Kissa hyppäsi jälleen pöydälle

Lopultakin!!!

Lopultakin Suomalaisessa lehdistössä on nostettu kisaa pöydälle. Se sama kissa, jota jo perussuomalaisten kansanedustaja Immonen yritti esitellä ja hänen puoluetoverinsa Hakkarainen käsitteli laillisuuden rajamailla toimien facebook-sivuillaan.

Kissana tässä pelissä on tietenkin tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kohtuuttoman suuresta osuudesta maassamme tehdyistä raiskauksista. On suorastaan käsittämätöntä, että Aamulehden mukaan 0,1% kokoinen irakilaisten ryhmä tekee 5% kaikista raiskauksista. Sehän tarkoittaa 50-kertaista yliedustusta. Siis sitä, että irakilaisen miehen todennäköisyys raiskata on 50-kertaa suurempi kuin muiden miesten.

Toivon sydämestäni, että tällä kertaa kissan karvat syynätään läpi viimeistä häntätupsua myöden, ja raiskaus-ongelman korjaamiseksi keksitään tehokkaat keinot. En minä kaipaa irakilaisten tai muiden raiskausherkkien ryhmien demonisoimista tai mustamaalaamista, vaan yksinkertaisesti heidän raiskaustensa lopettamista; johtuivat ne sitten heidän geneetiikastaan, kulttuuristaan tai "vain" henkilökohtaisista syistä.

Sinänsä joidenkin väestöryhmien syyllistyminen merkittävästi muita useammin raiskauksiin ei ole mitenkään uusi asia; olen jopa itse kirjoittanut asiasta jo pari vuotta sitten, eikä asia ollut silloinkaan uusi. Tästä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, tahdon nyt kiittää Immosta ja Hakkaraista pohjatyöstä, Aamulehteä asian esille nostamisesta ja ministeri Räsästä asiaan tarttumisesta. Seuraavaksi toivon, että vielä joskus saisin kiittää sitä henkilöä, joka ratkaisee tämän ongelman.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi lehdistö halveksii lukijakuntaansa?
Miksi Sven ja Åke näpistelevät ja raiskaavat?
Kissa pöydälle

Miksi lehdistö halveksii lukijakuntaansa?

Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen on päässyt jälleen uutisiin kertoessaan kahden oikeudessa tuomitun raiskaajan nimet. Saapa siis nähdä minkälainen Hakkaraisjahti tästä seuraa. Erottaako eduskuntaryhmä miehen joukostaan, vai asettuuko lopultakin puolustamaan omaansa? Avaimet lienevät Pirkko Ruohonen-Lernerillä.

Sitä odotellessa voidaan pureskella median roolia. Itse jutussa Hakkarainen nimittäin kertoo, että oikeuden asiakirjat ovat julkisia, joten tiedot ovat kenen tahansa saatavissa. Tämän osoittaa sekin, että asiasta oli yksityiskohtaisia tietoja eräällä maahanmuuttajan perustamalla facebook-sivulla ilmeisesti jo kauan ennen Hakkaraista.

Noilla sivuilla levitettiin myös uhria halventavia mielipiteitä, häntä syyllistettiin tapahtuneesta ja itse asiassa koko facebook-ryhmä oli perustettu raiskaajien tueksi (näihin en laita linkkiä, koska sivusto on nyttemmin poistettu ja siitä on käsittääkseni myös tehty rikosilmoitus). Tästä kaikesta ei lehdistö tietääkseni ole hiiskunut sanaakaan.

Hakkaraisen facebook-tekstin nostaminen julkisuuteen herättääkin, jälleen kerran, ihmettelyn lehdistön moraalista. Tarkoitan sitä, että alkuperäisessä raiskausuutisessa ei kerrottu lainkaan tämän törkeän alaikäiseen suomalaiseen tyttöön kohdistuneen raiskauksen liittyvän (ilmeisesti toisen polven) maahanmuuttajiin, joista toinen oli oikeuden pöytäkirjan mukaan tulossa koraanikoulusta.

Näyttääkin siltä, että jutun julkisuuteen nostanut Keskisuomalainen-lehti ja yleisemminkin suomalainen lehdistö kantaa suurempaa huolta rikollisten suojelusta kuin niiden uhreista. Samoin se tuntuu pitävän tärkeämpänä "jeesustella" kansanedustaja Hakkaraisen kertomista tosiasioista kuin kertoa julkisuuteen tiettyyn osaan humanitaarista maahanmuuttoa liittyvästä asenteesta raiskauksia ja naisia kohtaan.

Eipä tämän perusteella näytä myöskään siltä, että suomalaisia toimittajia kiinnostaisi etsiä ratkaisuja siihen, miten suomalainen yhteiskunta saataisiin myös tulevaisuudessa pysymään turvallisena, kuten taannoinen keskustelu poliisien määrärahojen käyttötavoista osoitti. Tärkeämpää näyttää olevan kaiken maahanmuuttoon liittyvän kritiikin vaimentaminen ja sen ongelmista kertovan faktatiedon pimittäminen suomalaisilta.

Haluaisinkin tämän kaiken jälkeen kysyä, miksi lehdistömme halveksii näin syvästi lukijakuntaansa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ulkomaalaisperäisen rikoskierteen seurauksista Suomessa
Köyliöläisen kunnanvaltuutetun möläys ja Jytky
Linnanmäki

JK Lopuksi toivotan uhrille jaksamista, ja voimaa kestää edessä oleva julkinen jauhaminen. Kaiken sen keskellä toivon hänen muistavan, että hän on tähän kaikkeen täysin syytön ja ainoita syyllisiä ovat rikoksen tehneet maahanmuuttajat, joiden suojelusta toimittajat näyttävät kantavan huolta, mutta onneksi ei sentään eduskunnan sylykykupin paikalle nostettu Hakkarainen.

Siirtyviä maalitolppia ja outoja ilmastomalleja

Törmäsin tänään tutkimukseen, jossa amerikkalainen tutkija Judah L. Cohen ynnä muut ovat etsineet syitä sille, miksi globaali ilmasto ei ole lämmennyt viimeisen reilun vuosikymmenen aikana. Menetelmänä tutkimuksessa on käytetty ilmastotilastojen ja mallinnuksen yhdistämistä, kuten tapana on.

Lyhyesti sanottuna Cohen kumppaneineen havaitsi, että ilmasto on suuressa osaa maapalloa lämmennyt, paitsi talvisin laajoilla alueilla Pohjois-Amerikassa ja pohjoisessa Euraasiassa, missä se on kylmennyt. Ilmastonmuutos on siis muuttunut jatkuvasta globaalista muutoksesta ajallisesti ja maantieteellisesti rajatuksi. Samalla todetaan, että mallien mukaan ilmaston lämpenemisessä pitäisi näkyäkin yleisesti vuosikymmenten mittaisia taukoja.

Tätä tutkimusta lukiessa pistää silmään kaksi tieteenfilosofisesti merkittävää asiaa.

Ensinnäkin minusta on outoa, että tämän artikkelin mukaan globaali ilmaston lämpeneminen ei ole keskeytynyt, vaikka globaalia lämpenemistä ei olekaan vuosikymmeneen tapahtunut, koska tänä aikana on tapahtunut ajallisesti ja paikallisesti rajattuja ilmastonmuutoksia, joiden yhteisvaikutuksena globaali ilmaston lämpeneminen on pysähtynyt. Ainakin toistaiseksi.

Suoraan sanottuna tämä haiskahtaa älylliseltä epärehellisyydeltä. Tilannehan on täsmälleen sama, kuin jos minä siirtäisin yhdestä ämpäristä litran vettä toiseen ämpäriin ja väittäisin ämpäreissä olevan veden määrän lisääntyneen, koska toisessa ämpärissä vesi on lisääntynyt, vaikka se onkin vähentynyt saman verran ensimmäisessä ämpärissä.

Toiseksi, vielä vuonna 2009 eräät tutkijat Science-lehdessä ilmoittivat viidentoista vuoden taukojen ilmaston lämpiämisessä olevan hyvin harvinaisia ilmastosimulaatioissa, ja totesivat että lämpeneminen jatkuu aivan varmasti kunhan odotetaan vielä muutama vuosi.

Tuo viisitoista vuotta tulee täyteen vuonna 2013, ja olen odotellut innokkaasti sen saavuttamista. Valitettavasti nyt puheena olevassa tutkimuksessa tätä falsifiointikriteeriä siirrettiin epämääräisesti ilmaistuiksi "vuosikymmeniksi". Kysymykseni siis kuuluukin, miten tällainen ns. maalitolppien siirtely sopii falsifiointiin perustuvaan popperilaiseen tieteenfilosofiaan? Vastaan itse: ei mitenkään eikä millään tavalla.

Kaiken kaikkiaan tämä tutkimus herätti itsessäni epäilyn siitä, mitä ne mallit nyt ihan oikeasti mahtavat ennustaa. Ainakin kaiken edelle kirjoittamani jälkeen nämä mallit vaikuttavat perin oudoilta itselleni sekä toisen alan tutkijana että ilmastomaallikkona. Kun vielä viralliset tilastot menneestä ilmastostakin tuntuvat elävän lähes ajatuksen nopeudella, olen sanalla sanoen hämmentynyt.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Australian ilmasto vaihtelee ennen näkemättömällä tavalla
Ilmastonmuutosteoria on nyt falsifioitu - vai onko?
Tiedonvälitystä vai mielipiteen muokkausta?

Ulkomaalaisperäisen rikoskierteen seurauksista Suomessa

Perussuomalaisten kansanedustaja James Hirvisaari erotettiin ryhmästään koska hän ei suostunut erottamaan avustajaansa sillä perusteella, että tämän mustan huumorin sävyttämä kirjoitus (jonne linkki löytyy täältä) tulkittiin Turun Sanomissa huumorintajuttomasti.

Omasta mielestäni Hirvisaaren toiminta tässä yhteydessä nostaa hänen arvostustaan. Hän ei sortunut samalla tavalla avustajansa uhraamiseen kuin vaikkapa Paavo Lipponen Arja Alhon kohdalla, vaikka se epäilemättä olisi hänen kohdallaan ollut helpoin ratkaisu. Ehkäpä tämä suoraselkäisyys vielä jonain päivänä palkitaan.

* * *

Ennen tämän kirjoittamista luin Erosen kirjoituksen vielä toistamiseen; tällä kertaa ääneen puolisolleni. Sen enempää itselleni kuin puolisolleni ei tuottanut vaikeuksia tunnistaa juttua huumoriksi vakavasta asiasta (joka ei ole hihamerkki, kuten julkisuudesta voisi luulla).

Kolme asiaa tässä kuitenkin jäi mietityttämään.

Ensinnäkin olen keskustellut useammankin akateemisesti koulutetun tuttavani kanssa Erosen kirjoituksesta. Itseni lisäksi kukaan ei ollut ennen keskusteluamme luonut mielipidettään lukemalla itse tekstiä, vaan kaikki olivat omaksuneet sekä sen sisällön että siitä tehdyt johtopäätökset suoraan valtamediasta. Tämä on internetin aikakaudella pelottavaa.

Toiseksi Ruohonen-Lernerin ja koko perussuomalaisten eduskuntaryhmän käytös oli käsittämätöntä. Jos minä olisin ollut eduskuntaryhmän puheenjohtaja tai puolueen puheenjohtaja, olisin tässä tilanteessa tuonut vahvasti esiin Erosen kirjoituksen sarkastisuuden ja kaikissa yhteyksissä kehottanut lukemaan sen itse Hirvisaaren blogista.

Siis asettunut Erosen ja Hirvisaaren tueksi. Näin siksi, että suomalaiset kuitenkin asettuvat aina Daavidin ja Goljatin taistelussa lopulta Daavidin kannalle. Niin olisi käynyt mitä suurimmalla todennäköisyydellä tässäkin. Samalla olisi jäänyt syntymättä se kuva, että median syytöksissä saattaisi sittenkin olla jotain perää.

Kolmanneksi. Koska media näyttää tarttuvan kiinni olemattomiinkin täkyihin perussuomalaisten mustamaalaamiseksi, kannattaisiko näiden jatkossa unohtaa kaikenlainen huumori tai sarkasmi viestinnässään. Se, mikä sopii vapaalle blogistille tai pakinoitsijalle, ei näytä sopivan suuren eduskuntapuolueen jäsenelle. Tämä ei kerro hyvää suomalaisesta sananvapaudesta, mutta ellet voi muuttaa pelisääntöjä, kannattaa pelata niiden mukaisesti.

* * *

Kun tämä blogikirjoitusasian on nyt saanut ratkaisunsa, toivoisin julkisuuden kääntävän huomionsa siihen ongelmaan, josta Eronenkin puhui. Siis millä keinoin ehkäisemme räjähdysmäisesti kasvavan ulkomaalaisperäisen rikoskierteen Suomesta?


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Köyliöläisen kunnanvaltuutetun möläys ja Jytky
James Hirvisaari hovioikeuden tuomiolla
Kristalliyö

Australian ilmasto vaihtelee ennen näkemättömällä tavalla

Kirjoitin noin kuukausi sitten Australian ilmastotilastoissa tapahtuneista muutoksista. Kirjoitukseeni tulleessa kommentissa muutokseen annettiin järjelliseltä vaikuttava syy, joten ajattelin että eipä tästä sitten sen enempää. Mutta en olisi voinut olla enempää väärässä...

Tänään olin nimittäin pudota tuoliltani, kun tulin katsahtaneeksi GISS:in uusia Alice Springsin tilastoja. Tällä kertaa ne nimittäin osoittivat Australian keskiosien ilmaston kylmentyneen rajusti erityisesti viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan. Vai mitä arvoisat lukijani ajattelevat tästä kuvakaappauksesta, jota voi verrata aiemman kirjoitukseni vastaaviin:

Seuraavaksi jään arvoisten lukijoideni kanssa odottamaan, milloin esimerkiksi YLE julkaisee ilmastotutkijoiden oikaisun aiempaan paljon julkisuutta saaneeseen uutiseen, jonka mukaan "ilmastonmuutos iskee rajusti Australiaan". Onhan selvää, että GISS:in on täytynyt tehdä näin rajusti muuttuneista tilastoistaan laajalle levitetty tiedote. Vai onko?

Jatkokertomusta odotellessa halukkaat voivat vaikkapa lukaista tämän ilmastonmuuttoksesta kertovan artikkelin. Siinä on lopussa mielenkiintoisia skenarioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutos ja ilmastotilastojen muokkaus Australiassa
Tiedonvälitystä vai mielipiteen muokkausta?
Senkö lauluja laulat, jonka leipää syöt?

Naiset suosimalla yhteiskunnan huipulle!

Yksi länsimaisen yhteiskunnan ongelmista on siinä, että vaikka naiset muodostavatkin nykyisin jopa yli puolet korkealle koulutetusta väestöstä, he eivät nouse samassa suhteessa johtaviin asemiin sen enempää työelämässä kuin muissakaan yhteiskunnallisissa tehtävissä.

Syitä tähän ongelmaan on haettu yhteiskunnan rakenteista, asenteellisista lasikatoista, naisilta odotetuista perhevelvoitteista ja niin edelleen. Itävallassa tehdyssä tutkimuksessa katsetta siirrettiin kuitenkin kohti naisia itseään - haluttiin tietää olisiko naisten työelämän huipulle pääsemisen esteenä yksinkertaisesti se, etteivät he ole yhtä kilpailuhenkisiä kuin miehet. Ja jos näin on, voisiko asiaan vaikuttaa suosimalla naisia erilaisissa kilpailutilanteissa.

Balaufoutasin ja Sutterin tutkimuksessa tutkittiin neljänlaisen naisia kilpailutilanteessa suosivan toimenpiteen vaikutusta heidän halukkuuteensa kilpailla. Nämä toimenpiteet olivat seuraavat: 1) naiskiintiö, jonka mukaan kilpailun kahdesta voittajasta ainakin toisen tulee olla nainen, 2) tasoituspisteet naisille, 3) kilpailun uusiminen (yhden kerran), mikäli ensimmäisessä kahden voittajan joukossa ei ole naista sekä kontrolliksi tilanne, jossa 4) naisten suosimiseksi ei tehty mitään toimenpidettä.

Kokeissa käytettiin "koekaniineina" 360 yliopisto-opiskelijaa, jotka jaettiin kuuden hengen ryhmiin, joissa kussakin oli puolet naisia ja puolet miehiä. Itse tutkimuksessa tehtiin viisi koetta, tai tasoa, joista neljässä ensimmäisessä mitattiin nopeutta laskutehtävissä ja viimeisessä asioiden koordinoimista.

Ensimmäisellä tasolla koehenkilöiden tuli tietyssä ajassa laskea mahdollisimman monen kaksinumeroisen luvun summa ja jokaisesta oikein lasketusta tehtävästä sai palkkioksi 50 senttiä. Tässä tehtävässä miehet olivat hiukan naisia parempia.

Toisella tasolla kaksi parasta sai 1,50 euroa ja muut eivät mitään. Tässä kilpailutilanteessa sekä naiset, että miehet ratkaisivat tehtäviä selvästi paremmin kuin tasolla yksi. Myös miehet säilyivät edelleen keskimäärin naisia parempina, kuten lopuissakin tehtävissä.

Kolmannella tasolla osallistujat saivat valita tekevätkö he tehtävän tason yksi mukaisena kappaleperusteisella palkkiojärjestelmällä, vai kakkostason kaltaisella kilpailusysteemillä. Jos valinta kohdistui jälkimmäiseen, verrattiin tulosta muiden ryhmän jäsenten suoriutumiseen tasolla kaksi.

Tällä tasolla sovellettiin myös edellä kuvattuja naisten suosimistoimenpiteitä. Niillä oli merkittävä vaikutus naisten kilpailuhalukkuuteen, sillä kontrollitilanteessa vain noin puolet naisista lähti kilpailemaan, kun taas kiintiöt nostivat naisten osallistumisinnon lähes miesten tasolle. Lisäpisteet olivat vielä kiintiöitäkin tehokkaampia, sillä ne nostivat naisten kilpailuhalukkuuden jopa miehiä suuremmaksi, etenkin silloin kun annettujen tasoituspisteiden määrä oli suuri. Naisten suosimiseksi tehtävä kokeen toistaminen sen sijaan ei lisännyt naisten innostusta kilpailemiseen.

Näyttää siis todella siltä, että erilaisin toimenpitein on mahdollista saada naiset kiinnostumaan kilpailemisesta ja sitä kautta etenemään kykyjensä mukaisesti myös työelämässä. Tämä on tietenkin erinomainen asia siltä kannalta, että yhteiskunnan resurssit tulisivat täysimittaisesti hyödynnetyiksi työelämässä.

Toisaalta naisten suosimisessa saattaa vaarana olla se, että vähemmän kyvykäs nainen tulee syrjäyttäneeksi itseään kyvykkäämmän miehen. Tämän riskin suuruus riippuu siitä, löytyykö pelkästään saadun edun takia kilpailemaan lähteneiden naisten joukosta miehiä parempia henkilöitä.

Asiaa tarkasteltiin ensin eri kilpailutilanteessa saatujen voittajien suoriutumista vertailemalla. Niiden välillä ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja, joskin muutamissa tapauksissa voitiin todeta naisen syrjäyttäneen itseänsä paremmin menestyneen miehen kiintiön tai lisäpisteiden avulla.

Kokeen neljäs taso tehtiin sen selvittämiseksi, korreloiko naisten kyvykkyys heidän kilpailuhalukkuutensa kanssa. Tässä testissä kaikki joutuivat edellä kuvattuun kilpailutilanteeseen, jota modifioitiin samoilla naisia suosivilla toimenpiteillä. Tulosten perusteella sekä parhaat että huonoimmat naiset innostuivat kilpailuun suosimisen perusteella, sen sijaan suorituskyvyltään keskinkertaisten naisten kilpailuintoon suosimisella ei ollut vaikutusta.

Tämän havainnon perusteella näyttäisi siltä, että vaikka jotkut kyvykkäät miehet ehkä hävisivätkin itseään kyvyttömämmille naisille, saatiin suosimisen avulla vastaavasti (ehkä vielä enemmän) kilpailuun mukaan näitä miehiä kyvykkäämpiä naisia. Naisten suosimisella ei myöskään ollut vaikutusta parhaiden miesten halukkuuteen kilpailla.

Yhteiskunnan tasolle ekstrapoloituna tämä siis tarkoittaa sitä, että suosimalla saadaan yhteiskunnan parhaat voimat mukaan kilpailuun menestyksestä, mikä tietenkin johtaa mahdollisimman tehokkaaseen kyvykkyyden hyödyntämiseen työelämässä. Ja sitä kautta koko yhteiskunnan menestykseen.

Kokeet eivät loppuneet tähän, vaan kunkin kilpailijan oma suoritus saatettiin hänelle tiedoksi, mutta ei muiden menestymistä. Näillä tiedoilla lähdettiin viidenteen tehtävään, jonka tarkoituksena oli selvittää aiheuttivatko naisten suosimistoimenpiteet negatiivisia jälkiseuraamuksia.

Kyseessä oli yksinkertainen koordinaatiotehtävä, jossa osallistujat saattoivat vaikuttaa omaan ja parinsa  saaman palkkion suuruuteen - siis halutessaan tavallaan rangaista pariansa. Tehtävää ennen jokaiselle kerrottiin onko hänen parinsa ollut voittaja vai häviäjä sekä tämän sukupuoli. Näillä tiedoilla, tai sillä oliko edeltävässä tehtävässä käytetty naisten suosimista, ei ollut merkitystä tehtävän suorituksen kannalta. Toisin sanoen kiintiöiden käyttäminen aiemmissa tehtävissä ei johtanut yhteistyön kangerteluun jälkikäteen.

Kokonaisuutena tämän tutkimuksen perusteella näyttäisi niin yrityksen kuin yhteiskunnankin tasolla edulliselta suosia naisia työ- ja muun yhteiskunnallisen elämän erilaisissa kilpailutilanteissa. Valitettavasti tutkimustilanne oli oikeasta työelämästä niin merkittävästi poikkeava, etteivät edes tutkijat itse tehneet tätä johtopäätöstä, vaan totesivat jatkotutkimusten tarpeellisuuden.

Tästä huolimatta pidin tutkimusta niin mielenkiintoisena, että päätin jakaa sen lukijoideni kanssa. Samalla haluan kannustaa kaikkia naisia lähtemään mukaan kaikenlaisiin yhteiskunnassa ja työelämässä kohtaamiinsa haasteisiin - oli taustalla sitten naisten suosimiseen tähtääviä toimenpiteitä tai ei. Koko Suomen menestys kun joka tapauksessa riippuu siitä, kuinka hyvin väestömme potentiaali saadaan käytetyksi koko yhteiskuntamme hyödyksi!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapsille parempi tulevaisuus!
Juhlaraha tasa-arvolle ja suvaitsevaisuudelle
Onko tosiasioiden tunnustaminen viisautta?
Miksi nainen pettää miestään?

Vantaa, kaavoitus ja maan ansiottoman arvonnousun uusjako

Vantaan uusi apulaiskaupunginjohtaja Juha-Veikko Nikulainen on Helsingin Sanomien mukaan ilmoittanut harkitsevansa Vantaalla yksityisten maiden lunastamista ennen niiden kaavoittamista. Näin kaupungin ei tarvitsisi maksaa maanomistajalle kaavoituksesta aina seuraavaa arvonnousua, vaan tonttimaa voitaisiin myydä edullisemmin rakennusliikkeille ja siten alentaa uusien asuntojen hintoja.

Nikulaisen aloite kuulostaa hyvältä, mutta vantaalaisten kannattaa olla tarkkana, että aikomuksen takana todella on vilpitön halu alentaa pääkaupunkiseudun kohtuuttoman kalliita asunmiskustannuksia, eikä rahansiirto hyvä veli -järjestelmässä?

* * *

Nikulaisen ajattelun taustana lienee se, että kaavoituksesta johtuva rakennusmaan hinnan nousu ei millään muotoa ole maanomistajan ansio, joten maanomistajan näin saama taloudellinen voittokaan ei ainakaan periaatteessa ole oikein. Toisaalta, silloin kun kyse on esimerkiksi pitkään suvun hallitseman maatilan pakkolunastuksesta yhteisen edun nimissä, olisi mielestäni kohtuullista, että korvaussumma ylittäisi selvästi raa´an metsä-, jouto- tai maatalousmaan arvon, koska siinä yhteydessä myydään myös mittaamaton määrä tunnearvoa.

Useimmiten kaupunkien maanomistuksessa ei kuitenkaan ole kyse perintömaista, vaan maa-alueet ovat voineet päätyä omistajan hallintaan mitä erilaisimmista syistä - mukaan lukien tulossa olevan kaavoituksen mahdollistama keinottelu. Nikulaisen harkitsemalla tavalla toimien tällainen moraalisesti arveluttava, vaikka ei ehkä laiton, liiketoiminta kävisi mahdottomaksi, eikä enää nostaisi tonttimaita kaupungilta lunastavien rakennusliikkeiden kustannuksia.

Ei kuitenkaan niin hyvää, ettei myös riskejä. On nimittäin selvää, että Nikulaisen ehdotukseen liittyy myös väärinkäytön mahdollisuus. Tarkoitan sitä, että mikäli halvemmat tonttihinnat eivät siirrykään uusien asuntojen hintoihin, tonttien ansioton arvonnousu siirtyy joko kokonaan tai osittain suoraan rakennusliikkeen voitoksi. Toisin sanoen kaavoitettujen tonttien ansioton arvonnosusu saattaa siirtyä vanhoilta maanomistajilta rakennusliikkeille.

Nostin tämän riskin esille tässä, sillä Nikulaisen koko työura on tehty asunnonrakennutusbisneksessä, joten hänellä täytyy olla vahvat kytkökset siellä toimiviin yrityksiin. Ja Suomen tunnetusti hyvistä veljeksistä koostuva eliittihän on aina osannut keskinäisen edunjaon, kuten viime päivien surullisista ministeritason asuntokaupoista viimeksi huomasimme.

En tässä tietenkään väitä, että Nikulainen olisi ilmiselvä roisto ja ehdottomasti harkitsemassa esittämäni kaltaista varainsiirtoa vanhoilta maanomistajilta rakennusliikkeille. Koko kuvio on kuitenkin sellainen, että esittämäni riski on olemassa. Lisäksi sen todennäköisyyttä lisää se, ettei uusien kaupunki-asuntojen hinnoittelu mitä ilmeisimmin ole enää vuosikymmeniin perustunut rakennuskustannuksiin vaan puhtaasti markkinahintoihin.

Edelle kirjoittamani perusteella kehotan Vantaan kunnallispoliitikkoja, vantaalaista lehdistöä ja yksityisiä vantaalaisia veronmaksajia pitämään silmänsä auki ja valvomaan, että - mikäli Nikulaisen ajama uudistus menee läpi - alentuneet tonttimaakustannukset siirtyvät uusien asuntojen hintoihin myös todellisuudessa. Mikäli näin käy, tekee Nikulainen palveluksen kaikille tavallisille vantaalaisille. Mikäli taas ei.......niin, jääköön se vantaalaisten omaksi asiaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuntavaaleja odotellessa
Kultainen kädenpuristus
Jaakko Ilkka, Mika Vehviläinen ja Finnairin johdon bonukset

Suora demokratia - suorat kansanäänestykset

Muutos 2011 puolueen tärkein tavoite on saada Suomeen sitovat kansalaisaloitteesta tehtävät kansanäänestykset. Toisin sanoen sveitsiläistyyppisen suoran demokratian, jossa kansa voi päättää asioista joko suoraan tai välillisesti eduskunnan kautta.

Käytännössä suurimman osan päätöksistä tekisi Sveitsin tapaan edelleenkin eduskunta, mutta silloin kun se jossain asiassa toimisi selvästi kansan enemmistön tahtoa vastaan olisi kansalla mahdollisuus korjata asia oman aktiivisuutensa kautta. Kansanäänestys olisi järjestettävä mikäli 50 000 kansalaista sitä allekirjoituksellaan vaatisi - ja näin aikaansaadun äänestyksen tulos olisi maan hallitsijoita sitova.

Uskon tämän aloitteen olevan jokaiselle äänestäjälle mieleen, sillä se tarjoaa keinon korjata yhteiskunnasta sellaisia epäkohtia, joita poliittinen järjestelmämme ei syystä tai toisesta suostu korjaamaan. Aloitteet voivat liittyä mihin tahansa, esimerkiksi kellojen kahdesti vuodessa tapahtuvaan siirtelyyn, ruotsinkielen opiskelun pakollisuuteen koulussa, talous- ja seksuaalirikollisuuden rangaistusasteikoihin, verotukseen, asevoimien käyttämiseen kriisinhallinnassa tai vaikkapa uraanikaivosten perustamisen edellytyksiin.

Tämän tekstin kirjoitin, koska nyt on ilmaantunut mahdollisuus toimia suoran demokratian puolesta. Riittää että allekirjoittaa Oula Lintulan ja Kyuu Eturautin tekemän kansalaisaloitteen kannatusilmoituksen (aloitteen tarkat sanamuodot, lomake, ohjeet ja keskustelua löytyy täältä). Omalta osaltani täytin ja allekirjoitin kannatusilmoituksen tänään. Suosittelen samaa myös lukijalleni, sillä mikäli kannattajia löytyy riittävästi, joutuu eduskunta ottamaan aloitteen vakavasti käsiteltäväkseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kesäajasta normaaliaikaan - henkilökohtaiset seuraukset
Kansa on puhunut, pulinat pois
Tehdään oikein!

Kuntavaaleja odotellessa

YLE julkaisi jälleen uudet eduskuntavaaleja simuloivat galluplukemansa. Vertailun tuloksia voi tarkastella kolmesta eri kulmasta: suhteessa viime eduskuntavalleihin ja helmikuun gallup-lukemiin sekä ehkä kaikista mielenkiintoisimpana kysymyksenä suhteessa viime kunnallisvaaleihin. Näistä viimeistähän tämä kysely ei oikeastaan vastaa lainkaan, mutta käytännössä tulokset kuitenkin ovat niihinkin nähden suuntaa-antavat.

Vertailussa eduskuntavaaleihin YLE:n uutisoimat kannatuksen muutokset ovat seuraavat:

Nähdään että Jytky-vaalien jälkeisenä aikana parhaiten ovat menestyneet vihreät, kokoomus ja keskusta. Kannatustaan vajaan vuoden kuluessa ovat puolestaan menettäneet demarit, perussuomalaiset, kristilliset ja RKP.

Vihreiden osalta nousun taustalla on epäilemättä Pekka Haaviston luoma noste presidentinvaaleissa. Samalla tavalla keskusta saa kiittää Paavo Väyrystä ja kokoomus Sauli Niinistöä kannatuksensa noususta. Perussuomalaisten Jytky-kannatus taas näyttäisi olevan laskussa; syynä siihen ovat todennäköisesti kansanedustaja Hakkaraisen ja eräiden muiden perussuomalaisten törttöilyt ja niiden näyttävä uutisointi mediassa. 

Presidentinvaalien merkitystä voidaan tarkastella helmi- ja maaliskuun aikana tapahtuneiden muutosten kautta. Tästä tarkastelusa syntyy seuraava kuva.

  

Se vahvistaa Haaviston ja Väyrysen presidentinvaalikampanjoiden merkityksen, sillä niin keskustan kuin vihreidenkin kannatus on vaalien jälkeen kääntynyt laskuun. Sen sijaan kokoomuksen kannatus on edelleen nousussa, joten joko uuden presidentin positiivinen julkisuus on pidentänyt vaalien vaikutusta hänen kohdallaan tai sitten puolue on onnistunut vakuuttamaan äänestäjäkuntansa myös jollain muulla keinolla. Lisäksi tämä tarkastelu vahvistaa perussuomalaisten kannatuksen jatkuvan laskun, mutta osoittaa SDP:n selvinneen hyvin Paavo Lipposen katastrofaalisesta presidentinvaalikampanjasta. 

Tulkitsen SDP:n ja perussuomalaisten keskinäisten kannatuslukujen muutoksia myös siten, että kansan usko perussuomalaisten mahdollisuuksiin korjata tulonjaon ja työelämän räikeimpiä epäkohtia on hiipumassa.  Tähän viittaa se, ettei puolue ole onnistunut nousemaan vakavasti otettavaksi haastajaksi myöskään AY-liikkeessä. Tämä liittynee puolueen voimattomuuteen oppositiossa. Tässä on hyvä huomata kuitenkin se, ettei Soinille jäänyt eduskuntavaalien jälkeen muutakaan mahdollisuutta.

Kuten jo alussa mainitsin, on näitä gallup-kannatuksia erityisen mielenkiintoista verrata myös edellisten kunnallisvaalien tulokseen. Vaalithan ovat tulossa syksyllä.

Nähdään, että perussuomalaiten kannatus on kaikesta laskusta huolimatta edelleen poikkeuksellisen korkealla tasolla. Myös vihreille näyttäisi tulevan hiukan lisävoimaa kaupunkien ja kuntien valtuustoihin. Sen sijaan kaikille muille olisi tämän mukaan tulossa tappioita.

Kuntavaalien osalta lopulliseen tulokseen vaikuttavat monet tekijät, joten suuretkin muutokset vat mahdollisia. Jopa odotettavia.

Kuntapolitiikan kannalta ehkä oleellisinta on se, miten kuntauudistus etenee kesän aikana? Kansalaisten mahdollinen tyytymättömyys sataa perussuomalaisten ja etenkin keskustan laariin; mutta en pitäisi mahdottomana, että toisaalta kokoomuksen potentiaalinen kannattajakunta pitäisi kuntaliitoksia toivottavina ja nostaisi puolueen kannatusta jopa siinä tapauksessa että suurempi osa kansalaisista olisi tyytymättömiä. Vasemmistopuolueille en näe tässä pelissä juuri muuta kuin mustan pekan mahdollisuuden, kävi uudistuksessa sitten niin tai näin.

Keskustan vanha jalasmökki-isäntä, eli Paavo Väyrynen voi vaikuttaa merkittävästi puolueensa kannatukseen. Mikäli hänet valitaan puolueensa puheenjohtajaksi, valuu perussuomalaisten leiristä paljon ääniä takaisin keskustalle. Toisaalta kaupunkilaissiiven ääniä siirtynee samassa tilanteessa kokoomukselle.

Mikäli työelämästä ja taloudesta paljastuu lisää hyväosaisten öykkäröintiä tai teollisuuslaitosten siirtoja halvan työvoiman maihin, vahvistuvat vasemmistoliiton, SDP:n ja perussuomalaisten mahdollisuudet kannatuksensa nostamiseen. Perussuomalaisten osalta aivan keskeistä on kuitenkin se, minkälaisia ehdokkaita he saavat listoilleen. Monet nimittäin varmasti pelkäävät eräiden epäonnistuneiden kolmostason perussuomalaispoliitikkojen aiheuttamien mediakohujen jälkeen äänestää täysin tuntemattomia perussuomalais-ehdokkaita.

Yksi merkittävä tekijä syksyn politiikkaan on EU-tason ja myös Suomen talouden kehitys kesän aikana. Mikäli nyt tehdyt ratkaisut EU:n talouden vakauttamiseksi eivät ole toimivia edes lyhyellä aikavälillä, vaan kriisi palaa ennen vaaleja akuutiksi, ruokkivat sen seuraukset vahvasti perussuomalaisten kannatusta. Tappioita kärsinevät siinä tilanteessa lähinnä SDP ja vasemmistoliitto. Toisaalta, mikäli Suomen ja Euroopan talous kehittyy suotuisasti kerää uutta kannatusta etenkin kokoomus, mutta ehkä muutkin hallituspuolueet.

Unohtaa ei sovi myöskään romanikerjäläisten paluuta Suomeen. Vaikka kyse ei olekaan kovin isoista taloudellisista arvoista, lisää heidän näkyvyytensä kaupunkikuvassa joka tapauksessa maahanmuuttopolitiikkakriittisten perussuomalaisten kannatusta. Ja mikäli romanit syyllistyvät aiempien vuosien lailla rikoksiin, saattavat he aiheuttaa Soinin joukoille jopa äänivyöryn isoissa kaupungeissa. Tässä suhteessa Alexander Stubbin pyrkimys romanikeskustelun kieltämiseksi eduskunnassa voi palata teemaksi vielä monessa tilanteessa.

Ja tokihan vaaleihin voivat vaikuttaa monet muutkin tekijät; monet sellaisetkin joita ei tässä yhteydessä voi vielä edes aavistaa. Niitä odotellessa voimme kuitenkin seurata kuukausittain etenevien gallupkannatusten kehitystä ja ryhtyä hiljalleen arvailemaan vaalien lopputulosta. Mikäs sen mielenkiintoisempaa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Köyliöläisen kunnanvaltuutetun möläys ja Jytky
Äänestäjä on kuningas
Pelin politiikkaa