Itävallan ympäristöministeri järjesti suomalaisille yli 700 000 000 euron vuosilaskun

Suomi on vastustanut EU:n ennallistamisasetusta - ei luonnon tilan parantamista välttääkseen vaan - koska jäsenmaiden kohtelusta tulisi sen mukaan epätasa-arvoista. Erityisesti Suomen tai Itävallan kaltaiset metsiään hyvin hoitaneet valtiot joutuisivat maksumiehiksi niiden sijaan, jotka ovat jo ehtineet tuhota oman luontonsa. 

Eilen sitten nähtiin erikoinen koreografia, kun ennallistamisasetusta aiemmin vastustaneen Itävallan vihreä ympäristöministeri äänesti sittenkin asetuksen hyväksymisen puolesta. Näin siitä huolimatta, ettei hänellä ollut Itävallan kansanpuoluetta edustavan liittokanslerin mukaan oikeutta äänestää asetuksen puolesta.  

* * *

Kyse ei ole meidän kannaltamme pikkuasiasta, sillä tämä tarkoittaa Suomelle uusimpien arvioiden mukaan yli 700 miljoonan euron vuotuisia lisäkustannuksia. Summa vastaa lähes yhtä prosenttia valtion 87,9 miljardin euron budjetista. 

Positiivista tässä on se, että Ministeri Kai Mykkäsen (kok) mukaan "meidän täytyy päästä selvästi kustannustehokkaampaan toimeenpanoon ja varmaan päästäänkin. Mihin ne kustannukset lopulta asettuvat, en lähde sitä nyt tässä lukitsemaan."

Maksoi asetus lopulta mitä tahansa, saadaan sillä epäilemättä luonnon kannalta hyviä tuloksia. Hymy kuitenkin saattaa hyytyä pian, sillä eilen julkaistiin myös Valtiovarainministeriön ennuste taloutemme tulevasta kehityksestä. 

Sen mukaan julkinen sektori ei ole muuttumassa ylijäämäiseksi. Eikä koko talouden kasvuluvuissakaan ole juuri hehkuttamista, joten nyt todennäköiseltä näyttävää 700 000 000 euron lisärahoitusta ei varmasti löydy valtiovarainministerin taskusta kuin yskänlääkettä apteekin hyllyltä.

Niinpä nyt säädetty asetus asettaa paineita hallitukselle - ja eduskunnalle - valtion muiden menojen vähentämiseksi. Vielä ei kuitenkaan ole ehditty pohtimaan, mistä tarvittava lisäraha löytyy eli kuka tai mikä taho lopulta kuittaa ennallistamislaskun. Vai kuitataanko se lisävelalla eli siirretään nuorison ja tulevien sukupolvien maksettavaksi?

Ehkä ihan vielä ei kuitenkaan kannata riemuita ympäristön pelastamisesta eikä myöskään heittää kirvestä kaivoon talousasioissa, sillä Itävalta aikoo viedä asian EU:n tuomioistuimeen. 

Nähtäväksi siis jää, onko oikeudenkäynnillä jotain vaikutusta suomalaisten maksuosuuteen tai perutaanko kenties koko asetus. Sekä tietenkin se, mitä seuraa itävaltalaiselle ministerille, joka ylittää valtuutensa maansa edustajana. Selviääkö hän kuin koira veräjästä vai tuleeko teosta peräti linnaa ja kaltereiden tutkiskelemista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien tekemä vallankumous
Euroviisujen aikana paljastui EU:n korkean virkamiehen kyvyttömyys
Ennallistamisasetus kaatui epäreiluun taakanjakoon

Ennallistamisasetus kaatui epäreiluun taakanjakoon

Vuonna 2011 käytiin kovaa keskustelua konkurssiin ajautumassa olevan Kreikan pelastamisesta. Siinä pelissä oli näkyvästi mukana myös Suomi silloisen valtiovarainministerinsä Jutta Urpilaisen (sd) johdolla.

Kirjoitin elokuussa 2011 seuraavasti: "tänään aamulla minulle sitten selvisi, että suomalaisten lainojen takauksiksi olisi tulossa kreikkalaisten pankkien osakkeita. Muuten hyvä, mutta ongelman muodostaa se, ettei Kreikka mitä todennäköisimmin selviä kuiville edes euromaiden tuella. Sen annettaneen mennä konkurssiin välittömästi, kun saksalaisten ja ranskalaisten pankkien omistajien riskit on sosialisoitu eurooppalaisten veronmaksajien maksettavaksi.

Tässä yhteydessä saattaa sitten käydä niin, että Kreikan valtion ohella selvitystilaan joutuvat myös maan pankit, jolloin Suomen takuut muuttuvat arvottomiksi. Nähdäkseni siis varsin arveluttavia takuita meille nyt tarjotaan."

Olin onneksi väärässä eikä Kreikka ole suistunut selvitystilaan eivätkä Suomen saamat vakuudet ole menettäneet koko arvoaan. Sen sijaan - Iltalehden pääkirjoituksen mukaan - "vuonna 2011, kun Suomi vaati silloisen valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen johdolla ainoana euromaana Kreikka-vakuuksia, oli lopputulos heikko. Vakuuden sijoitustuotto on pakkasella ja pankin palkkiot ovat nousseet 1,5 miljoonaan euroon."

Onni onnettomuudessa on se, että Kreikka tulee ilmeisesti selviämään tilanteestaan ja pystyy loppujen lopuksi maksamaan Suomelta saamansa lainan takaisin. Ikävää siinä on parhaassakin tapauksessa kuitenkin se, että Suomi saa vakuuksiensa takia lainaosuudestaan alempaa korkoa kuin muut lainanantajat.

* * *

Edelle kirjoittamani historia on sikäli ajankohtaista, että yllä linkittämäni Iltalehden pääkirjoituksen mukaan Suomi on herännyt puolustamaan omia etujaan EU:ssa. Tämä näkyi muun muassa siinä, että maamme asettui vastustamaan komission Greenpeace-myyrän eli Frans Timmermansin johdolla junailtua ennallistamisasetusta yhdessä muutaman muun jäsenmaan kanssa. 

Vastustuksen taustalla ei ole se, ettei Suomi haluaisi suojella ympäristöään, vaan meille kaavaillun maksuosuuden kohtuuttomuus. Ministeri Kai Mykkäsen (kok) mukaan Suomen osuudeksi olisi tullut 700 miljoonaa euroa, joka olisi ollut asukaslukuun nähden Unionin korkein, vaikka ympäristömme tila on lähes kaikkia muita jäsenmaita parempi. 

Tätä taustaa vastaan on outoa se yksisilmäisyys, jonka Suomen päätös on herättänyt ympäristöväessä. Tämä on näkynyt esimerkiksi Helsingin sanomien yleisönosastolla ja etenkin sosiaalisessa mediassa. 

Jälkimmäisestä esimerkkinä käyköön Suomen ympäristökeskuksen Seppo Knuuttilan kannanotto, jonka mukaan "Meillä toden totta on #hallitus, jota #ympäristö'n tila ei voisi vähempää kiinnostaa" ja Jyväskylän yliopiston lehtori Panu Halmeen kommentti siitä, että "Mikä on ennallistamisasetuksen hylkäämisen merkittävin seuraus? Se, että EU menettää loputkin natsansa siinä, että voisi puhua indonesian ja Brasilian hallituksille sademetsien pelastamisesta."

Eivätkö nämä ihmiset ymmärrä, ettei sille tule ikinä loppua, jos ryhtyy maksamaan asioita toisen puolesta. Näin siksi, että kyllä vastikkeettomalle irtorahalle on aina ottajia - niin ihmiselämässä kuin valtioiden kesken.

Siksi myös ympäristöväen tulisi ymmärtää, että jos EU:n komissio haluaa ihan oikeasti viedä läpi ennallistamisasetuksen, sen tulisi jakaa kustannukset oikeudenmukaisesti. Eli suurimmat maksuosuudet tulisi kohdistaa niille, joiden ympäristössä on eniten korjattavaa - ja Suomen kaltaisten kuitenkin suhteellisen hyvin asiansa hoitaneiden maiden kustannusten tulisi jäädä vähäisemmiksi. 

Ilmeisesti tämä on myös isojen EU-maiden poliitikoille liian vaikea ymmärtää. Tai ainakin toteuttaa, sillä tällainen oikeudenmukainen ja hyvin perusteltu ratkaisu maksaisi niiden asukkaille paljon enemmän kuin nyt esitetty taakanjakomalli.

Tämä on sikäli ikävää, että minun nähdäkseni EU olisi paljon parempi kokonaisuus asukkailleen, yrityksilleen ja jäsenmailleen, jos sen toiminta perustuisi asiasta riippumatta oikeudenmukaisuuteen. Tämä olisi myös paras vaihtoehto koko Unionin tulevaisuuden kannalta - eikä pelkästään tässä vaan kaikissa muissakin vastaan tulevissa asioissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten ahdistuneisuus ja USA:n metsäpalot
Europarlamentin tulisi kaataa von der Leyenin komissio
Onnea ja ohjeita komissaarillemme vaikeaan tehtävääänsä

Historiallinen hetki Suomen vihreässä siirtymässä

Eilinen sähkön hintapiikki oli eräänlainen kylmä suihku pörssihintaisen sähkösopimuksen tehneille ihmisille ja yrityksille. Kovin suuri yllätys sen ei kuitenkaan olisi pitänyt olla, koska - asiantuntijanäkemyksen mukaan - eilinen "tilanne on aivan tehtyjen poliittisten päätösten ja linjausten mukainen. Sähköntuotannon muutos oli väistämätön, mutta se nopeus ja ehdottomuus millä toimittiin, johti vallitsevaan tilanteeseen". 

Tällä hän viitannee sekä ripeään fossiilisen energian tuotantolaitosten sulkemiseen ja aiemmin erityisesti poliittisen vasemmiston toimintaan ydinvoiman rakentamisen estämiseksi että niiden tilalle rakennetun tuulivoiman tuotannon suureen vaihteluun. Lisäksi myös turpeen energiakäytön alasajolla ja Venäjän kauppasaarrolla lienee omat osuutensa. 

Tämä kaikki aiheuttaa kovaa poliittista painetta. Tärkein kommentti kuultiin eilen ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkäseltä, joka linjasi, että Suomeen tarvitaan lisää säästä riippumatonta perusvoimaa ja säätövoimaa, koska sähköjärjestelmämme on nykyisin liian haavoittuvainen. 

Tämä viitannee siihen, että hallitus pyrkii käynnistämään mahdollisimman nopeasti uusia energiahankkeita. On kuitenkin selvää, ettei niitä synny taikaiskusta, vaan uusien voimaloiden rakentaminen vie aikansa. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista, että Kemijoki Oy peruutti eilen aikeensa rakentaa Kemijokeen vielä yhden voimalaitoksen. Tämä Sierilän vesivoimala on ollut suunnitteilla jo pitkään ja ympäristöjärjestöt ovat vastustaneet sen rakentamista tiukasti - ja kiittäneet päätöksestä. Yhtiön mukaan hanke olisi taloudellisesti kannattamaton.

Nähtäväksi kuitenkin jää, pitääkö yhtiön päätös, sillä ainakin Kokoomuksesta kuultiin välittömästi päätöksen jälkeen vaatimus rakentaa voimala. Asiaan kantaa ottaneen Heikki Vestmanin (kok)  mukaan "Sierilän vesivoimala on käytännössä ainoa lähivuosina toteutettavissa oleva voimalaitoshanke, joka parantaa sähkön toimitusvarmuutta ja kohtuullistaa hintapiikkejä. Se pitää toteuttaa, vaikka valtio-omistajan väliintulon kautta."

Nähtäväksi siis jää, käyttääkö hallitus määräysvaltaansa valtionyhtiössä ja käskee sen rakentamaan kannattamattoman voimalaitoksen yleisen hyvän nimissä eli tasatakseen sähkön hintapiikkejä. Ja jos käyttää, niin synnyttääkö se uuden ympäristösodan Suomessa? 

Entä kuinka mahdolliseen maan hallituksen mahtikäskyyn suhtautuvat yhtiön yksityiset vähemmistöosakkaat? Niillä tuskin on suurta halukkuutta rahoittaa tappiolliseksi arvioitua hanketta. 

Tässä mielessä jää nähtäväksi myös se, minkälaisen reaktion erityisesti ympäristöjärjestöissä - ja yleisemminkin poliittisessa vihervasemmistossa - saavat aikaan mahdolliset pumppuvoimahankkeet. Sellaisillahan on tyypillisesti vähäinen teho, joten voimaloita pitäisi siksi rakentaa paljon, minkä takia niillä on helppo nähdä merkittäviä ympäristövaikutuksia. 

Kävi miten kävi, kaiken kaikkiaan eilinen sähkön hintapiikki jäänee historian lehdille yhtenä merkittävänä käännekohtana Suomen vihreässä siirtymässä. Haasteita lisää sähkönkäytön nopea lisääntyminen esimerkiksi autoliikenteen, asuntojen lämmityksen ja teollisten prosessien siirtyessä pois fossiilisista polttoaineista. Sekä tietenkin Suomen arvaamaton talvi, joka tuottaa varmuudella nyt käynnissä olevan kaltaisia äärimmäisen kylmiä pakkasjaksoja myös tulevaisuudessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kylmäävän kylmää
Vihreän politiikan uhri(t)
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen

Wille Rydman, Helsingin sanomat ja vaimon hakkaaminen

Aloitetaan alusta eli Helsingin sanomien artikkelista, jossa annettiin useiden naisten haastatteluihin viitaten ymmärtää, että kansanedustaja Wille Rydman (kok) olisi syyllistynyt ahdistavaan käytökseen naisia kohtaan. Jutun mukaan osa uhreista olisi ollut tapahtuma-aikaan alaikäisiä, ja osa olisi kertonut alkoholin tuputtamisesta ja väkivallasta. 

Valtakunnan päälehti väitti edelleen, että Rydmanin kiinnostuksesta nuoriin naisiin ja tyttöihin olisi puhuttu laajasti, mutta ulospäin siitä olisi vaiettu. Ja mainitsi Rydmanin kiistäneen, että hän olisi toiminut epäasiallisesti.

Artikkeli oli sikäli merkittävä, että se loi Rydmanin ylle varjon asioista, joille ei suomalaisten parissa juurikaan löydy ymmärrystä. Lisäksi Kokoomuksen eduskuntaryhmä erotti kansanedustajansa joukostaan. Näin siitä huolimatta, että Rydman kommentoi HS:n väitteitä nopeasti omassa blogissaan sisällyttäen siihen kuvakaappauksia, jotka osoittivat hänen puhuneen totta.

Tuossa vaiheessa heräsin asiaan itsekin kirjoittamalla, että "minun asiani ei ole tässä yhteydessä ottaa kantaa Rydmanin ja naisten väliseen tapaukseen, sillä koko vyyhti tullee käsiteltäväksi oikeudessa. Haluan kuitenkin tällä viestillä saattaa Rydmanin vastineen teidän - arvoisat lukijani - tietoonne, jotta ette olisi pelkästään toisen osapuolen antamien väitteiden varassa."

* * *

Eilen saimme sitten kuulla syyttäjän todenneen, ettei Wille Rydmania vastaan nosteta syytettä väitetystä raskausrikoksesta. Näin siksi, että "ei ole todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi". 

Asian voisi siksi kuvitella olevan nyt selvä. Etenkin kun Rydman itse osoitti muutama päivä sitten - jälleen kuvakaappausten tukemana - kuinka yksi niistä naisista, joiden puheiden perusteella koko HS:n juttu oli kirjoitettu, oli levittänyt hänestä perättömiä juttuja eli valehdellut. Kuten kaikesta päätellen oli tehnyt koko se naiskatras, jota oli haastateltu HS:n alkuperäiseen artikkeliin.   

Tapaukseen liittyen on käynnissä toinenkin tutkimus. Se perustuu Wille Rydmanin tekemään tutkintapyyntöön Helsingin sanomien toiminnasta. Nähtäväksi jää, tuleeko lehdelle, sen silloiselle päätoimittajalle tai artikkelin kirjoittajalle seurauksia. 

Tässä suhteessa mielenkiintoista - ellei suorastaan käsittämätöntä - oli se, että Rydmanin syyttömäksi todenneen HS:n uutisen otsikko ei edes vihjaa maan suurimman sanomalehden toimituksen ymmärtäneen toimineensa väärin. Sen mukaan "Kansanedustaja Wille Rydman ei saa syytettä raiskauksesta". 

Muotoilu tuo mieleen tunnetun kompleksikysymyksen "oletko jo lakannut lyömästä vaimoasi?". Siis yhden tunnetuimmista argumentointivirheistä, joka on muotoiltu siten, että vastaaja on joka tapauksessa lyönyt vaimoaan, koska hän voi vastata ainoastaan "kyllä" (hän on lyönyt vaimoaan aiemmin) tai "ei" (hän lyö yhä vaimoaan). 

Niinpä HS:n otsikko tarkalleen luettuna väittää Rydmanin raiskanneen, mutta tämä ei vain saa teostaan syytettä. 

* * *

Tähän tapaukseen liittyy myös joukko muita kysymyksiä. Juuri nyt näyttäisi siltä, että Rydmanin väitetyistä tekemisistä kertoneille naisille ei ole tulossa minkäänlaisisa seurauksia tapahtuneesta. Ainakaan julkisten tietojen mukaan Rydman tai kukaan muukaan ei ole tehnyt heistä tutkintapyyntöjä tai rikosilmoituksia. 

Tämä on sikäli harmillista, että jos ja kun syyttäjän päätös on tosiasioiden mukainen, tulisi myös Rydmanista perättömiä väitteitä esittäneiden henkilöiden joutua puheistaan vastuuseen. Muussa tapauksessa se alentaa ainakin naisten kynnystä kostaa miehille keksimällä näistä ikäviä tarinoita esimerkiksi parisuhteiden takkuillessa. 

Toisaalta ymmärrän kyllä, ettei Rydman halua sorkkia asiaa sen enempää nykyisessä wokeltavassa ilmapiirissä. Eikä etenkään nyt, kun maan johtava sanomalehti jatkoi vielä tänä aamunakin hänen mustamaalaamistaan kirjoittamalla juttunsa hyödyntäen virheellisen mielikuvan luovaa tekstin muotoilua. 

* * *

Entä Rydmanin poliittinen ura tästä eteenpäin?

Siltäkin osin Kokoomuksen maahanmuuttokriittistä siipeä edustava Rydman sai kylmää vettä niskaansa. Sitä hänelle tarjosi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen, joka ei vielä halunnut ottaa kantaa hänen mahdollisuudestaan palata ryhmään. 

Sen sijaan Mykkänen kertoi ryhmän palaavan asiaan, "jos kokonaisharkintamme epäasiallisen käytöksen takia menetetystä luottamuksesta Rydmanin kohdalla muuttuu. Poliisi ja syyttäjä tutkivat rikosvastuuta, ja sen yhteydessä syntyvät selvitykset ovat luottamusta arvioitaessa yksi lähde. Tutustumme tähänkin syyttäjän päätökseen."

Tämä kommentti on tietenkin Rydmanille kuin märkä rätti kasvoille, vaikka hän itse totesikin nöyrästi, ettei eduskuntaryhmään paluu ole vielä ajankohtaista. Nähtäväksi siis jää, jatkaako Rydman tulevaisuudessa Kokoomuksessa vai lähteekö hän johonkin muuhun puolueeseen. 

Nähdäkseni ainakin Perussuomalaisten ja Liike NYT:in politiikassa on paljonkin yhtäläisyyksiä Rydmanin poliittiseen linjaan. Enkä olisi siksi hämmästynyt, jos niitä kiinnostaisi edellä käsitellyssä jutussa uhristatuksen saaneen Rydmanin todennäköisesti varsin huomattavaksi nouseva äänisaalis kevään vaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydmanin tapaus onkin isompi juttu
Vastenmielisiä ihmisiä ja Rydman
Wille Rydman vastasi Helsingin sanomien juttuun - tapaus ratkaistaneen oikeudessa

Yhtä järkevää kuin housuihin kuseminen pakkasella

On totta, että koronapandemian aikana julkisen talouden raskaskin velkaantuminen on järkevää yritysten ja yksittäisten ihmisten toimeentulon turvaamiseksi. Kuitenkin juuri nyt, kun pandemia näyttäisi rokotusten ansiosta menevän ohi viimeistään syksyyn mennessä, on aika tehdä päätöksiä siitä, kuinka maamme julkinen talous saadaan jälleen tasapainoon. Ja sen talouteen tehdään tilaa tulevia laskukausia varten.

Tähän otti kantaa Kai Mykkäsen (kok), joka esitti hän eilen sattuvaa kritiikkiä Sanna Marinin (sd) hallitusta kohtaan. Kyse oli siitä, miten maahamme - ja erityisesti sen yksityiselle sektorille - saataisiin jatkossa riittävästi osaavaa työvoimaa tilanteessa, jossa talouden huoltokyvyn kannalta haitallinen väestönosa kasvaa sekä demografisista että maahanmuuttopoliittisista syistä.

Mykkänen totesi yhdeksi keinoksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisen siten, että se houkuttelisi työhönpaluuseen niitä - osaavia ja työhön kelpaavia - ihmisiä, jotka nykyjärjestelmässä odottelevat ansiosidonnaisen päättymistä. Hänen omia sanojansa lainaten: "työttömyysjaksojen päättymisessä on selvä piikki ansiosidonnaisen päättymisen kohdalla. Jos näitä työttömyysjaksoja saataisiin loivemmalla tuen porrastuksella lyhennettyä edes jonkin verran, puhutaan tuntuvasta avusta työssä olevien määrään."

Mykkäsen näkemyksistä kertovan jutun perässä joku kyseli, että "jos kerran ´työttömyysjaksojen päättymisessä on selvä piikki ansiosidonnaisen päättymisen kohdalla´, niin miksi Mykkänen tai VU ei esitä siitä piikistä graafia??!!!" Vastaan Mykkäsen puolesta, että kyllähän graafia on esitelty jo vuosien ajan. Sitä voi ihastella esimerkiksi tästä linkistä ja samalla todeta, että se on paljon puhuva.

Oleellisempaa kuin yksittäisen työttömyysturvaratkaisun muoto on kuitenkin se, että samaan aikaan kun Sanna Marinin (sd) hallitus painiskelee espanjalaisten työviikon lyhentämisen rahoittamisen, vihreän siirtymän tukemisen ja ISIS-naisten pelastamisen parissa, tuntuu siltä jäävän lähes jokainen kansakunnan tulevaisuutta edesauttava asia hoitamatta. Niin tämä suomalaisen työvoiman tarpeen tyydyttämis- kuin holtittomasti velkaantuvan julkisen sektorin sopeuttamiskysymyskin.

Jälkimmäisen osalta Ylen tuore uutinen kertoi joidenkin hallituspuolueiden kansanedustajien ajatuksista. Ja kyllä kylmäsi lukea, kun Merja Kyllönen (vas) puhui velkaantumisen taittamisesta vuoden 2030 loppuun mennessä. Ja Bella Forsgren (vihr) säesti huolettomana viittaamalla siihen, että lainahanat eivät ole Suomen valtiolta vielä sulkeutumassa, koska "konkreettisten leikkauskohteiden määrittelyä eivät edes luottoluokittajat kaipaa". Jälkimmäisestä heräsi kysymys, että ulkopuolisen tahon puuttumisen odotteleminenko on vihreiden mielestä vastuullista talouspolitiikkaa?

Kun edellä kirjoittamaani lisätään se, että hallituksen lempilapsi eli vihreä siirtymäkin näyttäisi johtavan suomalaisen talouden elpymisen sijasta tuotannon siirtymiseen pois Suomesta, ovat vitsit vähissä - etenkin kun pääministeri ilmoitti hallituksensa tukevan tätä kehitystä. Ja samaan aikaan valtioneuvoston suunnasta kuullaan jopa maamme tärkeimmän uusiutuvan luonnonvaran hyödyntämisen kyseenalaistamista. 

Tosiasia on, että seurattuani tätä hallitusta jo lähes kaksi vuotta ja elettyäni 1990-luvun laman - jolloin talous todella päästettiin siihen tilaan, että lainahanat olivat sulkeutumassa - on minua päivä päivältä alkanut hirvittää yhä enemmän kotimaani tulevaisuus. Ja pelottaa ajatus, että jos Marinin kabinetti selviää ehjänä kunnallisvaaleista, voi se jatkaa vasemmistosiipensä valitsemalla holtittomalla talouspoliittisella linjalla vielä kaksi kokonaista vuotta. Siis linjalla, joka on yhtä järkevää kuin housuihin kuseminen pakkasella: ensinhän se kyllä lämmittää mutta lopulta jalat jäätyvät.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkinen talous korona-pandemian jälkeen?
Se on laatu eikä määrä - mutta miten lasku maksetaan?
Koronakriisi ja julkisten investointien vaikeus

Tänään ratkeaa kunnioittaako eduskunta rehellisyyttä vai saako Haavisto jatkaa

Kyllä on totuuden sanominen vaikeaa sisäministeri Maria Ohisalolle (vihr). Helsingin Sanomat kysyi häneltä suoraan, että voiko hän puolueen puheenjohtajana todeta, että ulkoministeri on syyllistynyt lainvastaisuuksiin, kuten perustuslakivaliokunta on todennut. 

Sen sijaan, että Ohisalo olisi todennut asian selväsanaisesti, hän käytti kiertoilmaisua todeten, että "kunnioitamme sitä, mitä perustuslakivaliokunta on todennut. Eiköhän se silloin kerro, mitä olen mieltä asiasta". Ja ilmoitti, ettei halua puhua Haavisto-jupakasta sen enempää. 

Nähtäväksi jää, kuinka tällainen kieroselkäisyys vaikuttaa hänen puolueensa kannatukseen. Suomen etu toki olisi, että se romahtaisi pysyvästi muutamaan prosenttiin.

Jussi Halla-aho (ps) puolestaan totesi sen itsestäänselvyyden, että vihreät rapauttaa perustuslakivaliokunnan uskottavuutta "puoluepolitisoimalla sen toimintaa ja kyseenalaistamalla, vähättelemällä ja vääristelemällä sen ratkaisuja". Kokoomuksen Kai Mykkänen yhtyi kritiikkiin todeten puoluettaan huolettaneen vihreiden "suhtautuminen oikeusvaltioon. Vaikuttaa siltä, että Haavisto ja vihreät pyrkivät viime viikolla välttelemään ja vähättelemään tätä perustuslakivaliokunnan mietintöä. 

Hänen mukaansa "loppumetreihin on liittynyt muitakin perustuslakivaliokunnan asemaa halventavia piirteitä." Niinpä puolue päätti yhdistää aiemman toiveeni mukaisesti voimansa Perussuomalaisten kanssa epäluottamuksen antamiseksi ministeri Haavistolle (vihr).

Verbaalisia risuja ohisalolaiset saivat myös Keskustalta, jonka piiristä todettiin, että "tällä viikolla on mennyt juridiikka ja politiikka osittain sekaisin". Seuraavaksi joudumme siten jännittämään sitä, että tarkoittavatko maalaisliittolaiset sitä mitä sanovat, ja varmistavat Haaviston pudottamisen pois korkeasta virastaan, vai pelaavatko totuttuun tapaan kaksilla korteilla ja kannattavat tämän jatkamista maamme hallituksessa. 

Joka tapauksessa äänestys Haaviston luottamuksesta pidetään eduskunnassa myöhemmin tänään. Siinä nähdään - ei enempää eikä vähempää kuin suomalaisen poliittisen apparaatin sitoutuneisuus oikeusvaltion toimintaperiaatteisiin. 

Tässä tapauksessa nuo periaatteet liittyvät virkamiehistön oikeuteen ja velvollisuuteen toimia lakien ja asetusten mukaisesti, vaikka omia agendojaan laillisuuden rajan ylittäen ajava poliittinen päätöksentekijä muuta vaatisikin. Toisin sanoen äänestyksessä on kyse siitä, että kunnioittaako eduskunta rehellisyyttä vai saako Haavisto edelleen jatkaa aivan toisenlaisista yhteiskunnista kuin demokratioista kopioitua niljakasta toimintatapaansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Epärehellisyyden vihreä pesä
Niljakasta ja röyhkeää tanssia oikeusvaltion haudalla
Ilta-Sanomat jihadistin asialla

Kai Mykkänen asettui Halla-ahon kannalle

Onnistuneista parodioistaan tunnettu Keijo Kaarisade kertoi Twitterissä tavanneensa armeijasta viikonloppulomilla olevaa sukulaispoikaa. Tämä kertoi sopeutuneensa hyvin mutta valitteli ettei halua joutua rajalle kantamaan maahantulijoiden laukkuja.

Yksi Kaarisateelle vastanneista twiittaajista väitti kieltävänsä omaa poikaansa osallistumasta kantohommiin muuten kuin kovat piipussa ja oma rinkka/tst-reppu selässä. Tämä herätti mielessäni pari ajatusta.

Sotilaalla ei ole Suomen armeijassa oikeutta kieltäytyä käskystä. Tämä johtuu siitä, että sotatilanteessa joukon on maksimaalisen vaikutuksen saadakseen toimittava koordinoidusti ja tehokkaasti.

Asia on ilmaistu yleisessä palvelusohjesäännössä näin: "sotilas on sotilaskäskyasioissa esimiehensä alainen. Ennen kuin esimies antaa sotilaskäskyn, hänen on harkittava sen lainmukaisuus, soveltuvuus ja toteuttamiskelpoisuus. Varmistuakseen siitä, että käskynalainen on ymmärtänyt annetun käskyn oikein, esimies voi vaatia käskyn tai sen osan toistettavaksi. Hän on velvollinen valvomaan antamansa käskyn noudattamista ja vastuussa käskyn seurauksista."

Samasta syystä on suomalaisten ja muiden maiden rajavartioiden noudatettava esimiestensä käskyä. Tämä asia nousi esille, kun sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) totesi Suomen Kreikan rajavartiointiin osallistumisen kannalta oleelliseksi on sen, että "Frontex-operaatiossa osallistujat toimivat täysin lakien ja asetusten mukaisesti".

Asiasta esimerkin tarjosi niin ikään HS:n uutinen, jonka mukaan "Tanskan Frontex-joukot kieltäytyivät noudattamasta Kreikalta tullutta käskyä palauttaa pelastetut ihmiset takaisin merelle". Näin EU:n apujoukot ovat muuttuneet kreikkalaisten kannalta avustajan sijasta lisäongelmaksi.

Asiaa ei auta se, että Zagrebissa kokoontuneet EU:n ulkoministerit kertoivat perjantaina tuomitsevansa Turkin päätöksen avata rajansa Kreikkaan. Sen sijaan jonkinlaista helpotusta voisi tuoda se, että EU-maat päättäisivät lopultakin noudattaa kansalaistensa enemmistön tahtoa ja luoda sellaiset uudet pelisäännöt turvapaikkapolitiikalle, jotka toimisivat myös kansainvaelluksen tyyppisissä tilanteissa.

Edelle kirjoittamaani liittyi oleellisesti HS:n tekemä haastattelu, jossa entinen sisäministeri Kai Mykkänen (kok) arveli Kreikan tilanteen EU:lle luoman ongelman ratkaisun löytyvän mahdollisesti siitä "että EU:ssa yhdessä tunnustetaan, että tällaisessa painostustilanteessa pitää voida keskeyttää turvapaikkahakemusten vastaanotto määräaikaisesti". Hän jatkoi oppositiojohtaja Jussi Halla-ahoa (ps) seuraten ehdotuksella EU:n ulkorajoille sijoitettavista ulkorajakeskuksista, joissa käsiteltäisiin kaikkien Eurooppaan pyrkivien turvapaikanhakijoiden hakemukset ja joissa heidät pidettäisiin koko hakemusten käsittelyn ajan.

On hienoa, että myös Kokoomuksessa ollaan hiljalleen heräämässä todellisuuteen maahanmuuttoasioiden suhteen. Näin ainakin retoriikan tasolla. Nähtäväksi kuitenkin jää, pitääkö tämä myös tositilanteessa, mikäli Suomen rajoille ilmaantuu joukoittain kehitysmaalaisia vaatimaan turvapaikkoja.

Mykkäsen uusi linjaus tulee testauksi myös siinä tapauksessa, että nykyinen Sanna Marinin (sd) hallitus kaatuu sisäministerinsä fanatismiin tai muihin syihin. Näin siksi, että ei siitä ole kuin muutama vuosi, kun Kokoomus kieltäytyi noudattamasta silloisen hallituksen ohjelmaan jo kirjattua järkevää maahanmuuttopolitiikkaa, minkä perussuomalaisten uusi johto oli asettanut ainoaksi ehdoksi omalle hallituksessa jatkamiselleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Fanatismia eduskunnassa
Kai Mykkänen ilmoittautui älyllisesti epärehelliseksi
Mykkänen järjestää joillekin irakilaisille passeja, mutta miksei kaikille?

Mykkäsen testamentti punamullalle

Väistyvä sisäministeri Kai Mykkänen (kok) esitteli omia näkemyksiään maahanmuutosta. Se oli lievästi sanottuna mielenkiintoista luettavaa.

Hän aloitti oman asenteensa lyhyellä kuvaamisella: "pärjäävä ja kiinnostava Suomi on avoin ja kansainvälinen. Tarvitsemme tekijöitä ja osaajia. Pelkoon ja pois sulkevaan nationalismiin käpertyvä Suomi näivettyy. Ihmisyyteen kuuluu myös hädänalaisten auttaminen."

Yksityiskohtiin siirryttyään Mykkänen vastuutti uuden hallituksen jatkamaan hänen aloittamaansa työtä. Se tarkoittaa kiintiöpakolaisten osalta vaikeista oloista turvaa hakevien naisten, lapsien ja perheiden suosimista EU:n yhteisellä turvapaikkapolitiikalla.

Spontaani turvapaikanhaku pitäisi Mykkäsen mukaan siirtää EU:n ulkorajalle ja Unionille tulisi luoda säännöt päätösten pohjaksi. Uusintahakemusoikeutta tulisi rajoittaa ja palauttamista tehostaa - näin myös rikoksiin syyllistyneiden osalta. Ellei karkotusta voida panna toteen, sallisi Mykkänen laittomille maahanmuuttajille oleskelun maassamme "heikommalla, väli­aikaisella statuksella".

Työperäistä maahanmuuttoa Mykkänen kehittäisi vähentämällä saatavuusharkinnan merkitystä ja sen sijaan lisäämällä työnantajien valvontaa. Myös tulijoiden palkkakehitystä pitäisi seurata "automaattisesti kansallisessa tulo­rekisterissä".

* * *

Luettuani Mykkäsen linjaukset jäin ihmettelemään kahta seikkaa. Ensimmäinen oli monien sinänsä oikeansuuntaisten ajatusten jääminen konditionaaliin. Eli tehokkaiden keinojen pois jättäminen näkemyslistasta. Ilkeä sanoisi, että Mykkäsen ajatukset ovat siis pelkkiä hurskaita toiveita.

Toinen ja tärkeämpi seikka olivat maahanmuuton kustannukset, jotka tehtyjen selvitysten (yksi ja toinen sekä vielä kolmas)  mukaan ovat lievästi sanottuna valtavat. Avoimeksi jää, että eikö sivuun siirtyvä ministeri ole perehtynyt näihin selvityksiin vai eikö hän vain välitä.

Joka tapauksessa on syytä toivoa, ettei nyt valtaan astuva hallitus ryhdy ainakaan vielä Mykkäsenkin maahanmuuttopolitiikka löperömpiin toimiin. Näin siitä huolimatta, että juuri se on ylivoimaisesti todennäköisin skenaario seuraavan neljän vuoden ajalle - siitä huolimatta, että länsinaapuri on juuri julkaissut hyvin perustellun ja Suomenkin tulevaisuudesta varoittavan raportin, jonka olemassaolosta raportoitiin myös suomalaisessa valtamediassa.

Todennäköisin siksi, että sisäministeriksi on valittu Maria Ohisalo (vihr), joka tuskin jättää kiviä kääntämättä saadakseen maamme täytetyksi kehitysmaataustaisilla uussuomalaisilla. Onhan se ollut hänen puolueensa tavoitteena jo pitkään ja hallituksessa tarjoutuu tilaisuus tuon unelman toteuttamiselle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-aho linjasi maahanmuuttopolitiikkansa perusteita - niin minäkin
Kai Mykkänen ilmoittautui älyllisesti epärehelliseksi
HS:n rikosuutisista pohjaa EU-vaaleihin

Äänestäkää, hyvät ihmiset, äänestäkää!

Eduskuntavaalit lähestyvät päivä päivältä. Vielä niihin on kuitenkin matkaa viisi yötä.

Helsingin Sanomat julkaisi uusimman - ja viimeisen vaaleja edeltävän - gallupinsa, joka toisti samaa tarinaa kuin muidenkin tekemät gallupit: SDP:n kannatus on jyrkässä alamäessä ja Perussuomalaisten vielä jyrkemmässä nousussa. Mikäli sama kehitys jatkuu, syntyy eduskuntaan kolmen melko tasavahvan puolueen edustus sekä suuri joukko pienempiä eduskuntaryhmiä.

HS:n jutun mukaan kolmannes äänestäjistä saattaa kuitenkin vielä vaihtaa gallupissa ilmaisemaansa näkemystä. Siten mikään ei ole edelleenkään varmaa, vaan meidän kaikkien tulee ymmärtää vaaliuurnilla käymisen välttämättömyys, mikäli haluamme vaikuttaa suomalaisen politiikan suuntaan seuraavan neljän vuoden aikana.

Siihen on mahdollisuus vielä tänään missä tahansa ennakkoäänestyspaikassa sekä ensi sunnuntaina vaalipaikalla. Käyttäkää siis - arvoisat lukijani - tilaisuutenne; ja tehkää se vakaasti harkiten.

* * *

Näiden vaalien alla on etenkin Kokoomuksen suunnalta kuultu lähes halla-aholaisia äänenpainoja. Syynä tähän pidettäneen yleensä Perussuomalaisten nousun torppaamisyritystä.

Mieleeni juolahti kuitenkin myös toinen mahdollinen selitys. Ja se on muutos eurooppalaisessa maahanmuuttopolitiikassa.

Eli voisikohan olla niin, ettei maahanmuuttokritiikittömyys olekaan enää väylä EU:n vallan kammareihin, joten sinne pyrkivien kannattaa opportunistisesti esittää kriittistä? Jos ja kun näin on, voisin hyvinkin kuvitella erityisesti kokoomuslaisten johtohenkilöiden kääntäneen takkinsa oman etunsa mukaisesti.

Onhan heidän edeltäjillään vahvoja näyttöjä - ajatusten Säyneenjoesta Jyrki Kataisesta tuli komissaari ja Alexander Stubbista Euroopan investointipankin varapääjohtaja seuraamalla eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan muotivirtauksia. Mikseivät siis Petteri Orpo tai Kai Mykkänen voisi seurata heitä nykyisiä muotivirtauksia noudattamalla. Tarvittaessahan takin voi kuitenkin aina kääntää uudelleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen vai Burkina Fason malli - sinä päätät!
Sipilä panikoi
Perussuomalaiset vahvassa nousussa kaksi viikkoa ennen vaaleja

Kai Mykkänen ilmoittautui älyllisesti epärehelliseksi

On ollut jännittävää seurata suomalaisen maahanmuuttopolitiikan kuohuntaa. Eilispäivänä kiinnitin huomioni erityisesti sisäministeri Kai Mykkäsen (kok) kommenttiin, jonka mukaan "kyllä tulee säilöönoton ja kiinnioton tarkennuksia. Kuitenkin yli 90 prosenttia laittomasti maassa olevista ei ole vaaraksi suomalaisille tytöille ja lapsille... Meidän tulee tehdä aidosti toimia, jotka kohdistuvat ulkomaalaisiin, koska meillä on tietty segmentti ulkomaalaisia, jotka ovat täällä ilman oleskelulupaa tai syyllistyvät rikoksiin, heistä meidän pitää päästä eroon. Tässä on yhteinen tahtotila ja niitä toimia viedään eteenpäin. Mutta samalla olisi väärin leimata tuhannet ulkomaalaiset ihonvärin perusteella."

Nämä Mykkäsen kommentit koostuvat sinänsä kaikilta osin tosiasioista. Mutta siitä huolimatta niistä paljastuu sisäministerin täydellinen ymmärtämättömyys siitä logiikasta, minkä takia Oulun tapahtumien perimmäisenä syynä on Suomen lepsu maahanmuuttopolitiikka.

Näin siksi, että me emme tiedä ketkä muodostavat Mykkäsen mainitseman 90% ja ketkä 10% osuuden. Eikä sitä luultavasti ole edes mahdollista tietää, vaikka kumpaankin ryhmään kuuluvia henkilöitä voitaneenkin tunnistaa jonkin verran lisäämällä poliisin voimavaroja ja maahanmuuttajiin kohdistettavaa suoraa valvontaa  eli etnistä profilointia, jonka monet ovat ainakin aiemmin halunneet nähdä rasismina.

Niinpä maassamme liikkuu ihmisten turvallisuuden uhkana sitä useampia kymmenprosenttilaisia mitä useampia humanitaarisia maahanmuuttajia on joukossamme. Siihen taas vaikuttaa erityisesti maamme houkuttelevuus riskimaista lähtevien ihmisten parissa.

Tähän houkuttelevuuteen puolestaan vaikuttavat esimerkiksi turvapaikan saamisen helppous, tulijoille tarjottavien palveluiden määrä ja laatu, perusteettomien hakemusten käsittelyaika ja maasta poistamisen onnistumisfrekvenssi sekä omista - meidän yhteiskuntaamme sopimattomista - kulttuurisista piirteistä vieraantuminen eli suomalaisen elämäntavan omaksumisen nopeus.

Tästä seuraa loogisesti se, että kymmenprosenttisten määrä saadaan minimiin, mikäli turvapaikan hakijat suljetaan hakemusten käsittelyajaksi muusta yhteiskunnasta eristettyihin turvapaikkoihin, joissa elämisen vastineeksi edellytetään suomalaisen elämäntavan oppimista ja työtä. Ja joista pääsee palaamaan halutessaan kotimaahan ja oleskeluluvan saatuaan myös suomalaiseen yhteiskuntaan, mikäli on onnistunut hankkimaan sieltä opiskelu- tai työpaikan eli saa edellytykset radikalisoitumiselta välttymiseen.

Tulijoiden määriin vaikuttavat tehokkaasti myös siirtyminen turvapaikkahakemusten käsittelyssä hakijan näyttövelvollisuuteen eli tulkitsemalla epäselvät tapaukset suomalaisten - eikä hakijan - eduksi. Sekä kaikkien perusteetta turvapaikkaa hakeneiden ja rikoksiin syyllistyneiden tehokas palauttaminen kotimaihinsa tai ainakin edellä mainittuihin turvapaikkoihin ja kaikista heille tarjottavista vastikkeettomista eduista luopuminen. 

Edelle kirjoittamistani syistä Mykkäsen näkemys, jonka mukaan 10 000 ihmisen säilöönottoon kuluvat vuotuiset 365 miljoonaa euroa voitaisiin käyttää tehokkaammin suuntaamalla ne seksuaalirikosten torjuntaan on älyllisesti epärehellinen. Näin siksi, että edelle hahmottelemiani maahanmuuttopoliittisia linjauksia sovellettaessa Suomella ei olisi tarvetta ottaa säilöön 10 000 elintasopakolaista, turvapaikkashoppailijaa ja turvapaikanhakijaa, vaan ainoastaan pakottavista syistä kotimaassaan tapahtuvaa henkilöön kohdistuvaa yhteiskunnallista vainoa pakenevia ihmisiä, joita tuskin olisi muutamaa sataa enempää.

Heidän säilömisensä maksaisi Mykkäsen luvuilla laskettuna 3-5 miljoonaa euroa. Sitä voi verrata ministerin mainitsemien 365 miljoonan euron kustannusten lisäksi myös siihen 689 miljoonaan euroon, joka pääministerin mukaan käytettiin yksin vuonna 2016 turvapaikanhakijoista aiheutuneisiin kustannuksiin.

Puhumattakaan siitä, että kymmenen prosenttia yhdestä tai muutamasta sadasta on vain sadasosia siitä mitä on kymmenen prosenttia kymmenestä tuhannesta. Ja siten myös heidän aiheuttamansa turvallisuusongelmat esimerkiksi suomalaisille naisille ja lapsille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiristä:
Väkivaltaa Bremenissä
Pitäisi tehdä välikysymys Oulun raiskausringin takia
Lipsahtiko Sipilältä? Yli kuudesosa budjettisäästöistä on tehty maahanmuuton takia

Väkivaltaa Bremenissä

Saksassa toimivan maahanmuuttokriittisen Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen 66-vuotias kansanedustaja on pahoinpidelty raa´alla tavalla (järkyttävä kuva pahoinpidellystä löytyy täältä) ja tullut todennäköisesti murhatuksi, ellei sivullinen olisi puuttunut tapaukseen. Tekijää ei tiedetä, mutta poliisin mukaan "uskomme, että kyse on poliittisesti motivoidusta teosta".

Tapahtunut pahoinpitely ei tietenkään ole ainutkertainen tapahtuma Saksassa, mutta yhdistettynä muutama päivä sitten AfD:n Döbelnin toimistoon heitettyyn räjähteeseen se saattaa kieliä siitä, että maahan on järjestäytymässä maahanmuuttokriittisyyden suhteen suvaitsematon, laittomuuksiin taipuvainen ja järjestäytynyt joukkio.

Merkittävää tapauksessa on se, että puoluetoimiston tapauksessa on otettu kiinni kolme paikallista saksalaista miestä, iältään 29, 32, and 50 vuotta. Mikäli etniseen tietoon on uskominen, on järjestäytymässä oleva joukkio nimenomaisesti osa saksalaista vasemmistoa. Toivottavasti myös pahoinpitelijät saadaan kiinni, jotta tämä epäilys saadaan joko vahvistettua tai osoitettua vääräksi.

Pahoinpitelyn ja pommihyökkäyksen lisäksi on AfD:tä vastaan tehty pienempiä iskuja. Itäisessä Saksassa sen toimistoihin on viime viikkojen aikana tehty useita vandalismiksi luonnehdittavia tekoja. Tämäkin viittaa poliittisesti motivoituneeseen ja ainakin löyhästi järjestäytyneeseen joukkioon.

Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että saksalainen politiikka on tekemässä paluuta 1930- tai 1970-luvulle, jolloin politiikka tehtiin vakavaa väkivaltaa käyttäen. Nähtäväksi jää, mitä maan johto tekee sen suhteen - toistaiseksi on nähty esimerkiksi Saksin osavaltion sisäministerin kehotus taistella AfD:tä vastaan poliittisesti eikä väkivaltaisesti. Muotoilu "taistelu"-sanoineen on kieltämättä tässä tilanteessa vähän erikoinen, vaikka toki sanoma on muilta osin oikean suuntainen.

Tätä taustaa vastaan on hienoa, että Suomessa ei ole syntynyt mittavaa väkivaltaa maahanmuuttokriittisiä tai muitakaan poliittisia toimijoita vastaan, vaikka toki meilläkin on Perussuomalaisten puoluetoimistoa vastaan hyökätty. Toivoa sopii, ettei suomalainen vihervasemmisto seuraa saksalaisten terroristien jalanjälkiä, vaan pitäytyy laillisissa keinoissa asiaansa ajaakseen.

Kantaväestön radikalisoitumisriskin pienentämisen kannalta olikin mukava huomata, että sisäministeri Kai Mykkänen otti tiukan linjan Välimeren taksiliikenteen tukemiseen kun siellä toimiva ihmissalakuljettajien toimintaketjun osanen tarjosi elintasopakolaisia EU-maille. Mykkäsen kieltäytyi ja totesi, että laivoilta Unioniin päästettyjä ihmisiä sijoittelemalla "pikemminkin ylläpidetään kierrettä, jossa Välimeren satamiin kannattaa pyrkiä". Saman olen minäkin ymmärtänyt jo kauan sitten.

Toivotaan siis, että myös Perussuomalaisten ulkopuolella aletaan vähitellen ymmärtää niitä riskejä, joita ns. humanitaariseen maahanmuuttoon liittyy. Ellei muuten, niin Saksan varoittavan esimerkin valossa. Varminta lienee kuitenkin, ettei tähän luoteta vielä kevään vaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksa on nyt muutoksen kynnyksellä
Sipilä ja Merkel ovat kaivaneet itselleen yhteistä kuoppaa - Orpokin haluaa sinne
Välimeren liikenne ylitti uutiskynnyksen hyvässä ja pahassa

Pitäisi tehdä välikysymys Oulun raiskausringin takia

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok) on järkyttynyt Suomen "pikku-Telfordista" eli Oulussa paljastuneesta alaikäisen kantasuomalaistytön seitsenhenkisestä hyväksikäyttöringistä. Tekijät ovat olleet ulkomaalaistaustaisia, mutta osa on ehtinyt jo Suomen kansalaisiksi.

Heidän lisäkseen samasta kaupungista on paljastunut kaksi muuta niin ikään maahanmuuttajataustaisten tekemää alaikäisiin kantasuomalaisiin kohdistunutta seksuaalirikosta, joiden yhteydestä pikkutelfordilaisiin ei ole saatu selvyyttä.

Järkytyksensä seurauksena Mykkänen aikoi jatkossa korostaa nykyistä enemmän Suomen kansalaisuutta hakevien arvopohjaa, jotta Oulun kaltaiset tapaukset eivät toistuisi. Lisäksi hän haluaisi luottaa rangaistusten korottamiseen ja jo päätettyyn rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten nykyistä tehokkaampaan karkotukseen.

Samalla Mykkänen tunnusti sen tosiasian, että "ulkomaalaistaustaisia on epäillyissä selvästi enemmän kuin kantaväestöstä". Vuonna 2017 heitä oli 286 eli noin kolmannes kantasuomalaisten epäiltyjen määrästä. Aika hurja luku ottaen huomioon ulkomaalaisten osuuden maassamme elävistä.

Oleellista Mykkäsen järkytystä arvioidessa on huomata se, että vaikka hän osaa tunnistaa ongelmien lähteen, hän ei osaa tehdä siitä kuin osittain oikeita johtopäätöksiä. Tarkoitan erityisesti seuraavia kahta seikkaa.

Ensinnäkään kansalaisuuden vaihtaminen ei tehnyt Oulun pikkutelfordilaisia alaikäisten hyväksikäyttäjiksi, vaan heidän jo ennen maahan saapumistaan omaksumansa tavat ja maailmankatsomus. Siten kansalaisuuteen tai rikosten seurauksiin liittyvät keinot eivät lopeta kantasuomalaisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia, vaan niiden määrä on suoraan liityksissä seksuaalirikosherkkien tulijoiden määrään. 

Toiseksi Mykkäsen toivoisi ymmärtävän, että juuri hänen puolueensa puheenjohtaja Petteri Orpo oli ministerinä kyvytön pysäyttämään vuoden 2015 ihmisryntäyksen ja myös hän itse sen jälkeisen hieman alemmalla tasolla jatkuneen seksuaalirikosherkkien ihmisten maahanmuuton. Siten erityisesti hänen oma puolueensa Kokoomus on epäonnistunut tehtävässään - mikä on erityisen raskauttavaa siksi, että valtakunnassa oli jo vuosia aiemmin tuotu esiin myös toimivia ratkaisuja (tässä blogissa ensimmäisen kerran lokakuussa 2010, muualla jo paljon aiemmin).

Siis juuri sellaisia ratkaisuja, joiden seurauksena Mykkäsen puolue on ilmoittanut olevansa arvopohjasyistä yhteistyökyvytön niitä esittäneiden Perussuomalaisten kanssa. Samalla sisäministeri on ilmaissut haluavansa vaikeuttaa aiheeseen liittyvää vapaata tiedonvälitystä ja kansalaiskeskustelua sekä todennut naistemme ja tyttöjemme turvallisuudesta huolehtimisen liian kalliiksi.

Minusta tässä tilanteessa olisi erinomaista, mikäli maamme eduskunnassa käytäisiin näyttävä keskustelu Sipilän hallituksen sisäministereiden toiminnasta kuluneiden kolmen ja puolen vuoden aikana. Parhaiten tämä kävisi opposition tekemällä välikysymyksellä siitä, kuinka hallitus aikoo jatkossa turvata kantasuomalaisten naisten seksuaaliturvallisuuden nykyisessä monikulttuurisessa Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-ahon vertaus järkytti
Tosiasiat eivät ole vihapuhetta
Tuhannen uhrin pedofiilirinki

Tosiasiat eivät ole vihapuhetta

Vihapuhe on viime aikoina ollut paljon esillä. Näin on ollut erityisesti silloin kun on puhuttu humanitaarisesta maahanmuutosta ja kaltaisistani anonyymeistä nettipersoonista. Aivan äskettäisenä esimerkkinä sisäministeri Kai Mykkänen (kok) halusi tehdä anonyymin nettikirjoittelun ainakin osittain laittomaksi vihapuheen takia.

Vihapuheeseen liittyen julkaisi Yleisradio eilen mielenkiintoisen jutun, jonka mukaan siinä ei ole suinkaan mitään uutta tai internetiin liittyvää, vaan kyseessä on satoja ellei tuhansia vuosia vanha tapa demonisoida eri mieltä olevia.

Jutussa oli haastateltu tutkijatohtori Reima Välimäkeä, jonka mukaan "vihapuheessa näkyvät ennakkoluulot siitä, että vieras tai vihollinen on esimerkiksi yleisesti moraaliton, epähygieeninen, seksuaalisesti yliaktiivinen tai käyttäytyy eläimellisesti".

Välimäki on toiminut hankkeessa, jonka "tavoitteena on ollut auttaa ihmisiä ymmärtämään, että vieraan pelko ja vihapuhe eivät välttämättä kumpua oikeista ongelmista. Jos tämä ymmärretään, pystytään toivottavasti lieventämään keskustelukulttuuria".

Välimäen näkemyksen mukaan "on jännittävää, miten puhe toistuu vuosisadasta toiseen samankaltaisena. Maahanmuuttajia vastaan hyökkäävä ei tietenkään kaiva keskiajan polemiikkeja, mutta silti puheessa levitetään vuosisadasta toiseen juorua, että ´ne tulevat tänne ja raiskaavat naiset´."

Ylen juttu päätyy esimerkkiin esimodernilta ajalta. Tuolloin "yksikään hallitsija ei toivonut sellaista tilannetta, että hänellä olisi valtakunnassa kristittyjä, juutalaisia ja muslimeja. Mutta kun hallitsija joutui sen tilanteen eteen eikä voinut kaikkia häätää pois tai tappaa, epätoivottua tilannetta vain siedettiin."

Edelleen Yle opastaa lukijaansa Välimäen sanoin: "vaikka tilanne yhteiskunnassa ei vastaisikaan omaa ihannetta, pyritään mieluummin elämään sovussa ja ylläpitämään yhteiskuntarauhaa kuin tavoitellaan omaa, kuviteltua ihannetta".

* * *

En ole varma, mitä Yle, Välimäki tai edes oikeuslaitos pitää vihapuheena. Eli onko näiden tahojen mielestä esimerkiksi tämä blogi sellaista. Omasta mielestäni ei ole, eikä tätä ole ainakaan tarkoitettu sellaiseksi. Ajattelin kuitenkin kommentoida muutamia Ylen jutun väitteitä.

Otan ensimmäiseksi Välimäen näkemyksen, jonka mukaan "vihapuheessa näkyvät ennakkoluulot siitä, että vieras tai vihollinen on esimerkiksi yleisesti moraaliton, epähygieeninen, seksuaalisesti yliaktiivinen tai käyttäytyy eläimellisesti".

Tuollainen teksti on tietenkin vihapuhetta, mikäli se ei perustu tosiasioihin. Toisaalta on niin, että keskustelussa täytyy olla oikeus puhua edellä kuvatuista vastenmielisistä asioista, mikäli vieraan tai vihollisen todellinen käytös vastaa mainittuja adjektiiveja. Väitteet on myös helppo ampua alas, mikäli käytettävissä on ne kumoavaa tutkimustietoa. Tämä siis yleisellä tasolla.

Välimäen toinen esimerkki - "ne tulevat tänne ja raiskaavat naiset" - onkin sitten ilmiselvästi humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvää. Väite on tietenkin karkea, mutta valitettavasti monen tulijaryhmän kohdalla helposti oikeaksi todistettavissa, kuten kaikki hyvin muistamme ja tiedämme.

Toisin sanoen Välimäen vuosisatoja vanhaksi mainitsema väite pitää tänä päivänä paikkansa ainakin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maista tulijoiden kohdalla, vaikka se ei joskus aiemmin olisi ehkä joidenkin muiden ryhmien osalta pitänytkään. Siten nykyajan kansainvaelluksen myötä Eurooppaan saapuvien osalta raiskausriskistä puhuminen ei ole millään muotoa vihapuhetta; ei vaikka ylivoimaisesti suurin osa tulijoista ei raiskaakaan. Mainittujen ihmisryhmien joukossa vain on niin paljon raiskaamiseen taipuvaisia, että ihmisryhmänä heidän saapumisensa suurina määrinä on lisännyt merkittävästi länsimaisten naisten joutumista seksuaalirikosten kohteeksi.

Kolmas kommenttini koskee Ylen jutun päättäviä kommentteja, joissa yritetään sanoa, että aiemmin hallitsijat yrittivät sietää erilaisuutta ja siihen pitäisi pyrkiä myös nyt. Tämä on pakko allekirjoittaa siinä tilanteessa kun monikulttuuri on jo tullut - vaikka myös silloin olisi eduksi pyrkiä harmonisoimaan yhteiskunnassa hyväksytty käyttäytymiskoodisto.

Onneksi ainakaan Suomen kohdalla ei olla vielä siinä tilanteessa, että olisimme peruuttamattomasti monikulttuurisen yhteiskunnan aiheuttamassa ongelmaviidakossa. Ja juuri sellaisen välttämiseksi olen kirjoittanut paljon ja kriittisesti humanitaarisesta maahanmuutosta.

Eli koska meillä on vielä mahdollista säilyttää suhteellisen yhtenäisesti toimiva yhteiskunta sen sijaan, että suistuisimme Ruotsin, Ranskan, Belgian, Hollannin tai Iso-Britannian kaltaiseen monikulttuuriseen kaaokseen, olen pyrkinyt ohjaamaan päättäjiä ja heidät valitsevia kansalaisia toimimaan sen puolesta, ettei humanitaarisen maahanmuuton volyymi kasva liian suureksi. Vaan pysyy sellaisissa rajoissa, joka mahdollistaa tulijoiden integroimisen suomalaiseen yhteiskuntaan samoilla pelisäännöillä joita me kanta-asukkaatkin noudatamme.

Juuri tällä hetkellä se tarkoittaa pidättäytymistä ottamasta lainkaan uusia humanitaarisia maahanmuuttajia, koska entistenkin integroimisprosessi on pahasti kesken. Joskus tulevaisuudessa se tarkoittaa nyt saatavan kokemuksen perusteella harkittua tulijamäärää ja tehokasta integrointia meidän yhteiskuntaamme.

Uskon, että tämä sama ajatus on johtotähtenä myös suurimmalla osalla niistä anonyymeistä tai nimellään toimivista kirjoittajista ja poliittisista toimijoista, jotka tunnetaan maahanmuuttokriittisinä. Sen sijaan minun on vaikea ymmärtää niitä kirjoittajia ja poliittisia toimijoita, jotka eivät pysty tekemään loogista johtopäätöstä siitä, mitä näkevät tapahtuvan siellä, missä Lähi-idästä tai Afrikasta tulleiden humanitaaristen maahanmuuttajien määrät ovat merkittävästi suuremmat.

Tarkoitan siis - rautalangasta vääntämällä -  tulijoiden huonoa kykyä osallistua työelämään, yhteiskunnasta erillään olevia maahanmuuttajajengien hallitsemia alueita, väkivalta- ja seksuaalirikoksia, jättimäisiä raiskausrinkejä sekä terrorismia. Kaikissa näissä ilmiöissä ovat takana liian suuret maahanmuuttajaryhmät, jotka eivät ole kokonsa takia omaksuneet uuden kotimaansa lainsäädäntöä tai jopa toimivat tarkoituksella niitä vastaan. Ja ovat samalla muodostuneet valtavaksi taloudelliseksi taakaksi uusissa kotimaissaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kalle Silfverberg ja Khaled Mossain sortuivat älylliseen epärehellisyyteen
Maahanmuuttokeskustelun vaikeudesta
Yle raiskaajien ja vaimonhakkaajien asialla

Mykkänen järjestää joillekin irakilaisille passeja, mutta miksei kaikille?

Ministeri Kai Mykkänen (kok) on järjestänyt niin, että Suomeen saapuu irakilainen valtuuskunta jakelemaan passeja niille maansa kansalaisille, jotka ovat onnistuneet työllistymään Suomessa. Näin he voivat hakea maastamme oleskelulupaa työpaikan perusteella.

Mykkäsen järjestely koskee tällä hetkellä satoja irakilaisia. Nähtäväksi jää, kasvaako työssä olevien irakilaisten määrä tämän jälkeen nopeasti. Joko sitä kautta, että he aktivoituvat etsimään oikeita töitä, nousevat harmaan talouden syövereistä laillisille työmarkkinoille tai maahan ilmaantuu irakilaisille pikatyöpaikkoja luovia työnantajia.

Sitä odotellessa jään ihmettelemään, että mikäli passien saaminen työssä käyville irakilaisille on näin helppoa, niin miksei passeja voisi samalla tavalla järjestää niille, joilta paperit ovat hukkuneet pitkällä matkalla tänne Pohjantähden alle? Näin turvapaikkaprosessin päätösten luotettavuutta saataisiin parannetuksi aivan oleellisesti.

Muuten olen tyytyväinen siitä, että Maahanmuuttovirasto totesi sen itsestäänselvyyden, että afgaanimiesten palauttamiselle kotimaahansa ei ole estettä. Ei, vaikka he olisivatkin lähteneet seikkailemaan turvallisesta Iranista kohti armasta kotimaatamme elinikäisen elatuksen toivossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valaisevia mellakoita
Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja
Irakilaisten asenne tuottaa kurjan tulevaisuuden

Halla-ahon vertaus järkytti

Tänään minulta on työkiireiden takia jäänyt kirjoittamatta pidemmät ajatukset. Näin illalla tahtoisin kuitenkin nostaa arvoisan lukijani tietoon vertauksen, jonka Jussi Halla-aho (ps) on tehnyt liittyen ministeri Kai Mykkäsen näkemyksiin veronmaksajien rahojen käytöstä.

Asiasta kertoneen Suomen Uutisten mukaan Halla-aho on todennut, että sisäministeri Mykkäsen mukaan "800 lisäpoliisin palkkaaminen maksaisi 50 miljoonaa euroa vuodessa... Se on yksi kahdeskymmenesosa vuotuisesta kehitysapubudjetista ja puolet turvapaikanhakijoiden vuotuisista vastaanottomenoista."

Äsken tuon luettuani menin hiljaiseksi järkytyttyäni ministerin rahankäytön priorisoinnista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Autonpolttamisen juurisyy ja sen opetukset Suomelle
Miksi he eivät saisi turvapaikkaa maasta, joka on vauras ja turvallinen maa?
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna

Ratkaisevatko siirtolaiskeskukset pakolaisongelman?

Euroopan Unioni onnistui sopimaan Välimeren siirtolaiskeskuksista, joissa tutkittaisiin turvapaikanhakijoiden suojeluntarve. Hyvä näin - etenkin jos turvapaikanhakijat todella saadaan asettumaan näihin keskuksiin.

Suomen sisäministeri Kai Mykkänen (kok) arveli, että suurin ongelma keskusten osalta olisi turvapaikan saaneiden vastaanottaminen EU-maihin. Se kun tehtiin sopimuksessa vapaaehtoiseksi.

Mykkänen on siinä oikeassa, että suojelun tarpeessa olevien vastaanottamisen vapaaehtoisuuteen todellakin liittyy riski - onhan selvä, ettei kaikkien EU-maiden valmius yhteisiin tulijoiden sijoitustalkoisiin ole samanlainen. Mutta en ole aivan varma, etteikö sopimukseen liittyisi paljon suurempiakin riskejä.

Etenkin mieltäni jäi askarruttamaan se, että ellei siirtolaiskeskusten olosuhteita onnistuta järjestämään siedettäviksi, eikä elintasopakolaisille myönnetä siellä turvapaikkoja, jatkuu vaellus Eurooppaan siirtolaiskeskusliikenteen lisäksi myös entiseen villiin tapaansa ja muuttuu vielä ehkä yhä suuremmassa määrin laittomaksi oleskeluksi.

Vielä suuremman riskin näen elintasopakolaisiksi todettujen palauttamisessa lähtömaihinsa. Lopultahan heidän määränsä on moninkertainen turvapaikkaa tarvitsevien määriin verrattuna ja me tiedämme, etteivät monet lähtömaat ole halukkaita ottamaan heitä vastaan. Siten keskuksissa tulisi ajan myötä säilöä yhä suurempaa ihmisjoukkoa tai vaihtoehtoisesti niistä lähtisi laittomia oleskelijoita omin neuvoineen kohti omia päämääriään EU:n sisällä.

Niin tai näin. Oleellista on tarkastella lopputulosta, joka selvinnee meille seuraavien vuosien aikana. Mikäli siirtolaiskeskusjärjestelmä saadaan toimimaan ja sitä kautta elintasopakolaiset jäämään kotimaihinsa on voitettu paljon. Mikäli näin ei tapahdu, on keksittävä muita keinoja ongelman ratkaisemiseksi.

Tosiasia kuitenkin edelleen on, että niin kauan kuin väestönkasvu lähtömaissa on holtitonta eikä kohtuullinenkaan talouskehitys siitä syystä tuota ihmisille toivoa paremmasta tulevaisuudesta kotiseuduillaan, säilyy ihmisillä motiivi hakea onneaan EU:n alueelta. Sekä se, ettei tuota kehitystä saada käyntiin, ellei lähtömaiden talouskehityksen tieltä saada ratkaistuksi esimerkiksi jatkuvaa väkivaltaa tai sen uhkaa aiheuttavia liiallisen yhteisöllisyyden tai uskonnollisen fanatismin kaltaisia kulttuurisia käytäntöjä.

Lisäksi olisi vihdoinkin tunnustettava, ettei kehitysmaiden talous nouse kehitysapua jakamalla, vaan noiden maiden ihmisten omilla toimilla, joita voidaan tukea tekemällä heidän kanssaan bisnestä - siis sijoittamalla, markkinoimalla ja ostamalla. Siis samaan tapaan kuin nähtiin Suomen noustessa alle sadassa vuodessa nälkäkuolemien kanssa taistelevasta kehitysmaasta yhdeksi maailman parhaista paikoista asua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko EU tekemässä ensimmäistä järkevää turvapaikkapoliittista päätöstään?
Pakolaisongelma katoaisi kahdella päätöksellä
Irakilaisten asenne tuottaa kurjan tulevaisuuden

Pakolaisongelma katoaisi kahdella päätöksellä

Vuoden 2015 turvapaikanhakijaryntäys sai EU:n etsimään keinoa uudesta samanlaisesta - tai jopa vielä suuremmasta - kansainvaelluksesta selviämiseksi. Yle kertoi, että sisäministeri Kai Mykkäsen (kok) mielestä ratkaisu ei ole yhtään lähempänä kuin kolme vuotta sitten.

Ratkaisuahan on haettu tulijoiden sijoittamispäätösten siirtämisestä jäsenmailta koko Unionin tasolle. Tätä vastustavat etenkin monet itäisen Keski-Euroopan maat, jotka ovat muutenkin huolehtineet siitä, etteivät ne ole muuttuneet tulijoiden toivekohdemaiksi.

Ylen uutinen oli sikäli absurdi, että luulisi jo sisäministerinkin ymmärtäneen, ettei ongelma ole siinä missä me käsittelemme turvapaikanhakijoiden hakemukset, vaan kuinka houkuttelevaa EU:n alueelle pyrkiminen on. Siksi ratkaisu ei löydy sijoittamisratkaisuista vaan myönteisten turvapaikkapäätösten todennäköisyydestä ja sellaisen kautta saavutettavien etujen määrästä.

Siksi voisi toivoa EU-poliitikkojen lopultakin tekevän kaksi asia. Ensimmäinen niistä on YK:n pakolaissopimuksen muuttaminen tai, ellei se onnistu, siitä irtisanoutuminen siten, ettei sen kautta turvapaikka tarjota kuin äärimmäisen pienelle ihmisjoukolle. Siis sellaisille, joita lähtömaan ylin hallinto vainoaa henkilökohtaisesti ja jotka pystyvät sen myös itse kiistatta osoittamaan turvapaikkaa hakiessaan.

Toinen tarvittava muutos olisi päätös siitä, ettei turvapaikkapäätöksen kautta syntyisi koskaan oikeutta vastaanottajamaan kansalaisuuteen tai sosiaaliturvaan. Ei itse tulijoille eikä heidän jälkeläisilleen, vaan nämä palautettaisiin kotimaahansa heti, jos heitä siellä vainonnut hallitusvalta kaatuu.

Nämä toimet ovat perusteltuja useista syistä. Niistä pienimpiä ei ole se, että pakolaissopimus on johtanut laajamittaisiin järjestelmän väärinkäytöksiin, kuten lukuisat kielteiset turvapaikkapäätökset, tulijoiden papereiden katoaminen, valittaminen vastaanottokeskusten olosuhteista, lomailu lähtömaissa, haluttomuus sopeutua vastaanottajamaiden kulttuuriin sekä turvallisten maiden läpi kulkeminen kohti korkeampia etuja tarjoavia EU-maita kiistatta osoittavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto oli tämän aamun mediateema
Ruotsalaiset ovat kyllästymässä muslimi-invaasion seurauksiin
Välimeren liikenne ylitti uutiskynnyksen hyvässä ja pahassa

Maksamme valkoisen rodun kollektiivista velkaa

Äärihumanitaarisen ajattelun nousu on kuulunut viimeisen sadan vuoden megatrendeihin länsimaissa. Sen pohjavireenä on ollut ajatus siitä, että 1800-luvun imperialismi on luonut valkoisen rodun maksettavaksi jonkinlaisen kollektiivisen velan - vaikka ensinnäkään rotuja ei ole ja toiseksi jotkut valkoisten asuttaman maat - kuten Suomi - ovat itse olleet yhtä lailla alistetussa asemassa kuin varsinaiset siirtomaat.

Eilisen MTV3:n uutisen mukaan tuota velkaa on Suomessa perinyt 30-vuotias Nigerian kansalainen sormiraiskaamalla 13-vuotiaan tytön. Asiaa pahensi vielä se, ettei tytön äiti ollut ensin uskonut tapahtunutta. Juttu ei kerro sitä, oliko uhri kantaväestöä vai uussuomalainen, mutta varmaa lienee se, ettei kyseistä raiskausta olisi tapahtunut Suomessa ilman ajatusta valkoisen rodun kollektiivisesta velasta.

Iltalehden uutinen puolestaan kertoi siitä, kuinka yli sataa hyväntekeväisyysjärjestöjen työntekijää syytettiin avustettavien lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä Haitissa. Lisävelan ottajista 87 oli Oxfamin työntekijöitä ja 31 Pelastakaa lapset -järjestön työntekijöitä.

Haitin tapahtumien iljettävyyttä lisää se, että järjestöt olivat olleet tietoisia tapahtuneesta, mutta suojelleet jäseniään. Se ei kuitenkaan ole tiedossa, olivatko hyväksikäyttäjät kantabrittejä, uusanglosakseja vai jotain aivan muuta. Varmaa lienee kuitenkin se, ettei kyseisiä hyväksikäyttöjä olisi tapahtunut ilman ajatusta valkoisen rodun kollektiivisesta velasta, joka sai järjestöt lähettämään työntekijänsä Haitiin.

* * *

Ylen uutisen mukaan Suomessa ovat maahanmuuttoasiat vielä kunnossa. Sen vakuudeksi verorahoitteisen mediamme haastattelema Turun kaupungin maahanmuuttajakoordinaattori Sari Kanervo kertoi, että "meillä poliisi uskaltaa edelleenkin mennä jokaiseen lähiöön ja meillä on Varissuollakin tällainen maahanmuuttajapoliisi, joka on keskittynyt tekemään yhteisöllistä yhteistyötä maahanmuuttajien kanssa".

Kiinnitin uutisessa huomioni yhteen sanaan. Se oli "edelleenkin", joka viittaa siihen, että myös maahanmuuttajakoordinaattorin mielestä kyseessä on väliaikainen vaihe, jonka jälkeen myös Suomeen alkaa syntyä Ruotsin mallin mukaisia "ongelmallisia alueita", joihin edes poliisi ei mielellään mene. Ja jos menee, saa väkivaltaisen vastaanoton.

Tästä huolimatta uusi sisäministeri Kai Mykkänen (kok) linjasi, että maamme pakolaiskiintiön voisi yli kymmenkertaistaa 10 000 tulijaan vuodessa. Asiasta nousseen kohun jälkeen hän korjasi, ettei nostaisi kiintiötä nyt, vaan vasta myöhemmin.

Mykkäsen ajatusta on verrattava tämänhetkiseen tulijavirtaan. Nykyisen 750 hengen pakolaiskiintiön ja perheenyhdistämisten lisäksi maahamme saapui valkoisen rodun kollektiivisen velan varjolla 5059 turvapaikanhakijaa, joista osa saa maahamme pysyvän oleskeluluvan. Sellaisia myönnettiin viime vuonna noin 40 prosentille hakijoista.

Mykkänen ei vertaa tulijoista aiheutuneita kustannuksia kuitenkaan tämän hetken turvapaikanhakijavirtaan, vaan vuoden 2015 pakolaistulvaan. Siihen verrattuna 10 000 hengen pakolaiskiintiön seurauksena "kustannukset eivät silloin mullistavasti muuttuisi".

Edellä kirjoittamani perusteella ei olekaan ihme, että Jussi Halla-aho (ps) on ihmetellyt Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikkaa ja todennut puolueen olevan sen suhteen kummajainen Euroopan konservatiivipuolueiden joukossa. Ja jopa innokkaampi kollektiivisen velan maksaja kuin Tanskan Sosiaalidemokraatit.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maksamme velkaa
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna
Katastrofi tarjoaa perversseille sairaan taivaan ja uhreille helvetin

Nykyaikaisten kansainvaellusten jatkoa

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.

Sanonta tuli mieleeni kun luin eilen illalla ministeri Kai Mykkäsen (kok) oivalluksen siitä, että Afrikasta Eurooppaan tullaan väestöräjähdyksen takia. Saman totesi myös Osmo Soininvaara (vihr) äskettäisessä blogikirjoituksessaan, jossa hän mainitsi Euroopan aikanaan nopean väestönkasvun purkautuneen Amerikkaan.

Omalta osaltani totesin jo vuonna 2010 tämän blogin neljännessä kirjoituksessa, että nykyaikaisen kansainvaelluksen perimmäisenä ajurina toimii Lähi-idän ja Afrikan nopea väestönkasvu. Ja vähän kuin Soininvaara nyt seitsemän vuotta myöhemmin, vertasin kehitysmaalaisten tulijavirtaa Euroopasta (tarkalleen ottaen puukkojunkkareiden Pohjanmaalta) Amerikkaan suuntautuneeseen siirtolaisuuteen.

Toisin kuin Soininvaara, tein myös eron amerikansuomalaisten ja nykyisten elintasopakolaisten välille. Siinä missä suomalaiset osallistuivat rakentavasti uuden maailman rakentamiseen, näyttää nykyisten maahanmuuttajien tuleminen johtaneen laajoihin ongelmiin.

Kuluneen seitsemän vuoden kehitys on sittemmin vahvistanut tuolloisen näkemykseni. Tämän osoittavat mm. monet islamistiset terrori-iskut, seksuaalirikosten kasvu, tulijoiden segregoituminen omille asuinalueilleen ja heidän heikko työllistymisensä. Sekä toisaalta myös kantasuomalaisten kyllästyminen ongelmia aiheuttaneisiin tulijoihin.

Käsillä olevan probleeman ratkaisemiseksi käy edelleen seitsemän vuotta sitten antamani ohje: "toivoisinkin eurooppalaisten poliittisten päättäjien uskaltavan kohdata Afrikan ja Lähi-idän liiallisesta väestönkasvusta johtuvan kansainvaelluksen silmät auki, rehellisenä ja tosiasiat tunnustaen. Vain siltä pohjalta voidaan ongelma ratkaista, mikäli se on ratkaistavissa."

Tässä mielessä on hienoa, että ministeri Mykkänenkin on viimein oivaltanut elintasopakolaisuuden varsinaisen ajurin. Seuraavaksi hänen ja muiden poliitikkojemme pitäisi ymmärtää ja ratkaista se, miten nykyiset maahanmuuttajat saataisiin rakentamaan eurooppalaista yhteiskuntaa sen sijaan, että he luovat sen sisälle ristiriitoja ja ongelmia.

Tällä tiellä tulisi mahdollisimman pian oivaltaa, että nykyiset ns. suvaitsevaisuudesta lähtevät maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikka ovat perusteiltaan täysin pielessä, eivätkä tule ratkaisemaan kansainvaelluksen luomia ongelmia. Kun tämä on hyväksytty, voidaan ryhtyä luomaan kokonaan uusia suuntaviivoja, joiden ensimmäisenä tärkeänä tehtävänä on väestöräjähdyksen pysäyttäminen lähtömaissa ja toisena tavoitteena jo saapuneiden tulijoiden sulautuminen näkymättömäksi osaksi eurooppalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi
Oppiiko suomalainen, kun kiinalainen opettaa Afrikassa?
Nykyajan kansainvaelluksesta

Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna

Tänään on taas ollut sellainen päivä, jota ei toivoisi todeksi ja joka osoittaa Axel Oxenstiernan olleen oikeassa sanoessaan "poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan."

Otetaan ensin vanha synti. Siilinjärven ajatusten Säyneenjoki (kok) hallituksineen hyväksyi muutama vuosi sitten Fortumin sähköverkkojen myynnin ulkomaiseen omistukseen varoituksen sanoista huolimatta. Sen seurauksena käytännössä monopoliasemassa toimiva yritys on nostanut sähkönjakelun hintoja, maksanut johtajilleen huippupalkkoja ja ohjannut veronsa veroparatiiseihin.

Toinen huomiotani kiinnittänyt - ja paljon uudempi - typeryys kuultiin tänään kun kansanedustaja Kai Mykkänen (kok) tyrmäsi tanskalaisten idean siitä, että turvapaikanhakijoilta takavarikoitaisiin omaisuutta heidän elättämisekseen. Perusteluksi Mykkänen kertoi, että "takavarikointi synnyttäisi enemmän byrokratiaa ja kuluja kuin tuottoja Suomelle".

Voiko tosiaan Suomen eduskunnassa istua kansanedustaja, joka ei ymmärrä miksi Tanska sääti "korulakinsa". Ettei kyse todellakaan ole tulovirran vaan menovirran hallitsemisesta. Tai no, tulovirran siinä mielessä, että takavarikointi vähentää Tanskan, ja vähentäisi myös Suomen, houkuttelevuutta kehitysmaista peräisin olevien tulijoiden kohteena.

Mykkänen perusteli myös, että "Suomelle parhaita tulijoita ovat ne, joilla on kykyä, halua ja varoja raivata tätä viidakkoa jo turvapaikkapäätöstä odotellessa. Heillä on parhaat mahdollisuudet työllistyä nopeasti." Eikö hän tosiaankaan ole tutustunut suurimpien tulijaryhmien eli irakilaisten, somaleiden ja afgaanien työllisyyslukuihin.

Tämä voi nyt tulla edellä mainitulle kansanedustajalle yllätyksenä, mutta lainaan aiempaa aihetta käsitellyttä kirjoitustani: "somalialaisten, iranilaisten ja arabitaustaisten miesten työllisyysasteet ovat vaihdelleet 24 ja 37 prosentin ja naisten 19 ja 30 prosentin välillä. Iso osa heistä [on] laillisessa maahanmuuttobisneksessä, esimerkiksi tulkkeina tai uusien maahantulijoiden oppaina."

Ei siis liene odotettavissa, että Mykkäsen odotukset nopeasta työllistymisestä ja talouselämämme virkistymisestä heidän panoksellaan olisivat toteutumassa ihan pian. Sen sijaan Suomen houkuttelevuuden väheneminen johtaa suoraan säästöön: uusimman tiedon mukaan 32 478 tulijan pysymisestä rajojemme ulkopuolella nettoamme noin 689 miljoonaa euroa.

Pitkällä aikavälillä vielä enemmän olettaen, ettei näiden ihmisten työllistymisessä tapahdu suoranaista ihmettä. Sen sijaan 689+ miljoonaan verrattuna mahdollinen korujen takavarikointiin liittyvä byrokratia maksaa pikkukillinkejä.

Tämä tyhmyydestä tällä kertaa. Seuraavaksi jään odottelemaan huomisia uutisia. Josko aamulla voisi kirjoittaa vaikkapa jostain älykkäästä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keski-idän miehet toteuttamassa Kianderin visiota Itävallassa
Maahanmuuton kustannukset vuonna 2016
Vandaalin koira puri ihmistä