Porvoon surulliset tapahtumat ansaitsevat pienen kommentin, vaikka monet muut jo ovatkin kommentoineet aihetta.
Itseäni tässä suhteessa askarruttaa lähinnä väkivaltarikollisten oikeus saada uusi mahdollisuus. Tätähän meillä pidetään yleensä kohtuullisena ja ehkäpä suorastaan ihmisoikeutena. Näin siksi, että yhteen rikokseen syyllistynyt voi ottaa opikseen ja elää rikoksensa jälkeen moitteetonta elämää. Näin siis periaatteessa.
Toisaalta tiedämme, että erityisesti väkivaltarikollisten taipumus suistua uusien rikosten tielle on erityisen korkea. Näin ollen asiaa pitäisi harkita paitsi rikoksen tekijän, niin myös potentiaalisten uhrien ihmisoikeuksien kannalta. Vai ajatteleeko joku, ettei heidän ihmisoikeuksillaan ole yhtä suurta väliä?
Loogisesti voitaisiin ajatella, että uusintarikollisten takia vakavan ihmisoikeusloukkauksen (siis murhan, tapon tai raiskauksen) uhriksi joutuvien henkilöiden määrä ei saisi olla suurempi kuin toisen mahdollisuuden saavien väkivaltarikollisten määrä. Tällöin vankilasta voitaisiin vapauttaa rikoksen tehneitä vain mikäli heidän lukumääränsä on suurempi kuin heidän kaltaistensa tekemien rikosten uhrien määrä.
Tästä päästään seuraavaan loogiseen ajatusmalliin.
Jos tietyn tyyppisen rikoksen takia vankilaan joutuneilla henkilöillä on rikoksen uusiessaan keskimäärin yksi uhri, voitaisiin tästä rikostyypistä tuomitut päästää vapaaksi vain, mikäli heidän tilastollinen riskinsä uusia teko on alle puolet. Jos taas tietynlaisen rikoksen tehneiden uusiessa rikoksen uhriluku on keskimäärin kaksi, voitaisiin kyseisen rikostyypin tehneitä vapauttaa vankilasta vain, mikäli uusijoita on tilastojen mukaan vain kolmannes vapautetuista. Ja niin edelleen...
Edellä kuvaamallani logiikalla oikeuslaitoksemme minimoisi yhteiskunnassamme tapahtuvien vakavien ihmisoikeusloukkausten määrän tuomitsemalla esimerkiksi murhaajat ja raiskaajat pysyvästi kiven sisään. Ilman mahdollisuutta vapauteen.
Tekstit
-
