Kirsi Piha ja Ano Turtiainen ne yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppiin!

Suomalaiset suuret oppositiopuolueet ovat kovin erilaisilla kursseilla. Siinä missä perussuomalaiset ovat hitsautumassa yhtenäiseksi konservatiivi-oikeistolaiseksi puolueeksi, ovat kokoomuslaiset keskenään ilmiriidoissa. 

Näistä kehityslinjoista avautuvat myös eiliset poliittiset henkilöratkaisut. Niistä merkittävämpi on takavuosien poliittisen tähdenlennon Kirsi Pihan (kok) kieltäytyminen Helsingin pormestariehdokkuudesta. 

Piha valaisi päätöksensä taustoja seuraavasti: "jos en olisi varma siitä, että valtaosa kokoomuslaisista ajattelee samaan suuntaan kokoomuslaisuudesta kuin itse, en voisi olla tässä puolueessa. On toinen asia kuitenkin pystyä edustamaan pormestariehdokkaana sitä arvojen kirjoa, joka tällä hetkellä kokoomuksessa on."

Pihan on tulkittu kritisoineen puolueen arvokonservatiivista siipeä, johon kuuluvat esimerkiksi Wille Rydman ja Atte Kaleva, jotka tunnetaan mm. kokoomuslaisiksi kriittisistä maahanmuuttopoliittisista näkemyksistään. Piha puolestaan avaisi ovet kaikille tulijoille, koska puolet Helsingin bussikuskeista on maahanmuuttajataustaisia. Hän haluaisi myös tehdä Helsingistä pohjoismaisen edelläkävijän ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Käytännössä Pihan ehdokkuus lienee ollut seurausta Helsingin tilanteesta, jossa Kokoomuksen ainut varteenotettava haastaja suurimman puolueen asemasta on Vihreät: Pihahan voisi kilpailijan kanssa samansuuntaisten poliittisten linjaustensa takia viedä näiltä ääniä. Niinpä hänen kieltäytymisensä ehdokkuudesta tarkoittanee pääkaupunkimme siirtymistä Vihreiden käsiin. 

Eilisen päivän toinen poliittinen henkilölinjaus eli Ano Turtiaisen erottaminen Perussuomalaisista oli ainakin lyhyellä aikavälillä vähemmän merkityksellinen. Omalta osaltaan se kuitenkin linjasi sitä eroa, joka vallitsee hänen entisen puolueensa ja maamme marginaalisen äärioikeiston välillä.

Turtiainenhan oli jo aiemmin erotettu puolueen eduskuntaryhmästä, eikä hänen poliittisilla linjauksillaan ole ollut sen jälkeen juurikaan yhtymäkotia halla-aholaisten kanssa, päinvastoin. Tähän Turtiainen on myös itse viitannut, tosin ylitulkiten suorastaan harhaisesti omaa merkitystään.

Selvää kuitenkin on, että Turtiaisen käytös - viimeisimpänä piittaamattomuus kansanedustajien koronaturvallisuudesta ja puhemiehen uhkailu - on arveluttanut monia sellaisia äänestäjiä, joita Perussuomalaisten poliittinen linja on sinänsä kiinnostanut. Nyt tuo este on poissa, joten saattaa hyvinkin käydä siten, että puolue saa Turtiaisen erottamisen seurauksena pienen kannatuslisäyksen kuntavaaleja ajatellen. 

Ei liene pelkästään spekulointia, että osa näistä äänistä valuu Kokoomukselta Kirsi Pihan eroamisilmoitukseen liittyvien kannanottojen jälkeen. Onhan selvää, etteivät puolueen kansallismieliset arvokonservatiivit sulata helposti syytöksiä, joita esimerkiksi Hanna Gullichsen (kok) tuli samassa yhteydessä lausuneeksi.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että molemmat henkilöpäätökset vaikuttavat samaan - Perussuomalaisia suosivaan ja Kokoomusta pudottavaan - suuntaan poliittisen oikeiston sisällä. Jopa niin saumattomasti, että vanhaa lastenlorua mukaillen voitaisiin riimitellä seuraavasti: Kirsi ja Ano ne yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppiin...

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:  
Taposen ja Turtiaisen Twitter-sanailu on vietävä oikeuteen
Mikä kokoomusta vaivaa, kun kannatus ei tahdo nousta?
Ville Rydman kaipasi tervettä järkeä

Mistähän näissä on kyse?

Suomen perustuslain mukaan jokaisella maamme kansalaisella on oikeus palata kotimaahansa. Niinpä esimerkiksi Syyriassa ISIS:in islamistisen hirmuhallinnolle palveluksia tehneet henkilöt ovat voineet vapaasti palata Suomeen. 

Eikä pelkästään näin, vaan joitain heistä on jopa haettu kotimaahan veronmaksajien kustannuksella. Toki niin, että naiset ovat pääseet tänne lastensa siivellä eli lapsillaan ratsastamalla. Suomen Unicefin ja Amnestyn mukaan kyse on myös kansainvälisten sopimusten vaatimuksista.  

Tuoreen uutisen mukaan nyt on kuitenkin käynyt niin, että sikäläinen ISIS-vaimo ei voi palata saarivaltakuntaan. Eikä hänen annettu edes pitää maansa kansalaisuutta, minkä seurauksena naisella ei ole enää minkäänlaista kotimaata. 

Nainen etsii nyt oikeutta, johon voisi valittaa brittien päätöksistä. Jääkäämme siis seuraamaan, löytyykö maailmasta oikeutta, jolla olisi ymmärrystä terroristien vapaaehtoisille palvelijoille.

* * *

National Snow & Ice Data Center (NSIDC) seuraa pohjoisen napajään kehitystä. Ja minä puolestani seuraan sen nettisivuja, koska olen havainnut (esimerkki ja toinen), että maanpinnalta mitatut ja myös satelliittimittauksin määritetyt lämpötilat vaihtelevat jälkikäteisesti. Lisäksi ilmaston lämpeneminen on mallien mukaan nopeinta juuri arktisella alueella. 

Nyt on kuitenkin niin, että NSIDC:n tilastosivu ei ole päivittynyt kunnolla viikkoon. Äsken sitä katsoessani pohjoisen merijään laajuus oli kuvaajan mukaan kuitenkin suorastaan romahtanut helmikuun 21. päivänä. Kun klikkasin kyseistä päivämäärää siihen ilmaantui keltaisilla tikkukirjaimilla teksti "NO DATA".

Jatkossa onkin jännittävä seurata, mitä tilastolle tapahtuu sitten kun se aikanaan jälleen päivittyy. Ja verrata jään pinta-alasta kertovia tilastoja niihin tilastoihin, joita olen aiemmin tallentanut omalle tietokoneelleni. 

Toivon tieteellisen rehellisyyden nimissä todella, ettei jään historiallinen kehitys ole tilastojen päivittyessä muuttunut suhteessa tallentamaani (ja tämän blogin aiempiin kirjoituksiin dokumentoituun) menneisyyteen.

* * *

Suomessa hallitus on viime viikolla tehnyt päätöksiä, joilla on tarkoitus painaa alas koronavirustartuntojen määrä. Tämä on tietenkin ymmärrettävää nykyisessä tilanteessa, jossa määrät ovat lähteneet nopeaan kasvuun. Maamme lehdistö on puolestaan näiden lukujen varjossa kauhistellut sitä, kuinka ihmiset ovat väsyneet noudattamaan entisiäkin rajoituksia (esimerkki).

Itse kirjoitin neljä päivää sitten ajatuksia SARS-CoV-2-viruksen evoluutiosta. Siihen tekemäni laskelmat (ensimmäinen taulukko) osoittavat, mistä syystä virustartunnat ovat lähteneet uudelleen lisääntymään. 

Ja ei, kyse ei ole pelkästään - jos ollenkaan - ihmisten väsymisestä, vaan siitä, että virus on muuttunut entistä helpommin tartuttavaksi, minkä seurauksena se leviää aivan oleellisesti tehokkaammin kuin alkuperäinen virus. Ja juuri siksi tautitapausten pitäminen hallituksen tahtomissa määrissä edellyttää ihmisten kanssakäymiselle aiempaa tiukempia rajoituksia. 

Mutta miksi tätä asiaa ei kerrota julkisuudessa, vaikka aivan varmasti myös THL:n tutkijat tietävät tämä asian aivan yhtä hyvin kuin minäkin? Eli mistä ihmeestä tässä asiassa oikein on kyse?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SARS-CoV-2 on muuttumassa virusfossiiliksi
Mitä tehdä terroristivaimoille ja heidän lapsilleen
Ylen valeuutinen vai ainoastaan huolimattomasti tehty esitys?

Hyviä metsäuutisia

Suomen metsäteollisuus eli pitkään paperin varassa. Se perustui pitkäkuituiseen havuselluun ja tarjosi kohtuullisen voittomarginaalin. Vähän kuin olisi ollut lupa painaa rahaa. 

Sitten tuli tietotekniikka ja paperin kulutus alkoi vähentyä. Metsäklusteri reagoi tuotekehitykseen satsaamalla ja sulkemalla kannattamattomia tehtaita. Reagointi tapahtui kuitenkin sen verran myöhässä, että maamme muuttui ennen kaikkea sellunkeittokeitaaksi siltä osin kuin hakkuista kertyy tukkia pienempää puutavaraa.

Tosiasia kuitenkin on, että uusia tuotteita alkaa vähitellen tulla markkinoille. Yhtenä niistä ovat puusta tehdyt vaatekuidut, joiden uudesta läpimurrosta kertoi esimerkiksi MTV3. 

Uutisen mukaan jyväskyläläinen vaatekuituja valmistava Spinnova avaa teollisen mittakaavan kuitutehtaan tehtyään sopimuksen ruotsalaisen H&M:n kanssa. Suomalaisten metsänomistajien kannalta päätöksessä on kuitenkin pieni kupru, sillä tekstiilikuitu tehdään Iltalehden mukaan nimittäin eteläamerikkalaisesta sellusta. 

Ei kuitenkaan syytä huoleen. Tässäkin asiassa voi nähdä hyviä puolia. 

Sellainen on ainakin suomalaismetsien säästyminen hakkuilta: vuonna 2019 meillä hakattiin 71,8 milj. kuutiometriä puuta, joka on vajaat 70% metsiemme kasvusta. Siten koskemattomaksi jäi yli 30% metsänkasvusta, jonka voi halutessaan nähdä vastaavan Suomen osuutta EU:n suojelutavoitteesta. Tämän soisi myös maamme hallituksen ymmärtävän ja käyttävän hyväkseen neuvotteluissa ylikansallisen keskushallintomme kanssa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pääministeri Marin otti sulan hattuunsa, mutta vihreät nikottelevat
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Kohti muovitonta yhteiskuntaa

. 

Vanhat normit säilyvät ja näkyvät pitkään

Kiina on nykyisin maailman toinen suurvalta. Siksi myös jokaisen suomalaisen on hyvä tutustua sikäläiseen elämänmenoon ja kulttuuriin. 

Siihen liittyen kirjoitin aikanaan kuinka ei ole lainkaan sattuma, että teollinen vallankumous tapahtui juuri Pohjois-Euroopassa. Tuolloin kirjoitukseni perustui tieteelliseen julkaisuun, jonka mukaan kiinalaiset riisin- ja vehnänviljelijät erosivat toisistaan siten, että vehnänviljelijöiden jälkeläiset olivat ajatuksiltaan analyyttisempiä ja yksilökeskeisempiä kuin riisinviljelijöiden nuoriso. Eli muistuttivat ajattelultaan eurooppalaisia.

Huomasin eilen uuden aiheeseen liittyvän tieteellisen artikkelin, jossa oli jälleen tutkittu kiinalaisia riisin- ja vehnänviljelijöitä. Sen tulosten mukaan niissä Kiinan osissa, joissa on perinteisesti viljelty riisiä vallitsevat selvästi tiukemmat sosiaaliset normit kuin vehnänviljelyalueilla. Ja nämä erot ovat jopa suurempia kuin alueiden kaupungistumisesta tai taloudellisesta kehittyneisyydestä johtuvat erot.

Tutkijat selvittivät myös sitä, kuinka riisinviljelyn historiallinen yleisyys vaikuttaa eri valtioissa vallitsevien arvojen sitovuuteen. Tulokset olivat selviä: mitä selkeämmin maan historia sitoutui riisinviljelyyn, sitä tiukemmat ja yhteisöllisemmät sosiaaliset normit siellä vallitsivat. Harmi kyllä, Suomi ei ollut mukana vertailussa.

Tiukkojen arvojen parissa elävät ihmiset priorisoivat sosiaalista järjestystä, ovat itsekriittisempiä ja käyttävät esimerkiksi huumeita vähemmän kuin väljien normien hallitsemissa yhteisöissä. Toisaalta tiukat normit ehkäisevät luovuutta, mikä on todettu myös Kiinan historiallisilla riisialueilla, joilta haetaan merkitsevästi perinteisiä vehnäalueita vähemmän uusista innovaatioista kertovia patentteja. Tiukkoja normeja noudattavat yhteisöt saattavat kuitenkin tuottaa tehokaasti sellaista kasautuvaa kehitystä, jossa jo olemassa olevia innovaatioita kehitetään systemaattisesti paremmiksi.  

Tämän kanssa yhdensuuntaisesti kiinalaiset innovaatiokeskukset sijaitsevat historiallisilla vehnäalueilla. Ne ovat todennäköisesti myös helpompia seutuja muuttajille, koska löyhempiin arvoihin on helpompi sopeutua. 

Jos ja kun historiallisella maanviljelyllä on Kiinassa edelleen näin suuri merkitys, herää kysymys siitä, kuinka kauan kestää ennen kuin riisinviljelijöiden ja vehnänviljelijöiden jälkeläisten arvot yhtenäistyvät. Tämä kysymys on tietenkin tulevaisuuden tutkijoiden selvitettävä, mutta on merkillepantavaa, että riisinviljelijöiden kulttuuri näkyy edelleen esimerkiksi opiskelijoiden ja Starbucksissa kahvittelevien kiinalaisten käytöksessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kirsi Liimatainen uskoo edelleen sosialistiseen utopiaan
Oppiiko suomalainen, kun kiinalainen opettaa Afrikassa?
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?

Teini-ikäisten tyttöjen vanhemmille

Olen ollut huomaavinani, ettei lehdistössämme ole viime aikoina juurikaan mainittu maahanmuuttajista seksuaalirikosten yhteydessä. Lienevätkö kuitenkaan kokonaan loppuneet, koska tänä aamuna lukemassani Iltalehden jutussa useista seksuaalirikoksista epäilty mies totesi, että "epäilin kun hän kysyi miksi olen Suomessa". 

Niinpä päätin katsoa yhdestä maahanmuuttajien rikosuutisia kokoavasta lähteestä, eli Hommafoorumilta juttuja pikkurikoksista Suomessa. Siellä oli linkitetty pari päivää sitten Ilta-Sanomissa julkaistu artikkeli, jonka mukaan "Lapin käräjäoikeus oli tuominnut lokakuussa 2020 Nematollah Nazarin 2 vuoden 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä."

Samasta lähteestä löytyi myös linkki vajaan parin viikon takaiseen Iltalehden juttuun, jossa kerrottiin bussipysäkillä 15-vuotiaan raiskanneesta nuoresta miehestä. Samaan yhteyteen oli linkitetty myös Kansalaisen uutinen, joka tiesi, että "Naghi Mohammadi pakotti toukokuussa 2016 väkivaltaa käyttämällä 15-vuotiaan asianomistajan sukupuoliyhteyteen bussipysäkin kopin takana". 

Noin viikkoa aiemmin oli Kansalainen kertonut myös, että "kolmikymppinen afgaani tapasi 16-vuotiaan tytön Tampereella aamuyöllä. Afgaani pyysi tytön asunnolleen tamperelaiseen lähiöön polttelemaan kannabista. Asunnolla afgaani aloitti lähentelyn, johon tyttö suhtautui kielteisesti. Tyttö sanoi, ettei ´halua tämmöistä´ ja työnsi afgaanin kättä pois. Tästä mies vain yltyi, veti tytön housut alas ja raiskasi." 

Tämä riittänee tähän, sillä jo ylle keräämieni tapausten valossa on selvää, ettei merkittävä osa humanitaarisista maahanmuuttajistamme ole lopettanut seksuaalirikoksiaan. Sen sijaan yksikään valtamediamme ei näyttäisi uutisoivan näistä kovinkaan systemaattisesti, vaan kertoo tapauksista harvakseltaan. Ja silloinkin usein rikollisen etnisen taustan salaten. 

En tiedä onko se tarkoituksellista vai ei mutta on selvää, että se synnyttää suurelle osalle suomalaisista käsityksen, jonka mukaan maahanmuuttajien raiskausrikollisuus olisi laantunut oleellisesti. Näkemyksen virheellisyyden vahvistaa myös tilastotieto, jonka mukaan vuonna 2019 tehdyistä raiskauksissa 37,6 prosentissa oli epäiltynä ulkomaalainen.

Mielestäni ainakin teini-ikäisten lasten vanhempien olisi syytä tiedostaa edelle kirjoittamani asiat jo pelkästään siksi, että he voivat vaikuttaa asiaan vajaan kahden kuukauden kuluttua järjestettävissä kunnallisvaaleissa. Näin siksi, että suomalaisten puolueiden välillä on oleellisia eroja suhteessa humanitaariseen maahanmuuttoon ja sen vääjäämättömiin seurauksiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Ei tarvitse olla vihainen maahanmuuttajille, vaikka he välillä raiskaavat yhden tai kaksi pikkutyttöä"
Löytyykö vastuunkantajaa?
Maahanmuuttajien yliedustus raiskauksissa on tilastotietojakin suurempi

SARS-CoV-2 on muuttumassa virusfossiiliksi

Koronavirus SARS-CoV-2 on nopeasti muuttamassa muotoaan Suomessa. Pääkaupunkiseudulla jo 75% uusista tartunnoista on alkuperäisestä viruksesta mutatoitunutta uutta muotoa eli niin sanottua brttimuunnosta. 

Tämä johtuu siitä, että mutaation kautta syntyneen uuden virusmuodon tartuttavuusluku on 1,5-kertainen verrattuna alkuperäiseen virukseen. Se tarkoittaa sitä, että siinä missä vanha virus tartuttaa yhden ihmisen, tartuttaa uusi virus puolitoista ihmistä. 

Koska yhteiskunnan näyttävät taloudellisista syistä pyrkivän lähinnä virustapausten määrien stabiiliuteen, tämä tarkoittaa sitä, että niillä rajoituksilla, joiden seurauksena tartuntojen määrä säilyy vakaana, se kääntyy uuden virusmuodon toimesta jyrkkään eksponentiaaliseen kasvuun. Seuraavassa on tätä kuvaava lukusarja, joka lähtee sellaisesta kuvitteellisesta tilanteesta, jossa maassa on 100 tapausta päivittäin, joista 90 alkuperäisen ja kymmenen uuden viruksen aiheuttamaa.

Nähdään, että vaikka viruksen uusi muoto lisääntyy paljon tehokkaammin kuin alkuperäinen, säilyy myös jälkimmäisen populaatio vakaana. Tämä kehityskaari ei kuitenkaan tule toteutumaan Suomen kaltaisessa maassa, vaan yhteiskunta kiristää toimiaan viruksen leviämsen estämiseksi. 

Jos se tekee sen siinä vaiheessa kun virustartuntojen määrä on kaksinkertaistunut - eli päivänä 30 - ja kiristää yhteiskunnan rajoituksia niin paljon, ettei evolvoituneen viruksen määrä enää kasva, muttei pienenekään, tapahtuu seuraavaa.

Näemme, että alkuperäinen virus katoaa vähitellen kokonaan ja muuttuu siten SARS-CoV-2-fossiiliksi. Tätä kutsutaan evoluutioksi. Samalla koronatapausten kokonaismäärä laskee hiukan. 

Aiemmin SARS-CoV-2 viruksen evoluutiossa on ollut ainakin yksi - ja todennäköisesti useampia - ihmiseen liittyvää evolutiivista muutosta. Ensimmäinen oli se, kun virus muuttui sellaiseksi, että se ylipäätään pystyi tarttumaan ihmiseen. 

Näitä mutaatioita on todennäköisesti tapahtunut historian kuluessa lukemattomia kertoja, mutta koska näin syntynyt virus ei (luultavasti) pystynyt siirtymään ihmisestä toiseen, ei tapauksiin kiinnitetty sen kummempaa huomiota. Nykyisen pandemian syntymiseen tarvittiin nimittäin lisämutaatio, jonka seurauksena virus pystyi siirtymään ihmisestä toiseen. 

Näitäkin mutaatioita tapahtui todennäköisesti lukemattomia kertoja, mutta niiden tartuntaketjut katkesivat alkuunsa, koska virus tarttui huonosti ihmisen välillä. Jossain vaiheessa kuitenkin mahdollinen muuttui toistojen kautta välttämättömyydeksi ja ihmisestä ihmiseen tarttuva virus pääsi leviämään useampiin ihmisiin, sai ehkä tarttumiskykyä parantavia uusia mutaatioita ja lopulta levisi ensin Kiinaan ja myöhemmin koko maailmaan. Oli siis syntynyt se virus, joka havaittiin ensimmäistä kertaa vuonna 2019 ja joka on nyt siirtymässä evoluution välivaiheeksi eli eräänlaiseksi fossiiliksi. 

Kaikkea edellä kuvattua evoluutiota ajanut luonnonvalinta on perustunut käytännössä pelkästään viruksen leviämistehokkuuteen. Tämä valintapaine on kuitenkin rokotusten ja/tai tartunnoista syntyneen laumaefektin seurauksena saamassa seurakseen uuden ja yhä tärkeämmäksi muodostuvan luonnonvalintapaineen. 

Tarkoitan sellaisia viruksia, joihin rokotettujen tai aiemmin tartunnan saaneiden ihmisten immuunijärjestelmä ei tehoa. Jos ja kun sellaisia syntyy, aloittavat ne uuden tehokkaan leviämisen ihmisten joukossa. Ja silloin tarvitaan uusia tehokkaita toimia.

Niistä nopein on yhteiskunnan sulkeminen jälleen siten, että viruksen leviäminen hidastuu. Samalla kehitetään uusi rokote, joka torjuu uudenlaista virusta. Siihen kuluva aika riippuu siitä, halutaanko näiden virusten teho ja turvallisuus testata aivan uuden rokotteen tavoin, vai luotetaanko siihen, että esimerkiksi RNA-rokotteen turvallisuus säilyy tarvittavasta sekvenssin muokkauksesta huolimatta.

Entä voisiko SARS-CoV-2-virukseen syntyä mutaatioita, joiden seurauksena se muuttuisi entistä tappavammaksi. Tämä on toki mahdollista ja ehkä todennäköistäkin, mutta on vaikea nähdä luonnonvalinnan suosivan sellaista virusmuotoa. Siten se ei tule koskaan leviämään.

Tämä johtuu siitä, että kovin sairas ihminen on huono virusten levittäjä, kuten esimerkiksi ebola-viruksen tapaus on osoittanut. Se kyllä aiheuttaa silloin tällöin tappavia epidemioita, mutta ne eivät koskaan leviä maailmanlaajuisiksi pandemioiksi. 

Jääkäämme siis seuraamaan, kuinka SARS-CoV-2-virus kehittyy jatkossa. Ja saako se seurakseen eläinmaailmasta ihmiseen siirtyviä uusia koronaviruksia, jotka ovat joko leviämiskykyisempiä tai tappavampia kuin nykyinen pandemiavirus. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koronaviruksen evoluutiosta nyt ja tulevaisuudessa
COVID-19 ja neandertalilaiset
Koronaviruksen tulevaisuus

Kansan uutisten vieras valaisi vasemmiston maailmankuvaa

Kansan uutiset oli kutsunut viikonloppuna sunnuntaivieraakseen taloustieteen ja politiikan tutkimuksen opiskelijan. Tämän mukaan asuntosijoittajat ja vuokranantajat ovat parasiitteja. 

Vieraileva opiskelija kyseli myös, että miksi ylipäänsä on sallittua tehdä rahaa ihmisen perustarpeilla, kuten asumisella? Ja yllytti vuokralaisia liittymään yhteen vuokralaisliitoiksi, jotka voisivat halutessaan päättää joukolla olla maksamasta vuokraa. Näin vuokralle antajan olisi vaikeampi häätää heitä.

Juttu herätti tuoreeltaan keskustelua sosiaalisessa mediassa. Kyseltiin esimerkiksi sitä, että koskeeko parasiitti-nimitys myös kiinteistösijoittajayhtiö Kojamoa, jonka tuotot ammattiyhdistys saa nostaa verovapaana tililleen. Vastausta en huomannut kysymykseen annetun. 

Omalta osaltani jäin miettimään tuota parasiitti-nimityksen käyttöä. Onhan viime aikoina painotettu kovasti sitä, ettei ihmisistä saisi käyttää halventavia nimityksiä. Nyt kuitenkin Kansan uutisten vierailijaopiskelija tuli kutsuneeksi myös minua parasiitiksi, koska olen perinyt yksiön, jota en myynyt pois, vaan tein siihen remontin ja vuokrasin odottamaan mahdollista omaa käyttöä.  

Oleellista tässä kaikessa on kuitenkin se, että Kansan uutisten vierailija kuvasi valaisevasti sitä ajattelutapaa, joka vallitsee vasemmiston parissa. Ja siten vahvisti käsitystäni siitä, että tuon aatteen yhtenä - tai mahdollisesti jopa pääasiallisena - perusteena on syvällinen kateus niitä kohtaan, joilla on varallisuutta. Jopa siihen mittaan asti, että heitä voi kutsua parasiiteiksi ja suunnitella joukkovoiman käyttämistä heidän omaisuutensa ottamiseksi käyttöön ilman korvausta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Muka-suvaitsevainen, muka-älyllinen ja muka-sivistynyt
Martti Häikiö ja punainen vallankumous

Oberstdorfin kisaennakko

Oberstdorf on Saksan eteläisin kunta, joka sijaitsee Allgäun Alpeilla Baijerin osavaltion lounaisosassa Saksassa. Kunta sijaitsee noin 800 metrin korkeudessa  ja sen maisemaa hallitsevat Nebelhornin ja Fellhornin huiput. Kunnalla on meikäläisittäin sikäli mielenkiintoinen historia, että kolmikymmenvuotisen sodan aikana Ruotsin suurvalta-armeija - mukanaan epäilemättä myös suomalaiset - terrorisoi paikkakuntaa. 

Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailut ovat alkamassa Oberstdorfissa. On siis jälleen tullut aika spekuloida suomalaisten maastohiihtäjien menestysmahdollisuuksilla muun maailman parhaita vastaan. Pärjäämmekö paremmin kuin kaksi vuotta sitten, vai onko edessä vieläkin katkerampia hetkiä?

Käyn siis jälleen läpi joukkueemme mies mieheltä ja nainen naiselta. Ja pidän sitä tehdessäni yllä realismia lievään optimismiin puettuna. Sekä toivon, että saamme yhtä miellyttäviä yllätyksiä kuin viikko sitten päättyneistä alle 20-vuotiaiden vastaavista karkeloista.

Aloitetaan siis meidän terävimmästä syömähampaastamme Iivo Niskasesta. Hän on ehdoton mitalisuosikki kisat päättävällä perinteisellä hiihtotavalla sivakoitavalla viiden peninkulman matkalla. Valitettavasti vain Iivon aseet saattavat jäädä tylsiksi Alexander Bolshunovia vastaan, koska tämä on Iivon lailla kestävyysihme, mutta loppusuoralla selvästi suomalaista vahvempi. 

Niinpä veikkaukseni on, että Niskanen ottaa päätösmatkalta hopeaa. Lohdutuksena meille kaikille tämän realismin edessä on se, että on jopa realistista odottaa norjalaisten jäämistä kokonaan mitaleiden ulkopuolelle tai ainakin "vain" kipuamista matalimmalle pallille.

Iivolta voi odottaa myös muilla kestävyysmatkoilla hyviä hiihtoja. Niistä yhdistelmäkilpailu on hänelle vahvempi kuin 15 km vapaa. Siltäkin matkalta mitali olisi kuitenkin yllätys, joten veikkaan Niskaselle yhdistelmähiihdossa sijoitusta kuuden joukkoon ja vapaalla kymmenennen tienoille selviämistä. Nämä ovat kuitenkin juuri niitä matkoja, joilla Niskasella on realistinen mahdollisuus positiivisiin yllätyksiin.

Joukkueen toinen perinteisen hiihdon spesialistimies on Ristomatti Hakola. Hän tuli hiihtomaailmaan puhtaana sprinttihiihtäjänä, mutta miehen vauhti ei ole enää viime aikoina riittänyt parhaita vastaan. Siten hyvänä onnistumisena voidaan pitää sijoittumista 12 parhaan joukkoon. 

Toisin kuin sprintissä, on Hakolan meno vuosien mittaan parantunut pidemmillä matkoilla. Siten hänellä olisi 15 kilometrin perinteisen kisassa jopa mitalin mahdollisuus, mikäli sellainen hiihdettäisiin Oberstdorfissa. Mutta kun ei hiihdetä. 

Sen sijaan perinteisellä hiihdetään viisi peninkulmaa, mikä lienee Hakolalle liikaa, paitsi jos silloin sattuu yllättämään lumisade, jolloin matka taaperretaan hissukseen. Silloin Risen sprinttiominaisuudet pääsevät esille ja jopa mitali on mahdollisuuksien rajoissa. Vapaalla viidellätoista ja yhdistelmähiihdossa mies on ynnä muiden joukossa - mikäli edes pääsee hiihtämään niitä.

Tämän kauden komeetta, varsinkin viime vuoden puolella, oli Joni Mäki. Hänellä, samoin kuin ikätoveri Lauri Vuorisella, on perinteisen sprintissä mahdollisuus aina kuuden parhaan joukkoon. Toistaiseksi hänen taktinen osaamisensa on kuitenkin ollut sen verran heikkoa, ettei miehelle voi mitenkään ennustaa mitalia. Tässä asiassa voi kuitenkin hyvillä mielin toivoa olevansa väärässä. Vuorisella taas en usko nopeuden riittävän mitaleille. 

Joni Mäki - toisin kuin Vuorinen - omaa menestysmahdollisuudet myös 15 km vapaan kilpailussa. Siinä hän taistelee hyvänä päivänä kymmenen joukkoon pääsystä, mutta realistisempaa on veikata miestä sijojen 10 ja 20 välille. Yhdistelmähiihdossakin Mäki lienee kahdenkymmenen joukossa, mikäli pääsee hiihtämään. 

Myös Perttu Hyväristä voi odottaa sijoille 10 - 20 kaikilla matkoilla 15 kilometristä ylöspäin, ellei kunto ole tehnyt äkillistä hirmuhypähdystä ylöspäin. Mitali ei siinäkään tapauksessa ole hänelle realistinen tavoite.

Miesten joukkueeseen kuuluu edellisten lisäksi Juho Mikkonen, Markus Vuorela ja Lauri Lepistö. En näe, että heistä kenelläkään olisi edes huippupäivänä mahdollisuuksia mitaleille tai edes kymmenen parhaan joukkoon. Toivottavasti he kuitenkin saavat - mikäli ladulle pääsevät - aikaiseksi kauden parhaita hiihtojaan ja osoittavat pessimismini aiheettomaksi. 

Naisten puolella ei juuri valopilkkuja ole nähtävissä. Krista Pärmäkoskella on ohuenohuet mitalimahdollisuudet, mikäli hänen menonsa on parantunut oleellisesti kauden aiemmista kilpailuista. Realismia lienevät kuitenkin sijoitukset kymmenen joukossa kestävyysmatkoilla, erityisesti kisat päättävällä kolmellakympillä. Sprinttiä hän tuskin hiihtää.

Joukkueen suurin jokerikortti saattaakin Pärmäkosken sijaan olla Johanna Matintalo, joka voitelun onnistuessa ja täydellisen päivän sattuessa saattaa hiihtää 30 km perinteisellä yllättävän lähelle mitalisijoja - ehkä jopa viiden parhaan joukkoon. 

Muista hiihtäjistämme Jasmi Joensuu luo Matintalon ohella valoa tulevaisuuteen ja saattaa hyvänä päivänä sijoittua sprintissä kymmenen joukkoon. Muista suomalaisista tuskin on samalla tasolle millään matkalla. 

Maamme naishiihdon tason suhteen kuvaavaa on, että yli nelikymppinen Riitta-Liisa Roponen mahtui joukkueeseen - mistä toki kunnia joukkueen vanhimmalle, vaikka hänenkään kohdallaan tuskin puhutaan yhdellä numerolla kirjoitettavista sijoituksista edes vapaalla hiihdettävällä 15 km päämatkalla.

Yksi arvoituksellisimmista hiihtäjistämme on Katri Lylynperä, joka omaa mahdollisuudet Joensuun tavoin kymmenen joukkoon sprintissä. Tämä edellyttää kuitenkin täydellistä onnistumista välinehuollosta ja lisäksi Katrille hyvää päivää. Huonona päivänä hän ei kuitenkaan pääse edes karsinnasta jatkoon.

Opintomatkalla näissä kisoissa on Vilma Nissinen, jolle toivon kilpailuista positiivisia tuntemuksia, jotka kannustaisivat tulevaan harjoitteluun kohti maailman huippua. Sen sijaan Anne Kyllönen on sekoittanut kroppansa todennäköisesti liian vähäisellä levolla ja Laura Monosen parhaat päivät hiihtäjänä ovat jo takana. Siten heistä ei liene hätyyttelemään yksinumeroisia sijoituksia millään matkalla.

Entä joukkuekilpailut eli viestit?

Niistä ehdottomasti mielenkiintoisin on miesten viesti. Joukkue lienee tällä kaudella hyväksi todettu Hyvärinen, Hakola, Niskanen ja Mäki - näillä näkymin tässä hiihtojärjestyksessä. Se lähtee kilpailuun kolmantena mitalisuosikkina Norjan ja Venäjän jälkeen. Lähellä on kuitenkin monia joukkueita, joten sen enempää rikkoontumis- kuin epäonnistumisvaraakaan suomalaisilla ei ole.

Naisten viestijoukkueessa hiihtävät ainakin Johanna Matintalo ensimmäisellä ja Krista Pärmäkoski toisella tai kolmannella osuudella sekä Jasmi Joensuu ankkurina. Viimeisestä viestipaikasta on kova kilpailu ja niihin hiihtäjät ratkaistaneen kisojen aikana. Itse veikkaan neljänneksi viestinaiseksi Riitta-Liisa Roposta, jolloin Pärmäkoski hiihtäisi toisen osuuden. 

Joka tapauksessa naisten mitalimahdollisuudet lienevät menneet Kerttu Niskasen loukkaantumiseen. Siten realismia on taistelu sijoista 4-6 - ja jo nekin edellyttävät hyvää onnistumista. 

Parivistit käydään vapaalla hiihtotavalla, enkä näe kummallakaan Suomen joukkueella niissä menestymisen mahdollisuuksia, etenkään nyt kun Iivo Niskanen ei ole matkasta kiinnostunut, vaan satsaa kaiken menestykseen viidelläkympillä. Pariviestiin ei ole kiinnostusta osoittanut sen enempää myöskään ykkösnaisemme Krista Pärmäkoski. 

Niinpä saattaa olla, että miesten joukkueen muodostavat sprinttiominaisuuksillaan Lauri Vuorinen ja Joni Mäki, ellei vielä jälkimmäistäkin päätetä lepuuttaa pitkää viestiä ajatellen, jolloin hänen tilalleen voitaisiin vaihtaa joku sellainen, jolle ei muuten ole juurikaan muita matkoja tarjolla. Naisten hiihtäjinä pariviestiä vievät samalla perusteella Katri Lylynperä ja Jasmi Joensuu. 

Parivistissä naisten joukkueella saattaa olla tekemistä jo loppukilpailuun pääsemisessä, miesten sen sijaan voi ainakin Vuorinen/Mäki-parivaljakolla olettaa selvittävän ensimmäisen kynnyksen ongelmitta. Loppukilpailussa ei kuitenkaan kannata haaveilla mitaleista.

Mikäli edelle kirjoittamiani tuntuu arvoisasta lukijastani turhan pessimistiseltä muistutan, että kirjoitin tekstin optimismin viittaa ylläni pitäen. Tosiasia kuitenkin on, että maastohiihtomme on juuri nyt jonkinlaisessa aallonpohjassa.

Tilanne ei silti muistuta 20 vuoden takaista, sillä joukkueessa on useita kehityskelpoisia nuoria hiihtäjiä, joista ainakin jonkun voi odottaa nousevan vuoden-parin aikana aivan maailman terävimmälle huipulle. Lisäksi alle 20-vuotiaiden MM-hiihtojen tulosten valossa myös nuorempien miesten ikäluokissa on sellaista lahjakkuutta, jonka pohjalta tulevaisuus näyttää juuri nyt hyvältä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vuokatin kulta
Kuinka tästä eteenpäin, suomalaiset hiihtovaikuttajat?
Seefeldin MM-hiihdot: kisaennakko

64-vuotias professori sai tuomion graffitien piirtelemisestä

Palkittu ja tunnustettu suomalainen sosiologi Vesa Puuronen, joka tunnetaan myös entisenä kommunistina ja nykyisenä Vasemmistoliiton rovaniemeläisenä kaupunginvaltuutettuna on saanut langettavan tuomion graffitien piirtelystä voimalaitokseen. Kyllä - arvoisa lukijani - luit oikein, tuomio tuli graffitien piirtelystä. 

En nyt oikein osaa muotoilla, mitä ajattelen vuonna 1957 syntyneestä miehestä, joka piirtelee graffiteja. Lienee siis parasta, etten lähde sitä kuvailemaan sen tarkemmin. 

Sen kuitenkin sanon, että se huomio, jonka Puuronen on saanut, ei näyttäisi tekevän hänestä vakavasti otettavaa yhteiskunnallista toimijaa tai edes keskustelijaa. Ei, vaikka tulinkin kerran kirjoittaneeksi, että hän olisi puhunut viisaita - vaikka totuuden nimissä taisinkin tehdä hänen sanomisistaan erilaisen johtopäätöksen kuin oli tarkoitettu.   

Sen sijaan nyt kuullun perusteella ei enää kannata ihmetellä, että aiemmissa tempauksissaan Puuronen on onnistunut jopa rinnastamaan Mannerheimin alastomiin naisiin. Arvostelukyvytön mikä arvostelukyvytön.

Vakavasti ottaen on kuitenkin hyvä, että Puuronen pääsi oikeuden päätöksellä korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Piirustuksista aiheutuneita kustannuksia hän joutuu pulittamaan 11 076 euroa ja lisäksi vastapuolen oikeudenkäyntikuluja 3 700 euroa. Lisäksi hänelle tuli sakot ja todennäköisesti myös omia oikeudenkäyntikuluja. 

Jos eilen siis moitinkin maamme oikeuslaitosta, näyttäisi se kuitenkin ainakin joissain asioissa toimivan asiallisesti. Toki Puurosesta kertonee jotain se, että hän on antanut julkisuuteen lausunnon, jonka mukaan hänen tuomionsa "on esimerkki siitä, kuinka lainsäädäntö on ensisijaisesti rakennettu suojaamaan yksityisomistusta". 

Tässä on oikeassa, sillä perustuslaissamme lukee sanatarkasti, että "jokaisen omaisuus on turvattu" - ja hyvä niin. Purnaus viittaa kuitenkin siihen, että Puuronen kaipaisi sellaiseen yhteiskuntaan, jossa kenenkään omaisuus ei ole turvassa - eikä totta puhuen henkikään, kuten miehen aatteen varjolla tapetut 93 miljoonaa ihmistä todistavat. Tähän viittaa myös hänen poliittinen taustansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kommunistiprofessori rinnasti Mannerheimin ja alastomat naiset
Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin
Vesa Puuronen puhuu viisaita

Eikö Suomessa ole oikeutta eikä kohtuutta?

Olaus Petri muotoili jo 1500-luvulla tuomarinohjeen, joka on täysipäisyytensä ansiosta säilynyt yleisohjeena näihin päiviin saakka. Sen mukaan "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan".

Valitettavasti näyttää siltä, etteivät suomalaiset lainsäätäjät ja/tai oikeudenkäynnistä vastaavat viranomaiset tunne historiaa, oikeutta eikä kohtuutta. Tämä kävi jälleen kerran selväksi, kun korkein oikeus ei ottanut käsiteltäväkseen tapausta, jossa vaimo sai avioliitossa vieraan miehen kanssa huorattuaan lapsen, jonka siittäjän hän salasi mieheltään. 

Totuuden kertomisen sijasta nainen huolehti siitä, että kyseinen mies joutui maksamaan vieraan miehen lapsesta elatusmaksuja. Näin päätti hovioikeus siitä huolimatta, että lapsen isä oli tiedossa. 

Nähdäkseni tapauksella ei ole mitään yhtymäkohtaa oikeuteen eikä kohtuuteen. Korkeintaan se on osoitus lainsäädäntömme ammottavasta aukosta tai asian ratkaisseiden oikeusoppineiden kyvyttömyydestä ymmärtää länsimaisen lainsäädännön perusteita.

Asian loppunäytös nähtäneen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Toivoa sopii, että siellä on suomalaista oikeusjärjestelmää parempi käsitys oikeudesta ja kohtuudesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Järkyttävää välinpitämättömyyttä
Oikeus totesi kunniaväkivallan tapahtuneen
Ei tarvetta epäillä kunniamurhan suunnittelua

Koskelan tapaus kielii yhteiskunnan epäonnistumisesta

Nuoret voivat olla äärimmäisen julmia toisilleen. Tästä antoi pysäyttävän esimerkin eilen oikeuteen päässyt Koskelan tapaus, jossa kolme teini-ikäistä tappoi neljännen. 

Tapahtumien oikeudesta välitetty kuvaus on pysäyttävä ja käsittämätön. En pysty käsittämään, mitä uhriksi joutunut nuori on ajatellut lähtiessään kerta toisensa jälkeen pahoinpitelijöidensä matkaan. Enkä sen enempää sitä, mitä kolmen kiusaajan mielessä on mahtanut pyöriä heidän rääkätessään kerta toisensa jälkeen uhriaan. 

Selvää on kuitenkin se, että yhteiskunta on täysin epäonnistunut kaikkien näiden nuorten tapauksessa, sillä eihän tällaista pitäisi päästä tapahtumaan. En nimittäin voi uskoa, etteikö uhrilla olisi ollut jälkiä aiemmista pahoinpitelyistä, enkä usko sitäkään, etteikö tappajien käytöksessä olisi ollut mitään huomiota herättävää. 

Niin tai näin. Tapahtunut on tapahtunutta, eikä tehtyä saa tekemättömäksi. Sen sijaan yhteiskuntana meidän pitäisi skarpata siinä, että kasvatamme nuoremme ymmärtämään tekojensa seurauksia ja opetamme heille länsimaista etiikkaa, johon ei kuulu väkivaltainen huvittelu toisten kustannuksella. 

Tämäkin tapaus menee aikanaan ohi. Tappajat saavat tuomionsa, kärsivät ne ja pääsevät vapauteen. Ne suuret kysymykset tietenkin kuuluvat, että ymmärtävätkö ja katuvatko he aidosti tekoaan eli kasvattaako vankila heistä yhteiskuntaa rakentavia ihmisiä, vai toimiiko se rikollisuuden korkeakouluna. 

Tämän asian pohdintaan antaa kylmäävän lähtökohdan se, että  vuonna 2005 väkivaltarikoksesta vapautuneista vangeista keskimäärin 10 % uusi väkivaltarikoksen ja 16 % jonkin muun rikoksen kahden vuoden seuranta-aikana. Kahdeksastatoista elinkautisen murhasta saaneesta uusijasta peräti 15 on syyllistynyt uuteen, toisen henkeä ja terveyttä vahingoittavaan rikokseen. Jotkut jopa viisi kertaa.

Siten meillä on nyt käsissämme kolme nuorta, joista jokainen tulee kohtuullisen suurella todennäköisyydellä syyllistymään uuteen rikokseen, johon varsin todennäköisesti liittyy väkivaltaa tai jopa hengen riistäminen toiselta. Ja siksi yhteiskuntamme epäonnistuminen näiden nuorten parissa saattaa hyvinkin johtaa uuteen tragediaan. 

Keskeinen kysymys tähän liittyen kuuluukin, että millä keinolla nyt tuomiolla olevat kolme nuorta ihmistä voidaan pitää vankilasta vapautumisensa jälkeen kaidalla tiellä. Onhan heidän tekonsa väkivaltarikos, mutta lisäksi sellainen, johon on ilmeiselvästi liittynyt sairaalloisen sadistisia ja psykopaattisia piirteitä. 

Toisin sanoen heidän persoonallisuutensa näyttäisi vastaavan kuvausta uusiin rikoksiin syyllistyneiden vankien luonteenpiirteistä, eli he ovat piittaamattomia muita ihmisiä kohtaan, heidän on vaikea hallita impulsiivisuuttaan ja heillä on psykopaattisia persoonallisuuspiirteitä. Siten oikeus ja vankeinhoitolaitos ovat sikäli vaikean paikan edessä, että mikäli ne epäonnistuisivat tehtävässään syntyisi sen hintana tulevaisuudessa lisäuhreja.

Toivotan siis viisautta sekä asiaa käsitteleville oikeuden palvelijoille, että mitä todennäköisimmin kolme nuorta haltuunsa saavalle yhteiskunnan koneistolle. Ennen kaikkea odotan heidän pitävän huolen siitä, ettei yhteiskuntamme epäonnistu enää toista kertaa näiden kolmen kohdalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsinkiä terrorisoi 100 - 150 vaarallista nuorta
Väkivaltaisen sarjaseksuaalirikollisen ihmisoikeudet
Tyhmyys pilasi neljän ihmisen elämän

Maria Ohisalo kehotti miettimään vakavasti

MTV3 kertoi, että Juha Sipilän (kepu) hallituksen aikana tehdyt lakimuutokset ovat tuoreen tutkimuksen mukaan vaikeuttaneet turvapaikanhakijoiden asemaa. Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) on asiasta kovin huolissaan ja haluaa suomalaisten miettivän asiaa vakavasti. 

Kun noudatin sisäministerimme ohjetta ja mietin tätä asiaa oikein kovasti, en voinut tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että perussuomalaisten mukanaolo Sipilän hallituksessa oli siis sittenkin ainakin jossain määrin hyödyllistä, vaikkakin vain rajallisessa mitassa. Tutkimuksen mukaan humanitaarisen suojelun poistaminen johti nimittäin tilanteisiin, joissa turvapaikkaa vaille jääneet henkilöt saattoivat pudota kaikkien oleskelulupien ulkopuolelle.

Se on tietenkin hyvä, koska näin yhteiskunta välittää elintasopakolaisille viestin, jonka mukaan he eivät ole tervetulleita maahamme. Eivät ainakaan käyttämällä verukkeena humanitaarista suojelua. Se, että ihminen on mahdollisesti saanut Suomessa viettämänään aikana jonkinlaisen työpaikan ei muuta asiaa miksikään. 

Toivon mukaan viesti on myös mennyt perille mahdollisimman monelle tänne harhautuneelle elintasopakolaiselle ja he ovat ymmärtäneet palata takaisin kotimaihinsa. Valitettavasti kaikki - kuten tutkimuksessa havaittiin - eivät ole näin tehneet, mikä on tietenkin ikävä asia ja edellyttäisi hallitukselta heihin kohdistuvia erityistoimenpiteitä viestin perillemenon varmistamiseksi. 

Se ei kuitenkaan edellytä tutkijoiden tekemään johtopäätökseen, jonka mukaan tähän mennessä pelkkää haittaa aiheuttaneiden maahanmuuttoklusterin keskeisten toimijoiden rahoitusta tulisi kasvattaa ja alan koulutusta lisätä. Ellei kyse sitten ole - vastoin luuloani - poliisin ja rajavartiolaitoksen resurssien lisäämisestä laittomasti täällä oleilevien maasta poistamisen edistämiseksi. 

Miksi sitten olen tätä mieltä? Se lienee ajatuksiani säännöllisesti lukeville selvää, mutta on syytä huomata käsitystäni vahvistanut Iltalehden tuore uutinen, jonka mukaan Ranskan valtio voi jatkossa puuttua tiukemmin esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen kokoontumisiin ja niiden ulkomailta saamaan rahoitukseen. Laki säädettiin siksi, että Ranskassa elää Euroopan suurin muslimivähemmistö, joka on aiheuttanut suuren joukon terroritekoja ja muuta levottomuutta. 

Muslimit tietenkin väittävät lakia hyökkäykseksi yksinomaan islamia ja islaminuskoisia vastaan, mutta tosiasia on, että Ranskan islamilaisella väestöllä on ollut vuosikymmeniä aikaa katsoa peiliin ja huolehtia radikalismin poistamisesta joukossaan. Koska näin ei ole tapahtunut, on valtaväestö lopulta kyllästynyt ja ryhtynyt toimenpiteisiin heidän puolestaan. 

Vanhan sanonnan mukaan "niin makaa kuin petaa". Tämä koskee sekä ranskalaisia että meitä suomalaisia. Niinpä Sipilän hallituksen saavutukset olivat seurausta vuosien 2011 ja 2015 vaalituloksista ja Ohisalon ja kumppaneiden pyrkimykset palauttaa Suomi takaisin Ranskan tielle nykyisen vihervasemmistohallituksen vallassaolosta. 

Nähtäväksi jää, miten suomalaiset reagoivat tähän kevään kunnallisvaaleissa - ja muutaman vuoden kuluttua uutta eduskuntaa valitessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kotouttaminen on myrkkyä maahanmuuttajille
Maria Ohisalolta uusi linjaus
Halla-aho esitti loogisesti pätevät ja älyllisesti rehelliset perustelut

Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta

Verkkouutisten mukaan Saksan vasemmistopuolueen entinen ryhmyri on lausunut omaan viiteryhmäänsä nähden järkeviä sanoja. Vai mitä ajattelette seuraavista näkemyksistä.

"´Se, joka ei ole kanssani samaa mieltä, ei ole toisinajattelija, vaan huono ihminen´. Tällainen ajattelutapa on tyypillistä vasemmistoliberaalille ympäristölle. Vasemmiston pitäisi hylätä tällainen omahyväinen asenne."

"On oltava selvä, että jokainen, joka ei ole samaa mieltä tietyistä mielipiteistä, ei ole missään nimessä natsi".

"Sen toteamisella, että maahanmuuttajia käytetään palkkojen polkemiseen tai että radikaali islam on ongelma Saksassa, ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa. Todellisessa rasismissa on kyse siitä, että ihmisiä vainotaan ja haukutaan erilaisen ihonvärin tai syntyperän vuoksi."

"Kaikkien, konservatiiveista vasemmistolaisiin, jotka ovat kiinnostuneita siitä, että maastamme ei muodostu USA:n tavoin äärimmäisen jakaantunutta, pitäisi saada takaisin kyky keskustella soveliaasti ja kunnioittavasti."

Arvoitukseksi jäi, että miksi kyseessä on entinen ryhmyri. Ja miksi hän tuo esille omat järkevän kuuloiset asenteensa vasta tästä asemasta luovuttuaan. 

Sen sijaan lienee selvää, että hän joutuu ns. paskamyrskyn silmään samaan tapaan kuin vaikkapa vasemmistotaustaiset Pirkko Saisio tai Kari Peitsamo meillä Suomessa. Myös he tulivat sanoneeksi tosiasioita, jotka kiistetään nykyisessä vasemmistossa suupielet vaahdossa ja silmälaput silmillä huutaen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksalainen dilemma
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen
Fanatismismi, Pirkko Saisio, HS ja sikaporsas

Jälkiviisautta

Helsingin sanomat kirjoitti siitä, kuinka monien maiden koronaepidemia on hidastumassa. Näin on käynyt rokotusohjelmissaan pitkällä olevissa valtioissa kuten Israelissa, mutta myös monissa muissa maissa.

Jälkimmäisten osalta jutussa arveltiin syyksi sitä, että aktiivisimmin virusta levittävästä väestönosasta suuri osa on saanut mahdollisesti tartunnan. Tämä herätti minussa ajatuksen, että olisiko rokotuksissa pitänyt sittenkin keskittyä aktiivisimman väestön - siis nuorison tai ammatissaan ihmisten kanssa paljon tekemisiin joutuvien - rokottamiseen passiivisten vanhusten sijaan. 

Näin olisi saatu viruksen leviäminen hidastetuksi nopeasti ja sitä kautta myös vanhukset turvaan laumasuojaefektin kautta. Samalla pandemiasta taloudelle syntyvä rasitus olisi jäänyt pienemmäksi kuin nyt käytössä olevalla rokotusohjelmalla. 

Edelle kirjoittamani lienee tässä vaiheessa turhaa ja jälkiviisaus on kieltämättä tekopyhää, mutta asian perinpohjainen selvittäminen lienee siitä huolimatta järkevää ajatellen mahdollista seuraavaa zoonoosia. Koronavitsaushan on ollut viheliäinen, mutta siitä huolimatta tästä ajasta on syytä ottaa irti se hyöty, joka siitä on saatavissa. Olkoon tulevaisuuden valmiuksien parantaminen yksi sellainen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koronaviruksen evoluutiosta nyt ja tulevaisuudessa 
Onko koronaviruksella jälkiseurauksia?
Koronaviruksen tulevaisuus

Kokoomus ja RKP Romanian romanien asialla

Helsingin sanomat kertoi tänä aamuna, että Feministisen puolueen valtuutettu Katju Aro haluaisi tarjota pääkaupungissamme hätämajoitusta ympäri vuoden muualta EU:sta tulevalle liikkuvalle väestölle. Jutussa mainitaan, että hänen lisäkseen tätä haluaa 19 muuta valtuutettua. 

Jäin itsekseni miettimään, keitä nämä 19 muuta henkilöä ovat ja mitä puoluetta he edustavat. Niinpä lähdin googlaamaan asiaa ja löysin viime vuoden alkusyksylle päivätyn liitetiedoston, jossa asia on esitetty. Kyse ei siten ole aivan äskettäisestä aloitteesta, vaan prosessista, joka on kaikessa hiljaisuudessa muhinut jo lähes puolen vuoden ajan. 

Entä nuo 19 aloitteen allekirjoittanutta valtuutettua? He ovat Satu Silvo (viihr), Fatim Diarra (vihr), Emma Kari (vihr), Mai Kivelä (vas), Petrus Pennanen (avoin puolue), Jenni Pajunen (kok), Eva Biaudet (ruots), Suldaan Said Ahmed (vas), Alviina Alametsä (vihr), Vesa Korkkula (vas), Mia Haglund (vas), Mari Holopainen (vihr), Amanda Pasanen (vihr), OzanYanar (vihr), Anna Vuorjoki (vas), Veronika Honkasalo (vas), Leo Stranius (vihr), Hannu Oskala (vihr) ja Petra Malin (vas). 

Kenellekään ei liene yllätys, että aloitteen allekirjoittajat ovat pääosin vihreitä ja vasemmistoliittolaisia, eikä edes RKP:n Eva Biaudetin tai Petrus Pennasen mukana-oloakaan voine pitää suurena ihmeenä. Sen sijaan tulevissa kuntavaaleissa äänestävien saattaa olla vaikeampi arvata, että listalla on mukana myös Kokoomuksen edustus.

Jäinkin miettimään, että voisiko HS:n salamyhkäisyys allekirjoittajien puoluekannoista johtua pelosta, että kokoomuslainen edustus lähinnä Romanian romanien etua veronmaksajien piikkiin ajavassa aloitteessa karkottaisi Kokoomuksen äänestäjiä Perussuomalaisten taakse. Tätä en tietenkään voi tietää, mutta minusta olisi ollut reilua, että Helsingin johtava paikallislehti olisi informoinut asiasta lukijoilleen. On kuitenkin erinomaista, että lehti edes kirjoitti asiasta.

Jutulla on nimittäin sellainen arvo, että asian esilletulo yhdessä tämän kirjoitukseni kanssa helpottaa ihmisten valintaprosessia ehdokkaiden välillä. Eli jos helsinkiläinen lukijani haluaa tulevissa vaaleissa tukea Romanian romanien oleskelua pääkaupungissamme, on hänellä valittavanaan useita puolueita Vasemmistoliitosta Kokoomukseen. Sen sijaan mikäli hänellä ei ole tällaista tahtoa, on hänen tyydyttävä valtuustossa nykyisin edustettuina olevista tahoista perussuomalaisiin, keskustalaisiin, harkimolaisiin tai Paavo Väyryseen.

* * *

Lopuksi pieni huomio liittyen taannoisen virkamiesraportin synnyttämään keskusteluun siitä, onko Suomi vielä pohjoismaa. Olen nimittäin näkevinäni jotain yhdenmukaisuutta Ruotsissa erittäin yleisen autopyromanian ja Vantaan viimeöisten tapahtumien välillä. 

Tikkurilassa oli syttynyt neljä autoa palamaan. Ruotsissa autonpoltot liittyvät vahvasti maahanmuuttajanuorisoon, mutta viimeöisten tulitikkuleikkien tekijöistä ei ole toistaiseksi tietoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Autopalot ovat jostain syystä lisäntyneet Viertolassa
Iso Numero on vetovoimatekijä Itä-Euroopan romaneille
Romanian romanit - kysymyksiä

Miksi lihansyönti on syntiä?

Meille on viime vuosina korostettu sitä, että punaisen lihan syöminen tuhoaa oman terveytemme. Eikä pelkästään sitä, vaan se muuttaa myös maapallon ilmaston hirvittäväksi pätsiksi ja tuhoaa luonnon monimuotoisuuden. 

Pari päivää sitten saimme asiaan lisävaloa, kun belgialainen ruokatutkimuksen professori Frédéric Leroy kertoi omia näkemyksiään punaisesta lihasta. Hänen mukaansa "ei ole tehty luotettavia tutkimuksia, jotka väittäisivät, että punainen liha olisi epäterveellistä".

Sen sijaan on kyllä "tutkimuksia, joiden mukaan kasvisten määrää ruokavaliossa olisi hyvä kasvattaa..., mutta on vain muutamia tutkijoita, jotka ovat ravitsemusmielessä sitä mieltä, että punaista lihaa ei tulisi syödä ollenkaan. Näidenkin tutkimusten tutkimuspohja on heikko."

Tässä vaiheessa edellä linkittämääni artikkelia lukiessani oli pakko katsoa, että onko tämä professori joku helppoheikki, jonka tieteelliset saavutukset ovat käytännössä nolla. No ei ole: hän on julkaissut valtavan määrän tutkimuksia, joita on siteerattu tieteellisissä julkaisuissa yli 10 000 kertaa. Ja se on todella paljon se.

Jatkoin siis lukemista ja opin, että lihaa muistuttavat elintarvikkeet ovat usein punaista lihaa epäterveellisempiä vaihtoehtoja. Näin siksi, että "lihaa imitoivat tuotteet ovat pitkälle prosessoituja, epäterveellisiä ja kaukana oikeista kasviksista".

Tästä huolimatta professori oli sitä mieltä, että "läntisessä ruokavaliossa on jotain pielessä, koska meillä esiintyy monia sairauksia, kuten diabetesta. Siitä syytetään punaista lihaa, vaikka oikeasti taustalla voikin olla ultraprosessoitu ruoka."

Hänellä oli myös selitys sille, miksi puhtaat lihatuotteet ovat niin suuressa vastatuulessa nykymaailmassa. Selitys löytyy yksinkertaisesti ns. follow the money -menetelmällä.

Professori nimittäin totesi, että "monikansallisten yritysten liiketoiminta perustuu prosessointiin. Niille on kannattavaa, kun bisnes siirtyy eläinperäisestä ruuasta edullisempiin ja saatavuudeltaan helpompiin raaka-aineisiin."

Näin kustannukset laskevat, mutta "samaan aikaan voidaan perustella, että kyseinen ruoka pelastaa maailman, koska keskusteluun eivät nouse eläinten hyvinvointi- tai ympäristökysymykset". Tämän sanoman organisoidun levittämisen takana ovat belgialaisprofessorin mukaan mm. suuret kansainväliset toimijat Danone, Ikea ja Nestlé. 

Belgialainen kiinnitti huomiota myös median suureen roolin. Sitä seuraamallahan kuluttaja voi saada sellaisen kuvan, että suuri enemmistö siirtyisi vegaaniseen suuntaan, vaikka näin ei todellisuudessa ole. Tämä voi olla toki toimittajien omia näkemyksiä heijastavaa, mutta on huomattava, että jotkut mediat saavat rahoitusta suurilta yrityksiltä, mikä voi vaikuttaa niiden välittämien uutisten sisältöön.

Lopuksi Leroy kiinnitti huomiota kotieläintuotannon haittoihin, mutta totesi myös, että "ne käyttävät hyväkseen luonnonmateriaaleja, joita emme itse voi käyttää, ja laiduntavat maalla, joka ei sovellu kasvinviljelyyn. Kotieläimet pitävät yllä luonnollista ravinteiden kiertoa. Hyvillä toimenpiteillä nurmimaastakin tulee hiilinielu."

Lisäksi hän kiinnitti huomiota siihen, että laskettaessa elintarvikkeiden hiilijalanjälkeä hiilidioksidiekvivalenttina kilogrammaa tai kilokaloria kohden, jää huomioimatta ravinnon laatu. Lihan ja kasvisruuan ravintoarvothan eivät ole yhteneväisiä, mistä kertoo jo sekin, ettei ihminen pärjää vegaaniruokavaliolla ilman pilleripurkin apua.

Kaiken kaikkiaan professori Leroyn näkemyksiä oli virkistävä lukea vallalla olevan veganismiöyhötyksen keskellä. Omalta osaltani olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että vaihteleva sekaruokavalio on ihmiselle paras jo siitäkin syystä, että evoluutiomme aikana olemme sopeutuneet juuri sellaiseen. Olisi peräti outoa, mikäli tuon sopeutumisen seurauksena olisi syntynyt elimistö, joka toimisi paraiten puhtaalla kasviravinnolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Emma Kari totalitaristisen uuskielen asialla 
Kirkon ristiretki valkoista heteromiestä vastaan
Sademetsätuhon syyt

Pääministeri Marin otti sulan hattuunsa, mutta vihreät nikottelevat

Eilisen päivän suuri uutinen oli se kun Metsä Group ilmoitti 1,6 miljardin euron investoinnista Kemiin. Sen seurauksena nykyisen tehtaan 250 työpaikkaa säilyvät ja lisäksi suorassa arvoketjussa saa elantonsa noin 2 500 henkilöä eli 1 500 ihmistä enemmän kuin nykyisin.

Investoinnista ilmaisivat tyytyväisyytensä monet maamme johtavat poliitikot alkaen pääministeri Sanna Marinista (sd), joka linjasi etteivät metsäteollisuus ja luontoarvojen säilyttäminen ole ristiriidassa. Kyseessä on järkevin kannonotto, jota olen koskaan kuullut häneltä.

Marin väitti myös investoinnin osoittaneen hallituksen politiikan investointimyönteisyyden. Tosiasia kuitenkin on, että Metsä Group on suomalaisten metsänomistajien omistama, joten tehtaan rakentamispätöksen taustalla oli vahvasti näiden oma intressi saada puunsa myydyksi. 

Siten päämiinisterillä ja hallituksella on aihetta rehentelyyn vasta sitten, jos saamme Suomeen samankokoisia investointeja aidosti kansainvälisiltä yrityksiltä. Sen aika tulee - jos tulee - vasta sitten jos Neste tekee päätöksensä uuden biojalostamonsa sijaintipaikasta akselilla Porvoo - Rotterdam ensin mainitun eduksi.

Hallituksesta myös esimerkiksi Mika Lintilä (kepu), Annika Saarikko (kepu), Timo Harakka (sd) ja Paavo Arhinmäki (vas) kommentoivat positiivisesti investointipäätöstä. Vihreät olivat ensin hiljaa, mutta sisäministeri Maria Ohisalo tuli lopulta julkisuuteen ilmaisten varauksellisesti tyytyväisyyttä korostamalla tarvetta huolehtia hiilinieluista. Krista Mikkonen (vihr) meni vielä pidemmälle vaatien samassa yhteydessä jopa metsien lisäsuojelua valtion mailla, jotta jo nyt laajalti suojelun piirissä oleva pohjoinen metsäluonto ei vaarantuisi.

Vihreitä lähellä olevista organisaatioista Suomen luonnonsuojeluliitto on valittanut tehtaan ympäristöluvista. Greenpeace taas ilmaisi kantansa metsävastaavansa suulla seuraavasti: "kestävä ja ilouutinen? Ministeri iloitsee, kun ilmaston lämmittäminen nyt tällä päätöksellä kasvaa." Olisi mielenkiintoista kuulla, miten nämä kansalisjärjestöt elättäisivät pohjoissuomalaiset ihmiset: käpyjä keräämällä, lasketteluhissin kapuloita etelän turisteille ojentamalla vai työttömyyskorvauksilla?

Joka tapauksessa investointi on erinomainen asia Suomelle ja maan hallitukselle. Valmistuttuaan se tuottaa sellua noin 1,5 miljoonaa tonnia vuodessa ja siinä sivussa 2,5 prosenttia Suomen sähköntarpeesta. Lisäksi tehtaassa valmistetaan biotuotteita, kuten mäntyöljyä ja tärpättiä. Uusia biotuotteita ovat myös tuotekaasu, biopelletit ja rikkihappo, jota jalostetaan tehtaan hajukaasuista.

Tämän saavuttamiseksi tarvitaan 7,6 miljoonaa kuutiometriä metsien harvennuksista ja tukkipuun latvuksista koostuvaa puutavaraa, joka on noin seitsemän prosenttia maamme vuotuisesta puunkasvusta ja 35 prosenttia nykyisin hyödyntämättömättä jäävästä metsänkasvusta. Siten metsämme jäävät edelleen selvästi alihyödynnetyiksi, mikä tarjoaa yhä mahdollisuuksia vihreän kullan lisähyödyntämiselle tai vaikkapa luonnonsuojelulle.

Suomessa on siten syytä olla erittäin tyytyväinen eiliseen investointipäätökseen. Se on kestävän kehityksen mukainen ja tuottaa vero- ja vientituloja, joita tarvitaan kipeästi koronapandemian jälkeisenä aikana taloutemme saattamiseksi jälleen kestävälle pohjalle.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallituksen tärkein tehtävä
Suvaitsematonta fanatismia
Suomalaisvastaiset EU-parlamentaarikot

Elvytyskysymys eduskunnassa

Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit ja Nyt-liike ovat tehneet hallitukselle välikysymyksen Suomen osallistumisesta EU:n elpymispakettiin. Toinen suurista oppositiopuolueista eli Kokoomus jättäytyi kysymyksen ulkopuolelle. 

Välikysymys on luettavissa täällä. Tai itse asiassa välikysymysrypäs, joka kuuluu seuraavasti.

1. Miksi Suomi hyväksyy, että EU saa rikkoa perussopimuksiaan muodostamalla niistä uuden oikeudellisen tulkinnan?

2. Miksi Suomi on hyväksynyt paketin, jossa Suomi on nettomaksajan roolissa ja maksaa paketista enemmän kuin saa takaisin?

3. Miksi hallitus jakaa ensin rahat kestävän kasvun ohjelmallaan ja vasta sen jälkeen pohtii, miten omien varojen esityksellä kerättäisiin rahat ohjelmaan?

4. Miksi hallitus ei ole muodostanut selkeää kantaa EU:n taloudellisen liittovaltion synnyttämiseen ja ilmaissut, mihin asti Suomi on valmis venymään yhteisvastuiden ja tulonsiirtojen tiellä?

5. Aikooko hallitus tehdä kattavan selvityksen EU:n elpymispaketin vaikutuksista Suomeen?

6. Miksi hallitus sivuuttaa taloustutkijoiden ja asiantuntijoiden esittämän kritiikin ja eikö hallitus luota suomalaisten asiantuntijoiden näkemyksiin?

7. Mihin hallitus perustaa näkemyksensä, jonka mukaan hallitus väittää paketin olevan vain kertaluontoinen, elvytysrahaa ei jaeta suoraan koronapandemian talousvaikutusten perusteella, vaan jakoperusteissa painotetaan jäsenmaiden taloustilannetta jo ennen koronakriisiä?

8. Miksi hallitus silti väittää, että elvytyspaketti on tarkoitettu ainoastaan koronasta aiheutuneisiin vahinkoihin?

9. Onko hallituksen linja, että EU:ta tai euroaluetta on hyväksyttävää muuttaa kohti taloudellista liittovaltiota, jossa Suomen rooli on toimia muiden maiden velkojen takaajana ja tulonsiirtojen maksajana, ja aiemmin moni poliitikko on kertonut, että mikäli EU olisi muuttumassa taloudelliseksi liittovaltioksi, Suomen osallistumisesta siihen pitäisi järjestää kansanäänestys. 

10. Jos nyt ei hallituksen mielestä ole kansanäänestyksen paikka, koska se sitten olisi?"

Mielenkiintoista kyllä, en löytänyt yhdestäkään suomalaisesta valtamediasta tätä kysymyslistaa sellaisenaan. Lieneekö se sitten tarkoituksellista vai ainoastaan tilan säästämisestä, mutta minun mielestäni olisi ollut kohtuullista, että kansa olisi saanut nähtäväkseen sen, mistä tarkkaan ottaen on kysymys.

Joka tapauksessa arvaan, ettei hallitus tule varsinaisesti vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, vaan toteaa vain yleisluontoisesti, että asiantuntijanäkemyksiä on moneen suuntaan ja että EU:n elpymispaketti on hyväksi EU:lle ja sen talouskasvulle, eikä sen tarkoituksena ole viedä Unionia kohti liittovaltiota. Toivon kuitenkin, että hallitus antaisi yksityiskohtaiset vastaukset erityisesti listan kysymyksiin 3, 4, 9 ja 10. Ja että ne tuotaisiin kansan tietoon näkyvästi myös valtamediassa. 

Palatakseni vielä Kokoomuksen poisjääntiin opposition välikysymyksestä, olisi mielenkiintoista tietää, johtuiko se puolueen yleisfederalistisesta linjasta, vai pelin politiikasta. Jälkimmäisellä tarkoitan tien rakentamista kohti seuraavien eduskuntavaalien jälkeistä hallitusta, joka rakennettaisiin sinipunapohjalle siten, että Perussuomalaiset jätettäisiin oppositioon vaalituloksesta riippumatta.

Niin tai näin, välikysymys on suomalaisen politiikan keskeinen elementti. Ja siksi tulee olemaan mielenkiintoista, miten hallitus vastaa kysymyksiin ja syntyykö sen riveihin loppuäänestyksessä rakoilua. Vaikka toki on myönnettävä, että välikysymyskeskustelu on suurelta osin pelkkää poliittista viihdettä, koska enemmistöhallituksilla ei ole tapana kaatua oppositioiden hyökkäilyihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n jakopolitiikka vs. suomalainen oikeusvaltio
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa
Kansanäänestus Portugalista

Vuokatin kulta

Vuokatissa käytävät nuorten MM-hiihdot alkoivat suomalaisittain loistavasti. Alle 20-vuotiaiden sprinttimitali jäi nimittäin Suomeen, kun 19-vuotias Niilo Moilanen jätti taakseen muun maailman parhaat ikätoverinsa. 

Kotimaassa Moilanen hiihtää keskipohjalaisia hiihtäjiä koonneen Pyhäjärven Pohdin riveissä ja on mahdollisesti saanut siinä vetoapua itseään vanhemmista ja paremmista hiihtäjistä - sellaisista kuin Joni Mäki - hyvää vetoapua omalle kehitykselleen. Siinä mielessä nuoren miehen kehityskaaren apuna on ollut samantapainen tilanne kuin Norjassa, jossa jokaisesta vähänkään itseään kunnioittavasta kylästä löytyy useampia kovan tason suksijoita.

Maailman huipulle pyrittäessä nuoria lahjakkuuksia kovemmat verrokit käyvät kuitenkin Suomessa vähiin toisin kuin itäisessä tai pohjoisessa naapurissamme. Ja se on mahdollisesti perimmäinen syy siihen, etteivät suomalaiset nuorisotähdet nouse kuin poikkeustapauksissa nopeasti maailman huipulle. 

Tässä suhteessa on hyvä katsoa esimerkiksi Moilasen seurakaverin Joni Mäen kehitystä. Hänkin on nuorten MM-mitalisti, mutta vasta viime vuonna - 24-vuotiaana - alkoi hiihtää maailmancupissa kymmenen joukkoon, eikä ole päässyt maailmancupin mitalikantaan tänäkään vuonna ilmeisestä lahjakkuudestaan huolimatta. 

Vertailuksi voidaan ottaa vaikka jo pitkään maailman huipulla hiihtänyt Alexander Bolshunov, joka on - uskokaa tai älkää - vuoden Joni Mäkeä nuorempi. Tai muutaman vuoden sprinttihiihtoa hallinnut norjalainen Johannes Klæbo, joka on Bolshunovin kanssa saman ikäinen. 

Näiden tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku myös hiihtourheilussa. Kun se on tehty, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli tilanteen korjaamiseen. 

Siihen tarjoaa hyvän pohjan se, että Suomen cupin myötä muutamat seurat - Pohti Ski Team mukaan luettuna - ovat keränneet siipiensä alle eturivin hiihtäjiä. He voivat tarjota harjoituksissa sparrausta ja mikä ehkä vieläkin tärkeämpää, näyttää nuoremmille mallia siinä, millä tavalla harjoittelemalla ja elämällä voidaan saavuttaa heidän oma tasonsa maailman valioiden joukossa. 

Sitä en kuitenkaan tiedä, kuinka paljon näissä suurseuroissa harjoitellaan yhdessä - käsittääkseni näin ei tehty ainakaan Vantaan hiihtoseurassa, joka joitain vuosia sitten voitti Matti Heikkisen johdolla jopa viestinhiihdon Suomen mestaruuden. Toivottavasti Pohdin tai vaikkapa Iivo Niskasen ja Perttu Hyvärisen riveihinsä saaneen Puijon hiihtoseuran piirissä tällaista yhteisharjoittelua harrastetaan enemmän nimenomaan siten, että seurojen nuoret lahjakkuudet - Puijolla esimerkiksi Petteri Koivisto - saavat harjoitella uransa huipulla olevien esikuviensa kanssa.

Edelle kirjoitettu koskee tulevaisuutta. Juuri nyt on kuitenkin iloittava Moilasen eilisestä hiihdosta ja keskityttävä tekemään tulosta Vuokatissa. Kotiladuilla siihen on hyvät mahdollisuudet, koska huolto saa toimia tutuilla lumilla ja tarjoaa siten pienen edun kotimaan tuleville tähdille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rukan saldo
Mytologisia tapahtumia
Iivo Niskanen, maailmanmestari

Halla-aho otti kantaa väitteisiin

Jussi Halla-aho (ps) otti kantaa entisiksi valtiomiehiksi kutsumiensa Jari Lindströmin ja Simon Elon väitteeseen, jonka mukaan hän olisi heti puheenjohtajaksi tultuaan suositellut Laura Huhtasaarta ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Halla-ahon mukaan "väite on helposti osoitettavissa valheeksi. Siitä on huomautettu tiedotusvälineille toistuvasti, mutta silti sitä kierrätetään. Tämä on hyvä osoitus todellisuuskäsityksen hajoamisesta ja polarisoitumisesta. Jos väite sopii haluttuun narratiiviin, se on totta, vaikkei olisi."

Todisteeksi väitteelleen hän tarjosi videon ensimmäisestä puheestaan puolueen puheenjohtajana. Siinä hän sanoi, ettei puheenjohtaja tee puoluetta, vaan jäsenistö. Ja näin tulee olemaan myös jatkossa. Huhtasaaresta hän ei mainitse sanaakaan. 

Halla-aho otti kantaa myös väitteisiin, joissa hänet yhdistetään natsien Thule-järjestöön. Väite tällaisesta yhteydestä sisältyy hänen mukaansa Lauri Nurmen tuoreeseen kirjaan - ja sen tarkoituksena on leimata perussuomalaiset natseiksi. Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä Halla-aho ei ole koskaan edes osallistunut kyseisen lukupiirin toimintaan. 

Kolmanneksi Halla-aho mainitsi Elon väitteen, jonka mukaan "Jussi Halla-ahon puheenjohtajuuden myötä sisulaiset ovat puolueessa johdossa kaikilla sen tasoilla". Hänen mukaansa tämäkin on luikuria, sillä "pikaisella vilkaisulla puolueen tai eduskuntaryhmän johdossa tai puoluehallituksessa ei ole yhtäkään Sisun jäsentä".

Twitterissä Halla-aholta kysyttiin edelle , että miksei hän ole suostunut Nurmen pyyntöön yhteisestä julkisesta tapaamisesta, jos kerran tämän väitteet poikkeavat niin selvästi hänen omista näkemyksistään. Siihen Halla-aho vastasi ihmettelemällä, että miksi hänen pitäisi markkinoida Nurmen kirjaa.

Vastaukseksi Hallo-aho sai kommentin, jonka mukaan kyseessä ei ole kuka tahansa kirjailija, vaan mm. presidentti Niinistö on tavannut tämän. Siihen Halla-aho reagoi linkittämällä jutun, jonka otsikon mukaan "Presidentti Niinistö suositteli ammatinvaihtoa hänestä kriittisen kirjan tehneelle Lauri Nurmelle".

Itse jutussa käsiteltiin keskustelutilaisuutta, jossa presidenttiä pyydettiin kertomaan, mitä virheitä Nurmen hänestä tekemässä kirjassa on. Tämä vastasi toteamalla, että "niin, meillä on ymmärtääkseni vain 40 minuuttia aikaa". 

Tähän voinee todeta vain sen, että onneksi Nurmen lailla muunneltua totuutta levittämällä pahaa oloaan hoitavilla Elolla tai Lindströmillä ei ole senkään vertaa aikaa suomalaisen politiikan huipulla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-aholle tehtiin ongelma faktoja valikoimalla
Halla-ahon Twitter-tilin sulkemisesta
Simon Elo muunteli olkiukkoa

Ylen valeuutinen vai ainoastaan huolimattomasti tehty esitys?

Yle julkaisi kuvasarjan ilmastonmuutoksen etenemisestä pohjoisella merijäällä. Sitä lukiessani jouduin pariinkin kertaan syvän hämmästyksen ja epäuskon valtaan. Vai mitä arvoisa lukijani arvelee seuraavista kuvakaappauksista.

Kuvassa näkyy otsikon mukaan napajään pinta-ala syyskuussa ja sen jälkeen selitysteksti, jonka mukaan "1980- ja 1990-luvuilla muutos oli vielä melko pientä, 2000-luvulla sulamisvauhti on kiihtynyt". Jokainen voinee itse tarkastaa kuvasta, miten hyvin teksti vastaa sitä etenkin vuoden 2007 jälkeisenä aikana, joka luettaneen yleisen käsityksen mukaan 2000-lukuun.

Kyseessä on siis täsmälleen sama tilasto, jonka pohjalta olen vuosikausia testannut tilastollisesti vallitseeko ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja arktisen merijään koon välillä tilastollista merkitsevyyttä, joka tukisi kuvatekstissä mainittua sulamisvauhdin kiihtyvyyttä (viimeinen blogimerkintä aiheesta). Ja todennut, ettei kyseinen tilasto tue tätä käsitystä.

Jäin miettimään, että katsoikohan jutun tehnyt toimittaja lainkaan sitä kuvaa, jonka hän esitykseensä oli laittanut ennen kuin kirjoitti tekstinsä. Vai kirjoittiko hän tekstin yleisen - varsin usein epärehelliseksi toteamani - mediakäsityksen pohjalta luottaen siihen, että kuva vastaisi sitä.

Toinen mahdollisuus tietenkin on, että toimittaja kyllä huomasi, ettei kuva vastaa hänen tekstiään. Mutta päätti siitä huolimatta käyttää sitä luottaen siihen, ettei hänen lukijansa vaivaudu vertaamaan kuvaa ja tekstiä toisiinsa.

Jutussa oli toinenkin - joskin vähän vähemmän - itseäni hämmästyttänyt kuva. Siis tämä.

Siinä kerrotaan, että tutkimusprofessori Jari Haapalan mukaan "jäämeri on ensimmäistä kertaa jäätön jo 2030-luvulla". Kuten vähän aikaa sitten kerroin, on tämä pohjoisen napajään sulamishetki siirretty tieteellisessä kirjallisuudessa eteenpäin aina 2050-luvulle saakka. 

Niinpä jäin miettimään, että eikö professori Haapala tosiaankaan ole tietoinen oman tieteenalansa viimeaikaisesta kehityksestä. Vai onko niin, että esityksen tehnyt Ylen toimittaja on lainannut jotain Haapalan vanhaa lausuntoa tarkastamatta sen ajantasaisuutta?

  

Tätä vuosilukua voi tietenkin itse kukin tarkastella myös seuraavasta kuvasta, joka kuvaa samaa tilastoa kuin yllä oleva Ylen jutusta kopioimani kuva, mutta jossa jään pinta-alaa kuvaava Y-akseli on skaalattu siten, että se alkaa nollasta eli sulasta merestä.

Jokainen voi itse tehdä yllä olevasta kuvasta haluamansa johtopäätökset. Totean kuitenkin, että aika rajusti saisi jään sulaminen seuraavan parinkymmenen vuoden aikana kiihtyä, jotta se saavuttaisi nollatason jo 2030-luvulla. 

Lopuksi en malta olla mainitsematta uudesta tutkimusjulkaisusta, jossa on mallinnettu Grönlannin paljon huomiota saanutta sulamista. Sen mukaan tulevaisuudessa oletetun ilmaston lämpenemisen seurauksena Grönlannin jäätiköiden sulaminen tulee lisääntymään siten, että se ylittää vuosittaisen lumenkertymän vuoden 2055 tienoilla, mikäli ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei tehdä mitään.

Oleellista tässä on huomata, että jään lisääntyneestä kesäajan sulamisesta huolimatta Grönlannin saarella oleva vuoden nettojäämäärä ei ole vielä pienentynyt toisin kuin joissain viimeaikaisissa uutisissa on väitetty. Nähtäväksi siis jää, tapahtuuko se vuoden 2055 tienoilla. Vai eikö sittenkään? 

JK kello 20:49: Huomasin vasta nyt, ettei tuo Ylen tilasto ole se sama NSIDC:n tilasto, jota olen itse käyttänyt (kuten edellä väitin), vaan ilmeisesti - toisin kuin otsikossa väitetään - se kuvaa jään laajuutta. Pinta-alan ja laajuuden välisen eron kuvaus on täällä. Itse asiaa tämä tekemäni virhe ei muuta kuin siltä osin, että se osoittaa yhtenäisen napajään ulkopuolella olevien jäätiköiden sulaneen hiukan nopeammin kuin yhtenäisen jään.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS maalasi vihreällä pensselillä epärehellisiä kauhukuvia
Pohjoisen merijään sulaminen siirtyi 20 vuodella
Grönlannissa koirat juoksevat vedessä

Maalittaminen aiheuttaa sympatiaa

Helsingin Sanomien kommentaattori arveli, että "Keskusta on kriisissä, joten sen on ehkä pakko ottaa käyttöön perinteiset keinot eli tahtopolitiikka ja petos". En epäile, ettei puolue tosiaan käyttäisi kommentaattorin mainitsemia keinoja - tosin arvelen, että se käyttäisi niitä riippumatta siitä onko se kriisissä vai ei.

Kommentaattori myös ihmetteli sitä, että pääministeripuolue SDP on saanut olla rauhassa opposition hyökkäyksiltä, vaikka vaalit lähestyvät. Hän arveli, että sen on siitä kiittäminen keskustaa, joka "tuntuu vetävän magneetin lailla kaiken negatiivisen itseensä".

Minun nähdäkseni tässä ei ole mitään ihmettelemistä, sillä SDP toteuttaa oman poliittisen linjansa mukaista jakopolitiikkaa, kun taas Keskusta pönkittää hallitusta, joka toimii sitä äänestäneiden kansalaisten toiveita vastaan. Siksi Keskusta on sekä perusteltu että houkutteleva maali perussuomalaisille ja kokoomuslaisille. 

Tässä poliittisessa maalittamisessa on kuitenkin yksi vaara, jota orpolaiset ja halla-aholaiset eivät ehkä ymmärrä. Tarkoitan sitä, että kuntavaleihin on aikaa vielä yli kaksi kuukautta ja sinä aikana Keskustan uhriutuminen saattaa johtaa yleensä heikompien puolelle asettuvien suomalaisten sympatioiden kääntymiseen saarikkolaisten puolelle. 

Jos näin kävisi, saisi nykyinen hallitusyhteistyö vahvan luottamuslauseen, ja maamme tulevaisuuden uhraaminen julkisen velkataakan alle jatkuisi kuten tähänkin asti. Tämä luonnollisesti sopisi erinomaisesti sekä SDP:lle, Vasemmistoliitolle ja Vihreille. Ja saattaa olla, että juuri tästä syystä maamme lehdistö uutisoi niin innokkaasti Keskustaan kohdistuvasta kritiikistä.

Toisaalta väkevimmin punaista aatetta tukevat mediamme - kuten verorahoitteinen Yle - tekevät samalla periaatteella jatkuvia palveluksia Perussuomalaisille. Tästä esimerkkinä oli eilisen aamun Jälkiviisaat-ohjelma, jossa keskustelijaksi kutsuttu Jan Erola sai kaikessa rauhassa maalata puolueesta kuvaa natsi-, ihmisvihaaja- ja rasistipuolueena. Epäilemättä myös tämä aiheuttaa vastareaktioita monissa äänioikeutetuissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisen salaisuuden paljastuminen aiheutti reaktioita
Kuntapolitiikkapeliä ja epäyhtälöitä
Helena Petäistö: perussuomalaiset ovat natseja

HS:n väite: Keskusta ei ole vihervasemmiston apupuolue

Helsingin sanomat jatkoi tänä aamuna ristiretkeään Perussuomalaisia vastaan. Tällä kertaa keinona oli hyökkääminen sitä perussuomalaisten usein esittämää väitettä vastaan, jonka mukaan Keskusta on hallituksen apupuolue, tukipuolue tai - kuten itse olen tavannut sanoa - aisankannattaja. 

Perusteluksi lehden kolumnisti kertoi sen, että muut hallituspuolueet pitävät Keskustaa hankalana yhteistyökumppanina. Ja että se sai hallitusneuvotteluissa läpi paljon omia vaatimuksiaan. Jälkimmäinen väite pitää paikkansa varmuudella ja uskoisin ensimmäisenkin olevan totta. 

Tosiasia on kuitenkin myös se, että nykyisen hallituksen ohjelma on kokonaisuutena vihervasemmistolaisen jakopoliittinen. Ja sellaisena vastoin äänestäjien viime eduskuntavaaleissa osoittamaa tahtoa, sillä jakopoliittisten puolueiden eli Vihreiden, Vasemmistoliiton ja Sosialidemokraattien yhteenlaskettu äänisaalis oli vain noin 37 prosenttia ja ne saivat niillä eduskuntaan 76 kansanedustajaa. Toisin sanoen vain reilu kolmannes halusi Suomea hallittavan Marinin hallituksen ohjelman mukaisesti.

Ja juuri tämä tekee Keskustasta vihervasemmiston apupuolueen eli aisankannattajan. Tämän on todennut myös Keskustan entinen puoluesihteeri. 

Asiaa ei muuta mihinkään se, että puolue houkuteltiin hallitukseen mukaan antamalla sille periksi suuressa osassa sen vaatimuksia. Vai kuvitteleeko joku, että maaseudun kuihtuva valtapuolue ja pelin politiikan mestari olisi lähtenyt mukaan ilmaiseksi?

Toki sama aisankannattajan rooli koskee Ruotsalaista kansanpuoluetta, mutta sen opportunismi ei yksinään olisi riittänyt vihervasemmiston valtaannousuun. Eikä sitä yhdeksine edustajineen olisi välttämättä edes tarvittu enemmistöhallituksen pystyttämiseen, sillä ilman sitäkin hallituspuolueilla olisi ollut 107 kansanedustajaa.  

Rautalangasta vääntämällä: HS:n kolumnistin väite on väärä siksi, että nykyisen jakopoliittisen hallituksen muodostaminen oli mahdollista vain houkuttelemalla Keskusta mukaan vihervasemmiston tukipuolueeksi. Ilman sitä maassa olisi vallassa mitä todennäköisimmin sinipunahallitus, jonka poliittinen linja vastaisi huomattavasti nykyistä hallitusohjelmaa paremmin kansan vaaleissa ilmaisemaa tahtoa. Ja juuri tästä syystä Keskustaa pitää kutsua vihervasemmiston apupuolueeksi tai aisankannattajaksi.

HS:n kolumnisti yritti kirjoituksessaan suojella Marinin hallitusta myös lyömällä kiilaa oppositiopuolueiden välille ihmettelemällä miksi "myös Kokoomus peesaa tätä pyrkimystä viljelemällä termiä, sillä myös Kokoomuksen päävastustaja on perussuomalaiset". En tietenkään tiedä syytä, mutta ehkäpä Kokoomuksessa ollaan vain rehellisiä eli siellä on ymmärretty edelle kirjoittamani logiikka. 

Lisäksi pidän mahdollisena, että poliittisen oikeistomme vanhaa suurpuoluetta on jäänyt kaivelemaan se, että syrjimällä hallitusneuvotteluiden aikana halla-aholaisia se tuli avustaneeksi Antti Rinnettä (sd) tämän pyrkimyksissä rakentaa maahamme jakopoliittinen valtioneuvosto äänestäjien tahdosta piittaamatta.  Niinpä nyt on tullut aika rakentaa uudelleen tuolloin poltettuja siltoja Suomen tulevaan valtapuolueeseen - etenkin kun Kokoomuksen ja Perussuomalaisten poliittisissa linjoissa on paljon yhtäläisyyksiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen politiikka on rikki
Oppositio löysi toisensa - HS hyökkäsi
Onko Keskusta kestävän talouspolitiikan tukipilari?