Outo yhteensattuma – vai onko?

Tänään tuli ihan muuta asiaa netistä etsiessäni vastaan tällainen kartta. 

Ajattelin oitis, että se kannattaa jakaa tiedoksi myös tämän blogin lukijoille. Joten siksi päivän toinen merkintä (ensimmäinenhän oli tämä korruptiojuttu).

Karttaan on tiivistetty Yhdysvaltalaisen viranomaisen käsitys – ja informaatio matkailijoille – maailman valtioiden turvallisuudesta. Silmiini pisti erityisesti useimpien länsieurooppaaisten valtioiden luokittelu samaan kastiin muun muassa Etelä-Afrikan, Algerian, Indonesian ja Intian kaltaisten maiden kanssa. Siis esimerkiksi Ruotsi, Saksa, Ranska ja Iso-Britannia katsotaan rapakon takana jossain määrin arveluttaviksi matkailukohteiksi. 

Toisin on laita Suomen, Norjan ja Itä-Euroopan valtioiden suhteen: niistä suurin osa on varauksettoman turvallisia – ainakin amerikkalaisten käsityksen mukaan. Syynä siihen lienee – niin mikähän se voisi olla? 

Ettei vain nykyaikaisen kansainvaelluksen vaikutus eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Ainakin näin voisi kuvitella alle kopioimani muslimien osuutta eri Euroopan maiden asukkaista kuvaavan kartan perusteella (lähde). 

En kuitenkaan lähde spekuloimaan sen enempää, sillä voihan asia toki olla niin, että kyseessä on vain outo yhteensattuma – tai sitten ei. Siksi jätän tämän asian pohtimisen niille, joille se kuuluu eli poliitikkojen ja muiden maamme turvallisuudesta vastaavien tahojen tehtäväksi. Toivon mukaan sellaisia löytyy myös teidän joukostanne, arvoisat lukijani.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Itäkeskuksen koulun takia Tuusulaan lähtenyt perhe herätti Wille Rydmanin
Ceutan tapahtumien positiivinen lopputulema
Oliko yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen virhevalinta?

Ukrainan rintamilta ei mitään uutta, mutta taustalla tapahtuu

Donald Trumpin Intialle määräämä 50 prosentin tulli näyttäisi täyttävän tarkoituksensa. Näin ainakin Uutissuomalaisen mukaan, sillä se kertoi venäläisöljyä viedyn elokuussa Intiaan vain noin 400 000 tynnyrin päivävauhdilla, kun vielä kesä-heinäkuussa määrä oli kolminkertainen. 

Tullien lisäksi venäläisöljyn vientiä ovat vähentäneet Intian kolmanneksi suurimman öljynjalostajan päätyminen Euroopan Unionin ja Yhdysvaltain pakotelistalle sekä mahdollisesti myös EU:n heinäkuussa tekemä päätös, jonka seurauksena jäsenmailta kiellettiin venäläisestä raakaöljystä kolmansissa maissa jalostettujen polttoaineiden ostaminen. Tosin viimeksi mainittu määräys astuu virallisesti voimaan vasta vuodenvaihteessa.

Nämä ovat toki hyviä uutisia, mutta nähtäväksi jää, miten venäläisille Intian kautta virtaavan öljyrahan supistuminen vaikuttaa Ukrainan tapahtumiin. Tai minkälaiseksi muodostuu Ukrainan Venäjän energiatuotannon infrastruktuuriin (esimerkki) tekemien iskujen vaikutus sotaan. 

Oman käsitykseni mukaan näillä seikoilla ei liene suoraa merkitystä itse Venäjän armeijan toimintaan. Sen sijaan öljytulojen supistumisella saattaa olla suuriakin vaikutuksia kotirintamalla, sillä sodankäynnin alkaessa toden teolla vaikuttaa kansalaisten elintasoon vähentää se myös heidän tyytyväisyyttänsä maan johtoon - eli Vladimir Putiniin ja hänen hallintoonsa.

* * *

Tuoreimpien tietojen mukaan Ukrainan joukot ovat viime aikoina edenneet Sumyn alueen pohjoisosassa sekä Lymanin ja Pokrovskin lähellä, kun taas venäläisjoukot ovat vallanneet alueita Kupyanskin, Lymanin, Toretskin, Novopavlivkan ja Velykomyhailivkan lähellä sekä Zaporižžjan alueen länsiosassa. Toisin sanoen sota muistuttaa edelleen ensimmäistä maailmansotaa, jossa rintamalinjat pysyivät pitkiä aikoja lähes paikallaan, vaikka molempien osapuolien sotilaita kuoli kuin kärpäsiä.

Venäjän armeija on ilmeisesti myös luopunut pyrkimyksistä hyödyntää Dobropilljan suuntaan tapahtuvaa tunkeutumistaan. Tämä johtuu siitä, että se on epäonnistunut pysyvien asemien luomisessa aiemmin valloittamilleen alueille.

Jotain ehkä kertoo myös se, että viranomaiset ovat pidättäneet ukrainalaisten hyökkäysten kohteena olleen Kurskin alueen virkaa tekevän varakuvernöörin. Syytä ei ole ilmoitettu, mutta taustalla saattaa olla Kremlin pyrkimys syyttää häntä ja muita paikallisviranomaisia ​​Venäjän rajaturvallisuuden puutteista. 

Tämä voisi kertoa Moskovan ja erityisesti Vladimir Putinin pelosta kansaansa kohtaan. Näin siitä huolimatta, että hänen otteensa valtakunnastaan on edelleen vahva - mutta niin on myös hänen tietoisuutensa siitä, että venäläiset ovat ennenkin syrjäyttäneet brutaalilla tavalla sodissa epäonnistuneita hallitsijoitaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Moraaliposeerauksen sijaan rautaa rajalle
Venäjän hyökkäyskiilan tuhoutuminen edistäisi rauhaa Ukrainassa
Donald Trumpin suhde Vladimir Putiniin

EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman

Euroopan Unioni on vuosien mittaan rakentanut sellaisen byrokratiakoneiston, että alueen taloudellinen kehitys on jäänyt pahasti muun maailman jalkoihin. Tämä huomio ei ole millään tavalla uusi, mutta nyt siihen on lopultakin herätty ja sen seurauksena EU-komissio aloitti oman yrityksensä sääntelyn keventämiseksi tällä viikolla. 

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että jokainen uusi byrokratiaa lisäävä uudistus on tehty hyvässä tarkoituksessa ja sellaisen uskon ajamana, että muutos tekisi maailmasta hiukan aiempaa paremman. Eikä hallintovallan kasvu siitä syystä johdu pahoista aikeista, vaan ymmärtämättömyydestä tai suoranaisesta tyhmyydestä (tässä valaiseva esimerkki).

EU:n keskushallinnon vuosikymmeniä tehtailema direktiiviviidakko ja maailmanparantamisyritykset ovat johtaneet pääsääntöisesti taloudellista yrittämistä vaikeuttaviin, hallintoa kasvattaviin ja ihmisten veronmaksajien elämää vaikeuttaviin kehityskulkuihin. Ja sitä kautta eurooppalaisten elämänlaadun heikkenemiseen. 

Tämä nähdään hyvin selkeästi vertailemalla eri alueiden talouskasvua. Se on viime vuosina ollut erityisesti USA:ssa ja Intiassa voimakkaan nousujohteista, mutta EU:n alueella erittäin heikkoa. Ja poikkeuksellisen lainkuuliaisessa Suomessa suorastaan katastrofaalista.

Siksi on hyvä yhtyä Helsingin Sanomain pääkirjoittajan loppukaneettiin, jonka mukaan "paatunut sääntelykoneisto tarvitsee pysyvän asennemuutoksen, ja siihen tulee nyt tilaisuus, kun EU:n painopiste siirtyy talouskasvuun ja turvallisuuteen". Ja toivoa, että tämä ymmärretään myös Brysselin vallan kammareissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Diversiteetin, tasa-arvon, inkluusion ja suomettumisen seurauksista
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?
Ylen kannattaisi kutsua Matti Viren, Eemil Nuuttila, Matias Mäkynen ja Mika Maliranta A-studioon

Russakan ihmeelliset seikkailut

Russakka eli saksalainen torakka eli tavallinen torakka on sellainen eläinkunnan edustaja, joka tuo harvalle ihmiselle - tuskin edes innokkaimmille eläinten oikeuksien advokaateille - mieleen positiivisia ajatuksia. Se on kuitenkin kaikessa iljettävyydessään äärimmäisen mielenkiintoinen otus, joka on täysin riippuvainen meistä ihmisistä, sillä sen ei tiedetä elävän missään päin maailmaa itsenäisenä.   

Russakan kuvasi aikanaan jo nykyaikaisen eliöiden luokittelujärjestelmän kehittänyt Carl von Linné, joka myös arveli, että se oli peräisin jostain muualta kuin Euroopasta. Ja viisas mies hän tosiaan oli, sillä tutkimus on osoittanut torakan olevan peräisin Aasiasta ja vieläpä selvittänyt miten se on levinnyt ympäri maailmaa. 

Mitokondrioiden geenejä analysoimalla on osoitettu, että russakka on lähinnä sukua aasialaistorakalle, joka kuvattiin alkujaan Japanissa, mutta joka on sittemmin levinnyt myös Yhdysvaltoihin. Russakan matkaa Aasiasta on selvitetty kartoittamalla 17 maasta kerätyistä 281 näytteestä genomisia samankaltaisuuksia. 

Niiden väliset sukulaisuussuhteet osoittavat, että russakat saavuttivat maailmanlaajuisen levinneisyyden kahdessa aallossa, joissa molemmissa niitä auttoivat ihmiset. Kaikki alkoi kuitenkin vasta sen jälkeen, kun russakan esivanhemmat eriytyivät aasiantorakasta noin 2100 vuotta sitten. 

Tämä tapahtui luultavasti Intiassa tai Myanmarissa russakoiden sopeutuessa syömään ihmisten ruokaa. Tämän taidon opittuaan russakka siirtyi Lähi-itään noin 1200 vuotta sitten - samaan aikaan kahden islamilaisen kalifaatin, Umaijadien ja Abbasidien, kaupan ja sodankäynnin laajenemisen kanssa. Russakan kulukuvälineinä olivat todennäköisesti ihmisten mukanaan kuljettamat leipäkorit. 

Seuraavassa aallossa lajin esiintymisalue laajeni Kaakkois-Aasiaan noin 390 vuotta sitten. Tämä tapahtui hollantilaisten ja brittiläisten Itä-Intian kauppakomppanioiden kolonialistisen kaupan myötä. Ja lopulta kauppalaivat toivat russakat Eurooppaan ehkä noin 300 vuotta sitten. 

Sen jälkeen höyrylaivat ja parantunut asuminen - lämmitys ja putkisto luovat lämpimät, kosteat olosuhteet, joista torakat pitävät - mahdollistivat russakoiden leviämisen ympäri maailman. Valloittamatta on enää Etelämanner.

Edellä lyhyesti kuvaamani russakan tarina kertoo siitä, kuinka luonnonvalinta hyödyntää sille avautuvia mahdollisuuksia. Ensin maanviljelyn tuottama ruuan yltäkylläisyys synnytti uudenlaisen ekologisen lokeron, joka mahdollisti joidenkin torakoiden erikoistumisen nauttimaan ihmisten ravinnosta. 

Ihmisen tarjoamien palveluiden myötä russakat olivatkin sitten valmiita kulkemaan näiden mukana kaikkialle maailmaan. Sekä sopeutumaan elämiseen mitä erilaisimmissa olosuhteissa - kunhan vain paikalla on joku tarjoamassa niille leipää ja lämpöä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Susi jo syntyessään - vai onko sittenkään?
Hampaattomia naaraita ja kuolevia uroksia
Afrikan kasvava väestö lisää hyttysten kiinnostusta

Maskuliinisuutta ja pyöräteitä kehitysavulla?

Suomen nykyinen hallitus vähentää kehitysmaille annettavaa kehitysapua yhteensä 1,2 miljardilla eurolla vuoteen 2028 mennessä, mikä on luonnollisesti aiheuttanut marinaa. Siksi oli mielenkiintoista lukea myös saksalaisten tulleen sellaiseen johtopäätökseen, että veronmaksajien rahojen kylvämistä kolmannen maailman valtioille olisi rajoitettava. 

Näin ajattelee lähes joka toinen saksalainen. Eikä se ole mikään ihme, sillä rahaa on syydetty muun muassa Saksan kilpakumppaneille Kiinalle ja Intialle, Ruandassa positiivisen maskuliinisuuden kehittämisprojektille ja Perussa pyöräteiden rakentamiseen. Lisäksi kehitysapua on maksettu sellaisiin maihin, jotka ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan karkotettuja kansalaisiaan.

Toivon tietenkin, ettei suomalaisten kehitysmaihin toimittamaan apuun sisältyisi yhtä järjettömiä kohteita, mutta totean samalla ainakin viimeisen edellä mainitsemani seikan koskevan myös meitä. Ja muistutan samalla, että ainakin aiemmin on suomalaisen veronmaksajien selkänahasta revittyä rahaa valunut huomattavia määriä autettavien maiden korruptoituneille johtajille.

Kuvittelisin myös jokaisen ihmisen ymmärtävän, että rahojen käyttäminen vastikkeettomaan kehitysapuun ei ole terveellä pohjalla silloin, kun tulot eivät riitä edes omien kulujen kattamiseen. Ja juuri tämähän on ollut Suomen tilanne vuodesta 2009 alkaen eli jo viidentoista vuoden ajan. 

Siksi hallituksen päätös kehitysavun supistamiseksi on erittäin tervetullut. Samalla kuitenkin toivoisin, että ministerit tai valtion asiaa hoitavat virkamiehet esittelisivät julkisesti laskelmia siitä, mitä muuta - kuin hyvää mieltä - Suomi saa edelleen jäljelle jäävän valtavan kehitysapunsa vastineeksi. Ja selityksen annettavan avun perusteluista silloin, jos ja kun tuollaista vastinetta ei ole. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla

Asioiden tärkeysjärjestyksestä
Voiko kehitysmaalaiset lahjoa, Maria Ohisalo?

 

YK:n mukaan yli miljoona kasvi- ja eläinlajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon

MTV3 teki eilen jutun otsikolla "´Ajamme lajeja sukupuuttoon 1000-kertaisella vauhdilla´, joukossa tiikeri ja sarvikuono: YK:n luontokokous yrittää sopia luontokadon pysäyttämisestä alle 10 vuodessa". Itse jutussa maalattiin hirvittävä kuva luonnon tuhoutumisesta kertomalla, että YK:n arvion mukaan "yli miljoona kasvi- ja eläinlajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon".

Jutussa siteeratun amerikkalaisprofessorin mukaan "kokous on tärkeä, koska suurin peruuttamaton muutos planeetallamme on, että ajamme lajeja sukupuuttoon tuhat kertaa nopeammin kuin ne muuten häviäisivät". Niinpä kokouksessa tavoitellaan sopimusta, jonka mukaan maailman maa-, vesi- ja merialueista pitäisi suojella 30 prosenttia. 

Jutussa annettiin myös toivoa tulevaisuudesta, sillä YK:n kehitysohjelman johtajan näkemys on, että "jos nyt etenemme noissa tavoitteissa, meillä on hieman toivoa siitä, että ehkä tulevina vuosina lopulta saavutamme tilanteen, jossa kahdeksan miljardia ihmistä voi elää maapallolla tuhoamatta elämän perusedellytyksiä."

* * *

En sinänsä lähde kyseenalaistamaan edellä esitettyjä lukuja, mutta huomautan, että jälleen kerran jäi mainitsematta muutama asia. Niistä ensimmäinen liittyy maailman kahdeksaan miljardiin asukkaaseen. 

Tuo lukumäärä - kahdeksan miljardia - tarkoittaa, että maailman nisäkkäiden biomassasta 36 prosenttia on ihmisiä ja tuotantoeläinten sekä lemmikkien määrä on peräti 60 prosenttia. Siten vain neljä perosenttia elää villieläiminä. Nämä ovat kieltämättä hätkähdyttäviä lukuja. 

On siis selvää, ettei nykyiselle ihmismäärälle riittäisi ruokaa, mikäli eläisimme ihanan villissä ja vapaassa luonnossa metsästäjä-keräilijöinä syöden vapaana eläviä kasveja, eläimiä ja raatoja. Ja siksi tarvitsemme maataloutta eli peltoja ja niiden lannoittamiseksi myös eläimiä, jotka voidaan käyttää myös ruuaksi. 

Toinen MTV3:n jutusta unohtunut seikka oli siis eläinten rooli lannoitteiden lähteenä. Se tahtoo unohtua helposti jo siitäkin syystä, että nykyset ihmiset lienevät täysin tietämättömiä siitä, että esimerkiksi pitkien talvien Suomessa lehmiä on suurimman osan historiasta pidetty pikemminkin sonnan kuin maidon tai lihan takia. Maitoahan ne eivät tuottaneet kuin pienen osan vuodesta ollessaan talvet ummessa.

Kolmas MTV3:lta unohtunut seikka on se, että maailman biodiversiteettivaje on ylivoimaisesti suurin päiväntasaajan lähellä olevissa maissa. Samoin luontokadon eteneminen on siellä nopeampaa kuin missään muualla. 

Valitettavasti on niin, ettei Suomen pinta-alan kolmanneksen suojeleminen auta tipan vertaa päiväntasaajan lähellä elävien luontokappaleiden tulevaisuutta. Pikemminkin päinvastoin, mikäli se lisää ruuan tuontia Brasilian tai Indonesian kaltaisista maista. 

* * *

En tahdo tällä kirjoituksellani sanoa, etteikö luontokato olisi todellinen tai ettei sitä pitäisi pysäyttää. Tosiasia kuitenkin on, ettei se tapahdu tosiasioita vääristelemällä tai suorastaan ne unohtamalla, vaan kohdistamalla toimenpiteet niiden mukaisesti sinne, missä hyöty on suurin. 

Enkä tahdo sanoa edes sitä, etteikö olisi tärkeää huolehtia myös suomalaisen luonnon hyvinvoinnista. Ja siksi on oikein, että meilläkin esimerkiksi metsänhoidossa otetaan monimuotoisuuskysymykset huomioon rauhoittamalla arvokkaita kohteita hakkuiden ulkopuolelle sekä jättämällä osa puista öttiäisten nakerrettavaksi. 

On myös syytä ymmärtää, ettei näitä toimenpiteitä ole tehty kovin pitkään, joten niiden kokonaishyödystä ei ole vielä selvää käsitystä. On kuitenkin syytä huomioida, että lajien uhanalaistuminen on hidastunut maamme metsissä, mikä tarkoittanee, että nykyisin tehtävät toimenpiteet ovat osuneet oikeaan. Ja siksi tilanne tulee jatkossa paranemaan jo siitäkin syystä, että esimerkiksi säästöpuiden määrä tulee kasvamaan vuosi vuodelta ja metsänhoitotoimien ulkopuolelle jätetyt puronvarret ja lehdot palautuvat ajan myötä yhä luonnonmukaisemmiksi. 

* * *

Tämän synkän kirjoitukseni lopuksi haluaisin luoda tilkkasen valoa maailman biodiversiteettikriisiin. Kirjoitukseni alussa mainitun tiikerin tilanne ei nimittäin ole aivan mahdoton. Tähän viittaa se, että näiden kissapetojen määrä kasvoi Intiassa vuosien 2014 ja 2019 välillä peräti 30 prosenttia. 

Eikä siinä kaikki. Intian positiivisesta kehityksestä kertovassa jutussa mainittiin myös, että Nepal oli onnistunut kaksinkertaistamaan tiikerikantansa ottamalla nollatoleranssin salametsästykseen. Niinpä näyttää siltä, että tiikerilläkin on vielä tulevaisuus osana maapallon eläimistöä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen demokratia toimii sittenkin
Luonnon monimuotoisuuden suojelulle saatiin hintalappu
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi

Vaativatko poikkeukselliset helteet puuenergiasta luopumista?

Yle kertoi uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii sekä hiilidioksidi- että monien lyhytikäisempien päästöjen vähentämistä. Asia näyttäisi olevan perin akuutti, koska Etelä-Euroopassa, Pakistanissa ja Intiassa on ollut vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen kuumaa.

Tosin poikkeuksellinen kuumuus ei nähdäkseni ole vaivannut koto-Suomen ihmisiä tänä kesänä. Eivätkä nuo ennätysvuodet Suomessa ole muutenkaan pakkautuneet viime aikojen kuumiin vuosiin, kuten alla oleva kuva osoittaa. 

Kuvassa on siis esitetty kunkin kuukauden ennätysvuosi Helsingissä (sininen) ja Sodankylässä (oranssi) Ilmatieteen laitoksen nettisivun kautta löytyvien tilastojen perusteella. Nähdään, että Helsingissä kyllä painottuvat viimeiset vuosikymmenet, kun taas pohjoisessa Sodankylässä pikemminkin viime vuosisadan alkupuoli ja puoliväli. 

Tämä havainto on minusta erittäin mielenkiintoinen. Onhan yksi tieteellisen ilmastonmuutosteorian kerta toisensa jälkeen toistettu hypoteesi se, että ilmakehä lämpenee pohjoisessa nopeammin kuin etelässä. 

* * *

Edellä tekemieni havaintojen jälkeen päätin katsahtaa NASA:n Goddard-instituutin tiedostoista kaksi satunnaista paikkakuntaa Intiasta, Pakistanista ja Etelä-Euroopasta sekä katsoa, minä vuonna niissä on mitattu toukokuun korkein keskilämpötila. Valikoin paikat kartasta muuten satunnaisesti, mutta yritin välttää suurimpia kaupunkeja ja katsoin mittausasemat eri puolilta kutakin maata. Lisäksi hyväksyin vain tilastot, jotka ulottuvat vuoteen 2021 asti. Tulokseksi sain seuraavan taulukon

Bareilly, Pohjois-Intia (tilasto sisältää vuodet 1992-2021): lämpimin toukokuu 1995, 33,41℃
Pbo Anantabur, Etelä-Intia (1973-2021): 2020, 34,67℃

Jhelum, Pohjois-Pakistan (1947-2021): 1956, 33,68℃

Panjgur, Etelä-Pakistan (1931-2021): 2000, 31,65℃

Burgos Villafria, Pohjois-Espanja (1880-2021): 1964, 14,96℃

Jaen, Etelä-Espanja (1989-2021): 2015, 22,68℃

Seuraavaksi laskin, mille kohtaa tilastoa ennätyskuukausi osui prosenttina tilaston kestosta. Eli tässä tarkastelussa 10 prosenttia tarkoittaa kymmenettä vuotta satavuotisessa tilastossa tai toista vuotta kaksikymmenvuotisessa tilastossa. 

Sain edellä mainituille paikkakunnille seuraavat tulokset (prosentin tarkkuudella): 10, 98, 12, 77, 60 ja 81. Tämän perusteella näyttäisi siltä, etteivät toukokuiset ennätysvuodet ole seuranneet kovinkaan aktiivisesti globaalia muutosta, vaikka toki pientä kallistumaa onkin havaittavissa tilaston viimeaikaiseen päähän. 

Mutta ehkäpä tämä vuosi muuttaa asian, koska tarkastelemillani seuduilla on edelle linkittämieni uutisten mukaan ollut poikkeuksellisia helteitä.

* * *

Tähän kaikkeen liittyen oli mielenkiintoista kuulla, että EU-parlamentin ympäristövaliokunta haluaisi muuttaa metsähakkeen uusiutumattomaksi energiaksi. Tällä kannalla oli esimerkiksi Ville Niinistö (vihr).

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Sampo Soimakallion mukaan "sen käytön lisääminen vaikuttaa väistämättä metsän ja maaperän muodostamaan hiilivarastoon. Ilmastovaikutus on vuosikymmenten ajan verrannollinen fossiilisiin polttoaineisiin, eli se on kaukana hiilineutraalista". 

Sanomatta - ja ehkä ymmärtämättäkin - Syken mieheltä jäi, että energiapuun keruu lisää ajan myötä tukkipuun määrää. Ja se taas päätyy pitkäikäiseksi hiilivarastoksi samalla kun sen alkuperäisellä kasvupaikalla uudet puut kasvavat sitoen uutta hiiltä ilmakehästä. 

Nähtäväksi jää, kuinka EU lopulta kohtelee metsähaketta, jonka käyttö lisääntyi Suomessa räjähdysmäisesti kun turpeen käytölle lätkäistiin rajut lisäverot. Tosin turve teki paluun, kun puun saatavuus ei riittänytkään korvaamaan sen tarvetta kuluneena kylmänä (!) talvena. Eikä asiaa auta puuntuonnin lopettaminen Venäjän sotaseikkailujen takia.

* * *

Lopuksi todettakoon anekdoottina, että pohjoinen merijää - jonka sulamisesta on takavuosina pidetty paljonkin porua, eikä vähiten jääkarhujen tulevaisuuden takia - on tuoreimman tiedon mukaan ajankohtaan nähden laajimmillaan sitten vuoden 2013. Kaikkiaan se on ajankohtaan nähden 2000-luvun seitsemänneksi tai kahdeksanneksi laajin, riippuen siitä lasketaanko vuosi 2000 mukaan.

Kovin nopeaa ei ilmastonmuutoksen eteneminen näyttäisi olevan siis pohjoisimmalla arktiksellakaan. Jostain syystä en kuitenkaan ole nähnyt asiasta uutisoitavan suomalismedioissa. Eikä siitä mainittu edes kuukauden takaisessa Ylen uutisessa, jossa puhuttiin Siperian ikiroudasta ja arktisesta jäästä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
WMO ennusti mittaushistorian lämpimintä vuotta
Hellettä ja koleaa
Satelliittimittausten mukaan arktisen merijään tilavuus pienee dramaattisesti

Metsästäjä-keräilijät hallitsivat metsäpalojen esiintymistä

Muistatteko, arvoisat lukijani, kun Suomessa naureskeltiin Donald Trumpin kommenttia metsien haravoimiseksi käännetystä "rakingista", josta hänen mukaansa pitäisi ottaa oppia metsäpalojen riivaamissa amerikkalaismetsissä. Silloinhan suomalaisten hihittely loppui sen jälkeen, kun Luonnonvarakeskuksen professori toppuutteli naureskelijoita ja totesi, että metsäteknologin näkökulmasta Trump käytti oikeaa termiä oikeassa paikassa. 

Professorin mukaan "Raking"-menetelmää nimittäin todellakin käytetään metsäpalojen estämisessä. Sillä ei siinä yhteydessä kuitenkaan tarkoiteta syksyisten lehtien haravointia vaan palavan materiaalin poistamista puuston alta. 

Tämä tuli mieleeni kun silmiini sattui tutkimusraportti, jossa kerrottiin Pohjois-Amerikan länsirannikon tulipalojen olleen ennen 1900-lukua lieviä ja esiintyneen säännöllisin väliajoin, keskimäärin kerran 8–10 vuodessa. Se johtui siitä, että jo muinaiset metsästäjä-keräilijät olivat käyttäneet suurimman osan Sierra Nevadan alueen metsien paloherkästä materiaalista polttopuuksi. 

Myös Intiassa ja Nepalissa nykyisin asuvan väestön polttopuunkeruu vähentää oleellisesti metsien paloriskiä. Sikäläisen väestön on raportoitu poistavan jopa 80 prosenttia metsien pohjakerroksen palavasta materiaalista. Intiassa tätä tukee hallituksen metsänhoitopolitiikka, joka mahdollistaa maapolttoaineiden keräämisen omiin ja kaupallisiin tarkoituksiin. 

Nähtäväksi jää, millaisia metsäpaloja saamme seurata kuluvana kesänä, koska jo keväällä on julkaistu tietoja poikkeuksellisen kuumista säistä niin Etelä-Aasiassa kuin Etelä-Euroopassakin. Ja ovatko niiden takana pelkästään kuumat säät, vai onko metsien puutteellisella hoidolla jälleen oma osuutensa samaan tapaan, kuin Trumpin kauden metsäpaloilla USA:n länsiosissa tai viime vuosina Australiassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hellettä ja koleaa
Keväisiä ajatuksia vihreistä ja muista siirtymistä
Metsien haravoimisesta Suomessa

Hellettä ja koleaa

MTV3:n mukaan Intiassa ja Pakistanissa on poikkeuksellisen kuumaa. Tai ainakin helteitä on ollut poikkeuksellisen aikaisin ja paikallisia ihmisiä kauhistuttaa kuinka kuuma kesästä lopulta tulee. 

Jutun mukaan alueella esiintyy nyt nähtyjä lämpötiloja huhtikuisin noin kaksi kertaa vuosisadassa, mutta nyt niitä on ollut joka neljäs vuosi. Helleaallot ovat myös kestäneet aiempaa pidempään. Tämän kaiken taustalla on uutisen mukaan paikallisia ilmakehän ilmiöitä, mutta juurisyy löytyy ilmastonmuutoksesta.

Meillä Suomessa erityisesti huhtikuun loppu oli toisin kuin Etelä-Aasiassa suorastaan poikkeuksellisen kylmä. Esimerkiksi Helsingin lämpötilat olivat puolisen astetta tavanomaista alempia, mutta kuun viimeisinä päivinä jäätiin peräti viitisen astetta normaalista. 

Ilmastonmuutoksen seurauksena äärimmäisen nopeasti lämpenevällä arktiksella merijää oli puolestaan huhtikuun viimeisenä päivänä tehdyn mittauksen mukaan vuodenaikaan nähden mittaushistorian 13. laajin. Napajään huhtikuun viimeisen päivän laajuus oli edellisen kerran nykyistä pienempi vuonna 2013 ja se suli ensimmäistä kertaa pienemmäksi huhtikuun aikana vuonna 1989 eli mittaushistorian 11. vuonna.

Nähtäväksi siis jää, kuinka jatkossa käy. Saadaanko Intian ja Pakistanin alueella kärsiä tänä vuonna kaikkien aikojen hellekesästä? 

Entä tuleeko tänne pohjoiseen samaan aikaan pitkästä aikaa todella kylmä kesä. Sääennusteiden mukaanhan ainakaan toukokuun ensimmäisen kolmanneksen aikana ei Suomessa ole tapahtumassa oleellista lämpenemistä. Ja kuinka käy pohjoisen napajään?

  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän siirtymän hintalappuja
Satelliittimittausten mukaan arktisen merijään tilavuus pienee dramaattisesti
IPCC:n raportoima uhkaava kehitys ei näy arktiksessa ilmastossa

Esimerkin voimattomuus sai vahvistuksen

Glasgown ilmastoneuvottelut saatiin sitten päätökseen. Pohjoismaalaisista siellä onnistui parhaiten Greta Thunberg, joka sai jälleen julkisuutta "blah, blah blah" kommentillaan. 

Vakavammat asiat uutisoi esimerkiksi Helsingin Sanomat, jonka mukaan kokouksessa tehdyssä sopimuksessa päätettiin kiristää päästövähennyksistä ilmoittamisen tahtia jokavuotiseksi, mainittiin ensi kertaa fossiilisten polttoaineiden tukien ja hiilenpolton vähentäminen, luvattiin kehitysmaille lisää sopeutumisrahaa ja vahvistettiin, että lämpeneminen halutaan yhä rajoittaa 1,5 asteeseen. 

Sopimuksen sanamuodot olivat HS:n mukaan vesitettyjä, minkä takia kokouksen puheenjohtaja päätti palaverin pyytämällä anteeksi. Päällimmäisenä syynä tähän lienee ollut se, että yli kolmannesta maailman väestöstä edustavat Intia ja Kiina huolehtivat hiilen vähentämistä ja fossiilisten polttoaineiden tukia koskevan kirjauksen vesittämisestä. 

Meidän suomalaisten kannalta kokouksen merkittävin opetus oli se, etteivät maailman hiilipäätötilastoissa toisena ja seitsemäntenä olevat Kiina ja Intia välittäneet Suomen tai edes Euroopan Unionin esimerkistä. Niinpä EU:n edustajat ilmaisivat pettymyksensä Glasgown kokouksen lopputuloksiin. 

Nähtäväksi siis jää, vaikuttaako tämä konkreettinen tulos siihen, kuinka innokkaasti suomalaispoliitikot vaativat jatkossa maatamme kiristämään omaa ilmastopolitiikkaamme perustellen sitä muulle maailmalle annettavalla esimerkillä. Jos ja kun Glasgown lopputuloksella ei ole siihen vaikutusta, vaan saman virren veisuuta jatketaan myös tulevaisuudesta huolimatta nyt ilmeiseksi käyneestä perustelun kelvottomuudesta, saamme vahvistuksen heidän älyllisestä epärehellisyydestään. 

Enkä tällä tarkoita sitä, etteikö fossiilisesta energiasta olisi syytä luopua - se olisi järkevää, vaikka niistä lähtevällä hiilidioksidilla ei olisi tuon taivaallista merkitystä ilmaston lämpötilan kannalta. Mutta - ja tämä on oleellista - sitä ei kannata tehdä uhraamalla Euroopan taloudellinen kilpailukyky vaan tieteellistaloudellisten innovaatioiden kautta siten, että parannamme samalla oman elämämme edellytyksiä.

Lopuksi - tämän kirjoituksen pääasiaan millään tavalla liittymättä - toivotan kaikille lapsellisille miehille hyvää isänpäivää. Pitäkää itsenne miehinä ja hyvinä esimerkkeinä jälkipolville! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyviä uutisia Glasgowsta ja muualta
Niin makaa kuin petaa - mutta nuorten kannattaisi tehdä lakanoiden välissä muutakin
Pari sanaa Pariisin ilmastosopimuksen seurauksista ja taustoista

Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa

Helsingin sanomat kertoi, että maailman köyhemmille valtioille SARS-CoV-2-virusta vastaan valmistettuja rokotteita jakava WHO:n Covax-ohjelma on riippuvainen Intiassa tuotetuista rokotteista, mutta nyt se on joutunut vaikeuksiin, koska Intia pitää rokotteet itsellään käsiin räjähtäneen oman tautitilanteensa takia.

HS siteerasi jutussaan WHO:n maailmaa parantavaa naista, jonka mukaan rokotteiden jakautuminen epätasaisesti siten, että vauraammat maat ovat saaneet niitä kehitysmaita enemmän on ollut "törkeää niin eettisesti, moraalisesti kuin tieteellisesti”. 

Syyllisten penkille jutussa joutui erityisesti USA, joka on rajoittanut rokotteisiin tarvittavien materiaalien vientiä ulos maasta. Näin Intian rokotetuotanto on pienempää kuin se olisi, mikäli niiden kauppa kävisi normaalisti. Yhdysvaltain hallintoa syytettiin jutussa jopa "siitä, että se kylpee rokotteiden yltäkylläisyydessä" ehdittyään rokottamaan 41 prosenttia väestöstään. 

Myös EU:n kerrottiin harkitsevan intialaisten auttamista lähettämällä sinne pelastuspalveluhenkilöstöä. Sellaiseen kuuluu mm. lääkintähenkilöstöä, mutta rokotteista ei HS:n jutussa mainittu. 

Arvoisa lukijani saattaa tässä kohtaa ehkä kysyä, että missä luuraa nyt professorin oma ajatus kun hän vain referoi HS:n juttua. No tietenkin siinä älyllisessä epärehellisyydessä eli ilmeisen tarkoituksenmukaisessa harhaanjohtamisessa, minkä seurauksena HS:n toimittaja jätti yhden oleellisen asian mainitsematta halutessaan syyllistää Yhdysvaltoja ja samalla koko läntistä maailmaa. 

Tarkoitan tällä tietenkin sitä, että intialaisten tragedia juontaa vain ja ainoastaan heidän uskonnollisuudestaan ja yleisestä välinpitämättömyydestään. Nyt käsillä oleva tragedian käynnistymiseenhän johti ihmisten välinpitämättömyys suosituksista, minkä seurauksena he ovat osallistuneet tartuntariskistä piittaamatta viime kuukausina suuriin uskonnollisiin ja poliittisiin tapahtumiin sekä häihin ja krikettiotteluihin.

Suomalaisen sanonnan mukaan niin makaa kuin petaa. Ja juuri näin on käynyt intialaisille. Ja täsmälleen sama koskee myös meitä suomalaisia, jotka olemme kohtuullisen hyvin välttäneet COVID-19-pandemian suhteen riskikäyttäytymistä ja päässeet sen seurauksena kohtuullisen vähällä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö maahanmuuttajat rokottaa ennen kantasuomalaisia?
Ympäristöpaniikin lietsomisellakin on seurauksensa
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan

Ympäristöpaniikin lietsomisellakin on seurauksensa

MTV3 uutisoi tiedon, jonka mukaan Suomessa kuolee pienhiukkasten takia vuosittain 1 800 ihmistä. Niiden tärkeimmäksi lähteeksi mainitaan omakotitalojen lämmittäminen puulla.

Uutinen ei kertonut sitä, mihin laskelmat perustuvat. Verrokiksi annettiin kuitenkin Intian New Delhi, jossa sanottiin kuolevan vuosittain 1,2 miljoonaa ihmistä ilmansaasteiden takia. Hurja luku ottaen huomioon New Delhin Wikipediassa mainitun noin 300 0000 ihmisen väkiluvun. 

En kuitenkaan usko, että New Delhin väestö uusiutuisi neljä kertaa vuodessa, vaan toimittaja lienee tarkoittanut Intian toiseksi suurinta kaupunkia eli koko Delhiä. Sen väkiluku on Wikipedian mukaan 16 tai 19 miljoonaa ihmistä.

Siten MTV3:n uutisen mukaan Delhissä kuolee ilmansaasteisiin joka vuosi noin kuusi prosenttia väestöstä. Tämäkin luku on niin korkea, että se epäilyttää.

Niinpä tarkistin intialaisten eliniänodotteen - se on 67 vuotta. Sen mukaan laskettuna intialaisista kuolisi vuosittain kaiken kaikkiaan noin 1,5 prosenttia. Todellisuudessa tuo osuus on kuitenkin selvästi pienempi, koska maan väestö on nopeassa kasvussa eli vanhat eli kuolevat ikäluokat ovat pienempiä kuin nuoret.

Niin tai näin. Joka tapauksessa on selvää, että uutisen mukaan Delhissä kuolee vuosittain pelkästään ilmansaasteisiin peräti (yli) neljä kertaa suurempi osuus ihmisistää kuin kaikkiin syihin koko Intiassa. Tämä ei voi pitää paikkaansa, joten tältä osin MTV3:n uutinen ei pidä paikkaansa edes siteeksi.

Palatakseni Suomeen, niin olisi mukava tietää millä tavoin tuo 1 800 Suomessa pienhiukkasten takia kuolevaa ihmistä on arvioitu. Nyt MTV3:n linkittämä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedote ei asiaa avaa, vaan kertoo ainoastaan että kyseessä on arvio.

Lopuksi totean, etten kirjoittanut tätä ajatustani kyseenalaistaakseni THL:n arvion. Kirjoitin sen siksi, että MTV3:n olisi kannattanut tutkia hetki uutiseen liittämäänsä esimerkkiä Intiasta, jotta se ei olisi tullut sisällyttäneeksi vakavaan ja terveytemme kannalta tärkeään uutiseensa ilmiselvästi liioittelevaa vertailukohtaa, joka on omiaan vähentämään lukijan luottamusta itse pääasiaan.

Näin se tuli - epäilemättä tahtomattaan - edesauttaneeksi kansalaisten epäluottamusta terveydenhuollon ammattilaisiin, mikä on meilläkin näkynyt pahimmillaan esimerkiksi rokotteista kieltäytymisinä ja sitä kautta tuhkarokkotapauksina. Edes ihmisten ympäristöpaniikin lietsominen ei ole tähän pätevä syy.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten pahoinvointiin on puututtava
Todellisuuden hämärtymisellä saattaa olla ikäviä seurauksia
Kollektiivinen syyllistämiskirjoitus punavihreässä mediassa

Yksikulttuurinen uutinen

Monikulttuurisuus on päivän sana. Sen kerrotaan lisäävän innovatiivisuutta ja luovan entistä paremman ja mielenkiintoisemman yhteiskunnan sekä edistävän jopa suomalaista tiedonvälitystä.

Tätä taustaa vastaan oli hauska huomata pieni Ylen uutinen, jossa kerrottiin Intiassa Maharashtran osavaltiossa voimaan tulleesta laista. Sen mukaan naudanlihan myyminen tai hallussapito on rikos, josta voi saada jopa viiden vuoden tai 145 euron rangaistuksen.

Jos ei muuta, niin uutinen osoittaa maailman eri kulttuurien arvojen ja oikeuskäsitysten erilaisuuden. Kun toivuin naudanlihan hallussapidon rangaistavuudesta jäin ihmettelemään tuota rangaistusasteikkoa - viisi vuotta tai 145 euroa?!?!?

Kovin on laaja rangaistusasteikko: mistä määrästä nautaa pääsee 145 eurolla ja paljonko sitä pitää hallinnoida joutuakseen viideksi vuodeksi linnaan?

Vai liittyisiköhän tuo haitari ihmisten varallisuuteen. Jos ei 145 euron sakonmaksu onnistu, voi sen sovittaa viisivuotisella vankilassa. Vai olisivatko intialaiset niin edistyksellisiä, että rikkaat pantaisiin muitta mutkitta telkien taakse kun taas köyhät voisivat selvitä pälkähästä heille tähtitieteellisellä summalla.

Niin tai näin. Melkoisen kulttuurieron tuo uutinen meille siis osoitti. Ja varmasti myös valaisi niitä tilanteita, joita kulttuurien kohdatessa voi syntyä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus haluaa naisten juoksevan pakoon miehen nähdessään
Älä syö narsisseja!
Missi, tissi ja pissi

Miksi emme myöntäisi turvapaikkaa kaikille vainoa ja hätää kärsiville?

Helsingin Sanomat kertoi kahden kotimaassaan vaikeuksiin joutuneen ja Suomesta turvapaikkaa hakevan venäläisen homomiehen liikuttavan tarinan. Lisäksi erillisessä jutussa valaistiin vielä poliisin haluttomuutta tutkia homoihin kohdistuneita väkivaltarikoksia.

Kahden homomiehen tarina on kammottava, eikä minulla ole syytä epäillä sen todenperäisyyttä, vaan tunnen myötätuntoa heitä kohtaan samalla tavalla kuin HS:n toimittajakuntakin. En myöskään epäile poliisien haluttomuutta tutkia näitä rikoksia asiallisesti. Kaikki tämähän sopii hyvin siihen, että Venäjän erittäin homovastainen ilmapiiri on ollut tiedossa jo pitkään.

Täällä tasa-arvoisessa Suomessa kysymys kuuluukin, pitäisikö homoseksuaaleihin suuntautuva vaino automaattisesti hyväksyä turvapaikan perusteeksi? Nämä ihmisethän ovat kotimaissaan vailla oikeutta elää turvallisesti omana itsenään.

* * *

Kolmesta seitsemään prosenttia maailman ihmisistä on homoseksuaaleja. Kun Venäjällä asuu tällä hetkellä 143 miljoonaa ihmistä, voidaan homojen määräksi arvioida jotain neljän ja kymmenen miljoonaan väliltä. On selvää, ettei Suomeen voida ottaa näin suurta määrä venäläisiä maahanmuuttajia ilman, että koko yhteiskunta muuttuu suomalaisesta joksikin muuksi.

Eikä Venäjä ole ainoa paikka maailmassa, jossa homoja vainotaan. Homoseksuaalisuus on rikos peräti 77 maailman maassa, eikä niihin kuulu Venäjä. Sen sijaan niihin kuuluvat esimerkiksi 177 miljoonan asukkaan Nigeria, 1,2 miljardin asukkaan Intia, 93 miljoonan asukkaan Etiopia, 196 miljoonan asukkaan Pakistan ja 80 miljoonan asukkaan Iran.

Pelkästään näissä maissa elää venäläisiä homoja suuremman uhan alla noin 50-120 miljoonaa omaan sukupuoleensa seksuaalisesti suuntautunutta ihmistä. On selvää, ettei näin suurta joukkoa voida ottaa turvaan reilun viiden miljoonan asukkaan Suomeen.

Homoseksuaalisuuden käyttäminen automaattisena turvapaikkakriteerinä ei siis käytännössä ole mahdollista Suomessa. Mutta entä jos reilun 500 miljoonan asukkaan EU-maat päättäisivät ottaa turvaan kaikki maailman vainotut homoseksuaalit väkilukunsa mukaisessa suhteessä.

Tällöin pelkästään edellä mainituista maista tulisi Suomen osuudeksi 550 tuhatta - 1,3 miljoonaa homoseksuaalia. Ja niiden päälle kaikkien laskelmasta pois jätettyjen 72 homoseksuaalisuutta laittomana pitävän maan ja Venäjän kaltaisten käytännössä heihin epätasa-arvoisesti suhtautuvien maiden samaan sukupuoleen suuntautuneet ihmiset, jotka nostaisivat osuutemme minimissäänkin yli miljoonan.

En usko, että suomalaiset suostuisivat tällaiseen massamaahanmuuttoon. Ainakaan minä en suostuisi. Toisin sanoen yhtälö ei toimi, koska kaltoin kohdeltuja homoseksuaaleja on maailmassa liian paljon, jotta heidät kaikki voitaisiin ottaa siipiemme suojaan.

Lisäksi homoseksuaaleille automaattisen turvapaikan myöntäminen saattaisi johtaa väärinkäyttöön. Tarkoitan sitä, että länsimaihin muista syistä pyrkivät heteroseksuaalit valehtelisisvat omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Pelkoni ei ole pelkkää teoriaa, vaan tällaisia tapauksia on paljastunut esimerkiksi Norjassa toiseen sukupuoleen kohdistuneiden raiskausten yhteydessä. Koska on selvää, että vain pieni murto-osa maahanmuuttajista raiskaa, lienee omasta seksuaalisuudesta valehtelemeinen turvapaikkaa haettaessa jo nyt melko yleinen tapa.

* * *

Edelle kirjoittamani teksti ei tarkoita, että haluaisin homoseksuaalien joutuvan elämään pelossa tai kieltämään oman seksuaalisuutena. Ei, kyllä minä soisin heille samanlaisen oikeuden elää turvassa omana itsenään kuin maailman kaikille muillekin ihmisille.

Mutta lisäksi haluan myös suomalaisten voivan elää rauhassa ja omanlaisessaan yhteiskunnassa. Siksi haluan rajoittaa humanitaarista maahanmuuttoa siten, ettei sen turvallisuus- ja kulttuurinen vaikutus omaan yhteiskuntaamme ole liian suuri eikä ainakaan kovin negatiivinen.

Niinpä homoseksuaalien maailmanlaajuiset ongelmat on ratkaistava jotenkin muuten kuin kutsumalla heidät turvaan Suomeen ja muihin sivistysmaihin. Sama koskee myös esimerkiksi kotimaidensa rauhattomia oloja pakenevia, joita lienee monin verroin enemmän kuin homoseksuaaleja. Eivät Suomi ja Eurooppa voi majoittaa heitäkään kaikkia.

Mitä siis tehdä venäläisten turvapaikkaa hakevien homomiesten kanssa? Entä Välimeren yli henkensä kaupalla tulevien syyrialaisten kanssa? Tai ties mistä yksinään saapuvien lasten tai asiallista hoitoa kotimaissaan vailla olevien vanhusten kanssa?

Itse en näe edelle nostamiini kysymyksiin kuin yhden vastauksen. Heidän lähtömaidensa olosuhteisiin pitää yrittää vaikuttaa. Ja parhaitenhan siihen voivat vaikuttaa juuri noissa maissa elävät ihmiset kun jopa hyvää tarkoittava suomalainen kehitysapukin on mennyt pääsääntöisesti hukkaan.

Vaikuttaminen tarkoittaa syntyvyyden säännöstelyä, etnisen ja uskonnollisen kiihkon välttämistä, koulutustason nostamista, oikeudenmukaisuutta sekä taloudellista yritteliäisyyttä kotimaissa. Länsimaiden rooliksi tässä jää rajattu, lähinnä naisten koulutukseen liittyvän avun antaminen, mahdolliseen väkivaltaiseen kriisiin ajautuneiden maihin ulkoapäin sotkeutuvien tahojen taloudellinen painostus sekä sekasortoon joutuneiden yhteiskuntien lähialueille sijoittuvien pakolaisleirien huollon varmistaminen.

Länsimaiden sotatoimia kriisialueilla en pääsääntöisesti kannata, koska ne eivät näytä juuri missään johtavan kestäviin ratkaisuihin. Muutoksen on lähdettävä syvemmältä kuin vallanvaihdosta: ihmisten asenteiden ja kulttuurin on kertakaikkiaan muututtava. Ja sen voivat tehdä ainoastaan ihmiset itse.

Turvapaikat on siis rajattava niille harvoille henkilöille, jotka pystyvät osoittamaan joutuneensa vainon kohteeksi toimittuaan hirmuhallintoa vastaan rauhanomaisesti sekä pyrkiessään näin edistämään demokraattisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan syntymistä.

Toisin sanoen jättäisin turvapaikka vaille esimerkiksi oman uskonlahkonsa puolesta kilpailevaa uskonlahkoa vastaan toimivat, oman etnisen ryhmänsä puolesta taistelevat, yleisesti kurjia elinoloja tai (rajoiltamme kaukana käytävän) sodan kauhuja pakenevat sekä seksuaalisen syrjimisen perusteella uutta kotimaata hakevat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan
Kuinka vallankäyttö, islam, terrori ja maahanmuutto ohjaavat tulevaisuuttamme?
Hallitus haluaa hoitaa koko maailman pitkäaikaissairaat terveiksi!

Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan

Maamme ainoa puhtaasti verovaroin toimiva mediatalo uutisoi Suomen ja suomalaisuuden muuttuneen Intiassa asiaksi, josta on syytä pitää suunsa supussa. Toimittajan näkemyksen taustalla on Nokian alasajo ja sen ikävät seuraukset köyhälle miljardin ihmisen kansalle.

Nopeasti ajateltuna intialaisten rektion ymmärtää. Olihan Nokian matkapuhelinten alasajo suomalaisillekin järkytys. Miksei siis intialaisillekin, joihin Nokia satsasi ja satsasi lisää niin valmistuksessa kuin tuotekehityksessäänkin etenkin huippuvuosiensa loppuvaiheieissa.

Toisaalta ainakin minä osasin arvostella Nokian säästämiseen perustuvaa stretegiaa jo vuonna 2010. Erityisen huolestuttavana pidin tuotekehityksen palkkakuluista säästämistä; ja valitettavasti huoleni osoittautui oikeaksi.

Koska kehitys meni kuten meni, niin olisiko paljon luottamusta ja vastuuta Suomen kaikkien aikojen teolliselta menestystarinalta saaneiden intialaisten syytä katsoa peiliin, ja todeta myös oma vahvasti negatiivinen vaikutuksensa Nokian huippuvuosien jälkeiseen alamäkeen. Sekä sen surullisiin jälkiseuruksiin niin Suomessa kuin Intiassakin.

Viime kädessähän me suomalaiset ja intialaiset olemme kohtalotovereita Nokian suhteen. Molemmat saimme yhtiöltä paljon. Ja molempien maiden nokialaiset osoittivat kykenemättömyytensä säilyttää ainutlaatuisen menestyksen avaimet itsellään.

Suomalaiset tekivät megamunauksen uskomalla siihen, ettei kehitysmaiden köyhyys johdu kehitysmaalaisista ja intialaiset luulemalla kykenevänsä sellaiseen, mihin he eivät edes voineet kyetä. Paasikiveä mukaillen: tosiasioiden tunnustaminen olisi ollut viisauden alku myös huippuvuosien Nokiassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yrittämisen kannukset kuntoon!
Metsästä jalostuu rahaa
Uusi trendi? Biolan siirsi tuotantoaan Kiinasta Suomeen.