Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset tasa-arvoisempia kuin toiset?
Kolme kantasuomalaista miestä raiskasi
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Maahanmuuttokysymys on Suomessa muuttunut normaaliksi poliittiseksi prosessiksi silloin kun Petteri Orpon (kok) hallitusohjelmasta sovittiin. Tai ainakin viimeistään sen myötä kun noita päätöksiä on viety lainsäädäntöön.
Espanjassa valtaa pitää sen sijaan sosialistihallitus, joka ei lotkauta korvaansakaan maahanmuuton ongelmille, vaan suunnittelee myöntävänsä oleskelu- ja työluvat suurelle määrälle laittomasti maahan tulleita siirtolaisia. Toisin sanoen Pedro Sanchezin johtama hallitus on päättänyt olla näkemättä virtahepoa olohuoneessaan.
Ongelmien hoitamatta jättäminen on luonnollisesti johtanut vastareaktioon. Siitä nähtiin vakava merkki Torre-Pachecon kunnassa, missä 68-vuotias mies joutui kolmen pohjoisafrikkalaisen miehen hyökkäyksen kohteeksi.
Tämä sai päreensä polttaneet espanjalaiset ryhtymään suoraan laittomaan toimintaan, eli käymään avoimesti maahanmuuttajiin käsiksi. Kukaan ei tiettävästi ole kuollut näissä välikohtauksissa, mutta viisi henkilöä on loukkaantunut.
Nähtäväksi jää, mitä rauhattomuuksista lopulta seuraa, sillä omankädenoikeuteen tarttuneita - äärioikeistolaiseksi kuvattuja - ihmisiä aiotaan pidättää ja saattaa oikeuteen. Tämä kaikki tapahtuu kunnassa, jonka asukkaista peräti kolmannes on maahanmuuttajataustaisia.
* * *
Edelle kirjoittamastani kannattaisi kaikkialla Euroopassa tehdä johtopäätökset. Erityisesti kannattaisi verrata Espanjan ja Suomen maahanmuuttopolitiikkaa toisiinsa. Ja katsoa mihin ne ovat johtaneet - ja tulevat johtamaan tulevina vuosina.
Omalta osaltani uskon paasikiviläisittäin, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Mutta millä ihmeellä tämä yksinkertainen asia tulisi ymmärretyksi myös Sanchezin hallituksessa? Tai suomalaisessa vihervasemmistossa?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttopolitiikalla on hintansa, Teemu Keskisarja!
Historiallista tuontitavaraa
Kansainvälisiä trendejä
Suomessa on viime päivinä nähty kaksi seksuaalivähemmistöjen performanssia. Niistä molempien tarkoitus oli hankkia osallistujilleen ympäröivän yhteiskunnan huomiota.
Tarkoitaan ensimmäisellä performanssilla sitä, kun kaksi lestadiolaisuudesta eronnutta lesboa halusi ja sai julkisuutta liimailemalla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä esille tuovia tarroja Suviseuroissa. Palstatilaa tuli jo etukäteen ja vielä enemmän sen jälkeen, kun - toisen lesbon mukaan - "teltan ympärille tultiin huutamaan kuorossa minuutin ajaksi, että homot hirteen. Kaikki on koettu kävyistä, kepeistä ja laudoista aina kananmuniin ja jäätelöön."
Omalta osaltani totean tapauksesta, että näiden lesbojen toiminta oli yksiselitteisesti väärin ja huonoa käytöstä. Mutta niin oli myös suviseuralaisten lainvastainen reaktio siihen. Toivon mukaan molemmat osaavat näin jälkikäteen hävetä noloa toimintaansa.
* * *
Toinen suuri kansanjuhla oli seksuaalivähemmistöjen suurperformanssi eli Pride-paraati. Siellä ei tiettävästi nähty erityisiä häiriöitä, mutta omalta osaltani kummastelin vaatimusta siitä, että presidentin olisi pitänyt erikseen perustella osallistumattomuuttaan kyseiseen tapahtumaan. Ei tarvitse - ei edes siksi, että hän oli lupautunut tilaisuuden suojelijaksi.
Ehkä oudoin asia Pridessa olivat kuitenkiin palestiinalaisliput. Näin siksi, ettei Palestiinan arabeilla liene sen positiivisempi suhde seksuaalivähemmistöihin kuin muillakaan muslimeilla - toisin kuin Palestiinan juutalaisilla.
Lisäksi täytyi ihmetellä, etteivät seksuaalivähemmistöt näytä osaavan roskisten käyttöä. Se näkyi siinä, että he jättivät käytössään olleen Kaivopuiston ruokottomaan tilaan poistuttuaan paikalta.
Toki heidän edustajansa lupasivat, että asiaan palataan seuraavana päivänä. Hyvä näin, mutta siitä huolimatta on syytä ihmetellä, etteivät juhlijat itse vieneet roskiaan asianmukaiseen paikkaan.
Toki taitaa olla niin, etteivät tätä asiaa osaa monet muutkaan suomalaiset. Onhan Kaivopuisto samanlaisessa kunnossa vuosittain myös Vapun jälkeen. Mutta silloin roskaajat ovatkin pääosin nuorisoa, kun taas Pridessa juhlivat lähinnä aikuiset, joille siisteyden voisi kuvitella olevan itsestäänselvyys. Ei näköjään ole.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa
Helsinki Pride ja suvaitsevaisuus
Helsinki painostaa henkilöstöään pride-karnevaaliin
Ilta-sanomat kertoi, että murrosikäinen poika oli kiusannut entistä kaveriaan nimittelemällä tätä alatyylisesti. Asiaa oli yritetty sovitella koulussa, mutta ilman tulosta.
Lopulta kiusattu oli ottanut oikeuden omiin käsiinsä, uhkaillut kiusaajaa ja jopa kuljettanut mukanansa puukkoa. Lisäksi hän oli ottanut asian uudelleen puheeksi opettajien kanssa.
Näin tehdessään hän oli kuullut oven takaa kiusaajansa puhuvan hänestä naureskellen. Sen seurauksena hänen itsehillintänsä petti ja hän syöksyi pahoinpitelemään kiusaajaansa ehtien lyödä kolmella nyrkiniskua ennen kuin opettajat keskeyttivät tilanteen.
Tapauksesta seurasi kiusatulle poliisikuulusteluita, 50 päiväsakon suuruinen rangaistus sekä joutuminen lastensuojelulaitokseen. Tästä kaikesta huolimatta kiusaaja jatkoi hänen kiusaamistaan edelleen.
* * *
Mikäli tapaus on edennyt kuten olen ymmärtänyt - eli kirjoittanut edelle - Ilta-Sanomien jutun pohjalta, olisi tästä tapauksesta ollut syytä seurata vakava itsetutkikelun paikka suomalaiselle koululaitokselle. Tosiasiahan on, että koulu, sen opettajat ja rehtori ovat puheena olevassa tapauksessa epäonnistuneet täydellisesti tehtävässään huolehtia koulujen turvallisuudesta kaikille oppilaille.
Tässä yhteydessä opettajat ja koululaitos eivät voi edes vedota tietämättömyyteen, koska asia oli ollut esillä jo kauan ennen tilanteen eskaloitumista fyysiseksi väkivallaksi. Ja siksi oikeuden antamaan tuomioon johtaneet tapahtumat olisi pitänyt kyetä estämään.
En tässä tietenkään pyri puolustelemaan kiusatun pojan kiusaajaansa kohdistamaa väkivaltaa, mutta näen kylläkin kiusaajan rikoksen paljon suuremmaksi kuin nyt rangaistun henkilön. Suurimman konnan viitan asetan kuitenkin koululaitoksen aikuisille ihmisille, jotka - tästäkin jutusta päätellen - eivät vieläkään ota koulukiusaamista tosissaan, vaikka asiasta on puhuttu jo ainakin puoli vuosisataa.
* * *
En myöskään jaksa oikein puolustella suomalaista oikeuslaitosta - tai niitä lakeja, joita se tulkitsee. Olaus Petrin mukaan "se mikä ei ole oikeus eikä kohtuus, ei saata olla lakikaan". Nyt käsillä olevassa tapauksessa on kuitenkin täysin kohtuutonta se, että pitkäaikaista kiusaamista harjoittanut nuori pääsi jutusta kuin koira veräjästä ja hänen uhrinsa sai rangaistuksen.
Ja kuitenkin - oikeuden ja kohtuuden mukaan - juuri kiusaajan olisi pitänyt joutua vähintäänkin korvausvelvolliseksi kiusatun elämän tekemisestä helvetiksi.
Lisäksi koulun olisi pitänyt huolehtia kiusaajan viemisestä mielenterveydellisiin tutkimuksiin, joissa olisi selvitetty syyt hänen kyvyttömyyteensä toimia sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ihmisten parissa. Näin saatua diagnoosia olisi lisäksi pitänyt seurata psykiatrinen hoito, jotta kiusaaja kykenisi jatkossa toimimaan rakentavana yhteiskunnan jäsenenä. Eikä näitä toimenpiteitä pitäisi katsoa rangaistuksena vaan nimenomaisesti kiusaajaa auttavina asioina.
Olisi myös ollut vähintäänkin oikein ja kohtuullista, että niiden opettajien toiminta, joille kiusattu oli kertonut kiusaamisesta, olisi tutkittu perusteellisesti. Ja mikäli siinä olisi ollut huomautettavaa, olisi siitä tullut heille - ja asiasta viime kädessä vastuussa olevalle rehtorille - jonkinlainen seuraus sekä tarvittaessa lisäkoulutusta, jonka tavoitteena olisi parantaa heidän valmiuttaan käsitellä vaikeita asioita.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia
Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista
Koulut alkoivat - ja samalla myös kiusaaminen
Kaksi nuorten tekemää tyttöihin kohdistunutta puukotusta on järkyttänyt suomalaisia. Eikä ihmisten shokkia ole suinkaan vähentänyt toisen - käsittääkseni kantasuomalaisen - pojan internetiin jättämä järjetön manifesti. Jälkimmäisestä, vain kaksitoistavuotiaan pojan - motiiveista ei ole juurikaan julkaistu tietoja, mutta myös hän valitsi uhreikseen tyttöjä.
Vanhemman pojan osalta on puhuttu jonkin verran niin sanotusta incel-kulttuurista ja naisvihamieliyydestä. En kiistä, etteikö näin voisi olla, mutta siinä(kin) tapauksessa on kysyttävä, mikä yhteiskunnassamme on vikana, että nuoret ihmiset - jopa lapset - pilaavat elämänsä tällaisilla teoilla.
* * *
Helsingin sanomien jutun mukaan "nuorilla on aiempaa enemmän jyrkän oikeistolaisia mielipiteitä. Osa ihailee äärioikeistoa. Tasa-arvoon suhtaudutaan halveksuvasti. N-sana on tehnyt paluun, ja sateenkaaritunnukset piilotettu."
Sekä edelleen, että "työttömät ovat laiskoja, köyhyys ihmisen oma vika ja opettaja 'vihervassari'" ja lisäksi osa oppilaista kyseenalaistaa ihmisoikeuksien, syrjimättömyyden ja tasa-arvon kaltaiset peruslähtökohdat".
Osa opettajista epäilee, että nämä näkemykset ovat syntyyneet vastareaktiona yhteiskunnan - ja jopa joidenkin koulujen - omaksumasta vihervasemmistolaisesta agendasta. Eli toisin sanoen yhteiskunnan polarisoitumisesta, joka näkyy myös koulujen tasolla.
* * *
Omalta osaltani epäilen, että koulupuukotuksissa ja -ampumisissa ei ole kyse aivan näin yksinkertaisesta - hyvät vastaan pahat - asetelmasta. Sen sijaan luulen suomalaisen yhteiskunnan muuttuneen sellaiseksi, ettei pojille luontaista käytöstä ja ajattelua sallita tai ainakin sitä paheksutaan.
Samalla heitä haastetaan maahanmuuttopolitiikan seurauksena maahan viime vuosikymmeninä saapuneiden - selvästi perinteisiä suomalaisia arvoja - maskuliinisempien ja konservatiivisempien kulttuureiden arvoilla kasvatettujen nuorten taholta.
Siksi ei olisi ihme, mikäli kaiken tämän seurauksena poikien olisi vaikea löytää omaa rooliaan vihervasemmistolaisille ja feminiinisille lähtökohdille rakennetussa yhteiskunnassamme. Tai että se madaltaisi kynnystä sille, että jotkut heistä ryhtyvät tekemään järjettömiä tekoja saadakseen huomiota - tai ainakin säpinää elämäänsä, kuten vanhemman puukottajan manifestissa annettiin ymmärtää.
* * *
En toki väitä, että olisin tutkinut asiaa - saati, että olisin edes omasta mielestäni varmasti oikeassa. Sen sijaan minusta näyttää vahvasti siltä, etteivät muutkaan asiasta näkemäni kommentit perustu sen enempää tutkittuun tietoon, vaan esittäjiensä omaan maailmankuvaan tai pahimmillaan jopa "virallisesti" hyväksyttyihin poliittisluontoisiin kliseisiin.
Tästä syystä näen erittäin tärkeäksi, että yhteiskuntatieteilijät ottaisivat yhteiskuntamme viime vuosikymeninä tapahtuneen asenteiden ja arvojen muutoksen ja sen tosiasialliset seuraukset avoimesti tutkittavakseen.
Ennen kaikkea heidän tulisi sitä tehdessään jättää omat ennakkoasenteensa ja arvostuksensa syrjään ja keskittyvänsä niiden sijaan kehittämään tutkimusmenetelmiä ja -asetelmia, jotka valaisevat tässä puheena olevan ongelman perussyitä mahdollisimman ennakkoluulottomasti, arvovapaasti ja objektiivisesti. Siis samaan tapaan kuin esimerkiksi kovissa luonnontieteissä tehdään.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
Kasvisruuan pakkosyötöstä on pelkkää haittaa koululaisille
Eilen julkaistiin Helsingin sanomissa tieto, jonka mukaan espoolainen kaupunginvaltuutettu Jiri Keronen (ps) on saanut tuomion puolisonsa pahoinpitelystä. Myös tämä sai samanlaisen tuomion eli kyse on ollut jonkinlaisesta perhetappelusta.
Hätäkeskusnauhoitteen mukaan Kerosen puoliso oli kertonut miehensä alkaneen riehua, kaataneen kirjahyllyn ja kuristaneen tätä. Toisin sanoen hänen käytöksensä ei ollut ollut normaalin selväpäisen ihmisen toimintaa.
Asialla ei olisi sen suurempaa merkitystä, ellei Keronen olisi mukana politiikassa. Ja sen seurauksena hänen oikeudessa todettua huonoa käytöstään voitaisi hyödyntää hänen edustamaansa puoluetta vastaan.
Tosiasiat ovat tietenkin tosiasioita ja äänestäjillä on oikeus saada tietoja poliitikkojen lainvastaisesta käyttäytymisestä. Lisäksi Kerosen käytös vaikeuttaa - hänen uransa aikana esillä pitämäänsä - maahanmuuttajanaisiin liittyvän väkivallan vastaista työtä luoden sille epäuskottavaa viitekehystä.
Keronen toimi aikanaan myös Muutos 2011-puolueen puheenjohtajana sekä toimi Piraattipuolueessa, vaikka kuului jo niitä ennen Perussuomalaisiin. Toisin sanoen hän ei ole ollut puolueensa valtavirtaa, vaan pikemminkin oman tiensä kulkija tai opportunisti, joka on hakenut toiminnalleen vaikutuskanavaa monesta suunnasta.
Nyt käsillä olevassa tilanteessa jää nähtäväksi, miten nyt todettu väkivaltaisuus vaikuttaa hänen asemaansa Perussuomalaisissa. Ainakin toistaiseksi asialla ei näyttäisi olevan merkitystä, sillä Keronen on listattu ehdokkaaksi kevään kuntavaaleihin - tosin minun tiedossani ei ole, onko puolueessa oltu tietoisia hänen saamastaan tuomiosta.
Keronen itse ei näytä pitävän asiaa kovin oleellisena. Hän on nimittäin kommentoinut tuomiotaan - mielestäni vastuuttomasti - sanomalla, että "miten tuo mihinkään vaikuttaa? En ole kiinnostunut oikeuden tuomioista, niitä tulee nyt silloin tällöin."
* * *
Eilen Sanomatalon iltapäivälehti uutisoi myös kotkalaisesta pitkän linjan demarivaikuttajasta Riku Pirisestä, joka oli jäänyt Saksassa kiinni lapsipornografisen materiaalin hallussapidosta. Siitä hyvästä hänet oli tuomittu vuoden ehdolliseen vankeuteen sekä sakkoihin.
Pirisen puolueesta ei kuitenkaan kertonut Yle omassa toissapäiväisessä jutussaan. Eikä myöskään viikon takaisessa.
Ylen uutisen erona Kerosen tapaukseen on siis se, ettei jutussa mainittu Pirisen puoluetaustaa eli Suomen Sosialidemokraattista puoluetta. Se oli sikäli outoa, että ainakin rangaistuksen perusteella tämän rikosta pidettiin aivan oleellisesti vakavampana kuin perussuomalaisen opportunistin.
* * *
Näiden havaintojeni perusteella minusta tuntuu, että Yleisradion toimituksen linjana on kohdella suomalaisten poliitikkojen viiteryhmiä aivan eri tavoin. Eli sen tavoitteena näyttäisi olevan - ainakin - Perussuomalaisen puolueen mustamaalaaminen ja toisaalta demareiden kirjoissa olevien törttöilijöiden poliittisen viiteryhmän salaaminen.
Siksi toivon, että tämä kritiikkini saavuttaisi edellä puheena olleen Ylen toimituksen. Ja että se pitäis huolen siitä, ettei niiden toiminnan perusteella enää jatkossa synny tällaisia perusteltuja epäilyitä puolueellisesta journalismista.
Noin muuten Pirisen päätös jättää luottamustehtävänsä sen jälkeen, kun hänen rikoksensa paljastui, osoitti hänen ottaneen virheensä vakavasti (verrattuna Keroseen). Se on sinänsä hyvä asia, vaikka ei teekään tehtyä tekemättömäksi tai palauta sellaista luottamusta, että hän voisi palata yhteiskunnan asioiden hoitajaksi.
JK 8.50. Alkujaan kirjoitin myös Sanomien iltapäivälehden salanneen Pirisen puoluetaustan. Näin ei kuitenkaan ollut, kuten minulle huomautettiin, joten muutin tekstiä vastaamaan tosiasioita.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Velkaa, kustannuksia ja maahanmuuttoa
Ylellistä valitusta ja helsinkiläistä ymmärtämättömyyttä
HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan
Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan Riihimäen vankilassa oli tapahtunut kauhea syrjintätapaus. Siellä oli nimittäin poistettu vankien käytöstä sellaiset paistinpannut, joilla ei ollut koskaan paistettu sianlihaa.
Syrjinnäksi tämä tulkittiin siitä syystä, että toimenpide oli tehty ilman sen kummempaa syytä. Näin siitä huolimatta, ettei vankilalla ole velvollisuutta tarjota erillisiä ruoanvalmistusvälineitä eri uskontoa harjoittaville.
Oikeusasiamies kuitenkin arveli, että asiasta kannelleet vangit joutuivat paistinpannun poistamisen takia muita epäedullisempaan asemaan, koska heidän mahdollisuuttaan valmistaa ruokaa rajoitettiin. Ja siksi hän usutti rikosseuraamuslaitosta selvittelemään asiaa esimerkiksi islamin opinkappaleita tuntevan uskontokunnan edustajan kanssa.
Voin vain kuvitella, kuinka tyytyväisiä - elleivät suorastaan riehakkaita - valituksen tehneet muslimivangit ovat olleet tämän ratkaisun kuultuaan. Ja näen jo sieluni silmillä, kuinka he nyt pohdiskelevat, mistä muista vakavista epäkohdista valittamalla he voisivat saada oikeusasiamieheltä uusia mukavanoloisia lausuntoja.
* * *
Ruotsissa vitsit ovat kuitenkin juuri nyt vähissä, sillä maan pääministeri on kertonut, että siellä meneillään oleva väkivaltarikollisuuden aalto on yhteydessä maahanmuuttoon. Niinpä hänen hallituksensa valmistelee nopeutetussa tahdissa lainsäädäntöä, joka sallii pakkokeinot, jotka kohdistuvat alle 15-vuotiaisiin lapsiin.
Tarkoitus on laillistaa muun muassa salakuuntelu, jotta lähinnä muslimilasten tehtäväksi suunnitelluista rikoksista saataisiin vihiä jo etukäteen. Viitaten edelle kirjoittamaani vankilauudistukseen jäin kuitenkin miettimään, että mitähän Suomen eduskunnan oikeusasiamies mahtaisi arvella, jos Suomessakin suunniteltaisiin - käytännössä pelkästään - muslimilapsiin kohdistettua salakuuntelua?
Eli pitäisikö hän sitä tosiasiallisena uskonnollisena syrjintänä ja kehottaisi hallitusta keskustelemaan asiasta opinkappaleita tuntevan uskontokunnan edustajan kanssa? Ja mitä mahtaisikaan tähän sanoa lapsiasianvaltuutettu, joka taannoin kehui imaami Abbas Bahmanpourin näkemyksiä nuorisorikollisuudesta.
Imaamin mukaan nuorisoasioissa olisi nimittäin syytä panostaa keskusteluun. Ja kertoi, että hänen johtamallaan uskonnollisella yhteisöllä olisi mahdollisuus tarjota ympäristö ja mahdollisuus tällaiseen vuoropuheluun.
Tämän luettuani jäin pohtimaan, että voisiko tosiaan olla niin, etteivät ruotsalaiset ole huomanneet tätä mahdollisuutta, ja haluavat siksi ryhtyä dialogin sijaan arveluttavalta kuulostavaan lasten salakuunteluun?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hölmöläisten kotimaa
Suomi rikkoo avoimesti oikeusvaltioperiaatetta
Sisäministeri Mari Rantanen aikoo katkaista Ruotsin tien
Kuten arvoisa lukijani hyvin tietää, on poliittinen väkivalta tavallista epädemokraattisissa valtioissa. Historiallisia "klassikkoja" tässä suhteessa ovat satojen tuhansien tai jopa miljoonaluokan uhreihin yltäneet Hitlerin Saksa, Leninin ja Stalinin Neuvostoliitto, Pol Potin Kamputsea, Idi Aminin Uganda ja Maon Kiina.
Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä historiasta, vaan tänäkin päivänä ihmisiä putoilee ikkunoista Putinin Venäjällä. Ja Al-Assadin Syyriassa ainakin 105 000 ihmistä katosi jäljettömiin. Suomen viimeinen poliittinen murha tapahtui vuonna 1922, jolloin Edistyspuolueen ministeri Heikki Ritavuori ammuttiin.
Nämä tapaukset tulivat mieleeni eilisen päivän ykkösuutisen yhteydessä. Siis sen, kun kansanedustaja Krista Kiuru (sd) joutui toissapäivänä kohtaaman väkivaltaa.
Siinä näyttäisi kuitenkin syyllisenä olleen satunnainen hörhö. Eikä kyseessä siis olisi ainakaan ensisijaisesti poliittisesti motivoitunut hyökkäys - kuten ehdin itsekin pitää mahdollisena heti asiasta luettuani.
Ennen syyllisen kiinni ottamista tapaus ehti kuitenkin saada paljon palstatilaa suomalaismedioissa. Yksi asiallisimmista jutuista julkaistiin Ylen nettisivuilla, jonne oli koottu kansanedustajien kohtaamia väkivaltatapauksia viime vuosilta.
Siinä kokoelmassa pisti silmään erityisesti se, että jutussa mainituista uhreista Zyskowicz (kok), Soini (ps), Tynkkynen (ps), Sipilä (kepu) ja Stubb (kok) joutuivat vihreästi tai vasemmistolaisesti ajattelevien ihmisten väkivallan kohteiksi. Vasemmistolaisia oli vain Suldaan Said Ahmed (vas), joka oli kertonut - ilman muita todisteita - joutuneensa hyökkäyksen uhriksi.
Toisin sanoen tämän vuosituhannen suomalainen poliittinen väkivalta on ollut lähes pelkästään vihervasemmistolaisesti motivoitunutta sekä kohdistunut miehiin. Siksi Kiurun tapauksen varjolla poliittista kiihotusta harjoittaneen poliittisen vihervasemmiston (esimerkki) ja sen kannattajien (esimerkki) olisi syytä katsoa peiliin todetakseen, ettei sieltä näkyvä kuva ole rehellinen, tasapuolinen eikä siten myöskään suomalaista demokratiaa tukeva.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Krista Kiurun tapauksesta
HS:n uutistuottaja Jukka Huusko twiittasi Jussi ´ihmissaasta´ Halla-ahosta bunkkerissaan
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus
Yle kertoi eilen yllättäen, että Pietarsaaressa on maahanmuuttajataustaisiin, pääkaupunkiin ja Ruotsiin kytkeytyvä jengi-, huume-, ja väkivaltaongelma. Jutun mukaan kaupungin väestöstä 15 prosenttia on maahanmuuttajia.
Tämä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä jo yhdeksän ja puoli vuotta sitten sikäläinen poliisi kertoi, että "vastaanottokeskus tuli noin kuusi vuotta sitten. Nykyään meillä ei ole enää melkein yhtään juttua, missä ei olisi ulkomaalaistaustaista mukana."
Tuolloin - siis vuonna 2015 - asia oli noussut esille, koska 17-vuotias ulkomaalaistaustainen nuorukainen oli puukottanut kahta muuta nuorta. Ja jäänyt kiinni.
Ylen tuoreessa jutussa 14-vuotias pietarsaarelainen Erdi kertoi, että "täällä on paljon nuoria, jotka haluaisivat jengiin... Ne esittää vähän gangstaa. Luulevat, että ovat koviksia, vaikka eivät ole."
Paikallinen erityisnuorisotyöntekijä taas kertoi Ruotsin kautta Pietarsaareen tulleista nuorukaisista, jotka kulkivat ihmisten perässä, uhkailivat ja "aiheuttivat hämminkiä. Nuoriso puhuu, etteivät ole täältä päin. Nyt ovat kadonneet katukuvasta."
* * *
Ylen uutinen vahvisti omalta osaltaan sen, että Suomessa ja Ruotsissa harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on ollut kantaväestön kannalta katastrofaalista, eivätkä sen ikävät seuraukset rajoitu pelkästään suuriin kaupunkeihin. Ja siksi myös pietarsaarelaisen äänestäjän olisi hyvä muistaa, että nyt vallassa oleva Kokoomuksen ja Perussuomalaisten varaan rakennettu hallitus on ensimmäinen, joka pyrkii tekemään asialle jotain.
Ja on jo tehnytkin, sillä voimaan on saatettu seuraavat maahanmuuttoon liittyvät muutokset: rajamenettelyn käyttöönotto, maahantulosäännösten kiertämistä estävät lakimuutokset, vastaanottorahan pienentäminen perustuslain ja vastaanottodirektiivin sallimaan minimiin ja kansalaisuuden saamisedellytysten tiukentaminen.
Ensi vuoden alussa astuu voimaan myös kansainvälisen suojelun muuttaminen väliaikaiseksi. Lisäksi on ryhdistäydytty tekemällä hallinnollisia uudistuksia.
Eikä tässä kaikki, sillä hallitusohjelmassa on kirjattuna myös lisäparannuksia maahanmuuttopolitiikkaan. Jos ja kun ne toteutetaan, on todennäköistä, että Suomeen suuntautuva kehitysmaalaisten virta hidastuu ja tänne saapuvilla maahanmuuttajilla on nykyistä parempi motivaatio sopeutua yhteiskuntaamme. Se olisi kaikkien etu.
* * *
On kuitenkin huomattava, että mikäli suomalaiset äänestävät seuraavissa eduskuntavaaleissa eli vuonna 2027 SDP:n jälleen hallitukseen ja Perussuomalaiset oppositioon, on todennäköistä, että maassamme palataan vanhoihin - yhä suurempia ongelmia aiheuttavaan - maahanmuuttopolitiikan käytäntöihin. Näin näyttäisi olevan tapahtumassa ainakin puoluekannatuskyselyiden perusteella.
Lisäksi vaarana on, että hallitus kaatuu sisäisiin ristiriitoihin ja kansanedustajien oman edun ajamiseen. Jälkimmäiseen näyttää syyllistyvän joukko perussuomalaisia ja kokoomuslaisia kansanedustajia, jotka aikovat äänestää hallituksen esittämiä terveydenhuollon säästöpäätöksiä vastaan ymmärtämättä sen laajempia seurauksia.
Toivoa tietenkin sopii, ettei näin kävisi, vaan kyseiset kansanedustajat suostuisivat vaikka jättäytymään pois äänestyksestä. Lienee kuitenkin niin, että tultuaan asiassa jo etukäteen näyttävästi julkisuuteen, he ovat päättäneet toteuttaa myyräntyönsä ja pelata kieli pitkällään hallituksen hajoamista - jopa valheita levittämällä ajavan - vihervasemmiston pussiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä
Egyptiläinen ennusti, imatralainen toteutti ja pietarsaarelainen vahvisti
Pietarsaaresta kohti Malmöä