Senkö lauluja laulat, jonka leipää syöt?

Useammankin johtavan joukkoviestimen mukaan "johtava ilmastoskeptikko" Richard Muller on tullut siihen tulokseen, että ilmasto lämpiää sittenkin. Tämä johtuu siitä, että hänen selvitystensä mukaan ilmastoasemien mittausdata on luotettavaa, toisin kuin hän oli epäillyt.

Tieteen julkisuuskuvan kannalta tässä asiassa ehkä merkittävintä on se, että Mullerin tutkimuksia rahoitti mm. öljy-yhtiöihin sidoksissa oleva säätiö. Näin siksi, että ilmastoskeptikkojen tutkimusten luotettavuudesta on ajoittain kohistu aika paljonkin, etenkin kun Muller ei ole ainoa, joka on saanut rahoitusta "epäilyttäviltä tahoilta". Yksinkertainen ajatuskulku lienee sellainen, että "sen lauluja laulat, jonka leipää syöt"!

Asian uutisointi on mielenkiintoista. Aamulehden melko neutraalin luonnehdinnan "tunnettu ilmastoskeptikko myönsi: ilmasto lämpenee sittenkin, ja nopeasti" lisäksi vaikkapa Iltalehdestä löytyy peittelemättömän vahingoniloinen "skeptikolle kävi nolosti: oma tutkimus osoitti lämpenemisen todeksi". Otsikoinnin perusteella toimittajat arvelevat että tutkijan mielipide olisi tieteessä jotenkin oleellisen tärkeää ja että sen vääräksi osoittaminen olisi noloa. Tämä vaatii syvällisemmän pohdinnan.

Luonnontieteellinen tutkimus perustuu tänä päivänä erilaisten hypoteesien kehittämiseen ja niiden vääräksi osoittamiseen. Kirjoitin aiheesta aiemmin näin: "Nykyaikaisessa tieteessä käytettävissä olevista havainnoista johdetaan looginen selitys, eli hypoteesi, tutkittavalle asialle. Ennen kuin hypoteesin oikeellisuudesta voidaan sanoa mitään, on sitä testattava sellaisella aineistolla, jota ei ole käytetty hypoteesin laatimiseen. Hyvän hypoteesin pohjalta pitää siis pystyä laatimaan ennusteita. Mikäli testi johtaa hypoteesin ennustamaan tulokseen, vahvistuu hypoteesi. Mikäli taas ei, se tulee hylätä tai ainakin sitä tulee korjata. Puhutaan hypoteesin falsifioimisesta. Tämän idean muokkasi nykyiseen muotoonsa tieteenfilosofi Karl Popper."

Koska myös ilmastotutkimus on nykyaikaista tiedettä, perustuu sekin hypoteeseihin. Esimerkiksi sellaisiin, että kasvihuonekaasut lämmittävät maapallon ilmastoa. Tämä hypoteesi ei ole tyhjästä nyhjäisty, vaan perustuu monenlaisiin tutkimustuloksiin.

No, nyt otsikoihin noussut Richard Muller on työssään pyrkinyt selvittämään, onko yhdessä tärkeässä  ilmastonmuutoshypoteesin taustatekijässä, eli ilmastoasemien lämpötilatiedoissa virheitä. Ja lopputuloksena todennut, ettei ole. Ei ainakaan sellaisia, jotka johtaisivat oleellisesti väärään käsitykseen menneestä ilmastosta. Satunnaisia virheitähän siellä kyllä on ainakin ollut.

Arkikielellä ilmaistuna "johtava ilmastoskeptikko" Muller on siis epäillyt maailmanlaajuisissa lämpötilan mittausaineistoissa olevan tahallisia tai vaihtoehtoisesti tahattomia, mutta systemaattisia virheitä. Ja tutkinut pitääkö tämä epäilys (hypoteesi) paikkansa. Aikansa tutkittuaan hän on sitten tullut siihen tulokseen, ettei pidä. Näin siitä huolimatta, että se on ollut hänen rahoittajiensa (ja ehkäpä hänen omien mielipiteidensäkin) kannalta epämieluisaa.

Juuri tällä tavalla tieteen tulee toimia. Tässä tapauksessa ilmeisesti rahoittajilla oli tarve löytää ilmaston lämpenemistä kyseenalaistavia tuloksia. Niinpä he ryhtyivät rahoittamaan tutkijaa, joka halusi tutkia aihetta, josta sellaisia voisi mahdollisesti löytyä. Itse tutkimustyö sitten tehtiin kaikesta päätellen normaalien tieteellisten käytäntöjen mukaisesti ja hypoteesi tuli falsifioiduksi. Samalla ilmastonmuutoshypoteesin pohja vahvistui taas hiukkasen, mikä epäilemättä harmittaa työn rahoittajia. 

Sellaista se tiede nyt vaan on. Hyvän tutkimuksen tuloksiin eivät rahoittajien toiveet sen enempää kuin tekijän mielipidekään saisi vaikuttaa. Olen itsekin tutkijan urallani joutunut monet kerrat luopumaan omista mielihypoteeseistani, koska omat tutkimustulokseni ovat osoittaneet ne vääräksi. Ei siinä ole mitään noloa; päin vastoin - onhan tieteellinen tieto taas yhtä havaintoa luotettavampaa. Ja ihmiskunnan maailmankuva rahtusen lähempänä todellisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Pingviinit, ilmastonmuutos ja tieteellinen tutkimus

Selityksenä rikki?

Ilmastotutkijoiden ennuste puolitiessä

Ilmastonmuutokset korreloivat Euroopan historian suurten tapahtumien kanssa

Kesäajasta normaaliaikaan - henkilökohtaiset seuraukset

Huomenta.

Yleensä laitan kännykkäni herättämään itseni sillä viimeisellä hetkellä, joka mahdollistaa töihin menemisen ajoissa. Käytännössä heräilen yleensä vartista puoleen tuntia ennen kännykän herätysääntä. Virkeänä,  hyvin nukkuneena ja täynnä tarmoa aloittamaan päivän työt.

Tänä aamuna olemme siirtyneet kesäajasta normaaliaikaan. Minulle tämä merkitsee seuraavia asioita.

Tästä illasta alkaen menen kellon siirtämisen takia nukkumaan tuntia myöhemmin kuin sisäinen kelloni arvelee sopivaksi. Aamulla kuitenkin alan heräillä reilua tuntia ennen kuin se olisi välttämätöntä, koska sisäinen kelloni ei tietenkään ymmärrä ajan siirtyneen. Käytännössä öinen uneni siis jää toista tuntia lyhyemmäksi kuin normaalisti.

Aluksi tämä ei haittaa, koska minulla ei ole ennestään kertynyttä univelkaa. Nyt sitä kuitenkin alkaa syntyä, minkä seurauksena tulen hiljalleen väsyneemmäksi. Mutta sisäinen kello ei anna periksi; aamuinen herätys ei siirry hiljalleen eteenpäin niin kuin luulisi.

Viimeistään tämän viikon lopulla väsymys alkaa vaikuttaa työni tekemiseen ja muuhunkin elämään. Ajatukset eivät luista, työnteko muuttuu tavallista tehottomammaksi ja hermot kiristyvät. Perhe saa keskuuteensa ikävän mörököllin, joka tosin syyn tiedostaessaan yrittää käyttäytyä ihmisiksi.

Vanhasta kokemuksesta tiedän, että noin kahden viikon kuluttua väsymys lopulta murtaa sisäisen kellon vallan ja alan nukkua pidempään. Sen jälkeen nukun muutaman päivän joka aamu sikeästi kännykän herätykseen asti, kunnes pahimman univelan alkaessa kadota vietän yhden yön sängyssäni  kiemurrellen ja unen päätä etsiskellen. Sen jälkeen unirytmini palautuu parin päivän kuluessa normaaliksi, herään hiukan ennen kännykän herätysääntä ja olen virkeä. Myös työnteko alkaa vähitellen luistaa ja elämän huumori palautuu.

Myös perhe huoahtaa helpotuksesta kun äreä mörökölli on taas normalisoitunut. Ja jää odottamaan, mitä tapahtuu keväällä kun kelloja taas siirrellään.

Edellä kuvaamani tapahtumasarja alentaa selkeästi elämäni laatua syksyisin. Ja hiukan samantapainen tapahtumasarja keväisin. Ilmeisesti suurin osa ihmisistä sopeutuu huomattavasti minua paremmin kellon siirtelyyn, mutta myös itseni kaltaisia on paljon. Ja heidän lisäkseen ainakin lapsiperheet, eläinten omistajat ja vanhukset. Hyötyjä kellon siirelystä ei ilmeisesti ole, ei ainakaan kovin merkittäviä.

Edustuksellisen demokratian keinoin tähän asiaan ei ilmeisesti saa parannusta, sillä asia on liian merkityksetön noustakseen esille vaalien yhteydessä. Näin siitä huolimatta, että unitutkijat lopettaisivat tämän hölmöilyn.

Pitäisikö minun siis alkaa kannattaa Muutos 2011 -puoluetta, joka ottaisi demokraattisen prosessin oleelliseksi osaksi sitovat kansanäänestykset? Sellaisen voisi sitten järjestää kellojen siirtelystäkin - ja vapauttaa minut tästä turhasta riesasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elämme kolmen sekunnin jaksoissa
Talven merkkejä

Hallitus, Immonen, maahanmuuttobisnes ja kotouttaminen

Suomeen suuntautuva maahanmuutto aiheuttaa keskustelua.

Vajaat kolme viikkoa sitten kansanedustaja Olli Immonen nosti kissan pöydälle kysymällä mitä hallitus aikoo tehdä maahanmuuttajien yliedustukselle raiskauksista. Hallituksen vastausta voidaan odotella ensi viikolla, sillä aikaa tällaisiin kysymyksiin on kolme viikkoa.

Vastausta valmistellessaan hallitus ja sen maahanmuuttoasioista vastaava ministeri Päivi Räsänen ovat puolestaan yrittäneet torjua kansalaisten enemmistön maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan tuntemasta tyytymättömyydestä nousevaa perussuomalaisten vaaraa kiristämällä oleskeluluvan saaneiden humanitaaristen maahanmuuttajien perheenyhdistämisen ehtoja. Tämä on herättänyt vastareaktion niin maahanmuuttoon kritiikittömästi suhtautuvien poliitikkojen kuin Helsingin Sanomien yleisönosastoon kirjoittavien maahanmuuttobisneksestä elävien naisten (viimeksi tänään Leena Kaisa Åberg) keskuudessa.

Merkillistä on HS:n yleisönosaston hiljaisuus maahanmuuttokriittisten kirjoitusten suhteen. Eikö tällaisia kirjoituksia ole tarjolla, vai kieltäytyykö lehti julkaisemasta niitä? Jos ei ole tarjottu, niin miksi? Tämä on outoa, sillä suomalaiset ovat tutkitusti maahanmuuttokriittisempiä kuin suomalainen maahanmuuttopolitiikka.

Maahanmuuttoasioissa jo aiemminkin profiloituneen, mutta ennen viime vaaleja melko tuntemattoman, Olli Immosen vaikeat kysymykset hallitukselle eivät kuitenkaan näytä loppuneen. Eilen hän asetti hallitukselle uuden kysymyksen: "mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta laittomien maahantulijoiden salakuljetuksia ei maksettaisi enää jatkossa Suomen sosiaalituella ja aikooko hallitus kiristää lainsäädäntöä siten, ettei ihmisten salakuljetus olisi enää houkuttelevaa."

Kysymys on hyvä ja aiheellinen. Suomen tarjoama sosiaaliturva on tarkoitettu elämisen välttämättömien edellytysten turvaamiseen, eikä turvapaikkabisneksellä elävien rikastuttamiseen. Yksi looginen, ja kysyjän itsekin esiin nostama, ratkaisu kysymyksessä esiin nostettuun ongelmaan on maahanmuuttajille myönnettävän rahallisen tuen, noin 300 euron, edelleen vähentäminen koska sen määrä näyttää ylittävän tarpeen; kuten Immosen kysymyksestä ilmenee.

Yksi pelottavimmista maahanmuuton lieveilmiöistä on terrorismi. Vaikka ilmiön ensiaskeleet on otettu Suomessakin, ei asia ole johtanut sen kummempiin lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin. Nyt asian on kuitenkin nostanut esille perussuomalainen puolue haluamalla terrorismikoulutukseen osallistumisen rangaistavaksi teoksi. Tässä toiveessaan heillä on suojelupoliisin taustatuki. Ehdotus on mitä kannatettavin.

Oman taustansa maahanmuuttokeskusteluun antaa tilanne Suomea runsaammin maahanmuuttajia ottaneissa skandinaavisissa maissa. Niiden suhteen suomalainen valtamedia tosin jostain syystä vaikenee lähes täysin, mutta esimerkiksi täällä voi seurata vaivattomasti skandinaavisessa mediassa esille nousseita maahanmuuttoon liittyviä seikkoja. Olisi erinomaista, että jokainen suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan kantaa ottava henkilö tutustuisi tähän informaatioon sillä, kiitos aiemman tiukan maahanmuuttopolitiikkaamme, meillä on mahdollisuus ottaa oppia muiden virheistä. Ja niiden seurauksista, jotka ovat kotoutumassa tänne Suomeenkin.

Omasta mielestäni koko ongelma voidaan ratkaista säätämällä humanitaaristen maahanmuuttajien määrä sellaiseksi, että tarkoitukseen käytettävissä olevilla varoilla pystymme kunnolla kotouttamaan tänne otetut maahanmuuttajat niin hyvin, että konfliktit heidän ja valtaväestön välillä voidaan välttää. Ja että tulijoille löytyy paikka yhteiskunnassamme - sisältäen asunnon, koulutuksen ja työpaikan.

Tämä tarkoittaa selkokielellä humanitaarisen maahanmuuton oleellista vähentämistä tämänhetkisestä ilman että kotouttamisen reusrsseja pienennettään. Ja näiden resurssien käyttötapojen muuttamista nykyistä tehokkaammiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihempiiristä:
Kissa pöydälle
Terrorismirikos-epäily Suomessa
Jari Tervon kunniamurhista

Nokian Windows-tuotteet esiteltiin

Nyt ne ovat tulleet. Siis Nokian Windows-puhelimet.

Arpa on heitetty. Jos puhelimet ovat hyviä, on Nokialla vielä mahdollisuus palata johtavaksi kännyköiden valmistajaksi. Jos eivät, sinetöi tämä yhtiön alamäen. Pelissä on siis suuria asioita.

Nokia on käynyt melkoisen tien suomalaiseksi yritykseksi. Takana on pitkä historia puuhiomosta kumisaappaiden ja kaapeleiden valmistajaksi ja edelleen televisioiden ja Mikro-Mikkojen tekijäksi. Lopulta mobiililaitteisiin keskittyminen johti lajissaan lähes ainutlaatuiseen maailman herruuteen, minkä aseman yhtiö menetti käsittääkseni ylimitoitetuilla ja väärin kohdistetuilla säästöohjelmilla.

Nokian oman tuotekehityksen vahvuutta osoitti Meego-käyttöjärjestelmään perustuvan N9-puhelimen saama suopea vastaanotto. Siihen ei kuitenkaan tosissaan satsattu, koska tulossa oli jättiläisyritysten naimakaupan kautta uusi amerikankäyttöjärjestelmä. N9:stä saattaa kuitenkin tulla kulttikeräilyesine, etenkin jos se jää ainoaksi Meego-malliksi.

Mutta asiaan. Nyt on se suuri hetki, jolloin Nokian puhelimen saa Windows-käyttöjärjestelmällä. Aika näyttää kuinka käy. Suomalaisena toki toivon ja uskon tuotteen vastaavan odotuksia ja lopulta haihduttavan ihmisten mielestä menneet pettymykset. Mutta työtä, laatua ja aikaa se vaatii - ja onnistuessaan osoittaisi jälleen kerran Nokian ilmiömäisen kyvyn nousta kerta toisensa jälkeen vaikeuksista voittoon!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas
Nokia ja kustannukset
Voisikohan olla...

Libyan hallitsijat valitsivat tien kohti parempaa tulevaisuutta

Arabikevät nostatti myös Libyassa toivon maan kehityksen muuttamisesta paremmaksi. Benghazista liikkeelle lähtenyt kapina näytti alkumenestyksen jälkeen joutuvan vaikeuksiin, mutta sitten länsimaat riensivät kaatamaan pitkään inhoamaansa diktaattoria. Apu tuotti tulosta, ja välillä vaikeuksissa ollut vallankumous johti kuin johtikin lopulta Gaddafin kukistumiseen ja kuolemaan.

Lännessä oltiin tyytyväisiä. Gaddafin kuolema sopi oikein hyvin läntisen maailman johtajille ja Libyan voittajat saattoivat keskittyä muodostamaan uutta hallitusta ohjaamaan Libyaa menneestä diktatuurista kohti parempaa tulevaisuutta. Meillä lännessä tämän toivottiin epäilemättä tarkoittavan länsimaistyyppistä demokratiaa, kuten koko hässäkän aloittaneessa Tunisiassa saattaa hyvinkin käydä.

Myös Libyan uusilla hallitsijoilla on omat ajatuksensa paremmasta tulevaisuudesta. Ensimmäisen toiminpiteenä sillä tiellä he ilmoittivat uuden uljaan yhteiskunnan perustaksi Sharia-lain.

Aika yksin näyttää mihin Libyan uusi valta maansa vie. Ainakin varhaiskeskiajalta kotoisin oleva lakikokoelma tarjoaa luovia käyttömahdollisuuksia, joiden avulla uuden vallan ote saattaa hyvinkin nopeasti vahvistua. Tästähän on aiemmin antanut esimerkkiä Ajatollah Khomeinin valta Iranissa ja Taleban-liike Afganistanissa. Samaa oikeusjärjestystä yrittävät puolestaan Somaliaan viedä Al-Shabaab-liikkeen taistelijat.

Tämän hetken kuuma kysymys kuuluukin, että ovatko Libyan uudet hallitsijat nyt valinneet tiensä ja esikuvansa? Ja mikäli ovat, tyydyttääkö valinta heidän läntisiä liittolaisiaan?

Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gaddafi ja ihmisoikeudet
Gaddafin poika ja lapsenlapset kuolivat - entä sitten?
Vainoajat vainotuiksi - entä sitten?

Kuoleman kosketus

Itsenäisen Suomen alkuvuosien suuren urheiluvaikuttajan Lauri "Tahko" Pihkalan sanotaan todenneen, että "liikunta ei tuo lisää päiviä elämään, mutta enemmän elämää päivään". Olen aiemmin todennut, että toisin kuin Pihkala arveli, liikunnan hyödyt eivät rajoitu pelkästään elämän laatuun, vaan se myös pidentää ikää.

Yleensä urheilusta puhuttaessa ajattelemme juoksua, heittämistä hyppäämistä, hiihtämistä, painia tai muita sen tapaisia urheilijan omaan lihasvoimaan perustuvia urheilulajeja. Monissa tällaisissa lajeissa suomalaisilla on myös loistava menneisyys, ja ehkäpä tulevaisuuskin. Mutta urheilijoina suomalaiset ovat vähintään yhtä hyviä myös moottoriurheilussa.

Itse asiassa me taidamme olla maailman paras moottoriurheilukansa; ainakin väkilukuun suhteutettuna. Paraatilajimme on ollut ralliautoilu, mutta maailmanmestareita löytyy myös esimerkiksi endurosta, formuloista, motocrossista, trialista tai ratamoottoripyöräilystä. Sekä vesiltä moottoriveneilyn formuloista.

Moottoreissa on outoa kiehtovuutta, mikä takaa lajin mestareille maailmanlaajuisen suosion; 1990-luvun vaihteessa Etelä-Amerikassa käydessäni paikalliset mainitsivat, kuultuaan minun olevan suomalainen, useampaan kertaan välittömästi Juha Kankkusen. Ei siellä kukaan puhunut Lasse Virénistä tai Marjo Matikaisesta. Ei Pertti Karppisesta eikä Matti Nykäsestä. Vaan kaikki Juha Kankkusesta.

Mutta moottoreiden kiehtovuuden kääntöpuolena on niiden ihmisen lihaksistoon verrattuna suunnaton voima ja sen myötään tuoma vaarallisuus.

Se kohtasi meidät jälleen tänään. Kuulimme suru-uutisen, jonka mukaan italialainen moottoripyöräilijä ja odotettu "tulevaisuuden tähti" Marco Simoncelli on kuollut Malesiassa kolaroituaan muiden kilpailijoiden kanssa. Mies menetti pyörästään pidon, päätti kuitenkin edelleen roikkua siinä kiinni ja etupyörän tarratessa uudelleen rataan palautui muiden eteen kohtalokkain seurauksin. Irti päästämällä hän olisi todennäköisesti selvinnyt säikähdyksellä.

Tapaus ei todellakaan ole ainutkertainen moottoriurheilun saralla: Suomessa moottoriurheilu vaati uhrin viimeksi viime vuonna, kun nuori kuljettaja ajoi rallikilpailussa ulos kohtalokkain seurauksin. Ruotsissa maan mestaruuskilpailussa vain pari kuukautta sitten kuoli puolestaan nuori motocross-kuljettaja. Ja kaikkihan muistamme sellaiset mestariurheilijat kuin Ayrton Sennan tai Henri Toivosen.

Simoncellin kuolema tuo kuitenkin kaikista voimakkaimmin mieleen toisen nuoren "tulevaisuuden tähden", Jarno Saarisen, kuoleman. Myös hänestä odotettiin lajin megatähteä, kun ilmeisesti radalle valunut öljyläikkä yhdistettynä italialaiseen huolimattomuuteen päätti toisin.

Tänä surullisena päivänä meitä on jälleen kerran muistutettu siitä, että vaikka menestys moottoreiden parissa lisää epäilemättä harrastajansa elämään sisältöä siinä missä mikä tahansa muukin urheilu, voi se elämän pidentymisen sijaan johtaa elämänlangan ennenaikaiseen katkeamiseen - kaikessa ennenaikaisen kuoleman julmuudessa ja katkeruudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Robert Helenius maailman huipulla
MM-kilpailut pohjoismaisten hiihtolajien Mekassa - Holmenkollenilla!
Liikunta pidentää ikää!

Gaddafi ja ihmisoikeudet

Koin tänään jonkinlaisen Déjá-vu-ilmiön; länsimaat nimittäin tappoivat yhden islamilaisen vastustajansa. Ihan kuin olisin kuullut sellaisesta jo aiemmin. Ja sitäkin aiemmin.

Libyan entinen diktaattori sai siis hyvin ansaitsemansa lopun. Mediatapahtumassa voittajia olivat Libyan uudet valtiaat ja Barack Obama. Ehkäpä pienelle osingolle pääsevät myös islamistiterroristit. Nämä kaikki saivat tapahtuneesta energiaa tuleville pyrkimyksilleen. Kapinalliset pääsivät kiusallisesta vastustajastaan, Obama sai tukea haaveilleen toisesta presidenttikaudesta ja terroristit ainakin pyrkivät saamaan käyttövoimaa tulevaan rekrytointiinsa.

Mielenkiintoisen Gaddafin murhasta tekee se, että ensin hänen uutisoitiin jääneen kiinni, ja hetken kuluttua sittenkin kuolleen pommituksessa. Ja kaikki tämä hyvin pian sen jälkeen kun ulkoministeri Clinton oli ilmoittanut haluavansa tappaa Gaddafin.

Tietenkin on erinomainen asia, että Gaddafi saatiin kiinni; mies kun epäilemättä oli rikollinen ja terroristi. Mutta toisaalta oli erittäin surullista, että edellä kuvaamani tapahtumien järjestys ja niiden uutisointi viittaavat vahvasti siihen, ettei Gaddafi suinkaan kuollut pommituksessa, vaan hänet tapettiin kiinnijäämisen jälkeen; ja suorastaan Yhdysvaltain ulkoministerin toivomuksesta.

Mikäli edelle kirjoittamani kuitenkin on totta (kuten minusta on syytä uskoa), on länsi siis edelleenkin valmis myymään kaikki ihmisoikeusperiaatteensa suoriutuakseen vihollisistaan mahdollisimman kivuttomasti. Pitkälti samaa rataahan kulki jokin aika sitten myös Osama Bin-Ladenin murha. 

Ja vaikka olisinkin edellä syyllistynyt väärään johtopäätökseen, ja Gaddafi olisikin kuollut jo pommituksessa, ei se poista sitä tosiasiaa, että maailman johtavan länsivallan ulkoministeri halusi murhata hänet. Siis murhata.

Tässä tilanteessa jään tyhmänä kysymään, että ellemme länsimaisina ihmisinä ja valtioina itse noudata omia periaatteitamme, niin uskommeko niihin oikeasti edes itse? Ja ellemme usko, niin miksi sitten haluamme markkinoida niitä koko muulle maailmalle jotenkin parempina kuin joitain muita periaatteita?

Aiempia kirjoituksia samasta aihepiiristä:
Terrorismirikos-epäily Suomessa
Osaman ansaittu loppu
Gaddafin poika ja lapsenlapset kuolivat - entä sitten?

Miksi Sven ja Åke näpistelevät ja raiskaavat?

Tämä Iltalehden juttu herättää ajatuksia. Sen mukaan ruotsalaiset ovat Pohjoismaiden pahimpia näpistelijöitä. En ole aiemmin tottunut ajattelemaan ruotsalaisia Svenejä tai Åkeja sen enempää kuin Camilloja tai Pernillojakaan mitenkään ansioituneina varkaina. 

Vielä hämmentävämpää on, että alkuvuodesta ruotsalaiset paljastuivat myös varsin koviksi raiskaajiksi. Tämä oli todella yllättävää, sillä jokin aika sitten tehty tutkimus viittasi ruotsalaisten naisten miesihanteen viittaavan pikemminkin rauhalliseen kuin rauhattomaan yhteiskuntaan.

Ilmeisesti vanha ja vakaa ruotsalainen yhteiskunta on tullut jonkinlaisen yllättävän muutoksen vaiheeseen. Vanhat arvot murtuvat ja uudet tavat saapuvat hyökyaallon tavoin tilalle. Olisi mukava lukea jonkun väitöskirjatyöntekijän tai edes tutkivan journalistin selvitys tämän muutoksen syistä. 

Tai no, olisikohan kyseessä sama asia, josta poliisin ylijohtaja jo puolitoista vuotta sitten kertoi; tai ainakin vihjaili. Ja antoi samalla varoituksen, jota olisi syytä tarkastella erityisesti maan hallituksessa ja eduskunnassa. Mikäli päättäjien on vaikea päästä alkuun, voi täältä vapaasti louhia ideoita, joilla voisi päästä alkuun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Älyllisesti epärehellistä kirjoittelua

Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?

Maahanmuutosta rikastuttava voimavara

Himalajan jäätiköt sulavat monimutkaisesti

Muistamme kaikki, kuinka kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n puheenjohtaja Rajendra Pachauri ennusti Himalajan jäätiköiden sulavan muutamassa vuosikymmenessä. Väite osoittautui muutaman vuoden kuluessa ellei suoranaiseksi valheeksi, niin ainakin muunnelluksi totuudeksi. Se ehti myös aiheuttaa pelonsekaisia reaktioita ympäristöstä kiinnostuneiden ihmisten joukossa.

Nyt on Himalayan jäätiköiden tilanne oikeasti kartoitettu hyödyntäen satelliittitekniikoita. Lyhyesti ilmaistuna Himalajalla seurattiin viiden vuoden aikana 2767 jäätikköä, joista 2184 pieneni, 435 kasvoi ja 148 ei tehnyt kumpaakaan.

Jäätiköiden tila on siis kokonaisuutena heikentymässä, mutta tilanne on varsin monimutkainen. Mitään äkillistä katastrofia ei ole odotettavissa muutamaan kymmeneen vuoteen, mutta ilmaston edelleen lämmetessä ennustetulla tavalla on ongelmia odotettavissa ennemmin tai myöhemmin.

Esimerkkinä pelätyistä uhkista mainittakoon jäätiköiden muuttuminen sinänsä upeiksi järviksi. Vaarana kuitenkin on, että mikäli niiden penkat murtuvat, voivat alarinteillä olevat kylät vaarantua. Aika yksin näyttää toteutuuko tämä pelko.

* * *

Ilmastonmuutoksen ennustettua etenemistä odotellessaan voi jokainen huvittaa itseään vaikkapa seuraamalla ilmaston kehitystä Himalajan lähistöllä. NASA:n GISS-instituutin nettisivuilta Himalajan vierestä löytyy esimerkiksi Mukteshwarin mittausasema, josta löytyy säätietoja vuodesta 1897 alkaen. Sen mukaan ilmasto on kehittynyt seuraavasti:

Näemme, että lämpötila on vaihdellut tasaisesti tilaston alusta vuoteen 1993, jolloin se oli alimmillaan. Sen jälkeen tilastosta puuttuu jostain syystä neljän vuoden jakso, kunnes se taas jatkuu vuodesta 1998 eteenpäin muuten samankaltaisena kuin ensimmäiset 97 vuotta, mutta selvästi lämpimämpänä. Tuota puuttuvaa välijaksoa lukuun ottamatta Mukteshwarin mittaustulokset näyttävät suhteellisen luotettavilta, sillä puuttuvia mittaustuloksia on varsin vähän.

Kuvio oli sen verran ajatuksia herättävä, että päätin katsoa miltä tilastot tuolta puuttuvalta ajanjaksolta näyttävät jossain lähiseudulla. Tämä olikin vaikeaa, sillä vaikka mittausasemia löytyy useammastakin paikasta, ovat niiden tilastot siksi vaillinnaisia, etten usko niiden olevan kuin korkeintaan suuntaa-antavia. Paras vertailukohta, jonka onnistuin löytämään oli Sagar, jonka data vaikuttaa luotettavalta, mutta joka sijaitsee selvästi Himalajan eteläpuolella. Sen lämpötilamittaukset osoittavat seuraavaa:

Ensimmäinen silmiinpistävä piirre Sagarin mittausdatassa on se, että lämpötila on noussut jyrkästi noin 10 vuotta sitten. Lähemmässä tarkastelussa havaitaan kuitenkin, ettei se ajoitu vuosien 1993 ja 1998 välille kuten Mukteshwarissa, vaan vuosien 1998 ja 2002 välille. Näyttää siis siltä, että muutaman sadan kilometrin välimatkalla näyttää olevan suuri merkitys lämpötilojen kehitysrytmiin Pohjois-Intian alueella. Ehkä myös itse Himalajan alueella?

Jäämme siis seurailemaan Himalajan sään monimutkaista kehitystä - toivoen parasta ja peläten pahinta!


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pingviinit, ilmastonmuutos ja tieteellinen tutkimus
Ilmastotutkijoiden ennuste puolitiessä
Ilmastonmuutosennusteista, auringonpilkuista ja lämpökausista

Mielenosoitukset Wall Streetiltä Helsinkiin ja Roomaan

Yhdysvalloista Wall Streetiltä ja Espanjasta alkanut nykyaikaista kapitalismia vastustava mielenosoitusaalto on levinnyt niin muualle Yhdysvaltoihin, Suomeen kuin moneen muuhunkin maahan. Italiassa se on tänään leimahtanut voimakkaammin kuin missään tätä ennen.

Uskoisin, että mielenosoitusten perimmäinen syy on se epäoikeudenmukaisuuden tunne, joka on seurannut viime aikoina vallinneesta Suomen 1500-luvun loppua muistuttavasta ahneudesta. Se, jolla on ollut varaa, on hyödyntänyt mahdollisuutensa täysin mitoin. Näin ympäri läntistä maailmaa on hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen kärjistynyt entisestään.

Tosiasiahan on, että varsinkin USA - Iso-Britannia akselilla ovat väestön luokkaerot olleet selvästi suuremmat kuin esimerkiksi pohjoismaissa. Niinpä siinä, missä Wall Streetillä on protestoitu suurpankkien toimintaa ja talouden alamäkeä, ja Espanjassa korruptiota ja työttömyyttä vastaan, näyttäisi Suomessa liikkeessä on mukana myös  Eurooppalaiseen kriisinhallintapolitiikkaa kritisoivia tahoja.

Ehkäpä näissä mielenosoituksissa syvimpänä pohjavirtana ja eri maita yhdistävänä tekijänä on monien ihmisten kokema voimattomuus maailman tapahtumia kohtaan. Kansalaisia ei kuunnella päätöksenteossa, eikä omaisuuksien kasautuminen yhä harvempien taskuihin tunnu oikeudenmukaiselta. Nuorille ihmisille nykytilanne näyttää lähinnä toivottomalta tulevaisuudelta.

Kyseessä on siis syvimmiltään demokraattisen päätöksenteon kriisi. Ehkäpä juuri siitä syystä Suomessa mielenosoitukset jäivät laimeiksi. Meillähän protesti kanavoitui juuri keväisten vaalien kautta. Siellä perussuomalainen puolue keräsi äänet niiltä, jotka esimerkiksi vastustivat poliittista korruptiota, järjetöntä paskavesilakia, eivät halunneet muuttaa yhteiskuntaamme monikulttuuriseksi eivätkä halunneet Suomen ryhtyvän asiansa huonosti hoitaneiden maiden tai heidän vastuuttomien lainoittajiensa pelastajaksi.

Yhteiskunnallisen kehityksen jatkumisen osalta Suomessa on oleellista, kokeeko kansa perussuomalaisten tekevän sitä, miksi heidän on eduskuntaan valittu. Noin 20 prosentin kannatuksella ja etenkin hallituksen ulkopuolelle jouduttuaan he eivät pysty ohjaamaan suoraan Suomen politiikkaa. Vaikutus kuitenkin tuntuu epäsuorasti, eikä Suomen ratkaisuja Kreikkalainojen vakuuksista tai Bulgarian ja Romanian sulkemisesta Schengen-alueen ulkopuolelle voi ymmärtää muuten kuin hallituspuolueiden piirissä koetun perussuomalaisten  entistä suuremman jytkyn pelolla. Myös maahanmuuttoasiat ovat nousussa parlamentaariseen käsittelyyn, kuten aiemmin kirjoitin.

Tässä tilanteessa on syytä olla tyytyväinen. Suomen eduskunta on, hiukan onnekkaalla vaalien ajankohdalla, ja omilla toimillaan pystynyt ainakin osin poistamaan niitä syitä, jotka Italiassa johtivat leimahdukseen. Mutta pelkkä hetkellinen muutos yhteiskunnan hallitsemisessa ei auta, vaan yhteiskuntarauha voi olla taattu ainoastaan, mikäli jatkossa kansan ääntä kuunnellaan tosissaan ja tehden poliittisia ja taloudellisia päätöksiä sen mukaisesti.

Yksi suuri, ja ratkaisematon, ruutitynnyri on yhteiskunnan taloudellinen epätasa-arvoistuminen. Tämä edellyttää tilanteen ymmärtämistä myös maan taloudelliselta eliitiltä, enkä ole lainkaan varma riittääkö heillä sellaiseen ymmärrystä oman lyhytnäköisen ahneutensa ohi. Toisaalta myös monien etenkin nuorten suomalaisten asenteessa on korjattavaa, sillä suomalaista hyvinvointia ei voida ylläpitää downshiftaamalla, vaan oikein oivaltamalla, ahkeroimalla ja raa´asti yrittämällä.

Toivokaamme siis viisautta kaikille suomalaisille päättäjille, jotta maamme tulevaisuus rakennettaisiin demokraattisin ja rauhanomaisin keinoin, eikä ulkoparlamentaarisin manööverein!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Malttia vaurastumiseen!
Ratkaistaanko talousongelmat laillistamalla perheväkivalta?
Klaus Fleming ja 2000-luvun Suomi

Maastohiihdon uudet sotkut

Suomalaisten vanhaa paraatilajia eli maastohiihtoa vaivaa jälleen omituinen riita.

Jo viime talvena hiihtourheilun toppatakkimiehillä oli eripuraa urheilijoidensa kanssa: erityisesti päävalmentajaan oltiin tyytymättömiä. Riita ratkaistiin silloin sopimalla, että jatkossa hiihtäjien kanssa keskustellaan kaikista päätöksistä. Näin ei kaikesta päätellen ole kuitenkaan tehty, vaan toppatakkimiehet lienevät jatkaneet sanelulinjalla.

Tällä kertaa akuutiksi leimahtanut riita koskee paperia, joka hiihtäjien olisi pitänyt allekirjoittaa, jotta he voisivat olla mukana maajoukkueen toiminnassa. Sen mukaisesti maajoukkueen nuorimpien hiihtäjien olisi pitänyt tulouttaa viisi prosenttia palkkiorahoistaan maastohiihto ry:lle. Tämä käytäntö on perua ajalta, jolloin hiihtoliitto oli korviaan myöden taloudellisessa suossa; eikä kyseiselle sopimukselle enää ole ainakaan rahaan liittyviä tarpeita, sillä nyt talousasiat ovat kunnossa.

Vaikka sopimus koski vain maajoukkueen nuorimpia hiihtäjiä, jätti maajoukkue neljää poikkeusta lukuunottamatta sopimuksen allekirjoittamatta. Tämä ehkä kertoo hiihtäjien välisestä solidaarisuudesta ja hyvästä joukkuehengestä, mikä onkin tämän riidan ainoa valopilkku.

Toppatakkimiesten urheiluhengestä puolestaan kertonee se, että he päättivät vastatoimena erottaa  maajoukkueesta allekirjoittamatta jättäneet hiihtäjät. Sen seurauksena näillä ei ole asiaa Keski-Eurooppaan korkean paikan leirille, ei ainakaan maajoukkueen rahoittamana.

Leirin väliin jääminen ei tietenkään paranna hiihtäjien tuloskuntoa ensi talvena. Näin päävalmentajalle tulee yksi murhe lisää. Magnar Dalen onkin julkisesti harmitellut sitä, ettei asioita hoidettu kuntoon jo keväällä, kuten olisi tietenkin piitänyt tehdä. Hiihtäjistä ainakin Ville Nousiainen pitää leiriä niin tärkeänä, että lähtee sinne omalla kustannuksellaan; hänen tuloskuntoonsa maajoukkueesta erottamisella ei siis ole merkitystä. Mutta mikäli sopimusta ei synny, ei hän kuitenkaan pääse mukaan maailmancupiin, koska valinnat sinne tekee Maastohiihto ry.

Hiihtäjien puhemiehenä toiminut Sami Jauhojärvi puolestaan on todennut tilanteen tulehtuneen jo sellaiseen pisteeseen, ettei toppatakkimiehillä ole enää edellytyksiä jatkaa tehtävässään. Eikä mennyt kuin hetki, kun tilanne eskaloitui entisestään kun maajoukkueen suurin suksitoimittaja, Patrol Oy, alkoi ihmetellä tilannetta ja uhkasi vetää sopimuksensa pois. Se tästä vielä puuttuisikin, jotta koko pahan makuinen soppa olisi valmis.

Nyt tilanteen ollessa mahdollisimman kärjistynyt olisi syytä hengähtää hetki ja miettiä asiaa koko suomalaisen maastohiihdon kannalta. Tilanteen edelleen kärjistyminen kun ei tuota kuin häviäjiä, kuten huippu-uransa päättänyt Pirjo Muranenkin totesi.

Ensinnäkin, tärkeintä ovat hiihtäjät. Maastohiihto ry:n ainoa oikeutus olemassaololleen on heidän asioistaan huolehtiminen. Mikäli puheenjohtaja Reijo Alakoski ja kumppanit eivät siihen pysty, ei heillä ole edellytyksiä jatkaa tehtävässään.

Toiseksi, kiistelty rahasumma on tällä hetkellä varsin pieni eikä sillä ole juurikaan merkitystä Maastohiihto ry:n toiminnalle. Tämä asia palautuu myös järjestön tehtävään, ja siksi muistutan uudelleen, etteivät hiihtäjät ole olemassa ry:tä varten, vaan Maastohiihto ry on olemassa hiihtäjiä varten. Niin nuoria kuin vanhempiakin.

Innokkaana penkkiurheilijana toivoisinkin, että kaikki asianosaiset rauhoittuisivat. Sen jälkeen kun Maastohiihto ry:n toppatakkimiehet ovat oivaltaneet paikkansa koko systeemissä, he voisivat poistaa sopimuksesta koko 5% pykälän, palauttaa maan parhaat hiihtäjät maajoukkueeseen ja keskittyä luomaan toimintaedellytyksiä suomalaisen hiihdon parhaaksi.

Hiihtäjät puolestaan voisivat tästä kaikesta sisuuntuneina osoittaa yhteishenkensä, ja hiihtää tulevalla kaudella oikein joukolla maailmancupin kärkisijoille. Ja seuraavana vuonna komeaan arvokisamenestykseen!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Robert Helenius maailman huipulla
MM-kilpailut pohjoismaisten hiihtolajien Mekassa - Holmenkollenilla!
Hiihdon likaisen ajan testamentti - katse tulevaisuuteen

Robert Helenius maailman huipulla

Kirjoitin noin vuosi sitten suomalaisen ammattinyrkkeilyn uudesta tulemisesta. Sen jälkeen on tapahtunut paljon.

Jutussa mainitsemistani suomalaisnyrkkeilijöistä Amin Asikainen ei koskaan enää pystynyt nousemaan aiemmalle tasolleen, vaan tuli tyrmätyksi ja lopetti. Myös EU:n mestaruuden voittanut Ville Piispanen menetti tittelinsä; ehkäpä kiistanalaisen tuomaripelin jälkeen. Jaakko Myllylästä ei puolestaan ole kuulunut pihahdustakaan.

Valoa suomalaisen ammattinyrkkeilyn tulevaisuuteen luo nuoren Edis Tatlin nousu EU:n arvolistalle. Vielä paremmalta kuulostaa se, että "Härmän häjy" Juho Haapoja valtasi EU-mestaruuden tasaisen taiston jälkeen. Lähes ilman amatööritaustaa ammattilaiseksi lähteneelle miehelle jo tämä on melkoinen saavutus, mutta ei Euroopan mestaruuskaan ole aivan poissuljettua hurjasta luonteestaan tunnnetulle eteläpohjalaiselle.

Suomalaisen ammattinyrkkeilyn huippusaavutus Haapojan menestys ei kuitenkaan ole.

Kovimman kehityskaaren viimeisen vuoden aikana on nimittäin tehnyt porvoolainen Robert Helenius, joka iski itsensä WBO:n intercontinental tittelin haltijaksi ja pian sen jälkeen tyrmäsi myös vahvana pidetyn entisen maailmanmestarin Samuel Peterin ja otti myös WBA-liiton Intercontinental-vyön. Nämä tittelit hän piti itsellään vakuuttavasti ottelussa niinikään entistä maailmanmestaria Siarhei Liachovichia vastaan.

Kaikki tämä on nostanut Heleniuksen yhdeksi maailman parhaana pidetyistä raskaansarjan ammattinyrkkeilijöistä. Tämän osoittavat paitsi nyrkkeilijöiden arvolistojen laatijoiden merkinnät,  niin myös sarjan ylivoimaisten hallitsijoiden, Klitshkon veljesten, osoittama kiinnostus kohdata suomalainen. Kiinnnostuksesta huolimatta Helenius ei halunnut lähteä otteluun, vaan jäi odottamaan myöhäisempää ajankohtaa.

Heleniuksen ratkaisu on ymmärrettävä. Klitshkon veljekset ovat maailman kaikkien aikojen ylivoimaisimpien ammattinyrkkeilijöiden joukossa, joten heitä vastaan asettuessaan vielä varsin kokematon Helenius olisi mitä todennäköisimmin heikoilla. Veljekset ovat kuitenkin lähestymässä eläkeikää (nuorempi Wladimir on 35-vuotias ja Vitali vielä viisi vuotta vanhempi), joten heidän suorituskykynsä ovat jo auttamatta alamäessä, vaikka ehkä vielä loivassa. Niinpä aika pelaa tässä asiassa ottelu ottelulta jättiläisloikin kehittyvän Heleniuksen pussiin. Niinpä hän saattaa parin vuoden odotuksella jäädä historiaan miehenä, joka mursi veljesten herruuden.

Tämän matkan ensimmäinen näytös saatetaan huhujen mukaan nähdä Helsingissä, joulukuun kolmantena päivänä. Samalla Heleniuksen menestys on palauttamassa nyrkkeilyä vuosikymmenien tauon jälkeen taas salonkikelpoiseksi ja arvostetuksi "jalon itsepuolustuksen taidoksi".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiirissä:
Yleisurheilun MM-kilpailut Daegussa!
MM-kilpailut pohjoismaisten hiihtolajien Mekassa - Holmenkollenilla!
Jalo itsepuolustuksen taito

Malttia vaurastumiseen!

Aikanaan poikkeuksellisen kiistelty poliitikko ja myöhemmin lähes Suomen diktaattori,  Urho Kekkonen, kysyi aikanaan "onko maallamme malttia vaurastua". Minun nuoruudessani tämä ei ollut päällimmäinenä Kekkosen poliittisella agendalla, vaan enemmän puhuttiin ulkopolitiikasta, jota käytettiin myös surutta sisäpoliittisena lyömäaseena.

Tänä päivänä Paasikiven-Kekkosen linja on kauan sitten kadonnut poliittisesta kielenkäytöstä. Sen sijaan edellä lainaamani Kekkosen viisaus näyttää säilyneen kirkkaana kansakunnan kollektiivisessa muistissa.

Tarkoitan tällä tänään syntynyttä palkkasopimusta, joka osoittaa suomalaisen yhteiskunnan vahvuuden jälleen kerran. Kun meitä uhkaa joku ulkoinen tekijä, osaamme löytää yhteisen sävelen, jolla Suomi säilyttää hyvinvointinsa. Ja suuntaa kohti yhä valoisampaa tulevaisuutta. Tämä nähtiin niin talvisodassa kuin 1990-luvun vaihteen lamassakin. Ja kuvaahan Topelius samaa ilmiötä jo Välskärin kertomuksissa - liittyen nälkävuosiin.

Nähdäkseni juuri kriisitilanne-käyttäytyminen erottaa meidät suomalaiset (ja meidän kulttuurimme) monista muista kansakunnista. Toki me olemme hyvinä aikoina ihan samalla tavalla omaa etuamme tavoittelevia kuin muidenkin maiden kansalaiset. Mutta tarpeen tullen osaamme kuitenkin tinkiä omista eduista ja tuottaa yhteistä hyvää. Ainakin tavallisen kansan tasolla.

Tähän kirjoituksen aiheen antaneeseen sopimukseen liittyen YLE laski tehdyn ratkaisun seuraukset; joiden voitiin todeta käytännössä ylläpitävän nykyisen ostovoiman myös tulevaisuudessa. Kun vielä ratkaisuun sisältyy klausuuli, jonka mukaan tehty sopimus voidaan olosuhteiden muuttuessa nostaa uudelleen pöydälle, on kyseessä selvästi kriisinodotusajan paketti, jossa molemmat osapuolet kantavat vastuuta. Tämä on aivan erinomainen asia ja osoittaa edelle kirjoittamani oikeaksi.

Nyt nähdyn perusteella uskonkin, että Suomella on hyvät mahdollisuudet selvitä Etelä-Euroopan aiheuttamasta talouskriisistä vähäisemmin vaurioin kuin moni muu maa. Tai ellei vähäisin vaurioin, niin ainakin kriisin jälkeinen talouden nopealle nousulle on hyvät edellytykset. Aivan niin kuin kävi edellisenkin suuren laman jäljiltä.

Kekkosen opetusta mukaillen on kuitenkin hyvä muistuttaa myös siitä, että säilyttääksemme tässä kuvailemani kansallisen yhtenäisyyden myös tulevissa kriisitilanteissa, tulisi myös yhteiskunnan vahvimpien ymmärtää tinkiä omista eduistaan. 1990-luvun laman jälkeen maan tavaksi muodostuneelle ahneudelle on saatava rajat, jotta tulevaisuudessakin voitaisiin välttää samankaltainen yhteiskunnan kriisiytyminen kuin monissa kovaa libertarismia harvoittavissa maissa. Sellaisen seuraukset voivat pahimmillaan olla järkyttävät, ja pienimmilläänkin syövät sitä yhteisen hyvän hakuisuutta, jota suomalaiset jälleen kerran ovat osoittaneet.

Aiampia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ratkaistaanko talousongelmat laillistamalla perheväkivalta?
Harmaa talous
Kenen tauti hoidetaan?
Klaus Fleming ja 2000-luvun Suomi

Kissa pöydälle

Oululainen kansanedustaja Olli Immonen (ps) on nostanut eduskunnassa kissan pöydälle. Hän on nimittäin esittänyt seuraavan kysymyksen: "Onko hallitus tietoinen Suomessa oleskelevien ulkomaalaisten tekemien raiskausten suuresta osuudesta ja mitä se aikoo tehdä asialle?" Vastausaikaa asiasta vastaavalla ministerillä on kolme viikkoa.

Nuoren naisen isänä olen erittäin tyytyväinen Immosen kysymykseen. Se on asiallinen ja kohdistuu todelliseen ongelmaan. Tuskin maltan odottaa hallituksen vastausta ja mahdollisia toimenpiteitä asian johdosta. Erityisesti toivon Kataisen joukkueen löytävän sellaisen ratkaisun, jolla tämä rikollisuuden laji saadaan häviämään ja siten raivattua pois yksi niistä syistä, jotka ovat johtaneet epäluuloon maahanmuuttajien ja suomalaisen kantaväestön kesken.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutolla on seurauksia, mutta myös hinta
Kuinka kissa latkii maitoa?

Ratkaistaanko talousongelmat laillistamalla perheväkivalta?

Yhdysvaltain Kansasista kuultiin hyytävä uutinen. Osavaltion pääkaupungissa Topekassa aiotaan laillistaa perheväkivalta, koska kaupunki on talousahdingossa.

Atlantin tällä puolella Kreikalla on pitkälle yli 300 miljardin euron velat. Määrä on niin suuri, että Kreikan selviäminen ilman jonkinasteista velkojen anteeksiantoa lienee toiveajattelua. Jos ja kun Kreikka vaipuu tästä syystä velkasaneeraukseen, on myös EU:n alueelle odotettavissa suuria talousvaikeuksia.  Ja suoranainen katastrofi mikäli vielä Italia tai Espanja seuraavat kreikkalaisten esimerkkiä.

Vaikka Suomi on yksi Euroopan terveismmistä talouksista, on armaalla kotimaallammekin pahasti alijäämäinen julkinen talous jo ilman Kreikan romahdustakin. Romahduksen vaikutuksia voi arvioida erilaisten riskien ja vastuiden kautta.

Tänään kuulimme, että Suomen pankilla on lähes kolmen miljardin euron sijoitukset riskipapereissa. Suomen valtio puolestaan sitoutui ensin 1,5 miljardin euron tukipakettiin Kreikalle, ja toisessa osassa tukea lisätään 2,2 miljardilla, josta 880 miljoonalle saatiin vakuudet. Ne voi lunastaa aikaisintaan 15 vuoden kuluttua, joten ei niistä mitään hyötyä olisi akuutin kriisin iskiessä, vaikka pitkällä aikavälillä voivat vähän lohtua tuodakin.

Suorien riskien lisäksi Suomen tilanteeseen vaikuttaisi mahdollinen kriisimaiden kaatumisesta syttyvä lama, joka hidastaisi vientiä. Näin siitä huolimatta, ettei meillä ole minkäänlaista Suomen sisäistä ongelmaa, koska suomalaiset rahoituslaitokset eivät juuri ole sijoittaneet riskimaihin. Tästä saanemme kiittää 1990-luvun pankkikriisiä.

Joka tapauksessa Kreikan kaatumisella tulee siis olemaan vakavat seuraukset. Suomen kannattaisi siis mitä pikimmin tehdä suunnitelma pahimman varalle. Mieluiten koko poliittisen kentän pitäisi ottaa vastuu tällaisesta suunnitelmasta. Toisin sanoen kriisisuunnitelman tekotalkoisiin tulisi ottaa mukaan myös oppositio, jotta kriisin sattuessa toimenpiteillä olisi koko eduskunnan tuki.

Näin voitaisiin löytää parhaat ratkaisut ja välttää kansasilainen erikoisratkaisu, jossa budjetin ongelmat ratkaistaan jättämällä parisuhteen heikommat osapuolet vaille lain suojaa ja väkivaltaisten puolisoidensa armoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Kreikkalainojen vakuudet ja niiden seuraukset
Onko Etelä-Afrikan tie myös Suomen tie?
Valtion tehtävät

RNA-maailma sai vahvistusta

On selvää, ettei elämä ole voinut syntyä kerralla niin monimutkaisena kuin sen nykyisin tunnemme. Erityisesti elämän keskeisin informaatiojärjestelmä on liian kompleksinen syntyäkseen pelkän kemiallisen evoluution tuloksena. Niinpä yksi mielenkiintoisimmista eliökunnan evoluutioon liittyvistä kysymyksistä on se, minkälaista elämä oli ennen nykyisin tuntemamme elämänmuodon syntymistä.

Biologian oppitunneilla olemme kaikki oppineet, että eliöiden rakentumista ohjaavat geenit  ovat kemiallisesti DNA:ta, jonka emäsjärjestykseen säilötty informaatio käännetään solussa RNA:ksi. Se toimii välittäjämolekyylinä, jonka rakenteeseen perustuvan informaatio ohjaa ribosomeilla aminohappoketjujen valmistusta. Ne puolestaan laskostuvat edelleen proteiineiksi, jotka voivat olla esimerkiksi solun rakennusyksiköitä tai entsyymejä. Jälkimmäiset sitten ovat niitä "työkaluja", joiden varassa solujen elintoiminnot tapahtuvat.

Edellä kuvattu geneettisen informaation keskusdogmi tuli yleisesti hyväksytyksi viimeistään 1960-luvulla, kun DNA:n emäsjärjestyksestä opittiin päättelemään vastaavan proteiin aminohappojärjestys. Tämä käsitys sai kuitenkin melko pian ensimmäisen kolhunsa, kun myöhemmin Nobelin palkinnon saanut Thomas Cech havaitsi ensimmäiset niin sanotut ribotsyymit.

Ribotsyymit ovat entsyymejä, mutta toisin kuin suurin osa muista entsyymeistä, ne koostuvat RNA:sta. Niiden valmistaminen on siis informaatiovirran kannalta yhden askeleen lyhyempi prosessi kuin proteiineista rakentuvien entsyymien.

Informaatiovirran kannalta merkittävää on myös se, että joidenkin virusten geenejä ei ole säilötty DNA:n rakenteeseen, vaan ne ovat RNA:ta. Siinä mielessä näiden virusten informaatiovirran pituus on lyhentynyt toisesta päästään, koska DNA:n kääntämistä RNA:ksi ei tarvita.

Alexander Rich vuonna 1962 ja hänestä riippumatta Francis Crick, Leslie Orgel ja Carl Woese vuonna 1967 ehdottivat, että nykyisiä elämänmuotoja olisivat edeltäneet RNA:n pohjalle rakentuvat eliöt. Tämä olisi elämän syntymisen kannalta edullista, sillä mikäli sama molekyyli voisi toimia sekä infomaatiovarastona että entsyyminä, olisi informaatiovirran kulku varsin yksinkertainen.

Ajatus nykyistä elämää edeltävästä RNA-pohjaisesta elämästä vahvistui pikku hiljaa RNA:n monipuolisia ominaisuuksia osoittavien lukuisten havaintojen perusteella. Niinpä tiedemaailma ryhtyi viimeistään 1980-luvulla pitämään todennäköisenä sitä, että nykyistä DNA:n, RNA:n ja proteiinien yhteistoimintaan perustuvaa eliökuntaa olisi edeltänyt pelkästään RNA:n ominaisuuksiin perustuva elämä. Siis maailma, jossa sekä geenit että enstyymit olisivat olleet kemiallisesti RNA-molekyylejä.

RNA-maailma-hypoteesin vahvistuminen oli ripeää koska eliökunnasta löytyi yhä uusia mitä erilaisimpia biokemiallisia reaktioita katalysoimaan pystyviä ribosomeja. Yksi suuri puute RNA-maailman todisterepertuaarissa kuitenkin oli. Mistään ei nimittäin löytynyt ribotsyymiä, joka olisi pystynyt kopioimaan RNA-molekyylejä. Eikä RNA:han perustuva elämä voi tietenkään olla mahdollista ilman RNA:ta kopioivaa entsyymiä.

Tämä puute alkoi purkaantua vuonna 2001 kun amerikkalainen tutkija Wendy Johnston kumppaneineen onnistui löytämään kymmenen tuhannen biljoonan RNA-molekyylin joukosta sellaisen molekyylin, joka pystyi kopioimaan 14 nukleotidin pituisen RNA:n. Se nimettiin R18 RNA-polymeraasiksi.

R18 RNA-polymeraasi ei tietenkään pystynyt kopioimaan kokonaista ribotsyymiä; sehän oli itsekin 189 nukleotidin pituinen, eli yli kymmenen kertaa pidempi kuin sellaiset molekyylit, joita se pystyi kopioimaan. Merkittävää sen löytymisessä kuitenkin oli se, että R18 RNA-polymeraasi osoitti RNA:n kopioimisen ylipäänsä mahdolliseksi RNA-entsyymille.

RNA-maailma on tänä vuonna saanut lisävahvistusta uuden RNA:ta kopioivan entsyymin muodossa. Tällä kertaa havainnon tehnyt Aniela Wochner ja kumppanit Cambridgesta lähtivät liikkeelle R18 RNA-polymeraasista ja erityisen valintamekanismin kautta löysivät uuden RNA-polymeraasin, jonka he nimesivät tC19Z:ksi. Se pystyi kopioimaan jopa 95 nukleotidin pituisen RNA-molekyylin. Pituus ei vielä vastaa RNA-polymeraasia, mutta kylläkin joitain muita RNA-entsyymejä.

Kun huomioidaan, että teoriassa tC19Z RNA-polymeraasin pituisia RNA-molekyylejä voi olla noin 10000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 kappaletta (tulikohan oikea määrä nollia, pitäisi olla 114), joista vain hävivän pienen osan entsymaattiset aktiivisuudet on testattu; ja että niiden lisäksi voi olla sekä pidempiä että lyhyempiä RNA-molekyylejä, on melkein varmasti löydettävissä moniakin sellaisia RNA-molekyylejä, joiden kyvyt RNA:n kahdentamisessa ylittävät merkittävästi tC19Z RNA-polymeraasin kyvyt. Niiden joukossa oletetaan olleen senkin RNA-polymeraasin, joka aikanaan RNA-maailmassa vastasi RNA:n kopioinnista, eli RNA-eliöiden lisääntymisestä

Wochnerin tutkimustyön tulosta voidaan siis pitää vahvana todisteena RNA-maailman puolesta. Ainakin se osoittaa, että RNA-molekyyli pystyy kopioimaan pitkiä RNA-molekyylejä, eikä RNA-maailman olemassaololle ole ainakaan RNA-pohjaisten entsyymien teoreettisten mahdollisuuksien puolesta esteitä. Suoraa todistettahan RNA-maailmasta tuskin koskaan saadaan, sillä siinä mahdollisesti eläneet eliöt ovat epäilemättä olleet mikroskooppisen pieniä, eikä niistä kenties jääneistä fossiileista voida enää päätellä minkälaiseen biokemiaan niiden elintoiminnot ovat perustuneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monisoluisuuden evoluution yksinkertaisuudesta
HIV, matkailu ja nuhakuume
Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?

Kreikkalainojen vakuudet ja niiden seuraukset

Suomi siis sai lopulta vakuutensa Kreikka-takauksiin: lainaamme 1,4 miljardia euroa Kreikalle ja saamme vastineeksi 880 miljoonaa sijoitettavaksi ehkä jopa 30 vuodeksi AAA-luokituksen velkapapereihin. Mielenkiintoista.

Uutisen äsken kuultuani tuli mieleen, että nyt tehdyllä sopimuksella on muutamia vaikutuksia. Ensimmäisinä mieleeni tulivat seuraavat.

Tehty sopimus tarkoittaa ensinnäkin, että Kreikan tukipaketti saataneen nyt vietyä EU-tasolla läpi, jos Kreikan heikentyneestä taloustilanteesta huolimatta näin edelleen halutaan.

Toiseksi se tarkoittaa, että Suomen muutenkin alijäämäisestä budjetista on löydettävä välittömästi tuo 1,4 miljardia euroa. Se lisää Suomen valtion budjetin alijäämää.

Kolmanneksi se tarkoittaa, että Kreikka voi hyödyntää Suomen lainaamasta 1,4 miljardista vain 520 miljoonaa. Se heikentää Suomen lainaosuuden markkinavaikutuksia.

Neljänneksi se tarkoittaa, että Kreikkaa luotottaneet pankit voivat hetkeksi huokaista helpotuksesta. Heidän pääomatulonsa eivät ole vaarassa. Pikemminkin päin vastoin; Kreikkalainoista saa nyt kovaa korkoa. Moni saattaa kokea tämän epäoikeudenmukaisena.

Viidenneksi se tarkoittaa, että Kreikkaa luotottaneet pankit voinevat jatkaa esteittä erääntyvien luottojensa siirtämistä eurooppalaisten veronmaksajien maksettavaksi. Näin heidän riskilainasalkkunsa hiljalleen pienenee.

Kuudenneksi tämä tarkoittaa, että kreikkalaiset ovat nyt pakkoraossa päättämään suostuvatko he tekemään tarvittavat toimet, jotta euromaiden rahahanat lopulta aukeaisivat. Tämä ei ole lainkaan varmaa.

Lopuksi täytyy vielä todeta, että nyt tehty sopimus ei tarkoita, että Kreikan talous nousisi ylös kurimuksestaan. Siihen tarvitaan maan taloudellisen tilan ja kilpailukyvyn erittäin merkittävä kohentuminen. Siihen ei pelkillä budjettisäätöillä päästä.

Mutta päätös eli sopimus on nyt siis tehty. Oma veikkaukseni on, ettei Kreikka selviä lainoistaan edes tukien avulla, vaan tässä tragediassa nähdään vielä monta uutta jaksoa. Hurjimmat niistä syntyvät mikäli joku toinenkin EU-maa ajautuu umpikujaan. Tähän viittasi myös Mauri Pekkarinen ensikommenteissaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kataisen ja Stubbin tilaisuus on koittanut!
Kreikkalaisten pankkien osakkeista lainan vakuutena
Ei se hullu ole joka pyytää...

Kristalliyö

Eilisessä YLE:n Yleleaks-ohjelmassa asiantuntijana toiminut Teemu Laajasalo taisi olla mielestään näppärä todetessaan sanatarkasti "ett itse asiassa Halla-ahon mielestä ainoo semmonen onnistunu lasiasia on kristalliyö".

Mikä siis on tämä Laajasalon mainitsema "kristalliyö"?

Wikipedian mukaan kristalliyö oli "natsi-Saksassa vuoden 1938 marraskuun 9. ja 10. päivän välisenä yönä juutalaisiin kohdistunut väkivallan aalto. Kristalliyö sai nimensä rikottujen kauppojen ikkunoiden lasinsirpaleista." Saman lähteen mukaan tuolloin "tuhottiin yli 1300 synagogaa, monia juutalaisia hautausmaita, lähes 7000 liikettä ja kotia. Yli 30 000 juutalaista vietiin keskitysleireihin." Lisäksi tapettiin lähteestä riippuen 36-91 juutalaista.

Laajasalo väittää siis pikku pilan varjolla Halla-ahon pitävän yhtä natsi-Saksan törkeimmistä ihmisoikeuksien loukkauksista "onnistuneena". Melkoisia ajatuksia Teemu Laajasalo siis väitti liikkuvan nimeltä mainitsemansa kansanedustajan mielessä. Ilmeisesti samainen tohtori ja pappi Teemu Laajasalo on loogisena ihmisenä myös sitä mieltä, että vaikkapa tässä blogissa olisi viihteellistä todeta hänen pitävän ainoana onnistuneena saaristoperformanssina Breivikin tempausta Norjassa?

Selvyyden vuoksi todettakoon, etten tunne tohtori Laajasaloa, enkä tiedä minkälaisia ajatuksia hänellä on sen enempää saaristosta kuin Breivikistäkään. En siis väitä edes leikilläni mitään hänen mielipiteistään mainittuihin asioihin. Halla-ahoakaan en tunne, mutta tämän jutun kannalta oleellista on se, ettei ole sen enempää syytä olettaa hänen pitävän kristalliyötä onnistuneena, kuin on syytä olettaa Laajasalon ihailevan Breivikiä.

Toki Yleleaks-ohjelman luonne on nälviä erilaisia poliitikkoja liittyen edellisen viikon tapahtumiin. Laajasalo on kuitenkin pappi ja yrittäjä. Olisinkin kiinnostunut kuulemaan erityisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ottavan kantaa pappinsa kielenkäyttöön julkisuudessa. Onko tosiaan niin, että levittämällä keksittyjä kauhujuttuja lähimmäisestään, tulee samalla lunastaneeksi itselleen taivaspaikan? Epäilen, ettei vaikkapa arkkipiispa jaa tätä näkemystä.

Mielelläni kuulisin myös Teemu Laajasalon omistaman yrityksen, IHS Huippuvalmennus Oy:n asiakkaiden näkemyksen asiasta. Tämä yrityshän kertoo koulutusfilosofiansa palautuvan "opetuksen syvälliseen suunnitteluun, kokemukseen ja korkeimman akateemisen tiedon ja ymmärryksen hyväksikäyttöön." Ehkä olen tyhmä, mutta en ymmärrä, miten tuosta filosofiasta on johdettavissa kanssaihmisisten aiheeton syyllistäminen natsien hirmutekojen ihailijaksi?

Ryhdyin kirjoittamaan tätä juttua siitä syystä, että erilaisten ihmisten erilaiset sinänsä huonoa makua osoittavat ja leikkimieliset sanomiset/kirjoitukset ovat viime viikkoina olleet erityisen mediamylläkän aiheena. Samalla on vaadittu näiden sammakoita suustaan (tai näppäimistöltään) päästäneiden henkilöiden rankaisemista. Ja rangaistuksia on mediapaineen alla myös jaettu. Kuitenkaan mikään median keskiöön nousseista lohkaisuista ei asiattomuudessaan, törkeydessään tai henkilökohtaisuudessaan ole ollut lähelläkään Laajasalon "oivallusta".

Tiedän toki, että on varsin epätodennäköistä että sen enempää kirkon kuin Laajasalon firman asiakkaatkaan lukisivat tätä tekstiä. Ellei sitten joku vinkkaa siitä heille. Kuten esimerkiksi ohjelman esittänyt YLE itse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lipponen ja Kiviniemi tärkeiden asioiden parissa
Metatason sanahelinää
Mitä on vihapuhe?