Onko ihmisen älykkyys peräisin roska-DNA:sta?

Evoluutioteoria on ollut jo 150 vuoden ajan ylivoimaisesti paras selitysmalli sille, miten luonnon biodiversiteetti on syntynyt. Alkuun se oli vain mekanistinen selitys sille, miten eliöiden ominaisuudet saattoivat kehittyä luonnonvalinnan kautta. Sittemmin monet sen yksityiskohdat ovat saaneet tarkempia selityksiä. Samalla evoluutioteoriaa tukevien tieteellisten havaintojen määrä on kasvanut valtavaksi.

Evoluutioteorian tarkentumisesta huolimatta monet sen yksityiskohdat ovat edelleen avoimena. Yksi niistä on ollut se, millä tavalla eliöiden kokonaan uudet geenit syntyvät.

Perinteisesti evoluutiotutkijoiden valtavirran näkemys on ollut se, että uudet geenit syntyvät vanhojen geenien kahdentuessa genomissa ja näiden toimintojen eriytyessä ajan myötä. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä jokin aika sitten Nature-lehdessä oli juttu, jossa kerrottiin useista uusista tutkimuksista, jotka osoittavat uusien geenien voivan syntyä myös ikään kuin tyhjästä.

Esimerkiksi Pohjoisen jäämeren turskilla on veressään jäätymistä ehkäisevä proteiini, jonka kaltaista ei löydy yhdeltäkään sen lähilajeilta. Muita samanlaisia esimerkkejä löytyy kaikista muistakin eliölinjoista, joissa asiaa on selvitetty - siis esimerkiksi hiiristä, banaanikärpäsistä, merkittävistä viljakasveista ja ihmisistä.

Tällaisten tyhjästä syntyvien geenien syntymiselle keskeistä on kaikkien aitotumallisten eliöiden genomissa runsaana esiintyvä DNA, jossa ei ole toimivia geenejä ja jolla ei näytä olevan muutenkaan selkeää tehtävää. Sitä kutsutaan usein roska-DNA:ksi (englanniksi junk DNA).

Tässä DNA:ssa on kuitenkin usein lyhyitä sekvenssinpätkiä, joissa on samankaltaista rakennetta kuin oikeissa geeneissä. Siten, mikäli ne syystä tai toisesta tulevat ilmennetyksi proteiiniksi, ne saattavat joissain tilanteissa joutua luonnonvalinnan suosimiksi.

Japaninriisillä on tutkittu tällaisten geenien yleisyyttä genomissa. Vertailemalla sitä lähisukuisiin lajeihin, voitiin päätellä, että sen genomissa on peräti 175 tällaista näennäisesti tyhjästä syntynyttä geeniä. Tutkijat onnistuivat kuitenkin löytämään lähilajien roska-DNA:sta niiden kanssa samankaltaisia sekvenssinpaloja, jotka mitä todennäköisimmin ovat toimineet japaninriisin geenien evoluution lähtömateriaalina.

Ihmisen roska-DNA:sta syntyneistä geeneistä monet aktivoituvat aivoissa. Se on jännittävä havainto sillä juuri mentaaliset kykymmehän ovat olleet keskeisessä roolissa meidän erotessamme lähisukulaisistamme. Onko korkea älykkyytemme siis peräisin roska-DNA:sta?

Tutkimus on kuitenkin vasta alussa, mutta äärimmäisen aktiivista. Siten ymmäryksemme siitä, mikä teki ihmisestä ihmisen saanee lisävalaistusta lähitulevaisuudessa. Ja samalla tarkentuu käsityksemme siitä kuinka evoluutio toimii luodessaan monimuotoisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Evolutiivinen innovaatio johti tuhoon
Kulttuuri muokkaa evoluutiota
Evoluutioteorialla on ennustusvoimaa

Greta teki oikein

Greta Thunberg on kieltäytynyt ottamasta vastaan pohjoismaista ympäristöpalkintoa. Perusteluksi hän on todennut, että "ilmastoliike ei tarvitse enää uusia palkintoja, vaan että valtaapitävät kuuntelevat tiedettä".

Thunbergin ja hänen taustajoukkojensa todellista motiivia on tietenkin mahdotonta tietää, mutta oma veikkaukseni on, että varsinainen syy palkinnosta kieltäytymiselle oli mediahuomion etsiminen julkisuudesta katoamassa olevalle teinitytölle. Ja saattoihan mukana olla hieman pettymystä siitäkin, että pohjoismainen ympäristöpalkinto on kovin valju korvike saamatta jääneestä Nobelin rauhanpalkinnosta sen jälkeen, kun vedonlyöjät olivat asettaneet hänet ykkösehdokkaaksi.

Joka tapauksessa on selvää, ettei palkinnon vastaanottaminen olisi vaikuttanut millään tavalla siihen kuuntelevatko valtaapitävät tiedettä vai eivät. Eikä myöskään siihen, tottelevatko he Thunbergin vaatimuksia vai elinolojensa puolesta mellakoivia kotimaidensa kansalaisia.

Totta puhuen on vaikea ymmärtää miksi Greta olisi palkintoa edes ansainnut. Eihän hän ole tehnyt mitään konkreettista vähentääkseen omaa tai muiden hiilijalanjälkeä. Päinvastoin, Thunberg on lennellyt - ja lennättänyt apujoukkojaan - ympäri maailmaa pitämässä mediatempauksia lisäten siten ilmakehään joutuvia fossiilisia päästöjä sekä lintsannut koulusta saadakseen lehdistöltä huomiota.

Näitä tosiasioita ei muuta miksikään se, että lennoista on mahdollisesti ns. kompensoitu hiilipäästöt nykyaikaisen anekaupan keinoin maksamalla muutaman puun istuttamisesta jonnekin. Toivottavasti nuo puut ovat kuitenkin tulleet istutetuiksi - ja etenkin että joku pitää huolen niiden elossa pysymisestä. Kuollut puu kun ei ole hiilinielu, eikä edes elävä puu vähennä eliökunnan ja ilmakehän yhteistä hiilimäärää, jota kaikki fossiiliset päästöt kuitenkin aina lisäävät.

Edelle kirjoittamieni seikkojen perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että Greta teki oikein kieltäytyessään ympäristöpalkinnosta. Harmi vain, että hänen ääneen lausumansa peruste ei ollut validi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielipidetiedustelu paljasti vihreän ajattelun vähäisen suosion
Mainio uutinen jääkarhuille ja muille huolestuneille
Nuoret ilmastoaktivistit Stalinin jalanjäljillä?

Poliittinen kenttä polarisoituu

Verkkouutiset kertoi tänään mielenkiintoisesta tutkimuksesta. Sen mukaan Suomessa on vain yksi ääripuolue. Se on Vasemmistoliitto, jonka kannattajakunnasta suurin osa asemoi itsensä äärimmäiselle äärivasemmalle.

Vasemmistolaisiksi itsensä luokittelivat myös Vihreiden ja SDP:n kannattajakunnat, ja juuri tässä järjestyksessä. Myös näiden puolueiden äänestäjät ovat vuosien saatossa siirtyneet kohti vasemmistoa; aiemmin poliittisen keskustan liepeillä majailleiden Vihreiden osalta tämä siirtymä on ollut suorastaan järisyttävä.

Enemmistöltään äärioikeistolaista kannattajakuntaa ei löytynyt yhdeltäkään puolueelta. Sen sijaan keskiviivan oikealle puolelle kallistui eniten Kokoomuksen ja hiukan vähemmän Kristillisdemokraattien, RKP:n ja Keskustan kannattajakunnat.

Myös Perussuomalaiset on vuosien mittaan muuttunut kannattajakunnaltaan yhä oikeistolaisemmaksi puolueeksi, mutta sen kannattajajoukosta suurin ryhmä asemoi itsensä edelleen keskelle keskustaa. Jakauma on kuitenkin vahvasti oikealle vinoutunut ja joukossa oli myös pieni äärioikeistolaisiksi itsensä luokitteleva joukko. Sama koski myös Kokoomusta ja Keskustaa.

Tutkimuksen tulos kertoo ennen kaikkea suomalaisen politiikan polarisoitumisesta. Omasta mielestäni tämä voidaan tulkita siten, että elämme poliittisesti poikkeuksellisen aktiivista aikaa, vaikka olemmekin vielä kaukana siitä "sosialistien ja ei-sosialistien" kilpailun leimaamasta menneisyydestä, jonka itse muistan nuoruudestani.

Nähtäväksi jää, luoko tämä asetelma lähitulevaisuudessa myös samanlaista loistavaa viihdettä kuin 1970-luvun alkupuolen poliittiset TV-väittelyt, joista muistan erityisellä lämmöllä silloisen Uuden Suomen päätoimittajan Pentti Poukan, joka pesi vasemmistolaiset kanssakeskustelijansa kerta toisensa jälkeen munaskuitaan myöden.

Vaikka poliittista TV-viihdettä ei olisikaan luvassa, on tässä kirjoituksessa mainittava vielä se, että monet näkevät poliittisen kenttämme polarisoituneen kahtia: toisella puolella on lähes kaikista eduskuntapuolueistamme muodostuva "järjestelmäpuolue", jota vastassa on ainoastaan Perussuomalaiset. Näkemykselle löytyy perusteita ainakin maahanmuutto-, kulttuuri- ja sananvapauskysymyksistä, mutta ei näköjään vasemmisto-oikeisto -akselista.

On kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoista, että kannatukseltaan moninkertainen "järjestelmäpuolue" edustaa kehitysmaalaisten maahanmuuton suhteen selvää vähemmistöä ja Perussuomalaiset enemmistöä. Kaiken maahanmuuton suhteenkin tilanne on aika lailla tasan. Nähtäväksi jää, heijastuuko tämä jatkossa puolueiden kannatuksessa ja/tai vaalituloksissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielipidetiedustelu paljasti vihreän ajattelun vähäisen suosion
Suomalaisten mielestä kulttuuri ja uskonto ovat seksuaalirikosten tärkeimpiä selittäjiä
62% suomalaisista kannattaa väliaikaisia turvapaikkoja

Etiopian opetukset Suomelle ja Euroopalle

Helsingin Sanomat teki jutun Nobel-palkitun pääministerin johtaman Etiopian ongelmista. Siinä se listasi aluksi maan hallinnon saavutuksia eli terroristijärjestö-luokitusten poistamisen oppositioryhmittymiltä, tuhansien mielipidevankien vapauttamisen, maan hallinnon sukupuolijakauman korjaamisen ja rauhansopimuksen naapurimaa Eritrean kanssa.

Sen jälkeen jutussa todettiin, että pääministeri on korostanut Etiopian yhtenäisyyttä, mutta "etnisiin ryhmiin kytkeytyvät jännitteet eivät ole haihtuneet... Vastakkain ovat laajemmin kaksi leiriä: ne, jotka haluavat luopua etnisestä järjestelmästä ja ne, jotka haluavat käyttää sitä oman ryhmänsä etujen ajamiseen."

Tässä kohdassa kristallisoitui minkä tahansa monikulttuurisen yhteiskunnan ongelma. Mikäli sellaisessa kaikki eivät koe olevansa samassa veneessä, vaan identiteettiä määrittää ennen kaikkea etnis-uskonnollinen tausta, syntyy helposti sen mukaan määrittyviä jännitteitä.

Ja noiden jännitteiden polarisoituessa syntyy korruptiota, väkivaltaa, etnistä mielivaltaa ja joskus jopa suoranaisia kansanryhmien välisiä sisällissotia. Tämä herättää Suomen osalta kaksi kysymystä.

Niistä ensimmäinen liittyy maahanmuuttoon: eli onko Suomessa mahdollista estää maan yhteiskunnan kehitysmaalaistuminen  nykyaikaisen kansainvaelluksen seurauksena. Varoittavana esimerkkinä toimii Ruotsi segregoituneine lähiöineen ja niissä kerta toisensa jälkeen toistuvine kranaatti- ja ampumisepisodeineen.

Toinen liittyy Euroopan Unioniin. Jos sitä kehitetään kohti tiiviimpää liittovaltiota, onko varmaa, että eurooppalaisten kansojen sivistystaso on riittävän korkea siihen, etteivät väestöryhmien väliset suhteet polarisoidu näin syntyvän monikulttuurisen federaation sisällä. Siis ettei ylikansallinen hallinto tee päätöksiä, jotka tuntuvat joistakin kansoista sorrolta tai ainakin muiden kansojen epäreilulta suosimiselta?

Ja ettei tilanne näiden tunteiden seurauksena lähde eskaloitumaan samaan tapaan kuin kehitysmaissa näyttää olevan tapana. Siis jopa niissä kehitysmaissa - kuten Etiopiassa - jotka ovat suhteellisen kehittyneitä ja vahvassa taloudellisessa nousussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nigerian islamistien opetukset
Kertakaikkinen ratkaisu suunnitteilla Etelä-Afrikkaan?
Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan

Onnenpäiviä

Eilen meille kerrottiin, että Abu Bakr al-Baghdad -nimeä käyttänyt terroristi tappoi itsensä "kuin koira ja pelkuri" - kuten hänet tapattanut Donald Trump totesi.  Ennen itsensä räjäyttämistä hän pakeni itkien, vaikertaen ja kirkuen sekä vetäen mukanaan kolme lasta kuolemaan.

Eilen oli siis onnenpäivä. Vaikka eihän tämä kuollut koira sentään miksikään merkkimieheksi jää maailmanhistoriaan, mutta hyvä kuitenkin näin. Ehkäpä eilinen päivä on suunnilleen verrannollinen toukokuun 2. päivään vuonna 2011, jolloin Osama Bin Laden kuoli.

Historiassa paljon suurempi onnenpäivä oli 21. tammikuuta 1924 kun miljoonittain omia kansalaisiaan tapattanut Venäjän verinen vallankumousjohtaja Vladimir Lenin saapui tiensä päähän. Tosin tuota päivää varjostaa se, että tilalle astui vieläkin suurempi kansanmurhaaja Josif Stalin, joka soi ihmiskunnalle onnenpäivän vasta maaliskuun 5. päivänä 1953 henkäistessään viimeistä kertaa.

Suuri onnenpäivä koitti myös 30. huhtikuuta 1945 kun maailmanpalon ja miljoonittain omia kansalaisiaan tapattanut Adolf Hitler tappoi itsensä ja naisensa saksalaisessa bunkkerissa. Onnenpäivä oli myös 9. syyskuuta 1976 miljoonien omien kansalaistensa kuolemasta vastuussa olleen Kiinan kommunistisen puhemiehen Maon Zedongin jättäessä tämän maailman.

Suurta onnea seurasi myös huhtikuun 15. päivästä vuonna 1998. Silloin nimittäin kuoli miljoonittain omia kansalaisiaan tapattanut kommunisti Pol Pot.

Kun edelle kirjaamaani listaa katsoo, siitä voinee päätellä ainakin sen, että viimeisen sadan vuoden aikana suurimpia onnenhetkiä ovat tarjonneet kolmen eri aatteen miehet. Ylivoimaisessa johdossa kulkee Suomessa edelleenkin salonkikelpoinen kommunismi perässään syystäkin pannaan asetettu kansallissosialismi. Kolmantena tulee - ei niinkään aatteen palon kuin kykyjen puutteen takia - niitä paljon valjumpana meillä jostain käsittämättömästä syystä ikään kuin korokkeelle nostettu islam.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?
Varokaa demokratian kasvattamia diktaattoreita!

Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään

Löysin Turun kaupungin sopeuttamisohjelmasta seuraavan tekstin. "Positiivisen diskriminaation määräraha on noin 1,8 meuroa. Valtio tullee tukemaan vuonna 2020 asiakohtaa lisää ja tämän vuoksi valtio korvaa kunnan rahoitusvastuun."

Pelkästään Turussa kantaväestön syrjimiseen käytetään siis yhteensä 1,8 miljoonaa euroa. Muiden kaupunkien tai kuntien samaan tarkoitukseen käyttämistä rahasummista minulla ei ole tietoa (enkä lähtenyt sitä etsimään), mutta mitä luultavimmin kaikissa suurissa kaupungeissamme samaan tarkoitukseen käytetään miljoonia euroja.

Toki kaupungilla on oikeus päättää tämän kaltaisista asioista, ja poliitikoilla edellisistä vaaleista saatu valtakirja niiden hoitamiseen. Siitä huolimatta oikeustajuani vastaan sotivat vahvasti tämän kaltaiset päätökset, joissa ihmisiä asetetaan eriarvoiseen asemaan etnisen tai uskonnollisen taustan takia.

Näin etenkin silloin, kun maksajina toimivat ilmeisen tietämättöminä päätöksestä kärsivät etniset/uskonnolliset väestöryhmät. Siksi on outoa, ettei asiasta eikä ainakaan sen mittaluokasta ole Turussa tai muuallakaan kerrottu avoimesti julkisuudessa, eikä siis hankittu kustannuksen kuittaavien veronmaksajien ja syrjinnästä kärsivien työttömien kantasuomalaisten hyväksyntää.

Ilman sellaista - ja etenkin asian tullessa yllättäen julkisuuteen - syntyy kuva poliittisesta suhmuroinnista ja epärehellisyydestä. Vaikka erilaiset poliittiset skuupit ovatkin medialle mainioita tulonlähteitä ja kansalle herkullista poliittista viihdettä, on asian kääntöpuolena helposti ihmisten avoimeen demokratiaan tunteman luottamuksen rapautuminen. Sitä tuskin kukaan haluaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle esitti samanmielisten maahanmuuttokeskustelun
Ann Selin perussuomalaisella linjalla
Pitäisikö jihadistit palkita etuoikeuksilla

Mitä kellofarssi kertoo EU:n päätöksentekokyvystä?

Arvoisa lukijani heräsi tänä aamuna kanssani uuteen aikaan - ainakin, mikäli hän nukkui yönsä Suomessa tai muualla EU:n alueella. Näin siitä huolimatta, että kellojen siirtelyn on osoitettu aiheuttavan ongelmia ja että Unionissa on tehty päätös kellonaikojen muuttamisesta pysyviksi. Jälkimmäiselle on 84 prosentin kannatus EU:n kansalaisten parissa.

Toki päätös kellonsiirtelyn lopettamisesta tehtiin siten, että sen on tarkoituskin astua voimaan vasta vuonna 2021. On kuitenkin syytä ihmetellä EU:n todellista päätöksenteko- tai pikemminkin toimeenpanokykyä, jos näinkin yksinkertaisen asian implementointi kestää kaksi vuotta.

Asian ääneen ihmettely ei ole retorista kyselyä, vaan nykymaailmassa asioita tapahtuu nopealla tahdilla. Siten Unionin pitäisi pystyä päättämään ja panemaan toimeen nopeita toimia esimerkiksi silloin, jos Turkki päättää lähettää Egeanmeren yli muutamia miljoonia syyrialaisia tai mikäli Italia ajautuu nykyisen jakopolitiikkaa harrastavan hallituksensa johdolla vararikkoon.

Entä miten paljon Suomi voi luottaa EU:n tukeen, mikäli Venäjältä saapuu pieniä vihreitä miehiä turvaamaan Itä-Suomessa sijaitsevia venäläisomisteisia huviloita eli datshoja. Tai löydetäänkö nopeita toimintamalleja silloin, jos Ruotsi vajoaa etnisesti värittyneeseen sisällissotaan?

Minulla ei tietenkään ole vastauksia edellä esittämiini kysymyksiin. Mutta tämän kellofarssin perusteella vastaukset ovat kaikin puolin ikäviä nyky-EU:n kansalaisten kannalta.

Tätäkin kannattaa miettiä sen perimmäisen kysymyksen kanssa - eli pitäisikö EU:ta kehittää federalistisen liittovaltion suuntaan vai palata kohti puhdasta talousunionia. Erityisen oleellista olisi vastaus siihen, että tuottaisiko nykyistä keskitetympi päätöksentekojärjestelmä nopeampia ja tehokkaampia päätöksiä, vai pysyisikö hallinto nyt nähdyn tahmeana? 

Eli ovatko nykyiset kansallisvaltiot esteitä EU:n päätöksenteolle, mutta toisaalta toimivan kansallisen päätöksentekojärjestelmän tukipilareita, jotka pystyvät hoitamaan paikallisia tarpeita silloin kun unionitason päätöksentekojärjestelmä takkuaa. Entä olisiko EU-federaatiolla yhtenäinen kriisinhallintamekanismi, joka toimisi osana läntistä puolustusliittoa, mutta kattaisi siis myös nykyiset NATO:on kuulumattomat valtiot?

Ja vihoviimeiseksi tulee kysymys siitä, että huomioisiko liittovaltio-EU kansalaistensa mielipiteet paremmin kuin sen 84 prosentin näkemykset kellojen siirtelyasiassa. Eli toimisiko se tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti unionilaisten tahdon mukaan sellaisissakin päätöksentekotilanteissa, joissa ns. eliitin näkemys poikkeaa väestön enemmistön tahdosta. Kuten vaikkapa väestönvaihtopoliittisissa kysymyksissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n rahojen loppuminen Turkissa ajaa kansainvaeltajia kohti Kreikkaa
Onko komissio ollut tunteiden vietävänä?
Tosiasioiden hyväksyminen on vaikeaa

Mitä etälamautinkeskustelu kertoo yhteiskuntamme nykytilasta?

Kurdien taannoisesta poliisin väliintuloon johtaneesta mielenosoituksesta on alettu pesemään jälkipyykkiä. Siitä viimeinen osoitus oli Ylen Sannikka & Ukkola ohjelmassa, jota en katsonut. Sen sijaan luin Ylen referaatin ohjelman tätä osaa koskeneesta osuudesta.

Jutussa pohdittiin nimenomaisesti sitä, että poliisi käytti virkavaltaa vastustaneen miehen taltuttamiseen etälamautinta. Ohjelmassa haastatellun poliisitarkastaja Konsta Arvelinin mukaan "se oli ihan tyypillistä poliisin voimankäyttöä ja vieläpä hyvin hallittua sellaista".

Paikalta on otettu myös video, joka vahvistaa Arvelinin näkemyksen. Siis etälamauttimen käytön tarpeellisuuden ja poliisin tarpeettoman väkivallan puuttumisen. Niinpä jopa ministeritasolla käyty keskustelu itse etälamauttimen käytöstä on sinänsä tarpeetonta, mutta ehkäpä Ohisalon vaatimalla selvityksellä on paikkansa yleisen luottamuksen ylläpitäjänä.

Virkavallan voimankäytön osoittauduttua tarpeelliseksi ovat anarkian kannattajat ja kurdeihin myötämielisesti suhtautuvat maahanmuuttajat siirtyneet syyllistämään poliisia kurdien provosoinnista. Ylen ohjelmassa tähän väitteeseen otti kantaa myös Arvelin, jonka mukaan "poliisi ei tule koskaan provosoimaan vaan huolehtii tasapuolisesti siitä, että kukaan ei pääse aiheuttamaan häiriötä", mutta "varautuu aina pahimpaan ja niin on toimittu myös Narinkkatorilla, jotta tilanne pysyy hallinnassa."

Ottaen huomioon Narinkkatorin tapahtumat oli poliisin varautuminen tarpeellista. Ja olisihan jo lähtökohtaisesti outoa, jos poliisin läsnäolo mielenosoituksen turvallisuutta valvomassa provosoisi ketään. Poliisihan oli ensisijaisesti turvaamassa kaikkien osallistujien oikeutta osoittaa mieltään turvallisesti joukossa, jonka tiedetään jo aiemmin käyttäytyneen huonosti.

Poliisin toiminta tässä puheena olevassa mielenosoituksessa oli siis sekä perusteltua että tarpeellista. Siksi siihen liittyvän keskustelun sijaan olisi syytä avata keskustelu siitä, mihin pyrkivät ne tahot, jotka ovat arvostelleet virkavallan toimintaa kurdien suhteen. Ja mitä se kertoo suomalaisen yhteiskunnan nykytilasta?

Aiempia ajatuksia samasta aiihepiiristä:
Tuhohakuinen mielenosoitus ei lisää sympatiaa
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen
Poliisin toiminta Tampereen mielenosoituksen yhteydessä on tutkittava

Valonpilkahduksia suomalaisten tulevaisuudessa

Kuten arvoisa lukijani tietää, on Suomen kehitys jo jonkin aikaa seuraillut surullisia kehityspolkuja. Väestön lisääntyminen näyttää pysähtyneen kuin seinään, humalaisten tekemää väkivaltaa esiintyy kaikkialla eikä elinikämmekään ole yhtä korkea kuin pohjoisissa verrokkimaissa. Lisäksi kansainvaellukset ovat tuoneet meille valtavan lisän uudenlaista seksuaali- ja väestörikollisuutta.

Tänä aamuna havahduin kuitenkin neljään uutiseen, jotka kertovat ettei tilanne ole aivan niin synkkä, kuin miltä se on näyttänyt. Eli ilmassa on kaikesta synkistelystä huolimatta valonpilkahduksia.

Ensimmäinen noista pilkahduksista oli Iltalehdessä, jonka mukaan Suomessa syntyi syyskuussa 94 lasta enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Ero ei ole suuri, mutta se on ensimmäinen kerta neljään vuoteen kun näin kävi.

Nähtäväksi jää ovatko syyskuun luvut pelkkä viimeinen valonpilkahdus suomalaisen kansan hitaassa itsemurhassa, vai onko kyseessä sittenkin merkki käänteestä kohti parempaa.

Toisesta pienestä valonpilkahduksesta kertoi Helsingin Sanomat, jonka mukaan suomalaisten elinajanodote on nopeassa kasvussa. Se kertoo ennen kaikkea aiempaa terveellisemmistä elämäntavoista, joiden voi olettaa näkyvän myös muussa yhteiskunnallisessa kehityksessä. 

Kolmas pilkahdus pimeässä oli Ylen uutinen, jonka mukaan suomalaisten humalassa tekemien henkirikosten määrä on trendiomaisessa laskussa. Myös se kertoo omalta osaltaan aiempaa terveellisemmistä elämäntavoista, mutta epäilemättä myös ihmisten syrjäytymisen vähenemisestä.

Jos humalanhuuruisten henkirikosten määrän laskutrendi oli pilkahdus pimeästä, niin neljäs uutinen eli Helsingin Sanomien uutinen Sverigedemokraattien kannatuksen noususta jo lähes Ruotsin suurimmaksi puolueeksi oli suoranainen valon leimahdus.

Ai että miksi?

No siksi, että ruotsalainen yhteiskunta on monin tavoin siirtynyt peruuttamattoman kehitysmaalaistumisen polulle, eikä naapurikansa ole vieläkään ymmärtänyt ryhtyä vastustamaan sitä. Sen sijaan meillä Suomessa ainoana puolueena kehitysmaalaistumista vastustavan Perussuomalaisten kannatus on jo jonkin aikaa ollut selvästi suurin ja on edelleen jatkuvassa kasvussa, vaikka meillä kansainvaellusten aikaansaamat muutokset eivät ole olleet likimainkaan yhtä pahoja kuin Pohjanlahden tuolla puolen.

Toki Ruotsidemokraattien kannatus on tällä hetkellä muutaman prosenttiyksikön korkeampi kuin Perussuomalaisten, mutta ero on paljon pienempi kuin ero niissä maahanmuuton haittavaikutuksissa, jotka voimme havaita meidän ja naapurin välillä.

Siksi minusta näyttää siltä, etteivät suomalaiset sittenkään viime kädessä hyväksy yhteiskuntamme takaperoista kehitystä yhä helposti kuin ruotsalaiset. Ja siksi Suomella ja suomalaisuudella tulee viime kädessä olemaan myös näitä parempi tulevaisuus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä länsinaapurissamme on tapahtunut?
Kuinka väestökato kesytetään?
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu

Tuoreet maahanmuuttouutiset vaativat ratkaisuja

Kyselin heinäkuussa, että rantautuiko ruotsalainen kulttuuri Helsinkiin. Eilisen päivän uutiset sen kertoivat - tai siis vahvistivat että asia on juuri näin.

Tarkoitan sitä kesäistä tapausta, jossa kosovolaistaustaisten sukujen riidat johtivat murhayritykseen keskellä päivää Helsingin keskustassa. Siis samaan tapaan kuin Ruotsissa käydään maahanmuuttajien välisiä viikottaisia tulitaisteluja (yksi jos toinenkin esimerkki), joissa suvut, klaanit ja jengit toimivat suuntaviivojen määrittäjinä. 

Kampin tapauksen perimmäiset motiivit eivät ole poliisin tiedossa. Eivätkä ne juuri koskaan ole Ruotsissakaan. Sen sijaan on selvää, että tällaiset sukujen väliset taistelut ovat pitkälti tuontitavaraa molemmissa maissa.

Siksi toistan aiemman näkemykseni, jonka mukaan on tullut aika "kiittää" edellistä ja nykyistä hallitusta, jotka ovat sallineet nytkin puheena olevan ammuskelun tapahtua. Sekä vaatia ministeri Ohisalolta (vihr) ja pääministeri Rinteeltä (sd) toimia tilanteen korjaamiseksi.

* * *

Eilen kuulimme myös toisen järkyttävän maahanmuuttouutisen. Sen mukaan Britanniasta löytyi rekka, jonka kontissa oli peräti 39 kuollutta maahanpyrkijää.

Tapauksen johdosta jäin miettimään, että koska meillä ryhdytään ajattelemaan järkiperäisesti tätä nykyaikaisen kansainvaelluksen problematiikkaa. Ja minimoidaan Euroopan vetovoima kehitysmaalaisten silmissä luopumalla nykyisen kaltaisesta turvapaikkapolitiikasta, lopettamalla laittomien maassaolijoiden hyysääminen sekä sanktioimalla laittoman työvoiman käyttö riittävän vahvasti sekä valvomalla sitä tehokkaasti.

Näin saataisiin laiton maahanmuutto loppumaan tai ainakin vähenemään oleellisesti - ja samalla nähdyn kaltaiset tulijoiden joukkokuolemat loppumaan niin rekkojen konteista kuin Välimereltäkin. Nyt kehitys on toisensuuntainen: sen mukaan Britanniaan on tänä vuonna pyrkinyt viimevuotista enemmän tulijoita. Ja muistamme toki senkin, että Turkista on juuri lähtenyt ihmisvyöry Kreikan saaristoon.

Vihervasemmiston suunnasta usein esitetty ratkaisukeino laillisten vaellusreittien rakentamisesta ja maahanmuuttajien "oikeuksien" turvaamisesta eli maahanjäämisen ehtojen automatisoimisesta ei ole toimiva ratkaisu. Halukkaita tulijoita on siihen aivan liikaa ja rajojen avaaminen johtaisi nopeasti ainoastaan maahanmuuttajien ja kantaväestöön kuuluvien ihmisten välisen polarisaation kasvuun ja luultavasti jollain aikavälillä myös sen eskaloitumiseen rajuksi väkivallaksi.

Siksi kysyn, että milloin ja miten maanosamme poliitikot - ja Suomessa erityisesti ministeri Ohisalo (vihr) ja pääministeri Rinne (sd) - aikovat reagoida tilanteen korjaamiseksi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n rahojen loppuminen Turkissa ajaa kansainvaeltajia kohti Kreikkaa
YK, Lesboksen pormestari ja Oxfam EU:ta vastaan
Rantautuiko ruotsalainen kulttuuri Helsinkiin?

Miksi Ylen toimituskunta syrjii Perussuomalaisia?

Tänä aamuna päätin kirjoittaa kolmannen tekstin peräkanaa samasta aiheesta. Eli siitä, kuinka Yle allokoi tarkoitushakuisesti media-aikaa maamme poliitikoille.

Sarjan ensimmäisessä kirjoituksessani osoitin, että Ylen A-studiossa syrjitään perussuomalaisia poliitikkoja siitä huolimatta, että nämä edustavat eduskunnan toiseksi suurinta puoluetta ja toisessa osassa totesin tämän koskevan myös aihetta, jossa Perussuomalaiset ovat profiloituneet kaikkia muita puolueita vahvemmin ja jonka edustajaa olisi siksi kaiken järjen mukaan pitänyt kuulla sen yhteydessä.

Tässä kolmannessa osassa pohdin, miksi verorahoitteisen mediamme toimituskunta tekee näin. Ja totean, että oman veikkaukseni mukaan asiaa selittää kolme seikkaa.

Ensimmäinen on Ylen toimittajien maailmankatsomus. He kun - lähes koko suomalaisen toimittajakaartin tavoin - edustavat lähinnä Vihreistä ja Vasemmistoliitosta koostuvaa äärivasemmistoa.

Toinen on Perussuomalaisten poliittinen linja, jota voidaan luonnehtia arvokonservatiiviseksi ja maltillisen markkinatalouden mukaiseksi. He siis arvostavat suomalaisuutta ja kulttuuriperintöämme, ovat talouspolitiikan osalta pehmeän markkinatalouden kannalla, eivätkä kannata sellaista syvällistä muutosta elämäntapaamme, jota punavihreä vasemmisto tarjoaa solidaarisen maahanmuuttopolitiikan ja ilmastoalarmismin nimissä.

Kolmas selittävä tekijä on suomalaisten puolueiden kannatuksen viimeaikainen kehitys, joka on johtanut Perussuomalaisten kannatuksen selvään irtautumiseen kilpailijoista, joista jokaisen ajatusmaailma on halla-aholaisia lähempänä toimittajien toiveita.

Tämän kolmannen tekijän kääntöpuolena on vielä nähtävä sen vaikutus muiden puolueiden poliittiseen todellisuuteen. Tarkoitan tällä niiden pelkoa siitä, että äärivasemmistolaisen maahanmuutto- tai ilmastopolitiikan tekeminen johtaisi halla-aholaisten kannatuksen entistä nopeampaan kasvuun. Jonka seurauksena edes nykyinen punavihreä hallitus ei uskalla noudattaa todellista poliittista tahtoaan - eikä ainakaan Ylen toimittajien unelmia.

Edelle kirjaamani kolmen tekijän summana Ylen toimituskunnassa lienee tultu siihen sinänsä loogiseen johtopäätelmään ja toiveeseen, että vaientamalla perussuomalaisten poliitikkojen ääni julkisuudessa nämä voisivat unohtua vaalikansalta. Ja lakkaavat olemasta uhka nykyiselle politiikalle ja etenkin sen äärivasemmistolaisimmille suuntauksille.

Nähtäväksi jää, onnistuuko Ylen toimituskunta tavoitteessaan. Vai kääntyykö heidän poliittinen puolueellisuutensa itseään vastaan joko niin, että joku nostaa verorahojen poliittisen puliveivauksen julkisuuteen eli päivän puheenaiheeksi tai siten, että kun piilossa pidetyt Perussuomalaiset pääsevät vaalikampanjan aikana lopulta jälleen ääneen, tuntuu heidän sanomansa entistä ajankohtaisemmalta ja raikkaammalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle esitti samanmielisten maahanmuuttokeskustelun
Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?
Julkaisiko Yle tutkimuksen vai valeuutisen?

Yle esitti samanmielisten maahanmuuttokeskustelun

Kirjoitin eilen illalla pienestä "tutkimuksestani", jossa selvitin Ylen ajankohtaisohjelman A-studion valintoja poliittisiksi kommentaattoreiksi kolmen viime viikon aikana. Tulos oli sikäli hätkähdyttävä, ettei tuossa ohjelmassa esiintynyt sinä aikana ainoatakaan maan toiseksi suurimman puolueen edustajaa.

Illalla katselin sitten eilisen A-studion ja hätkähdin entistä enemmän. Sen loppupuolella puhuttiin nimittäin nimien vaikutuksesta työntekijöiden rekrytointeihin eli väitteestä, jonka mukaan työnantajat syrjivät maahanmuuttajia.

Koska maahanmuutto ja sen ongelmat ovat nimenomaisesti Perussuomalaisten agendalla, olisi luullut, että myös heidän edustajansa olisi kutsuttu ohjelmaan. Sen sijaan siitä oli keskustelemassa toimittajan lisäksi kolme henkilöä, joista kaksi ihonväristä päätellen maahanmuuttajataustaisia ja kolmas oli Vantaan kaupungin nimettömän työnhakukokeilun tehnyt edustaja.

Ei siis ihme, että koko ohjelma oli yhteen ääneen laulamista suomalaisten työnantajien ennakkoluuloista ja vaatimusta työhakemusten anonymisoimisesta ja rekrytointipäätösten jakamisesta väestösuhteiden perusteella. Sen sijaan en kuullun ohjelman aikana ensimäistäkään ajatusta siitä, mitä tuon väitetyn suomalaisten ennakkoluuloisuuden taustalla mahtaisi olla.

Olisi mielenkiintoista nähdä, millä A-studion tekijät perustelevat valintojaan kyseiseen keskusteluun osallistuvista henkilöistä. Eli oliko heidän tietoinen tarkoituksensa edistää omaa agendaansa kutsumalla keskusteluun pelkästään yhtä näkökantaa edustavia henkilöitä? Vai oliko kenties päätarkoituksena pimittää koko Suomen kansalta tieto siitä, että ihmisten ennakkoluuloisuudelle saattaa olla myös rationaalisia syitä - siis esimerkiksi huonot kokemukset maahanmuuttajista työntekijöinä tai monikulttuurisen työyhteisön toimivuudesta?

Sinänsä en epäile, etteikö olisi olemassa myös perusteetonta ennakkoluuloisuutta maahanmuuttajia kohtaan. Toisaalta tiedän myös, että on olemassa henkilöitä, jotka soveltavat rekrytointeihinsa positiivista diskriminaatiota. Minusta olisikin mielenkiintoista kuulla jälkimmäisten motiiveista - etenkin silloin kun (jos?) he toimivat omalla rahallaan eli yksityisellä sektorilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?
Pelastaisiko 1,4 miljoonaa maahanmuuttajaa suomalaisten eläkkeet?
Miksei Moataz saa jäädä Suomeen?

Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?

Suomen Uutisten mukaan Ruotsin yleisradioyhtiön eli SVT:ssa haastateltiin viimeisen 30 viikon aikana 90 eri panelistia, joista 73 voidaan luokitella vasemmistolaisen, sosialidemokraattisen tai liberaalin maailmankatsomuksen omaavaksi henkilöksi. Asiasta oli hermostunut oppositiossa oleva Maltillinen kokoomus, joka asetti työryhmän selvittämään julkisen palvelun toimintaa ja rahoittamista.

Tästä innostuneena päätin katsoa miltä näyttää kotoisen Ylen kahden viime viikon A-studioissa puoluepoliittisin tunnuksin haastateltaviksi kutsuttujen henkilöiden lista. He olivat Ylen TV-oppaan mukaan toissa viikon maanantaina Katri Kulmuni (kepu) ja Petteri Orpo (kok), tiistaina Timo Harakka (sdp) ja Juhana Vartiainen (kok), keskiviikkona Pekka Haavisto (vihr) ja Krista Kiuru (sd) sekä torstaina Mia Laiho (kok).

Viime maanantaina A-studioon pääsivät Mari-Leena Talvitie (Kok.) ja Antti Rantakangas (Kepu), tiistaina ei kukaan, keskiviikkona Sirkka-Liisa Anttila (kepu) ja Ulpu Iivari (sd) sekä torstaina  Ilkka Kanerva (kok) ja Erkki Tuomioja (sd). Tänään maanantaina A-studiossa ovat Ylen TV-oppaan mukaan Sirpa Paatero (sd) ja Suldaan Said Ahmed (vas).

Toisin sanoen Ylen A-studio on reilun kahden viikon aikana antanut veronmaksajien kustantamaa TV-aikaa viidelle kokoomuslaiselle ja demarille, kolmelle kepulaiselle sekä yhdelle vihreälle ja vasemmistoliittolaiselle poliitikolle.

Meillä ei siis Kokoomuksella näyttäisi olevan aihetta valitukseen sen enempää kuin demareilla tai keskikokoiseksi puolueeksi vajonneilla keskustalaisillakaan. Sen sijaan eduskunnan toiseksi suurimmalla puolueella ja nykyisellä gallup-ykkösellä eli Perussuomalaisille voisi kuvitella olevan syytä moittia Yleä verovarojen korruptoituneesta käytöstä sitäkin enemmän.

Testasin havaintojani vielä kolmen viikon takaisten A-studioiden poliittisilla vierailla. He olivat maanantaina Krista Kiuru (sdp) ja Sanna Vesikansa (vihr), tiistaina Li Andersson (vas) ja Tytti Tuppurainen (sd), keskiviikkona Hannu Hoskonen (kesk) ja Jenni Pitko (vihr) sekä torstaina Antti Kurvinen (kesk), Elina Lepomäki (kok), Bella Forsgrén (vihr) ja Päivi Räsänen (kd). Siten tämä pieni lisäselvitys vahvisti varsinaisen "tutkimukseni" päätuloksen perussuomalaisten poliitikkojen syrjinnästä.

Kysymykseni kuuluu, että olikohan tämän pienen "tutkimukseni" tulos puhdasta sattumaa, vai olisiko myös suomalaisen verorahoitteisen median poliittisesta puolueettomuudesta syytä tehdä selvitys?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät tyytyväisimpiä Ylen tarjontaan
Mediatesti mielipidepamfletti - tiedonvälittäjä -akselilla
Ylen viestii vajaasti

Mikä auttaisi haittakulttuureista saapuvia maahanmuuttajia?

Suomen kielen opettaja Laura Tikkanen on maahanmuuttajanaisia opettaessaan havainnut heidän asemassaan järkyttäviä piirteitä. Hänen mukaansa "aika monella on vaikeuksia avioliitossaan. Heitä alistetaan tavalla tai toisella, joko henkisesti tai fyysisesti."

Suomeen kotoutumisen haluja kyllä olisi, mutta "naiset eivät usein osaa tai saa ajatella asioita omasta näkökulmastaan, vaan he kantavat harteillaan yhteisön ja suvun painostusta. Suvun valta ulottuu kaukaa Suomeen asti. Mies saattaa uskoa ja totella perhettään, eikä uskalla kyseenalaistaa sen sanomisia ja perinteitä, vaikka haluaisikin."

Tikkanen oli jopa joutunut puuttumaan tilanteeseen, jossa mies oli kesken opetuksen tullut kantamaan - siis sanan varsinaisessa merkityksessä kantamaan - naistaan pois oppimasta kulttuurilleen vieraita asioita. "Siitä avautui valtava vyyhti. Nainen alkoi viimeinkin puhua ja kertoi, että hänet oli kotimaassaan naitettu vanhemmalle miehelle, jonka kanssa oli tullut Suomeen. Mies pahoinpiteli häntä, koska nainen ei tullut raskaaksi."

Tapaus päättyi onnellisesti ja nainen pääsi mieheltään karkuun turvakotiin ja on nykyisin tyytyväisenä uudessa avioliitossa. Monelle muulle ei kuitenkaan käy näin onnellisesti, vaan he jäävät elämään onnettomina suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle.

Tikkanen kysyi lopuksi, että "miten maahanmuuttajat... saadaan kiinnostumaan ja oppimaan suomalaisessa yhteiskunnassa osallisena olemista?

Kysymys on oleellinen ja keskeinen siinä vyyhdissä, jonka nykyaikainen kansainvaellusaalto on aiheuttanut. Ja alleviivaa sitä, minkä vähänkin asiaa ajatteleva ihminen ymmärtää: kyse ei ole yksittäisistä suomalaisten kulttuuripiirteiden opastamisesta maahanmuuttajille, vaan kokonaisen kulttuurin vaihtamisesta silloin kun kyseessä on henkilö, joka on saapunut maahamme itselleen ja läheisilleen haitallisesta kulttuuripiiristä.

Itse lähtisin ratkaisemaan tällaisen haittakulttuurin ongelmaa sillä, että maahamme saapuneille maahanmuuttajille pitäisi tehdä selväksi se, että heidän - siis erityisesti miesten - on katkaistava suhteensa lapsuutensa kulttuuriin. Näin siksi, että se on perussyy siihen, että heidän kotimaansa on sivistyksellinen ja taloudellinen takapajula ja myös sille etteivät he kansanryhmänä saavuta Suomessa tasavertaista asemaa kantaväestön kanssa. Tämä olisi tehtävä käymällä läpi ne vaikutukset, joita heidän kulttuurinsa keskeisillä piirteillä on sen mukaan toimivien ihmisten elämän laatuun.

Siis kertomalla, että moneen kertaan päivässä rukoileminen heikentää henkilön tuottavuutta ja heikentää sitä kautta hänen asemaansa työmarkkinoilla, että naisten alistaminen säkitetyiksi kotiorjiksi vähentää perheen tuloja ja ehkäisee lasten kasvattamista täysivertaisksi kansalaisiksi, että serkkujen naiminen tuottaa tyhmempiä jälkeläisiä kuin mihin puolisoiden geenit antaisivat mahdollisuuden, että ympärileikkaus on silkkaa brutalismia ja osoittaa vain tekijänsä ääretöntä typeryyttä, että hunnuttamattomien naisten halveksiminen huorina on merkki halveksijan sairaalloisesta mielenmaisemasta ja niin edelleen.

Toisin sanoen: maahanmuutosta voidaan saada voimavara - tai ainakin vähemmän haitallinen ilmiö - vain tarttumalla härkää sarvista. Siihen ei siis auta asioiden piilottelu ja hyssyttely eikä varsinkaan tulijoiden kulttuuriin mukautuminen erityispalveluilla tai ongelmien hyssyttely ja pahimmillaan niiden salaaminen jopa kaiken tämän maksavilta suomalaisilta veronmaksajilta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Burkineista ja naisten tasa-arvosta
Eteläpohjalainen ratkaisu maahanmuuttajille
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin

Ovatko hallituksen ilmastopuheet vain poliittista agitatsioonia

Ranskassa taannoin velloneet keltaliivien mielenosoitukset osoittivat, etteivät ilmastonmuutoksen torjumiseksi vaaditut toimenpiteet tapahdu helposti. Toki suomalaiset ovat olleet johtajien edessä nöyriä, kuten kansamme tapoihin on kuulunut niin pitkään kunnes kamelin selkä on katkennut - siinä tilanteessa on sitten pantu pystyyn sisällissota, joita viimeisen 500 vuoden aikana on Suomessa käyty peräti kaksi.

Tässä suhteessa mielenkiintoisia ovat myös Chilen käynnissä olevat sotatilaa muistuttavat mielenosoitukset. Ne lähtivät liikkeelle metrolippujen muutaman prosentin hinnankorostuksesta, jolla ei ollut mitään tekemistä ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa. Nämä mielenosoitukset kuitenkin osoittivat, ettei myöskään chileläisillä ole valmiuksia likimainkaan sellaisiin uhrauksiin kuin ilmastonmuutoksen torjumiseksi on yleisesti vaadittu.

Kolmas tuore esimerkki löytyi Libanonista, jossa hallitus on kaatunut veronkorotuksia vaativiin mielenosoituksiin. Asiasta kertonut uutinen ei kertonut veronkorotusten suuruudesta, mutta on selvää, etteivät myöskään sikäläiset ihmiset ole valmiita laskemaan elintasoaan kovin merkittävästi torjuakseen ilmastomallien ennustamia uhkakuvia.

Kolme maata on tietenkin vain kolme maata maailman lähes 200 itsenäisestä valtiosta, mutta niiden tapahtumat kertovat joka tapauksessa siitä, ettei maailman ja jääkarhujen pelastamistoimenpiteitä tule olemaan helppoa toteuttaa. Lienee myös syytä olettaa, ettei Suomen toimiminen hyvänä esimerkkinä saa ranskalaisia, chileläisiä tai libanonilaisia seuraamaan sitä elinkeinoelämän ja oman elintason alasajoa, jota meidän hallituksemme on ajamassa ainakin julkipuheiden vaan ei tekojen perusteella.

Kysymys kuuluukin, että onko edellisen virkkeeni - siihen sisältyvästä hyperlinkistä löytyvän asiantuntijalausunnon perusteella muotoiltu - loppuosa tulkittava siten, ettei meidän punavihreä hallituksemme uskalla ihmisten reaktioiden pelossa lähteä kovin radikaaleihin muutoksiin ilmaston muuttumista torjuakseen? Ja jos näin on, niin miksi heidän puheensa ovat kuitenkin niin kovia ja ehdottomia kuin ovat?

Blogin kirjoittajana joudunkin kysymään, että onko asia sittenkin niin, että punavihreiden hallitsijoidemme ilmastonmuutospuhe on vain poliittista agitatsioonia, jolla on tarkoitus ohjata vaalikarjaa äänestämään agitaattoreiden kannalta oikein? Eli eivätkö poliitikkomme puoluekentän vihervasemmalta laidalta edes itse usko väkevän retorisesti ajamiinsa asioihin ja niiden taustalla oleviin IPCC:n raportteihin?

Olemmehan me IPCC:n mukaan äärimmäisen vakavassa uhkatilanteessa, josta ulospääsy on mahdollista vain lopettamalla ilmastopäästöt seuraavan 30 vuoden kuluessa. Tämän narratiivin mukaan epäonnistumisen johtaisi ennennäkemättömään katastrofiin, josta kärsisivät kaikki maailman ihmiset ja suuret rantakaupungit sekä saarivaltiot hukkuisivat meriin. Ja jääkarhut kuolisivat sukupuuttoon.

Tällaisen uhkakuvan omaksuneen rehellisen poliitikon voisi siis olettaa ryhtyvän valtaan päästyään pikaisiin ja rajuihin toimenpiteisiin omasta suosiostaan välittämättä. Kaikki muuhan olisi vastuutonta. Näin siitä huolimatta, että on olemassa myös toisenlaisia satojen tiedemiesten jakamia tieteellisiä näkemyksiä, joita valtamediamme on parhaansa mukaan pyrkinyt pimittämään asiakkailtaan.

Siksi toistan, että onko asia sittenkin niin, että hallituksemme kovat ilmastonmuutospuheet ovat vain poliittista agitatsioonia, jolla on tarkoitus ohjata vaalikarjaa äänestämään pelon voimalla agitaattoreiden kannalta oikein?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina
Demokratiavaje syö kansanvallan pohjaa
Globaalin lämpötilan nousun pysähtyminen ei ole tärkeää

1984 ja nykyaika

Helsingin Sanomien Kyösti Niemelä kirjoitti arvostelun Orwellin 1984-kirjan filmatisoinnista. Sen otsikosta löytyi väite, jonka mukaan "filmatisointi osoittaa, miten hyvin asiat meillä nykyään ovat".

Niemelän teksti oli lievästi sanottuna hämmentävä, joten käyn omasta näkökulmastani läpi sen keskeiset johtopäätökset. Siis ensin johtopäätös ja sen jälkeen omat kommenttini.

"Elokuvassa kulutustavaroista on jatkuva pula ja esimerkiksi suklaan ja lihan saantia rajoitetaan. Nykyään länsimaissa todellinen ongelma on se, että kaikenlaisia tavaroita valmistetaan ympäristön näkökulmasta turhankin paljon, ja ihmiset syövät liikaa suklaata ja lihaa."

Tämä kommentti siis tilanteessa, jossa lapsia ja vanhuksia yritetään pakottaa syömään kasvisruokaa ja jopa opiskelijoiden käyttämä kaupallinen kahvila ratsastaa vihreällä aatteella asettamalla naudanlihan boikottiin. Tämä siitä huolimatta, että etenkin pojat jättävät kasvisruokapäivinä terveellisen lounaan syömättä korvaten sen ties millä.

On siis syytä kysyä, että mistä muustakaan tässä on kysymys kuin hiipivästä orwellismista? Ja miksei kriitikolle tullut tämä lainkaan mieleen hänen kirjoittaessaan George Orwellin merkkiteoksesta, vaan ainoastaan sinänsä kiistaton ylensyöntiongelma länsimaisissa yhteiskunnissa?

"Elokuvan joukkokohtauksessa kansalaisia kiihotetaan ilmaisemaan rakkauttaan suurelle myyttiselle johtajalle. Tätä nykyä poliittisiin johtajiin saa valtiovallan puolesta suhtautua hyvinkin ironisesti ja kriittisesti, kunhan äänestää ja tekee mitä odotetaan."

Lienee totta, ettei valtiovaltamme kehota ilmaisemaan rakkauttaan suomalaisille poliitikoille, mutta ainakin se pyrkii suitsemaan mielipiteen ilmaisuja asioista, jotka eivät ole nykyisen poliittisen valtalinjan mukaisia. Vai mitä pitäisi ajatella tuomioista, joiden perusteissa mainitaan, että "logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä."

Tai että meillä on poliisiin palkattu henkilöitä, joiden tehtävänä on etsiä netin syövereistä ns. vihapuhetta. Siis toimintaa, jota ei ole yksiselitteisesti - tai ylipäänsä lainkaan - määritetty maamme lainsäädännössä. Viimeisin esimerkki tällaisesta vihapuheesta oli Sebastian Tynkkysen tuomio, jossa hän totesi sen itsestäänselvyyden, ettei muslimien islamin nimissä tekemiä terroritekoja voi olla liittämättä islamiin.

Sen sijaan ilman tuomiota jäi valtavirtaa edustava poliitikko kirjoitettuaan, että "kaikki Persut ja niiden äänestäjät/kannattajat ovat rasisteja". Tämä ei oikeuden mukaan ollut vihapuhetta.

Näiden Niemelän väitteen mieleeni tuomien tapausten perusteella on syytä kysyä, että mistä muustakaan niissä on kysymys kuin hiipivästä orwellismista eli siitä kuinka kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset? Ja samalla ihmetellä, kuinka erilainen täytyy kyseisen kriitikon ajatuksenjuoksun olla kuin omani, ettei hän edes Orwellin keskeistä teosta arvioidessaan huomaa yhteiskuntamme ajautuvan kiihtyvällä tahdilla kohti teoksen 1984 mukaista maailmaa? Vai olenko minä itse väärässä ja näen piruja siellä missä niitä ei ole?

Näihin kysymyksiin minulla ei tietenkään ole vastausta, mutta juuri se on erityisen tärkeää, sillä tämä ymmärtämättömyys puolin ja toisin on ehkä tärkein selitys sille, miksi poliittiset aatteet ajautuvat konfliktiin. Tämän kuplautumisongelman nosti suomalaisessa mediatodellisuudessa esille Marko Hamilo muutama vuosi sitten, eikä siihen ole sen jälkeen tullut korjausta kuten tämän kirjoitukseni laukaissut elokuvakritiikkikin osoittaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Husu ei kiihottanut
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo
Orwellilainen uuskieli vaihteeksi vastatuulessa

Pelaako Pekka Haavisto poliittista peliä syyrialaisilla?

Uuden mielipidetiedustelun mukaan Pekka Haavisto on kansalaisten ylivoimainen suosikki seuraavaksi presidentiksi. Tämä on mielenkiintoista jo siksi, että mikäli hänet valittaisiin, olisi hän ensimmäinen Suomen presidentti, jolla ei ole ylioppilastutkinnon lisäksi muuta tutkintoa.

Pudotus olisi hurja ottaen huomioon, että Suomen presidentit olivat Ståhlbergistä Koivistoon tohtoreita (Mannerheim sitä vastaava) ja sen jälkeenkin jonkinlaisen jatkokoulutuksen käyneitä (Ahtisaari on opettaja, ja Halonen sekä Niinistö juristeja). Ja mielenkiintoinen siksi, että Suomen kansa on tänä päivänä aivan oleellisesti koulutetumpaa kuin Ståhlbergin tai edes Koiviston aikana.

Haaviston kannatus oli uuden gallupin mukaan peräti 33 prosenttia. Jos vielä huomioidaan, että myös Li Anderssonilla oli seitsemän, Jutta Urpilaisella kuuden ja Maria Ohisalolla yhden prosentin kannatus - ja että heidän kannattajansa mitä todennäköisimmin asettuisivat oman ehdokkaan pudottua Haaviston taakse - saisi tämä vaalin toisella kierroksella 47 prosentin kannatuksen.

Haaviston kannatus oli siis lähes yhtä suuri kuin koko vihervasemmiston (SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät) kannatus. Siten häntä aikoo presidentinvaalissa äänestää myös moni eduskuntavaaleissa vihervasemmistoa karttava suomalainen. Siksi ei olisi yllätys, mikäli Haaviston taakse siirtyisi toisella kierroksella vielä muitakin oikeistolaisesti ajattelevia äänestäjiä.

Tämä riski on pienin, mikäli Haavisto vastaan asettuisi toisella kierroksella Kokoomuksen ehdokas, sillä Perussuomalaisten tai Keskustan kannattajat tuskin siirtyvät suurella joukolla Haaviston taakse. Sen sijaan mikäli toiselle kierrokselle etenee Perussuomalaisten tai Keskustan ehdokas, voisi hyvinkin käydä niin, että kokoomuslaiset siirtyvät joukolla Haaviston äänestäjiksi - tai jättävät kokonaan äänestämättä.

Edessä on siis mielenkiintoinen nelivuotiskausi, jonka aikana Haavistolla on mahdollisuus joko vakiinnuttaa kannatuksensa tai ainakin pitää sitä yllä. Ja tähän hän näyttäisi myös pyrkivän.

Siihen viittaa nimittäin äskettäinen uutinen, jonka mukaan Haavisto haluaisi sijoittaa Turkin ja kurdien välisen sodan jaloista pakenevat ihmiset ensisijaisesti Syyriaan. Tämä kuulostaa pikemminkin halla-aholaisten kuin vihreän ministerin linjaukselta. Ja epäilemättä Suomen kansan korvissa järkipuheelta.

Harmi kyllä, omissa aivoissani heräsi epäilys siitä, ettei Haavisto ole aivan tosissaan, vaan on ryhtynyt poliittiseen peliin, jossa keinoja ei kaihdeta. Aika näyttää, onko epäilykseni aiheeton vai sisältyykö siihen sittenkin realismin siemen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kahdeksasta tuli kolmetoista
Pekka Haavisto ja Li Andersson viihteen parissa
Pekka Haavisto, väestösopimus ja realismi

Moraaliposerausta vai tietämättömyyttä?

Maaseudun tulevaisuus kirjoitti jutun, jossa Suomen metsien hiilinielujen lisäykset asetettiin globaaliin viitekehykseen. Jutun mukaan maailman metsissä on puuta yhteensä 530 miljardia kuutiota, joista Suomen metsissä sijaitsee puoli prosenttia.

Euroopan metsäinstituutin apulaisjohtaja Lauri Hetemäen mukaan "moni maailman metsämaa olisi onnellinen, jos niillä olisi Suomen ongelmat metsissään. Ne ovat niin pieniä Venäjän metsäpalojen, Keski-Euroopan kaarnakuoriaistuhojen, Kanadan metsätuhojen ja Brasilian metsäpalojen rinnalla."

Hänen mukaansa vain puolet maailman metsäalueista täyttää kestävän metsätalouden edellytykset, eikä monissa maissa ei ole edes metsien inventointia, säädöksiä tai raportointia. Ei myöskään sitovia metsiensuojeluohjelmia.

Helsingin yliopiston professori Markku Kanninen puolestaan totesi, että "mitä tahansa Suomessa tehdään, se on häviävän pientä maailman mittakaavassa". Lisäksi hän totesi, ettei metsätaloudella ole juurikaan merkitystä maailman metsäkadossa, vaan sitä paljon suurempia tekijöitä ovat "maatalous, karjatalous ja kaivosteollisuus".

Kannisen mukaan myös metsäpaloilla on enemmän vaikutusta metsien kuntoon kuin hakkuilla. Pelkästään Indonesian suopaloissa syntyy hiilidioksidipäästöjä vuodessa yli kymmenen kertaa enemmän kuin koko Suomessa. Maailmanlaajuisesti maastopalojen päästöt ovat suuremmat kuin koko EU:n hiilipäästöt.

Venäjälläkin metsäpaloissa tuhoutuu puuta noin puolet koko Suomen metsäalasta. Luonnonvarakeskuksen tutkijan Sari Karvisen mukaan "Venäjällä on edelleen käytössä passiivinen metsänhoidon malli. Metsän hehtaarikohtaisessa kasvussa ero Suomeen on kolminkertainen".

Myös Kanadan kehitys on ollut surullista, sillä sen metsät ovat heikon kasvun, hyönteistuhojen ja metsäpalojen takia muuttuneet hiilinieluista päästölähteiksi. Niiden vuotuiset hiilipäästöt vastaavat miltei Suomen kahden vuoden hiilidioksidin kokonaispäästöjä.

Vertailuksi todettakoon, että Ylen mukaan Suomen metsiin kasvoi puolessa vuosisadassa noin miljardia kuutiometriä lisää puuta. Syynä siihen oli siirtyminen nykyaikaiseen ns. tehometsätalouteen 1960-luvun lopulla.

Kun tilanne Suomessa ja maailmalla on tämä, kysyn maamme päättäjiltä - tai ainakin Vihreiltä ja muilta hiilinielujen perusteella rajuja metsätalouden toimintaedellytysten heikennyksiä ajavilta tahoilta - että ovatko he aivan tosissaan? Vai perustuvatko heidän vaatimuksensa moraaliposeraukselle tai tietämättömyydelle? Vai mistä tässä maamme yhden keskeisen taloudellisen selkärangan murtamisyrityksessä on kyse?

Tätä taustaa vastaan on kuitenkin hyvä uutinen - mikäli se pitää paikkansa - jos Suomen hallitus käy EU-komission kanssa salaisia neuvotteluita muuttaakseen niin sanotussa LULUCF-asetuksessa sovittuja asioita, jotka ovat edellisen hallituksen asiasta vastanneen ministerin mukaan maamme metsätalouden toimintaedellytyksiä heikentäviä. Toivottavasti neuvottelut johtavat hyvään tulokseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Yle syyllisti suomalaisia, vaikka olisi pitänyt kehua?
Sademetsätuhon syyt
Se mikä on Afrikassa hyvä, halutaan lopettaa Suomesta

Mielipidetiedustelu paljasti vihreän ajattelun vähäisen suosion

Yksi vihreästi ajattelevien ihmisten teemoista on asumisrakenteen tiivistäminen eli ihmisten pakkaaminen kaupunkeihin asumaan mahdollisimman tiiviisti. Näin erilaiset ympäristöjalanjäljet saataisiin minimoitua.

Poliittisen kartan (Vihreät + Vasemmistoliitto) perusteella tuolla ajatustavalla voisi ajatella olevan minimissäänkin parinkymmenen prosentin kannatus väestön parissa. Nyt on kuitenkin tutkittu asiasta myös ihmisten mielipidettä ja tulos on hämmentävä: kaupungistumisen edistämisellä on vain kahden prosentin kannatus väestön parissa.

Tämä kertoo osaltaan siitä, mistä olen kirjoittanut useasti aiemminkin, eli ihmisten taipumuksesta äänestää sellaisia puolueita ja ehdokkaita, jotka tavalla tai toisella ovat "muodikkaita". Mutta jotka eivät todellisuudessa aja niitä asioita, jotka näiden äänestäjien itsensä mielestä ovat tärkeitä.

Tämän on johtanut Suomessakin Vihreiden ja Vasemmistoliiton noin 20 prosentin yhteenlaskettuun kannatukseen. Vieläpä niin, että nimenomaisesti naiset äänestävät näitä puolueita, vaikka esimerkiksi tässä kaupungistumiskysymyksessä he ovat vielä miehiäkin enemmän niiden kanssa eri mieltä.

Tämä tragikomiikka sai tutkimuksesta kertoneessa jutussa kruunun asiantuntijana  haastatellun Vihreä aluesuunnittelijan arvelusta, jonka mukaan "tulos kertoo muutosvastarinnasta...  alueiden kostosta" ja että kaupungistumiseen epäilleen suhtautuvien "ihanneyhteiskunta on menneessä". Kysymys kuuluukin, että voiko asiantuntijana esiintyvä Vihreiden aktiivipoliitikko tämän enempää halveksiä ihmisten näkemyksiä?

Selvyyden vuoksi mainittakoon lopuksi, etten itse en ole veronmaksajille kalliiksi tulevan aluepolitiikan kannattaja. Pikemminkin olen perännyt maaseudun ihmisiltä rakkautta kotiseutuunsa ja aktiivisuutta sen elinkeinoelämän kehittämisessä ja ylläpitämisessä.

Niinpä näen lupaavana sen, että kapungistuminen näyttäisi saavuttaneen kulminaatiopisteensä Ranskassa, missä yhä useampi ihminen on kyllästynyt urbaaniin elämänmenoon ja siirtynyt asumaan joko pienempiin kaupunkeihin tai maaseudulle. Ehkäpä työelämän digitalisoituminen ja ihmisten vaurastuminen sekä toisaalta kaupunkien monikulttuuristuminen johtavat ennen pitkää samaan myös kotimaassamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänestäjien näkemykset käyvät parhaiten yhteen Laura Huhtasaaren kanssa
Onko valtiolla varaa hajasijoittamiseen?
Maahanmuuttajat pois maalta vai pitäisikö heidän sittenkin sijoittaa maalle?

Tuhohakuinen mielenosoitus ei lisää sympatiaa

Eilen oli merkittävä päivä Turkin ja kurdien välisessä sodassa. Ei vähiten siksi, että Syyria asettui kurdien puolelle ajamalla armeijansa Manjibin kaupunkiin rajaten näin Turkin hyökkäyksen syvyyttä.

Vielä paljon merkittävämpi seikka oli presidentti Donald Trumpin asettuminen selkeästi Turkin toimia vastaan. Tämän hän teki asettamalla hyökkääjävaltiolle taloussanktiota, turkkilaisten joillekin johtomiehille henkilökohtaisia pakotteita sekä uhkaamalla jälleen tuhota Turkin talouden.

Vaikka pakotteet saattavat sinällään olla riittämättömiä Turkin pysäyttämiseksi, on Trump joka tapauksessa selkeästi valinnut puolensa. Ja tämä on asia, josta Turkin presidentti Erdogan ei voi olla huomioimatta - onhan selvää, että mikäli hänen kansansa elinolot vaikeutuvat pakotteiden seurauksena oleellisesti, tarkoittaa se myös sulttaanintekeleen lähtölaskennan alkamista.

Kolmas eilen entistä selvemmin esille noussut tekijä tässä kaikessa oli ääri-islamistien aktivoituminen. Heitä marssii Turkin riveissä ja ensimmäiset ovat jo syyllistyneet jopa siviilien murhiin. Lisäksi ISIS-järjestön nimissä on räjäytetty autopommeja Pohjois-Syyriassa.

EU:n osalta ei ole oleellista muutosta. Maanosamme johtajat ovat edelleen ns. "kusi sukassa", vaikka saivatkin aikaiseksi aseidenvientikiellon ja Turkin toimet tuomitsevan julkilausuman. Turkissa majailevat miljoonat EU:n alueelle haikailevat lähi-itäläiset toimivat tehokkaasti eurooppalaisten aktiivisuutta suitsevana painostuskeinona.

Tältä osin on kuitenkin todettava, etteivät eilisen kaltaiset paikkojen särkemistä sisältävät mielenosoitukset ainakaan lisää eurooppalaisten halukkuutta tukea kurdeja. Päinvastoin, uskon että moni lähtökohtaisesti kurdien puolelle sympatiansa asettanut luki uutisen tympääntyneenä: elleivät kurdit osaa käyttäytyä täällä sivistyneesti, on heidän turha odottaa ainakaan suomalaisilta sen enempää sympatiaa kuin konkreettisia toimiakaan heidän auttamisekseen. Asiaa ei ainakaan auta se, että kurdit ovat jo aiemmin osoittaneet piittaamattomuutensa suomalaisista mielenosoituskäytännöistä.

Toki ymmärrän kurdien turhautumisen tilanteeseen, mutta se ei oikeuta terrorisoimaan suomalaista yhteiskuntaa. Sen sijaan olisi hienoa, jos täällä asustelevat kurdit ryhtyisivät aktiivisesti auttamaan maanmiehiään Turkin aggression edessä.

Tämän he voivat tehdä joko paikan päälle matkustamalla ja asepuvun ylleen pukemalla tai täällä Suomessa esimerkiksi taloudellista tukea tarjoamalla. Pahinta heidän Syyriassa taistelevien heimoveljiensä kannalta on, mikäli heidän toimintansa on - eilisen mielenosoituksen tavoin - näiden asemaa heikentävää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syntyykö Turkin etelärajalle uusi "palestiina"
Laittomalla mielenosoituksella pitäisi olla seurauksia
Piikki islamistien lihassa

Viikonloppu osoitti toimivia demokratioita

Suomessa ja Euroopan Unionissa on viime aikoina kovasti moitiskeltu Puolan ja Unkarin demokratioita. Siksi oli mielenkiintoista seurata viikonlopun vaaleja.

Puolassa niissä valittiin parlamentti, joka käytössä olevien tietojen mukaan jatkaa vanhalla linjalla. Eli suurimmaksi puolueeksi - todennäköisesti yksinkertaisella enemmistöllä - nousee Laki ja oikeus eli maan viime vuosien valtapuolue ja arvostelun kohde. Äänistä se kuitenkin sai alle puolet.

Näin valitessaan puolalaiset antoivat luottamuksensa maassa viime vuodet harjoitetulle politiikalle EU:n silmätikuksi nostamia tuomioistuinten eläke-ikää koskevia muutoksia myöden. Demokratiahan tarkoittaa sitä, että poliittiset päätökset alistetaan kansalaisten hyväksyntään vaaleissa ja mikäli ne eivät kansaa miellytä, pudottaa se päättäjät vallasta.

Tätä olisi myös EU:ssa syytä kunnioittaa ja lopettaa Puolan arvostelu vanhojen neuvosto-aikaisten tuomareiden oikeusistuimien huipulta pudottamisesta eläköitysmisikärajaa alentamalla.

Toisessa EU:n silmätikussa eli Unkarissa käytiin puolestaan pääkaupunki Budapestin pormestarinvaalit. Niissä voiton vei opposition ehdokas syrjäyttäen maassa ehdotonta valtaa pitänyttä Fidesziä edustavan entisen pormestarin vallasta.

Epädemokraattisuudesta moititun valtapuolueen ehdokas on tunnustanut tappionsa ja onnitellut voittajaa ja maan hallitus on sanonut kunnioittavansa vaalitulosta. Näin Budapest siirtyy punavihreään valtaan, jonka ansiot jäävät seuraavina vuosina nähtäväksi.

EU:n ja Suomen kannalta oleellista on oivaltaa, että vaalitulos vahvistaa Unkarin demokratian toimivuuden. Siten myös Unkarin demokratian arvostelun soisi vaientuvan, vaikka maan valtapuolueen politiikan arvostelu voi toki jatkua ainakin seuraaviin parlamenttivaaleihin asti. Silloinhan nyt toimivaksi osoitettu unkarilainen demokratia antaa joko hyväksynnän tai hylkäyksen Fideszin harjoittamalle politiikalle.

Kolmannet viikonlopun vaalit käytiin Tunisiassa eli siinä ainoassa, maassa, jossa arabivallankumous ei johtanut sekasortoon. Voittajaksi selvisi islamisti, joka on kannattanut kuolemantuomiota, homoseksuaalisuuden kriminalisointia ja lakia, joka kieltää julkiset hellyydenosoitukset naimattomien pariskuntien kesken.

Myös Tunisian vaalit osoittavat demokratian toimivan ja tulosta on syytä kunnioittaa EU:ssa ja Suomessa. Näin siitä huolimatta, etteivät voittajan näkemykset näyttäisi vastaavan suomalaisten enemmistön näkemyksiä.

Samalla on kuitenkin syytä panna merkille, ettei islamismi ole edes Tunisiassa mikään merkityksetön poliittinen voima. Sen sijaan se on valtavirtaa, joka pystyy nousemaan valtaan myös kiistatta demokraattisissa olosuhteissa. Siten tämä uskonnon ja politiikan sekasikiö on syytä huomioida myös suomalaisessa sisäpolitiikassa; erityisesti sen monikulttuurisuuden hallintaan tähtäävissä toimissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänikoikeus vaati ihmishenkiä, mutta sen käyttäminen ei kiinnosta
Suomi, Unkari ja oikeusvaltioperiaate
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

Suurmiehiä maahanmuuton avulla

Science-lehdessä kerrottiin upouudesta tutkimuksesta, jossa oli yhdistetty DNA-teknologian, esinelöytöjen ja hampaiden kemiallisten analyysien tarjoama tieto Tonavan Lech-nimisen sivujoen rannoilta tehdyistä pronssikautisista hautalöydöistä. Sen tuloksena havaittiin useita mielenkiintoisia seikkoja, jotka haluan jakaa arvoisan lukijani kanssa sekä tulkita niiden merkitystä historiallisen kehityksen ja nykyaikaisen kansainvaelluksen luoman haasteen kannalta.

Tutkimus osoitti että 4 750 - 3 300 vuotta sitten Lech-joen varren yhteiskunnassa eli sekä vauraita että vähemmän vauraita ihmisiä. Kun vauraiden miesten DNA:ta analysoitiin, havaittiin heidän olevan sukua keskenään ja omaavan Y-kromosomin variantin, joka on vielä tänäkin päivänä yleinen Euroopassa. Köyhät miehet - mahdollisesti jopa orjat - sen sijaan eivät olleet vauraiden sukulaisia ja kantoivat Y-kromosomin muotoja, joita ei nykyisin enää esiinny, ei ainakaan yleisesti.

Toisin sanoen vauraiden maanviljelijäsukujen miehet pystyivät lisääntymään köyhiä paremmin tai ainakin huolehtimaan jälkeläisistään yli vaikeiden aikojen. Hautalöytöjen perusteella voitiin myös päätellä, että tuolloin vauraiden perheiden veljekset jakoivat perintönsä tasaveroisesti - eikä se siis siirtynyt käytännössä kokonaan vanhimmalle veljelle, kuten myöhempien aikojen agraariyhteiskunnissa.

Myös naisia oli haudattu yhdessä arvoesineiden kanssa. Mutta suuri yllätys oli se, että nämä naiset eivät olleet sukua samalla paikalla eläneille vauraille miehille. Sen sijaan hampaiden alkuaineanalyysien avulla voitiin osoittaa heidän olleen peräisin jopa satojen kilometrien päästä. Lech-joen varren pronssikautiset naiset avioituivat tai naitettiin siis kauas lapsuudenmaisemistaan.

* * *

Muinaisten ihmisten yhteisöstä voidaan päätellä mielenkiintoisia seikkoja sen lisäksi, mitä Science-lehden jutussa kerrottiin. Miesten pysyminen sukupolvesta toiseen omilla maillaan takasi nimittäin taloudellisen jatkuvuuden ja omaisuuden kertymisen. Samalla naisten liikkuvuus varmisti, ettei yhteisö muuttunut sisäsiittoiseksi ja sitä kautta geneettisesti degeneroituneeksi.

Tämä on merkittävä ero ainakin siihen, minkä tiedämme myöhemmistä eurooppalaisista kuningas- ja aatelissuvuista, jotka degeneroituivat yksi toisensa jälkeen tai nykyisistä avioliittokäytänteistä esimerkiksi islamilaisessa kulttuuripiirissä. Tämä ero saattaa hyvinkin selittää sen, ettei viimeisten satojen vuosien tieteellis-tekninen tai kulttuurinen kehitys suinkaan tapahtunut islamilaisessa maailmassa eikä Euroopassakaan poliittisesti johtavien sukujen piirissä, vaan suurmiehet lähes poikkeuksetta nousivat tavallisen länsimaisen kansan parista.

* * *

Uusi tutkimus kytkeytyy myös kahteen suureen suomalaiseen ongelmaan eli syntyvyyden laskuun ja maahanmuuttoon. Seuraavaksi pari sanaa näistä toisiinsa kietoutuvista aiheista.

Syntyvyyden laskua on parin viime vuoden aikana toki tapahtunut kaikkien yhteiskuntaluokkien parissa, mutta korkeakoulutettujen Suomessa syntyneiden miesten ja naisten lapsiluku on edelleenkin oleellisesti korkeampi kuin toisen asteen tai pelkän peruskoulutuksen käyneillä.  Siis samaan tapaan kuin muinaisilla pronssikautisilla ihmisillä luonnonvalinta suosii kulttuurista menestystä eli yhteiskuntamme parhaita geenejä.

Kun tähän yhdistetään kehitysmaista tuleva maahanmuutto ja heidän vaikutuksensa Suomen väestörakenteeseen teemme mielenkiintoisen havainnon. Suurimmat lapsiluvut esiintyvät Tilastokeskuksen mukaan niissä väestöryhmissä, jotka ovat saapuneet yhteisöistä, joiden menestys kansainvälisessä vertailussa on kaikista heikoin - kärjessä ovat somalit, marokkolaiset ja kongolaiset. Sen sijaan monista maailman parhaiten menestyneistä yhteisöistä - esimerkiksi Japanista ja Saksasta - tulevien ihmisten hedelmällisyys on Suomessa vielä kantaväestökin alhaisempi.

Edellä kuvaamani tutkimuksen valossa näen tässä Suomen tulevaisuuden kannalta kaksi tai oikeastaan kolme geneettistä voimaa, joiden keskinäisestä suhteesta riippuu maahanmuuton muokkaaman suomalaisen väestön tulevaisuus. Ensimmäinen on heikosti menestyvästä taustasta tulevien ihmisten geneettisen heikkolaatuisuuden vaikutus geenipooliimme.

Avainkysymys siinä on se missä määrin noiden ihmisten luomien yhteiskuntien menestymättömyys johtuu genetiikasta. Jos se on oleellinen tekijä, kuten voidaan hyvin olettaa, jää kaksi mahdollisuutta: joko näissä kulttuureissa elävillä on eurooppalaisia enemmän huonoja geeniyhdistelmiä (genotyyppejä) esimerkiksi sisäsiittoisuuden takia tai sitten noiden yhteisöjen geenipoolissa on paremmin menestyneitä kansakuntia enemmän kehnoja geenimuotoja (alleeleita).

Jos kyse on ensimmäisestä eli genotyyppiongelmasta, sitä voitaisiin vähentää tai jopa poistaa ohjaamalla uussuomalaiset pois sisäsiittoisuutta suosivasta kulttuuristaan. Jos kyse on jälkimmäisestä, heikentää maahanmuutto suomalaisen yhteiskunnan geneettistä valmiutta ylläpitää hyvää yhteiskuntaa myös tulevaisuudessa.

Lopuksi on vielä huomioitava kolmas seikka. Se on heteroosina tunnettu ilmiö, jossa geneettisesti kaukaisten eliöiden jälkeläiset ovat ylivertaisia vanhempiinsa nähden, koska heidän genomissaan on erityisen useasta geenistä erilaiset alleelit.

Mikäli tämä pätee myös suomalaisten ja maahanmuuttajien välisten parien jälkeläisiin, saattaisi heidän joukkoonsa syntyä tulevaisuuden suurmiehiä ja -naisia, joiden kykyjä pitäisi pystyä hyödyntämään yhteiskuntamme tulevaisuutta luotaessa. Tämä siis siitä riippumatta, onko maahanmuuttajien geenipoolin alleelivalikoima itsessään menestyvän yhteiskunnan rakentamisen kannalta hyvä tai huono.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Mitä tapahtuu eurooppalaisten genetiikalle tulevaisuudessa?
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?

Mamu-poliiseja

Suomessa on jo muutaman vuoden ajan puhuttu siitä, että poliisin palvelukseen pitäisi saada maahanmuuttajia. Perusteluksi tälle on esitetty, että meillä on jo nyt laaja ja edelleen kasvava somali- ja arabiväestö, joten heidän kulttuuriensa ja kieltensä tuntemus olisi hyödyksi poliisityössä.

Ranskan viimeaikaiset uutiset panevat kuitenkin miettimään kuinka järkevää maahanmuuttajien rekrytointi lopulta mahtaisi olla. Mehän muistamme, että maahanmuuttajataustainen henkilö puukotti toissaviikolla Pariisissa työtovereitaan terroristisessa tarkoituksessa.

Uutta ajateltavaa maahanmuuttajien rekrytoinnista tarjosi eilen Iltalehti, joka kertoi, että - niin ikään Ranskassa - takavarikoitiin kahdelta poliisilta virka-aseet, koska heidän pelätään radikalisoituneen. Samassa uutisessa kerrottiin lisäksi, että gallialaisten sisäministeriössä on samasta syystä seurannassa peräti 19 henkilöä.

Eivät tietenkään suomalaisetkaan poliisit ole kuin ihmisiä, joista osa syyllistyy rikollisuuteen. Parhaiten sen lienee osoittanut entinen poliisipomo Jari Aarnio, joka sovittaa parhaillaan toimiaan vankilassa. Terroristiriski heidän osaltaan on kuitenkin merkittävästi vähäisempi kuin valmiiksi nykyterrorismin taustalla useimmiten olevan uskonnon kannattajilla.

Lisäksi on kysyttävä, että halutaanko Suomessa poliisien - tai minkään muunkaan ammatin - harjoittajat valita etnisen taustan tai uskonnon perusteella. Aiemmin sellaista on pidetty yksiselitteisesti tuomittavana. Entä nyt, kun Ranskan tapahtumat ovat osoittaneet näiden perusteiden käyttämiseen liittyvät riskit?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuorma-autovaras ja arvailukielto
Porvoon tapahtumat kielivät luottamusyhteiskunnan katoamisesta
Miksei Ruotsiin löydy opettajia eikä poliiseja?

Sebastian Tynkkynen joutui fantasian uhriksi

Perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen sai rangaistuksen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan julkaistuaan twiitin, jossa oli muslimiterroristien kuvia ja maininta siitä, että kaikki kuvissa olevat "palvelevat Allahia". Tuomio on lievästi sanottuna käsittämätön, sillä sen perusteluna todettiin, että "teksti on kohdistunut yleisesti islaminuskoa tunnustaviin, ja siinä yleistäen tosiasiassa väitetään islaminuskoa tunnustavia rikollisiksi. Tynkkysen päivityksessä näin ollen panetellaan tai solvataan islaminuskoa tunnustavaa ihmisryhmää".

Asiaa voi tarkastella analogian kautta. Kuvitellaanpa, että Tynkkynen olisi tehnyt kuvakollaasin Utøyan saaren, El Pason, Christchurchin ja Hallen äärioikeistolaisista terroristeista ja kirjoittanut siihen totuudenmukaisesti, että "nämä kaikki henkilöt ovat länsimaalaisia".

Ja kysytään sitten, että olisiko hänet siinä tapauksessa tuomittu siitä, että "teksti on kohdistunut yleisesti länsimaisiin ihmisiin, ja siinä yleistäen tosiasiassa väitetään länsimaisia ihmisiä rikollisiksi. Tynkkysen päivityksessä näin ollen panetellaan tai solvataan länsimaiseen kulttuuriin kuuluvaa ihmisryhmää"?

En siis oikein osaa tulkita oikeuden ajatuskulkua, koska twiitissä puhuttiin eksplisiittisesti kuvassa olleista muslimeista, eikä missään kohdassa puhuttu kaikista muslimeista. Sen sijaan siinä kyllä annettiin tosiasioiden mukaisesti ymmärtää, että suuri osa tämän päivän terroriteoista liittyy islamiin toisin kuin Tynkkynen oli kuullut yleisesti väitettävän.

Kuten jo tuomiolauselman sanoista "yleistäen tosiasiassa väitetään" selvästi nähdään, on tuomioistuin antanut tuomionsa oman tulkintansa eli kuvitelmansa - ellei suorastaan fantasiansa - perusteella sen sijaan, että se olisi pitäytynyt tosiasioissa. Tämä on yksiselitteisesti kelvotonta logiikkaa ja oikeudenkäyttöä, ja siksi on tärkeää, että Tynkkynen valittaa tuomiosta.

On mielenkiintoista nähdä, millä tavalla hovioikeus suhtautuu asiaan. Toivottavasti se välttää käräjäoikeudessa nyt toteutuneen kuvittelun twiitin sisällöistä, vaan sen sijaan perustaa päätöksensä tosiasioihin ja niistä tehtäviin loogisiin päätelmiin. Eli että islamia tunnustavat terroristit tosiaankin "palvelevat Allahia", vaikka kaikki islamia tunnustavat ihmiset eivät olekaan terroristeja.

Aivan lopuksi haluan muistuttaa suomalaista oikeuslaitosta siitä, että niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus. Tämä olisi hyvä muistaa myös silloin kun tulkitaan poliitikkojen puheita yhteiskunnan kannalta merkittävistä asioista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Husu ei kiihottanut
Sebastian Tynkkysen oikeudenkäynti rajaa sananvapautta
Tynkkynen ulos, entä sitten?

Kaunis ajatus, mutta entä todellisuus?

Turkki hyökkäsi eilen Syyriaan kurdien hallitsemalle alueelle. Koska kirjoitin aiheesta jo eilen, eikä tuolloisiin ajatuksiini ole syytä lisätä muuta kuin muistutus yhteenottoa kotisohvalta seuraaville siitä, että sodan alkaessa totuus on aina ensimmäinen uhri. Ja sodan loputtua voimaan jää vain voittajan totuus.

* * *

Eteläisen sodan sijaan - niin mielenkiintoista kuin sitä onkin täältä turvallisesta Suomesta seurata - tahdon ottaa esille kotimaisen lapsikatomme, josta toimittaja Maija Aalto kirjoitti kolumnin. Siinä hän valitteli suomalaisen hyvinvointivaltion jääneen niin keskeneräiseksi, ettei enää edes lastenteko maistu.

Asiaa aikansa pyöriteltyään hän päätti kolumninsa kauniiseen nyt syntyville lapsille osoitettuun toiveeseen. Sen mukaan "ehkä se, että sinä olet harvinainen, pakottaa toimimaan toisin. Ehkä kun meillä ei enää ole vaihtoehtoja, meidän pitää oikeasti rakentaa Suomesta sinulle hyvä."

Toiveeseen olisi mukava yhtyä, mutta totuus taitaa olla, että nyt syntyvät ikäluokat joutuvat paljon kovemmille kuin lastensa tekemistä väistävä nykynuoriso. He joutuvat elättämään itseään suuremmat - ja yhä vanhemmaksi elävät - ikäluokat samalla kun maa monikulttuuristuu ja segregoituu työtä tekeviin ja hyvinvointipalvelujen varassa eläviin etnisesti erottuviin luokkiin.

Siten pelkään pahoin, että nyt syntyvät harvinaiset ja rakastetut vauvat tulevat aikanaan kiroamaan vanhempiensa ajattelemattomuuden ja ehkä pakon edessä myös purkamaan näiltä - ja siinä samassa myös itseltään - ne koko elämän mittaiset hyvinvointipalvelut, joista minun ikäluokkani vielä päässee nauttimaan. Nähtäväksi kuitenkin jää, tekevätkö he omien lastensa elämän parantamiseksi enemmän positiivisia päätöksiä lastenhankinnassa. Vai jatkavatko kantasuomalaisen väestön alasajoa omassa ahdingossaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Suomen tulevaisuudesta eräiden tilastojen valossa
Kun minä kuolen...

Syntyykö Turkin etelärajalle uusi "palestiina"

Juuri nyt näyttää siltä, että Turkki miehittää lähiaikoina Pohjois-Syyrian ja asuttaa sinne pari miljoonaa syyrialaista. Samalla kurdit menettävät osan ISIS:in vastaan käymänsä sodan aikana haltuunsa ottamasta maa-alasta.

Samalla heidän suora maayhteytensä Turkissa asuviin kurdeihin katkeaa. Lisäksi vaarana on, että Syyrian sodan aikana vangeiksi jääneet islamistiterroristit pääsevät pakenemaan kurdien vartioimasta leiristä.

Turkin kannalta operaatio on hyvin ymmärrettävä. Maa ei halua omille kurdeilleen tasa-arvoista asemaa turkkilaisten kanssa, eikä siten voimakasta kurdikeskittymää maansa etelärajalle, ja se haluaa päästä eroon 3,9 miljoonasta syyrialaispakolaisestaan. Pohjois-Syyrian miehitys ja uudelleenasutus edistävät näitä molempia asioita.

Itse sota lienee nopeasti ohi, koska turkkilaisten armeija on ylivoimainen kurdijoukkoihin nähden myös siinä tapauksessa, että Syyrian diktaattori Bashar Al-Assad asettuu kurdien rinnalle. Näin siis ainakin paperilla.

Tosin tilanne voi muuttua, mikäli Venäjä päättää toisin ja asettuu kurdien rinnalle. Tällöin sota saattaa pitkittyä ja johtaa arvaamattomiin seurauksiin.

Arvaamaton tosin voi olla Pohjois-Syyrian miehitys muutenkin. Esimerkkiä voinee hakea Israelin perustamisesta, joka jälkikäteen tarkasteltuna näyttää johtaneen ikuiseen konfliktin lähteeseen. Ei ole syytä epäillä, etteivät kurdit olisi yhtä katkeria kuin palestiinalaiset ulkovaltojen eli Turkin annettua osan heidän alueestaan Syyrian arabeille ja epäilemättä tukiessa näitä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

Asiaa ei helpota ISIS:in ja mahdollisten muiden islamistijärjestöjen nousu. Pahinta olisi, mikäli Turkin luomasta turvavyöhykkeestä kehittyisi aikanaan kansainvälisen islamismin uusi keskus. Juuri nyt sellaisesta ei ole merkkejä, mutta jos ja kun suuri osa Turkkiin paenneista syyrialaisista on erilaisten ääri-islamilaisten aatteiden kannattajia, ei sellainen kehitys ole jatkossa lainkaan mahdotonta.

Suomen kannalta keskeistä tässä tilanteessa on se, millä tavalla uusi sota ja sen seuraukset vaikuttavat turvapaikanhakijavirtoihin. Lyhyellä tähtäimellä sota tietenkin lisää niitä, mutta toisaalta humanitaaristen maahanmuuttajien määrän vähentyminen Turkissa saattaa ehkäistä muslimi-invaasiota Egeian meren yli Kreikkaan. Pidemmällä aikavälillä oleellista on se, syntyykö Turkin ja Syyrian väliselle rajalle pysyvä Gazan kaistaleen tapainen kriisikeskus, joka säteilee levottomuutta ympärilleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusia "palestiinalaisia"
Venäjä yksinkö sotkee Syyrian tilannetta?
Piikki islamistien lihassa

Kuorma-autovaras ja arvailukielto

Iltalehti ja Yle kertoivat, että Saksassa mies oli varastanut rekan ja ajanut sillä päin muita autoja. Hiukan oudoksi asian teki se, että Iltalehden mukaan "viranomaiset ovat myös pyytäneet, että ihmiset eivät lähtisi arvailemaan teon motiivia sosiaalisessa mediassa". Jätetään siis spekuloimatta.

Yle ei tietenkään ole sosiaalinen media vaan verorahoitteinen valtamedia. Niinpä se mainitsi Frankfurter Neue Presse -lehden kertoneen, että "lukuisat onnettomuuspaikalle sattuneet sivulliset olisivat kuulleet loukkaantuneen epäillyn puhuneen arabiaa ja sanoneen useita kertoja ´Allah´".

Lisäksi Yle mainitsi, että "Saksassa on tehty viime vuosina lukuisia siviileihin kohdistuneita iskuja, joista äärijärjestö Isis on ottanut vastuun". Tämä siis maamme verorahoitteisen median mukaan.

Todettakoon lopuksi - ilman arvailuja teon motiivista - että tekijää on kuvailtu kolmikymppiseksi mieheksi, jolla on tummat hiukset ja parta. Lisäksi tiedämme, ettei hän sanonut poliisille sanaakaan tapahtuman jälkeen.

Tämä siis odotellessa Saksan viranomaisilta lupaa spekuloida sitä, miksi kyseinen mies varasti rekan ja ajoi muiden autojen päälle sillä seurauksella, että 16 ihmistä loukkaantui. Onneksi kukaan ei tätä kirjoitettaessa saatavilla olevien tietojen mukaan kuitenkaan kuollut, vaikka yhden uhrin tilaa onkin kuvattu kriittiseksi.

* * *

Mitenkään edellä kuvattuun tapaukseen liittymättä muistutan lopuksi vielä eilisestä kirjoituksestani, jossa totesin, että Turkista on alkanut etnisesti edistyksellinen ihmisvirta kohti Kreikkaa. Ja että Pariisissa tapahtunut puukotustragedia oli kuin olikin terrori-isku.

Nähtäväksi jää, millä tavoin Suomi reagoi näihin tapahtumiin oman EU:n puheenjohtajuuskautensa loppuaikana - etenkin kun muistamme kirkkaasti sen, että ministeri Ohisalon mukaan "turvapaikan hakeminen on perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IL:n haastattelu paljasti, ettei Maria Ohisalo ole tehtäviensä tasalla
Pakolaispolitiikassa on siirryttävä suojelemaan eurooppalaista elämäntapaa
Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin

EU:n rahojen loppuminen Turkissa ajaa kansainvaeltajia kohti Kreikkaa

Yle kertoi, että viime viikolla Kreikan saarille tuli Turkista enemmän ihmisiä kuin vuosikausiin. Sen seurauksena EU:n muuttoliikkeestä vastaava komissaari vaati turkkilaisia tehostamaan lähtijöiden torjuntaa.

Taustalla on jutun mukaan se, että EU:n Turkille antamat kuusi miljardia euroa ovat loppumassa. Lisäksi merkitystä saattaa olla sillä, että Italian edellisen hallituksen toimet ovat vaikeuttaneet Välimeren meritaksitoimintaa - sen seurauksenahan muuttoliike on kasvanut myös aiempaa lähtömaata Libyaa lähempänä olevasta Tunisiasta Italiaan.

Saksassa sisäministeri on puolestaan todennut, että "me tarvitsemme järjestystä pakolaispolitiikkaan, jolloin Euroopassa on sille selvät säännöt, mieluummin kuin niin, että tänne saapuu tuhansia tulijoita". Ministerin huolta on tuskin vähentänyt se, että Ranskassa muslimikäännynnäinen maahanmuuttaja teki terrori-iskun työpaikallaan poliisissa ja muistutti meitä kaikkia eurooppalaisia siitä, minkälaisia riskejä monikulttuuriseen yhteiskuntaan sisältyy.

Turkin tilanne on sikäli hankala, että siellä majailee jo nyt miljoonia parempaa elintasoa hakevia ihmisiä. Lisäksi maan sisäministeri muistutti, että Syyrian "Idlibin olosuhteet ja turvallisuus huomioiden meidän on ymmärrettävä, että saatamme kohdata uuden, 3 750 000 pakolaisen aallon" ja asetti näillä sanoilla kuvaannollisesti käden ojoon kohti EU:ta lisärahan saamiseksi.

EU onkin nyt vaikeassa tilanteessa. Erdoganin Turkista on tulossa säännöllinen rahanreikä, jonka armoilla Unioni joutuu elämään. Tilanne on altis turkkilaisten lisävaateille, koska se voi parhaan mafiaperinteen mukaisesti tehdä sellaisia tarjouksia, joista EU ei voi kieltäytyä ellei halua alueelleen muutamaa miljoonaa kehitysmaalaista.

Vaihtoehtoisesti EU voisi jättää Turkin tukemisen vähemmälle ja tiivistää omaa rajanvalvontaansa, mikä niin ikään vaatisi runsasta rahoitusta. Tämän vaihtoehdon tehoa kuitenkin vähentää se, että kansainvaeltajilla olisi edelleen oikeus vaatia turvapaikkaa vaikkapa rajavartijalta Unionin alueelle päästyään. Sen välttämiseksi olisi Unionin irtauduttava turvapaikkapolitiikan kansainvälisistä pelisäännöistä, mikä ei nykyisessä poliittisessa tilanteessa liene realistista.

Suomeksi sanottuna EU on ajanut itsensä tilanteeseen, jossa sillä on vain huonoja vaihtoehtoja. Mutta onneksi on edes vaihtoehtoja - vaikka sitten vain Turkin jonkinlaiseksi mesenaatiksi alistumalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä humanitaarisessa maahanmuutossa tapahtuneet muutokset kertovat?
Turkki lähetti uhkausviestin EU:lle
Eurooppalaispoliitikot Erdoganin diktatuurin asialla