Wokeltavat puolestaloukkaantujat

Eilen kohistiin kovasti siitä, että Ylen toimittaja oli nostanut esille Pekka Haaviston (vihr) seksuaalisen suuntautumisen kysymällä miten asia vaikuttaa tämän kampanjointiin. Lisäksi saman mediatalon politiikka ja yhteiskunta -toimituksen päällikkö oli todennut monella kansalaisella voivan nousta harkintaan, että voiko presidenttipari olla "homopari heteroparin sijaan".

Näistä puolestaloukkaantui toimittaja Marja Hintikka, joka oli avautunut sosiaalisessa mediassa kirjoittamalla "tuntuu suorastaan käsittämättömältä, että korkeasti koulutetut, kokeneet toimittajat ottavat presidenttiehdokkaiden seksuaalisen suuntautumisen aiheeksi vaaleihin liittyvissä keskusteluissa. Se on paitsi täysin sopimatonta ja sivistymätöntä – myös vastoin kaikkia yhdenvertaisuussopimuksia. Yhdenvertaisuus koskee ihan jokaista ihmistä, jopa presidenttiehdokkaita."

Lisäksi hän kertoi näkevänsä "jo sieluni silmin, miten lapset katsovat näitä keskusteluja 10 vuoden päästä miettien, millainen takapajula Suomi olikaan vielä vuonna 2024". 

Lisäksi kaksi - minulle aivan tuntematonta - naista otti kantaa samaan asiaan sosiaalisessa mediassa. Heistä "tuntui aivan absurdilta kuunnella, miten toimittajat eilen useaan otteeseen nostivat esiin Haaviston seksuaalisen suuntautumisen asiana, joka voi ´mietityttää äänestäjiä´". 

Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa on ihmisiä, joiden äänestyspäätökseen Haaviston homoseksuaalisuus vaikuttaa. Varmasti sekä negatiivisessa että luultavasti myös positiivisessa mielessä. Ja siksi siitä keskusteleminen ilman ennakkosensuuria on täysin relevantti aihe valittaessa Suomelle presidenttiä. 

* * *

Eilisen päivän aikana esille nousi toinenkin kuohuttava aihe. Se liittyi Haaviston - Alexander Stubbin kanssa käymänsä keskustelun aikana - toimittajalle antamaan vastaukseen, jonka mukaan hän ei Vladimir Putinin soittaessa "antaisi sitä puhelua Presidentinlinnan siivoojalle".

Tähänkin kommenttiin löytyi puolestaloukkaantujia, joiden mukaan lausunto oli siivoojia halventava. Siksi on kysyttävä, että olisiko ollut samalla tavalla halventavaa todeta, ettei presidentti antaisi puhelua puolisolleen tai kansliapäällikölleen? Vai kertoiko puolestaloukkaantujien lausunto sittenkin enemmän heidän omista kuin Haaviston asenteesta siivoojia kohtaan?

* * *

Kertovat nämä kaksi kohua vesilasissa sitten mistä tahansa, on syytä panna merkille, että nyt käynnissä olevalla presidentinvaalin toisella kierroksella käytävä keskustelu poikkeaa aivan oleellisesti siitä, mitä näimme vaalin edellisessä vaiheessa. Eikä suinkaan positiivisella tavalla, vaan siten, että wokeltavan sensuurin ruma pää on noussut pimeästä kolostaan iltapäivälehtien otsikoihin - vähän kuin noitavainojen aikaan, jolloin varomaton puhe saattoi johtaa noidaksi julistamiseen kaikkine seurauksineen.

On toki myös mahdollista, että puolestaloukkaantujat ovat tahtoneet vaikuttaa vaalin lopputulokseen viemällä ihmisten huomion asiakysymyksistä epäoleellisuuksiin. Ja sitä kautta pyrkineet estämään äänestäjiä luomasta selkeää kuvaa ehdokkaiden keskinäisestä paremmuudesta. 

Minä itse kuitenkin toivon täältä näppäimistön takaa, etteivät ehdokkaiden väittelyitä juontavat toimittajat ja vastauksia antavat ehdokkaat tai niitä kommentoivat ihmiset alistuisi sananvapauden rajoituksiin - tai vaatisi sellaisia - vaan jatkaisivat asialinjalla ja ilman kansalaisten mielipiteenmuodostusta rajoittavaa ennakkosensuuria. Eivätkä ainakaan sortuisi amerikkalaisesta hihhulivasemmistosta peräisin olevaan epä-älylliseen ja rasistis-sovinistiseen wokellukseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekka Haavisto on naisten, yksineläjien ja lapsettomien parien presidenttisuosikki
Sano reilusti vaan, mitkä ihmisryhmät ovat rasistisia, tyhmiä tai rikollisia
Sananvapaus sallii sekä viisaat että tyhmät mielipiteet

USA:ssa ennätys, Suomessa alakulo

Amerikkalaisten pörssiyritysten arvo saavutti jälleen uuden ennätyksen kun sitä kuvaavat Dow Jones ja S&P 500 indeksit saavuttivat kaikkien aikojen ennätyksensä. Suomessa vastaava ennätys on helmikuulta 2021, jolloin indeksi - eli pörssiyritysten arvo - oli noin neljänneksen alhaisempi kuin tänään. 

Kun tämä yhdistetään maamme julkisen sektorin rahoituskriisiin, ei ole ihme, että jo puolella suomalaisista on vaikeuksia löytää rahaa menoilleen - ja että heidän uskonsa tulevaisuuteen on koetuksella. Taustalla on viime vuosina liikkeelle lähteneen inflaation takia heikentynyt ostovoima ja toisaalta rankan verotuksen luoma kannustinloukku, jonka takia suomalaisten on ollut vaikeaa kompensoida kustannustason nousua lisätöillä. Niinpä on päädytty taloutta entisestään jähmettävään pihistelyyn perheiden talouden ylläpitämiseksi tasapainossa. 

Toki suomalaisten talous ei vieläkään ole verrattavissa niiden maiden kansalaisiin, joilla menee todella huonosti. Mutta siitä huolimatta on maamme talouden suuntaan saatava muutos, jonka seurauksena ihmiset voisivat itse vaikuttaa omalla aktiivisuudellaan elintasoonsa ja sitä kautta myös koko talouselämän volyymiin.

Jos tämä onnistuu, syntyy positiivinen kierre, jonka seurauksena myös verottajan tulot kasvavat ja julkisen sektorin taloudellinen liikkumavara kasvaa. Käsittääkseni tämä on myös Petteri Orpon (kok) hallituksen tavoitteena. 

Valitettavasti viimeisen puolen vuoden aikana on näyttänyt siltä, että oppositio ja sen tukema ay-liike ovat pyrkineet säilyttämään vallitsevan eli varmaan näivettymiseen johtavan kehityksen. Taloudellista aktiivisuutta tavoittelevia työelämän uudistuksia vastustetaan eduskunnassa ja lakoilla. 

Budjetin tasapainottamista taas vastustetaan vedoten muun muassa työelämästä pudonneiden - tai opposition termein "kaikkein heikoimmassa asemassa olevien" - ihmisten elintasoon. Ikään kuin työttömyysturva olisi tärkeintä työkykyisille tai sosiaaliturvan ylläpitäminen velkarahalla työkykyä vailla oleville. 

Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä heikoimmista huolehtiminen on mahdollista vain silloin, kun siihen on varaa. Eli maan koko talous tuottaa poliitikoille jaettavaa. Onneksi suomalaisten enemmistö näyttää ymmärtävän tämän.

Tässä tilanteessa olisikin tärkeintä ymmärtää, että suomalaiseen talouselämään on saatava tervehdyttävä muutos ennen kuin päädymme pakkohoitamaan asian holhouksen alaisena. Tämä olisi ymmärrettävä myös politiikan vasemmalla laidalla ja ay-liikkeen asemastaan taistelevassa johtoportaassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ay-liike alleviivaa työelämäuudistusten tarpeellisuutta
Näkyykö Tarja Halosen arvovaikuttaminen edelleen?
Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä

Kumpi on kumpi silloin, kun Putin ärähtää?

Eilen äänestettiin Suomen presidentinvaalin toisen kierroksen ehdokkaista eli vietettiin suomalaisen demokratian suurta juhlaa. Tästä arvoisa lukijani on tietenkin yhtä hyvin perillä kuin minä itsekin ja siksi tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis. 

Ihan ensin on todettava, että tämän vaalin merkittävin seuraus - kahden kärkiehdokkaan selviämisen lisäksi - oli se, että suomalaista mediaa pitää onnitella onnistumisesta pyrkimyksessään ohjata poliittisen kentän vasen laita keskittämään äänensä Haavistolle. Ja myöntää itseäni harmittavan, etteivät poliittisen keskiviivan oikealla puolella - vailla tosiasiallisia mahdollisuuksia - olevien ehdokkaiden äänestäjät ymmärtäneet vastataktikoida. 

Tässä suhteessa etenkin Olli Rehniä (kepu) äänestäneet eivät ymmärtäneet asiaa, vaikka vaalitulos oli etenkin Keskustan maaseudulla asuvien arvokonservatiivisten kannattajien osalta suorastaan äärisurkea. Toiselle kierroksellehan selvisivät juuri kaksi arvoiltaan urbaaneinta ja arvoliberaaleinta ehdokasta.

Mutta se siitä. Äänet on laskettu, joten pulinat pois. 

Jatkoon siis menivät Alexander Stubb (kok) ja Pekka Haavisto (vihr), joista ensin mainittu ensimmäisenä ja jälkimmäinen toisena. Tällä tosiasialla voi olla tai olla olematta merkitystä lopputuloksen kannalta. 

Suurin merkitys tulevan presidentin henkilöllisyydelle on kuitenkin ennen toista kierrosta käytävillä keskusteluilla. Siinä onnistuminen on välttämättömyys Haavistolle, ja toisaalta munaami... siis epäonnistumisen välttäminen Stubbille. Näin siksi, että suomalaisista noin 60 prosenttia on poliittisesti oikealla ja vain 40 prosenttia vasemmalla. 

Lisäksi on huomattava, että etenkin Stubbin tulee onnistua motivoimaan itseään toissijaisena ehdokkaana pitävät Halla-ahon, Rehnin, Essayahin, Harkimon ja Aaltolan äänestäjät vaivautumaan vaaliuurnille toisellakin kierroksella. Siksi odotettavissa on myös etenkin perussuomalaisesti ja keskustalaisesti ajattelevien kosiskelua - kuten jo eilisiltana kuultiin Stubbin kehuessaan kaikkia vastaehdokkaitaan. 

Omalta osaltani tyydyn tässä vaiheessa suosittelemaan äänestäjille vain yhtä asiaa. Eli kun te - arvoisat lukijani - harkitsette äänenne antamista, miettikää kumman ehdokkaan uskotte pystyvän johtamaan Suomea paremmin siinä ikävässä tapauksessa, että Venäjä ryhtyisi hankalaksi. Eli kun Putin ärähtää ja uhkaa koko valtiollisen itsenäisyytemme olemassaoloa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Presidentinvaalit ja punainen hallinto
Haavisto ja Stubb: kehitysmaalaiset on asetettava suomalaisten edelle
Haaviston kannatus alamäessä, mutta tuleeko Stubbista presidentti?

Gazan hätäapua varten tarvitaan uusi järjestö ja Israelin tuki

Hamasin terroristit aloittivat kymmenien tuhansien palestiinalaisten hengen vaatineen sodan viime lokakuun 7. päivänä. He tekivät sen kiduttamalla, raiskaamalla, tappamalla ja ottamalla panttivangeiksi israelilaisia ja muita siviilejä musiikkifestivaaleilla. 

Nyt on käynyt ilmi, että Suomenkin rahoittaman YK:n alaisen ja palestiinalaisia tukevan UNRWA:n henkilöstö on mitä todennäköisimmin osallistunut sodan aloittaneeseen verityöhön. Sen seurauksena Suomi on - kuten pitääkin - lopettanut rahoituksensa järjestölle. Samoin ovat tehneet useat muutkin länsimaat.

* * *

Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola Helsingin yliopistosta on kertonut, ettei mikään avustusjärjestö voi toimia ilman kytköksiä tahoon, joka aluetta hallinnoi tai hallitsee. Ja Hamas on hallinnut Gazaa vuodesta 2007 lähtien.

Tätä asemaansa se on käyttänyt väärin monella tavalla. Tässä käsiteltävän kysymyksen kannalta oleellisia ovat olleet unrwalaisiin kohdituvien terrorismisyytösten lisäksi sosiaalisessa mediassa esiintyneet kuvamateriaalin tukemat väitteet (esimerkki, toinen) siitä, kuinka UNRWA:n jakama humanitaarinen apu on toiminut myös Hamasin huoltoreittinä. Ja tukenut siten terroristien taistelua. 

Siksi myös YK:ssa olisi syytä huomata, ettei Hamas enää hallitse Gazaa, vaan Israel on ottanut alueesta suurimman osan sotilaallisen määräysvaltaansa. Ja siksi olisi syytä selvittää, voitaisiinko palestiinalaisille suunnattava hätäapu toimittaa yhteistyössä sen hallinnon kanssa. Sekä perustaa sitä varten uusi järjestö UNRWA:n sijaan.

Uuden järjestön perustamisen tarvetta alleviivaa myös se, että UNRWA:n johtaja on järkyttynyt terrorismin tukemiseen ryhtyneen järjestönsä rahoituksen katkaisemisesta - ainakin - tarkemman tutkinnan ajaksi. Tämä osoittaa, että kyseinen johtaja on kyvytön puolueettoman avustusjärjestön johtamiseen ja tulisi siksi siirtää vähemmän vaativiin tehtäviin. Näin siinäkin tapauksessa, että väitteet unrwalaisten osallistumisesta lokakuun terrorismi-iskuun tai Hamasin huoltoon osoittautuisivat vääriksi.

Joka tapauksessa on hyvä, että Suomen hallitus katkaisi UNRWA:lle suunnatun suomalaisen rahavirran nopeasti. Toivottavasti hallituksessamme ymmärretään myös, että apu voidaan käynnistää uudelleen vasta sitten, kun se voidaan kanavoida alueelle muuten kuin nyt tutkinnassa olevan järjestön kautta - tai UNRWA:an kohdistuneet väitteet ovat osoittautuneet täysin perättömiksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elina Valtoselle osoitettu kirje osoittaa laatijoidensa kyvyttömyyden ymmärtää tosiasioita
Pyhän maan sota alleviivaa Suomen suomalaisena säilyttämisen tärkeyttä
YK:n pääsihteeri valitsi historiallisen alkupisteen

Presidentinvaalit ja punainen hallinto

Näin huomisen vaalipäivän aattona ajattelin kirjoittaa poliittisen vasemmiston yleisestä kyvykkyydestä käyttäen esimerkkinä vuoden 1918 punaista Vihtiä. Lähteenä kirjoitukselleni käytän Seppo Myllyniemen teosta "Vihdin historia 1800-1918", joka on mahdollisten faktantarkastajien saatavissa monistakin antikvariaateista.

Vihti on Uudellamaalla sijaitseva keskikokoinen kunta, jossa ennen punakapinaa eli noin 10 000 ihmistä, joista yli kolme neljäsosaa kannatti Suomen sosialidemokraattista puoluetta - siis sitä kapinan aloittanutta kokonaisuutta, jonka perillisiä ovat tämän päivän SDP ja Vasemmistoliitto sekä myös Vihreät siltä osin kuin puoluetta oli 1970-luvulla perustamassa vanhoja kommunisteja. 

Tosiasiassa myös Vihreät on siirtynyt alkuvuosiensa jälleen yhä enemmän vasemmalle muuttuen tyypilliseksi sosialistipuolueeksi, jonka tavoitteena on vahvistaa keskusvaltaa tavallisen ihmisen taloudellisen ja aatteellisen vapauden kustannuksella. Ja siksi on selvää, että huomisessa vaalissa on ehdolla kolme ehdokasta, joita voidaan pitää Vihdin punakaartien poliittisina perillisinä.

* * *

Vihdin punakaarti otti pitäjän hallinnon käsiinsä vuoden 1918 tammikuun 28. päivänä puuttumalla verovalituksia käsittelevän tutkijalautakunnan kokoukseen ja määräten sen laskemaan uudet veropäätökset kansanvaltuuskunnan Työmies-lehdessä julkaiseman punaisen kunnallisverolain perusteella. Kun näin oli tehty, ei lopputulos kuitenkaan tyydyttänyt työläisiä, koska käytetty laskentaperuste olisi johtanut heidän verojensa nousuun. 

Seuraavaksi annettiin työläisille asian korjaamiseksi peräti kolmanneksen verovähennys tuloista ja laskettiin uudet verot. Näin saatu lopputulos ei sitten kelvannutkaan torppareille eikä mäkitupalaisille, joiden verot olisivat nousseet suhteessa porvarillisen Suomen verolakeihin. 

Sen jälkeen yritettiin vielä kerran löytää kaikille sopivaa mallia, mutta sellaista ei osattu rakentaa. Niinpä punaisen Vihdin uusi johto katsoi lopulta parhaaksi tyytyä vanhaan eli valkoisen Suomen verotusmalliin, joka myös toteutettiin.

* * *

Vihdin punakaartin koko vaihteli kapinan aikana neljän- ja kuudensadan miehen välillä. Siten se oli ympäristöönsä nähden verrattain vahva.

Tämä tarjosi vihtiläisille mahdollisuuden tehdä ryöstöretkiä myös naapurikuntiin. Eivätkä he jättäneet sitä käyttämättä, vaan punakaartilaiset kävivät oman kuntansa lisäksi verottamassa Nummen, Pusulan, Lohjan syrjäkylien sekä Siuntion Nummenkylän asukkaita. Eikä heitä kiinnostanut, olisiko sikäläisillä vallankumouksellisilla ollut käyttöä takavarikoiduille elintarvikkeille tai ei. 

Vihtiläisten sotilaallinen voima oli hyvin tiedossa naapurikunnissa, joten vastaavia ryöstöretkiä ei tehty niistä sen puolelle. Näin toteutui sosialisteille tyypillinen vahvemman oikeus myös punaisessa Suomessa. 

* * *

Varsinaisesta terrorismista voidaan tietenkin puhua vasta punaisten pitäjän oikeistolaisiksi tiedettyjen ihmisten koteihin tekemien veritöiden yhteydessä. Jo tammikuun lopulla ammuttiin Olkkalan kartanossa pehtoori ja Kourlan kartanossa maisteri. Lisäksi tapettiin toistakymmentä kohti pohjoista matkannutta nuorukaista, koska heidän arveltiin olevan liittymässä valkoisten joukkoihin. 

Myös vankeja otettiin ja pahoinpideltiin. Ja kun paikalle saatiin vielä Hyvinkäältä "punakaartin lentävä osasto" päästiin jo ampumaan vankeja - heidän mukanaan Nummelan poliisi. Kaiken kaikkiaan Vihdissä surmattiin lyhyessä ajassa kahdeksantoista siviilihenkilöä. 

Verityöt eivät kuitenkaan jääneet tähän, vaan helmikuussa murhattiin yksi talollinen ja yksi teknikko. Sen jälkeen murhailuun tuli pieni tauko, mutta vielä huhtikuussa - eli tappion jo häämöttäessä - ehdittiin ottaa henki kirkkoherran pojalta, rautatiekirjurilta, elintarvikelautakunnan puheenjohtajalta ja yhdeltä talolliselta. 

Mielenkiintoista kyllä, vihtiläiset ulottivat ryöstöretkien lisäksi oman kuntansa ulkopuolelle myös murharetkiä. Eli kävivät päästämässä hengiltä muutamia oman pitäjänsä asukkaita, jotka elivät muualla. 

* * *

Edellä on käynyt ilmi, että vihtiläisten punakaarti oli paitsi terroristijärjestö, niin myös selkeä voimatekijä omalla alueellaan. Voisi siis kuvitella, että se olisi ollut kova vastus myös jääkäreiden johtamille valkokaartilaisille. 

Kaarti eli Vihdin neljän komppanian vahvuinen pataljoona lähetettiin tässä tarkoituksessa Tampereen kautta Kuhmalahdelle, jossa se taisteli parin viikon ajan ja joutui lopulta melkein saarroksiin. Sen seurauksena kaarti vetäytyi Hämeenlinnaan mistä se määrättiin palaamaan rintamalle. 

Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan joukko keksi luovan ratkaisun ja kaappasi junan, jolla se porhalsi takaisin kotikonnuilleen. Tämä ei tietenkään käynyt punaisten esikunnalle, vaan se komensi vihtiläiset lähettämään kaartinsa takaisin. 

Käskyä pyrittiin heti toteuttamaan, mutta silloin kävi ilmi, ettei entisistä punasotureista juuri kukaan tahtonut enää sotia. Niinpä vihtiläisille kapinajohtajille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin kerätä uusi kaarti. Ja kun tuli valmista, lähettää se Vesilahden rintamalle, missä taisteltiin jälleen muutama viikko. 

Taisteleminen kuitenkin loppui kun vihtiläiset saivat tietää, että saksalaiset olivat hyökkäämästä Hangosta kohti kotikuntaa. Tällöin kaartilaiset lähtivät kielloista huolimatta jälleen kotimatkalle. 

Siellä he joutuivat puolustautumaan Nummmelaan rakennetuissa hyvissä asemissa saksalaisia vastaan ja onnistuivat saavuttamaan voiton. Tai ainakin saksalaiset lyhyen taistelun jälkeen päättivät kiertää koko Vihdin ja valloittivat sen sijaan Helsingin ja etenivät sitä kautta kohti Hyvinkäätä tarkoituksenaan päästä sieltä edelleen haastamaan punaisten pääjoukkoja.  

Tällöin vihtiläiset määrättiin jälleen rintamalle kotikunnan ulkopuolelle eli Riihimäelle. Joukko saatiinkin lähtemään, mutta se päätti - edettyään vain Ikkalan kylään naapurikunnassa Pusulassa - sittenkin palata kotiinsa ja laskea aseensa. 

Tämä ei pelastanut vihtiläisiä sotaa seuranneesta valkoisesta terrorista, vaan toistasataa paikkakunnan punaista tapettiin laittomissa kenttäoikeuksissa. Se tarkoitti, että Vihti kuului kymmenen suurimman teloituspaikkakunnan joukkoon koko maassa. 

Lisäksi vihtiläisiä kuoli laillisilla vankileireillä lähes puolen sataa, joukossa myös yksi nainen. Siten pitäjän kapinalliset maksoivat lopulta äärimmäisen kovan hinnan vallankumousyrityksestään.

* * *

Edelle kirjoittamani pieni pala paikallishistoriaa on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen kertomus. Punaisen aatteen palo sai ihmiset ottamaan vallan käsiinsä, mutta uusi sosialistinen valta osoittautui heti kyvyttömäksi suunnittelemaan rationaalista hallintoa sekä korruptoitui saman tien muuttuen tasa-arvoisen ihmisyyden airuesta häikäilemättömäksi rosvojoukoksi, joka ryösti omilta aatetovereiltaan ja tappoi syyttömiä. Eikä lopulta halunnut edes puolustaa "saavutuksiaan".

Tämä kaikki sopii erinomaisesti yhteen sen kaiken kanssa, mitä me olemme nähneet ympäri maailmaa valtioissa, joissa punainen valta on saavuttanut hallitsevan aseman. Esimerkkejä on helppo luetella Neuvostoliitosta Nicaraguaan ja Kamputseasta Venezuelaan. 

Siksi tämä kertomus oli syytä julkaista juuri tänään, kun me suomalaiset valmistaudumme valitsemaan valtiollemme uutta arvojohtajaa ja ulkopolitiikan ylintä päättäjää seuraaviksi kuudeksi vuodeksi. Ehdollahan on - kuten alussa totesin - kolme vihtiläisten punakaartien henkistä seuraajaa sekä muita ehdokkaita. 

Omalta osaltani teen valinnan edellä mainittujen muiden ehdokkaiden joukosta. Ja vieläpä siten, että pyrin minimoimaan sen mahdollisuuden, ettei yksikään vihtiläisten punakaartilaisten henkisistä seuraajista pääsisi edes toiselle kierrokselle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toiko Suomen itsenäisyys mukanaan punavankileirit ja nationalistiset ääriliikkeet?
Verinen sisällissota
Martti Häikiö ja punainen vallankumous

Stubbia voi auttaa äänestämällä sunnuntaina Halla-ahoa

Iltalehti julkaisi eilen tuoreimman kannatuskyselyn presidentivaaliehdokkaiden suosiosta. Sen perusteella Alexander Stubb (kok) ja hänen kannattajansa voivat ottaa viikonloppunsa rauhassa, mutta Pekka Haavistolla (vihr) ja Jussi Halla-aholla (ps) on jännää. Heidän kannatustensa välillä on nimittäin vain 1,4 prosenttiyksikön ero. 

Rennosti voivat ottaa myös kaikki muut ehdokkaat, joilla ei enää ole mahdollisuuksia päästä vaalin toiselle kierrokselle. Halla-ahon ero seuraavana tulevaan Olli Rehniin (kepu) on nimittäin peräti seitsemän prosenttiyksikköä. 

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, ovat sosiaalidemokraattien kannattajat lähteneet jo vaalikamppailun alusta suurella joukolla ISIS-naisistaan ja Caruna-kaupoistaan visusti vaikenevan Pekka Haaviston taakse saadakseen maahamme vasemmistolaisen presidentin. Ja nyt suomalaiset mediat (esimerkki ja toinen) yllyttävät loppujakin Jutta Urpilaisen (sd) ja myös Li Anderssonin (vas) kannattajia tekemään samoin. 

Sen sijaan äänestäjiä ei niinkään yllytetä takstiseen äänestämiseen poliittisen keskiviivan oikealla puolella - tai jos yllytetään, niin siirtymään Alexander Stubbin (kok) taakse. Tosiasia kuitenkin on, että jopa Stubbin itsensä kannalta olisi todennäkäisesti parempi, mikäli Rehniin, Sari Essayahin (krist), Harry Harkimon (Liik) ja Mika Aaltolan kannattajia siirtyisi - hänen itsensä sijaan - nimenomaisesti Halla-ahon taakse vaalin ensimmäisellä kierroksella. 

Näin ainakin siinä tapauksessa, että uskomme mielipidekyselyjä, joiden perusteella ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä ei missään tapauksessa äänestäisi Halla-ahoa toisella kierroksella. Ja siksi äänestäjien siirtyminen ensimmäisellä kierroksella tämän taakse johtaisi Stubbin voittoa ainoana vakavasti uhkaavan Haaviston putoamiseen kilpailusta jo ensimmäisellä kierroksella.

Siksi kehotankin kaikkia niitä äänestäjiä, jotka eivät kannata poliittista vasemmistoa - johon Haavisto puheistaan huolimatta eittämättä kuuluu - antamaan ensimmäisen kierroksen äänensä taktisista syistä Jussi Halla-aholle.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haavisto ja Stubb: kehitysmaalaiset on asetettava suomalaisten edelle
Halla-ahon raiskaukset, Stubbin kommentit ja Haaviston terroristit
Vaalitaktikoinnin aika

 

Haavisto ja Stubb: kehitysmaalaiset on asetettava suomalaisten edelle

Sanotaan, että matkailu avartaa. Toisaalta on niinkin, että viisaus lähtee tosiasioiden tunnustamisesta. 

Matkailusta ei tässä sen enempää, kuin toteamus, että kauempaa katsoen Suomen lähitulevaisuus näyttää kovin synkältä. Valtiovarainministeri on todennut maan talouden korjaamiseksi tarvittavan noin yhden tai jopa kahden miljardin euron sopeutuksen.

Se tarkoittaa sekä verojen nostoa että julkisten kulujen pienentämistä. Eikä tässä kaikki, sillä samaan aikaan työikäisten määrä laskee vuosi vuodelta, koska nuorten määrä ei ole viimeisten kymmenien vuosien aikana riittänyt korvaamaan työelämästä poistuvaa työvoimaa - ja sama trendi jatkuu mitä todennäköisimmin myös tänä vuonna syntyvän ikäluokan aikuistuessa.

Suomalainen ammattiyhdistysväki on kuitenkin vasemmistolaisen johtonsa innoittamana päättänyt asettua jarruttamaan väestörakenteen muuttumisen seurauksena tarvittavia uudistuksia. Se järjestelee lakkoja painostaakseen hallitusta ja vaatii veto-oikeutta hallituksen päätöksiin - toki kauniimmin sanakääntein eli ehdottamalla kolmikantaneuvotteluita.

Sen sijaan ammattiyhdistyspamput eivät ole ministeri Arto Satosen (kok) pyynnöistä huolimatta esittäneet vaihtoehtoisia ratkaisuja hallituksen suunnittelemille toimille. Tai edes suostuneet neuvottelemaan työnantajajärjestöjen kanssa sellaisista.

* * *

Ehkä vieläkin huolestuttavampaa on ollut kuunnella presidenttiehdokkaidemme kommentteja valtion rahankäyttöön. Karmivampana esimerkkinä tästä näen gallupkyselyiden kärkipään ehdokkaiden moitteet kehitysapurahojen leikkauksista: esimerkiksi eilen Alexander Stubb (kok) sanoi, että olisi itse leikannut hallitusta vähemmän ja Pekka Haavisto (vihr) perusteli, että kehitysmaat voitaisiin rahaa jakamalla pitää Kiinan ja Intian kaltaisten maiden vaikutusvallan ulkopuolella - vaikka tosiasiat ovat osoittaneet näkemyksen vääräksi. 

Toisin sanoen presidentinvaalin kaksi kärkiehdokasta ilmaisi valmiutensa leikata mieluummin suomalaisten julkisista palveluista kuin rahan tehottomasta kylvämisestä maailmalle. Tämän totesi Jussi Halla-aho (ps) toteamalla, että olisi "leikannut kehitysyhteistyöstä huomattavasti enemmän, koska valtiolla ovat tietyt ydinvelvoitteet ja ydintoiminnot, kuten omien kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin puolustaminen ja turvaaminen".

Luoja varjelkoon Suomen presidentti-instituution Haaviston ja Stubbin kaltaisilta haaveilijoilta. Tai ainakin realistisesti maailman näkevät äänestäjät. 

Se edellyttää kuitenkin sitä, että Halla-ahon kannatus nousee ennen sunnuntaita niin korkeaksi, että hän selviää presidentinvaalin toiselle kierrokselle. Ja että hän onnistuu sen jälkeisissä vaalikeskusteluissa saamaan terävillä argumenteillaan kansan äänestämään itsensä Sauli Niinistön seuraajaksi. 

Ja että hallitus kestää ay-liikkeen painostuksen ja tekee Suomen taloutta korjaavat päätökset, vaikka ne epäilemättä kirpaisevat meistä itse kunkin elintasoa. Sen hinta kun on sittenkin vähäinen verrattuna siihen kurimukseen, johon taloudeltaan luhistuneen maan asukkaat joutuvat asukkaansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-ahon raiskaukset, Stubbin kommentit ja Haaviston terroristit
Vaalitaktikoinnin aika
Britannian Ruandalaki viitoittaa koko Länsi-Euroopan tulevaisuuden

Halla-ahon raiskaukset, Stubbin kommentit ja Haaviston terroristit

Helsingin sanomien gallupin mukaan presidenttiehdokas Jussi Halla-ahon (ps) kannatus on noussut kuukauden aikana kolmestatoista kahdeksaantoista prosenttiin ja on vain kahden prosenttiyksikön päässä Pekka Haaviston (vihr) kannatuksesta. Kuukauden takaiseen tilanteeseen verrattuna ero näiden kahden ehdokkaan välillä oli supistunut peräti 78 prosentilla ja sopii tällä hetkellä selvästi kyselyn virhemarginaaliin.

Tämä vahvistaa, että jo aiemmin nähtävissä ollut trendi näiden kahden ehdokkaan kannatuksen kehityksessä on toteutumassa ja Halla-aho on nousemassa Alexander Stubbin (kok) haastajaksi vaalien toiselle kierrokselle. Tosin se edellyttää sitä, että nyt nähty kannatuksen kehityssuunta jatkuu ja hänen kannattajansa käyvät ilmaisemassa tahtonsa myös vaaliuurnilla.

Lisäksi Halla-ahon nouseminen toiselle kierrokselle edellyttää, että hänen taakseen asettuu vähintään yhtä paljon taktisia äänestäjiä kuin Haavistonkin. Eli nyt on tullut Olli Rehnin (kepu), Harry Harkimon (liik) ja Mika Aaltolan kannattajille aika siirtää äänensä omalta suosikkiehdokkaaltaan Halla-aholle, jotta Suomen välttyminen uudelta tarjahalos-tyyppiseltä presidenttikaudelta voitaisiin varmistaa jo vaalin ensimmäisellä kierroksella. 

* * *

Suomalainen media on varsin usein (esimerkki, toinen ja kolmas) tuonut esille sitä, että Jussi Halla-aho herättää monissa suomalaisissa vastustusta. Ja sen seurauksena maamme toimittajilla on selkeä näkemys siitä, ettei hänellä ole mahdollisuuksia vaalin toisella kierroksella. 

Halla-ahon vastustaminen taas johtuu paljolti siitä, että hänen vanhoja kirjoituksiaan on julkisuudessa esitetty kerta toisensa jälkeen virheellisesti. Yksi tunnetuimmista vääristellyistä kannanotoista koskee hänen kommenttiaan siihen, että yhteiskuntamme monikulttuuristuminen johtaa lisääntyviin raiskauksiin. 

Sen väitetään kerta toisensa jälkeen sisältäneen toivomuksen tiettyjen naisihmisten raiskaamisesta. Eikä tämä toisteltu väite suinkaan sisällä sellaista toivetta, kuten kyseisen tekstin asianomainen kohta ilmaisee: "raiskaukset tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu. Heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan."

Tämä näkemys perustuu luonnollisesti tilastotietoihin tiettyjen maahanmuuttajaryhmien korkeasta osuudesta raiskauksiin. Eikä tuoreitakaan esimerkkejä ole vaikea löytää, kuten Babacar Fayen eilen uutisoitu raiskaustuomio osoittaa.

* * *

Mikäli Halla-aho etenisi presidentinvaalin toiselle kierrokselle, käytäisiin sen jälkeen vaalikamppailu, jonka aikana hänen ja Alexander Stubbin (kok) väliset erot tulisivat nykyistä selkeämmin esille. Mikäli siinä tilanteessa jompikumpi ehdokkaista osoittautuisi ylivertaiseksi suhteessa toiseen, saattaisi vaalitulos kääntyä kumman tahansa eduksi - siis myös Halla-ahon. 

Omalta osaltani uskon, että jälkimmäisen vaalivoitto ei ole pelkästään mahdollinen vaan jopa todennäköinen. Onhan Stubb ehtinyt - kaikesta varovaisuudestaan huolimatta - jo nyt antamaan kommentteja, jotka tasavallan presidentin sanomana olisivat suorastaan vaarallisia Suomelle. Eivätkä hänen puutteelliset johtamistaitonsakaan ole jääneet huomaamatta, kuten Harry Harkimo totesi eilen.

Sama asetelma nousee esille tietenkin myös siinä tapauksessa, että Stubbin vastustajaksi vaalin toisella kierroksella nousee Pekka Haavisto. Hänen kannatuksensa on toki ollut alamäessä, mutta mikäli Stubb jatkaa outojen kommenttiensa laukomista ja Haavisto onnistuu vaalitenteissä, saattaa jälkimmäinen lopulta voittaa äänestäjien enemmistön puolelleen. 

Valitettavasti myös Haavisto on osoittanut menneinä vuosina todellisen karvansa, kuten erityisesti omien valtuuksien ylittäminen terroristinaisten maahamme tuomiseksi osoitti. Siksi hän olisi presidenttinä Suomelle yhtä lailla vaarallinen kuin Stubb. 

Edelle kirjoittamistani syistä olisi erinomainen asia, mikäli vastuulliset suomalaiset huolehtisivat jo ensimmäisellä kierroksella siitä, että presidentinvaalin toisella kierroksella olisi mahdollista äänestää sellaista ehdokasta, jonka harkintakykyyn voitaisiin luottaa myös kriisitilanteessa. Eli jos ja kun ulkopoliittinen tilanteemme kiristyy seuraavien kuuden vuoden aikana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaalitaktikoinnin aika
Haaviston kannatus alamäessä, mutta tuleeko Stubbista presidentti?
Kuinka Pekka Haavistosta tehdään presidentti?

Venäläinen paperitiikeri ja Kiinan keisari

Venäjä on tehnyt itsestään naurunalaisen hyökkäyksellään Ukrainaan. Sen sijaan, että se olisi todellisen suurvallan tavoin onnistunut valtaamaan naapurimaansa muutamassa viikossa, se on juuttunut asemasotaan. 

Kuluneen viikonlopun aikana sota levisi myös Suomenlahden rannalle - aivan Pietarin lähistölle - kun Ukraina tuhosi droonillaan venäläisen maakaasuterminaalin. Eli osoitti hyökkääjän ilmatorjuntajärjestelmän heikon suorituskyvyn, minkä seurauksena tavallisellekin venäläiselle paljastuu yhä selvemmin sodan todellinen luonne.

Ja jo aiemmin viime viikolla ukrainalaisten käytössä oleva kevyesti panssaroitu ja aseistettu miehistönkuljetusvaunu tuhosi Putinin armeijan parhaimpiin kuuluvan taistelupanssarivaunun. 

Eikä siinä kaikki, sillä Putinin ylpeys - "supersooninen" Kinžal-ohjus - on osoittautunut paperitiikeriksi, joka on herättänyt jopa kiinalaisten huomion. Tosin idän suurvallan johdon ja sotakoneiston johtopäätökset jäävät tässä vaiheessa heidän omaan tietoonsa. 

* * *

Jos itse olisin Kiinan keisari, tekisin tästä kaikesta kaksi huomiota. Ensimmäinen liittyisi Ukrainan käytössä olevan länsimaisen aseistuksen paremmuuteen suhteessa venäläiseen - ja tekisin huolellisen selvityksen, koskeeko tämä myös sen suhdetta kiinalaiseen sotavoimaan. Ja sen seurauksena arvioisin tarkasti omaa Taiwanin-politiikkaani.

Toinen huomioni liittyisi sitten itse Venäjään. Nyt nähty Venäjän armeijan odotettua heikompi menestys Ukrainassa saattaisi nimittäin tarkoittaa myös mahdollisuutta palautta Kiinalle aiemmin kuulunut Amurin pohjoispuolinen Mantšuria takaisin keisarikunn... ei kun kansantasavallan yhteyteen. Tämä siis olettaen, että Kiinan oma sotilaallinen suorituskyky ei ole Venäjän kaltainen paperitiikeri.

Minulla ei tietenkään ole käsitystä siitä, mikä on Kiinan armeijan tila. Selvää kuitenkin on, että siinä missä Venäjä on yleisellä tasolla tieteellis-teknologisesti jälkeenjäänyt valtiollinen peräkylä, on Kiina yhä vahvemmin länsimaita haastava tieteen nouseva suurvalta. Ja siinä mielessä myös sen sotakoneiston voisi kuvitella olevan teknisesti valovuoden edellä venäläistä... hmm... ratsuväkeä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainalaisten on syytä säilyttää taisteltutahtonsa
Menettääkö USA johtoasemansa Kiinalle?
Puolustuskyvytön

Tieteestä ja sen tarpeellisuudesta

Viime aikoina Suomessa on käyty paljon keskustelua tieteen oikeutuksesta. Tikun nokkaan on nostettu erityisesti joitakin Suomen Akatemian rahoittaman humanistisen tutkimuksen hankkeita, joiden arvostelijat - etunenässä diplomi-insinööri Mika Merano - näkevät olevan lähinnä poliittisesti motivoitua puuhastelua. 

Kritiikki on tietenkin aina hyvästä ja tiedeyhteisön tulisi uhriutumisen sijaan vastata sellaiseen asia-argumentein. En tässä ota kantaa siihen, onko näin tapahtunut tai ei, mutta nostan kuitenkin esille hyttysten ja niissä elävien bakteereiden ja virusten - ensituntumalta mahdollisesti hyvinkin turhanaikaiselta tuntuvan - tutkimusaiheen uudenlaisen sovelluksen. 

* * * 

Denguevirukset leviävät hyttysten mukana ja aiheuttavat ihmisissä kuumetautia, joka voi olla tappava. Denguekuumeeseen sairastuu vuosittain noin 100 miljoonaa ihmistä, joiden lisäksi jopa kolminkertainen määrä sairastaa taudin oireettomana, mutta levittäen sitä eteenpäin. 

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan tämä tauti yleistyy erittäin nopeasti, mistä kertoo se, että raportoitujen tautitapausten määrä kasvoi vuodesta 2000 vuoteen 2013 nelinkertaiseksi. 

Yksi mahdollinen strategia estää denguekuumeen leviämistä on lisätä laboratoriossa muunneltujen hyttysten vapauttamista, ja nyt kuluvana vuonna tämä keino on saavuttamassa uuden läpimurron. Voittoa tavoittelematon Maailman hyttysohjelma on nimittäin kehittänyt ja testannut Wolbachia pipientis -bakteeria kantavia keltakuumehyttysiä. 

Tämä bakteeri estää hyttysiä välittämästä tiettyjä viruksia ja leviää niiden jälkeläisille silloin, kun ne parittelevat villien hyttysten kanssa. Sen seurauksena bakteeria kantavien hyttysten levittäminen luontoon vähentää dengue-tapauksia ja sairaalahoitoja. 

Syksyllä 2023 tutkijat ilmoittivat, että denguetapaukset vähenivät käsitellyillä alueilla alle viiteen prosenttiin toistaiseksi suurimmassa muunneltujen hyttysten vapauttamiskokeessa. Sen seurauksen Maailman hyttysohjelma on päättänyt laajentaa toimintaansa. 

Suunnitelmissa on muun muassa suurimman Wolbachia-hyttysen tuotantolaitoksen avaaminen Brasiliaan vielä tänä vuonna. Lisäksi Maailman hyttysohjelma odottaa, että Maailman terveysjärjestö WHO antaisi tänä vuonna virallisen ohjeistuksen muunneltujen hyttysten käytöstä, jolloin useammat maat voisivat ottaa menetelmän käyttöön.

* * *

Lienee selvää, että sen jälkeen kun tutkijat olivat selvittäneet hyttysten merkityksen virusten kantajina sekä Wolbachia-bakteereiden roolin niiden leviämisessä, ovat kaikki ihmiset yksimielisiä siitä, että niiden tutkiminen on ollut järkevää. Luulen kuitenkin, että ennen tämän tiedon - siis aiheesta tehdyn perustutkimuksen - olemassaoloa monikin tieteen ulkopuolinen ihminen olisi voinut kritisoida rahan ja ajan käyttämistä hyttysissä elävien bakteereiden tutkimukseen. 

Tämä esimerkki alleviivaa sitä - mikä kaikkien tiedettä ja rahoituspäätöksiä kritisoivien ihmisten olisi hyvä muistaa - että perustutkimuksen tarkoituksena on selvittää sellaisia asioita, joista ei ole olemassa aiempaa tietoa. Ja siitä syystä on mahdotonta tietää etukäteen, mistä tutkimushankkeesta seuraa joskus tulevaisuudessa hyötyä ja mistä taas pelkästään käytännön elämän kannalta merkityksettömiä tuloksia. 

Tämä tosiasia on hyvä perustelu rahoittaa kaikenlaisia tutkimuksia, koska muussa tapauksessa moni ennalta arvaamaton tieteen hyöty jäisi saavuttamatta. Ja hyväksyä se, että vain osa tutkimukseen suunnatusta rahoituksesta johtaa mihinkään hyödylliseen.

Toisaalta on myös selvää, että perustutkimuksen rahoituspäätöksiä tehdessä on aina varmistettava, että rahoitettava tutkimussuunnitelma on sellainen, että sitä noudattamalla - siis esitetyllä aineistoilla ja käytettävillä menetelmillä - on mahdollisuus saada selvyys tutkittavaan ongelmaan ja että näin saavutetaan uutta tieteellistä tietoa. Näin toimien voidaan maksimoida tutkimukseen käytettävän rahoituksen hyöty. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen Akatemian roolista tieteen rahoittajana
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä
Nujertaako banaanikärpäsen bakteeri Dengue-kuumeen?

Ay-liike alleviivaa työelämäuudistusten tarpeellisuutta

Ay-liike alleviivaa lakkouhkauksillaan hallituksen esittämien poliittisten lakkojen rajoitusten tarpeellisuutta. Töistään helmikuun alussa kieltäytyvien määrä näyttäisi tällä hetkellä nousevan noin 70 000 henkeen ja se sulkisi muun muassa satamat ja lentokentät. 

Suunnitellut lakot pysäyttäisivät muun muassa satamat eli teollisuuden tavaraviennin sekä lentoliikenteen. Jälkimmäisen osalta vaikutus näkyisi muun muassa pohjoisimman Suomen leipäpuussa eli turismissa, joka on hidastanut Lapin kuntien väestökatoa ja tuonut sinne merkittävää tuloa. Epäilen, että moni lakon takia lomansa perumaan joutunut britti jättää Lapin pois suunnitelmistaan jatkossakin. 

Erityisen vastuutonta ja typerää ay-väeltä on puolustusteollisuuden toiminnan pysäyttäminen. Esimerkiksi ammuksia valmistava lapualainen Nammo on lakon piirissä, vaikka sen tuotteita tarvittaisiin kipeästi muun muassa Ukrainassa. Näyttää siis siltä, että suomalaisten työntekijöiden politrukit haluavat kaiken muun ohella tukea Vladimir Putinin sodankäyntiä naapureitaan vastaan. 

Työministeri Arto Satonen (kok) totesi eilen, että "Suomen taloustilanne on niin vakava, että näitä uudistuksia on pakko tehdä". Siis uudistuksia, joiden tarkoituksena on kehittää Suomen työmarkkinoita joustavampaan suuntaan siten, että työllisyys, talouskasvu, kilpailukyky ja tuottavuus saataisiin jälleen nousuun. Lisäksi hallitus haluaa rajoittaa tässä puheena olevien demokraattista päätöksentekoa vastaan suunnattuja lakkoja. 

Omalta osaltani pidän juuri viimeksi mainitsemaani tärkeimpänä nyt tekeillä olevista uudistuksista. Ja - toisin kuin hallitus - en tyytyisi pelkästään rajaamaan poliittisia lakkoja, vaan kieltäisin ne kokonaan. 

Tämä ei tarkoita, etteikö Suomen yli viisitoista vuotta seisahduksissa olleeseen talouteen - ja viime aikoina suorastaan syöksykierteessä olevaan julkisen talouden rahoituskriisiin - tarvittaisi muutosta. Kyllä sekin tarvitaan, mutta siltä osin pallon voi heittää myös työmarkkinajärjestöille. 

Siltä osin ehdotan edesmenneeseen Martti Ahtisaaren (sd) rauhanvälitystoimintaan liitetyn väitteen - mahdollisesti urbaanin legendan - mukaista toimintaperiaatetta. Eli suljetaan työmarkkinaneuvottelijat yhteen huoneeseen, jossa he saavat etsiä yhteistä näkemystä niin kauan, että syntyy ratkaisu. Uskoisin, että viimeistään toisella kuukaudella alkaa molemmin puolin löytyä kompromissihalua.

Ja ellei löydy, voisi maan demokraattisen prosessin kautta nimitetty hallitus tulevaisuudessa säätää asiasta tarvittavat lakimuutokset ilman, että ay-liikkeellä olisi enää mahdollisuutta nykyisen kaltaiseen lakkoihin perustuvaan ay-pamppujen veto-oikeuteen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jarkko Eloranta eroaisi, jos ymmärtäisi olevansa pelkästään haitaksi
Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt
Orpon hallitus nosteessa, Scholzin kabinetti laskussa ja Sunakin ministeristö esimerkillisenä

Vaalitaktikoinnin aika

Maaseudun tulevaisuus lopetti paljon puhetta herättäneen gallup-vajeen ja julkaisi eilen presidenttiehdokkaiden kannatuskyselyn tulokset. Niiden mukaan Alexander Stubb (kok) on 24 prosentin kannatuksellaan menossa selkeästi vaalin toiselle kierroksella. 

Sen sijaan Stubbin vastustajaksi selviävän ehdokkaan nimi on vielä epäselvä, koska Pekka Haaviston (vihr) 21 prosentin kannatus on kovassa laskussa ja Jussi Halla-ahon (ps) 15 prosentin kannatus puolestaan vahvassa nousussa. Muilla ehdokkailla ei näyttäisi enää olevan realistisia mahdollisuuksia. 

Kannatuskysely tehtiin 12.-17. tammikuuta eli gallupista on luettavissa lähes ajantasaista tietoa. Siltä osin Haaviston kuuden prosenttiyksikön johtoasema näyttäisi varsin vahvalta ja Halla-ahon mahdollisuudet lähinnä teoreettisilta.

Siksi Halla-ahon kannalta oleellisia kysymyksiä on kaksi. Niistä ensimmäinen koskee sitä hyvin tunnettua tosiasiaa, että perussuomalaisten kannatus tahtoo nousta mielipidetiedusteluissa kohti vaaleja, ja olla lopputuloksissa kerta toisensa jälkeen korkeampi kuin kyselyissä (näin myös viime keväänä). Siten hänen todellinen kannatuksensa lienee suurempi kuin MT:n gallupissa mitattu. 

Toinen kysymys koskee mahdollista kansalaisten vaalitaktikointia. Sellaisesta on spekuloitu paljon vasemmiston osalta - ja se näkyy myös vihervasemmistolaisten kannatuksessa, koska Haaviston kannatus on kaksinkertainen suhteessa hänen puolueensa kannatukseen ja toisaalta Jutta Urpilaista (sd) kannattaa vain seitsemän prosenttia äänestäjistä. Sen sijaan äärivasemmiston Li Anderssonilla (vas) on kutakuinkin puolueensa suosiota vastaava - niin ikään - seitsemän prosentin kannatus. 

Itse pidän todennäköisenä, että varsinaisessa vaalissa osa Urpilaisen nykyisistä kannattajista antaa äänensä lopulta Haavistolle, jonka kokonaispotti nousee sen seurauksena noin 25 prosenttiin. Sen sijaan Anderssonin kannattajista kovin moni tuskin siirtyy hänen taakseen, koska Haavisto on kampanjansa aikana korostanut, että "en ole yhtään punainen. En ole aikoinaan lähtenyt vasemmistotrendeihin mukaan, vaan olen ollut perustamassa vihreää liikettä alusta asti. Se on ollut aina kotini. Olen aina mieltänyt olevani keskustaliberaalien maisemissa poliittisesti."

Jussi Halla-aho herättää puolestaan voimakkaita tunteita poliittisen keskiviivan oikealla puolella, johon asettuu kaikkiaan noin 60 prosenttia suomalaisista. Jos tämä joukko haluaa nyt varmistaa jo vaalin ensimmäisellä kierroksella, että tulevan presidentin yleispoliittinen näkemys vastaa kansalaisten enemmistön käsityksiä, voidaan myös tällä puolella nähdä taktista äänestämistä. 

Siinä tapauksessa Sari Essayahin (kd), Mika Aaltolan ja Harry Harkimon yhteensä viiden prosentin kannatuksesta voisi hyvinkin puolet siirtyä Halla-ahon taakse. Jos vielä Keskustan Olli Rehnin (kepu) kannattajista kolmannes toteaisi suosikkiehdokkaansasa tilanteen mahdottomaksi ja siirtäisi äänensä Halla-aholle, nousisi tämä Haaviston ohi vaalin toiselle kierrokselle.

Minun nähdäkseni juuri nyt käsillä olevassa tilanteessa on järkevää varmistaa, että maamme tuleva presidentti vastaa kansan näkemyksiä. Ja siksi jokaisen suomalaisen kannattaa käydä äänestämässä harkiten ja parasta mahdollista lopputulosta tavoitellen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suuseksiä lesbonaiselta
Vakaa kallio ja turvallinen tila paljastivat sekä tietämättömyyden että tietoisen valinnan
Haaviston kannatus alamäessä, mutta tuleeko Stubbista presidentti?

Britannian Ruandalaki viitoittaa koko Länsi-Euroopan tulevaisuuden

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta - kuten saarivaltion virallinen nimi kuuluu - käy läpi prosessia, jonka tarkoituksena on vähentää kehitysmaalaisten elintasopakolaisten aiheuttamia haittoja. Sen uusimmassa käänteessä parlamentin alahuone hyväksyi lakiesityksen, joka määrittelisi Ruandan turvalliseksi maaksi ja sallisi siten turvapaikanhakijoiden lähettämisen sinne odottamaan asiansa käsittelyä - sekä myös mahdollisen positiivisen päätöksen jälkeen heidän asuttamisensa samaan maahan.

Lakiesitys menee seuraavassa vaiheessa parlamentin ylähuoneen eli Britannian merkillisen ihmisten synnynnäisen eriarvoisuuden jäänteen, monarkin suosikkien sekä pappien ja korkeimpien juristien konklaavin hyväksyttäväksi. Jos sekin hyväksyy lakiesityksen, eivät vasemmalle kallellaan olevat oikeusoppineet voisi enää vedota väitteisiin Ruandan turvattomuudesta.

Koko prosessi on tietenkin syntynyt siksi, että niin sanotut humanitaariset maahanmuuttajat ovat aiheuttaneet monenlaista harmia uudessa kotimaassaan. Erityisesti muslimit ovat hyvin edustettuina väkivaltarikoksissa, joista heidän kontollaan on noin 20 prosenttia, vaikka Allahin palvojat muodostavat alle seitsemän prosenttia maan väestöstä. 

Trendi on tuttu myös Suomesta ja muista länsimaista. Ja siitä syystä Britannian ylähuoneen päätös on tärkeä koko Länsi-Euroopalle, koska se mitä todennäköisimmin pysäyttäisi valheellisiin perusteisiin nojaavan turvapaikanhaun saarivaltioon. 

Lyhyellä aikavälillä tämä saattaisi tarkoittaa paineen lisääntymistä EU-maissa. Sen seurauksena niissä jo tapahtumassa oleva nopea poliittinen kehitys (esimerkkeinä Saksa, Hollanti, Ranska ja Ruotsi) luultavasti nopeutuisi ja paine turvapaikanhakuun liittyvän kansainvälisen lainsäädännön ajantasaistamiseksi vahvistuisi. 

Tämä ei olisi ainoastaan toivottavaa, vaan myös elinehto sille, että Länsi-Eurooppa säilyisi maanosan alkuperäisten kansojen hyvinvoivana kotina ja turvapaikkana. Sekä yhtenä koko maailmaa palvelevista tieteellis-teknisen kehityksen moottoreista.

Siksi Britannian Ruanda-lain lopputulos ei suinkaan ole yhdentekevä edes suomalaisille. Päinvastoin, sen lopputulos tulee viitoittamaan myös meidän ja meidän jälkeläistemme tulevaisuutta todennäköisesti enemmän kuin vaikkapa parhaillaan käynnissä oleva presidentinvaali.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon hallitus nosteessa, Scholzin kabinetti laskussa ja Sunakin ministeristö esimerkillisenä
Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa
Valkoihoinen perhe ei edusta todellisia lontoolaisia

Suomen lainsäädäntö ei salli puolustautumista kansainväliseltä uhalta

Suomen laki ei talli turvapaikanhakijoiden pitämistä erillään muusta yhteiskunnasta. Näin meille kertoi sisäministeri Mari Rantanen (ps). 

Siten Suomi ei pysty laillisesti estämään maahamme saapuvia perusteettomia turvapaikanhakijoita tai venäläisten palveluksessa olevia desantteja liikkumasta maassamme tai laajemmin EU:n alueella. Ja siksi meillä on - sisäministerin sanoin - "tarvetta lisätä tehokkuutta, kun lähtökohtana on se, että ei tule yhtään sellaista henkilöä, joka aiheuttaa uhkaa kansalliselle turvallisuudelle tai sisäiselle turvallisuudelle".

Nykyinen tilanne osoittaa demokraattisen päätöksenteon heikkouden silloin kun kansa on jakaantunut kahteen leiriin. Maahanmuuton osaltahan suomalaisille on käynyt juuri näin, koska lähinnä vihervasemmistoon ja arvoliberaaleihin kuuluvat haluavat täyttää maamme kehitysmaalaisilla, kun taas konservatiiviset ja pragmaattiset ihmiset haluaisivat ehkäistä sekä meillä että muualla maailmassa yhteiskunnalliseen muutokseen johtavaa kansainvaellusta. 

Tästä ruususen unesta useimmat arvoliberaalitkin poliitikot ovat kuitenkin heränneet viimeistään sen jälkeen kun on käynyt ilmi, että Venäjä on käyttänyt hyväkseen kehitysmaalaisten intoa hakeutua Länsi-Euroopan lihapatojen ääreen. Sen se on tehnyt paitsi toimittamalla turvapaikanhakijoita rajoillemme niin myös pyrkimällä värväämään näiden joukosta vakoilijoita. 

Edelle kirjoittamani perusteella näyttääkin siltä, että lopultakin on tullut aika suhtautua nykyajan kansainvaellukseen sen vaatimalla vakavuudella ja saattaa lainsäädäntömme ajan tasalle. Ja siksi on erinomaista, että Suomessa on vallassa hallitus, jossa ovat edustettuna parhaiten humanitaarisen maahanmuuton ongelmallisuutta ymmärtävät puolueet (tästä linkistä puolueidemme asenteiden hämmentävän lujaa stabiiliutta osoittavaan kirjoitukseeni kolmentoista ja puolen vuoden takaa).

Siksi myös tavalliset kansalaiset voivat juuri nyt toivoa, että maahanmuuttoon liittyvä lainsäädäntömme saatetaan lopultakin tosiasioiden vaatimalle tasolle. Eli huolehditaan turvapaikanhakijoiden vaatimusten sijaan ensisijaisesti vastaanottavan maan eli Suomen kansalaisten oikeuksista.  

Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan Suomen tulee jatkossa toimia sen puolesta, että auttamatta vanhentuneet - ja kosketuspintansa todellisuuteen menettäneet - kansainväliset Geneven sopimukset korvataan nykyajan tosiasiat huomioivalla uudella lainsäädännöllä. Ja että sellaisen synnyttyä se saatetaan voimaan koko EU:n alueella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantasella on kolme kuukautta aikaa
Kunniamurha ja intersektionaalinen feminismi
Martti Koskenniemi ajatustenlukijana

Hallinto vai hoito - terveydenhuolto hölmöjen käsissä

Suomalainen terveydenhuolto on kriisissä ja sen ratkaisemiseksi ovat hyvä neuvot kalliita. Sellaisesta vihjaisi entinen HUS:in päällikkö Eero Hirvensalo. 

Hän nimittäin itsestäänselvyyden sanomalla, ettei "hyväksy sitä, että meidän ydintehtävästämme, potilaan hoidosta, joudutaan säästämään ja hallinto toimii samalla normaalisti". Toisin sanoen hän totesi, että lisäresursseja ihmisten hoitamiseen olisi saatavissa hyvinvointialueiden monikerroksista hallintoa supistamalla.  

Toivottavasti hyvinvointialueiden hulppeasti palkatut johtajat ymmärtävät asian ja ryhtyvät hallintohimmeleidensä saneeraamiseen. Ja suuntaavat siitä vapautuvat resurssit potilastyöhön. Vasta kun se on tehty, on mahdollista arvioida pitäisikö myös Petteri Orpon (kok) hallituksen avata rahahanoja.

* * *

Terveydenhuollosta kirjoittaessani tuli mieleeni nykyinen poliitikko ja aktiivinen sosiaalisen median vaikuttaja Aki Lindén. Tämä entinen kommunisti ja nykyinen sosiaalidemokraatti toimi nimittäin vuosina 2010–2018 - eli eläköitymiseensä asti - HUSin toimitusjohtajana.

Hänen kirjoituksiaan seuratessa alkaa nimittäin ymmärtää, miksi suomalainen terveydenhuolto on ajautunut vaikeuksiin. Otan vain kaksi esimerkkiä. 

Lindén julkaisi eilen viestin, joka paljasti turhankin selvästi hänen kyvyttömyytensä ymmärtää edes talouden perusasioista. Eli "palkkojen hyvä nousu turvasi loppuvuonna ostovoimaa. Ja se on puolestaan yksinomaan palkansaajajärjestöjen ansiota, jotka ovat taistelleet korotukset jäsenilleen. Nyt @PetteriOrpo hallitus halua heikentää ay-liikettä. Sen seurauksena vaikeutuu palkkojen nostaminen."

Tästä ei voi päätellä muuta kuin sen, että Lindénin maailmassa palkat maksaa ilmeisesti ay-liike eikä työnantaja. Ilmeisesti tälle koko uransa julkisella sektorilla työuransa tehneellä eläkeläispoliitikolle ei ole koskaan tullut mieleen, että suomalaisten elintason - ja samalla julkisten palveluiden laadun - määrittävät viime kädessä yksityiset yritykset suorina veroina ja työntekijoidensä verotettavina palkkoina. 

* * *

Siltä varalta, että arvoisa lukijani epäilisi edelle kirjaamani sosiaalisen median viestin olleen Lindénille lapsus, joka ei oikeasti kuvaisi hänen ajatteluaan, otettakoon siitä malliksi myös hänen toissapäiväinen viestinsä.

Sen mukaan "henkilöstövajetta käytetään nyt perustelemaan sairaalaverkon supistamista ja julkisten menojen säästöä. @PetteriOrpo Nurinkurista. Tällä ajattelulla ei ole uskottavaa, että henkilstövaje helpottuisi. Ja juuri sen puolesta pitäisi nyt tehdä kaikki mahdollinen."

Sairaalaverkoston supistaminen olisi toki sikäli ikävää, että se kasvattaisi etenkin syrjäseuduilla asuvien matkoja terveyspalveluihin. Mutta Lindén ei tässä kritisoinut sitä, vaan väitti, ettei sairaalarakennusten ylläpitokustannuksista säästyvillä varoja voitaisi käyttää lisähenkilöstön palkkaamiseen. 

Kuitenkin juuri resurssien nykyistä tehokkaampi kohdentaminen on ääneen lausuttu peruste hallituksen suunnitelmille. Ja perustuu sellaisena ministeriöiden asiantuntijoiden parhaalle mahdolliselle tiedolle ja ymmärrykselle. 

* * *

Tosiasiassa suomalaisen terveydenhuollon kriisin taustalla on kaksi vaikeasti ratkaistavaa perustekijää. Yksi on ikäluokkien supistuminen, joka tarkoittaa kaikille aloille pienempää työntekijämäärää. Ja toinen on lääketieteen jatkuva kehittyminen, joka mahdollistaa yhä useampien ja vakavampien sairauksien hoitamisen. Usein vielä suurella kustannuksella, joka tarkoittaa jatkuvasti kasvavaa taakkaa julkiselle sektorille eli veronmaksajille. 

Tästä syystä terveydenhuollon kestävä ratkaisu edellyttäisi näiden ongelmien korjaamista. Maahanmuutosta voisi ainakin periaatteessa olla apua ikäluokkien supistumiseen - eli väestörakenteen ikääntymiseen - mutta valitettavasti Suomeen muuttaminen ei ole maailman ammattitaitoisille työntekijöille ensisijainen haave. 

Asiaa voisi auttaa korkeampi palkkataso tai ainakin nykyistä suurempi käteen jäävä ansio. Valitettavasti puolitoista vuosikymmentä velkaantunut suomalainen julkinen sektori ei pysty sellaisia tarjoamaan. Eikä humanitaarisista maahanmuuttajista - ehkä ukrainalaisia lukuun ottamatta - taida olla tekijöiksi yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. 

Pientä toivoa on kuitenkin nähtävissä. Tieteen kehittyessä saattaa nimittäin olla mahdollista löytää terveydenhuollon työvoimapulaan apua sen robotisoimisesta. Ainakin se on yksi horisontissa yhä selvemmin siintävä ratkaisumalli.

Varsinaisen lääketieteen kehityksen osalta ratkaisu olisi periaatteessa helpompi. Eli määritettäisiin budjettiperusteisesti ne palvelut, jotka hoidettaisiin kaikille kansalaisille - ja erikseen muille maassa asuville - ne palvelut, jotka kustannettaisiin heille. Ja loput hoidot olisivat sitten saatavissa omalla kustannuksella yksityiseltä sektorilta. 

On kuitenkin selvää, ettei tällainen periaateratkaisu saisi puolisosialistiseen hyvinvointivaltioonsa tottuneiden suomalaisten kannatusta - vaan jo sellaisen ehdottaminen olisi kenelle tahansa poliitikolle tai puolueelle itsemurha. Ja siitä syystä lääketieteen kehityksen tuottama ongelma ei ole ratkeamassa, vaan eskaloituu tutkimus tutkimukselta.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terveydenhuolto tuli äärimmäiselle rajalle
Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet
Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista

Mari Rantasella on kolme kuukautta aikaa

Ihmiset voivat tehdä kahdenlaisia päätöksiä. Sellaisia, jotka voi korjata jälkikäteen sekä sellaisia, joiden korjaaminen on käytännössä mahdotonta. 

Sama koskee valtioiden johtajia. Esimerkiksi Ruotsissa on harjoitettu maahanmuuttopolitiikkaa, jonka seurauksena maan väestö on kasvanut minun lapsuuteni reilusta seitsemästä miljoonasta tämän päivän kymmeneen ja puoleen miljoonaan. Eli noin neljälläkymmenellä prosentilla. 

Samaan aikaan Suomen väkiluku on kasvanut noin neljästä ja puolesta miljoonasta viiteen ja puoleen miljoonaan. Eli hiukan yli kahdellakymmenellä prosentilla. 

Ruotsalaisen politiikan seurauksena maan väestö on muuttunut oleellisesti. Toki muuttajissa on ollut paljon Ruotsiin hyvin sopeutunutta väkeä - kuten ruotsinsuomalaiset - mutta erityisesti kehitysmaista on virrannut myös ihmisiä, joilla ei ole aikomustakaan muuttua ruotsalaisiksi sosiaalidemokraateiksi.

Tämän politiikan seuraukset ovat tietenkin tuttuja tämän blogin lukijoille. Erityisesti on huomattava, että monenlainen rikollisuus on suorastaan räjähtänyt käsiin ja monilla asuinalueilla valta on siirtynyt ruotsalaiselta demokratialta maahanmuuttajataustaisille rikollisille. Tämän tosiasian muuttaminen on vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta.

* * *

Edelle kirjoittamastani huolimatta oli hätkähdyttävää huomata Ylen uutinen, jonka mukaan Suomesta aikanaan Ruotsiin muuttaneen romanit ja heidän jälkeläisensä ovat alkaneet palata Suomeen. Tai ei oikeastaan muuttamishalu, vaan heidän motiivinsa paluuseen. 

Noin kaksikymppisten nuorukaisten isä nimittäin kertoi, että "pojat halusivat itse muuttaa pois rikollisuustilanteen takia". Eikä hänen perheensä ole suinkaan ainoa, sillä - edelleen saman isän mukaan - "Tukholman ympäristössä ei asu enää kuin muutama familj eli perhe, jotka tiedän. Koko suuri romaniväestö on muuttanut."

Kuten kirjoitukseni alussa totesin, Suomessa ei ole minun elämäni aikana tapahtunut samanlaista suurta väestönmuutosta kuin Ruotsissa, vaikka täälläkin on erityisesti poliittisessa vasemmistossa ja arvoliberaalissa oikeistossa ollut pyrkimystä samaan suuntaan. Ja viime aikoina Vladimir Putinilla on ollut tahto "auttaa" näitä tahoja toteuttamaan unelmansa avustamalla - ellei suorastaan pakottamalla - kehitysmaalaisia turvapaikanhakijoita Suomen rajan yli. 

Ruotsin esimerkki kuitenkin osoittaa, on Petteri Orpon (ps) hallituksen on syytä saada tämä kehitys hallintaan mahdollisimman nopeasti. Käytännössä asian valmistelu kuuluu sisäministeri Mari Rantaselle (ps), jonka saavutukset rajan hallitsemiseksi ovat toistaiseksi olleet väliaikaisia ja vuotavia, kuten rajan yli metsän kautta maahamme saapuneet irakilaiset osoittavat. 

Aikaa Rantasella on noin kolme kuukautta eli talven päättymiseen asti. Sen jälkeen Lähi-Idän hiekka-aavikoltakin tulevan henkilön on - toisin kuin nyt talvella - helppo kävellä Venäjän puolelta Suomeen. Ja lausua taikasana "asylum".

Toivotan ministerille ja koko hallitukselle tässä asiassa paljon järkeä ja menestystä. Ja odotan, että he huolehtivat siitä, ettei Suomi joudu enää keväällä vastaanottamaan laittomasti maahan saapuneita turvapaikanhakijoita. Tai jos joutuu, ovat käytössä riittävät keinot palauttaa heidät saman tien kotimaahansa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liian hyvää ollakseen todellisuutta
Itäraja on suljettu, mutta mitä seuraavaksi?
Itärajan sulkemisella on vahva kansalaisten tuki, mutta metsätieto on hakusessa

Poliittisesti oikeaoppinen blogimerkintä

Tiedotusvälineet kertoivat  (Yle, MTV3) tänä aamuna Gazaa ennen käynnissä olevaa sotaa hallinneen Hamas-järjestön halunneen vahvistaa koko maailmalle olevansa terroristijärjestö. Se oli nimittäin suunnitellut hyökkäyksiä ulkomailla sijaitsevia kohteita vastaan - nimeltä tosin mainittiin vain Israelin Ruotsissa sijaitsevan suurlähetystö. 

Suunnitelmat ovat johtaneet siihen, että Israelin tiedustelupalvelu ja Tanskan viranomaiset ovat pidättäneet seitsemän Hamasille työskennellyttä terroristia ja pysäyttäneet viattomien ihmisten tappamiseen suunnitellun hankkeen. Tämä on tietenkin hyvä uutinen.

Suomen kannalta mielenkiintoisin tieto löytyi kuitenkin Ylen uutisesta, jonka mukaan "Ruotsin suojelupoliisi Säpo oli kertonut Ruotsissa olevan henkilöitä, jotka tuntevat sympatiaa Hamasia kohtaan. Näistä ihmisistä ei kuitenkaan kerrottu sen tarkemmin. 

Ehkäpä Ylen uutistoimituksessa ajateltiin, ettei sellaisella seikalla kannata edes spekuloida, koska vastaus on ilmeinen. Onhan läntinen naapurimaamme viimeisten vuosikymmenien aikana harjoittanut politiikkaa, joka on muuallakin maailmassa lisännyt terrorismin kannatusta.

Myös Suomessa on harjoitettu viimeistään vuodesta 1990 alkaen samankaltaista politiikkaa, mutta vähäisemmin tuloksin kuin länsinaapurissa. Kliimaksinsa tämä yhteisten asioiden hoitamisen haara saavutti vuosina 2015 ja 2016, jolloin mm. Suomen armeija valjastettiin sen takia siviilipalvelushommiin. 

Nähtäväksi jää, millä tavalla Hamasia kohtaan sympatiaa tuntevat ruotsalaiset ottavat tiedon Israelin suurlähetystöön kohdistuvan iskun suunnittelun keskeytymisestä ja ihmisten pidätyksistä. Järjestävätkö he esimerkiksi mielenilmauksia ihmisoikeuksien puolesta tai ryhtyvätkö jonkinlaisiin muihin spontaanin kansalaisvaikuttamisen toimiin.

Suomen kannalta oleellisinta tässä tilanteessa on joka tapauksessa se, ettei Hamasia kohtaan sympatiaa tuntevia ihmisiä kannata ärsyttää kertomalla turhia yksityiskohtia heidän taustoistaan. Ja siksi tämäkin blogimerkintä on kirjoitettu siten, että se on kaikilta osiltaan polittisesti korrekti ja jättää mainitsematta sellaiset seikat, jotka ovat sen valistuneille lukijoille selviä ilmankin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutisia mukavan oloisista ihmisistä meillä ja maailmalla
Nuorison tekemät ryöstöt ovat lisääntyneet peräti 40 prosentilla - maahanmuuttajataustaiset hyvin edustettuina
Tavallisen ihmisen pommi