Varkauksiin soveltuva kansallispuku

Eilisessä Ylen uutisessa kerrottiin romaninaisesta, joka oli tuomittu vuosina 2021–2024 tehdyistä kymmenistä anastusrikoksista. Syynä oli se, että hän oli käyttänyt rikosten tekemiseen hametta, joka kuuluu niin sanottuun romanien kansallispukuun. 

Jutun mukaan hametta oli muokattu siten, että sen päällys- ja sisäkankaiden väliin jäi onkalo, johon saattoi piilottaa varsin suuriakin esineitä, kuten robotti-imureita. Artikkelin mukaan hame oli tärkeä osa naisen identiteettiä.

* * *

Romanihameen käyttäminen omaisuuden varastamiseen on käsittääkseni tuttua kaikille suomalaisille. Eikä tapauksessa ole siten muuta yllättävää kuin oikeuden päätyminen sellaisen takavarikoimiseen. 

Harvempi kuitenkaan tietää, ettei romaninaisten kansallispuku ole kovinkaan vanhaa mustalaisperinnettä, vaan on saavuttanut nykyisen muotonsa vasta 1990-luvulla. Siihen nimittäin lisättiin vasta silloin varkauskäytön kannalta oleellinen pönkkä, joka asetetaan vyötärön alapuolelle nostamaan hameen painoa pois iholta. Näin se mahdollistaa esineiden sijoittamisen hameen rakenteisiin siten, etteivät ne näy ulospäin.

Sanotaan, että tilaisuus tekee varkaan, joten on kysyttävä, että onko tavaroiden kähveltämiseen soveltuvan kansallispuvun käyttö lisännyt romaninaisten tekemiä varkauksia. Vastausta tähän kysymykseen ei ole, sillä heidän tekemiään rikoksia ei ole erikseen tilastoitu - toisin kuin henkirikoksia, joissa romaneilla on valtava yliedustus.

* * *

Ylen viimevuotisen artikkelin mukaan romaneihin kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja syrjintää, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että heiltä on voitu evätä esimerkiksi pääsy ruokakauppaan, leirintäalueella tai ravintolaan. Ja jos päästetäänkin, niin esimerkiksi kaupoissa vartijat saattavat kulkea romanien perässä.

Omalta osaltani epäilen, että tällaiset toimintatavat eivät ole syntyneet tyhjästä vaan pikemminkin huonoista kokemuksista. Ja siksi - mikäli olisin romani - miettisin tarkasti millaisilla keinoilla voisin vähentää kanssani samaan heimoon kuuluvien rikollisuutta ja sellaiseen viittaavia seikkoja. 

Yksi sellainen olisi ilman muuta lyhyen historian omaava vaate, jolla on omaisuusrikoksiin soveltuvia ominaisuuksia, jota yleisesti käytetään sellaiseen tarkoitukseen, ja joka on siksi leimaantunut varkauksien tekovälineeksi. Ja joka siitä syystä herättää negatiivisia tunteita ympäröivässä yhteiskunnassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Romaniuutisia
Mari Rantasella on kolme kuukautta aikaa
Kulttuuripositiivinen ehdotus

Monta kärpästä yhdellä iskulla

Talousvaikeuksissa oleva Suomi on toimittamassa Ukrainaan erän uusia puolustustarvikkeita. Ne on tilattu suomalaiselta puolustusteollisuudelta suomalaisella rahalla. 

Näin yhdistetään Ukrainan apu suomalaisen teollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseen siten, että hankintojen sisällön ovat määrittäneet Ukrainan kriittiset tarpeet, tuotteen soveltuvuus luovutettavaksi sekä yritysten tuotanto- ja toimituskyky.

Tämä on erittäin järkevää ja jättää julkisen rahan Suomen rajojen sisälle sen sijaan, että - joka tapauksessa annettava - apu rasittaisi kauppatasettamme. Ja edistää puolustusteollisuutemme toimintaa monella tavalla. 

Onhan jo pelkästään puolustustarvikkeista saatava raha tärkeää ohjelmaan osallistuville yrityksille. Ja ehkä vieläkin tärkeämpää on se, että avuksi lähetettävä välineistö tulee testatuksi tositilanteessa ja vieläpä juuri siinä sodassa, joka on muuttanut koko sodankäynnin luonteen.

Tämän seurauksena suomalainen puolustusteollisuus pystyy jatkossa toimittamaan myös Suomen omille puolustusvoimille entistäkin parempaa aseistusta, joka on osoitettu toimivaksi juuri sitä armeijaa vastaan, joka ainoana muodostaa Suomelle ulkoisen turvallisuusriskin. Ja mikäli Ukrainaan toimivat aseet osoittautuvat poikkeuksellisen hyviksi, voivat niistä kiinnostua myös muiden maiden armeijat - ja herättää innostusta niiden ostamiseen. 

Niinpä tästä avustuspaketista voi sanoa rehellisesti, että nyt saadaan monta kärpästä yhdellä iskulla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aseviennillä on sellaista kasvuvaraa, jota Suomi tarvitsee
Ay-liike alleviivaa työelämäuudistusten tarpeellisuutta
Ryhdistäytyykö EU vai taistellaanko vain viimeiseen ukrainalaiseen?

Vasemmisto sallisi Iranille ydinaseet, mutta ei henkilömiinoja Suomelle

USA:n hyökkäys Iranin ydinohjelmaa vastaan sai aikaan melkoisen pulinan suomalaisessa vasemmistossa. Esimerkiksi vanha Moskovan juoksupoika Erkki Tuomioja (sd) kritisoi iskuja laittomiksi ja piti surullisena sitä, että Suomen ulkoministeri Elina Valtosella (kok) ilmaisi ymmärrystä "Israelin kansainvälistä oikeutta rikkovalle voimakäytölle Irania vastaan".

Vasemmisoliiton puheenjohtaja Minja Koskela puolestaan pelotteli, että "jos Suomi ei ole kykenevä vaatimaan meitä pienenä maana suojaavien kansainvälisen oikeuden, sääntöpohjaisen järjestelmän ja monenkeskisyyden vaalimista muilta, mukaanlukien Israelilta ja Yhdysvalloilta, meidän on turha odottaa muiden tekevän sitä puolestamme".

Hänen puoluetoverinsa Veronika Honkasalo puolestaan arveli, että "nyt olemme tilanteessa, jossa hän uhkaa kansainvälisen oikeuden vastaisilla iskuilla koko maailmanrauhaa ja lisää eskalaation riskiä, josta kärsimme kaikki."

Näitä lueskellessani jäin ihmettelemään sitä, että vaikka kaikki kolme vastustivat vielä hetki sitten Suomen eroamista Ottawan henkilömiinat kieltävästä sopimuksesta, he ovat nyt valmiit sallimaan Iranille ydinaseen. Onko tämä siis ymmärrettävä niin, että suomalaisen äärivasemmiston näkemyksen mukaan Suomi - rauhanomaisena länsimaana -  ei saisi hankkia oman turvallisuutensa takaamiseen jalkaväkimiinoja, mutta monenlaisia terrorijärjestöjä tukevalle Iranille olisi sallittava jopa oma ydinase?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
YK:n pääsihteeri toivoi USA:n iskun jälkeen rauhaa, mutta minkälaista?
Suomi tarvitsee mahdollisimman tehokkaat henkilömiinat
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka

YK:n pääsihteeri toivoi USA:n iskun jälkeen rauhaa, mutta minkälaista?

USA:n presidentti Donald Trump kertoi iranilaisille, että "nyt on aika rauhalle". Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun Yhdysvaltain ilmavoimat oli iskenyt kolmeen iranilaiseen kohteeseen, jotka liittyivät islamistivaltion ydinohjelmaan. 

Iskuissa käytettiin B2-pommikonetta sekä USA:n jättimäistä bunkkerin hajottamiseen tarkoitettua pommia. Iran ei kuitenkaan ole vahvistanut Trumpin väitettä, että hyökkäyksen pääkohde - Fordowin ydinlaitos - tai muut hyökkäyksen kohteena olleet laitokset olisi tuhottu. 

Trump näytti kuitenkin olevan luottavainen saavutettujen tulosten suhteen ja käytti mafiamaista retoriikkaa ilmoittamalla, että "joko tulee rauha tai Iranille koituu tragedia, joka on paljon suurempi kuin mitä olemme nähneet viimeisen kahdeksan päivän aikan". Nähtäväksi jää, miten Iranin pappishallinto siihen suhtautuu. 

* * *

Näin länsimaisena ihmisenä sitä tietenkin toivoisi, että Iranin hallitus nostaisi kätensä pystyyn, lopettaisi ydinaseohjelmansa ja avaisi ydinenergiaan liittyvät laitoksensa aidosti kansainvälisen valvonnan alaisiksi. Sekä tunnustaisi Israelin olemassaolon oikeuden ja lakkauttaisi samalla tukensa Hamasille ja Hizbollahille mahdollistaen näin myös Palestiinan arabien aseman ratkaisemisen. 

Valitettavasti kansainväliset asiantuntijat kuitenkin arvelevat, ettei näin olisi käymässä, vaan epäilevät Iran hallinnon jättävän tunnustamatta tosiasiat ja sen sijaan pyrkivän jatkossa hyökkäämään myös amerikkalaisia vastaan. Ja haaveilevan edelleen Israelin juutalaisten puskemista mereen.

* * *

Tässä suhteessa oli masentavaa huomata, että YK:n pääsihteeri António Guterres oli tapansa mukaan pihalla kuin lumiukko ja asettui Iranin tueksi ilmaisemalla huolensa Yhdysvaltain iskuista. Hän myös tuomitsi USA:n hyökkäyksen vaarallisena eskaloitumisena alueella, joka on jo valmiiksi kriisin reunalla.

Guterres väitti myös, että "sotilaallista ratkaisua ei ole. Ainoa tie eteenpäin on diplomatia. Ainoa toivo on rauha." Epäselväksi kuitenkin jäi millaisesta rauhasta hän puhui. 

Sellaisestako, jossa Iran nousee ydinasevaltojen joukkoon ja pystyy sen jälkeen jatkamaan - ilman pelkoa itseensä kohdistuvasta hyökkäyksestä - toimiaan Israelin hävittämiseksi Lähi-idästä? Sekä jatkamaan iranilaisten naisten ja tyttöjen alistamista varhaiskeskiaikaisten oppien mukaisesti? Ja toimimaan edelleen länsimaissa toimivien islamististen terroristien johtotähtenä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iranin hallitus kaatuu - entä sitten?
Isku ja uho
Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo

Suomi tarvitsee mahdollisimman tehokkaat henkilömiinat

Kun Suomi on nyt päättänyt palauttaa henkilömiinat puolustusvoimien käyttöön, kannattaa puolustusvoimien käyttää hetki aikaa sen pohtimiseen, minkälainen miinavarustus olisi tehokkainta. Tarkoitan tällä kahta asiaa.

Niistä ensimmäinen on miinatyypien valinta siten, että pelotevaikutus viholliseen on mahdollisimman suuri. Toki suomalaisilla oli ennen Ottawan sopimukseen liittymistä hyvä kirjo näitä aseita, mutta ehkäpä neljäntoista vuoden aikana tapahtunut tekninen kehitys mahdollistaa aivan uusia mahdollisuuksia nyt, kun lähdetään puhtaalta pöydältä. 

Toinen aivan oleellinen miinojen tehokkaaseen käyttöön liittyvä seikka on miina-aseistuksen huoltovarmuus. Tässä suhteessa paras vaihtoehto on oma tuotanto, jossa tekninen ja raaka-aineriippuvuus ulkomaista olisi mahdollisimman vähäinen. 

Uusia ja teknisesti erinomaisia miinoja voitaisiin myös myydä halukkaille ostajille. Ja siten kattaa Suomen miina-aseen uusvarustelu joko kokonaan tai osittain vientituloilla, mikäli niin halutaan. 

Tässä suhteessa on tietenkin selvää, ettei Suomen tai suomalaisyritysten pidä lähteä viemään miinoja sellaisiin valtioihin, joiden historia ja kulttuuri viittaavat sellaiseen mahdollisuuteen, että niiden käyttö olisi vastuutonta. Tämä tarkoittaa mahdollisten vientikohteiden rajaamista lähinnä länsimaiset arvot omaavien valtioiden puolustusvoimiin, erityisesti EU-maihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiitokset miehen työn tehneelle Tytti Tuppuraiselle!
On toimittava nyt, kun Putin on juuttunut Ukrainaan!
Kremlin kätyreiden eli Putinin advokaattien ilmoittautumislistat ovat tulossa näkyville

Hyvää, oivallusrikasta ja turvallista Juhannusta!

Suomalainen vasemmisto on kovasti kritisoinut Daavidin linko -nimellä tunnetun ilmatorjuntajärjestelmän ostamista Suomeen (esimerkki). Iranin kanssa käymänsä sodan aikana Israel on kuitenkin osoittanut lingon tehokkuuden torjumalla sen avulla jopa kaukaa ammutun ja siis korkealta iskeytyvän ballistisen ohjuksen. 

Siksi on hyvä todeta, että Suomen ostos on ollut laadullisesti ilmeisen erinomainen, mutta samalla huolestuneena kysyä, että mikä on tämän asejärjestelmän määrällinen riittävyys tosipaikassa. Näin siksi, että tuo tosipaikka olisi käytännössä aivan varmasti valtavan suuri Venäjän armeija, jolta eivät ohjukset lopu ensimmäisiin laukauksiin. 

Tässä mielessä on erinomaista, että Suomi kuuluu NATO:on ja voi sitä kautta saada materiaalitäydennystä paremmin kuin jouduttuaan vuonna 1939 puolueettomana valtiona itänaapurinsa hyökkäyksen kohteeksi. Siitä huolimatta on selvää, että olisi sinisilmäistä luottaa pelkästään liittolaisten apuun.

* * *

En pyri tällä kirjoituksella kenraaliksi kenraalin paikalle, vaan luotan sotilasjohtomme osaamiseen asejärjestelmien valitsemisessa. Sen sijaan totean, että presidentti Donald Trumpin ja NATO:n vaatimus eurooppalaisten maiden - siis myös Suomen - puolustumäärärahojen tuntuvasta kasvattamisesta on enemmän kuin oikeaan osunut. 

Jotta vaatimukseen olisi mahdollista vastata, olisi Suomesta kuitenkin löydettävä hurjia summia lisärahaa pantavaksi sotilastarvikkeisiin. Valitettavasti valtio velkaantuu nettona jo nyt yli 3 000 miljoonaa euroa vuodessa - siis reilut 500 euroa per nokka - sen lisäksi, että valtion velkojen kokonaissumma on jo ennestäänkin noin 175 000 miljoonaa euroa - eli 31 000 euroa henkeä kohti eli noin 125 000 euroa per nelihenkinen perhe - joten irtorahaa ei näyttäisi olevan helposti löydettävissä. Eikä verotuksen kiristäminen tuota enää suuria summia, koska suomalaisten veroaste on jo nyt huippukorkea etenkin ylimpien tuloluokkien osalta.

Mikä siis neuvoksi?

* * *

Vaihtoehtoja on kaksi plus niiden yhdistelmä. Ensimmäinen on julkisten menojen karsiminen kovalla kädellä. Ja toinen talouskasvun kiihdyttäminen ennennäkemättömään vauhtiin.

Näistä kahdesta jälkimmäinen olisi kansalaisten kannalta huomattavasti mukavampaa kuin ensimmäinen. Ongelmana on vain se, ettei talouskasvu käynnisty sormia napsauttamalla, vaan vaatii työtä, verta ja hikeä. Tai ainakin osaamista, ahkeruutta ja rohkeutta. Eikä muutos tule sittenkään vuodessa eikä kahdessa.

Siksi ainakin lyhyellä aikavälillä meille jää jäljelle oikeastaan vain valtion menojen karsiminen. Eikä se kiinnosta poliitikkoja piirun vertaa, koska se, jolta palvelut katoavat, äänestää jatkossa varmuudella jotain toista puoluetta ja ainakin ehdokasta. 

Näin ainakin siihen asti, kunnes Suomelle tulee täystyrmäys ja siirtyminen EU:n holhottavaksi - ja sitä kautta menoja joudutaan karsimaan vieläkin enemmän kuin olisi pitänyt tehdä, mikäli toimiin olisi tartuttu ajoissa. Toisin sanoen, tilannetta ei kannattaisi päästää sinne asti. 

* * *

Siksi olisi hyvä, mikäli poliitikot yli puoluerajojen osaisivat lopettaa politikointinsa edes vähäksi aikaa ja miettiä, mitä he voisivat tehdä yhdessä, jotta talous saataisiin jälleen kasvuun. Miten vientiyritykset saisivat mahdollisimman paljon tuotteitaan maailmalle ja vieläpä hyvään hintaan? Miten kansainväliset toimijat saataisiin sijoittamaan Suomeen? Miten työntekijöiden osaamista ja tuottavuutta voitaisiin lisätä? Ja viimeisenä - mutta ei vähäisimpänä - miten suomalaisten yrittämisintoa voitaisiin nostaa ja millä jo yrityksiä omistavat saataisiin kasvattamaan niitä?

Näihin kysymyksiin minulla ei ole viisastenkiveä, vaan se pitäisi löytää yrittäjiltä, yritysjohtajilta, tuotekehittäjiltä, myyntimiehiltä, työmiehiltä, maahanmuuttajilta ja - niin - myös ja aivan erityisesti poliitikoilta. Ilman oleellista muutosta nykyiseen tilanteeseemme meille käy nimittäin sillä lailla, että me päädymme valtaviin ongelmiin, joiden kanssa painiskellessa ei kenelläkään ole kivaa. Ei edes poliitikoilla.

Näillä "rohkaisevilla" sanoilla toivon teille kaikille - arvoisat lukijani - erinomaista ja oivallusrikasta Juhannusta suomalaisessa kesässä! Varokaa kuitenkin, ettette polta itseänne kokkotulilla sekä - erityisesti miespuoliset lukijani - etteivät housujen vetoketjut ja napit avaudu vesillä. Sellaisella kun on vähintään yhtä suuri korrelaatio keskikesäisten hukkumisonnettomuuksien kanssa kuin jäätelön kulutuksella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Leikkejä ja juhannusleikkejä
Tärkeämpiä asioita
Outoja Juhannus-uutisia

Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa

Perussuomalaiset ovat maksaneet kovan hinnan osallistumisestaan hallitukseen taloudellisesti vaikeana aikana. Puolue on nimittäin menettänyt Helsingin sanomien gallupin mukaan yli puolet siitä kannatuksesta, joka sillä oli viime eduskuntavaaleissa. Ja sen seurauksena purralaisten kannatus on pudonnut Vasemmistoliiton tasolle. 

Kysely tehtiin toukokuun 19. ja kesäkuun 16. päivän välillä, joten puolueen puoluekokouksen (14.-15. kesäkuuta) vaikutus ei näy tuloksessa juuri lainkaan. Asialla on sikäli merkitystä, että puolueen puheenjohtajiston muutosten - erityisesti kansanedustaja Teemu Keskisarjan valinnan - on yleisesti tulkittu olleen jonkinlainen protesti puolueen hallituspolitiikkaa vastaan (esimerkki ja toinen).

* * *

Valtiovarainministeri Purra on siis tilanteessa, jossa hän on edelleen vastuussa Suomen talouden pelastamisesta hurjalta velkaantumiselta ja lähes koomaksi muuttuneelta stagnaatiolta, mutta suuri osa puolueen potentiaalisesta kannattajakunnasta on hylännyt hänet. Ja jopa oman puolueen johtoon on noussut tahoja, joiden toivotaan muuttavan sen toimintaa hallituksessa. 

Eikä pelkästään toivota, vaan puolueen kolmanneksi varapuheenjohtajaksi noussut Simo Grönroos on jo ehtinyt vaatimaan hallitusohjelman muuttamista lisäämällä sinne maahanmuutton kiristystoimia. Tämä olisi tietenkin kaikkien suomalaisten kannalta sinänsä järkevää, mutta tuskin realistista - ja pahimmassa tapauksessa koko hallitus saattaisi tulla korvatuksi sinipunaisella kabinetilla, jossa valtiovarainminsterinä häärisi Antti Lindtman (sd) jakelemassa rahaa kaikille niille, jotka sitä ymmärtäisivät pyytää. 

* * *

On selvää, että puheenjohtaja Riikka Purra ymmärtää sinipunan vaaran, eikä ole siksi lähtenyt esittämään - ainakaan julkisesti - vaatimuksia hallituskumppaneilleen. Sen sijaan hän on huolehtinut omalta osaltaan hallitusohjelman toteuttamisesta kokonaisuutena, johon jo sisältyy huomattavia haitallista maahanmuuttoa vähentäviä toimenpiteitä. Niistä yksikään ei etenisi sinipunahallituksessa, vaan vaarana olisi jopa jo tehtyjen päätösten peruminen Lindtmanin ja Anders Adlercreutzin (ruots) johdolla ja vaatimuksesta.

Nähtäväksi kuitenkin jää, millä tavalla puoluekokouksen protesti näkyy hallituspolitiikassa. Toistaiseksi ei ole näkynyt suuria muutoksia, vaan viimeisimmän uutisen mukaan pääministeri Petteri Orpo (kok) ja Riikka Purra nostivat juuri esille Suomen holtittoman velkaantumisen pysäyttämisen ylivaalikautisen velkajarrun avulla. 

Tavoite on kaikella tavalla järkevä, koska nykyisellä velkaantumistahdilla pää tulee ennemmin tai myöhemmin vetävän käteen. Mutta samalla se on katkeraa myrkkyä monen Perussuomalaisten potentiaalisen kannattajan poliittiselle maailmankuvalle. Ja saattaa siksi johtaa yhä syveneviin erimielisyyksiin puolueen sisällä - ja jopa sen hajoamiseen samalla lailla kuin tapahtui Jussi Halla-ahon (ps) noustua Perussuomalaisten puheenjohtajaksi. 

* * *

Omalta osaltani toivon, ettei näin kävisi, vaan puolueen potentiaalinen äänestäjäkunta ymmärtäisi hallituksen olevan ainoa valtioelin, jossa pystyy oikeasti vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen. Ja ettei suomalaisessa monipuoluedemokratiassa hallitukseen pääse osallistumaan - ja sen ohjelmaa määrittämään - diktatorisesti sanelemalla, vaan ajamalla itselle tärkeitä asioita ja niiden läpi saamiseksi myöntyä hallituskumppaneiden tärkeinä pitämiin asioihin. 

Näin on tehty myös Orpon hallituksen hallitusohjelmaa koottaessa, ja vain siksi siihen sisältyy myös poikkeuksellisen monia maahanmuuttoon liittyviä hyviä uudistuksia. Mutta samasta syystä myös sellaista, jota Riikka Purra tai kukaan muukaan perussuomalaisesti ajatteleva ei olisi sinne halunnut. 

Toisin sanoen Perussuomalaisten kannattajien olisi hyväksyttävä se tosiasia, että laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmasta on paljon parempi kuin suunsoitto oppositiossa. Tämän näyttäisi ymmärtävän myös puolueen tämänhetkinen kannattajakunta, joten puolueen kannatus tuskin laskee enää nyt mitatusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisten ja RKP:n välinen suhde

Äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi

Kompostintarkastuksista uuteen punamultahallitukseen

Iranin hallitus kaatuu - entä sitten?

Israelin ja Iranin konflikti on loppusuoralla, eikä voittajasta ole epäselvyyttä. Käytännössä kysymys on enää vain siitä, kaatuuko samalla Iranin islamistinen hallitus vai onko pelko iskostettu niin syvälle iranilaisiin, etteivät he uskalla nousta sitä vastaan edes silloin kun mullahit on sotilaallisesti lyöty.

Toinen avoin seikka on se, että saadaanko Iranin ydinaseohjelma lopetetuksi. Se voisi tietenkin tapahtua helposti vallan vaihtuessa, jos uusi hallinto olisi sille myötämielinen, kuten saattaisi olettaa. 

Vaihtoehtoisesti ydinaseohjelma voitaisiin lopettaa myös siten, että USA liittyisi mukaan sotaan ja käyttäisi omia ainutlaatuisia aseitaan ydinasebunkkereiden tuhoamiseksi. Iranilla tuskin olisi mitään mahdollisuuksia estää sitä, mutta tällaisilla iskuilla olisi luultavasti epäsuotuisia seurauksia esimerkiksi Kiinan ja Yhdysvaltain välisiin suhteisiin. 

* * *

Sosiaalisen median perusteella Iranin johtoon on juuri nyt pyrkimässä Reza Pahlavi eli maata ennen islamistista vallankumousta johtaneen shaahin Mohammad Reza Pahlavin poika. Hänellä näyttäisi olevan kannatusta myös maasta paenneiden iranilaisten parissa (esimerkki). 

Toinen vaihtoehto voisi olla - ainakin näin demokraattisesta pohjoismaasta käsin katsottuna - siirtyminen monipuoluejärjestelmään, jolloin Iranista tulisi - vapauttajansa Israelin jälkeen - alueensa toinen vapaa demokratia. Saattaa kuitenkin olla, että nostalginen kaipuu menneeseen voittaa todellisen edistysaskeleen persialaisten mielissä. 

Joka tapauksessa on selvää, etteivät ainakaan Iranin nuoret naiset jää kaipaamaan mullahien valtaa, sillä he - tai ainakin osa heistä - ovat jo nyt ryhtyneet riisumaan päältään niitä rajoitteita, joita islamistinen hallitus on heille asettanut. Ainakin sosiaalisen median mukaan näyttäisi siltä (esimerkki, toinen).

* * *

Jos ja kun Iranin sota pian päättyy onnellisesti, jäävät myös sen vaikutukset maailmatalouteen pieniksi. Tämä on tärkeää etenkin Suomen kannalta, sillä maamme kaipaisi lopultakin talouskasvua. 

Valtiovarainministeriö ei tosin luvannut paljon, mutta tuore tieto vientiyritystemme uskosta oman vientinsä kasvuun kuluvana vuonna on noussut selvästi. Kasvuunsa uskoo nyt 63,5 prosenttia yrityksistä, kun vuosi sitten kasvua odotti vain 47 prosenttia yrityksistä. 

Samaan suuntaan viittaa myös se, että asuntokauppa on lähtenyt kasvuun, mikä kertoo kuluttajien luottamuksesta omaan tulevaisuuteensa. Eikä asiaa ainakaan heikennä se, että Turun telakka onnistui toukokuussa saamaan rakennettavakseen jälleen uuden loistoristeilijän. 

Puhumattakaan siitä, että viime maaliskuussa Suomessa toimivat lääketeollisuuden yritykset sitoutuivat yli kaksinkertaistamaan investointinsa tällä vuosikymmenellä, mikäli hallitus sitoutuu turvaamaan niiden toimintaedellytykset - kuten se myös teki.

Nähtäväksi kuitenkin jää, ovatko nämä positiiviset merkit enne valoisammasta tulevaisuudesta, vai ainoastaan maailman myllerrykseen kaatuva pieni valopilkku. Joka tapauksessa on kuitenkin selvää, että kävi niin tai näin, on Iranin sodan nopea loppuminen ja islamistivallan kaatuminen hyväksi niin Suomen taloudelle, iranilaisten tulevaisuudelle kuin koko maailmalle.

Päivän aiempi blogimerkintä:

Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iran Exposes the Finnish Green-Left as Intellectually Dishonest or Lacking Values

Isku ja uho

Ylen kateusjournalismia

Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa

Suomen uutiset kertoi Helsingin kaupungin työntekijöiden tukeneen työajallaan anarkistijärjestö Elokapinaa etsimällä ja toimittamalla sille tarvikkeita mielenosoituksia varten. Niitä oli myös toimitettu kaupungin eri toimipisteistä. 

Tällaisessa toiminnassa on kyse sekä työajan väärinkäytöksestä että rikkomuksesta työnantajaa kohtaan, joten kaupungin on syytä selvittää ketkä kaikki ovat osallistuneet kyseiseen toimintaan. Asian vakavuutta korostaa se, että avustettavat olivat jo etukäteen ilmaisseet toimivansa laittomasti ja poliisin käskyjä vastaan. 

Suomen uutisen jutun kuvituksesta ilmenee, että suurin osa kaupungin tavaroista lainattiin ja luvattiin palauttaa. Joukossa oli kuitenkin myös kertakäyttöastioita, jollaisten ottaminen on yksinkertaisesti varkaus työnantajalta, koska niitä tuskin palautettiin tai korvattiin kaupungille. 

Vaikka kaupungin työntekijöiden toiminnassa ei olekaan ollut kyse suurista taloudellisista tappioista, liittyy tapaukseen merkittäviä periaatteellisia ongelmia. Ja siksi Helsingin kaupungin on syytä selvittää tapaus yksityiskohtaisesti ja raportoida sen tuloksista kaupunkilaisille. Sekä tietenkin määrätä asiaankuuluvat seuraukset varkauksiin syyllistyneille ja työaikaansa väärin käyttäneille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Joukossa tyhmyys tiivistyy
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun

Tuplaraiskaaja Nahom Hagos on lähetettävä sukunsa kotitanhuville

Lokakuussa 2019 tummahipiäinen vuonna 1996 syntynyt nuori mies Nahom Hagos raiskasi 85-vuotiaan naisen teräaseella uhaten. Poliisi selvitti teon ja oikeus passitti miehen vähäksi ajaksi vankilaan. 

Hagos pääsi sitten aikanaan ehdolliseen vapauteen, jonka aikana hän katsoi asiakseen raiskata tuttavapiiriinsä kuuluneen naisihmisen. Tämä tapahtui kesäkuussa 2023, joten Nahos pääsee jälleen lueskelemaan tiilenpäitä - oikeuden tuomion mukaan kolmeksi vuodeksi. Lisäksi hän - eli luultavasti suomalaiset veronmaksajat - joutuvat maksamaan uhrille muutaman tuhannen euron kipurahat.

Minun nähdäkseni tämän henkilön tapauksessa pitäisi olla selvää, että hänet myös poistetaan Suomesta heti kun vapaus koittaa. Tällaisesta ei kuitenkaan yksikään lukemani uutinen (Ilta-Sanomat, Iltalehti, Yleisradio) kertonut, joten näyttää siltä, että ilmeisesti pelkästään sukuelimensä ohjaama Hagos liikuskelee jälleen parin vuoden kuluttua uhkaamassa suomalaisnaisten turvallisuutta. 

Toivoa voi tietenkin, etteivät mediat ole jostain syystä vain uutisoineet asiasta. Ja että nimestään päätellen etiopialainen tai eritrealainen Hagos sittenkin pääsisi uusille kotitanhuville - eli sukunsa kotiseuduille - heti vankilasta vapauduttuaan. 

Epäilen kuitenkin, ettei näin ole, vaan Hagosilla on mahdollisuus jäädä Suomeen. Jos näin on, se ei ole millään tavalla järkevää vaan pikemminkin idioottimaista. Näin siinäkin tapauksessa, että puheena oleva tuplaraiskaaja vakuuttelisi oppineensa hallitsemaan halujaan  ja kunnioittamaan kanssaihmisten koskemattomuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
Nuoret naiset äänestävät seksuaalirikosten lisääntymistä ajavia puolueita
Kumma juttu

Kiitokset miehen työn tehneelle Tytti Tuppuraiselle!

SDP:n eduskuntaryhmä kävi eilen läpi ilmeisen vaikean prosessin, jossa se asettui kannattamaan Suomen irtautumista henkilömiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Asiasta kertoneessa uutisessa ei kerrottu yksittäisten kansanedustajien näkemyksiä, mutta sen mukaan osa demareista olisi halunnut, ettei maamme puolustamisessa aggressiivista hyökkääjää vastaan olisi jatkossakaan saanut hyödyntää henkilömiinoja. 

Kiitokset demariryhmän taipumuksesta sopimuksen kannalle on mitä ilmeisimmin annettava ryhmänjohtaja Tytti Tuppuraiselle, joka oli tehnyt kokouksessa niin sanotusti miehen työn ajamalla - ainakin hävinneiden mukaan - väkisin oman kantansa ryhmän kannaksi. Lisäksi hänen johtamansa kokous linjasi, ettei ryhmä salli Eduskunnan äänestyksessä erivapauksia eli Ottawan sopimuksesta irtautumista vastaan äänestämistä.

Sellaista oli kannattanut yhdeksän kansanedustajaa eli reilu neljännes koko eduskuntaryhmästä. Näitä henkilöitä ei jutussa eritelty, mutta ei liene vaikeaa päätellä ainakin muutamia, kuten asiasta puolen vuosisadan takaisen taistolaisnuorison henkeä huokuvan mielipidekirjoituksen julkaissutta - vanhaa venäläisten kätyriä - Erkki Tuomiojaa. 

Nähtäväksi jää, äänestääkö demareiden eduskuntaryhmä yhtenäisenä sitten, kun asia aikanaan tulee eduskunnassa käsiteltäväksi. Ja ellei äänestä, millaiset seuraukset siitä tulee niille, jotka ovat äänestäneet Venäjän puolesta. Siis sellaisen valtion, joka käy tälläkin hetkellä hyökkäyssotaa naapuriansa vastaan, eikä ole allekirjoittanut puheena olevaa sopimusta.

Pääasia tässä kaikessa kuitenkin on se, että myös SDP:n eduskuntaryhmän selvä enemmistö tukee Suomen turvallisuutta. Ja että se takaa käytännössä Suomen puolustusvoimille käytettäväksi henkilömiinapelotteen, jonka avulla maahan hyökkäävän sotajoukon etenemistä voidaan oleellisesti hidastaa ja vaikeuttaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
On toimittava nyt, kun Putin on juuttunut Ukrainaan!
Kremlin kätyreiden eli Putinin advokaattien ilmoittautumislistat ovat tulossa näkyville
Hakaristiryijy

Perussuomalaisten ja RKP:n välinen suhde

Perussuomalaiset valitsivat eilen puolueensa johdon. Puheenjohtajana jatkaa Riikka Purra ja puoluesihteerinä säilyi Harri Vuorenpää. He edustavat siis jatkuvuutta puolueen politiikassa ja suhteessa hallitukseen. 

Suurimman huomion sai kuitenkin ensimäiseksi varapuheenjohtajaksi valittu Teemu Keskisarja, joka profiloitui ennen vaaleja perussuomalaisten hallituspolitiikan kritisoijana. Tai ainakin tuli valituksi uuteen hommaansa sillä ajatuksella, että se jämäköittäisi puolueen toimintaa valtiolaivan peräsimessä. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka paljon Keskisarjan valinta lopulta muuttaa Petteri Orpon (kok) hallituksen toimintaan. Ja kuinka Keskisarja ja kumppanit vastaavat Anders Adlercreutzin (ruots) eilen heittämään taisteluhansikkaaseen (josta kirjoitin juuri äsken).

* * *

Asia on kiperä molempien puolueiden kannalta, sillä Adelcreutzin ulostulo lienee suunnattu hänen puolueensa arvoliberaalin siiven kannattajille, joille hallituksen perussuomalaisvetoinen maahanmuuttopolitiikka on myrkkyä. Samaan aikaan hallituksen kokoomuslainen talouspolitiikka on vaikeasti nieltävää suurelle osalle perussuomalaisten kannattajakuntaa. 

Siksi haluan painottaa molemmille edellä mainitulle osapuolelle ja niiden kannattajille, että on vaikea löytää kummallekaan paremmin sopivaa hallituspohjaa. Onhan Orpon hallitus kuitenkin tehnyt sellaista talouspolitiikkaa, joka miellyttää erityisesti RKP:n varakasta pääkaupunkiseutulaista kannattajakuntaa ja toisaalta on selvää, että mikä tahansa muu hallituspohja pysäyttäisi maahanmuuttopoliittiset uudistukset heti valtaan noustuaan. Ja ehkä Adlercreutzin olisi hyvä muistaa sekin, että RKP:n kannattajien maaseudulla asuva osa on hyvinkin kriittistä suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. 

Siksi suosittelen niin perussuomalaisille kuin ruotsalaisillekin pidättäytymistä hallituksen horjuttamisesta. Ellei muusta syystä niin siitä, että mikä tahansa vaihtoehto olisi kummankin puolueen kannalta nykyistä huonompi. 

Sitä paitsi, seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä melkein kaksi vuotta - eikä kukaan muista enää silloin, mistä asioista tänä kesänä väännettiin poliittista kättä. Eikä hallituksen keikuttamisesta juuri nyt voi edes teoriassa seurata kuin pelkkää harmia kummankaan puolueen poliittisille tavoitteille.

Päivän aiempi blogimerkintä:
Anders Adlercreutz ja muunneltu totuus

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anders Adlercreutz ja muunneltu totuus
Perussuomalaisuusko aijoi kijroitusvihreeseen?
Äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi

Anders Adlercreutz ja muunneltu totuus

Maahanmuuttajien jakauma on peräti mielenkiintoinen. Lähes kiistatta positiivisen kokonaispanoksen maalle tuovia erityisasiantuntijoita on vain noin kahdeksan prosenttia. 

Matalapalkkaisia tulijoita on hiukan enemmän eli 18 prosenttia. Osa heistä tienaa itse rahansa, mutta suurin osa tarvitsee enemmän tai vähemmän yhteiskunnan tukea. 

Suurimpia ryhmiä ovat opiskelijat 29 prosentilla ja perheenyhdistämisen kautta tulleet 43 prosentilla. Ensin mainituista huomattava osa lähtee Suomesta tutkinnon suoritettuaan ja jälkimmäisten valtaenemmistö ei pysty elättämään itseään kuin korkeintaan pätkittäin.

 

* * *

Tätä taustaa vastaan  RKP:n Anders Adlercreutzin eilisen päivän kommentti oli aika mielenkiintoinen. Hänhän kertoi mielipiteensä, jonka mukaan "Suomen ongelma ei ole se, että meillä on liikaa maahanmuuttajia. Suomen ongelma ei ole se, että liian moni haluaa tulla tänne. Suomen ongelma ei ole se, että annamme terveydenhoitoa liian monelle. Tiedättekö mikä Suomen ongelma on? Suomen ongelma on se, että meillä on liikaa rasisteja."

Tarkasteltakoon tuon kommentin osuvuutta suhteessa tosiasioihin.

Ensimmäinen virke. On totta, että se on ongelmallista, ettei Suomi ole riittävästi koulutettuja ja yhteiskunnalle positiivisen kokonaishyödyn tuovia maahanmuuttajia. Toisaalta meillä on aivan liikaa sellaisia maahanmuuttajia, jotka ovat taakka veronmaksajalle ja vaara yhteiskunnan turvallisuudelle. 

Tässä yhteydessä on aivan erityisen mielenkiintoista, että ruotsalainen poliisi on varoittanut näistä. Eikä tuota varoitusta ole kuunneltu Suomessa - ei ainakaan ennen kuin nykyisen hallituksen valtaannousua. 
Tuomio: enintään puolitotuus.

Toinen virke. On totta, ettei Suomi kiinnosta koulutettuja ja osaavia maahanmuuttajia, jotka pystyisivät antamaan positiivisen panoksen maan taloudelle. Samaan aikaan on kuitenkin varsin suuri ongelma, että Suomi kiinnostaa erittäin paljon sellaisia maahanmuuttajia, joita kiinnostavat vain tällä saatavat tulonsiirrot ja/tai rikollisen elämän tarjoamat mahdollisuudet. 
Tuomio: puolitotuus.

Kolmas virke. Kyllä minulla on sellainen käsitys, että suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on jonkinlaisessa kriisissä. Ainakin kaikkien hyvinvointialueiden talous Keski-Pohjanmaata lukuun ottamatta oli viime vuonna miinuksella.
Tuomio: muunneltua totuutta.

Neljäs virke. Tiedän.

Viides virke. Suomessa ei tutkimusten mukaan ole kovinkaan paljon rasisteja verrattuna muihin maihin. Ja hyvä niin.
Tuomio: muunneltua totuutta eli tosiasioiden vastainen väite.

Lopuksi on todettava, ettei ole hyvä, jos yhden hallituspuolueen puheenjohtaja puhuu muunneltua totuutta liittyen ongelmiin, joiden korjaamisesta on sovittu hallitusneuvotteluissa. Ja joita hallitus, jossa myös hän vaikuttaa ministerinä, on korjannut yksi kerrallaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Askelia Suomen kehitysmaalaistumisessa
Adlercreutz ehdotti työperäisen maahanmuuton vapauttamista
EU-parlamentti hyväksyi maahanmuuttopaketin, joka ei vähennä elintasopakolaisuutta

Perussuomalaisuusko aijoi kijroitusvihreeseen?

Käviköhän komennus Perussuomalaisten puoluekokoukseen Ilta-Sanomien toimittajan tunteisiin, kun hänen julkaistu tekstinsä näytti seuraavalta tänään 14.6. kello 10.10.

"Purran mukaan perussuomalaisilta vaaditaan paljon lisää. Hän toteaa, että PS on kriistänyt maahnmuuttoa. Hän kritisoi koulutusperäistä maahanmuuttoa.

Purra: Hiljentyminen on raukkamaista

- Dystopiaa, pelottelua, liitoittelua, Purran kannatuspaniikkia, hän sanoo.

Purran mukaan mukaan on pahinta hilejntyä ja katsoa sivusta, kun yhteiskunnassa on ongelmia. Hänenm ukaansa Suomea ei saa päästää tilaan, jossa Birtannia, Ranska ja Saksa ovat nyt.

- Hiljentyminen on raukkamaista.

Purra sanoo, että perussuomalaiset ovat tämän maan toivo, joten he eivät saa pelätä."

Luulen kyllä, että jutun kirjoitusvirheet tullaan korjaamaan päivän mittaan.

Päivän aikaisempi blogimerkintä:
Kuuluuko natsitervehdys oikeuteen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta
Ylen kehitysvammainen
Palopommeista naisen logiikkaan

Kuuluuko natsitervehdys oikeuteen?

Helsingin sanomat kertoi, että Karjalan prikaatissa palveluksessa olevaa alikersanttia oli syytetty natsitervehdyksen tekemisestä. Kahden todistajan mukaan hän oli nostanut kätensä tunnettuun asentoon samaan aikaan, kun elokuvassa "Tuntematon sotilas" esiintyvä laulu "Erika" oli soinut. 

Asiaan käytettiin peräti kaksi oikeuden istuntoa, koska ensimmäisen aikana käräjäoikeus oli tehnyt virheen jättämällä määräämättä alikersantille avustajan. Toisessa istunnossa sellainen sitten oli, ja alikersantti vapautui syytteestä neljän henkilön todistaessa, ettei kyseessä ollut natsi- vaan tavallinen kättä heilauttamalla tapahtunut tervehdys.

Taustalla koko vyyhdissä oli lisäksi se, että syytetty oli esimiesasemassa huomauttanut rikosilmoituksen tehnyttä tykkimiestä korjaamaan asunsa oikeanlaiseksi. Niille, jotka eivät ole suorittaneet varusmiespalvelusta todettakoon, että tällaiset huomautukset ovat varuskunnissa varsin yleisiä - tai ainakin olivat omana aikanani. 

* * *

Syy, miksi kirjoitan asiasta ei kuitenkaan ole sotaväki ja sen käytännöt vaan tyrmistys siitä, miten muutenkin ruuhkautuneen oikeuslaitoksen  prosesseja käytetään Suomessa hyväksi. Terveessä yhteiskunnassa pitäisi ihmisten kyetä käyttämään järkeään ja ymmärtää, ettei natsitervehdys tai sen tekemättä jättäminen - puhumattakaan normaaliin varusmiespalvelukseen liittyvän käskyn aiheuttamasta suuttumuksesta - ole sellainen asia, jota varten yhteiskunta ylläpitää kallista oikeusjärjestelmää. 

Ja siksi sopii toivoa, ettei tämän kaltaisia oikeudenkäyntejä - vieläpä kahdesti - käytäisi suomalaisissa lakituvissa kovin usein, vaan ne jätettäisiin rauhaan, jotta rikoksiin ja vakavampiin ristiriitoihin liittyvät oikeudenkäynnit saataisiin ratkaistuksi mahdollisimman nopealla aikataululla.

* * *

Toinen syy, miksi päätin nostaa tämän tapauksen esille liittyy siihen, ettei alikersantista tai varusmiehestä annettu uutisessa sen tarkempia tietoja. Oliko taustalla esimerkiksi ensin mainitun alaiseensa kohdistamasta simputuksesta - mitä siis aiheellinen huomautus asun korjaamisesta ei ole - tai tykkimiehen kelvottomasta asenteesta käskyjä kohtaan. 

Tietoa ei annettu myöskään henkilöiden taustoista. Olivatko molemmat henkilöt etnisesti suomalaisia miehiä, vai liittyikö tapaukseen esimerkiksi ennakkoluuloja, rasismia tai sukupuolista syrjintää. Näin siksi, että suuttumus pelkästä asun korjaamisesta vaikuttaa sellaisenaan vaikeasti uskottavalta syyltä lähteä käymään oikeutta. 

Tämä olisi ollut tärkeää siksi, että jos tapaukseen olisi liittynyt mainitsemiani suurempia ongelmia, olisi kyseessä lähtökohtaisesti asiasta, jollainen heijastuu vakavalla tavalla maamme puolustusvoimien toimintaan sotatilanteessa. Ja olisi siksi korjattava päättäväisesti ja yksiselitteisesti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koulukiusaaminen, oikeus ja kohtuus
Eilinen oli Ylen uutistoimitukselle misinformaation juhlaa
Natsittelevat tutkijatohtorit ilman ymmärrystä

Isku ja uho

Israel teki tuoreen uutisen mukaan iskun Iraniin. Syyksi se ilmoitti mullahien pyrkimyksen saada itsellensä ydinase. Se oli juutalaisvaltion edustajien mukaan onnistumassa, ja ilmeisesti siitä syystä hyökkäyksessä tapettiin myös muutamia projektiin liittyviä avainhenkilöitä. 

Tapausta ei liene tässä vaiheessa syytä kommentoida enempää kuin toteamalla, että tässä asiassa koko muulla maailmalla on syytä tyytyväisyyteen, koska Israel esti sen puolesta uuden hurmahenkisen ydinasevaltion syntymisen. Siksi on mielenkiintoista nähdä seuraako nyt nähdyille iskulle Israelin lupauksen mukaisesti myös jatkoa. Ja jos seuraa, niin miten muu maailma reagoi siihen. 

* * *

Iranin johto on tapojensa mukaisesti uhonnut kostavansa iskun, mutta nähtäväksi jää, onko sillä minkäänlaisia edellytyksiä lunastaa uhkaustaan. Vai jääkö mullahien vastaus jälleen kerran suunsoiton asteelle. 

On kuitenkin syytä huomata, että Israelin asevoimien komentaja varoitti, että tällä kertaa Iran saattaa tavalla tai toisella onnistua jonkinlaisessa vastaiskussa. Sekä ilmoitti, ettei voi luvata "pelkkää menestystä".

Pidemmällä aikavälillä jää nähtäväksi pystyykö Israel yksinään estämään Iranin ydinaseen syntymisen, sillä USA:n hallinto on ilmoittanut, ettei se ollut mukana iskussa ja sanonut Donald Trumpin kehottaneen Israelia olemaan tekemättä sitä. Luulen kuitenkin, että tästä huolimatta USA asettuu Israelin rinnalle, mikäli tilanne muodostuu sen kannalta uhkaavaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vastuullista vai vastuutonta maahanmuuttojournalismia?
Henkisesti alakouluikäiset joutuivat hyökkäyksen kohteeksi, mutta tuleeko Iran apuun?
Huono, huonompi ja huonoin - sekä yksi hyvä - muslimiuutinen

Muistutus Vasemmistoliiton äärivasemmistolaisista ja antisemitistisistä yhteyksistä

Vasemmistoliitto kuuluu Euroopan parlamentin vasemmistoryhmään GUE/NGL. Samaan ryhmään kuuluu myös ranskalainen europarlamentaarikko Rima Hassan, joka oli Greta Thunbergin mukana kerjäämässä mediahuomiota mediaspektaakkelissa, jossa he olivat menevinään auttamaan palestiinalaisia pienellä laivalla.

Tällä hetkellä Hassan on Israelissa eristysselissä. Yhtenä syynä siihen saattaa olla se, että - Wikipedian mukaan - "Hassanilta... evättiin helmikuussa 2025 pääsy Israeliin. Hassan oli muun muassa edistänyt Israeliin kohdistuneita boikottikampanjoita."

On tietenkin hyvä, että Israel huolehtii omasta, mutta edelle linkittämäni uutisen luettuani - sekä etsittyäni vielä tämän, tämän ja myös tämän artikkelin - jäin ihmettelemään, miksei Hassanin yhteyttä Suomen Vasemmistoliittoon ole tuotu millään tavalla esille. Erityisesti jäin pohtimaan sitä, että onko syynä se, etteivät suomalaiset journalistit halua muistuttaa lukijoitaan siitä, että Suomen Vasemmistoliitto istuu edelleen samassa europarlamenttiryhmässä, johon kuuluu äärivasemmistolaisia ja antisemitistisiä aineksia?

* * *

Argentiinan Javier Milein hallituksella on hiukan toisenlainen asenne Israeliin. Se aikoo nimittäin siirtää Israelin suurlähetystönsä Jerusalemiin. 

Näin Argentiina siirtyy muun muassa USA:n, Paraguayn, Guatemalan ja Hondurasin kanssa siihen joukkoon, jotka tunnustavat sen tosiasian, että Israelin pääkaupunki on Jerusalem. Suomessa asiasta ei tiettävästi ole käyty keskustelua, vaan meidän edustustomme sijaitsee edelleen tukevasti Tel Avivissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kremlin kätyreiden eli Putinin advokaattien ilmoittautumislistat ovat tulossa näkyville
Olisiko Annika Saarikolla tai Aino-Kaisa Pekosella rakentavia ehdotuksia sosiaaliturvan väärinkäytösten kitkemiseksi?
Tamperelainen äärivasemmisto osoitti, ettei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu

Helle, siitä suomalaiset tykkää

Minua on ihmetyttänyt, ettei tämän kesän aikana ole vielä puhuttu juurikaan poikkeavista säistä. Onhan siitä kuitenkin jo aikaa, kun ensimmäisen hellepäivän ilmaantumiseen kului viimeksi näin kauan. 

Valitettavasti Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta ei löydy tietoa siitä, koska on viimeksi mennyt näin pitkään, ennen kuin vuoden ensimmäinen helle sattui Suomessa. Sieltä kuitenkin ilmenee, että tämä päivämäärä on mennyt kesäkuulle viimeksi vuonna 2020, mutta silloin helteitä riitti peräti 21 päivänä, eli ensimmäisen hellelukeman on pitänyt sattua aiemmin kuin tänä vuonna - viimeistään 10. päivänä. 

Seuraava vuosi, jolloin helteitä ei ollut ennen kuin kesäkuussa oli vuonna 2015, jolloin niitä oli kaikkiaankin vain kolme. Tuolloin ensimmäinen hellepäivä oli - Forecan mukaan - vasta kesäkuun 29. päivänä. Uskotaan nyt, vaikka se onkin ristiriidassa Ilmatieteen laitoksen kolmen päivän tiedon kanssa, koska kesäkuussa on vain 30 päivää, eikä kahteen sovi kolmea. 

Näin ollen helteet saapuvat - mikäli tämän hetken ennusteet pitävät - tänä vuonna myöhemmin kuin kertaakaan vuoden 2015 jälkeen. Luulisi tällaisesta jo jonkinlaista juttua irtoavan.

Syitä tähän hiljaisuuteen voi itse kukin tietenkin miettiä mielessään. Ja pohdiskella sitä, että jos nyt olisi lämpimin kevät kymmeneen vuoteen, niin kiinnostaisiko myös se lehdistöämme ja sitä ruokkivia asiantuntijoilta yhtä vähän.

Niitä odotellessa voi itse kukin ottaa ja kuunnella takavuosien hellehittiä. Muistan kuulleeni sen ensimmäistä kertaa auton ratissa ja silloin liikenneturvallisuus epäilemättä kärsi.

Päivän aiempi blogimerkintä:
Joukossa tyhmyys tiivistyy

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuumat paikat pohjoisessa
Suometsäprofessori Annamari Laurén: Suomelle miljardilaskua ennakoiva malli on huonosti tehtyä tutkimusta
Kun jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja teinit joutuivat töihin

Joukossa tyhmyys tiivistyy

Suomessa on sanonta, jonka mukaan "joukossa tyhmyys tiivistyy". Satuin eilen paikalle todistamaan tällaista tapahtumaa käydessäni Helsingissä. 

Kyseinen joukko koostui lähinnä naisista, joiden joukossa nenärenkaan käyttö näytti olevan ehdotonta muotia. Eikä näiden ihmisten muukaan vaatetus jättänyt epäilyksen sijaa sille, mitä poliittista äärisuuntausta he edustivat. 

Mediatietojen mukaan tästä joukosta noin 70 joutui poliisin kiinniottamaksi, mutta pääsi pian vapaaksi. Lisäksi he päässevät kasvattamaan yhteiskunnan yhteistä kassaa pienellä sakkomaksulla - joka tuskin kuitenkaan kattaa edes heidän paimentamisestaan poliisille syntyneitä kuluja. 

* * *

Aivan toisenlaista tyhmyyttä edusti puolestaan kolmen alaikäisen espoolaispojan joukko, joka yritti viime viikon lopulla polttaa sikäläisen päiväkodin. Se ei onnistunut, mutta koko koko porukka joutui poliisin kiinniottamaksi. 

Tämän joukon motiiveista ei ole - ainakaan julkista - tietoa, mutta on selvää, ettei heidän touhunsa ainakaan edistä heidän omaa tulevaisuuttaan. Tahtoo nimittäin olla niin, että tässä pätee toinen suomalainen sanonta, jonka mukaan "tyhmyydestä sakotetaan".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Säälittävää aktivismia Suomessa ja Kaliforniassa
Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun
Puukottaja tappoi äärimmäisen monikulttuurisessa kaupungissa kolme ihmistä

HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta

Helsingin sanomissa oli juttu puoliksi filippiiniläisestä Perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtajasta, Lauri Laitisesta. Kirjoitus valaisi hänen ajatteluaan puolueessa, jonka kyseinen Erkkomedian päätuote on viime vuosina näyttänyt mielellään negatiivisessa valossa.

Juuri tässä suhteessa HS:n artikkeli olikin blogimerkinnän ansaitseva. Se nimittäin valaisi poikkeuksellisen mehukkaasti journalistista vaikuttamista. 

Laitisen sitaatit ja näkemykset oli kirjattu juttuun sinänsä asiallisesti ja ne noudattelivat yleistä perussuomalaista linjaa. Siten lukija sai tietää, että hoitoallalle opiskeleva nuorisopoliitikko katsoo, ettei alipalkattu työ olisi filippiiniläishoitajankaan etu ja vastustaa siitä syystä itäaasialaisten hoitajien laajamittaista houkuttelua Suomeen. 

Sivumennen sanoen Laitinen on tässä asiassa enemmän kuin oikeassa, sillä tuoreen uutisen mukaan Akavan Piia Rekilä on kertonut, että "sairaanhoitajien työttömyys lähti reippaaseen kasvuun viime syksynä. Huhtikuun lopussa työttömänä oli 1 638 sairaanhoitajaa, mikä on 560 henkilöä enemmän kuin vuosi aiemmin."

Mutta palataan Helsingin sanomien juttuun, jossa Laitisen kerrottiin todenneen, että "meillä ei ole velvollisuutta pitää Suomessa ihmisiä, jotka eivät arvosta yhteiskuntaa tai ihmisten koskemattomuutta". 

Artikkelissa kerrottiin myös, että PS-nuorison puheenjohtaja pitää Euroopan Unionia Suomelle kalliina yleiseurooppalaisena rahanjakokoneena, joka pyrkii sääntelemään sitä, mitä ihmiset saavat sanoa. Ja juuri tässä kohtaa toimittaja aloitti journalistisen vaikuttamisensa. 

Hän nimittäin ryhtyi tulkitsemaan Laitisen tarkoitusperiä itsevaltaisesti ja kirjoitti, että "sillä hän viittaa cancel-kulttuuriin ja woke-piireihin, jotka ovat oikeistopopulismille niin rakkaita vihollisia, ettei aate ehkä selviytyisi ilman niiden vetoapua". Ja pyrki näin nollaamaan EU-eliitin parissa ja yleisemminkin vanhan politiikan puolueissa suositut sananvapauden rajoittamispyrkimykset.

Laitinen sen sijaan osoitti todellista demokratian merkityksen ymmärtämisestä toteamalla Vaihtoehto Saksalle puolueen eli AfD:n kohtelusta Saksassa, että "puolueet radikalisoituvat entisestään, kun ne ajetaan paitsioon. Ne kuitenkin keskittyvät ihan oikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin."

Tässä yhteydessä Laitinen osoitti myös oman sananvapautensa syvyyden toteamalla Sinimustasta liikkeestä, että "vaikka en itse pystyisi kannattamaan Sinimustia niin kai niilläkin täytyy olla oikeus harjoittaa poliittista toimintaa". 

Seuraavaksi toimittaja kysyi Laitiselta myös sitä, voisiko Perussuomalaiset olla tulevaisuudesta nykyistä monikulttuurisempi. Siihen Laitisella ei ollut vastausta, mutta hän kuitenkin huomautti, että Sebastian Tynkkysen noin kymmenestä avustajasta yksi on maahanmuuttaja. 

Tässä kohtaa seurasikin sitten toimittajan kynästä peräisin oleva lause, jossa todetaan "se on epäilemättä monikulttuurisuuden taso, jonka puolueen kenttä kestää." Ja näin vesitettiin Laitisen järkiperäinen kommentti vihjaamalla, että puolue olisi pikemminkin maahanmuuttajavastainen kuin -kriittinen. 

Näin siitä huolimatta, että Laitisen PS-nuorison puheenjohtajuus ja Chico Muyan asema puolueen europarlamentaarikon avustajina kertovat kiistatta, että kyse on nimenomaisesti maahanmuuttokriittisyydestä. 

* * *

Kirjoitin tämän tekstin siksi, että sen pohjana ollut HS:n juttu valaisi niin kirkkaasti sitä, miten journalistinen vaikuttaminen on tehokkainta. Pari pientä vihjausta ei tee artikkelista taistolaistyylistä lukijan karvat pystyyn nostavaa propagandaa, vaan soljuu lähes huomaamatta lukijan silmien ohi kylväen kuitenkin epäilyksen siemenen ja vahvistaen ennakkoluuloja etenkin silloin, kun sen lannoitteena on kirjoituksen kohteena olevaan puolueeseen jo aiemmin pitkäjänteisellä työllä liitetty negatiivinen narratiivi. 

Siksi en voi olla ihailematta Erkkomedian toimittajan kynän jälkeä. Onhan kommentoimani teksti kuin suoraan hienovaraisen piilovaikuttamisen oppikirjasta. Siis kerrassaan ihailtavan tehokasta propagandaa, joka uppoaa lehden urbaaniin lukijakuntaan kuin kuuma veitsi voihin!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Journalismin periaatteita noudattava media
Poliittisen oikeaoppisuuden alttari
Politiikan ensimmäinen uhri

Ylen kateusjournalismia

Yleisradion toimituskunta selvitti suomalaisten perintöjen suuruuden. Lopputuloksena oli, että tavallisin sukupolven yli siirtyvä rahasumma on vain noin 15 000 euroa. 

Perintösummat ovat varsin tasaisia suurimmalla osalla väestöä, sillä vain aivan rikkaimmat eroavat muusta väestöstä. Ja se tapahtuukin sitten aika selkeästi, sillä rikkaimman prosentin keskimääräinen perintöosuus on 300 000 tuhatta euroa - mikä on itse asiassa yllättävän vähän, toisin kuin jutussa annettiin ymmärtää. 

Lisäksi tuo 300 000 euroa saatiin aikaiseksi siivuttamalla suurin yksi prosentti muusta suurimman kymmenen prosentin perintöjen joukosta. Tätä valaiskoon se, että jos tuo perintöjen sadasosa olisi sisällytetty ylimpään desiiliin - kuten tehtiin muissa perintöluokissa - olisi viimeisen pylvään korkeus ollut vain 89 000 euroa. 

* * *

Artikkeliaan varten Yle oli löytänyt haastateltavakseen apulaisprofessori Hanna Kuuselan, jonka mukaan "vauraus kasautuu. Ja perinnöt ovat siinä tosi tärkeä tekijä... Perintöveron lakkauttaminen ei olisi millään tavalla suomalaisten enemmistön intressissä, vaan päinvastoin."

Toisin sanoen Ylen toimitus oli hakenut asiantuntijan, jonka mielestä ihmisten omaisuuden sosialisointi on positiivinen asia. Tämä tuskin oli kenellekään yllätys ottaen huoomion Ylen toimituskunnan poliittisen värikirjon. 

* * *

Perintöjen suuruuden kannalta oleellista on kuitenkin kaksi toisiinsa kietoutuvaa asiaa. Ensimmäinen liittyy siihen, mistä suuret perinnöt ovat peräisin. 

Sen Yle kertoi hieman kiertäen, mutta kertoi kuitenkin. Kyse on yritysvarallisuudesta. 

Siis siitä, että perittävä on käyttänyt omia rahojaan riskillä siihen, että hän on saanut yrityksen pyörimään. Ja sitä kautta tuottanut Suomeen työpaikkoja ja mahdollisesti jopa vientituloja. 

Toinen tähän vaikuttava seikka on se, että uusien yritysten ja investointien yhtenä aivan keskeisenä edellytyksenä on sijoituskohdetta etsivä pääoma. Ja sitä voidaan saada ennen kaikkea ihmisiltä, joilla on rahaa - joko perittyä tai itse työllä hankittua. 

Tämä on asia, josta muun muassa Björn Wahlroos on puhunut. Ja todennut, että "jos maksatat, että ihmiset investoivat ja tekevät työtä sillä, että sitä verotetaan enemmän kuin kukaan muu omassa lähiympäristössä, niin sä saat vähän työntekoa, vähän investointeja ja vähän talouskasvua".

Näitä tosiasioita emme pääse mitenkään pakoon. Emme, vaikka kuinka haikailisimme ihmisten omaisuuden tasajakoa ja sosialismia ilman sen nimen mainitsemista, kuten Hanna Kuusela antoi ymmärtää. 

Ja siksi meidän on kestettävä se, että jokaisen tasa-arvo perintöjen suhteen ei ole realismia eikä edes mitenkään toivottavaa. Näin siitäkin huolimatta, ettei myöskään varallisuuden tolkuton epätasa-arvokaan ole sitä. 

Onneksi kuitenkin meistä jokainen voi - ja on voinut - itse omilla toimillaan vaikuttaa siihen, minkälaisen omaisuuden omat jälkeläisemme saavat käytettäväkseen. Ja siitä syystä Ylen juttu on nähtävä esimerkkinä niin sanotusta kateusjournalismista, jonka tavoitteena on ihmisten välisten ristiriitojen kasvattaminen ja sitä kautta poliittisen vasemmiston kannatuksen lisääminen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Onko maallamme malttia vaurastua?
Hyödyn aika

Säälittävää aktivismia Suomessa ja Kaliforniassa

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on ilmoittanut lähettävänsä peräti 2 000 kansalliskaartin sotilasta Los Angelesiin, jossa mielenosoittajat jatkoivat lauantaina jo toista päivää protesteja maahanmuuttoviranomaisia vastaan. Taustalla on USA:n hallinon pyrkimys hankkiutua eroon maassa laittomasti olevasta väestöstä. 

Nähtäväksi jää miten lähes kahden miljoonan laittoman maahanmuuttajan Kaliforniassa lopulta käy. Selvää kuitenkin on, että nyt nähdyt yhteenotot ovat vakavia, eikä näin suuren ihmisjoukon karkottaminen tule olemaan helppo tehtävä edes suurvallan johtajalle - pikemminkin se vaikuttaa täysin mahdottomalta. Ja sellaisena korostaa ennalta ehkäisevien maahanmuuttopoliittisten toimenpiteiden tärkeyttä.

Mielenosoittajat ovat puolestaan - ainakin - tehneet tiesulkuja, potkineet viranomaisten ajoneuvoja ja heitelleet poliisia betoninkappaleilla. Lisäksi he ovat viimeaikaisen anarkistimuodin mukaisesti maalailleet graffiteja rakennuksiin. 

* * *

Poliittiseksi protestoimiseksi verhottu seiniin maalailu on levinnyt myös Suomeen. Muistammehan kaikki, kuinka ruotsalaiset vajakit aiheuttivat vahinkoa eduskuntatalolle ja nyt on puolustusministeriön rakennus töhritty Helsingissä. 

Tekijäksi on ilmoittautunut ainakin itselleni aiemmin tuntematon aktivistiryhmä, joka koostunee poliittiseen vihervasemmistoon kuuluvista ihmisistä. Erityisen ikäväksi näiden anarkistien teon tekee se, että kyseessä on - jälleen - museoviraston suojelema ja historiallisesti arvokas rakennus.

On tietenkin selvää, ettei tällainen yhteisen - tai yksityisen - omaisuuden töhriminen edistä mitään asiaa sen enempää USA:ssa kuin Suomessa. Ja siksi nyt nähdyt maalinruiskuttelut kertovat vain siitä, että töhrijät käyttävät maailmanpoliittista tilannetta keppihevosena päästäkseen näkyviin julkisuudessa sekä kokeakseen jännityksestä seuraavan adrenaliiniryöpyn tuottamaa henkilökohtaista mielihyvää. 

Tämä puolestaan kertoo yksiselitteisesti näiden henkilöiden narsismista, älyllisen kapasiteetin vajavaisuuksista, julkisuudenkipeydestä ja kyvyttömyydestä arvostaa ihmiskunnan - ja erityisesti suomalaisten - yhteistä historiallista perintöä. Ja osoittaa heidän olevan kyvyttömiä ymmärtämään, ettei oman egon nostaminen muiden ihmisten yläpuolelle ole millään tavalla ansiokasta vaan pikemminkin säälittävää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hakaristiryijy
Elokapinan vandalismi aiheutti vahinkoa eduskuntatalolle, demokratialle, Koneelle ja omalle asialleen
Outoja Juhannus-uutisia

Metsätuhohypoteesi ja sen testaaminen

Metsäpalot ja kaarnakuoriaiset ovat vuosisatojen ja -tuhansien ajan toimineet keskinäisessä vuorovaikutuksessa muodostaen monimuotoisia ja kestäviä metsiä. Viime vuosien ennätykselliset metsäpalot läntisessä Pohjois-Amerikassa ovat kuitenkin herättäneet huolta siitä, että laajat alueet vaurioituneita ja kuolleita puita - eli helposti hyödynnettävää resurssia - saattaisivat edistää hyönteispopulaatioiden kasvua. 

Douglaskuusen kaarnakuoriainen on douglaskuusella tärkein kuolleisuutta aiheuttava hyönteinen, jonka populaatiot lähtevät usein kasvuun metsäpalojen jälkeen. Samoin tekevät myös monet muut kuorenalaisia kasvikudosrakenteita syövät hyönteiset, kuten puuta poraavat kovakuoriaiset, jotka hakeutuvat paloalueille ja kolonisoivat vaurioituneita puita.

Tuoreessa tutkimuksessa kanadalaiset tutkijat selvittivät, millaisia keskinäisiä vuorovaikutuksia on paloalueiden vaurioituneiden puiden nilaa hyödyntävillä douglaskuusen kaarnakuoriaisella ja vaurioituneiden puiden nilassa elävillä kovakuoriaisilla. Tarkemmin sanottuna heidän tutkimushypoteesinaan oli, että harmittomien kovakuoriaisten nopea ilmaantuminen metsäpalojen jälkeen kaarnakuoriaisten ekologiseen lokeroon rajoittaisi näiden hyönteisten keskinäisen kilpailun kautta kaarnakuoriaisten populaatioiden kasvua kuoren alla.

Hypoteesia testattiin Brittiläisessä Kolumbiassa kolmella vuonna 2017 palaneella metsäpaloalueella varttuneissa Douglaskuusimetsissä, joissa sekä Douglaskuusen kaarnakuoriainen että muut nilassa elävät kovakuoriaiset kolonisoivat erityisesti kypsiä metsiköitä, joissa oli suuriläpimittaisia, kohtalaisesti vaurioituneita puita. 

Tutkijoiden hypoteesi osoittautui oikeaksi. Kun muita kovakuoriaisia ei esiintynyt, douglaskuusen kaarnakuoriaisen suuri lisääntymisnopeus johti usein paikalliseen massaesiintymiseen. Sen sijaan tilanteissa, joissa lajeja esiintyi runsaasti, douglaskuusen kaarnakuoriaiset eivät pystyneet aiheuttamaan merkittävää tuhoa. 

Nämä tulokset tarkoittavat sitä, että samassa osassa puuta elävien kovakuoriaisten keskinäinen kilpailu rajoittaa merkittävästi Douglaskuusen kaarnakuoriaisen massaesiintymisiä metsäpalon vaurioittamissa metsissä. Metsänhoidon kannalta tämä tarkoittaa sitä, että metsiä kannattaa hoitaa siten, että kuorenalaisia kasvikudoksia syövät taloudellisesti harmittomat kovakuoriaiset menestyvät hyvin, jolloin ne samalla rajoittavat metsäpalojen vaikutusta myöhempiin kaarnakuoriaistuhoihin.

* * *

Suomessa ei kasva juurikaan Douglaskuusia eikä niiden tuhohyönteisiä. Mutta meillä samankaltaisia tuhoja aiheuttaa erityisesti kirjanpainaja, joka on aiheuttanut esimerkiksi Kolin kansallismaisemassa joukoittain kuusten kuolemia. 

Kirjanpainaja ei kuitenkaan ilmeisesti hyödy metsäpaloista, vaan lisääntyy vanhoissa yli-ikäisissä kuusimetsissä. Siten kanadalaistutkimuksen tuloksia ei voida suoraan siirtää sen aiheuttamien tuhojen vähentämiseen. 

Lienee kuitenkin siten, että myös kirjanpainajan kanssa kilpailevien hyönteisten elinmahdollisuuksia kannattaa metsänhoidossa hyödyntää. Luonnonvarakeskuksen mukaan tässä auttaa esimerkiksi se, ettei kirjanpainajan hyökkäyksen uhriksi joutuneita puita kaadeta ja poisteta, mikäli niissä syntyneet ja kehittyneet kuoriaiset ovat jo lähteneet. Sen sijaan ne kannattaa jättää paikoilleen, jotta niissä kehittyvät kirjanpainajan viholliset ja pedot lisääntyisivät. Samalla kannattaa ryhtyä seuraamaan kuolleita kuusia ympäröiviä puita, jotta ne ehdittäisiin poistamaan ennen kuin seuraavan vuoden kirjanpainajat lentävät pois. 

Järkevin kirjanpainajan torjuntakeino on välttää kuusimetsien kasvatusta kuivilla kasvupaikoilla, joilla puut kärsivät helposti veden puutteesta ja joutuvat näin heikentyneinä kirjanpainajien hyökkäyksen kohteiksi. Kuusimetsiä ei myöskään kannata kasvattaa liian vanhoiksi, sillä kirjanpainaja tuottaa sitä enemmän jälkeläisiä, mitä suurempia puita niillä on käytettävissään. Toisin sanoen kirjanpainajariski on vanhoissa metsissä suurempi kuin nuorissa.

Tämä lienee myös yksi syy sille, että Kolilla ja joissain muissakin talouskäytöstä poistetuissa metsissä on viime vuosina esiintynyt kirjanpainajan aiheuttamia metsätuhoja. Niitä on odotettavissa tulevaisuudessa myös talousmetsissä, mikäli suomalaisten metsien puunkäyttö vähenee esimerkiksi hiilinielujen lisäämistarkoituksessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Nuorten ahdistuneisuus ja USA:n metsäpalot
Ylen otsikko johti lukijoita harhaan