Media värittää maailmankuvaamme

Yhdysvalloista säännöllisesti kolumnejaan kirjoittelevat Saarikosket olivat löytäneet täksi aamuksi aivan erinomaisen juuren jutulleen. He olivat nimittäin seuranneet samaan aikaan sekä konservatiivista (Fox) että liberaalia (CNN) uutisointia, ja todenneet niiden olevan kuin eri maailmasta kertovia.

Itse analyysin voinee lukea tämän linkin takaa, enkä siksi puutu siihen edelle kirjoittamaani enempää. Sen sijaan totean, että myös Suomessa on yksityisiä uutismedioita, joista tärkeimmät lienevät Erkon Sanoma Media, Bonnierin MTV3 sekä Ilkka-yhtymän hallitsema Alma Media. Lisäksi uutistilan hallinnasta kilpailee vahvasti valtiollinen Yleisradio.

Näiden neljän linjasta ei löydy samanlaista ristiriitaa kuin Saarikosket havaitsivat seuratessaan amerikkalaisia uutisjättejä, vaan kaikkien uutisointi noudattelee samankaltaisia linjauksia, joissa politiikan tehtävänä on jakaa hyvää sinne ja tänne, yritysjohtajat ovat moraalittomia ja pääomatulot vähintäänkin arveluttavia, metsien talouskäyttö on melkein ympäristörikos, maahanmuuttajat ovat olosuhteiden viattomia uhreja, joiden auttaminen on suoranainen velvollisuus, etninen rikollisuus pidetään mahdollisimman tarkoin piilossa, Brexit on katastrofi Briteille, ja Marine Le Penin mahdollinen valinta presidentiksi tuhoisa koko Ranskan tulevaisuudelle, islam ei liity mihinkään, pakkoruotsin vastustaminen vertautuu kansanmurhaan, vegaanius pelastaa maailman tai on ainakin trendikästä, ilmastonmuutoksen torjunnan kustannuksille ei voi asettaa ylärajaa, sukupuoli-identiteetti on elämää suurempi asia ja niin edelleen.

Toisin sanoen kaikki meidän suurimmat mediamme esittelevät asiat samasta vihertävänpunertavasta näkökulmasta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tuo näkökulma olisi sen oikeampi kuin kummankaan amerikkalaisen TV-kanavan. Päin vastoin, olen itsekin kirjoittanut liudan blogitekstejä, joissa olen osoittanut mediatalojemme poliittisen tarkoitushakuisuuden ja muunnellun totuuden tarjoilun (esimerkki, toinen, kolmas ja neljäs).

Jokainen voi halutessaan pohtia minkä takia meillä ei ole syntynyt vahvaa konservatiivista mediaa. Tai oikeammin - miksi sellainen kuoli viimeistään alkuperäisen Uuden Suomen ajauduttua konkurssiin vuonna 1991. Muistan jo silloin maassamme keskustellun siitä, että Suomi ajautuu konkurssin seurauksena vaihtoehdottoman uutistarjonnan tilaan - kuten sitten kävikin.

Saarikoskien kuvaama USA:ssa vallitseva tilanne kahden eri uutismaailman välillä ei tietenkään ole hyvä, jos ja kun kansalaiset seuraavat pelkästään yhden suunnan tarjontaa. Toisaalta tilanne on vielä heikompi, mikäli tarjolla ei edes ole kuin yhdenlaista tulkintaa maailman menosta kuten Suomessa. Seuraava askel tästä olisi pohjoiskorealainen tai saudiarabialainen valvotusti yhden totuuden propagandamedia.

Suomalaisen uutistarjonnan yksipuolisuus on alkanut murtua internetin seurauksena. Toistaiseksi merkittävimpiä tekijöitä tässä kehityksessä ovat olleet keskusteleva Hommaforum, räävitön MV-lehti ja viimeisimpänä tätäkin blogia välittävä asiallisuuteen pyrkivä Oikea Media. Sekä tietenkin koko blogosfääri.

Tosiasia on kuitenkin se, että toistaiseksi vain pieni osa suomalaisista etsii uutisiaan muualta kuin vanhasta poliittisesti varsin yksituumaisesta mediasta, joka pyrkii ja myös pystyy ilmeisen tehokkaasti pitämään vaihtoehtoisen median pimennossa.

Tämän tiedostaen veikkasin itse Oikean Median syntymisen varmistuttua perinteisen median pyrkivän vaikenemaan tulokkaan kuoliaaksi. Näin on myös käynyt, ainakaan itse en ole juurikaan nähnyt siitä kirjoiteltavan, saati siellä uutisoituja uutisia välitetyn muiden uutiskanavien kautta.

Vanhan median toimintatapa saattaa selittyä huonoilla kokemuksilla. Hommafoorum ja Jussi Halla-ahon Scripta-blogi pyrittiin aikanaan leimaamaan rasistiseksi roskaksi, mutta sanoma ei mennyt läpi, vaan ainoastaan herätti kansalaisten kiinnostuksen. Ja monet heistä löysivät niistä valtamedian luoman ruman kuvan sijasta tukea omille kokemuksilleen ja ajatuksilleen.

Asiaa muisteli äskettäin Timo Soini, jonka mukaan "jytky oli monen tekijän summa. Yhtenä osana oli Helsingin Sanomien hyödylliset idiootit, jotka nostivat Hommaforumin kansan tietoisuuteen ja kukoistukseen."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikea Media
Miksi mediaan ei luoteta?
Miksi suomalainen media vaikenee?

"Oikeusvaltion puolesta" -vetoomuksesta

Helsingin Sanomat antoi tänään palstatilaa parillesadalle henkilölle, jotka vaativat parempaa turvapaikkapolitiikkaa. Siis käytännössä nykyistä laajempaa maahantulo-oikeutta kehitysmaista tuleville.

Luin läpi vetoomustekstin, jossa tärkein oli tiivistetty seuraavaan virkkeeseen. "Palautuksissa on kyse oikeudesta elämään ja ihmisarvoon, jotka eurooppalaisen oikeusvaltion on turvattava."

Suomessa ei kukaan ole halunnut poistaa turvapaikanhakijoilta oikeutta elämään tai ihmisarvoon. Suomesta ei myöskään lähetetä ketään pois, mikäli on syytä epäillä, että turvapaikanhakijan henki on kohdemaassa todellisessa vaarassa.

On kuitenkin selvää, ettei meillä ole vastuuta muiden maiden kriiseistä eikä mahdollisuutta asuttaa maahamme maailman kaikkien kriisimaiden asukkaita. Olisi myös ymmärrettävä, että maailmassa on pelkästään turvapaikan tarpeessakin olevia ihmisiä enemmän kuin me voimme asuttaa maahamme. Lisäksi turvapaikkajärjestelmää on käytetty laajamittaisesti hyväksi, mikä polkee sekä todellisessa hädässä olevien oikeuksia että lisää maahanmuuttoviranomaisten kustannuksia.

Onneksi kaikki kriisimaiden asukkaat ja turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttäjät eivät ole pyrkineet maahamme. Vuoden 2015 tapahtumat osoittivat kuitenkin, että mikäli me viestitämme kehitysmaihin ottavamme sikäläiset vastaan ja elättävämme heidät täällä, saattaa tulijoiden virta nousta kestämättömälle tasolle hyvin nopeasti.

On myös tärkeää huomata, että turvapaikkapolitiikassa on huomioitava tulijoiden oikeuksien lisäksi myös meidän suomalaisten oikeudet sekä niiden kestävä ylläpito. Se tarkoittaa, ettei turvapaikkoja tule missään tilanteessa myöntää yhtään enempää kuin suomalaiset haluavat ja yhteiskuntamme pystyy ottamaan vastaan muuttumatta sellaiseen suuntaan, jota kantaväestön enemmistö ei halua.

Tämän ymmärtäminen on tosiasioiden tunnustamista - ja kiistäminen älyllistä epärehellisyyttä. Eikä oikeusvaltio voi koskaan perustua epärehellisyydelle.

Toki päätöksenteon laillisuutta on syytä valvoa, kuten jo nyt tapahtuukin, sekä menettelytapoja kehittää. Sen sijaan ei ole syytä keskeyttää prosessia epämääräisten tarkasteluiden ajaksi, kuten vetoomuksessa vaaditaan.

Jos epäkohtia ilmenee, ne on syytä korjata, mutta karavaanin tulee kulkea pysähtymättä. Koirat ilmaiskoon haukkumalla havaitsemansa epäkohdat ja poliittinen päätöksentekojärjestelmä tutkikoon räksyttämisen aiheellisuuden.

Juuri tällä hetkellä minä kuten myös eurooppalaisten enemmistö näemme, että meillä on enemmän aihetta kiristää kuin löysätä turvapaikan myöntämisen kriteereitä. Ja tehostaa viranomaisten toimintaa maassa laittomasti oleskelevien poistamiseksi mahdollisimman nopeasti ja kattavasti. Perustelut jälkimmäiselle löytyvät myös tämän kirjoituksen motivoineesta vetoomustekstistä.

"Paperittomuus on riski sekä paperittomiksi joutuville ihmisille että järjestäytyneelle yhteiskunnalle. Paperittomat ihmiset altistuvat hyväksikäytölle. On odotettavissa, että paperittomuuden lisääntyminen tarkoittaa myös ihmiskaupan lisääntymistä. Paperittomuus luo rakenteet nykyistä merkittävästi laajemmille harmaille työmarkkinoille."

* * *

HS:n artikkelin perusteella allekirjoittajat haluavat herättää vaatimuksellaan keskustelua. Olkoon tämä kirjoitus yksi osa tuota keskustelua. Ja jotta sanoma ei jäisi epäselväksi, toistan vielä sen, että turvapaikanhakijoiden oikeuksien lisäksi on taattava myös suomalaisten oman tahdon toteutuminen.

Se tarkoittaa humanitaarisen maahanmuuton volyymin rajaamista sellaiselle tasolle, jonka suomalaisten enemmistö on valmis hyväksymään ja kustantamaan, ja joka ei vaaranna suomalaisen elämäntavan jatkuvuutta. Mikäli suomalaisten tahto ja maahanmuuttajan oikeudet ovat keskenään ristiriidassa, on ensimmäinen asetettava etusijalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan
Miksi EU-kansalaiset eivät halua lainkaan muslimeita kotimaihinsa?
HS ajaa maahanmuutto-asioissa vähemmistön diktatuuria

Turvapaikkauutisia

Silmiini sattui tänä aamuna useita turvapaikkaruljanssiin liittyviä uutisia. Niistä valaisevin kertoi Saksan tapahtumista.

Siellä oli nimittäin käynyt niin, että arabian kieltä osaamaton "muukalaisvihamielinen" saksalaisupseeri oli onnistunut saamaan itselleen turvapaikan tekeytymällä syyrialaiseksi. Tämä jos mikä kertoo siitä, kuinka kritiikittömästi eurooppalainen turvapaikkapäätöksenteko saattaa toimia.

Voi vain kysyä, kuinka suuri osa Euroopan maista turvapaikan saaneista on saanut positiivisen päätöksensä väärin perustein? Nyt ilmi tulleen tapauksen valossa määrä ei liene vähäinen.

Aamun lehden toinen uutinen lainasi Guardian-lehteä, jonka mukaan ISIS:in jättäneet kiihkomuslimit olisivat pyrkimässä joukoittain Eurooppaan. Edellä lyhyesti referoimani uutisen valossa moni myöskin onnistuu aikeissaan - ja onhan suurella osalla jo muutenkin oleskeluoikeus EU:n alueella. Uutisen mukaan esimerkiksi Suomesta on ISIS:in riveihin lähtenyt ainakin 80 muslimikiihkoilijaa, jotka voivat halutessaan palata takaisin.

Jutussa arveltiin, että monien "arvioidaan pyrkivän Turkkiin ja sitä kautta Eurooppaan kostaakseen Isisin kärsimät tappiot taistelukentillä. Se lisää pelkoja uusista terrori-iskuista Euroopassa... Kotimaihinsa palaavia vierastaistelijoita pidetään myös Suomessa lähivuosien merkittävänä turvallisuusuhkana."

Kolmas aamun uutinen tulikin sitten Suomen Lahdesta. Siellä oli turvapaikanhakijoille tullut riitaa, jonka lopettamiseen tarvittiin poliisia.

Uutinen ei olisi ollut blogiin nostamisen arvoinen, mikäli se olisi ollut yksittäistapaus. Näin ei kuitenkaan ole, sillä "poliisin mukaan turvapaikanhakijat ovat häiriköineet kauppakeskuksessa aiemminkin".

Neljännessä uutisessa kerrottiin puolestaan perussuomalaisesta varavaltuutetusta, jonka mukaan turvapaikanhakijoiden kotouttamistoimia pitää tehostaa. Hänen mukaansa "ei pakolaisongelmaa hoideta niin, että maahan tullaan, asetutaan johonkin ja sen jälkeen heidät unohdetaan sinne jonnekin". Sekä "kielen he oppivat töissä tai koulutuksessa huomattavasti paremmin, kuin biljardipöydän äärellä keskenään".

Lisäsi hän totesi, että "on päivänselvä asia, että jos on sotatila missä päin maailmaa tahansa, sodasta kärsiviä ihmisiä pitää auttaa. Auttaa pitää varsinkin puolustuskyvyttömiä naisia, lapsia ja vanhuksia".

Tästä kaikesta olen periaatteessa samaa mieltä, mutta samalla on ymmärrettävä realismi. Maailman sekasortoisimmissa sotaa käyvissä maissa asuu jo yli sata miljoonaa miljoonia ihmistä (pelkästään Syyria 18,5 miljoonaa, Afganistan 31 miljoonaa, Etelä-Sudan 12 miljoonaa, Jemen 28 miljoonaa, Irak 31 miljoonaa) ja jonkinlaisessa sotatilassa olevissa maissa monin verroin enemmän (pelkästään Nigeriassa 182 miljoonaa), eikä heitä kaikkia voida sijoittaa Suomeen eikä edes Euroopan Unionin alueelle.

Siksi auttamistoimet tulisi kohdistaa ensisijaiseti kriisialueille tai niiden välittömään läheisyyteen. Lisäksi se olisi myös merkittävästi kustannustehokkaampaa kuin nykyinen turvapaikkasirkus ja kohdistuisi paremmin naisiin, lapsiin ja vanhuksiin.

Lopuksi palattakoon takaisin Saksaan. Siellä parlamentti on kieltänyt burkhan käytön valtion laitoksissa työskenteleviltä ihmisiltä työajalla. Kielto koskee esimerkiksi vaaliviranomaisia sekä armeijassa ja oikeudessa työskenteleviä ihmisiä.

Naisten pakottaminen burkhaan jäi siis edelleen pääsääntöisesti lailliseksi Saksassa, vaikka päätöstä onkin pidettävä pienenä ihmisoikeusparannuksena verrattuna aiempaan. Tasa-arvon mallimaana itseään pitävässä Suomessa sen sijaan ei ole oikein edes keskusteltu tästä käytännössä äärimmäisen julmasta perheväkivallan muodosta.

Tämä(kin) islamiin liittyvä ilmiö on meillä mieluummin haluttu vaieta kuoliaaksi tai peittää yksilönvapauden kaapuun. Näin siitä huolimatta, että jokainen omilla aivoillaan ajatteleva ymmärtänee kyseessä olevan käytännössä aina ihmisen äärimmäisestä alistamisesta, joka on myös kotouttamisen kannalta haitallista ehkäistessään tehokkaasti muslimien integroitumista suomalaiseen elämänmuotoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka
Suomi on sopinut 90 miljoonan turvapaikanhakijan ottamisesta maahamme

Asumistukileikkurin vaikutuksista

Suomen hallitus päätti puolivälitarkastelussaan asumistukileikkurista. Se tarkoittaa, että asumistukeen asetetaan neliöhintainen katto, joka nousisi jatkossa elinkustannusten nousun mukaan. Toiveena on, että näin saataisiin vuokratasojen nousu aisoihin ja sitä kautta työvoiman liikkuvuudelle paremmat edellytykset.

Asiaan otti kantaa Helsingin asunto-osaston päällikkö Markku Leijo. Hänen mukaansa päätöksestä kärsivät pienituloiset, jotka asuvat korkeimpien neliöhintojen pienissä asunnoissa.

Leijon mukaan päätöksen "välitön vaikutus on toimeentulotukimenojen kasvu. Ihmiset lähtevät tämän seurauksena hakemaan sitä. Kuvitteleeko joku oikeasti, että asuminen tämän seurauksena halpenisi?"

Toimeentulotuen osalta Leijo lienee oikeassa ainakin lyhyellä aikavälillä. Sen sijaan jälkimmäinen kommentti oli perusteltu hiukan oudosti: "vuokratasoon vaikuttavat enemmänkin markkinat eli kysyntä ja tarjonta. En usko, että tällä on vuokrien nousua hillitsevä vaikutus."

Leijo on siinä oikeassa, että ainakin pääkaupunkiseudun vuokrataso on määräytynyt kysynnän ja tarjonnan mukaisesti. Eli mitä useampi henkilö kilpailee samasta asunnosta, sitä suuremmaksi korkein vuokra muodostuu.

Minun ymmärtääkseni tässä on se mekanismi, minkä kautta hallitus yrittää vaikuttaa. Eli nykyiseen tapaan vuokranmaksua tukemalla nostetaan asunnontarvitsijoiden maksukykyä ja sitä kautta vuokrien hintaa. Tämä tarkoittaa kääntäen, että tukia vähentämällä maksukyky vastaavasti vähenee, jolloin myös vuokratason on laskettava, ellei muutosta sitten kompensoida muilla tuilla tai palkkatason nousulla.

Tässä on itse asiassa käsillä klassinen esimerkki erilaisten tukien markkinoita vääristävästä vaikutuksesta. Tukirahat eivät suinkaan mene vuokralaisten hyväksi, vaan valuvat vuokranantajille. Samalla mekanismilla ovat maataloustuet nostaneet suomalaisen peltomaan hinnan tolkuttoman kalliiksi kansainvälisessä vertailussa.

Itse uskon, että hallituksen tuoreella päätöksellä on ajan myötä vaikutusta ainakin Helsingin pienten asuntojen vuokratasoihin. Samalla on kuitenkin todettava ekonomisti Olli Kärkkäisen tavoin, että työvoiman liikkuvuusongelmaan saadaan pysyvä ratkaisu ainoastaan asunotojen tarjontaa lisäämällä. Se tarkoittaa kaavoitusta ja rakentamista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin
Helsingin asuntopulaa tuetaan verovaroilla
Ruotsin vaikea ratkaisu

HS valeuutisten sylttytehtaana

Hallituksen puoliväliriihi saatiin eilen valmiiksi. Siellä tehtiin monenlaisia päätöksiä, joista itseäni lämmitti eniten tutkimukseen suunnattu lisärahoitus. Se auttaa osaltaan Suomen säilymistä korkean teknologian maana, jonka muuta maailmaa paremmalle elintasolle on reaalitaloudelliset perusteet.

Helsingin Sanomat puolestaan otti asiakseen nostaa jälleen esille yhden lempiaiheensa eli sen, kuinka hallitus olisi vaarassa hajota - tällä kertaa Perussuomalaisten tulevan puheenjohtajavalinnan takia. Eli jos puolue valitsee tulevaksi puheenjohtajakseen Sampo Terhon sijasta Jussi Halla-ahon.

Näin siitä huolimatta, että sekä keskustalainen pääministeri että kolmannen hallituspuolueen kokoomuslainen puheenjohtaja eivät ole sellaisesta puhuneet. Myöskään Halla-aho itse ei ole puhunut hallituksesta lähdöstä, vaan on korostanut nykyisen hallitusohjelman noudattamista ja on lisäksi ilmoittanut, ettei välttämättä edes ryhtyisi ministeriksi. Eikä Sampo Terhon ja Jussi Halla-ahon poliittisissa linjoissa ole suuria eroja.

Entä Helsingin Sanomien perustelut?

Lehden mukaan Keskusta ja Kokoomus eivät pidä erityisen tärkeinä kansanäänestystä EU:sta tai tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Niistä ensimmäistä ei ole ilmoittanut ajavansa tällä hallituskaudella kumpikaan Perussuomalaisten puheenjohtajaehdokkaista ja jälkimmäinenkin lienee ns. valeuutinen - ainakin puoliväliriihessä jaettavaa haettiin nimenomaisesti turvapaikanhakijoiden määrän supistumisesta. Siten myös muille hallituspuolueille on tärkeää, etteivät vuoden 2015 tapahtumat uusiudu.

Helsingin Sanomat otti kirjoituksessaan esille myös Jussi Halla-ahon ihmisryhmien oikeuden edessä erilaisen kohtelun osoittaneen 50 päiväsakon tuomion käyttäen sanamuotoa "rasistisista kirjoituksista tuomittu". Tuomiota ei kuitenkaan annettu rasistisista kirjoituksista vaan uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Niistä jälkimmäinen on sikäli kiistanalainen, etteivät käräjä- tai hovioikeus nähneet sellaista tapahtuneen.

Lopuksi asiaa käsitellessään toimitus arveli, että Sipilän hallitus voisi kuitenkin jatkaa korvaamalla Perussuomalaiset RKP:llä ja Kristillisdemokraateilla. Ja että siinä tilanteessa hallituksen monet uudistukset jäisivät toteutumatta. Se tuskin on tuloksellisuudesta usein puhuneen Juha Sipilän tavoitteena.

Niin tai näin. Toki Helsingin Sanomilla on oikeus kirjoittaa uutisiksi omia valeuutisiaan. Tosiasia kuitenkin on, ettei ainakaan Perussuomalaisilla ole mitään halua lähteä pois hallituksesta tilanteessa, jossa oma kannatus on laskenut huomattavasti ja monia omia asioita on kuitenkin saatu läpi - viimeisimpänä kokeilu pakkoruotsin poistamisesta.

Ja tosiasia lienee myös, että ilman Perussuomalaisia hallituksessa olisivat vuoden 2015 tapahtumat olleet vielä nähtyäkin suurempi katastrofi. Ja ettei hallitusyhteistyössä kolmen puolueen välillä ole ollut suuria ongelmia tähän mennessä, pikemminkin päinvastoin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aktiivisuutta, Sipilä! Aktiivisuutta!
Sipilän ja Kataisen hallitusten vertailu
Lepsu maahanmuuttopolitiikka tuhosi Perussuomalaisten kannatuksen

Ruokaperhosesta nousi hypoteesi

Kuten tunnettua, on maailma hukkumasssa muovijätteeseen. Aamun lehti puolestaan kertoi, että evoluutiobiologi Federica Bertocchi on havainnut vahakoisa-nimisen perhosen toukkien pystyvän hajottamaan muovia. Jotkut ihmiset puolestaan syövät näitä toukkia.

Jutussa arveltiin, että itse asiassa Bertocchin havaitsema muovia hajottava eliö ei ilmeisesti ole perhonen, vaan siihen assosioitunut bakteeri. Tutkimus on vasta aivan alkuvaiheessa, sillä sen enempää tuota bakteeria kuin muovia hajottavaa entsyymiäkään ei ole tunnistettu.

Aamun lehdessä arveltiin, että tehdyn havainnon seurauksena voitaisiin maailman muovijätettä ryhtyä tuhoamaan valmistamalla vielä tuntematonta entsyymiä massatuotannossa. Suomeksi se tarkoittaisi todennäköisesti geneettisesti muokattujen mikrobien valjastamista entsyymin tuottamiseen, sen eristämistä ja mahdollista lisägeenimuokkausta, jotta se toimisi muuallakin kuin perhosen toukan yhteydessä. Tämä tie lienee varsin pitkä, eikä lopputuloksen tehokkuudesta ole varmuutta.

Tässä vaiheessa on syytä vaihtaa näkökulmaa. Vaikka entsyymin muokkaaminen ja tuottaminen saattaakin tarjota joskus tulevaisuudessa yhden mahdollisuuden muovin hävittämiseen, on havainnon suurin merkitys kuitenkin toisaalla eli perustutkimuksellisen tiedon tuottamisessa: sehän osoittaa, ettei muovin hajottaminen ole biologiselle evoluutiolle mahdoton haaste.

Siten lienee aivan selvä, että siellä missä on suuria muovijätemääriä, kehittyy evoluution kautta ennemmin tai myöhemmin myös vapaana eläviä bakteerikantoja, jotka hyödyntävät tarjolla olevaa resurssia. Luultavasti on jo kehittynytkin.

Tämä ei tarkoita, että muovia voisi heitellä tästä eteenpäin huoletta luontoon. Mutta se tarkoittaa sitä, ettei muovijätteestä ole pysyväksi haitaksi luonnolle, vaan se poistuu sieltä aikanaan. Sitä ennen pilkkoontunut muovi kuitenkin aiheuttaa suurta haittaa monille eläimille.

Niin tai näin. On joka tapauksessa selvää, että nyt tehty havainto osoittaa luonnon biologisen tai oikeastaan biokemiallisen monimuotoisuuden laajuuden.

Tieteellisesti mielenkiintoista on seurata myös muovia hajottavien bakteerien kehittymistä - nyt havaitun perhostoukan tuntemattoman entsyymin ajatellaan hajottavaan muovia jonkin mehiläisvahaa hajottavan entsyyminsä jonkinlaisena virhetoimintona tai epätarkkuutena.

Jatkossa samankaltaisia muovia hajottavia virhetoimintoja löytynee lisää sieltä, missä muovia esiintyy paljon. Niiden tehokkuus kasvaa mutaatioiden ja luonnonvalinnan seurauksena kun tehokkaimmin muovia hajottavat bakteerit lisääntyvät muoviympäristössä muita bakteereja tehokkaammin. Näin ihmisen muovijäte vaikuttaa maailman mikrobiston koostumukseen.

Sitä kutsutaan evoluutioksi. Ja tässä kirjoituksessa kuvaamaani ennustetta muovia tehokkaasti hajottavien mikrobien kehittymisestä hypoteesiksi. Kyseisen hypoteesin testaamista taas voidaan pitää tieteenä - tai ainakin yhtenä sen keskeisenä mekanismina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:ssa kuolee 25000 ihmistä vuodessa välinpitämättömyyden seurauksena
Yksisarvisia
Evoluutioteorialla on ennustusvoimaa

Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin

Ruotsissa on maahanmuuttajalähiöitä, joissa poliisin ja viranomaisten valta on lipsunut. Suomalainen media julkaisee niistä ajoittain juttuja (esimerkki, toinen, kolmas), mutta suurin osa tapahtumista jää kertomatta pelkästään tavallista uutisaineistoa seuraaville.

Todellisuudessa Ruotsin maahanmuuttajalähiöiden tilanne on oleellisesti vakavampi kuin meikäläistä mediaa lukemalla voisi kuvitella. Naapurimaan surullisesta todellisuudesta voi lukea toisella kotimaisella kielellä suoraan ruotsalaisesta mediasta tai vaihtoehtoisesti suomenkielellä sosiaalisesta mediasta.

Esimerkiksi kuluvana huhtikuuna Sikolätti-sivusto on kertonut ruotsalaiseen perinteiseen mediaan viitaten seuraavat tapaukset: 1) ammuskelua Uppsalassa – yksi henkilö loukkaantunut, 2) viikonlopun saldo Tukholman alueella: yksi raiskaus ja neljä yritystä, 3) mellakka Hammarkullenissa – poliisia heitettiin kivillä, 4) Rosengårdissa paloi auto – ja nuorukainen, 5) Linköping: kranaatti yritettiin heittää asuntoon, 6) kymmenkunta autoa paloi Rosengårdissa ja 7) poliisipartio joutui mellakkaan Växjössä.

Itse en huomannut yhdenkään edelle linkitetyistä (ja ruotsalaisessa valtamediassa kerrotuista) tapauksista ylittäneen uutiskynnystä Suomessa. Se kertonee siitä, ettei kuluva huhtikuu ole juurikaan poikennut normaalista.

* * *

Helsingin Sanomien mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) viime viikolla julkaisemasta tutkimuksesta selvisi, että myös meidän suurissa kaupungeissamme ulkomaalaissyntyiset keskittyvät asumaan yhä useammin tietyille alueille. Tämä kehitys on pisimmällä Turussa, mutta samaan suuntaan ollaan menossa myös Helsingissä ja Tampereella.

Siten lienee vain ajan kysymys kun Suomeenkin muodostuu maahanmuuttajalähiöitä, joiden hallinta ei ole yksiselitteisesti viranomaisten hallinnassa. Näin ainakin siinä tapauksessa, että tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien henkilöiden määrä jatkaa kasvuaan maassamme.

En tiedä, onko alueellisesti segregoitunut yhteiskunta lepsua maahanmuuttopolitiikkaa ajavien suomalaisten poliitikkojen tavoitteena, mutta joka tapauksessa olemme menossa kohti sellaista. Näin siitä huolimatta, että kehitys on yhteiskuntarauhaa uhkaava.

Löysästä maahanmuuttopolitiikasta seuraavat ongelmat ilmenevät ensin lähiöissä itsessään ja ajan myötä myös ympäröivässä yhteiskunnassa. Jälkimmäisellä viittaan esimerkiksi Euroopan viime vuosien terroritekoihin tai maahanmuuttajien omien lähiöidensä ulkopuolella tekemiin seksuaalirikoksiin.

Siksi oli yllättävää, ettei Helsingin Sanomat maininnut jutussaan lainkaan tätä etnis-kulttuurisen segregoitumisen ylivoimaisesti suurinta uhkaa. Sen sijaan se oli kyllä huolissaan siitä, miten näillä alueilla asuminen lapsuudessa näyttäisi amerikkalaisten kokemusten perusteella vaikuttavan siihen "miten pitkälle elämässä pääsee".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Polarisaation ensimmäiset uhrit ovat empatia ja ihmimillisyys
Maahanmuuttajat pois maalta vai pitäisikö heidän sittenkin sijoittaa maalle?
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä

Toimittaja Pekka Mykkänen koki yllätyksen

Helsingin Sanomien toimittaja Pekka Mykkänen kirjoitti aamun lehdessä Ranskan vaaleista. Jutun alkupuolelle hän oli näppäillyt seuraavia asioita.

"Viime heinäkuun 26. päivä auton­korjaaja Julien Chenen räpsi työ­kavereidensa kanssa kännykkä­kuvia Renault’n huolto­korjaamon ikkunasta. Näköetäisyydellä poliisin erikoisjoukot ampuivat kaksi 19-vuotiasta terroristia Saint-Étienne-du-Rouvrayssa sijaitsevan kirkon edustalle."

"Autonkorjaaja Julien Chenen, 30, on itsekin puoliksi algerialainen, ja hänen kaltaisiaan miehiä katsellaan terrori-iskujen jälkeen julkisissa kulkuneuvoissa epäluuloisen tarkkaavaisesti. Hänen luulisi olevan viimeinen, joka ­äänestää Marine Le Peniä, mutta Ranskassa saa yllättyä.

Cheneniä suututtaa se, että Ranskalla tuntuu olevan pohjaton kassa maahanmuuttajien auttamiseksi, mutta omista kansalaisista ei huolehdita. Siitä Le Pen puhuu oikeilla sanoilla.

´Saatan äänestää Le Peniä, se on hyvinkin mahdollista.´"

Huomioni edelle lainaamassani kiinnittyi siihen, että Mykkänen oli yllättynyt siitä kun muslimin näköinen työtä tekevä Ranskan kansalainen harkitsee maahanmuuttajiin liittyvään turvattomuuteen ratkaisua lupaavan ehdokkaan äänestämistä. Itse olen puolestani ollut hyvin hämmästynyt siitä, ettei suomalainen media ylipäänsä näytä ymmärtävän sitä, että juuri maahanmuuttajan näköiset ihmiset ovat ylivoimaisesti suurimpia kärsijöitä toisten samannäköisten huonosta käytöksestä.

Ranskassa maahanmuuttajaongelma tarkoittaa koko asteikkoa tulijoiden elatuksesta näiden segregoitumisesta omille asuinalueilleen ja ohi kulkeville naisille huutelusta aina ihmisten tappamiseen terroritarkoituksella. Niiden seurauksena kaikkiin muslimeilta näyttäviin kohdistuu enemmän tai vähemmän vastareaktioita valtaväestöltä riippumatta heidän omasta käyttäytymisestään. Ja mikäli suomalaisia tilastoja on uskominen - erityisesti heihin kohdistuu myös maahanmuuttajien aiheuttamaa väkivaltaa.

Looginen johtopäätös tästä kaikesta on se, että juuri yhteiskuntaan hyvin sopeutuneilla ulkomaalaistaustaisilla ihmisillä luulisi olevan suurin motivaatio saada maahanmuuttoon liittyvät lieveilmiöt kuriin. Siksi minä en ole lainkaan yllättynyt jutussa kerrotun kolmikymppisen näkemyksistä.

Sen sijaan olen hämmästynyt siitä, ettei toimittaja Mykkänen näytä ymmärtävän tätä. Tai ettei myöskään maahanmuuttajien uuteen kotimaahansa kotoutumaan pyrkivä osa ole oivaltanut asiaa.

Syyksi maahanmuuttajien oivaltamattomuuteen veikkaan heidän kulttuurinsa epätervettä yhteisöllisyyttä, joka sekä häiritsee sopeutumista länsimaihin, että estää heitä näkemästä omaa yksilöllistä etuaan. Lisäksi heidän näkemystään sotkee todennäköisesti myös suomalaisen maahanmuuttoklusterin pyrkimys pitää yllä omaa ansaintalogiikkaansa korostamalla tulijoiden oikeuksia ja kulttuuria.

En myöskään usko, ettei toimittaja Mykkänen kykenisi lainkaan loogiseen ajatteluun. Sen sijaan uskon, että hänen työnantajansa toimitukseen on syntynyt suuri kupla, joka rajoittaa kaikkien siellä työskentelevien ajattelua. Tai ainakin sitä, mitä he päästävät näppäimistöltään julkisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto seurannaisilmiöineen hallitsee suomalaisten pelkoja
Synnyttikö USA:n alhainen äänestysaktiivisuus törky-Trumpin?
Yle uutisoi vajavaisesti maahanmuuttajanuorten peloista

Tarja Halonen haluaa pitää laittomat maassaolijat Suomessa

Tänä aamuna jouduin hieraisemaan aamun lehden ääressä silmiäni toisenkin kerran. Taannoinen presidenttimme oli nimittäin julkaissut kirjoituksen, jota ei voinut olla ihmettelemättä.

Halosen kirjoituksen ytimenä oli vaatimus siitä, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden palautukset olisi keskeytettävä niin pitkäksi aikaa, että vastaanottavien maiden tilanteesta tehtäisiin uusi arvio menemällä sitä varten paikan päälle. Näin siitä huolimatta, että hänen kirjoituksensa mukaan "emme voi ottaa tulevaisuudessa vastaan kaikkia niitä ihmisiä, jotka joutuvat erilaisen turvattomuuden vuoksi jättämään kotimaansa",

Halonen ei näytä ymmärtävän, että laittomasti maassa olevien ihmisten elättäminen Suomessa toimisi lähtömaiden asukkaille signaalina ja johtaisi mitä todennäköisimmin turvapaikkajärjestelmää hyväksikäyttävien elintasopakolaisten virran kasvuun. Se olisi erityisen haitallista todellista vainoa pakeneville.

Siksi Suomen pitäisi, toisin kuin Halonen ehdottaa, poistaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ihmiset mahdollisimman pikaisesti siinäkin tapauksessa, että vastaanottavien maiden tilanteesta tehtäisiin uusia selvityksiä. Käytäntöjen muuttaminen on tarpeellista vasta sitten, jos niissä ilmenee jotain erityistä.

Entinen presidentti esitti kirjoituksessaan myös, että Suomen pitäisi nostaa kiintiöpakolaisten määrää entistä suuremmaksi. Vaatia tietenkin voi, mutta minulla on sellainen käsitys, etteivät suomalaiset tai muutkaan EU-kansalaiset ole valmiita ottamaan suurempia ihmismääriä etenkään nyt kun EU:n tasolla on tehty päätös lisäkiintiöstä, jota tosin monet muut maat kuin Suomi eivät ole juurikaan noudattaneet.

Migrin tilastojen mukaan kuluvan vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana tulijoita on ollut yhteensä 1135, joten samalla tahdilla päädyttäisiin koko vuoden aikana 4540 turvapaikanhakijaan. Heistä noin kolmannes saanee oleskeluluvan, joten yhdessä kiintiöpakolaisjärjestelmän ja EU:n taakanjaon kanssa maahamme jää pysyvästi ehkäpä noin 3000 tulijaa, jotka tuovat myöhemmin mukanaan lisäksi perheenjäseniään.

Tuollaisen ihmismäärän kotouttaminen ja integrointi suomalaiseen yhteiskuntaan on vaativa tehtävä maamme viranomaisille. Sen vaikeudesta voidaan katsoa varoittavina esimerkkeinä muun muassa aiemmin tulleiden heikkoa koulumenestystä ja olematonta työllistymisastetta, heidän profiloitumistansa tietyissä rikoslajeissa sekä ihan arkipäiväisenä - ja itsellenikin vastaan tulleena asiana - kieltäytymistä naisten kättelemisestä.

Itse olisinkin, toisin kuin entinen presidenttimme, valmis lopettamaan kokonaan spontaanien turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen ja päästämisen maamme rajojen sisälle. Lisäksi määrittelisin kiintiöjärjestelmien kautta tulevien ihmisten määrän kotouttamistulosten mukaisesti siten, että jokainen vastaanotettu ihminen saadaan omaksumaan elämäntapa, joka on yhteensopiva suomalaiseen yhteiskuntaan. Tuo määrä olisi käsittääkseni ennemminkin kymmeniä kuin tuhansia kotoutettavia.

* * *

Lopuksi pari sanaa toisesta aiheesta, koska Saksan jalkapallopommittajan motiivi on selvinnyt. Kirjoittelin asiasta kymmenen päivää sitten ihmetellen terrorivapaan pommin asettajan motiiveja ja ehdotellen niiksi mielikuvitustani venyttelemällä mm. kohteeksi joutuneen joukkueen tai sen kannattajien pyrkimystä vahingoittaa kilpailevaa joukkuetta, omien fanien pettymystä joukkueen menestykseen, järjestäytynyttä rikollisuutta ja mustasukkaisuutta.

Nyt ilmi tulleen tiedon perusteella selitys oli kuitenkin oman mielikuvitukseni tuotoksia ihmeellisempi: pommintekijä nimittäin laski sen varaan, ­että paha saadaan nykyisessä muslimiterrorismin värittämässä ilmapiirissä lavastettua islamistien ja islamin viaksi.

Omassa maailmankuvassani tapaus asettuu uudeksi löperöstä maahanmuutosta aiheutuneeksi seurannaisongelmaksi. Sellaisena se on hyvä peruste kiristää Suomen ja EU:n maahanmuuttopolitiikkaa nykyisestä.

Näin siksi, että kokonaisuuden kannalta kantaväestön tekemät, mutta maahanmuuttopolitiikan epäonnistumista hyödyntävät, laittomuudet ovat yhteiskunnalle aivan yhtä haitallisia kuin tulijoiden oma huono käyttäytyminen. Onhan kantaväestöön kuuluvan henkilön räjäyttämä pommi täsmälleen yhtä tuhoisa ja tuomittava kuin terrorisinkin asettama - eikä nyt puheena olevaa pommia olisi koskaan räjäytetty ilman epäonnistunutta humanitaarista kotouttamispolitiikkaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pariisin paukaus ja Suomen rajat
Terrorivapaa pommi
HS osoitti medianvallan laajuuden

Pariisin paukaus ja Suomen rajat

Pariisissa paukahti jälleen viime yönä, aseena Kalashnikov-rynnäkkökivääri. Helsingin Sanomien mukaan kyse ei olisi terrori-iskusta, mutta Iltalehti tiesi kertoa ISIS:in ottaneen iskun vastuulleen. Jälkimmäistä tukee se, että teosta on lehden mukaan epäiltynä "belgialainen" Abu Yussef. Tapaus sattui vain kaksi päivää sen jälkeen, kun Ranskan poliisi otti kiinni kaksi miestä terrorismista epäiltynä.

Suomessa ei ole vielä tapahtunut terrori-iskua. Sen sijaan meillä on pieni vähemmistö, jonka mielestä myös elintasopakolaiset tulisi pitää maassamme.

Heistä voimakkaimmin tahtonsa puolesta on demonstroinut Oulunkylässä toimiva pappi Marjaana Toiviainen, joka on itsetietoisen hiekkalaatikkolapsen tapaan uhannut lähteä pois Suomesta, ellei hänen toiveitaan toteuteta. Nähtäväksi jää, toteutuuko toive tai lähteekö pappi. Epäilen ettei toteudu, eikä myöskään lähde.

Toiviainen ei kuitenkaan ole yksinään kirkossamme. Siitä esimerkkinä joukko kirkon perheasiain neuvottelukeskusten johtajia kirjoitti tänään vetoomuksen, jonka mukaan he näyttäisivät uskovan kaikkien tänne tulleiden lähteneen kotimaastaan hakemaan turvaa ja ettei heitä saisi siksi palauttaa kotimaihinsa.

Kyseisten johtajien mukaan he ymmärtävät, "että pakolais­tilanteen myönteisellä ratkaisemisella on kustannusvaikutuksia". Kirjoituksesta ei kuitenkaan selviä, mitä he asiasta ymmärtävät. Itse veikkaan, että heidän käsityskykynsä yläraja kulkee Suomen Perustan taannoisessa laskelmassa, josta puuttuvat monet epäsuorat kuluerät.

Yhteen niistä saimme eilen valaistusta kun Iltalehti kertoi Suomessa tehtyjen raiskausilmoitusten määrän nousseen tammi-maaliskuun aikana 30 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Jutussa ei ole eristelty maahanmuuttajien osuutta epäilyissä, mutta tiedämme vanhastaan, että heidän yliedustuksensa on huomattava: vuonna 2012 joko kolmas raiskausrikoksesta tuomittu oli ulkomaalainen.

Nyt Keski-Eurooppaa ravistelevat terroriteot, joista viimeöinen isku oli viimeisin, luovat omaa lisälaskuaan. Niiden rantautuminen myös Suomeen lienee vääjäämätöntä, mikäli maahamme asuvien muslimien määrä jatkaa kasvamistaan - tämän osoitti viimeistään Tukholman terroristi.

Tällä en väitä, että kaikki muslimit olisivat potentiaalisia terroristeja. En edes, että heidän enemmistönsä olisi.

Sen sijaan totean, että potentiaalisen terroristin erottaminen muista muslimeista näyttää olevan erittäin vaikeata tai mahdotonta viranomaisille. Asiaa pahentaa vielä se, ettei pelkkä poliisin epäily terrorismiaikeista ole maassamme käypä syy ihmisen poistamiseen tai edes sijoittamiseen lukkojen taakse.

Olisiko siis lopultakin aika tehdä johtopäätökset tosiasioista ja asettaa katto Suomeen otettavien muslimien - tai mikäli se katsottaisiin syrjiväksi - kaikkien humanitaaristen pakolaisten määrälle? Tämä tarkoittaisi luopumista spontaanista turvapaikkajärjestelmästä ja pakolaiskiintiön asettamista sen sijalle. Kiintiön koko tulisi määritellä siten, että pitkän ajan terrorismiriski jäisi olemattomaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin kuorma-autoiskusta on otettava opiksi
Islamin on tehtävä pesäero menneisyytensä ja terrorismin kanssa
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia

Rasismia, suunnitelmia ja kiihotusta

Mies huusi Allahu Akbar ja ampui kolme satunnaista valkoihoista miestä Kaliforniassa. Oli kuitenkin huojentavaa lukea, ettei kyseessä ollut terrorismi vaan rasismi.

Ampuja Kori Muhammad ei nimittäin ollut terroristi vaan mustaihoinen rasisti. Se varmasti lohduttaa ammutuksi tulleita ja heidän läheisiään.

Suomessa poliisi puolestaan käräytti rikoksia suunnitelleet turvapaikanhakijat, jotka aikoivat ryöstää ja raiskata. Miehet olivat päättäneet palata heti tekojensa jälkeen vapaaehtoisesti kotimaahansa.

Tässä uutisessa on se hyvä puoli, etteivät rikossarjaa suunnitelleet henkilöt päättäneet ajella kuorma-autolla kävelykadulla toisin kuin heidän Ruotsissa hurjastellut kollegansa. Ja että poliisi onnistui pysäyttämään miehet ennen kuin nämä saivat aikeensa toteutetuksi.

Uutisen mukaan miehet on sittemmin hajautettu eri vastaanottokeskuksiin. Sitä ei kuitenkaan kerrottu, aikoivatko he tässä tilanteessa toteuttaa suunnitelmansa vapaaehtoisesta paluusta kotimaahansa.

Vai onko miesten suunnitelmissa nauttia suomalaisen veronmaksajan tarjoamasta ylläpidosta siihen asti kunnes heidät pakkopalautetaan mahdollisten mielenosoitusten kera. Sekään ei selvinnyt, että onko heidän ilmeisen perusteettomat turvapaikkahakemuksensa jo käsitelty.

Kolmannen uutisen mukaan kolme uskonoppineeksi esittäytynyttä miestä kiersi Itä-Suomen vastaanottokeskukset viime vuonna.  Poliisin tietojen mukaan he puhuivat ihaillen ISIS:istä  ja myönteisesti muualla Euroopassa tehdyistä terrori-iskuista.

Onneksi miehille kerrottiin, etteivät he ole tervetulleita Savon vastaanottokeskuksiin. Niinpä he palasivat pääkaupunkiseudulle eikä heistä ole uusia havaintoja Itä-Suomessa.

Näin pääkaupunkiseudulla asuvana jäin uutisen luettuani pohtimaan onko heistä havaintoja sitten omilta kotikulmiltani? Vai onko heidät viety tutkintavankeuteen odottamaan oikeudenkäyntiä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta tai peräti vihapuheesta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto seurannaisilmiöineen hallitsee suomalaisten pelkoja
Loppu hyvin, kaikki hyvin: Abdiqadir palasi kotiin
Seksuaalivalistus ja raiskaukset

Palkankorotusten sijaan investointi tulevaisuuteen

Teknologiateollisuus ry varoitti tänään suomalaisia palkkaneuvottelijoita seuraamasta Ruotsin ratkaisua, joka takasi naapurimaan työntekijöille kolmen seuraavan vuoden aikana yhteensä 6,5 prosentin palkannousun. Kirjoituksen mukaan Suomi ja Ruotsi kilpailevat aivan eri sarjoissa, sillä siinä missä meidän taloutemme on madellut ja ottanut suoranaista takapakkia, on Ruotsissa mennyt hyvin niin BKT:lla kuin viennin arvolla mitattuna.

Vaikka kyseessä on edunvalvojan kannanotto, lienee siinä myös totuuden siemen, vaikka Suomenkin talous näyttäisi lähteneen nousuun. Paineet palkansaajapuolella ovat silti kovat.

Tässä tilanteessa kehottaisin työmarkkinajärjestöjä luovuuteen. Tehtäköön vielä kerran maltillinen palkkaratkaisu, mutta lisättäköön siihen tulevaisuuteen katsova lisuke.

Ehdotan, että maltillisten palkankorotusten vastineeksi yrityselämä sitoutuu tekemään sopimusajan talouskasvun vauhtiin sidotun määrän investointeja. Ne voisivat olla esimerkiksi tuotantolaitosten rakentamista tai päivittämistä, mutta myös tuotekehitystä tai nuorten ja työttömien ottamista mukaan työelämään. Julkisella sektorilla panostus tulisi ohjata koulutukseen ja tutkimukseen.

Itse käytännön ratkaisut jätän työmarkkinoiden tehtäväksi tiedostaen, ettei kyseessä ole yksinkertainen kokonaisuus. On kuitenkin selvää, ettei ehdottamaani sopimukseen pääseminen ole myöskään mahdotonta.

Palkankorotuspaineiden suuruinen lisäinvestointi parantaisi suomalaisen talouselämän kilpailukykyä ja takaisi tulevaisuudessa palkansaajille entistä leveämmän ja varmemman leivän sekä omistajille kasvavat liikevoitot. Kyseessä olisi siis sijoitus tulevaisuuteen, eli kysyn Urho Kekkosta mukaillen: onko maallamme malttia vaurastua?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rationaalinen päätöksenteko tuottaa ennustettavuutta
Kilpailukykysopimus maaliin ja Sipilälle sulka hattuun
Malttia vaurastumiseen!

Maahanmuutto seurannaisilmiöineen hallitsee suomalaisten pelkoja

Yleisradio julkaisi kyselytutkimuksen, jonka mukaan Tukholman terrori-isku on vaikuttanut syvällisesti suomalaisten pelkoihin. Tulosten mukaan viisi tärkeintä ihmisten kokemaa uhkaa ovat satunnaisen väkivallan lisääntyminen, terrori-iskujen lisääntyminen, huono-osaisuuden lisääntyminen, ääriliikkeiden vahvistuminen ja turvapaikanhakijoiden määrän kasvu.

Kyselyn viidestä kärkiuhasta neljä liittyy joko suoraan tai epäsuorasti Afrikasta ja islamilaisesta Aasiasta Suomeen suuntautuvaan humanitaariseen maahanmuuttoon. Toivon Suomen eduskunnan ja sen luottamusta nauttivan hallituksen ymmärtävän tämän ja ryhtyvän toimiin, jotta kansalaisten kokemat uhkakuvat eivät toteutuisi.

Tässä mielessä on erinomaista, että yhden hallituspuolueen, eli Perussuomalaisten johtoon on astumassa selkeästi tiukempaa turvapaikkapolitiikkaa ajava henkilö - oli hän nimeltään sitten Halla-aho tai Terho. Muutoksen voisi olettaa näkyvän myös hallituksen toimissa.

* * *

Tänään Helsingin Sanomat puolestaan julkaisi mielipidesivullaan nimimerkkikirjoituksen, jossa Belgiassa asuva suomalainen vaati huolehtimaan siitä, että maahanmuuttajat voivat luottaa lakien koskevan ja suojelevan myös heitä. Kirjoituksen taustana oli HS:n aiempi kirjoitus, jonka mukaan turvapaikanhakijoita ja laittomia maahanmuuttajia käytetään hyväksi harmaan talouden ilman oikeuksia olevana työvoimana. Kirjoittajan mukaan heidän tilanteensa lisää terrorismiriskiä.

Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Laittomasti Euroopassa oleskelevat on tavalla tai toisella palautettava kotimaihinsa aiheuttamasta pelkoa kantaväestölle ja laillisesti tänne saapuneille maahanmuuttajille. Samalla on huolehdittava, että lakeja noudatetaan kaikilla työpaikoilla mukaan lukien maahanmuuttajien omistamat ravintolat.

Näin viestitämme tulijoille, ettei Euroopassa eletä lähi-itäläis-afrikkalaisittain vaan noudattaen eurooppalaista elämäntapaa. Sen alleviivaamiseksi on puututtava myös muihin tulijoiden ongelmallisiin tapoihin kuten sukupuoliseen syrjintään, uskomusperusteisiin "oikeuskäytäntöihin" tai seksuaaliseen väkivaltaan.

Toimiin on ryhdyttävä välittömästi. Nykyisen maahanmuuttopolitiikan vallitessa on vain ajan kysymys milloin meilläkin tapahtuu terroriteko. Se ei voi olla maassa harjoitetun politiikan tavoitteena eikä edes tarkoituksettomana sivutuotteena etenkään nyt, kun riski näyttäisi olevan yleisesti kansalaisten tiedossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyväksikäytön kääntöpuoli
Rasismia vai tosiasioihin liittyvää pelkoa
Pelko sulkee silmät ja korvat

Trumpin vaihtoehdot Koreassa

Pohjois-Koreassa on kovaotteisten Kimien dynastia kurjistanut väestöään jo kolmannessa sukupolvessa. Dynastian perustajan syntymästä tuli juuri kuluneeksi 105 vuotta ja maa esitteli sen kunniaksi uusia ohjuksiaan.

Kimien dynastia on muusta takapajuisuudestaan huolimatta onnistunut kehittämään itselleen ydinaseen. Sen ensimmäinen koelaukaisu tapahtui vuonna 2006. Lisäksi maassa on kehitetty ohjustekniikkaa, jonka avulla pommit saadaan maaliinsa.

Nykyisin pohjoiskorealaiset pystyvät lennättämään ohjuksiaan naapurimaidensa suuriin asutuskeskuksiin kuten Etelä-Korean Souliin tai Japanin Tokioon. Siten maan puolustusdoktriini näyttäisi perustuvan pelotteluun - vallassa oleva Kim voi vastata jopa sotilaallisesti täysin ylivoimaiseen hyökkäykseen tehokkaasti tuhoamalla suurkaupungin.

Sellaista riskiä eivät ainakaan demokraattiset valtiot voi ottaa. Tämän tosiasian edessä on juuri tällä hetkellä maailman suurimman sotilasmahdin johtaja eli Yhdysvaltain Donald Trump.

* * *

Iltalehden mukaan monet tutkijat ovat kritisoineet Trumpin bluffausdoktriinia, eli esimerkinomaista hyökkäystä Afganistanissa ja laivaston lähettämistä Pohjois-Korean lähettyville. Heidän mukaansa Kimin dynastia osoitti äsken tekemällään epäonnistuneella ohjuskokeella, että se on valmis katsomaan bluffin.

Nyt kun se on katsottu, on Donald Trump vaikeassa tilanteessa - uskottavuuden nimissä hänen tulisi rangaista Pohjois-Koreaa jollain tavalla, mutta kohteen arvaamattomuus yhdistettynä ydinasevalmiuteen saattaa johtaa täydelliseen katastrofiin. Mikä siis neuvoksi?

Periaatteessa Trumpilla on useita vaihtoehtoja.

Ensimmäinen on jo valmiiksi eristäytyneen maan vielä tehokkaampi eristäminen muusta maailmasta eli Kiinan saaminen mukaan saartorenkaaseen. Sen seurauksena jo muutenkin kurjissa olosuhteissa elävät pohjoiskorealaiset joutuisivat vielä nykyistäkin ankeampaan tilanteeseen etenkin, jos esimerkiksi heidän maatalouttaan kohtaisi katovuosi.

Nousisivatko he tämän seurauksena kapinaan diktaattoriaan vastaan? Entä olisiko tavallisten pohjoiskorealaisten rankaisemisella merkitystä diktaattorin mielenrauhalle?

Toinen vaihtoehto olisi vähäinen ja kertaluonteinen sotilaallinen isku. Eli Trump voi yrittää niin pientä sotilaallista näpäytystä, ettei Kim Jong-un lähtisi sen takia käyttämään ydinasettaan. Tähän ratkaisuun liittyy kuitenkin riski siitä, että vallassa oleva ja äärimmäisen arvaamaton Kim päättäisi pienenkin sotilasoperaation yhteydessä turvautua varmuuden vuoksi ydinaseeseensa.

Kolmas vaihtoehto voisi olla kattava sotilaallinen isku, jossa yhtäaikaisesti sekä tapettaisiin itse diktaattori, että tuhottaisiin hänen ydinaseensa. Tässä vaihtoehdossa on useitakin riskejä: esimerkiksi tiedustelutieto ei välttämättä ole riittävää, jotta kaikki ydinaseet saataisiin kerralla tuhotuiksi. On myöskin mahdollista, ettei Kimiä saataisi sittenkään hengiltä - ovathan terroristijohtajatkin selvinneet useita kertoja amerikkalaisten likvidointiyrityksistä.

Tällaisen hyökkäyksen epäonnistuessa katsottaisiin Kimin bluffaus - enkä ainakaan minä epäile hänen kykyään lähettää ydinohjuksia naapurimaihinsa. Lopputuloksena saattaisi siten olla joukoittain kuolleita eteläkorealaisia ja japanilaisia, elleivät heidän turvakseen sijoitetut Patriot ohjuksentorjuntaohjukset sitten osuisi erehtymättä maaleihinsa.

Neljäs vaihtoehto olisi hyväksyä bluffauksen epäonnistuneen ja antaa pulskalle Kim Jong-unille sulka hattuun. Sen, kuten ensimmäisenkin vaihtoehdon, seurauksena Kimien diktatuuri saisi jatkoaikaa, jonka se epäilemättä käyttäisi joukkotuhoaseidensa lisäkehittämiseen.

Kehitteillä oleva mannertenvälinen ohjus ydinkärkineen voitaisiin kullakin hetkellä vallassa olevan Kimin niin halutessa suunnata myös Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan. Siten myös niissä jouduttaisiin varautumaan Kimien suoraan uhkaan.

Viides vaihtoehto voisi olla systemaattinen Kimin syrjäyttämisoperaatio maan sisältä käsin. Sen suhteen nuori Kim Jong-un lienee oppinut läksynsä ja pitää kansalaisiaan sellaisen rautahanskan puristuksessa, että amerikkalaisten rekrytoimien kapina-agitaattoreiden työ päättyisi varmuudella ennen kuin on kunnolla alkanutkaan. En siis näe tällä vaihtoehdolla minkäänlaisia menestymisen mahdollisuuksia.

* * *

Kaiken kaikkiaan Donald Trumpin vaihtoehdot näyttäisivät siis olevan huonoja tai vielä huonompia. Mutta eivät pelkästään Yhdysvaltojen vaan myös koko muun maailman kannalta.

Ennen lopullista tuomiota nostan kuitenkin esiin vielä yhden vaihtoehdon. Mikäli diktatuuria ei voi tuhota voimatoimin sen enempää ulkoa kuin sisältäkään, kannattaisiko yrittää silkkihansikkaita?

Mitä tapahtuisi, jos Kimin ihmisoikeusrikkomukset unohdettaisiin ja maa sidottaisiin kansainväliseen talouteen. Olisiko Kimien dynastia valmis sellaiseen - siis normaaliin kaupankäyntiin, koulutukseen ja diplomaattisiin suhteisiin? Ja tarvittaessa vaikkapa diktaattorin pieneen voiteluun?

Kaupankäynti piristäisi Pohjois-Korean taloutta ja Kimien alistaman väestön elinolosuhteet paranisivat. Ajan myötä myös heidän yleissivistyksensä lisääntyisi ja paineet hirmuhallinnon korvaamiseksi kasvaisivat. Mutta aavistaisiko Kim Jong-un juonen ja kieltäytyisi kaikesta avoimesta kanssakäymisestä ulkomaailman kanssa?

Kaiken kaikkiaan näyttäisi siis siltä, että ydinasepelote takaa Pohjois-Korean diktaattoreille sellaiset turvatakuut, ettei heidän toimintaansa voi juurikaan puuttua. Lisäksi heidän määrätietoinen pyrkimyksensä entistä suurempaan ydinpelotteeseen vain vaikeuttaa ratkaisujen löytämistä.

Yksi suuri riski asiassa liittyy myös esimerkkivaikutukseen. Jos esimerkiksi ISIS:in kalifaatin köytössä olisi Pohjois-Korean asearsenaali, ei sitä vastaan voitaisi käydä sotaa ilman riskiä länsimaiden valtavista omista tappioista.

Siksi olisi erityisen tärkeää, että Trumpin hallinto pystyisi minun ja Iltalehden siteeraamien tutkijoiden epäilyistä huolimatta tekemään asialle jotain - ja mahdollisimman pian. Onhan Kim kaikesta hulluudestaan huolimatta varsin säyseä otus verrattuna uskonkiihkoisiin jihadisteihin, jotka haluavat omien seuraajiensa lisäksi alistaa myös kaikki muut maailman ihmiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veljesvihaa Koreassa ja Ruotsissa
Paavo Rautio osoittaa syvällistä ymmärtämättömyyttä
Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto

Pitäisikö sosialismista olla ylpeä?

Annamari Sipilä pohdiskeli tänä aamuna miksi äärivasemmistolaisuus vetää ihmisiä puoleensa paremmin kuin sosiaalidemokratia. Esimerkkeinä hän käytti Ranskassa gallupsuosiotaan kasvattanutta Jean-Luc Mélenchonia ja Iso-Britannian työväenpuolueen puheenjohtajaa Jeremy Corbunia, jonka puolueessaan aiheuttama sekasorto on luonut konservatiiviselle Theresa Mayn hallitukselle poikkeuksellisen vapaan toimintakentän.

Sipilä totesi kirjoituksessaan, ettei kumpikaan mainituista äärivasemmistolaisista tule nousemaan valtaan. Näin uskon itsekin, mutta eihän sitä koskaan tiedä sillä haastoihan Helsingin kunnallisvaaleissa sosialismin periaatteet syvällisesti omaksunut Vihreät Kokoomuksen kaupungin suurimpana puolueena. Miksei sama voisi siis käydä valtakunnan tasolla?

Sipilä kiinnitti huomionsa siihen, että Britanniassa ja Ranskassa äärivasemmistolaisia poliitikkoja kannattavat erityisesti nuoret. Meilläkin molempien punavihreiden puolueiden äänestäjäkunta oli vuoden 2015 eduskuntavaaleissa merkittävästi kilpailijoita nuorempi.

Ilmiö ei liene kovin uusi. Siitä meillä on todisteena Sir Winston Churchillin suuhun usein pantu letkautus, jonka mukaan "ellet 25-vuotiaana ole liberaali, ei sinulla ole sydäntä, ja ellet 35 ikävuoteen mennessä ole muuttunut konservatiiviksi, ei sinulla ole aivoja". Tosin letkautus ei liene Churchillin keksimä, vaan peräisin jo 1800-luvulta.

Nuorisolle lienee siis tyypillistä muuta väestöä suurempi idealismi, mikä näkyy radikaalien aatteiden kannatuksena. Radikalismi oli 1930-luvulla toisenlaista kuin tänä päivänä, mutta senkin taustalla oli epäilemättä samanlainen nuorten idealismi kuin tämän päivän yhteiskunnallista hyvää jakamaan tahtovalla äärivasemmistolla. 

Keskeistä nuorten ajattelussa näyttäisi olevan pyrkimys toteuttaa kannattamansa aatteen puhtaana. Annamari Sipilän mukaan Corbynia puolueensa johdossa pitäville "tärkeintä on vasemmistolaisen politiikan puhtaus". 

Aatteen puhtaus on epäilemättä tärkeintä myös sille jihadistinuorelle, joka räjäyttää itsensä taivaan tuuliin edistääkseen oman aatteensa asiaa. Tai vegaanille, joka menee sekasyöjän vieraaksi vaatien itselleen oman kattauksen tai kieltäytyy tarjotusta ruuasta. Tai eläinsuojelijalle, joka käy vapauttamassa minkkejä luontoon. Tai punavihreälle, jonka mielestä maan rajat on avattava kaikille tänne haluaville kehitysmaalaisille, koska onhan meillä varaa. Tai rasistinatsille, jonka mukaan kaikki muslimit pitäisi tappaa.

Palatakseni sosialismiin. Sipilä lopetti pohdintansa näin: "he pitävät kuitenkin sosialismin aatetta yllä. Se on enemmän kuin mistä moni sosiaalidemokraatti voi tänä päivänä ylpeillä". 

Sipilän lopetus on omituinen. Sosialismihan loi viime vuosisadalla kansojen vankilan, motivoi monin paikoin väestöryhmien vainoa ja jopa kansanmurhia sekä epäonnistui taloudellisessa kilpailussa vapaan markkinatalouden kanssa. 

Sosialismin syvin olemus on kyllä ollut tiedossa jo pitkään. Esimerkiksi edellä mainittu Sir Winston Churchill kuvasi kyseisen aatteen luonteen ja realismin varsin osuvasti: "sosialismi on epäonnistumisen filosofia, tietämättömyyden oppi, ja kateuden ylistys, ja sen kantava hyve on kurjuuden tasainen jakaminen". 

Kysymys siis kuuluu, että miksi ihmeessä sosialismin aatteen ylläpitämisestä pitäisi olla ylpeä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Eurooppalaisen vasemmiston alamäki ei näy Suomessa

Kuplasta kurkistajia

Annamari Sipilä heräsi musliminaisten tasa-arvo-ongelmaan

 

Hyväksikäytön kääntöpuoli

Helsingin Sanomat nosti eilen esille turvapaikanhakijoiden tekemän halpatyön. Jutun fokus oli asetettu työntekijöiden hyväksikäyttöön, joten siinä keskityttiin kertomaan turvapaikanhakijoille valehtelusta, vääristä työsopimuksista ja jopa uhkailusta.

Juttusarja jatkui tänään painottuen julkisella sektorilla pitkissä alihankintaketjuissa tapahtuvaan turvapaikanhakijoiden riistämiseen. Asia ei selvästikään ole uusi, sillä HOK-Elanto on hyväksikäyttöä hillitäkseen kieltänyt alihankintaketjut kokonaan. Myös Helsingin kaupunki säätelee samasta syystä alihankintaketjujensa pituutta.

On hyvä, että Helsingin Sanomat nosti esille tämän, vain vähän julkisuudessa aiemmin näkyneen, löyhästä maahanmuuttopolitiikastamme juontavan ongelman. Näin siitä huolimatta, että näkökulma oli rajoitettu pelkästään hyväksikäyttöriskiin.

Tuotakoon tässä sitten esille asian ehkä vieläkin vakavampi kääntöpuoli. Tarkoitan sitä, kuinka jokainen laitonta halpatyötä tekevä turvapaikanhakija vähentää taloudestamme yhden laillisen työpaikan, jonka haltija hankkii itselleen elannon, sosiaaliturvan ja eläkkeen sekä maksaa verokarhulle kymmenyksensä.

Pidemmällä aikavälillä laiton työvoima vetää myös heikoimmin palkattujen töiden kustannustasoa alaspäin. Se tarkoittaa lakien ja sopimusten mukaisesti toimivien yritysten heikkenevää kilpailuasemaa yhteiskunnassamme, minkä seurauksena harmaan talouden vetovoima kasvaa entisestään.

Mikäli Suomeen syntyvät maahanmuuton myötä entistä laajamittaisemmat pimeät työmarkkinat vahvistuu myös yhteiskunnan polarisoituminen. Siinä missä maamme koulutettu väestö on laillisissa töissä, jäävät lainkuuliaiset kouluttamattomat kokonaan ilman töitä ja syrjäytyvät työttömyysturvan varassa.

Elleivät he sitten ryhdy laittomiin salatöihin saadakseen sitä kautta vähän paksumman kerroksen voita leipänsä päälle. Tässä mallissa työttömyysturva toimisi siis vähän samaan tapaan kuin hallituksen kokeilussa oleva perustulo, mutta verokarhulta jäisi saamatta työsuorituksesta sen osuus sekä työntekijältä itseltään sosiaali- ja eläketurva.

Lopputuloksena tappiolle jäisivät sekä työntekijä itse, että verokarhu. Samalla jälkimmäisen keräämillä varoilla yhteiskunnan kansalaisilleen tarjoamien palveluiden rahoituspohja heikentyisi. Niitä ovat esimerkiksi ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden takaaminen, terveydenhuollon järjestäminen, nuorten koulutus ja liikenneväylien kunnossapito.

Ihan lopuksi on vielä todettava, että pimeän maahanmuuttajatyövoiman käyttäminen mahdollistaisi myös laittomasti maahan jäävien toimeentulon hankinnan. Siis niiden ihmisten, jotka maahanmuuttovirasto on todennut elintasopakolaisiksi, mutta jotka eivät suostu palaamaan kotimaahansa.

Heidän mukanaan saisimme etnisesti leimautuneen väestönosan, jolla ei olisi muun yhteiskunnan etuuksia. Sellaisen olemassaolo ei ainakaan lisäisi turvallisuutta, kuten viimeksi jouduttiin toteamaan Tukholmassa, kun laiton maassaolija päätti ajella kuorma-autolla ihmisten yli.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin maanalainen yhteiskunta
Pikatyöpaikkoja oleskeluluvan saaneille
Miksei työ maistu?

Huomioita valtion prioriteettilistasta

Iltalehti kertoi, että Suomi aikoo käyttää kehitysyhteistyöhön tänä vuonna 881 miljoonaa euroa. Se on 0,44 prosenttia maamme BKT:sta ja tekee Suomesta tällä mittarilla laskien EU:n kahdeksanneksi eniten tähän tarkoitukseen rahaa käyttävän valtion.

Ensin on todettava, että on veronmaksajia harhaanjohtavaa puhua kehitysavun kustannuksista BKT-osuuksina. Ainakin itseäni kiinnostaa luultavasti enemmän se osuus, jonka valtiovaltamme käyttää tähän tarkoitukseen.

Suomen hallituksen vuoden 2017 budjetin loppusumma on noin 55 miljardia, josta katetaan velalla noin 10 prosenttia. Siten valtion tuloista noin 1,6 prosenttia ja - jos asia halutaan ilmaista niin - velanotosta 16 prosenttia kuluu kehitysyhteistyöhön. Tai toisin päin ajatellen, valtion velanotto olisi 16 prosenttia vähäisempää, mikäli se ei rahoittaisi lainkaan kehitysyhteistyötä.

Oleellista tässä on se, että luku 1,6 on noin 3,6 kertaa suurempi kuin 0,44. Se lienee syynä sille, että kehitysyhteistyöstä puhuvat haluavat käyttää mieluummin BKT- kuin budjettivertausta keskustellessaan tästä asiasta. Pienen numeronhan voi ajatella herättävän vastustusta paljon vähemmän kuin suuren.

Tuo 3,6-kertaisuus on puolestaan syy sille, että olen silloin tällöin ottanut asian esiin tässä blogissa. Minusta maksajalla on oikeus tietää ilman harhaanjohtamista mihin hänen rahansa käytetään.

* * *

Kun nyt kerran kaivelin valtion budjetin internetin syövereistä, päätin samalla katsella myös maahanmuuttoon liittyviä numeroita. Edelle linkittämäni taulukon sijaan käytin lähteenä valtionhallinnon tuottamaa yhteenvetoa.

Sen mukaan maahanmuuttoon käytetään kuluvana vuonna yhteensä 602 miljoonaa euroa eli noin 1,2 prosenttia koko budjetin loppusummasta. Summa on hiukan pienempi kuin viime vuonna, mutta noin 6,7-kertainen verrattuna vuoteen 2015.

Maahanmuuttajiin käytettävät rahat menevät lähinnä sisäministeriön (265 miljoonaa), työ- ja elinkeinoministeriön (147 miljoonaa), sosiaali- ja terveysministeriön (106 miljoonaa) sekä opetus- ja kulttuuriministeriön (65 miljoonaa) hallinnonaloille. 

Tässä yhteydessä on hyvä huomata, että budjetin taustaksi on arvioitu seuraavaa: kiintiönä otetaan 700 pakkolaista vuodessa, spontaanisti turvaa hakevien määrä vuosina 2016 ja 2017 on 10 000 henkeä, hakemuksista hyväksytään 30 prosenttia ja vastaanottokulut per henki ovat 50 euroa päivässä. 

Anekdoottina mainittakoon, että poliisilla on käytettävissään maastapoistamis- ja noutokuluihiin 14 miljoonaa euroa, kun vapaaehtoiseen poistumiseen tarvitaan "vain" 5,8 miljoonaa euroa. 

* * *

Etsin budjetista (taas itse taulukosta) muutamia edellä mainittujen kanssa samaan suuruusluokkaan kuuluvia lukuja. Niistä ei ole poistettu mahdollisia kehitysyhteistyöhön tai maahanmuuttoon liittyviä kulueriä.

Sisäministeriö käyttää poliisitoimeen 745 miljoonaa euroa, Koko oikeusministeriön hallinnonalan budjetti on noin 916 miljoonaa euroa ja ulkoista turvallisuutta varmistamaan tehtyihin puolustusmateriaalihankintoihin käytetään 475 miljoonaa euroa. 

Nuorten tulevaisuuteen eli osaamiseen satsattavista eristä valtio budjetoi yleissivistävään koulutukseen ja varhaiskasvatukseen 944 miljoonaa euroa ja ammatilliseen koulutukseen 763 miljoonaa. Opintotukeen käytetään 781 miljoonaa. Sen sijaan nuorisotyöstä valtio selviää 77 miljoonalla. 

Verojen keräämiseen on puolestaan myönnetty 405 miljoonaa sekä elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaan 868 miljoonaa euroa. Työllisyys- ja yrittäjyyspolitiikan potti on 596 miljoonaa ja perustoimeentulotukeen käytetään 831 miljoonaa euroa.

Tätä listaa luettaessa on syytä huomata, että monet mainituista menoista eivät muodosta koko aiheeseen menevää julkista rahoitusta, sillä myös kunnat osallistuvat moniin kuluihin. Esimerkiksi 31 000 asukkaan Kangasalan kunta käyttää koulutus- ja sivistysmenoihin tänä vuonna noin 64 miljoonaa euroa.

Toisaalta ei valtio vastaa läheskään kaikista maahanmuutonkaan kuluista kun huomioidaan, että suurimpien humanitaaristen maahanmuuttajaryhmiemme integroitumis- ja työllistymistulokset ovat positiivisestikin katsottuna katastrofaaliset. Kangasalan budjetissa näitä kuluja ei ole eritelty (tai ainakaan en muutamalla hakusanalla löytänyt sellaisia), mutta sieltä löytyi kuitenkin yleisluontoinen lause "kasvanut maahanmuutto lisää kuntien tuottamien palvelujen tarvetta".

Muilta osin kokoamani luvut eivät vaatine sen kummempia selityksiä. Jokainen voi tehdä niistä omat johtopäätöksensä valtion varainkäytöstä ja ehkäpä sitä kautta päättäjiemme prioriteeteista ja arvoista. Ainakin itselleni ne tarjosivat monenlaisia sytykkeitä ajatteluun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Alexander Stubbilta unohtui 689 miljoonaa maahanmuuttoeuroa

Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia

800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan

Onko väestöllä väliä?

Minulla on ystäviä ympäri maailmaa kuten muillakin tutkijoilla. Jotkut heistä asuvat Etelä-Afrikassa, jonka tutkimuksen taso on mustassa maanosassa poikkeuksellisen korkea. Toki lähinnä valkoihoisten, mutta myös joidenkin tummempihipiäisten, ihmisten takia.

Etelä-Afrikka oli minun lapsuudessani syrjitty ja halveksittu siellä harjoitetun apartheid-politiikan takia. Tuo politiikka loppui aikanaan ja maa sai johtajakseen poikkeuksellisen lahjakkaan mustan miehen eli Nelson Mandelan.

Muutos koski myös maan valkoista väestönosaa. Esimerkiksi hyvin tuntemani sikäläinen valkoihoinen tutkija julisti olevansa ylpeä kotimaastaan ja sen siirtymisestä mustaan valtaan.

Valitettavasti eteläafrikkalaiset ovat valinneet Mandelan jälkeen itselleen vähemmän kyvykkäitä johtajia. Niinpä maa on viime vuosina siirtynyt monin tavoin lähemmäs muuta Saharan eteläpuolista Afrikkaa. Siitä uutisoi tänä aamuna Helsingin Sanomat.

Lehden mukaan "Etelä-Afrikan talouskasvu on hiipunut alle prosenttiin, työttömyysaste virallisestikin ampaissut lähelle 30 prosenttia, valuutta randin arvo syöksyy, hallitus kulkee kriisistä toiseen, valtapuolue Afrikan kansalliskongressi ANC on jakaantunut ja kansa protestoi... Standard & Poor’s ja Fitch... heikensivät Etelä-Afrikan luokituksen roskalainaluokkaan."

Itse ajattelin eteläafrikkalaisen ystäväni puhuessa ylpeydestään kotimaataan kohtaan, että tässähän tarjoutuu ainutlaatuinen tilaisuus testata hypoteeisia, jonka mukaan valtion menestys ei ole etnis-kulttuurisista tekijöistä kiinni. Virallisen totuuden mukaanhan (varsinkin tuolloin) ajateltiin, että Afrikan surkeus johtuisi pelkästään valkoisen miehen imperialismista, ei itse väestöstä eikä sen kulttuurista.

Etelä-Afrikkaa imperialismi-selitys ei oikeastaan koske, sillä mustat vallanpitäjät saivat johdettavakseen kohtuullisesti toimivan ja vauraan maan ja valkoinen väestö jatkoi työtään maan hyväksi (kiitos Mandelan). Aluksi kaikki näyttikin hyvältä, sillä maan talous lähti vallanvaihdoksen jälkeen ripeään kasvuun.

Tämän aamun HS:n mukaan onnellinen ajanjakso on nyt ohi ja maa poliittis-taloudellisessa kriisissä. Lopputuloksena lienee korruptoituneen ja monin tavoin gepardihattudiktaattoreiden toimintatapoja jäljittelevän Jacob Zuman pitkän valtakauden päättyminen.

Zuman seuraaja ei ole vielä tiedossa. Ehdolla on epäilemättä sekä maan kannalta parempia että huonompia vaihtoehtoja. Jää myös nähtäväksi, miten nykyinen ANC-eliitti suotuu luopumaan eduistaan ja uusi hallinto pidättäytymään korruptiosta.

Elämme siis joskus vuosituhannen vaihteessa hahmottelemani hypoteesintestauksen kannalta mielenkiintoista ajanjaksoa. Jos hypoteesi pitää - eli ettei afrikkalainen väestö genetiikkoineen, ihonväreineen ja kulttuureineen, estä yhteiskunnan menestystä - voimme katsoa luottavaisen myös muutamien muiden hyviä aikoja elävien afrikkalaisvaltioiden tulevaisuuteen.  

Jos hypoteesi sen sijaan tulee falsifioiduksi, joudumme jatkossa miettimään mitä asialle tulisi tehdä. Mustan maanosan väestöräjähdys saavuttaa ennenäkemättömät mittaushteet seuraavina vuosikymmeninä ja - mikäli maanosa on tuomittu taloudellis-yhteiskunnalliseksi takapajulaksi - se ei voi olla näkymättä myös Euroopan rajoilla. Sillä puolestaan voi olla laajakantoiset seurauksen koko eurooppalaisen yhteiskuntajärjestyksen kannalta.

On siis syytä toivoa, että Etelä-Afrikan väestö pystyy ratkomaan nykyiset ongelmansa ja valitsemaan itselleen aiempaa paremmat herrat ja onnistuu käynnistämään maansa talouskehityksen kohti parempia aikoja. Tätä tiedän myös minun tuntemieni maassa asuvien tiedemiesten ja -naisten toivovan.

Mikäli maa ajautuu sekasortoon ja pahimmillaan käänteiseen apartheidiin, heidän voi olla pakko jättää kotimaansa taakseen. Sama koskee myös muuta Etelä-Afrikan valkoista väestönosaa.

Valoisten eteläafrikkalaisten pako esimerkiksi Eurooppaan ei varmaankaan aiheuttaisi suuria ongelmia vastaanottavissa maissa, mutta olisi luultavasti tuhoisaa koko Etelä-Afrikan tieteellis-teknisen tulevaisuuden kannalta ja pudottaisi maan pysyvästi muiden mustan Afrikan kriisiyhteiskuntien joukkoon.

Se ei olisi kenenkään edun mukaista, mutta viittaisi vahvasti afrikkalaisen väestön kyvyttömyyteen rakentaa hyvinvoivaan yhteiskuntaa. Samaa viestiä voimme halutessamme lukea myös läntisen pallonpuoliskon ainoan afrikkalaisperäisen väestön asuttaman - ja köyhimmän - maan eli Haitin tilanteesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Demokratian ongelmista afrikkalaisen syrjähypyn valossa

HS: olemme tyhmiä verrattuna afrikkalaisiin

Miksi Etelä-Sudanilla ei ole malttia vaurastua?

Terrorivapaa pommi

Viime aikoina Suomen oikeuslaitos on linjannut (esimerkki ja toinen), etteivät kaikki muslimit ole terroristeja eivätkä kaikki terroristit muslimeja. Saksan poliisi puolestaan kertoi meille viime yönä, etteivät kaikki pommit eivät ole terroristien asettamia.

Tarkoitan tietenkin saksalaista jalkapallojoukkuetta Borussia Dortmundia kohdannutta pommi-iskua, jossa ainakin yksi joukkueen tähtipelaaja loukkaantui. Tekijästä ei ole tietoa, mutta Saksan poliisi on siis antanut ymmärtää, ettei se epäile teolla olleen terroristista motiivia.

Wikipedian mukaan "terrorismi on yksilön tai ryhmän harjoittamaa väkivaltaa, jonka tarkoitus on viranomaisten uhkaamisen ja yleisöön kohdistuvan pelon avulla vaikuttaa päätöksentekoon". Eikä Saksassa siis eilen koettu sellaista. Mutta mistä sitten oli kysymys?

Jonkin kilpailevan joukkueen yritys päästä eroon vastustajastaan? Vai jonkin toisen joukkueen fanien tekemä yritys päästä eroon kilpailijasta? Eikä kai voi sulkea pois oman joukkueen jostain syystä pettyneen kannattajan mielenilmaustakaan? Tai olisiko taustalla sittenkin järjestäytyneen rikollisuuden toimi, jonka taustalla ovat jonkinlaiset joukkueen tai sen pelaajan valonarat puuhastelut? Vai mustasukkaisuusdraama? Vai mikä?

Edellä mainittuihin kysymyksiin ei tätä kirjoitettaessa ole vastauksia, mutta kovin oudoiltahan nuo ylle listaamani vaihtoehdot tuntuvat. Näin jopa sitä tietoa vastaan, että jalkapallon ympärille tiedetään pesiytyneen varsin paljon ääliömäistä väkeä, jonka aivoituksia on vaikea ymmärtää.

Ja onhan yleisellä tasolla muutenkin selvää, ettei ihmisten seassa rauhan aikana pommeja räjäyttelevän henkilön mielenterveys voi olla kunnossa. Tämä siis täysin riippumatta räjäyttelyn motiivista.

Juuri nyt voimme vain odottaa tutkimusten valmistumista. Sitä odotellessa haluan kuitenkin vielä painottaa, että tässä Saksan tuoreimmassa räjähdyksessä on hyvää ja turvallisuutta lisäävää tieto siitä, ettei kysessä ollut yhteiskuntajärjestystä muuttamaan pyrkivä ja yleistä pelkoa lietsomaan tarkoitettu terroriteko.

Siten voinemme jo ennen tutkinnan valmistumista sulkea epäiltyjen piiristä pois aiemmin terrorismia harrastaneet tahot kuten 1920-40-luvulla aktiivisimmillaan olleet natsit, 1970-luvulla mainetta niittänyt äärivasemmisto tai viime aikoina parrasvaloissa loistaneet muslimit tai eläinten oikeuksien puolesta taistelevat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismin uhka muuttaa maailmamme
Nimet peliin
Verovaroin tuettua väkivaltaa ja lahjontaa

Norjassa lahdataan 2000 poroa

Arvoisa lukijani varmasti muistaa vuosien takaisen hullun lehmän taudin. Sen aiheuttaja on tavallinen lehmien aivoissa toimiva valkuaisaine, joka on vain laskostunut väärin.  Kyseessä on siis ns. prionitauti, joissa väärin laskostunut valkuaisaine aiheuttaa väärinlaskostumista myös muissa samanlaisissa valkuaisaineissa ja voivat siten tarttua yksilöstä toiseen.

Myös hirvieläimillä on omat prionitautinsa. Sellainen havaittiin ensimmäisenä vuonna 1967 Kanadassa ja se aiheuttaa nykyisin valtameren takana pahoja tautiepidemioita. Esimerkiksi Wyomingissa valkohäntäkauriin populaatiot supistuvat prionin takia 10 prosentin vuosivauhdilla.

Norjassa hirvieläinten prionitauti löydettiin ensimmäistä kertaa viime vuoden maaliskuussa Nordfjellan alueella kuolleesta porosta. Sen havaitsemisen jälkeen prioneja etsittiin intensiivisesti kaikenlaisista hirvieläimistä, minkä seurauksena kahden vanhan hirven havaittiin Trondheimin alueella kuolleen prionitaudin seurauksena. Tapauksia pidetään toisistaan riippumattomina, koska porosta ja hirvistä löytynyt prioni oli erilainen.

Myös Nordfellan poroista löytyi lisää prioneja. Niinpä norjalaiset ovat päättäneet tuhota koko paikallisen poropopulaation. Yhteensä noin 2000 eläintä tapetaan ja testataan prionin suhteen. Tehtävän hoitavat metsästäjät voivat syödä niistä ne, joiden testit osoittavat olevan puhtaita prioneista. Näin siitä huolimatta, ettei hirvieläinten prionien tiedetä tarttuvan ihmisiin.

Tapaus osoittaa, että eläintaudit ovat vakava asia. Sitä ei tiedetä mistä prioni ilmaantui Norjaan, mutta mahdollisuuksina on esitetty luontomatkailijoiden jalkineita ja Amerikasta Norjaan hirvieläinten houkutteluaineeksi tuotavaa peuran virtsaa. On myös mahdollista, että prioni on laskostunut väärin jonkin norjalaisen poron elimistössä ja aloittanut epidemian ilman ulkopuolelta tullutta tartuntaa.

Oli syynä mikä tahansa, norjalaiset hirvieläimet joutuvat erikoistarkkailuun. Niistä kerätään tänä vuonna 20 000 näytettä tutkittavaksi, jotta nähtäisiin esiintyykö prioneja laajemminkin Norjassa. Lisäksi monitorointia jatketaan tulevina vuosina.

Suomen kannalta oleellista olisi, että norjalaiset onnistuisivat prionin hävittämisessä. Levitessään se nimittäin uhkaisi sekä Lapin porotaloutta että maamme metsästettäviä hirvieläimiä. Molemmilla olisi suuri vaikutus suomalaisen maaseudun elämään erityisesti Lapissa, mutta myös muualla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyttysiä ja sarvettomia lehmiä
Yksisarvisia
Hirvikärpänen

Punavihreät vaalivoittoon, mutta Kokoomukselle suurin kannatus

Suomen kuntiin valittiin eilen uudet valtuustot, jotka ovat keskimäärin aiempaa punaisempia ja vihreämpiä. Kannatustaan lisäsivät siis Vihreät ja Vasemmistoliitto, mutta myös RKP ja Kristillisdemokraatit.

Tulosten perusteella Suomen kannatukseltaan suurin kuntapuolue on seuraavat neljä vuotta kuitenkin Kokoomus, vaikka varsin heikon vaalituloksen saaneella Keskustalla on jatkossakin eniten valtuutettuja. Kolmas suuri kuntapuolue on SDP.

Äärivasemmiston (Vihreät + Vasemmistoliitto + uudet ja vanhat sirpaleet) kannatus nousi hiukan totutusta noin 20 prosentista: tarkalleen ottaen heitä äänesti 22,5 prosenttia vaaliuurnilla käyneistä. Tästä ne saanevat kiittää suurelta osin Anni Sinnemäen oivallusta kytkeä Helsingin pormestariuudistus kuntavaalitulokseen. Se lienee siirtänyt huomattavan määrän ääniä demareilta ja Vasemmistoliitolta Vihreille - toki myös Perussuomalaisilta ja Keskustalta Kokoomukselle.

Perussuomalaiset kärsivät suurimman tappion, mutta saivat silti historiansa toiseksi parhaan kuntavaalituloksen. Kielikeskustelu ja Pohjanmaan sote-ratkaisu motivoivat ruotsinkieliset vaaliuurnille kannattamaan kielipuoluettaan ja Sari Essayahin onnistuneet vaalikeskustelu-esiintymiset siivittivät kristillisdemokraatit pieneen voittoon.

* * *

Nyt saavutetun vaalituloksen perusteella Suomeen ei tullut vallankumousta. 1970-lukulaisen luokittelun perusteella sosialistiset jakopuolueet (SDP, Vasemmistoliitto, Vihreät, piraatit, feministit ja kommunistiset sirpaleet) saivat yhteensä 41,9 prosenttia, joten "ei-sosialistien" kannatus säilyi 58,5 prosentissa. Jälkimmäisiin laskin mukaan myös ryhmän muut eli lähinnä paikallisten valitsijayhdistysten äänet.

Siten Suomalaisen kuntapolitiikkaan ei ole luvassa suurta vallankumousta. Toisaalta paineet jakopolitiikkaan kasvoivat monissa kunnissa vasemmiston kasvun myötä. Se tarkoittanee ajan myötä palveluihin käytettävien rahasummien kasvua ja sen hintana joko kunnallisverojen nousua ja monin paikoin jopa velanottoa.

On myös varmaa, että vaalituloksella on vaikutusta valtakunnanpolitiikkaan. Sote-uudistus saattaa ottaa aikalisän, lasten koulutukseen ei enää tehdä leikkauksia ja maahanmuuttopolitiikkakin saattaa joutua suurennuslasin alle huolimatta kansalaisten enemmistön selkeästä nykypolitiikkaa tukevasta näkemyksestä. En olisi myöskään yllättynyt, mikäli nyt nähty tulos vaikeuttaisi syksyn työmarkkinaneuvotteluita ja sitä kautta uhkaisi maamme orastavaa talouskasvua.

Edellä kuvattujen seurausten laajuus riippuu paljon hallituksen yhteistyökyvystä. Käyttävätkö muut hallituspuolueet hyväkseen perussuomalaisten ahdinkoa - Soinin perillistenhän ei kannata lähteä tämän vaalituloksen pohjalta keikuttamaan yhteistä politiikkaa, jonka voi odottaa eilisestä huolimatta tuottavan kahden vuoden päähän taloudellisen nousukauden, jonka pitäisi sataa hallituspuolueiden laariin seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Hallituksen lähitulevaisuus on kuitenkin hämärän peitossa, sillä Soinin seuraajalla on paineita saada puolueen kädenjälki hallituspolitiikkaan. Soinin kahden vuoden takaisten ministerivalintojen on helppo nähdä asettavan tässä suhteessa vaikeuksia - puolueen kädenjälki olisi Perussuomalaisille tärkeiden asioiden hoitamisessa paljon vahvempi valtiovarain- ja sisäministeriön kuin sinänsä hyvin hoidettujen ulko- ja puolustusministeriöiden salkkujen hallitsijana.

* * *

Pääkaupunkiseudun maahanmuuttajavoittoisissa kunnissa Perussuomalaisten vaalitappio oli keskimääräistä (3,5 prosenttiyksikköä) pienempi: Helsingissä 2,7 prosenttiyksikköä (kannatus 6,7 %), Espoossa 2,6 prosenttiyksikköä (9,8 %) ja Vantaalla 3,4 prosenttiyksikköä (12,3 %). Samoin puolueen tappio maahanmuuttajista tunnetuissa Turussa (1,7 prosenttiyksikköä, 7,4 %) ja Oulussa (3,3 prosenttiyksikköä, 8,3 %) oli keskimääräistä pienempi.

Sen sijaan vähemmän värikkäällä Tampereella puolue romahti 6,6 prosenttiyksiköllä (6,1 %). Samoin kävi Lahdessa, missä  puolue romahti 5,8 prosenttiyksiköllä (9,0 %) ja Kuopiossa 4,0 prosenttiyksiköllä (10,6 %).

Vaalivoittaja Vihreiden osalta suurista kaupungeista huomionarvoisin oli Jyväskylä, missä sen kannatus nousi peräti 8,8 prosenttiyksikköä (19,8 %). Taustalla lienee ollut ennen kaikkea kaupungin asukkaiden mieltäminen itsensä koulukaupungiksi. Puolue menestyi loistavasti myös Lahdessa, Tampereella, Espoossa ja Turussa, joissa kaikissa sen kannatus nousi yli 5 prosenttiyksikköä.

Sen sijaan Suomen ainoana kaupunkina vahvasti vihreää politiikkaa käytännössä kokeneessa Helsingissä puolueen kannatuksen nousu oli vain 1,8 prosenttiyksikköä ja olisi todennäköisesti kääntynyt tappioksi ilman äänestyksen yhteyteen koplattua pormestarikilpailua.

* * *

Lopuksi muutama hajahuomio.

Perinteisesti kommunistien hallitsemassa Karkkilassa ihmiset siirtyivät vuoden 2011 eduskuntavaaleissa joukolla Perussuomalaisten kannattajiksi. Eilisissä vaaleissa tämä ihme sai lopun, kun Vasemmistoliitto otti 4,6 ja Vihreät 4,0 prosenttiyksikön voiton ja Perussuomalaiset 12,0 prosenttiyksikön rökäletappion. Jatkossa tulee olemaan mielenkiintoista seurata, kuinka punavihreä politiikka vaikuttaa Karkkilan tuleviin vaaleihin - vai olisivatkohan uudet vasemmistoliittolaiset valtuutetut sittenkin vanhan ajan kommunisteja?

Helsingin Sanomat palasi otsikoinnissaan perinteiseen terminologiaan: vaalien voittaja oli jälleen eniten kannatustaan nostanut, eikä suurimman äänisaaliin saalistanut puolue. Lehtihän poikkesi muun suomalaismedian tavoin tästä käytännöstä Hollannin vaalien yhteydessä. Syitä voi itse kukin vain arvailla.

Pietarin ja Tukholman terrori-iskut eivät näyttäisi suuremmin vaikuttaneen vaalien lopputuloksiin. Eivät ilmeisesti myöskään laittomien maahanmuuttajien pakkopalautukset (elleivät sitten Vihreiden kannatuksen nousuna, mitä vastaan kuitenkin puhuu kansalaisten yleinen palautukset hyväksyvä näkemys).

Eurooppalaisen vasemmiston alamäki ei myöskään ole tarttunut Suomeen. Meillä näytetään uskottavan muuta Eurooppaa enemmän suunnitelmatalouden sekä jakopolitiikan keinoihin. Näin ainakin kunnallispolitiikassa.

Niin tai näin. Kansa on puhunut, pulinat pois!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalaisen vasemmiston alamäki ei näy Suomessa
Äänestäjä on paradoksin äärellä
Media muutti tulkintaansa vaalien voittajasta

Ovatko uusimmat terroristit syrjäytyneitä?

Kirjoitin eilen Tukholman järkyttävistä tapahtumista todeten muun muassa, "ettei nykyaikainen terrorismi tai ainakaan sen tekijät sikiä syrjäytyneisyydestä tai osattomuudesta, vaan oman kulttuurinsa yhteisöllisyydestä ja sen luomasta aatteellisesta kiihkosta." Väitteen taustaksi siteerasin muutamien aikaisempien terroristien taustoja alkaen Osama Bin-Ladenista ja päätyen Nizzan kuorma-autoterroristiin.

Minua jäi kuitenkin vaivaamaan päteekö analyysini myös uusimpien muslimiterroristien kohdalla, joten lähdin tutkimaan heidän taustojaan. Helpointa oli löytää tieto Tukholman uzbekki-syntyisestä kuorma-autoilijasta, sillä Ylen uutisessa luki eilen, että "miehen kerrotaan olevan neljän lapsen isä, työskentelevän rakennusalalla ja asuvan Tukholman esikaupungissa."

Drottningsgatanin tappajakuorma-autokuski ei siten ollut syrjäytynyt ressukka vaan näennäisesti oikein hyvin ruotsalaiseen yhteiskuntaan sisään päässyt maahanmuuttaja, vaikka olikin ilmeisesti saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen. Ei eliittiä, muttei missään tapauksessa syrjäytynytkään - saati osaton.

Kirjoitin tuoreeltaan myös Pietarin terrori-iskusta. Wikipedian mukaan sen tekijä oli myös etnisesti uzbekki, vaikka olikin kotoisin Kirgisiasta ja omasi Venäjän kansalaisuuden. Tämäkin terroristi oli mukana työelämässä, eikä häntä siten voi pitää yhteiskunnasta syrjäytyneenä; joskaan ei myöskään sen eliittiin kuuluvana.

Kolmas mielessäni ollut tapaus oli Lontoon marraskuinen autoilija, Khaled Masood. Wikipedian mukaan hän oli pitkän rikosrekisterin omaava muslimikäännynnäinen. Hänellä oli työhistoriaa sekä Saudi-Arabiassa että Iso-Britanniassa englanninkielen opettajana.

Myöskään brittiterroristia ei siis voi pitää lähtökohtaisesti yhteiskunnasta syrjäytyneenä, vaikka hän olikin paatunut rikollinen. Masood poikkesi tyypillisestä jihadistista myös iältään, sillä hän oli jo 52-vuotias päästessään 72 neitsyensä pariin.

* * *

Tämän päivityksen jälkeen olen entistä varmempi siitä, että julkisuudessa usein nähdyt väitteet ihmisten syrjäytyneisyydestä jihadistiterrorismin perimmäisenä syynä eivät pidä paikkaansa. Siten ongelmaan ei myöskään löydy ratkaisua syrjäytymisen ehkäisemisestä, vaan jostain aivan muualta.

Oman näkemykseni mukaan ratkaisua kannattaisi lähteä etsimään terroristien taustalla olevasta aatemaailmasta ja kulttuurista. Niissä olevien valuvikojen korjaamiseen voivat vaikuttaa sekä eurooppalainen yhteiskunta, että etenkin tuon aatesuunnan mukaan elävä maailma itse. Tosin jälkimmäisen osalta en paljon odota.

Sen sijaan länsimaat voisivat tehdä paljonkin. Ihan ensimmäiseksi olisi ymmärrettävä, että niin kauan kuin hyväksymme - tai jopa erivapauksin tuemme - länsimaissa maahanmuuttajilta sellaista käytöstä, jota emme hyväksyisi kantaväestöltä, me tosiasiallisesti tilaamme terrorismia.

Siksi on tärkeää vaatia kotoutumisen yhteydessä länsimaisten arvojen noudattamista myös käytännössä. Siis naisten tasa-arvoa pukeutumis- ja puolisonvalintavapauksineen, uskonnonvapautta kaikille (myös lapsille), maallisen lain kunnioitusta yli uskonnollisten tuomioistuinten ja niin edelleen.

Lisäksi meidän tulee ehkäistä sellaisten maahanmuuttajayhteisöjen muodostumista, joissa valta on tosiasiallisesti siirtynyt pois sekulaareilta viranomaisilta. Tämä on tärkeää siksi, ettei ääriaineksille syntyisi omien arvojensa varassa elävää kotikenttää, jossa yhteiskuntaa hajottavat radikaalit ajatukset ovat yleisesti hyväksyttyjä.

Rinnakkaisyhteiskuntien syntymisen estäminen on käytännössä mahdollista vain, mikäli islamilaisen maahanmuuton volyymi ei kasva kovin suureksi. Siksi terrorismin torjunta on mitä suurimmassa määrin myös turvapaikka- ja pakolaispoliittinen kysymys.

Ja lopuksi vielä muistutus: älkää unohtako äänestää! Tämäkin kirjoitus on turha, mikäli kansanvaltaa käyttävät sellaiset poliitikot, joiden toimintaa ohjaavat tosiasioiden tunnustamisen sijasta pelkkä haaveilu ja unelmointi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin kuorma-autoiskusta on otettava opiksi
Venäjän metron räjähdys ja suomalainen oikeus
Hussein Al-Taee ja yhteiskunnallinen omistajuudentunne