Oikeuttaako Päivi Räsäsen tapaus vääräuskoisten veren vuodattamisen?

Valtakunnansyyttäjä ei anna periksi, vaan haluaa Päivi Räsäsen (kd) muinaisista kirjoituksistaan korkeimpaan oikeuteen. Näin siitä huolimatta, että sekä käräjä- että hovioikeus totesivat Räsäsen kirjoitukset ja niiden tarkoituksen lainsäädäntömme mukaiseksi. 

Syyttäjän mukaan korkeimman oikeuden päätöksen saaminen on kuitenkin tärkeää, koska "kyse on etenkin siitä, mikä on uskonnon- ja sananvapauden suhde syrjinnän kieltoon sekä milloin ilmaisuja on pidettävä rangaistavuuden alarajan ylittävänä rangaistavana vihapuheena". Perustelu on sikäli hyvä, että tämän jälkeen oikeus kirjoittaa kristinuskon opinkappaleista tulee mitä todennäköisimmin vahvistetuksi kaikissa kotimaisissa oikeusasteissa.

Toisaalta tapausta pitää pohtia myös hiukan pidemmälle. Erityisesti siksi, että maamme uskontojen kirjo on kasvamassa jatkuvan maahanmuuton myötä - ja esimerkiksi islamin pyhä kirja sisältää suoria kehotuksia vakavaan väkivaltaan.

Esimerkkinä tästä toimikoon Koraanin katumuksen suura, jossa sanotaan, että "mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen."

Jos korkein oikeus nyt toteaa Räsäsen odotetusti syyttömäksi, syntyy luonnollisesti kysymys siitä, tulkitaanko päätöksen koskevan myös Koraanin tekstien lainaamista. Sekä käytetäänkö niitä esimerkiksi ei-islamilaisiin ihmisiin kohdistuvaan väkivaltaan - tai jopa terrorismiin - yllyttämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käräjäoikeus ratkaisi Räsäsen tapauksen, mutta Lehtimäen kiirastuli jatkuu
Omituista
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle

Halla-aho irtisanoutui rasismista ja Helsingin sanomat turkkilaisista apinoista

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) kirjoitti eilen sosiaalisessa mediassa, että "irtisanoudun mielelläni rasismista! Rasismia on mm. se, että kielteisten ominaisuuksien saa sanoa olevan yhden etnisen ryhmän kansallinen, ehkä jopa geneettinen erityispiirre, mutta vastaavaa ei saa sanoa toisesta ryhmästä, esim. somaleista. Toivon, että myös media irtisanoutuu eriarvoisesta kohtelusta, ja että sanomalehti Kaleva pahoittelee väitettään, jonka mukaan ´päissään tappaminen on suomalaisten kansallinen, ehkä jopa geneettinen erityispiirre´".

Tämän ajatuksen Halla-aho ilmaisi aikanaan jo blogissaan juuri siinä kirjoituksessa, jonka perusteella hän sai tuomion (alkuperäinen teksti löytyy täältä). Hänen tarkoituksenaan oli tuossa kirjoituksessa osoittaa niin sanottu kaksoisstandardi eri ihmisryhmien kohtelussa. Minkä suomalainen oikeusjärjestelmä sitten osoitti tuomitsemalla Halla-ahon kirjoituksen siitä huolimatta, että käräjäoikeuden tuomari oli osannut tulkita kirjoituksen oikein. 

Halla-ahon eilinen päätös ilmaista sama asia suoremmin aiheutti jälleen kerran sydämentykytyksiä vihervasemmiston parissa. Niinpä hänen saamassaan palautteessa oli muutamia kommentteja, jotka paljastivat enemmän sanojastaan kuin niiden kohteista. Siksi päätin kopioida niistä mielestäni kaksi raflaavinta tähän. 

697 seuraajan Anna Suova-Hakala arveli, että "ei sinulla ole missään vaiheessa ollut mitään mahdollisuuksia presidenttikisassa, mutta että aikuisen miehen pitää ehdoin tahdoin olla julkisesti vielä rasistin, raiskausfantasistin ja pettäjän päälle tällainen kusimulkku. Senkin haittaisänmaallinen näivettynyt rukoilijasirkka." Mahtaisikohan tämä täyttää vihapuheen määritelmän (vihapuhe on  viestintää, joka lietsoo vihaa yhtä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan)?

Yhdeksäntoista seuraajan kmikaeltanninen puolestaan kommentoi, että "tää nöppömunaolmi jauhaa tätä samaa yli 10 vuotta". Nöppömunaolmia ei liene olemassa, mutta olmi on sokea salamanteri, joka elää maanalaisissa vesistöissä ja järvissä. Se on väriltään kalvakka ja siksi niljakkaan näköinen.

* * *

Useampikin kommentaattori pyrki oikeuttamaan Kalevan väitteen sillä, että Duodecim-lehdessä julkaistun tiedon mukaan toistuvaan väkivaltarikollisuuteen kytkeytyy monoamiinioksidaasi A -entsyymiä tuottavan MAOA-geenin vaimentunut muoto. Tämä geenimuoto esiintyi yleisenä suomalaisilla vangeilla, joten some-kommentaattorit arvelivat juuri sen olevan sellainen suomalainen geeni, joka oikeuttaa pitämään väkivaltaa suomalaisena erityispiirteenä. 

Etsin kirjallisuudesta tietoa tämän väkivaltaa aiheuttavan geenimuodon esiintymisestä eri väestöryhmissä. Lopulta löysin tällaisen tilaston, jossa yhtä tällaista geenimuotoa kerrottiin löytyvän 52-59 prosentilta afroamerikkalaisista miehistä, 48-62 prosentilta kiinalaisista miehistä, 62 prosentilta maorimiehistä, 57 prosentilta japanilaisista miehistä, 33-37 prosentilta eurooppalaisista miehistä. Lisäksi toinen vastaavanlainen geenimuoto löytyi 5,2 prosentilta mustista miehistä, 0,1 prosentilta eurooppalaisista miehistä ja 1,3 prosentilta aasialaisista miehistä. 

Tilaston perusteella näyttäisi siten siltä, ettei kyseistä MAOA-geenimuotoa voi pitää erityisesti suomalaisena vaan pikemminkin ei-eurooppalaisena geenimuotona. Siten sitä ei voi myöskään pitää millään tavalla perusteena sille, että Kaleva aikanaan kirjoitti päissään tappamisen olevan suomalaisten kansallinen, ehkä jopa geneettinen erityispiirre. 

Näin ollen Kalevan olisi syytä täyttää Halla-ahon esittämää pyyntö ja lopultakin pahoitella suomalaisiin kohdistuvaa rasistista kirjoitustaan. Voisikohan julkisen sanan neuvosto auttaa Kalevan toimitusta ymmärtämään tämän asian? 

* * *

Kokonaan toinen asia on se, että Helsingin sanomat korjasi lopulta virheellisen uutisointinsa Riikka Purran turkkilaiseen apinaan liittyvästä kirjoituksesta. Se ei kuitenkaan vieläkään kertonut nimityksen ansainneen henkilön tuijotuksesta, munien kaivelusta tai sepaluksen avaamisesta. Olisiko julkisen sanan neuvostolla tähänkin huomautettavaa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat Riikka Purran kimpussa
Onko ihonvärillä sittenkin väliä?
Maahanmuuttopolitiikan kannalta tärkeä ihmistutkimus

Kokoomuksen Markku Eestilältä kovia väitteitä

Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat Suomen ylimpiä tuomioistuimia. Siksi niillä on ns. viimeinen sana tulkittaessa Suomen lakia. Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää, että niiden toiminta nojaa ainoastaan yleisiin oikeusperiaatteisiin ja - aivan erityisesti - on poliittisesti täysin riippumatonta.

Näiden tuomioistuinten jäsenet nimitetään asianomaisen tuomioistuimen esityksestä. Toisin sanoen ne ovat käytännössä itse itseään täydentäviä. 

Tähän seikkaan puuttui eilisessä Maaseudun tulevaisuudessa kansanedustaja Markku Eestilä (kok), jonka oli saanut aktiiviseksi KHO:n viimekeväinen päätös kieltää ilveksen metsästys kansallisen hoitosuunnitelman perusteella. Sen seurauksena ympäristöväki onnistui tänä vuonna estämään karhujen kannanhoidollisen metsästyksen perustamalla pääkaupunkiseudulta käsin maakuntiin Tapiola-nimen alla toimivia näennäisjärjestöjä valittamaan päätöksistä. Näin siksi, että kunkin valituksen tekijän pitää aina olla paikallinen järjestö. 

Kansanedustaja Eestilän kritiikki oli poliittisen päätöksentekijän suusta poikkeuksellisen kovasanainen. Hänen mukaansa "valitettavasti näyttää siltä, että KHO on politisoitunut. Johtuuko ongelma siitä, että korkeimmat oikeudet täydentävät itse itseään? Samanmieliset ovat yleensä taipuvaisia tekemään vinoja päätöksiä."

Nämä ovat hyviä kysymyksiä, jotka ansaitsevat näkyvyyttä siitä huolimatta, ettei poliitikkojen kannanottoja oikeuslaitoksen toimintaan ole Suomessa katsottu hyvällä - noudatetaanhan meillä vallanjaon kolmijako-oppia. Siksi Eestilän kommenttia ei pidä käsitellä suurpetojen metsästysasioiden kantilta, vaan tutkia, onko hänen väitteensä korkeimpien oikeusasteiden politisoitumisesta perusteltu. 

Jos näin havaitaan tapahtuneen, on poliittisen päätöksentekijän eli eduskunnan asia tehdä päätös nykyistä paremmasta järjestelmästä korkeimpien oikeuksien jäsenten valitsemiseksi. Tähän on maailmalta löydettävissä erilaisia malleja, joista Suomessa tunnettaneen parhaiten USA:n korkeimman oikeuden nimitysprosessi. 

Se edustaa Suomeen nähden kutakuinkin toista ääripäätä, sillä nimitysprosessi on puhtaasti poliittinen, mutta tuomareiden asema sen jälkeen täysin koskematon. Kuten hyvin tiedämme, on tässäkin mallissa omat ongelmansa erityisesti silloin, kun jompikumpi USA:n suurpuolueista pääsee kerralla nimittämään useampia jäseniä - ja sitä kautta muokkaamaan oikeustulkintojen poliittista väriä pitkälle tulevaisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikan suhde oikeusvaltioon on selvitettävä puolin ja toisin
Eikö Suomessa ole oikeutta eikä kohtuutta?
Valtapolitiikkaa

Johanna Vehkoon ja Junes Lokan tapaus sai ratkaisunsa - entä sitten?

Toimittaja Johanna Vehkoon ja oululaisen paikallispoliitikko Junes Lokan välisen sananvaihdon johdosta käyty oikeusistuimia kuormittava teatterinäytelmä sai päätöksensä korkeimmassa oikeudessa. Sen seurauksena Vehkoo saa jatkossa kutsua Lokkaa tunnetuksi rasistiksi, natsiksi ja natsipelleksi.

Korkeimman oikeuden mukaan "provosoivia tai vihamielisiä kannanottoja julkisuudessa esittänyt taikka ääriajattelusta tunnettu poliitikko tai julkisuuden henkilö altistaa itsensä kovallekin kritiikille ja hänen sietokynnyksensä tulee tämän vuoksi olla tavanomaista korkeampi". Nähtäväksi jää, missä tilanteessa näitä sanoja lähdetään koeponnistamaan oikeusteitse. 

Siis testaamaan sitä, millaiset kannanotot johtavat siihen, että poliitikkoa tai julkisuuden henkilöä saa altistaa oikeuden mainitsemalle kovallekin kritiikille. Tai keitä kaikkia voidaan jatkossa kutsua päätöksen mukaisiksi poliitikoiksi tai julkisuuden henkilöiksi. 

Toivoni on, ettei tätä pelleilyä enää jatkettaisi, eikä kukaan lähtisi kuormittamaan oikeuslaitoksia koeponnistusretkillä, vaan antaisi niille aikaa ratkoa todellisia rikostapauksia. Ja ymmärtäisi sen - kuten lapsille aikanaan opetettiin - ettei haukku haavaa tee. 

* * *

Noin muuten olen sitä mieltä, että koska oikeustieteen tutkinto on yksi halvimmista yliopistojen koulutuksista, tulisi sen opiskelijamäärät kaksinkertaistaa siten, ettei juristeista olisi jatkossa pulaa. Näin heidän ylitarjontansa johtaisi oikeuden tuomareiden ja asianajajien nykyisin huimien palkkojen laskuun siten, että myös tavallisella palkansaajalla olisi varaa oikeudenkäynteihin. Ja oikeusistuimilla olisi varaa rekrytoida enemmän tuomareita ratkomaan ihmisten kiistoja. 

Nykyisinhän oikeuden ratkaisuja voivat hakea käytännössä vain kaikkein rikkaimmat - joilla on riittävästi raahaa - sekä köyhimmät - joiden kulut kuittaa veronmaksaja. Tämä ei ole kunniaksi suomalaiselle oikeusvaltiolle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eikö kiihottamis­pykälän tarkoituksena ole suojata ilmaston­muutoksen kieltäjiä eikä natseja?
Lainsäädäntömme on vajonnut lasten ymmärryskyvyn tasolle
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo

Pitäisikö laki ja oikeuslaitos siirtää demokraattisen päätöksenteon saavuttamattomiin?

Helsingin sanomien pääkirjoitustoimittaja pohdiskeli muutama päivä sitten sitä, että pitäisikö lakiin sisällyttää sellaisia kohtia, joita ei voisi muuttaa lainkaan demokraattisesti. Jo aiemmin asiaa oli pohdiskellut professori Tuomas Ojanen, jonka näkemykset olivat saaneet tukea myös ministeri Anna-Maja Henrikssonilta (ruots). 

Pohdiskelun taustalla on ainakin Unkarin ja Puolan monien EU-poliitikkojen vastenmielisteksi kokemien hallitusten saavuttama kansansuosio, jonka seurauksena Unionille on kasaantunut roppakaupalla yhtenäisyysongelmia. Sekä oikeusoppineiden huoli poliitikkojen halusta puuttua oikeusistuimien toimintaan.

Ajatukseen palasi tänä aamuna historian professori Jukka Korpela, joka totesi ajatuksen demokratian vastaiseksi ja ettei se toteutuneen historian valossa kuulu länsimaiseen maailmaan. Sen sijaan siinä on nähtävissä yhtäläisyyksiä itämaiseen sharian ajatukseen jumalan laista.

Olen Korpelan kanssa täsmälleen samaa mieltä. Kansanvallan sitominen nykyiseen ajatusmaailmaan on ylimielinen ajatus, jonka mukaan juuri nyt olisi sellainen hetki, jolloin meidän tietämyksemme riittää myös tulevaisuuden näkemiseen. 

Lisäksi haluan nostaa jälleen esille toisen nimenomaisesti oikeusoppineisiin liittyvän tosiasian. Lienee nimittäin niin, että myös juristit ovat ihmisiä omine poliittisine mielipiteineen. 

Siksi myös heillä on poliittisia ambitioita, jotka näkyvät oikeuskäytännössä ja käytännössä korruptoivat osittain Montesquieulaisen vallan kolmijako-opin. Ja tämä tapahtuu sitä varmemmin, mitä suurempi autonomia oikeuslaitoksella on. 

Suomessahan ylin tuomiovalta on korkeimman oikeudella, johon kuuluvan presidentin ja oikeusneuvokset nimittää tasavallan presidentti. Tämä linkki lieventää jonkin verran riskiä siitä, että oikeusjärjestelmä ajautuisi jonkin poliittisen klikin valtaan - mutta vain siinä tapauksessa, että presidentti on tietoinen tällaisesta riskistä. 

Käsittääkseni juuri korkeimman oikeuden kokoonpanoon puuttuminen Puolassa on ollut eniten muita EU-maita hiertävä seikka. Puolalaisia voidaan tietenkin arvostella, koska he lyhensivät päätöksellään istuvien tuomareiden työssäoloaikaa, mutta nyt käsiteltävän ehdotuksen kannalta huolestuttavampaa on se, että Unkarin tapauksessa monet EU-poliitikot ovat olleet näreissään siitä, kun maan parlamentti normaalin työjärjestyksen mukaan nimitti korkeimman oikeuden johtoon hallitusta miellyttävän tuomarin. 

Jälkimmäisessä tapauksessa on nähtävä kaksi huomionarvoista seikkaa. Ensinnäkin EU-poliitikot puuttuvat siinä jäsenmaan täysin legitiimiin toimeen, jossa istuva hallitus käyttää valtaansa lakien mukaisesti.

Ja toiseksi se saattaa kertoa siitä, että EU:ssa poliitikot - mahdollisesti korkeiden oikeusoppineiden ohjaamana - saattavat haaveilla oikeuslaitoksen ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän täydellisestä erottamisesta. Eivätkä siis ymmärrä sitä, että tämän loogisena seurauksena oikeuslaitos alkaisi täydentää itseään prosessissa, jonka loogisena seurauksena olisi ennemmin tai myöhemmin johonkin poliittiseen aatesuuntaan kallistuvan klikin nouseminen ehdottomaan valtaan oikeuslaitoksessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikan suhde oikeusvaltioon on selvitettävä puolin ja toisin
Viikonloppu osoitti toimivia demokratioita
KHO:n presidentti yllytti poliisia laittomuuksiin; entä sitten?

Politiikan suhde oikeusvaltioon on selvitettävä puolin ja toisin

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi nosti esille Suomen oikeuslaitoksen riippumattomuuden poliittista vaikuttamista vastaan. Hänen mukaansa pitäisi tehdä selvitys siitä, kestääkö oikeusvaltiomme tilannetta, jossa vahvaa parlamentaarista kannatusta nauttiva maan hallitus hyökkää sen periaatteita vastaan. 

Kuusiniemen pelko saattaa hyvinkin olla todellinen, sillä eduskunta voi yksinkertaisella äänten enemmistöllä vaikuttaa maassamme ylimpien tuomioistuinten koostumukseen esimerkiksi säätämällä eläkeikää tai lisäämällä oikeusneuvosten lukumäärää. Sekä korkeimman oikeuden että korkeimman hallinto-oikeuden jäsenet eli oikeusneuvokset nimittää tasavallan presidentti, joten poliittisessa vaikuttamiseen tarvitaan myös hänen suostumuksensa. 

Oikeusvaltiolle saattaa siis syntyä vaaratilanne, jos maassamme nousee valtaan vallankumouksellinen hallitus, jota tukee tasavallan presidentti. Tämä tilanne ei liene mahdoton, mutta ei se suomalaisen laillisuutta korostavan demokratiaperinteen valossa ole kovin todennäköinenkään. Hyvä kuitenkin, mikäli maamme oikeusvaltioperiaatteen kestävyys poliittista vaikuttamista vastaan tutkitaan. 

Tämän aamun pääkirjoituksessaan Helsingin sanomat jatkoi Kuusiniemen ehdotuksesta nostaen esille myös lehdistönvapauden. Kirjoituksen mukaan "Suomessa hallitus ja kansanedustajat voivat muuttaa esimerkiksi median ja muun kulttuurin toimintaedellytyksiä. Riippumatonta tiedonvälitystä voi yrittää ohjailla vähemmän riippumattomaksi. Jos esimerkiksi Ylen sisältö ei miellytä vallanpitäjiä, Ylen rahoitus tarjoaa keinon vaikuttaa yhtiöön. Valtaan kriittisesti suhtautuvaa tutkimusta ja taidetta voidaan myös rahalla ohjailla."

HS:n hahmottelema vaikutusmekanismi näyttäisi toimivan erinomaisesti ainakin Ylen suhteen, sillä sieltä ei ole juurikaan kuulunut kritiikkiä nykyistä hallitusta kohtaan, vaikka sen toiminta on ollut monella tavalla epäonnistunutta, jopa yhteiskunnan kannalta vaarallista. En toki epäile, että hallitus olisi suoraan painostanut verorahoitteisen mediamme toimittajia, mutta ehkäpä maassamme sotien jälkeen vuosikymmeniä harjoitettu itsesensuuri on jäänyt itsenäistymistä edeltävän ajan laillisuusperiaatteen tavoin elämään ns. maan tapana.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Ylen toimittajat näyttävät nuolevan hallituksen pers... öh... kirjoittavat hallituksesta myötäsukaisesti turvatakseen yhtiön määrärahojen korkean tason. Tämä on tietenkin inhimillisesti ymmärrettävää, mutta ei Ylelle asetettujen tavoitteiden tai sen toiminnan rahoittavien veronmaksajien edun mukaista. 

HS:n aamun juttu vei ajatukseni takaisin Kuusiniemen ehdotuksesta kertoneeseen alkuperäiseen kirjoitukseen ja kiinnitin huomioni erityisesti siinä esiintyvään professori Kimmo Nuotion virkkeeseen, jonka mukaan "minusta olisi hyvä, että valtakunnansyyttäjän asema olisi erottamista vastaan yhtä turvattu kuin tuomarin. Edellinen valtakunnansyyttäjähän erotettiin virkamieslain nojalla, eikä siihen tarvittu tuomioistuimen määräämää viraltapanoa".

Ottaen huomioon nykyisen valtakunnansyyttäjän ilmiselvästi poliittisesti motivoituneen toiminnan jäin miettimään, että mikä mahtaa Suomessa olla oikeusvaltion suoja siihen, että oikeuslaitos eli varsinaiset tuomioistuimet ryhtyisivät itselähtöisesti toteuttamaan poliittisesti motivoitunutta oikeutta. Eli voiko kansakunta luottaa siihen, etteivät korkeimmat oikeusasteet täyty poliittisesti samanmielisistä oikeusneuvoksista, joilla on valta ja tahto ohjata oikeuslaitoksen ratkaisuja omien poliittisten intressiensä mukaisesti.

Siksi kysyn, että eikö Kuusiniemen toivoman selvityksen lisäksi pitäisi tutkia politiikan ja oikeusvaltion suhdetta myös toisin päin. Eli selvittää kuinka turvassa oikeusvaltiomme on oikeuslaitoksen sisältä nousevaa uhkaa vastaan, jossa oikeuden päätökset tehtäisiin samalla tavoin poliittisin motiivein - eikä lain kirjaimen perusteella - kuin nykyinen valtakunnansyyttäjä näyttää tekevän omia selvityksiään.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Niljakasta ja röyhkeää tanssia oikeusvaltion haudalla
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa
Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti

Eikö Suomessa ole oikeutta eikä kohtuutta?

Olaus Petri muotoili jo 1500-luvulla tuomarinohjeen, joka on täysipäisyytensä ansiosta säilynyt yleisohjeena näihin päiviin saakka. Sen mukaan "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan".

Valitettavasti näyttää siltä, etteivät suomalaiset lainsäätäjät ja/tai oikeudenkäynnistä vastaavat viranomaiset tunne historiaa, oikeutta eikä kohtuutta. Tämä kävi jälleen kerran selväksi, kun korkein oikeus ei ottanut käsiteltäväkseen tapausta, jossa vaimo sai avioliitossa vieraan miehen kanssa huorattuaan lapsen, jonka siittäjän hän salasi mieheltään. 

Totuuden kertomisen sijasta nainen huolehti siitä, että kyseinen mies joutui maksamaan vieraan miehen lapsesta elatusmaksuja. Näin päätti hovioikeus siitä huolimatta, että lapsen isä oli tiedossa. 

Nähdäkseni tapauksella ei ole mitään yhtymäkohtaa oikeuteen eikä kohtuuteen. Korkeintaan se on osoitus lainsäädäntömme ammottavasta aukosta tai asian ratkaisseiden oikeusoppineiden kyvyttömyydestä ymmärtää länsimaisen lainsäädännön perusteita.

Asian loppunäytös nähtäneen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Toivoa sopii, että siellä on suomalaista oikeusjärjestelmää parempi käsitys oikeudesta ja kohtuudesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Järkyttävää välinpitämättömyyttä
Oikeus totesi kunniaväkivallan tapahtuneen
Ei tarvetta epäillä kunniamurhan suunnittelua

Valtapolitiikkaa

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, mutta myös vallankäyttöä. Ja vallankäyttö taas on helposti häikäilemätöntä ja sovituista säännöistä piittaamatonta. Näin on Suomessa ja näin on myös Yhdysvalloissa. 

Tästä saimme esimerkin viime yön aikana, kun USA:n korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg kuoli. Uutisen jälkeen maan demokraattipuolueen presidenttiehdokas vaati välittömästi, että hänen seuraajansa nimittäminen tulisi siirtää presidentinvaalien jälkeiseen aikaan. Jopa Ginsbergin itsensä kerrottiin toivoneen tätä. Trump ja senaatin republikaaninen enemmistöjohtaja puolestaan ilmoittivat, että nimitys tapahtuu mahdollisimman nopeasti eli Trumpin kaudella.

Suomen lehdistö on uutisoinut kiitettävästi siitä, että Trumpin nimitys tulee todennäköisesti vaikuttamaan vuosikymmenien ajan maan korkeimman oikeuden toimintaan ja saattaa johtaa abortin saamisen vaikeutumiseen.  

Sen sijaan lehdistömme ei ole huomioinut lainkaan sitä, että tässä tilanteessa demokraattipuolue on nimenomaisesti vaatimassa nykyistä presidenttiä olemaan käyttämättä lain hänelle suomaa oikeutta ikään kuin sen käyttäminen olisi jotenkin epäilyttävää. Onhan selvää, että vastaavassa tilanteessa demokraatit itse käyttäisivät mitä suurimmalla todennäköisyydellä nimitysoikeuttaan.

Tosiasia kuitenkin on, että toimivassa yhteiskunnassa ja demokratiassa noudatetaan lakeja ja pelisääntöjä. Siksi vaatimukset poliittisten voimasuhteiden mukaisten oikeuksien käyttämättä jättämisestä ovat puhdasta mielikuvapolitiikkaa ja suorastaan demokraattisen päätöksentekojärjestelmän halveksimista. 

Mutta sellaistahan valtapolitiikka on - jos ei ole todellista valtaa, niin käytetään sitten edes tiedotus- ja propagandavaltaa. Jos taas on todellista valtaa, niin sitä käytetään vastapelurilta lupaa kysymättä. Ja juuri tästä on kyse Ginsbergin kuoleman jälkeisissä tapahtumissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Donald Trump sanoi ilmaston alkavan jäähtyä

Yle: vaaleissa huijaaminen on hyväksyttävää
Ylen valeuutinen amerikkalaisesta farssista

Vihreä poliitikko käytti oikeuttaan vihapuheeseen

Jussi Halla-aho (ps) sai aikanaan tuomion muokattuaan Kaleva-lehden luonnehdinnan suomalaisista vastaamaan stereotyyppistä luonnehdintaa eräästä maahanmuuttajaryhmästä. Alkuperäinen väite oli ollut seuraava: "päissään surmaaminen on (suomalaisten) kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen  erityispiirre". Lehti perusteli väitettä tilastotiedolla, kuten myös Halla-aho omaansa (jälkimmäisen kirjoitus löytyy täältä).

Halla-ahon ilmeisenä tarkoituksena ei ollut pohtia kansanryhmien geneettisiä erityispiirteitä vaan testata ovatko kaikki ihmiset Suomessa oikeuden edessä samanarvoisia. Korkein oikeus arvioi Halla-ahon kirjoituksen kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan ja tuli samalla osoittaneeksi maahanmuuttajataustaisten ihmisten olevan oikeuden edessä erityisasemassa kantasuomalaisiin nähden Ja vahvistaneeksi, ettei laki tai ainakaan oikeuskäytäntö ole kaikille sama.

Eilen maassamme syntyi pienimuotoinen kohu siitä, kun helsinkiläinen ilmeisesti puoliksi maahanmuuttajataustainen kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra (vihr) tuli kirjoittaneeksi Facebookissa, että "ainut syy muuttaa metsään on insesti ja se, että kukaan ei kuule, kun vaimo huutaa apua". Hän siis toisti Kalevan stereotyyppisen näkemyksen suomalaisista - erityisesti maaseudulla asuvista - miehistä vaimonhakkaajina ja lisäsi päälle väitteen, jonka mukaan maalla asuvat suomalaiset harrastaisivat sukurutsaa eli lähisukulaisten välistä sukupuolista kanssakäymistä.

En kuitenkaan usko, että valtionsyyttäjä tarttuu Diarran kirjoitukseen kiihotuksena kansanryhmää vastaan, vaan epäilen hänen haluavan edelleen alleviivata, että Suomessa ihmiset ovat oikeuden edessä eri asemassa etnisen taustansa perusteella. Näin etenkin nyt, kun Diarra perusteli kirjoitustaan sillä, että hän harrasti mustaa huumoria kantasuomalaisista sukulaisistaan. He ovat nimittäin Pellosta, joka sijaitsee Lapissa samoin kuin Sallan kunta, jonka mukaan on nimetty SLC17A5-geenissä olevasta geenivirheestä johtuva Sallan tauti.

Diarran tapauksessa on toinenkin huomionarvoinen piirre. Suomalaisia maalaismiehiä vastaan kiihottavien sanojensa jälkeen Diarra on nimittäin oman kertomansa mukaan saanut "lukuisia vihapuheluita, joiden tarkoituksena on ollut loukata ja pelotella".

Jos ja kun Diarran väite vihapuheluista pitää paikkansa, osoittavat ne joidenkin suomalaisten täydellistä typeryyttä. Esimerkiksi Mauno Koivisto totesi aikanaan, ettei "pidä provosoitua kun provosoidaan".

Tämä ohje olisi hyvä muistaa myös silloin, kun joku ottaa ja käyttää suomalaisen oikeuskäytännön mukaan määritettyjä oikeuksia julkaista tiettyjä kansanryhmiä (tässä suomalaiset maalaismiehet ja ja insestin osalta kaikki maalaiset) loukkaavia väitteitä. Siten Diarran saamat vihapuhelut osoittavat ainoastaan soittelijoiden oman typeryyden, jonka korjaamiseksi esimerkiksi anteeksipyyntö olisi paikallaan.

Näin erityisesti siksi, että Diarran kirjoituksella on valtiovallan nimenomainen suoja. Sen vahvistaa myös taannoinen Ylen julkaisema testi, joka määritteli lain mukaiseksi väitteen "somalitaustainen Mohamed kirjoittaa blogiinsa: ´väkivalta ja vaimon hakkaaminen ovat suomalaisilla geeneissä´".

Tälle väitteelle Ylen testissä annetaan seuraava perustelu: "laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tarkoitettu vähemmistöjen suojaksi. Suomesta ei löydy oikeustapausta, jossa olisi käsitelty kiihottamista enemmistöryhmää vastaan. Sillä, kenestä sanotaan, on siis ratkaiseva merkitys, ei sillä, kuka sanoo."

Lopuksi vielä rautalangasta väännettynä. Diarran tapaus ei ansainnut tulla tämän kirjoituksen aiheeksi siksi, että kyseessä olisi merkittävä poliitikko. Itse asiassa en muista koskaan aiemmin edes kuulleeni hänestä. Se ansaitsi pääsynsä tähän blogiin siksi, että tapaus alleviivasi Halla-ahon esille nostamaa, korkeimman oikeuden vahvistamaa ja Ylen edelleen kaikelle kansalle välittämää tosiasiaa kansanryhmien eriarvoisesta asemasta yhteiskunnassamme.

Mikäli arvoisat lukijani haluavat muutosta ihmisryhmien väliseen lähtökohtaiseen epätasa-arvoon maassamme, käyttävät he vaaleissa äänioikeuttaan siten, että eduskuntaan valitaan sellaiset lainsäätäjät, joille kaikkien ihmisten tasa-arvo oikeuden edessä on tärkeää ja jotka ryhtyvät valtaan päästyään lainsäädännöllisiin toimiin nykytilanteen korjaamiseksi. Sen sijaan etnisesti määriteltyjä oikeuksia käyttäviin henkilöihin kohdistuvat vihapuheet tai -soittelut eivät edistä tämän asian korjaamista, vaan pikemminkin vaikeuttavat sitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihapuhetta Helsingin rautatieasemalla
Julkaisiko HS laadukasta journalismia vai vihapuhetta?
Veronica Honkasalo ei vain ymmärrä

Ei tarvetta epäillä kunniamurhan suunnittelua

Korkein oikeus linjasi, ettei sisaren nettiuhkailu tappamisella ja väkivallalla yhdistettynä jo tapahtuneeseen väkivaltaan täytä tappamisen suunnittelun kriteereitä. Ei, vaikka veli tunnusti olleensa vihainen sisarelleen ns. perheen kunnian takia.

Erityisen mielenkiintoisia olivat oikeuden perustelut sille, ettei veli ollut suunnitellut sisarensa tappamista. Hän oli nimittäin uhkaillut myös muita ihmisiä ja sisartaan sekä katunut oikeudessa tätä kohtaan käyttämäänsä kovaa kieltä.

Lisäksi hänen lähettämistään viesteistä oli oikeuden mielestä nähtävissä uhkausten ja suuttumuksen lisäksi jossain määrin myös huolestuneisuus perheenjäsenistään. Ja olihan hän yrittänyt houkutella sisartaan kotiinkin vakuuttamalla, ettei tälle tapahtuisi mitään.

Tämän tuomion jälkeen on aika vaikea nähdä, minkälaisilla perusteilla ketään voisi tuomita törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Tai no, ehkä yksityiskohtaisen suunnitelman kirjoittaminen paperille ja sen vahvistaminen allekirjoituksella kahden todistajan läsnä ollessa loisi todistuskappaleen, joka vakuuttaisi korkeimman oikeudenkin.

Toivottavasti olen kuitenkin väärässä, eikä eduskunta ole tullut jälleen säätäneeksi kuolleeksi kirjaimeksi jäävää lakia. Sellaisilla kun tapaa olla yleistä lainkuuliaisuutta alentava vaikutus.

Ja lopuksi vielä tietenkin se, että toivottavasti ratkaisu oli oikea, eikä nyt vapautetun veljen sisarella ole enää mitään pelättävää perheensä taholta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
KHO elintasopakolaisten asialla
Orlandon opetukset ja islam
Tukkapölly on rangaistavaa mutta sukupuolielinten silpominen ihan okei

Terrorismia ja afrikkalaisia menestystarinoita

Tämän aamun lehdessä oli toimitettu juttu Afganistanin uusimmasta terrori-iskusta. Sen mukaan itsemurhaterroristi tavoitteli 72 neitsyttään hautajaisissa. Isku oli suunnattu yhden afganistanispuolueen poliittisia vaikuttajia vastaan.

Afgaanien maahanmuutto muuttui iskun seurauksena epäilemättä monien suomalaistenkin mielissä aiempaa oikeutetummaksi, koska tapahtunut näyttäisi todistavan maan turvattomuuden ja kelvottomuuden elämiseen. Turvaton se epäilemättä onkin, ainakin poliittisesti aktiivisille ihmisille. Mutta juuri poliitikkosankareita sekä myös rauhan puolesta aseisiin tarttuvia urheita nuoria miehiä ja miksei naisiakin maa tarvitsisi rauhoittuakseen.

Sinänsä Afganistan ei ole lainkaan elinkelvoton paikka päätellen sen väkiluvun kasvusta noin 2,25 prosentin vuosivauhdilla. Se tarkoittaa sitä, että "elinkelvottomassa" maassa asuu ensi vuodenvaihteessa noin 700 000 ihmistä enemmän kuin viime vuodenvaihteessa. Se nyt vain ei ole mahdollista paikassa, joka on elinkelvoton.

* * *

Suomalaiset poliisit ovat keskustelleet suljetussa Facebook-ryhmässä tavalla, joka on tulkittu rasistiseksi. Aamun lehden mukaan joku on mm. kirjoittanut, etteivät afrikkalaiset menesty missään päin maailmaa ja että ”syyt lienevät sekä kulttuurisia että geneettisiä ja siten osin periytyviä yksilöstä riippumatta.”

Onhan poliisien väite varsin hämmästyttävä huomioiden afrikkalaisvaltioiden poikkeukselliset poliittis-taloudelliset näytöt sekä myös mustan enemmistön asuttaman Haitin kyvyn tarjota läntisellä pallonpuoliskolla ainutlaatuiset elinolot asukkailleen. Siten moisen väitteen tutkiminen on aivan välttämätöntä huomioiden sen, että hiukan samaan tapaan reaalitodellisuuteen liittyneiden islamista tehtyjen some-väitteiden todettiin olevan rikollisia korkeimman oikeuden 8.6.2012 antamassa tuomiossa.

* * *

Lopuksi pari sanaa tämän aamun terrori-uutisesta. Sen mukaan Lontoossa on tehty kaksi pienimuotoista iskua, joiden seurauksena kolme ihmistä on päässyt 72 neitsyen pariin. Se tekee yhteensä 216 neitsyttä.

Tosiasia on, että Eurooppaa ravistelevien jatkuvien terrori-iskujen sarja turruttaa. Se tarkoittaa, ettei niillä ole enää merkitystä keskustelussa maahanmuutosta: hyvän esimerkin tarjosi aamun lehdessä ollut mielipidekirjoitus, jossa pari sosiaalialalla toimivaa naista vaati "paperittomuuden" ongelmaa tarkasteltavaksi ennen kaikkea turvan­paikanhakijoiden ihmisarvon, perus- ja ihmisoikeuksien sekä kaikkien turvallisuuden takaamisen näkökulmasta.

Sosiaalialan naiset eivät kirjoituksensa perusteella tunne asiaan ehdotettua ratkaisua. Tarkalleen ottaen tässä lähes vuoden takaisessa kirjoituksessani ehdotin, että kielteisen päätöksen saaneille maahanpyrkijöille olisi perustettava turvapaikka, jossa heidän ei tarvitsisi pelätä eikä lähteä pois vasten tahtoaan.

Ihmisarvoa sellaisessa kohentaisi oman ammattitaidon hyödyntäminen elatuksen hankkimisessa, jolloin mieltä ei nakertaisi huonommuuden tunne siksi, että joutuu elämään toisten elättinä. Turvallisuutta puolestaan vahvistaisi se, etteivät turvapaikassa olijat joutuisi suomalaisen rasismin kohteeksi. Toisaalta heidän joukossaan väistämättä oleva rikollinen aines ei pääsisi uhkaamaan kantaväestöön kuuluvia.

Tarjoan siis edelleen turvapaikka-ratkaisua hyödynnettäväksi Suomessa, jotta kotimaamme ei joutuisi parinkymmenen vuoden kuluttua samankaltaiseen terrori-iskujen kierteeseen kuin monet muut Euroopan maat ovat joutuneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Manchesterin tapaus ja suomalaiset muslimimaahanmuuttajat
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit