Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään

Yleensä lienee tapana ajatella, että kansalaisten näkemykset asiaan kuin asiaan saadaan selville tekemällä mielipidekysely. Ja samalla unohdetaan kysymyksenasettelun vaikutus vastauksiin.

Tästä nähdään suorastaan hätkähdyttävä esimerkki kun verrataan Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) ja Helsingin sanomien tekemien kyselyiden tuloksia. Ensimmäisen mukaan  59 ja 20 prosenttia suomalaisista suhtautuu korkeimpien rajaveroasteiden alentamiseen myönteisesti. Kyllä - arvoisat lukijani - luitte oikein. 

Salaisuus on kysymyksen muotoilussa. EVA kysyi mitä mieltä ihmiset olisivat siitä, jos "alennetaan verotusta siten, ettei lisätuloista tarvitse maksaa puolta enempää veroa". HS puolestaan tiedusteli vastaajien näkemystä hiukan pidemmin: "hallitus päätti kehysriihessä keventää palkasta perittävää veroa. Onko veronkevennyksen painottaminen suurituloisille mielestäsi oikein?"

Kummassakin tapauksessa kyse oli siis samasta asiasta, eli suhtautumisesta suurituloisten verotuksen kohtuullistamiseen. Ja kansalta saatu vastaus kuin yö ja päivä. 

Tässä suhteessa on huomattava, että HS:n johdantoteksti kysymykseensä on hiukan tulkinnanvarainen - ainakin valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) mukaan - sillä pieni- ja keskituloisten verotuksen keventäminen maksaa valtiolle 1 250 miljoonaa euroa kun ylimpien marginaalien alentamisesta selvitään 350 miljoonalla eurolla - eli panostus tehdään nimenomaisesti pieni- ja keskituloisiin. Toisaalta HS:n johdantolausetta puoltaa se, että suurituloisten suomalaisten henkilöiden saama helpotus on euromääräisesti selvästi suurempi kuin vähemmän ansaitsevien.

Kaiken kaikkiaan nämä esimerkit osoittavat, että kyselytutkimusten sanavalinnat ovat äärimmäisen merkittäviä. Eikä niiden vastauksia kannata tulkita ilman, että kiinnittää erityistä huomiota kysymyksenasetteluun. 

* * *

Vielä edellä käsittemiäni tutkimuksia vaikeammin tulkittavia ovat erilaisten medioiden nettisivuillaan toteuttamat kyselyt. Siis sellaiset, jota Yle on parhaillaan tekemässä Pohjois-Pohjanmaalaisen seurakunnan metsähakkuita käsittelevässä jutussaan. 

Siinä kysytään lukijoilta, että "mitä tekisit, jos saisit metsäpalstan vanhaa metsää?". Vaihtoehdot ovat ihan asiallisia, mutta ainakin itse kysymykseen vastattuani suosituin vaihtoehto oli - ainakin itselleni yllättäen - "en hakkaisi sitä, vaikka en saisi korvauksia". 

Sitä kannatti 37,5 prosenttia vastanneista. Lisäksi yli 20 prosenttia vastanneista kertoi suojelevansa metsän, jos "saisin siitä riittävästi rahaa" - täsmentämättä mitä "riittävästi" tarkoittaa.

Merkittävää oli, että vain vajaa 22 prosenttia oli valmis tekemään avohakkuun ja lisäksi 15 prosenttia pyrkisi saamaan tuloja ilman avohakkuita. Eli taloudellista hyötyä tavoittelisi vain 37 prosenttia suomalaisista. 

Kyslyn perusteella näyttää siis siltä, että selvästi suurin osa suomalaisista kannattaisi oman metsänsä suojelemista, jos omistaisi sellaista. Samalla he luopuisivat myös jälkeläistensä mahdollisuudesta saada tuloa omistuksistaan - ja suuri osa jopa ilman korvauksia edes itselleen. 

Tosiasia kuitenkin on, etteivät vastaajat ole perineet sitä metsäänsä. Ja siksi kysymys on hyvin hypoteettinen - eikä vastaa sitä todellisuutta, mikä syntyisi kun metsä peritään oikeasti ja vastaan tulee syystä tai toisesta rahantarvetta. 

Toinen ongelma liittyy siihen, että mikäli joku haluaa vaikuttaa kyselyn tuloksiin, hän voi ilmoittaa siitä omille hengenheimolaisilleen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Ja näin hän saisi itsensä edustaman vaihtoehdon näyttämään todellisuutta suositummalta. Siksi on - edellä kuvaamieni tulosten valosta - kysyttävä, että ovatko esimerkiksi luontoaktivistit toimineet näin.

* * *

Aiheesta on toki tehty myös asiallisia mielipidekyselyitä. Vuonna 2020 tehdyn kyselyn mukaan yli 20 prosenttia metsänomistajista kannatti yksityismetsien luontoarvojen turvaamisen lisäämistä. 

Omalla kohdallaan he kuitenkin kannattivat ennemminkin määräaikaista kuin pysyvää suojelua. Toisin sanoen he halusivat säilyttää mahdollisuuden hakata suojellun metsänsä myöhemmin tai ainakin jättää perillisilleen sen mahdollisuuden.

Suomalaisen metsäteollisuuden kannalta metsänomistajien valmius metsiensä puiden myymiseen on luonnollisesti äärimmäisen tärkeää. Meillähän metsäyhtiöt eivät kasvata itse kuin pienen osan käyttämästään puusta, vaan luottavat omistajien haluun myydä metsiään. 

Tämä konsepti on toiminut erinomaisesti ja samalla levittänyt metsäteollisuuden tuottamaa varallisuutta laajalti yhteiskuntaan - ja erityisesti syrjäseuduille. Jos tästä rahavirrasta luovuttaisiin - Ylen kyselyn tuloksia vastaavasti - yli puolessa hakkuukypsistä suomalaisista metsistä, se tarkoittaisi sekä syrjäseutujen elinmahdollisuuksien vaikeutumista, että vientiteollisuuden jonkinasteista alasajoa. 

Samalla luonnontilaan siirtyvät suomalaismetsät - etenkin kuusikot - altistuisivat ikääntyessään hyönteistuhoille, kuten monin paikoin Etelä-Suomessa on jo tapahtunut (esimerkki, toinen, kolmas, neljäs). Toisin sanoen suojelualueet eivät välttämättä säily ikuisesti samanlaisina kuin miltä ne näyttävät suojeltaessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksuaalirikollisten aateli löytyy pohjoismaista!
Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista
Suomalaisten metsien tehokasta hyödyntämistä on syytä jatkaa

Olisiko Annika Saarikolla tai Aino-Kaisa Pekosella rakentavia ehdotuksia sosiaaliturvan väärinkäytösten kitkemiseksi?

Kirjoitin eilen ministeri Kaisa Juuson (ps) avustajan Mikko Talsin sosiaaliturvan väärinkäyttäjiin liittyvästä kommentista arvellen, että sitä saatettaisiin tulla käyttämään perussuomalaisia vastaan. Kauaa ei tarvinnut odottaa, sillä jo eilinen Ilta-Sanomat julkaisi jutun, jossa näin tekivät Anneli Saarikko (kepu) ja Aino-Kaisa Pekonen (vas). 

Molemmat olivat ymmärtävinään avustajan viestin väärin. Tietenkin tarkoituksella ja vain kilpailevaa puoluetta mustamaalatakseen.  

Saarikko viisasteli siitä, kuinka sosiaaliturvalla elää myös paljon ihmisiä, jotka eivät haluaisi elää niin. Tämä siis vastauksena Juuson avustajan kommenttiin, jossa nimenomaisesti rajattiin tällaiset ihmiset ulos. Ja vielä jälkikäteen väännettiin asiasta rautalangalla. 

Pekonen puolestaan puhui yhteiskunnan palveluita tarvitsevien ihmisten rankaisemisesta ja turvaverkoista sekä väitti jopa hallituksen kärsivän empatian puutteesta. Ja tämä vain siksi, että ministeri avustaja moitti suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän väärinkäyttäjiä - eikä "yhteiskunnan palveluja tarvitsevia". 

Siksi on kysyttävä Saarikon ja Pekosen puolueilta, että onko tämä nyt vastuullinen tapa käydä poliittista keskustelua. Siis asioiden tahallinen vääristeleminen ja näin itse tuotetusta disinformaatiosta muka pöyristyminen? 

* * *

Noin muuten olen samaa mieltä kaikkien asiaa kommentoineiden kanssa siitä, että Juuson avustajan kommentti oli huonosti muotoiltu ja olisi sikäli voinut jäädä julkaisematta. Näin siitä huolimatta, että hänen ulostulonsa tarttui käyttäytymiseen, joka on yhteiskunnallisesti kestämätöntä.

Koska kommentti on nyt kuitenkin annettu ja asia näyttää herättävän puheenvuoroja, haluaisin nähdä kaikilta puolueilta ehdotuksia toimenpiteistä, joilla ideologista työttömyyttä eli tarkoituksellista toisten elätettävänä olemista voitaisiin ehkäistä ja kitkeä. Ja siten suunnata nykyistä paremmin yhteiskunnan turvaverkkoja niitä tarvitseville? 

Siksi kysyn, että olisiko nyt keskusteluun osallistuneilla Saarikolla tai Pekosella tähän asiaan rakentavia ehdotuksia? Tai avustajan sosiaalisen median merkinnästä virheellisiä väitteitä julkaisseella Sanoma-konsernin toimittajilla? Vai riittääkö heille pelkkä - itse keksityn - disinformaation valossa paistatteleminen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Avustaja Mikko Talson sanat voivat palata aseeksi perussuomalaisia vastaan
Tukehtuuko Suomi-hämähäkki itse kutomaansa verkkoon?
Mätä järjestelmä

Avustaja Mikko Talson sanat voivat palata aseeksi perussuomalaisia vastaan

Ministeri Kaisa Juuson (ps) avustaja Mikko Talso oli Ylen mukaan ottanut Facebookissa kantaa köyhyyteen kirjaamalla, että "jos ei ruokaa saa, niin se on ihan omaa tyhmyyttä!!! Sanon tämän siksi, että te luuserit, jotka odotatte tukianne käsi pitkällä ilman, että nostatte persettänne siitä tuolista, niin olette ansainneet köyhyytenne."

Tämä on kieltämättä kovasti sanottu, eikä siten ole ihme, että avustajan lausunto nousi yli mediakynnyksen. Tällä kertaa se oli myös hyvä asia, sillä Talso pääsi kertomaan, että hän tarkoitti sanalla "luuseri" sellaisia - ja vain sellaisia - ihmisiä, jotka eivät edes hae töitä eli niin sanottuja ideologisia työttömiä. 

Tähän näkemykseen on jokaisen työtä tekevän - ja korkeita veroja maksavan - helppo yhtyä. Miksi ihmeessä heidän pitäisi kustantaa myös sellaisten ihmisten elämä, jotka ovat sinänsä täysin työkykyisiä, mutta loisivat mieluummin toisten kustannuksella kuin vaivautuvat itse hankkimaan elantonsa? 

* * *

Tästä huolimatta tapaus on sikäli merkittävä, että sen herättämä pieni kohu - ettenkö sanoisi myrsky vesilasissa - on syytä huomioida poliittisissa piireissä. Näin siitäkin huolimatta, että Yle - ja myös MTV3 ja Uutissuomalainen - uutisoivat tapauksesta asiallisesti. Myös Helsingin sanomat kertoi kommentista aika lailla samoin sanakääntein, mutta pyrki tekemään asiasta myös itseään suurempaa yrittämällä saada Riikka Purraa ja Jani Mäkelää kommentoimaan asiaa.

HS:n toimituksen pyrkimys osoittaa, että alkuperäisen viestin retoriikkaa olisi voitu hyödyntää myös tarkoituksellisessa mustamaalaamisessa. Näin siitä huolimatta, että siihen sisältyivät sen tarkasti lukeneille myös sanat "ilman, että nostatte persettänne", jotka jo itsessään ilmaisivat, etteivät työtä etsivät olleet Talson moitteiden kohteena. 

Tästä huolimatta on mahdollista, että ministeri Juuson avustajan kommentti nousee jonkin ajan kuluttua uudelleen esille - mutta poliittisen vihervasemmiston suunnasta aseena perussuomalaisten mustamaalaamiseksi tai hallituksen yhtenäisyyden horjuttamiseksi - ja nimenomaisesti tahallaan väärin ymmärrettynä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Volodymyr Zelenskyin vierailu USA:ssa herätti ajatuksia
Rasisminvastaista retoriikkaa
Kuinka vähentää poliittista polarisaatiota?

Tamperelainen äärivasemmisto osoitti, ettei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu

Oikeiston ja vasemmiston yläpuolella toimivaksi kansallismieliseksi puolueeksi itsensä kuvaava - ja Wikipedian määritelmän mukaan suomalainen uusfasistinen, nationalistinen ja traditionalistinen yhdistys - Sinimustat - on Suomessa käytännössä täysin merkityksetön. Näin siitä huolimatta, että se on - ainakin oman ilmoituksensa mukaan - onnistunut keräämään riittävästi kannatuskortteja palatakseen rekisteröityjen puolueiden joukkoon. 

Eilisenä vapunpäivänä ilmeni kuitenkin, että Suomesta löytyy yksi taho, joka tahtoo ehdottomasti nostattaa sinimustien kannatusta. Enkä suinkaan tarkoita oikeistolaisesti ajattelevia vaan äärivasemmistolaisia Josif Stalinin henkisen perinnön seuraajia. 

Kiinnitin tähän asiaan huomiota lukiessani eilisen päivän tapahtumista Tampereen Jugend-torilla, jossa poliisin arvion mukaan 50-100 Sinimustan liikkeen kannattajaa oli järjestänyt kulkueen ja tapahtuman. Se nimitäin sai liikkeelle pari sataa vastamielenosoittajaa, jotka tahtoivat välttämättä ottaa yhteen sinimustien kanssa sillä seurauksella, että poliisi joutui taltuttamaan heitä etälamauttimella. 

Tampereen äärivasemmistolaiset vastamielenosoittajat eivät ilmeisesti ole tietoisia siitä, kuinka 1920- ja 30-luvuilla saksalaiskommunistien militantti toiminta ja vallankumouksellisuus loivat olosuhteet, joissa natsit näyttäytyivät monille pelastajina kaaokselta. Erityisesti Weimarin tasavallan aikana yleiset katutappelut äärivasemmistolaisten ja natsien välillä lisäsivät levottomuuksia.

Tämän seurauksena yhä useampi saksalainen alkoi pitää Hitleriä ainoana keinona palauttaa järjestys ja rauha maahan. Ja lopputuloksenhan me kaikki normaalit ihmiset toki tiedämme, mutta äärivasemmistolaiset tamperelaiset ilmeisesti eivät - ja nostattavat siksi sinimustien kannatusta samaan tapaan kuin saksalaiset kommunistit sata vuotta sitten. 

Tälle ilmiölle on olemassa myös suomalainen - sananlaskuksi puettu - viisaus. Sen mukaan "ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus
Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan
Totalitaristiset huligaanit ja rakkauden sanoma

USA:n ja Ukrainan mineraalisopimuksen seuraukset

Hyvä vapunpäivän aamua kaikille teille, arvoisat lukijani! Tänään saamme kuulla puolueiden puheenjohtajien poliittisesti värittyneitä puheita ajankohtaisista aiheista, mikä on tietenkin ennen kaikkea viihdyttävää. Vapun todennäköisesti merkittävin tapahtuma uutisoitiin kuitenkin jo varhain tänä aamuna. 

Tarkoitan tietenkin sitä, että USA ja Ukraina solmivat kuin solmivatkin mineraalisopimuksen. Sen mukaan Yhdysvallat ja Ukraina perustavat yhteisen sijoitusrahaston, jonka tarkoituksena on muun muassa tukea Ukrainan jälleenrakentamista ja tehdä Ukrainan luonnonvaroihin liittyviä investointeja.

Sopimus mainitsee yksiselitteisesti Venäjän aloittaneen sodan, mahdollistaa USA:n aseavun hyökkäyksen uhrille ja tunnustaa Ukrainan oikeuden maaperänsä mineraalien hallintaan. Samalla se tarjoaa perustettavan rahaston kautta amerikkalaisille mahdollisuuden investointien tekemiseen ukrainalaisiin mineraalivaroihin.

Yhdysvaltain valtiovarainministeri Scott Bessentin mukaan "Yhdysvallat on sitoutunut auttamaan tämän julman ja järjettömän sodan lopettamisessa. Tämä sopimus viestii selvästi Venäjälle, että Trumpin hallinto on sitoutunut rauhanprosessiin, jonka keskiössä on vapaa, suvereeni ja vauras Ukraina". 

Ukrainan pääministeri Denys Shmyhal puolestaan kuvaili sopimusta "hyväksi, tasapuoliseksi ja suotuisaksi". Eikä liene syytä epäillä, että hän tarkoitti sitä, mitä sanoi.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla nyt tehty sopimus vaikuttaa amerikkalaisten reaalipollitiikkaan suhteessa Ukrainan sotaan. Eli johtaako se amerikkalaisten Ukrainan puolesta tekemän sotilaallisen ja diplomaattisen panostuksen lisääntymiseen vai vähenemiseen. 

Yhtäältähän voidaan ajatella, että kun amerikkalaisilla on nyt sopimus Ukrainan hallitsemien luonnonvarojen käytöstä, sen intressit huolehtia niiden säilymisestä sopimuskumppanin käsissä kasvaisivat. Tämän voisi ajatella johtavan jopa toimiin, joiden perimmäisenä tarkoituksena olisi vapauttaa venäläisistä ainakin heidän miehittämänsä mineraalirikkaimmat alueet. 

Toisaalta yhtä mahdollista on, että USA ja sen presidentti Donald Trump ryhtyvät painostamaan Ukrainaa tekemään rauhan hinnalla millä hyvänsä, jotta ne pääsisivät nopeasti hyödyntämään tehtyä sopimusta. Tämä voisi pahimmillaan näyttäytyä presidentti Zelenskyin hallinnon entistä kovempana painostamisena nykyisen rintamatilanteen mukaiseen rauhaan ja Putinin pussiin pelaamisena. 

Tässä vaiheessa selvää on siten vain se, että Ukrainan sota on siirtynyt uuteen vaiheeseen, jonka aikana sodan luonne mitä todennäköisimmin poikkeaa aiemmin nähdystä. Toivoa tietenkin sopii, ettei ainakaan meidän eurooppalaisten kannalta huonoon suuntaan eli venäläisten eduksi. 

Tässä suhteessa kuulostaa erityisen hyvältä se, että Bessent linjasi myös, ettei yksikään Venäjän sotakoneistoa rahoittanut tai varustanut taho tule hyötymään Ukrainan jälleenrakennusprojektista. Ihan kuin Trumpin Ukrainapolitiikkaan olisi tullut yhdessä yössä täyskäännös - ei kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa, vaan keskitytään juuri nyt vapputraditioihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Edistivätkö Saksan vaalit Ukrainan sodan jälkeen uhkaavaa pohjoista erikoisoperaatiota?
EU:n kolme tärkeintä tehtävää
Putin odottaa Trumpin valtaannousua tietämättä, mitä diilimestari tarjoaa?

Mafiamaista ammuntaa ja ymmärtämättömyyttä Ruotsissa ja Suomessa

Ruotsin ja pohjoismaiden vanhin yliopistokaupunki - muun muassa Carl von Linnén ja Anders Celsiuksen Uppsala - sai eilen maistaa uusruotsalaista kulttuuria, kun sähkölaudalla paennut hoikka, täysin mustiin pukeutunut ja naamioitunut miesampuja tappoi kolme ihmistä keskellä kaupunkia. Ainakin yksi ammutuista oli ollut tutkittavana mafiapomo Ismail Abdon sukulaiseen kohdistuneesta hyökkäyksestä. 

Tapaus osoittaa jälleen kerran ruotsalaisen yhteiskunnan muutoksesta pumpulinpehmeästä kansankodista kohti väkivaltaista kehitysmaalaista yhteiskuntaa. Ainakaan vielä länsinaapuriamme ei kuitenkaan voi verrata vaikkapa Kongon demokraattiseen tasavaltaan, jossa on käynnissä krooninen ja jatkuvasti uhreja vaativa etnisesti rajautuneiden rikollisjärjestöjen välinen sisällissota, jossa armoa ei pyydetä tai ainakaan anneta. 

Onneksi Suomessa ei olla samassa tilanteessa, vaikka eiliseen uutiskokelmaan kuuluikin espoolainen ampumistapaus, jossa kaksi katujengiä - espoolainen ja keravalainen - ottivat yhteen Espoon Puustellinmäessä. Asiasta kertoneen MTV3:n mukaan Helsingin poliisin katujengirikosten tutkintaryhmä on saamassa valmiiksi esitutkinnan tapauksesta, jossa keravalaiset käyttivät tuliaseita. 

* * *

Hallituksen äskettäisistä veronalennuspäätöksistä käyty keskustelu on jostain syystä jumittunut siihen, tulevatko hyvätuloiset vajaata työviikkoa tekevät julkisen sektorin lääkärit jatkossa tekemään enemmän töitä, jos palkasta jää käteen suurempi osa. Tämä on absurdia, sillä vastaus on varsin yksiselitteinen: eivät tule, kuten  Lääkäriliiton tutkimuspäällikkö Jukka Vänskä ja taloustieteilijä Mauri Kotamäki eilen totesivat. 

Siitä pitää huolen lääkäreiden koulutuspolitiikka, jonka tarkoituksena on jo vuosikymmeniä ollut tuottaa mahdollisimman vähän lääkäreitä, jotta näiden palkkataso saataisiin epäluonnollisen korkeaksi. Tässä yliopistojen lääkärimafia on myös onnistunut. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että veronalennukset olisivat olleet turhia. Niiden suurin vaikutus nimittäin syntyy vasta pidemmällä aikavälillä, kun ahkeruudesta, yritteliäisyydestä ja koulutuksesta syntyvästä tulonlisästä jää käteen enemmän kuin nykyisin. 

Lisäksi yhteisöveron alennuksen seurauksena kasvava yrittäjätulon kasvu motivoi yritystoimintaan sellaisia ihmisiä, joilla olisi siihen intoa ja osaamista, mutta jotka eivät ota ensimmäistä askelta siksi, että palkkatyön ja käteen jäävän yrittäjätulon ero on heistä liian pieni, jotta epäonnistumisen riskiä kannattaisi ottaa. 

Eniten hämmästelen tässä asiassa sitä, että pääministeri Petteri Orpo (kok) on itse puhunut tässä yhteydessä lääkäreistä. Eikö hän tosiaan ymmärrä tätä asiaa, jonka korjaamiseksi helppo ja tehokas keino olisi lääkärinkoulutuksen lisääminen ja sitä kautta julkisella sektorilla toimivien lääkäreiden palkkatason laskeminen aikakin isoissa kaupungeissa? 

Lisäbonuksena saataisiin myös täytettyä nykyistä paremmin maaseudun lääkärinvirat tarjoamalla palkkaporkkanaa eli säilyttämällä nykyinen tulotaso suurten asutuskeskusten ulkopuolella. 

* * *

Lopuksi nostan esille Helsingin sanomien jutun automaattisesti tarkentuvista silmälaseista. Sellaiset on jutun mukaan kehitetty Suomessa Ixi-nimisessä huipputeknolgisessa startup-yrityksessä, josta odotetaan Ouran kaltaista miljardiyhtiötä. 

Toivoa sopii, että Ixi ja sen omistajat saavat kerättyä riittävän pääoman nopeaa kasvua ja maailmanmarkkinoiden valtaamista varten - ja sitä kautta tuottamaan rahavirtaa myös suomalaiselle verokarhulle, jotta sekin pääsisi tasapainoon. Alku on ainakin ollut lupaava, sillä rahaa ovat tarjonneet virolainen Plural-rahasto, Suomen valtion pääomasijoitusyhtiö Tesi, ranskalainen jättirahasto Eurazeo sekä yhdysvaltalainen teknologiajätti Amazon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysmaalaisten ammuskelua ja veneilyä
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
SDP:n kateudesta ja vastakkainasettelusta ponnistava retoriikka myrkyttää yhteiskunnallisen ilmapiirin

Kuumat paikat pohjoisessa

Ilmatieteen laitoksen ja Luonnonvarakeskuksen tutkijat julkaisivat tutkimuraportin, jonka mukaan viime kesä oli Lapissa kuumin peräti kahteen tuhanteen vuoteen. Siinä hyödynnettiin mäntyjen vuosilustoja, joiden paksuus korreloi vahvasti kesäkuukausien lämpötilaan. 

Siten ei ole mitään merkittävää syytä olla uskomatta kyseistä tutkimusta - etenkin kun myös suorat lämpötilamittaukset osoittivat Sodankylän kesän olleen lämpimin koko sen yli sadan vuoden mittaushistorian ajalla. Mutta itseäni kiinnostaa kuitenkin kuinka laajalti pohjoisessa nähtiin ennätyslämmintä. 

Tämä kiinnostukseni johtuu siitä, ettei pohjoisen merijään pinta-ala suinkaan sulanut lyhyen mittaushistoriansa pienimmäksi, vaan vuosina 2007, 2016, 2019 ja 2020 se oli pienempi. Tosin viime kuussa se sitten oli ajankohtaan nähden pienempi kuin koskaan ennen mittaushistoriansa aikana. 

Tämän kaiken seurauksena päätin tänä aamuna katsoa NASA:n tilastoja, joihin on kerätty lämpötilan mittaustuloksia ympäri maailman. Niinpä valitsin tarkasteltavaksi pohjoisia paikkakuntia sillä perusteella, että niistä on olemassa suhteellisen pitkä tilastohistoria ja tarkastelin nimenomaisesti kolmea kesäkuukautta. 

Ensimmäiseksi otin tarkasteltavakseni hyvin läheltä Suomen Lappia Norjan Vardön eli Vuoreijan tilaston. Siellä viime kesä ei enää ollut vuodesta 1880 alkaneen mittaushistorian lämpimin, vaan sen "sijoituksen nappasi" vuosi 2013 ja myös kesä 2022 meni vuoden 2024 edelle. 

Seuraavaksi katsoin Euroopan puoleisen Pohjois-Venäjän Indigan tilastoa, joka alkaa vuodesta 1923. Siellä kesä ei ollut erityisen lämmin, vaan neljää edellistä - ja kymmeniä muita vuosia viileämpi. Siten Suomen Lapin lämpöaalto ei selvästikään ulottunut enää sinne. 

Kolmanneksi valitsin sitten Wrangelin saaren Itä-Siperian pohjoispuolelta. Siellä kesä oli kylmin sitten vuoden 2008. Eli siellä kesä oli pikemminkin poikkeuksellisen kylmä kuin lämmin. 

Pohjois-Amerikan länsiosista otin tarkasteltavaksi Hay Riverin, jonka mittaushistoria ulottuu vuoteen 1893. Sielläkään viime kesä ei ollut erityisen kuuma vaan kylmin sitten vuoden 2020. 

Amerikan mantereen itäosista tarkasteluni kohteeksi sattui Bagotville. Siellä kesä sitten olikin vuodesta 1943 alkaneen mittaushistorian lämpimin. Heräsi kysymys, että ulottuiko viime kesän poikkeuksellisen lämmin alue siis Itä-Kanadasta Suomeen asti!

Asia selvisi kun tarkastelin Islannista Vestmannaeyjarin tilastoa. Sen mukaan viime kesä oli kylmin sitten vuoden 1989 ja myös kylmempi kuin tilaston ensimmäinen kesä 1884. Selvästikään Lapin lämpöaalto ei ylettynyt sinne asti. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, millaisesta kesästä pohjoisen Suomen asukkaat saavat nauttia tulevana kesänä. Ja muistetaan samalla mahdollisten helteiden keskellä, ettei ilmastonmuutos ole vielä lämmittänyt Suomen Lappia yhtä lämpimäksi kuin mitä se oli atlanttisella lämpökaudella yli 5000 vuotta sitten, jolloin mäntymetsät peittivät Pohjois-Suomen tuntureita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mittaushistorian lämpimin tammikuu
Pohjois-Euroopan hikinen ja kylmä tulevaisuus
Kylmä talvi

Päätoimittaja Erja Yläjärvi ja yllytyshullu

Helsingin sanomien Erja Yläjärvi kirjoitteli taannoin tekoälystä ja toimittajan työstä. Hän kertoi kolumnissaan, että tekoälyä voi käyttää esimerkiksi sen tutkimiseen, onko lehden uutisointi johonkin suuntaan kallellaan.

Minä kun olen yllytyshullu niin tartuin riemusta kiljahdellen ideaan ja esitin ChatGPT:lle kysymyksen "kerropa minulle miten Helsingin sanomat, Uutissuomalainen, Yle, Iltalehti ja MTV3 sijoittuvat toisiinsa nähden oikeisto-vasemmisto ja arvoliberaali-arvokonservatiiviasteikolla".

Tekoäly teki työtä käskettyä, enkä ala sitä sensuroimaan eli jätän tekoälyn vastauksen sellaisenaan teidän pohdittavaksenne, arvoisat lukijani. Olkaapa siis hyvät, katsokaa, ihmetelkää ja - jos siltä tuntuu - kommentoikaa! 

Ja miettikää samalla, miten nämä vastaukset auttaisivat päätoimittaja Erja Yläjärveä hänen työssään. Eikä pelkästään häntä, vaan erityisesti meidän kaikkien pakkokustantaman Yleisradion päätoimittajaa Panu Pokkista poliittista neutraaliutta edellyttävässä työssään.

Helsingin Sanomat (HS)

Oikeisto–vasemmisto: Keskivasemmalla, ehkä lievästi keskellä. Historiallisesti liberaalikeskustalainen, nykyään yleisesti maltillinen, mutta moni lukee HS:n talousnäkemyksiä hieman oikealle kallellaan.

Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Selvästi arvoliberaali. Korostaa yksilönvapauksia, ihmisoikeuksia, monikulttuurisuutta.

Uutissuomalainen

Oikeisto–vasemmisto: Keskellä, ehkä aavistus oikealle. Muistetaan, että Uutissuomalainen kokoaa uutisia maakuntalehdille, joten sävy on "kansanläheinen" ja tasapainotettu.

Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Hieman konservatiivisempaan suuntaan verrattuna pääkaupunkiseudun mediaan, mutta ei erityisen jyrkkä. Eli lievästi arvokonservatiivinen.

Yleisradio (Yle)

Oikeisto–vasemmisto: Keskellä tai vasemmalla (monien mielestä enemmän vasemmalla etenkin kulttuuri- ja sosiaaliasioissa).

Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Erittäin arvoliberaali, painottaa moninaisuutta, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia.

Iltalehti

Oikeisto–vasemmisto: Oikealla, etenkin talous- ja yhteiskuntapoliittisissa kysymyksissä. Nostaa usein esiin kriittisiä näkökulmia julkiseen sektoriin ja maahanmuuttoon.

Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Arvokonservatiivinen. Näkyy erityisesti kolumneissa ja uutisotsikoinnissa.

MTV3 (Uutiset)

Oikeisto–vasemmisto: Keskellä, ehkä hieman oikealle (mutta vähemmän selvästi kuin Iltalehti). Haluaa säilyttää laajan katsojakunnan, joten välttää äärilaitoja.

Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Kevyen arvoliberaali, mutta pyrkii olemaan "turvallinen" ja varovainen isoissa kysymyksissä, eli neutraaliuteen tähtäävä linja. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiirissä:
Hiilinieluja vai veroeuroja?
Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

Laillinen puskaraiskaus ja toivottavasti väärä epäilys

Kirjoitanpa tänään eilisen kahden blogimerkinnän (yksi, kaksi) päivän jatkoksi kahden aiheen blogin. 

* * *

Helsingin sanomat kertoi, että kolme miestä houkutteli humalaisen nuoren naisen sairaalasta metsään Helsingissä ja aloitti hänen kanssaan puskaseksin, johon kuului suojaamatonta oraali- , emätin- ja anaaliyhdyntää ynnä hiuksista repimistä, pään maahan painamista päätä maahan sekä kiinnipito- ja riepotteluväkivaltaa. Sosiaalisen median eli Junes Lokan alkuperäisen ilmoituksen mukaan edellä kuvatun kaltaista seksiä alaikäisen tytön kanssa harjoittivat noin kolmekymppiset Hadi Mustafa Kareem, Majeed Sufyan Mohammed ja Al-Rabbey Mohammed Khalid, mutta myöhemmässä korjauksessaan hän kertoi, että kyseessä olivat Davidovskis Andrejs Radhi, Kyryliuk Serhii ja Umanets Kiril. Helsingin Käräjäoikeus totesi tapauksesta, että miehet ovat voineet perustellusti olla siinä käsityksessä, että tyttö oli suostunut sukupuoliyhteyksiin tapahtumien alkaessa ja sen kestäessä. Oikeuden mukaan jäi myös näyttämättä, olivatko vastaajat olleet tietoisia tytön alaikäisyydestä.

Tapaus on monella tavalla mielenkiintoinen. On tietenkin selvää, että arvoisa lukijani, minä ja kaikki muutkin ihmiset - mukaan luettuna käräjäoikeuden tuomari - tietävät, että on äärimmäisen epätodennäköistä, että kukaan nainen - edes humalainen alaikäinen - antaisi suostumustaan kuvatun kaltaiseen seksiin ainakaan siinä vaiheessa kun väkivaltaa astuu mukaan kuvaan.  

Siitä huolimatta tuomarin päätös saattaa olla teknisesti oikea, koska Suomessa vallitsee varsin hyvästä syystä niin sanottu syyttömyysolettama. Ja siten ihmisiä tuomitaan teoistaan vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että näyttökynnys - tässä tapauksessa suostumuksen puutteesta - ylittyy. 

Asia ratkaistaneen lopullisesti korkeammassa oikeusasteessa, joten on edelleen mahdollista, että miesten syyllisyydelle löytyy loppujen lopuksi pitävät todisteet. 

* * *

Olen epäillyt hyvillä perusteilla - viimeksi täällä - että Vladimir Putinilla olisi jokin keino kiristää Donald Trumpia, koska tämä näyttää hakevan rauhaa Ukrainan sotaan Venäjän ehdoilla. Kuluneen viikon lopulla tapahtui kuitenkin kaksi asiaa, jotka saattavat viitata siihen, että USA:n presidentin käytökselle olisi sittenkin jokin muu syy. 

Niistä ensimmäinen oli Venäjän parin päivän takainen verinen isku Kiovan siviilikohteeseen. Sen seurauksena Trump pohdiskeli, että "se saa minut ajattelemaan, että ehkä hän ei halua lopettaa sotaa, hän vain leikkii kanssani".

Toinen nähtiin sitten paavi Franciscuksen hautajaisten yhteydessä, jossa Trump ja Zelenskyi kävivät lyhyen palaverin, josta jälkimmäinen totesi, että "tämä hyvin symbolinen tapaaminen voi muodostua historialliseksi, jos onnistumme saavuttamaan yhteisiä tuloksia". 

Valkoisen talon tiedottaja Stephen Cheung puolestaan kuvasi presidenttien keskustelua "erittäin tuotteliaaksi", mitä ikinä hän sillä sitten tarkoittikaan. Minusta se kuulostaa joka tapauksessa lupaavalta Ukrainan kannalta. 

Nähtäväksi siis jää, mikä on Donald Trumpin seuraava siirto. Eli onko se sellainen, joka vastaa länsimaisten - ja etenkin suomalaisten - ihmisten enemmistön näkemystä, vai toimiiko hän edelleen Putinin hyväksi. Omalta osaltani totean, että olen enemmän kuin iloinen, mikäli hän osoittaa tämän tekstiin alussa mainitsemani epäilyt vääriksi. 

JK 28.4. kello 16.30. Huomasin Junes Lokan korjanneen sosiaalisessa mediassa epäiltyjen nimet, joten muokkasin tekstiä siltä osin. Nimet eivät ole tämän blogimerkinnän kannalta oleellisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
22-vuotias tummahiuksinen mies saanee rikosvyyhdistään paljousalennuksen
Ukrainasta on löytynyt kiinalaisia sotilaita - mutta löytyykö Putinin taskusta jotain?

Iltalehden toimittaja suojeli rikollisia

Kun virkavalta pyytää apua rikosten selvittämiseen, voisi kuvitella että kaikki rehelliset suomalaiset tekisivät parhaansa auttaakseen. Tämä ei kuitenkaan näytä olleen Iltalehden toimittaja Eevi Karvisen mielessä, vaan hän päätti pikselöidä poliisin tunnistamista varten toimittamat kuvat. 

Arvoisa lukijani voi pohdiskella toimittajan motivaatiota vertaamalla Iltalehden jutun pikselöityä kuvaa vaikkapa tähän Helsingin uutisissa julkaistuun kuvaan. 

Lopuksi: mikäli tunnistat - arvoisa lukijani kuvan henkilöt - pyydän lähettämään lisätiedot sähköpostitse osoitteeseen rek.helsinki@poliisi.fi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä maan hallitus aikoo tehdä nuorisoväkivallalle?
Tavalliset porilais- vai espoolaismiehet?
Mediat kuvasivat tarkasti Itä-Helsingin ja Espoon väkivallan uhrit ja sivulliset

Olisiko ollut parempi "vähä ajatella enste"?

Oikeusministeriöstä kerrottiin eilen, että "rikoslakiin tulee kaksi uutta rangaistuksen koventamisperustetta: rikoksen tekeminen osana rikollisjoukon toimintaa ja ns. nöyryytysväkivalta. Lisäksi alle 15-vuotiaan käyttäminen välikappaleena rikoksen tekemisessä tulee rangaistavaksi erillisenä rikoksena."

Oikeusministeri Leena Meren mukaan on "hienoa, että nämä lakimuutokset menivät maaliin. Katujengeissä tehdään rikoksia ja nuoria pahoinpidellään nöyryyttävällä tavalla. Lisäksi rikolliset käyttävät alle 15-vuotiaita hyväksi omissa rikoksissaan. Nyt näihin puututaan, kun rangaistukset kovenevat." 

Nämä uutiset ovat tietenkin nykyisen Suomen turvallisuustilanteessa sinänsä hyviä elleivät suorastaan erinomaisia. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että kovennettujen rangaistusten tarpeellisuus johtuu suurelta osin - ellei suorastaan kokonaan - Suomessa harjoitetusta maahanmuuttopolitiikasta, jolla on ollut huomattava merkitys sekä katujengeinä tunnettujen rikollisjoukkojen syntymisessä että lasten valjastamisessa laittomiin tekoihin. 

Tähän yhteyteen sopiikin muistuttaa suomalaisia poliitikkoja vanhasta Simo Salmisen laulusta "Alle Lujaa", joka päättyy sanoihin "taitais olla parempi vähä ajatella enste." Onhan maamme poliittisten päättäjien riskinotto maahanmuuttoasioissa ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana vähintäänkin yhtä kovaa kuin mainitun laulun minä-henkilön liikenteessä. Toivottavasti nyt tehdyt - ja hallitusohjelman vielä toteutettavat - päätökset kääntävät lopputulosta edes vähän paremmaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista
Pilkkeitä

Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää

Ruotsalainen yhteiskunta on nopeassa muutoksessa. Tuorein esimerkki siitä on rikollisjengien puuttuminen vaikutuspiirissään olevien nuorten kouluvalintoihin siten, että ne tukevat heidän valtaansa eri alueilla ja kouluissa sekä edistävät huumekauppaa.

Myös nuoret itse joutuvat valikoimaan koulujaan sen mukaan, keitä muita niissä opiskelee. Yksi heistä kertoi, että "jos minulla on jollain alueella paljon vihollisia, jossa tiedän lyöneeni ihmisiä, en todellakaan halua mennä siihen kouluun. Koska he kostavat minulle". Ja jatkoi aitoon kehitysmaatyyliin, että menee itse veitsen ja ampuma-aseen kanssa pelätessään, että muut jengirikolliset etsivät häntä kouluaikana.

Ruotsin syyttäjäviranomaisen tilastojen mukaan murhista epäiltyjen 15–17-vuotiaiden määrä on kasvanut yli tuhannella prosentilla viimeisten kymmenen vuoden aikana. Toisin sanoen maan ultraliberaalin maahanmuuttopolitiikan seurauksena murhista epäiltyjen nuorten määrä on kymmenkertaistunut.

Kuten muistamme, ei tämä ole suinkaan ainoa seuraus ruotsalaisen yhteiskunnan turvallisuuden romahtamisesta. Ruotsihan on noussut maailman ehdottomaan kärkeen raiskausten määrässä, eikä ampumisten tai  erilaisten räjähdystenkään määrä taida jäädä jälkeen kuin sotatilassa olevista maista. 

* * *

Kuten arvoisa lukijani hyvin ymmärtää, on Ruotsi tänä päivänä erityisesti sisäiseen turvallisuuteen liittyvän politiikan varoittava esimerkki. Ja siksi on erinomaista, että Suomen hallitusohjelmassa on suuri määrä asioita, joiden avulla voidaan vähentää suuren rikollisuusriskin omaavia maahanmuuttajia houkuttelevien tekijöiden määrää Suomessa. Se on, vastikkeettoman rahan jakamisen vähentämistä ja oman vastuun kasvattamista maahan tuleville kehitysmaalaisille. 

Nämä asiat ovat hallitusohjelmassa vain ja ainoastaan Perussuomalaisten vaatimuksesta. Ja siksi on suomalaisen turvallisuuden kannalta äärimmäisen tärkeää, että Petteri Orpon hallitus jatkaa niin kauan kunnes sen koko ohjelma on toteutettu. 

Näin etenkin nyt, kun vaarana olisi vastuutonta maahanmuuttopolitiikkaa ajavien punavihreiden puolueiden nouseminen hajonneen hallituksen tilalle koottavaan valtioneuvostoon sekä tähän asti tehdyn työn vesittäminen. Eli paluu Ruotsin tielle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeus- ja sisäministeri bilehuumeiden kimpussa
Maahanmuuttajia, jengejä, päätöksiä ja oman edun tavoittelua
Itävallan vaalit muistuttivat EU:n maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta

SDP:n kateudesta ja vastakkainasettelusta ponnistava retoriikka myrkyttää yhteiskunnallisen ilmapiirin

Petteri Orpon (kok) hallitus teki eilen tasapainoisen esityksen valtion Suomen talouskasvun kiihdyttämiseksi ja budjetin tasapainottamiseksi. Ylen jutun ingressin mukaan "hallitus keventää kehyskaudella työn verotusta ja yhteisöveroa. Kehitysapuun ja kuntien valtionosuuksiin puolestaan tehdään leikkauksia. Myös ministereiden palkkoja pienennetään."

Veronmaksajien keskusliiton Teemu Lahtinen piti tehtyjä veroratkaisujen kokonaisuutta pääosin onnistuneena, mutta tutkijat Roope Uusitalo ja Tuomas Matikka olivat skeptisiä sen suhteen, että ne johtaisivat talouskasvuun tai että niiden dynaamisen vaikutukset kompensoisivat vähentyneet verotulot kokonaisuudessaan.

MTV3:n kommentaattori puolestaan oli vitsikkäällä päällä otsikoidessaan, että "Orpon hallitus testaa, valuuko raha sonnan tavoin alaspäin". Tällä hän viittasi yhteisöveron laskemiseen, jonka toivotaan johtavan yritysten tuotekehityksen, investointien ja myös työntekijöiden palkkaamisen lisääntymiseen. 

Omalta osaltani toivon, että nyt tehdyt ratkaisut saavat lopultakin Suomen talouden piristymään ja sitä kautta johtavat pitkällä aikavälillä parempaan tulevaisuuteen. Avaimet tässä asiassa ovat nyt talouselämän toimijoilla. Siis yritysten omistajilla, tuotekehittäjillä, kauppamiehillä ja työntekijöillä.

Porkkanaksi heille kaikille on nyt asetettu verotuksen aleneminen eli omaan käyttöön jäävän tulojen osan kasvattaminen. Mutta samalla on selvää, että uudistus jää kalliiksi väliaikaisratkaisuksi, ellei sillä ole toivottuja seurauksia - ja siksi olisi hyvä, jos nyt avautuneisiin mahdollisuuksiin tartuttaisiin positiivisellä mielellä. 

Tässä suhteessa poliittinen vihervasemmisto ja ammattiyhdistysliike näyttivät erityisen huonoa esimerkkiä jatkamalla jo tutuksi tullutta hallituksen arvosteluaan. Niiden parissa ei nähdä - tai haluta nähdä - nähdä dynaamisia vaikutuksia, vaan hallituksen päätökset katsotaan puhtaaksi nollasummapeliksi, jossa yksi osapuoli - rikkaat, isotuloiset ja työnantajat - saavat ja toinen - työntekijät, köyhät, työttömät ja ay-liike - menettävät. 

Tässä ei tietenkään ole mitään uutta, mutta olen jotenkin pettynyt erityisesti SDP:n viime vuosina kiihtyneeseen yhteiskunnallista ilmapiiriä myrkyttävään retoriikkaan, joka on - myös tässä yhteydessä - painottunut entistä enemmän kateuden ja yhteiskunnallisen vastakkainasettelun lietsomiseen sen sijaan, että puolueen piiristä tuettaisiin suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta. Aika kauas on edetty tannerilaisesta työväenliikkeestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus karsii byrokratian kukkasia
Pieniä asioita ja moraalitonta ahneutta
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Hallitus karsii byrokratian kukkasia

Ilta-Sanomat valaisi eilen, minkälaista elämää vaikeuttavaa byrokratiaa Suomeen on luotu. Koko lista on järkyttävä, mutta liian pitkä käsiteltäväksi kokonaisuudessaan yhdessä blogikirjoituksessa. Siksi otan esimerkiksi vain muutamia kohtia.

IS:n listalla oli ensimmäisenä lakritsipiipun aseman selkeyttäminen muuna kuin tupakkatuotteena. Pienen Googlehaun jälkeen löysin viiden vuoden takaisen jutun, jonka mukaan "tupakkalakiin tuli muutos kaksi vuotta sitten, jonka myötä lakupiippu määriteltiin tupakkaa muistuttavaksi tuotteeksi. Kaupat eivät saa enää myöntää bonusta lakupiipusta, eikä niitä saa myydä itsepalvelukassoilla."

Tekstin luettuani jäin ihmettelemään, että mitä ihmettä tämän asian lainsäädäntöön vuonna 2017 vienyt ministeri tai hänen avustajansa on mahtanut ajatella. Tuskin ainakaan suomalaisen elintarvikeketjun toimivuutta ja tehokkuutta - saati julkisen hallinnon kustannuksia. Vallassa oli tuolloin - uskomatonta kyllä - Juha Sipilän (kepu) johtama porvarihallitus eikä suinkaan punavihreä valtioneuvosto. 

Viidentenä listalta löytyy kohta, jonka mukaan hallitus poistaa vaatimuksen toimittaa vuosittain lääkärinlausunto todisteeksi kehitysvammasta, jonka lääkäri on todennut elinikäiseksi. Tämän byrokratian kukkasen lainsäädäntöön toimittanutta hallitusta en löytänyt googlaamalla, eikä sitä tekoäly ChatGTP:n mukaan olekaan erikseen säädetty vaan kyse on siitä, että "käytännössä palveluiden myöntämisessä hyödynnetään lääkärinlausuntoja osana yksilöllistä tarvearviointia". 

Selvää kuitenkin on, ettei vuosittain toistuva turha vaatimus lääkärintodistuksesta elinikäisen vamman kohdalla ainakaan nopeuta julkisen terveydenhuollon sujuvuutta tai vähennä sen kustannuksia veronmaksajalle. Ja siksi on aivan erinomaista, että tämä käytäntö on nyt joutumassa historian roskatunkiolle.

Kohdassa yhdeksän taas myönnetään apteekin työntekijöille lupa kuljettaa potilaan vanhentuneet lääkkeet apteekkiin hävitettäväksi. Tämänkään säädöksen taustaa en löytänyt itse, mutta ChatGPT kertoi, että "käytäntö perustuu lääkejätteiden turvalliseen käsittelyyn liittyviin ohjeistuksiin ja lainsäädäntöön, ei erilliseen kieltoon". 

Joka tapauksessa on erinomaista, että hallitus antaa apteekin työntekijöille mahdollisuuden - ei siis velvollisuutta - ottaa matkaansa potilaiden lääkkeitä silloin, kun heiltä sitä pyydetään. Ja ties vaikka joku apteekki ottaisi tämän mahdollisuuden jopa yhdeksi liiketoimintansa osaksi?

* * *

Nämä - ja muut IS:n listaamat - esimerkit riittänevät osoitukseksi siitä, että Suomessa on valtava määrä tarpeetonta säätelyä, jonka tuottamiseen ja valvomiseen kuluu julkisen sektorin työntekijöiden aikaa. Samalla se lisää yritysten ja veronmaksajan kustannuksia sekä vähentää yrittäjien mahdollisuuksia kehittää liiketoimintaansa. 

Siksi on erinomaista, että Petteri Orpon (kok) hallitus on tarttunut aiheeseen, vaikka listan jokainen kohta itsessään onkin vain vähäinen vaiva meille suomalaisille ja julkiselle sektorille. Tosiasia kuitenkin on, että jokainen suuri joki alkaa pienistä puroista. 

Näin on myös hallinnon ja byrokratian kohdalla, joiden jokaisella säädöksellä on pieni vaikutus ihmisten elämään ja talouden toimintaan. Ja joiden kertyminen vuosikymmenestä toiseen kerryttää taakkaa, jota olisi syytä tarkastella paljon useammin kuin suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut tapana tehdä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet
EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

Suhteellinen ja todellinen köyhyys

Suomen sosiaali ja terveys -yhdistys Soste on tehnyt mikrosimulointimallilla laskelmia, joiden mukaan pienituloisten ihmisten määrää voisi vähentää palauttamalla sosiaaliturvaetuuksien indeksikorotukset, työttömyysturvan lapsikorotuksen sekä työttömyysturvan ja yleisen asumistuen suojaosat samalla tasolle kuin ennen niihin kohdistuneita leikkauksia. Laskelmissa oli määritelty pienituloiseksi henkilöt, joiden käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia väestön keskimääräisestä tulotasosta.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että määritelmän mukaista köyhyyttä voidaan vähentää antamalla köyhimmille ihmisille rikkaammilta otettua rahaa vähän samaan tapaan kuin Robin Hood teki Sherwoodin metsässä, Nottinghamin kaupungin lähistöllä. Enkä epäile lainkaan, ettei laskelmia olisi tehty oikein.

Pienenä sivuhuomautuksena todettakoon kuitenkin, että loogisesti ajatellen Sosten malli tarkoittaa sitä, että köyhyyttä voitaisiin vähentää vieläkin enemmän jos toimittaisiin entisen neuvostoliittolaisen ihanteen mukaan eli järjestettäisiin valtion kustannuksella jokaiselle ihmiselle töitä ja maksettaisiin kaikille sama palkka. Silloinhan köyhiä ei olisi lainkaan, vaan kaikki olisivat tulojensa suhteen tasa-arvoisia. 

Outoa on vain yksi asia. Nimittäin se, että Neuvostoliitto kärsi Sosten määritelmän mukaisen köyhyyden puuttumisesta huolimatta monenlaisista talousongelmista, joista vähäisimpiä eivät olleet maataloustuotannon riittämättömyys, teknologinen jälkeenjääneisyys, valmistettujen tuotteiden laadun heikkous tai ympäristötuhojen laajuus. Ja lopulta maan asukkaat elivat pääosin samalla tulotasolla eli nauttuivat köyhän köyhästä elämästä vauvoista mummoihin ja vaareihin, vaikka Sosten kriteerien mukaista pienituloisuutta ei esiintynyt lainkaan. 

Siksi on kysyttävä, että onko Sostessa varmasti ymmärretty se, ettei tulonjaon tasaisuus takaa yhteiskunnan menestystä kansainvälisessä kilpailussa eikä suhteellinen köyhyys ole sama asia kuin todellinen köyhyys. Tai tajutaanko siellä, että juuri jälkimmäisen välttämiseksi yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että sen jäsenillä on halu tehdä työnsä niin hyvin kuin mahdollista - eli saada palkkio hyvin tehdystä työstä. 

Juuri tämä oli se asia, mikä toimi viime vuosisadalla markkinatalouteen nojaavissa länsimaissa paremmin kuin sosialistisissa valtioissa. Neuvostoliitossa asiaa ei ymmärretty ajoissa, joten se kaatui, mutta kiinalaiset oivalsivat ongelman ja korjasivat sen talousjärjestelmäänsä, joka muutettiin villiksi markkinataloudeksi säilyttäen samalla kuitenkin poliittisten kansalaisvapauksien tiukat rajoitteet.

Näillä opeilla Kiina on kasvanut yhdeksi maailman johtavista talousmahdeista, joka haastaa USA:n globaalista teknologiajohtajuudesta. Ja tulevaisuudessa ehkä jopa maailman johtavan sotilasmahdin asemasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Köyhille altistuminen vaikuttaa eri tavalla rikkaisiin ja köyhiin
Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista
Vihervasemmisto pyrkii heikentämään köyhemmän kansanosan elinolosuhteita

Pieniä asioita ja moraalitonta ahneutta

Petteri Orpon (kok) hallitus aikoo poistaa sekä työntekijä- että työnantajapuolen järjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden. Näin saataisiin 190 miljoonaa euroa lisää verotuloja käytettäväksi veronkevennyksiin.

190 miljoonaa ei tietenkään ole kovin paljon verrattuna valtion noin 90 000 miljoonan euron menoihin. Puhumattakaan sen reilusta 173 000 miljoonan euron velasta. Mutta on se kuitenkin jotain.

On nimittäin kysyttävä, että miksi ihmeessä tavallisen suomalaisen veronmaksajan maksettavaksi on joskus menneisyydessä päätetty ohjata osa yritysten ja työntekijöiden edunvalvontajärjestöjen rahoituksesta. Eikä juuri sellaisen toiminnan - oikeastaan enemmän kuin lähes minkään muun asian - tulisi tapahtua etuaan ajavien omalla kustannuksella? 

* * *

Toinen tuore uutinen kertoi, että hallitus aikoo alkavalla viikolla keventää yhteisöveroa kahdella tai kolmella prosenttiyksiköllä. Sen seurauksena osakeyhtiöille, osuuskunnille sekä tietyin edellytyksin liikelaitoksille, julkisyhteisöille, yhdistyksille, laitoksille, säätiöille ja asunto-osakeyhtiöille jää hiukan enemmän rahaa käytettäväksi niiden varsinaiseen toimintaan ja olemassaolon tarkoitukseen.

Myös tätä voi pitää järkevänä ratkaisuna, joka toivottavasti maksaa itsensä takaisin lisääntyvänä taloudellisena toimeliaisuutena ja sitä kautta syntyvänä verotettavien tulojen kasvuna. Onhan esimerkiksi OECD todennut yritysten verottamisen olevan talouskasvun suhteen kaikista haitallisin verotuksen muoto. Siis jopa haitallisempi kuin työtuloon kohdistuva verotus.

On siis syytä toivoa hallituksen tekevän ennakoidun päätöksensä ja sen johtavan odotettuihin seurauksiin ja sitä kautta kuittaavan ne noin 1,5-2,1 tuhannen miljoonan euron tulonmenetykset julkiselle sektorille, mitkä aiheutuvat yhteisöverokannan laskemisesta. Tosin myös tässä asiassa on tunnustettava, ettei kyse ole kovin isosta asiasta, mikäli se suhteutetaan esimerkiksi alussa mainitsemiini valtion 90 tuhannen miljoonan euron menoihin tai 173 tuhannen miljoonan euron velkataakkaan.

* * *

Lopuksi kiinnitän huomionne - arvoisat lukijani - Helsingin sanomien julkaisemaan mielipidekirjoitukseen, jossa puhutaan verohelpotuksen antamisesta hyvätuloiselle ihmiselle. Kirjoittajan mukaan "ne ovat täysin moraalitonta ahneutta". 

Kirjoitus osoittaa kuinka pitkälle sosialistinen ajattelu on edennyt suomalaisten mielenkuvissa. Me emme pidä millään tavalla moitittavana sitä, jos ihmisen yrittämisellä tai työnteolla hankkimista tuloista otetaan lähes puolet yhteiseen käyttöön - vaikkapa alussa mainitsemani edunvalvontajärjestöjen toiminnan rahoittamiseksi - mutta mikäli tätä sosialisoitavaa osuutta vähän pienennetään, on kyse täysin moraalittomasta ahneudesta. 

Ehkäpä siksi ei ole syytä ihmetellä sitäkään, että Suomessa vain harvat ryhtyvät yrittäjiksi. Ja niistäkin, jotka siihen ryhtyvät, vieläkin harvemmat tavoittelevat yrityksilleen kasvua ja rikastumista. Tai kummastella sitä, että työntekijät arvostavat vapaa-aikansa korkeammalle kuin palkallisen työnteon. 

Meneehän jo alle 5 000 euroa kuukaudessa ansaitsevalta suomalaiselta jokaisesta hankitusta lisäeurosta yli 50 prosenttia "yhteiseen hyvään" eikä tässä ole edes huomioitu välillisiä veroja kuten arvonlisävero, joka leikkaa vielä noin neljänneksen ihmisten käytettävissä olevan tulon ostovoimasta. Eikä yrittämiseen tai työntekoon taida kannustaa sekään, että  niitä, jotka tästä yhteiskunnan harjoittamasta tulojen kuppaamisesta huolimatta jaksavat tehdä pitkää päivää - tai jopa tarjota muille ihmisille töitä - panetellaan maan suurimmasta sanomalehdestä moraalittomiksi ja ahneiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajayrittäjien veronkierto ja osinkoverotus
Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

Maailmanparantajien rajallisen harkintakyvyn demonstraatio

Suomalaiset maailmanparantajat ovat keränneet yli 50 000 allekirjoitusta kansalaisaloitteelleen puolustushankintojen säätelystä. Se tarkoittaa sitä, että aloite etenee eduskunnan käsittelyyn.

Aloitteessa ehdotetaan, että "eduskunta edellyttää valtioneuvostoa ryhtymään lainvalmisteluun puolustushankintojen sääntelemiseksi, ja antavan asiaa koskevan hallituksen esityksen eduskunnalle mahdollisimman pian. Aloitteessa ehdotetaan, että puolustushankinnoissa huomioidaan kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tavoitteiden toteutuminen sekä muut ulko- ja turvallisuuspoliittiset seikat. Lisäksi lakiin on kirjattava, että valvonnassa noudatetaan hyviä käytäntöjä".

Aloitteen tekijöiden akuuttina tarkoituksena on ilmeisesti ollut erityisesti puolustusvälinehankintojen kieltäminen Israelista. Eli yhdestä maailman edistyneimmän sotilasteknologian valmistusmaista, jossa valmistetun äärimmäisen tehokkaaksi osoittautuneen Daavidin linko -ohjusjärjestelmän Suomi on jo sopinut ostavansa tehostamaan ilmatorjuntaamme. 

Näin he ovat seuranneet Vasemmistoliittoa, joka on kyseenalaistanut Israelista tehtäviä asehankintoja jo pitkään. Samoin ovat tehneet myös esimerkiksi Vihreiden Atte Harjanne ja Kokoomuksen Aura Salla, joten aloitteella on kannatusta monilla poliittisen kentän lohkoilla. Siksi on kysyttävä, että onko aloitteella läpimenon mahdollisuuksia sekä ennen kaikkea mitä sen hyväksymisestä seuraisi. 

* * *

Puheena olevan kansalaisaloitteen läpimeno eduskunnassa jää nähtäväksi, mutta monet sen seuraukset ovat hyvin selkeästi nähtävissä. Ensimmäinen ja tärkein niistä on se, että rajaamalla aseiden hankintavaihtoehtoja vähennettäsiin Suomeen puolustusvoimien kykyä torjua maahan kohdistuvaa sotilaallista uhkaa. 

Toinen seuraus olisi epäilemättä ajan ja rahan loppumaton käyttäminen uusia asejärjestelmiä hankittaessa sen määrittämiseen, mikä maa voidaan luokitella sellaiseksi, jossa ei esiintyisi aloitteessa mainittujen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tavoitteiden toteutumisen tai muiden ulko- ja turvallisuuspoliittisten seikkojen suhteen ongelmia. Kävisikö siis aseiden hankinta juuri tällä hetkellä esimerkiksi sotaa käyvältä Venäjältä, Uiguurien ihmisoikeuksia tunnetusti rikkovalta Kiinalta, tai muiden ulko- ja turvallisuuspoliittisten seikkojen suhteen ongelmalliselta Donald Trumpin Yhdysvalloilta? 

Entä mitä tapahtuisi sitten, kun Putin poistuu Venäjän johdosta ja uusi tsaarintekele puhuisi kansainvälisistä asioista yhtä kauniisti kuin Nobelin palkinnon aikanaan saanut USA:n presidentti Barack Obama? Tai muuttuisiko USA jälleen kaikkien mielestä asehankintaan sopivaksi valtioksi Donald Trumpin kauden jälkeen? 

Lisäksi on vielä huomattava se, että suomalainen puolustusvälineteollisuus on viime aikoina ollut suorastaan hurjassa kasvussa ja siitä näyttäisi muodostuvan jatkossa merkittävä osa maamme vientiteollisuutta. Jos Suomi nyt sitten ryhtyisi rajoittamaan omia aseostojaan poliittisista syistä, se johtaisi todennäköisesti myös vastatoimiin, jotka heikentäisivät suomalaisen aseteollisuuden markkinoita - ja sitä kautta vaikeuttaisi maamme tulevaa taloudellista menestystä, mikä näkyisi verotulojen määrässä eli viime kädessä julkisten palveluiden määrässä ja tasossa.

Kuten arvoisa lukijani huomasi, johtaisi nyt eduskuntaan etenevä kansalaisaloite maan turvallisuuden heikkenemisen lisäksi melkoiseen sisäpoliittiseen sirkukseen ja negatiivisiin taloudellisiin vaikutuksiin. Eikä sitä siksi voi pitää vakavasti otettavana lakiehdotuksena, vaan pelkästään niin sanottujen maailmanparantajien rajallisen harkintakyvyn demonstraationa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aseviennillä on sellaista kasvuvaraa, jota Suomi tarvitsee
Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta

Maahanmuuttajayrittäjien veronkierto ja osinkoverotus

Helsingin sanomat oli tehnyt jutun maahanmuuttajataustaisista yrittäjistä ja työntekijöistä, jotka jättävät verojaan maksamatta. Toinen heistä kertoi, että "ei ollut vaihtoehtoja, koska työntekijät suostuivat töihin vain pimeästi. Ei ollut vaihtoehtoja, koska myös kilpailijat rikkovat sääntöjä."

Toisin sanoen haastatellut kertoivat sellaisista asioista, jotka muodostavat kunkin yhteisön sisäisen kulttuurin, joka määrittää sen jäsenten toimintatapoja. Siinä missä joidenkin yhteisöjen jäsenet pitävät tärkeänä yhteiskunnallisten palveluiden kustantamista kaikilta kerätyistä verovaroista, toisissa katsotaan sellainen tarpeettomaksi ainakin omalla kohdalla. 

HS:n haastattelemien henkilöiden mukaan asiaan vaikuttavat myös omat ja sukulaisten odotukset. Eurooppa kun on heille automaattinen rahantekopaikka, josta tänne päässeet voivat aloittaa rahan lähettämisen sukulaisilleen välittömästi maaperälle astuttuaan. Viimeistään tämä saa monet maahanmuuttajat suostumaan pimeään ja alipalkattuun työhön, koska muussa tapauksessa heidän kunniansa sukulaisten silmissä kärsisi.

Siksi mieleeni tuli kysyä, että onko tämä nyt sitten sitä paljon puhuttua työperäistä maahanmuuttoa, joka pelastaa Suomen talouden? Vai onko kyse sittenkin toiminnasta, joka vaikeuttaa rehellisten työnantajien ja työntekijöiden asemaa samoilla markkinoilla?

* * *

Poliitikot eri suunnista vaativat säännöllisen epäsäännöllisesti sekä työperäistä maahanmuuttoa että rehellisten yrittäjien osinkoverotuksen kiristämistä. Esimerkkinä jälkimmäisestä toimikoon vaikka Demokraatti-lehden vuoden takainen otsikko, jonka mukaan "osinkoverotuksen kiristämisellä jopa 800 miljoonaa lisää verotuloja – vaikutukset osuisivat suurituloisimmalle prosentille suomalaisista".

Suomen yrittäjien kyselyn mukaan lähes puolet yrittäjistä kuitenkin sanoo, että osinkoverotuksen kiristys vähentäisi yrityksen kasvuhaluja. Ja osakeyhtiössä toimivista yrittäjistä peräti 64 prosenttia sanoo kiristämisen vähentävän kasvuhalujaan. 

Toisin sanoen osinkoverotuksella olisi mitä todennäköisimmin negatiivinen vaikutus suomalaisten taloudelliseen aktiviteettiin ja siten myös verotuloihin, koska se söisi monen yrittäjän motivaatiota kasvattaa yritystään. 

Siksi jo pelkästään poliitikkojen puhe osinkoverotuksen kiristämisestä pitkittää käsillä olevaa talouslamaa ja heikentää myös työntekijöiden mahdollisuuksia hankkia oma toimeentulonsa työtä tekemällä. 

Siksi oli hyvä huomata Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) kertonneen, että "hallituskauden kaksi viimeistä vuotta me yritämme keskittyä erityisesti myös hyviin asioihin". Siis esimerkiksi ansiotuloverotuksen keventämiseen kaikissa tuloluokissa.

* * *

Ympäristöministeri Sari Multala (kok) on puolestaan todennut, että Suomen suuremmat haasteet liittyvät tällä hetkellä Euroopan unionin maankäyttösektorin päästövähennystoimiin. Näin siksi, että niiden tavoitteet ovat Suomelle hyvin haastavia.

Asiasta kertonut Ylen uutinen ei maininnut mitä Multala tarkoitti tuolla haasteellisuudella. Puhuiko hän maaperän kasvihuonekaasujen mittaamisen ylivoimaisesta vaikeudesta vai jostain muusta? 

Onhan asia tietenkin niin, että sitä mitä ei voida luotettavasti mitata, ei pitäisi myöskään käyttää poliittisena tavoitteena. Saati maksumääräysten perusteena. Ei edes Euroopan Unionissa.

Tähän soppaan on sotkenut lusikkansa myös Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Annika Kangas, joka on saanut tehtäväkseen selvittää kasvihuonekaasuinventaarion perusteita maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta. Hänen mukaansa "laskelmissa käytetyt aineistot ovat järkyttävän huonot. Niiden perusteella on hyvin vaikea saada luotettavia tuloksia. Tyhjästä on paha nyhjäistä."

Taidatkos tuon paremmin sanoa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku
Maahanmuuttopolitiikassa on huomioitava tekoäly ja robotit
Huolestuttavaa maahanmuuttokeskustelua

Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku

Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) mukaan hallituksella on aikomus alentaa korkeimpia marginaaliveroja. Lisäksi palkkojen verotusta alennettaisiin kautta linjan. 

Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majasen mukaan taloustieteen perusteella verotusta kannattaisi keventää eniten juuri korkeimmissa tuloluokissa. Se on kuitenkin hänen mukaansa poliittisesti hankalaa siitä huolimatta, että "tämä hallitus on jo aiemmin tehnyt pieni- ja keskituloisille veronkevennyksen".

Joka tapauksessa "korkeimpien marginaaliveroasteiden alentaminen on kustannustehokkain toimi. Kirjallisuuden mukaan se saattaa jopa maksaa itsensä takaisin."

Toisin sanoen kansliapäällikkö näyttäisi pitävän verotuksen progression alentamista kustannusneutraalina toimena, jonka seurauksena lisääntyvä taloudellinen aktiivisuus johtaisi verotettavan tulon kasvuun siten, että valtio ja kunnat saisivat veroista saman määrän tuloja kuin nykyisellä ylikorkealla veroprosentilla (pienemmäksi jäävästä verotettavasta tulosta).

Toisin sanoen suurituloisimpien suomalaisen elintasoa on leikattu himoverotuksella ilman, että sen seurauksena julkisella sektorilla olisi ollut käytettävissä yhtään enempää rahaa. Ja samalla on vähennetty vientituloja sekä kasvatettu työttömien määrää. 

Siksi on kysyttävä - olettaen että kansliapäällikkö on oikeassa - että miksi ihmeessä suomalaisten tuloihin kohdistuvaa verotusta ja sen progressiota on kasvatettu nykyisiin mittoihin. Ei kai vain maamme rikkaimpaan väestönosaan kohdistuvan kateuden takia?

* * *

Punavihreä oppositio ja ilmastopaneeli ovat kovaan ääneen vaatineet metsähakkuiden vähentämistä ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Sekä painottaneet erityisesti sitä, että hakkuiden jatkaminen entisellä tasolla johtaisi miljardien laskuun, koska joutuisimme EU-sitoumustemme takia ostamaan hiilinieluja. 

Nyt on sitten saatu laskelma, mitä hakkuiden rajoittaminen tulisi maksamaan meille suomalaisille. Tehdyn selvityksen mukaan hakkuurajoitukset laskisivat puunmyyntituloja kuudella miljardilla eurolla, valtion tuloja 5,5 miljardilla eurolla ja yritysten maksamia palkkoja 7,5 miljardilla eurolla vuosien 2026–2035 aikana. Lisäksi Suomesta katoaisi lähes 9 000 työpaikkaa.

Minulla ei ole tähän oikeastaan mitään lisättävää, sillä numerot puhuvat puolestaan. Jos on hiilinielujen maksaminen kallista, niin sitä olisi myös niiden vältteleminen. Tosin sillä erolla, että ensin mainittua laskua tuskin tarvitsee koskaan maksaa, mutta jälkimmäinen toteutuisi varmasti.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?
Talouskasvulle haitallisimman verotuksen laskeminen olisi järkevää