Eikö kiihottamis­pykälän tarkoituksena ole suojata ilmaston­muutoksen kieltäjiä eikä natseja?

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen linjasi eilen, ettei kiihottamis­pykälän tarkoituksena ole suojata ilmaston­muutoksen kieltäjiä eikä natseja. Niiden sijaan suojaa on tarkoitus antaa tyypillisesti vain sellaisille ryhmille, jotka voidaan määritellä syntyperäisten tai muuten tahdosta riippumattomien ominaisuuksien perusteella.

Siten näiden kollektiivisella tappamisella uhkaaminen on hänen mukaansa laillista, eikä vasemmistoliiton läntisen alueen toiminnanjohtajana toiminutta Misha Dellingeriä vastaan nosteta syytettä. Tämä tuntui kuitenkin olevan toista mieltä ja kielsi kirjoittaneensa sellaiseen yllyttäneet viestinsä omalle Twitter-tililleen - kuitenkaan kertomatta kuka ne sitten on sinne naputellut. 

Valtakunnansyyttäjän näkemys on peräti mielenkiintoinen sitä vastaan, että Toiviainen on aiemmin nähnyt oikeutetuksi syytteen nostamisen Raamatun siteeraamisesta samaisen kiihottamispykälän perusteella. On siis syytä kerrata, mitä tuossa pykälässä sanotaan.

Tarkalleen ottaen laissa todetaan, että "joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi." 

Pyydän arvoisaa lukijaani huomaamaan laissa olevat sanat "uhataan" ja "vakaumuksen". Siten Toiviaisen perustelu on eksplisiittisesti eli tarkalleen ottaen vastoin lain kirjainta Misha Dillingerin kohdalla. Ja kyllä se lienee yhtä selvästi myös vastoin lain henkeä, jonka tarkoituksena on suojata kaikkia ihmisiä uhkauksia vastaan. 

Raija Toiviaisen nyt ja aiemmin nähdyn toiminnan perusteella on hämmästyttävää, että hänet on aikanaan asetettu korkeaan virkaansa. Ja vielä hämmästyttävämpää on se, ettei häntä ole poistettu siitä ilmeisen pätemättömyyden ja jopa viran väärinkäytön perusteella. Tai - sallikaa epäilyni - ilmeiseltä näyttävän henkisen suorituskyvyn varhaisen heikkenemisen takia.

Onni tässä onnettomuudessa on se, että Toiviainen on syntynyt vuonna 1954, joten hän on jo selkeästi eläkeiässä, eikä voi jatkaa valtakunnansyyttäjän virassa enää kovin kauaa. Toivon mukaan Suomi saa hänen jälkeensä valtakunnansyyttäjän, joka kunnioittaa sekä Suomen lakia että toimii puolueettomasti ja rehellisesti ilman ilmeisiä poliittisia päämääriä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?
Raija Toiviaisen ristiretki ajoi karille - ja eläkeikäkin lähestyy
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle

Juolahduksia, ajatuksia ja mietteitä Göteborgin tapaukseen liittyen

Eilisen uutisen mukaan Ruotsin Göteborgissa räjäytettiin kerrostalo, jossa asui paikallisia rikollisjengejä vastaan useita kertoja todistanut poliisi. Ruotsalaispoliitikot ovat "luonnollisesti" vähätelleet tapahtunutta, mutta Itämeren itäpuolelta katsottuna länsirannalla ollaan aidossa kusessa, joka on luotu idioottimaisella maahanmuuttopolitiikalla. 

Tästä juolahti mieleeni, että mitä mahtaa ajatella Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeri Maria Ohisalo (vihr) seuratessaan pilkuntarkasti ruotsalaisten jalanjälkiä? Tai mitä liikkui oppositiojohtaja Petteri Orpon (kok) mielessä, kun hän nykyistä hallitusta muodostettaessa höpötti arvopohjasta silloin, kun vihervasemmisto ja keskusta löysivät toisensa muodostaakseen punavihreän hallituksen? 

Eli onko esimerkiksi mainittujen poliitikkojen mieleen edes juolahtanut analysoida Ruotsin tapahtumia, saati ovatko he osanneet tehdä niistä loogisesti oikeita johtopäätöksiä? Tai ymmärtävätkö he tärkeimmäksi tehtäväkseen toimia siten, että Suomi säilyy sellaisen lintukotona, jollaiseksi se on kehittynyt toisen maailmansodan jälkeen?

Lisäksi ajatuksissani häivähti miete siitä, miten oikeusvaltion päättäjien tulee toimia silloin, kun tilanne on karannut käsistä. Eli kun paha on saanut vallan, eivätkä todistajat enää uskalla todistaa eivätkä poliisien resurssit riitä rikollisjengien hallintaan oikeusvaltiolle hyväksytyin keinoin? Annetaanko asian olla, vai käytetäänkö sitten oikeusvaltiolle sopimattomia keinoja? 

Lopulta päädyin pohdinnassani ihmettelemään, että eikö kaikkien kannalta olisi kuitenkin ollut paras, että Ruotsissa - tai ainakin sitä peesaavassa Suomessa - olisi ajoissa pysähdytty ja linjattu maahanmuuttopolitiikka sellaiseksi, ettei edellä esittämiäni juolahduksia, ajatuksia tai mietteitä pälkähtäisi kenenkään päähän? Ei edes blogia harrastuksekseen kirjoittavan professorin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lähes koko valtamedia vaikeni Rikosylikomisarion viestistä
Hyödyllinen idiootti unohti etnis-uskonnollisen ulottuvuuden
Jengirikollisuuden tilasta Suomessa ja Ruotsissa

Pölhöpopulismia Saksassa ja Suomessa

Helsingin sanomat kertoi, että Saksan vaaleissa yksi tappion kärsineistä puolueista oli Vaihtoehto Saksalle eli AfD. Puolueen linjasta HS mainitsi, että "keskeisin tavoite on ollut maahanmuuton vastustaminen". Lehti totesi myös, että AfD sai vaaleissa "ensikertalaisilta vain kuuden prosentin tuen", eli ettei se ole nuorten parissa kovinkaan suosittu - toisin kuin Suomen Perussuomalaiset. 

En tiedä oliko edelle kirjaamani Perussuomalaisten ja AfD:n rinnastaminen huolella suunniteltu, mutta on syytä huomata, että AfD kampanjoi vaaleissa pölhöpopulistisesti rokotusvastaisuudella. Eikä se houkutellut Saksan sivistynyttä nuorisoa. 

Suomessa Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on sen sijaan todennut tieteellisten tosiasioiden mukaisesti, että koronarokote "kannattaa ottaa, koska se estää vaikeita tautitapauksia ja vähentää sairaalahoidon tarvetta, vaikka se ei tartuntoja täysin estäkään". Lisäksi muutamat perussuomalaisissa toimivat koronarokotteiden avulla profiloitumaan pyrkineet henkilöt on joko erotettu puolueesta tai jääneet vaille mainittavaa menestystä. 

Siten AfD:n ja Perussuomalaisten rinnastaminen on harhaanjohtavaa, vaikka puolueilla onkin samankaltainen suhtautuminen maahanmuuttoon. Ja ehkäpä juuri siksi AfD:tä kannattaa itäsaksalainen vanhempi polvi kun taas Suomessa perussuomalaisten aatteet jakaa erityisesti sivistynyt nuoriso.

* * *

Saksan Vihreät menestyivät vaaleissa mainiosti ja päässevät liittotasavallan hallitukseen ajamaan tavoitteitaan. Sen suomalainen sisarpuoluehan on parhaillaan vastaavassa asemassa ja kokee vaikeuksia suhtautumisessaan laittomaan ympäristöradikalismiin. 

Tästä saimme esimerkin viimeksi eilen, kun puolueen puheenjohtaja ja Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava sisäministeri Maria Ohisalo ei halunnut moittia julkisesti radikaaliliike Elokapinaa sen järjestäytyneen yhteiskunnan vastaisista toimista, vaan kiemurteli kiemurtelemistaan Alfa-TV:n Sanna Ukkolan haastattelussa. 

Asia on juuri nyt ajankohtainen, kun Elokapina on järjestämässä peräti kymmenen päivän mielenosoitusta Mannerheimintielle. Liikkeelle kiusallisesti joku oli luovuttanut Suomen uutisille videon, josta paljastuu heidän piittaamattomuutensa mielenosoituksiin liittyvistä laeista eli viime kädessä järjestäytyneestä oikeusvaltiosta. 

Nähtäväksi jää, kuinka näyttävästi valtamediat välittävät Suomen uutisten skuupin laajemmille kansanjoukoille. Sellaista saattaa kuitenkin ehkäistä AfD:n valitseman koronalinjan kärsimä tappio Saksassa, koska Vihreiden ja erityisesti puheenjohtaja Ohisalon ilmiselvä tuki Elokapinan toiminnalle on samalla tavalla pölhöpopulistista - ja saattaa vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti sivistyneen nuorison suhtautumiseen puolueeseen tulevissa aluevaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terroristijärjestö iski jälleen Helsingissä
Johtaako koronaviruspandemia populistien voittoon?
Valtapuolueet pohjustivat AfD:n voiton

Saksan vaalit määrittävät Suomen tulevaisuuden

Saksassa poliittinen kenttä heilahti eilen rajusti, kun sosiaalidemokraatit ottivat niskalenkin kristillisdemokraateista. Samalla vihreät ottivat kolmannen, liberaalit neljännen ja kansalliskonservatiivit viidennen sijan. Äärivasemmisto putosi parlamentista. 

Näistä aineksista kootaan Saksan tuleva hallitus, jonka koostumus ja poliittinen linja nähdään aikanaan. Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, että kansalliskonservatiivien hylkiminen johtaa Kristillisdemokraatit oppositioon samaan tapaan kuin Suomessa kävi Kokoomukselle viime eduskuntavaalien jälkeen, kun puolue kieltäytyi yhteistyöstä Perussuomalaisten kanssa. 

Suomessa SDP:n johtama vihervasemmistolainen hallinto on kahdenkin eilisen arvion (yksi, kaksi) perusteella johtanut pääministeripuolueen kannatuksen laskuun. Syynä ovat kansalaisten suuren enemmistön vastustamat äärivihreät linjaukset, joiden kautta pääministeripuolue on yrittänyt kosiskella nuorisoa ja samalla tyydyttää hallituskumppaniaan Vihreitä.

Suomen kannalta oleellista on, minkälaiseksi Saksan tulevan hallituksen EU- ja talouspolitiikka muodostuvat. Itse pidän epäuskottavana, että Merkelin linja jatkuisi ennallaan ainakaan siinä tapauksessa, että hallitus rakennettaisiin SPD:n ja Vihreiden akselin varaan.

Suomen kannalta oleellisia kysymyksiä ovat Saksan hallituksen suhtautuminen liittovaltiokehitykseen eli velkaunionin rakentamiseen, metsien kestävään käyttöön ja ydinvoimaan. Mikäli metsien käyttöä rajoitetaan kohtuuttomasti, katkeaa Suomen puujalka tai jos ydinvoimastaan luopunut - ja samalla sähkön hinnan taivaisiin nostanut - Saksa taivuttaa EU:n vaatimaan samaa myös muilta jäsenmailta, joutuu vaikeuksiin ainakin suomalainen terästeollisuus. Velkaunionin edistyminen puolestaan tarkoittaisi Suomelle vastuita eteläisen Euroopan talousahdingosta.

Näistä syistä on selvää, että Saksan tulevan hallituksen kokoonpano ja sen myötä etenkin sen poliittinen linja ovat Suomen kannalta äärettömän tärkeitä. Valitettavasti vaikutusvaltamme tehtäviin päätöksiin on kuitenkin pieni, ellei suorastaan olematon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tavoitteena sähköinen yhteiskunta
Euroopan Federalistinen Unioni
Saksalainen dilemma

Brexit-ongelmia

Helsingin sanomat kertoi, että Brexitin jälkeisessä Britanniassa on ollut monenmoista ongelmaa: ruokakaupoista ei saa aina ruokaa eikä huoltoasemilta bensiiniä. Syynä tähän on se, etteivät manner-Euroopan kuljettajat enää tule Kanaalin yli, vaan siitä eteenpäin kuljetukset pitäisi hoitaa britannialaisten autokuskien voimin. Heitä taas ei ole riittävästi.

Kuljettajien puuttumien puolestaan johtuu siitä, että saarivaltion EU-aikana kuljetusala oli siirtynyt paljolti ulkomaalaisten haltuun. Eikä tällaista tilannetta tietenkään korjata nopeasti, vaan se vie aikaa. 

Ensilääkkeenä britit houkuttelevatkin maahan ulkomaisia työntekijöitä myöntämällä heille pikaviisumeita, mutta juttu ei kertonut, olisiko näille pikaviisumikuljettajille olemassa kalustoa kuljetettavaksi, vai pitäisikö heidän tuoda mukanaan myös se.  

Lopuksi toimittaja kertoi, että tilanne ei ole heikentänyt konservatiivipuolueen kansansuosiota. Lisäksi hän arveli, ettei edes bensapula saisi brittejä katumaan brexitiä - tai ainakaan katumusta ei myönnettäisi. 

Asia jäi kiinnostamaan, joten katsoin mitä mahtavat brittien mielipidetiedustelut kertoa brexitin suosiosta juuri nyt. Google löysi tällaisista gallupeista nettisivun, josta pystyi katsomaan brexitin suosion kehityksen kyselystä toiseen.

Sen mukaan syyskuun alussa brexitiä piti hyvänä ratkaisuna 39 ja huonona 48 prosenttia briteistä. 11 prosenttia ei osannut muodostaa mielipidettä. Siten kansa näyttäisi pikemminkin katuvan ratkaisuaan kuin olevan siihen tyytyväinen. Toisaalta tilanne näyttää vaihtelevan ja vasta viime huhtikuussa tyytyväisten osuus ylitti katuvaisten määrän.

 

Nähdäkseni Britannian tilanteesta voi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että suurempaan kokonaisuuteen integroituneen talouden irrottaminen itsenäiseksi ei ole yksinkertaista eikä ongelmatonta. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka kauan nyt nähtävissä olevien ongelmien selättäminen ottaa briteiltä.  

Selvää kuitenkin lienee, että kyse on pikemminkin väliaikaisesta ongelmasta kuin pysyväksi jäävästä tilanteesta. Ja että Brexitistä on ollut myös positiivisia seurauksia - vaikka HS:n juttu ei sellaisia maininnutkaan - jotka lopulta ovat vaikutuksiltaan pidempiaikaisia kuin siirtymän aiheuttamat taloudelliset ongelmat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paremman Euroopan, terveen talouden, itsenäisten kansakuntien ja lisääntyvän subsidiariteetin puolesta
Brexit uudessa valossa
EU:n hyödyllisyydestä suomalaisille

Nyt tiedämme pääsikö korona karkuun kiinalaislaboratoriosta

COVID-19-pandemia on synnyttänyt monenlaisia salaliittoteorioita ja väitteitä. Yksi vakavimmin otettavista on ollut väite siitä, että virus olisi karannut kiinalaisesta tutkimuslaboratoriosta. 

Siksi oli kiintoisaa lukea tuoreesta Nature-lehdestä, että tähän asiaan liittyen on saatu uutta tutkimustietoa. Sen mukaan ensimmäisten vuosina 2019 ja alkuvuonna 2020 eristettyjen koronavirusten genomit jakautuvat kahteen erilaiseen ryhmään, jotka tunnetaan A- ja B-linjoina. 

B-linja on nykyisten koronavirusten esi-isä, mutta viruksen alkuperän suhteen oleellinen kysymys on, että ovatko nämä varhaiset linjat voineet kehittyä toisistaan ihmisessä, vai ovatko ne peräisin erillisistä tartunnoista eläimistä ihmisiin. Jos erillisiä, olisi viruksen alkuperä laboratoriokarkurina äärimmäisen epätodennäköistä.

A- ja B-linjat erotetaan toisistaan kahden nukleotidin perusteella, mutta on olemassa joitakin varhaisia virussekvenssejä, joissa toinen näistä tuntomerkkinä käytetystä nukleotidista on samanlainen kuin toisessa linjassa. Tämä on aiemmin tulkittu siten, että nämä virukset olisivat välivaiheita näiden eri linjojen evoluutiossa yhdestä toiseksi.

A- ja B-linjat eroavat kuitenkin myös monissa muissa sekvenssinsä kohdissa. Kun nyt tarkasteltiin niiden jakaantumista näiden välimuotoina pidettyjen virusten genomeissa, huomattiin että kussakin virussekvenssissä ne olivat samanlaisia kuin jommassakummassa linjassa, eivätkä linjojen välisiä sekamuotoja. 

Tällainen kaksijakoisuus olisi äärimmäisen epätodennäköistä, mikäli koronaviruksen linjat olisivat peräisin yhdestä virustartunnasta eläimistä ihmisiin. Näin uudet analyysit ovat käytännössä falsifioineet väitteen SARS-CoV-2 viruksen laboratorioalkuperästä, eikä kiinalaisilla tutkimuslaboratorioilla siten ole osaa eikä arpaa pandemian synnyssä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hölynpölyä
SARS-CoV-2 on muuttumassa virusfossiiliksi
Koronaviruksen evoluutiosta nyt ja tulevaisuudessa

Ennuste ja sen seuraukset

Eilisten uutisten mukaan Suomen ilmastopaneeli on maalannut synkkää kuvaa Suomen olosuhteista tulevina vuosikymmeninä. Keskilämpötila nousee vuosien 1990–2020 jaksosta noin 1,3 astetta vuoteen 2040 mennessä. Sen seurauksena vesisateet, kuivuus, tuulisuus, metsäpalot ja tuholaiset lisääntyvät, talvet leudontuvat, routa ja jääpeitteet vähenevät, helteet yleistyvät ja tulvariskit kasvavat. 

Esileikkinä tästä kaikesta mainitaan viime vuosien vesistö- ja rannikkotulvien tuhot, joiden jälkien paikkailu on maksanut kymmeniä miljoonia euroja, kuten myös myrskytuhot ja menetykset kantorahatuloissa. Hellekuolemiakin raportoidaan vuosittain noin 200–400.

Tartun tässä tuohon 1,3 asteen nousuun, koska se on selvästi mitattava ennuste, jonka ainakin edellä linkitetty uutinen antoi ymmärtää perustuvan tietoon, eli sanasta sanaan "tiedämme jo, että Suomen keskilämpötila nousee vuosien 1990–2020 jaksosta noin 1,3 astetta vuoteen 2040 mennessä".

Asiaa jatkossa seuratakseni piirsin Ilmatieteen laitoksen nettivivun tietojen pohjalta kuvan Helsingin Kaisaniemen ja Sodankylän vuotuisten keskilämpöjen tilastokuvaajasta. Sitä varten laskin jokaiselle vuodelle näiden kahden mittauksen keskiarvon, jota voine pitää kohtuullisena estimaattina Suomen keskilämpötilasta tai ainakin sen muutoksista, koska toinen paikkakunnista sijaitsee aivan etelässä ja toinen pohjoisessa. Ja molemmat tilastot ovat kaikkien kansalaisten helposti saatavilla. 

Kuvassa on sinisellä edellä mainittu lämpötilasarja sekä punaisella viivalla merkitty lämpötila, joka meillä pitäisi vallita vuoteen 2040 mennessä. Kuten näemme, olemme saavuttaneet ja ylittäneetkin sen jo viime vuonna, mutta toki olemme vielä jonkin verran jäljessä kun tarkastellaan vuosien keskilämpöjen keskimääräistä tasoa.

* * *

Tähän liittyen panin merkille, että tämän aamun uutisessa ST1 Nordicin toimitusjohtaja oli huolissaan siitä vauhdista, jolla Suomi ja EU tekevät ilmastotoimia. Hän kertoi, että "haluaisin olla ja olenkin osin optimistinen, mutta valitettavasti tosiasiat näyttävät siltä, että optimismia on kaikilta osin vaikea perustella".

Ongelmana on hänen mukaansa se, että Eurooppa on ajautumassa ongelmiin ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvän sääntelyn seurauksena, koska sen toteuttamiseksi ei ole valmista teknologiaa. Se saattaa johtaa epäterveeseen kilpailuun ja jo nyt näkyy, että päästöjä on siirtynyt Euroopan ulkopuolelle. Ja aina kun näin käy, ei ilmastonmuutos hidastu lainkaan, mutta Eurooppa köyhtyy.

Nähtäväksi siis jää, mihin tulevaisuus meidät vie. Onko ST1 Nordicin toimitusjohtaja turhan pessimistinen, vai tuhoaako EU:n ja Suomen johto meidän tulevaisuutemme? Ja kuinka tarkasti ilmastopaneelin vuotta 2040 koskeva tieto mahtaakaan pitää paikkansa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sitra levitti Oras Tynkkysen muotoilemaa valeuutista
IPCC julkaisi raportin ja minä löysin muunneltua totuutta
Suomalaisen vihreän talouden nykytila ja tulevaisuus

Mitä serkumpi, sitä herkumpi

Helsingin sanomat kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan serkusten väliset avioliitot olivat menneinä aikoina harvinaisempia kuin nykyisin. Tällaisten parisuhteiden jälkeläisiä oli vain kolme prosenttia väestöstä, kun taas nykyisin niitä on maailmanlaajuisesti peräti kymmenen prosenttia. 

Arvoisa lukijani lienee tietoinen siitä, etteivät nykyiset serkusavioliitot kuitenkaan jakaudu tasaisesti maapallon eri kulttuuripiirien kesken, vaan niitä esiintyy joissakin kulttuureissa paljon ja toisissa taas ei juuri ollenkaan. Siksi HS:n kertoma uutinen herätti mielessäni kysymyksen.

Siis kysymyksen siitä, että mikähän on mahtanut mennä pieleen noissa toisissa kulttuureissa silloin, kun niissä on runsastunut perinnöllisiä haittoja esille nostava tapa naida lähisukulaisia. Wikipedian mukaan "Pohjois-Afrikassa sekä Länsi-, Keski- ja Etelä-Aasiassa uusista avioliitoista 20 prosentista yli 50 prosenttiin on pikkuserkusten tai sitä läheisempien sukulaisten välisiä. Muslimiyhteisöissä serkusavioliitot ovat tavallisia. Esimerkiksi Englannin Bradfordissa 75 % pakistanilaista alkuperää olevista menee naimisiin serkkunsa kanssa".

Oleellista on myös kysyä, että miksi sellaisesta tavasta ei ole osattu luopua viimeistään siinä vaiheessa kun on havaittu, että muu maailma kehittyy näiden kulttuureiden polkiessa paikallaan? Sekä myös, että onko Suomessa ryhdytty jo toimenpiteisiin näiden haittojen välttämiseksi maamme asujaimiston monikultturistuessa nopeasti? Ja ellei ole, niin miksi ei?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun
Miksi neandertalilaiset hävisivät?
Sisäsiittoisuudesta on etua monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Miksi Amnesty on väärässä moittiessaan kolmatta rokotekierrosta?

Amnesty international on esittänyt väitteen, jonka mukaan "se, että Suomen hallitus varaa kolmannet rokotteet kaikille yli 12-vuotiaille, ei ole vastuullista toimintaa". Syynä näkemykseen on järjestön tahto rokotuttaa kehitysmaalaiset, eikä siis minkäänlainen rokotekriittisyys, päinvastoin. 

Amnestyn raportin mukaan suurimmat rokotevalmistajat ovat priorisoineet vauraita valtioita, vaikka rokotteita olisi tarvittu myös matalan tulotason maihin. Ne ovat sen mukaan myös kieltäytyneet jakamasta valmistukseen tarvittavaa dataa ja teknologiaa sekä pitäneet kiinni rokotepatenteistaan.

Näin ollen Amnesty syyttää korkean tulotason maita ja lääkeyhtiöitä pandemian pitkittämisestä.

* * *

Koronapandemia päättyy joka tapauksessa sitten, kun kaikki maapallon ihmiset ovat saaneet rokotesuojan tai sairastaneet itse taudin (olettaen ettei viruksesta evolvoidu immuniteetin kiertämään pystyviä muotoja). Valitettavasti viruksen leviämistä kehitysmaissa on kuitenkin vaikea seurata, koska niistä ei ole luotettavia tilastoja. 

Jotain tästä vaikeudesta kertonee esimerkiksi se, että virallisten tilastojen mukaan suhteellisen kehittyneessä 48 miljoonan asukkaan Etelä-Afrikassa on tautiin kuollut yli 86 000 ihmistä, mutta sen kaaosmaisessa todellisuudessa elävässä 13 miljoonan asukkaan naapurissa Zimbabwessa vain neljä ja puoli tuhatta. Ero tuskin selittyy koronakuolemien yleisyydellä vaan tilastojen puutteellisuudella.

* * *

Amnesty on tunnetusti vasemmistoliberaali järjestö, jossa toimivat ihmiset eivät ymmärrä sitä, että meillä on käytössämme rokotteita ainoastaan siitä syystä, että länsimaisilla ihmisillä on taito ja yrityksillä motivaatio kehittää sellaisia. Siksi rokotteiden ilmainen jakaminen ja/tai patenttisuojan murtaminen heikentäisi yhteiskuntiemme kykyä reagoida tuleviin pandemioihin.

Tällaisesta kehityksestä meillä on olemassa erinomainen esimerkki eli uusien antibioottien kehittämisen loppuminen. Niitähän tehtiin innokkaasti kymmeniä vuosia sitten, mutta samalla kun tuotteista saatavat voitot pienenivät, siirsivät lääkeyhtiöt tuotekehityksensä muihin tuotteisiin. Ja nyt meitä uhkaa sen seurauksena antibioottiresistenttien bakteereiden kehittyminen. 

On kuitenkin selvää, että siinä vaiheessa, kun länsimaiden ihmiset ovat saaneet omat väestönsä turvaan, jäävät jäljelle ainoastaan halpahintamarkkinat kehitysmaihin. Ja parempien liiketoimintamahdollisuuksien puuttuessa rokoteyhtiöt siirtyvät niille - toki tämä kaikki olettaen, etteivät rokotetta vaille jääneet ole sitten jo sairastaneet tautia.

Joka tapauksessa Suomi muiden EU-maiden kanssa on jo nyt lahjoittanut 100 miljoonaa Astra Zenecan rokotetta kehitysmaihin. Ja ainakin Suomi aikoo lahjoittaa niitä myös lisää.

Olisikin reilua, jos Amnesty sen sijaan, että se moittii länsimaita ja rokotevalmistajia niiden oman väestön suojelemisesta ja rokotteiden kehittämisestä ja tuottamisesta ansaitusta liikevoitosta, kiittäisi niitä. Mutta taitaa olla niin, että kiittämättömyys on tässäkin asiassa maailman palkka. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa
Pitäisikö koronavirusrokotteet sosialisoida?
Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät

Yhteiskunnallista vakautta ja vakauden puutetta

Suomalainen yhteiskunta on nopeassa muutoksessa. Tästä saimme yhden pienoisen vahvistuksen Ilta-Sanomien uutisesta, jossa kerrottiin Turussa käydystä rähinäottelusta, jossa FC Komar-niminen jalkapallojoukkue oli aloittanut melkoisen rähinän ja saanut siitä rangaistuksen - siis sekä joukkue, että epäasialliseen käytökseen osallistuneet pelaajat. Tästä linkistä löytyy joukkueen valokuva, joka kertonee ainakin tämän blogin vakituisille lukijoille, mistä tässä eräänlaisessa kulttuuritapauksessa oli perimmältään kyse.

Suuressa itänaapurissamme puolestaan käytiin vaalit, jotka osoittivat, ettei siellä ole muuttunut mikään. Hallitseva tsaar... presidentin tukipuolue sai voiton parlamenttivaaleissa, joiden rehellisyyteen ei uskonut edes Erkki Tuomioja (sd). Ylellä näytettiin myös videomateriaalia, joka näyttäisi todistavan epäuskon perustelluksi ja Ilta-Sanomat julkaisi pääkirjoituksen, jonka mukaan "sähköinen äänestys huipensi vaalivilpin Moskovassa".

Tapaus on Suomen kannalta ehkä kuitenkin kohtuullisen hyvä. Jos Venäjällä säilyy vakaa valta, joka takaa yhteiskunnan jälkeenjääneisyyden pitkälle tulevaisuuteen, on tilanne parempi kuin jos maa ajautuisi anarkiaan, jonka seuraukset rajanaapurille voisivat olla arvaamattomat.

Toisaalta on myös niin, että Venäjän nykyisen presidentin aika loppuu joskus. Ja siinä tilanteessa hänen pitkän itsevaltaisen hallintonsa kausi saattaa purkautua kovaan valtataisteluun, jonka roiskeet ulottuvat rajojen yli. Näin myös siinä tapauksessa, että hän olisi pyrkinyt varmistamaan vallansiirtonsa jollekin suosikilleen.

Joka tapauksessa on selvää, että viimeisen tuhannen vuoden historiassa ei mikään viittaa Venäjän muuttumiseen länsimaistyyppiseksi demokratiaksi. Ja siksi Paasikiven ajoista periytynyt suomalainen Venäjä-politiikka - jonka ytimen ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) muotoili sanoilla "Suomi käyttää Venäjän kanssa sen yhteistyön tilan, mikä sille löytyy" - saattaa osoittautua arvokkaaksi myös tulevaisuudessa.  

Tosiasia kuitenkin on, että samainen ulkoministeri on voimakkaasti edistämässä tämän kirjoituksen alussa mainittua yhteiskunnallista kehitystä. Ja sen osalta meihin nähden edelläkävijöinä toimineiden Ruotsin, Tanskan ja Ranskan viimeisten kymmenien vuosien historia osoittaa jotain aivan muuta kuin oikeus- ja hyvinvointivaltion vakaata kehitystä - seikka, jonka viitekehykseen sopii valitettavan hyvin myös FC Komarista kertonut uutinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turun joukkotappelun identiteettisalaisuus
Tsaarintekele on lukenut Stalininsa
Venäjän demokratia

Paskoja kulttuureita ja älyllistä epärehellisyyttä?

Luin Twitteristä tekstin, jonka mukaan  "kaikki kulttuurit eivät ole yhtä hyviä. Länsimaalainen kulttuuri on parempi kuin monen Lähi-idän maan kulttuuri... Sellaiset kulttuurit ovat paskoja, jossa väkivalta on hyväksyttyä ja naisten ainoa tehtävä on totella miehiä. Näitä löytyy paljon Lähi-idästä!"

Teksti sai luonnollisesti osakseen kommentteja. Tässä niistä muutamia. 

"Samalla tavalla joku Lähi-Idässä saattaisi kirjoittaa, että kaikki kulttuurit eivät ole yhtä hyviä. Arabikulttuuri on parempi kuin länsimaalainen kulttuuri, jossa lapset jättävät vanhempansa vanhainkotiin kuolemaan ja naiset jakavat omia alastonkuvia maksua vastaan netissä."

"Ja niissäkin kulttuureissa, joissa nämä säännöt vallitsevat, elää ihmisiä täysin normaalisti. Mites ne ihmiset, jotka kokevat olevansa onnellisia näissä kulttuureissa?"

"Vaikka ´länsimainen kulttuuri´ voi vaikuttaa paremmalta, niin kyllä länsimaisessa kulttuurista löytyy ikäviäkin piirteitä. Varsinkin Välimeren rannoilta."

"Rasisti"

"´Länsimainen kulttuuri´ oli pari sataa vuotta sitten aikalailla sellainen mitä kuvailet lähi-idän maiden kulttuurina."

"Rasisti!"

Toki keskustelu sisälsi myös paljon kommentteja, jotka myötäilivät ensimmäisen kommentin kirjoittajaa. Mutta tähän kokoamani olivat muita oleellisempia sikäli, sillä ne kertoivat siitä vaikeudesta, joka leimaa yhteiskunnallista keskusteluamme tänä aikana, jolloin laajat kansainvaellukset muokkaavat Eurooppaa. Eli monia ihmisiä vaivaava oman ideologian suhteen yhteensopimattomien tosiasioiden tunnustamisen vaikeus. 

Onhan selvää, että - ex-presidentti Paasikiveä myötäillen - tosiasioiden kieltämisen sijaan niiden tunnustaminen on viisauden alku. Näin siitä huolimatta, että sellainen näyttäisi edelle kopioimieni viestien perusteella puuttuvan monien suomalaisten ajatustavasta. 

Lopuksi todettakoon, että ensimmäisen viestin kirjoittaja ei kuulunut natseihin, äärioikeistoon, kristillisiin konservatiiveihin, perussuomalaisiin, kokoomuslaisiin tai edes peräkammarin poikiin. Sen sijaan hän oli SDP:ssä vaikuttava Kamal Jafi, joka Twitter-profiilissaan ilmaisee olevansa isä, suomenkurdi, kouluvalmentaja & demari sekä Helsingin nuorisojaoston jäsen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onnittelut SDP:lle ja Sanna Marinille onnistuneesta rekrytoinnista
Erilaisia, mutta samanarvoisia
Jos kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, niin mitä sitten?

Jääkarhupopulaatioiden genetiikkaa

Tätä ajatusta kirjoittaessani on pohjoisen merijään laajuus kääntynyt kasvuun ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Niinpä ajattelin kertoa tuoreesta jääkarhujen elämästä kertovasta tutkimustiedosta.

Kyse on Proceedings of the Royal Society B-sarjassa julkaistusta raportista, joka perustuu jääkarhujen populaatiogeneettisiin analyyseihin näytteistä, jotka on kerätty Norjan Huippuvuorilta vuosina 1995-2016. Sen mukaan jääkarhujen geneettinen monimuotoisuus väheni näinä vuosina kolmesta kymmeneen prosenttiin riippuen laskutavasta. Lisäksi eri alueiden jääkarhupopulaatioiden väliset geneettiset erot kasvoivat 200 prosentilla. 

Tutkijoiden mukana syynä näihin muutoksiin on ollut Barentsinmeren jääpeitteen pieneneminen viime vuosikymmeninä. Tilastojen mukaan esimerkiksi jäättömän kauden pituus on vuosina 1979-2014 lisääntynyt 41 päivällä. 

Samalla jääkarhuille optimaalisten olosuhteiden on todettu siirtyneen kohti pohjoista kaikkina vuodenaikoina. Itse Huippuvuorilla jääkarhut ovat siirtyneet aiempaa enemmän kuivalle maalle syömään lintuja ja niiden munia sen sijaan, että olisivat viettäneet aikaansa jäällä metsästämässä hylkeitä.   

Kuten tiedämme, ovat jääkarhut olleet keskeinen maskotti niille tahoille, jotka ovat varoitelleet meitä ilmastonmuutosten vaaroista. Onhan se salaperäinen ja muhkea eläin, mutta omakohtaisia kokemuksia siitä ei ole juuri muilla kuin aivan pohjoisimmilla kansoilla. Niinpä ihmisillä lienee pohjoisten jääkenttien nallekarhusta varsin romantisoitu kuva. 

Tämä vuosi lienee kuitenkin ollut jääkarhuille varsin suotuisa: alussa mainitsemani arktisen merijään laajuuden kääntyminen kasvuun toissapäivänä tapahtui tilanteessa, jossa se oli suurempi kuin jään vuosittainen minimikoko on ollut kertaakaan sitten vuoden 2014. 

Lisäksi jääpeite oli noin 40 prosenttia laajempi kuin se oli minimissään vuonna 2012, jolloin ilmastotutkijat veikkasivat jääkenttien sulavan kokonaan jo lähivuosina (tähän päivään mennessä?) tai ainakin vuosien 2030 ja 2040 välillä. Toki nämä puheet on sittemmin peruttu ja jään sulamisarvio siirretty 2050-luvulle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjoinen helleaalto sulattaa myös arktista napajäätä
Mainio uutinen jääkarhuille ja muille huolestuneille
Arktisen merijään laajuus ei ole supistunut vuoden 2012 jälkeen

Tavoitteena sähköinen yhteiskunta

Suomessa on hallituksen tahdosta ja kovalla tohinalla pyritty pääsemään muuta maailmaa nopeammin eroon fossiilisista polttoaineista. Toisin on Saksassa. 

Siellä on nimittäin merkittävimmäksi energianlähteeksi noussut kivihiili, joka yhdessä maakaasun ja ydinvoiman kanssa muodostaa nyt yli puolet germaanien sähköntuotannosta. Eikä se johdu pelkästään ydinvoiman alasajosta, vaan myös tuulivoiman osuuden pienenemisestä. 

Asiasta kertoneen Maaseudun tulevaisuuden mukaan tämä on johtunut tammikuusta maaliskuuhun vallinneista tuulettomista säistä. Toisin sanoen tuulivoiman riippuvuus satunnaistekijöistä on nyt tullut demonstroitua Euroopan johtavassa talousmahdissa. 

Tuulivoimaa rakennetaan innokkaasti myös Suomessa: vuoden 2020 aikana maahamme rakennettiin 67 uutta tuulivoimalaa. Sen seurauksena Suomessa oli vuoden lopussa yhteensä 821 tuulivoimalaa, joiden kokonaiskapasiteetti on 2 586 MW.

Niiden yhteenlaskettu sähköntuotanto oli viime vuonna 7,8 TWh, mikä vastasi vajaata kymmentä prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta. Toisin sanoen varsin suuri osa maamme energiahuollosta on rakennettu satunnaisten sääilmiöiden varaan. Toki meillä on sitä varten olemassa säätövoimaa ja hätätapauksessa sähköä on saatavissa myös kansainvälisiltä markkinoilta, ellei pula sitten iske sinnekin.

Suomen nykyinen energiapolitiikka on sikäli mielenkiintoista, että yhä suurempi osa energiasta halutaan tuottaa sähköllä - johtotähtenä autoilun sähköistäminen - ja samalla sitä halutaan tuottaa yhä suuremmassa määrin tuuli- ja aurinkovoimalla, josta Saksan kokemusten osoittamaa epävarmuutta torjuttaisiin kierrättämällä energia vedyn kautta, jolloin vain vajaa kolmannes tuotetusta energiasta tulisi lopulta hyötykäyttöön ja lisäbonuksena saataisiin vedyn suhteen hankalat varastointi- ja siirto-ongelmat. 

En kuitenkaan sinänsä kritisoi pyrkimystä päästä eroon fossiilisista energianlähteistä. Se olisi sinänsä kaikella tavalla hyvä asia, mutta kiinnitän huomioni siihen, että tavoitteen saavuttaminen teknisesti ja taloudellisesti järkevillä ratkaisuilla ei näyttäisi olevan helppoa. Ja juuri siinä mielessä Suomen hallituksen into pyrkiä hiilineutraalisuustavoitteisiin muuta maailmaan aiemmin on aikamoista riskipeliä. 

Hallitus kuitenkin mielellään korostaa, että toimiessaan edelläkävijänä suomalaisilla yrityksillä on kehitettävien ratkaisuiden kautta mahdollisuus saavuttaa merkittäviä markkinaetuja hitaammin kiiruhtavien maiden kilpailijoihin nähden. Tämä on tietenkin mahdollista, mikäli maassamme on tähän tavoitteeseen pyrkiviä yrityksiä ja niiden tuotekehitysponnistelut tuottavat tulosta ja vielä maailmanlaajuiseen markkinointiinkin on riittävästi resursseja. 

Tämä jää tietenkin nähtäväksi, mutta tavoitteensa saavuttamiseksi on hallituksen huolehdittava, että yritysmaailmamme ottaa haasteen vastaan - ja että sen tekemät ratkaisut otetaan käyttöön kotimaassa EU:n kilpailulaista huolimatta sen sijaan, että rahavirrat ohjautuisivat ulkomaisten toimijoiden laariin. Ja tukisivat sikäläisiä tuotekehitysponnisteluita.

Vientivetoisena maana merkittävän tuotekehityksen mahdollistavat kassavirrat syntyvät Suomessa viennistä. Siksi haluan tämän kirjoituksen lopuksi kiinnittää arvoisan lukijani huomion maamme vuoden 2020 merkittävimpien vientituotteiden listaan, jonka Helsingin sanomat julkaisi aamun lehdessä. 

Listan mukaan ylivoimainen ykkönen oli paperi ja kartonki reilusti yli viiden miljardin euron arvolla. Seuraavana tulivat dieselpolttoaineet (reilulla kolmella miljardilla), henkilöautot, ruostumattomat teräslevyt, selluloosa, sahatavara, kaivuu- ja työkoneet, laivat + veneet yms., mittaus- ja analyysilaitteet sekä muut erikoikoneet ja -laitteet (reilu miljardi). 

Sen jätän kuitenkin lukijani itse arvioitavaksi, kuinka hyvän pohjan tämä lista luo sähkön varassa pyörivän yhteiskunnan rakentamiseen liittyville innovaatioille ja niiden markkinoinnille maailman johtaviksi ratkaisuiksi siirryttäessä sähköiseen yhteiskuntaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastohyödyt katosivat savuna ilmaan
Hötkyilyä länsinaapurissa
Sähkö tulee töpselistä

Niin makaa kuin petaa - mutta nuorten kannattaisi tehdä lakanoiden välissä muutakin

Eilisessä uutisessa kerrottiin siitä, kuinka Suomen vauvabuumi on niin erikoinen, että se yllätti jopa tutkijan. Näin siksi, että koronapandemian aikana vauvojen määrä on Suomessa lisääntynyt, kun muissa maissa se on yleensä vähentynyt. 

Hyvä näin, sillä uusille suomalaisille on todella tarvetta maamme syntyvyyden pudottua vuoteen 2020 mennessä siten, että naisten hedelmällisyysluku oli vain 1,4. Se tarkoitti, että esimerkiksi viime vuoden heinäkuussa syntyneen 4 184 vauvan sijaan tämän vuoden heinäkuussa päivänvalon näki 4323 pienokaista. Helmi- ja maaliskuussa ero oli vielä sitäkin suurempi.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että nuorten kannattaa todellakin tehdä vauvoja juuri nyt. HS nimittäin kirjoitti tänään maamme eläkejärjestelmästä, joka ei kansainvälisen arvion mukaan ole kestävällä pohjalla, vaan työikäisen väestön eläkemaksuja pitäisi vuoteen 2050-luvulla korottaa jopa 30 prosenttiin palkoista - tai vaihtoehtoisesti laskea eläkkeiden tasoa nykyisestä. 

Valitettavasti näyttää siltä, että ilmastonmuutos tai ainakin siihen liittyvä synkkä uutisointi on Suomessa johtamassa siihen, ettei vauvabuumi tule jatkumaan pitkään. Suuri osa nuorista on nimittäin menettänyt uskonsa tulevaisuuteen: sen seurauksena peräti 42 prosenttia 16-25-vuotiaista on vakavasti harkinnut pidättäytymistä lapsenteosta. 

Valitettavasti on myös niin, ettei koronaan liitetty vauvabuumi ole tosiasiassa kovinkaan kummoinen. Vuoden 2021 syntyvyysluvut ovat nimittäin alussa referoimani eilisen uutisen mukaan buumista huolimatta pienempiä kuin samana ajanjaksona vuonna 2018. 

Hyvää tässä kaikessa on se, että viime kädessä nykyiset nuoret suomalaiset päättävät itse lakanoidensa välissä siitä, minkälaisen elintason he saavat eläkeläisinä - eli niin makaa kuin petaa. Harmillista tässä on kuitenkin se, että vain harva nuori taitaa murehtia elämänsä edellytyksiä kymmeniä vuosia eteenpäin.

Siksi olisi hyvä, jos yhteiskunta eli poliitikotkin kantaisivat korttansa kekoon. Omalta osaltani muistutan, että asiaa voi tarkastella myös hiukan luovemmin kuin pelkkää eläkemaksuprosenttia tuijottamalla tai perhevapaiden pituuksia säätelemällä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lähes 10 prosenttia lapsista maahanmuuttajataustaisia
Lapsettomuuden aiheuttama taakka
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät

Poliisi lopetti Juha Pylvään tutkinnan - entä sitten?

Kansanedustaja Juha Pylväs (kepu) linjasi muutama viikko sitten, että "me tarvitsemme Suomeen myös omalla työllään toimeentulevia osaajia ulkomailta. Sosiaaliturvalla loisivia elintasosurffareita sen sijaan emme tarvitse."

Asiasta nousi pienimuotoinen kohu, jonka seurauksena Pylväs pahoitteli sananvalintojaan tarkentaen että "sosiaaliturvaa väärinkäyttäviä... emme tarvitse. Vuoden 2015 tapahtumista, jolloin suurin osa turvapaikkahakemuksista tuli hylätyiksi, pitää ottaa opiksi – ja varautua tulevaan."

Näyttäisi siten siltä, että Pylväälle kelpaavat omalla toimeentulollaan toimeen tulevien henkilöiden lisäksi myös ihmiset, jotka eivät varsinaisesti väärinkäytä sosiaaliturvaa, mutta eivät myöskään omaa edellytyksiä työllistymiseen esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon puuttumisen takia, mutta onnistuvat kehittelemään tarinan, jota turvapaikantarpeesta päättävät viranomaiset eivät onnistu osoittamaan vääräksi.

Tämän sanomisen takia poliisi kuitenkin otti Pylvään puheet tarkempaan tarkasteluun, mutta totesi eilen, ettei hänen puheissaan ole syytä epäillä rikosta. Nähtäväksi jää, onko valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen samaa mieltä, vai aloittaako hän jälleen uuden ajojahdin poliitikkoa vastaan - edellinen yritys kansanedustaja Juha Mäenpäätä (ps) kohtaanhan päättyi eduskunnan puuttumiseen asiaan, mutta Päivi Räsäsen osalta prosessi on edelleen oikeusprosessissa. 

Joka tapauksessa kaikki nämä tapaukset osoittavat, että sananvapauden tosiasiallinen asema on Suomessa juuri nyt heikompi kuin kertaakaan sitten kylmän sodan päättymisen. Jopa kansanedustajien on varottava lausumasta mielipiteitään ääneen ja ainakin käytettävä niiden esittämisessä turvallisia sanamuotoja. 

Tämä ei ole tervettä yhteiskunnallista keskustelua, eikä se tule tekemään Suomesta parempaa yhteiskuntaa. Sen sijaan se johtaa jopa kansanedustajien itsesensuuriin ja sitä kautta päätöksenteon kapeutumiseen ja tosiasioiden kieltämiseen - ja ennen kaikkea erilaisten argumenttien keskinäisen vertailun estymiseen. 

Tällainen kehitys ei ole koskaan eikä missään johtanut hyvään lopputulokseen, vaan orwellilaistyyppiseen rampautuneeseen yhteiskuntaan, jossa tosiasioiden sijaan politiikan ratkaisee vahvimmassa asemassa olevan mielivaltainen tyrannia. Tyrannia, joka kansalaisten pariin levitessään johtaa pahimmillaan jopa yksittäisten ihmisten elinkeinon tuhoamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle
Toiviaisen ristiretken jälkinäytös ja johtopäätökset

Kenen syy, että maahanmuuttajanuoret ajautuvat jengeihin?

Suomessa toimii monenlaisia hyvää tarkoittavia järjestöjä, koska valtio verorahoineen ei onnistu hoitamaan kuntoon kaikkia ongelmia. Yksi näistä järjestöistä on Aseman Lapset - se on järjestö, jonka toimintaa minäkin olen joskus tukenut.

MTV3 oli haastatellut yhtä järjestön nuorisotyöntekijää siitä, miksi maahanmuuttajanuoret ajautuvat nuorisojengeihin. Ja syitähän löytyi. 

Niistä ensimmäinen oli se, että "jos kieli ei ole hallussa, niin eihän tässä yhteiskunnassa saa samoja mahdollisuuksia pärjätä kouluyhteisöissä, akateemisessa maailmassa tai harrastuksissa, missä hyväksyntää tulisi". Avoimeksi jäi, miksi kieli ei ole hallussa - erityisesti niillä maahanmuuttajanuorilla, jotka ovat syntyneet Suomessa ja/tai käyneet lapsesta asti suomalaista koulua. Onko sekin suomalaisten tai yhteiskunnan vika?

Työntekijä nosti esille myös tarpeellisten palveluiden saatavuuden tärkeyden. Näin siksi, ettei kaikkia maahanmuuttajaperheitä ole välttämättä saatu kotoutumaan siten, että niissä osattaisiin pitää huolta nuorista. 

Tämä kohta herätti mielessäni kaksi kysymystä. Yksi: onko tosiaan niin, että maahanmuuttajavanhemmissa on jokin sellainen perusteellinen vika, jonka seurauksena he eivät osaa huolehtia lapsistaan ilman kotouttamistoimia. Kaksi: tarkoittiko haastateltu siis sitä, että maahanmuuttajajengien syntyminen on viime kädessä kantasuomalaisten syy?

Kolmanneksi nuoristotyöntekijä mainitsi sen, että yhteiskunnassamme on jengien lisäksi suuri yhteiskuntaan integroitumattomien nuorten joukko. Heitä viehättää usein gangsta-maailmasta ammentava roadman-kulttuuri, joka on noussut selkeäksi nuorisoilmiöksi pääkaupunkiseudulla. Siinä johtavana ajatuksena on, että "en kuulu yhteiskuntaan ja olen yhteiskuntaa vastaan". Tätä sitten julistetaan kaduilla puukko kädessä ja korostetaan ajatusmaailman autuutta sosiaalisessa mediassa. 

Yhteiskunnan kannalta akuutti kysymys on kaksijakoinen. Ensinnäkin pitäisi löytää keinot, joilla edellä kuvattujen nuorisoilmiöiden haitat jäisivät mahdollisimman pieniksi sekä sivullisille että myös nuorille itselleen. Ja toiseksi pitäisi ymmärtää nyt käynnissä olevan nuorison käyttäytymismuutoksen perimmäiset syyt ja löytää niiden poistamiseksi ratkaisut.

Valitettavasti maahanmuuttajiin liittyvä keskustelu on Suomessa vahvasti tulehtunut ja sisältää tabu-aiheita. Yksi niistä liittyy maahanmuuttajien ja heidän kulttuuriensa rooliin ongelmien syntymisessä, mikä näkyi edellä kuvatussa haastattelussakin suomalaisten voimakkaana syyllistämisenä maahanmuuttajien ongelmien taustalla ikään kuin nämä olisivat ajatus- ja toimintakyvyttömiä elukoita, joilta itseltään ei voi odottaa ratkaisuja tai vastuun ottamista omissa asioissaan. Ei edes lasten kasvatuksessa.

Ja kuitenkin olisi äärimmäisen tärkeää, että maahanmuuttajaväestö ryhtyisi itse ja omatoimisesti yhteistyöhön suomalaisten viranomaisten kanssa saadakseen omalle nuorisolleen hyvät lähtökohdat elämälle. Valitettavasti tätä halukkuutta heikentävät omalta osaltaan erilaiset maahanmuuttajien oikeuksia korostavat avustusjärjestöt, jotka tosiasiassa näyttävät pikemmin pyrkivän maahanmuuttajien säilyttämiseen tahdottomina hyvesignaloinnin kohteina kuin yrittävän ratkaista heidän ongelmiansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallisia muutostapauksia
Itähelsinkiläisiä nuoria
Tiedotus nuorten vanhemmille!

Yhteiskunnallisia muutostapauksia

Itse kukin suomalainen lienee seurannut yhteiskuntamme kulttuurista muutosta. Kuka hyvillään ja kuka vähemmän hyvillään.

Tänään saimme hiljaiseksi vetävän merkin tuosta muutoksesta, kun polkupyöräilevä mies löi nyrkillä naisen kiskoille Helsingin rautatieasemalla. Poliisin julkaiseman kuvan perusteella arvioituna mies ei vaikuta kantasuomalaiselta, kuten ei myöskään käyttäytymisensä perusteella. 

* * *

Toisen esimerkin tarjosi Ilta-Sanomat, jonka julkaiseman uutisen mukaan vuonna 2015 Suomeen saapunut turvapaikanhakija oli valehdellut henkilötietonsa kotimaata myöden. Sen jälkeen hän oli tehtaillut ensin väärällä ja lopulta oikealla henkilöllisyydellään uusia turvapaikanhakuja nauttien suomalaisen veronmaksajan kustantamasta ylöspidosta. 

Mies sai kuitenkin pienet sakot ja Maahanmuuttoviraston 84 516 euron laskun väärin perustein saamistaan vastaanottopalveluista - joita hän tuskin koskaan maksaa ainakaan omalla työllään. Tähän mennessä ei siis sen kummempaa uutista, koska eihän paperinsa kadottaneiden turvapaikanhakijoiden henkilöllisyys ole muutenkaan ollut selvää, ja nytkin se selvisi vain, koska mies teki hakemuksen omalla nimellään. 

Uutiseksi Ilta-Sanomien juttu muuttui kuitenkin, kun kaiken tämän seurauksena miehen viimeisintä turvapaikkahakemusta ei hylätty saman tien, vaan se on edelleen käsittelyssä. Nähtäväksi - vaan tuskin koko kansalle uutisoitavaksi - jää se, tärppääkö tällä kertaa. 

Yhteiskunnallinen muutos tässä asiassa piilee siinä, että maamme viranomaisten huijaaminen näyttäisi olevan sallittua ja jopa niin suotavaa, että sen jälkeen mahdollisuus saada turvapaikka ei suinkaan katoa. Hakeehan henkilö nyt usean huiputusyrityksen jälkeen suojelua omalla nimellään - tosin edelle kirjoittamieni tapahtumien jälkeen mieleeni nousi epäilys siitä, mahtavatko sen saamiseksi esitetyt perusteet olla tälläkään kertaa rehellisiä.

* * *

Kolmas yhteiskunnan muutoksesta kertonut uutinen oli Ylellä. Sen mukaan poliisiauto oli joutunut Haminassa nuorisojoukon - jonka laatua ei tarkemmin määritelty - kynsiin siten, että mm. rekisterikilpi oli viety. Myös pulloja oli heitelty ja poliisiautoja potkittu. 

Nähtäväksi jää, kuulemmeko tästä tapauksesta tarkempaa tietoa. Joka tapauksessa on syytä panna merkille, ettei tällaisia uutisia näkynyt minun nuoruudessani. Kertooko se sitten nuorison muuttuneesta käyttäytymisestä vai medioiden julkaisupolitiikan vapautumisesta - se jää toistaiseksi nähtäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itähelsinkiläisiä nuoria
Väkivaltaiset somalinaiset
Koskelan tapaus kielii yhteiskunnan epäonnistumisesta

Tarkoittaako vihreä verouudistus sitä, etteivät ohisalolaiset olisi sosialisteja?

Vaikka vihreiden kannabiskanta saikin henkilöasioiden lisäksi suurimman huomion puoluekokouksen annista, palaan vielä yhteen vähemmälle huomiolle jääneeseen seikkaan. Sen mukaan puolueen puheenjohtaja Maria Ohisalo on käynyt vastaiskuun niitä väitteitä kohtaan, joiden mukaan puolue olisi unohtanut talouspolitiikan ja siirtynyt kohti vasemmistoa. 

Ohisalon mukaan "Vihreiden poliittinen linja on se, että jos ympäristölle haitallista toimintaa päästään verottamaan enemmän, mikä olisi ympäristön ja ilmaston kannalta tärkeää, samaan aikaan voidaan laskea työn ja yrittämisen verotusta". Ei-vasemmistolaiseksi tämän tekisi puheenjohtajan mukaan se, että vihreät verottaisi samalla työntekoa ja yrittämistä nykyistä kevyemmin.

Hän vetoaa asiassa mm. siihen, että "Kokoomus on jossain vaiheessa ollut vihreän verouudistuksen kannattaja, mutta nyt en ole tällä hetkellä heidän linjoistaan ihan selvillä". Näin ollen tarkoituksena on osoittaa vihreiden hyvätuloisille kannattajille, ettei puolue ole sittenkään luisunut kohti himoverottavaa vasemmistoa, saati sosialismia.

Yksi asia Ohisalon logiikassa kuitenkin ontuu, ja sen mukana myös hänen sanomansa vesittyy. On nimittäin niin, ettei verotuksen rasitus määräydy sen mukaan, millä perusteilla julkisesti käytettävät varat kerätään, vaan sen mukaan kuinka suuri osa ihmisten tuloista otetaan yhteiskunnan eli poliitikkojen käytettäväksi: mitä enemmän, sitä sosialistisempi yhteiskunta on. 

Tämän mittarin mukaan Vihreät on kuin onkin vasemmistoa ja tunnustaa talouspoliittisensa aatteenaan sosialismia - vai onko joku kuullut puolueen suunnalta ehdotuksia siitä, mistä menoista valtio tai kunnat luopuisivat, jotta kansalaisten verorasitusta voitaisiin keventää? Ainakaan puolueen viimekeväinen kuntavaaliohjelma ei sisällä sellaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmalla laidalla
Vihervasemmisto
Vihreät on luovien mielikuvien mestari

Itähelsinkiläisiä nuoria

MTV3 oli haastatellut itähelsinkiläisiä nuoria. Ja uutisoi heidän kertomansa ilmeisesti juuri siten, kuin asiat oli heille sanottu. 

Itse kiinnitin huomioni kolmeen asiaan. 

Ensinnäkin kantasuomalainen nuoriso oli hyvin tietoinen siitä, että yhteiskunta on muuttunut ja muuttumassa. He myös tietävät ketkä ovat vaarallisia tyyppejä ja osaavat pysyä heistä erossa. Toisaalta ainakin jotkut luulevat, että puukkoa kantamalla voisi suojella itseään väkivallalta, vaikka se tuskin auttaa, mikäli päälle tulee yhtä lailla puukkoa kantava porukka - pikemminkin päinvastoin.

Toiseksi useampikin kantasuomalainen on tiedostanut - ja sanoi MTV3:lle suoraan ja varsin selvästi - että ongelmat liittyvät vuoden 2015 tapahtumiin, eli uussuomalaisen väestön nopeaan kasvuun. Yksi haastatelluista totesi jopa suoraan uskovansa, "että vuonna 2025 olemme samassa tilanteessa kuin Ruotsissa. Silloin kytät tuskin enää menee Kontulaan." 

Haastateltujen joukossa oli myös uussuomalaista nuorisoa. Heidän kommenteistaan paistoi ongelmien vähättely ja muiden syyttely. Mielenkiintoinen oli yhden haastatellun maininta, jonka mukaan "täällä on koko ajan poliiseja ja vartijoita vahtimassa" - minulle jäi kuitenkin epäselväksi, oliko kommentti negatiivinen (kuten sen itse tulkitsin eli poliisi on hänen mielestään rasistinen) vai positiivinen (eli poliisi ehkäisee väkivaltaa läsnäolollaan).

Nähtäväksi jää, miten tilanne kehittyy tästä eteenpäin. Seuraava haaste tullee olemaan afgaanien maahanmuuttovyöry, mikäli EU ei saa rajavalvontaansa toimimaan sekä poistettua niitä houkutustekijöitä, joiden perässä erilaiset kehitysmaalaiset suuntaavat kulkunsa muuttamaan eurooppalaista yhteiskuntaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jengirikollisuuden tilasta Suomessa ja Ruotsissa
Helsingin rautatieaseman henkirikoksen pitäisi herättää hallitus
Uusi askel kohti ruotsalaistyyppisiä maahanmuutto-ongelmia

AlfaTV

Helsingin sanomat kirjoitti pitkän jutun AlfaTV:stä, joka pyrkii kasvamaan merkittäväksi tekijäksi suomalaiseen mediatodellisuuteen. Jutussa korostettiin erityisesti kanavan konservatiivikristillistä taustaa sekä epäiltiin vahvasti sen menestymismahdollisuuksia. Merkittävin asia jutussa oli kuitenkin AlfaTV:n suunnittelema oma uutistuotanto, jossa on tarkoitus nostaa esille myös sellaisia seikkoja, jotka jäävät nykyisissä uutistoimituksissa ilman huomiota. 

Omalta osaltani kokemukset AlfaTV:n ajankohtaisohjelmista rajoittuvat yhteen mielenkiintoiseen keskusteluohjelmaan, jossa juontajana toimi Hjallis Harkimo (liik). Lisäksi olen katsonut vain joitain kanavalta tulleita konsertti- ja/tai elokuvataltiointeja, enkä näillä perusteilla ryhdy tekemään syväanalyysiä sen enempää itse kanavasta kuin siitä kertovasta HS:n jutustakaan. 

Sen sijaan kiinnitän arvoisan lukijani huomion siihen, että kanavan taustalle on ilmaantunut joukko nimekkäitä julkisuuden henkilöitä - joista Harkimo on vain yksi - sekä myös mediatalo Keskisuomalainen. Lisäksi se on hakenut julkisen sanan neuvoston jäsenyyttä. Siten näyttäisi siltä, että AlfaTV:llä on aito pyrkimys korkeatasoiseen tarjontaan erityisesti ajankohtaisohjelmien puolella. 

Tämä on hyvä asia, sillä nykyinen televisioitu uutistarjontamme on mediasta riippuen enemmän tai vähemmän kallellaan vasemmalle. Se ei kuitenkaan ehkä johdu niinkään TV-kanavien tiedostetuista linjauksista, vaan suomalaisen toimittajakunnan voimakkaasta poliittisesta vinoumasta. 

Heistähän ylivoimaisesti suurin osa on ainakin opiskeluvaiheessa vasemmistolaisia ja sielläkin vasemman laidan kulkijoita eli Vasemmistoliiton ja Vihreiden kannattajia. Ja tämä tietenkin näkyy heidän ammatillisessa otteessaan poliittisena vääristymänä.  

Yksi AlfaTV:n suurista haasteista tuleekin olemaan alan ammattikunnan poliittisen suuntautumisen vaikutuksen välttäminen ohjelmien tuotannossa. Sitä vaikeuttaa erityisesti se, että äärimmäinen vasemmisto on viime vuosina luisunut yhä syvemmälle totalitaristiseen suohon, jonka ääriesimerkki on ns. cancel-kulttuuri, jossa ihmisiä pyritään rankaisemaan mielipiteistään. 

Aamun lehti julkaisi myös tästä aiheesta kolumnin, jossa pohdittiin onko suvaitsevaistosta kuoriutunut uusia puritaaneja, jotka sallivat vain omat mielipiteensä. Eivätkä siksi kykene rakentavaan keskusteluun edes niiden kanssa, joiden näkemykset poikkeavat vain hiukkasen heidän omistaan.

Suomessa cancel-kulttuuri ei ole ainakaan vielä saanut samanlaista vaikutusvaltaa kuin rapakon takana - eikä toivottavasti saakaan, sillä me emme sitä kaipaa. Tässä suhteessa HS:n AlfaTV-jutun päättyminen Jussi Saramon (vas) ajatuksiin oli rohkaisevaa. 

Hän nimittäin sanoi, että "aidosti ajattelen, että on todella hyvä, että meillä on useampia vakavasti otettavia uutis- ja ajankohtaiskanavia... ehkä pitää antaa mahdollisuus ennen kuin itse tuomitsee". Näin aion tehdä itsekin, sillä näkemäni Hjalliksen ohjelma ainakin antoi uskoa siihen, että AlfaTV:llä on todellinen mahdollisuus monipuolistaa suomalaisille tarjolla olevaa uutis- ja ajankohtaisohjelmistoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puolueiden kannatus ei vastaa niiden näkyvyyttä Ylen A-studiossa
Martti Häikiö ja punainen vallankumous
Oikea Media

Jatkaako Vihreät taistolaisella linjalla vai säilyykö siinä vivahdus liberaalia ympäristöpuoluetta?

Suomessa ympäristöpuolueen imagoa kantava puolue eli Vihreät valitsee tänä viikonloppuna itselleen johtohenkilöt. Samalla se linjaa tulevaisuutensa joko osana äärivasemmistoa tai vaihtoehtoisesti moniäänisempänä ympäristöliikkeenä.  

Taustana tälle viikonlopulle on Vihreiden joidenkin vanhempien - lähinnä miespuolisten - jäsenten puolueen nykylinjaa kohtaan nostama kritiikki kunnallisvaalien odotettua heikommasta menestyksestä. Liikkeen viime aikojen nopeasta marxilaistumisesta kertoivat esimerkiksi Pekka Saurin kritiikistään saamat kommentit, joissa häntä syytettiin - sinänsä erinomaisesti nykyvihreiden äärivasemmistolaisuutta kuvaavasti - oikeistolaisuudesta.

Sauri ihmetteli asiaa todeten, että "on se nyt melkoista, jos tuosta muuttuu oikeistolaiseksi. Jokaisen vastuullisen puolueen pitäisi huolehtia sekä menoista että tuloista." Niinpä hän haluasi suunnata puolueen linjaa kohti Suomesta puuttuvaa liberaalia demokraatiaa, joka pyrkisi yhdistämään pohjoismaisen hyvinvointimallin, elinkeinoelämän, yrittäjyyden ja ympäristönsuojelun. 

Vastassa ovat kuitenkin puoluetta hallitsevat ajatusmaailmaltaan 1970-luvun sosialistiseen totalitarismiin pyrkineitä taistolaisia lähellä olevat naiset puheenjohtaja Maria Ohisalon ja ministeri Krista Mikkosen johdolla. Eivätkä yksin he, vaan vieläkin vasemmistoradikaalimpaa politiikkaa ajavat nuoret kuten kovassa nousussa ollut Iiris Suomela. Oman lusikkansa soppaan tuovat lisäksi varsinaisen puolueen ulkopuoliset painostustahot kuten ympäristöjärjestöt.

Edessä on siten jännittävä viikonloppu, sillä sen päätökset heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen - ja jo sitä ennen nykyisen hallituksen politiikkaan. Ja sitä kautta linjautuu osaltaan myös se, kuinka raskaan velkataakan hallitus jättää tuleville sukupolville.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden ärhäköityminen on hyvä asia
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Kiihkofeministinen vasemmistopuolue

Etu-Töölön lukion rehtori Joanna Ovaskan vierasvalinnat ovat tunkkainen tuulahdus suomettumisen ajalta

Oman luonnehdintansa mukaan "Etu-Töölön lukion rehtori, päivystävä feministi, musailija ja ihmisystävä" Joanna Ovaska (vihr) kutsui johtamansa koulun vieraaksi punavihermilitantin Elokapina-järjestön edustajia. Asian nosti eilen esille perussuomalainen kansanedustaja Pia Kopra.

Toki Ovaska oli kutsunut koululleen myös muita vieraita, kuten yhteiskunnallista muutosta tekevän ajatushautomo Demosin sekä kirjailija Elina Hirvosen, joka tunnetaan myös entisenä Ylioppilaslehden ja Vihreän Langan kolumnistina sekä Tulvan päätoimittajana. Sen sijaan hän ei maininnut kutsuneensa yhtään kouluvierasta, jonka maailmankatsomus poikkeaisi selkeästi vihervasemmistolaisesta ajatusmaailmasta. 

Suomessa rehtori tekee koulussaan mitä tekee ja koulun johtokunta hyväksyy tai on hyväksymättä hänen tekemisensä. Nähtävästi Etu-Töölön lukion johtokunta on kuitenkin joko jättänyt havaitsematta rehtorin ilmiselvän poliittisen agendan tai vaihtoehtoisesti hyväksynyt sen. Selvää on kuitenkin, ettei se ole vaatinut rehtoria noudattamaan kouluvieraidensa valinnoissa sellaista tasapuolisuutta, jota suurin osa suomalaista epäilemättä odottaa koululaitokseltamme. 

Kouluissa käytävän yhteiskunnallisen keskustelun sekä lasten ja nuorten demokraattisen kasvatuksen tulisi joka tapauksessa olla poliittisesti neutraalia ja tasapuolista suhteessa eri poliittisiin liikkeisiin. Eikä sen tulisi missään tapauksessa suosia avoimesti laittoma keinoja käyttäviä ja sellaisiin yllyttäviä Elokapinan kaltaisia järjestöjä. 

Siksi olisi hyvä, jos Etu-Töölön lukion johtokunta aktivoituisi suhteessaan koulun rehtoriin. Tai ellei se sitä tee, Helsingin kaupungin kaupunginvaltuusto ja/tai virkamiehistö ottaisi kyseisen lukion opetuksen linjauksen omiin käsiinsä. Tai elleivät edes he, niin ainakin lastensa monipuolisesta kasvatuksesta kiinnostuneet vanhemmat voisivat nousta pohtimaan koulun sisällä - tai jopa julkisesti - onko rehtori Ovaska osoittanut poliittisluonteisilla toimillaan kykenemättömyytensä toimia suomalaisen lukion rehtorina.

Lieneehän selvää, ettei Suomessa ole syytä palata omiin poliittisesti yksipuolisiin lukioaikoihini, jolloin koulun tiloissa näytettiin vuosittain suomalais-neuvostoliittolainen propagandaelokuva "Luottamus", jota nykyinen Wikipedia luonnehtii sanoilla "edustaa vahvasti suomettumisen ajan henkeä". Ei edes siksi, että lukion rehtori tuntee vetoa suomettumisen tai jopa stalinismin ajan perintöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Teatterikoululaisten vahva usko totalitarismiin
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä
Laura Huhtasaari nosti esille mätäpaiseen, joka on selvitettävä ja korjattava

Nasima Razmyar tosiasioiden äärellä

Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar (sd) nosti esille mielenkiintoisen seikan liittyen Suomen viime vuosikymmenten maahanmuuttopolitiikan. Hän nimittäin totesi, että joihinkin kouluihin on vaikea saada työntekijöitä.  

Apulaispormestari ei syyllistänyt opettajia, vaan totesi rehellisesti, että on vain luonnollista, jos opettaja valitsee niin sanotun hyvän alueen koulun, jossa työn kuormittavuus on matalampi kuin jossain muualla. Ratkaisuksi hän esitti palkankorotusta opettajille, jotka valitsevat vaativamman oppilasaineksen ja työympäristön. 

Sama ongelma koskee Rasmyarin mukaan myös koulupsykologeja ja varhaiskasvatusta. Niinpä hän totesi sen kaikkia työpaikkoja koskevan tosiasian, että "jos tekijöitä ei ole, ollaan pulassa". 

Yhtenä ratkaisuna hän näki myös vieraskielisen työvoiman lisäkouluttamiseen varhaiskasvatuksen tehtäviin, vaikka kielitaito ei ihan riittäisikään. Ongelma ei kuitenkaan ollut hänen mukaansa kovin paha, sillä helsinkiläislapsista neljännes on jo ihan lähiaikoina maahanmuuttajataustaisia.

* * *

Nähdäkseni Razmyar on käsillä olevan ongelman analyysissään aivan oikeassa: suomalaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksena pääkaupunkimme varhaiskasvatuksen ja koulujen tilanne on epäilemättä ehtinyt ajautua sellaisiin vaikeuksiin, että nyt tarvitaan luovaa ajattelua sekä uudenlaisia ja mahdollisesti jopa epätoivoisia ratkaisuja.

Samalla on kuitenkin muistettava, että epätoivoiset ratkaisut voivat hyvin helposti - tai jopa todennäköisesti - johtaa ojasta allikkoon. Sellainen on vaarana etenkin epäpätevän ja toisesta kulttuurista tulevan työvoiman palkkaaminen kasvattamaan lapsia pätevän henkilöstön sijaan. 

Pätevän työvoiman palkanlisät taas kuormittavat jo entisestään verotaakkansa alla tuupertumassa olevaa helsinkiläistä veronmaksajaa. Ja samalla ne lisäävät sitä useamman miljardin euron kustannusta, joka on jo seurannut suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta. 

Lisäksi lienee kiistaton tosiasia, että niin kauan kuin ei ole keksitty poliittisesti korrekteja keinoja vaihtaa tulijoiden alkukantaista kulttuuria suomalaisemmaksi, ei edes äärimmäisen pätevä henkilöstö pysty tekemään sellaista ihmettä, että viimeisen 30 vuoden aikana Suomeen suuntautuvasta maahanmuutosta saataisiin sen paremmin onnistunutta kuin on saatu muuallakaan länsimaissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kouluvalintojen syistä
Pyrrhoksen voittoja
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia

Hallitus päätti yhteiskunnan avaamisesta

Hallitus teki päätöksen suomalaisen yhteiskunnan avaamisesta koronaviruspandemian jälkeen. Sen mukaan maamme avautuu normaalitilaan heti, kun 80 prosenttia yli 12-vuotiaista on saanut ns. täyden rokotesuojan eli kaksi rokotetta. 

Päätös on periaatteessa järkevä, mutta tietyllä tavalla liberaalin demokratian vastainen. Lisäksi ainakin teoriassa on mahdollista, ettei tuota prosenttilukua saavuteta koskaan, jos maasta löytyy yli 20 prosenttia ihmisiä, jotka syystä tai toisesta eivät halua rokotuttaa itseään. 

Siksi olisi ehkä ollut syytä tehdä päätös, jonka mukaan yhteiskunta avataan silloin, kun kaikilla yli 12-vuotiailla suomalaisilla olisi ollut mahdollisuus saada kaksi rokotettaan. Näin jokaisella ihmisellä olisi vastuu omasta terveydestään sen sijaan, että tuo vastuu on nyt siirretty yhteiskunnan kontolle. 

Voidaan tietenkin kysyä, miksi hallitus päätyi sellaiseen ratkaisuun kuin päätyi. Ehkä kyse oli vain tyypillisestä sosialistisesta ajattelusta, jossa yksilöiden vapaudella ja vastuulla ei ole merkitystä, eikä muunlainen vaihtoehto käynyt edes mielessä. 

Tai ehkä kyse oli siitä, että rajan kytkemistä todennettuihin rokotusmääriin haluttiin käyttää painostuskeinona, jolla ihmiset saadaan vapaaehtoisuutta nopeammin hakemaan toinen rokotteensa. Näin toimien yhteiskunnassa voidaan suojata paremmin sellaisia ihmisiä, jotka eivät terveydellisistä syistä voi ottaa koko rokotetta, vaikka haluaisivatkin.

Joka tapauksessa nyt nähdyn päätöksen seurauksena jokaiselle suomalaiselle pitäisi olla selvää, että COVID-19-pandemiasta johtuneiden yhteiskunnan rajoitusten purkaminen on sitä nopeampaa, mitä pikemmin rokotuskattavuus nousee yli asetetun rajan. Siksi näihin rajoituksiin tyytymättömät - vielä täyttä rokotussuojaa ilman olevat - ihmiset käytännössä päättävät milloin Suomi palaa normaaliaikaan.

Sen jälkeen jää nähtäväksi, miten koronavirus tarttuu väestön keskuudessa. Ja kuinka paljon sen seurauksena kuolee rokotteista vapaaehtoisesti tai terveyssyistä kieltäytyneitä ihmisiä. Hyvää tässä on se, että vapaaehtoisesti itsensä rokottamatta jättäneet ihmiset ovat tehneet tietoisen päätöksen eli ottaneet vastuun itselleen. 

Huonoa asiassa on puolestaan se, että terveyssyistä rokottamattomat joutuvat yhteiskunnan palatessa normaalitilaan joka tapauksessa kuolemanvaaraan, ilman muuta mahdollisuutta siltä suojautumiselle kuin jatkaa omaa karanteeniaan. Eli pitääkseen itsensä turvassa, näiden ihmisten on jatkettava omaehtoista karanteenia aina siihen asti, kunnes SARS-CoV-2-virukselle löytyy tehokas lääkitys. Toki sen eteen tehdään juuri nyt valtavasti tutkimusta ympäri maailman.

Taustaksi ja tämän kirjoituksen lopuksi muistutan vielä, että tähän mennessä Suomessa on kuollut 1 030 ihmistä, ja tällä hetkellä koronataudin vakavaan muotoon sairastuneista ihmisistä ylivoimaisesti suurin osa on rokottamattomia. Koko maailmassa SARS-CoV-2 on tappanut lapsuuteni Suomen asukasmäärän verran ihmisiä. Eli 4 599 807. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Karvasta oppia Uruguaysta
Tyhmiä ja vastuuttomia, mutta ei syyllisiä
Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa

Suomen hakemien afgaanien aiheuttama turvallisuusuhka on minimoitava

MTV3 kysyi, että voivatko Afganistanista evakuoidut ihmiset muodostaa Suomelle turvallisuusuhan. Kysymykseen vastasi tutkija Leena Malkki, jonka mukaan "riski on ehkä pienempi kuin sellaisessa tilanteessa, joka nähtiin 2015 ja 2016. Silloin esimerkiksi Suomeen tulleet henkilöt eivät olleet Suomen valitsemia."

Huomatkaa sana "ehkä".

Tutkija totesi myös henkilöiden taustasta, että "voin kuvitella, että aikataulu on ollut niin nopea, että normaaliin selvittelyyn ei ole ollut aikaa". Siis selkosuomeksi, että mukana on saattanut tulle henkilöitä, joita ei ollut tarkoitus evakuoida. Tai jopa sellaisia, jotka Taleban tai ISIS ovat lähettäneet matkaan tarkoituksella.

Ainakin Ruotsista tai Saksasta tiedämme, että pelastettujen joukossa on ollut rikollisia, joten on selvää, että näin saattaa olla myös Suomessa, vaikka toki meidän hallituksemme haetutti pienemmän joukon kuin mainittujen maiden johtomiehet ja -naiset. Mutta kuten Malkin haastattelusta ilmeni, on mahdollista, että siihenkin joukkoon on kuulunut ei-toivottuja henkilöitä. 

Nähtäväksi jää, miten Suomeen haetut afgaanit sopeutuvat yhteiskuntaamme. Sinänsä lähtökohdat ovat tavallisia kehitysmaalaisia kansainvaeltajia paremmat niiden osalta, jotka ovat jo kotimaassaan toimineet yhdessä suomalaisten kanssa. Ehkäpä siinä joukossa on jopa sellaisia, jotka haluavat aivan erikoisesti omaksua länsimaisen kulttuurin ja arvot - ja ovat jo alun perin hakeutuneet siitä syystä suomalaisten apureiksi.

Varmaa on kuitenkin myös se, etteivät kaikki tulijat tule olemaan tyytyväisiä suomalaisen yhteiskunnan heille tarjoamiin mahdollisuuksiin: esimerkiksi kilpailu työpaikoista on kovaa, eivätkä afgaanit ole siinä menestyneet kovin hyvin aiemminkaan. Lisäksi maassa on jo ennestään lähinnä Iranista saapuneita afgaaneja, joiden kanssa saattaa syntyä vakaviakin hankaluuksia - eli useiden maahanmuuttoaaltojen seurauksena Afganistanin sisäiset ongelmat saattavat siirtyä tänne Pohjantähden alle.

Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole syytä maalata seinille piruja - ei ainakaan kovin isoja. Silti Suomen hallituksen on syytä huolehtia siitä, että maahamme otettujen afgaanien kotouttaminen hoidetaan paremmin kuin 2015 saapuneen kansainvaeltajajoukon. 

Eli huolehditaan työelämään vaadittavan kielitaidon oppimisesta tämän vuoden loppuun mennessä ja tehdään selväksi suomalaisen yhteiskunnan arvot ja pelisäännöt, sekä palautetaan vakavia rikoksia tehneet/tekevät takaisin talebanihallinnon hoiviin. Lisäksi kotoutustoimissa on huolehdittava siitä, että niiden kohteena olevat henkilöt ymmärtävät sen, miksi länsimainen kulttuuri on ylivoimainen hyvinvoinnin pohja verrattuna afganistanilaiseen vastineeseensa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afganistanin terrori-isku ja Maria Ohisalon tehtävät
Suomea auttaneet afgaanit turvaan
Pitäisikö iraninafgaani palkita seikkailustaan?

Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen jopa keksittyjä perusteluja sisältänyt ristiretki veteraanipoliitikko Päivi Räsästä (krist) vastaan on saamassa uuden vaiheen sen jälkeen, kun Turun arkkihiippakunnan naispuolinen piispa oli kirjoittanut aiheesta valtakunnansyyttäjän kantaa myötäilevän kolumnin. 

Tämän aamun Helsingin sanomissa nimittäin kaksi pohjalaista pastoria kyseli mielipidekirjoituksessaan sitä, kuinka Raamattua saa tulkita. Ja muistuttavat, että "kristilliset kirkkokunnat ovat kautta aikojen nähneet Raamatun olevan ennen kaikkea Jumalan sanaa. Yksittäinen jae tulkitaan suhteessa Raamatun kokonaisuuteen. Pyrkimys on toimia Raamatun ohjeiden mukaan – myös eettisten ja moraalisten."

He kiinnittävät - aivan oikein - huomiota siihen, että Räsäsen valtakunnansyyttäjän hampaisiin joutuneet kirjoitukset ovat yhdenmukaisia laajalti kristittyjen parissa omaksutun raamatuntulkinnan kanssa. Ja että "Suomessa ja maailmalla on lukuisa määrä kristittyjä ja kristillisiä kirkkokuntia, jotka tulkitsevat Raamattua samansuuntaisesti kuin Räsänen. Tämänkaltainen tulkintatraditio on vuosituhansia vanha."

Lisäksi kirjoittajat muistuttavat, että kristilliset kirkkokunnat ovat kautta aikojen nähneet Raamatun olevan ennen kaikkea Jumalan sanaa. Siten kolumnin kirjoittaneen piispan näkökulma on heidän maailmankuvassaan todennäköisesti jopa harhaoppinen todetessaan, että se olisi vain "vivahteikas ja kertomus­perinteeltään rikas kirjakokoelma." Ja "samalla... kristittyjen pyhä kirja."

Kahden pastorin mielipidekirjoituksen luettuani vakuutuin siitä, että Räsäsen tapaus on sekä sananvapaus, mutta ennen muuta uskonnonvapauskysymys. Ja uskonnonvapaudesta perustuslakimme puolestaan sanoo yksiselitteisesti, että "jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."

Vaikka itselläni ei ole pienintäkään uskoa yliluonnollisiin olioihin, pidän kuitenkin tärkeänä lainsäädäntömme noudattamista. Ja siinä suhteessa yksi avainpelureista on valtakunnansyyttäjä, jonka tulisi tuntea tuo lainsäädäntö kuin omat taskunsa - ja toimia sen ohjaamana. Näin myös uskonnonvapauskysymyksissä.

Jos maastamme kuitenkin halutaan poistaa uskonnonvapaus, sen ei tule tapahtua oikeusteitse vaan lainsäätämisjärjestyksessä. Uskonnonvapauden osalta se tarkoittaa perustuslain säätämisjärjestystä. Siitä puolestaan vastaa Suomen eduskunta, eikä valtakunnansyyttäjällä ole siinä asiassa päätösvaltaa. Ei myöskään kirkkojen piispoilla tai edes oikeusistuimilla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raija Toiviaisen ristiretki ajoi karille - ja eläkeikäkin lähestyy
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle
Valtakunnansyyttäjä Toiviaisen kyvyt eivät riitä

Lähes koko valtamedia vaikeni Rikosylikomisarion viestistä

Suomalainen rikosylikomisario Christer Ahlgren - siis varsin suuri tappi suomalaisessa poliisilaitoksessa - esitti eilen huolensa siitä, että Suomeen on syntynyt ensimmäinen vakavasti otettava, eli Ruotsin ja Tanskan mallin mukainen, maahanmuuttajien johtama nuorisorikollisjengi. Ja sen lisäksi useita muita huolestuttavia piirteitä omaavia katujengejä.

Hänen näkemyksensä toisti myös usein tässäkin blogissa esitetyn näkemyksen yhteiskuntamme tulevasta kehityksestä. Ylikomisarion sanoin: "olemme todella vahvasti Tanskan ja Ruotsin tiellä".

Valtamedioista asiaan tarttui ainoastaan MTV3, joka teki aiheesta jutun. Sen sijaan esimerkiksi Helsingin sanomien tai Yleisradion toimituksessa katsottiin, ettei asia ole mediajulkisuuden arvoinen. Tai ettei niiden lukijakunnalle ole syytä välittää kyseistä tietoa.

Nähtäväksi jää, saako ylikomisario jatkossa enemmän julkista näkyvyyttä huolelleen. Näin erityisesti siksi, että hänen sanomansa on luonteeltaan ennaltaehkäisevä, kuten seuraavat lainaukset MTV3:n jutusta osoittavat.

"Tilannekuva on edellytys sille, että voimme ymmärtää mikä on sitä yhteiskunnan kannalta haitallisinta rikollisuutta, johon rajalliset resurssit olisi syytä kohdistaa. Samalla on muistettava, että myös vakiintuneet rikollisorganisaatiot Suomessa ja maailmalla ovat erittäin aktiivisessa tilassa."

Siitä huolimatta edes erilaisten huolestuttavien jengien "tarkka lukumäärä ei todennäköisesti ole edes poliisin tiedossa".

Ongelman hoitamiseksi "meillä tulisi olla sekä pehmeitä että kovia keinoja. Pehmeät keinot ovat juuri näitä yhteiskuntaan integroitumisen tukemista ja syrjäytymisen ehkäisemistä", mutta "järjestäytyneisiin rikollisjengeihin nämä keinot eivät ikävä kyllä tehoa. Ne täytyisi pystyä tunnistamaan ajoissa, jotta niihin voitaisiin myös puuttua ajoissa."

Käykö suomalaisessa mediajulkisuudessa ja sen myötä poliittisessa päätöksenteossa siis siten, että viestintuoja - ellei nyt sentään ammuta, mutta - vaietaan vasemmalle kallellaan olevien toimittajien toimesta kuoliaaksi, jotta nykyisen hallituksen tavoitelistalla korkealla olevaa yhteiskunnan monikulttuuristamista voitaisiin edistää maksimaalista nopeutta ilman enempiä vastalauseita. Lopputulosta - tai pikemminkin vasta sitä ennakoivaa välivaihetta - voi jokainen suomalainen toki seurata ruotsalaisesta mediasta (tai epäsuorasti sieltä juttunsa ammentavasta PT-mediasta), mutta lienee niin, ettei kumpikaan niistä saavuta väestön suurta enemmistöä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jengirikollisuuden tilasta Suomessa ja Ruotsissa
Helsingin rautatieaseman henkirikoksen pitäisi herättää hallitus
Klaanirikollisuuden torjunnalla alkaa olla kiire

Myllypuron kielilukion tapahtumat haastavat vallitsevan doktriinin

Virallisen doktriinin mukaan humanitaariset maahanmuuttajat muuttuvat länsimaisen käytöskoodin omaaviksi ihmisiksi kunhan vain onnistumme kotouttamaan heidät. Eli opettamaan kielitaidon ja ohjaamaan heidät menestyksen polulle suomalaisessa yhteiskunnassa. Näin siksi, että pohjimmiltaan kaikki ihmiset ovat samanlaisia. 

Tämä näkemys joutui mielenkiintoiseen valoon Helsingin Myllypurossa sijaitsevan kielilukion tapahtumien seurauksena. Siellä syttyi nimittäin joukkotappelu, jonka lopettaminen vaati poliisin läsnäolon - ja joka jatkui vielä poliisin poistuttua.

Kyseessä on siis erikoislukio, eli sitä käyvät opiskelijat ovat ehdottomasti menestyksen polulla suomalaisessa yhteiskunnassa. Mutta kyseessä on myös koulu, jota sen johtokunnan puheenjohtaja kuvasi seuraavasti: "kansallisuuksia on kymmeniä".

Koulun tapahtumista kertovien valtamedioiden uutiset eivät ole maininneet mitään rähinöitsijöiden etnisestä taustasta. Ainoastaan sen, että tappelu sai alkunsa siitä, ettei abien 100 aamun juhlaan päästetty mukaan nuorempia lukiolaisia. Sen sijaan sosiaalisessa mediassa olevien väitteiden mukaan väkivaltaisesti käyttäytyneet henkilöt olisivat olleet varsin tummahipiäisiä ja uhrit kantasuomalaisia. 

Jos ja kun nuo väitteet pitävät paikkansa, kyse on mitä suurimmassa määrin maahanmuuttopolitiikasta ja sitä tämän kirjoituksen alkuun muotoilemastani suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa ohjaavasta doktriinista sekä sen käyttökelpoisuudesta ihmisoikeuspolitiikan perustana. 

Tieteelliselle kielelle muotoiltuna mainittu doktriini on tieteellinen hypoteesi, jonka Helsingin kielilukion tapahtumat näyttäisivät falsifioivan. Eli osoittavan sen vääräksi ja siten kelvottomaksi ohjaamaan suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä Valko-Venäjän hybridisota kertoo meistä eurooppalaisista?
Kouluvalintojen syistä
Rasistista huutelua Helsingin Maunulassa?

Terroristijärjestö iski jälleen Helsingissä

Suomen valtiota ja erityisesti sitä johtavaa punavihreää hallitusta ympäristöasioissa painostava Elokapina järjesti eilen mielenosoituksen, josta se ei ilmoittanut etukäteen poliisille. Mielenosoittaminenhan on sinänsä laissa turvattu oikeus, mutta sellaisena sille on olemassa myös pelisäännöt. 

Noiden pelisääntöjen mukaan "järjestäjän on tehtävä ulkona yleisellä paikalla järjestettävästä yleisestä kokouksesta suullisesti tai kirjallisesti ilmoitus kokouspaikan poliisille vähintään 24 tuntia ennen kokouksen alkamista. Myöhemminkin tehtyä ilmoitusta voidaan pitää pätevänä, jos kokouksen järjestämisestä ei aiheudu kohtuutonta haittaa yleiselle järjestykselle".

Lisäksi on säädetty, että "jos yleisen kokouksen järjestäminen ilmoitetussa paikassa vaarantaa ihmisten turvallisuutta, aiheuttaa huomattavaa haittaa ympäristölle tai vahinkoa omaisuudelle, häiritsee kohtuuttomasti sivullisia tai liikennettä taikka valtiovierailuun tai julkisyhteisön järjestämään kansainväliseen kokoukseen kuuluvaa tai suojelun tarpeeltaan niihin rinnastettavaa tilaisuutta, poliisi voi yhteyshenkilön kanssa neuvoteltuaan osoittaa kokouksen siirrettäväksi toiseen, kokouksen tarkoituksen kannalta sopivaan paikkaan".

Elokapina on useampaan kertaan järjestänyt mielenosoituksia, joten niihin liittyvien pelisääntöjen täytyy olla sille tuttuja. Siten eilen nähdyssä tilanteessa ei ollut kysymys viattomasta virheestä, vaan tarkoituksellisesta lain noudattamatta jättämisestä, jotta järjestö saisi aiheutettua sivullisille mahdollisimman paljon haittaa ja siten myös maksimaalisen medianäkyvyyden. 

Siitä huolimatta poliisi kohteli mielenosoittajia yksityishenkilöinä, joille kirjoitettiin sakot vain siinä tapauksessa, että he niskoittelivat poliisia vastaan. Tämä on nähdäkseni väärä ja tehoton tapa toimia, sillä on ilmeistä, ettei kyse ole yksittäisten henkilöiden toiminnasta, vaan järjestötasolla tapahtuvasta tarkoituksellisesta lain rikkomisesta - toisin sanoen ekoterrorismista.

Siten Elokapina tulisi rinnastaa muihin järjestäytyneen rikollisuuden järjestöihin, vaikka sen aiheuttamat haitat toki ovat vähäisiä ja siihen kuuluvien henkilöiden tarkoitusperät ovat ehkäpä epäitsekkäitä. Näin tulisi tehdä myös kaikissa vastuullisissa mediataloissa, jotka tähän asti ovat lähinnä tukeneet järjestön toimintaa antaen sille mm. julkista näkyvyyttä ilman journalistista kritiikkiä (esimerkki ja toinen).

Näin siksi, että Suomi on länsimainen oikeusvaltio, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus ja oikeus viedä tärkeiksi kokemiaan asioita eteenpäin laillisin keinoin. Siten elokapinallisilta nyt ja aiemmin nähdyt laittomat keinot ovat muun yhteiskunnan kannalta sekä haitallisia että oikeusvaltiovastaisia. Ja sellaisina yksiselitteisesti tuomittavia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle johti kuulijoitaan harhaan
Onko Elokapina menossa kohti poliittista väkivaltaa?
Aino Pennanen ruotsalaisnaisen jalanjäljillä

Sitra levitti Oras Tynkkysen muotoilemaa valeuutista

Mennyt kesä oli varsin erikoinen. Ensin kesä- ja etenkin heinäkuu olivat poikkeuksellisen kuumia, ja sen jälkeen elokuussa oli suhteellisen koleaa ja sateista. Niinpä koko kesä oli Suomessa mittaushistorian toiseksi kuumin: ennätysvuotena säilyi kuitenkin edelleen vuosi 1937.

Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta löysin tiedon, jonka mukaan kulunut kesä oli Helsingissä selvästi mittaushistorian lämpimin. Sen sijaan Sodankylässä keskilämpö ei yltänyt lähellekään ennätysvuosia, vaan jäi lähes asteen viileämmäksi kuin kesällä 1937.

* * *

Kuukauden vaihduttua oli tietenkin mielenkiintoista tutkia myös pohjoisen napajään pinta-alan kehitystä. NSIDC:n tilastojen mukaan se oli sekä kesä- että heinäkuussa seitsemänneksi pienin jään 43-vuotisen mittaushistorian aikana. Elokuun tuoreiden lukujen mukaan jään pinta-ala oli vasta yhdeksänneksi pienin. 

Toisin sanoen arktiksella ei ollut kuluneena kesänä viime vuosiin nähden erityisen lämmintä. Alla vielä kuva tuoreesta elokuun tilastosta.

Kuten arvoisa lukijani huomaa, näyttäisi jään pinta-ala supistuneen nopeasti 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun puoliväliin, minkä jälkeen sen sulaminen on tasoittunut tai jopa pysähtynyt. Sama trendihän on näkynyt myös jään vuotuisen minimikuukauden eli syyskuun tilastoissa, joissa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja jään pinta-alan välillä ei ole ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä vuoden 2001 jälkeen. Tämä on tietenkin sikäli yllättävää, että ilmastomallien ja siten myös IPCC:n tuoreen raportin mukaan lämpenemisen pitäisi olla nopeinta juuri arktisella alueella. 

* * *

Mielenkiintoista on myös se, että valtion rahoittaman Sitran julkaisemassa Oras Tynkkysen (vihr) blogissa mainittiin, että "ilmaston kuumeneminen on mm. kutistanut kesäisin arktisen merijään pinta-alaa 40 prosenttia – alimmalle tasolle ainakin kahteen vuosituhanteen. Tahti on vain kiihtynyt: esimerkiksi merenpinta nousee nyt kolme kertaa niin nopeasti kuin ennen 1970-lukua ja jäätiköiden massa hupenee neljä kertaa niin nopeasti kuin kaksi vuosikymmentä sitten."

Viimeisen virkkeen loppu on sikäli epäselvä, ettei siitä voi päätellä puhutaanko arktisesta merijäästä vai jäätiköistä yleensä. Jos ensimmäisestä, on tekstin totuusarvo olematon. 

Oleellisempaa kuitenkin lienee, ettei tekstissä mainita sanallakaan pohjoisen napajään kehityksen viime aikojen oleellisinta muutosta - vaikka siitä muuten puhutaankin - eli sen sulamisen pysähtymistä kuluvan vuosituhannen kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Tämä ei liene vahinko vaan Tynkkysen lukijaansa kohdistamaa tahallista harhaanjohtamista eli valeuutisointia.

Tämä ei tietenkään ole yllättävää, sillä Tynkkysen vahvasti politisoituneena henkilönä voi odottaakin ajavan omaa poliittista agendaansa. Sen sijaan moitteet on syytä osoittaa Sitran johdolle, jonka tulisi veronmaksajien rahoittamana organisaationa huolehtia siitä, ettei sen nettisivuilla levitetä tieteellisiä valeuutisia edes ilmastonmuutokseen liittyen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tilannekoominen sattuma, jota valtamediat eivät tule julkaisemaan
IPCC julkaisi raportin ja minä löysin muunneltua totuutta
Kanadan rajut metsäpalot ovatkin tavanomaisia