Martti Häikiö ja punainen vallankumous

Tänä aamuna pääsin helpolla blogin kirjoittamisesta. Helsingin Sanomat nimittäin julkaisi jutun historiantutkija Martti Häikiöstä, joka otti kantaa oman historiamme vaikenemisen kulttuuriin. Se on syytä lainata tähän kokonaisuudessaan.

"Meillähän on erittäin huolellisesti ja tarkasti vältetty käyttämästä ilmaisua punainen vallankumous, vaikka siitä oli kyse. Liian usein puhutaan kuin sisällissota olisi laskeutunut taivaasta ja sitten olisi ollut kaksi tasapuolista osapuolta.

Suomen historian suurin tragedia on ehdottomasti, että työväenliike tarttui aseisiin ja on järkyttävää, että siitä vaietaan edelleen. Valitettavasti esimerkiksi Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanin tiettyihin kohtiin luotetaan usein enemmän kuin historiantutkijoiden näkemyksiin, vaikka teoksessakin kuvataan myös Akseli Koskelan aseeseen tarttuminen ja uhmakas lähtö hyökkäyssotaan laillista hallitusta vastaan."

Jos ja kun olemme oman historiamme suhteen näin epärehellisiä ja poliittisesti värittyneitä, niin kuinka voisimmekaan olla rehellisiä oman aikamme samansuuntaisista epäkohdista? Ja mitä asialle tulisi tehdä, jotta nuorisomme ei kasvaisi poliittisen propagandan uhrina, vaan saisi mahdollisimman monipuolisen ja realistisen lähtökohdan oman maailmankuvamme rakentamiselle?

Eikö olisi parempi tunnustaa tosiasiat ja todeta, että työväenliikkeen kapinaliikkeen seurauksena syntyivät kaikki ne hirmuteot, jotka omaan sisällissotaamme on liitetty: tämä koskee siis niin taiteluiden uhreja, tuhoutunutta omaisuutta, punaiseen terroriin kuolleita kuin myös valkoisen terrorin käsissä menehtyneitä. Lisäksi olisi hyvä muistuttaa myös siitä, että punainen vallankumous seurausilmiöineen oli täysin turha, koska siihen johtaneet yhteiskunnalliset epäkohdat kuten kahdeksan tunnin työpäivä ja maan uusjako olivat jo muutenkin toteutumassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS: Suomi oli itsenäinen jo vuonna 1914
Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista
Alexander Stubb ja 1970-luvun Suomi

Mitä me olemme tehneet väärin?

Raskaan sarjan ilmastoviikon jälkeen on suomalainen toimituskunta herännyt siihen ongelmaan, joka seuraa nuorisomme lapsettomuudesta eli kuinka järjestyy heidän eläkkeidensä maksaminen sekä muu vanhuuden turva. Tänään nettilehtiä plaratessani löysin kaksi juttua, joissa esitettyihin seikkoihin on syytä kommentoida lyhyesti.

Niistä ensimmäinen silmiini osunut oli Iltalehdessä, jossa nuori toimittaja kirjoitti itsensä ikäisten näkemyksistä lastenteon edessä. Vastaan siis seuraavassa hänen kysymyksiinsä.

Heti otsikossa toimittaja kertoi, että "emme yksinkertaisesti tiedä, miten selviäisimme lapsiarjesta". Vastauksena kerrottakoon, etten tuota tiennyt minäkään ensimmäisen lapseni syntyessä. Luotimme puolisoni kanssa kuitenkin siihen, että kun siitä ovat selvinneet edellisetkin sukupolvet, niin epäilemättä selviämme mekin. Ja näin myös kävi.

Tekstissä oli sitten muita kysymyksiä. Niistä siis seuraavissa.

Ensimmäinen: "mutta keneltä saa apua, kun koko perhe oksentaa noroviruksen kourissa?" Vastaan, että apua saa ainakin Mannerheimin lastensuojeluliitosta, joka hoitaa kiireisetkin tapaukset. Ja on hyvä tiedostaa, että vanhemmat pystyvät yllättävän hyvin venymään lastensa puolesta etukäteen mahdottomaltakin tuntuvissa tilanteissa.

Toinen: "jos tapana on ollut käydä kerran kuukaudessa kaveriporukan kanssa jääkiekko-ottelussa, niin kuka silloin on lapsen kanssa?" Ensisijaisesti tietenkin puoliso eli toinen vanhempi. Jos molempien on päästävä yhtä aikaa tuulettumaan, löytää googlaamalla helposti tietoja tahoista, jotka tarjoavat hoitoapua.

Totean kuitenkin kokemuksesta, että lasten mukana tulee niin paljon uusia ja positiivisia juttuja, että tuollaiset kaveriporukat jäävät paljon aiempaa vähemmälle. Pikemminkin ongelman muodostaa se, miten sosiaaliset verkostot säilyisivät aktiivisina silloin, kun omat intressit ovat pikemminkin perheen sisäisiä.

Kolmas: "entä jos tulee yllättävä työmatka?" Vastaus on sama kuin tuohon ensimmäiseen eli MLL:n kautta löytää apua.

Kaikkiaan toimittajan kirjoituksesta paistoi hyvä tahto, mutta uusavuttomuuden kaltainen kyvyttömyys ottaa asioista selvää ja toisaalta rohkeuden puute luottaa siihen, että pystyy samaan kuin aiemmat sukupolvet paljon vaikeammissa olosuhteissa. Ja ymmärryksen puute siitä, että lapset ovat paitsi huolen ja vaivan tuottajia, niin myös ihmisen onnellisuuden suurin lähde. Sekä viime kädessä myös oman vanhuuden luotettavin turva sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla.

* * *

Toinen silmiini osunut kirjoitus oli naiselta, joka haluaisi lapsen, mutta ei puolisoa. Hän kirjoitti, että "en kuitenkaan kaipaa parisuhdetta enkä halua lopettaa työntekoa vaativissa asiantuntijatehtävissä".

Henkilö oli siis varsin uraorientoitunut ja itsekeskeinen, ja lapsi tarvittaisiin lähinnä korjaamaan vaistotoimintopohjaisen "kaipuun vanhemmaksi" sen sijaan, että jälkeläinen katsottaisiin pieneksi ihmiseksi, jolla on kaipuu ja tarve molempiin vanhempiin.

Edelleen kirjoittaja kaipasi "yhteiskunnalta tukea vanhemmuuteen, tarkempaa tietoa hoitojärjestelyistä, kotiavusta ja siitä, miten voin järjestellä työt". Toisin sanoen henkilö halusi yhteiskunnan eli muiden ihmisten järjestävän hänen lastenhoitonsa sen sijaan, että hän ja toinen vanhempi ottaisivat perheensä käytännön asioiden järjestelyssä keskeisen roolin.

Tämä kirjoittaja jätti itselleni vastattavaksi kieltämättä ikävänmakuisen kysymyksen siitä, että mitä minun sukupolveni ja yhteiskunta ovat tehneet väärin, jotta saimme luettavaksemme tässä käsittelemäni kaltaisen kirjoituksen?

Eli miksi emme ole osanneet kasvattaa seuraavaa sukupolvea (tai ainakaan osaa siitä) ottamaan vastuuta omasta elämästään, arvostamaan parisuhdetta ja lasta sen täyttymyksenä ja onnen lähteenä tai ajattelemaan lasten hankkimista ja kasvatusta pikemminkin yhtenä elämän suurimmista etuoikeuksista, joka sekä vaatii että antaa paljon, kuin jonkinlaisena omien viettien täyttämisobjekteina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Esko Valtaoja hämmensi soppaa
Lapset - ne kaikista rakkaimmat
Naisen evoluution uusi suunta

Hoidetaanko vai annetaanko kuolla?

Sairaudestaan pelastettu seniorikansalainen kysyi mielipidekirjoituksessaan, että "olisiko lääkäreiden pitänyt jättää minut hoitamatta"? Syynä kannanottoon oli se, että yhteiskunnassamme on nostettu esille terveydenhuollon priorisointi.

Seniorikansalainen lopetti kirjoituksensa toteamalla, että tuollainen "priorisointi on vaikeaa ja todennäköisesti ikävää". Nämä lienevätkin syitä siihen, miksei tuollaista keskustelua ole käyty - sekä poliitikkojemme arvelu siitä, ettei terveydenhuollon rajoittamisesta puhumalla saa seuraavissa vaaleissa ääniä.

Tähän tilanteeseen meidät on ajanut lähinnä yksi syy: lääketieteen nopea kehittyminen siten, että yhä pahemmin sairaat ihmiset on mahdollista parantaa vaivoistaan. Tai ainakin heidän elinikäänsä on mahdollista pidentää. Ja että tämä kehitys on ollut nopeampaa kuin yhteiskuntamme talouskasvu.

Tilanne ei ole ainakaan talouden suhteen paranemaan päin. Siitä pitää huolen ennen kaikkea maamme nuorison haluttomuus lasten eli tulevien veronmaksajien tekemiseen. Sen osalta professori Anna Rotkirch muistutti meitä jälleen siitä, että lapsettomuuden pääasiallinen syy on "halu tehdä muita kiinnostavia asioita ja haluttomuus luopua omasta elämäntyylistä" eli hedonismi. Nuorilla miehillä myös sopivan kumppanin puuttuminen.

Siten ongelma ei katoa väistämällä kieltämättä ikävä keskusteleminen ja yhteinen päätöksenteko tästä ongelmasta. Sen sijaan käytännön ratkaisut jäävät yksittäisille lääkäreille, joiden käsiä sitovat budjetin ja työajan rajoitukset. Tämän seurauksena ei toteudu sen enempää ihmisten lääketieteellinen tasa-arvo kuin oikeudenmukaisuuskaan.

Seniorikansalaisen kysymys on siis mitä tärkein, mutta sitä ei pidä yksilöidä keneenkään yksittäiseen henkilöön vaan käsitellä puhtaasti periaatteellisella tasolla ja avoimesti siten, että määritetään ne terveydenhuollon periaatteet, joiden perusteella tehdään ratkaisut verovaroin annettavasta hoidosta.

Tällainen periaatepäätös ohjaisi verovarojen käyttöä mahdollisimman tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti sekä parantaisi myös yksityisen terveydenhuoltojärjestelmän asemaa, koska sen tehtäväksi tulisi täydentää julkista erikoissairaanhoitoa niiltä osin, kuin avoimesti päätettävät periaatteet jättävät hoitamatta. Näin jokainen Suomen kansalainen tietäisi jo etukäteen millä perusteilla hän saa tai on saamatta julkista hoitoa sairauteensa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Todellisuuden hämärtymisellä saattaa olla ikäviä seurauksia
Onko lasten tekeminen itsekkyyttä - tai edes tarpeellista?
Kenen tauti hoidetaan?

Muutama kysymys Elokapinasta

Ilmastonmuutos on saanut valtavasti huomiota viimeisten vuosien aikana. Eikä se ole ollut ilman vaikutuksia: maailman eri valtiot ovat sitoutuneet Pariisin ilmastosopimuksissa leikkaamaan päästöjään ennennäkemättömällä tavalla.

Mediatempauksista ehkä merkittävimmät ovat liittyneet ruotsalaisteinin, joka on päässyt puhumaan jopa Maailman talouskokoukseen ja YK:n ilmastokokoukseen. Molemmat tapaukset on uutisoitu erittäin näyttävästi.

Sen sijaan, että kaikki ilmastonmuutoksesta huolissaan olevat henkilöt olisivat tyytyväisiä tapahtuneeseen, on meillä syntynyt Elokapinaksi itseään kutsuva porukka, joka on ottanut oikeuden omiin käsiinsä ja tähän mennessä pyrkinyt pysäyttämään suuren risteilyaluksen ja pannut Helsingin keskustan liikenteen sekaisin.

Yle uutisoi molemmista suomalaisporukan tempauksista varsin neutraaliin ellei suorastaan positiiviseen sävyyn. Ja ilman sen suurempaa kritiikkiä uutisoi liikkeen edustajan väitteen, jonka mukaan "klassisia ilmastomarsseja on järjestetty kymmeniä vuosia, on kirjoitettu adresseja ja vähennetty saastutusta yksilötasolla, mutta se ei ole vaikuttanut tuonne ylös. Koemme, että häiriön aiheuttaminen on valitettavasti viimeinen keino."

Koska henkilön väite - ja siis Elokapina-liikkeen peruste oikeuden ottamiselle omiin käsiin - on ilmiselvästi väärä, nousi mieleeni muutama kysymys, joihin minulla ei ole vastausta. Mutta joihin haluaisin sellaisen kuulla.

Miksei Ylen jutuissa sen toiminnasta ollut sen kummempaa pohdintaa liikkeen todellisista motiiveista oman käden oikeudelle?

Mikä on liikkeen todellinen motiivi: onko kyse todella ilmastonmuutosasioista vai kenties vain sen käyttämisestä anarkismin tai yleisen riehumisen tekosyynä?

Vai onko kyse yksinkertaisesti ns. egotrippailusta eli huomion hakemisesta omalle itselle keinolla millä hyvänsä?

Jos liikkeen motiivina on huoli ilmastonmuutoksesta, onko viime aikojen ilmastonmuutosuutisointi sekoittanut heidän mielensä ja pitäisikö heidät siten saattaa mielenterveydelliseen hoitoon?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Me suvaitsemme
Vihreiden ja taksien tulisi sanoutua irti oman käden oikeudesta
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen

Ilmasto on lämmennyt lähes yhdellä asteella - mutta mistä?

IPPC:n uusin raportti on aiheuttanut huomattavia määriä parranpärinää. Tänään kiinnitin huomiotani yhteen usein toistettuun seikkaan.

Se löytyi tällä kertaa Iltalehden jutusta, jossa Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori maalaili piruja seinille. Tuo virke kuului seuraavasti: "IPCC:n raportin mukaan ilmasto on lämmennyt jo nyt lähes yhdellä asteella esiteollisista ajoista".

Väite pitänee sinänsä paikkansa. Mutta etsin kuitenkin tieteellisestä kirjallisuudesta siihen vahvistusta. Ja löysin tämän tutkimusartikkelin, josta löytyi mm. tällä hetkellä paras pohjoisen pallonpuoliskon mennyttä ilmastohistoriaa esittelevä kuva.

Kuvasta voidaan päätellä, että "esiteolliseksi ajaksi" mainittu lähtötilanne ei ole mikä tahansa hetki, vaan yli tuhanteen vuoteen pohjoisen pallonpuoliskon selvästi kylmin ajanjakso. Jos ilmastonmuutoksen vertailukohdaksi olisi "esiteollisen" ajan sijasta otettu keskiajan lämpökaudella vallinnut lämpötila, ei lämpötilaeroa nykyiseen olisi läheskään yhtä astetta - ei etenkään jos vertailu olisi tehty vuoteen 1168, joka oli tämän tutkimuksen mukaan vuoteen 2004 päättyneen tilaston lämpimin vuosi. 

Nämä tosiasiat eivät kuitenkaan poista sitä, että pohjoisen pallonpuoliskon (ja koko maapallon) lämpötila on noussut kovasti viime aikoina. Ja että tuo lämpeneminen alkoi jo 1800-luvun alkupuolella, minkä jälkeen se on jatkunut nopeasti, vaikkakin käyden matkalla kaksi selvää laskusuhdannetta. 

Siksi emme voi suhtautua olankohautuksella ilmastomme lämpenemiseen, mutta ei meidän myöskään tarvitse panna koko yhteiskuntajärjestystä uusiksi sen takia. Emmehän edes tiedä vielä varmaksi miltä osin tuo lämpötilan lähes 200-vuotinen nousu on ihmisen ja miltä osin luonnon aikaansaannosta. 

Tästä vahvan todistuksen antaa edellä siteeraamani artikkeli, jonka mukaan se on "yhteensopiva tulivuorenpurkausten vähäisen määrän, auringonsäteilyn lisääntyneen voimakkuuden ja kasvihuonekaasujen nopean kasvun kanssa".  Siis kaikkien kolmen, mikä tarkoittaa käytännössä varmasti sitä, ettei 1800-luvulta alkanut lämpötilan nousu ole kokonaan ihmisen aikaansaannosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arktinen merijään laajuuden tämän vuoden minimi oli tilastojen toiseksi pienin
Arktisen merijään laajuus ei ole supistunut vuoden 2012 jälkeen
Suru tieteen puolesta

Ruotsalainen lapsiin kohdistuva väkivalta ja sen kieltäminen

Ruotsissa aikanaan turvapaikanhakijoiden joukossa yleinen lasten apaattinen käytös on saanut selityksensä. Kyse ei ollut fyysisestä sairaudesta vaan sairaan kulttuurin ilmentymästä.

Yle nimittäin kertoi, että Filter-aikakauslehden mukaan kaksi Ruotsista aikanaan turvapaikkaa hakevaa henkilöä oli pakotettu väkivallalla teeskentelemään apaattista. Kuten alla olevista lainauksista voi päätellä, olivat heidän vanhempansa syyllistyneet törkeisiin rikoksiin harhauttaakseen viranomaisia.

"Nermin-niminen poika kertoo vanhempiensa eristäneen hänet ystävistään, estäneen häntä syömästä ja pakottaneen istumaan pyörätuolissa. Ravintoa hän sai vain ravinnejuomista. Poika sai liikkua vain ollessaan yksin huoneessan, joten pian ravinnon ja liikunnan puute alkoi näkyä vartalossa. Raajoista katosi voima, ja nivelet ja jänteet jäykistyivät... Jos poika erehtyi vaikkapa kohottamaan silmäluomiaan lääkärin ollessa paikalla, löi isä poikaa. Isä löi poikaa myös silloin, kun tämä jäi kiinni hakiessaan yöllä salaa ruokaa keittiöstä."

"Armeniasta kotoisin oleva Anahit Arakelyan, joka oli kymmenvuotias, kun isä ja äitipuoli vuonna 2009 päättivät tytön ryhtyvän apaattiseksi. Vanhemmat ohjeistivat Anahitin mukaan häntä jäämään pois koulusta sekä lopettamaan ystäviensä tapaamisen, ulkona liikkumisen, puhumisen, hymyilemisen ja kaikenlaisen reagoimisen... Lopulta syöminen ja juominenkin vähenivät, ja Anahit eli jugurtilla ja ravintojuomilla. Tytöllä olisi kyllä ollut nälkä, mutta vanhemmat eivät antaneet hänen syödä. Joskus hän söi salaa. Kun sairaanhoitajan tekemässä punnituksessa tytön painon todettiin nousseen puoli kiloa, sai hän isältään selkäsaunan."

Mutta mitä ruotsalaisesta yhteiskunnasta kertoo se, että - edelleen Ylen mukaan - "apaattisia lapsia käsittelevä Filterin artikkeli herätti jo ennen julkaisuaan vastalauseita, ja sitä on arvosteltu äärioikeiston pussiin pelaamisesta"? Näin siitä huolimatta, että "artikkeli perustuu lukuisiin haastatteluihin ja Anahitin ja Nerminin luvalla hankittuihin potilasasiakirjoihin sekä muihin kertomukset vahvistaviin asiakirjoihin".

Ja lopuksi on meidän kysyttävä kainosti, että eihän tällainen olisi mitenkään mahdollista Suomessa? Siis tosiasioiden kieltäminen poliittisen aatteen nimissä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Yle syyllisti suomalaisia, vaikka olisi pitänyt kehua?
Ohjaako persunpelko hallitusneuvotteluita?
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi

Arktinen merijään laajuuden tämän vuoden minimi oli tilastojen toiseksi pienin

Ilta-Sanomat kertoi, että YK:n raportin mukaan "kesäaikaisen arktisen merijään määrä on vähentynyt 12 prosentin vuosikymmentahtia 40 viime vuoden ajan. Mittaushistorian neljä pienintä jäämäärää on mitattu viiden viime vuoden aikana."

Selvyyden vuoksi on syytä todeta, että pohjoisen merijään laajuus (pienimmillään) oli tänä vuonna mittaushistorian toiseksi pienin, vain vuonna 2012 se oli vielä pienempi. Kolmantena on vuosi 2007 ja sen jälkeen 2016 ja viidentenä 2011. Toisin sanoen merijään laajuuden suhteen kaikki viisi minimivuotta ovat olleet viimeisten 12 vuoden aikana, mutta vain kaksi niistä viiden viime vuoden kuluessa.

Mielenkiintoista kyllä, 12 merijään minimikokoa sijoittuu samaisten 12 vuoden aikaan. Eli arktisen merijään koossa tapahtui kesällä 2007 suuri hyppäys, eikä sen laajuus ole sen jälkeen palautunut sitä edeltävään aikaan.

Sen sijaan tämän 12 vuoden aikana ei ole ollut nähtävissä juuri minkäänlaista trendiä kuten edellä mainitsemani minimivuodet osoittavat: samaa osoittavat pohjoisen merijään minimilaajuuden viisi maksimivuotta samalta ajalta. Ne ovat 2009, 2013, 2014, 2017 ja 2018. Siten pohjoisen napajään kehityksessä ei ole näkynyt myöskään ilmastonmuutoksen väitetty kiihtyminen viime vuosina.

Mielestäni arktisen merijään laajuutta luotettavampaan tilastoon merijään pinta-alasta palaan sitten, kun sen kuukausitilastot valmistuvat ensi kuun alussa. Näin siksi, etten ole löytänyt siitä kertovaa päivittäistä tilastoa NSIDS:n nettisivulta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arktisen merijään laajuus ei ole supistunut vuoden 2012 jälkeen
Arktinen napajää sulaa kiihtyvällä tahdilla - vai sulaako?
Napajää ei tue yhteyttä globaalin lämpenemisen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välillä

Nuoret ilmastoaktivistit Stalinin jalanjäljillä?

Yle teki eilen jutun ilmastonmuutoksesta huolissaan olevien grönlantilaisten nuorten näkemyksistä. Juttu oli sen verran hätkähdyttävä, että päätin tarttua siihen tänä aamuna. 

Mutta ennen grönlantilaisten nuorten näkemyksiä haluan muistuttaa toisesta eilisestä jutusta. Se oli Helsingin Sanomissa ja kertoi Stalinin uudesta elämänkerrasta eli siitä ajasta Neuvostoliitosta, jolloin 29 vuoden aikana pidätettiin keskimäärin miljoona ihmistä vuodessa.  Tämän mahdollisti isä aurinkoisen luoma totalitaristinen järjestelmä, jota kutsutaan sosialismiksi.

Grönlantilaisissa nuorissa minua hätkähdytti nuoren naisen kaipuu totalitarismiin. Vai mitä arvoisa lukijani tuumii seuraavasta suorasta lainauksesta.

"Kävin Kööpenhaminassa kesäkuun vaalien alla, tapasin politikkoja. Minulle jäi erityisesti mieleen eräs poliitikko. Hän oli hyvin pelottava. Hän sanoi, ettei hän aio pakottaa ihmisiä tekemään mitään eri tavalla ilmaston takia. Mutta jos aiot muuttaa asioita, miten muuten voit tehdä sen?"

Ehkä vieläkin hätkähdyttävämpi oli kuluneella viikolla ilmastoguruksi nostetun Greta Thunbergin lausahdus, jossa hän tuntui väläyttävän niin ikään stalinistiselta kuulostavia keinoja. Vai mitä arvoisa lukijani mahtaa ajatella seuraavasta suorasta lainauksesta hänen Twitter-viestistään? 

"If you belong to the small number of people who feel threatened by us, then we we have some very bad news for you: This is just the beginning. Change is coming - like it or not" eli "jos kuulut niihin lukumääräisesti vähäiseen määrään ihmisiä, jotka tuntevat itsensä uhatuksi meidän taholtamme, silloin meillä on sinulle erittäin huonoja uutisia: tämä on vasta alkua. Muutos on tulossa - pidit siitä tai et".

Edelle kirjoittamieni huomioiden jälkeen jäin miettimään, että mikäli tämä nuorten naisten joukko todellisuudessa saisi päättää tulevaisuudesta, minkälaiseksi paikaksi tämä meidän maailmamme muodostuisi. 

Voisiko lopputuloksen luonnetta etsiä parhaiten nyt julkaistun Stalinin elämänkerran sivuilta? Entä olisivatko edellä lainatut aktivistit tyytyväisiä aikaansaannoksestaan? Vai söisikö vallankumous jälleen kerran omat lapsensa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaupungin vuokra-asunnoista ja sosialismin kirouksesta
Vuoden 1918 tapahtumat uusiksi?
Kirsi Liimatainen uskoo edelleen sosialistiseen utopiaan

Mistä humanitaarisessa maahanmuutossa tapahtuneet muutokset kertovat?

Ilta-Sanomat julkaisi pienen uutisen, jonka mukaan Välimeren siirtolaisvirrat ovat muuttaneet kulkureittiään. Siinä missä aiemmin lähdettiin liikkeelle kaukaa Libyasta, kulkee kansainvaellus nykyisin Tunisiasta Italiaan.

Lehdessä kerrottiin, että syynä muutokseen olisi Libyan reitin vaarallisuus: jutun mukaan sieltä lähtevistä henkensä menettää joka kymmenes. Ja siksi olisi siis siirrytty lyhyemmälle reitille.

On kuitenkin ilmeistä, ettei Ilta-Sanomat kertonut koko totuutta. Näin siksi, että "Repubblica-lehden mukaan valtaosa Italiaan tänä vuonna saapuneista siirtolaisista on tullut maahan rajavartioston huomaamatta ja tarvitsematta partioalusten tai hyväntekeväisyysjärjestöjen kustantamien pelastusalusten apua".

Toisin sanoen epäilen kansainvaeltajien reitinmuutoksen varsinaiseksi syyksi Välimeren meritaksitoiminnan hiipumista Italian edellisen hallituksen toimien seurauksena. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu nyt kun Italiassa on hallitus vaihtunut aiempaa leväperäisempää maahanmuuttopolitiikkaa noudattavaksi.

* * *

Yleisradio kertoi puolestaan eilen, että Suomeen tulee aiempaa vähemmän turvapaikanhakijoita. Jutun mukaan syynä on monien Euroopan maiden aiempaa tiukempi sisärajavalvonta.

Tämä on varmasti osatotuus, mutta nähdäkseni on selvää, että myös tämän muutoksen taustalla vaikuttaa Välimeren meritaksiliikenteen hiipuminen Italian edellisen hallituksen toimien seurauksena. Ja tässäkin tapauksessa jää nähtäväksi mitä tapahtuu nyt kun Italiassa on hallitus vaihtunut aiempaa leväperäisempää maahanmuuttopolitiikkaa noudattavaksi.

* * *

Koska edellä mainitsemani kaksi lehtijuttua - IS:n ja Ylen - jättivät molemmat mainitsematta Italian edellisen hallituksen toimet uutisoimiensa ilmiöiden taustalla, syntyi mieleeni epäilys siitä, ettei kyse ollut mistään lapsuksesta vaan tarkoituksellisesta lukijakunnan harhauttamisesta. Onhan EU:n alueelle tulleiden kehitysmaalaisten määrä pudonnut rajusti viime vuodesta: silloin tänne tuli sitä kautta yli 140 000 parempaa elintasoa etsivää kun taas tänä vuonna tässä tarkoituksessa tulijoita on ollut vain vajaat 67 000.

Ottaen huomioon, että olemme ylittäneet jo syyskuun puolivälin, voidaan laskea, että tasaisen vauhdin taulukon mukaan vuoden saldoksi jää hiukan yli 100 000 kehitysmaalaista. Siten heidän määränsä on vähentynyt noin 25 prosentilla.

Ylen jutun mukaan Suomeen saapuu tänä vuonna noin 2 200 tulijaa kun viime vuonna heitä oli yli 2400. Se tarkoittaa, että heidän määränsä pienenee noin yhdeksällä prosentilla eli oleellisesti vähemmän kuin koko EU:n alueelle tulevien määrä. Siten Ylen johtopäätös, että "Suomella ei ainakaan näytä tällä hetkellä olevan mitään erityisiä vetovoimatekijöitä, minkä takia maa olisi muita Euroopan maita houkuttelevampi paikka jättää turvapaikkahakemus" ei saa tukea hakijamäärien kehityksestä.

* * *

Looginen johtopäätös kaikesta edellisestä on siten se, että Suomen aiempaa pienemmät turvapaikanhakijamäärät johtuvat EU:n alueelle saapuneiden tulijoiden vähenemisestä (eikä maamme houkuttavuuden vähenemisestä). Ja että kansainvaellusreitin lähtöpisteen muuttuminen Libyasta Tunisiaan osoittaa sekä Välimeren meritaksiliikenteen suuren roolin Libyan reitin aiemman suosion takana että myös tulijapaineen säilyneen ennallaan.

Avoimeksi kysymykseksi jää se, miksi maamme valtamedia ei halua kertoa koko kuvaa meneillään olevasta kansainvaelluksesta. Johtuuko se poliittisesta vehtaamisesta - kuten arvelen - vai jonkinlaisesta kyvyttömyydestä ymmärtää tosiasioita ja niiden loogisia seurauksia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valmistellaanko Välimerellä uutta pakolaisvyöryä?
EU-poliitikkojen toimet johtavat radikalisoitumiseen
Johtiko EU:n, Rinteen ja Ohisalon aktiivisuus kuolonuhreihin?

Voiko kirjoittaja, väitöskirjatutkija ja feministi olla näin tyhmä?

Perussuomalaisten Tom Packalén otti kantaa kansalaisaloitteeseen, jonka mukaan raiskausrikokseen riittäisi se, ettei seksiin ole partnerin suostumusta. Tarkalleen ottaen tämä sanoi, että "rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten, että tekijän tulee tietää syyllistyvänsä rikokseen. Kysynkin, millä tavoin kansalaisaloitteen mukainen suostumus tulee ilmaista nimenomaisesti ennen sukupuoliyhteyden aloittamista?"

Minja Koskela julkaisi Packalénin kommentista twiitin. Se kuului näin: "mikäli on yleistä, että ihmisille on epäselvää, milloin syyllistytään raiskaukseen ja milloin seksille on suostumus, tekee se #suostumus2018-aloitteesta entistä tärkeämmän. Sikälikin tämän tyyppiset vastustuspuheenvuorot ovat hieman hataralla pohjalla."

Twiittaaja ilmoittaa olevansa "kirjoittaja ja väitöskirjatutkija. Esikoisteos: Ennen kaikkea feministi (Karisto 2019). Työn alla: Toisin tehty - tasa-arvoinen koulu (S&S 2020)." Hänen tilinsä seuraajina näyttävät olevan mm. Li Andersson (vas) ja Touko Aalto (vihr).

Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen haluaisin hiukan kommentoida Koskelan kommenttia. Siis sitä, että voiko kirjoittaja, väitöskirjatutkija ja feministi olla niin tyhmä, ettei ymmärrä Packalénin huolen liittyvän mahdolliseen suostumus-lakiin liittyviin väärinkäyttömahdollisuuksiin oikeudenkäynneissä, eikä suinkaan siihen ettei ihmisille olisi selvää se, milloin seksiin on suostumus ja milloin ei? Vai oliko kommentissa kyse tahallisesta provosoinnista?

Niin tai näin. Raiskaukset kuuluvat vastenmielisimpiin rikoksiin ja sikäli on hyvä, että niiden määrän minimoimisesta keskustellaan ja että niitä torjutaan parhaalla mahdollisella tavalla lainsäädännön kautta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tavoitteeseen pitäisi pyrkiä oikeusvaltioperiaatteen kannalta ongelmallisen, epäselvän ja tulkinnanvaraisen lainsäädännön kautta. Siksi Packalénin kysymys oli paitsi aiheellinen, niin myös tarpeellinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeusturvaa ei saa unohtaa raiskauslakia uudistettaessa
Väkivaltaisen sarjaseksuaalirikollisen ihmisoikeudet
"Ei tarvitse olla vihainen maahanmuuttajille, vaikka he välillä raiskaavat yhden tai kaksi pikkutyttöä"

Kertokaa se hänelle

Ilta-Sanomat julkaisi uutisen, jonka mukaan Helsingin kaupungin palveluksessa ollut naispuolinen johtaja oli perunut jo sovitun työsuhteen insinööriltä, joka halusi viettää päivittäin rukoushetkiä joko viisi minuuttia tai jopa kokonaisen tunnin. Jutun mukaan vaatimus rukousajoista oli tullut vasta sitten, kun valinnasta oli jo ilmoitettu hakijalle.

Nyt oikeus on tuominnut kyseisen naisjohtajan. Tapaus on malliesimerkki siitä, kuinka saattaa käydä, mikäli erehtyy tekemään päätöksen maahanmuuttajan palkkaamisesta. Siksi moni työnantaja lienee miettinyt, ettei sellaiseen ryhdy, vaan huolehtii jo rekrytointiprosessin alussa siitä, ettei joudu nyt nähdyn kaltaiseen tilanteeseen.

Oikeushan ei sinänsä kolmijako-opin mukaan tee maassamme politiikkaa. Nyt olisi kuitenkin jonkun hyvä kertoa maamme oikeuslaitokselle, että nyt annetun tuomion seurauksena on todennäköistä, että tiettyyn etnis-uskonnolliseen taustaan kuuluvien maahanmuuttajien työllistymiskynnys nousi entistä korkeammaksi.

* * *

Yle kertoi ilmastotempauksesta, jossa Kiasman pihalla jaettiin halukkaille ihmisille puuntaimia. Jutussa eräs nainen sanoi, että "musta tuntuu, että kaikkialta vain kaadetaan puita. Niinpä ajattelin, että haluan istuttaa uuden puun."

Näyttääkin siltä, että metsäalan ihmiset ovat pahasti epäonnistuneet viestinnässään. On totta, että Suomessa on kuluvanakin vuonna ollut runsaasti metsähakkuita, mutta ainakin Ylen haastattelemalle naiselle lienee jäänyt epäselväksi, että meillä jo lakikin velvoittaa uudistamaan metsät.

Metsälain 5a§: Uudistushakkuun päättymisestä seuraa metsän uudistamisvelvoite. Uudistushakkuu katsotaan päättyneeksi, kun puunkorjuun seurauksena käsittelyalueelle on syntynyt yli 0,3 hehtaarin avoin alue. Uudistamisvelvoite täyttyy, kun alueelle on saatu taimikko siten kuin 8 §:ssä säädetään."

Metsälain 8§: "Metsän uudismisvelvoite on täytetty, kun käsittelyalueelle on saatu aikaan taimikko alueen maantieteellisestä sijainnista riippuen viimeistään 10–25 vuoden kuluessa velvoitteen muodostavan puunkorjuun päättymisestä. Taimikko katsotaan saaduksi aikaan, kun se on riittävän tiheä, taimet ovat tasaisesti jakautuneina, niiden keskipituus on 0,5 metriä ja niiden kehittymistä ei uhkaa välittömästi muu kasvillisuus."

Kukahan ottaisi ja kävisi valaisemassa lainsäädäntömme vaatimuksia puuntaimen ostaneelle naiselle?

* * *

Hollannissa murhattiin asianajaja, joka työskenteli huumejutussa, jonka pääsyytetyt ovat Ridouan Taghi sekä Said Razzouki. Ruotsin maahanmuuttajajengeistään kuuluisassa Malmössä oli samantapainen tilanne jokin aikaa sitten, kun murhaoikeudessa todistajana toiminut nainen ammuttiin brutaalisti.

Kysymys tietenkin kuuluu, että kuka uskaltaa jatkossa lähteä mukaan maahanmuuttajien järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyviin rikosjuttuihin? Ja mitä siitä seuraa yhteiskuntajärjestykselle?

Entä kenelle siitä pitäisi kertoa?

* * *

Tämän kirjoituksen viimeinen huomioni liittyy mielipidekirjoitukseen. Sen mukaan "jos politiikan suunnaksi otetaan ´rajat kiinni´ -politiikka, Suomen väkiluku lähtee laskuun piakkoin, sillä rajojen sulkemisesta tuskin seuraa syntyvyyspiikkiä, päinvastoin. Viime vuosikymmeninä harjoitettu politiikka, jossa lapsiperheiden taloudellista asemaa on heikennetty lukuisin eri tavoin, ei myöskään kannusta hankkimaan lapsia."

Näyttää siltä, että se mikä itselleni on ollut jo pitkään selvää, ei ole auennut mielipiteensä kertojalle. Eli nykyaikaisen kansainvaelluksen valtavien kulujen heijastuminen kantaväestön käytettävissä oleviin resursseihin.

On siis kysyttävä, että kuka vääntäisi rautalangasta mielipidekirjoittajalle sen, että ne kolme miljardia, jotka käytetään humanitaarisen maahanmuuton kuluihin voitaisiin allokoida myös toisin - vaikkapa sitten perheiden kannustamiseen lastenhankintaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kemiläisten puheet ja äänestyskäyttäytyminen ristiriidassa
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät
Kauniaisissa äänestetään RKP:tä ja vastustetaan lapsia

Kaupungin vuokra-asunnoista ja sosialismin kirouksesta

Pari päivää sitten nimimerkillä kirjoittanut helsinkiläinen ihmetteli sitä, kuinka hyvätuloiset ihmiset asuvat kaupungin tukemissa halvoissa vuokra-asunnoissa samalla kun vähävaraiset joutuvat jonottamaan niihin.

Kirjoituksessaan hän totesi, että "lähinnä minua kiinnostaisi ­tietää, maksammeko me helsinkiläiset veronmaksajat näiden hyvätuloisten halpaa asumista". Vastaus on tietenkin, että kukapa muukaan sen maksaisi.

Kirjoituksen jälkeen on syntynyt kovasti keskustelua siitä, että voiko ihmisiä häätää kotoaan. Ja tulipa tänä aamuna esille myös kaupungin vuokra-asunnon siirtäminen yhdeltä varakkaalta toiselle. Samaan aikaan toinen ja kolmas - molemmat köyhiä - kertoi joutuneensa olemaan pitkään asuntojonossa.

Tähän kaikkeen totean, että meillä on nyt nähtävillä ja elävästi käsillä osa sitä logiikkaa, minkä takia sosialismi ei toimi. Eli minkä takia hyvää tarkoittavat veronmaksajien tuet niin usein johtavat väärinkäytöksiin ja tehottomuuteen.

Tuo ongelma on se sama, mikä tekee markkinataloudesta ylivoimaisen suunnitelmatalouteen verrattuna. Siis yksinkertaisesti ihmisten taipumus ajatella ensisijaisesti itsensä ja läheistensä parasta.

Tuo taipumus saa yrittäjän yrittämään parastaan liiketoiminnan jatkumiseksi ja työntekijän ahkeroimaan edetäkseen urallaan. Mutta myös veronmaksajien piikkiin annettavien tukien vääristävään vaikutukseen.

Itse tarjoaisin tässä tilanteessa ratkaisuksi kaupungin vuokra-asunnoista luopumista ja niiden myymistä pois. Sen jälkeen voitaisiin - jos niin haluttaisiin - tukea ihmisten asumista pelkästään suoralla tulotasoon sidotulla asumistuella, joka määrältään ei johtaisi kannustinloukkuihin ja jonka saisi käyttää hyväkseen hankkiessaan asuntoja vapailta markkinoilta.

Tähän on vielä lisättävä, että samalla kaupungin olisi purettava toinen sosialistinen elementti eli nihkeä kaavoituspolitiikka. Näin tarjolla olevien asuntojen määrä nousisi tarpeen mukaiseksi, eikä tuen vaikutus vuokratasoon nousisi kohtuuttoman suureksi - kuten sen kävisi tilanteessa, jossa asunnoista on pulaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka sosialismi lisääntyy suomalaisessa yhteiskunnassa
Käytännön sosialismia
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?

Arvoitus

Mikä on helppoa kuin heinänteko? No tietenkin jakopolitiikan mukainen budjetti, jossa kaikki hallituspuolueet saavat eikä kukaan jää ilman.

Tämän osoitti Antti Rinteen (sd) hallitus, joka teki budjetin nopeammin kuin valokopiot sen käsittelijöille. Ja otti samalla pari miljardia velkaa sekä päätti kaupata yhteistä omaisuuttamme vajaalla miljardilla.

Jatkossa yhteisten varojemme käyttö sidotaan työllisyyden kehitykseen, eli siihen, että saavutamme 75 prosentin työllisyysasteen. Oppositiojohtajat Petteri Orpo (kok) ja Jussi Halla-aho (ps) ovat epäileväisiä.

Ensimmäisen mukaan työllisyystoimet eivät ole riittäviä ja jälkimmäisen mukaan ne vähätkin ovat luonteeltaan sosialistisia. Lisäksi on syntynyt epäilys siitä onko hallituksen tavoite todellinen vai pikemminkin teoreettinen.

Suurimmalle osalle palkansaajista hallituksen toimet tarkoittavat kiristyvää verotusta. Professorin palkalla tämä tarkoittaa yli 400 euron kiristymistä ja jo 2300 euron palkalla pääsee maksamaan 30 euroa vuodessa lisää hallituksen mällättäväksi. Vain aivan pienituloisimpien palkkaverotus kevenee.

Tosiasia on kuitenkin, että näillä mennään seuraava vuosi. Olkoon Suomi siis siunattu ja löytäköön jostain sen viisastenkiven, jonka avulla maan talous lähtee lentoon ja saavuttaa tuon 75 prosentin työllisyysasteen.

Siinä helpottaa hiukkasen se, että työssä käyvien ikäluokkien koko pienenee vuosi vuodelta. Veronmaksajan rasitusta tämä ei kuitenkaan pienennä, sillä maahanmuuton seurauksena koko väestön määrä on edelleen kasvussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antti Rinne linjasi hallituksen rahankäyttöä
Budjetti heijastaa hallituksen uskoa keskusjohtoisuuteen
Vihreät ja kepulaiset nuoret tahtovat sosialisoida työeläkkeet

Antti Rinne linjasi hallituksen rahankäyttöä

EU järjesti keskustelutilaisuuden Unkarin oikeusvaltiotilanteesta. Sen tuoksinassa pääministerimme Antti Rinne (sd) kertoi, että esimerkiksi suomalaiselle on vaikea selittää, miksi rahaa menee maille, jotka eivät noudata EU:n perussopimuksessa listattuja arvoja.

"Asia on yksinkertainen. Jos suomalaiset maksavat enemmän kuin saavat takaisin, rahan on mentävä sellaisiin asioihin, joita he arvostavat", Rinne sanoi.

Olen pääministeriin kanssa pitkälti samaa mieltä. Ja juuri siksi edellytän, että hänen mainitsemansa periaate on yleinen, eli koskee kaikkea julkista rahankäyttöä, jota ei voi katsoa itsensä takaisin maksavaksi sijoitukseksi. 

Otan asiasta kolme esimerkkejä.

Tuoreen kyselyn mukaan puolet vastaajista olisi valmis vähentämään pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden sijoittumista kotiseuduilleen. Vain vajaa viidennes ottaisi heitä lisää. Maamme viherpunamultahallituksen on siis pääministerin mainitseman periaatteen perusteella toimittava tehokkaasti humanitaarisen maahanmuuton vähentämiseksi.

Vähän vanhemman kyselyn mukaan kolme neljästä suomalaisesta haluaa, että ruotsin kielen opiskelu olisi vapaaehtoista. Maamme viherpunamultahallituksen on siis pääministerin mainitseman periaatteen perusteella muutettava Ruotsin kielen opiskelu vapaaehtoiseksi.

Suomalaiset kannattavat myös kehitysyhteistyötä. Ja siinä nimenomaisesti naisten ja tyttöjen aseman ja oikeuksien kohentamista sekä koulutusta. Maamme hallituksen päätös rajuista kehitysyhteistyövarojen lisäämisestä on siis lähtökohtaisesti pääministerin linjausten mukainen.

Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava vanha sanonta, jonka mukaan "ei kannettu vesi kaivossa pysy". Sen osoitti jälleen kerran todeksi tämän aamun Ylen uutinen, jonka mukaan Yhdysvaltain johdolla tapahtuneen Taleban-hallinnon syrjäyttäneen liittoutuman on ollut nöyrtyminen äärijärjestön edessä ja ryhtyminen neuvotteluihin sen paluusta takaisin valtaan. Näin siitä huolimatta, että sillä on - ainakin Ylen jutun mukaan - vain vähäinen kannatus maan väestön parissa, vaikka se hallinnoikin 43 prosenttia pinta-alasta.

On siis syytä toivoa, että hallituksen kehitysapuvarojen nostaminen noin sadalla miljoonalla - samoin kuin muutkin tähän tarkoitukseen syydettävät verovarat - käytetään nimenomaisesti tyttöjen asemaan ja oikeuksiin sekä koulutukseen. Ja että sille on vastaanottavissa yhteiskunnissa selkeä väestön hyväksyntä, jotta veronmaksajien piikkiin tapahtuva lainanotto - noin 600 euroa nelihenkistä lapsiperhettä kohden vuodessa - niiden auttamiseksi ei valu hukkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset ovat hassusti epäloogisia
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan

Äänikoikeus vaati ihmishenkiä, mutta sen käyttäminen ei kiinnosta

Arabikevät syttyi siksi, että ihmiset olivat tyytymättömiä kotimaidensa diktatuurisiin hallintoihin. Suurin osa noista maista päätyi lopulta jonkinlaiseen sekasortoon tai palasi diktatuuriin, mutta aivan ensimmäinen eli Tunisia näyttäisi olevan hyvällä tiellä ja siirtyneen pysyvästi demokratiaan.

Nyt maassa käytiin presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Se herätti kysymyksen siitä, mikä on Tunisian demokratian arvo maan väestölle: vaaliuurnille nimittäin vaivautui vain 45 prosenttia äänioikeutetuista. Ja hekin vielä siten, että nuoriso oli muuta väestöä laiskempaa. Toivottavasti tästä ei muodostu aikapommia.

Positiivista vaaleissa oli se, ettei jatkoon päässyt islamistien ehdokas. Hänen sijaansa maan johtajan paikasta kilpailevat toisella kierroksella vaalien ennakkosuosikki Nabil Karoui ja riippumaton ehdokas Kais Saied.

Heistä ensimmäinen on mediamoguli, joka tuki arabikevään aikana vallankumousta, on toiminut riippumattomana tiedonjakajana ja sen seurauksena ollut napit vastakkain islamistien kanssa. Nämä toimet ovat johtaneet rangaistuksiin maan oikeuslaitoksessa, ja saaneet Amnestyn tuomitsemaan tunisialaisen oikeusistuimen päätökset sananvapauden loukkauksina.

Kais Saied on puolestaan professori ja lakimies, jolla on jo arabivallankumousta edeltäneeltä ajalta ollut merkittävä asema maan hallinnossa. Hänen poliittisella agendallaan ovat kuolemantuomion salliminen ja homoseksuaalisuuden julkiseen esilläoloon liittyvät kriittiset teemat.

Toisin sanoen vastakkain on selvästi liberaalimpi tai jopa populistinen ehdokas sekä vanhoillinen muslimi. Nähtäväksi jää kumpi heistä nousee valtaan seuraavalla kierroksella.

Itse Tunisian arabivallankumouksen kannalta merkittävin seikka on kuitenkin väestön sitoutuminen demokratiaan. Siitä 45 prosentin äänestysvilkkaus ei kerro hyvää.

Tai kuten keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja totesi: "meidän täytyy vaivautua äänestämään, se on oikeus, jonka saimme ihmishenkiä maksaneessa vuoden 2011 kansannousussa". Toivottavasti nuo ihmishenget eivät menneet hukkaan, vaan kasvavat esimerkiksi muille arabimaille siitä, että yhteiskunnallinen kehitys edellyttää siirtymistä eteenpäin keskiaikaisesta henkisestä kulttuurista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tunisia on matkalla kohti nykyaikaa
Hyviä uutisia
Maltillista islamismia ei ole, väittää tunisialainen radiopersoona

Budjetti heijastaa hallituksen uskoa keskusjohtoisuuteen

Näin sadepäivän ratoksi päätin - Timo Haapalan jutun luettuani - perehtyä Suomen hallituksen budjettiesityksiin. Nykyisen esityksen löysin Helsingin Sanomien ja aiemmat valtioneuvoston nettisivuilta. Tai oli nykyinen esityskin siellä, mutta en jaksanut alkaa laskea yhteen eri hallinnonalojen summia, kun HS:n toimittaja oli sen jo tehnyt.

Mutta takaisin asiaan. Päätin yhdistää keräämäni tiedot alkuperäisistä budjeteista vuodesta 2015 lähtien alla olevaan kuvaan, jossa Y-akselina ovat miljardit eurot ja X-akselilla vuodet. 

Toki tiedossani oli, että Rinteen hallitus on - Haapalan sanoin - "höyli" rahankäytössään. Mutta ehkäpä yllä oleva kuva osoittaa, että muutos edellisen eli Sipilän (kepu) hallituksen rahankäyttöön on todella huomattava, eikä siksi voi olla vaikuttamatta tulevaisuuteemme.

Vielä pahemmaksi asian tekee se, kuten alla olevasta kuvasta näkyy, että edellinen hallitus sai valtion velkaantumisen nopean kasvun pysähtymään vasta viime vuonna. Siitä piirsin kuvion vuosilta 2010 - 2018.

Kuvasta ei näy kuluvaa eikä tulevaa vuotta, mutta ensi vuoden budjetissa velan on suunniteltu kasvavan kertaheitolla peräti 2,3 miljardia euroa, minkä lisäksi valtion omaisuutta myytäneen muutamalla miljardilla eurolla. Tämä kaikki siis juuri nyt kun maailmantalous on sakkaamassa ja aktiivi-ikäinen väestö vähenemässä. 

Toki menojen lisääminen talouden hidastuessa on keynesiläisittäin perusteltua, mutta vain, jos nousukaudella olisi tosissaan säästetty. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa Sipilän hallitus onnistui vasta tasapainottamaan tilanteen, mutta ei lisäämään maamme taloudellista liikkumavaraa.

Entä mihin tuo rajusti kasvava budjetti sitten käytetään? 

Hallinnonaloista kasvussa vuodesta 2019 ovat seuraavat: eduskunta, ulkoministeriö (pelkkään kehitysyhteistyöhön sijoitetaan 98 miljoonaa euroa uutta rahaa), puolustusministeriö, valtiovarainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö (merkittävä 104 miljoonan euron lisäys korkeakouluille ja tutkimukseen), liikenne- ja viestintäministeriö (erityisesti perusväylänpitoon pannaan rahaa, mistä kiitos jo etukäteen), työ- ja elinkeinoministeriö (siellä kiinnostavin erä on euromäärältään pienehkö, mutta prosentuaalisesti suuri (158 %) maahanmuuttajien kotouttamis- ja työllistämisrahan lisäys) sekä ympäristöministeriö. Kaikkien muiden hallinnonalojen määrärahat pienenevät.

Nähtäväksi jää, mihin tällä budjetilla päästään vuoden kuluessa. Haapalan näkemyksen mukaan lisääntyneet budjettimenot syödään saman tien. Näin asia pitkälti lieneekin, mutta on budjetissa myös jonkin verran tulevaisuuteen tähtääviä investointeja - sellainen on esimerkiksi huomattava lisäys korkeakoulu- ja tutkimusmenoihin, jonka vaikutus tosin näkyy vasta vuosien kuluttua nyt alkavien talousongelmien jo alkaessa hellittämään.

Kaiken kaikkiaan budjetissa kuitenkin näkyy selvimmin hallituksen usko valtakunnan keskusjohtoiseen johtamiseen, sillä mistäpä muustakaan suuret julkisten menojen lisäyksen kielisivät. Maahanmuuttajien ja kehitysyhteistyövarojen lisäykset puolestaan kertovat yli reaalitodellisuuden menevistä maailmanparannushaluista. 

Näillä kuitenkin mennään, sillä Keskustan mukaan lähteminen vihervasemmiston kelkkaan ja Petteri Orpon (kok) typerä arvopohja hallitusta muodostettaessa ratkaisivat Suomen suunnan meneillään olevaksi vaalikaudeksi - vaalitulostahan se ei heijasta. Mahdollisista tuhoista tai saavutuksista nautitaan sitten seuraavalla vaalikaudella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Kansa tuomitsi vallankaappauksen

Vähemmistön päätöksellä verohelvetiksi

Valtionvelka kääntyi laskuun

Rotat piilosilla

Yle kertoi eilen, että suomalaisen luontokuvaajan otos piilosta leikkivästä karhusta on hurmannut maailmalla. Kuva on kieltämättä hieno, kuten myös valokuvaajan harrastus.

Tiedelehti Science sen sijaan kertoi rotilla tehdystä tutkimuksesta. Siinä niitä oli opetettu leikkimään piilosta ihmisten kanssa.

Opetuksen kohteena olleista kuudesta rotasta kaikki oppivat etsimään piilossa olevaa parissa viikossa. Viisi niistä oppi myös olemaan piilossa ja vaihtamaan rooliaan tässä leikissä.

Etsiessään piiloutujaa nämä rotat turvautuivat näköönsä ja hyödynsivät muistikuvia aiemmista piilopaikoista. Lisäksi ne päästelivät etsimistilanteelle spesifisiä ääniä.

Piiloutuessaan rotat suosivat läpinäkymättömiä piilopaikkoja läpinäkyvien sijasta ja pysyivät paikallaan löytymiseensä saakka. Eivätkä ne pitäneet meteliä vaan olivat "hiirenhiljaa".

Tutkimus osoitti, että rottien kognitiiviset kyvyt ovat varsin kehittyneet - ja ettei ihminen ole ainoa elollinen, joka osaa leikkiä piilosta. Tutkijat arvelivatkin, että piilosilla oleminen on evolutiivisesti vanha leikki.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
DeepStack: tietokone, joka voitti pokeripelin
Älykkyyden evoluutiosta
Liikunta pidentää ikää!

"Pikkupuolueen poliitikko": ´olen eduskunnan ainoa kansallissosialisti´"

Kuvitellaanpa, että jonkun alle 10 prosentin kannatuksen omaavan pikkupuolueen kansanedustaja kutsuisi itseään ”eduskunnan ainoaksi kansallissosialistiksi” ja jatkaisi että ”vasemmisto on yleisnimike, joka yhdistää marxilaiseen traditioon kiinnittyviä suuntauksia. Kansallissosialismi on yksi alaosa siitä".

Minkälaisen pöyristyksen tuollainen väite herättäisi eduskunnassa, lehdistössä ja kansalaisjärjestöissä? Ja ehkä myös kilpailevissa poliitikoissa sekä jopa oikeusoppineiden parissa.

Entä jos hän vielä kummeksuisi ”kansallissosialismiin kiinnittyviä ennakkoluuloja" ja väittäisi, että "ihmiset eivät tule ajatelleeksi, että he elävät koko ajan keskellä eri tavoin järjestettyjä yhteisöjä. Lähikauppa on kapitalistinen, lähikirjasto sosialistinen ja kotona ollaan kansallissosialisteja".

Riittäisikö tämä selittämään pois kaiken sen pahan, jota viime vuosisadan kansallissosialistit saivat aikaan?

Tai jos hän kertoisi tämän jälkeen, että "kaikkiin ismeihin liittyy ikkuna hyvään ja pahaan" ja kertoisi kirjoittavansa kirjaa ”pikkuporvarillisuudesta aikamme vitsauksena” ja määrittelisi sen "elämäntavaksi, jossa on tärkeämpää miltä asiat näyttävät kuin miten ne todellisuudessa ovat".

Auttaisiko tämä ymmärtämään kansallissosialismiin hurahtanutta poliitikkoa? Vai vaadittaisiinko häntä oikeuteen ties millä vihapuheväitteillä?

Entäpä jos hän vielä vastaisi kysymykseen siitä, miksei kansallissosialismi voittanut viime vuosisadan aatteellista kilpailua, että "peli on kesken, joten eipä nyt vielä julisteta voittajia". Ja ennakoivansa, ettei kapitalismin ja kansallissosialismin välinen aatteellinen kilpailu lopu "ihan pian, mutta kun päättyy, todennäköisesti kukaan ei enää muista meidän nykyisen parlamentin paikkamääriä sen kummemmin kuin me muistamme Rooman senaatin istumajärjestystä. Vain hölmö kuvittelee oman aikansa olevan historian loppu".

Herättäisikö tämä kiljuvaa raivoa, vai toteaisivatko maamme mediakenttä, kansalaisjärjestöt, kilpailevat poliitikot ja oikeusoppineet, että äänessä on yksittäinen hörhö, jolta on todellisuudentaju kadoksissa? Ja joka siksi ansaitsee korkeintaan ymmärtäväisiä katseita ja vaalikauden jälkeen putoamisen eduskunnasta? Vakavasti otettavana eli vaaliuurnilla äänen ansaitsevana poliitikkona häntä ei kai kuitenkaan juuri kukaan pitäisi?

* * *

Edelle hahmottelemaani pikkupuolueen poliitikkoa ei todellisuudessa ole. Sen sijaan viime vuosisadalla vaikuttaneen toisen brutaalin ja kansallissosialismin lailla miljoonia ihmishenkiä vaatineen, kokonaisia kansoja tuhonneen ja sotia synnyttäneen aatteen eli kommunismin kannattaja meillä on.

Vasemmistoliiton Anna Kontula nimittäin ilmoitti olevansa eduskunnan ainoa kommunisti. Ja juuri hänen kannanottojaan mukaillen kirjoitin edellä olevan tarinan (lähde ja toinen). Kysymys tässä tietenkin kuuluu, että miksi meillä hyväksytään kritiikittä eduskunnassamme toimiva kommunisti, mutta kansallissosialismia käyetään leimakirveenä jopa sellaisia poliitikkoja ja puolueita vastaan, jotka ovat yksiselitteisesti ilmoittaneet olevansa länsimaisen demokratian ja hyvinvointivaltion asialla.

Eli mikä ihme tekee kommunismista hyväksyttävän aatesuunnan - toisin kuin kansallissosialismista - jos ja kun näiden kahden aatteen nimissä tehdyt hirmuteot ovat täysin verrattavissa toisiinsa? Pelkästäänkö se, että kommunistinen Neuvostoliitto sattui olemaan toisen maailmansodan voittajien puolella ja saattoi toteuttaa ihmisiin kohdistuvaa terroriaan paljon pidempään kuin natsien johtama Saksa?

Vai onko kyse siitä, että kommunistien - toisin kuin kansallissosialistien - suosio oli Suomessa suuri ja heidän vaikutusvaltansa todellinen uhka maallemme aina 1980-luvun lopulle asti, joten aatteen vanhoja kannattajia elää joukossamme edelleen satoja tuhansia? Pelkäämmekö me heitä vieläkin niin paljon, että jopa kansanedustaja katsoo saavansa etua siitä, että ilmoittautuu marxilais-leninismin verisen perinteen jatkajaksi armon vuonna 2019?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistonaiset upottavalla suolla
Kommunistinatsit
Veronkierto on vasemmiston mielestä hyväksyttävää

Nuoriso on kunnollista, mutta jotain on silti vialla

Helsingin Sanomat kertoi hätkähdyttävästä tapauksesta. Siinä hyvinkääläinen nuorisojoukko oli saanut päähänsä murtautua tyhjillään olevaan varakkaiksi tiedettyjen ihmisten omakotitaloon ja viedä sieltä omaisuutta. Lisäksi porukan vanhin oli saanut talossa päähänsä tuikata sen tuleen.

On helppo todeta, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Ja että tapahtuneella on siihen osallistuneille nuorille elämänmittaiset seuraukset. Pahimmillaan hyvän elämän edellytykset ovat heiltä menneet ja edessä on joko syrjäytyminen tai ajautuminen rikoksen poluille.

Samoin on todettava, että yksikin tällainen tapaus on liikaa, sillä emme varmasti kaipaa sen enempää taloihin murtautujia kuin syrjäytyneitä tai rikollisia aikuisia.

Yle puolestaan kertoi, että huolimatta hyvinkääläisjoukosta ovat nykynuoret aiempaa kunnollisempia. Tästä kielii se, että heistä yhä pienempi osa sortuu rikollisuuteen ja alkoholiakin kuluu aiempaa vähemmän.

Nuorten kunnollistumisen syyksi mainitaan se, että vanhemmat ovat kiinnostuneita nuorten tunteista ja aiempaa avoimempia ja vastaanottavaisempia näiden iloille ja murheille. Mutta samaan aikaan nuorisomme on entistä ahdistuneempaa ja mahdollisesti yhä vähemmän perhekeskeistä. Ja pahantekokin on siirtynyt kaduilta internetiin.

Ylen juttua lukiessani ajattelin, että olivatko taloon murtautuneet hyvinkääläiset nuoret poikkeuksia nykytrendistä, vai oliko heitä ymmärretty lapsena liikaakin. Tai johtuuko nuorison ahdistuneisuus tunteiden ylikorostumisesta lapsena tai suorastaan vanhempien liiallisesta suojaamisesta elämän hankaluuksista - siis ns. pumpulissa kasvamisesta. Vastausta en tietenkään näihin kysymyksiin tiedä, mutta olisi hyvä jos joku tietäisi.

Siinä suhteessa ei nimittäin mikään ole muuttunut, että nykyinen nuoriso rakentaa Suomen ja suomalaisten tulevaisuuden. Ja siitä ei tule loistokasta, mikäli vaikeuksien edessä ahdistutaan ja lamaannutaan tai jos perheen perustaminen ja lasten hankkiminen ei kiinnosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten pahoinvointiin on puututtava
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla
Älytöntä ilkivaltaa

Silmänkääntötemppu

Keskustan nuori puheenjohtaja Katri Kulmuni sanoi ponnekkaasti maahanmuutosta, että "jos ei ole oikeutta maassaoloon, ole hyvä ja poistu". Mutta hän sanoi myös, että "hädänalaisia ihmisiä autetaan. Työntekijöitäkin me tarvitsemme... Kotouttamispolitiikkaa on uudistettava. Suomeen jääviltä on oikeus edellyttää tehokkaampaa koulutukseen osallistumista, työntekoa ja kielen oppimista. Tämä on myös tärkeä työllisyyskysymys."

Kyseessä on silmänkääntötemppu, sillä todellisuudessa Kulmuni ei ehdottanut mitään uutta. Hän ei esittänyt ensimmäistäkään keinoa, millä noihin mainittuihin tavoitteisiin päästäisiin. Eikä ehkä ymmärtänyt, että tuo viimeisin seikka on epärealistinen: luku- ja kirjoitustaidottoman ja suomenkieltä osaamattoman maahantulijan työllistäminen on äärimmäisen vaikeaa, vaikka itse työllistettävä olisi siihen halukas - mitä ilmaista elatusta nauttivat tulijat eivät useinkaan näyttäisi olevan.

Keskustan silmänkääntötemppu ulottui myös puolueen hallintovaliokuntaryhmän jäseniin Juha Pylvääseen, Mikko Kärnään, Hanna Huttuseen ja Joonas Könttään, jotka kiittelivät perussuomalaisten tekemää "maahanmuuttopoliittista linjanmuutosta". Tämä on outoa, sillä ei halla-aholaisten maahanmuuttopoliittisissa näkemyksissä ole tapahtunut mitään muutosta.

Tuo linjahan on ollut se, että "ensisijainen tavoitteemme maahanmuuttopolitiikassa on lopettaa kokonaan humanitaarisista syistä tapahtuva maahantulo ja siirtää painopiste paikan päällä auttamiseen.... Sen sijaan, että kotouttamispolitiikassa korostetaan ja
juhlistetaan eri väestöryhmiä erottavia tekijöitä, on ihanteeksi otettava jaettu suomalaiskansallinen identiteetti. Tämän periaatteen nojalla jokaisella Suomessa asuvalla ihmisellä on mahdollisuus tulla riittävän suomalaiseksi, kunhan omaksuu suomalaisen kulttuurin ja pelisäännöt".

Tuo jälkimmäinen on se viitekehys, johon Keskustan hallintovaliokuntalaisten kommenttia on verrattava. Ja siksi heidän näkemyksensä, jonka mukaan "eilen puolueen edustajat kuitenkin totesivat salissa, ettei silpomisuhan alla olevia naisia ja tyttöjä voi palauttaa kotimaihinsa" on ymmärretty - tahallaan eli harhautustarkoituksessa - väärin.

Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon sanoin "ulkomaalaislakiin tulisi lisäksi tehdä lisäys, jonka mukaan lapsen silpominen tai silvotuttaminen on peruste lakkauttaa oleskelulupa". Eli palauttaa lastensa silpomiseen syyllistyneet jo täällä olevat maahanmuuttajat (myös naiset) kotimaahansa - eikä suinkaan lopettaa maahamme ilman perusteltua syytä asettuneiden ihmisten palauttamista kotimaihinsa, kuten keskustan hallintovaliokuntalaiset väittivät.

Toki olemme tottuneet keskustan yhteydessä silmänkääntötemppuihin jo aiemmin. Sikäli nyt nähty ei ole yllättävää. Valitettavasti on kuitenkin olemassa vaara, että puolueen puheenjohtajan ja hallintovaliokunnan jäsenten ulostulot harhauttavat vaalikarjaa ja saavat puolueen hylänneitä äänestäjiä palaamaan takaisin. Sekä myös, että perussuomalaisia äänestäneet äärimmäisen maahanmuuttokriittiset henkilöt siirtyvät käytännössä merkityksettömien pienpuolueiden tai ehdokaslistojen kannattajiksi tai jopa nukkuvien puolueeseen.

Molemmissa tapauksissa nykyinen löperö maahanmuuttopolitiikka vahvistuu ja Suomessa korostuvat aiempaa enemmän kehitysmaalaiset piirteet, jotka ovat muuttaneet esimerkiksi naapurimaamme Ruotsin mm. koulutuspolitiikan luuseriksi sekä yhteiskunnallisen segregaation ja naisten seksuaaliturvallisuuden ongelmavaltioksi.

Siksi keskustavaikuttajien uudet väitteet onkin nähtävä silmänkääntötempuksi, jolla puolue yrittää päästä nykyisestä ahdingostaan - eli pysäyttää maaseudun äänestäjien siirtyminen Perussuomalaisten taakse. Harmillista sinänsä, ettei Kulmuni ole tässä suhteessa tuonut puolueeseen uusia raikkaita tuulia, vaan pyrkii tavoitteeseensa harhaanjohtamalla äänestäjiään ja mustamaalaamalla kilpailijaansa sen sijaan, että se uudistaisi omaa poliittista linjaansa myös maahanmuuton osalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko kepulaisuus katoamassa?
Miksi Perussuomalaiset ovat nousussa?
Halla-aho linjasi maahanmuuttopolitiikkansa perusteita - niin minäkin

Kansalaisuus pois terroristeilta ja heidän morsiamiltaan

Sveitsi on perunut kansalaisuuden mieheltä, joka on tuomittu oikeudessa muun muassa Isis-terroristijärjestön jäsenten värväysyrityksistä. Ja Britanniassa sisäministeriö ilmoitti helmikuussa ISIS-morsiameksi 15-vuotiaana lähteneen tytön menettäneen kansalaisuutensa.

Esimerkit osoittavat, että terroristinen toiminta nähdään muualla Euroopassa niin vakavana rikoksena, ettei siihen syyllistyneiden ihmisten haluta nauttivan kansalaisuuden tarjoamista eduista. Eikä ylipäänsä muodostavan uhkaa tavallisille ihmisille.

Kysymys kuuluukin, että milloin Suomi ryhtyy samaan tapaan suojelemaan lainkuuliaisia kansalaisiaan terrorismilta? Lakihan meillä jo on, mutta sitä ei ole tiettävästi käytetty.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kalifaatin kansalaisten pääsy suomalaisten pariin on estettävä
Mitä tehdä palaaville islamisteille?
Kaksoiskansalaisuuskeskustelu on hyväksi lakimuutokselle

Onnea ja ohjeita komissaarillemme vaikeaan tehtävääänsä

Jutta Urpilainen (sd) valittiin sitten komissaariksi. Ensireaktiona meikäläisen median edustajat ottivat pohdittavaksi sen, kuinka raskas eli merkittävä salkku takavuosien takuuttajalla on (esimerkki ja toinen).

Salkun painon sijasta paljon oleellisempaa kuitenkin on, että Urpilaisen tehtävänä näyttäisi olevan nykyaikaisen kansainvaelluksen juurisyiden poistaminen. Eli se, kuinka Euroopan Unioni pystyy vaikuttamaan siihen, että Afrikka antaisi elannon ja tulevaisuuden väestölleen.

Näin usein maahanmuuttokriittisenä pidetyn blogin kannalta on hienoa, että kansainvaellusongelman ratkaisijaksi on löytynyt suomalainen nainen. Ja samaan hengenvetoon on todettava, että Urpilainen onnistuisi tehtävässään paremmin kuin neuvotellessaan maamme veronmaksajien rahojen syytämisestä Kreikkaan.

Iltalehden mukaan "EU ei enää halua korostaa perinteistä kehitysyhteistyöpolitiikkaa, vaan haluaa luoda Afrikkaan ja muihin kolmansiin maihin uuden suhteen, jossa painottuu kehitysyhteistyön sijaan tasavertainen kumppanuus sekä investointien ja työpaikkojen lisääminen". Mikäli Urpilainen lähtee tätä linjaa toteuttamaan, on se varmasti järkevämpää kuin jo epäonnistuneeksi moneen kertaan osoittautuneen kehitysapu-apparaatin jatkaminen. Oppia tälle ratkaisumallille voi hakea vaikkapa kiinalaisten toimista Afrikassa.

Toivottavasti Urpilainen kuitenkin ymmärtää, ettei Afrikkaan synny kehitystä, ellei sikäläistä väestöräjähdystä saada sammumaan. Eikä myöskään ilman usein toisilleen vihamielisten heimojen ja klaanien ohjaamista rauhanomaiseen rinnakkaineloon tai jopa sulautumiseen. Eikä pelkkä ymmärrys riitä, vaan komissaarimme pitäisi löytää myös keinot tämän kehityksen aikaansaamiseksi.

Toivotan joka tapauksessa onnea uudelle komissaarillemme nimityksen johdosta. Samalla muistutan, etteivät kaikki Suomeenkaan tulleet kehitysmaalaiset ole peräisin mustasta Afrikasta, vaan pikemminkin Irakista ja muista muslimimaista. Toivottavasti EU löytää ratkaisun myös niistä länsimaihin lähtemisen juurisyihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vuoden myönteisin kehityskulku löytyi Afrikasta!
Perustuslaki turvanamme
Katainen ja Urpilainen sopuun

Burkineista ja naisten tasa-arvosta

"Burkineista käyty keskustelu on osa suurempaa arvokeskustelua... Nykyinen kielto ei syrji uskonnon tai sukupuolen perusteella. Islamilainen pukeutumissääntö koskee vain naisia ja on täten ristiriidassa tasa-arvon kanssa. Jokaiselle naiselle pitäisi suoda mahdollisuus vapautua alistavista rakenteista... Alistaminen selittyy taustalta kumpuavalla patriarkaalisuudella, jolla naiset pakotetaan pukeutumaan siveellisesti. Asiaa perustellaan uskonnolla ja kulttuurilla. Tämä estää länsimaissa elävien musliminaisten sopeutumisen paikalliseen kulttuuriin... Tällöin me sallisimme aidon suvaitsevaisuuden sijaan sellaisia perinteitä ja tapoja, jotka ovat selkeästi ristiriidassa eurooppalaisten arvojen kanssa. Eikö suvaitsevaisuudellakin ole rajansa?"

Edelle lainaamani teksti ei ole peräisin natseilta tai fasisteilta, vaan kansalaisaktivisti Seida Sohrabilta ja kokoomuksen Manolis Huukilta. Siis maahanmuuttajilta, jotka ovat sopeutuneet yhteiskuntaamme ja halunneet jakaa kanssamme suomalaisen elämäntavan ja arvot.

Lainaus on myös vastaus yhdenvertaisuusvaltuutetullemme Kirsi Pimiälle, joka otti kantaa burkinien ja yleisemminkin musliminaisten eristämisen puolesta. Toivottavasti Pimiä ymmärsi olleensa ymmärtämätön ja ajaneensa muslimifundamentalistien ja islamistien asiaa naisten tosiasiallista tasa-arvoa vastaan.

Samalla soisi suomalaisessa yhteiskunnassa - tai ainakin poliitikkojen ja viranomaisten piirissä - ymmärrettävän, ettei tähän asiaan ole syytä palata, vaan astua askel eteenpäin ja kieltää tasa-arvon vastaisina myös burkan ja niqabit - eli kasvot peittävät vaatteet, joita ei todellisuudessa käytetä kuin uskonnollis-maskuliinisen painostuksen alla tai ääri-islamilaisen kiihkon vallassa. Näin ottaisimme suomessakin askeleen kantaväestön ja islamilaisten maahanmuuttajien välisen konfrontaation purkamisessa eli uussuomalaisten integroitumisessa yhteiskuntaamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimien maahanmuutto on kytkettävä työllisyys ja rikostilastoihin
Poistaisiko lisäraha maahanmuuton ongelmat?
Tanskaan on tulossa burkhakielto ja Irakissa on entistä turvallisempaa

Talouskysymyksiä

Yle kertoi, että SSAB:ssa ollaan testaamassa teräksenvalmistuksessa teknologiaa, jonka avulla maamme kasvihuonepäästöistä saataisiin pois seitsemän prosenttia. Suomessa tämä tavoite saavutettaisiin, mikäli Raahen terästehtaalle pystyttäisiin toimittamaan fossiilivapaata energiaa riittävästi. Siinä auttaisi lähistölle rakennettava ydinvoimala.

Tämä on esimerkki siitä, miten maailman kasvihuonekaasupäästöjä tulisi vähentää. Siis ei teollisuutta ja taloutta rajoittamalla vaan niitä kehittämällä.

Hiiliverot voivat toimia siinä työkaluna, kunhan ne on mitoitettu siten, ettei lopputuloksena ole puhtaan suomalaisen teollisuuden korvautuminen likaisemmalla teollisuudella esimerkiksi Kiinassa. Ja huolehtimalla yhteiskunnan perusrakenteista - Raahen tapauksessa riittävästä sähkönsaannista. Eli ydinvoimasta ja uusiutuviin energiamuotoihin perustuvasta sähköstä.

* * *

Helsingin Sanomat puolestaan kertoi Outokummussa sijaitsevasta yrityksestä, joka ei pysty houkuttelemaan osaavaa työvoimaa. Sen sijaan se on ryhtynyt etsimään hyviä tyyppejä, joista voi kouluttaa tarvittavan työvoiman.

Tämäkin on esimerkki hyvästä ratkaisusta laajaa ja harvaanasuttua maatamme vaivaavaan ongelmaan. Soisi kuitenkin, että myös valtiovalta reagoisi ongelmaan siten, että työnteon kannusteita parannettaisiin tekemällä esimerkiksi ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta nykyistä paremmin uudelleen kouluttautumiseen ja työvoiman liikkuvuuteen kannustavaa.

Viime kädessä ratkaisu haja-asutusalueiden tulevaisuuteen on kuitenkin paikallisella nuorisolla. Jos he jatkavat muuttoliikettään kohti etelän suuria kaupunkeja, ei heidän kotiseudullaan ole juuri toivoa paremmasta.

Tässä suhteessa suorastaan järisyttävä oli jossain äskettäisessä TV-ohjelmassa laulaja-poliitikko Mikko Alatalon (kepu) toteamus, että Ajolähtö-elokuvan aikaan maaseudun ongelmana oli se, että ihmiset olivat lähdössä - mutta nyt se, ettei siellä enää ole lähtijöitä. Sellaisessa tilanteessa on enää aika vähän tehtävissä.

Yhteenvetona tästä kaikesta totean, että tekemällä oikeita ratkaisuja voidaan Suomi pitää hyvinvoivana ja miellyttävänä paikkana asua. Tai ainakin parempana kuin mitä siitä tulisi, jos jatkamme nykymenolla, jossa tulonsiirroilla tosiasiallisesti vaikeutetaan tulevaisuuden kestäviä ratkaisuja. Tämä koskee niin poliittisia päättäjiä kuin myös meitä tavallisia ihmisiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jarkko Eloranta keksi oivan sloganin
Heidi Hautala ja Sirpa Pietikäinen aikovat vahingoittaa Suomen taloutta
Malttia vaurastumiseen!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Turkki lähetti uhkausviestin EU:lle

Euroopan Unioni teki Turkin kanssa diilin vuoden 2015 kansainvaelluksen päättämiseksi. Nyt tuo diili on tullut uuteen vaiheeseen, sillä Turkki on uhannut avata rajansa Unioniin pyrkiville, ellei se saa lisää rahaa ja läpi vaatimustaan sijoittaa syyrialaisia maassanotkujia Syyrian puolelle perustettavalle turvavyöhykkeelle. 

Turkin kanta on ymmärrettävä, sillä maassa oleskelee noin 3.5 miljoonaa syyrialaispakolaista ja ainakin 170 000 afganistanilaista. Siis ihmisiä, jotka ovat rasite turkkilaisille.

EU:n kannalta tilanne on sikäli mielenkiintoinen, että sen onnistui edes jollain tavalla tasapainottaa tulijavyöry Turkin kanssa tehdyn sopimuksen avulla. Mutta samalla se teki itsestään kiristykselle alttiin. Ja tätä Turkki vaikuttaisi nyt olevan testaamassa ja hyödyntämässä.

Iso kysymys kuuluu, että mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Tulisiko alistua Turkin kiristykseen vai seistä uhmakkaasti sitä vastaan? Vai tulisiko EU:n tarkastella omaa turvapaikkapolitiikkaansa siten, ettei kehitysmaalaisia enää kiinnostaisi pyrkiminen Euroopan sisälle?

Itse kallistun jälkimmäiselle kannalle. EU:n ongelmat eivät ole mikään luonnonlaki, vaan seurausta harjoitetusta politiikasta. Siitä politiikasta, jonka vihreä sisäministerimme Maria Ohisalo (vihr) kiteytti sanoihin, joiden mukaan "turvapaikan hakeminen on perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle".

Toisin sanoen Euroopan tulevaisuuden kannalta Unionin olisi tärkeä muuttaa nykyaikaisiin kansainvaelluksiin liittyviä periaatteitaan siten, että maanosan turvallisuus ja sen kansalaisten tulevaisuus olisivat niitä perustehtäviä, jotka menevät kaiken muun edelle. Samalla turvapaikkaa kärttävien ihmisten oikeus liikkua vapaasti Unionin alueella ennen siihen oikeuttavan luvan saamista olisi estettävä, jos turvapaikan hakuoikeus säilytettäisiinkin.

Samalla turvapaikan hakuprosessiin pitäisi tehdä sellainen muutos, että suojelun tarpeen osoittaminen olisi sitä hakevan henkilön vastuulla. Eli uusi elämä EU:ssa olisi mahdollista ainoastaan niille, joiden turvapaikantarve olisi osoitettu siten, ettei sen tarpeesta ole olemassa varteenotettavaa epäilyä. Ja heidänkin kohdallaan turvapaikan tulisi olla ehdollinen siten, että sen menettää automaattisesti, mikäli syyllistyy vakaviin rikoksiin.

Ennen kuin lopetan, muistutan vielä, että edelle kirjoittamani skenaariot ovat siis vaihtoehto sille, että EU altistuu naapuriensa (tässä tapauksessa Turkin) kiristykselle ja samalla maksaa kahdeksan miljardin euron lunnasrahat. Ainakin soisin maanosamme poliitikkojen tiedostavan ja ymmärtävän tämän realiteetin ja punnitsevan kumpi vaihtoehto - kiristyksen uhriksi asettuminen vai tosiasioiden pohjalta turvapaikkapolitiikan linjaaminen - vastaavat sitä arvopohjaa, jolla Euroopan Unioniamme johdetaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valmistellaanko Välimerellä uutta pakolaisvyöryä?
IL:n haastattelu paljasti, ettei Maria Ohisalo ole tehtäviensä tasalla
Mikä ajaa kehitysmaalaisia Euroopan Unioniin?

Maahanmuuton raskas taakka

Helsingin Sanomat totesi, että "joka toinen muualta Suomesta Helsinkiin muuttava on vieraskielinen". Jutussaan se informoi lukijoitaan myös siitä, että "suurimmat vieraskielisten ryhmät ovat arabian-, somalin- ja venäjänkieliset. Opetettavia kotikieliä ovat lisäksi urdu, viro, sorani, igbo ja albania".

Joukossa on kielten perusteella siis erityisesti humanitaarisia, mutta myös työperäisiä maahanmuuttajia. Jälkimmäiseen ryhmään ei tässä kirjoituksessa ole tarvetta sanoa mitään, mutta ensimmäisestä joukosta on todettava HS:n kertoneen toisessa jutussaan, että "vain 23 prosenttia Suomessa asuvista irakilaisista on töissä". Lisäksi se mainitsi, että "Somaliasta tulevista alle kolmannes (31,2)" on työllistynyt. Sekä että "myös muualla Lähi-idässä (36,8) ja Pohjois-Afrikassa (43,8) syntyneiden työllistyminen oli selvästi keskimääräistä heikompaa".

Ottamatta tässä kantaa siihen, mistä tietyistä maista tulleiden ihmisten heikko työllistyminen johtuu, on selvä, ettei niistä tulevien ihmisten saapuminen Suomeen ole ollut kantaväestölle mikään lottovoitto. Asiassa ei ole odotettavissa parannusta, sillä edelleen HS:n mukaan "toisen sukupolven ulkomaalaistaustaiset nuoret eivät keskimäärin ole työllistyneet ensimmäistä polvea paremmin".

Tätä ei kannata ihmetellä, koska samassa jutussa mainittiin, että "koulussa monikielisyys on otettu huomioon pedagogiikassa monin tavoin. Oppia on haettu esimerkiksi jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovićin ruotsalaisesta kotikoulusta, jossa kaikki perusasiat esitetään tekstin lisäksi kuvina". Toistan: kaikki perusasiat esitetään näille koululaisille tekstin lisäksi kuvina!?!?! Siis Suomessa !?!?!

Ei siis ihme, että humanitaarisen maahanmuuton kulut Suomessa ovat useiden miljardien luokkaa.  Siis noin viisi prosenttia valtion rahankäytöstä. Tai noin 20 prosenttia valtion tulo-  ja varallisuusverojen kertymästä.

Se suuri kysymys kuuluukin, että miksi ei puoluekenttämme - yhtä poikkeusta lukuun ottamatta - ole ryhtynyt toimiin tämän ongelman ratkaisemiseksi. Jos ja kun maailma ja Suomi ovat syöksymässä uuteen taantumaan, tulee tästä vyyhdestä entistä raskaampi taakka kannettavaksi minulle, sinulle - arvoisa lukijani - sekä kaikille muille suomalaisille veronmaksajille. Ja myöskin erilaisten etuuksien varassa eläville, joiden tulonsaantiin valtion rahoitusvaikeudet tulevat heijastumaan ennemmin tai myöhemmin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pakolaispolitiikassa on siirryttävä suojelemaan eurooppalaista elämäntapaa
Pyrrhoksen voittoja
Huomioita valtion prioriteettilistasta

Ihmisoikeudet ihmisoikeuksien uhrina

Syyrian Al-Holin leirissä elää Helsingin Sanomien välittämän tiedon mukaan ISIS-naisten väkivaltainen valta, joka pitää huolen siitä, ettei islamin opeista tingitä hiukkaakaan. Esimerkkinä näiden naisten vallasta kerrottiin, että säkin poistaminen päältä johti 14-vuotiaan tytön kuolemaan.

ISIS-terroristien pelote on niin vahva, etteivät edes uhreiksi joutuneiden omaiset uskalla kertoa vartijoille heidän tekosistaan. Ja arvatenkin, mustien säkkien ansioista tekijöitä on myös erittäin vaikea valvoa, tunnistaa tai saada kiinni.

Tässä tilanteessa tällainen tavallinen pohjoismaalainen ihmettelee, että miksei näiden tekojen ja ISIS-ideologian kannattajien terrorin mahdollisuuksia rajoiteta kieltämällä kasvot peittävän vaatetuksen käyttöä kyseisellä leirillä.  Ratkaisu olisi yksinkertainen, ei maksaisi mitään ja tuottaisi ainakin hiukkasen turvallisuutta leirin islamismin kirouksesta vapaille henkilöille.

Suomen Vantaalla oli puolestaan turvapaikanhakija pahoinpidellyt Iltalehden mukaan vastaanottokeskuksen työntekijää. Asia on toistaiseksi poliisitutkinnassa, mutta sen uskotaan etenevän syyteharkintaan.

Toivoa sopii, että pahoinpitely vaikuttaa tekijänsä mahdollisuuksiin saada Suomesta turvapaikka. Tai toisin sanoen, toivottavasti hänet passitetaan ympäristölleen vaarallisena henkilönä oikopäätä takaisin sinne, mistä hän on tullutkin.

Näin lisättäisiin hiukan vastaanottokeskuksen työntekijöiden ja muiden asukkien turvallisuutta kun väkivallan käyttämisestä olisi selkeät seuraukset. Ja mikä vielä tärkeämpää, turvapaikan Suomesta saavien henkilöiden joukosta poistettaisiin henkilöt, joiden impulssikontrolli on kaikista heikoin.

Tämä olisi kaikkien suomalaisten - ja myös turvapaikan saaneiden uussuomalaisten - etu, sillä heikoimman impulssikontrollin omaavat ihmiset ovat epäilemättä niitä, jotka helpoimmin aiheuttavat vaaraa muille ihmisille myös mahdollisen turvapaikan saatuaan.

Lienee kuitenkin turha odottaa, että sen enempää Al-Holissa kuin Vantaallakaan olisi todellista tahtoa hakea kaikkien etua. Sen sijaan molemmissa tapauksissa noudatetaan sellaista ihmisoikeuspolitiikkaa, joka vaarantaa tavallisten ja viattomien ihmisten ihmisoikeudet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-naisten ja -lasten tulevaisuudesta
Suomalaiset nihkeitä Välimeren taksiliikenteen tukemiselle
Rinteen hallitus on marokkolaisen enon ja turkkilaisen espoolaismiehen kaltaisten asialla

Onko kepulaisuus katoamassa?

Yle julkaisi uuden puolueiden kannatusmittauksen, jonka mukaan Perussuomalaiset on edelleen Suomen selvästi suosituin puolue. Se ei kuitenkaan ole enää uutinen, mutta sen sijaan keskustan kannatuksen putoaminen historiallisen alhaiseksi - vain 11,6 prosenttiin - on suorastaan uutispommi.

Edellinen Keskustan "ennätys" Ylen gallupeissa oli syyskuulta 2011, mutta nyt se tuli lyödyksi peräti kokonaisella prosenttiyksiköllä. Siinä välissä silloinen tuore puheenjohtaja Juha Sipilä onnistui politiikan ulkopuolelta tulleena nostamaan gallupkannatuksen peräti 26,8 prosenttiin, joka on myös Ylen mittausten ennätys ainakin vuoden 1995 jälkeen.

Nähtäväksi jää, pystyykö uusi pääkepulainen - oli se sitten Antti Kaikkonen tai Katri Kulmuni - tekemään tämän Sipilän tempun. Epäilen, sillä Sipilän etuna oli tietty politiikan ulkopuolisuus ja joukko uusia yritysmaailmasta tulleita raikkaita ajatuksia. Niitä ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa olevan sen enempää Kulmunilla kuin Kaikkosellakaan.

Jos nyt käy niin, ettei heistä kumpikaan onnistu, saattaa edessä olla kepulaisuuden katoaminen suomalaisen politiikan keskiöstä. Syy siihen on itse asiassa helppo löytää: puolueen johto on sinnikkäästi tukenut kehitysmaalaisten kansainvaellusta maahamme vastoin heidän kannattajakuntansa tahtoa. Lisäksi Sipilän hallitustaipaleessa painavat muutkin asiat, joista etenkin Anne Bernerin ministerinpostin hoitamisesta seurasi voimakas vastareaktio puolueen kannattajien - ja monien muidenkin - piirissä.

On selvää, että nykyiset puheenjohtajaehdokkaat eivät tule tuottamaan muutosta puolueen maahanmuuttolinjauksiin - eivät ainakaan istuessaan nykyisessä viherpunamultahallituksessa. Myöskään nykyhallituksen muiden osapuolten maaseutuvastaisuus ei auta keräämään Keskustalle kannatusta ainakaan maaseudulta tai pikkukaupungeista, vaan ne ovat siirtymässä yhä vahvemmin Perussuomalaisten tukialueiksi.

Elämme siis jälleen kerran mielenkiintoisia aikoja Suomen politiikassa. Etenkin nyt kun tämän hetken valovoimaisin poliitikkomme eli Jussi Halla-aho (ps) on palannut eduskuntaan ja sitä kautta lisää näkyvyyttään mediassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät ja kepulaiset nuoret tahtovat sosialisoida työeläkkeet
Miksi Perussuomalaiset ovat nousussa?
Suomalainen politiikka on rikki

Akkasen analyysi

Helsingin Sanomien Juha Akkanen pohdisteli tänä aamuna syitä perussuomalaisten menestykseen. Kirjoitus oli sikäli valaiseva, että se kertoi karulla tavalla kuinka suomalaiset politiikan kommentaattorit ovat pihalla tosiasioiden suhteen - vai koettavatko he tehdä propagandaa nousussa olevaa poliittista voimaa kohtaan. En tiedä

Joka tapauksessa jo Akkasen kirjoituksen otsikossa esitettiin vahva väite, jonka mukaan "Puhetapa saattaa olla Jussi Halla-ahon suosion salaisuus". Siis puhetapa, ei itse puheen sisältö, joka vastannee Perussuomalaisten äänestäjien tuntoja ja usein myös kokemuksia humanitaarisen maahanmuuton todellisuudesta.

Seuraavaksi oli keksitty syy sille, miksi siniset jäivät kokonaan ilman edustajia EU- ja eduskuntavaaleissa. Akkasen mukaan kyse oli siitä, ettei Timo Soini ollut ehdolla kummassakaan.

Näin siitä huolimatta, että Soinin johtamien Perussuomalaisten jytkyjen - etenkin jälkimmäisen - ilmiselvä selitys oli halla-aholaisten esille nostama uudenlainen tosiasioista lähtevä maahanmuuttopolitiikka. Ja toisaalta sinisten uskottavuutta koettelivat Soinin vahvasti esille tuomat kansan ylivoimaisen enemmistön näkemysten vastaiset katolilaiset näkemykset.

Edelleen Akkanen väitti Soinin ongelmaksi muodostuneen sen, että tämä vei puolueensa Sipilän hallitukseen. Siinäkin hän oli väärässä, sillä eihän Soinin ja kumppaneiden meno hallitukseen sinänsä aiheuttanut hajaannusta perussuomalaisten parissa, vaan ongelma syntyi vasta silloin, kun hän ei pitänyt kiinni hallitusohjelmasta eli sen maahanmuuttopoliittisista linjauksista. Siksi vuoden 2017 puoluekokouksessa hänet ja muut hillotolppalaiset syrjäytettiin puolueen johdosta.

Koko pieleen menneen perusteluosionsa lopuksi Akkanen onnistui kuitenkin muotoilemaan aivan oikean loppukaneetin. Sen mukaan "Halla-aho puhuu asioista, jotka kannattajia vaivaavat, ja tavalla, johon kuulijat voivat samaistua". Toisin sanoen puheenjohtajan suosion takana ovat ensisijaisesti hänen kannattajiaan huolestuttavat asiat, joihin hänen puolueensa on esittänyt koko puoluekentässä ainoana uskottavia, riittäviä ja ymmärrettäviä ratkaisuja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Perussuomalaiset ovat nousussa?
Juha Akkanen SDP:n ja Kokoomuksen asialla
Sampo Terho, kulttuuriministeri