Mitä meidän tulee oppia keskustan uudesta noususta?

Ylen uusin mielipidetiedustelu osoittaa keskustan nousseen Suomen kannatetuimmaksi puolueeksi. Tämä voidaan lukea erityisesti puheenjohtaja Juha Sipilän ansioksi, joka on ohjannut puolueen vahvalle asialinjalle käytännössä kaikissa viime aikoina esille nousseissa asioissa.

Sen sijaan kovana pelimiehenä tunnettu perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on epäonnistunut kanavoimaan kansalaisten viimeaikaisen tyytymättömyyden oman puolueensa lisäkannatukseksi. Uskoisin tämän johtuvan Soinin harrastamasta halpahintaisten irtopisteiden keruusta, räkyttämisestä, joka ei ole saanut tuekseen samanlaista asialinjaa kuin kilpaileva oppositiopuolue.

Mitä tästä opimme?

Ainakin sen, että pelkällä epäkohtien arvostelulla saavutettavalla suosiolla on rajansa - jopa sellaisessa tilanteessa, jossa hallitus on tehnyt käytännöllisesti katsottuna kaikki mahdolliset virheet. Ja niitähän riittää niin EU-tason kuin kotimaan politiikassakin. Ehkäpä Soinin joukkojen kannattaisi harkita linjansa muuttamista...

Ehkä vielä tärkeämpää on se, että viime kädessä asialinjalla ja vakavasti otettavien vaihtoehtojen esittämisellä voi kääntää uuteen kukoistukseen jopa syöksykierteessä olevan puolueen kannatuksen. Tämä on Sipilän keskusta osoittanut meille suorastaan rautalangasta vääntäen.

Ehkä tärkein opetus on kuitenkin se, minkä me vanhemmat äänestäjät olemme vuosien mittaan huomanneet ja minkä poliitikot tietävät meitäkin paremmin. Nimittäin sen, että äänestäjän muisti on lyhyt: kansa ei näytä muistavan keskustan takinkäännöstä esimerkiksi EU-politiikassa, jossa edellinen puheenjohtaja Matti Vanhanen yhteistuumin Jyrki Kataisen kanssa oli ennen vaaleja ajamassa rahallista tukea Kreikalle. Ja vaalien jälkeen keskusta ryhtyi vastustamaan sitä. Puolue oli myös korviaan myöden sotkeutunut lainvastaiseen taloudellisten tukijoidensa salaamiseen, vaikka oli itse ollut päättämässä asiasta.

Vanha sanonta "kepu pettää aina" on syntynyt juuri keskustan oivallisesta kyvystä sanoa yhtä ja tehdä toista. Puoluetta äänestäessään vaalikarja ei siis voi tietää mitä hänen antamastaan äänestä seuraa, mikäli puolue sen avulla pääsee valtaan. Ehkä yllättävintä koko asiassa on se, että jopa kaksi puolueen entistä puheenjohtajaa on ilmaissut asian ihan suoraan.

Edelle kirjoittamani jälkeen jään itsekseni ihmettelemään, onko nykyisen keskustan gallupkannatuksen taustalla ihmisten luja usko siitä, että Sipilän johdolla puolue lopulta muuttaa tämän ikiaikaisen linjansa? Vai eivätkö he vain muista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Katainen valehteli Himas-kohussa?
Demarinuorten jäsenrekisterissä ilmaa
Kesksutan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa.

Älykäs vai kiinnostunut - kas siinäpä vasta kysymys!

Nyt on tutkimuksen keinoin saatu uutta mielenkiintoista tietoa oppimisesta. Kou Murayama ja kumppanit tutkivat eri tekijöiden merkitystä koululaisten oppimiselle viiden vuoden aikana.

Tutkimuksen aineisto on vain korrelatiivinen, mutta silti ajatuksia herättävä. Tutkijat nimittäin selvittivät erilaisten motivaatiotekijöiden, opiskelumenetelmien ja älykkyyden merkitystä matematiikan oppimisessa. Tutkimusaineistona oli yli 2000 saksalaista koululaista.

Tutkimuksen alussa viidesluokkalaisten keskuudessa tehty analyysi osoitti matematiikan osaamisen korreloivan hyvin oppilaiden älykkyyden kanssa. Seuraavien vuosien kuluessa oppilaiden matemaattisen kehityksen parhaaksi selittäjäksi nousivat kuitenkin älykkyyden sijaan oppilaiden oma sisäinen motivoituneisuus ja oikein valitut opiskelumenetelmät. Viimeksi mainituista erityisesti opittujen asioiden asettaminen oikeaan asiayhteyteen (deep learning strategy) osoittautui merkittäväksi.

Edelle lyhyesti kuvaamani tutkimus kertoo vain matematiikasta, joten sen yleistettävyys on varmistettava lisätutkimuksin. Nostin saadut tulokset kuitenkin tämän tekstin aiheeksi, koska ne tuovat esille oikean asenteen merkitys erilaisten ihmisten oppimiselle ja muutenkin yhteiskunnassa menestymiselle. Kannettu vesi sen sijaan ei pysy kaivossa kovin hyvin, sillä hyvien arvosanojen tavoittelu (ulkopuolinen motivointi) tai asioiden ulkoa opettelu tuottivat merkittävästi vaatimattomampia tuloksia.

* * *

Mielestäni edelle referoimani tutkimuksen tärkein sanoma on siinä, ettei ihminen ole predestionoitu synnynnäisen älykkyytensä mukaiseen asemaan yhteiskunnassa. Jos omaa halua on, voi omalla kiinnostuneisuudella ja syvälliseen ymmärrykseen pyrkivällä opiskelutavalla saavuttaa paljon. Ongelmana vain on, miten nuoren sisäinen kiinnostus opiskeluun saataisiin syttymään?

Tätä tekstiä lukeva vanhempi voi vaikuttaa omiin lapsiinsa tukemalla heidän motivoituneisuuttaan pyrkiä elämässä sinne, mikä muutenkin kiinnostaa. On parempi pyrkiä ruokkimaan lapsen luontaista kiinnostusta eri oppiaineisiin kuin painostaa häntä hoitamaan läksynsä. Näin voi parhaiten auttaa lapsiaan tulevaisuuden löytämisessä.

Laajemmin nähtynä yhteiskunnan kannattaa pohtia, miten nuoret saataisiin kiinnostumaan yhteiskunnan kannalta tärkeistä asioista, kuten vaikka matemaattisista kyvyistä tai kielitaidosta. Vaikka on selvää, ettei tämä tule onnistumaan kaikkien nuorten kohdalta, voitaneen asiaan vaikuttaa jo esikouluikäisten kasvatuksen yhteydessä. Ja ehkäpä kunkin aineen opetusmenetelmiäkin kannattaisi joskus pysähtyä pohtimaan myös tältä kantilta.

Lopuksi haluan todeta, että tutkimus toi mieleeni Ruotsin mellakoiden esille nostaman pelon syrjäytyneiden ihmisten kerääntymisestä samoihin lähiöihin. Ehkäpä maahanmuuttajia runsaasti sisältävien koulujen opetuksessa kannattaisi miettiä millä tavoin nämä syrjäytymisvaarassa olevat nuoret saataisiin itse kiinnostumaan koulunkäynnistään. Jos sitä kautta syntyisi edistystä, saattaisi se ainakin osalle näistä nuorista olla tie kohti parempaa tulevaisuutta - riippumatta heidän etnisestä taustastaan kantasuomalaisena tai maahanmuuttajana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erotetun opettajan tapaus
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?
Koejännityksestä eroon helposti

Maahanmuuttokysymyksiä Jyrki Kataiselle

Ruotsin viime viikon tapahtumiin ja pääministeri Kataisen eilisen ulostuloon liittyen haluan esittää pari kysymystä:

1. Ruotsi käyttää 22% verokertymästään maahanmuuton kustannuksiin, mutta tulokset ovat kehnot kuten viime viikko osoitti. Onko Suomen hallituksella tarkoituksena käyttää maahanmuuton kustannuksiin vielä enemmän rahaa kuin ruotsalaiset? Vai  onko tarkoituksena käyttää rahaa eri asioihin kuin Ruotsissa.

1a. Jos tarkoituksena on käyttää vielä ruotsalaisiakin enemmän rahaa niin onko tälle varainkäytölle myös laskun kuittaavan veronmaksajan hyväksyntä?

1b. Jos taas tarkoituksena on tähän tarkoitukseen varattujen rahojen käyttäminen jotenkin toisin kuin Ruotsissa, niin onko taustalla rehellinen analyysi siitä mitä Ruotsi on tehnyt väärin? Ja jos on, niin miten ruotsalaisten tekemät virheet aiotaan välttää Suomessa?

2. Viime viikolla Ruotsissa ja aiemmin muualla pahimmat maahanmuuttajataustaisten ihmisten aiheuttamat tuhotyöt on tehty alueilla, joissa kantaväestöön kuuluvien ihmisten osuus asukkaista on pieni. Lähiöt eivät ehkä ole syntyneet pelkästään maahanmuuttajien omasta tahdosta, koska he haluaisivat asua kantaväestön naapureina. Käytännössä kuitenkin työssä käyvä kantaväestö muuttaa näistä lähiöistä maahanmuuttajaväestön noustessa riittävän suureksi. Näin lähiön asukkaiden etninen koostumus muuttuu hyvin nopeasti jolloin lopputuloksena syntyy sosiaalisesti ongelmaisten ja syrjäytyneiden ihmisten yhteisö. Millä tavalla tämä kehitys aiotaan Suomessa estää? Rajoittamalla ihmisten oikeutta asua siellä missä he tahtovat?

3. Suomessakin yhä lisääntyvä joukko maahanmuuttajia on syrjäytynyt/syrjäytymässä. Millä tavalla entisten lisäksi otettavat uudet kotoutumisen kannalta ongelmallisilta alueilta tulevat maahanmuuttajat helpottavat tilannetta?

4. Tietyistä etnis-kulttuurisista taustoista tulevat maahanmuuttajat ovat toistuvasti aiheuttaneet Ruotsissa nyt nähtyjen kaltaista tuhoa (listaa löytyy esimerkiksi täältä). Millä tavalla tämän etnis-kulttuurisen yhteyden kieltäminen auttaa ehkäisemään tämänkaltaisten tapahtumien ilmaantumista myös Suomeen?

5. Yksin kielitaidon puute ei estä maahanmuuttajien työllistymistä. Toinen suuri työllistymisen este (ainakin yksityiselle sektorille) osalle maahanmuuttajia on oman kulttuurin tavoista ja ulkoisista merkeistä kiinni pitäminen. Lisäksi monikulttuuriset yhteiskunnat ovat kautta historian olleet herkästi vaikeuksiin joutuvia: tällä hetkellä parhaita esimerkkejä ovat uskonsotia käyvät Syyria, Irak ja Nigeria - ja lähihistoriasta vaikkapa Jugoslavia tai Ruanda. Tätä taustaa vasten tahtoisin tietää millä tavoin monikulttuurisuuteen pyrkiminen auttaa tulevaisuuden Suomen rakentamista?

Koska arvelen, ettei pääministeri kuitenkaan ehdi lukea näitä kysymyksiäni, en odota häneltä vastauksia. Kirjoitin kysymykset kuitenkin ylös, koska pääministerin mukaan maahanmuutosta pitää keskustella Suomessa laaja-alaisesti ja kiihkottomasti, mutta ei hyssytellen eikä rasistisesti. Valitettavasti minulla ei ole vastauksia edellä esittämiini kysymyksiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Holtittoman maahanmuuttopolitiikan vaarat realisoituivat Ruotsissa
Ruotsin mellakat: johtopäätöksiä
Ruotsin mellakat jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen

Erkki Tuomioja ja tulkit

MTV3 uutisoi ulkoministeri Erkki Tuomiojan suhtautuvan myötämielisesti suomalaisia joukkoja auttaneiden afgaanitulkkien kutsumiseen Suomeen perheidensä kanssa. Tässä hän seuraa eräiden muiden länsimaiden esimerkkiä.

Intuitiivisesti poliitikkojen halu sijoittaa heitä auttaneet tulkit turvaan länsimaihin on ymmärrettävä. Hiukan tarkemmin ajatellen se ei kuitenkaan ole pelkästään hyväksyttävää. 

Epäilyksiäni herättävät nimittäin seuraavat kaksi asiaa.

Ensinnäkin on länsivalloilta hävytöntä jättää pitkällisen miehityksen jälkeen Afganistan sellaiseen tilaan, että maatansa rauhaan auttaneiden ihmisten, ja epäilemättä monien muidenkin, täytyy pelätä henkensä edestä. Jos näin käy, niin ainakin itselleni jää se vaikutelma, että Afganistanista lähdetään tietäen että maa on joutumassa uudelleen sekasortoon. Se ei ole reilua afganistanilaisia kohtaan.

Toiseksi, ja tätä pidän ensimmäistä kohtaa tärkeämpänä, on erittäin ikävää Afganistanin tulevaisuuden kannalta, jos sieltä tuodaan Suomeen ja muihin länsimaihin iso osa niistä ihmisistä, jotka ovat toimillaan osoittaneet haluavansa toimia Afganistanin kohti nykyistä valoisampaa tulevaisuutta. Eikö juuri heidän tulisi olla edelläkävijöinä siinä joukossa, joka johtaa Afganistanin lopulliselle kehityksen tielle? Elleivät he tee sitä, niin kuka sitten?

Lopuksi. En itse ole koskaan ymmärtänyt miksi Suomi ylipäänsä osallistui Afganistanin operaatioon, enkä vastusta maasta lähtemistä mahdollisimman pikaisesti oli tilanne mikä hyvänsä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rohkeita miehiä, ressukoita ja väkivaltaa
Irakille viedyn demokratian tulevaisuudesta
Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia? 

Holtittoman maahanmuuttopolitiikan vaarat realisoituivat Ruotsissa

Palaan vielä Ruotsin mellakoihin. Ylen Aamu-TV:ssä nimittäin pohdittiin voisivatko samanlaiset mellakat toistua Suomessa. Ohjelmassa haastatellut asiantuntijat Kirsi Kallansalo ja Mikko Salasuo totesivat, aivan oikein, ettei sellainen vaikuttaisi tällä hetkellä mahdolliselta.

Tämän kirjoitukseni laukaisi kuitenkin seuraava Ylen nettisivulle kirjoitettu virke: "molempien asiantuntijoiden mukaan Tukholman levottomuuksissa on ensisijaisesti kyse sosiaalisista ongelmista ja nuorison pahoinvoinnista, ei maahanmuutosta."

Vaikka mainitut asiantuntijat lienevät oikeassa siinä, että sosiaaliset ongelmat ja nuorison pahoinvointi olivat mellakoinnin välitön syy, ei maahanmuuttoa voi pitää syyttömänä tapahtumiin. Päin vastoin, Ruotsiin kohdistunut maahanmuutto on nimen omaan nähtyjen tapahtumien ultimaattinen eli perimmäinen syy.

Näyttää itse asiassa siltä, etteivät Ylen käyttämät asiantuntijat osaa erottaa ongelmien eritasoisia syitä toisistaan. Tapahtumien perusteella on nimittäin erotettavissa ainakin kolmen tason syitä.

Mellakoiden välittömänä syynä oli 69-vuotiaan miehen puukotus, mutta maaperän mellakalle tekivät otolliseksi maahanmuuttajalähiöiden sosiaaliset ongelmat ja nuorison pahoinvointi. Koko ongelman perimmäinen syy on kuitenkin Ruotsin viime vuosikymmenien hallitsematon maahanmuutto, jonka seurauksena nämä ongelmalliset lähiöt ovat ylipäänsä syntyneet. Ilman humanitaarista maahanmuuttoa sellaisia ei edes olisi.

Jos siis halutaan ehkäistä vastaavien ongelmien syntymistä Suomeen, on tehokkain keino hallittu maahanmuuttopolitiikka, esimerkiksi eilisen ehdotukseni tai Suomen humanitaarisille maahanmuuttajille tarjoamien etujen vähentämisen kautta. Samalla voitaisiin pohtia sellaisia keinoja maahanmuuttajien integroimiseksi, jotka eivät esimerkiksi Ruotsissa ole osoittautuneet tehottomiksi.

Maahanmuuton perimmäisen merkityksen kieltäminen Ruotsin mellakoiden taustalla osoittaa älyllisesti epärehellistä ajattelua, joka voi johtaa ainoastaan Ruotsissa nähdyn kaltaiseen katastrofiin myös Suomessa. On vaikea uskoa, että Ylen käyttämät asiantuntijat haluaisivat tätä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin mellakat: johtopäätöksiä
Ruotsin mellakat jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä

Ruotsin mellakat: johtopäätöksiä

Kirjoitin eilen suomalaisen median suhtautumisesta ruotsalaiseen nykyväkivaltaan. Siis sellaiseen, joka kumpuaa maan nopeasta etnisestä muutoksesta. En jatka enää samasta aiheesta, vaan mietin mitä meidän pitäisi oppia tapahtuneesta.

Aluksi viittaan Ylen tämän päivän uutiseen: "Alin mielestä poliisilla ei ole yksinään mitään mahdollisuuksia päihittää väkivaltaisia nuoria näiden kissa ja hiiri -leikissä, jossa vahingonteosta saa kunnioitusta toisilta nuorilta." Toisin sanoen Yle kertoo, että ainakin tukholmalaisen Said Alin mielestä maahanmuuttajanuoret ovat omalla pienellä alueellaan siirtäneet roskakoriin ruotsalaisen yhteiskunnan säännöt sekä niiden valvojat.

Minusta Ali kertoo vain sen, mikä käsillä olevan todistusaineiston perusteella on puhdas totuus. Ja koska tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, on Ruotsissa tapahtuneen hyväksyminen otettava tämän pohdinnan lähtökohdaksi. Etenkin kun johtopäätös saa tukea Ruotsin aiemmista tapahtumista.

* * *

Jos ja kun oletetaan, ettei Ruotsin kehityksen seuraaminen Suomessa ole sen enempää tavoite kuin toivekaan, on nyt tullut aika pohtiä mitkä tekijät ovat johtaneet Ruotsissa parin viime yön aikana nähtyyn tilanteeseen. Oman näkemykseni mukaan tärkein Ruotsissa tehty virhe liittyy humanitaarisen maahanmuuton mittaluokkaan: sen seurauksena Ruotsin väestöstä noin 20% (2 miljoonaa) on ulkomaalaistaustaisia. Heistä noin neljännes muslimeita.

Kun vielä huomioidaan että viime vuosikymmeninä Ruotsin maahanmuutto on keskittynyt pakolaisiin muun muassa Syyriasta, Libanonista, Iranista, Irakista ja Somaliasta, joista saapuneilla ei usein ole edellytyksiä menestyä ruotsalaisilla työmarkkinoilla, on kehitys johtanut etnisesti kantaväestöstä poikkeavan syrjäytyneistön syntymiseen.

Tilannetta on vielä pahentanut näiden pakolaisten hakeutuminen tiettyihin kaupunginosiin, kuten Husby ja Rosengård. Sen seurauksena ovat maahanmuuttajien edellytykset integroitumiseen entisestään heikenneet. Ja syrjäytymisen edellytykset vastaavasti parantuneet.

Parin viime yön tapahtumat osoittavat, ettei tämä kehitys ole pysähtymässä, vaan pikemminkin saavuttamassa uuden tason, jonka (väliaikainen) katkaiseminen saattaa vaatia sellaisia toimenpiteitä, joita pohjoismaissa ei ole nähty sitten Suomen sisällissodan vuonna 1918. Tätä tuskin kukaan haluaa.

Tässä yhteydessä on myös huomattava, että Ruotsi on investoinut maahanmuuttajiin valtavasti rahaa: erään Ruotsissa julkaistun laskelman mukaan maa käyttäisi 22 prosenttia koko maan verokertymästä maahanmuuton kustannuksiin. Koska tämän suuremmalle maahanmuuton tuelle tuskin olisi saatavissa suomalaisten veronmaksajien enemmistön tukea, on rehellisesti tunnustettava etteivät Ruotsissa nyt nähdyt ongelmat ole meillä vältettävissä maahanmuuttajia rahallisesti tukemalla.

* * *

Mitä Suomessa siis kannattaisi tehdä?

Itse ehdotan, että sovitaan Suomeen "integroitumattomien maahanmuuttajien" kiintiö. Tätä kiintiötä ei saisi missään tilanteessa ylittää, oli maahan pyrkimässä pakolainen tai laiton maahanmuuttaja. Tai kuka tahansa ulkomaalainen.

Ideani on sellainen, että maahan saapuessaan jokainen maahan saapunut (kansainvälisten sopimusten takia EU:n tai pohjoismaiden ulkopuolinen) henkilö pois lukien turistit joutuisi tähän kiintiöön. Kiintiöstä pääsisi tietyin edellytyksin pois: esimerkiksi testissä osoitettu Suomen kielen hallinta ja kulttuurin tuntemus sekä riittävän pitkä työura ilman yhteiskunnan tukia voisivat olla kriteereinä.

Aiemmin maahan saapuneiden henkilöiden aikanaan siirtyessä "intergroitumattomien maahanmuuttajien" kiintiöstä pois avautuisi samalla käytettäväksi yksi paikka uudelle maahantulijalle: esimerkiksi turvapaikan hakijalle, pakolaiselle tai rakkauden perässä maahan saapuvalle henkilölle.

Näin Suomessa olisi integroitumattomia maahanmuuttajia aina sama määrä, jolloin voitaisiin välttää Ruotsissa nähdyn kaltaisen eksponentiaalisesti kasvavan etnisen syrjäytyneistön syntyminen. Säätelemällä kotouttamispalveluiden tehokkuutta ja siihen integroitavia resursseja voitaisiin maahanmuuttajien integroitumisen nopeutta ja samalla immigranttien määrää säädellä erilaiten tarpeiden ja veronmaksajien halukkuuden mukaisesti. Näin sekä kantaväestö että maahanmuuttajat voittaisivat.

Jätän ehdotukseni kaikkien halukkaiden yhteiskunnan vaikuttajien vapaasti käytettäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin mellakat jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä
Maahanmuutosta rikastuttava voimavara

Ruotsin mellakat jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen

Ruotsissa oli jälleen viime viikonloppuna väkivaltainen konflikti. Ylen mukaan noin 40 nuorta oli heitellyt poliisia viime sunnuntai-iltana kivillä sekä hajottanut paikkoja ja poltellut autoja niin, että heitä rauhoittamaan tarvittiin samankokoinen poliisiosasto. Riehunnan seurauksena kymmeniä lähialueiden asukkaita jouduttiin evakuoimaan.

Lisäksi Yle kertoo, että tapauksen taustalla on viikon takainen välikohtaus, jossa poliisi ampui 69-vuotiaan miehen Husbyssä.

Edelle on tiivistetty se tieto, jonka veronkannon avulla toimiva Yleisradio tarjoilee maksajilleen oikeanlaisen maailmankuvan muodostamiseksi.

Oikeanlaisen maailmankuvan rakentaja saattaa tämän uutiskoinnin perusteella hämmästellä sitä, miten kansankodin nuori sukupolvi on näin ryhtynyt riehumaan.

Onko taustalla vakava poliisin väärinkäytös 69-vuotiasta kohtaan. Siis sellainen viattomaan ihmiseen kohdistunut väkivallanteko, jota oikeamieliset Nilssonin ja Svenssonin mammojen pojat eivät mitenkään voi hyväksyä? Vai onko mellakointi seurausta vapaasta kasvatuksesta, joka on saanut viikinkien jälkeläiset käyttäytymään julkisella paikalla huonosti. Vai olisiko syytä sittenkin haettava raaistuvasta elokuva- ja pelibisneksestä?

Tätä Yle ei kerro, joten selvitellään siis asiaa.

Helsingin sanomat osaa kertoa, ettei tapaus liittynyt Ruotsin maailmanmestaruuden juhlintaan. Lisäksi se osaa tarkentaa evakuoitujen määrän viideksikymmeneksi ja syyksi tupruttavan autotallin.

Aamulehti kertoo edelleen poltettujen autojen määrän noin sadaksi. Hämmästyttävän monta autoa siis tarvittiin nuorisojoukon protestin välineeksi. Poliisin ampuma mies puolestaan nuorentui saman lähteen mukaan 68-vuotiaaksi, veitsellä aseistautuneeksi ja uhkaavasti käyttäytyväksi.

Iltalehti kirjoittaa edellisten lisäksi, ettei ketään ole otettu kiinni välikohtauksen takia, mutta poliisi kaipaili silminnäkijöitä. Sekä pelkäsi levottomuuksien jatkuvan.

Merkittävimpien suomalaisten mediatalojen tiedonvälityksen perusteella ei siis edelleenkään selviä mikä on perimmäinen syy ruotsalaiseen elämäntapaan huonosti sopivaan käyttäytymiseen. Tai oikeastaan Ylen uutisoinnin avoimeksi jättämä mahdollisuus viattoman 68- tai 69-vuotiaan ampuminen oikeusmurhana ei enää oikein kelpaa syyksi.

Mutta onko syynä sitten ruotsalaisnuorten vapaa kasvatus tai vaikkapa väkivaltaelokuvien ja tietokonepelien kanssa vietetty nuoruus? Se jää valtamedian varassa oikeaa maailmankuvaansa rakentavalle (ikuiseksi?) arvoitukseksi.

* * *

Onneksi Ruotsin asioista aina selvillä oleva Rähmis on kerännyt valtamediaa paremmin tapauksen taustoja valaisevaa tietoa ruotsalaismediasta. Hän nimittäin kertoo, että Rami Al-Khamisi pitää mellakointia ymmärrettävänä. Duraid al-Khamisi puolestaan kertoi poliisin käyttäneen "heistä" halventavia ilmaisuja.

Poliisi puolestaan sanoutuu irti halventavista ilmaisuista, on käyttänyt resursseja henkilökuntansa kouoluttamiseen sellaisten välttämiseksi sekä pyytää halventavia ilmaisuja kuulleita soittamaan nimettömänä poliisin vihjepuhelimeen.

Kun edelle kirjoitettuun yhdistetään paikalta otettuja valokuvia, alkaa totuus selvitää oikeanlaista maailmankuvaa etsivällekin. Kysymys on näköjään paljon vapaata kasvatusta tai väkivaltaviihdettä syvällisemmästä yhteiskunnallisesta muutoksesta: tapahtumien perimmäisenä syynä on mitä ilmeisimmin yhteiskunnan geneettisen ja kulttuurisen rakenteen monipuolistaminen viimeisten kymmenien vuosien aikana. Siis humanitaarinen maahanmuutto länsimaiden ulkopuolelta.

* * *

 

Tämän kirjoituksen aiheena ei kuitenkaan ole maahanmuutto. Sen sijaan kirjoitukseni aiheena on se vajavainen maailmankuva, jota lehdistö meille tarjoaa. 

 

Samaan aikaan kun sanomalehdet taistelevat olemassaolostaan, ne edelleen pyrkivät kertomaan meille puolitotuuksia, joka ei internetin aikakaudella tarkoita muuta kuin naurunalaiseksi asettumista. Onhan se merkillistä, että yksi ainoa Ruotsin asioita seuraava blogisti pystyy yhdellä kirjoituksella kertomaan Ruotsin tapahtumista enemmän kuin Yleisradio, Erkkomedia ja Almamedia yhteensä.

 

Jos olisin toimittaja, niin nyt häpeäisin. Syvästi. Siitä huolimatta, että olisin aiemminkin syyllistynyt samankaltaiseen kyvyttömyyteen. Ja myös lukijakuntani halveksumiseen.

 

Lopuksi suosittelen oikeaa maailmankuvaa etsivälle hätkähdyttävien uutisten osalta erilaisiin tietolähteisiin tutustumista. Se näyttäisi auttavan huomattavasti etsittäessä tosiasioita maailmankuvan rakentamisen pohjaksi, kunhan vain muistaa pitää tarvittavan lähdekritiikin mielessään.

JK kello 20.45 Juuri äsken TV:stä tuli pääuutislähetys, jossa kerrottiin aika lailla kaikki oleellinen tästä tapauksesta. On muikea ajatella, että joku Ylen toimittajista olisi lukenut tämän tekstin...
 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.

Nainen, lasikatto ja länsimaisen elämänmuodon jatkuvuus

Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä

Ristiretkeläisten jäljillä

 

 

Miksi ilmasto ei lämpene?

Maapallon ilmasto ei ole ennusteista huolimatta lämmennyt tällä vuosituhannella. Tämä on johtanut muun muassa siihen, että hiilidioksidin ja ilmaston lämpötilan välinen yhteys näyttää olevan katoamassa. Merkille pantavaa on sekin, ettei ilmastonmuutoksen hiipumista ole juuri huomioitu julkisessa mediassa.

Tieteellisessä kirjallisuudessa aihe on kuitenkin jatkuvasti esillä. Niinpä ilmaston lämpiämisen hiipumisen on aiemmin esitetty johtuvan ainakin satunnaisvaihtelusta, luontaisista auringon aktiivisuudesta johtuvista viivästyneistä lämpötilasykleistä sekä lisääntyneistä ilmansaasteista. Lisäksi on arveltu, että globaali muutos olisi muuttunut lokaaliksi. Tämä viimeinen havainto ei kuitenkaan kelpaa selitykseksi, koska nyt ei puhuta paikallisista vaan globaalista muutoksesta.

Tänään törmäsin jälleen uuteen hyvin mielenkiintoiseen selitykseen. Sen mukaan ilmastonmuutos on kyllä jatkunut, mutta siirtynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana valtameriin yli 700 metrin syvyyteen. Syyksi tähän tutkijat esittävät muutoksia merenpinnan tuulten käyttäytymisessä, joiden seurauksena lämpö on kadonnut valtamerten syvempiin kerroksiin.

Nyt meillä on siis ainakin neljä selitystä sille, miksei globaalin ilmaston lämpeneminen ole jatkunut vuoden 1998 jälkeen. Ensimmäinen selityksistä, satunnainen vaihtelu, tullee falsifioiduksi tänä vuonna (tutkijoiden oman alkuperäisen kriteeristön mukaan satunnainen pysähdys ei jatku yli viittätoista vuotta), ellei loppuvuosi sitten osoittaudu aivan poikkeuksellisen kuumaksi.

Sen sijaan kolme muuta selitystä jäävät edelleen mahdollisiksi. Niiden lisäksi on huomioitava se äärimmäisen epätodennäköinen mahdollisuus, että ylivoimaisesti suurin osa maailman ilmastotutkijoista on sittenkin väärässä, eikä ilmasto reagoikaan hiilidioksidiin kuten on ennustettu.

Lopuksi todettakoon, ettei tutkijoiden ongelma ole katoamassa, vaan kulunut huhtikuu oli omat lukunsa jo julkaisseen GISS:in mittaushistorian 13. lämpimin. Lämmintä siis riittää edelleen, vaikka toki on myönnettävä, että viime huhtikuu oli samojen tilastojen mukaan vasta kahdeksanneksi lämpimin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tai siis kolmanneksi kylmin. Kolmanneksi kylmin se oli myös koko tämän vuosituhannen aikana, sillä myös huhtikuut 2000-2003 olivat sitä lämpimämpiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Alkuvuoden 2013 ilmastotilastot: lämmintä ja seisahtunutta
11 300 vuotta ilmastohistoriaa
Hiilidioksidi ja lämpötila seuraavat toisiaan

Nainen, lasikatto ja länsimaisen elämänmuodon jatkuvuus

Jokaisella ihmisellä on äiti. Ilman äitiä ei siis olisi ihmisiä. Toisin sanoen ilman äitejä yhdelläkään yhteiskunnalla - tai edes koko ihmiskunnalla - ei olisi tulevaisuutta vaan se katoaisi noin sadassa vuodessa kokonaan. On siis välttämätöntä, että riittävän useasta naisesta tulee äiti - eikä vain yhdelle lapselle vaan kahdelle tai kolmelle lapselle. Tarkalleen ottaen keskimäärin 2,1 lapselle.

Mutta äitikin on ihminen. Ja yhteiskunnan jäsen. Läntisessä maailmassa useimmat äidit eivät halua olla pelkästään äitejä, vaan lisäksi menestyviä ihmisiä työurallaan. Myös yhteiskunnan kannalta on merkittävää, että äidit kantavat kortensa kekoon kaikilla yhteiskunnan tasoilla: muussa tapauksessa talouselämämme jättäisi hyödyntämättä noin 50% siitä lahjakkuuspotentiaalista, joka sillä olisi käytössään. Sellaiseen ei ole varaa yhdelläkään yhteiskunnalla globaalin kilpailun paineessa.

Kahdesta edelle kirjoittamastani kappaleesta seuraa ristiriita. Toisaalta yhteiskunnan välittömän kehityksen kannalta tarvittaisiin naisten panos työelämässä, mikä puolestaan pitkään jatkuessaan näyttäisi tuhoavan koko yhteiskunnan pitkäaikaisen säilymisen väestön kääntyessä laskuun.

Väestön lisääntyminen on kääntynyt laskuksi kaikissa kehittyneissä maissa. Euroopan Unionissa yhdessäkään jäsenmaassa ei synny 2,1 lasta naista kohti. Eniten pienokaisia syntyy Ranskassa ja Iso-Britanniassa, joissa selitys lienee etnisesti kantaväestöstä poikkeavien maahanmuuttajien sopeutumattomuudessa paikalliseen kulttuuriin. Nopeimmin väestön romahdus uhkaa Kreikkaa ja Italiaa, joissa naista kohden syntyy alle 1,4 lasta.

Myös Yhdysvalloissa syntyvyys on pudonnut alle 1,9 lapseen naista kohti. Länsimaiden ulkopuolella, mutta länsimaistyyppisestä hyvinvoinnista nauttivassa Japanissa puolestaan naista kohden syntyy vaivaiset 1,21 lasta naista kohti. Tosin ei pelkästään naisten haluttomuuden takia: tämän uutisen mukaan pojat tuntevat vastenmielisyyttä seksiä kohtaan (sivumennen sanoen näin suomalaista Y-kromosomia kantavalle outo ajatus).

Mutta palataan asiaan eli äitiyden ja naisten yhteiskunnallisen osallistumisen välisen ristiriidan ongelmaan. Viime viikolla nousi esille näkemys, jonka mukaan naisten rajaaminen asevelvollisuuden ulkopuolelle on epätasa-arvoista miehiä kohtaan.

"Ryynäysteknisesti" näin ehkä onkin, mutta toisaalta nyky-yhteiskunnassa miesten ei edelleenkään oleteta osallistuvan lasten hankkimiseen ja hoitoon samalla panostuksella kuin vaimoihmisten. Tästä seuraa se, että miehen uraputken kannalta hukkaan heitetty vuosi ase- tai siviilipalveluksessa kuittaantuu käytännössä jokaisessa lapsiperheessä perheenäidin äitiyslomalla. En siis näe pelkästään miehiin kohdistuvaa asepalvelusta tasa-arvokysymyksenä - ainakaan niin kauan kuin yhteiskunta ei oleta miehen osallistuvan naisten kanssa yhdenvertaisesti lasten hankkimiseen ja hoitamiseen.

Toisen näkökulman tähän ongelmaan saamme usein kuullusta väitteestä naisten lasikatosta. Ongelma näkyy myös ihmisten asenteissa naisia kohtaan: uraansa panostavaan naiseen suhtaudutaan ihmisenä epäilevämmin kuin samalla tavalla menestyneeseen mieheen. Kaikkiaan olen kuitenkin esimerkiksi Hjallis Harkimon kanssa samaa mieltä siitä, ettei ole olemassa niin tyhmää yrittäjää tai esimiestä, joka palkkaisi huonomman työntekijän vain siksi, että tällä on Y-kromosomi. Tai ainakaan sellaiset eivät ole yleisiä.

Tarujen pahojen miesten ilkeän Y-kromosomin suosimisen ja hyvä veli kerhojen sijasta näen naisten niin sanotun lasikaton syyksi edellä mainitsemani lastenhoidon epätasaisuuden sekä vielä tässä kirjoituksessa mainitsemattoman naisten vähäisemmän sitoutumisen työhönsä. Hehän tekevät selvästi vähemmän töitä kuin miehet. Tosin osan erosta selittää naisten omistautuminen perheelle, joten tältä osin asia palautuu lastenhoidon järjestelyihin ja siihen liittyviin asenteisiin suomalaisessa yhteiskunnassa.

On selvää, että niin kauan kuin lastenhoito jakautuu meillä epätasaisesti, on poikien asettuminen työelämään helpompaa kuin tyttöjen, ja yhteiskunnan johtaviin asemiin nousee edelleen naisia useammin miehiä. Vähemmän poissalolopelkoja herättävät ja enemmän töitä tekevät kun tapaavat myös menestymään yhteiskunnassa muita paremmin.

Yksinkertainen ratkaisu ongelmaan olisi vanhemmuuden pakollinen jakaminen miesten ja naisten kesken siten, ettei perheillä olisi enää vapautta äitiyslomien pitämisessä eikä jakamisessa: malli olisi siis esimerkiksi kuusi pakollista äitiyslomakuukautta äidille ja kuusi pakollista isyyslomakuukautta isälle. Myös mahdolliset vanhempainlomat ja lasten takia vietettävät sairauslomat olisi jaettava rangaistuksen uhalla tasan. Näin saisimme epäilemättä naisten panoksen työelämässä lähemmäs miesten panostusta - mutta samalla annoksen totalitarismia ihmisyyden sisimpään ytimeen.

Jos naisten asema yhteiskunnassa olisi siis tätä kautta ratkaistu, olisiko länsimaisen yhteiskunnan hyvinvointi ratkaistu pienellä totalitarismilisällä? Tuskin, sillä en mitenkään jaksa kuvitella, että edelle kuvaamani pakkoratkaisu innostaisi vanhempia lastentekoon, vaan se pikemminkin pahentaisi nykyistä syntyvyysongelmaa. Ja sitä kautta nopeuttaisi länsimaisen sivilisaation - tai ainakin kaukasidigeenien - perikatoa. Totalitarismilla olisi siis yhtä surkeat seuraukset kuin aina ennenkin.

Itse olen taipuvainen näkemään, että unelma sukupuolten tasa-arvosta työelämässä ei ratkea helposti. Eikä ratkaisu saa perustua totalitarismiin eikä äitiyden ja isyyden vaikeuttamiseen. Tarvitaan siis nykyistä lasikatto-valitusta merkittävästi luovempia ratkaisuja. Hyvästä ajattelusta kiinnostuneiden kannattaa lukea esimerkiksi tämä teksti.

Itse asiassa minusta on hienoa, että Suomessa naiset osallistuvat työelämään yhtä yleisesti kuin miehet, mutta yhteiskunnan äitiyttä tukevien mekanismien kautta saavat myös lapsia lähes riittävästi. Tilanne on aivan toinen kuin etelämpänä Euroopassa, missä perheet eivät hanki lapsia, vaikka naiset ovatkin yleisesti kotirouvia. En tiedä onko syynä hedonismi vai joku muu, mutta siitä olen iloinen, että suomalaisen äitiyden hienous on huomattu muuallakin.

Lopuksi haluan kiinnittää huomion siihen, että tällä hetkellä suomalaisen yhteiskunnan ja elämäntavan suurin uhka on nuorten naisten parissa jostain syystä yleistyneessä ajatuksessa, ettei lapsia kannattaisi hankkia lainkaan tähän pahaan maailmaaan. Tai ei ainakaan ennen kuin "joskus sitten".

Näistä luultavimmin maailman pahuutta ylikorostavista ja hedonismista nousseista muotiajatuksista on seurannut lapsettomuuden ongelman räjähtäminen, kun biologisen kellonsa tikityksen myötä äitiyttä kaipaamaan herännyt nainen ei enää tulekaan raskaaksi yhtä helposti kuin 20 vuotta nuorempi kanssasisarensa. Tämä näkyy järisyttävimmin Helsingissä, missä yli kolmannes nelikymppisistä naisista on lapsettomia.

Länsimaisen elämäntavan kestävyyden kannalta olisi siis hienoa, jos nykyisen sinkkuelämän ihannoinnin sijasta yhteiskunnan asenneilmastossa perinteinen parisuhde lapsineen nähtäisiin tavoiteltavana tilana ja naisten työelämän lasikaton syyt saataisiin vähennetyksi minimiin. Jos toisesta täytyy tinkiä, niin olkoon se naisen tasa-arvo työelämässä, sillä sen aiheuttama vahinko on sittenkin oleellisesti vähäisempi kuin väestön kuihtumisen seuraukset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erotetun opettajan tapaus
Kuka on naisen holhooja?
Nykyajan kansainvaelluksesta

Ihmissalakuljetus on miljardiluokan bisnes

Suomen kuvalehden (26.4.2013, viikko lukuina) mukaan EU-maihin pyrki laittomasti 73 000 siirtolaista vuonna 2012. Heistä 24 000 oli Afganistanilaisia.

Näitä laittomasti siirtolaiseksi pyrkiviä ihmisiä liikuttavat maailmalta kohti Eurooppaa ammatikseen ihmisiä salakuljettavat rikolliset. Tähän toimintaan heitä houkuttelevat bisneksessä liikkuvat rahat, joiden kokonaisvolyymia ei tiedä kukaan.

Ennen kuin siirryn eteenpäin, totean että UNHCR:n mukaan Eurooppaan saapui yhteensä 355 500 turvapaikanhakijaa, eli merkittävästi enemmän kuin Suomen kuvalehti ilmoitti laittomiksi siirtolaisiksi. Tämä aiheuttaa tarkasteluun omat ongelmansa, joihin palaan tämän kirjoituksen lopussa.

* * *

Julkisuuteen tulee silloin tällöin ihmissalakuljettajien taksoja. Esimerkiksi syyrialainen kauppias perheineen maksoi 7000 dollaria kauppiaalle, joka vei hänet Turkista Kreikkaan. Jutussa ei mainita perheen kokoa, joten yhden henkilön hintaa ei voi arvioida tämän perusteella.

Salakuljetus ei myöskään aina lopu Euroopan rajojen ylityttyä, vaan myös Euroopan sisällä toimivat salakuljettajat, jotka siirtelevät ihmisiä Etelä-Euroopan laittomiin maahanmuuttajiin hukkuvista maista kohti parempia elinoloja tarjoavia Pohjois-Euroopan maita. Tämän mukaan jatkomatkan taksa voi olla vaikkapa 5000 euroa.

Niinpä kokonaishinta Afrikasta tai Aasiasta Suomeen voi olla varsin mittava. Esimerkiksi Turun satamassa kiinni jäänyt mies kertoi maksaneensa salakuljettajalle matkastaan 12 000 dollaria eli 9100 euroa. Iso raha, mutta yksittäistapaus.

Yksittäisiä esimerkkejä paremman käsityksen Pohjois-Eurooppaan suuntautuvan maahanmuuton hinnasta saa Ruotsin Keskusrikospoliisin Ulla Ahlbäckiltä, jonka mukaan salakuljettajan taksat Ruotsiin vaihtelevat 10 - 20 tuhannen euron välillä. Samalla hän kertoo, että 95 prosenttia turvapaikanhakijoista on salakuljetettu maahan.

Näiden lukujen valossa voimme siis arvioida Eurooppaan kohdistuvan bisneksen hintaa. Suomeen saapui Pakolaisneuvonta Ry:n mukaan yhteensä 3129 turvapaikanhakijaa vuonna 2012. Jos oletetaan, että heistä Ruotsin tavoin 95% saapui salakuljettajan matkassa ja maksoi matkan eri vaiheista keskimäärin 10 000 euroa saadaan Suomeen suuntautuvan ihmissalakuljetuksen liikevaihdoksi 29 725 500 euroa, siis noin 30 miljoonaa euroa.

Samalla tavalla laskien Ruotsiin UNHCR:n mukaan saapuvien 43 900 turvapaikanhakijan maksut salakuljettajille tekevät yhteensä noin 417 miljoonaa euroa.

Tässä vaiheessa joudun kuitenkin palaamaan näiden turvapaikanhakijoiden ja laittomien siirtolaisten määrien väliseen eroon. Lähinnä merkittävä tiedonpuute liittyy siihen, ovatko laillisesti saapuneet turvapaikanhakijat maksaneet salakuljettajille saman kuin laittomasti saapuneet? Vai koskeeko salakuljetus vain laittomasti maahan saapuneita?

Tarkkoja lukuja en siis tässä kirjoituksessa pysty ilmoittamaan. Sen voin kuitenkin todeta, että eri laskentaperusteilla salakuljetusbisnes Eurooppaan on kokoluokaltaan minimissäänkin satojen miljoonien ja maksimissaan useiden miljardien eurojen bisnes. Todennäköisesti jossain tämän haarukan keskivaiheilla, eli rikollisen ihmissalakuljetuksen liikevaihdon voi olettaa pyörivän noin yhden miljardin euron kieppeillä. Eikä siitä makseta kenellekään veroja.

* * *

Nähdäkseni edelle laskemani kokoista rikollista hyötyä ei voi millään syyllä hyväksyä, vaan ongelman ratkaisemiseksi pitää tehdä rajuja päätöksiä. Mahdollisuuksien mukaan olisi puututtava niihin tekijöihin, jotka työntävät lähtömaista ihmisiä kohti Eurooppaa.

Se tarkoittaa esimerkiksi yhteiskunnallista rauhattomuutta, ruuan puutetta, köyhyyttä ja ihmisten epätasa-arvoa. Niitä kaikkia voidaan lievittää eri tavoin, mutta erityisesti kaiken muun kehityksen syövä väestönkasvu olisi saatava hallintaan tavalla tai toisella. Vasta sen jälkeen voidaan esimerkiksi koulutuksen tai demokraattisten uudistusten olettaa tuottavan pysyvää hyötyä.

Mutta lähtömaiden auttamisen lisäksi olisi myös vähennettävä niitä tekijöitä, jotka tekevät Euroopasta houkuttelevan kohteen ihmissalakuljetuksen uhreille. Erityisen vaarallista on heidän pitkäaikainen elättämisensä yhteiskunnan varoilla ilman mitään vaateita. Näin siksi, että tällaisen politiikan seuraus on laitostuminen ja sitä kautta etnisesti erottuvan ja muusta yhteiskunnasta syrjäytyneen joukon kasvaminen. Siis sellainen yhteiskuntarakenne, joka toimii kasvupohjana esimerkiksi uskonnolliselle radikalismille, rikollisuudelle ja etnisten ryhmien väliselle rotuvihalle.

Ongelmien minimoimiseksi on koko maahanmuuttajien integroimispolitiikka mietittävä alusta alkaen uudelleen - nykyisen kaltaisella maahanmuuttajien holhoamisella teemme tänne saapuneille ja samalla koko suomalaiselle yhteiskunnalle hirvittävän karhunpalveluksen. Tätä uskon myös poliisiylijohtaja Paateron tarkoittaneen äskeisellä puheenvuorollaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä
Kuka on naisen holhooja?
Ristiretkeläisten jäljillä