lauantai 30. syyskuuta 2023

Kuinka sukupuolet eroavat toisistaan?

Uutissuomalainen oli teettänyt gallupin, jonka mukaan puolet suomalaisista vastustaa hallituksen suunnitelmia rajoittaa lakko-oikeutta. Gallupista on medioissa paljon lyhyitä uutisia (esimerkiksi MTV3, Verkkouutiset), mutta kokonaisuuden voi lukea ainoastaan lehdistä, jotka julkaisevat Uutissuomalaisen uutisia. 

Gallupin mukaan 35 prosenttia suomalaisista hyväksyy hallituksen suunnitelmat ja 50 prosenttia vastustaa niitä. 15 prosentilla ei ole mielipidettä. Mielenkiintoista on se, että miehistä lakko-oikeutta olisi rajoittamassa 46 prosenttia, mutta naisista vain 26 prosenttia. Syytä tälle ei selvitetty, mutta jutussa haastateltu asiantuntija arveli tämän johtuvan naisten sijoittumisesta miehiä enemmän vasemmalle poliittisilta mielipiteiltään.

Vastaukset annettiin kysymykseen "Hyväksytkö hallituksen kaavailemat rajoitukset lakko-oikeuteen? Hallitus aikoo heikentää lakko-oikeutta. Poliittiset lakot saisivat kestää enintään vuorokauden, ja tukilakkojen pitäisi olla kohtuullisia suhteessa tavoitteisiin ja ne saisivat vaikuttaa ainoastaan työriidan osapuoliin". 

Se, että puolet kansasta ja ylivoimainen enemmistö naisista ilmaisee vastustavansa pitkien poliittisten lakkojen ja kohtuuttomasti sivullisia häiritsevien tukilakkojen rajoittamista on minulle käsittämätöntä. Tämä ajatus oli kuitenkin selkeästi kirjattu kysymykseen, joten on syytä olettaa, ettei vastausten - ainakin itselleni - yllättävä jakautuminen johdu siitä, etteivätkö vastaajat olisi ymmärtäneet kysymystä.

Ilmeisesti suomalaisille ja erityisesti naisille sopii hyvin se, että esimerkiksi suomalaisten teollisuustuotteiden vienti ja julkinen liikenne seisovat milloin mistäkin syystä ja vaikka viikkokausia - siitä huolimatta, että lakkoilevat henkilöt olisivat edunvalvojiensa kautta sopineet työrauhasta. Outoa. 

* * *

Tänä aamuna saimme lukea toisestakin mielipidekyselystä. Sen mukaan suomalaiset eivät luota sen enempää hallitukseen kuin oppositioonkaan.

Tässä kyselyssä vastaajat jakaantuivat selkeimmin sen mukaan, kannattavatko he hallitus- vai oppositiopuolueita. Hallituspuolueiden kannattajista 61 prosenttia piti hallituksen toimintakykyä hyvänä, kun taas 76 prosenttia oppositiopuolueiden kannattajista epäili sitä. Vastaavasti 58 prosenttia oppositiopuolueiden kannattajista uskoi oppositiolla olevan kykyä hallita Suomea. 

Itse kiinnitin huomiotani myös siihen, että myös tässä kyselyssä naisten ja miesten näkemykset poikkeavat selvästi toisistaan. Naisista vain 22 prosenttia uskoi hallituksen kykyyn hoitaa maan asioita, mutta miehistä tällä kannalla oli 36 prosenttia. 

Sen sijaan kauniimman sukupuolen edustajat olivat järkeilleet miehiä useammin, että oppositiopuolueilla olisi mainio kyky johtaa maata: tätä mieltä heistä oli 35 prosenttia kun taas miehistä näin arveli vain 28 prosenttia. Erityisen mielenkiintoista oli se, että naisista vain 28 prosenttia epäili opposition kykyä, vaikka miehistä vihervasemmiston osaamista epäili peräti 48 prosenttia.

* * *

Näiden kahden mielipidekyselyn perusteella suomalaiset miehet ja naiset poikkeavat varsin oleellisesti poliittisilta näkemyksiltään. Käytännössä pelkästään miesten vallitsema yhteiskunta perustuisi nykyistä vahvemmin markkinatalouteen ja sopimusten kunnioittamiseen. Naisten johtama yhteiskunta sen sijaan olisi enemmän suunnitelmatalouteen nojaava sekä jossain määrin anarkistinen. 

Tässä suhteessa on mielenkiintoista, että Tampereen yliopistolla jokin aika sitten tehdyssä tutkimuksessa naisopiskelijat kokivat kansalaispätevyytensä miesopiskelijoita heikommaksi. Eli heidän luottamuksensa omiin kykyihinsä ymmärtää poliittista päätöksentekoa ja osallistua poliittiseen toimintaan oli miesvastaajia matalampi.

On kuitenkin epäselvää päteekö opiskelijoilla tehty tutkimus koko väestöön. Eikä siten voi myöskään tietää, selittyvätkö edelle lyhyesti referoimieni kahden mielipidekyselyn tulokset siinä ilmenneellä syyllä. 

Se on kuitenkin varmaa, että molemmilla sukupuolilla on Suomessa yleinen ja yhtäläinen poliittinen osallistumisoikeus. Ja siksi olisi tärkeää, että sekä miehet että naiset omaisivat yhtä hyvän - mielellään korkean - kyvyn ymmärtää poliittista päätöksentekoa ja sen perusteita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anna Rotkirchin selitykset suomalaisten parisuhde- ja naisten mielenterveysongelmille
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa
Mustat naiset ratkaisevat

perjantai 29. syyskuuta 2023

Matias Mäkynen: armeija panemaan maahanmuuttajajengit kuriin?

Iltapäivälehdet innostuivat eilen paljastamaan karuja tosiasioita Ruotsin tilanteesta. Ilta-Sanomien mukaan länsinaapurissa on peräti 30 000 jengiläistä, jotka aiheuttavat kaaosta Svea-mamman kansankodissa. 

Iltalehti puolestaan mainitsi, että sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Magdalena Andersson on vaatinut uusia toimia maata riivaavien väkivaltaisuuksien kitkemiseksi - ja ehdottanut lainsäädännön uudistamista siten, että maan armeija saataisiin mukaan pitämään yllä yhteiskunnallista järjestystä. Sekä toivonut Suomen, Norjan ja Tanskan poliisivoimia apuun.

Näiden kirjoitusten jälkeen ei kenelläkään suomalaisella voi olla epäselvyyttä siitä, kuinka syvälle ruotsalainen yhteiskunta on vajonnut harjoittamansa maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Nähtäväksi kuitenkin jää, ymmärretäänkö asiasta tehdä oikeat johtopäätökset Suomen hallituksessa. 

Ja saammeko vastoin kaikkia odotuksia kuulla ruotsalaisdemareiden tapaan vaikkapa Matias Mäkysen (sd) suulla vaadittavan armeijaa panemaan meillä orastavat maahanmuuttajajengit kuriin... No niin. Taas meni sarkasmin puolelle. 

Siitä huolimatta suomalaisten ei ehkä kannata heittää kaikkea toivoa järjen voitosta täällä Pohjanlahden itäpuolella, sillä jopa Yleisradio kertoi Ruotsissa sattuneen tänä vuonna jo yli 260 ammuskelua ja räjähtäneen yli 120 pommia. Tosin jäin ihmettelemään Ylen toimittajan sananvalintaa "sattunut" - ikään kuin aseet sylkisivät tulta ja pommit räjähtelisivät ihan vain sattumalta. 

Aina luotettava Helsingin sanomat ei kuitenkaan pettänyt, sillä se keksi syyllistää ikävistä tapahtumista erityisesti hyvätuloisia korkeakoulutettuja kantaruotsalaisia. Ilman heitä - lehden haastatteleman henkilön mukaan - "tuskin olisi tämän kaltaista jengiväkivaltaa". Ja siksi tarvitaan "lisää erityisopettajia, lisää ilmaisia harrastuksia, lisää tukea perheille ja niin edelleen".

Ja totta puhuen, hiukan omituiselta minun korviini kuulosti kyllä sekin, että Yle mainitsi omassa jutussaan Turkin poliisin olleen Istanbulissa tapahtuneen ampumatapauksen jälkeen tekemisissä "ruotsin kansalaisuuden" omaavien "ruotsalaismiesten" kanssa. 

Mutta koska koira ei pääse karvoistaan eroon, niin menköön nämä tällä kertaa ilman moitteita, sillä niistä huolimatta Ylen jutussa näytettiin grafiikkaa, joka osoittaa sen - minkä minä ja arvoisat lukijani hyvin tietävät ennestäänkin - etteivät ammuskelut tai räjäytykset ole alkaneet tänä vuonna, vaan näillä sattumuksilla on länsinaapurissa pitkä ja verinen historia. 

Ja mainittiinhan Ylen artikkelissa muutamia nimiäkin, joilla ei ole mitään tekemistä skandinaavisen viikinkiperinteen kanssa. Pikemminkin ne viittasivat muhamettilaisen maailman suuntaan.

Nähtäväksi siis jää, miten Ruotsi selviää ahdingostaan. Eli onnistuvatko sikäläisten demareiden apuun pyytämät poliisi ja armeija korjaamaan uusruotsalaisen vaikutuksen yhteiskuntaan, vai onko maailmankuulun kansankodin idylli menetetty ikuisiksi ajoiksi. 

Samoin jää nähtäväksi osataanko Suomessa ottaa oppia siitä, mitä Ruotsissa parhaillaan tapahtuu. Ja ymmärtääkö Petteri Orpon (kok) hallitus ryhtyä tarvittaviin toimiin mieluummin tänään kuin huomenna, jotta sama ei toistuisi täällä. 


 



 

torstai 28. syyskuuta 2023

Matias Mäkysen käyttäytyminen sosiaalisessa mediassa on vakava asia

Sosiaalisen median keskustelu on joskus äärimmäisen ikävää. Otan kaksi esimerkkiä. Niistä ensimmäinen huomioitiin esimerkiksi Kokoomuksen Verkkouutisissa, joka kertoi poliitikko Matias Mäkysen (sd) vääristelleen valtionvarainministerin lausuntoa. 

Jutun mukaan Mäkynen oli väittänyt Riikka Purran (ps) luvanneen ennen vaaleja, että bensiinin "pumppuhinta ei nouse"... "ei mistään syystä". Tosiasiassa Mäkynen oli kirjannut vain osan nykyisen valtionvarainministerin viestistä, jonka mukaan "pumppuhinta ei nouse hallituksen toimien vuoksi".

Tällainen on erinomaisen huonoa poliittista keskustelua, koska siinä ei puhuta tosiasioista vaan vääristellään kilpailijan viestiä. Siten sillä ei myöskään ole minkäänlaista positiivista poliittista arvoa ellei sellaiseksi lasketa valheella saavutettua etua tai itsensä naurunalaiseksi tekemistä. Tosin jälkimmäinen taitaa Mäkysen tapauksessa olla hyvin vaikeaa ellei mahdotonta.

* * *

Toinen esimerkkini koskee Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemen (kok) X-viestiä, jossa hän toivoi poliittisten keskustelijoiden kunnioittavan toisia edes sen verran, etteivät väitä vastapuolen poliittisia motiiveja pahantahtoisiksi. Romakkaniemi lopetti viestinsä sanoihin "olkaa hyväntahtoisia toistenne motiiveista, vaikka yhteiskunta-analyysista ja toimista olisittekin eri mieltä. Sillä paha ja demonisoiva puhe johtaa lopulta pahoihin tekoihin. Ja nähkää malka myös omassa silmässänne. Niin minäkin näen".

Tästä synty keskustelu, jossa nähtiin monen hyvän ja rakentavan - myös Romakkaniemeä asiallisesti arvostelevan - viestin lisäksi seuraavat kommentit.
"Olette viemässä, lahtarit!!"
"Tää keskuskauppa-apina pitäisi kyllä kompastua korkeassa portaikossa, porvarinpaska perse kusipää."

* * *

Nämä kaksi esimerkkiä osoittavat, että poliittinen debatti on Suomessa ilmeisen vaikeaa. Sen lisäksi, että yhteisten asioiden hoidosta käydään sivistynyttä keskustelua - jossa "aseina" käytetään asiallisia argumentteja - on meillä jopa eduskunnassa poliitikkoja, jotka näkevät asiakseen vääristellä vastapuolen sanomisia. Lisäksi sosiaalinen media on täynnä sivusta huutelijoita, jotka haluavat sotkeentua fiksumpien käymään sananvaihtoon huutelemalla lähinnä käyttäjänsä omaa älyllistä tyhjyyttä korostavia kommentteja. 

Näistä kahdesta luokasta ensin mainittu on toki vakavampi tapaus, koska kansanedustajat on valittu nimenomaisesti päättämään suomalaisten yhteisistä asioista. Eikä tämä tehtävä voi mitenkään onnistua ilman, että tunnustetaan tosiasiat sellaisina kuin ne ovat - ja rajataan sananvaihto niiden tulkintaan liittyviin eroihin. 

Valitettavasti näyttää siltä, että osa suomalaisista antaa vaaleissa luottamuksensa henkilöille, jotka onnistuvat saamaan julkista näkyvyyttä valheellisten ulostulojen kautta. Ja pääsevät sitä kautta asemaan, jossa epärehellisyydestä on vakavaa haittaa koko yhteiskunnalle.

*  * *

Muuten olen sitä mieltä, että Petteri Orpon päätös (kok) antaa työmarkkinajohtajille mahdollisuus löytää vaihtoehtoja hallituksen keinoille parantaa työllisyyttä ja vahvistaa julkista taloutta oli erinomainen avaus. Toivottavasti se johtaa hyviin ehdotuksiin ja vähentää poliittisten irtopisteiden keruuta siltä suunnalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin feministinen taisteluhuudahdus
Oikeuskansleri arvioi Riikka Purran vanhat kirjoitukset maailman korkeimman verotuksen maassa
HS katkeroituneen naisen työkaluna

keskiviikko 27. syyskuuta 2023

Kuka taisteli ketä vastaan ja kenen puolella?

Olen ollut jossain määrin siinä käsityksessä, etteivät nykyajan ihmiset ole kovinkaan hyvin perillä ihmiskunnan historiasta. Tämä käsitykseni sai valitettavasti vahvistusta, kun kanadalais-ukrainalainen sotaveteraani sai Kanadan parlamentissa suosionosoitukset Zelenskyin vierailun aikana.

Näin kävi, koska Kanadan parlamentin alahuoneen puhemies Anthony Rota oli kutsunut veteraanin yleisölehtereille Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin vierailun ajaksi. Ja esitteli tämän siellä kertomalla, että "hän taisteli Ukrainan itsenäisyyden puolesta venäläisiä vastaan toisessa maailmansodassa. Hän tukee Ukrainan joukkoja myös tänä päivänä 98-vuotiaana".

Ilmeisesti kanadalaisella puhemiehellä ei ollut kovinkaan hyvää käsitystä toisen maailmansodan tapahtumista. Vaikka Suomen voi ehkä sanoa olleen erillissodassa Saksan rinnalla, olivat ukrainalaiset osana Neuvostoliittoa taistelemassa USA:n, Iso-Britannian ja Kanadan kanssa Hitlerin Saksaa vastaan. Ja mikäli eivät olleet - kuten kunniavieraana ollut kanadalais-ukrainalainen veteraani - taistelivat he osana natsien sotakoneistoa. 

Näin nimittäin todella tapahtui saksalaisten vallattua Ukrainan. Tällöin aiemmin juutalaisvastainen ja poliittisiin terrori-iskuihin syyllistynyt Stepan Bandera nimittäin julisti Ukrainan tasavallan uudelleen perustetuksi. Sitä saksalaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet, joten ukrainalaisten aseellinen taistelu Neuvostoliittoa vastaan jäi Hitlerin liittolaisuudeksi ja osallistumiseksi juutalaisten kansanmurhaan. 

Edelle kirjoitetuista syistä ei kanadalaisen puhemiehen ratkaisua kutsua natsien puolella neuvostoliittolaisia vastaan taistellut henkilö kunniavieraaksi demokratiaan perustuvan Ukrainan puolesta taistelevan ja juutalaisen taustan omaavan Volodymyr Zelenskyin vierailulle voi pitää mitenkään sopivana. Ei, vaikka veteraani olisikin osallistunut taisteluihin venäläisiä joukkoja vastaan.

Valitettavasti en usko, että kanadalainen puhemies olisi historiantietojensa perusteella mitenkään erityinen tapaus länsimaissa. Luultavaa on, ettei moni meikäläinenkään poliitikko - saati rivikansalainen - ole kovinkaan hyvin perillä oman kansansa vaiheista historian pyörteissä, vaikka luulenkin suomalaisten olevan tässä suhteessa varsin valistuneita verrattuna muiden maiden kansalaisiin. Sen merkkinä voi pitää vaikkapa sitä, että blogistikollega Vasarahammer tarttui jo eilen tähän samaan aiheeseen.  

tiistai 26. syyskuuta 2023

Etninen puhdistus - alaviite

Armenialla on ollut pitkään lämpimät välit Venäjään. Ja huonot toiseen naapurimaahansa eli Azerbaidžaniin

Tämän kaksijakoisuuden taustalla ovat luonnollisesti etnis-uskonnolliset syyt, mutta myös se, että etnisiä armenialaisia on asunut iät ja ajat keskellä Azerbaidžania sijaitsevassa Vuoristo-Karabahissa, jonka Stalin liitti aikanaan ympärillä olevan neuvostotasavallan osaksi. Ja joka myöhemmin hakeutui väkivaltaisten yhteenottojen kautta Armenian yhteyteen.

Armenialaisten menestys on ainakin osin perustunut hyviin väleihin venäläisten kanssa. Nyt on kuitenkin käynyt siten, että Venäjä on sitonut itsensä tappiolliseksi kääntyneeseen sotaan Ukrainassa, eikä pysty toimimaan armenialaisten takuumiehenä.

Niinpä azerit päättivät hyödyntää tilanteen ja käynnistivät raa´an hyökkäyksen Vuoriso-Karabahiin. Paikalliset armenialaiset lopettivat toivottoman vastarinnan lyhyeen ja lähtevät joukoittain kotiseudultaan kohti varsinaista Armeniaa. Eivätkä azerit uutistarjonnan mukaan ole pidättäytyneet vauhdittamasta heidän menoaan julmuuksilla.

Tämän kaiken lopputuloksena lienee Vuoristo-Karabahin etninen puhdistus, jonka maailma tulee hyväksymään kutakuinkin korvaansa lotkauttamatta. Onhan länsimailla riittävästi tekemistä Ukrainan tukemisessa ja venäläisillä - kuten todettu - menossa oma waterloonsa Ukrainassa. 

Kiinalla taas ei liene suurempia intressejä hankkia muslimimaista vihamiehiä puolustamalla vanhakantaisia kristittyjä etniseltä puhdistukselta. Etenkään, kun Itä-Aasian suurvallan piirissä sellaisiin ei muutenkaan suhtauduta kovin kielteisesti. 

Niinpä maailmahistoria tulee saamaan uuden alaviitteen, joka saatetaan mainita kohdassa "Armenia" heti turkkilaisten 1900-luvun alussa toimittaman armenialaisten kansanmurhan yhteydessä. Jos sielläkään. 

maanantai 25. syyskuuta 2023

Suojeliko suomalainen virkakoneisto 4,8 miljoonan dollarin "Leenaa" tai Jaanaa?

Veronmaksajan rahoja on käytetty vuosien ajan täysin holtittomasti USA:ssa. Varoja luksuselämään käyttänyt "Leena" - tai olisiko ollut Jaana - ehti tuhlata peräti 4,8 miljoonaa euroa ennen kiinnijäämistään.

Tapaus osoittaa, ettei suomalaisten veronmaksajien rahojen käyttämistä valvota kovin tehokkaasti. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että ne ovat jonkinlaista julkista ei-kenenkään omaisuutta samaan tapaan kuin julkiset vessat, joita voi sotkea ja rikkoa miten haluaa ilman, että ketään kiinnostaa.

Asiaan kiinnitti huomiota myös puhemies Jussi Halla-aho (ps), joka kertoi tulleensa tapauksesta huonovointiseksi. Ja arveli, että onko Suomessa jopa jonkinlainen "MAD-doktriini (´Mutual Assured Destruction´), jossa verovarojen ulosmittaamisesta kiinni jääneitä ei uhrata, koska nämä ilmiantaisivat silloin jonkun muun". 

Tämä voidaan tietenkin kuitata pelkkänä heittona, mutta koska "Leenan" tai Jaanan kavaltama summa on niin suuri - eikä häntä viety sellaiseen oikeusprosessiin, jossa seurauksena saattaisi olla rangaistus - on asia syytä tutkia erikseen ja kunnolla. Enkä siis tarkoita "Leenan" tai Jaanan osuutta, vaan koko valtion virkamiehistön korkeimman johdon toimia yhteisten varojen käytön huipulla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä
Ahne saa palkkansa
Ahne saa palkkansa

sunnuntai 24. syyskuuta 2023

Suomalaiset eivät halua sosialismia - eivätkä vasemmiston eduskuntaperformansseja

Minusta on mielenkiintoista, että vasemmiston hallitsema ammattiyhdistysliike ryhtyy kerta toisensa jälkeen ulkoparlamentaarisiin toimiin ehkäistäkseen demokraattisen päätöksenteon toteutumista kun valtaan pääsee poliittinen oikeisto. Erityisen mielenkiintoista tämä on siksi, että suomalaiset ovat äänestäneet vasemmiston (mukaan lukien Vihreät) viimeksi eduskunnan enemmistöasemaan vuonna 1966. Siis 57 vuotta sitten.

Tämä jos joku osoittaa, etteivät suomalaiset halua maahansa sosialismia. Siitä huolimatta kansan suuren osan rahoilla - ja verovapaudesta nauttien - toimivat työntekijäjärjestöt katsovat asiakseen painostaa hallituksia ja eduskuntaa tekemään vasemmistolaista politiikkaa. 

Esimerkiksi tulevalla viikolla ne aikovat sabotoida hallituksen pyrkimyksiä Suomen talouden nostamiseksi jaloilleen Sanna Marinin (sd) vasemmistohallituksen - ja sen edeltäjien - harjoittaman jakopolitiikan jälkeen. Näin siitä huolimatta, ettei maamme jatkuva velkaantuminen ole sen enempää omistavan kuin työtä tekevänkään väestönosan kannalta järkevää.

* * *

Yksi vaikeimmista Petteri Orpon (kok) hallituksen ratkaistavaksi tulevista kysymyksistä on Suomessa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena rapautuneen sisäisen turvallisuuden korjaaminen. Sen osalta vastuuministerinä toimii Mari Rantanen (ps), jonka voi olettaa tekevän parhaansa ongelman ratkaisemiseksi. 

Tämän päivän uutinen katujengien vastaisen toiminnan organisoimisesta osoittaa kuitenkin kuinka vaikeaa nykyisessä näennäishumanistisessa ilmapiirissä tehokkaiden toimien toteuttaminen on. Vaikka kaikki tietävät näiden porukoiden koostuvan lähinnä etnisesti ei-suomalaisesta väestöstä, voidaan odottaa vihervasemmistolaisten "ihmisoikeusasiantuntijoiden" vahtivan silmä kovana, ettei torjuntatoimien kohdistamisessa noudateta "etnistä profilointia".

Tämän ongelman ministeri Rantanen muotoili siten, että "varmaankin" henkilötarkastukset "kohdennettaisiin sen perusteella, mikä meillä on tieto kyseiseltä alueelta - mitä siellä on tapahtunut, keitä ollut uhreina ja tekijöinä. En ajattele, että tästä tulisi suoranainen etnisen profiloinnin malli, mutta ei se myöskään voi toimia niin, että kääntäisimme vaikkapa jonkin vanhuksen laukut tai taskut tilanteessa, jossa vaikkapa nuoriso on tehnyt paljon rikoksia viime aikoina. Siinä ei ole mitään järkeä."

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla poliisi pystyy tehostamaan toimiaan etnisistä vähemmistöstä koostuvien jengien torjumiseksi. Ja kuinka kovaa huutoa mahdollisiin tarkastettavien valikointitoimiin kohdistavat vasemmistoon kallellaan olevat "ihmisoikeusaktivistit". 

Toivoa sopii, että järki lopulta voittaisi tässäkin asiassa, eikä poliisin tarvitsisi käyttää aikaa tai resursseja sellaisten ihmisten kiusaamiseen, joilla ei lähtökohtaisesti ole mitään tekemistä itähelsinkiläisten tai espoolaisten jengien kanssa. Eikä ministeri Rantasen tarvitsisi käyttää aikaansa ja energiaansa tähän asiaan liittyviin vasemmiston performansseihin televisiossa näytettävien eduskunnan kyselytuntien aikana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmisto pyrkii heikentämään köyhemmän kansanosan elinolosuhteita
Hallituksella on kansan vahva tuki
Imaamin viesti lauttasaarelaisille

lauantai 23. syyskuuta 2023

Vuoden saldo: 2 400 väkivaltaan kuollutta

MTV3 kertoi, että Haitin pääministeri halusi maahansa kansainvälisiä joukkoja saadakseen yhteiskuntaansa jonkinlaista järjestystä. Tällä hetkellä - jutun mukaan - "väkivaltaiset rikokset, kuten kidnappaukset, autojen ryöstöt, raiskaukset ja aseelliset ryöstöt, ovat Haitissa yleisiä".

Pääministerin huoli on ymmärrettävä, sillä maassa on kuollut tänä vuonna peräti 2 400 ihmistä väkivaltaisuuksien takia. Siten meno on jotain aivan muuta kuin meillä Suomessa kauhistellussa jengiväkivallasta kärsivässä Ruotsissa.  

Kuten arvoisa lukijani muistaa, on Haiti läntisen pallonpuoliskon ainoa valtio, jonka väestö koostuu lähes kokonaan Saharan eteläpuolisesta osasta peräisin olevista afrikkalaisista. Ja siksi on perin kiusallista, että juuri se sattuu olemaan myös alueen köyhin ja sekasortoisin yhteiskunta, koska juuri tämä seikka on saanut monet ihmiset epäilemään, että erilaisten ihmisryhmien henkisten kykyjen välillä olisi jonkinlaisia eroja. 

Näin siitä huolimatta, että tällainen epäily on poliittisesti epäkorrektia. Jäin kuitenkin miettimään, että onkohan tällaisen asian pohdiskeleminen maassamme kesällä nähdyn rasismikeskustelun jälkeen hallituksen linjausten mukaista. 

Näin siksi, etten havainnut paljon huomiota saaneen julkilausuman tekstissä kieltoa minkäänlaiselle pohdiskelulle ihmisryhmien mahdollisista eroista tosiasioiden perusteella. Ja siksi rohkenin julkaista tämänkin ajatukseni - siitäkin huolimatta, että Haitin pääministerin pyyntö ja sen taustatiedot tuntuvat vahvistavan aiempia epäilyitäni.

perjantai 22. syyskuuta 2023

Epämiellyttävä vieras saapui Sisiliaan

Sisilia lienee tunnetuin mafiastaan. Ja seuraavan tulee varmaankin Euroopan aktiivisin tulivuori eli Etna. Jatkossa tämä Välimeren saari saatetaan tuntea myös kiusallisen vieraslajin eurooppalaisena kotisatamana.  

Kyseessä on tulimuurahainen, joka on alun perin kotoisin Etelä-Amerikasta, mutta kulkeutunut jo aiemmin Yhdysvaltoihin ja sieltä edelleen rahtilaivojen mukana Australiaan, Filippiineille, Taiwaniin ja Kiinaan. Näistä eläimistä on tullut suuri ongelma kaikissa näissä maissa, koska ne uhkaavat monien kotoperäisten eliöiden olemassaoloa ja niiden pistot aiheuttavat ihmisille pahoja vammoja. 

Niinpä tulimuurahainen luokitellaan yhdeksi pahimmista vieraslajeista ja peräti maailman viidenneksi suurimmat kustannukset aiheuttavaksi vieraslajiksi. Tuoreen tutkimusraportin mukaan tulimuurahaisen on havaittu asettautuneen nyt myös Sisiliaan

Tutkimuksessa löydettiin viime talvena yhteensä 88 tulimuurahaisen pesää lähellä historiallista Syrakusan kaupunkia. Löytöpaikka on lähellä laajempaan suojelualueeseen kuuluvaa joen suistoa, jonka liepeillä asuvat ihmiset ovat valittaneet ikävistä muurahaisten pistoista ainakin vuodesta 2019 lähtien. Tästä voitaneen päätellä muurahaisen saapuneen Sisiliaan jo useita vuosia sitten. 

Tämä sopii yhteen sen kanssa, että lajia löydettiin varsin laajalta alueelta useina pesinä. Itse asiassa tämä vieraslaji on todennäköisesti levinnyt laajemmaltikin kuin mitä nyt raportoidut löydökset osoittavat. 

Tutkijat arvelivat, että muurahainen olisi päässyt Sisiliaan löytöpaikan lähellä sijaitsevan Augustan sataman kautta. Sen sijaan vieraslajin lähtöpaikka jäi arvausten varaan, koska se edustaa sellaista geneettistä linjaa, jota esiintyy monissa paikoissa mukaan lukien USA, Kiina ja Taiwan. Koska nämä kolme maata ovat kansainvälisen kauppamerenkulun suurvaltoja, veikkasivat tutkijat, että joku niistä olisi sisilialaistumassa olevien tulimuurahaisten kotipaikka. 

Tutkijat ennustivat myös sitä kuinka laajalle tulimuurahainen saattaisi levitä Euroopassa. Heidän mukaansa peräti puolet Euroopan kaupunkialueista sopisi sen elinympäristöksi ja ilmaston lämpeneminen vielä lisäisi sille sopivien elinympäristöjen määrää. 

Uutinen on sikäli ikävä, että luontoon asettunutta tulimuurahaista ei ole yrityksistä huolimatta saatu hävitetyksi USA:sta, Meksikosta, Karibialta, Kiinasta, Taiwanista tai Australiasta. Pientä toivoa antaa kuitenkin Uusi-Seelanti, josta muurahainen on saatu katoamaan. 

Mielenkiintoisena nyanssina kerrottakoon, että tutkimusraportin mukaan tulimuurahaista on havaittu laivojen lasteissa kolmessa Euroopan maassa. Ne ovat Espanja, Hollanti ja Suomi. Siten tämä epämiellyttävä kuusijalkainen on käynyt kolkuttelemassa meidänkin ovillamme, vaikka kylmä ilmastomme huolehtineekin siitä, ettei se tulisi menestymään täällä, vaikka sisälle pääsisikin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hengenvaarallinen vieras
Krokotiilit hyötykäyttöön
Arabialaistaustaiset villikissat

torstai 21. syyskuuta 2023

Leperrelkää koirille!

Arvoisa lukijani on varmasti havainnut, että ihmiset - erityisesti naiset - mielellään lässyttävät eli lepertelevät pienille lapsille. Tai virallisemmin: käyttävät hoivakieltä jälkeläistensä kanssa kommunikoidessaan.

Lapsille lässyttäminen on tutkitusti hyödyllistä, sillä lapsen tunneilmaisu, tunneskaala, sekä varhaiset vuorovaikutustaidot laajenevat sitä kautta. Tämän kaiken seurauksena vanhempiensa lepertelyä kuunnelleiden lasten sosioemotionaalisten taidot ovat paremmat kuin sellaisilla pilteillä, joilla ei ole ollut tätä mahdollisuutta.

Mutta minkähän takia monet ihmiset lepertelevät myös koirilleen? Tästä oudosta tavasta on nyt saatu uutta tietoa, koska unkarilainen tutkimusryhmä julkaissut aiheesta tutkimuksen.

Sen aikana koiria koulutettiin istumaan liikkumattomina magneettikuvauslaitteessa, minkä jälkeen niiden annettiin kuunnella erilaisia ääniä. Ja toden totta, koirien aivotoiminnassa havaittiin lisääntynyttä aktiivisuutta äänten käsittelyyn osallistuvissa osissa silloin kun ne kuulivat lepertelevää naisääntä. 

Tällainen reaktio ei ole voinut johtua sikiöaikaisesta altistumisesta naisten äänille, kuten vauvojen tapauksessa on arveltu. Sen sijaan tutkijat arvelivat, että kyseessä voisi olla mahdollisesti koirien kesyttämiseen liittyvä sopeutuma tai yksilönkehityksen aikainen oppiminen. Ja mahdollisesti osaselitys sille, että koirat ymmärtävät niin hyvin ihmisten puhetta.

keskiviikko 20. syyskuuta 2023

Kuka sopi maahanmuuttajiin liittyvästä sensuurista?

Yle julkaisi jutun siitä, kuinka hollantilaiset kutsuvat rikoksia tekeviä maahanmuuttajia suomalaisiksi. Sen mukaan tällaisessa yhteydessä "`suomalaiset` on Hollannin laitaoikeiston pitkään käyttämä koodisana, jolla tarkoitetaan pääasiassa marokkolaisia tai muista Afrikan tai Lähi-idän maista kotoisin olevia maahanmuuttajia ja etnisiä vähemmistöjä".

Jutussa oli myös esimerkki tutun kuuloisesta kommentista, jossa sanottiin, että "aina vaan ne suomalaiset, eikö? Pieni porukka pilaa kaikkien suomalaisten maineen".

Jutussa haastateltu hollantilaistutkija arvelikin, että "hieman absurdi vitsi suomalaisista itse asiassa korostaa tekijän taustaa. Se voi vahvistaa käsitystä, että stereotyyppinen rikoksen tekijä ei ole valkoinen, blondi suomalainen." 

Ajan myötä onkin sitten käynyt niin, että suurin osa ihmisistä on omaksunut koodisana "suomalaisen" todellisen tarkoituksen, minkä seurauksena ilmaisu on normalisoitunut osaksi laajempaa käyttöä. Ylen toimittajan mukaan suomalainen "laitaoikeisto" viljelee vastaavassa tarkoituksessa sellaisia ilmauksia kuin "kulttuurinrikastuttaja" ja "yksittäistapaus". 

Ruotsalaistutkija puolestaan totesi, että "laitaoikeiston kasvaessa yhä vaikutusvaltaisemmaksi, ajatukset, joita pidettiin aiemmin täysin sopimattomina, normalisoituvat nyt pikku hiljaa valtavirran politiikassa". Ja suomalaistutkija lausui näkemyksenään, että "nykyinen polarisaatiokehitys on osin juuri sitä, että kutsuhuudot tulevat koko ajan suoremmiksi ja toimivat yhä vähemmän julkiseen keskusteluun sovittujen rajojen puitteissa".

Tämä herätti mielessäni kysymyksen siitä, että kuka on sopinut julkisen keskustelun rajoista? Tässä tapauksessa siis siitä, ettei asioista saisi puhua niiden oikeilla nimillä, vaan maahanmuuttajien osuudesta yhteiskunnallisiin ongelmiin tulisi vaieta? 

Tosiasiassahan hollantilaisen "suomalaisessa" tai suomalaisten "kulttuurinrikastuttajissa" on kyse siitä, että poliittinen vihervasemmisto yhdessä arvoliberaalin oikeiston kanssa on halunnut estää keskustelun erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikoksiin oleellisesti liittyvästä maahanmuuttaja-aspektista. Ja sen seurauksena asian käsittelyyn on omaksuttu kiertoilmaisuja, joista hollantilaisten "suomalainen" viittaa kulttuurisetniseen vastakohtaansa ja suomalaisten yleisesti kehitysmaalaiseen maahanmuuttajaan viittaava "kulttuurinrikastaja" tai somaleita tarkoittava "koneinsinööri" ovat arvoliberaalien omassa maahanmuuttajamyönteisessä propagandassaan alkujaan käyttämiä termejä.

Erilaiset maahanmuuttajiin viittaavat kiertoilmaisut olisivat luonnollisesti jääneet syntymättä - tai ainakin jääneet vähemmälle käytölle - mikäli eurooppalaisissa yhteiskunnissa olisi sallittu avoin keskustelu kehitysmaalaisiin maahanmuuttajiin liittyvistä ongelmista alusta asti. 

Eli esimerkiksi kaksoisvirtain maasta tulleen humanitaarisen pakolaisen tekemästä seksuaalisesta väkivallanteosta olisi todettu irakilaistaustaisen henkilön raiskanneen suomalaisnaisen. Tai Afrikan sarvesta aikanaan saapuneiden vanhempien lasten julkaiseman väkivaltavideon olisi kerrottu esittävän somalinuorten suomalaisteiniin kohdistamaa pahoinpitelyä ja ryöstöä.

Näin ei ole kuitenkaan toimittu, vaan syystä tai toisesta arvoliberaali vihervasemmisto ja oikeisto ovat saaneet niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa läpi etnisen sensuurin, joka on vaikeuttanut yhteiskunnallista keskustelua. Ja samalla ongelma on saanut kasvaa julkisuudelta piilossa, kuten erityisesti Ruotsin tämänhetkinen tilanne osoittaa. 

Tämä tuskin on ollut edes edelle kuvaamani sensuurin yhteiskunnalliseksi normiksi saaneiden arvoliberaalien tavoitteena. Eikä ainakaan kiertoilmaisuja käyttäneiden arvokonservatiivisten eurooppalaisten syytä. 

Oleellista ei kuitenkaan ole ilmaistutapa eikä tosiasioista keskustelemisen yhä heikommin toimiva sensurointi, vaan niiden ongelmien tunnustaminen, joihin eurooppalaisten harjoittama humanitaarinen maahanmuuttopolitiikka on johtanut. Ja siksi Ylelläkin käytävän maahanmuuttokeskustelun soisi käyttävän asioista oikeita termejä ja keskittyvän rehellisesti keinoihin, joilla nämä ongelmat saataisiin ratkaistuksi ennen kuin tilanne on ryöstäytynyt yhtä vakavaksi kuin turkkilais-ruotsalaisen mafian ja  2 000 radikaali-islamistin Ruotsissa.

Siksi ehdotan, että ihan ensimmäiseksi tehtäisiin uusi sopimus yhteiskunnallisen keskustelun rajoista. Ja sen keskiöön nostettaisiin velvollisuus puhua tosiasioista niiden oikeilla nimillä. 

tiistai 19. syyskuuta 2023

Ruotsin kruunu ajaa hallituksen ja ay-liikkeen vastakkain

Kirjoitin eilen Sanna Marinin (sd) hallituksen - ja sen edeltäjien - jättämän perinnön Petteri Orpon (kok) kabinetille aiheuttamista haasteista. Julkinen sektorimme on velkaantunut korviaan myöden ja samaan aikaan globaali talous sakkaa. 

Tämä tarkoittaa, että Suomessa on hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi saatava aikaiseksi jonkinlainen muutos, joka nostaa meidät ylös ahdingosta. Emme toki ole tässä asiassa yksin, sillä myös Ruotsin taloudella menee juuri nyt varsin heikosti.

Sekä Suomi että sen länsinaapuri ovat vientivetoisia talouksia. Siten varsinainen lääke tämänhetkiseen tilanteeseen löytyy molemmissa maissa talouskasvun uudelleen käynnistämisestä. 

Meillä se tarkoittaa yrittämisen ja työnteon kannusteiden lisäämistä - ja aivan erityisesti viennin edistämistä. Valitettavasti jälkimmäinen ei ole yksin meidän käsissämme - ei ainakaan ilman yhteenottoa ay-liikkeen kanssa - sillä nopeita ratkaisuja tarjoaa ainoastaan vientihintojen pudottaminen työntekijöiden palkkatasoa reilusti alentamalla. 

Ruotsissa taas tuskin ollaan kovinkaan huolissaan. Osittain tämä johtuu entisen suurvallan Suomea monin verroin vankemmasta talouden perustasta, mutta myös omasta valuutasta. Se on kelluva eli valuuttakurssi muuttuu taloustilanteen mukaan kuin itsestään.  

Tästä kertoi Maaseudun tulevaisuus jutussaan, jonka mukaan Ruotsin kruunu vajosi ennätyshalvaksi. Yhdellä eurolla saa nyt lähes 12 kruunua, mikä tarkoittaa vientituotteiden hintojen selvää pudotusta samalla kun tuontitavarat kallistuvat. 

Tämä tarkoittaa sitä, että Ruotsin vienti tulee lähiaikoina kasvamaan, mutta ulkomailla tuotettujen tavaroiden hinta nousee medelsvenssonin lompakkoa aiempaa enemmän rasittavaksi. Näin maahan virtaa valuuttaa ja samalla ruotsalaisten ostokset kohdistuvat aiempaa enemmän kotimaiseen tuotantoon. 

Syntyy hokkuspokkus, jonka seurauksena maa nousee omasta talousahdingostaan kuin itsestään. Ja samalla kruunun kurssi nousee entiselleen mahdollistaen tavallisille ruotsalaisille jälleen tuontitavaroidenkin ostamisen. 

Suomi sen sijaan on sidottu euroon, jonka kurssiin meidän omalla taloustilanteellamme ei ole juurikaan vaikutusta. Esimerkiksi yksi suomalaisen teollisuuden tuottavimmista haaroista - eli metsäteollisuus - joutuu kuitenkin kilpailemaan ruotsalaisen metsäteollisuuden kanssa.

Syntyy tilanne, jossa ruotsalaisten puunjalostuslaitokset käyvät täydellä kapasiteetilla samaan aikaan kun suomalaiset eivät saa tuotteitaan kaupaksi. Sama toki koskee kaikkea muutakin vientiteollisuutta, jossa Suomen ja Ruotsin välillä on päällekkäisyyttä.

Edelle kirjoittamani seurauksena Ruotsin vapaa kruunu vaikeuttaa Suomessa kipeästi tarvittavan talouskasvun - ja sen seurauksen julkiseen talouteen verotettavien eurojen määrän lisääntymisen - käynnistymistä. Ja koska julkisen talouden tilanteen on aiempina hallituskausina annettu kriisiytyä, lisääntyy myös yhteiskunnallinen jännite ammattiliittojen ja hallituksen välillä, mikäli jälkimmäinen aikoo puuttua työntekijöiden saavutettuihin etuihin taloutemme kansainvälisen kilpailukyvyn nostamiseksi.

Eikä näin syntyvä polarisaatio tokikaan rajoitus pelkästään ay-liikkeen ja hallituksen väliseksi, vaan poliittinen vihervasemmisto asettuu epäilemättä ensin mainitun tueksi. Ja vaikeuttaa siten entisestään Suomen taloustilanteen vakauttamista - ja samalla julkisten palveluidemme rahoituksen saattamista kestävälle pohjalle. 

maanantai 18. syyskuuta 2023

Petteri Orpon hallitus ja Sanna Marinin perintö

Petteri Orpon (kok) hallitus aloittaa budjettiriihensä punavihreän opposition ilmaistessa kovaan ääneen tyytymättömyytensä kaikista mahdollisista vähennyksistä julkisten varojen käytössä ja arvostellessa hallitusohjelman linjauksia työnteon kannattavuuden lisäämiseksi. Oppositiota säestävät työmarkkinajärjestöt arvostellessaan suunnitelmia työttömyysturvamaksujen käyttämisestä budjetin tulopuolen vahvistamiseen. 

On tietenkin totta, että täydellisessä sosialistisessa yhteiskunnassa kaikilla ihmisillä tulisi olla sama palkka - tai ainakin käytettävissä elämäänsä sama rahamäärä - riippumatta työtehtävistä. Samoin on selvää, että työttömyysvakuutusmaksuja kerätään työttömyysturvamenojen katteeksi, eikä valtion budjetin katteeksi. 

Siksi on kysyttävä, että miksi pääministeri Petteri Orpo ja valtionvarainministeri Riikka Purra (ps) aikovat kuitenkin toimia toisin kuin oppositio ja työmarkkinajärjestöt vaativat. Ja vastaus on yksinkertainen: Sanna Marinin (sd) hallituksen perintö, jonka hinta näkyy alla olevassa kuvassa. 

Taustalla on se tosiasia, että Marinin hallituksella oli hoidettavinaan koronapandemian ja Ukrainan sodan kaltaisia ongelmia, joihin paloi paljon rahaa. Näiden menojen katteeksi se otti rutkasti lisää velkaa tinkimättä milliäkään muista julkisista menoista, vaikka jo aikaisemmat hallitukset olivat eläneet yli varojensa. 



Näistä kuvioista ensimmäisessä näkyvä valtion korkokulujen äkkinäinen kasvu johtuu siitä, että EU on jo pitkään pitänyt akuuttia talouskriisiään piilossa painamalla lisää rahaa. Tämä on mitä ilmeisimmin tehty siinä luulossa, että talouden lait olisivat muuttuneet, eikä markkinoille tulviva raha enää aiheuttaisi inflaatiota ja sen myötä korkojen nousua. 

Luulo ei kuitenkaan ole tiedän väärtti, joten inflaatio on lähtenyt - ellei nyt aivan laukalle, niin kuitenkin liikkeelle - ja toteuttanut parin vuoden takaisen ennustukseni, jonka mukaan "on todennäköistä, että inflaatio lähtee liikkeelle myös EU:ssa, joten siihen tilanteeseen on hyvä itse kunkin varautua".

Tämä näkemys poikkesi Sanna Marinin käsityksestä, jonka mukaan hänen hallituksensa tuhlailevan "talouspolitiikan ansiosta pitkän aikavälin taloudellinen kestävyys on parempi kuin miltä tilanne näytti ennen koronaa" ja siksi "velkasuhteen taittuminen, joka vielä vuosi sitten näytti vaativan miljardileikkauksia ja vuosikymmenen aikaa, voi toteutua jo lähivuosina ilman merkittävää sopeutusta".

Marinin taloustieteen vastainen näkemys on siten johtanut siihen, että Petteri Orpon (kok) hallituksella on taakkanaan rajusti kasvavat korkokulut samaan aikaan kun maailmantalouden kasvu yskähtelee. Eli sen vastuksena ovat sekä maailmantalouden heikko tilanne, että punavihreän hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan realisoituminen. 

Siten ikävä tosiasia on se, että hallituksen talouspoliittinen pelivara on vähissä ja se on siksi pakotettu toimiin, joilla julkinen talous saadaan tasapainotettua. Siitä huolimatta sen budjetin oletetaan edelleen olevan peräti 10 miljardia euroa alijäämäinen

Tästä summasta kolme miljardia on yllä olevan kuvan mukaisesti pelkkää aiempien valtionvelkojen korkojen maksua. Ja tämä summa tulee kasvamaan lähivuosina, koska vanhoja halpakorkoisia lainoja joudutaan maksamaan uusilla - korkeakorkoisemmilla - lainoilla. 

Siten hallituksen olisi onnistuttava sekä julkisten menojen supistamisessa että talouskasvun elvyttämisessä. Ensimmäinen näistä tarkoittaa ihmisille tarjottavien vastikkeettomien etuuksien leikkaamista ja ja jälkimmäinen yrittämisen ja työnteon kannusteiden lisäämistä - eli verotuksen keventämistä siten, että yrittämisestä ja työstä käteen jäävä raha kasvaa. 

Budjettia arvioitaessa olisi siten seurattava sitä, miten hallitus onnistuu juuri näissä kahdessa asiassa. Tämä olisi myös opposition - tai edes lehdistön - ymmärrettävä, ja niiden olisi kritisoidessaan tulo- ja menoarvion jotain momenttia tarjottava sille vaihtoehto. 

Eli jos arvostellaan jonkin menoerän leikkausta olisi tarjottava vastineeksi jonkin toisen menoerän leikkausta tai vaihtoehtoisesti tulolähdettä, joka ei heikentäisi talouskasvun edellytyksiä. Tai jos arvostellaan verotuksen progression leikkaamista, olisi tarjottava jokin muu keino, jolla yrittämisen ja/tai työnteon kannattavuus paranisi. 

sunnuntai 17. syyskuuta 2023

Imaamin viesti lauttasaarelaisille

Kevään eduskuntavaaleissa lähes puolet lauttasaarelaisista äänesti kokoomusta. Demareille antoi tukensa yli kaksitoista, Vihreille yli yksitoista ja RKP:llekin reilut yhdeksän prosenttia. Mikään näistä puolueista ei ole suuremmin vastustanut Suomessa harjoitettua humanitaarisen maahanmuuton politiikkaa - ja kolme viimeksi mainittua on suorastaan vaatinut siitä vieläkin lepsumpaa. 

Maahanmuuton vaaroista varoittaneen Perussuomalaisten kannatus jäi vajaaseen yhdeksään prosenttiin tässä kaupunginosassa, joka äänestyskäyttäytymisen(kin) perusteella on ennen kaikkea vauraiden arvoliberaalien ihmisten kotiseutua. Siis sellaista, jossa maahanmuuttajien osuus on edelleen pieni ja heistäkin vain osa humanitaarisin perustein maahan saapuneita. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että Lauttasaareen on löytänyt tiensä muualta pääkaupunkiseudulta - Itä-Helsingistä tai Espoosta - peräisin oleva nuorisojoukko, joilla on ollut tapana naamioitua ahdistellessaan paikallisia nuoria. Ainakin osan nuorista on kerrottu olevan maahanmuuttajataustaisia.

Näin humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan todellisuus on saapunut tässäkin puheena olevaan Helsingin vauraaseen saarikaupunginosaan. Nähtäväksi jää, vaikuttaako tapaus jollain tavalla seuraavien kunnallis- ja eduskuntavaalien tulokseen, vai uskovatko lauttasaarelaiset edelleen siihen, että humanitaarinen maahanmuutto on hyväksi Suomelle ja suomalaisille.

* * *

Jos arvoliberaaleilla helsinkiläisillä olisi järkeä päässään he huomaisivat, että nyt harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksia voisi tarkastella tutustumalla Ruotsin tilanteeseen. Siellä on viimeisenä käänteenä nähty maahanmuuttajataustaisen jengijohtajan siirtyminen Turkkiin eli ruotsalaispoliisien tavoittamattomiin - ja sieltä tapahtuva rikollisjoukkonsa johtaminen yhä väkivaltaisempiin tekoihin Ruotsissa. 

Tällä jengipomolla on tiettävästi hyvät suhteet Turkin poliittiseen johtoon, joten hänen katoamisensa seurauksena myös Ruotsin NATO-tie näyttää muuttuvan yhä kivikkoisemmaksi. Samaan aikaan ruotsalaisen sivistyksen kehtona tunnetun Uppsalan koulujen oppilaita on jäänyt kotiin pelätessään tulevansa tapetuiksi.  

Tässä tilanteessa ruotsalaisten keinot palauttaa maansa takaisin siihen auvoiseen tilaan - josta minun sukupolveni on sen tuntenut - saattavat olla vähissä. Toistaiseksi siellä kuitenkin tunnutaan uskottavan pehmeisiin keinoihin asioiden korjaamiseksi. Epäilen kuitenkin, ettei se riitä, vaan maassa olisi tehtävä päätöksiä, jotka olisivat erityisen radikaaleja ja hyvin kaukana niin sanottujen ihmisoikeuksien kunnioittamisesta.

* * *

Ruotsin tielle Suomea olisi viemässä myös saudirahoitteinen helsinkiläisimaami, johon myös blogistikollega Yrjöperskeles kiinnitti eilen huomionsa. Mies oli suivaantunut helsinkiläiselle virkamiehelle, joka piti hänen päiväkotiaan moskeijana, ja kertoi ettei "ymmärrä näitä ihmisiä, ennakkoluuloisia ihmisiä, maalaisjuntteja ihmisiä, kusipäisiä ihmisiä".

Niinpä hän uhkasi tekevänsä kantelun virkamiestä vastaan ja vievänsä asian aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti. Ja lopuksi hän uhkasi vielä seurata ruotsalaisen jengipomon esimerkkiä: kertomalla, että "sitten mä menen Turkkiin. Recep Tayyip Erdogan on mun henkilökohtainen tuttu".

Miehellä oli toki muutakin sanottavaa. Hänen mielestään ISIS oli vain "sotkuinen juttu", mutta lupasi lähteä Palestiinaan sotimaan, mikäli "mä tiedän, että on jihad". 

Ja olihan miehellä sanoma myös lauttasaarelaisille ja muille arvoliberaaleille helsinkiläisille. Hän nimittäin arvioi suomalaisen seksuaalipolitiikan seurauksia sanomalla, että "täällä vaan mies miehen kanssa, nainen naisen kanssa. Kohta suomalaiset kaksi miljoonaa. Mutta islamin laki: ei! Sitten muslimit kohta kymmenen miljoonaa."

lauantai 16. syyskuuta 2023

Pekka Haavisto on naisten, yksineläjien ja lapsettomien parien presidenttisuosikki

Maanpuolustuskoulun professori arveli, että tyypillinen valtamedian toimittaja voisi "tuoda esiin, että kannatan vähän enemmän vasemmistolaisia juttuja, mutta voin kirjoittaa hyvän jutun oikeistolaisista asioista. Voin arvostaa niitä, vaikka tapani nähdä maailmaa on toisenlainen."

Tämä ajatus on tietenkin kaunis, mutta toteutuu nykyisin varsin huonosti. Näin siksi, että etenkin nuori toimittajakunta haluaa vaikuttaa ja muuttaa maailmaa omien ajatustensa mukaiseksi. Tämän seurauksena suomalainen lehdistö - ja etenkin suurimmat eli Yle ja Helsingin sanomat - ovat muuttuneet pikemminkin mielipidevaikuttajiksi kuin asiallisen tiedon jakajiksi. 

Tällä ei ole juurikaan näkyvää vaikutusta verovaroin toimivaan Yleisradioon, mutta Sanoma Oy:n omistajia sen voisi kuvitella huolestuttavan. Jos nimittäin katsomme yhtiön pörssikurssin kehitystä, huomaamme, että viimeisen vuoden aikana sen omistajien omaisuudesta on sulanut yli puolet.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Sanoman omistajien omistuksen arvo on pudonnut kesän 2016 tasolle. Siten kyse ei ehkä vielä ole katastrofista, mutta jos kurssin pudotuksen taustalla on ihmisten tyytymättömyys yhtiön tuotteiden tarjontaan - ja niiden maksullisen toiminnan tukemisen lopettaminen - saattaa toimittajakuntaan olla kohdistumassa paineita omistajien suunnalta.

Näin voisi itse asiassa päätellä tapahtuneen Helsingin sanomien uuden päätoimittajan Erja Yläjärven vajaan viikon takaisesta kirjoituksesta, jossa hän linjasi, että "Helsingin Sanomien pitää tarjota lukijoille tietoa, näkemyksiä ja toivoa, mutta ei turhaa kettuilua eikä sormen heristelyä". Ja jopa otsikossa arveltiin, että "Hesarin lukija osaa ajatella itse".

Nähtäväksi jää, onko päätoimittajan vaihdoksella vaikutusta maan yksityisen mahtimedian toimintaan. Vai jääkö pääkirjoitus lyhyeksi ryhtiliikkeeksi, joka tulee nopeasti kaatumaan itsetietoisten maailmanparantajatoimittajien jatkaessa entisellä linjallaan. 

* * *

Yksi mittari Helsingin sanomien - ja myös Ylen - mahdollisten muutosten seuraamiseksi on hiljalleen käynnistyvä presidentinvaali. Nähtäväksi nimittäin jää, saavatko kaikki ehdokkaat mainituissa medioissa tasapuolisen kohtelun, vai ryhtyvätkö niiden toimituskunnat tukemaan yhtä ehdokasta - käytännössä Pekka Haavistoa (vihr) - erityisesti jos kilpailu menee tasaiseksi.

Vaalin ensimmäisellä kierroksella Haavisto ei kuitenkaan ole kiinnostavin journalismin puolueettomuuden mittari, vaan poliittisen vihervasemmiston jo pitkään karsastama Jussi Halla-aho (ps). Siksi arvoisan lukijanikin kannattaa seurata onnistuvatko toimittajat uutisoimaan hänen näkemyksistään yhtä neutraalisti kuin muidenkin ehdokkaiden. Vai ryhtyvätkö ne joko argumentoimaan niitä vastaan tai jättävät yksinkertaisesti kertomatta hänen näkemyksistään suurelle yleisölleen.

Juuri nyt näyttäisi joka tapauksessa siltä, että Olli Rehn (kepu), Mika Aaltola tai Jussi Halla-aho - puhumattakaan marginaaliehdokkaista - eivät olisi menossa vaalin toiselle kierrokselle, vaan siellä toisistaan ottaisivat mittaa Pekka Haavisto ja Alexander Stubb (kok). Tämä tilanne saattaa kuitenkin muuttua siinä vaiheessa, kun ehdokkaille tarjoutuu tilaisuuksia välittää omia viestejään koko kansalle - joko suorana Ylen vaalikeskusteluissa tai lehdistön välittämänä. 

Suorissa vaalikeskusteluissa ratkaisee paljon se, antavatko niitä juontavat toimittajat ehdokkaiden esitellä omat näkemyksensä rauhassa. Ja lehdistön vaaliartikkeleissa - kuten jo totesinkin - oleellista on se, uutisoidaanko kaikkien ehdokkaiden näkemykset yhtä neutraalisti ja näyttävästi. 

Jos peli on reilua - kuten demokratiassa tulisi olla - pitäytyvät suurten medioiden toimituskunnat Erja Yläjärven edellä referoimani pääkirjoituksen hengessä. Tällöin saattaa hyvinkin käydä siten, että Rehnin, Aaltolan tai Halla-ahon asiallinen argumentointi saattaa varjoonsa enemmän imagopoliitikkoina tunnetut Haaviston ja Stubbin.

Kaltaiselleni politiikan "penkkiurheilijalle" on siten odotettavissa kaksi mielenkiintoista seurantakohdetta: ehdokkaiden välinen keskinäinen taistelu asiallisten argumenttien ja näkemysten voimalla sekä lehdistön toimituskuntien käyttäytyminen erityisesti siinä tilanteessa, jos kilpailu menee tiukaksi. 

* * *

Palaan vielä edelle referoimaani Ylen gallupiin. Sen mukaan suomalaisten äänioikeutettujen kannat jakautuvat nimittäin yllättävän selvästi sukupuolen ja maantieteen mukaan. 

Kyselyssä näet kerrottiin, että Haaviston kannatus naisten joukossa olisi jo ensimmäisellä kierroksella peräti 37 prosenttia, kun miehistä häntä äänestäisi vain 25 prosenttia. Maantieteellisesti Haaviston kannatus oli korkeaa etenkin helsinkiläisten ja uusmaalaisten parissa, joista yli puolet valitsisi hänet presidentiksi jo ensimmäisellä kierroksella. 

Jutussa oli myös linkki kyselyn kaikkiin tuloksiin. Niistä ilmeni lisäksi, että Haavisto on alle viisikymppisten parissa selvästi suositumpi kuin sitä vanhempien joukossa. Halla-aho puolestaan oli leimallisesti miesten ehdokas, sillä hänen kannatuksena heidän parissaan oli lähes nelinkertainen verrattuna naisten näkemyksiin. 

Ehkä kuitenkin kaikista mielenkiintoisin havainto oli se, että Pekka Haavisto oli selvästi suosituin sekä alle 10 000 euroa vuodessa ansaitsevien että yli 70 000 euroa vuodessa ansaitsevien parissa, mutta huomattavan alhainen yrittäjien joukossa. Enkä voinut olla kiinnittämättä huomiotani myöskään siihen, että häntä kannatetaan suhteellisesti ylivoimaisesti eniten yksinään elävien parissa, mutta myös lapsettomien parien joukossa.  

Näissä kahdessa suhteessa Haaviston vastakuvaksi asettuu Jussi Halla-aho, jonka suhteellinen kannatus on korkeimmillaan 10 000 - 20 000 euroa vuodessa hankkivien, työtä tekevien ja myös lapsiperheiden joukossa. Stubbin suhteellinen kannatus on puolestaan selkeästi korkein korkeatuloisimpien ihmisten ja kategorian "muu aikuistalous" - mitä ikinä se tarkoittaakaan (ei yksineläjä, lapseton pari tai lapsiperhe) - joukossa.  

Olli Rehnillä on suhteellisesti suurin kannatus vanhemman väestön ja yrittäjien joukossa, mutta hän ei profiloidu yhtä selkeästi kuin kolme edellä käsittelemääni ehdokasta. Vähäisempi profiloituminen luonnehtii myös Mika Aaltolaa, jonka suhteellisesta kannatuksesta voi nostaa esille sen vahvuuden johtavassa asemassa olevien parissa.

perjantai 15. syyskuuta 2023

Freudilainen lipsahdus, 9-vuotias tyttö ja kulttuurinen omiminen

Ilta-Sanomat teki jutun Vaihtoehto Saksalle (AfD) puolueesta. Siinä oli haastateltu erikoistutkija Kimmo Eloa, joka kertoi puolueen kannatuksen johtuvan maan vasemmistohallituksen kompuroinnista. 

Näin saattaa tietenkin olla, mutta en kirjoittanut tätä juttua siksi. Sen sijaan kirjoitin sen, koska huomasin erikoistutkijan maininneen, että AfD:n kannattajat ovat luoneet "sellaista mielikuvaa, että nämä Ukrainasta tulleet pakolaiset ovat vain vähän parempia kuin vuonna 2015 Saksaan tulleet etujen hyväksikäyttäjät". 

Piti oikein lukea uudelleen koko virke ja kyllä: Elo kutsui vuonna 2015 Saksaan saapuneita kansainvaeltajia etujen hyväksikäyttäjiksi. Kyse on ilmiselvästi niin sanotusta freudilaisesta lipsahduksesta. Eli erikoistutkija tuli vahingossa sanoneeksi, mitä hän todella ajattelee kahdeksan vuoden takaisista turvapaikanhakijoista.

* * *

Tuon kansainvaelluksen seurauksista on tänä vuonna puhuttu muutenkin aika paljon. Esimerkiksi samaisen Ilta-Sanomien toisen artikkelin mukaan mopoautolla liikkuneet teinipojat olivat ryöstäneet yhdeksänvuotiaan pikkutytön Tuusulassa. 

Jutussa ei kerrottu poikien tuntomerkkejä ja on mahdollista, etteivät he liity vuoden 2015 tapahtumiin vaan ovat etnisesti suomalaisia. Siitä huolimatta he ovat osa sitä viime aikoina lisääntynyttä nuorison väkivalta-aaltoa, jonka primus motor on kyseisenä vuonna maahamme saapunut väestö.

* * * 

Tästä asiasta kertoi IS:n kolmas juttu, jossa Aseman lapset ry:n henkilö kertoi, että "tällaista ihan idiotismia. Aiemmin kunnia on yhdistetty tiettyihin kulttuureihin. Nykyään sillä ei ole mitään väliä. Se on ihan sama, mikä on etninen tausta. Kunniasta on tullut jotenkin ihmeellinen asia, jolla ei voi leikkiä."

Toisin sanoen näyttäisi käyneen siten, että ainakin osa suomalaisista nuorista on taantunut maahan saapuneiden kehitysmaalaisten tasolle eli ominut näiden kelvottoman kulttuurin. Tämä on valitettava tosiasia, jota yksikään maamme puolueista ei ole tainnut osata ennakoida - mutta johon niin hallituksen kuin oppositionkin tulisi puuttua niin nopeasti ja tehokkaasti kuin mahdollista, jotta Suomi ei muutu samanlaiseksi persläveksi kuin vuoden 2015 kansainvaeltajien lähtöseudut. 

Alkuperäinen englanninkielinen ajatus:
 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysmaalais-tyyppinen nuorisokulttuuri vaatii keskustelun lisäksi tekoja
Saksalaiset maahanmuuttajat monikulttuurisissa kouluissa
Sosiaalinen oppiminen ja kulttuuri

torstai 14. syyskuuta 2023

Välimerellisiä tunnelmia Lampedusalta

Välimerellä Tunisian rannikon lähellä sijaitseva, mutta Italialle kuuluva, Lampedusan saari on tullut tunnetuksi EU:n alueelle pyrkivien kehitysmaalaisten astinlautana. Siksi oli mielenkiintoista havaita Samuli Salmisen linkittämä italialaisen toimittajan raportti. 

Valitettavasti en osaa italiaa, joten jouduin teettämän käännöstyön tekoälyllä. Lopputulos välittänee toimittajan sanoman, joten tarjoan sen hiukan paremmalle suomelle muokattuna teille, arvoisat lukijani. Samalla vihjaisen, että kyseinen toimittaja on upottanut mielenkiintoisia videoita viestiketjuunsa. 

Angela Caponnetto: "riittää! On aika tehdä konkreettinen analyysi hallitsemattomista ihmisvirtauksista kohti Lampedusaa. Nämä eivät ole siirtolaisia, vaan poikkeuksellisia ihmisiä. Vuoden alusta on tapahtunut noin 125 000 maihinnousua eli suunnilleen saman verran kuin vuonna 2016. Silloin kuitenkaan saarella ei ollut niin paljon kaaosta kuin nyt: miksi? 

Miksi Keski-Välimerellä tuntuu kuin olisimme Rooman kehätiellä? Me harvat akkreditoidut toimittajat liikumme edestakaisin sotilas- ja siviilialuksilla dokumentoidaksemme lähes Pohjois-Afrikan rannikon tuntumassa tapahtuvia pelastustoimia - jopa 3 000 päivässä. 

Tietenkin puhumme liikehdinnästä, joka on palautunut pitkään aikaan suurimittaisimmaksi - tosin se oli ennakoitavissa. Miksi sitten päädymme tähän tilanteeseen, jossa Lampedusa on vaarassa räjähtää milloin tahansa?"

Sama toimittaja: "kello 13.09 saapui 5 000 ihmistä, mikä on enemmän kuin Lampedusan väestömäärä. Tämä johti Agrigenton syyttäjän vetoomukseen instituutioille ja kansalaisille tilanteen poikkeuksellisuuden vuoksi."

* * *

Kysymys täällä pohjolan perukoilla kuuluu tietenkin, että näkyvätkö Välimeren tapahtumat myös meillä. Tulevaisuutta on tietenkin mahdotonta ennustaa, mutta maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan humanitaarisen suojelun hakemusten määrät ovat  lisääntyneet myös Suomessa. 

Syynä tähän ovat kuitenkin lähinnä Ukrainasta tulevat pakolaiset. Suurin ongelmamaahanmuuttajien ryhmä on viimeisen 12 kuukauden aikana ollut irakilaiset, jotka ovat jättäneet yhteensä vajaat 1 800 kansainvälisen suojelun hakemusta, joista noin puolet on ollut hylkäyspäätöksiä saaneiden henkilöiden uusia vedätysyrityksiä. 

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivätkö kehitysmaalaiset  jossain vaiheessa keksisi jälleen lähteä etsimään onneaan Suomesta. Tämän mahdollisuuden toteutuminen on tietenkin sitä suurempi, mitä innokkaammin suomalaiset päättäjät viestivät oman maamme erinomaisuutta tulijoiden vastaanottajana. 

Siksi on aivan erinomaista, että Suomella on uusi hallitus, jolla ei ole edeltäjänsä kaltaista intohimoa houkutella luku- ja kirjoitustaidottomia maahanmuuttajia "paikkaamaan" työvoimapulaa. Tosin myöskään vuonna 2015 ei ollut vallassa vihervasemmistolainen kabinetti, vaan pääministeri Juha Sipilän (kepu) johtama hallitus, joka päämiehensä suulla lähetti Irakiin erityisviestin suomalaisten poikkeuksellisesta halukkuudesta ottaa koteihinsa sikäläisiä nuorukaisia. 

Toivottavasti Petteri Orpo (kok) ei toista edeltäjänsä virhettä. Siis nimenomaan toivottavasti, sillä emmehän me valitettavasti ole unohtaneet nykyisen pääministerimme tätä päätöstä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista
Kehitysmaalaisten määrä Välimerellä on jälleen kasvussa
Petteri Orpo myi Suomen laittomille maahanmuuttajille

keskiviikko 13. syyskuuta 2023

Korkoa korolle

Viime päivinä on kauhistelu aikanaan velaksi luodun EU:n elvytyspaketin nousevia korkoja. Kuluvalla budjettikaudella 2021–2027 paketin korkomenot ovat 17–27 miljardia euroa suuremmat kuin aiemmin on oletettu. Siten myös suomalaisten taakka jo muutenkin rajusti tappiollisesta paketista kasvaa. 

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että meillä on muutenkin paljon lainaa. Siitä vuosittain noin miljardi on otettu siksi, että voisimme signaloida omaa hyveellisyyttämme koko muulle maailmalle. Ja aivan samoin kuin kaikkien muiden lainojen korko, on näidenkin lähinnä korruptioon uppoavien lainojen korko kasvattamassa tavallisten suomalaisten maksuvelvoitteita.

Lisäksi on huomattava, että jos kasvaneita korkoja maksetaan lainalla, saadaan vastikkeeksi korkoa korolle. Eli myös koronmaksuun käytettävästä lainasta on aikanaan maksettava korko. 

Siksi suomalaisten vallankäyttäjien tulisi ymmärtää, että vaikka julkisten palveluiden tuottaminen omalle kansalle saattaa tulla kalliiksi, on sitäkin tyhmempää jakaa vastikkeetonta velkarahaa muille kansoille. Se on - nimittäin - viime kädessä pois juuri niistä palveluista, joista me tässä hyvinvointiyhteiskunnassa haluamme kaikista mieluiten pitää kiinni. Siis terveydenhuollosta, tutkimuksesta ja koulutuksesta, turvallisuudesta ja niin edelleen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila
Suomella ei ole varaa ylläpitää korkeaa veroastetta
Kepun petokselle on tulossa kova hinta

tiistai 12. syyskuuta 2023

Helsingin käräjäoikeus ei ymmärtänyt kunniamurhaajaa

Helsingin käräjäoikeus oli tehtäviensä tasalla tuomitessaan Roohullah Khaleqin elinkautiseen vankeusrangaistukseen kunniamurhasta. Kyse oli miehen islamin mukaisesta kakkosvaimosta, joka oli päättänyt jättää jo aiemmin väkivaltaiseksi osoittautuneen muslimimiehensä. 

Kirjoitin tästä kunniamurhasta elokuun alussa, kun oli käynyt selville, ettei tapaus liikuttanut suomalaisia feministejä. Samalla pohdin sitä, että "miten siihen suhtautuu rangaistuksen ankaruudesta päättävä maamme oikeuslaitos".

Nyt olemme siis saaneet Helsingin käräjäoikeuden kannan tapahtuneeseen. Se osoittaa, ettei oikeuslaitoksemme ainakaan alimmalla tasollaan hyväksy kunniamurhia. Nähtäväksi jää, miten käy korkeammissa oikeusasteissa - eli löytyykö niistä alioikeutta enemmän ymmärrystä kunniamurhille. 

Feministien osalta en ole havainnut reaktioita. Tämä lienee tulkittava kunniamurhan hiljaiseksi hyväksymiseksi heidän joukossaan. Kunniamurhan, jonka perimmäinen syy oli Khaleqin tuntema häpeä siitä, ettei hän kelvannut murhatulle naiselle.

Lehdistökään ei havaintojeni mukaan ole tässä asiassa puhunut sen enempää kunnia- kuin häpeämurhasta. Sen sijaan teon motiiviksi arvellaan "vain" tavanomaista mustasukkaisuutta - ikään kuin maamme toimituskunta ei olisi koskaan edes kuullut kunniamurhista.

maanantai 11. syyskuuta 2023

Selitys pohjoisen merijään sulamisen pysähtymiselle

Olen tässä blogissa raportoinut säännöllisen epäsäännöllisesti arktisen merijään laajuutta ja sen vaihteluita. Merkittävin vaihe on sen vuotuinen minimikoko, joka saavutetaan syyskuun aikana eli olemme saavuttamassa jälleen tämän käännekohdan, jonka jälkeen pohjoiset jääkentät alkavat jälleen laajentua. 

Tilastoa julkaisevan NSIDC internetsivulta näkyy, että jään laajuuden vuotuisen minimikoon supistuminen loppui vuonna 2007. Sen jälkeen se on ollut pienimmillään vuonna 2012 ja suurimmillaan 2009. Kuluvana vuonna jää supistunee tilastohistorian kuudenneksi pienimmäksi.

Itse asiassa pohjoisen merijään pinta-ala on ollut vuosien varrella varsin hyvä indikaattori koko maapallon ilmakehän kehityksessä, koska siihen liittyviä tilastoja ei ole tarvinnut korjailla jälkikäteen. Ja satelliittimittauksiin perustuvat maapallon keskilämpötilaestimaatit selittävät sen koon vaihteluista peräti 56 prosenttia. 

Tämän kirjoituksen syynä ei kuitenkaan ole pohjoisen napajään tämän vuoden laajuus tai pinta-ala, vaan tutkimus, jossa esitetään mahdollinen syy sille, miksi jään laajuudessa tapahtui vuonna 2007 niin selkeä muutos. Se lähtee siitä, että Atlantilta kulkeutuu vuosi vuodelta enemmän lämmintä vettä pohjoiselle jäämerelle prosessissa, jota kutsutaan "atlantistumiseksi". Ja sen seurauksena arktinen merijää supistuu ja tulee vähitellen häviämään. 

Tutkimuksen mukaan arktiseksi dipoliksi kutsuttu ilmiö on kuitenkin aiemmin oletettua merkittävämpi Pohjois-Atlantilta tulevien virtausten säätelijä aiheuttaen jopa useiden vuosien vaihteluita Jäämeren kierrossa, makeaveden virtauksissa Amerasian altaaseen sekä meriveden kerrostuneisuudessa ja lämpövirtauksissa. Ja nämä sitten vaikuttavat siihen, kuinka paljon Atlantista virtaa lämmintä vettä Jäämereen.

Tutkijoiden mukaan juuri tämä ilmiö selittää nykyisen merijään koon supistumisen pysähtymisen, vaikka maapallon ilmakehä lämpeneekin. Samalla he varoittavat, että tällä hetkellä on kuitenkin merkkejä siitä, että arktinen dipoli olisi jälleen vaihtumassa ja pohjoisen merijään sulaminen jatkuisi maapallon lämpenemisen mukaisesti jo lähivuosina. 

Panin tämän selityksen tyytyväisenä merkille, sillä olen tutkijana ollut huolissani siitä, että koko tieteen arvovallalla dogmiksi nostettu ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ei ole näkynyt pohjoisen jäämeren jäätikössä. Onpa mieleeni noussut ikävästi jopa ajatus siitä, etteivät ilmastotutkijat noudattaisi aivan kaikkia tieteellisen tautkimuksen eettisiä sääntöjä.

Mutta nyt meillä on siis selitys pohjoisen merijään odotusten vastaiselle käyttäytymiselle sekä myös testattavissa oleva hypoteesi, jonka mukaan sen pitäisi alkaa sulaa heti, kun arktinen dipoli jälleen muuttuu. Niinpä jatkan omalta osaltani arktisen merijään pinta-alan seuraamista entistäkin innokkaammin! 

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!