Wilma Murto hyppäsi nuorten maailmanennätyksen, jolla olisi otettu aikuisten olympiamitali!

17-vuotias Wilma Murto otti ja teki sitten maailmanennätyksen 19-vuotiaiden seiväshypyssä. Vaikka tulos 471 ei olekaan maailmanennätys aikuisten sarjassa on se kuitenkin aikamoinen loikka. Ja suomalaisittain siksi harvinainen saavutus, että se on syytä huomioida myös tässä blogissa.

Nuoren neidon maailmanennätyksen tasoa voi tarkastella esimerkiksi siinä valossa, että viime olympiakisoissa Lontoossa 2012 voiton otti Jennifer Sur tuloksella 475. Hopealle pääsi samalla tuloksella Yarisley Silva ja pronssi meni yhden sentin Wilman hyppyä heikommalla tuloksella Jelena Isinbaevalle. Wilman tämän päivän tuloksella oltaisiin siis oltu edellisissä aikuisten olympialaisissa pronssilla!

On meillä suomalaisilla siis aikamoinen tyttö. Niinpä on hyvä toistaa seitsemän päivän takaisesta kirjoituksestani, että "toivotaan siis myös Wilma Murrolle kaikkea parasta. Ja muistetaan, että seiväshypyssäkin meillä on loistavat perinteet minun nuoruuteni ajalta ja sitä ennen."

Ja todeta, että nyt totta tosiaan näyttää edessämme olevan myös loistava tulevaisuus. Sen saavuttamiseksi on nuoren naisen ja hänen lähipiirinsä syytä pitää päänsä kylmänä ja tehdä nöyrästi töitä ja oikeita asioita tulevan menestyksen eteen. Vain siten voi tuo luvassa oleva menestys aikuisten sarjassa puhjeta täyteen kukkaansa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoria lahjakkuuksia
Antti Ruuskaselle kultaa ja minulle vanhoja muistoja
Hiihtäjän harjoittelu on veitsenterällä taiteilemista

Yle: väestöryhmien polarisaatio otti uuden askeleen Ruotsissa

Erilaisten kulttuurien kohdatessa on aina ja kaikkialla maailmassa syntynyt erilaista rikollisuutta ja väkivaltaa. Suomessa se on on toistaiseksi johtanut lähinnä tulijoiden tekemiin seksuaali- ja muihin rikoksiin sekä kantaväestön parissa vihamieliseen nettikirjoitteluun ja huuteluun. Myös vastaanottokeskuksia kohti on hyökätty.

Ruotsin maahanmuuttajaväestö on paljon Suomea suurempi ja siellä on jo aiemmin esiintynyt laajamittaista maahanmuuttajien tekemää seksuaali- ja muuta rikollisuutta sekä myös tulijataustaisten joukkioiden harrastamaa anarkismia, kuten rakettien ampumista kohti poliisia tai autojen polttelua.

Kaikkeen maassa tapahtuneeseen nähden ruotsalaiset ovat olleet käsittämättömän rauhallisia, sillä heidän reaktionsa ovat olleet korkeintaan samaa luokkaa tai jopa vähäisempiä kuin Suomessa. Toki väestön tyytymättömyys on näkynyt internetissä ja puolueiden kannatuskyselyissä, mutta kantaväestö ei ole lehtitietojen mukaan lähtenyt laajamittaisten laittomuuksien tielle suhteessa maahanmuuttajayhteisöön.

Tänä viikonloppuna Ruotsissa kuitenkin astuttiin Ylen mukaan uuteen aikakauteen. Tukholmassa on kokoontunut väkivaltainen kantaväestöstä koostuva joukko, joka on ryhtynyt uhkailemaan ja pahoinpitelemään maahanmuuttajataustaisia ihmisiä sekä myös kanssaan erimielisiä ruotsalaisia. Joukon kohteena on ollut aseman seudulla pyöriskellyt ja rikollisuudella itseään elättävä uusruotsalaisista koostuva "löyhä kaveripiiri".

Tämä kehitys on tietenkin ikävää ja yhtä lailla tuomittavaa kuin maahanmuuttajien tekemät rikokset. Toisaalta tällainen väestöryhmien välisen polarisaation kasvaminen on ymmärrettävä epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan loogiseksi seuraukseksi.

Siinä mielessä asiassa ei pitäisi olla mitään yllättävää sen enempää ruotsalaisille kuin suomalaisillekaan, vaan tapahtunut on ollut helposti ennustettavissa ja osa sitä yhteiskunnan huonontumista josta tässäkin blogissa on moneen kertaan kirjoitettu (esimerkiksi täällä). Hyvä asia tässä tilanteessa on se, että Tukholman tapahtumat saattavat avata yhä useampien suomalaisten poliitikkojen silmät.

Silmien aukeaminenhan mahdollistaa Itämeren tällä puolella ruotsalaistyyppisen räikeän väestöryhmien polarisaation välttämisen korjaamalla maahanmuuttopolitiikkamme ihmisten enemmistön tahtoa vastaavaksi. Ainoa asia mitä poliitikoiltamme vaaditaan on ymmärtää tapahtuneen luonne harjoitetun politiikan loogisena seurauksena ja sen pohjalta tehtävä niin ikään looginen korjausliike.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kahdessa päivässä räjähdys, varastelua, kähmintää ja ruumis Ruotsissa
Monikulttuurista elämänmenoa
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi

Maahanmuuton kustannukset vuonna 2016

IMF:n selvitys paljastaa, että nykyinen pakolaiskriisi maksaa Suomelle kolmanneksi eniten maailmassa jos hinta suhteutetaan bruttokansantuotteeseen. Tarkalleen ottaen luku on 0,37 prosenttia. Eli noin puolet meidän 0,7 prosentin kehitysaputavoitteestamme.

Suomen BKT oli vuonna 2014 yhteensä 186,3 miljardia euroa. Siitä 0,37 prosenttia on 689 miljoonaa euroa. Vuodelle 2016 suunnitellusta valtion budjetista (54,1 miljardia euroa) se tekee noin 1,3 prosenttia. Ja jokaista suomalaista kohti laskettuna noin 127 euroa eli nelihenkiselle perheelle 508 euroa.

Nämä laskelmat eivät kuitenkaan ole koko totuus, sillä ne eivät huomioi pakolaiskriisin pitkän aikavälin vaikutuksia. Näin siksi, että siihen vaikuttavat myös esimerkiksi tulijoiden työllistyminen yms seikat. Ja tietenkin heidän aiheuttamansa muut vaikutukset esimerkiksi rikollisuuteen, josta siitäkin saimme yhtä sun toista uutta tietoa tänään. Niiden aiheuttamia kustannuksia voi vain arvailla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien palkkaamisen helpottamisesta ja halventamisesta
Ville Niinistö ei vain ymmärrä
EU:n sisäisistä rajaesteistä ja niiden vaihtoehdoista

Maahanmuuttajien palkkaamisen helpottamisesta ja halventamisesta

Helsingin Sanomat yhdisti tänä aamuna pääkirjoituksessaan viime vuoden pienen syntyneiden määrän tarpeeseen alentaa humanitaaristen maahanmuuttajien työllistymiskynnystä. Keinoiksi lehti ehdottaa kielitaitovaatimusten höllentämistä sekä tulijoiden palkkaamisen helpontamista ja halventamista.

Samassa kirjoituksessa lehti toteaa sen, minkä maahanmuuttokriittiset ovat tienneet jo ainakin vuosikymmenen. Eli HS:ää lainatakseni: maahanmuuttajien "työllistymättä jääminen tarkoittaisi kasvavaa rasitetta jo muutoinkin kantaväestön syntyvyyskadosta kärsivälle kansantaloudelle".

Katsotaanpa siis mitä Sipilän hallitusohjelma sanoo asiasta. Seuraavassa muutama suora lainaus ohjelman maahanmuuttopoliittisesta osiosta.

"Hallitus edistää Suomen työllisyyttä ja julkistaloutta vahvistavaa, huoltosuhdetta kohentavaa sekä talouden kansainvälistymistä edistävää työperäistä maahanmuuttoa... Maahanmuuttajat vahvistavat Suomen innovaatiokykyä ja osaamista tuomalla oman kulttuurinsa vahvuuksia osaksi suomalaista yhteiskuntaa."

Kuten jokainen lukutaitoinen näkee, koskee ensimmäinen virke työperäistä maahanmuuttoa ja jälkimäinen on sanahelinää. Mutta mennään eteenpäin.

"EU-alueen ulkopuolisen työvoiman tarveharkintaa lievennetään, kun se on työllisyyden ja julkistalouden kannalta perusteltua, mahdollistaen yrityskohtaisesti erityisosaajien työllistämisen nopeuttamisen, alueellisen ja alakohtaisen työvoiman turvaamisen sekä käytännön prosessien helpottamisen. Työmarkkinoilla noudatetaan työehtosopimuksia."

Tämäkin koskee työperäistä maahanmuuttoa, ja erityisesti korkeasti koulutetun työvoiman houkuttelemista maahamme. Oleellista humanitaariseen maahanmuuttoon liittyen on se, että viimeisessä lauseessa linjataan ulkomailta tulevien työehdot samanlaisiksi kuin kantaväestön.

Sipilän hallitus ei siis ainakaan alkuperäisen ohjelmansa tämän kohdan mukaan aio toteuttaa HS:n linjausta tulijoiden palkkaamisen helpottamisesta ja halventamisesta. Mutta jatketaan.

"Maahanmuuttajanuorten erityinen syrjäytymisriski tunnistetaan ja kouluttamattomien, kotona olevien naisten kotoutumiseen kiinnitetään erityisesti huomiota."

Ongelma siis näyttäisi olevan hallituksenkin tiedossa. Siitä huolimatta tässä ei ole sanaakaan syrjäytymisriskin vähentämisestä tulijoiden palkkaamista helpottamalla tai halventamalla. Entä sanottaisiinko työehtojen helpottamisesta ja halventamisesta jotain ohjelman työllisyyspoliittisessa osiossa?

"Hallitus valmistelee... vuoropuhelussa työelämän osapuolten kanssa työttömyysturvan uudistuksen, sisältäen työn vastaanottovelvoitteen tiukentumisen sekä velvoitteen osallistua aktivointitoimenpiteisiin. Ansioturvan lisäpäiviin sovelletaan nykylainsäädännön mukaista aktivointia. Hallitus sitoutuu ansioturvan uudistuksilla säästöihin työttömyysturvamenoista."

Eipä näyttäisi tässäkään olevan kyse työehtojen halventamisesta vaan pikemminkin työntekijöiden motivoimisesta ellei suorastaan pakottamisesta työntekoon. Mutta seuraavassa aletaan lähestyä asiaa, vai aletaanko?

"Tavoitteena on, että yrityksissä kyetään nykyistä laajemmin paikallisesti sopimaan kilpailukyvyn parantamisesta, työllisyyden vahvistamisesta ja työsuhteen ehdoista kuten palkoista, työajoista, työsuhteen purkamisen edellytyksistä, työaikapankin käytöstä, sairauspoissaolojen vähentämisestä sekä työhyvinvointiin vaikuttavista kysymyksistä... hallitus toteuttaa työllistämisen kynnystä madaltavia, yritysten kasvuhalukkuutta lisääviä ja työntekijöiden muutoksiin sopeutumisen kykyä parantavia uudistuksia. Hallitus pidentää koeaikaa, mahdollistaa alle vuoden määräaikaisen työsuhteen ilman eri perustetta ja joustavoittaa takaisinottovelvoitetta irtisanomistilanteessa
sekä kehittää muutosturvaa."

Ehdotus ei erittele tässä maahanmuuttajia tai pakolaisia, vaan koskee koko väestöä. Eikä tuossakaan puhuta työn halventamisesta, vaan lähinnä sopimisen siirtämisestä paikalliselle tasolle sekä syystä tai toisesta tarpeettomaksi käyneestä työntekijästä eroon pääsemisen helpottamisesta.

* * *

Entä mitkä ovat realiteetit?

Ensinnäkin automatisaatio vähentää jatkuvasti ja yhä kiihtyen heikosti koulutetun väestönosan työpaikkoja. Näin on pitkälti tapahtunut jo teollisuudessa ja jatkossa sama on edessä palvelualoilla. On siis varsin epätodennäköistä, että suomalaisten työikäisten määrän vähenemisestä seuraisi kestämätön työvoimapula ainakaan suorittavissa tehtävissä. Pikemminkin päinvastoin.

Siten on epätodennäköistä, että töitä löytyisi usein jopa luku- ja kirjoitustaidottomille humanitaarisille maahanmuuttajillekaan, vaikka heidän työehtojaan helpotettaisiin ja halvennettaisiinkin. Asia käy ilmeiseksi seuraavasta.

Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan joulukuussa 2015 noin 241 000 työtöntä. Heistä suurin osa kantasuomalaisia ja tavalla tai toisella työelämään koulutettuja.

Kuinka paljon siis kouluttamattoman ja heikosti suomenkieltä puhuvan maahanmuuttajan työehtoja pitäisi heikentää, jotta hänet kannattaisi palkata omilla rahoillaan ennen kuin joku lukuisista niinikään työttömistä kantasuomalaisista kilpahakijoista? Saati ennen kuin työpaikan vaihtoa hakevaa ja siten myös jatkuvan työkokemuksen omaavaa kantasuomalaista?

Vastausta on haettava työn tuottavuudesta. Mikäli maahanmuuttajarekrytantin palkassa olisi esimerkiksi 20% halpuutus, ei hänen työntekonsa tuottavuudessa voisi olla sen suurempaa negatiivista eroa suhteessa kilpahakijaan, jotta hänen palkkaamisensa olisi työnantajalle yhtä kannattavaa.

Ja tähän tuottavuusvajeeseen on laskettava myös se aika ja vaiva, jonka esimerkiksi heikon kielitaidon ja puutteellisen tai jopa puuttuvan ammattikoulutuksen omaavan henkilön työnohjaamiseen kuluu. Sekä mahdolliset työpäivän keskeyttävät tai työtehoa alentavat uskonnollis-kulttuuriset riitit. Tai työntekoa vaikeuttava pukeutuminen.

Edelle kirjoitetun perusteella en usko, että humanitaaristen maahanmuuttajien työllistäminen ja voimavaraksi muuttaminen onnistuu ainakaan laajamittaisesti työhön pääsemisen helpottamisella ja halventamisella. Jo sellaisen ehdottaminenkin osoittaa pelkästään ymmärtämättömyyttä työnteon realiteeteista markkinataloudessa - tai vaihtoehtoisesti yltiöpositiivisessa monikulttuurisuus-utopiassa elämistä.

Entä voisiko ratkaisu löytyä humanitaaristen maahanmuuttajien ja pakolaisten kouluttamisesta ja ennen kaikkea heidän motivoimisestaan hoitaa heikoista lähtökohdista huolimatta opintonsa vähintään samantasoisesti kuin kantasuomalaiset kilpailijansa? Onhan kiistatonta, että kouluiän aloittamisen jälkeen maahan saapuneilla kielitaidottomilla ihmisillä tai kulttuurisesti alistetuilla naisilla on merkittävästi heikommat lähtökohdat kouluttautumiselle kuin kantaväestöllä ja siksi myös vaikeampi tie kuljettavanaan.

Motivoimisen kannalta olisi koulutuksen tärkeyteen liittyvän valistuksen ja työtehon kannalta haitallisten kulttuuripiirteiden kitkemisen lisäksi pohdittava maahanmuuttajille tarjottavan perusturvan tasoa. Se olisi asetettava sellaiseksi, ettei ketään houkuta jäädä pelkästään sen varaan edes silloin kun lähtömaan työllistenkin elintaso on olematon. Valitettavasti hyväkään motivointi ei auta niille, joiden muut edellytykset työmarkkinoille riittävään koulutukseen ovat erityisen heikot esimerkiksi aikuisen iän tai teini-ikäisillä omankin kielen lukutaidottomuuden takia.

Kouluttamisen osalta olisi katsottava realiteetit ja keskityttävä niihin, joilla on koulutuksen kautta edes teoriassa mahdollisuus saavuttaa kilpailukykyinen asema kantaväestöön kuuluvien kanssa. Muut on ohjattava sellaisille aloille, joilla vallitsee todellinen työvoimapula eli joille ei ole saatavissa kantasuomalaista tai työperäistä maahanmuuttajatyövoimaa.

Valitettavasti esimerkiksi työvoimapulasta kärsivän puhelinmyyjän tehtävienkin menestykselliseen hoitamiseen tarvitaan ainakin kohtuullinen kieli-, luku- ja kirjoitustaito. Ja kuten edellä jo tuli todetuksi - monet muut ilman koulutusta tai vähäisellä koulutuksella hoidettavissa olevat tehtävät vähenevät yhteiskunnasta automatisoitumisen ja robotisoitumisen myötä.

* * *

Kaikkiaan käsiin räjähtänyt humanitaarinen maahanmuutto on siis kova pähkinä purtavaksi. Helsingin Sanomat on oikeassa siinä, että viime vuonna maahan tunkeutuneen ja etenkin samanlaisena mahdollisesti jatkuvan turvapaikanhakijavirran mukana tulevan ihmismäärän työllistämisen epäonnistuminen olisi kansantaloudellinen katastrofi. Mutta samalla on todettava, etteivät lehden ehdotukset ole missään tapauksessa realistisia ratkaisumalleja ongelmaan.

Itse asiassa en usko, että Suomen houkuttelevuuden vähentämisen tai rajojen sulkemisen lisäksi edes olisi olemassa yhtä ainoaa ratkaisua. Edellä ehdottamani lähtökohdiltaan parhaiden tulijoiden koulutukseen panostaminen voisi olla osaratkaisu, mutta sekään ei ratkaisisi kuin helpoimman osan ongelmasta.

Kansantalousongelmaa ei ratkaise myöskään tulijoiden sijoittaminen jo muutenkin kestämättömän suureksi kasvaneelle julkiselle sektorille. Tässä tilanteessa heidän työllistymiseensä olisi kuitenkin tartuttava tosissaan ja keksittävä eri maahantulijaryhmille osaratkaisuja, jotka kaikki yhdessä mahdollistaisivat edes tulijavirran aiheuttaman kansantaloudellisen rasituksen kohtuullistamisen.

Näin siis siinä tapauksessa, että haluamme valtiona edelleen ottaa vastaan heikosti sopeutuvia turvapaikanhakijoita laajassa mittakaavassa. Tai edes jossain määrin.

Väestörakenteen kannalta humanitaarista maahanmuuttoa paljon kestävämpi ratkaisu huoltosuhteen parantamiseksi olisi keksiä keinot kantaväestön hedelmällisyyden nostamiseksi noin 25 prosentilla nykyisestä noin 1,7:stä väestön koon ylläpitävään 2,1:een lapseen naista kohti. Se johtaisi helposti työllistettävän työvoiman lisääntymiseen viimeistään 2030-luvun puolivälissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Epä-älyllinen kritiikki saa mediatilaa
Kyllä kansa tietää
Professorin panostussuunnitelma-ajatuksia

Kelvotonta juridista toimintaa

Kun puhutaan kansan oikeustajun vastaisista lievistä tuomioista, tuodaan niitä puolustavien taholta usein esille, ettei länsimaisen oikeusjärjestelmän tarkoituksena ole kostaa, eikä kovilla tuomioilla ole juuri edes vaikutusta rikosten määrään. Nyt on kuitenkin rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen muotoillut julkisesti sen, mikä vastaa myös omaa käsitystäni rikosten rankaisemisesta.

"Voi olla, etteivät kovat tuomiot ole kovin tehokkaita estämään tuomitun uusia rikoksia, mutta silti raskaista rikoksista pitää tuomita raskaasti. Kyseessä on rangaistusjärjestelmän uskottavuuden takaaminen."

Juuri tästähän on kysymys. Jos rikollinen selviää teostaan helposti, mutta uhri joutuu sen seurauksena kärvistelemään loppuelämänsä joko henkisten tai ruumiillisten ongelmien kanssa, ei kansan käsitys oikeudenmukaisuudesta toteudu. Eikä järjestelmä ole siksi myöskään uskottava.

Asiaa on myös tutkittu ja tutkimuksen keinoin osoitettu ihmisten kaikkialla maailmassa olevan valmiita maksamaan oikeuden toteutumisesta. Jopa tutkimustilanteessa ja ihan selvää rahaa. Rangaistusasteikkojen pelkän alapään käyttämisessä vakavista rikoksista on siis ihmisten oikeustajua loukkaavaa, ja siksi kelvotonta juridista toimintaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ehkäisevätkö puukottajien ja raiskaajien tuomioiden paljousalennukset rikoksia?
Iloinen veronmaksaja?
Katastrofi tarjoaa perversseille sairaan taivaan ja uhreille helvetin

Avain menestykseen

Wärtsilän toimitusjohtaja Jaakko Eskola totesi sen, minkä me kaikki tiedämmekin: "niin kauan kun ollaan kansainvälisesti ja muuten mukana ja mennään tuotekehitys edellä, niin mikäs siinä on Suomen kulkiessa”, Eskola sanoo. ”Kun vielä saadaan kansalliset asiat sovittua."

Edelle kirjoitetun innoittamana kysyisin maan hallitukselta, vastausta odottamatta, että miten sen päätökset supistaa kovalla kädellä yliopistojen ja tutkimuslaitosten toimintaa tukevat yritysten tuotekehitystä ja sitä kautta maan menestystä nyt ja tulevaisuudessa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eroon työn yksikkökustannusten pohtimisesta
Alexander Stubb tiedepolitiikkona
Avaimia tulevaisuuteen

Ville Niinistö ei vain ymmärrä

Ville Niinistö (vihr) listasi tänään asioita, joista hän uskoi ainakin melkein kaikkien suomalaisten olevan kanssaan samaa mieltä. Seuraavaksi kopioin hänen kommenttinsa MTV3:n jutusta ja kommentoin kunkin alle oman näkemykseni.

Ensimmäinen. "Aidosti hädänalaisia ihmisiä on autettava. Tästä turvapaikkaprosessissa on kyse: ´pakolainen´ on määritelmällisesti henkilö, joka kokee henkilökohtaista vainoa ja siksi pakenee kotimaastaan. Heitä on autettava."

Olen pitkälti samaa mieltä. Korjaisin kuitenkin pakolaisen määritelmän seuraavaksi: "hän on henkilö, joka kokee henkilökohtaista vainoa eikä hänellä ole mahdollisuutta löytää turvaa kotimaastaan. Siksi hänen on ollut pakko paeta sieltä."

Toisin sanoen esimerkiksi Irakissa shiiojen asuttamalla alueella vainottu sunnimuslimi ei ole sellainen pakolainen, jonka tarvitsisi paeta kotimaastaan. Hänhän voi halutessaan muuttaa Irakin sisällä sellaiselle paikkakunnalle, jossa väestö koostuu sunneista. Siksi hänellä ei myöskään ole oikeutta kansainväliseen turvapaikkaan.

Toinen. "Rikoksia ei pidä suvaita keneltäkään ja törkeisiin rikoksiin syyllistyneillä sen on vaikutettava heidän mahdollisuuksiinsa saada oleskelulupa. Myös silloin kun rikos tapahtuu vasta Suomessa."

Tästä olen käsittääkseni täsmälleen samaa mieltä. Tarkentaisin kuitenkin sen verran, että rikosten on heikennettävä mahdollisuuksia saada oleskelulupa ja vakavien rikosten olisi johdettava jopa karkotukseen. Näitähän Niinistö varmaankin tarkoitti sanalla "vaikutettava".

Kolmas. "Oikeusvaltiossa kaikkien on kunnioitettava lakia ja elettävä lakien mukaan. Keskustelua voi käydä siitä, miten lakeja pitäisi muuttaa. Kaikille on kuitenkin taattava yhtäläiset ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus lain edessä - ketään ei saa kiusata ja syrjiä."

Tästä olen täsmälleen samaa mieltä.

* * *

Kun nyt olen kaikista kolmesta kohdasta enimmäkseen samaa mieltä Niinistön kanssa, niin miksi sitten otsikoin, ettei hän ymmärrä? Sallittakoon pieni selitys, jonka sisällöstä uskon edellisten lailla melkein kaikkien suomalaisten olevan samaa mieltä.

Ensinnäkin muutaman viime vuoden kehitys on kiistatta osoittanut, ettei meidän nykyinen turvapaikkajärjestelmämme pysty erottelemaan todellisia pakolaisia parempaa elintasoa hakevista eikä edes suomalaisten elämäntapaa ja ihmisoikeuksia halveksuvista tulijoista.

Tästä syystä nykyisestä turvapaikanhakijavirrasta seuraa ajan myötä suomalaisen yhteiskunnan syvällinen muutos. Sen ensimmäisiä merkkejä on naisten kokeman seksuaalisen katuväkivallan lisääntyminen ja sitä kautta naisen aseman heikkeneminen ja heidän elintilansa kapeneminen.

Toiseksi ei ole olemassa merkkejä siitä, että kotouttamisjärjestelmämme olisi pystynyt muita länsimaita paremmin integroimaan suurimmista tulijamaista kotoisin olevia ihmisiä suomalaiseen yhteiskuntaan. Eikä ole merkkejä siitäkään, että mediapropaganda olisi onnistunut luomaan uutta suomalaista Homo ratihabeota sen enempää kuin Neuvostoliiton propaganda onnistui viime vuosisadalla luomaan Homo sovieticusta. 

Niinpä nykyisestä maahantulijavirrasta seuraa ajan myötä yhteiskuntamme kokonaisvaltainen muutos. Aluksi kasvavat vain maahanmuuton kulut, erilaiset yksittäistapaukset, erilaiset vihapuheet sekä varainsiirto veronmaksajilta turvapaikkabisneksen toimijoille.

Pidemmällä aikavälillä kotouttamis- ja sopeutumiskyvyttömyydestämme seuraa maahamme asettuneiden etnisten ryhmien välinen segregoituminen ja niiden välisten suhteiden polarisoituminen. Ja vähitellen koko suomalainen yhteiskunta muuttuu nykyistä väkivaltaisemmaksi, ristiriitaisemmaksi ja epätasa-arvoisemmaksi. Lopulta suoranainen terrorismi ja mahdollisesti jopa eri väestöryhmiin kohdistuva vaino tulevat lisääntymään.

Ottaen huomioon edelle kirjoittamani todennäköiset nykyisen maahanmuuton seuraukset en voi olla tekemättä sitä johtopäätöstä, ettei Ville Niinistön vain ymmärrä sen muutoksen syvällisyyttä ja negatiivisuutta, joka nykyisenkaltaisesta maahanmuutosta ajan myötä syntyy. Näin siksi, ettei hän muuten olisi kerta toisensa jälkeen vaatimassa löperöä maahanmuuttopolitiikkaa maallemme. Ja minulle sekä lapsilleni ikävää vanhuutta omassa kotimaassamme.

Henkilökohtaisesti asetan, ja uskon muidenkin suomalaisten niin tekevän, oman vanhuuteni, jälkeläisteni ja muiden suomalaisten tulevaisuuden Niinistön ensimmäisenä mainitseman pakolaisten auttamistarpeen edelle kunnes osaamme erottaa turvaa tarvitsevat muista tulijoista ja integroimaan heidät oman yhteiskuntamme arvot ja käytännöt jakaviksi jäseniksi. Eli välttämään sen yhteiskuntamme tilan heikkenemisen, joka näyttää syntyvän poikkeuksetta niissä länsimaissa, joihin on virrannut merkittäviä määriä kehitysmaista peräisin olevia pakolaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kun minä kuolen...
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä
Mitä on vihapuhe?

Kahdessa päivässä räjähdys, varastelua, kähmintää ja ruumis Ruotsissa

Tukholmassa on räjähtänyt jokin. Räjähdyksen syystä ei liene vielä tietoa, mutta teknikot tutkivat asiaa pommikoiran kanssa.

Ehkäpä jo huomenna tiedämme onko kyseessä kaasuvuoto vai paikalla olevan koiran ekspertiisiin kuuluva yksittäistapaus. Joka tapauksessa vainukuonon paikallaolo osoittaa terrorismiepäilyn olemassaolon.

Eilen taas Daily Mail uutisoi, että Tukholmassa on päärautatieaseman seudulla valta siirtynyt marokkolaistaustaisille "lapsille", jotka varastavat minkä irti saavat ja huvittelevat työntelemällä käsiään tyttöjen jalkoväliin.

Häiriökäyttäytymistä ei ole saatu loppumaan ja nyt on käännytty vanhempien marokkolaisten puoleen. Ongelma on kuulemma yhteinen.

Eilen uutisoitiin myös göteborgilaisen vastaanottokeskuksen 22-vuotiaan naistyöntekijän kuolleen puukoniskuun. Asia on edelleen tutkinnassa, mutta keskuksesta on löytynyt puukkoa pidellyt vierasmaalaistaustainen nuorukainen.

* * *

Me täällä Suomessa tiedämme hyvin, etteivät tällaiset "yksittäistapaukset" kuulu perinteiseen ruotsalaiseen elämäntapaan. Eivät ainakaan sellaisella tiheydellä, että kaikki edelle kirjoitettu sattuisi kahden päivän aikana. Mutta ehkäpä uusi uljas Ruotsi onkin erilainen ja mielenkiintoisempi?

Juuri nyt venäläisten usuttaessa maassaan majailevia kehitysmaalaisia kohti Pohjois-Suomea miljardien eurojen kysymys kuuluu, haluammeko Suomen olevan tulevaisuudessa samanlainen? Vai olisiko sittenkin mukavaa, jos kotimaastamme jäisi sittenkin erilainen? Siis jotenkin tylsempi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n sisäisistä rajaesteistä ja niiden vaihtoehdoista
Monikulttuurista elämänmenoa
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi

EU:n sisäisistä rajaesteistä ja niiden vaihtoehdoista

Helsingin Sanomat päivitteli pääkirjoituksessaan sitä, kuinka paljon EU:n sisäiset rajaesteet maksavat. Huoli on aiheellinen ja myös minä jaan sen.

Vielä kalliimpaa olisi kuitenkin sallia muslimien ja muiden kehitysmaalaisten vyöry nauttimaan eurooppalaisesta hyvinvoinnista ja huolenpidosta ilman mitään esteitä. Pelkästään Afrikan ja Lähi-idän väestö kasvaa seuraavien vuosikymmenien aikana monella miljardillamiljoonalla, joten eivät sieltä tulevat lopu ihan heti.

Päin vastoin. Lopputuloksena avointen rajojen ja vastuullisen huolenpidon politiikasta olisi kantaväestön jääminen vähemmistöksi ja Euroopan muuttuminen samojen uskonnollisten, kansallisten, etnisten ja klaaniristiriitojen tyyssijaksi, joita tulijat pakenevat.

Tämän kehityksen seurauksena kaikki kynnelle kykenevät eurooppalaiset rakentaisivat rajaesteitä asuinalueidensa tai jopa talojensa ympärille. Vartiointiyrityksistä tulisi uusi kultakaivos ja poliisilla olisi kädet täynnä väkivaltarikollisuuden ja terrorismin suitsimisessa. Siksi rajat valtioiden ympärille ovat parempi ratkaisu kuin minkään rajojen puuttuminen.

Mutta eivät EU:n sisäiset rajat kuitenkaan ole paras ratkaisu. Vielä halvempaa nimittäin olisi, jos EU:n ympärille rakennettaisiin pitävät rajaesteet.

Erityisen hyvää siinä olisi se, ettei taloutta ruokkiva sisäkauppa kärsisi samalla tavalla kuin EU-maiden välisten rajaesteiden tapauksessa. Eikä EU:n väestö vaihtuisi eivätkä kehitysmaiden ristiriidat, terrorismi tai seksuaaliväkivalta saapuisi sotkemaan kaikkien elämää.

Edellä mainittujen lisäksi olisi olemassa EU:ta ympäröiviä rajaesteitäkin paljon halvempi vaihtoehto. Se olisi EU:n vetovoiman poistaminen tänne paremman elintason perässä saapuvilta ja turvapaikkajärjestelmää hyväksikäyttäviltä tavallisilta kehitysmaalaisilta.

Se tapahtuisi poistamalla paperittomilta vapaa liikkumisoikeus EU:n alueella. Ja kieltämällä turvapaikka kaikilta niiltä, jotka eivät pysty vedenpitävästi osoittamaan turvapaikan tarvettaan. Sekä kieltämällä perheenyhdistäminen kaikilta niiltä, jotka eivät pysty huolehtimaan yhdistettävien toimeentulosta.

Elleivät edelle kirjoitetut keinot riitä, niin poistetaan vielä sosiaaliturva muilta kuin EU-kansalaisilta. Ja ellei vielä sekään auta, niin palautetaan kaikki tulijat vaikka väkisin sinne, mistä tulivatkin. Tai ellei se ole mahdollista, vuokrataan Venäjän Itä-Siperiasta pala tundraa, jonne rakennetaan aidoilla ympäröityjä turvapaikkakasarmeja, joissa tarjotaan tulijoille asumisoikeus ja päivän ruoka työtä vastaan.

Lopuksi täytyy todeta, että oli mukava olla kerrankin samaa mieltä erkkolaisen mahtimedian pääkirjoittajan kanssa. Sen innoittamana toivon, että HS ryhtyy jatkossa ajamaan tässä esittämiäni vaihtoehtoja EU:n sisäisille rajaesteille - mieluiten tuota tehokkainta. Siinä lehti tekisi palveluksen kaikille suomalaisille ja myös muille eurooppalaisille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä pitää tehdä pysyäkseen vallassa?
Pitäisikö uskoa irakilaisia?
Vuoden 2015 turvapaikkaruljanssi johtanee noin 8000 kehitysmaalaisen oleskeluun maassamme

Mitä pitää tehdä pysyäkseen vallassa?

Juho Eerola (ps) vaatii humanitaaristen maahanmuuttajien perheenyhdistämisen edellytykseksi kykyä elättää perheensä sekä kykyä viestiä maan virallisilla kielillä. Hänen kertomansa mukaan myös hallitus suunnittelee samaa. Tämä on tietenkin järkevää nykyisessä tilanteessa kun vaarana on lähtömaiden ihmisten hallitsematon muuttoliike kevään aikana.

Samassa uutisessa sisäministeriön  maahanmuutto-osaston ylijohtaja Jorma Vuorio kuitenkin kertoo, ettei perheenjäsenien yhdistämistä voida estää, mikäli se tapahtuu kolmen kuukauden kuluessa turvapaikan myöntämisestä. Syytä hän ei tähän kerro.

Mikäli kyse on Suomen tekemistä kansainvälisistä sopimuksista on tässä tilanteessa syytä ryhtyä toimiin sellaisten nykyiseen maailmaan sopimattomien ja siksi järjettömien sopimusten irtisanomiseksi. Tai jos kyse on muualla Suomen tai EU:n lainsäädännössä esiintyvistä rajoitteista on ryhdyttävä toimiin niiden pikaiseksi muuttamiseksi. Sitä vartenhan politiikka ja poliitikot ovat olemassa.

Samalla löytyisi ratkaisu siihenkin ongelmaan, jonka Helsingin Sanomat nosti esille pääkirjoituksessaan: "Ranskan presidentti François Hollande todistaa jälleen kerran oikeaksi EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin tulkinnan: kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tiedä, miten tulee valituksi uudelleen, jos näin tekee".

Näin siksi että nykyisen maahanmuuttopolitiikan kiristämistä kannattaa selvä enemmistö suomalaisista. Sen sijaan kehitysmaalaisten nykyisen kaltaista kansainvaellusta maahamme kannattaa vain parikymmentä prosenttia.

Ei sellaisella vähemmistöllä voi olla koko kansan asioihin määräysvaltaa, eikä sellaisen joukon äänillä myöskään pysy vallassa. Sen sijaan siihen tarvitaan maahamme 1990-luvulta alkaen tulvineisiin kehitysmaalaisiin kyllästyneiden suomalaisten enemmistön kannatus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö uskoa irakilaisia?
Vuoden 2015 turvapaikkaruljanssi johtanee noin 8000 kehitysmaalaisen oleskeluun maassamme
Maahanmuuton aiheuttama turvattomuuden tunne ei näy puolueiden kannatuksessa

Nuoria lahjakkuuksia

Korkeushyppy on pitkään ollut suomalaisille käytännössä merkityksetön laji. Viimeinen menestyskilpailu oli Ateenassa vuonna 1969 jolloin Reijo Vähälä sai tuliaisikseen pronssisen EM-mitalin. Muistan itsekin tuon kilpailun tuoman jännityksen - ja ehkäpä urheilusta innostuneelle lapselle tyypillisen epärealistisen pettymyksen kun kultamitali jäi saavuttamatta. 

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista huomata, että meillä on 14-vuotias nuori mies - Arttu Mattila, joka hyppäsi eilen maailman tasolla ikäluokkansa huipputuloksen 204. Siitä on vielä melkein 40 cm aikuisten maailman huipulle, joten tulevaisuudessa menestyksen ehtona on oikeiden ratkaisujen tekeminen harjoittelussa, terveenä pysyminen sekä oma motivaatio ja tahto. 

Toivotaan siis parasta nuorelle miehenalulle ja hänen taustajoukoilleen. Ruotsalaisten takavuosien menestys kun osoittaa, että pohjoisella geeniperimällä voi menestyä myös nykyaikana.

* * *

Arttu Mattilaa selvästi lähempänä menestystä aikuisten sarjoissa on muutaman vuoden vanhempi seiväshyppääjä Wilma Murto. Hän on talven aikana ottanut lajin suomalaisen ykkösnaisen paikan hyppäämällä kärkitulokseksi 455 ja kukistamalla yhden viime vuosien kirkkaimmista yleisurheilutähdistämme eli Minna Nikkasen, joka on hypännyt kymmenen joukkoon sekä EM- että MM-tasolla ja on edelleen huippukunnossa. 

Wilma Murrolla on senttimetreissä suunnilleen samanlainen matka maailman kärkeen kuin Arttu Mattilalla, mutta koska seipään avulla hypättävä korkeus on yli kaksinkertainen verrattuna pelkästään ponnistamalla ylitettävään, ei sen saavuttamiseksi tarvita samanlaista kehitysloikkaa. 

Lisäksi Wilma Murrolla on ainakin jonkin aikaa sama etu kuin norjalaisilla hiihtäjillä - myös kotimaassa on hyödynnettävissä kovatasoiselta kilpailijalta saatava sparrausetu. Tätä tukee sekin, että sekä Murto että Nikkanen ovat saman miehen valmennettavia. 

Toivotaan siis myös Wilma Murrolle kaikkea parasta. Ja muistetaan, että seiväshypyssäkin meillä on loistavat perinteet minun nuoruuteni ajalta ja sitä ennen. Esimerkiksi myöhempi poliitikko Antti Kalliomäki oli seipään olympia- ja EM-kakkonen 1970-luvun loppupuolella. 

* * *

Kolmas nuori yleisurheilulahjakkuus on Alisa Vainio, joka 17-vuotiaana nousi suomalaisen maratonjuoksun kärkinaiseksi alittaessaan olympiarajan. Tuloksen kovuudesta kertoo se, että Vainio olisi ollut ajallaan 2.33,25 Suomen miesten viime vuoden tilastoissa sijalla 19. 

Tästä huolimatta myös Alisa Vainiolla on vielä matkaa maailman huipulle, joka taivaltaa saman matkan yli 10 minuuttia nopeammin. Niillä ajoilla oltaisiin maamme miesten tilaston kärjessä. Näin siis myös Alisa Vainion edessä on valtava määrä työtä, jonka tueksi tarvitaan ennen kaikkea terveyttä ja motivaatiota. Sekä valmennuksellisesti oikeita ratkaisuja. 

Hyvä puoli Vainionkin tapauksessa on se, että Suomella on pitkät ja kunniakkaat perinteet kestävyysjuoksussa, mikä osoittaa pohjoisten geeniemme tarjoavan hyvät lähtökohdat lajissa menestymiselle. Lisäksi lajin viime vuosien huippumaan Kenian keinot menestykseen ovat paljastuneet epärehellisiksi, joten afrikkalaisten huijaamisen puistuessa myös puhtaan urheilijan mahdollisuudet menestyä ovat viime vuosia paremmat. 

Toivotaan siis Vainiolle menestystä hänen valitsemallaan tiellä, jonka kruununa siintää mahdollinen menestys arvokisoissa - mutta lajin vaatiman valtavan työmäärän takia todennäköisimmin vasta joskus yli kymmenen vuoden kuluttua.

* * * 

Siirtyäkseni yleisurheilusta muuhun urheiluun nostan esille 15-vuotiaan ralliautoilijan Kalle Rovanperän. Nuori mies on saanut opastusta maailman huipulla ajaneelta isältään ja on jo nyt osoittanut mestarin elkeitä. 

Suomessa lienee maailman paras osaaminen ralliautoilun valmennuksessa. Samoin meillä on puolustettavanamme valtavat perinteet lajissa, jossa nimitys "lentävä suomalainen" tuli käyttöön jo 1960-luvulla Timo Mäkisen osoitettua ylivertaisia ajajan kykyjä. 

Tie menestykseen ei tule olemaan helppo nuorelle Rovanperällekään. Kilpailu rallimaailman huipulla vaatii osaamista ja työtä. Yksi asia kuitenkin puhuu Rovanperän puolesta - rallin kaltaisessa autourheilussa tueksi tarvitaan kunkin aikakauden paras auto. 

Ja se on tarjolla Rovanperälle helpommin kuin hänen kilpakumppaneilleen muissa maissa. Suomalaisiin kuskeihin luotetaan kautta maailman ja isällä lienee mahdollisuuksia puhua poikansa puolesta ainakin joihinkin talleihin. 

Samasta syystä urheilullisilla kyvyillä ja osaamisella käytävä kilpailu huipulle pääsemiseksi lienee rallissa hiukkasen kevyempää kuin sellaisissa lajeissa, joissa menestymisen mahdollisuudet ovat kaikilla alan harrastajilla. Kun kullakin kaudella potentiaalisia menestyjiä on vain kaksi tai joinakin vuosina neljä - kärkiporukkaan pääsemiseksi vaaditaan "vain" menestystalleihin pääsemistä.

Sitä varten on kuitenkin menestyttävä alemmissa luokissa, joissa autolla ei ole niin suurta merkitystä. Ja siellä myös muiden maiden ajajilla on hyvin samanlaiset mahdollisuudet menestykseen kuin Rovanperällä. 

Siten myös hänen menestyksensä edellyttää oikeiden asioiden tekemistä, terveyttä ja suurta motivaatiota harjoitella. Toivottakoon parasta siis myös Rovanperälle - hänen kohdallaan ainakin kaikki itsestä riippumattomat seikat ovat onneksi tukemassa huipulle pääsemistä!

* * *

Viides tässä yhteydessä esille nostettava nuori urheilija on 16-vuotias pikajuoksija Lauri Tuomilehto. Hänen aikansa tammikuisella 60 metrin pyrähdyksellä oli ikäluokassaan maailmantilaston toiseksi nopein.

Toisin kuin muiden edellä käsiteltyjen urheilijoiden tapauksissa mikään ei viittaa siihen, että suomalaiset geenit olisivat kilpailukykyisiä Tuomilehdon valitsemassa lajissa. Sen lisäksi on todennäköistä, että ainakin jamaikalaisilla on käytössään jokin erityinen keino, jolla 2,7 miljoonan asukkaan saarivaltio on saattanut hallita viime vuosina todennäköisesti maailman tiukimmin kilpailtua ja siten myös kovatasoisinta urheilulajia. 

Edes dopingilla terästetyt 300 miljoonasta amerikkalaisesta valikoituneet kilpakumppanit eivät ole pystyneet horjuttamaan pikkuvaltion ylivoimaa. Eivät edes siksi, että USA hallitsi maailman pikajuoksua lähes suvereenisti jamaikalaisten nousua edeltäneet sata vuotta.

Valitettavasti on siis todettava, että Tuomilehdolla on käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Hän voi joko pyrkiä pikamatkoilla "vain" Euroopan huipulle, jonne voisi ehkä olla nykymaailmassa jonkinlaiset mahdollisuudet. Tai vaihtoehtoisesti katsoa itselleen ja suomalaisille geeneille sopivampi laji menestyäkseen koko maailman tasolla. 

Jälkimmäisessä vaihtoehdossa on edelleen kaksi lähestymistapaa. Tuomilehto vai joko ryhtyä kehittämään itselleen aitajuoksuun tarvittavaa tekniikkaa, jolloin hän voisi saavuttaa menestystä Arto Bryggaren 1980-luvun alussa viitoittamalla menestystiellä tai lisätä harjoitteluunsa haponsietokykyyn tähtäävää harjoittelua menestyäkseen aikanaan varttimaililla tai jopa vielä pidemmillä matkoilla. 

Näistä vaihtoehdoista kumpikaan ei ole mikään varma tae menestyksestä. Aitajuoksun tekniikka ei ole triviaalia vaan edellyttää samanlaista lahjakkuutta kuin mikä tahansa muu tekninen urheilulaji. Eikä maitohapon sietokykykään välttämättä kehity maailman huipputasolle pelkästään harjoittelemalla. Myös siihen tarvitaan synnynnäistä lahjakkuutta ja oikeanlaista fysiologiaa. 

Tuomilehto tietenkin tekee itse taustajoukkojensa kanssa päätöksen tulevaisuudestaan. Oli se mikä tahansa, toivon valitulle tielle menestystä. Ja jos valinta osoittautuu puhtaille pikamatkoille sekä johtaa todelliseen menestykseen, olen ensimmäisenä iloitsemassa siitä, että olen tässä kirjoituksessani väärässä.

* * *

Edelle kirjoitetun perusteella näyttäisi siis siltä, että suomalaisella urheilujärjestelmällä on kasvatettavanaan joukko aivan poikkeuksellisen lahjakkaita urheilijoita. Totuus kuitenkin on, ettei kaikista nuorista huipuista tule aikuisten menestyjiä - eivätkä kaikki aikuisten menestyjät ole olleet nuorina huipulla. 

Joka tapauksessa urheilun kannalta lahjakkuuksien olemassaolo on parempi kuin niiden puute. Ja tulevat vuodet näyttävät mihin edelle kootut nuoret lahjakkuudet yltävät. Tuleeko heistä jonain päivänä maailman parhaita, vai jäävätkö haaveet vain haaveiksi.

Yksi asia on kuitenkin varmaa. Suomalainen urheilukansa janoaa menestystä kuin järkensä menettänyt apinalauma. Joka ei sitä usko, seuratkoon vaikkapa sitä loanheittoa, joka seuraa urheilijoidemme epäonnistumisia erilaisilla keskustelupastoilla ja lehtien kommenttiosastoilla. Eikä pelkästään epäonnistumisia vaan jopa ihan kelpo suorituksia ellei sellaisella kuitenkaan saavuteta voittoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Kohti Lahtea norjalaisten viedessä ja suomalaisten vikistessä

Mestaruustien kynnyksellä

Antti Ruuskaselle kultaa ja minulle vanhoja muistoja

Pitäisikö uskoa irakilaisia?

Yleisradion jutussa kyseltiin tänään mitä pitäisi tehdä turvapaikanhakijoille, jotka ahdistelevat naisia. Irakilaisten vastaukset olivat niin mielenkiintoisia, että joudun kysymään miksi Suomessa ei otettaisi neuvoista vaarin ja toimittaisi niiden mukaisesti. Vai mitä ajattelette seuraavista lainauksista.

"Annetaan kova rangaistus. Jos joku ahdistelee naisia, pitäisi palauttaa saman tien lähtömaahan. Tai pistetään vaikka Helsingin kaupungin palvelukseen tienaamaan ja antamaan ne rahat tytölle."

"Jos joku on päättänyt palata takaisin, hänet pitäisi pistää tiettyyn vastaanottokeskukseen ja estää heidän liikkumisensa vapaasti. Heidän menojaan ja tulojaan pitäisi kontrolloida."

* * *

Jutun mukaan irakilaisilla on myös käsitys siitä, miksi jotkut heidän maanmiehensä ahdistelevat. Lainaan nekin suoraan samasta Ylen uutisesta.

"Nämä ihmiset tulevat valtioista joissa näistä rikoksista oikeasti hakataan ihmisiä. Täällä seuraamukset ovat mitättömiä verrattuna siihen mitä Irakissa, Iranissa tai Somaliassa seuraisi."

Irakilaisten parissa näkemys kovien rangaistusten ehkäisyvaikutuksesta on siis vahva. Ja kääntäen, suomalainen oikeus rikollista ymmärtävine ja lievine rangaistuskäytäntöineen näyttäisi olevan heidän mielestään suorastaan rikollisuuteen yllyttävää.

Mutta myös kunniakulttuuri vilahtaa selityksenä. Vai mitä arvoisa lukijani ajattelee seuraavasta.

"Täällä heillä ei ole ketään joka saisi tietää pahoista teoista. Ei ole ketään jonka vuoksi hävetä. Vaikka he olisivatkin huonosti kasvatettuja, kotimaassa he pelkäävät ainakin häpeää, tai isänsä tai isoisänsä rangaistusta."

Myös eräänlainen salaliittoteoria saa päivänvalon ahdistelijoiden motiivina: "jotkut ovat tulleet Suomeen nimenomaan tekemään ongelmia. Poliittiset toimijat maksavat heille, jotta he mustamaalaisivat turvapaikanhakijoiden maineen ja mahdollisimman monet turvapaikanhakijat karkoitettaisiin."

Epäselväksi jää se, keitä poliittisia toimijoita irakilainen tarkoittaa. Suomalaisia maahanmuuton vastustajia? Vai islamisteja? Vai joitain aivan muita?

* * *

Samassa jutussa haastatellaan myös suomalaisia. Jos ketä kiinnostaa puhdas naivismi ja/tai lipevä turvapaikkabisnes-eetos, lukekoon turvapaikanhakijoiden asioiden suomalaisen ajajan pohdintoja sieltä.

Minä en viitsi kopioida noita poliittisen korrektiuden upottavassa suossa taiteilevia kommentteja tähän koska niissä ei han-argumentteineen ole mitään uutta tai yllättävää. Eikä siis myöskään mitään ongelman ratkaisemisessa tai ymmärtämisessä auttavaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vuoden 2015 turvapaikkaruljanssi johtanee noin 8000 kehitysmaalaisen oleskeluun maassamme
Maahanmuuton aiheuttama turvattomuuden tunne ei näy puolueiden kannatuksessa
Oletko valmis panemaan naiset nyrkin ja hellan väliin?

Vuoden 2015 turvapaikkaruljanssi johtanee noin 8000 kehitysmaalaisen oleskeluun maassamme

Maahanmuuttovirasto julkaisi eilen turvapaikanhakijoihin liittyvät päätöksensä vuodelta 2015. Asiasta on toki uutisoinut myös valtamedia, jonka mukaan kaksi viidestä hakemuksesta tuli hylätyksi. Tarkastelen näitä tilastoja tässä hiukan tarkemmin.

Aloitetaan kokonaisluvuista. Migrin tilaston mukaan viime vuonna ratkesi kaikkiaan 7466 tapausta. Käsittelen siis seuraavassa näitä tapauksia ja pitäydyn tekstin selkeyden säilyttämiseksi pelkissä prosenttiluvuissa. Jos joku on kiinnostunut  absoluuttisista määristä hän voi katoa ne täältä vuoden 2015 tilastosta.

Valtamedian tieto siitä, että "yli kaksi viidestä" (eli yli 40 %) turvapaikkahakemuksesta on hylätty viitannee siihen, että tutkinnan kautta ratkaistuista tapauksista 41 % ei saanut sen enempää turvapaikkaa kuin muutakaan oleskelulupaa. Varsinaisen turvapaikan sai kuitenkin vain 35  % tutkituista, eli 65 % turvapaikkahakemuksista (eli noin kaksi kolmesta) tuli tutkittaessa hylätyksi.

Tämä ei kuitenkaan ole läheskään koko totuus. Turvapaikkahakemuksista vedettiin pois ennen tutkintaa noin 43 % eli niitä ei käsitelty lainkaan. Lisäksi muista syistä (esimerkiksi Dublin-tapaukset) jäi tutkimatta 15 %. Siten Migri itse tutki vain 43 % hakemuksista.

Nämä seikat huomioiden vuoden 2015 aikana Suomessa ratkenneesta 7466 turvapaikkahakemuksesta vain 15 % voidaan pitää turvapaikkaan oikeuttavina. Siis noin yhtä kuudesta. Lisäksi Migri on myöntänyt muista syistä oleskeluluvan 10 % hakijoista.

Koko viime vuoden aikana Suomesta haki turvapaikkaa 32476 ihmistä. Jos sovellamme vuoden 2015 lukuja suoraan tähän joukkoon, voidaan ennustaa että heistä 4871 saa turvapaikan. Lisäksi oleskeluluvan saa muista syistä 3247 ihmistä. Nämä yhteen laskemalla vuoden 2015 tulijatulvan seurauksena maahamme asettuu siis yhteensä 8118 kehitysmaalaista.

Ylivoimaisesti suurin tulijoiden ryhmä ovat irakilaiset. Heidän viime vuonna ratkenneista hakemuksistaan vain 21 % tutkittiin. Muut olivat joko rauenneet, tai eivät täyttäneet edes tutkinnan aloittamisen edellytyksiä. Tutkituista 56 % sai turvapaikan ja 28 % oleskeluluvan muista syistä. Siten Suomeen sai luvan jäädä kaikkiaan noin 85% tutkituista irakilaisista.

Jos ja kun lisäksi huomioidaan tutkimatta jääneet tapaukset, päädytään 85% sijasta aivan erilaiseen lukuun. Maahan jäi lopultakin ratkenneista tapauksista vain 18%. Heistä kaksi kolmesta eli 12% kaikista sai turvapaikan.

Tältä pohjalta voidaan ennustaa, että vuonna 2015 tulleista 20485 irakilaisesta 3072 saa jäädä maahamme myönnetyn turvapaikan ja 2048 muun syyn takia. Yhteensä saamme tämän mukaan siis 5120 Irakista vuonna 2015 tullutta oleskelijaa maahamme.

Lukijaani kiinnostaa varmasti myös muiden runsaasti maastamme turvaa hakevien kansallisuuksien määrät ja hyväksymisprosentit. Ne ovat järjestyksessä seuraavat (suluissa turvapaikkaan johtaneiden hakemusten määrät sekä myönteisten turvapaikkapäätösten osuudet kaikista ratkenneista tapauksista): albaanit (667, 0 %), somalit (662, 39%), afgaanit (328, 14%), venäläiset (214, 29 %) ja syyrialaiset (195, 56 %).

Edelle kirjoittamani vaati vain vähän kommentteja. Omalta osaltani suurin hämmästely kohdistuu seuraaviin kahteen seikkaan.

Miksi niin moni turvapaikkahakemus raukeaa jättäjän itsensä toimesta? Onko tilanne lähtömaissa muuttunut ilman, että siitä olisi suuremmin uutisoitu? Tässä asiassa en halua lähteä spekuloimaan sitä, että kyseessä olisi osoitus koko turvapaikkajärjestelmän rutiininomaisesta väärinkäytöstä, joka todennäköisesti koskee myös maahan turvapaikan tai muun oleskeluluvan saaneita, sillä sellaisen väittäminen olisi poliittisesti epäkorrektia.

Miksi suurin Suomeen saapuneiden pakolaisryhmä ovat irakilaiset, joita seuraavat monet muut, vaikka tänä päivänä ylivoimaisesti suurin hätä on kiistatta vasta heidän jälkeensä tulevilla syyrialaisilla. En halua tässäkään asiassa lähteä spekuloimaan, että kyseessä olisi osoitus koko turvapaikkajärjestelmän rutiininomaisesta väärinkäytöstä, joka todennäköisesti koskee myös maahan luvan saaneita, koska myös sellaisen väittäminen olisi poliittisesti epäkorrektia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä tilastot kertovat irakilaisten kansainvaelluksesta Suomeen? 
HS panosti vastaanottokeskusten raiskaajiin
HS harhauttaa somaleilla

Maahanmuuton aiheuttama turvattomuuden tunne ei näy puolueiden kannatuksessa

Suomesta on lähtenyt ISISin hallitsemille alueille ainakin 70 ihmistä. Vaikka joukossa on varmasti myös jonkin verran muslimiksi kääntyneitä kantasuomalaisia, on suurin osa näistä terroristeista maahanmuuttajataustaisia. Tämä osoittaa, ettei suomalainen turvapaikanhakijoiden arviointijärjestelmä eikä myöskään tulijoiden integrointitoiminta pysty torjumaan maastamme militanttia islamismia.

Ei siis ole mikään ihme, että suomalaisten turvallisuudentunne on järkkynyt mm. terrorismin, turvapaikanhakijoiden suuren määrän, uskonnollisten ääriliikkeiden ja Suomessa asuvien maahanmuuttajien suuren määrän takia. Etenkin kun myös monien maahanmuuttajiemme suuri innokkuus naisten ahdisteluun on lopultakin ylittänyt kunnolla valtamedian uutiskynnyksen.

Jos minä olisin päättäjä, tekisin paljon radikaalimpia tekoja kuin nyt esille noussut terroristien avuksi matkustamisen kriminalisointi. Näin siksi, ettei lainmuutoksella tule käytännössä olemaan minkäänlaista vaikutusta hurmahenkisten islamistien toimintaan.

Valitettavasti en ole poliitikko, eikä minulla ole sellaista vaikutusvaltaa, jolla voisin lopettaa maahamme tulvivien terrorismista ja seksuaalirikoksista viehättyneiden ihmisten maahantulon ja radikalisoitumisen. Eikä Suomen kansakaan näytä peloistaan huolimatta kaipaavan oleellista muutosta nykymenoon.

Turvaa näet haetaan hallitustakin paljon suopeammin maahanmuuttoon suhtautuvista SDP:stä ja Vihreistä. Ja hallituspuolueistakin lepsuimmin tulijoihin suhtautuva Kokoomus näyttää pysäyttäneen kannatuksensa laskun.

Maahanmuutto, islamismi tai naisiin kohdistuva joukkoseksuaalirikollisuus eivät siis näyttäisi aiheuttamastaan turvattomuudentunteesta huolimatta vaikuttavan juurikaan ihmisten puoluepoliittisiin näkemyksiin. Tämä on erittäin mielenkiintoista, joskin suomalaisten tulevaisuuden kannalta onnetonta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi
Ääri-islamilaisen terrorismin luonne paljastuu pala palalta
Maahanmuuttajatutkimus paljastaa muslimien vaikeuden katsoa itseään peilistä
Miksi valtiojohtomme ja Poliisihallitus puhuivat roskaa terroristeista?

Oletko valmis panemaan naiset nyrkin ja hellan väliin?

Turvapaikanhakijoiden asioita ajava Ville Punto kertoo turvapaikanhakijoiden seksuaalirikoksiin liittyvän totuuden: "jos jotkut käyttäytyvät tällä tavalla, niin ei siitä voi tehdä johtopäätöksiä, että kaikki turvapaikanhakijat käyttäytyisivät samalla tavalla."

Sen jälkeen hän jatkaa, että "esimerkiksi nämä minun tuntemani irakilaiset miehet ovat hyvin normaaleja ja tavallisia ihmisiä." Tämä voi tietenkin olla totta tai sitten ei. Tässä ei kuitenkaan ole syytä epäillä asianajajan näkemystä, joten uskotaan.

Hyvin käyttäytyvistä Punton irakilaista huolimatta poliisiylijohtaja on todennut, että naisiin kohdistuva häirintä on sekä lisääntynyt että levinnyt myös päiväsaikaan tapahtuvaksi. Sitä on tapahtunut esimerkiksi päiväsaikaan bussissa. Ja Ylen toimittajan mukaan edes toppahousut eivät pelasta naisia ulkomaalaisilta käden jalkoväliinpanijoilta.

Näistä kolmesta lausunnosta voimme vetää yksinkertaisen johtopäätöksen, jossa ei ole mitään uutta: kunnolla käyttäytyvien turvapaikanhakijoiden joukossa on niin paljon seksuaalisesti häiriintyneitä ihmisiä, että suomalaisten naisten turvallisuus ja etenkin heidän turvallisuudentunteensa on maassamme pahasti järkkynyt.

Tästä todistaa myös suomalainen mies, jota vastaan pimenevässä illassa kävellyt nainen lähti juoksemaan karkuun miehen nähtyään. Oma puolisoni taas ei enää uskalla kävellä yksinään iltaisin kotimme lähistöllä metsän läpi vievällä kävely- ja pyörätiellä lainkaan.

On siis selvää, että kaikkien maahan saapuvien oikeus pyytää suojaa ja liikkua hakemuksensa ajan vapaasti muiden ihmisten joukossa on supistanut suomalaisen naisen liikkumisvapautta ja turvallisuudentunnetta aivan oleellisesti. Heidän kannaltaan yhteiskunta on muuttunut merkittävästi aiempaa ahdistavammaksi. Näin siitä huolimatta, että myös suomalaiset miehet ovat aina osanneet ahdistella ja tehdä seksuaalirikoksia - viimeksi tänään uutisoitiin yli viiden vuoden tuomiosta.

Kaikkeen edellä kirjoittamaani liittyy kysymys siitä, mitä meidän nyt tulisi tehdä. Eli juuri nyt on tullut aika päättää haluammeko suomalaisten naisten ahdistelijoiden lisäksi maahamme vielä suomalaisia seksuaalirikollisiakin yleisemmin häirintätilanteisiin ryhtyviä ulkomaalaisia naisten ahdistelijoita?

Ja jos haluamme, olemmeko valmiita hyväksymään siitä loogisesti seuraavan naisen elinpiirin nykyistäkin tiukemman rajoittamisen? Ja jos olemme, olemmeko valmiita tästä kehityksestä loogisesti seuraavaan tilanteeseen, jossa naisemme palautetaan lopullisesti kotiinsa nyrkin ja hellan väliin sidotuiksi toisen luokan kansalaisiksi? Siis samaan tapaan kuin naiset ovat tässä puheena olevien ulkomaalaisten kotimaissa.

Minä en ole valmis kaikkeen edellä kirjoittamaani, vaan asetan naistemme oikeuden säilyttää elintilansa ja tasa-arvoisen asemansa korkeammalle kuin asiansa sotkeneiden maiden ihmisten oikeuden hakea turvaa ja liikuskella pyynnön ajan vapaasti Suomessa.

Siksi pyydän poliitikkojamme irtisanoutumaan kaikista spontaaniin turvapaikanhakuun liittyvistä sopimuksista tai ainakin sulkemaan asyyliä hakevat asiansa käsittelyn ajaksi erilleen muusta yhteiskunnasta. Sekä säätämään lain, jonka mukaan seksuaalirikoksiin syylliseksi todettu ja kansalaisuudeton henkilö karkotetaan maasta loppuiäkseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuurista elämänmenoa
Tällaista rikkautta, yrittäjähenkisyyttä ja seksuaaliväkivaltaako me haluamme?
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi

Valaiseva loikka

Helsingin kaupunginvaltuutettu Johanna Sydänmaa loikkaa kokoomuksesta vihreisiin. Hän perustelee siirtymistään arvopohjansa muuttumisella ja pettymisellään maan hallituksen toimintaan.

Siirtymisen tekee erityisen mielenkiintoiseksi valtuutetun perustelu. Hän on todennut, ettei katso pystyneensä Kokoomuksessa edistämään omia tavoitteitaan, jotka ovat "heikompiosaisten ja vähävaraisten asioiden ajaminen".

Jäin itsekseni miettimään, että mikäli Sydänmaa ei puhu muunneltua totuutta, niin minkä ihmeen takia hän on alkujaan edes liittynyt Kokoomukseen, joka ei koskaan ole profiloitunut heikompiosaisten tai vähävaraisten asianajajana. Päin vastoin, puolue on tunnetusti elinkeinoelämän sekä vauraiden ja hyvätuloisten ihmisten edunvalvoja suomalaisessa politiikassa, vaikka toki onkin vaalikampanjoissaan yrittänyt monin tavoin laajentaa kannatuspohjaansa räväköillä sloganeilla.

Toisaalta jutussa mainitaan myös Sydänmaan arvopohjan muuttuneen. Olisiko sittenkin siis niin, ettei hän ole alkujaan ajanut "heikompiosaisten ja vähänvaraisten" asiaa, vaan ollut ajatusmaailmaltaan aidosti kokoomuslainen. Jos asian on näin, niin se puolestaan osoittaa henkilön maailmankatsomuksen melkoisen epävakaaksi.

Edelle kirjoitetun perusteella näyttää siltä, että meillä on ainakin valtuustotasolla poliitikkoja, joiden käsitys suomalaisesta puoluepolitiikasta on joko lievästi sanottuna olematon tai varsin epävakaa. Kysymykseksi tässä tilanteessa jääkin se, että millä perusteella näin pihalla oleva henkilö arvelee olevansa pätevä hoitamaan kaupunkilaisten - tai eduskuntaan päästessään koko Suomen - asioita?

Siirtymisilmoitus on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että se osoittaa Vihreiden muuttuneen vuosien saatossa puhtaaksi vasemmistopuolueeksi, jonka agendalla on pikemminkin perinteisen jakopolitiikan kuin ympäristönsuojelun edistäminen. Ellei Sydänmaa ole sitten tälläkin kerralla erehtynyt puoluevalinnassaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen virkanimitys
Ottawan sopimus täytäntöön!
Päättäjien pukinsorkka veronmaksajan kukkarossa?

Monikulttuurista elämänmenoa

Monikulttuurisuus on tunnetusti rikkaus ja voimavara. Tänään töistä kotiin palattuani katselin hiukan lehtien antia. Kokosin tähän muutamia rikkaudesta ja voimavarasta kertovia uutisia, jotka valaissevat hiukan sitä, mistä monikulttuurisuudessa lopultakin on kysymys.

Tapaus yksi eli monikulttuurinen kohtaaminen. 28-vuotias mies tönäisi myöhään tiistai-iltana naisen lähestyvän metrojunan alle Berliinin Charlottenburgissa. Nainen kuoli saamiinsa vakaviin vammoihin Ernst-Reuter-Platzin metroasemalla.

Hampurissa syntynyt mies oli saapunut vain tunteja aiemmin Berliiniin. Hän oli pyrkinyt pääkaupungissa asunnottomien suojakotiin tuloksetta. Koska miestä ei ollut otettu suojakotiin sisään, hän oli raivostunut silmittömästi ja tönäissyt nuoren naisen metron alle. Nainen valikoitui uhriksi täysin summittaisesti, sillä tekijä ja uhri eivät tunteneet toisiaan.

Saksassa syntyneellä tekijällä on Iranin kansalaisuus, ja myös uhri oli maahanmuuttajataustainen saksalainen.

Tapaus kaksi eli monikulttuurinen voima. Yksi ihminen pidätettiin tapon yrityksestä epäiltynä ja kaksi loukkaantui vastaanottokeskuksessa sattuneessa välikohtauksessa tänä aamuna eteläisessä Ruotsissa.

Poliisin mukaan välikohtauksessa haavoittuneita oli isketty puukon kaltaisella esineellä riidan päätteeksi vastaanottokeskuksessa. Riidan syy on vielä epäselvä eikä silminnäkijöiden kuulusteleminen ole edennyt kielimuurin takia.

Tapaus kolme eli monikulttuurin paikallinen purkaminen. Pohjois-Irakissa terroristijärjestö Isisiltä alueita valloittaneet kurditaistelijat ovat tuhonneet arabien koteja. Amnestyn mukaan toiminnalla on pyritty saamaan arabisiviilit lähtemään valloitetuilta alueilta. Asialla ovat olleet kurdien aluehallinnon peshmerga-joukot sekä paikalliset kurdimilitanttiryhmät.

Puskutraktorien, räjäytysten ja polttamisten kohteeksi on päätynyt tuhansia koteja. Lisäksi Isisiä paenneita siviilejä on joissain tapauksissa estetty palaamasta koteihinsa.

Tapaus neljä eli monikulttuurinen rikkaus. Saksan ja Turkin poliisit ovat pidättäneet kymmeniä ihmiskaupasta epäiltyjä, jotka kuuluvat rikollisverkostoon, joka lähetti hankkimillaan laivanrähjillä yli 1 700 ihmistä kohti Eurooppaa.

Syytteiden mukaan ihmiskauppiaat ostivat kolme rapistunutta rahtilaivaa, täyttivät ne pakolaisilla ja lähettivät alukset automaattiohjauksella kohti Italian rannikkoa. Jokainen laivaan noussut maksoi matkastaan noin 5 500 euroa. Ihmiskauppiaat nettosivat kolmesta täydestä laivasta yhteensä noin 8,7 miljoonaa euroa.

Tapaus viisi eli monikulttuurinen käsitys seksuaalisuudesta. Turvapaikanhakijalle luettiin syyte törkeästä raiskauksesta Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa tiistaina. Epäilty ja rikoksen uhri ovat molemmat turvapaikanhakijoita.

Epäilty törkeä raiskaus tapahtui Lappeenrannassa marraskuussa. Myös uhri on sukupuoleltaan mies. Tekijän ja uhrin ikää, kansallisuutta tai rikoksen tarkempaa tekopaikkaa ei julkisteta.

Tapaus kuusi eli näin naapurissa. Ruotsin keskusrikospoliisi käyttää vastaanottokeskuksien uhkauksista, väkivallasta, tuhopoltoista ja muista rikoksista erityiskoodia 291. Tietoa ei anneta julkisuuteen vaan kaikki 291-koodattu tieto on määrätty salassa pidettäväksi.

Koodilla on lokakuun lopusta lähtien merkitty rikosilmoitukset, joissa kantaja, epäilty tai kuulusteltava on siirtolainen. Koodia käytetään myös rikoksista, jotka tehdään turvapaikanhakijoihin liittyvissä paikoissa tai kiinteistöissä.

Rikosten lisäksi poliisi salaa myös turvapaikkakysymyksiin käyttämänsä resurssit. Kaikki poliisilaitokset ovat kutienkin siirtäneet henkilökuntaa turvapaikanhakijoihin liittyvään Alma-satsaukseen. Se on Keskusrikospoliisin alainen projekti, joka vastaa niin rajatarkastuksista kuin turvapaikanhakijoiden turvallisuudesta.

Kaikki ylle kokoamani tapaukset löytyivät alle puolessa tunnissa sanomalehtien tämän päivän nettisivuilta. Tapaukset eivät vaatine sen kummepaa kommentointia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Tällaista rikkautta, yrittäjähenkisyyttä ja seksuaaliväkivaltaako me haluamme?
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi
Pilkahdus suvaitsevaa ajattelua

EK päätti palata neuvottelupöytään - tositarkoituksella

Suomen talous on juuri nyt sellaisessa kriisissä, että me tarvitsemme sellaista kansallista yhteishenkeä, joka lopultakin päättää laman ja aloittaa uuden kasvukauden. On myös selvää, etteivät hallituksen ns. pakkolait johda sellaiseen vaan ainoastaan kansalaisten, köyhien ja rikkaiden, yksityisen ja julkisen sekä myös työmarkkinajärjestöjen vastakkainasettelun vahvistumiseen.

Siksi oli tärkeää, että Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) palasi ay-liikkeen kanssa samaan neuvottelupöytään päättämään ne neuvottelut, jotka syksyllä jäivät kesken. Se osoittaa, että myös työnantajat ymmärtävät, etteivät pakkolait ole edes niiden etu vähänkään pidemmällä aikavälillä.

Mikäli ne astuisivat voimaan, olisi syksyllä vastassa työmarkkinoiden kaaos ja todennäköisesti myös kustannuskilpailukyvyn uusi romahtaminen. Tähän viittaa jo yksin se, että SAK on aloittanut valmistelut lakkokierrosta varten - luultavasti mitä todennäköisimmin painostuskeinona, mutta silti.

Kaikkiaan on syytä uskoa, että tällä kertaa neuvottelut päättyvät yhteiseen ratkaisuun. Siinä on molempien osapuolien annettava joistain vaatimuksistaan periksi - mutta SAK:n alkusyksyn ehdotus, jossa vuodelle 2017 tehtäisiin nollaratkaisu ja sen jälkeen mentäisiin vientiteollisuusvetoisesti on niin vahva vastaantulo, että pallo on tällä hetkellä käytännössä kokonaan työnantajapuolella. EK:n kannattaa syöttää se takaisin ay-liikkeelle siten, että vastaanottaja haluaa myös ottaa sen kiinni.

Entä syksyn keskusteluiden toinen paha poika eli Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto? Se ei ole ilmoittanut menevänsä sopimukseen mukaan, mutta jos sellainen saavutetaan syntyy järjestöä ja sen kovaa linjaa vetänyttä puheenjohtajaa kohtaan erittäin voimakas yhteiskunnallinen paine. Ehkäpä se riittää maamme pahimman työmarkkinahäirikön saattamiseen ruotuunsa. Näin voi ainakin toivoa.

Toivotan siis viisautta työmarkkinajärjestöille niiden sopiessa tulevaisuudestamme. Myös maamme hallitukselta toivon terveen järjen käyttämistä nyt kun niiden mitä ilmeisimmin kiristystarkoituksessa kehittelemät pakkolait näyttävät johtavan hyvään tulokseen - eli jäävän toteutumatta. Uskon käytännössä koko Suomen kansan ajattelevan kanssani samalla tavalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomi tuhlaa arvokkainta pääomaansa
Työpaikat siirtyvät terveydenhuollosta IT-alalle - irakilaisistako uusia linustorvaldseja?
Eroon työn yksikkökustannusten pohtimisesta
Lakkoilemallako Suomi saadaan kuntoon?

Tällaista rikkautta, yrittäjähenkisyyttä ja seksuaaliväkivaltaako me haluamme?

Eilen uutisoitiin Oululaisessa pizzeriassa tapahtuneesta väkivaltaisesta tappelusta. Tieto tapahtuneesta oli aluksi kovin sekavaa, mutta sitten syntyi internethuhuja maahanmuuttajien osallisuudesta. Lopulta poliisi ilmoitti selvittävänsä onko tapahtumilla yhteyttä kaupungissa aiemmin toimineeseen maahanmuuttajataustaiseen pizzamafiaan.

Jos kyseessä oli samanlainen pizzerioiden välinen reviirikiista kuin aiemmin myös esimerkiksi Tampereella ja Lappeenrannassa nähdyt, haluaisin kysyä johtavilta vaikuttajiltamme että onko tämä juuri sitä monikulttuurista rikkautta ja yrittäjähenkisyyttä jota he ovat tänne Suomeen kaivanneet?

* * *

Tässä yhteydessä on myös syytä todeta poliisin valottaneen entistä tarkemmin uudenvuodenyön tapahtumia Helsingin Senaatintorilla. Juuri nyt näyttää siltä, että naisten seksuaalinen joukkoahdistelu oli irakilaisten turvapaikanhakijoiden etukäteen suunnittelemaa ja laajuudeltaan täysin poikkeavaa ainakin minun elinaikanani. Tähän mennessä yön tapahtumista on tullut poliisille 15 rikosilmoitusta.

Jos ja kun poliisin tiedote on todellisuutta vastaava, olisi mukava kuulla äskettäin Helsingissä erityisesti kantasuomalaisten miesten seksuaalista väkivaltaa vastaan mieltään osoittaneiden naisten mielipide tästä vanhan kotoperäisen ahdistelukulttuurin lisäksi maahamme rantautuneesta uudenlaisesta ja entistä terhakammasta tulijalähtöisestä seksuaaliväkivallasta. Onko se sellaista, jota halutaan vaihteluksi suomalaisten aiheuttamiin ongelmiin, vai olisiko parempi, ettei meillä sittenkään olisi molempia kun emme näytä pääsevän eroon edes yhdestä?

Kysyisin myös, että panevatko suomalaiset naiset pahakseen jos esimerkiksi minä puutun peliin, jos omalle tielleni sattuu maahanmuuttajan ahdistelema nainen? Siis toimimalla samoin kuin olen kahdesti eläessäni tehnyt kantasuomalaisten lääppijöiden suhteen.

Vai olisiko mukavampaa, että sulkisin silmäni ja katsoisin toisaalle, koska mielestäni Suomeen kohdistuvaa humanitaarista maahanmuuttoa olisi rajoitettava merkittävästi sen aiheuttamien yhteiskunnallisten muutosten, seksuaaliväkivallan lisääntymisen ja kohdalleni maksettavaksi osuvien kustannusten suhteen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit
Paavo Rautio osoittaa syvällistä ymmärtämättömyyttä
Mitä nyrkkeilijä Fitim Latifin tapaus opettaa meille maahanmuutosta?

Suomi tuhlaa arvokkainta pääomaansa

Jokainen on kuullut sanottavan, että yrityksen tärkein voimavara on sen henkilöstö. Tällä tarkoitetaan luonnollisesti ennen kaikkea henkilöstön osaamista.

Sama koskee luonnollisesti kokonaisia kansakuntia. Suomessa on korkeampi elintaso kuin vaikkapa öljyrikkaassa Venezuelassa, koska meillä osaamisen taso on verrattomasti korkeampi vaikka luonnonvarat eivät ylläkään samalle tasolle.

Tätä taustaa vastaan yksi viime päivien merkittävistä uutisista tuli tutkimus- ja koulutusmaailmasta, jossa Aalto-yliopisto päätti irtisanoa vajaa 200 henkilöä. Lisäksi luontaisen poistuman kautta vähennetään yli sata.

Irtisanomisten taustalla on Tekesin rahoituksen pieneneminen. Tämä kertoo siitä logiikasta, miten tutkimusta rahoitetaan nykyisin Suomessa. Osa tutkijoista toimii vakituisissa työsuhteissa ja etenkin nuoremmat määräaikaisilla työsuhteilla, joiden rahoitus tulee Tekesin tai vaikkapa Suomen Akatemian kaltaisten rahoittajien hyväksymien hankkeiden kautta.

Kilpailu rahoituksesta on kiristynyt määrätietoisen tutkijankoulutuksen takia jo pitkään. Esimerkiksi Suomen Akatemialle jätetyistä hakemuksista hyväksytään hakuinstrumentista riippuen noin yksi viidestä.  Yksittäisen nuoren tutkijan kannalta tämä tarkoittaa äärimmäistä epävarmuutta työsuhteen jatkumisen kannalta.

Omalla alallani parhaat nuoret tutkijat saavat pysyvän työsuhteen noin neljänkymmenen vuoden iässä. Loput tutkijankoulutetut joutuvat sinnittelemään jonkun muun hankkimalla määräaikaisella rahoituksella, jäävät ennemmin tai myöhemmin työttömiksi tai joutuvat vaihtamaan alaa, elleivät sitten onnistu pääsemään yksityisen sektorin palvelukseen esimerkiksi tuotekehitystehtäviin.

Jälkimmäinen on tietenkin kannatettavaa ja yhteiskunnan kannalta tutkijankoulutettujen erinomaista käyttöä. Tähän ovat itseni lisäksi kiinnittäneet huomiotaan muutkin kollegat.

Tässä kaikessa on kuitenkin syytä ymmärtää, että julkisella tutkimustoiminnalla ja yritysten tuotekehityksellä on keskinäinen tehtävänjako uusien tuotteiden ja innovaatioiden kehittämisessä. Julkinen tutkimus tuottaa sitä perustietoa, jonka varaan yrityselämä pystyy kehittämään kaupallisia tuotteita. Näin tapahtuu kaikkialla maailmassa, myös Yhdysvalloissa ja esimerkiksi Kiinassa.

Suomessa on vuoden 2010 jälkeen kuitenkin päätetty heikentää julkisen tutkimuksen asemaa. Ensin lähdettiin supistamaan tutkimuslaitosverkostoa, sittemmin yliopistojen perusrahoitusta ja lopulta myös Tekesin tai Suomen Akatemian kautta jaettavaa kilpailtua rahoitusta.

Vaikka osa tieteen ja tutkimuksen rahoituksesta menee työn luonteen takia väistämättä hukkaan, ei etukäteen ole mahdollista tietää mikä hypoteesi johtaa läpimurtoon ja mikä umpikujaan. Jos se tiedettäisiin, voitaisiin koko tutkimus jättää luonnollisesti tekemättä. Lisäksi lienee niin, että suurimmat läpimurrot syntyvät kaikkein riskialtteimmista hankkeista - eli niistä, joiden menestymismahdollisuuksia voi ennakoida heikoimmin.

Suomi on siis valinnut tiensä. Me olemme lähteneet kansallisen tutkimustyön supistamisen tielle ja tulevaisuus näyttää mihin tämä tie johtaa. Varmaa on vain, että maamme tutkijankoulutetuista muodostuu seuraavina vuosina valtava työvoimareservi, jonka hyötykäyttöön kannattaisi panostaa koko muussa yhteiskunnassa.

Ellei näin tehdä, niin heihin tehty panostus on vaarassa mennä lähes kokonaan hukkaan - se olisi tuskin kenenkään etu. Ei edes tutkijankoulutusta avoimesti halveksivien Alexander Stubbin ja Juha Sipilän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Portugalin sairaalakuolema ja Suomen herrat
Alexander Stubb tiedepolitiikkona
Strategisen tutkimusrahoituksen kallis hinta

Ulkovaltojen poliittisesta rahoituksesta ja sen tutkinnasta

Viime aikoina on kuultu aika ajoin väitteitä siitä, kuinka Venäjä tukisi rahallisesti Euroopan "äärioikeistolaisia" puolueita. Niin myös tämän päivän Helsingin Sanomissa.

Uutisen mukaan USA:n tiedostelupalvelu epäilee Venäjän aikovan rahoittaa Unkarin Jobbikin, Kreikan Kultaisen aamunkoiton, Italian Pohjoinen liiton ja Ranskan Kansallisen rintaman toimintaa. Siksi se aikoo selvittää asian.

Mikäli mainitut puolueet todellakin ottaisivat vastaan tietoisesti Venäjältä tarjottua rahoitusta olisi asia vakava. Puolueet eivät ole merkityksettömiä omissa maissaan, eikä riippuvuussuhteen luominen ulkovaltaan siten merkityksetön seikka.

Siksi on tietenkin hyvä että asia selvitetään, jotta äänestäjät voivat antaa tapahtuneesta oman tuomionsa. Jäin kuitenkin pohtimaan kuultuun uutiseen liittyen muutamaa asiaa.

Ensinnäkin tässä on suvereniteettiongelma. Miksi asiaa selvittää USA:n turvallisuuspalvelu. Mikseivät Unkarin, Kreikan, Italian tai Ranskan turvallisuuspalvelut. Eikä ulkovaltojen puuttuminen näiden maiden sisäpolitiikkaan kuuluisi juuri niille?

Toiseksi on motiiviongelma. Yhdysvallat ei suinkaan ole vähemmän ulkovalta kuin Venäjä. Siksi sen tekemän selvityksen motiivi EU:n sisäisistä asioista ei ole välttämättä hyvää tarkoittava vaan täsmälleen yhtä tarkoitushakuinen kuin Venäjän mahdollinen sekaantuminen asiaan.

Kolmanneksi on luotettavuusongelma. Kaikkihan muistamme USA:n tiedustelupalvelun väitteet Irakin joukkotuhoaseohjelmista ennen toista Irakin sotaa. Saddam kaadettiin niiden perusteella ja vasta jälkikäteen tunnustettiin, ettei mitään aseohjelmaa ollutkaan. Oli vain aseita, joiden niidenkin olemassaolosta valehdeltiin aluksi.

Ja neljänneksi on anekdootti. Kaikki jotka ovat lukeneet Topeliuksen "Välskärin kertomukset" muistanevat kuvaukset siitä kuinka Ruotsin suurvalta-ajan jälkeisessä tilanteessa 1720-1740 -luvuilla ulkovallat rahoittivat silloisten puolueiden (Hatut ja Myssyt) politiikkaa. Lopputulos oli onneton, ja tunnetaan meillä nimellä pikkuviha.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veitsenterällä
David Cameron ja pullon henki
Euroopan Unionin syvin olemus

Työpaikat siirtyvät terveydenhuollosta IT-alalle - irakilaisistako uusia linustorvaldseja?

Yleisradio uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan teollisuusmaista häviää robottien vuoksi miljoonia työpaikkoja viidessä vuodessa. Uutisessa ei kuitenkaan mainita tämän muutoksen yhteyttä löperöön maahanmuuttopolitiikkaamme, jota perustellaan usein Suomen vanhenevan väestön tarpeella saada hoitajia sekä taloutemme tarpeella saada uusia työntekijöitä tulevaisuudessa.

Suomalaisen maahanmuuttopolitiikan kannalta oli mielenkiintoista huomata, että maailman talousfoorumi ennustaa murroksen vievän työpaikkoja terveydenhuollossa työskenteleviltä. Itse asiassa heidän tekemänsä hoivatyö on jo nyt alkamassa siirtyä hoivaroboteille.

Tämän kehityksen aikana roboteille annetaan ensin yksinkertaisimmat tehtävät ja tekniikan kehittyessä myös vaativampi kanssakäyminen. Samassa yhteydessä vanhusten saama hoito muuttuu nykyistä edullisemmaksi ja todennäköisesti myös laadukkaammaksi. Siis samalla tavalla kuin on käynyt teollisuudessa.

Lisää työpaikkoja on sen sijaan luvassa IT-alalle - ainakin jos uskomme maailman talousfoorumia. Miljoonien eurojen kysymys kuuluukin, että löytyvätkö uudet suomalaiset linustorvaldsit Somaliasta, Irakista vai Afganistanista tulleista maahanmuuttajista sitten, kun heille ei enää olekaan tarjolla pyllynpesijän tulevaisuutta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ministeri Lindström: tässä lisää keinoja maahanmuuttajien kotouttamiseen
Menestyksen rakennuspalikoita
Keski-idän miehet toteuttamassa Kianderin visiota Itävallassa

Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi

Helsingin Sanomat palautti tänään lukijoidensa mieleen Iso-Britanniassa Rotherdamissa tapahtuneen reilusti yli tuhannen kantaväestöön kuuluvan tytön seksuaalisen hyväksikäytön, johon syyllistyivät pakistanilaistaustaiset miehet. Samassa jutussa mainitaan myös uudenvuoden tapahtumat Kölnissä, Saksassa sekä Tukholman nuorisofestivaaleilla 2014 ja 2015.

Kaikkiin näihin tapahtumiin liittyy se, että tapahtumat ovat sattuneet maissa, joissa maahanmuuttajiin ja maahanmuuttopolitiikkaan kohdistuva toisinajattelu on leimattu julkisessa mediassa rasismiksi ja sen esittäjä rasistiksi. Ja sen seurauksena jopa poliisit ovat vaienneet havaitsemistaan väärinkäytöksistä.

Leimaaminen koskee yhtä lailla Suomea, mistä esimerkkinä vaikkapa Yleisradion välittämät Jari Tervon näkemykset tai tämä Kansan Uutisten viiden vuoden takainen kirjoitus. Ja onhan sama maahanmuuton aiheuttamasta rikollisuudesta huolissaan olevien rasistiksi leimaamisen henki ollut nähtävissä myös alkuvuoden keskustelussa ns. suvaitsevaiston ilmeisesti Kölnin tapauksen häivyttämiseksi esille nostamissa katupartiointikysymyksessä ja lääppimiskeskustelussa.

Rotherdamin, Kölnin ja Tukholman tapahtumat osoittavat, että maahanmuuttopolitiikan aiheuttamat ongelmat eivät katoa niiden esille tuojien demonisoimisella. Päinvastoin, "viestintuojan teloittamisen" avulla ongelmat voidaan pitää hetkellisesti poissa julkisuudesta, jolloin ne saavat rauhassa eskaloitua ja aiheuttaa pahimmillaan valtavaa kärsimystä, joka olisi voitu välttää avoimemman keskustelun sallivassa yhteiskunnassa.

Helsingin Sanomat esitteli tänään muutenkin laajasti maahanmuuttoaihetta. Se esimerkiksi jatkoi maahanmuutosta toisinajattelevien demonisointia kutsumalla Hollannin suosituimman puolueen puheenjohtajaa Geert Widersiä islamofobiseksi.

Jutussa mainitaan myös yksi marokkolaistaustaisen hollantilaisen tekemä poliittinen murha sekä kantaväestön väkivaltainen mellakka vastaanottokeskusta vastaan. Nämä osoittavat, että Euroopassa vallalla olleella maahanmuuttopolitiikalla on muunkinlaisia seurauksia kuin pelkkä naisten ahdistelu. Tarkoitan etnisten ryhmien välisen väkivallan lisääntymistä ja eskaloitumista, joka pahimmillaan uhkaa jopa poliitikkojen turvallisuutta ja henkeä.

Mutta ei maahanmuuttoasia ole niin yksinkertainen kuin edelle kirjoittamastani saattaisi päätellä. Rikollisuutta ja väkivaltaa paljon suurempi ongelma on yhteiskunnan syvällinen muuttuminen. Ja kuinka ollakaan, Helsingin Sanomat kirjoittaa myös tästä puolesta - tosin itse ilmeisesti ymmärtämättä asiaa.

Aloitan mielipidesivun kirjoituksesta, jonka on laatinut maahanmuuttoasioissa itse toimiva naishenkilö. Hänet on innoittanut tarttumaan sanan säilän varteen Sisäministeri Petteri Orpon (kok) ehdotus maahanmuuttajien kotouttamiseen heidät työllistämällä.

Kirjoittaja listaa ongelmia työllistämisen esteistä. Hänen mukaansa ongelmia ovat esimerkiksi se, ettei muualta tullut kuorma-auton ammattikuljettaja saa Suomessa ajaa edes henkilöautoa ennen kuin hän on suorittanut ajokortin täällä kokonaan uudestaan.

Tai että koulutetuille maahanmuuttajille ei ole mitään yhtenäistä väylää osaamisen ja tutkinnon tunnistamiselle ja tunnustamiselle. Tai että elintarvikkeiden pakkaukseen tarvitaan hygieniapassia ja että henkilöstövuokrausfirmojen nettilomakkeet ovat niin monimutkaisia, etteivät maahanmuuttajat edes ymmärrä, miten työtä haetaan.

Kyllähän nuo varmasti ovat maahanmuuttajien työllistymistä vaikeuttavia tekijöitä - sitä en kiistä. Toisaalta en minä ainakaan haluaisi, että paperiton irakilainen maahantulija päästettäisiin auton rattiin ilman, että on varmistettu tämän osaavan ajaa sitä. Enkä kansainvälisen yrityksen rekrytoijana palkkaisi somalialaista koneinsinööriä suunnittelemaan pilvenpiirtäjän hissiä ilman, että voisin olla varma hänen osaamisensa tasosta.

Enkä edes ottaisi afganistanilaista kaavun alle piiloutunutta naista ravintolaan kokiksi, ennen kuin voi olla varma, että hän ymmärtää millä tavoin vältetään vatsatautien aiheuttaminen asiakkailleni. Ja jäin ihmettelemään sitäkin, että kuka haluaisi palkata ihmisen, joka ei edes ymmärrä miten työtä haetaan?

Mielipidekirjoittajan näkemyksen voi siis tiivistää lyhyesti sellaiseksi, että meidän tulisi luopua maahanmuuttajien osalta kaikista niistä keinoista, joita työmarkkinoille on kehitetty niiden hyvin toimimiseksi. Sekä sivullisille, asiakkaille tai työntekijöille itselleen aiheutuvien vaarojen minimoimiseksi.

Petteri Orpon ulostulo aiheutti muutenkin aktiivisuutta. Antti Palola (STTK) ja Timo Soini (ps) ilmoittivat, ettei maahanmuuttajien työllistämiseksi voida ajatella ministerin ehdottamaa palkanalennusta maahanmuuttajille. Ei ilmeisesti edes naamioimalla työnteko opiskeluksi, kuten Orpo eilen oikeastaan ehdotti.

Ay-liikkeen reaktio ei tietenkään ollut yllätys, minkä osoittaa se, että aavistelin sitä jo eilen aiheesta kirjoittaessani. Eikä myöskään Soinin, jonka puolue on muutamissa edellisissä vaaleissa onnistunut kilpailemaan menestyksellisesti vasemmistopuolueiden kanssa vähän koulutetun väestön äänistä.

Pyydän anteeksi, että joudun tässä toistamaan itseäni. Mutta tämän päivän Helsingin Sanomien juttukokoelma nyt vain sattui piirtämään eteemme kirkkaan kuvan siitä, mihin eurooppalainen vapaa maahanmuuttopolitiikka on johtanut: etniseen polarisaatioon, tietynlaisten rikosten valtavaan kasvuun ja jopa uudenlaisten rikostyyppien ilmaantumiseen ja yhteiskunnan avoimuuden katoamiseen sekä vaatimuksiin kahdentasoisista työmarkkinoista, joista toisessa ei noudateta normaaleja työehtoja palkkauksen, pätevyyden tai työturvallisuuden suhteen. Tässä suhteessa ovi on jo avattu ns. positiivisen syrjinnän kautta.

Tässä tilanteessa en kaipaa politiikkamme johtajilta tai edes medialta lisää osoituksia tilanteen ongelmallisuudesta. Suomessa on tarkoitus tehdä alkaneena vuonna noin 45 000 turvapaikkapäätöstä. Jos niistä esimerkiksi puolet olisi hakijan kannalta myönteisiä, tulisi eteemme joka tapauksessa pakko onnistumisesta heidän kotouttamisessaan tai ongelmien eskaloituminen ennestään.

Jos ja kun kotouttamiseen ei tässä tilanteessa ole käytettävissä edelle kirjoittamiani työelämän toimintaa rapauttavia keinoja, niin jäljelle jää sen miettiminen mikä muu keino sitten tulee kysymykseen. Ja tähän ei vastaukseksi kelpaa se, mitä kaikki muut ovat tehneet - kertomukset Rotherdamista, Kölnistä ja Tukholmasta osoittavat sen tien johtavan umpikujaan.

Samalla olisi huolehdittava siitä, ettei maahamme alkaneena vuonna suuntautuva kansainvaellus kehitysmaista kasva samoihin mittoihin kuin menneenä vuonna. Näin siksi, että nämä tulijat vaikeuttavat ongelmaa entisestään, ja muuttavat yhteiskuntaamme entistä enemmän sellaiseen suuntaan, jota tuskin yksikään kantaväestöön kuuluva haluaisi.

Hyvät neuvot ovat nyt siis todella tarpeen. Ongelmien salailulla, rajojen auki pitämisellä ja kotouttamistoimissa epäonnistumalla varmistamme vain se, että Suomikin muuttuu hiljalleen sellaiseksi paskastaniksi, joiden olosuhteita maahamme saapuvat ihmiset pakenevat.

Ja ellei tämä paskastan synny muuten, niin sen tuovat mukanaan ristiriitojensa kanssa tänne saapuvat turvapaikanhakijat. Siitäkin Helsingin Sanomat tarjosi tänään veret seisauttavan kommentin poliisimieheltä "kerran Hennalassa juttelin turvapaikanhakijan kanssa, ja hän sanoi, että tässä samassa tuvassa viereisessä pedissä nukkuu mies, jota hän lähti pakoon Irakissa. Onhan se surullista ja ymmärrettävää, että riitoja tulee."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikkatalouden monet kasvot
Perheiden valinnanavapaus uhrataan Ruotsissa maahanmuuton alttarille
Maahanmuutosta rikastuttava voimavara

Turvapaikkatalouden monet kasvot

Tämän päivän Helsingin Sanomat kertoi aamulla monenlaisia yksityiskohtia nykyaikaiseen kansainvaellukseen liittyvästä taloudesta. Olen toki kirjoittanut aiheesta aiemminkin, mutta koska asia on poikkeuksellisen tärkeä on sitä syytä ymmärtää syvällisesti ja pitää myös esillä julkisessa keskustelussa.

Yhdessä jutussa kerrottiin siitä, kuinka ihmissalakuljettajat antavat lähtömaiden ihmisille harhaanjohtavaa tietoa saadakseen nämä maksamaan itselleen matkasta länsimaihin. Jutussa haastatellun rajavartioston apulaiskomentajan mukaan asiaa hoitaa Venäjällä järjestäytynyt rikollisuus.

Asian vahvistaa Sallan rajavartioston varapäällikkö sanomalla "taustalla on rikollishyöty. Joku hyötyy tästä taloudellisesti." 

Toisessa jutussa kerrotaan siitä kuinka viimevuotinen turvapaikanhakijaryntäys on johtanut maahanmuuttoviraston räjähdysmäiseen kasvuun. Rekrytointimääriä ei mainita, mutta vuoden 2016 tavoitteena on tehdä lähes kymmenkertainen määrä turvapaikkapäätöksiä verrattuna edellisvuoteen. Tarkoittaako tämä siis myös henkilöstön lähes kymmenkertaistamista?

Maahanmuuttovirastoa ei tietenkään voi syyllistää asioiden hoitamisesta, päinvastoin. Mutta on syytä huomata, että myös sen parista työtä saaneet ihmiset muodostavat osan nykyaikaisen kansainvaelluksen taloudellisista hyötyjistä. 

Ihmisten työllistäminen ei ole pelkästään negatiivinen asia korkeasta työttömyydestä kärsivässä Suomessa. Toisaalta on myös ymmärrettävä, että nämä rekrytoinnit kasvattavat valtion kuluja lisäämättä maamme talouden perustana olevaa tuotantoa. Pitkän aikavälin vaikutus on siis yksiselitteisesti negatiivinen.

Samalla ainakin osa näistä ihmisistä ymmärtäessään hyötyvänsä maahanmuutosta saattaa pyrkiä esimerkiksi äänestyspäätöksissään ylläpitämään myös jatkossa työllisyyden itselleen takaavaa massaturvapaikanhakua. Se olisi ymmärrettävää, mutta ei millään tavalla yleisen edun mukaista.

Kolmannessa jutussa kerrotaan siitä, kuinka turvapaikanhakuruljanssi on kasvattanut korruptiota sekä lähtömaissa että Venäjällä. Asiasta kertoi turvapaikanhakijoiden oikeuksia Venäjällä puolustavan kansalaisjärjestön johtaja seuraavasti.

"Korruptiolla on valtava rooli, kun ihmisille myönnetään turistiviisumi lähtömaassa Venäjän edustuston toimesta... Lisäksi korruption mahdollisuus on tuomioistuimessa, joka päättää ihmisen käännyttämisestä”. Hän vahvistaa myös, että ihmissalakuljettajat antavat ihmisille harhaanjohtavaa tietoa turvapaikanhakijoiden lähtömaissa saadakseen nämä liikkeelle ja maksamaan saamistaan "matkapalveluista".

Lisäksi kerrottakoon, että saman jutun mukaan Venäjältä tulleista 90 % on saanut Suomessa kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa. Asia on muuten hyvä, mutta on vaikea ymmärtää miksi edes se 10 % on saanut myönteisen päätöksen tullessaan yhdestä turvallisesta maasta (Venäjä) toiseen (Suomi).

Neljäs juttu oli suoraan sanoen pelottava. Sen mukaan Suomen johdossa suhtaudutaan vakavasti mahdollisuuteen siitä, että Venäjän hallitus ryhtyisi aktiivisesti kuljettamaan turvapaikanhakijoita maahamme. Mikäli tämä skenaario toteutuisi, olisi maahamme tulossa jopa miljoonia muslimeja.

Tämäkin kehityssuunta tuottaisi valtavia taloudellisia mahdollisuuksia monille ihmisille ja myös rikollisille. Maahanmuuttoviraston pitäisi rekrytoida entistä enemmän, poliiseja pitäisi rekrytoida ylläpitämään järjestystä ja myös kotouttamistoimiin pitäisi panostaa valtavia summia. Kaikki nämä kuluja, jotka eivät kohota Suomen eikä varsinkaan julkisen sektorin taloudellista tilannetta. 

Kaikista HS:n tämän aamun uutisista merkittävin oli kuitenkin viides juttu, jossa esiteltiin sisäministeri Petteri Orpon näkemys siitä, kuinka maahanmuuttajien kotouttaminen hoidetaan. Hänen mukaansa "kaikki on tehtävä uusiksi". Tämä on sinänsä hyvä asia, sillä nykyinen kotouttamispolitiikka on epäonnistunut niin Suomessa kuin muuallakin. 

Orpo  on oikeassa myös siinä, että yksi tärkeä avain kotouttamiseen on turvapaikanhakijoiden työllistäminen. Keinoista hän luettelee seuraavat: "oppisopimuskoulutus, työssä oppiminen, työn ja koulutuksen joustava yhteensovittaminen". Toisin sanoen palkkatason oleellinen laskeminen maahanmuuttajien työsuhteissa. 

Ymmärrän hyvin, että tämä on ainoa keino saada maahanmuuttajat työllistymään maassa, jossa on muutenkin paljon työttömiä. Toisaalta jäin miettimään, että minkälainen työmarkkinoita vääristävä vaikutus näin markkinoille tulvivalla halpatyövoimalla olisi? Ja miten se vaikuttaisi heidän kanssaan kilpailevien kouluttamattomien kantasuomalaisten työttömien työnsaantimahdollisuuksiin ja sitä kautta näiden asenteisiin maahanmuuttoon?

Sivuhuomautuksena jäin ihmettelemään Orpon kommenttia maahanmuuttokeskustelusta. Hänen mukaansa "suvaitsevainen puoli on ollut niin hiljaa, että korvia särkee". 

Tämä siis tilanteessa, jossa etenkin Helsingin Sanomat ja varsinkin Yleisradio eli maamme kaksi merkittävintä mediataloa on uutisoinnissaan rummuttanut päivästä ja viikosta toiseen erittäin yksipuolista suvaitsevaiston propagandaa. Eikö sitä hänen mielestään lasketa maahanmuuttokeskusteluksi?

Palatakseni talousasioihin. Kuudennessa jutussaan Helsingin Sanomat kertoo siitä, että maahamme on syntynyt maahanmuuttajiin kohdistuvaa korruptiota, jossa koulutuksen saaneet tai sitä vailla olevat asianajajat ovat maksaneet pikkusummia turvapaikanhakijoille saadakseen itselleen julkisista varoista maksettavia oikeusapurahoja. 

Näin syntynyt korruptio ei tietenkään ole turvapaikanhakijoiden vika, mutta joka tapauksessa sitä ei olisi ilman heidän maahantuloaan. Yhdistämällä tämä edellä kirjoitettuun voidaan nykyaikaisen kansainvaelluksen todeta johtaneen korruptioon ja rikollisuuteen sekä lähtömaissa, kauttakulkumaissa että Suomessa. 

Lisäksi Helsingin Sanomien juttusarja osoittaa, että nykyaikainen kansainvaellus on johtanut ainakin Suomessa merkittävään julkisten menojen kasvuun sekä suunnitelmiin laskea maamme tulijoiden tuottavuuteen nähden liian korkeaa palkkatasoa. Jälkimmäiseen liittyen on jatkossa mielenkiintoista seurata, reagoiko ammattiyhdistysliike tähän jollain tavalla. Sekä syntyykö maahanmuuttajien halpatyöllistämisestä ennakkotapaus, jonka perusteella ryhdytään vaatimaan suomalaisen palkkatason laskemista myös työttömien kantasuomalaisten työllistämiseksi.

Summa summarum. Kaiken kaikkiaan voimme todeta turvapaikkaruljanssin johtaneen erittäin monenlaisiin taloudellisiin seurauksiin, josta pääosa on yhteiskuntamme kannalta negatiivisia - osin jopa rikollisuutta lisääviä. Kun vielä muistetaan, että nyt käynnissä oleva turvapaikkaturismi on johtanut myös rikollisuuden kasvuun ja yhteiskunnan muuttumiseen monilla muullakin tavalla ei-toivottuun suuntaan, niin olisiko siis lopultakin aika ryhtyä vakavasti miettimään ja ennen kaikkea toteuttamaan keinoja, joilla Suomeen kohdistuva kehitysmaalaisten virta saataisiin oleellisesti vähenemään tai jopa pysähtymään?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhoaako ketjureaktio ihmissalakuljettajien bisneksen?
Maahanmuuttajan neuvo: "jos ei sitoudu, ei pitäisi saada rahaa penniäkään"
Totuus turvapaikkabisneksestä

JK 16.1.2016 kello 11.09. Ay-liikkeen vastaus tulikin sitten nopeasti. Palkka-ale ei tule kysymykseen kotouttamiskeinona.