisoida, joten työvoiman puute ei todennäköisesti tule lisääntymään läntisessä EU:ssa - johon Suomikin on laskettava - niin paljon, kuin pelkkien fertiliteettikäyrien perusteella voisi kuvitella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä

Anna Rotkirchin selitykset suomalaisten parisuhde- ja naisten mielenterveysongelmille
Afrikkalaisnaisten hedelmällisyysluku laskee, mutta elinikä kasvaa

Varoittavia esimerkkejä monikulttuurisuuden riskeistä

Kirjoitin vuonna 2011 siitä, kuinka Afrikkaan oli syntymässä kansanäänestyksen seurauksensa uusi valtio. Otsikoksi olin keksinyt presidentti Urho Kekkosen tunnettua kysymystä mukaillen "Onko Etelä-Sudanilla malttia kehittyä?"

Seuraavaksi tartuin asiaan vuonna 2013 otsikoiden "Miksi Etelä-Sudanilla ei ole malttia vaurastua?". Ja viimeksi palasin asiaan vuonna 2021 tehden sen huomion, ettei tämä mielenkiintoni kohteena oleva maa ole kärkisijoilla maailman rikostilastoissa - siis vihdoinkin jotain positiivista. 

Tänään vapunpäivänä päätin palata aiheeseen ja tarkastella Etelä-Sudanin kehitystä tilastojen valossa. Ja verrata sitä viime aikoina ikävissä uutisissa vahvasti esillä olleen - tässä tämän aamun performanssi - entisen emämaan eli Sudanin tilastoihin.

Ihan ensimmäiseksi hain näiden maiden väestötilastot. Sudan näyttäytyi niissä kiihtyvän kasvun valtiona, jonka pääluku kasvaa yli miljoonalla ihmisellä vuodessa. Etelä-Sudanin väestö oli puolestaan pysynyt vakaana itsenäistymisen jälkeen. 

Jäin hetkeksi miettimään mistä moinen kehitys, kunnes hoksasin katsoa pakolaistilastoja. Sieltä selvisi, että eteläsudanilaisista yli kaksi miljoonaa eli yli viidennes on jättänyt maansa pakolaisena. Toisin sanoen eteläsudanilaiset ovat tavallaan lisääntyneet maan rajojen ulkopuolelle. 

Yli neljä kertaa väkirikkaammasta Sudanista pakolaisia on lähtenyt "vain" reilut 800 000. Mutta ilmeisesti tänä vuonna siirrytään aivan uudelle tasolle maassa syntyneiden levottomuuksien takia. Hyvin ei siis näyttäisi menevän kummallakaan Sudanilla. 

Siksi olikin syytä katsoa vielä maiden BKT:n kehitystä asukasta kohden. Tämän tilaston mukaan sudanilaisten vauraus kasvoi nopeasti aina vuoteen 2017 asti, jolloin se romahti. Syynä tähän lienevät olleet USA:n presidentti Barack Obaman johdolla maalle asettamat taloudelliset pakotteet ja niitä seuranneet levottomuudet. 

Etelä-Sudanin vauraus oli puolestaan loivalla laskevalla uralla itsenäistymisestä vuoteen 2015 asti. Sen jälkeen maasta ei ole olemassa edes tilastoja. Siten on selvää, että vuonna 2011 peräänkuuluttamaani malttia vaurastumiseen ei ole ollut. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka lopulta käy entisen Suur-Sudanin perillisille. Kumpikin on afrikkalaisille maille tyypillisessä sekasorrossa, josta pois pääseminen edellyttäisi jonkinlaista yhteiskuntasopimusta. 

Sen suurimpana esteenä lienee molempien maiden monikulttuurisuus. Etelä-Sudanin väestö koostuu peräti 64 heimosta tai etnisestä ryhmästä, joiden intressien yhteensovittaminen on epäilemättä haastavaa. 

Etelä-Sudanin etninen kirjavuus on kuitenkin varsin vaatimatonta verrattuna sen pohjoiseen naapuriin. Siellä on nimittäin yli 500 etnistä ryhmää, jotka puhuvat yli 400 eri kieltä. Ja niiden kaikkien tulisi päästä yhteisymmärrykseen siitä, minkälainen valtio Sudanista tehdään. 

Tästä kaikesta onkin helppo tehdä ennuste: sen enempää Sudanilla kuin Etelä-Sudanilla ei ole loistavaa tulevaisuutta. Eikä minulla totta puhuen ole minkäänlaista käsitystä siitä, millä näiden epäonnistuneiden valtioiden tulevaisuudesta saataisiin valoisa.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Molemmat valtiot nimittäin toimivat meille suomalaisille varoittavana esimerkkinä monikulttuurisen yhteiskunnan riskeistä. Eivätkä ne valitettavasti ole ainoita - tai edes surkeimpia - monikulttuurisuuden uhreja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikkalaisnaisten hedelmällisyysluku laskee, mutta elinikä kasvaa
Ruuasta on ehkä pula, mutta ei sentään lapsista
Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan

30 prosenttia maapallon pinta-alasta suojellaan

Montrealin COP-15-luontokatokokous pääsi kuin pääsikin sopimukseen. Sen mukaan valtiot sitoutuivat suojelemaan 30 prosenttia planeetan maa- ja vesialueista vuoteen 2030 mennessä. Tämän saavuttaakseen niiden tulee mobilisoida vuoteen 2030 mennessä vähintään 200 miljardia dollaria vuodessa kotimaan ja kansainvälistä biologiseen monimuotoisuuteen liittyvää rahoitusta kaikista mahdollisista lähteistä – olivat ne sitten julkisia tai

yksityisiä. 

Lisäksi rikkaiden maiden tulee asiaa edistääkseen nostaa vuosittaisen tukensa kehittyville maille 30 miljardiin dollariin. Nähtäväksi jää, riittääkö tämä siihen, että kehitysmaat saavat ruokituksi pupujussimaisesti lisääntyvän väestönsä ilman, että se valtaa maata ympäristön monimuotoisuuden ylläpitämiseltä - sopimuksessa ei nimittäin puhuttu mitään väestänkasvun hillitsemisestä näillä globaalin biodiversiteetin kannalta maapallon tärkeimmillä alueilla. 

Ei siis ihme, että sopimuksen hyväksymisen yksimielisestä hyväksymisestä huolimatta Kamerun syytti puheenjohtajamaa Kiinaa pakotetusta kädenpuristuksesta kehyksen hyväksymisessä. Tämän pakottamisen keinoista en ole nähnyt kirjoitettavan, mutta kyse lienee sen talousruuvin käyttämisestä, jota Kiina on jo pitkään rakentanut mustassa Afrikassa. 

* * *

Meidän suomalaisten kannalta tämän sopimuksen suhteen on positiivista se, että elinkeinoelämämme on ilmaissut olevansa tyytyväinen sen syntymiseen. Ja mikä ehkä vieläkin merkittävämpää: tyytyväisyytensä on ilmaissut myös professori Janne Kotiaho, joka on tullut tunnetuksi ...hmmmhh... melko fanaattisista ulostuloistaan ympäristöasioissa.

Hänen mukaansa "kyllähän tämä on hyvä sopimus. Siinä on numeerisia tavoitteita ja kunnianhimoa. Hyvä maailmanlaajuinen sopimus."

Kaiken kaikkiaan nyt tehty sopimus raamittaa jatkossa pitkälle sitä, kuinka ihmiskunta tulee hyödyntämään ympäristöä. 30 prosentin suojeluvelvoitehan ei tarkoita täyssuojelua, vaan siitä suurin osa liittyy pikemminkin jonkinasteisiin rajoitteisiin luonnonvarojen käytössä.

Esimerkiksi Suomen metsistä oli tämän vuoden alussa suojeltu noin 13 prosenttia, joista suurin osa oli täysin metsätalouden ulkopuolella. Niinpä Montrealin sopimuksen vaatima suomalaismetsien suojelutavoite lisää lähinnä käytöltään jonkinasteisesti rajattujen alueiden lisäämistä maassamme. 

Siten saavutettu sopimus ei todennäköisesti vaikuta kovinkaan merkittävästi esimerkiksi metsätaloutemme toimintaedellytyksiin. Ja tämä lienee myös syy siihen, ettei maamme elinkeinoelämä ryhtynyt vastustamaan saavutettua sopimusta.

* * *

Oli myös mielenkiintoista huomata, että lehdistömme näyttäisi olevan tyytyväinen saavutettuun sopimukseen. Siitä kertoi myös se, että jo tänä aamuna Helsingin sanomat siirsi katseensa jälleen ilmastokysymyksiin eli hiilinieluihin - jotka olivat painuneet hiukan taaemmalle viimeisen vuoden aikana. 

Tämän se teki pääkirjoituksessaan, jossa vaadittiin hakkuiden rajaamista nykyistä pienemmiksi, koska metsiemme hiilinielu on viime vuosina pienentynyt muutamalla prosentilla. Syiksi siihen on löydetty pohjoisten mäntymetsien ikääntymisen seurauksena vähäisempi kasvu sekä ilmeisesti myös metsänhoidossa tehdyt virheet. 

Jälkimmäisen ongelman pitäisi ainakin maalaisjärjellä ajateltuna olla helposti korjattavissa, mutta tuon ikääntymisongelman ratkaisuksi ei oikein käy pääkirjoittajan vaatima hakkuiden vähentäminen. Sen kautta voidaan toki hetkellisesti lisätä metsien hiilinieluja, mutta samalla vuosi vuodelta ikääntyvien puiden kasvu vähenee ajan myötä yhä enemmän. 

Päinvastoin, pitkällä aikavälillä ratkaisu hiilinieluihin saattaisi löytyä pikemminkin hakkuiden lisäämisestä ja niissä kertyvän puutavaran käytöstä pitkäikäisiin kohteisiin. Näin hiilivarastomme kasvaisivat, mutta myös hiilinielut pysyisivät korkeina. Lisäksi saavutettaisiin se hyöty, ettei hyönteistuhoille alttiiden yli-ikäisten metsien määrä kasvaisi hallitsemattoman suureksi eikä sen seurauksena syntyvän hiilinielujen äkillisen romahtamisen riski kasvaisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Montrealin luontokokous, yritykset ja väestönkasvu
YK:n mukaan yli miljoona kasvi- ja eläinlajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon
Ympäristöväki asettaa monimuotoisuuden suojelun ilmastonmuutoksen torjunnan edelle

Itä-Afrikassa miljoonat lapset menehtyisivät ilman hätäapua

Viime päivinä on jälleen kauhisteltu kovasti Itä-Afrikan kuivuutta. Esimerkiksi Maaseudun tulevaisuus kertoi, että "alueella epäonnistui jo neljäs perättäinen sato. Vaarana on, että viideskin sato epäonnistuu....  Yli 1,8 miljoonaa lasta Afrikan sarvessa tarvitsee akuuttia apua henkeään uhkaavaan aliravitsemukseen."

Jutussa mainittiin myös, että "Somalia on nälänhädän partaalla, toteaa OCHA:n Somalian-toimiston johtaja Ian Ridley. ´Tämä on pahempaa kuin vuonna 2016–2017´."

Iltalehti taas kertoi jo keväällä Somaliasta, että "mikäli mitään ei tehdä, on ennustettavissa, että kesään mennessä 1,4 miljoonasta vakavasti aliravitusta lapsesta 350 000 menehtyy". Lisäksi "tyttöjä myös naitetaan hyvin aikaisin, koska heidän perheensä eivät voi ruokkia heitä".

Unicef taas maalasi hirvittävän kuvan, jonka mukaan "ainakin 10 miljoonaa lasta Etiopian, Kenian, Somalian ja Eritrean alueella kärsii kuivuuden aiheuttamasta nälästä ja veden puutteesta. Yli 1,8 miljoonaa lasta tarvitsee hoitoa vakavaan aliravitsemukseen" ja Somaliassa "vakava aliravitsemus ja likaisen veden mukana leviävät taudit uhkaavat lasten henkeä ellei hätäapua ole tarjolla. Ilman hoitoa pelkästään Somaliassa 1,5 miljoonaa lasta tulee kärsimään aliravitsemuksesta vuoden loppuun mennessä."

Koska tilanne on noin paha, luulisi sen näkyvän myös väestönkasvussa. Onhan selvää, ettei nälkiintynyt nainen voi saada lapsia, tai vaikka saisikin - ei hän tai hänen vastuullinen miehensä ryhtyisi sellaisten hankkimiseen tietäessään nälän lasten kehitykselle haitalliset vaikutukset. 

Niinpä katsahdin toivorikkaasti Somalian väestön kehitykseen kuluvana vuonna. Arvio siitä löytyi Worldometerin nettisivulta, jonka mukaan maan väkiluku olisi nyt 16 903 498, kun vuonna 2020 se oli reilut miljoona ihmistä vähäisempi. 

Entä Etiopia? Saman lähteen mukaan sen väkiluku olisi noussut vuodesta 2020 tähän päivään mennessä vajaalla seitsemällä miljoonalla hengellä. Samankaltainen kehitys on Worldometerin tilastoista nähtävissä myös Eritreassa ja Keniassa. 

Tässä on kuitenkin huomioitava, että Worldometerin luvut ovat vain arvioita. Jääkäämme siksi odottamaan, muuttuvatko ne tähän kirjatuista siihen mennessä, kun arviot aikanaan muuttuvat tilastotiedoiksi. 

Ja elleivät muutu: onko meidän tosiaan uskottava, että Itä-Afrikkaan annettava hätäapu on niin laajamittaista - en sanonut bisnestä, koska en tiedä - että sen avulla pystytään ylläpitämään korkeaa syntyvyyttä jopa sellaisissa olosuhteissa, joissa useat miljoonat lapset ovat kuolemanvaarassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia
Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa

Suomen väestön kehityksestä nyt ja lähitulevaisuudessa

Tilastokeskus julkaisi tiedon Suomen väkiluvusta. Sen mukaan väestö kasvoi tammi–elokuun aikana 7 336 hengellä, joten maassamme asui elokuun lopussa yhteensä 5 555 577 ihmistä. Tilaston yksityiskohdat antoivat ainakin itselleni paljon miettimisen aihetta. 

Tammi–elokuun aikana syntyi nimittäin yhteensä 30 306 lasta eli 3 088 lasta vähemmän kuin vastaavana aikana vuonna 2021. Kuolleiden määrä taas oli 40 929, mikä on 3 795 enemmän kuin vuotta aiemmin. Tämä tarkoittaa suomalaisen kantaväestön kiihtyvää vähenemistä - etenkin kun huomioimme sen, että tiettyjen maahanmuuttajaryhmien lisääntyvyys on paljon suomalaisia suurempi.

Ulkomailta muutti Suomeen alkuvuoden aikana peräti 24 740 henkeä kun taas poismuutajia oli 8 328 henkeä. Suomen kansalaisia maahanmuuttajista oli 5 383 ja maastamuuttajista 5 375 henkeä. Maahanmuuttajista suurin osa oli karussa Putinin hyökkäystä, koska Migrin mukaan maalis-elokuun aikana 35 891 ukrainalaista oli saanut oleskeluluvan.

Nykyisessä tilanteessa ukrainalaiset ovat luonnollisesti tervetulleita maahamme. Eikä heistä ole koitunut suurempaa murhettakaan, koska he ovat olleet vastaanottoonsa tyytyväisiä sekä hakeutuneet aktiivisesti työmarkkinoille elättääkseen itsensä. Moni on myös palannut kotimaahansa Ukrainan armeijan saatua niskalenkin hyökkääjästä.

* * *

Seuraavaksi Suomeen olisi ilmeisesti rynnistämässä suuri määrä venäläisiä nuoria miehiä, joiden tarkoituksena on paeta Putin julistamaa osittaista liikekannallepanoa. Maahan saapumiselle tarvitaan kuitenkin viisumi ja kaikeksi onneksi hallituskin oli eilen lopulta heräämässä rajojen sulkemiseen - ehkäpä siksi, että sitä vaativa kansalaisaloite on parin päivän aikana saanut poikkeuksellisen paljon allekirjoittajia. 

Rajojen sulkeminen on tärkeää monesta syystä. Ensinnäkin Putin saattaa yrittää käyttää maastaan lähtijöitä lännen yhtenäisyyden horjuttamiseen. Tämän toimenpiteen tehoa hän voisi vielä lisätä välittämällä heidän joukkoonsa suuria määriä alkujaan kehitysmaista peräisin olevia turvapaikanhakijoita, kuten nähtiin aiemmin Puolan ja Liettuan rajoilla. 

Toinen - eikä edellistä poissulkeva - mahdollisuus on, että lähtijöiden mukana maahan toimitetaan presidentille uskollisia venäläisiä, joiden tarkoituksena on toimia maan sisällä samaan tapaan kuin toisen maailmansodan aikaiset desantit. Siis sabotöörejä ja vakoilijoita, joiden tehtäväksi on annettu suomalaisen yhteiskunnan horjuttaminen. 

Lisäksi on muistettava, että mikäli nuorten venäläisten maastamuutosta seuraa Suomeen suuri venäläisvähemmistö, on Venäjän nähty jo aiemminkin käyttävän sellaisten asemaa tekosyynä sotkeutua naapurimaiden asioihin. Onhan tunnettua, ettei kohdemaassa olevien venäläisten omilla mielipiteillä ole tähän mitään vaikutusta. Ja tähän mahdollisuuteenhan Putin viittasi suoraan sanomalla, että kyse on myös "maanmiestemme tahdosta ja pyrkimyksestä päättää itse omasta tulevaisuudestaan".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho selitti Sanna Marinin puhetta
Sota Ukrainassa on käännekohdassa - mitä tekee Putin?
Mitä Marinin anelu kertoi Suomen itsenäisyydestä?

Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia

Yle pelotteli ihmisiä kaikkien aikojen pahimmalla nälkäkatastrofilla. Tarkemmin sanoen sellaista ounastellaan tapahtuvaksi Itä-Afrikassa Somalian, eteläisen Etiopian ja Pohjois-Kenian alueilla. Syyksi tälle uhalle kerrottiin pitkittynyt kuivuus sekä Venäjän ja Ukrainan sodasta aiheutuva kansainvälinen ruokakriisi.

Verorahoitteisen mediamme Afrikan kirjeenvaihtaja syyllisti työnsä maksajia väittämällä, että "ei kansainvälinen yhteisökään voi kieltää vastuutaan tällaisessa tilanteessa. Jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia. Emme voi Suomessa ajatella, että se mitä tapahtuu Garissan kuivuusalueella, ei liittyisi meihin."

Tämänkertaisesta pitkittyneestä kuivuudesta kerrottiin, että se on jatkunut jo neljä vuotta ja edessä saattaa hyvinkin olla viides vuosi. Kertomatta jäi, että tällaiset kuivuuskaudet ovat alueella varsin tavallisia. Sellaiset nähtiin esimerkiksi vuodesta 1968 vuoteen 1974 ja uudelleen 1980-luvun alussa ja puolivälissä.

On kuitenkin totta, että pitkittyvä kuivuuskausi saattaisi todellakin aiheuttaa Itä-Afrikassa kaikkien aikojen nälkäkatastrofin - ainakin jos asiaa mitataan uhrien lukumäärällä. Syynä siihen on alueen holtiton väestönkasvu. 

Somalian väkilukuhan on kasvanut vuoden 1980 reilusta 6 miljoonasta tämän vuoden lähes 13 miljoonaan. Etiopiassa vastaavat väkiluvut ovat 35 ja 115 miljoonaa ja Keniassa 16 ja 54 miljoonaa. Kaikkiaan näiden maiden väkiluku on kasvanut 42 vuodessa yli 300 prosenttia. Siis yli kolminkertaistunut.

Siten mahdollisen kaikkien aikojen nälkäkatastrofin perimmäinen syy ei ole poikkeuksellinen kuivuus eikä edes eurooppalainen sota, eikä se siten ole "kaikkien asia" - eikä ainakaan meidän suomalaisten. Sen sijaan mahdollisen nälkäkatastrofin syyksi olisi nähtävä alueen ihmisten holtiton lisääntyminen, joka tekee alueen ruokaturvasta vuosi vuodelta helpommin särkyvän ja kuivuuskausista kerta kerralta yhä enemmän uhreja vaativia. 

Ja siksi - jos olemme älyllisesti rehellisiä - on alueelle epäilemättä tälläkin kertaa toimitettava kansainvälinen hätäapu ainoastaan ongelmien jatkamista tulevaisuuteen. Ja sen varmistamista, että alueelle seuraavien kymmenien vuosien aikana vääjäämättä saapuva seuraava kuivuuskausi voidaan uutisoida entistäkin hurjempana nälkäkatastrofina, josta joku älyllisesti epärehellinen punavihreä toimittaja voi syyllistää länsimaisia ihmisiä vielä Ylen Afrikan kirjeenvaihtajaakin innokkaammin.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiriä:
Afrikkalaisnaisten hedelmällisyysluku laskee, mutta elinikä kasvaa
Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa

Ilmastonmuutos ja väestönkasvu tuottavat tuhansia uusia viruksia

Kuten arvoisa lukijani muistaa, tarttui COVID-19 pandemian aiheuttanut SARS-CoV-2 ihmisiin jostain eläimestä, johon se oli siirtynyt mitä todennäköisimmin lepakoista. Tällaista tauteja, joita aiheuttavat virukset ovat siirtyneet ihmisten riesaksi eläimistä, kutsutaan zoonoosiksi, eikä koronavirus ole suinkaan ainoa laatuaan, sillä espanjantaudin aiheutti linnuista siirtynyt influenssavirus ja myyräkuumetta aiheuttaa - kuten nimikin sanoo - pikkunisäkkäistä ihmisiin tarttuva virus.  

Nature-lehdessä oli äskettäin tutkimusraportti, jonka mukaan eri eläimissä esiintyy ainakin 10 000 viruslajia, joilla on kyky tartuttaa ihmisiä, mutta toistaiseksi suurin osa niistä esiintyy vain luonnonvaraisissa nisäkkäissä. Mikäli ilmasto kuitenkin lämpenee ennustetusti, tapahtuu sen seurauksena eläinten vaelluksia uusille seuduille. Lisäksi ilmaston lämpeneminen ja väestönkasvu pakottavat ihmiset ottamaan aiemmin luonnontilaista maata omaan käyttöönsä. 

Aiemmin erillisten eläinlajien joutuminen yhteyteen toistensa kanssa lisää mahdollisuuksia virusten leviämiseen niiden kesken, jolloin näiden taudinaiheuttajien mahdollisuus päästä tartuttamaan myös ihmisiä kasvaa. Lehdessä julkaistussa simulointitutkimuksessa tehtiin ennusteita maantieteellisen levinneisyysalueen muutoksista seuraavan 50 vuoden aikana 3 139 nisäkäslajille. 

Mallinnusten mukaan tutkijat ennustivat aiemmin erillisten lajien joutuvan kosketuksiin toistensa kanssa erityisesti Aasiassa ja Afrikassa korkeilla korkeuksilla, biologisen monimuotoisuuden keskuksissa sekä alueilla, joilla väestötiheys on suuri. Kaikkiaan tutkijat arvelivat uusia viruksia siirtyvän lajien välillä peräti 4 000 kertaa. 

Lepakot tartuttavat simulaatioiden mukaan suurimman osan uusista viruksista eri lajeihin ja sitä kautta helpottavat niiden tarttumista myös ihmisiin. Tämä ekologinen muutos saattaa itse asiassa olla jo käynnissä, ja siksi tutkimuksen tekijöiden mukaan nyt on jo kova kiire yhdistää virusseuranta ja biologisen monimuotoisuuden muutostutkimukset erityisesti trooppisilla alueilla, joilla on jo valmiiksi eniten zoonooseja.

On siis syytä toivoa, ettei ilmasto ala lämmetä uudelleen nyt, kun se on arktisen merijään pinta-alan perusteella vakaantunut. Eivätkä maanpinnan mittaukset sen enempää kuin satelliittimittauksetkaan viittaa ilmaston lämpenemiseen vuoden 2016 voimakkaan El Niño-ilmiön jälkeen. 

Samoin olisi hyvä, mikäli tropiikissa pitäydyttäisiin nykyisillä asuinalueilla, jotta luonnonvaraisille eläimille ei syntyisi tarvetta etsiä uutta elintilaa.  Tämä lienee käytännössä mahdotonta, koska etenkin mustan Afrikan väestönkasvu on edelleen äärimmäisen nopeaa ja ihmiset ottavat siitä syystä myös tulevaisuudessa käyttöönsä uutta elintilaa. 

Toisin sanoen se näkee, joka elää. Eli Nature-lehden julkaisemaan simulaatiotutkimukseen perustuvan virusennusteen voivat aikanaan vahvistaa tai todeta virheelliseksi kaikki ne, jotka elävät vuoteen 2070 asti. Kunhan vain joku muistaisi silloin palata asiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Missä omikron syntyi ja miten tehokkaasti se on tappanut ihmisiä Etelä-Afrikassa?
Miksi niin monet virukset tarttuvat lepakoista ja jyrsijöistä ihmisiin?
Tappajavirukset kehittyvät tulevaisuudessa yhä todennäköisemmin Afrikassa

Parlamenttitalo paloi, mutta salamurha jäi vain yritykseksi

Olen silloin tällöin kiinnittänyt arvoisten lukijoideni huomiota siihen kehitykseen, jota on tapahtunut Etelä-Afrikassa ja Haitissa. Näin siksi, että ensin mainittu valtio on onnistunut luomaan Saharan eteläpuolisen eli ns. mustan Afrikan korkeimman elintason ja jälkimmäinen taas on läntisen pallonpuoliskon köyhin valtio. 

Toisaalta molempien maiden väestö poikkeaa selkeästi niiden viitekehyksestä. Etelä-Afrikassa asuu mustan Afrikan suurin valkoihoinen väestö, kun taas Karibian saaristossa sijaitsevassa Haitissa valkoisia ei ole käytännössä lainkaan. 

Lisäksi Etelä-Afrikassa tapahtui vuonna 1993 vallanvaihto, jossa aiemmin valtaa pitänyt valkoinen vähemmistö menetti poliittisen johtoasemansa rauhanomaisesti eli omaisuutensa ja vapautensa säilyttäen. Haitissa puolestaan tapahtui heti itsenäistymisen jälkeen kansanmurha, jossa valkoiset poistettiin elävien kirjoista tai ainakin maasta. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista lukea tämän aamun uusia uutisia. Tarkoitan sitä, että Etelä-Afrikassa maan parlamentti alkoi palaa uudelleen ja Haitissa pääministeri oli vähällä joutua murhatuksi eli joutua manan majoille jo aiemmin murhatun presidentin seuraksi. 

Etelä-Afrikassa kiinni otettua 49-vuotiasta miestä syytetään tuhopoltosta, varkaudesta ja taloon murtautumisesta, eikä hän ole parlamentin jäsen. Haitin salamurhan yritykseen liittyi puolestaan pienimuotoinen tulitaistelu, jossa vastakkain olivat joku Haitin monista rikollisryhmistä ja pääministerin turvallisuusjoukot. 

Kummankaan teon motiiveista ei ole tietoa, mutta ne kertovat omaa karua kieltään tapahtumapaikkojensa olosuhteista. Haiti on vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen sekasorrossa elävä yhteiskunta, jossa hallitusvalta ei pysty takaamaan ihmisiltä - eikä edes maan ylimmältä johdolta - turvaa rikollisjärjestöjä vastaan. 

Etelä-Afrikan tilanne on toki oleellisesti parempi kuin Haitin, mutta sielläkään hallinto ei ole pystynyt takaamaan joka suhteessa rauhallista elämänmenoa. Positiivista on kuitenkin se, että aiemmin nopeasti supistunut valkoisen väestön osuus on tasaantunut ja tällä hetkellä eurooppalaiset sukujuuret omaavia eteläafrikkalaisia on maan väestöstä noin 7,8 prosenttia. 

Talouskasvun osalta Etelä-Afrikassa on COVID-19-pandemian seurauksena eletty suurten vaihteluiden aikaa, kuten muuallakin maailmassa. Haitista puolestaan ei ole saatavissa tuoreita tilastoja, mutta vuoden 2020 aikana talous oli kovassa laskussa - epäilemättä ainakin osin pandemian seurauksena.

Tätä kirjoittaessani huomasin, että Etelä-Afrikan ja Haitin välillä on mielenkiintoinen väestötieteellinen yhdenmukaisuus. Etelä-Afrikassa väestönkasvu oli nimittäin vuonna 2020 noin 1,28 prosenttia ja Haitissa 1,24 prosenttia vuodessa. Lisäksi Etelä-Afrikassa fertiliteetti oli laskenut 2,41 lapseen (2020) ja Haitissa 2,89 lapseen (2019) naista kohti. Väestönkasvu on siten nopeaa, mutta ei aivan tolkutonta. 

Nähtäväksi siten jää, kuinka nämä väestösuhteiltaan ympäröivästä todellisuudesta poikkeavat kaksi valtiota kehittyvät jatkossa niin turvallisuuden, väestön kuin taloutensakin suhteen. Pääministerin salamurhayritys ja parlamenttitalon tuhopoltto osoittavat kuitenkin valitettavasti, että molemmissa maissa on edelleen sellaisia ongelmia, jotka Suomen kaltaisissa länsimaissa ovat hyvin harvinaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt testataan onko afrikkalaisista menestyvän valtion ylläpitäjäksi
Poliittinen korrektius ja väestötieteellinen tieto
Haiti on köyhä ja siksi jää

Afrikkalaisnaisten hedelmällisyysluku laskee, mutta elinikä kasvaa

Helsingin sanomat kertoi pääkirjoituksessaan, että maapallon väkiluku ei kasva korkean syntyvyyden vaan alhaisen kuolleisuuden vuoksi. Näin siksi, että syntyvyys laskee kaikkialla maailmassa lukuun ottamatta Saharan eteläpuolista Afrikkaa.

Tämä HS:n näkemys herätti mielessäni pari ajatusta. 

Ensinnäkin koin tarpeen tehdä jonkinlaista faktantarkistusta. Sopiva lähde löytyi helposti hakukoneen avulla, joten tarkasteltakoon sieltä löytynyttä karttakuvaa.

Kuvasta näemme, että naisten lapsimäärä on edelleen suuri paitsi Afrikassa, niin myös Lähi-idässä, Etelä- ja Keski-Aasiassa sekä joissain muissa valtioissa. Mutta toki sen kehitys on viimeisinä vuosikymmeninä ollut laskeva lähes kaikissa maailman maissa. 

Mielenkiintoista kyllä, mainitulla sivulla olevan kuvaajan mukaan myös Saharan eteläpuolisen Afrikan naisten hedelmällisyysluku on laskenut - toisin kuin HS:n pääkirjoitus antoi ymmärtää - varsin lineaarisesti noin 0,06 lapsen vuosivauhdilla. Näin laskien tämän alueen naisten lapsiluku saavuttaisi kahden lapsen tason niinkin pian kuin 45 vuoden kuluttua. Eli joskus 2060-luvulla.

Tosiasia kuitenkin on, että mikäli oletamme afrikkalaisten eliniän kasvavan samalla aikavälillä nykyisten oletusten mukaisesti, on mustan mantereen väkimäärä siinä vaiheessa edelleen paljon ripeämmässä kasvussa kuin pelkästään hedelmällisyysluvut antaisivat ymmärtää. Näin siis siinä tapauksessa, ettei Afrikan nopea väestönkasvu missään vaiheessa johda sotien, tautien, ruuan loppumisen tai muiden syiden takia kuolleisuuden nopeaan kasvuun tai suoranaiseen romahdukseen. 

Samaan aikaan eurooppalaisten maiden alhainen lapsiluku tulee johtamaan kantaväestön määrän pysyvään alenemiseen, jota ainakin nykyiset poliitikot pyrkivät mielellään kompensoimaan maahanmuutolla. Jos sama linja jatkuu, korvautuu myös EU:n väestö ainakin osittain muualta tulleilla ihmisillä.

Oleellinen kysymys tässä kehityksessä on se, mitä tapahtuu eurooppalaiselle elämäntavalle ja kulttuurille. Ja mitä tapahtuu tänne muuttavan väestön kyvylle ylläpitää EU:n alueen hyvinvointia. 

Tosiasiahan on - vaikka se kuinka haluttaisiin kieltää - ettei Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ole pystytty luomaan EU:n alueeseen edes jollain tavalla vertailukelpoista hyvinvointia kuin valkoisten pitkään hallitsemassa Etelä-Afrikassa. Siellä taloudellista romahdusta ei kuitenkaan ole tapahtunut vallansiirron jälkeen, joten ainakin toistaiseksi myös EU:n tulevan väestönvaihdon suhteen voidaan olla taloudellisessa mielessä optimisteja.

Toisaalta Etelä-Afrikka on maailman rikostilastoissa kolmannella sijalla Venezuelan ja Papua New Guinean jälkeen, mikä ei lupaa hyvää. Etenkin kun tässä tilastossa on kärkipäässä paljon afrikkalaismaita, vaikka siitä puuttuu kokonaan iso osa sellaisista maanosan maista - kuten Kongo, Keski-Afrikka ja Etelä-Sudan - joiden voisi kuvitella sijoittuvan tällä listalla erittäin korkealle. 

Nähtäväksi siis jää, minkälaisen Euroopan ja muun maailman me jätämme lapsillemme elettäväksi. Pahoin pelkään, ettei se juurikaan muistuta sellaista paratiisia, josta kehitysoptimismin kulta-aikana minun lapsuudessani uneksittiin. 

Aiempia ajatuksia samsta aihepiiristä:
Kulttuuri istuu syvässä - ja se määrittää myös suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden

Tuhoaako post-imperialistinen historia koko maapallon?
Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan

Kulttuuri istuu syvässä - ja se määrittää myös suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden

Suomeen on povattu merkittävää väestömuutosta. Ennusteen mukaan väestö kasvaa vuosien 2020–2040 aikana, mutta kotimaisia kieliä puhuvien määrä alenee noin 450 000 henkilöllä. Vastaavasti vieraskielisten määrä kasvaa noin 490 000 henkilöllä.

Näin Suomi tulee muuttumaan peruuttamattomasti siitä mitä se on nykyisin, sillä nopea väestömäärän muutos ehkäisee tulijoiden kotoutumista eli suomalaisen kulttuuriperinnön omaksumista. Tästä muutoksesta olemme saaneet jonkinlaista esimakua, kuten tuoreet uutiset kertovat.

Niistä kokonaisuuden kannalta ehkä vakavin oli Turun Varissuon tapaus, jossa on halveksittu länsimaista demokratiaa pyrkimällä pakottamaan maahanmuuttajia äänestämään tiettyä ehdokasta viemällä heitä äänestyspaikalle ja uhkailemalla. Meno on siis aivan kuin jossain kehitysmaiden epädemokraattisissa näennäisdemokratioissa. 

Kulttuurinmuutoksista kertoi myös uutinen, jonka mukaan 22-vuotias Barzan tuomittiin kuuden vuoden vankeuteen törkeästä lapsenraiskauksesta, törkeästä raiskauksesta ja alkoholirikoksesta. Tästä ei sen enempää, koska näitä tapahtuu siksi usein, että me väkisinkin turrumme tähän karuun todellisuuteen samalla tavalla kuin olemme turtumassa islamistien terroritekoihin. 

Seppo Oikkonen on kommentoinut tämän blogin aiempiin kirjoituksiin usein siitä, kuinka vahvasti kulttuuri vaikuttaa ihmisiin. Tästä aiheesta sattui silmiini tuore USA:n tiedeakatemian julkaisusarjassa ollut tutkimusraportti, jossa oli tutkittu amerikkalaisten sotilaiden ja Kenian turkanalaisten taistelijoiden kokemaa posttraumaattista stressiä. 

Siinä ilmeni, että molemmissa ryhmissä esiintyi samankalaisia vaaratilanteisiin liittyviä oireita, mutta depressioon liittyvät oireet selittyivät parhaiten niistä kärsivien ihmisten kulttuurispesifisten normien rikkomisella. Eli siinä missä amerikkalaissotilaat kärsivät ihmisten - ja etenkin mahdollisten sivullisten - tappamisesta, eivät turkanalaiset kärsineet juurikaan sellaisesta.

Selitykseksi havaitulle erolle tutkijat tarjosivat sitä, että länsimaissa ihmisen tappaminen jopa sotatilanteessa on moraalisesti arveluttava teko. Näin etenkin kun se kohdistuu siviilihenkilöön. Turkanalaisten kulttuurissa taistelijat ovat puolestaan kunnioitettuja ja suurta arvostusta nauttivia ihmisiä - ja tämä arvostus kasvaa sen perusteella, mitä useamman ihmisen soturi on onnistunut päästämään hengiltä. 

En tässä väitä, että ihmisen henki muuttuisi Suomen tulevaisuudessa vääjäämättä entistä arvottomammaksi - vaikka etenkin viime aikojen nuorisoväkivallasta päätellen sellainenkin mahdollisuus näyttää ilmeiseltä. Sen sijaan totean vain, että edellä siteeraamani tutkimus osoittaa kulttuurin olevan meissä jokaisessa niin syvässä, että se ennakoidun väestömuutoksen myötä tulee väkisinkin vaikuttamaan tulevaisuuden suomalaiseen yhteiskuntaan aivan kaikilla tasoilla.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko tämä sellaista maahanmuuttoa, jota me haluamme?
Ranskalainen hätähuuto vai rasistinen möläytys?
Helsingin rautatieaseman henkirikoksen pitäisi herättää hallitus

Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja

Kehitysmaista Eurooppaan suuntautunut kansainvaellus on koronaviruspandemian aikana ollut viime vuosia vähäisempi. Juuri nyt maailmalla on kuitenkin tapahtumia, jotka saattavat hyvinkin lisätä ihmisvirran voimakkuutta oleellisesti pandemian hellittäessä - ja vieläpä sellaisista maista, joista tulevat ihmiset aiheuttavat vastaanottajamaille suurimpia kustannuksia. 

Yksi tähän viittaava seikka on Yhdysvaltain päätös vetää sotilaansa pois Afganistanista viimeistään syksyllä. Jos maan hallituksen ja Talebanin välillä syntyy sen jälkeen taisteluita ja koko yhteiskunta ajautuu sekasortoon, lienee vain ajan kysymys kun ihmissalakuljettajat saavat järjestetyksi liiketoimintansa siten, että EU:n rajat ylittävä asylum-sirkus käynnistyy jälleen.

Toinen huolestuttava uutinen kuuluu Somalian suunnalta. Siellä vallassa oleva presidentti on päättänyt omavaltaisesti pitää valtaa vielä pari lisävuotta. Jos tämä herättää maassa vallankaappaushenkeä ja käynnistää sisällissodan, ei liene epäilystä pohjoiseen matkaavan somalivirran kiihtymisestä.

Molemmissa valtioissa levottomuuksien - ja siten myös kansainvaelluksen - työntövoimana toimii hillitön väestönkasvu. Somaliassa on joka vuosi 1,75 prosenttia enemmän ihmisiä kuin vuotta aiemmin - se tarkoittaa lähes 200 000 ihmistä. Afganistanissa väestö kasvaa vieläkin nopeammin eli 2,25 prosentin vauhdilla - eli afgaaneja on joka vuosi noin 700 000 enemmän kuin edellisenä.

Nähtäväksi siis jää kuinka poliittinen tilanne kehittyy edellä mainituissa valtioissa. Ja kuinka valmis EU on ottamaan vastaan tulijoukon. Eli pitääkö Unionin raja, vai sortuvatko EU:n poliittiset päättäjät jälleen kerran avustamaan tulijoita näiden pyrkimyksissä. 

Varmaa on vain se, että jos tulijavirta kiihtyy, kiihtyy eurooppalaisten valtioiden muutosprosessi entistä nopeampana. Eikä se tiedä hyvää eurooppalaiselle kantaväestölle, kuten Helsingin sanomien pieni juttu jälleen kerran osoitti - vaikka jättikin monikulttuurisen aspektin julkiseksi salaisuudeksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien taloudellinen merkitys riippuu tulijaryhmästä
Helsinkiä terrorisoi 100 - 150 vaarallista nuorta
Pia Kauma ja suomalaisen maahanmuuttopolitiikan seuraukset

Suomalaisten on vähennettävä kulutustaan noin 70 prosenttia

Suomen luontopaneelin puheenjohtaja, professori Janne Kotiaho, kirjoitti suomalaisten luonnonvarojen käytöstä. Kirjoitus esitti voimakkaan tuen hallituksen uudelle biotalousstrategialle, jossa "luontokadon pysäyttäminen ja oikeudenmukainen siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan on mahdollista toteuttaa. Asiakirjoissa päivityksen reunaehdoksi on määrätty, että strategia tulee voida toteuttaa luonnon kantokyvyn asettamissa rajoissa."

Kirjoitus sisälsi professoritason kirjoittajalle varsin nolon väittämän, jonka mukaan "vuosittain kulutamme oman osamme maapallon uusiutuvista luonnonvaroista huhtikuun alkupäiviin mennessä". Ja vielä nolomman vaatimuksen, jonka mukaan meidän pitäisi siitä syystä leikata kulutustamme peräti 70 prosenttia.

Noloksi edelle lainaamani teki se, että Kotiahon väitteen ja vaatimuksen perusteena oli laskuharjoitus, jossa maailman luonnonvarojen kestäväksi arvioitu käyttömahdollisuus on jaettu kussakin valtiossa asuvien ihmisten lukumäärällä, eikä se siksi ota huomioon kunkin valtion käytettävissä olevia luonnonvaroja tai väestön määrää.

Suomalaiset eivät kuitenkaan todellisuudessa käytä vuosittain käytettävissä olevia luonnonvarojaan huhtikuun alkuun mennessä vaan aikaisintaan joskus aivan vuoden lopulla. Tämä johtuu siitä, että maamme on harvaan asuttu eli meillä on paljon luonnonvaroja, mutta vähän niiden käyttäjiä.

Kotiahon käyttämän laskelman höperyys näyttäytyy kaikessa noloudessaan silloin kun tarkastelee, mitä tapahtuu jos ja kun maapallon väestö kasvaa joka vuosi. Ja huomaamalla, että sen seurauksena ns. ylimenopäivä aikaistuu myös vakaan väestön maissa - kuten Suomessa - vaikka niiden luonnonvarojen määrä tai käyttö eivät muuttuisi lainkaan.

Siten kollegan kirjoitus ei perustunut kestävästi tulkittuun tieteelliseen tietoon, vaan ympäristöjärjestöjen tarkoitushakuiseen ja epävalidiin laskelmaan. Eikä sellainen älyllinen epärehellisyys ole kunniaksi vakavasti otettavalle tiedemiehelle - millainen Kotiaho kuitenkin kiistatta on ainakin tieteellisten meriittiensä perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylimenopäivä on pohjimmiltaan valeuutinen
Ei irakilaisilta konstit lopu, eikä professori Janne Kotiaholta ymmärrys. Eihän?
Luonnonvarojen ylimenopäivä antaa väärän signaalin

Välimeren pelastuspalvelu toimi jälleen

Useat suomalaismediat uutisoivat (esim. Yle), että Välimereltä on pelastettu lähes 300 parempaa elintasoa Euroopasta tavoittelevaa kehitysmaalaista. Tapaus on ikävä muistutus siitä, ettei edes koronavirusepidemia ole kyennyt kokonaan pysäyttämään etelästä pohjoiseen kulkeutuvaa ihmisvirtaa.

Suomessahan tämä kansainvaellus ei ole viime aikoina juurikaan näkynyt, koska viruksen takia asetetut liikkumisrajoitukset ovat vaikeuttaneet etelän ihmisten hakeutumista maamme sosiaaliturvan piiriin. Niinpä viime vuonna Suomeen jätti ensimmäisen hakemuksen "vain" 1 275 turvapaikanhakijaa - suurimpana ryhmänä Sanna Marinin (sd) hallituksen junailemien Välimeren siirtojen perusteella tulleet afgaanit. 

Voi tietenkin toivoa, että pandemiasta johtuva ihmisvirran vähäisyys johtaisi ajan myötä siihen, että Suomen edullisuus tulijoiden kannalta pääsisi samalla painumaan unholaan. Valitettavasti minun on vaikea uskoa tällaiseen, koska ihmisvirta perustuu sekä työntöön että vetoon. 

Ensimmäisestä pitää huolen erityisesti Afrikan ja Lähi-idän väestöjen nopea kasvu ja siitä johtuva elinolojen epävakaus, josta viimeisimpänä esimerkkinä käy Mosambik. Siellähän 2,7 prosentin väestönkasvu on johtanut väkivaltaisen islamin nousuun, vaikka maan väestöstä on muslimeja vain 18 prosenttia. Niinpä lienee vain ajan kysymys, koska myös mosambikilaiset keksivät suurella joukolla paremman tulevaisuuden etsimisen kohteekseen Euroopan.

Vetovoimatekijänä toimii tietenkin eurooppalainen yltiösuvaitsevaisuus, jonka nimissä tulijoille järjestetään kotiseudun olosuhteisiin verrattuna hulppea eläminen ilman työnteon kaltaista vastinetta yhteiskunnalle. Eikä tätä juurikaan rajoiteta varsinkaan vihervasemmiston hallitsemassa Suomessa, mikäli tulijan oma röyhkeys vain riittää hyödyntämään avustaja-armeijan keksimiä yhä uusia perusteita maahan jäämiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Biden vahvisti vetovoimatekijöiden merkityksen elintasopakolaisuuden taustalla
Maria Ohisalo vaati ihmisarvoista elämää veronmaksajan piikkiin
Pitäisikö iraninafgaani palkita seikkailustaan?

HS radiakaalin äärivasemmiston asialla

Suojelupoliisin mukaan äärioikeistolaisen terrorismin riski Suomessa on kasvanut, mistä osoituksena se kertoi havainneensa viitteitä myös iskujen valmistelusta. Tällaiset henkilöt eivät muodosta järjestäytyneitä ryhmiä, vaan saavat innoituksensa kansainvälisistä verkkokeskusteluista ja toimivat yksin. 

Näiden henkilöiden kohteena ovat mm. etniset vähemmistöt. Sen sijaan poliitikot eivät muusta Euroopasta poiketen ole tähtäimessä. Näin siitä huolimatta, että Pekka Katajan (ps) tapauksessa epäilyt kohdistuivat juuri äärioikeistoon.

Supo mainitsi myös väestönvaihtoteorian, joka sen mukaan on "yksi huomionarvoisista äärioikeistolaisten terroristien aatteellisista vaikuttimista". Mielenkiintoista kyllä, Helsingin sanomat liitti tämän tuoreeltaan perussuomalaisiin poliitikkoihin antaen ymmärtää, että sillä olisi jotain tekemistä terroristisen ajattelun kanssa.

Erkkomedia korosti myös, että Perussuuomalaisten maahanmuuttopoliittinen ohjelma mainitsee Ruotsissa menossa olevan väestönvaihdoksen. Supon päällikkö joutuikin oikomaan HS:n tulkintaa toteamalla, että "vuosikirjaamme liittyvään keskusteluun seuraava tarkennus. Supon kiinnostus väestönvaihtoteoriaan liittyy tilanteisiin, joissa sitä käytetään äärioikeistolaisessa terroristisessa ajattelussa oikeutuksena terroristisen väkivallan käyttöön".

Yksikään laillinen puolue ei Suomessa toimi terroristisen väkivallan puolesta. Sen sijaan perussuomalaiset ovat nostaneet esille sen loogisen tosiasian, että jos ja kun väestönkasvu Suomessa perustuu maahanmuuttoon, johtaa se ajan myötä väestörakenteen muuttumiseen. Tästä esimerkkinä Riikka Purra esitteli eilen pääkaupunkiseudun kuntien väestökehityksestä kertovan graafin.

HS mainitsi uutisoinnissaan lyhyesti myös sen, että Suomessa nykyisin kaikkiaan noin 390 terrorismin torjunnan kohdehenkilöstä yli puolet on radikaali-islamistiseen ideologiaan linkittyviä. Mutta itse uutinen kuitenkin fokusoitui nimenomaisesti äärioikeistoon ja Perussuomalaisiin liittyviin asiattomiin vihjailuihin.

Iltalehden vastaavassa jutussa ei mainittu lainkaan suomalaisia puolueita, mutta siinä kuvattiin islamilaista uhkaa näin: "Suomen radikaali-islamistiset verkostot ovat monietnisiä ja ylisukupolvisia. Vierastaistelijailmiö on lisännyt ja vahvistanut Suomen radikaali-islamististen toimijoiden kansainvälisiä yhteyksiä. Syyrian konfliktialueelta ja siellä sijaitsevalta al-Holin leiriltä palasi Suomeen vuonna 2020 useita henkilöitä."

Lisäksi Iltalehti mainitsi - vaikka HS ei asiaa kertonutkaan - että raportissa kerrottiin suojelupoliisin seuraavan myös äärivasemmistolaisen liikehdintää. Syitä HS:n vaikenemiseen voi vain ihmetellä, sillä eihän sitä ole totuttu pitämään äärivasemmiston äänitorvena. Vai onko tämä käsitys muuttumassa vääräksi ja erkkolainen toimitus olisi tässä suhteessa muuttamassa linjaansa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanoma Oy islamistien asialla
Kuin aivottomat eläimet
Miksi HS julkaisi virheellistä tietoa?

Tuhoaako post-imperialistinen historia koko maapallon?

Yle kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan ihmisen tuottaman materiaalin paino on nyt suurempi kuin koko maapallon eliökunnan biomassa. Tuo materiaali koostuu lähinnä betonista ja sorasta, mutta myös esimerkiksi tiilistä, asfaltista, metalleista ja muoveista. 

Toki tuo käsittämättömän suuri tavaramäärä johtuu osin kerskakulutuksesta, josta Helsingin sanomat kertoi esimerkkinä kiinalaisnaisen, jonka kaapista löytyy 150 käsilaukkua. Todellinen syy löytyi kuitenkin HS:n toisesta jutusta, jonka mukaan "nykyiset viljelymenetelmät tuhoavat planeetan eivätkä pysty tuottamaan riittävästi ravintoa kasvavalle väestölle". 

Jälkimmäisessä edistyspositiivisessa artikkelissa HS esitti viljelymenetelmien aiheuttaman ongelman ratkaisuksi laboratoriossa tuotettua ruokaa, mutta esitti lopulta sen huolen, että miten tuotantopanokset - elatusaineet, energinantarve, bioreaktorit, tuotantorakennukset ja jätteet - lopulta vaikuttaisivat planeettaamme. Ja tämä avasi todellisen ongelman.

On nimittäin niin, että jatkuva väestönkasvu - jollainen ihmiskunnan lukumäärään maapallolla edelleen liittyy - tekee tyhjäksi parhaatkin keinot ratkaista maapallon rajallisen pinta-alan asettamat rajoitteet. Siten ainoat kestävät ratkaisut maapallon eliökunnan ja viime kädessä ihmisen tulevaisuuden kannalta ovat joko väestönkasvun rajoittaminen tai tiedepositiivisesti uusien maailmojen valloittaminen avaruudesta. 

Koska jälkimmäinen ei näytä mahdolliselta vielä pitkiin aikoihin - jos koskaan - alkaisi edellä siteerattujen juttujen perusteella olla jo melkoinen kiire turvautua ensimmäiseen. Koska maapallon väestönkasvu kuitenkin tapahtuu lähes pelkästään kehitysmaissa, mutta ymmärrys ongelmasta on sijoittunut lähinnä länsimaihin, olemme eräänlaisen post-imperialistisen dilemman edessä.

Tarkoitan sillä sitä, että iso osa länsimaiden ihmisistä katsoo Euroopan imperialistisen historian niin raskaaksi, että se estää meitä puuttumasta kehitysmaiden elämään millään muulla tavalla kuin syytämällä sinne länsimaista kerättyä rahaa ja ruoka-apua, jotka vain pahentavat ongelmaa. Tai avaamalla rajamme noille ihmisille saapua elämään meidän omissa yhteisöissämme, mikä sekä pahentaa globaalia ongelmaa että tekee meidänkin elämästämme entistä hankalampaa. 

Toisin sanoen vallitsevassa post-imperialistisessa ilmapiirissä ainoat tehokkaat keinot eli esimerkiksi väestönkasvusta kärsivien maiden kehitysavun sitominen väestönkasvun hidastamiseen, katastrofiavun lopettaminen tai vapaan liikkuvuuden vaikeuttaminen ovat mahdottomia toteutettaviksi. Näin ollen näyttää, että viime kädessä eurooppalaisten historia tekee mahdottomaksi ratkaista näkyvissä oleva ennennäkemätön ihmiskunnan katastrofi.

Mielenkiintoinen nyanssi tässä on se, että juuri ne ihmiset, jotka ovat eniten huolissaan maapallon ja sen eliökunnan tulevaisuudesta ovat juuri niitä samoja, jotka vastustavat viimeiseen saakka globaalin väestökasvukatastrofin tehokkaita ratkaisukeinoja ja esittävät tilalle liian hitaasti vaikuttavia (vaikka teoriassa kyllä toimivia) tapoja, kuten tyttöjen kouluttamista tai vapaaehtoista patriarkaalisesta kulttuurista luopumista kehitysmaissa.

Lisäksi nämä ihmiset elävät vahvasti omassa suljetussa kuplassaan, jossa hyvät ovat hyviä teoistaan riippumatta. Tästä erinomaisen esimerkin tarjosi MTV3, jonka Vihreän puolueen piirihallituksen jäsenille tekemän kyselyn mukaan Pekka Haavisto (vihr) on toiminut kahden kolmasosan mielestä erittäin hyvin ulkoministerinä. Näin siitä huolimatta, että perustuslakivaliokunta totesi hänen rikkoneen lakia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kolmannes pinta-alasta on suojeltava
Poliittinen korrektius vie harhaan
Ylimenopäivä on pohjimmiltaan valeuutinen