Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste feminismi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste feminismi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. heinäkuuta 2025

Päivi Arvonen, kenialaiset naiset ja feministinen todellisuus

Tulipa luetuksi merkillinen kolumni. Siinä minulle tuntematon journalisti, Päivi Arvonen, kertoi kenialaisista naisista. Hänen mukaansa he ovat ihailtavan ylpeitä naiseudestaan. 

Kirjoituksen mukaan kenialaiset naiset ovat henkisesti ja fyysisesti vahvoja ja tekevät etenkin maaseudulla fyysisesti raskaita töitä - kuten veden kuljettaminen pitkiäkin matkoja. Myös talojen rakentaminen ja kunnossapito ovat hänen mukaansa ainakin maasailaisten naisten vastuulla. 

Kenian maaseudulla naiset avioituvat Arvosen mukaan nuorena ja alkavat myös saada lapsia, eikä kenellekään tulisi edes mieleen kyseenalaistaa tätä käytäntöä. Kaupungeissa tosin naiset saattavat haluta pelkästään lapset - eikä siis miestä. 

Tällaisista eroista huolimatta - kolumnistin mukaan - "naiseuden korostaminen, olipa sitten kyse kampauksista, manikyyristä, ehostuksesta tai vaatteista, ei ole Keniassa asia, jota kukaan kyseenalaistaisi saati moittisi. Olipa kenialainen nainen minkä kokoinen, näköinen tai muotoinen tahansa, hän kantaa kehonsa ylpeydellä, pystypäin."

Lopuksi journalisti tähdentää, että hän on jo pitkään ihaillut afrikkalaisten ja lähi-itäläisten ihmisten kykyä elää hetkessä ja iloita elämän pienistä iloista. Lisäksi hän kehuu näiden hyvää itsetuntoa ja itsensä arvostamista, joka ei tarkoita ylpeyttä tai ylimielisyyttä vaan tervettä asennetta itseään ja muita kohtaan. Ja tätä korostaakseen päättää kirjoituksensa kertomalla, että kenialaisnaisilla on "naistenpäivä joka päivä".

* * *

Kolumnin luettuani jäin miettimään, että mitähän ihka oikea kenialaisnainen mahtaisi ajatella Arvosen näkemyksestä. Onkohan hänen maailmansa tosiaan niin valoisa, kuin suomalaisjournalisti antoi ymmärtää?

Vai kaipaisiko hän sittenkin enemmän tasa-arvoa ja miesten osallistumista perheen elämään muutenkin kuin lasten siittäjänä. Näin lienee ajateltu ainakin suomalaisen kehitysavun parissa työskentelevien joukossa, koska sen tavoitteena Keniassa vuosina 2021-24 oli "pääasiassa naisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseen, naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen, nuorten teknisen ja ammatillisen koulutuksen kehittämiseen sekä säällisten työpaikkojen lisäämiseen". 

Eikä tässä yhteydessä voi olla nostamatta esille sitäkään, että Yle julkaisi viime tammikuun 23. päivänä jutun, jonka mukaan Keniassa oli siihen mennessä eli runsaassa kolmessa viikossa murhattu ainakin 15 naista. Ja kai jotain kertoo myös kymmenen vuoden takainen uutinen siitä, kuinka kenialainen tuomioistuin oli koventanut koulutytön raiskanneiden kolmen miehen saamia tuomioita, ruohonleikkausta poliisilaitoksella - mutta vasta kansainvälisten protestien jälkeen.

Nämä helposti löytämäni esimerkit saivat minut epäilemään, että journalisti Arvosen ajatus on kulkenut pikemminkin wokellus-tyyppisen arvomaailman mukaisesti kuin tosiasioita seuraten. Siis kaikkea erilaisuutta ihailevaa ja perinteistä länsimaista elämäntapaa halveksivaa nykyfeminististä agendaa toteuttaen. Ja realisoitunut sitten absurdiksi kolumniksi, jossa jopa suuret yhteiskunnalliset epäkohdat kääntyvät kritiikittömän ihailun kohteeksi. 

lauantai 31. toukokuuta 2025

Pelihimo ja takapiru

Jokainen suomalainen tietää minkälainen on pelihimoinen ihminen. Siis henkilö, joka pelaa rahapeliä häviten kerta toisensa jälkeen. Ja kuvittelee, että onni saattaisi kääntyä pelaamalla vielä kierroksen tai kaksi - ja hän voisi voittaa takaisin menettämänsä rahat.

Tämä tuli mieleeni, kun luin uutista, jonka mukaan Israel kertoi perustavansa 22 uutta siirtokuntaa Länsirannalle. Ja maan puolustusministeri puhui jopa alueen muuttamisesta juutalaisvaltioksi.

Ja ei, en tarkoittanut pelihimoisella Israelia, sen puolustusministeriä tai maan juutalaisia asukkaita, vaan Palestiinan arabeja, jotka olisivat vuonna 1947 saaneet noin puolet nykyisen Israelin alueista. Tämä ei kuitenkaan käynyt heille, vaan he päättivät ottaa riskin.

Se tarkoitti sodan aloittamista Israelia ympäröivien arabimaiden kanssa tarkoituksena ajaa juutalaiset mereen. Siksi Palestiinan arabeja pyydettiin poistumaan kodeistaan, minkä seurauksena syntyi valtava palestiinalaispakolaisten joukko, joilla ei ole ollut enää asiaa Israelin alueelle. 

Noiden tapahtumien jälkeen alueella käytiin useita sotia arabivaltioiden ja Israelin välillä. Niissä palestiinalaisten asema ei ollut suoranaisena syynä, mutta se lienee useimmissa ollut kuitenkin taustalla. 

Sitten tulivat vuodet 1993-2000, jolloin käydyn Oslon rauhanprosessikin aikana palestiinalaiset olisivat saaneet Länsirannasta ja Gazasta koostuvan itsenäisen valtion. Heidän johtajansa Jasser Arafat kuitenkin kieltäytyi saavutetun sopimuksen allekirjoittamisesta, koska tahtoi valtiolleen vuoden 1947 rajat. Ja niinpä hän ja hänen johtamansa palestiinalaiset päättivät jälleen pelata uhkapeliä ja jatkoivat erilaisten terroritekojen linjalla.

Kuten arvoisat lukijani tietävät, onnistuivat palestiinalaisterroristit erityisen hyvin vuoden 2023 lokakuun terrori-iskussaan, joka johti Gazan alueen joutumiseen Israelin hallintaan. Ja sen seurauksena Israel uhkasi jokin aika sitten jopa tyhjentää sen asukkaista. 

Ja nyt ihan viimeisenä tuli siis vielä puolustusministerin kommentti Länsirannasta, jonka mukaan "me rakennamme Israelin juutalaisvaltion tänne paikan päälle". Jos se toteutuu, tilanne vastaa normaalin pelihimoisen ihmisen tilannetta siinä vaiheessa kun rahat on pelattu, puoliso on lähtenyt, työpaikka mennyt ja asuntoakin ollaan jo myymässä velkojen kuittaamiseksi.

Mitä siis palestiinalaiset tekevät tässä tilanteessa? No päättävät tietenkin kaikkien muidenkin pelihimoisten tapaan pelata vielä kerran kierroksen peliä, jossa heillä ei ole käytännössä muuta mahdollisuutta kuin hävitä. Paitsi tietenkin pelihimoa sairastavan mielikuvituksessa. Että jos onni sittenkin kääntyisi?

* * *

Sivumennen sanoen suurinta hallaa palestiinalaisille ovat todennäköisesti tehneet heitä vuosi vuodelta yhä tiukemmin tukeneet länsimaiden vasemmistolaiset, vihreät ja feministit. Ilman heidän jatkuvaa kannustustaan olisi järki saattanut voittaa pelihimoisenkin päässä.

Valtavat tuen ilmaisut ovat kuitenkin saattaneet näyttäytyä palestiinalaisjohtajille toivon tuojina. Että vaikka rintamilla tuleekin kerta toisensa tappioita, niin ehkäpä länsimaissa tapahtuu lopulta vallanvaihto ja ne rientävät heidän tuekseen. 

Ja ehkä he kaiken edelle kirjoittamani kärsittyään sittenkin voisivat saada jopa jättipotin - jackpotin - ja voisivat ajaa juutalaiset mereen. Eikö siihen voisi uskoa, kun länsimaiden yliopistoilla, turuilla ja toreilla liehuvat yhä näyttävämmin palestiinalaisten liput ja plakaatit, joissa lukee selvällä kirjoituksella "from the river to the sea".

Toisin sanoen länsimaiden palestiinalaismielisten ihmisten toiminta on kuin lännenelokuvasta, jossa saluunaan palkattu pelipöydän takapiru yllyttää muukalaista jatkamaan vilpillistä korttipeliä niin pitkään, kunnes häneltä on kynitty viimeinenkin dollari.  

Valitettavasti - palestiinalaisten kannalta - länsimaiden vasemmistolaisten, vihreiden ja feministien näyttää olevan liian vaikeaa ymmärtää tätä. Eikä saluunaan ole myöskään ratsastamassa sitä jaloa sankaria, joka ampuisi vilpillisen korttihuijarin ja upporikkaan saluunanomistajan.

torstai 13. maaliskuuta 2025

Onko BBC:n rasistis-feministinen henkilöstöpolitiikka leviämässä Yleisradioon?

Verkkouutiset kertoi, että maailman yleisradioyhtiöiden esikuva BBC on vuosina 2023–2024 maksanut seksuaalivähemmistöön kuuluville ylemmän tason johtajille 15,6 prosenttia ja etnisten vähemmistöjen edustajille 12,6 prosenttia korkeampaa palkkaa kuin valkoihoisille heteroseksuaaleille. Lisäksi yhtiön uusien työntekijöiden valinta tapahtuu etnis-rasistisin perustein, joiden mukaan heistä tulee olla 50 prosenttia naisia, 20 prosenttia tummaihoisia ja ainakin 12 prosenttia vammaisia.

Tähän on johtanut niin sanottu DEI-ajattelu, jossa korostetaan työyhteisön diversiteettiä, tasa-arvoa ja integraatiota lähinnä niin sanotun intersektionaalisen tasa-arvokäsitteen kautta. Ei siis ihme, että TaxPayers’ Alliance -järjestön johtaja Elliot Keck on todennut pakkomielteisen diversiteettiajattelun johtaneen sellaiseen syrjintään, jolta sen pitäisi ihmisiä suojata.

Tämä uutinen on myös meidän suomalaisten kannalta mielenkiintoinen siitä syystä, että BBC on ollut kautta aikain verovaroin toimivan Yleisradiomme esikuva. Ja siksi olisi mielenkiintoista nähdä selvitys, jossa myös sen harjoittamaa diversiteettipolitiikkaa tarkastellaan puolueettomasti.

* * *

Ylen oman nettisivut kertoivat viime syyskuussa, että yhtiössä "tehdään säännöllisesti henkilöstökyselyjä, joissa selvitetään mm. yleläisten työhyvinvointiin, työilmapiiriin ja keskustelukulttuuriin liittyviä kokemuksia. Seuraavassa kyselyssä on mahdollisuus antaa palautetta myös työyhteisön yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvistä toimenpiteistä". 

Lisäksi yhtiössä on järjestetty henkilöstölle pakollista "monimuotoisuuskoulutusta", josta kaikki osallistujat eivät ole olleet kovin innostuneita.  Lisäksi yhtiö on jo vuonna 2023 ilmoittanut, että se "pyrkii edistämään henkilöstön monimuotoisuutta ja yhdenvertaisuutta rekrytoimalla mahdollisimman monipuolisesti eri taustoista tulevia työntekijöitä".

Toisin sanoen verorahoitteinen mediamme ei näyttäisi vielä sortuneen aivan samanlaiseen rasistis-feministiseen henkilöstöpolitiikkaan kuin esikuvansa, mutta on kuitenkin ottanut jo pitkiä askeleita siihen suuntaan. Lisäksi on selvää, että tämä kehitys tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa, mikäli yhtiön hallintoneuvosto ei ole hereillä ja huolehdi erityisen tarkkaavaisesti sen rekrytointi- ja palkkauspolitiikan meritokraattisuudesta sekä työsuoritusperusteisuudesta. 

tiistai 7. tammikuuta 2025

Elon Musk palautti mieleemme sen, että joka 72. vastaan kävelevä afgaani on tuomittu seksuaalirikoksesta

MTV3 kertoi eilen, että maailman rikkain mies, Elon Musk, oli kiinnittänyt sosiaalisessa mediassa huomiota suomalaisiin seksuaalirikoksiin.  Tarkalleen ottaen hän kuitenkin ainoastaan lainasi käyttäjän Visegrád 24 kopioimaa alkujaan Ilta-Sanomista julkaistua tilastoa eri kansallisuuksien välisistä eroista siinä, kuinka suuri osa heistä on poliisin tietojen mukaan syyllistynyt seksuaalirikoksiin Suomessa.

Kärjessä ovat tutut kansallisuudet eli afgaanit, irakilaiset, syyrialaiset, turkkilaiset sekä - joillekin yllättäen - ruotsalaiset. Näiden ryhmien miehistä - samassa järjestyksessä kuin edellä - noin joka 72., 75., 212., 212. ja 345. on tuomittu. 

Ajatelkaapa lukijat etenkin noita kahta ensimmäistä lukua. Tilastojen mukaan kadulla kävellessäsi joka 72. vastaan tuleva afgaani ja joka 75. irakilainen on poliisin mukaan syyllistynyt seksuaalirikokseen. Ja ruotsalaisistakin jo joka 345. vastaan tuleva. Toki epäilen, ettei suurin osa jälkimmäisistä ole ruotsalaista sukua kovin pitkältä ajalta. 

Ai niin. Haluan vielä todeta, että eivät suomalaisetkaan ole syyttömiä seksuaalirikoksiin, sillä kadulla kävellessä vastaan tulevista suomalaisista keskimäärin joka 3000. on poliisin mukaan syyllistynyt sellaiseen. Toki sekin on liikaa, mutta ero edellä mainittuihin on järkyttävän suuri. 

Ja siksi - jos olisin aktiivinen feministi - vaatisin tässä käsittelemääni tilastoa otettavaksi huomioon asiaankuuluvalla tavalla sekä kiintiöpakolaisten valinnoissa että mahdollisuuksien mukaan myös spontaanien turvapaikanhakijoiden hakemuksia käsiteltäessä. Ja kävisin rauhanomaiseen mielenosoitukseen naisten oikeuksien asettamiseksi seksuaalirikosriskiä oleellisesti lisäävien maahanpyrkijöiden halujen edelle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Somalian presidentin lupaukseen kannattaa tarttua!
Raiskauslain muutos epäonnistui
Britannian pääministeri otti yksipuolisen kannan maansa mielenosoituksiin

tiistai 20. elokuuta 2024

Yleisradio ja feministinen dramaturgi

Sattuipa silmiini Ivan Puopolon viesti sosiaalisessa mediassa. Sen mukaan "WIFT-järjestön (Women in Film & Television Finland) mukaan Yle Draama tilasi vuonna 2020 'käsikirjoitustyökalun, jonka tarkoituksena on kehittää tulevaisuuden elokuva-, TV- ja radiotuotantoja tasa-arvoisemmaksi ja tiedostavammaksi´. Työkalun nimi on Feministinen taskudramaturgi."

En puutu tässä itse työkalun sisältöön, vaikka Puopolo esittikin siitä valittuja paloja. Sen sijaan totean, että Yle näyttäytyy veronmaksajalle yhä oudompana ilmiönä, joka näyttäisi vapaan tiedonvälityksen ja taiteen sijaan suosivan jonkinlaista sensuuria ellei suorastaan ennakkosensuuria. 

Kun huomioidaan viime aikoina esille tulleet muut omituisuudet Ylen toiminnassa, lienee syytä - siis erittäin paljon syytä - Ylen hallituksen herätä syvästä unestaan ja ottaa tarkasteluun toimitusjohtaja Merja Yli-Anttilan pätevyys ja kyvykkyys tehtävänsä hoitamiseen. Sekä tehdä sen jälkeen päätös hänen erottamisestaan, mikäli esille ei nouse erittäin painavia syitä tämän tekemättä jättämiseen.

torstai 16. toukokuuta 2024

Iranilaista perheväkivaltaa ja käänne parempaan

Eilinen päivä toi lopultakin positiivisia uutisia: Suomen talouden alamäki on kääntynyt kasvuun. Tämä tarkoittaa sitä, että kausitasoitettu bruttokansantuote kasvoi kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 0,5 prosenttia verrattuna edelliseen vuosineljännekseen. Tosin vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna olemme edelleen 0,4 prosenttia miinuksella, eikä yksityinen kulutuskaan ole ilmeisesti lisääntynyt. 

Toisaalta talouden käänne tapahtui siitä huolimatta, että ay-liike sabotoi yritysten toimintaa järjestämällä pitkin talvea poliittisia lakkoja saadakseen hallituksen perumaan suunnittelemansa työelämää koskevat uudistukset, jotka mahdollistaisivat vuodesta 2008 alkaneen Suomen talouden stagnaation päättämisen ja pysyvän talouskasvun. Tämä voi viitata siihen, että kasvu jatkuu tai jopa kiihtyy kuluvalla vuosineljänneksellä ja tästä eteenpäin.

Tätä näkemystä tukee se, että myös työllisten määrä näyttäisi kasvaneen tammi-maaliskuussa 0,7 prosenttia verrattuna edelliseen neljännekseen ja 0,6 prosenttia vuoden takaiseen. Siitä huolimatta ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä vaikka nyt nähty heiveröinen talouskasvu saattaa olla alku Suomen paremmalle tulevaisuudelle, voi se sittenkin osoittautua pelkästään pieneksi keskeytykseksi maamme talouden alakuloon.

* * *

Jos Suomen talous näyttääkin positiivisia merkkejä, samaa ei voi sanoa maahamme asettuneista kehitysmaalaisista. Tästä meitä muistutti Suomeen asettunut iranilaismies, joka pahoinpiteli vaimoaan kolmesta neljään kertaan kuukaudessa kahden vuoden ajan.

MTV3:n jutun mukaan tämä tapahtui siten, että hän "löi vaimoa kasvoille kädellään ja hakkasi latausjohdolla sekä vyöllä eri puolille kehoa. Lisäksi hän potki naista ja heitteli tätä seinille. Pahoinpitelyn lisäksi mies uhkasi heittää happoa vaimonsa kasvoille ja tappaa hänet."

Syyksi pahoinpitelyyn riitti erimielisyys maton paikasta lattialla. Ja pokerikasvoinen mies selitti syntyneet vammat parhain päin toimimalla kielitaidottoman vaimonsa tulkkina lääkärissä. 

Tapaus osoittaa suorastaan huutomerkin tavoin yhden ongelman suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa. Tarkoitan tällä sitä, että iranilaismiehen vaimoonsa kohdistama väkivalta olisi loppunut lyhyeen, mikäli maahanmuuttajilta vaadittaisiin sosiaaliturvan ja muiden maahanmuuttopalveluiden vastineeksi Suomen kielen ja kulttuurin opetukseen osallistumista. 

Puheena olevassa tapauksessa nainen olisi kielitaitoisena voinut käydä lääkärissä yksinään ja kertoa siellä todellisen syyn vammoihinsa. Tai mikäli mies olisi tunkenut mukaan, puhua asiasta tämän läsnäollessa. 

Niinpä jäänkin suurella jännityksellä odottamaan, milloin maahanmuutto-, naisasia- ja ihmisoikeusaktivistit ryhtyvät vaatimaan Suomeen saapuville maahanmuuttajille vastikkeellista sosiaaliturvaa. Vai onko niin, ettei maahanmuuttajanaisten kohtaamalla väkivallalla ole sittenkään niin kovin suurta merkitystä heille?

torstai 28. maaliskuuta 2024

Purra paljasti älyllistä epärehellisyyttä

Riikka Purra (ps) on ollut poikkeuksellisen tiukka valtiovarainministeri. Siksi oli mielenkiintoista lukea hänen pitkä haastattelunsa Ilta-Sanomista. Hän paljasti siinä näkemyksiään omasta poliittisesta ajattelustaan - ja ne ovat mielenkiintoisia.

Hän toteasi siinä, että maahanmuuttopolitiikka on edelleen tärkein poliittinen teema perussuomalaisille, mutta toisaalta Perussuomalaiset on Suomen ainoa puolue, jolla ei ole sidoksia talouselämän etujärjestöihin, joten se "voi puuttua julkisen talouden ongelmiin". Ja siksi juuri hänen on puolueen puheenjohtajana toimittava akuuttiin kriisin ajetun suomalaisen julkisen sektorin ja talouselämän korjaajana.

Hän ei tee sitä kuitenkaan kamreerimaisesti yksityiskohtia paikkailemalla, vaan ravistelemalla koko "talouden narratiivia ja politiikan kulttuuria. Sitä, jossa ajatellaan, että poliitikon peruskoodistoon kuuluu aina rahan jakaminen ja sen lupaaminen". Tällainen ajattelu on kieltämättä varsin poikkeuksellista suomalaisessa politiikassa. 

Purra otti kantaa myös käynnissä oleviin poliittisiin lakkoihin kysymällä ay-johtajilta - vähintäänkin aiheellisesti - että "mitä he tällä tavoittelevat? Koska uskon, että heidän lähtökohtainen strategiansa on ollut hallituksen perääntyminen. Se ei näytä toimivan, niin mikä nyt sitten on se plan b?"

Tätä asiaa olen itsekseni miettinyt minäkin. Eli kuinka kauan kestää, että ay-liike ymmärtää lakkoilevansa turhaan ja aiheuttavansa sillä ainoastaan tolkuttomia taloudellisia tappioita suomalaiselle yhteiskunnalle. Ja vieläpä väärän asian takia. 

Näin siksi - kuten Purra selitti haastattelussaan - että "me huolehdimme taloudesta ja viemme pahasti velkaantunutta Suomea kohti parempia aikoja... Se nimenomaan on huolehtimista niistä huono-osaisista... sosiaaliturvaa joudutaan leikkaamaan oikeasti paljon. Siksi me tätä julkista taloutta korjaamme, että meillä olisi tulevaisuudessakin mahdollisuus huolehtia niistä, jotka itse eivät siihen pysty... siksi, että meidän järjestelmä pysyisi hyvänä."

Valtiovarainministeri nosti haastattelussaan esille myös pari muuta älyllistä epärehellisyyttä. Yksi niistä liittyi Iso-Britannian entiseen pääministeriin Margaret Thatcheriin, joka "yksin naisena ui tiensä huipulle erittäin miehisessä, maskuliinisessa maailmassa. Jostain kumman syystä nykyfeministit eivät häntä kuitenkaan tahdo nostaa ikoniksi."

Outoa tosiaan. Mutta ei ehkä sittenkään ottaen huomioon sen, ettei feministinen liike ole enää kiinnostunut naisista tai heidän asemastaan yhteiskunnassa vaan pikemminkin yhteiskunnan moraalisen perustan muokkaamisesta kohti äärimmäistä arvoliberalismia.

Kolmas älyllisen epärehellisyyden havainto koski ay-liikkeen ja yleisesti poliittisen vasemmiston näkemystä maahanmuutosta. Purran mukaan "yksi suurimpia suomalaista ja pohjoismaista duunaria uhkaavista asioista on halpamaahanmuutto, johon toivoisin ay-liikkeeltä huomattavasti terävämpiä kantoja... Onneksi nyt olen huomannut hieman terästäytymistä, kun olemme hallituksessa."

Kaiken kaikkiaan Riikka Purran haastattelusta välittyi kuva, jossa Suomella on nyt - poikkeuksellisen vaikeana aikana yhteisen rahapussin vahtina juuri sellainen henkilö, jollainen siihen tarvitaankin. Nähtäväksi jää ainoastaan se, milloin myös poliittinen vasemmisto ymmärtää tämän ja ryhtyy tukemaan suomalaisen yhteiskunnan tervehdyttämistä vastaamaan tulevaisuuden haasteita. 

Niistä aivan keskeinen on kantaväestön syntyvyyden romahdus, joka päälle jäädessään pudottaisi maamme väkiluvun seuraavan sadan vuoden aikana murto-osaan nykyisestä, tai johtaisi väestörakenteen oleelliseen muuttumiseen maahanmuuton kautta. Jälkimmäinen tarkoittaisi jopa sellaisesta mittakaavaa, josta puhuttaessa termi "väestönvaihto" on erittäin kuvaava - eikä vaadi taakseen minkäänlaisia salaliittoteorioita.

tiistai 9. tammikuuta 2024

Feministinen paljastus

Kulttuuripersoonat ovat Suomessa tunnetusti lähes poikkeuksetta vasemmistolaisia tai äärivasemmistolaisia wokeltajia. Sen mukaisesti heidän "viralliseen" olemukseensa kuuluu aatteellinen vapaamielisyys eli arvoliberalismi, ihmisten tasa-arvon korostaminen, feminismi ja konservatiivisten arvojen kyseenalaistaminen. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista ja valaisevaa lukea Ilta-Sanomaista artikkeli, joka kertoi Tuuli Mukan julkaisseen sosiaalisessa mediassa kuvakokoelman, jossa tuodaan esille Katariina Sourin menneisyys Playboy-mallina. Sen kohde huomauttikin osuvasti, että "Tuuli Mukka näyttää miten seksismi luonnistuu naisiltakin". 

Tämä ilmeisesti havahdutti Mukan huomaamaan, että hänen viestinsä oli tosiaankin kaikkea muuta kuin wokeltava ja pyytämään siitä anteeksi - mikä toki hyväksyttiin. Tämä oli mielenkiintoista. 

Katsoin jutun luettuani hiukan Tuuli Mukan X-tiliä. Siinä pisti silmään erityisesti hänen taipumuksensa uudelleenjulkaista tunnetusti vasemmistolaisten henkilöiden ja nimimerkkien viestejä, joten kyseessä on ilmiselvästi syvälle vasemmistolaiseen kuplaan kallellaan oleva henkilö. Ei mitenkään erityisen tärkeä, mutta kuitenkin tyypillinen lajinsa edustaja. 

Taiteen osalta Mukka näyttää - ainakin helsinkiläisen gallerian kuvaston mukaan - suosivan hiuksilla peitettyjä naishenkilöiden kasvoja. Tarkemmin en osaa sanoa, koska en muista tätä aiemmin kuulleeni hänestä - mahdollisesti vain siksi, etten ole mikään nykytaiteen suurkuluttaja. 

Niin tai näin. Tässä käsittelemäni tapaus pääsi blogikirjoituksen aiheeksi siksi, että se osoitti vihervasemmistolaisessa kuplassaan wokeltavan taiteilijankin saattavan ylittää karsinansa rajat kiihkossaan. Ja sortuvan jopa naista vähättelevään seksismiin.

tiistai 12. syyskuuta 2023

Helsingin käräjäoikeus ei ymmärtänyt kunniamurhaajaa

Helsingin käräjäoikeus oli tehtäviensä tasalla tuomitessaan Roohullah Khaleqin elinkautiseen vankeusrangaistukseen kunniamurhasta. Kyse oli miehen islamin mukaisesta kakkosvaimosta, joka oli päättänyt jättää jo aiemmin väkivaltaiseksi osoittautuneen muslimimiehensä. 

Kirjoitin tästä kunniamurhasta elokuun alussa, kun oli käynyt selville, ettei tapaus liikuttanut suomalaisia feministejä. Samalla pohdin sitä, että "miten siihen suhtautuu rangaistuksen ankaruudesta päättävä maamme oikeuslaitos".

Nyt olemme siis saaneet Helsingin käräjäoikeuden kannan tapahtuneeseen. Se osoittaa, ettei oikeuslaitoksemme ainakaan alimmalla tasollaan hyväksy kunniamurhia. Nähtäväksi jää, miten käy korkeammissa oikeusasteissa - eli löytyykö niistä alioikeutta enemmän ymmärrystä kunniamurhille. 

Feministien osalta en ole havainnut reaktioita. Tämä lienee tulkittava kunniamurhan hiljaiseksi hyväksymiseksi heidän joukossaan. Kunniamurhan, jonka perimmäinen syy oli Khaleqin tuntema häpeä siitä, ettei hän kelvannut murhatulle naiselle.

Lehdistökään ei havaintojeni mukaan ole tässä asiassa puhunut sen enempää kunnia- kuin häpeämurhasta. Sen sijaan teon motiiviksi arvellaan "vain" tavanomaista mustasukkaisuutta - ikään kuin maamme toimituskunta ei olisi koskaan edes kuullut kunniamurhista.

torstai 24. elokuuta 2023

Sanna Marinin feministinen taisteluhuudahdus

Suomen entinen pääministeri Sanna Marin (sd) on ilmaissut ajattelevansa, että "helvetissä on erityinen paikka niille naisille, jotka eivät auta toisia naisia". Kyseessä on lainaus amerikkalaiselta feminismiin taipuvaiselta naispoliitikolta, mutta Marin ei kertonut, miksi hän lainauksensa teki. 

Kommentti kirvoitti kuitenkin mielenkiintoisia ajatuksia sosiaalisessa mediassa. Tässä niistä muutamia.

Toimittaja Sanna Ukkola, nainen: "Nyt sitten tytöt joukolla tukemaan Virpi Buttia, Aileen Wuornosta ja insuliinisurmaajaa, koska helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät tue toisia naisia". 

Maria Miala, (kok), nainen: "Helvetissä on erityinen paikka niille naisille, jotka eivät valtansa aikana kyenneet: kriminalisoimaan tyttöjen silpomista, edistämään naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisytyötä tai edes luopumaan lähisuhdeväkivallan sovittelusta."

Paula Bergman, Suomalainen expatriaatti Norjassa, nainen: "Väkivallan kokemusasiantuntijanaiset elävät Suomessa maanpäällistä helvettiä samaan aikaan kun Sanna Marin profiloituu kansainvälisesti naisten oikeuksien puolustajana. Irvokasta."

Timo Heinonen (kok), ei nainen: "Mielenkiintoista. Oliko tämä Marinin tuki Krista Kiurulle seuraajakseen SDP:n puheenjohtajana? Vai mikä?"

Toimittaja Juha Ristamäki, ei nainen: "On esitetty monenlaisia tulkintoja, mihin Marinin päivitys liittyy. Itse luulen, että hän kehottaa kaikkia naisia nyt tukemaan Riikka Purraa, joka huomenna aloittaa vaikeat budjettineuvottelut."

Nähtäväksi jää, selvittääkö Marin jossain vaiheessa tarkoitustaan. Ja vahvistaa onko joku edellä mainituista oikeassa. Itse olin kuitenkin erityisen yllättynyt siitä, että tämän feministien tunnetun taisteluhuudahduksen esille tuominen sai niinkin negatiivisen vastaanoton naisilta. Outoa.

torstai 17. elokuuta 2023

Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa

Viime aikoina Suomessa on keskusteltu paljon rasismista, mutta mediat eivät ole unohtaneet myöskään feminismiä. Jälkimmäinen koskee myös koulutusta, jossa on kiinnitetty huomiota muun muassa naisten alhaiseen osuuteen tekniikan alan korkeimmassa opetuksessa. Näin siitä huolimatta, että heidän osuutensa kaikista korkeakouluopiskelijoista on selvästi miehiä suurempi.

Yksi kestoaihe tässä keskustelussa on ollut yliopistoprofessoreiden sukupuolijakauma, joka on edelleen miesvoittoinen. Lienee kuitenkin vain ajan kysymys, milloin opiskelijoiden sukupuolijakauma näkyy myös maamme professorikunnan koostumuksessa. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista huomata, että amerikkalaisten tiedeakatemioiden National Academy of Science (NAS) ja American Academy of Arts and Science (AAAS) jäsenistö on ollut suurten muutosten kohteena. Tähän aiemmin lähes pelkästään miehistä koostuneeseen huippututkijoiden joukkoon on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana noussut paljon naisia ja aivan viime vuosina aikana he ovat muodostaneet jo noin 40% uusista jäsenistä molemmissa akatemioissa. 

Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa oli verrattu psykologian, matematiikan ja taloustieteen tutkijoiden meriittejä toisiinsa sekä analysoitu muutosta naisten valinnan todennäköisyydessä NAS:n ja AAAS:n jäseniksi 1960-luvulta tähän päivään. 

Kerätyn aineiston mukaan tutkimusjakson varhaisina vuosina naisilla oli vähemmän mahdollisuuksia tulla valituksi jäseniksi verrattuna miehiin, joilla oli vastaavat ansiot. 1990-luvulla valintaprosessi molemmissa akatemioissa oli kuitenkin muuttunut suunnilleen sukupuolineutraaliksi julkaisujen ja viittausten perusteella. 

Kehitys ei kuitenkaan pysähtynyt sukupuolineutraaliin tilanteeseen - kuten olisi voinut luulla - vaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on kaikilla kolmella alalla ilmennyt ja vahvistunut naisten suosiminen. Tällä hetkellä naisilla on meriitteihinsä nähden peräti kolmesta viiteentoista kertaan todennäköisempiä tulla valituksi AAAS:n ja NAS:n jäseniksi kuin miehillä, joilla on vastaavat julkaisu- ja viittausansiot. 

Toisin sanoen naistutkijoiden arvostus ja asema ovat ainakin USA:ssa muuttuneet aivan oleellisesti, ja sitä kautta miehistä on tullut tieteessä syrjitty sukupuoli, jonka meriitit saavat kauniimpaa sukupuolta vähemmän arvostusta ainakin tiedeyhteisön omissa rakenteissa. 

Tässä puheena olleen tutkimuksen tekijät arvelivat, että tämä saattaisi johtua sen pelosta, että naiset saisivat vähemmän tunnustusta työstään ja heidän olisi siksi vaikeampi saada julkaisujaan tieteenhuippusarjoihin. Ja tämän kompensoimiseksi tiedeakatemiat harjoittaisivat heihin kohdistuvaa positiivista syrjintää.

Toisin sanoen taustalla olisi heijastus USA:ssa vallinneesta wokelluksesta, jonka asettamien yhä voimakkaampien yhteiskunnallisten paineiden pelko näkyisi sikäläisten tiedeakatemioiden jäsenvalinnoissa. Ja sitä kautta olisi johtanut miesten erittäin voimakkaaseen syrjintään.

keskiviikko 2. elokuuta 2023

Kunniamurha, josta feministit vaikenevat?

Hyvin kotoutunut maahanmuuttaja Anter Yasa kertoi eilen sosiaalisessa mediassa, että "Suomessa tapahtui kunniamurha. Muslimimies tappoi tyttöystävänsä, mutta suomalaisissa uutisissa ei mainita, että tekijä olisi ollut muslimi tai että kyseessä olisi ollut kunniamurha, jotteivat muslimiyhteisön jäsenet suuttuisi. Nyt kysymys kuuluu, miksi suomalaiset feministit ovat vaiti? Heidän suunsa ovat aina auki muista asioista, mutta tässä tapauksessa he vaikenevat?"

Yasa viittaa asiassa Helsingin Huopapahdessa tapahtuneeseen naisen murhaan, joka on juuri siirtynyt syyteharkintaan. Nähtäväksi jää, mitä tapauksesta selviää oikeudenkäynnissä - tai kuinka tapauksesta uutisoidaan suomalaisissa medioissa. 

Eli onko kyseessä todellakin muslimin tekemä kunniamurha. Ja jos on, niin uutisoidaanko se kaikille suomalaisille sellaisena. Ja viitaten Yasan kirjoitukseen - mitä suomalaiset feministit siitä lausuvat. Ja miten siihen suhtautuu rangaistuksen ankaruudesta päättävä maamme oikeuslaitos.

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan, mitä tuleman pitää. 

keskiviikko 12. huhtikuuta 2023

Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi

Vihreiden puheenjohtajan eilinen eroilmoitus sai liikkeelle varsin monia mahdollisesti puheenjohtajaksi pyrkiviä poliitikkoja. Kehottaisin kuitenkin puoluetta valitsemaan Ohisalon seuraajan ehdottomasti intersektionaalisen feminismin hengessä. Näin siitä huolimatta, etten ole juurikaan kannattanut vihreiden ajatuksia ja toivoin eilen huonosti harkittuani puolueen valitsevan pikemminkin porvarillisen ja arvokonservatiivisen puheenjohtajan.

Syön siis eiliset sanani ja totean, että puolueen tulisi nojautua tässä asiassa aivan ehdottomasti intersektionaaliseen feminismiin. Muussa tapauksessahan sitä voidaan syyttää omien periaatteidensa syömisestä ja ihmisvihasta. 

Vai ajatteleeko joku, että puolueen uskottavuus ei kärsisi siitä, että puolueen periaateohjelmassa kerrotaan sen olevan "feministinen, antirasistinen ja yhdenvertaisuutta kannattava puolue. Feminismillä tavoitellaan kaikille vapautta olla oma itsensä sekä yhteiskunnan eriarvoisuutta aiheuttavien valtarakenteiden aktiivista purkamista. Vihreä feminismi on intersektionaalista, eli huomioi sukupuolen lisäksi myös muut yhdenvertaisuuteen vaikuttavat tekijät, kuten etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden, iän, luokan tai sosioekonomisen aseman sekä syrjinnän moniperusteisuuden."

Tästä syystä katsoisin, että ilmoittautuneista esimerkiksi Atte Harjanne tai Saara Hyrkkö eivät tule kyseeseen. Sen sijaan Oras Tynkkysellä ja aivan erityisesti Fatim Diarralla voisi olla mahdollisuuksia. Ensimmäinenhän kuuluu seksuaalivähemmistöön ja jälkimmäisellä on etunaan sukupuolen lisäksi ruskea ihonväri, joten hänen syrjimisensä puheenjohtajavalinnassa olisi ilmiselvää rasismia.  

* * *

Vihreät sanoo olevansa paitsi feministipuolue, niin myös kiinnostunut ympäristöasioista. Ja niistä merkittävimpiin kuuluu ilmastonmuutos. 

Siksi tässä yhteydessä on syytä mainita myös se, että Helsingin sanomat kertoi maailman merten pintalämpötilojen olevan korkeampia kuin koskaan ennen mittaushistorian aikana. Jutun mukaan se ennakoi uutta ilmastoa lämmittävän El Niño -ilmiön nousua. 

Tämä olisi tietenkin äärimmäisen mielenkiintoinen asia, sillä ilmaston lämpeneminen on viime vuosina pysähtynyt sekä HS:n jutun, arktisen merijään että RSS-satelliittidatan perusteella. Toisin oli kuitenkin vuosina 2007 ja 2012, jolloin merijää suli tähänastisen mittaushistoriansa pienimpään pinta-alaan, kuten alle piirtämästäni kuvasta näkyy.


Juuri tällä hetkellä valtamerten lämmin pintavesi ei kuitenkaan näy pohjoisen napajään koossa. Sen laajuus oli kyllä jokin aika sitten ajankohtaan nähden aivan mittaushistorian pienimpien joukossa, mutta on nyt palautunut jälleen vuosia 2006, 2007 ja 2015-2021 suuremmaksi. Vuoden 2012 huhtikuun puolivälissä se oli kuitenkin nykyistä selvästi laajempi, vaikka sitten syyskuuksi supistuikin sekä minimilaajuuteensa että -pinta-alaansa. 

Nähtäväksi siis jää, toistaako pohjoinen merijää vuoden 2012 temppunsa El Niño -ilmiön seurauksena ja sulaa kesän aikana pienemmäksi kuin kertaakaan vuoden 1979 jälkeen. Vai pysytteleekö se sittenkin edellisiä El Niño -vuosia laajempana? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvo Maria Ohisalolle ja Vihreille


perjantai 7. huhtikuuta 2023

Dosentti Hanna Wass, 29-vuotias uutispäällikkö ja toissijaiset sukupuoliominaisuudet

Dosentti Hanna Wass esiintyi Ylen A-studiossa päällään melko seksikäs vaate. Satuin katsomaan ohjelman puolisoni kanssa ja vähän ihmettelimme hänen pukeutumisratkaisuaan: arvelimme molemmat, että hän halusi erikoisella ratkaisulla saada itselleen huomiota.

Ja sitä hän tosiaan sai: syntyi nimittäin keskustelu misogyniasta eli naisvihasta. Sen - minun silmiini sattuneista - kiihkeimmän ulostulon teki Ilta-Sanomien 29-vuotias uutispäällikkö Noora Hapuli,
Hänen mukaansa "palasimme nanosekunneissa 50 vuotta ajassa taaksepäin... Tämän perusteella nainen on yhä ennen mitään muuta katseen kohde, vaikka hän olisi millainen asiantuntija. Olet tehnyt vuosikymmeniä pitkän uran omalla tieteenalallasi? Sinut pyydetään televisioon puhumaan asiantuntijana? Hienoa, mutta valitettavasti olkapääsi näkyi."

Hänen mukaansa koko "keskustelu on absurdi. Emmekö me ole jo päässeet sen yli, että naisen ulkonäkö minimoisi älykkyyden tai uskottavuuden?"

Lopulta itsensä suureen kiihkoon yllyttänyt uutispäällikkö kirjasi ylös näkemyksenään, että "jos katsoja ei kykene yhtä aikaa kuuntelemaan asiasisältöä ja suhtautumaan neutraalisti keskustelijoiden asuvalintoihin, ei ehkä kannata katsoa televisiota ollenkaan". Ja kehotti Wassia olemaan pyytelemättä ratkaisuaan anteeksi. 

Omalta osaltani en A-studiota katsellessani hetkeäkään ajatellut, etteikö Wass olisi ollut asiantunteva, joskin hänen pukeutumisensa - tai pikemminkin sen paljastama iho - kieltämättä vei kykyäni keskittyä hänen sanomaansa. Tälle asialle on nimittäin syvälle ulottuvat biologiset perusteet.

Tämän pitäisi olla kaikkien vähänkin sivistyneiden ihmisten tiedossa, onhan aiheesta kirjoitettu vaikka kuinka paljon. Edellisestä linkistä löytyy esimerkiksi seuraava teksti (käännettynä suomeksi). 

"Toissijaiset seksuaaliset ominaisuudet ovat niitä sukupuoliviettisesti eriytyneitä ominaisuuksia, jotka eivät ole suoraan mukana lisääntymisessä. Miehillä toissijaisia ominaisuuksia ovat kasvo- ja rintakarvat, lisääntynyt kehon karvoitus, lantion rakenne (pyöreän lantion sijaan), lihaksikas ylävartalo ja kyky kehittää lihaskasvua nopeammin kuin naisilla. Naisilla toissijaisia seksuaalisia ominaisuuksia ovat suhteellinen kehon karvojen vähäisyys, paksu hiusten kasvu päässä (joissain tapauksissa), pyöristynyt lantio/figuuri, vähentynyt kyky kehittää lihaskasvua nopeasti, vähentynyt ylävartalon voima, rinnat, kyky imettää lapsia, kuukautiskierto ja lisääntynyt kehon rasvaprosentti."

Suurin osa näistä toissijaisista eli sekundaarisista seksuaalisista ominaisuuksista ovat juuri niitä asioita, jotka kiinnittävät vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen. Ja siksi esimerkiksi kovin karvainen nainen ei yleensä sytytä miehissä seksuaalista kiinnostusta, kun taas sopivasti kurvikas vartalo tekee sen.

Tällainen ominaisuus on myös naisen miehen vastaavasta poikkeava karvaton ja tasainen iho sekä uroiden voimaa uhkuvien kulmikkaiden hartioiden sijasta Wassin hentoinen ja siro olkapää. Ja juuri näitähän dosentti tarjoili - omien sanojensa mukaan - huomaamattaan TV-katsojille. 

Länsimaiset miehet ovat toki oppineet suhtautumaan rauhallisesti näkemäänsä, eivätkä käy vähäpukeisen naisen kimppuun tarkoituksenaan välitön ilman kohteen lupaa suoritettava kopulaatio. Siitä huolimatta myös suomalaisen miehen autonomisesti eli tahdosta riippumatta toimivat hormonit hyrräävät ja katse kohdistuu väkisinkin paljaaseen ihoon - etenkin silloin, kun sitä näkee yllättävissä yhteyksissä.

Toki myös naiset tunnistavat toistensa sekundaariset sukupuoliominaisuudet, joiden esittely miehille herättää heissä yhtä lailla vahvoja tunteita. Ovathan näkyvillä juuri sellaiset houkuttimet, joiden avulla naiset ovat satojen tuhansien ellei miljoonien vuosien aikana kilpailleet - enemmän tai vähemmän asian tiedostaen - keskenään saadakseen houkutelluksi itselleen puolison tai ainakin sopivan lasten siittäjän. 

Siksi siinä, että Wassin pukeutuminen TV:n ajankohtaisohjelmassa herätti paljon huomiota ei pitäisi olla mitään yllättävää. Miehet epäilemättä katselivat paljasta pintaa mielellään, mutta saattoivat toki avointa seksuaalisuutta suitsimaan pyrkivän tyypillisen suomalaisen kasvatuksen seurauksena kokea tarpeelliseksi paheksua näkemäänsä ainakin julkisissa kannanotoissaan.  

Käsittääkseni enimmät negatiiviset kommentit dosentin pukeutumisesta tulivat kuitenkin juuri naisilta. Eikä siinäkään ole mitään kummallista, sillä Ilta-Sanomien uutispäällikön tavoin he kokivat vähäpukeisen Wassin - alitajuisesti - vaarallisena kilpailijanaan vastakkaisesta sukupuolesta. 

Siinä missä monet naiset kuvastivat negatiivisilla kommenteillaan varsin suoraan tätä kilpailuasetelmaa, osasi nyky-yhteiskunnassa suositun feministisen maailmankatsomuksen omaava toimittaja kuitenkin suunnata - ainakin lehtiartikkelin tasolla - ärtymyksensä Wassin pukeutumisesta yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Ellei hän sitten edusta seksuaalivähemmistöä, jolloin naisten toissijaisilla sukupuoliominaisuuksilla ei tietenkään ole sitä vaikutusta, jota varten ne ovat alkujaan kehittyneet. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

torstai 2. maaliskuuta 2023

Kansalta vahva tuki nykypolitiikan jatkamiselle myös vaalien jälkeen

Vaalien lähestyessä on politiikan seuraaminen muuttumassa yhä mielenkiintoisemmaksi. Ja sen myötä myös puolueiden väliset erot korostuvat äänestäjien havaintomaailmassa monin eri tavoin. 

Myös poliitikot profiloituvat parhaansa mukaan, kuten esimerkiksi SDP:n puheenjohtaja Sanna Marinin (sd) jälkiviisastelu vuoden 2014 tapahtumista osoittaa. 

Niinpä myös puolueiden kannatusluvut vaihtelevat. Ja niitä mittaavat gallupit muuttuvat kerta kerralta jännittävämmäksi asiaviihteeksi. Niin myös tänään julkaistun Ylen kannatusmittauksen osalta.

Kun sen tuloksia tarkastellaan, voidaan havaita, että Marinin hallituksella on edelleen kansan enemmistön kannatus. Näin ollen ei ole esteitä sille, että Suomen nykyinen politiikka jatkuisi vaalien jälkeen, vaikka toki kabinettipuolueiden kannatus on pudonnut viime vaaleista yhteensä neljä prosenttiyksikköä. 

Toisin sanoen Ylen kannatuskyselystä voidaan nähdä, että suomalaiset ovat tyytyväisiä maan talouden alasajoon ja velkaantumiseen. Ja siten samalle menolle näyttäisi juuri nyt olevan kansan tuki myös seuraavalle hallituskaudelle. 

Toinen oleellinen asia on kannatuksen muutos vihervasemmiston ja muiden puolueiden välillä. Myöskään siinä ei ole tapahtunut käytännössä minkäänlaista muutosta - vihervasemmistopuolueiden kannatus on (ryhmä "muut" pois lukien) kummassakin tapauksessa sama 42,2 prosenttia. Siten Suomen nykyinen poliittinen linja näyttäisi nauttivan muuttumatonta kansan tukea myös tässä mielessä.  

Kun sitten tarkastellaan yksittäisten poliittisten puolueiden kannatusmuutoksia nähdään, että suosiotaan ovat nostaneet Kokoomus, SDP, Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto, kun taas Keskusta on ollut ylivoimaisesti suurin häviäjä. Siten on ilmeistä, ettei Keskustan osallistuminen nykyiseen feministihallitukseen ole ollut heidän äänestäjiensä mieleen, vaan nämä ovat siirtämässä tukeaan Kokoomukselle ja Perussuomalaisille. 

Vihervasemmiston piirissä kannatustaan on menettänyt puolestaan Maria Ohisalon Vihreät. Selityksenä tälle lienee puheenjohtajan kiilusilmäinen ympäristö- ja tasa-arvopolitiikka, jonka seurauksena puolueen kannattajia on siirtynyt vasemmalta laidalta Li Anderssonin (vas) ja toiselta reunalta Sanna Marinin (sd) politiikan kannattajiksi - toki jälkimmäiseen on saattanut vaikuttaa myös perussuomalaisten kannatuksen nousu eli pelko poliittisen vasemmiston jäämisestä seuraavan hallituksen ulkopuolelle, minkä torppaaminen onnistuisi parhaiten sillä, että SDP nousisi vaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi.

Nähtäväksi jää, kuinka poliittinen kehitys kehittyy jatkossa. Suomalaisen politiikan oleellisimpia kysymyksiä seurattavaksi ovat kuitenkin myös jatkossa se, että onnistuuko Marin kaappaamaan muiden vihervasemmistopuolueiden äänet SDP:lle sekä säilyykö nykyisten hallituspuolueiden kannatus niin korkeana, että se johtaa lopulta nykyisen kaltaiseen hallitusohjelmaan ja sen seurauksena maan ajautumiseen ylivelkaantuneen Kreikan tielle.



maanantai 6. helmikuuta 2023

Järki voitti

Sanna Marinin (sd) feministisen vihervasemmistohallituksen kyvyttömyys on syössyt Suomen julkisen talouden syöksykierteeseen. Se näkyi esimerkiksi äskettäisessä lisäbudjetissa, johon valtio joutui sisällyttämään yli miljardin potin kyetäkseen maksamaan velkansa korot.

Kaikkiaan valtion velkaantuminen on Marinin kabinetin johdolla ollut täysin holtitonta, koska menoista ei ole tingitty, mutta sen kattamiseksi ei ole myöskään saatu aikaan riittävää talouskasvua. Niinpä jokaisen nelihenkisen perheen kontolla oli viime joulukuun lopulla omien lainojen lisäksi reilun 100 000 euron velkavastuu

Tässä tilanteessa oli erinomaista, että maamme viennin kannalta tärkeät teknologia- ja kemianteollisuudet säästyivät suuremmilta työtaisteluilta. Sellaisten sijaan työnantajat ja ammattiliitot sopivat eilen kahden vuoden työehdoista, joten Suomi säästyi entistä jyrkemmältä syöksykierteeltä. Toivoa sopii, että tämän jälkeen myös muut työnantajat ja palkansaajajärjestöt seuraavat esimerkkiä.

Tosiasiahan on, että pitkä lakkokevät olisi syössyt suomalaisen yhteiskunnan entistä suurempiin ongelmiin. Ja pakottanut tulevan hallituksen vieläkin kovempiin toimiin talouden tasapainottamiseksi, kuin tulemme seuraavan nelivuotiskauden aikana näkemään - helpollahan ei päästä näinkään.

Näyttää siis siltä, että suomalaiset pystyvät tiukan paikan tullen toimimaan järkevästi. Omasta puolestani lausun siitä kiitokset nyt sopimuksen tehneille työmarkkinaosapuolille. 

On hyvä, että järki voitti!

maanantai 14. marraskuuta 2022

Jumalan vihollinen

MTV3 kertoi iranilaisnaisen saaneen kuolemantuomion vihollisuudesta jumalaa kohtaan. Jumala pienellä kirjaimella, koska tässä tapauksessa se näyttäisi olevan pikemminkin jokin ressukka kuin inhimillisen elämän yläpuolella oleva pyhä olento. 

Lähes kaikille kaltaiselleni tutkijoille jumalat ovat pikemminkin kulttuurisia entiteettejä kuin tosielämään vaikuttavia yliluonnollisia olentoja. Ja siksi jumaluuksien merkitys on tulkittava niihin uskovien ihmisten käsityksistä ja kannanotoista. 

Tästä seuraa se, että jos jonkun jumala on niin kepuli, että ihminen kykenee sitä vastaan vihollisuuksiin, se ei voi olla vakavasti otettava. Ja siten iranilaismullahien jumaluus ei voi olla muuta kuin alussa mainitsemani ressukka. 

* * *

Vapaudestaan taistelevien iranilaisnaisten kannalta maailmanpolitiikan tilanne on ikävä. Heidän kapinansa maan uskonnollista johtoa vastaan on länsimaiden mediassa joutunut pahasti Ukrainan sodan jalkoihin. Ja siksi heidät on jätetty liian yksin maassaan hallitsevia raakoja uskonnollisia fanaatikkoja vastaan. 

Ikävä kyllä Suomi kuuluu niihin maihin, joista iranilaisnaiset eivät saa edes epäsuoraa tukea, sillä jopa maassamme elävät musliminaiset on jätetty miestensä armoille pukeutumisensa suhteen. Niinpä kaupunkiemme kaduilla tulee tämän tästä vastaan naisia, joiden hiukset on peitetty tiukalla huivilla. 

Osa heistä toki pitää huivia omasta halustaan - joka lienee yleensä syntynyt lapsuuden uskonnollisesta aivopesusta - mutta monille se on vain keino välttää seurakuntansa johtajien paheksunta sekä uskonnollisen miehensä ja/tai miespuolisten sukulaistensa väkivaltaisuus. Ja tämä on asia, joka on tunnustettu esimerkiksi Ranskassa ja Tanskassa.  

Ehkä merkillisintä tässä asiassa on se, että länsimaissa musliminaisten alistamista tukevien tahojen kärkijoukkoa näyttäisivät olevan ihmisoikeuksista yleensä eniten vaahtoavat tahot (esimerkki ja toinen). Näin siksi, että ne vaikuttavat olevan ihmeellisen vaitonaisia juuri nyt, kun iranilaisnaiset taistelevat kuolemaa uhmaten omista ihmisoikeuksistaan. Vaikka toki on kuultu ikään kuin muodon vuoksi myös varovaisia kannanottoja naisten puolesta.

Iranilaisnaisten tilannetta meillä Suomessa valaisikin parhaiten mullaheiden valtaa paennut Alan Salenzadesh kysymällä, että "miten itse pystyisit elämään maassa, jossa pitkäpartaiset, vanhoilliset miehet päättävät kaikista elämäsi osa-alueista liittyen pukeutumiseen, matkustamiseen, intimiielämään, juomiseen, syömiseen ja ylipäätään hengittämiseen?"

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
YK:n ihmisoikeuskomitea tuomitsi naisten oikeuden vapauteen, tasa-arvoon ja menestykseen
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?
Iranin suurähettiläs

lauantai 6. elokuuta 2022

Tyttäret älkööt vaivautuko

Mikäli arvoisalla lukijallani on urheilullisesti lahjakas tytär, joka haluaa menestyä kansainvälisessä kilpailussa, kannattaa hänen huomata tämän aamun uutinen. Siinä nimittäin kerrottiin Triathlonin kansainvälinen lajiliiton päättäneen, että transsukupuoliset urheilijat voivat jatkaa kilpailemista naisten sarjassa.

Triatlonhan on kolmen kestävyyslajin yhdistelmä, jossa uidaan, pyöräillään ja juostaan pitkiä matkoja. Toisin sanoen se mittaa urheilijoiden äärimmäistä kestävyyttä - täysimittainen suoritus kestää naisilla noin yhdeksän tuntia.

Jos ja kun murrosiän poikina käyneet nuoret transsukupuoliset saavat nyt osallistua kilpailuihin, se tarkoittaa ettei biologisilla naisilla ole lajissa menestymisen mahdollisuuksia. Eikä naisten siten kannata enää panostaa triathloniin ainakaan kilpailullisessa mielessä. 

Näin ollen kansainvälinen triathlonliitto on osoittanut äärimmäistä sovinismia ja välinpitämättömyyttä naisurheilijoiden oikeusturvasta ja ilmaisseet selväsanaisesti, että tyttäret älkööt vaivautuko heidän lajiinsa. Tämän osoittaa esimerkiksi se, että naisistaan välittävä kansainvälinen uimaliitto on tehnyt vastaavassa asiassa päinvastaisen päätöksen, jossa transihmiset on huomioitu perustamalla heille oma sarjansa. 

Nähtäväksi jää, millä tavalla maailman naisasialiikkeet ja ihmisoikeusjärjestöt reagoivat triathlonliiton sovinismiin. Vai reagoivatko lainkaan?

maanantai 9. toukokuuta 2022

Selvennystä sukupuolivähemmistöihin

Tänä aamuna päätin lausua pari selkeyttävää sanaa sukupuolista ja sukupuoli-identiteetistä. Näin siksi, että asiaa on viime vuosina pyritty varsin aktiivisesti hämmentämään, minkä seurauksena se on löytänyt tiensä jopa joidenkin suomalaispuolueiden periaateohjelmiin. 

Esimerkiksi Vasemmistoliitto väittää omassaan, että "Kahlitsevat sukupuoliroolit rasittavat kaikkia ihmisiä sukupuolesta riippumatta. Erityisesti ne rajoittavat niiden ihmisten elämää, joiden sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu poikkeaa totutusta."

Vihreillä on taas yhdenvertaisuussuunnitelma, jonka mukaan "sukupuoli ei ole vain mies tai nainen, vaan se voi olla molempia yhtä aikaa, jotain siltä väliltä tai jotain ihan muuta. Jotkut myös kokevat, että heillä ei ole sukupuolta lainkaan... Sukupuolivähemmistöillä tarkoitetaan yleensä transihmisiä (transsukupuoliset, transvestiitit ja transgenderit / muunsukupuoliset) ja intersukupuolisia."

Tässä yhteydessä olen aiemmin kiinnittänyt huomioni uutisointiin raskaana olevista miehistä, menstruoivista naisista ja sukupuoltaan vaihtaneista urheilijoista. Mutta myös kirjoittanut ihmisistä, jotka aivan oikeasti eivät edusta pelkästään yhtä sukupuolta.  

Itseäni tässä asiassa häiritsee aivan erityisesti se, että ilmeisen tarkoituksellisesti jopa puolueiden ohjelmissa sotketaan toisiinsa (sosiaalinen) seksuaalinen identiteetti ja biologinen sukupuoli. Onhan kuitenkin käsittääkseni jokaiselle selväjärkiselle ihmiselle selvää, että henkilö jolla on kuukautiset ei ole mies vaan - mikäli hän pukeutuu miesten vaatteisiin - transvestiitti eli vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutuva biologinen nainen.

Vielä varmempaa on se, että kaikki raskaana olevat ihmiset ovat naisia. Ja mikäli he tekeytyvät ulkonäöltään miehiksi, he ovat transvestiitteja. Asian vahvistaa viimeistään se, että ne harvat ihmiset, jotka eivät yksiselitteisesti ole biologisia miehiä tai naisia, löytyvät lähes aina lapsettomuustutkimuksissa.

Toisaalta naisten WC:ssä seisaaltaan virtsaava naiseksi pukeutuva henkilö ei ole nainen. Myös hän on transvestiitti, joskin miessellainen. 

Jos sitten mieheltä on poistettu naisen munasolut hedelmöittämisen ja seisaaltaan virtsaamisen mahdollistava elin, on häneltä kadonnut tärkein sukupuolensa tunnusmerkki. Tällöin hän ei ole enää kokonaan biologinen mies, mutta ei myöskään nainen. 

Tällaisesta tapauksesta on tietenkin mahdollista ja ehkä jopa järkevää käyttää erillistä termiä. Sellainen voisi olla transnainen. Sen käyttäminen ei kuitenkaan edellytä millään tavalla, että tavallista naista kuvattaisiin "cis"-liitteellä, vaan pelkkä liitteetön nainen tarkoittaa jo itsessään normaalia ihmistä, jonka kromosomistossa on sekä isältä että äidiltä peritty X-kromosomi. 

Vastaavasti vaginansa ja rintansa poistanutta naista - jolle on kirurgisesti muotoiltu penis - voitaisiin kutsua transmieheksi. Mutta siitä huolimatta tavallinen mies on edellenkin mies eikä mikään cis-ihminen.  

Tosiasia on, että joidenkin tahojen nykyisin käyttämät "cis"-ilmaisut ja sukupuoliin liitetyt "oletettu"-liitteet pelkästään sotkevat asioita - ja ehkäpä ne on jopa luotu pelkästään hämmentämistarkoituksessa. Siksi niiden käyttö kaikenlaisissa virallisissa yhteyksissä on järjetöntä, koska sen seurauksena järkevän keskustelun käyminen vain vaikeutuu. 

Eli transvestiitti on ihminen, jonka ulkonäkö ei alastomana eroa hänen biologisesta sukupuolestaan, mutta joka vaatetuksellaan ja käyttäytymisellään tekeytyy vastakkaisen sukupuolen kaltaiseksi. Vastaavasti transmies ja -nainen ovat henkilöitä, joiden ulkonäkö ilman vaatteita eroaa syntymässä saadusta sukupuolesta, koska hänen sukupuolitunnuksiinsa on kohdistettu kirurgisia toimenpiteitä. 

Lisäksi on jo syntymästään asti poikkeavia henkilöitä, joilla on merkkejä sekä naisen että miehen sukuelimistä sekä hybridi-ihmisiä, joiden elimistössä on molempien sukupuolten kromosomiston omaavia soluja. Sekä ihmisiä, joiden sukupuolikromosomistot poikkeavat ihmisten pääosasta. Näistä yleisimmille on jo olemassa lääketieteelliset termit, ja harvinaisimmista tapauksista voitaneen tarvittaessa puhua kuvaamalla tapaukset erikseen. 

Kaikilla näillä ihmisillä on sama ihmisarvo, samat juridiset oikeudet ja vapaus elää sukupulielämäänsä kuten haluavat - tai olla elämättä. Mutta heillä ei kuitenkaan pidä olla muita ihmisiä enempää etuoikeuksia tai vapauksia, mutta ei myöskään velvollisuuksia. Eikä näiden pienten vähemmistöjen takia ole syytä vaikeuttaa ihmisten ylivoimaisen enemmistön elämää millään tavalla - saati sekoittaa lasten ajatusmaailman rakentumista heidän takiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Parodiat valaisivat masentavaa todellisuutta
Wokellusta päiväkodissa
Nainen: huono vitsi

torstai 31. maaliskuuta 2022

Käräjäoikeus ratkaisi Räsäsen tapauksen, mutta Lehtimäen kiirastuli jatkuu

Syyttäjänviraston ristiretkeläiset hävisivät käräjäoikeusessa taistelunsa Päivi Räsäsen (krist) tuomitsemiseksi kiihottamisesta kansanryhmää varten. Asiassa oli oudointa ehkä se, että yksi syyttäjän syytteistä todettiin jopa valhelliseksi - asia, jonka merkitystä ei voi yliarvioida pohdittaessa syyttäjän ammattipätevyyttä. 

Kuten olen jo aiemmin tähdentänyt, tämä farssi käytiin maassa, jossa valtio on oikein erikseen ohjeistanut, että luterilaisen seurakunnan tulee perustaa oppinsa Raamattuun. Tarkalleen ottaen se on todennut, että "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa".

Asiassa ei siis pitäisi olla mitään epäselvää: Räsänen on Suomen lain valossa ollut oikeutettu lainaamaan Raamatun jakeita arvostellessaan kirkon toimintaa, vaikka siitä tulisikin jollekin paha mieli. Siksi on järjetöntä, että valtionsyyttäjä on päättänyt lähteä ruuhkauttamaan oikeuslaitosta entisestään.

Eikä syyttäjän järki näytä palanneen edes käräjäoikeuden opastamana, vaan hän aikoo viedä tapauksen korkeampiin oikeusasteisiin. Näin siitä huolimatta, että nyt kuullussa ratkaisussa todettiin, etteivät Räsäsen esittämät mielipiteet ole olleet vihapuhetta, eikä hänellä ole ollut tarkoitus solvata homoseksuaaleja.  

* * *

Eilen saatiin hiukan lisävaloa myös Mika Lehtimäen tapaukseen. Sehän johti lopulta hänen itse pyytämäänsä eroon olympiakomiteasta, mikä ei kuitenkaan riittänyt miehisen veren makuun päässyttä Yleisradion toimitusta, vaan se jatkoi hänen kiirastultaan jatkamalla asian pöyhimistä väittämällä, että tapaukseen on liittynyt myös Lehtimäen aiemmin kiistämää fyysistä kontaktia.

Tämän Lehtimäki kuitenkin kiisti asianajajansa välityksellä uudemman kerran ja väitti edelleen, että kyse on ollut vain liian kaverillisista tekstiviesteistä öiseen aikaan. On siis syntynyt tilanne, jossa on sana sanaa vastaan - eli Ylen lähteen väite Lehtimäen omaa väitettä vastaan. 

Tapaus on nyt lähtenyt myös paisumaan, koska Olympiakomitean puheenjohtajan Jan Vapaavuoren (kok) epäillään hyssytelleen Lehtimäen tekoja ja häntä vaaditaan siksi eroamaan. Sitä hän ei kuitenkaan aio tehdä. 

Nähtäväksi siis jää, jääkö asia tähän, vai jatkaako se paisumistaan kuin pullataikina. Veripaltun ystäville jää tässä tilanteessa kuitenkin ainoaksi mahdollisuudeksi vain seurata vesi kielellä, kuinka paljon verta vielä roiskuu ennen kuin tapaus on loppuun taputeltu. 

Tosiasia kuitenkin on, että Mika Lehtimäen olisi kannattanut ymmärtää nykyajan feministinen henki ja jättää yölliset viestinsä lähettämättä - puhumattakaan siitä, jos hän on syyllistynyt Ylen väittämiin lähentelyihin. Tässä vaiheessa hänellä on joka tapauksessa vain huonoja vaihtoehtoja: maine on pilalla riippumatta siitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut, eikä asiaa saa enää millään keinoin kokonaan korjatuksi. 
  

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!