Toivorikasta uutta vuotta, herra pääministeri!

Ilta-Sanomat kertoi pääministeri Juha Sipilän (kepu) toiveesta ensi vuodelle. Lehden mukaan hän haluaisi, "että voisimme lähestyä tätä sisällissodan muistovuottakin yhdessä sen sijaan että ryhtyisimme kaivamaan uudestaan niitä rajalinjoja, jotka jakoivat suomalaiset vuonna 1918".

Olen pääministerin kanssa samaa mieltä siitä, että vuoden 1918 tapahtumien toistuminen olisi pahinta mitä maallemme voisi sattua. Sen sijaan hiukan ihmettelen hänen sananvalintaansa: "toivon".

Tosiasiahan nimittäin on, ettei kenelläkään ole tässä maassa enempää valtaa huolehtia yhteiskuntamme eheydestä kuin juuri pääministerillä. Siten Suomen kansalaisena toivon, että hän käyttäisi tätä valtaansa maan yhtenäisenä pitämiseksi eikä vain toivoisi sitä.

Ilta-Sanomien jutun mukaan Sipilä piti työllisyysasteen nostamista hallituksensa tärkeimpänä päämääränä. Tavoite on erinomainen ja toivon hallitukselle menestystä sen toteuttamiseksi. Ainakin olemme hyvässä vauhdissa, sillä loppumassa olevana vuonna on uusia työpaikkoja syntynyt keskimäärin 230 kappaleen päivävauhdilla. Toivottavasti sama tahti jatkuu myös vuoden vaihduttua.

Sipilä sanoi myös haluavansa jakaa kasvun hedelmät mahdollisimman tasaisesti koko väestölle. Tämäkin lienee hyvä tavoite, kunhan ei mennä äärimmäisyyksiin - kyllä palkka edelleen kuuluu työn tekijälle itselleen, eikä verotuksen kautta levitettäväksi kaiken maailman haaveiden toteuttajille.

Pääministeri halusi myös taata maamme talouden kasvuedellytykset palkkamaltilla ja koulutukseen satsaamisella. Itse lisäisin listaan sekä julkisella että yksityisellä rahoituksella tehtävän tutkimuksen edistämisen, mutta tuollaisenaankin se on otsikkotasolla hyvä ja tietäisi koulutuksen osalta muutosta Sipilän kabinetin aiempaan politiikkaan.

Omituiseksi koulutusasian tekee kuitenkin se, että pääministeri haluaa lisätä lastemme kouluvuosia tilanteessa, jossa monissa kouluissa ei edes nykyistä kouluaikaa pystytä viemään läpi kunnialla, oppilasaines on paikoin ongelmallista eikä edes luokkahuoneiden hengitysilmaa ole saatu kelvolliseksi. Siksi ehdotan Sipilälle, että tässä asiassa satsattaisiin pikemminkin oppivuosien laatuun kuin niiden määrään?

Talouden kasvuedellytyksiin liittyy myös taloutemme tasapaino. Se on edelleen kroonisesti alijäämäinen, joten ensi vuonnakin sitä on suunniteltu paikattavaksi kolmen miljardin euron lisävelalla.

Siksi toivoisin, että vuoden 2019 budjettisuunnitelmia alettaisiin harjata jo nyt sellaisista menoeristä (esimerkki), jotka eivät ole välttämättömiä, eivätkä edistä Sipilän toivetta kansakunnan yhtenäisenä pysymisestä. Uskon, tai oikeastaan tiedän, että niitä löytyy jopa helposti vuoden 2018 nettovelanoton tarvetta enemmän.

Näillä toiveilla ja kommenteilla kiitän kaikkia lukijoitani kiinnostuksesta blogiani kohtaan - sekä niihin liittyneestä asiallisesta keskustelusta. Sekä toivotan heille ja myös pääministeri Juha Sipilälle oikein hyvää uutta vuotta!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veroa ja velkaa
Vuosi 2017 alkoi terrorismin varjossa
Otsikkologiaa pakolaiskiintiöistä

Turvallisuuskysymyksiä ja seurauksia

Helsingin Sanomat kertoi muiden lehtien tavoin, että presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren (ps) kodin ikkunoita oli rikottu hänen lomansa aikana. Tekoa ei tietenkään voi ymmärtää muuten kuin tekijän fanaattisella äärimmäisestä tyhmyydestä nousevalla poliittisella viha-agendalla ja hänen kieroutuneista arvoistansa nousevalla ihmisoikeuksien kieltämisellä.

Toisessa HS:n turvallisuuteen liittyvässä uutisessa kerrottiin, että Berliinissä on uudenvuoden yleisötilaisuutta varten varattu naisille oma turva-alue. On tietenkin hyvä, että toisin kuin muutama vuosi sitten, nyt ahdistelun kohteeksi joutuneiden on mahdollista päästä karvaisia ressukkamiesten ruumiinosia pakoon.

Tosin samaa ajatusmallia soveltaen voidaan nähdä myös niin, että jos saksalaisnaiset haluaisivat olla aivan varmasti turvassa, he voisivat asettua alun alkaen turva-alueelle, jonne ahdistelijoilla - tai muillakaan miehillä - ei ole pääsyä. Silloinhan olo olisi vähän kuin naisten vessassa tai moskeijassa.

Berliinin uutinen on merkittävä ennen kaikkea siksi, että se kertoo kuinka tasa-arvoinen länsi on muuttumassa. Olemme antamassa periksi kaikkien oikeudesta liikkua missä tahansa, milloin tahansa ja miten tahansa.

Toki emme kutsu Berliinissä tehtävää järjestelyä tasa-arvosta luopumiseksi vaan turvallisuusjärjestelyksi. Enkä missään tapauksessa kiellä, etteikö järjestely lisäisi berliiniläisnaisten turvallisuutta vuodenvaihteen tienoilla. Kyllä se lisää, aivan varmasti.

Tosin vieläkin paremmin turvallisuus voitaisiin taata, mikäli naiset jäisivät kotiinsa tai liikkuisivat pelkästään kokovartalohuntuun verhottuina ja sukulaismiehen saattelemana. Niin pitkällä emme kuitenkaan ole vielä yhteiskuntamme muutoksessa, paitsi mahdollisesti joidenkin maahanmuuttajaryhmien osalta, mutta siitähän me emme halua julkisesti diskuteerata.

Diskuteeraus viekin meidät lopuksi HS:n kolmanteen ja neljänteen uutiseen. Niiden mukaan diskuteerauksen mallimaan monikulttuurisimmassa kaupungissa, Malmössä, on nähty lyhyen ajan sisällä jo neljäs joukkoraiskaus ja poliisiauton räjäytys. Jälkimmäisen osalta epäilty tekijä on saatu kiinni, mutta raiskaajien olemuksesta ei kukaan tunnu tietävän mitään.

Kaupungin poliisin edustaja totesi, että "poliisi tai mikään muukaan viranomainen ei pysty takaamaan turvallisuutta täydellisesti. Mutta ohjeistamme kansalaisia liikkumaan kuten tavallisesti. Se on myös tapa ehkäistä rikoksia."

Kaikkien HS:n tänään julkaisemien - ja edellä referoimieni - uutisten taustalla on nähdäkseni yksi ainoa syy. Enkä tarkoita tällä syyllä maahanmuuttoa, vaan niiden ihmisten välinpitämättömyyttä, joiden seurauksena yhteiskunnan viimeaikainen kehitys - maahanmuuton lieveilmiöineen - on käynyt mahdolliseksi.

Selvemmin sanottuna kaikki edelle kirjoitettu on seurausta niiden ihmisten vaikutusvallasta, jotka jakavat samankaltaisen maailmankuvan kuin Huhtasaaren kotia tuhonneet henkilöt. Juuri he - vieläpä suvaitsevaisuuteen vedoten - ovat aiheuttaneet sen yhteiskunnallisen muutoksen, joka lienee peruuttamaton.

Heidän aloittamansa yhteiskunnan muutosprosessin päästä löytyy voimakkaasti segregoitunut yhteiskunta, jossa etnisesti leimautuneet ylä- ja alaluokka asuvat erillisillä asuinalueilla, käyvät erilaisia kouluja, saavat erilaiset terveyspalvelut, elävät vastakkaisissa taloudellisissa realiteeteissa ja pelkäävät toisiaan.

Toivottavasti kyseiset ihmiset ymmärtävät itse, mihin he ovat de facto pyrkimässä, jotta lopputulos ei sitten aikanaan olisi yllätys. Minulle se ei ole - mutta toki toivon kuin lottovoittoa, että olen itse väärässä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänestäjien näkemykset käyvät parhaiten yhteen Laura Huhtasaaren kanssa
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?
Media vaikenee Saksan Kölnin uudenvuodenaatosta 

Aktiivimallia puoltaa moni asia

Lehdet ovat eilen ja tänään uutisoineen ns. aktiivimallin peruuttamista vaativasta kansalaisaloitteesta. Sen mukaan työnhakija ei päätä rekrytointiprosessin tuloksista, eikä järjestä työllisyyspalveluita, joten on kohtuutonta rangaista työnhakijaa.

Toisin sanoen kansalaisaloitteen allekirjoittajien näkemyksen mukaan aktiivimallissa on kyse rangaistuksesta syyttömille. Mallin kehittäneen hallituksen mukaan kyse ei kuitenkaan liene rangaistuksesta, vaan työttömyysturvan varaan jäämisen tekemisestä vähemmän houkuttelevaksi.

Tarkalleen ottaen aktiivimallissa on kyse siitä, että "työttömän työnhakijan on tarkastelujakson aikana täytettävä niin sanottu aktiivisuusedellytys, jotta työttömyysetuutta maksetaan täysimääräisenä myös tarkastelujakson jälkeen". Se tarkoittaa joko työn tekemistä tai sen saamisen mahdollisuuksia parantaviksi katsottuihin toimiin osallistumista.

Aktiivimallin puolesta ja sitä vastaan on julkisuudessa esitetty railakkaita argumentteja ja puhetta on ollut jopa lakoista. Etlan tutkimusjohtaja Niku Määttäsen mukaan malli todennäköisesti vähentäisi jonkin verran työttömyyttä, vaikka kritisoikin sitä, etteivät työllistymisen tai edes koulutuksen mahdollisuudet ole kaikkialla samanlaiset.

Omalta osaltani olen mallin kannalla - tai ainakin sitä on syytä kokeilla. Ellei malli sitten osoittaudu toimivaksi, on sitä syytä kehittää. Näkemykseeni on kolme syytä.

Ensinnäkin työttömyys on rasittanut maatamme jo lähes puoli vuosisataa alkaen vuoden 1974 öljykriisistä. Tilanne on sekä taloudellisesti, sosiaalisesti, inhimillisesti että yhteiskuntamoraalisesti kestämätön.

Toiseksi on käynyt ilmi, että osa työttömistä on tehnyt toisten työnteon tuloksilla loisimisesta elämäntavan - minkä tulkitsen merkiksi työttömänä olemisen liiallisesta houkuttelevuudesta. Tarkennettakoon tässä, että loisimiseksi katson sen, kun työkykyinen henkilö jättää tarkoituksella oman kortensa kantamatta yhteiseen kekoon - en siis tarkoita tällä esimerkiksi työkyvyttömiä, joiden ei edes kuuluisi olla työllisyystoimien piirissä tai eläkeikää lähestyviä, joiden työllistymismahdollisuudet ovat todellisuudessa olemattomat.

Kolmanneksi maatamme on viime vuosikymmeninä kansoitettu ihmisillä, jotka eivät itse, eivätkä edes heidän jälkeläisensä, syystä tai toisesta näytä kykenevän työntekoon. Seurauksena on etnisesti jakautunut polarisaatio ja sen mukanaan tuomat yhteiskuntaongelmat. Tämä kehitys on pystyttävä estämään, mutta koska etnisesti suunnatut pakotteet eivät ole yleisesti hyväksyttyjä on uussuomalaisen väestönosan syrjäytymistä pyrittävä ehkäisemään yleisillä keinoilla.

Toisaalta olen sitä mieltä, etteivät yhteiskuntamme ongelmien todelliset ratkaisut löydy ainakaan pelkästään työttömien aktivoimisesta. Sen sijaan ne löytyvät kyvystämme menestyä kansainvälisessä kilpailussa ja sitä kautta alati uusien työpaikkojen luomisessa.

Se puolestaan edellyttää monia asioita: tutkimusta ja koulutusta, kannustetta ja rohkeutta toteuttaa omia ideoitaan yrittäjänä sekä valmiutta ottaa vastaan työtä sieltä, mistä sellaista on saatavilla - vaikka se sitten vaatisi uudelleenkouluttautumista tai olisi ns. paskaduunia. Näissä kaikissa yhdet avaimet ovat maan hallituksella ja muilla vallanpitäjillä. Toiset avaimet löytyvät yrityksiltä. Ja kolmannet kaikilta kansalaisilta.

Suorimmin julkisen vallan rooli näkyy tutkimuksen ja koulutuksen laadusta huolehtimisena, mutta ei voi väheksyä myöskään poliitikkojen vaikutusta yrittäjyysilmapiirin ja -edellytysten luomisessa. Tutkimuksen tekemisen osalta on viime vuodet menty pelkkää takapakkia, eivätkä uudenlaiset ongelmaoppilaat kouluissa ainakaan helpota ratkaisujen löytämistä osaajapulaan.

Sen sijaan yrityselämän toimintaedellytysten luomisessa Suomi on onnistunut ainakin kohtuullisesti. Sen osoitti kouriintuntuvasti Nordean pääkonttorin siirtyminen Ruotsista Suomeen - toki länsinaapurin yritysvihamielisen ilmapiirin saattamana.

Kaiken kaikkiaan Suomen talouden tulisi perustua ainutlaatuiseen osaamiseen, jolla on sellaista kysyntää koko maailmassa, joka mahdollistaa korkean tulotason koko väestölle. Esimerkkeinä voidaan nähdä vaikkapa peli-, metsä- tai laivanrakennusteollisuutemme, mutta samalla on muistettava, että ne kaikki ovat kovasti kilpailtuja ja/tai suhdanneherkkiä toimialoja, joten yritystoiminnan pohjan laajentaminen erityisesti kulutustavaroiden tuottamiseen loisi vakautta maamme taloudelle.

Mutta palatakseni itse kansalaisaloitteeseen. Kaikki se raha, jota käytämme työttömien elättämiseen on pois muusta julkisesta toiminnasta kuten tutkimuksesta, koulutuksesta ja terveydenhuollosta sekä myös maassamme tehdyn työn määrästä. Siten työttömyys luo paineita joko julkisen palvelutason laskemiseen tai veroasteen pitämiseksi korkealla tasolla - tai ellei poliittinen rohkeus riitä kumpaankaan, lisävelan ottamiseen.

Samalla työttömien työpanos on pois siitä osaamiskentästä, jonka pohjalta uudenlaiset innovaatiot voisivat syntyä. Otan esimerkiksi nyt puheena olevan kansalaisaloitteen tekijän, joka on tehnyt töitä muun muassa it-alalla markkinoinnin ja projektinhallinnan tehtävissä sekä opiskellut kahta eri korkeakoulututkintoa, vaikka ei olekaan valmistunut.

Tämä tausta antaa hänelle erinomaisen lähtökohdan kehittää osaamistaan tämän päivän työelämää tai vaikka yrityksen perustamista varten. Opiskeluaikana saamansa tiedot hän voisi halutessaan viedä loppuun tai ainakin päivittää tätä päivä vastaaviksi. Tai ellei siihen riitä kiinnostusta, hän voisi hakea ja ottaa vastaan ns. paskaduunin, jotta sitä varten maahamme ei tarvitsisi työllistää ulkomaalaista tekijää, vaan verot ja kulutus kiertäisivät takaisin koko suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palkankorotusten sijaan investointi tulevaisuuteen
Köyhät kyykkyyn vai töihin?
Koska ja miten Suomen yrityssektori kääntyy kasvuun?

Miksi he eivät saisi turvapaikkaa maasta, joka on vauras ja turvallinen maa?

Saimme jälleen tänään lukea Helsingin Sanomien mielipidesivulta yhden ruikutuksen siitä, ettei Suomi ota vastaan kaikkia tänne tulleita turvapaikanhakijoita. Kirjoittajana oli Tytti Solantaus, lastenpsykiatri ja emerita tutkimusprofessori Suomen mielenterveysseurasta.

Solantaus kauhisteli kirjoituksensa alussa sitä, kuinka Suomi oli äskettäisen selvityksen mukaan EU:n pakolaisvastaisin maa Luxemburgin jälkeen. Sitä hän ei kuitenkaan maininnut, ettei tuossa selvityksessä itse asiassa tutkittu suomalaisten pakolaisasenteita, vaan Suomessa asuvien maahanmuuttajien kertomuksia kokemastaan syrjinnästä.

Solantaus ei ilmeisesti ole tietoinen - tai ei ainakaan kertonut - sitä, että suurin osa tehdyistä tarkasteluista (joita on koottu tänne) osoittaa Suomen olevan yksi Euroopan vähiten rasistista maista. Siten on todennäköistä, että maahanmuuttajien eurooppalaisittain poikkeuksellisen korkealla tasolla olevan syrjintäkokemukset juontavat jostain aivan muusta kuin suomalaisten poikkeuksellisesta rasismista. 

Mieleeni mahdollisena selityksenä tuli hakematta maahanmuuttajien opastajien pariin pesiytyneeksi väitetty tapa opastaa tulijoita vetoamaan kaikissa mahdollisissa vaikeuksissa rasismiin, koska sitä kautta asiansa saa viedyksi parhaiten läpi. Jos (ja mitä ilmeisimmin kun) tämä pitää paikkansa, heijastuu tämä luonnollisesti myös Solantauksen referoimassa EU:n selvityksessä monenlaisina syrjintäkertomuksina. 

Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö Suomessa esiintyisi lainkaan rasismia; kyllä sitä esiintyy. Mutta se ei saa olla syynä sen enempää turvapaikan myöntämiselle kuin kieltämisellekään - se päätös tulee tehdä pelkästään hakijan turvapaikantarpeen ja suomalaisen yhteiskunnan vastaanottokyvyn perusteella. 

Lisäksi on syytä ymmärtää, että lähtömaiden väestöräjähdyksestä johtuen tulijoita on joka tapauksessa liikaa, joten jälkimmäinen peruste on viime kädessä ratkaiseva - vastaanottokykymme ylittäminen ei lopulta olisi edes turvapaikan saaneiden etu, saati kantaväestön. Siitä tarjoaa läntinen naapurimme maailman huippua olevine raiskaustilastoineen ja ongelmalähiöineen varoittavan esimerkin.

Solantaus vetosi kirjoituksessaan siihen, että Suomeen saapuneet maahanmuuttajanuoret ovat syyttömiä lähtömaidensa ongelmiin. Näin varmaan onkin useimpien kohdalla. Mutta kuten edellä jo tuli todetuksi, turvapaikkajärjestelmämme rajallisten voimavarojen takia voidaan tulijoista vain osalle tarjota pysyvä oleskelulupa maahamme, joten säästettäköön ne eniten turvaa tarvitseville.

Ja juuri siinä on vastaus Solantauksen kysymykseen "miksi he eivät saisi turvapaikkaa maasta, joka on vauras ja turvallinen maa?" Tai Jussi Halla-ahon (ps) sanoin: Suomi voi olla sosiaalitoimisto, mutta ei globaali sellainen. Siksi meidän tulee huolehtia ensisijaisesti syntyperäisten suomalaisten asioista ja vasta toissijaisesti muunmaalaisista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin

Miksei Moataz saa jäädä Suomeen?

Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja

Mitä muut ajattelevat meistä ja muista?

Mitä muut ajattelevat meistä? Se on kysymys, jonka sanotaan kuvaavan suomalaisia; erityisesti suomalaista itsetunnon puutetta.

Tämän aamun Helsingin Sanomissa saimme kysymyksen yhden vastauksen. Sen antoi Oulussa toimiva amerikkalainen ilmastonmuutostutkija Jeff Welker, joka totesi ihastuneensa suomalaisuuteen.

"Huolenpitoon toisista, terveydenhuoltoon, laadukkaaseen ruokavalioon ja uskoon, että verotus kannattaa kaikkien hyödyksi. Uusiutuvan energian käyttöön, kestävään metsätalouteen ja poronhoitoon sitoutumiseen."

Hän totesi myös lähiruuan olevan arvostettua: "on luonnonmarjat, laaturuokien huippua. Kalatuotanto ei ole ehkä samalla tasolla kuin Alaskassa, mutta hyvä ravinnonlähde läheltä sekin on. Samoin kuin poro."

Mukavahan tuollaista oli lueskella. Vastapainoksi saimme samassa lehdessä luonnehdintoja toisenlaisesta yhteiskunnasta, jossa järki-ihmisten lajina pidetyn shakin maailmanjärjestö päätti järjestää omat maailmanmestaruuskilpailunsa. Seuraavassa vertailukohtaa kotimaahamme.

"Parin päivän päästä menetän kaksi maailmanmestaruutta... Vain siksi, että päätin olla menemättä Saudi-Arabiaan. Etten pelaa jonkun toisen sääntöjen mukaan, etten käytä abayaa [koko kehon peittävää huivia], etten suostu siihen, että ulkona minulla on saattaja, ja etten kaikkiaan suostu tuntemaan itseäni toisarvoiseksi olennoksi."

Jopa lajin ammattipelaajien liitto otti kantaa turnauksen järjestämiseen islamin kehdossa. Sen mukaan "tällaista tapahtumaa ei pidä järjestää maassa, joka ei takaa pääsyä kaikkien liittojen jäsenille ja jonka lainsäädäntö on sukupuolisesti ja uskonnollisesti syrjivää."

Seuraavaksi aioin jollain tavalla kommentoida näitä kahta uutista. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei siihen ole tarvetta. Suomalaisen ja saudiarabialaisen kulttuurin erot välittyvät edelle kokoamastani kahden jutun yhdistelmästä muutenkin.

Niinpä päätin koota itsestäänselvien kommenttien sijaan muutaman faktatiedon Suomen ja Saudi-Arabian kyvystä tuottaa hyvinvointia asukkailleen. Valitsin kolme mittaria: taloudellisesta toimeentulosta kertovan bruttokansantuotteen, inhimillisen kehityksen indeksin sekä tulonjaon tasaisuutta kuvaavan Gini-indeksin.

Maailman suurimpien öljyvarojen päällä asuvat saudit ovat onnistuneet rakentamaan itselleen BKT:n, jonka koko on 31 300 dollaria. Kaukana pohjoisessa sijaitsevan Suomen BKT on puolestaan 43 482 dollaria.

Vastaavasti Saudi-Arabian inhimillisen kehityksen indeksi on ainakin itselleni yllättävän korkea 0,837, kun taas Suomessa on saavutettu lukema 0,883. Tässäkin tapauksessa korkeampaa indeksilukua pidetään maan asukkaille parempana kuin alhaista.

Tulonjaon tasaisuutta mittaavat Gini-indeksit ovat näissä maissa puolestaan 21,5 ja 45,9, Suomi ensin mainittuna. Tässä tapauksessa suurempi luku tarkoittaa yhteiskunnan voimakkaampaa jakautumista köyhiin ja rikkaisiin.

Ihan lopuksi en malta olla nostamatta esille vielä kolmatta kulttuuriuutista. Se koskee itäistä naapuriamme, jonka asukkaista peräti 58% kaipaa takaisin Neuvostoliittoa.

Perusteluina venäläisten toiveelle mainitaan yhteisen talousjärjestelmän tuhoutuminen, suurvalta-aseman menettäminen, keskinäisen epäluulon ja katkeruuden lisääntyminen, siteiden tuhoutuminen sukulaisiin ja ystäviin, yhteiskunnan muuttuminen vieraammaksi sekä lomalle lähtemisen vaikeutuminen.

Luonnonvaroiltaan maailman rikkaimmalla maalla, Venäjällä, BKT on 17 000 dollaria, inhimillisen kehityksen indeksi 0,798 ja Gini-indeksi 41,2. Ei siis ihme, ettei naapurimaassa olla tyytyväisiä kun olot näyttävät olevan Saudi-Arabiaakin surkeammat. Mutta olisikohan ongelma Venäjälläkin pohjimmiltaan kulttuurinen?

Epäilen tätä siksi, että myös Neuvostoliiton sortumiselle oli omat syynsä. Wikipedian mukaan niistä "keskeisempiä olivat ideologinen ja taloudellinen romahdus, ympäristöongelmat, kansallisuusriidat sekä moraaliset syyt... laajentuminen ja sotilaallinen tukitoiminta alkoi käydä valtion taloudelle liian ylivoimaiseksi... Reaganin aloittama kilpavarustelu, jota Neuvostoliiton talous ei enää kestänyt ja joka vääristi sen kansantaloutta entistä militaristisemmaksi."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kumpi ompi parempi - Suomi vaiko Saudi-Arabia?
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Putin itkee.... ja Medvedev myös

Mikä ajaa kehitysmaalaisia Euroopan Unioniin?

Kehitysmaiden talous on tunnetusti epävakaalla pohjalla. Siksi poikkeukselliset sääolot saavat aikaan väestön keskuudessa kaaoksen, joka on varsinkin viime vuosikymmenten aikana näkynyt yhä mittavampana kansainvaelluksena kohti vauraampia alueita kuten Eurooppaa.

Näin väittävät yhdysvaltalaiset tutkijat Anouch Missirian ja Wolfram Schlenke, jotka julkaisivat kuluneen viikon Science-lehdessä tutkimuksensa sääolojen ja pakolaisvirran välisestä suhteesta.  Tutkimuksen aineistona olivat vuosien 2000–2014 aikana 103 maasta Euroopan Unioniin jätetyt turvapaikkahakemukset, joiden suhdetta verrattiin lähtöseutujen lämpötiloihin.

Aineisto käsitti keskimäärin 351 000 turvapaikkahakemusta vuodessa eli aineiston koko oli noin kymmenesosa saman ajanjakson globaalista migraatiosta. Suurin aineistossa tutkittujen tulijoiden lähde oli Aasia ja siellä etenkin Afganistan ja Irak, mutta mukana oli myös paljon afrikkalaisia, amerikkalaisia ja EU:n ulkopuolisia eurooppalaisia.

Analyysinsä perusteella tutkijat havaitsivat, että turvapaikanhakijavirrat reagoivat epälineaarisesti lämpötilojen poikkeamiin maataloudelle optimaalisesta 20 °C lämmöstä. Sekä sitä alhaisemmat että korkeammat lämpötilat kiihdyttivät tulijavirtaa ja mitä suurempi poikkeama, sitä useampi turvapaikanhakija lausui "asylum" EU-maissa.

Tutkimuksensa perusteella tutkijat vetivät johtopäätöksen, jonka mukaan ilmaston lämpeneminen tulee tämän vuosisadan loppuun mennessä lisäämään tulijavirtaa entisestään sadoilla tuhansilla turvapaikkahakemuksilla vuosittain. Kyseessä on siten äärimmäisen tärkeä havainto meidän kaikkien eurooppalaisten kannalta.

Selvittääkseni asiaa lisää kaivoin esille EU:n turvapaikkatilaston, josta näkee, että turvapaikkahakemusten määrä nousi aivan uudelle tasolle heti edellä lyhyesti referoimassani julkaisussa tarkastellun ajankohdan jälkeen: vuoden 2014 noin puolesta miljoonasta turvapaikanhakijasta hypättiin kerralla yli 1,2 miljoonaan hakemukseen, eikä tahti juurikaan hiljentynyt vuoden 2016 aikana.

Itselleni jäi edellä olevan tarkastelun jälkeen avoimeksi kysymys siitä, oliko vuosien 2015 ja 2016 ilmasto aiempiin vuosiin verrattuna aivan poikkeuksellisen, vai johtuiko turvapaikkahakemusten määrän nousu jostain aivan muusta - kuten esimerkiksi EU:n itse luomista vetovoimatekijöistä.

Hyvinä ehdokkaina vetovoimatekijöiksi voisivat olla EU-maiden johtavien poliitikkojen, kuten Angela Merkelin  tai Juha Sipilän vastuuttomat lupaukset. Tätä näkemystä tukee se, että edellä kyseisten poliitikkojen kohdalle linkittämäni uutiset osoittavat kiistatta, että molemmat ovat saaneet ihmisiä liikkeelle.

Lämpötilpojen osalta katsoin RSS-aikasarjan globaalin lämpötilakehityksen viimeiseltä 15 vuodelta. Se on esitetty alla olevassa kuvassa.

Kuvasta nähdään, että vuoden 2015 puolivälistä seuraavan vuoden kesään oli tosiaan globaalisti poikkeava lämpöpiikki. Siten myös poikkeukselliset lämpötilat saattoivat hyvinkin selittää vuosien 2015 ja 2016 Eurooppaan suuntautuneen kansainvaelluksen rajuuden. 

Koska globaali lämpötilakehitys on sen jälkeen tasaantunut, voitaisiin lämpötilahypoteesin ja vetovoimahypoteesin välinen paremmuus periaatteessa testata tämän vuoden turvapaikanhakijamäärän perusteella. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä samaan aikaan myös EU - tai ainakin jotkut sen jäsenmaat - on pyrkinyt vähentämään vetovoimaansa kehitysmaalaisten silmissä.

Edelle kirjoittamani on juuri sellainen ajatus, joka on tämän blogin tarkoitus. Eli kiinnittää huomiota uutisiin, joissa käsitellään itseäni kiinnostavia asioita, antaa lukijalle siihen liittyä uutta näkökulmaa ja sitä kautta toivottavasti inspiroida myös heidän - eli teidän, arvoisat lukijani - ajatteluaan.

Näissä tunnelmissa päätän tämän kirjoitukseni ja toivotan kaikille ajatusteni lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa! Nauttikaa itse ja antakaa myös kaikkien muiden nauttia tästä juhlasta, sillä joulun jälkeen päivä on jo monta kukonaskelta pidempi kuin tänään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

IL julisti vaihtoehtoista totuutta vuoden 2015 maahanmuutosta
Kuinka ilmastonmuutos näkyy arktisessa jääpeitteessä?
Maksamme velkaa

Äänestäjien näkemykset käyvät parhaiten yhteen Laura Huhtasaaren kanssa

MTV3 kertoi eilen yhdessä ja toisessa uutisessa, että sen vaalikoneen perusteella Laura Huhtasaaren näkemykset vastaavat presidenttiehdokkaista parhaiten suomalaisten ajatuksia. Hänen kanssaan eniten samanmielisiä oli noin 40 prosenttia vastaajista.

Huhtasaaresta poiketen presidentti Sauli Niinistön vastaukset sopivat parhaiten yhteen vain kymmenen prosentin kanssa. Toisena - ja kaukana Niinistön edellä - oli yllättäen demareiden Tuula Haatainen 25 prosentillaan.

Uutinen on äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä sen ja gallup-kyselyiden välillä on huutava ristiriita. Esimerkiksi viimeinen Ylen julkaisema kannatuskysely lupasi Niinistölle peräti 80% kannatuksen kun Huhtasaari joutui tyytymään neljän ja Haatainen kahden prosentin kannatukseen.

Ristiriidan syitä pohtiessani löysin ainakin neljä mahdollista selitystä. Esitän ne seuraavassa lyhyesti perustellen.

Ensimmäinen selitysehdotukseni on mediavalta.

Kuten hyvin tunnettua, ei lehdistömme käsittele Perussuomalaisia silkkihansikkain, vaan pyrkii demonisoimaan sen äärioikeistoksi. Koska kyseisellä nimityksellä - tai pikemminkin sellaiseksi kutsutulla kansallisella äärivasemmistolla - on huono kaiku, ei puolueen ehdokaskaan kiinnosta monia äänestäjiä.

Haataiselle taas ei ole löytynyt ainakaan suurimmista medioistamme juurikaan palstatilaa. Tähän vakuttanee se, että hänelle aukesi ehdokkuus vasta ns. raskaan sarjan demarivaikuttajien kieltäydyttyä. Näkymättömyydestä on tunnetusti aika vaikea tehdä kampanjaa.

Toinen selitysehdotukseni on sovinismi.

Jos olisin feministi, ehdottaisin ilman muuta, että kannatuslukemissa näkyy suomalaisten sovinismi, eivätkä he siksi halua kannattaa Huhtasaarta tai Haataista. Epäilen kuitenkin, että Tarja Halosen valinnan jälkeen tämän vaihtoehdon todennäköisyys taitaa olla aika vähäinen. Otin sen kuitenkin tässä esille siksi, että näin pääsemme kolmanteen vaihtoehtoon.

Kolmas selitysehdotukseni on nimittäin Halosen kauden toistumisen pelko.

Tästä kirjoitin jokin aika sitten erillisen blogikirjoituksen. Siinä totesin, että "Niinistön korkeassa kannatuksessa näkyvät myös Tarja Halosen kauden opetukset. Koska Niinistö on hoitanut tehtävänsä kohtuullisen hyvin, kuten HS:n toimittajakin jutussaan totesi, halutaan häntä kannattamalla varmistaa, ettemme saa kansakuntamme keulakuvaksi uutta kävelevää katastrofia."

Tämän seurauksena sen enempää Huhtasaari kuin Haatainenkaan eivät saisi ihmisten parissa juurikaan kannattajia, vaikka itse kävelevällä katastrofilla ei tarkoitettaisikaan heitä itseään. Uskon kuitenkin, että tämä selitys liittyy enemmän Huhtasaaren kuin Haataisen potentiaalisiin äänestäjiin. Näin siksi, etten usko demareiden edelleenkään ymmärtävän viimeisen oman presidenttinsä kauden katastrofaalisuutta.

Neljäs selitysehdotukseni on Huhtasaaren uskonnollinen maailmankuva.

Tästäkin pelkästään Huhtasaareen liittyvästä selityksestä olen kirjoittanut jo aiemmin. Totesin tuolloin, että "Huhtasaaren tietämättömyys/ymmärtämättömyys tieteellisestä tiedosta estää hänen äänestämisensä minkäänlaisissa vaaleissa."

Uskon evoluution kieltämisen estävän monia rationaalisia ihmisiä - ja sellaisiahan suomalaiset yleisesti ottaen ovat - ottamasta Huhtasaarta vakavasti, vaikka tämän poliittiset kannat sinänsä vastaisivatkin heidän omia näkemyksiään. Nähtäväksi jää, pääseekö Huhtasaari tästä itse aiheuttamastaan stigmasta yli näissä vaaleissa.

Viides selitykseni on perussuomalaisten toistuvat tonttuilut.

Tarkoitan esimerkiksi monien puolueen aktiivitoimijoiden (esimerkki) paljon julkisuutta saaneita toilailuja. Vaikka ne ovatkin yksittäisten ihmisten törttöilyjä, pitää - ensimmäiseen vaihtoehtoon liittyen - lehdistömme huolen, että ne tulevat kaikkien tietoon.

Siksi olen usein kirjoittanut, että näiden usein maahanmuuttajakriittisten ihmisten käytöksestä ei ole kuin haittaa heidän ajamalleen poliittiselle agendalle. Ja juuri tällä hetkellä aina moitteettomasti käyttäytyneelle Laura Huhtasaarelle.

* * *

Lopuksi on todettava, että vaikka Huhtasaari tai Haatainen eivät saisikaan kuin parin prosentin kannatuksen, saavat he kuitenkin vaalitilaisuuksien ja etenkin TV:n vaalikeskustelujen kautta paljon näkyvyyttä itselleen ja ajamilleen - kansan ison osan näkemystä vastaaville - asioille. Siten molemmat pystyvät nostamaan sekä omaa poliittista uraansa, että puolueensa kannatusta.

Etenkin perussuomalaisten kannalta puolueen nykyistä valtavirtaa edustavan Huhtasaaren näkemysten suosio on rohkaisevaa ja viittaa siihen, että heidän puolueensa on Halla-ahon johdolla asettunut kiistatta kansan tahdon ajajaksi. Ehkä vielä paremmin ja ainakin uskottavammin kuin Soinin aikana koskaan.

Siksi puolueen on hyvä lähteä rakentamaan tulevaisuuttaan oman aatemaailmansa pohjalle. Onhan varsin todennäköistä, että viimeistään eduskuntavaaleissa kansa löytää omat aatteensa myös äänestyspaikalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidenttiehdokkaidemme arvot punertavat
Sauli Niinistön suosio ja kävelevä katastrofi
Laura Huhtasaari ja vakaumuksen vapaus

Rasismia vai vaikenemista - kas siinäpä vasta kysymys

Iltalehti uutisoi siitä, kuinka huoltoasemaketjun kaupan henkilökunnan tilassa oli intialaisperäisen ja yleisesti kansallispukua käyttävän vähemmistömme parissa tunnetusti yleiseen epäsosiaaliseen käytökseen liittyvä viesti. Kyseisen huoltoasemaketjun vastaava toimialajohtaja kertoi, että "teksti ei missään nimessä vastaa meidän arvojamme eikä eettisiä periaatteitamme".

Tämän hän sanoi ehkä rehellisesti tai sitten vaikeni julkisen paineen alla - en tiedä. Selvää on kuitenkin, että lehdistössämme olisi syntynyt varsinainen kalabaliikki, mikäli toimialajohtaja olisi lähtenyt puolustamaan alaistaan ja sanonut, että henkilökunnan tilassa ollut kirjoitus johtui aiemmista huonoista kokemuksista sekä yleisesti tiedossa olevasta kyseisen vähemmistön joukossa yleisestä epäsosiaalisesta käytöksestä.

En puolusta tässä mahdollista kylttiin liittyvää rasismia tai etnistä profilointia. Totean kuitenkin, etten halua joutua maksumieheksi etnisten vähemmistöjemme epäsosiaalisen käytöksen enkä siitä johtuvan valvonnan takia. Avaimet ongelman ratkaisemiseksi ovat etnisellä ryhmällä itsellään.

Aamulla lukemani juttu palasi mieleeni istuttuani alkuillasta junassa. Vaunuun sattuivat matkalippujen tarkastajat, jotka joutuivat toteamaan erään Suomessa uudempaan etniseen ryhmään kuuluvan poikkeuksellisen päivettyneen henkilön matkalipun "jääneen kotiin".

Yksittäistapauksestahan siinäkin oli kyse, mutta jostain syystä samalta maailmankolkalta tulleista ihmisistä on aika ajoin uutisoitu mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita, joissa matkalippua vaatineesta henkilöstä on jopa sukeutunut rasisti ja työtön.

Onneksi tänään ei käynyt niin, vaan tarkastajat selvittivät tilanteen päivettyneen henkilön kanssa ja pääsivät jatkamaan työtään ilman, että kukaan olisi syyttänyt heitä rasismista. Mutta eihän tämä asia oikeastaan kuulu minulle, satuin vain olemaan paikalla.

Totean kuitenkin, että vaikeneminen tosiasioiden edessä on älyllistä epärehellisyyttä niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla. Yksilölle se voi olla pienemmän riesan tie, mutta yhteiskunnalle lähes varma tie monikulttuuriseen helvettiin. Eikä sellainen ole edes etnisten vähemmistöjen etu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasistileiman julma seuraus?
Vihapuhetta Helsingin rautatieasemalla
Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys

Teuvo Hakkainen ja ihmisarvot

Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (ps) on joutunut julkisen lynkkauksen kohteeksi käyttäydyttyään äärimmäisen huonosti ja rikottuaan kollegansa ihmisarvoa vastaan puolueensa pikkujoulujen yhteydessä. Asialla ovat herkutelleet niin lehtimiehet kirjoituksissaan kuin tavalliset kansalaisetkin keskusteluissaan.

Myös Perussuomalaisten eduskuntaryhmä reagoi Hakkaraisen käytökseen. Seksuaalisen häirinnän uhriksi joutunut kansanedustajakollega, Veera Ruoho (kok), puolestaan teki kollegansa toimista rikosilmoituksen kuten pitääkin. Hakkaraisen tilanteen vakavuutta korostaa, että hän on jo aiemminkin käyttäytynyt kansanedustajakollegoitansa kohtaan sikamaisesti.

Hakkaraisen suurin ongelma on epäilemättä hänen kyvyttömyytensä hallita alkoholinkäyttöään. Sen seurauksena hän on tehnyt typeryyksiä kansanedustajauransa alkuajoista lähtien, eikä näytä oppineen niistä juuri mitään. Siksi on erinomainen asia, että edustaja on julkisesti ilmaissut hakevansa apua ongelmaansa - toivottavasti hän on tässä asiassa niin vakavissaan, että nyt esillä olevan kaltaiset uutiset siirtyvät tulevaisuudessa pois päiväjärjestyksestä.

Kuten me kaikki tiedämme, alkoholi liittyy Suomessa erittäin usein kaikenlaiseen väkivaltaan ja huonoon käytökseen. Tässä mielessä Hakkaraisen toiminta juovuspäissään ei ole mikään yllätys. Onhan meillä lähes kaikilla sukulaisissa tai lähipiirissä alkoholiongelmaisia ihmisiä, myös minulla. Heillä on aivan sama ihmisarvo kuin meillä muillakin siitä huolimatta, etteivät he ole osanneet hallita ryyppäämistään.

Tämän on todennut myös Hakkaraisen uhriksi joutunut Päivi Räsänen (kd). Hänen mukaansa Hakkaraisen "kuoren sisällä voi olla aika herkkä ihminen". Lisäksi tämä on todennut, että "täytyy muistaa, että hänelläkin on läheisiä ja sukulaisia". Viisaasti sanottu.

Hakkaraisella on ihmisarvo myös minun mielestäni. Näin siitä huolimatta, ettei hän ole osannut kunnioittaa kollegoidensa ihmisarvoa. Sen mukaisesti hänen toimiensa jatkotuomitseminen ei ole bloggareiden, katukäräjien tai toimittajien, vaan ensin oikeuden ja myöhemmin hänen äänestäjiensä tehtävä.

Niiden osalta on toivottava, että kumpikin ymmärtää suorittaa tehtävänsä kuten pitääkin: oikeus Suomen lakiin ja äänioikeutetut Hakkaraisen koko poliittiseen toimintaan nojautuen. Niitä molempia tärkeämpää on kuitenkin se, että Hakkaraisen suurin tuomari - hänen oma järkensä - pysyy voitolla viinan himosta ja torjuu sitä kautta hänen elämäänsä ja poliittista uraansa varjostavat ongelmat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hakkaraisen tuomio osoittaa oikeuslaitoksemme etääntyneen periaatteistaan
Kissa hyppäsi jälleen pöydälle
Sukulaiseni on alkoholisti

Ei sananvapaus-, vaan turvallisuuskysymys

Helsingin Sanomien salaiseksi merkittyihin papereihin liittynyt uutinen sai uuden käänteen, kun poliisi kävi tekemässä kotietsinnän jutun kirjoittaneen toimittajan luona tämän aiheutettua tulipalovaaran tuhotessaan tietokoneensa kovalevyn. Lehden päätoimittaja luonnollisesti taivasteli tapahtunutta.

Tässä koko vyyhdessä ei mielestäni oikeastaan ole kyse sananvapaudesta tai sen rajoista. Ja siksi keskustelun pyöriminen Helsingin Sanomien ympärillä ei ole järkevää, vaan huomion viemistä pois oleellisesta.

Oleellista on nimittäin se, että suomalaisten tiedusteluviranomaisten salaisiksi luokiteltujen - vaikka merkityksettömienkin - papereiden vuotamisesta on mitä todennäköisimmin haittaa maamme turvallisuudelle. Vaikka nyt esille tulleet seikat eivät sinänsä sisällä maallemme vaarallista tietoa, vaarantaa tietojen vuotaminen Suomen luotettavuuden maamme turvallisuusyhteistyökumppaneiden kanssa. Ja se on tämän asian pihvi.

Poliisin kotietsintä kertoo sen, että tietojen vuotaja halutaan saada kiinni tosissaan. Mikäli se onnistuu, olisi vieläkin tärkeämpää, että hänen kauttaan onnistuttaisiin ehkäisemään vastaavat - ja ehkä muualle kuin kotimaiselle lehdistölle tapahtuvat - tietovuodot. Onhan selvää, että jos tieto voi päätyö Helsingin Sanomille, voi se päätyä vaikka Kim Jong-Unille, puhumattakaan Vladimir Putinista.

Siksi Helsingin Sanomien toimittaja teki tavallaan palveluksen suomalaiselle turvallisuudelle. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, että maallemme tapauksesta aiheutunut vahinko olisi voitu välttää kokonaan, mikäli toimittaja olisi käynyt kertomassa viranomaisille tietovuodosta ja samalla paljastanut sen tekijän henkilöllisyyden.

Ilmeisesti toimittajien skuuppihimo vei kuitenkin voiton järjestä. Sen osalta ei ole kyse mistään muusta kuin törkeästä vastuuttomuudesta, jonka rikosoikeudellisen merkityksen maamme oikeusjärjestelmä tullee aikanaan mittaamaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen turvallisuus ja terrorismi
Totaalikieltäytyjien vapausrangaistuksista olisi luovuttava
Pienen ei kannata leikkiä turvallisuudella

Heikki Aittokoski, Itävalta osoittaa demokratian voiman

Tänä aamuna Helsingin Sanomien toimittaja Heikki Aittokoski vertaili muun Euroopan vaisuja reaktioita siihen dogmaatiseen vihaan ja Itävallan muun Euroopan ulkopuolelle sulkemiseen, jonka Vapauspuolueen edellinen valtaannousu aiheutti. Hän päätti juttunsa seuraaviin sanoihin: "miksi kukaan ei jaksa hämmästellä Itävallan hallitusratkaisua vuonna 2017. Kannattaisi ehkä jaksaa."

Perusteluja sille, miksi kannattaisi hän ei jutussaan antanut, ellei sellaiseksi katsota siitä huokuvaa eurooppalaisten kansojen tahdon halveksuntaa. Sen sijaan hän kirjoituksessaan tuli maininneeksi muutaman syyn sille, miksi ei kannattaisi.

Niistä keskeisin kuului yksinkertaisesti siten, että vuonna 2000 "ei ollut ääri-islamilaisen terrorismin aaltoa". Ja jatkoi mainitsemalla saman ajan muita tapahtumia: "Euroopan unioni oli riittävän yhtenäinen tehdäkseen todella isoja ratkaisuja. Yhteisvaluutta oli syntyvaiheessa, unioni laajenemassa, rajoja avattu."

Kuten lukijani tietää, johtui terrorismi-aalto tuosta viimeiseksi mainitusta seikasta. Siis rajojen avaamisesta kehitysmaalaisille, joka on johtanut valtavaan muslimi-invaasioon ja sen mukana tulleeseen radikaalin islamin nousuun maanosassamme. Samalla tavallisten ihmisten elämän edellytykset ovat muuttumassa peruuttamattomasti huonommiksi.

Aittokoski palautti lukijoidensa mieleen myös vuodelta 2000 peräisin olevan lausahduksensa. Sen mukaan "Itävallan muukalaisvastaisuus poikkeaa useimmista muista EU-maista siinä, että Itävallassa sillä on voimakas laillinen äänitorvi".

Niinpä. Jäin sen kohdalla miettimään, että olisiko lauseen kirjoittaja onnellisempi, jos meillä olisi laillisen äänitorven sijaan laiton, ulkoparlamentaarinen ja antifasistien tai uusnatsien tapaan väkivaltainen, mutta voimakas "äänitorvi". Itse en sellaista kaipaa, minulle riittää esimerkiksi kansallissosialismista yksi heikko Pohjoismainen vastarintaliike - joka ei toivottavasti kerää sympatiaa eikä kannatusta joutuessaan järjestelmän kieltämäksi.

Sitä paitsi meillä on Suomessa pitkät ja menestykselliset perinteet vallan käyttämisestä ääri-ilmiöiden hillitsemiseen. Parhaiten tunnettu esimerkki lienee sotien jälkeen maan alta nousseiden kommunistien nostaminen hallitusvastuuseen. Sen kautta äärivasemmiston vallankumoushalu hiipui ja Suomi vältti esimerkiksi Tshekkoslovakian kovan kohtalon, kun kommunistit tekivät siellä vallankumouksen ja tuhosivat maan tulevaisuuden puoleksi vuosisadaksi.

Samaa menetelmää käyttivät maamme valtapuolueet tuhotakseen Soinin johtamat ja kansan maahanmuuttotuntoihin vastanneet Perussuomalaiset. Puolue sai kyllä omia asioitaan kohtuullisesti hallitusohjelmaan, mutta niistä tärkeimpiä, kuten maahanmuuttopolitiikkaa, ei ryhdytty koskaan oikeasti toteuttamaan.

Lopulta soinilaisuus tuhottiin maastamme tarjoamalla muutaman vuoden hillotolppaa, eli ministeriauton takapenkkiä, minkä seurauksena maahamme syntyi kokonaan uusi sirpalepuolue, jonka ilmeisesti toivottiin syövän vanhan emopuolueen kannatusta. On kuitenkin helppo ennustaa, että Halla-ahon johtamien Perussuomalaisten suosio tulee pitkällä aikavälillä nousemaan, koska sen käyttövoimalle, eli maahanmuuttoon liittyville ongelmille, ei olla oikeasti tekemään yhtään mitään - pikemminkin päin vastoin.

Palatakseni takaisin itse asiaan. Itävallassa valtaa on siis jaettu jälleen maahanmuuttokriittiselle puolueelle. Se on luonnollista, koska sillä on kansan parissa enemmän kuin joka neljännen tuki takanaan.

Jatkossa näemme, johtaako tehty ratkaisu puolueen kesyyntymiseen Suomen kommunistien tai jopa romahdukseen kuten soinilaisuuden tapauksessa. Vai onnistuuko se lunastamaan lupauksensa ja tiensä lopullisesti itävaltalaisten sydämiin.

Juuri tässä on demokratian voima. Kun valta ja vastuu jaetaan vaaleissa ja hallituksissa, voittajat pääsevät testaamaan teesejään, jolloin jokainen kannatusta saanut aatesuunta joutuu osoittamaan kelpoisuutensa.

Jos kelpoisuus on olematonta, käy kuin sodanjälkeisille kommunisteille tai soinilaisille. Mutta jos jälki on laadukasta, on seurauksena uuden poliittisen voiman vakiintuminen ja sitä kautta yhteiskunnan kehittyminen kohti parempaa tulevaisuutta.

Mutta tokihan toimittaja Aittokoskella on oikeus kirjoittaa tekstinsä johtopäätös sellaiseksi kuin hän haluaa. Näin siitäkin huolimatta, että itse tekstissä tai maamme historiassa mikään ei tue tuota johtopäätöstä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin Kokoomus Itävallan Kansanpuolueen jalanjäljillä
Itävallassa toteutui kansan tahto
Hyviä uutisia Suomen turvapaikkapolitiikasta

Kuinka lopettaa vihervasemmistolainen mielipidediktatuuri?

Eläkeläismies Reijo Tossavainen (ps) kiinnitti Oikean Median blogissaan eilen huomiota toimittajakuntamme punavihreään poliittiseen agendaan käyttäen esimerkkinä Suomen Uutiset -lehden pääkirjoitusta Helsingin Sanomien viime vuosien yhä kiihtyvästä muutoksesta.

Taustalla on tutkimustieto, jonka mukaan journalistiikan ja viestinnän opiskelijoista Vihreitä kannatti 47,7%, Vasemmistoliittoa 27,3%, Sosiaalidemokraatteja 11,4 prosenttia, Kokoomusta 4,5%, Keskustaa 4,5% ja Piraattipuoluetta 4,5% vastaajista. Perussuomalaisten tai tai Kristillisten kannattajia kyselyssä ei löytynyt.

Vuonna 2012 puolestaan tutkittiin toimittajan ammatissa työskentelevien poliittisia näkemyksiä. En löytänyt alkuperäistä lähdettä, mutta Ylen jutun mukaan toimittajista 26% kannatti Vihreitä ja 18% Kokoomusta. Lisäksi siinä kerrottiin, että "44 prosenttia ei äänestäisi missään nimessä perussuomalaisia". Silloin soinilaista puoluetta ilmoitti kuitenkin kannattavansa 2% vastanneista. Muista puolueista ei jutussa mainita mitään.

Toimittajien puoluekantajutun ajatuksia herättävin kohta oli kuitenkin se, että Yle, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kieltäytyivät osallistumasta tutkimukseen. Siten siitä puuttuivat suurimpien valtamedioidemme toimittajat, eli se kertoi lähinnä paikallismedioissa työskentelevien toimittajien näkemyksistä.

Se ehkä osin selittää kokoomuksen yllättävän suurta kannatusta toimittajien joukossa (suhteessa opiskelijoihin). Mahdollisina muina syinä tulevat mieleen sekä iän mukanaan tuoma konservatiivisuuden kasvaminen tai poliittisten näkemysten vaihtelu eri aikakausina. Eli ehkäpä nyt työssä olevien näkemykset olivat jo nuorena erilaisia kuin nykyisillä opiskelijoilla.

Syytä mainittujen toimitusten pois jäämiseen ei ole kerrottu, mutta Ylen ja Sanomatalon uutisvirtaa seuranneille lienee selvää, että niiden osalta tulokset olisivat olleet samansuuntaisia kuin journalistien opinahjoista havaitut - elleivät sitten vieläkin punavihreämmät. Ehkä sitä ei haluttu viestittää näiden valtamedioiden koko väestön (paljon oikeistolaisempia) näkemyksiä myötäilevälle lukijakunnalle.

Mutta palataan takaisin alkuun. Tossavainen nosti asian esille ja minä jatkan kysymällä, että mitä lehdistömme yksipuoliselle poliittiselle värittyneisyydelle olisi tehtävissä?

Onhan toimittajillakin oikeus poliittisiin näkemyksiin, ja jopa sellaiseen kelvottomaan toimitustyöhön, jossa omat näkemykset värittävät ja vääristävät tiedonvälitystä (täällä tuore esimerkki). Paitsi ehkä Ylellä, joka on veronmaksajien rahoittama ja siksi sillä pitäisi olla velvollisuus mahdollisimman objektiiviseen tiedonvälitykseen.

Itse en näe asian korjaamiseen oikeastaan muuta keinoa kuin ei-vihervasemmistolaisesti ajattelevien nuorten kannustamisen journalistiikan ja viestinnän opiskeluun. Tie on pitkä ja hidas, mutta ottaen huomioon median valtavan vaikutuksen kaikkiin elämänalueisiin olisi sille tielle kuitenkin lähdettävä.

Mutta mistä me löydämme ne nuoret, jotka uhraisivat elämänsä pelastaakseen suomalaisen tiedonvälityksen uskottavuuden? Siis ne sankarit, jotka vapauttaisivat suomalaiset vihervasemmistolaisen toimittajakunnan mielipidediktatuurista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaikkien kotimaisten valemedioiden äiti
Media värittää maailmankuvaamme
Jounalistin ohjeet ja valtamedian todellisuus

EU:n metsäkiista päättyi järkevään ratkaisuun

Suomen tulevaisuus metsätalousvaltiona on ilmeisesti pelastettu. Näin ainakin, jos uskomme aamun lehden uutista Euroopan unionista, jonka päätös sallii Suomelle metsien lisäkasvun hyödyntämisen myös tulevaisuudessa.

Käytännössä metsiä saa käyttää, kunhan ne pitkällä aikavälillä säilyvät metsien hiilinieluina. Se tarkoittaa, että metsänkasvun tulee olla suurempaa kuin puuston poistuminen. Todella pitkällä aikavälillä tämä lienee biologisista reunaehdoista johtuen mahdotonta, mutta nyt puhutaankin vain lähivuosikymmenistä.

Päätöksellä lienee muutamia seurauksia, jotka on syytä kirjata tähän.

Ensinnäkin nyt tehdyn päätöksen mukaisesti metsien arvo säilyy, mikä motivoi niiden omistajia huolehtimaan metsistään myös jatkossa, minkä seurauksena ne kasvavat tulevaisuudessa yhä nopeammin. Ellei metsillä olisi myyntiarvoa, ei niiden kasvuun myöskään sijoitettaisi ja sen seurauksena lisäkasvu jäisi saavuttamatta.

Käytännössä niin metsänomistajien, valtiovallan kuin ilmastonsuojelijoidenkin intresseissä on edistää metsien hyvää hoitoa ja siitä seuraavaa lisäkasvua. Sen sijaan luonnonsuojelijoiden perusteltuna pelkona on monimuotoisuuden kärsiminen metsiemme nykyistä tiukemmasta alistamisesta hiilensidontaan - esimerkiksi uhanalaisten eliöiden kannalta tärkeä lahopuun määrä ei ole hääppöinen hiilensidontaan optimoiduissa metsissä, vaikka se onkin kasvussa.

Tehdyn päätöksen mukaan Suomelle ei siis syntynyt uutta painetta luopua tärkeimmän luonnonvaramme hyödyntämisestä. Toivottavasti sen tuottoja kuitenkin jatkossa kanavoituu uusien innovaatioiden kehittämiseen.

Siis sellaisten, joiden hyödyntämisestä syntyy vielä metsiäkin suurempia tuottoja. Jos maahamme syntyisi tällaisten innovaatioiden varassa täystyöllisyys siten, että palkkataso olisi korkeampi kuin metsäteollisuudessa ja vielä vientitulotkin sitä korkeammat, voitaisiin metsämme siirtää kokonaan talouskäytöstä ympäristönsuojelu- ja virkistyskäyttöön.

Tätä tuskin käy minun elinaikanani, mutta ehkä kuitenkin jonain päivänä. Eihän maatalouskaan ole enää kannattavaa, vaikka aikanaan se muodosti yhteiskunnan talouden selkärannan.

Lopuksi on syytä ymmärtää, että EU:n uusi päätös tarkoittaa myös sitä, että metsiä voidaan hyödyntää kaiken muun ohella energiantuotannossa. Se lisää fossiilisten energiavarojen jäämistä maan uumeniin ja sitä kautta vähentää uusien kasvihuonekaasujen muodostumista. Samalla metsien hyvästä hoidosta johtuva puun lisäkasvu toimii ilmassa jo olevan hiilidioksidin nieluna.

Kaiken kaikkiaan on todettava, että EU osasi loppujen lopuksi tehdä kelpo ratkaisun. Toimisipa se myös muissa asioissa yhtä järkevästi, niin Unioni saattaisi ajan myötä saavuttaa jakamattoman kansalaistensa hyväksynnän. Nyt typeristä ratkaisuista on seurannut ainoastaan eripuraa ja jäsenvaltioiden välisiä skismoja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Heidi Hautala ja Sirpa Pietikäinen aikovat vahingoittaa Suomen taloutta
Uusiutuvien energianlähteiden kannattavuus ratkaisee
EU ja Suomen metsävarat

Katainen ei tunnusta tosiasioita

Helsingin Sanomien mukaan Eurooppaneuvoston puheenjohtaja Donald Tusk sai monet jäsenmaat, europarlamentaarikot ja komission edustajat raivoihinsa kutsuttuaan komission ehdottamia pakollisia turvapaikanhakijakiintiöitä ”suuresti hajottavaksi” ja ”tehottomaksi” politiikaksi.

Esimerkiksi Jyrki Katainen kommentoi, että "nyt kannattaisi keskittyä pikemminkin ratkaisujen etsimiseen kuin ongelmien luettelemiseen. Tuskin arvio oli se, että komissio on tehnyt vääriä esityksiä. Valtaosa jäsenmaista kuitenkin tuki niitä...

Mitä vähemmän etsii riidan aiheita, niin sitä parempi. Kun tiedetään, että maahanmuutto on ollut itäistä ja läntistä Eurooppaa jakava kysymys, niin tämä ulostulo ei nyt ainakaan millään tavalla sitä pyrkinyt helpottamaan."

Kuten hyvin tiedämme, vastasi Tuskin kommentti tosiasioita - kaikki EU-maat eivät halua ottaa turvapaikanhakijoita tutkittavakseen, saati elätettäväkseen, eivätkä myöskään turvapaikanhakijat halua asettua kaikkiin EU-maihin, koska niissä tarjottujen elintasojen välillä on eroa. Tuskin sanavalinnat eivät siten olleet mitään muuta kuin tosiasioiden tunnustamista.

Tässä tilanteessa näemme jälleen kerran kuinka vaikeaa tosiasioiden tunnustaminen on suurimmalle osalle EU-eliitistä. Tällä ei olisi muuten merkitystä, mutta pakolaiskysymys on vakava asia, sillä lienee vain ajan kysymys koska seuraava turvapaikanhakija-aalto lähtee liikkeelle holtittomasta väestönkasvusta kärsivistä maailmankolkista.

Mitä tulee Kataisen sinänsä oikeaan vaatimukseen kestävien ratkaisujen löytämiseksi, niin sellainen vaatisi tosiasioiden tunnustamisesta. Tämän ymmärsi jo 1940-luvulla Kataisen puoluetoveri, presidentti Paasikivi, mutta oppi ei näytä menneen vielä seitsemänkään vuosikymmenen kuluttua perille ajatusten Säyneenjoellemme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sipilän ja Kataisen hallitusten vertailu
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna

Amnesty ei yllätä eikä ymmärrä

Amnesty International oli aikanaan arvostettu järjestö piikkinä erilaisten diktatuurien lihassa. Nykyisin se on lähinnä vitsi, jota luonnehtii kaksi y-alkuista luonnehdisntaa: ymmärtämättömyys ja yllätyksettömyys.

Saimme lukea hyvän esimerkin tästä Amnestyn yy-luonteesta tämän aamun Helsingin Sanomista. Siellä julkaistun journalismin kukkasen mukaan Amnesty on syyttänyt EU:ta osallisuudesta "siirtolaisten" kidutukseen ja hyväksikäyttöön Libyassa, koska ne yhdessä Libyan kanssa eivät päästä kaikkia halukkaita EU.n alueelle.

Yllätyksettömyyttä Amnestyn lausunnossa edusti se, että järjestön toimijoiden näköpiiri ei tälläkään kertaa ulottunut tätä hetkeä kauemmas, vaan puheena oleva asia näyttäisi taas olevan lyöty lukkoon kukkahattutätimäisellä sinisilmäisyydellä ja kritiikittömällä maailmanparannushengellä, joka tuottaa lausujalleen runsaasti ns. moraalisäteilyä. Kuten järjestön kannanotot viime aikoina muutenkin.

Sinisilmäisyys ja kritiikitön maailmanparannushenki puolestaan perustui toiseen y:hyn eli ymmärtämättömyyteen. Sitä osoittaa se, ettei lausunnossa viitattu lainkaan siihen, että Välimeren avaaminen johtaisi ainoastaan uuteen ihmisryntäykseen kohti EU:ta, monenlaiseen tulijoita hyödyntävään rikollisuuteen, ihmisten hukkumisiin ja pidemmällä aikavälillä koko EU:n kehitysmaista tuttuun sekasorron tilaan, jossa etenkin naisten ja lasten elämänpiiri ja turvallisuus pienenisivät vääjäämättä.

Tämä kaikki on harmillista, sillä maailma on valitettavasti täynnä oikeitakin rikkomuksia ihmisoikeuksia vastaan. Olisi hienoa, mikäli Amnesty ei tuhoaisi uskottavuuttaan taistellessaan niitä harvoja valtiota vastaan, joissa ihmisoikeuksien loukkauksia tapahtuu kohtuullisen vähän, sen sijaan että keskittyisi oleelliseen. Tästä voimme kiittää järjestön nykyistä yy-luonnetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Oikeusvaltion puolesta" -vetoomuksesta
Amnesty, Suomi ja ihmisoikeudet
Jussi Förbom - puolueeton asiantuntija vai aktiivinen poliittinen toimija?

Lista ja tuomio

Suomalainen lehdistö (tässä MTV3:n uutinen) on julkaissut kuvineen päivineen KRP:n laatiman listan etsintäkuulutetuista henkilöistä. Koska listalla on merkitystä arvioitaessa Suomen maahanmuuttopolitiikkaa, katsoin tarpeelliseksi mainita kyseiset henkilöt myös tässä blogissa.

Tässä etsintäkuulutetut aakkosjärjestyksessä:

Ali, Israr: Pakistanin kansalainen. Etsinnän syy: epäillään törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Alinko, Arman Enrique: Irakin kansalainen. Etsinnän syy: epäillään törkeästä huumausainerikoksesta.

Eeskivi, Kalev: Viron kansalainen. Etsinnän syy: epäillään törkeästä huumausainerikoksesta.

Hytti, Svetlana Aleksandrovna: Venäjän kansalainen. Etsinnän syy: epäillään kaikkiaan 13 rikoksesta, kuten törkeistä veropetoksista ja kirjanpitorikoksista

Kellokumpu, Jani Juhani: Ruotsin kansalainen. Etsinnän syy: tuomittu törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Kohnepushi, Aram: Iranin kansalainen. Etsinnän syy: epäillään yhteensä 33 rikoksesta, kuten petoksesta, törkeästä petoksesta ja törkeästä väärennyksestä.

Linho, Erkki Olavi: Suomen kansalainen. Etsinnän syy: epäillään törkeästä veropetoksesta, törkeästä kirjanpitorikoksesta, rekisterimerkintärikoksesta, törkeästä velallisen epärehellisyydestä, törkeästä velallisen petoksesta, liiketoimintakiellon rikkomisesta ja törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta.

Muhamad, Ammar: Irakin kansalainen. Etsinnän syy: epäillään törkeästä veropetoksesta ja lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä.

Arvoisa lukijani voinee tehdä listasta omat johtopäätöksensä. Itse kiinnitin huomioni muslimimaiden kansalaisten suureen osuuteen listatuista ja siihen, että heistä peräti kahta epäillään lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

* * *

Maahanmuuttajarikollisuudesta vielä sen verran, että  Helsingin käräjäoikeus on tuominnut Mustana Barbaarina tunnetun muusikon äidin ja siskon sakkoihin virkamiehen vastustamisesta ja niskoittelusta. Syynä oli kieltäytyminen näyttämästä henkilöllisyystodistuksia poliiseille, poliisin vaatteista tarttuminen, töniminen ja käsillä huitominen. Naisten käsittelyssä poliisin virkamerkin kotelon nauha katkesi ja virkamerkki hukkui. Lisäksi poliisi sai tilanteessa naarmuja rintakehäänsä.

Tapaus sai viime vuonna huomattavaa julkisuutta etenkin siksi, että tapauksen jälkeen naiset uhriutuivat ja tekivät tutkintapyynnön, jossa he valehtelivat poliisin kohdistaneen itseensä rasistisia kommentteja ja väkivaltaa sekä sylkeneen heitä päin. Kuten lukijani näkee, oli tapaus heti alkuun epäuskottava ja on nyt siis saanut odotetun päätöksensä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS maahanmuuttajien kokemuksista
Kertovatko liivijengin tuomiot siitä, ettei enää ole aikaa
Räp-artistin äidin uhriutumiskohtaus osoittautui valheeksi

Menestyksen avaimia kaikille Ylä-Savosta

Silmiini sattui vasta nyt Taloussanomien juttu Ylä-Savon yritystoiminnasta. Suosittelen artikkelin lukemista alusta loppuun etenkin niille, jotka asuvat riutuvalla maaseudulla ja taantuvilla teollisuuspaikkakunnilla.

Siltä varalta, ettei arvoisa lukijani kehotuksestani huolimatta klikkaisi auki alussa mainittua Taloussanomien juttua, kopioin ennen omien johtopäätösteni tekemistä muutaman suoran lainauksen siinä haastatelluilta ihmisiltä.

* * *

Onnistumisen edellytyksistä: "Ylä-Savossa on useita onnistumisen tarinoita Koljonvirralla taistelleesta Sven Tuuvasta Einari Vidgreniin tai Sarvelan veljeksiin tai Genelecin huippukaiuttimiin. Niille on yhteistä peräänantamattomuus ja onnistuminen."

Menestyvästä kulttuuriympäristöstä: "aivan kuten ihmiset ja eläimet pyrkivät levittämään geenejään, samalla tavalla kulttuurigeenit eli meemit pyrkivät leviämään. Ja tarinoiden kertominen ovat kustannustehokkain tapa levittää meemejä."

Ideologisista työttömistä: "kuka maksaa sellaisen elämän? Jos työttömyys on oma valinta, miksi yhteiskunnan pitäisi se rahoittaa?"

Työmoraalista: "täällä ihmiset ovat oppineet tekemään töitä".

Opettaja nuorisosta: "oppilaat ovat täällä tunnollisia ja suhteellisen ahkeria". Sekä nuoren itsensä suusta: "uskon, että täältä löytyy työtä".

Kesätöistä: "se oli ihan hauskaa".

Yhteiskunnan roolista: "elinvoimaisen yritystoiminnan ja alueen ihmisten kannalta tarpeellisten oikeuslaitos- ja terveydenhuoltotoimintojen leikkausajatukset huolettavat. Se voi vaikuttaa kielteisesti ihmisten muuttohalukkuuteen ja yritysten työvoimansaantiin."

* * *

Taloussanomien kirjoitus vahvistaa sen, mistä olen muutamaankin kertaan kirjoittanut. Esimerkiksi tässä kirjoituksessa totesin, että "jos maaseutua halutaan pitää asuttuna, on siitä ensisijainen vastuu asukkailla itsellään. Perinteisistä maaseudun elinkeinoista ainoastaan metsätalous ja turkistarhaus ovat taloudellisesti kannattavia. Sen sijaan varsinainen maatalous elää tukiaisten varassa ja näivettyy heti, mikäli tuet lakkaavat.

Niinpä maaseudulle tarvittaisiin uudenlaista taloudellista toimeliaisuutta, erityisesti yrittäjyyttä... avaimet maaseudun tulevaisuudesta ovat kunkin pitäjän nuorison käsissä: onko heidän kotiseuturakkaudellaan riittävästi voimaa, jotta heistä riittävä osa innostuu yrittäjyydestä kotipaikkakunnallaan sen sijaan, että tyytyisi ison kaupungin tarjoamiin mahdollisuuksiin."

Tulevaisuuden rakentaminen omin käsin koskee tietenkin muitakin kuin suomalaisia maaseudun asukkaita. Kyllä hyvinvoinnin avaimet ovat yhtä lailla taantuvien kaupunkien tai kehitysmaiden asukkailla itsellään.

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että myös Suomeen saapuneilla ja saapuvilla maahanmuuttajilla pitäisi olla vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Näin riippumatta siitä olivatko heidän muuttonsa motiivit pakolaisuudesta tai elintason nostamisesta lähteviä.

Ja ihan lopuksi: viime kädessä vain järjen käytöllä, uskalluksella, nokkeluudella, ahkeruudella ja tahdolla voi menestyä. Ja toisin päin: etenkään sellaisilla yhteisöillä ei ole tulevaisuutta, joiden piirissä ei edes haluta ottaa vastuuta omasta tulevaisuudestaan. Sellainen kulttuuri on katoava meemi viimeistään siinä vaiheessa kun sen suosio saavuttaa hyvinvointiyhteiskunnan rapauttavan tason.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021
Maahanmuuttajien palkkaamisen helpottamisesta ja halventamisesta
Helsingin asuntopula ja maaseutu

Göteborgin murhapolttoyritys

Tämän päivän lehdet ovat kertoneet göteborgilaiseen synagogaan kohdistuneesta murhapolttoyrityksestä. Sytytysvälineinä yrityksen tehnyt 10-20-henkinen nuorukaisjoukkio käytti maamme talvisodasta tuttuja Molotovin coctaileja, mutta tuli ei onneksi päässyt leviämään.

Tapauksen seurauksena Ruotsin poliisi on saanut kiinni kolme epäiltyä, joiden olemuksesta ei ole haluttu kertoa mitään. Demokraatti-lehdessä kuitenkin kerrotaan, että yritys saattaisi olla seuraus Trumpin ilmoituksesta siirtää Yhdysvaltain suurlähetystö Tel Avivista Jerusalemiin.

Käytännössä juutalaisvihaa esiintyy vain uusnatsien ja muslimien keskuudessa. Trumpin ilmoituksella on merkitystä vain jälkimmäiselle ryhmälle. Siten lienee selvää, että mikäli Demokraatissa julkaistu spekulointi pitää paikkansa, olivat murhapolton yrityksestä vastuussa musliminuorukaiset.

Edelle kirjoittamani loogisen päättelyketjun lienee käynyt läpi monikin suomalainen ja ruotsalainen. Siksi olisi kaikkien etu, että Ruotsin poliisi julkaisisi tietonsa teosta vastuussa olevista. Erityisesti näin voitaisiin vähentää muslimeihin kohdistuvan vihan määrää - mutta toki ainoastaan siinä tapauksessa, ettei sille ole perusteita.

Myös muslimeihin pätee se, ettei koko yhteisö ole vastuussa yhteisöön kuuluvien jäsentensä rikollisista toimista. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ryhmän jäseniin liittyvää poikkeuksellista rikollisuutta tulisi huomioida esimerkiksi yhteisöön kuuluvien ihmisten turvapaikkapäätöksissä.

Muslimit kohtaavat Suomessa ja Ruotsissa vihaa joukossaan yleisen seksuaali- ja väkivaltarikollisuuden takia. Mikäli he haluavat vähentää sitä, olisi heidän edusmiestensä - imaamien ja muiden kansalaisjärjestöjen johtajien - syytä tuomita uskottavasti nyt puheena olevan murhapolttoyrityksen tekijät sekä heidän mahdollisten islaminuskoon perustuvien motiiviensa oikeutusväite, riippumatta siitä ketkä lopulta paljastuvat syyllisiksi. Sekä ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin jihadistisen vihapuheen kitkemiseksi joukostaan.

Lopuksi on todettava, ettei Yhdysvaltain Israelin-suurlähetystön siirtämispäätös ole kenellekään legitiimi syy kohdistaa murhapolttoa göteborgilaisiin juutalaisiin, vaan kyseessä on yksiselitteisesti rikos, josta vastuussa ovat vain ja ainoastaan tekijät. Siten vihjailu Trumpin syyllisyydestä on niin sanoakseni matalaotsaista roskajournalismia, ellei suorastaan vihapuhetta.

Logiikka tässä on täsmälleen sama kuin puhuttaessa naisten vaatetuksen merkityksestä raiskauksiin. Siksi se, joka syyllistää Trumpin Göteborgin tapahtumista, syyllistää loogisesti ottaen myös tavallisiin länsimaisiin vaatteisiin pukeutuneet seksuaalirikoksen uhrit raiskaajansa tekoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anna Kontula ja Ruotsin uusi normaali
Ruotsin kuorma-autoiskusta on otettava opiksi
Muslimimaahanmuutto aiheuttaa dominoefektin Ranskassa ja Ruotsissa

Punavihreä Helsinki osoittaa äänestämisen tärkeyden

Suomessa järjestettiin viime huhtikuussa eli noin kahdeksan kuukautta sitten kuntavaalit. Niiden tuloksena maamme pääkaupunki sai 85-paikkaiseen valtuustoonsa 21 vihreää, 12 demaria, 10 vassaria ja yhden feministin. Toisin sanoen Helsingin valtuustoon syntyi yhteensä 44 valtuustopaikalla punavihreä enemmistö.

Pyydän arvoisaa lukijaani nyt pysähtymään. Ja aivan erityisesti häntä, jonka mielestä äänestäminen on turhaa, koska sillä ei syystä tai toisesta ole mitään merkitystä. Näin siksi, että Helsingin punavihreän valtuuston ja sitä avustavan virkamiehistön kädenjälki on ollut äärimmäisen vahva kuluvan valtuustokauden aikana.

Vai mitä arvoisa lukijani ajattelee valtuuston päätöksestä myöntää laittomasti maassa oleville laajat terveyspalvelut ja toimeentulo. Olisiko tämä päätös syntynyt valtuustossa, jossa olisi ollut selvä porvarienemmistö?

Entä Helsingin valtuutettuja avustavien virkamiesten hanke jättimäisen moskeijan pystyttämiseksi bahrainilaisella rahalla Helsingin keskustaan paraatipaikalle? Mikä mahtaa esityksen kohtalo olla, kun se aikanaan päätyy valtuustoon, jossa on vasemmistoenemmistö ja lisäksi maahanmuuttoasioissa sen kanssa useimmiten samanmielinen RKP:n viiden hengen ryhmä?

Toki Helsingissä on osattu jo vanhan - yhtä lailla punavihreän enemmistön hallitseman - valtuuston aikana. Kaupunkihan päätti vaikeuttaa ulkokuntalaisten kulkumahdollisuuksia keskustaan muuttamalla sisääntulotiet kaupunkibulevardeiksi. Tavoitteena lienee luoda pääkaupungista jonkinlainen urbaani Impiwaara, jossa samanmielisten ei tarvitsisi katsella eikä kuunnella toisin ajattelevia.

Toisin sanoen Helsingin kaksien viimeisten kuntavaalien tulos näkyy vahvasti kaupungissa harjoitetussa politiikassa. Se näkyy sekä valtuuston päätöksissä, että poliittisten voimasuhteiden mukaan valikoituneessa virkamieskunnassa. Eihän esimerkiksi Anni Sinnemäestä (vihr) olisi tullut Urbaania Impiwaaraa ajavaa apulaiskaupunginjohtajaa ilman Vihreiden suurta suosiota helsinkiläisten parissa.

Siis arvoisa lukijani. Kun seuraavaksi arvelet äänestämisen olevan turhaa, toivoisin sinun pysähtyvän hetkeksi miettimään Helsingin nykypolitiikkaa. Tilanne on vähän kuin loppusuoralle tiukassa tilanteessa saapuvalla urheilijalla: takaa tulevat tekevät kaikkensa päästäkseen ohi, eikä oman vauhdin hidastaminen vaikkapa sivuille katselemalla ainakaan vähennä heidän pyrkimystään tai mahdollisuuksiaan voittoon.

Sama koskee äänestämistä. Vaikka ei olisikaan täydellistä ehdokasta tai aiemmat vaalit eivät olisikaan johtaneet maailman muuttumiseen, ei äänestämättä jättäminen ainakaan heikennä vielä vastenmielisempien ehdokkaiden ja aatteiden mahdollisuuksia tarttua vallankahvaan. Eivätkä he voittonsa jälkeen jätä tuota valtaa käyttämättä, kuten edelle keräämäni esimerkit osoittavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingissä äly sumeni, mutta Norsunluurannikolla järki näyttäisi valaisevan pimeyden
Urbaani impiwaara
Maahanmuutto lisää luovuutta, rikkautta ja värinää

Ei pidä provosoitua kun provosoidaan

Presidentti Mauno Koivisto totesi kerran, ettei pidä provosoitua kun provosoidaan. Ohje on hyvä ja edelleenkin ajankohtainen.

Meillä on siitä kaksi tuoretta esimerkkiä. Ensimmäinen on suurvaltajohtaja Donald Trumpin päätös siirtää USA:n suurlähetystö Tel Avivista Jerusalemiin. Asialla ei ole kuin symbolinen merkitys, joten sillä ei voi olla muuta kuin provosointivaikutus.

Ja provokaatio johtikin välittömästi palestiinalaisten provosoitumiseen. Heidän suullaan julistettiin "raivon päivät" ja yleislakko. Ja mikä pahinta, lopulta väkivaltainen mellakointi johti kahden ihmisen ampumiseen. Ei olisi kannattanut provosoitua.

Samalla mellakointi siirtänee entistä kauemmaksi palestiinalaisten toiveen toteutumisen. Siis sen toiveen, jonka mukaan heidän ja juutalaisten välinen kesto-ongelma ratkaistaisiin jakamalla ns. Pyhä maa molempien kesken.

Toinen esimerkki provosoitumisesta provosoinnin takia löytyi itsenäisyyspäivän tapahtumista, joiden yhteydessä vasemmistolainen provosoi uusnatseja ja sai köniinsä. Siinä tapauksessa ensi katsomalta tyhmintä näytti olevan herkästi väkivaltaan sortuvan joukkion provosoiminen, mutta epäilemättä loppupeleissä suurin kärsijä on uusnatsiliike, jonka sulkeminen yhteiskunnan ulkopuolelle saanee tapahtuneen takia entistä laajemman hyväksynnän.

Näidenkään kahden tapahtuman johdosta ei voi todeta muuta kuin sen, että tyhmästä päästä kärsii koko joukko. Olivat he sitten Pyhän maan arabeja tai suomalaisia kansallissosialisteja.

Mutta hyvä niin. Jokaiselle ansionsa mukaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Polarisaation ensimmäiset uhrit ovat empatia ja ihmimillisyys
Muhammedin opetusten pitkä ja synkkä varjo
Islamilainen maahanmuutto muokkaa länsimaiden politiikkaa

IL julisti vaihtoehtoista totuutta vuoden 2015 maahanmuutosta

Iltalehti julkaisi artikkelin, jossa se käsitteli Suomeen aikojen kuluessa saapuneita maahanmuuttajaryhmiä. Siinä se totesi - aivan oikein - että Suomeen on kautta aikain tapahtunut kaikenlaista maahanmuuttoa.

Lehti totesi jutussaan, että "viime vuosituhannella juuri maahanmuuttajilla oli merkittävä vaikutus siihen, että Suomesta alkoi kehittyä jotakin muuta kuin takapajuinen korpimaa Euroopan pohjoisosassa". Tämäkin pitää osin paikkansa - ainkin niiden suhteen, jotka toivat mukanaan sellaista osaamista tai pääomia, joita kotimaassamme ei ole ollut käytettävissä.

On hienoa, että myös nykyisin on maatamme eteenpäin vievää maahanmuuttoa. Mutta voidaan perustellusti kysyä onko yhteiskunnallisen keskustelumme näkyvimmän osan kohde, eli humanitaarinen maahanmuutto sellaista.

Siihen liittyen IL:n jutussa oli hämmästyttävä vaihtoehtoinen totuus: "pakolaiskriisin huippuvuonna 2015 Suomeen saapui 32 477 turvapaikanhakijaa, enimmäkseen Irakista ja Syyriasta. Kolmasosa heistä on saanut Suomesta turvapaikan."

Vaihtoehtoinen totuus löytyy edellisen kappaleen sanasta "Syyriasta". On nimittäin niin, että Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan maastamme haki kansainvälisen suojelun perusteella oleskelulupaa vuonna 2015 ainoastaan 877 syyrialaista. Eniten oli irakilaisia (20 424), jotka yksin muodostivat suurimman osan. Heidän jälkeensä toisena tulivat afgaait (5 214) ja kolmantena somalit (1981). Syyrialaisia oli vasta neljänneksi eniten.

Kysymys tietenkin kuuluu, että miksi lehti väitti syyrialaisia yhdeksi tulijoiden pääryhmäksi, vaikka näin ei ollut. Ei kai tämän vaihtoehtoisen totuuden taustalla vain ollut halu hyödyntää holtittoman maahanmuuttopolitiikan edistämisessä sitä, että kriittisestekin ihmiset ovat myöntäneet (esimerkkinä oma näkemykseni syyskuulta 2015) Syyrian tilanteen olleen vuonna 2015 äärimmäisen vakava?

Niin tai näin. Tapaus osoittaa jälleen kerran, ettei valemedia rajoitu blogeihin, keskustelupalstoihin, Facebookiin tai Twitteriin vaan ulottuu myös vanhaan valta- eli ammattimediaan. Erityisen huolestuttavaksi tilanteen tekee se, että vaikka Iltalehti on osoittautunut viime aikoina usein (esimerkki) muuta mediakenttäämme luotettavammaksi maahanmuuttouutisten julkaisijaksi, myös se päästää sivuilleen nyt nähdyn kaltaista potaskaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n journalismi on vastuutonta ja lukijakuntaa halveksivaa
Veret seisauttavia seksuaalirikostilastoja
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta

Keitä me suomalaiset olemme?

Tänään Suomen satavuotisjuhlapäivänä Helsingin Sanomat kertoi somalialaistaustaisesta Habiba Alista, yksinhuoltajasta, kunnanvaltuutetusta (sd) ja Kirkon ulkomaanavun projektikoordinaattorista. Hänen huushollissaan on seitsemän lasta, joten hän paikkaa Suomen vinoutunutta väestörakennetta.

En kuitenkaan ottanut Habibaa esiin hänen ammattinsa tai lapsilukunsa takia. Sen sijaan nostin hänet esille siksi, että jutussa Habiba määritteli ketkä ovat suomalaisia. Olkaa siis hyvä, suomalaisen määritelmä suoraan Helsingin Sanomista Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlapäivänä.

"Keitä me suomalaiset olemme? Vähän kuin ´keitä ne on ne sankarit, mutta vaihdetaan vain sana! Ehkä kysymys on siinä, kuka määrittelee suomalaisen ja ei-suomalaisen. Suomalainen kokee itsensä suomalaiseksi. Suomalainen on kova tekemään töitä, sitkeä ja sisukas. Minulta usein kysytään, miten tasapainotan perheen ja työt. Itse esi­merkiksi en luovuta."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS isänmaallisuuden jalanjäljillä
Me ollaan sankareita kaikki
Suomalaisuusko vain lainaa?

Yle unohti kertoa, että kuka uhkasi lasten ja alpakoiden turvallisuutta

Eilen ja tänään Yle on uutisoinut ahkerasti siitä, kuinka Töölöön aiottu lastentapahtuma alpakoineen oli jouduttu perumaan, koska samalle paikalle oli jo aiemmin ilmoitettu Ylen mukaan "äärikansallismielisten" 612 soihtumarssi. Tuo marssi on lähtenyt jo useampana vuonna samalta paikalta ja siitä oli tehty tänäkin vuonna ilmoitus jo hyvissä ajoin.

Ylen haastatteleman Tukkutorin, eli torin omistajan, edustajan mukaan "odotettavissa on turvallisuusriski, ja sovimme viime viikon loppupuolella, että haetaan uutta paikkaa lastentapahtumalle". Nyttemmin tuo paikka on löytynyt Telia 5G -areenalta ja hyvä niin.

Yle teki myös jutun, jossa se haastatteli alpakkatapahtuman järjestäjiä siitä, oliko lastentapahtuman tarkoituksena ainoastaan estää 612 -mielenosoitus. Kysymys oli aiheellinen siksi, että järjestäjien joukossa on rasisminvastaisten mielenosoitusten järjestäjänä kunnostautunut Aleksi Pahkala. Tämä kuitenkin kielsi tällaisen tarkoituksen ja Yle ilmeisesti uskoi.

Mielenkiintoisin Ylen jutuista oli kuitenkin sen kolmas uutinen, jossa oltiin pohtivinaan lastentapahtuman siirtänyttä turvallisuusriskiä. Jutussa siteeratun järjestäjien tiedotteen mukaan ei ole kohtuullista, että lasten tapahtuma peruttiin turvallisuussyistä, sillä kaupungin on oltava turvallinen kaikille.

Edelleen jutussa kerrottiin yhden tilaisuutta järjestävän isän kertoneen lapsilleen, etteivät nämä pääse katsomaan itsenäisyyspäivänä alpakoita, koska siellä ei ole turvallista. Siihen lapsi oli jutun mukaan vastannut kysymällä, onko heidän turvallista mennä ulos itsenäisyyspäivänä.

Kaiken kaikkiaan Ylen uutisointi oli valitettavan valaisevaa. Siitä kyllä kävi moneen kertaan selville, että Töölössä pelättiin turvallisuuden puolesta, mutta ei tuon turvattomuuden lähdettä.

Asian kertomatta jättäminen oli sikäli omituista, ettei turvattomuuden aiheuttajasta liene edellisten vuosien tapahtumien jäljiltä minkäänlaista epäselvyyttä. Niinpä jopa Helsingin Sanomat kertoi alpakkatapauksen yhteydessä, että "toissa vuonna poliisin kanssa tappelivat vasemmistoanarkistit".

Lienee siis selvää, että myös lapsi-/alpakkaskandaalin yhteydessä kyse oli juuri anarkistien pelosta. Mutta sitä ei meidän veronmaksajien rahoilla toimiva Ylen uutistoimitus halunnut kertoa kuulijoilleen, katsojilleen tai lukijoilleen - eli elättäjilleen. Merkillistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Kaikkien kotimaisten valemedioiden äiti
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen
Kiakkovieraat ja itsenäisyys
 

Yhdysvallat otti väestönsä kehityksen omiin käsiinsä

Yhdysvallat päätti uutisen mukaan ottaa väestönsä kehityksen omiin käsiinsä. Maan hallitus nimittäin tiedotti, että "Yhdysvaltain YK:n suurlähettiläs on tänään ilmoittanut YK:n pääsihteerille, että Yhdysvallat ei enää osallistu kansainväliseen siirtolaissopimukseen".

Tuon sopimuksen oli tarkoitus täyttää kansainvälisessä suojelujärjestelmässä oleva aukko jakamalla vastuuta pakolaisista Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan hengessä. Tarkoituksena sopimusta solmiessa oli, että pakolaisten ihmisoikeuksia suojellaan ja että humanitääristä apua sekä pakolaisten ja siirtolaisten uudelleen sijoittamista lisätään.

Ei liene pelkoa tai toivoa siitä, että Suomi lopettaisi osallistumisensa sopimukseen. Ja koska olemme tunnettuja siitä, että myös täytämme sopimustemme velvoitteet, tulee maahamme virtaamaan sen perusteella pakolaisia myös tulevaisuudessa, mikäli vain EU-maat pääsevät keskenään yhteisymmärrykseen taakanjaon tulevista vaiheista.

Yhdysvallatkaan ei aio luopua pakolaisten auttamisesta. Päinvastoin, se aikoo tehostaa toimintaansa tukemalla siirtolaisia ja pakolaisia avokätisesti, mutta omilla ehdoillaan. Se on järkevää, sillä nykyinen siirtolaispolitiikka on äärettömän kustannustehoton tapa hoitaa maailman kriisejä: esimerkiksi yhden somalin pohjoismaihin sijoittamisen kustannukset ovat noin miljoona euroa.

Tuota miljoonan euron summaa per pakolainen voi verrata siihen, että kehitysmaalainen nainen voisi saada ammatin 30 eurolla tai äärimmäisessä köyhyydessä elävä ihminen voisi saada elämää helpottavan perusturvan 0,75 dollarilla. Toisin sanoen yhden Suomeen sijoitetun somalin hinnalla voisi 33 333 naista saada ammatin tai 1,3 miljoonaa köyhää kehitysmaalaista perusturvan.

Vaikka edelle kirjoitettu osoittaakin kehitysmaalaisten länsimaihin sijoittamisen äärimmäisen tehottomuuden, en kuitenkaan usko, että se olisi ollut Yhdysvaltain hallinnon pääasiallinen motiivi. Sen sijaan kysymys oli valtiollisesta itsemääräämisoikeudesta myös väestökysymyksissä.

Asian muotoili suurlähettiläs Nikki Haley seuraavasti. "Maahanmuuttopolitiikkaan liittyvien päätöstemme tulee olla yksin amerikkalaisten tekemiä... Päätämme itse, miten parhaiten vahdimme rajojamme ja ketkä saavat tulla maahamme. New Yorkin julistuksen maailmanlaajuinen näkökulma ei yksinkertaisesti sovi yhteen Yhdysvaltojen suvereniteetin kanssa."

Tuon luettuani tuli hakematta mieleeni kuinka hienoa olisi, mikäli meillä Suomessakin korostettaisiin itsenäisyysnäkökulmaa edes nyt, kun maamme on täyttämässä 100 vuotta. Ja pakolaispolitiikkaan sijoittamillamme varoilla autettaisiin kriisimaiden asukkaita laajalla skaalalla sen sijaan, että rahaa poltetaan uussuomalaisten haalimiseen syrjäytymään uudessa kotimaassaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Media värittää maailmankuvaamme
Islamilainen maahanmuutto muokkaa länsimaiden politiikkaa
Vastuunkantolaskelma

Suomeen kaivataan lisää maahanmuuttajia - mutta media uutisoi harhaanjohtavasti

Helsingin Sanomat oli teettänyt gallupkyselyn, josta kertovan uutisen otsikon mukaan "Lähes puolet suomalaisista haluaa Suomeen lisää maahanmuuttajia – vastustajien määrä on vähentynyt selvästi vuodesta 2010".

Kuvassa esitetään vastaukset kolmeen kysymykseen. Tarkastelen seuraavassa niitä ja niiden vastausjakaumia - sekä teen oman tulkintani kyselyn tuloksista.

Ensimmäinen kysymys kuului, että "pitäisikö Suomeen ottaa enemmän maahanmuuttajia?"

Tähän kysymykseen vastaajista 47% sanoi kyllä, 11 prosenttia ei osannut sanoa mitään ja 41% sanoi ei. Jutussa olevan kuvion mukaan kyllä-mielipiteiden määrä oli lisääntynyt jytky-vuodesta 2011 kolmella prosenttiyksiköllä (44% vs. 47%).

Tämä kertoo, että suomalaiset suhtautuvat periaatteessa suopeasti maahanmuuttoon, eivätkä suinkaan ole lähtökohtaisesti sitä vastaan. Eivätkä he olleet sitä edes vuonna 2011, jolloin käytiin EU- ja maahanmuuttokysymysten sävyttämät jytky-vaalit.

Mutta eikö tässä ole valtava ristiriita siihen äskettäiseen tutkimukseen, jonka mukaan suomalaista 96% haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa? Ei, sillä näennäisen ristiriidan ratkaisee toinen EU-tason mielipidetutkimus, jonka mukaan EU-kansalaisten enemmistö ei halua lainkaan muslimimaahanmuuttajia.

Toisin sanoen suomalaisten mielipiteeseen tänne muuttavista ihmisistä vaikuttaa näiden laatu. Asia sai vahvistuksen HS:n jutun toisesta gallupkysymyksestä, joka kuului seuraavasti: "kaikkien, jotka haluavat tulla Suomeen asumaan ja tekemään työtä, on saatava tulla tänne".

Tämän kysymyksen kanssa täysin samanmielisiä oli 22% vastaajista, osittain samaa mieltä 45%, mielipiteettömiä 1%, osittain erimielisiä 21% ja täysin erimielisiä 11%. Suurin osa suomalaisista siis katsoo työtä tekemään tulevien olevan tervetulleita, mutta ei kuitenkaan rajoituksetta - todennäköisesti tuo 45% kokoinen osittain samanmielisten ryhmä on vastauksissaan ajatellut ainakin tarveharkintaa, jonka poistamisesta on viime aikoina puhuttu.

Tämän kysymyksen osalta on mielenkiintoista huomata, että kritiikittä työtä tekevät maahan päästävien määrä on laskenut jytky-vuodesta 2011 neljällä prosenttiyksiköllä (26% vs. 22%), vaikka kysymyksen kanssa täysin tai osittain samaa mieltä olevien määrä on samassa ajassa noussut kolmella prosenttiyksiköllä (64% vs. 67%).

HS:n teettämän gallupin kolmas kysymys koski Suomessa esiintyvää rasismia. Vastaajien selvän (59%) enemmistön mukaan sitä esiintyy melko paljon.

Tätä on tutkittu pari vuotta sitten paremminkin ja lisäksi rasismista kiinnostuneet saattavat haluta tutustua myös tähän toiseen tutkimukseen. Noiden kahden linkin takana olevien tietojen perusteella jokainen voinee vetää omat johtopäätöksensä maassamme esiintyvän rasismin määrästä ja laadusta.

Kaiken kaikkiaan on hyvä huomata, että HS:n jutun pohjana ollut mielipidetiedustelu mittasi vain suomalaisten yleisiä asenteita maahanmuuttoon. Samalla se vahvisti - vaikka asiasta ei lehden artikkelissa mainita sanaakaan - ettei tänne kaivata edelleenkään elintasopakolaisia, eikä edes vapaata työperäistä maahanmuuttoa.

Sen sijaan suomalaiset ottavat avosylin vastaan kaikki ne ihmiset, joiden katsotaan haluavan ja pystyvän osallistumaan rakentavasti yhteiskuntamme hyvinvoinnin rakentamiseen. Tämän näkemyksen jakaa myös tämän blogin kirjoittaja.

* * *

Lopuksi haluaisin vielä kiinnittää arvoisan lukijani huomion HS:n teettämän gallupin uutisointiin. Kuten edellä jo totesin, ei lehti edes vihjaise siitä, ettei suomalaisten suopeus koske kehitysmaalaisten kansainvaellusta korkeamman elintason toivossa. Sitä eivät mainitse omissa uutisissaan myöskään Yleisradio tai MTV3.

Voiko tosiaan olla niin, etteivät suomalaiset toimittajat kykene tulkitsemaan kyselytutkimuksen tulosta? Vai onko sittenkin niin, että media haluaa tarkoituksella edistää omaa maahanmuuttoagendaansa ja harhauttaa asiakkaitaan?

En tiedä kumpi edellä mainituista selityksistä on oikea, mutta oli se kumpi tahansa, se ei ole suomalaiselle medialle eikä maamme toimittajakunnalle kunniaksi. Ei etenkään siksi, että journalistin ohjeissa sanotaan lehtimiehen olevan "vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu".

Ja sanotaanhan siellä myös, että "journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen". Kysynkin HS:n, Ylen ja MTV3:n päätoimittajilta, että miten tämä kohta toteutui tässä käsitellyn uutisen osalta noin niinkuin omasta mielestä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksei Moataz saa jäädä Suomeen?
Miksi EU-kansalaiset eivät halua lainkaan muslimeita kotimaihinsa?
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa