Lipponen ja Kiviniemi tärkeiden asioiden parissa

Ensimmäinen tärkeä asia.

Suomen perustuslakiin on tulossa mainita, joka tekee Suomen suhteesta Euroopan unioniin merkittävästi tähänastista tiiviimmän: maan jäsenyys Unionissa aiotaan nimittäin kirjata perustuslakiin. Se tarkoittaa kirjaimellisesti tulkittuna sitä, että jatkossa Suomen eroaminen Unionista onnistuu vain perustuslain säätämisjärjestystä noudattamalla, kun tähän asti siihen on riittänyt eduskunnan yksinkertainen enemmistö.

Asiaa aikanaan esitellyt edellinen oikeusministeri väitti kuitenkin toisin, Unionista eroamiseen ei hänen mukaansa ole tulossa muutosta. Siten asiaa esitelleen ministerin käsityksen ja lain kirjaimellisen tulkinnan välillä on ero. Käytännössä se, kumpi tulkinta on oikein, ratkeaa tarvittaessa vasta Suomen Eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Oma veikkaukseni on se, että johtuen laillisuusperiaatteeseen läheisesti liittyvän täsmällisyysvaatimuksen kunnioittamisesta, valiokunta tulisi tehtävään jouduttuaan suurella todennäköisyydellä lukemaan lakia niin kuin se on kirjoitettu.

Oleellista nyt käynnissä olevassa lainmuutoksessa on se, ettei kukaan ole vaatinut Suomea tekemään tällaista muutosta. Mutta toki muutos voidaan tehdä, jos kerran niin halutaan ja toimitaan perustuslain säätämisjärjestyksessä. Siis aivan kuten nyt ollaan tekemässä.

Kyseessä on kuitenkin poikkeuksellisen merkittävä lakimuutos, etenkin nyt kun EU:n tulevaisuus näyttää aiempaa sumeammalta. Siksi olisi hienoa jos kansakuntaa vielä ennen asian lopullista päätöstä informoitaisiin muutoksen eduista ja mahdollisista haitoista. Sekä käytäisiin niin eduskunnassa kuin tiedotusvälineissäkin vapaata ja argumentteihin perustuva keskustelua. Näin kansakin saisi käsityksen tekeillä olevan muutoksen siunauksellisuudesta.

Toinen tärkeä asia.

EU:n ulkoministerit pitivät juuri kokouksen Puolassa - odotetuin, mutta huonoin tuloksin. Kreikan kriisi ei yhtään helpottanut, vaan maan ajautuminen kohti velkakriisiä jatkuu entiseen malliin. Tilanteen ovat todenneet niin markkinavoimat, kuin sekä akateemiset että käytännön taloustietäjät. Suomen Pankin Erkki Liikanenkin vaati jo luottoja antaneiden pankkien pääomittamista, todeten vastuun olevan omistajilla, ei veronmaksajilla. Käytännössä vain veronmaksajat voivat kuitenkaan tämän vastuun kantaa - ja nyt käydään taistelua siitä, osallistuvatko pääomittamiseen omistajien sijasta/lisäksi vain pankkien kotimaiden vai koko EU:n veronmaksajat.

Tilanteeseen käytännössä osaton Suomi, jonka rahalaitokset eivät ole lainoittaneet Kreikan velkaantumista, on ymmärrettävästi vaatinut rahojensa turvaksi vakuuksia. Ne ovat kuitenkin vastatuulessa, sillä niistä vaaditaan hintaa.  Siis haloo!?!? Onpa törkeää!

Jos EU-maat haluavat Suomen avusta mitään hintaa, pyydän Urpilaista tai Kataista ystävällisesti toteamaan, että "selvittäköön riskejä ottaneiden pankkien kotimaat kriisin sitten ilman Suomen rahoja, ellei apu kerran kelpaa". Näin yksinkertaista se on - niin kauan kuin rahat ovat suomalaisilla itsellään. Tämän sanomiseksi maan hallitus tarvitsee koko kansan ymmärryksen ja tuen!

Kolmas tärkeä asia.

Suomessa on epäilty tapahtuneen pitkästä aikaa ensimmäinen terrorismirikos. Maamme on siten astunut uuteen aikaan suhteessa kansalaisten turvallisuuteen. Tai oikeastaan tavallaan palaamassa rauhattomalle 1920-luvulle, jolloin Lapuan liike terrorisoi eri tavalla ajattelevia.

Tuolloinen terroritoiminta pääsi eskaloitumaan kun siihen suhtauduttiin aluksi ymmärtäväisesti, eikä laittomuuksiin puututtu ajoissa. Lapualaisten terrori loppui vasta 1930-luvun alussa kun osin tämän terroriliikkeen tuella valtaan päässyt presidentti Svinhufvud petti tukijansa, ja sai järjen palaamaan yhteiskuntaan. Tästä oppineena luulisi nykyisen eduskunnan tarttuvan alkamassa olevaan terrorismiongelmaan mitä pikimmin ja pohtivan tarkasti, miten terrorismikehitys saadaan tällä kertaa pysähtymään nopeasti.

***

Huolimatta edelle hahmotelluista poikkeuksellisen suurista ja kauaskantoisista asioista on suomalaisen poliittisen keskustelun keskiöön viime ja tällä viikolla asemoitunut perussuomalaisen kansanedustajan Jussi Halla-ahon huonosti muotoiltu facebook-teksti, jonka kirjaimellisella tulkinnalla mies saatiin demonisoitua räiskyvin sanakääntein fasismin ihailijaksi ja hänen kanssaan samanmieliset suorastaan peruspelkureiksi. Näin siitä huolimatta, että hän selitti tarkoituksensa heti väärinkäsityksen tultua ilmeiseksi.

Asia näytti jo hiukkasen laantuvankin, kunnes poliittisia irtopisteitä lähti etsiskelemään entinen pääministeri ja nykyinen presidenttiehdokas Paavo Lipponen. Hän ymmärsi joko tahallaan tai tahattomasti väärin Halla-ahon tekstin ja lähti hyökkäämään luomaansa olkiukkoa vastaan heinähanko tanassa niin jyhkeästi kuin jo varhain senilisoitunut ja ylimielinen entinen valtakunnansalaisuuksien vuotaja vain voi tehdä. Täytyy myöntää, että olin vaikuttunut vanhan miehen performanssista.

Vaan eipä aikaa, kun myös toinen entinen pääministeri, Mari Kiviniemi, päätti lähteä samoille apajille. Valitettavasti hänen pasmansa olivat, vaikka se mahdottomalta tuntuukin, vielä Lippostakin pahemmin sekaisin. Tämän osoitti se, että hän suorastaan vaati perussuomalaisia soutamaan "pois kansanvallan sameilta vesiltä". Siis mitä, vaatiiko Kiviniemi soinilaisia luopumaan demokratiasta?

Vai olisiko demokratian vastainen kutsu perussuomalaisille sittenkin harmiton lipsahdus? Ehkä Kiviniemi tarkoitti Halla-ahon ja hänen lähipiirinsä kannattavan sotilasjunttaa. Tämä tulkinta kuitenkin johtaa ojasta allikkoon, sillä näin ymmärtämällä Kiviniemi siis edelleen väittää Halla-ahon ehdottaneen sotilasjunttaa Kreikalle, vaikka tähän mennessä kaikille olisi pitänyt jo tulla selväksi, että Halla-aho vain totesi demokraattiselle yhteiskunnalle olevan vaikeaa toteuttaa ikäviä päätöksiä. Tämänhän Kreikan tapahtumat ja Jyrki Katainen ovat juuri todistaneet.

Kiviniemen lausahdus voidaan siis tulkita kolmella tavalla. Joko hän pitää kansanvaltaa edelleen pahana, valehtelee tietoisesti tai on tietämätön asiasta johon kuitenkin näkee tarpeelliseksi ottaa kantaa. Olen aika hämmästynyt, ehkä lainkaan varma, mikä näistä vaihtoehdoista on nykyisen oppositiopoliitikon kannalta pahin.

Näyttää siis siltä, ettei tärkeiden asioiden kiertäminen ole johtanut poliittisten toimijoiden kannalta mihinkään hyvään. Siksi kaiken tämän jälkeen toivon ja pyydän suomalaisilta poliitikoilta ja medialta: tulkaa pois sieltä lillukanvarsista ja keskittykää Suomelle tärkeiin asioihin. Siis niihin, jotka uhaavat juuri nyt yhteiskuntaamme sekä meidän ja meidän lastemme tulevaisuutta!

Tosin Lipposen ja Kiviniemen ulostulojen jälkeen epäilen, että ehkä juuri heidän olisi kuitenkin paras pysyä kaukana tärkeistä asioista - ihan suomalaisten tulevaisuuden takia!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metatason sanahelinää
Mitä on vihapuhe?
Pelin politiikkaa

Terrorismirikos-epäily Suomessa

Poliisi epäilee kahta henkilöä terrorismirikoksen rahoituksesta ja sellaiseen värväyksestä. Tätä kirjoitettaessa epäiltyjen tiedetään olevan ulkomaalaisia, mutta heidän henkilöllisyyttään ei ole julkaistu. Ei myöskään sitä onko suunniteltu terroriteko tarkoitettu totetettavaksi Suomessa tai muualla.

Uutinen on hätkähdyttävä maassa, jossa terrorismiin ei ole totuttu. Tästä esimerkkinä maan suurin sanomalehti julisti vain muutamia päiviä sitten, ettei Suomea uhkaa terrorismi vaan eristäytyminen.

Tosiasiassa terrorismiepäily Suomessa ei kuitenkaan ole kovin yllättävää huomioiden viime vuosien kansainvälisen kehityksen. Naapurimaistamme Venäjällä terrorismi on viime vuosina ollut lähes arkipäivää, ruotsalaisten tajuntaan se räjähti  viime vuonna ja kaikkihan muistamme Norjan karmaisevan tragedian. Jotkut ovat myös osanneet odottaa terrori-uutisia naapurimaiden tapahtumien perusteella.

Toisin kuin yleensä tullaan ajatelleeksi, on Suomellakin terrorismihistoria. Ehkä parhaiten tunnettu tapaus oli vuonna 1904 tehty kenraalikuvernööri Bobrikovin murha, joka vaikutti osaltaan ensimmäisen sortokauden päättymiseen. Sata vuotta sitten suomalainen terrorismi siis tuotti tekijänsä toivomia tuloksia. Sen sijaan äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen terrorismi 1920-30-luvulla ei johtanut tekijöidensä toivomaan tulokseen, vaan liike nujerrettiin päättäväisin toimin ja Suomi säilyi demokratiana.

Suomalaisesta terrorismista on siis jo kauan. Ja eihän nytkään tutkita terrori-iskua, vaan "ainoastaan" sellaisen valmistelua. Vaikka suojelupoliisi osoitti pystyvänsä toimimaan tehokkaasti ja onnistui ehkäisemään mahdolliset teot jo niiden valmisteluvaiheessa, ei ole syytä tuudittautua sellaiseen toiveajatteluun että terrorismi  voitaisiin estää pelkällä poliisitoiminnalla.

Nyt tapahtunut onkin otettava varoituksena; ja pohdittava miten vakavammat terroriuutiset voidaan välttää.

Avainasemassa ovat poliittiset päätöksentekijät, jotka vastaavat yhteiskunnan kehittämisestä. Heidän on siis huolehdittava siitä, ettei Suomeen synny terrori-ajattelua suosivia jännitteitä. Sellaisia, jotka johtavat taloudellisiin ja sosiaalisiin epäkohtiin, uskonnollisiin jännitteisiin tai erilaisten ihmisryhmien välisiin ristiriitoihin. Tämä edellyttää, että terrorismin ehkäiseminen huomioidaan esimerkiksi sosiaali-, verotus-, työvoima- ja maahanmuuttopolitiikassa. Vain siten voimme pitää Suomen mahdollisimman vapaana terrorismista.

Jälkikirjoitus Ilta-Sanomien uutisen pohjalta. Jotenkin en ollut kauhean yllättynyt, kun ilmeni että epäillyt ovat somalialaistaustaisia. Tämä herätti mieleeni kysymyksen siitä, että olisiko syytä ottaa pää pois poliittisen korrektiuden puskasta, ja huomioida etninen tausta silloin kun pohditaan oleskeluluvan myöntämistä?

Hyvä uutinen oli se, etteivät suunnitellut terroriteot ilmeisesti olisi kohdistuneet Suomeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasismia ja mellakoita
Osaman ansaittu loppu
Likaista peliä terrori-iskun liepeillä
Miksi työnnämme pään pensaaseen?

Jari Tervon kunniamurhista

Kirjailija Jari Tervo on lausunut, että myös Suomessa tehdään kunniamurhia samaan tapaan kuin eteläisemmissä kulttureissa. Näillä hän tarkoittaa tapauksia, joissa hylätyt ja/tai jätetyt mustasukkaiset miehet ovat tappaneet nykyisen tai entisen puolisonsa. Hätkähdyttävä väite, mutta onko Tervo oikeassa? Ovatko nämä todellakin rinnastettavissa kunniamurhiin?

Kunniamuha on Wikipedian mukaan "kunniaväkivallan äärimmäinen muoto, jossa yhteisö (usein suku tai perhe) murhaa jäsenensä tai hyväksyy tämän murhaamisen säilyttääkseen kunniansa. Murhan kohteeksi valikoituu yleensä henkilö, jonka katsotaan rikkoneen kunniasääntöjä, minkä taas katsotaan oikeuttavan murhatyön".

Oleellista kunniaväkivallassa on siis se, että yhteisö hyväksyy teon ja löytää sille oikeutuksen. Asiaa valaisee tämä katkelma OTM Anne Slåenin kirjoituksesta: "arabikulttuurissa siskon tai tyttären neitsyys on miehelle edelleen sosiaalinen kunnian kysymys. Ideologisesti tämä ilmaistaan naisen omana parhaana, koska naisten ajatellaan olevan miesten rosvoavan seksuaalisuuden uhreja ja heidän katsotaan tarvitsevan suojelua. Ellei mies palauta kunniaa tappamalla kunniansa menettänyttä siskoaan, ei hän enää ole mies".

Koska lainaamassani kirjoituksessa puhuttiin vain arabikulttuurista, totean ettei kunniaväkivalta liity uskontoon vaan on nykyisiä uskontoja vanhempaa perua ja sitä esiintyy myös muita uskontoja tunnustavien piirissä. Lisäksi kopioin samasta kirjoituksesta islamilaiseen lakiin liittyen seuraavan: "Shari’a ei hyväksy kunniamurhia, mutta sen nojalla legitimoidaan kunniamurhia joko kokonaan rangaistuksesta vapauttaen tai vain nimellisesti rangaisten. Paikallisten tulkintojen kirjoa lisää, ettei islamilla ole yhtä uskonnollista johtajaa, joka muotoilisi koko uskovien yhteisön käsityksiä, vaan sekä ääriajatuksille että maltillisemmille käsityksille jää tilaa."

Palaan tämän kirjoituksen innoittaneeseen väitteeseen kunniamurhien esiintymisestä suomalaisessa kulttuurissa. Edelle kirjoittamani perusteella on selvää, että tämä Jari Tervon väite menee metsään juuri teon hyväksyttävyyden takia. Suomalaisessa kulttuurissahan murhaajan tekoa ei hyväksy kukaan. Teon seurauksena tekijä korkeintaan menettää kunniansa, eikä suinkaan säilytä, saati lisää sitä.

Tervon mainitsemat tapaukset kuuluvatkin lähinnä mustasukkaisuusmurhien kategoriaan. Niissä mies kostaa naiselle, usein äkkipikaistuksissaan, mielestään kokemansa vääryyden siitä huolimatta, että tietää tekevänsä yhteisön silmissä väärin. Nämä teot eivät ole yhtään sen hyväksyttävämpiä kuin kunniamurhatkaan, mutta niiden tekemistä rajoittaa viiteyhteisön asenne. Oikeita kunniamurhia viiteyhteisön asenne sen sijaan edistää.

Lopuksi on todettava, että otsikon tasolla Tervo on ilmeisesti oikeassa. Kunniamurhia on Suomen joidenkin maahanmuuttajayhteisöiden piirissä kaikesta päätellen tapahtunut. Ja Ruotsissa ne ovat jo lähes arkipäivää. Mutta nämä oikeat kunniamurhat eivät siis ole niitä tragedioita, joista Tervo lausunnossaan puhui.

Aiempia ajatuksia samata aihepiiristä:
Epäjärjestys luo stereotypioita
Lajityypillistä käytöstä
Suomalaisuusko vain lainaa?
Elämme kolmen sekunnin jaksoissa
Koejännityksestä eroon helposti
Muinaisia kohtaamisia

Hallitusohjelman vastainen alkoholiveron korotus

Monien muiden seikkojen ohella maamme mainio hallitus on päättänyt budjetissaan alkoholiverosta. Päätös on varsin mielenkiintoinen.

Yleislinjaukseksi otettiin noin viiden prosentin korotus. Tavoitteena on varmaankin ollut kahden kärpäsen lyöminen yhdellä iskulla. Samalla kun Suomen vuotavaan talouteen saadaan lisätuloja, voidaan myös vähentää alkoholihaittoja. Jälkimmäiseen tarkoitukseen tehokkaimmiksi keinoiksihan on Sosiaali ja terveysministeriön mukaan todettu verojen korotus, mainonnan rajoittaminen, myynnin monopolisointi, myyntiaikojen rajoittaminen, rattijuopumuksen vastainen työ sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan tehostaminen.

Itselläni ei ole mitään alkoholiveron korottamista vastaan, mikäli se lisää kansanterveyttä. Ja näin se voi hyvinkin tehdä, sillä korotukset ovat maltillisia ja tuskin elvyttävät nyt jo unholaan painumassa olevia käsityötaitoja, jotka nuoruudessani kuuluivat käytännössä jokaisen opiskelijan arkipäivään. Silloinhan lähes jokaisessa opiskelijaboksissa pulputti noin 30 litran astia joko viiniä tai olutta - ja vanhempi väki tiputteli kirkkaampaa tavaraa. Enkä usko, että väki innostuu myöskään kuljettelemaan virolaista tai venäläistä tavaraa rajojen yli - ainakaan laajemmassa mittakaavassa.

Alkoholiverotuksen yleisen korottamisen hyväksymisen ohella jouduin kuitenkin hämmästelemään veronkorotusten jakaantumista eri alkoholilaatujen välillä. Vähimmällä korotuksella selvisivät viinit (3%), kun taas olutta (4,5%)  ja vahvoja viinaksia (5,5%) päätettiin verottaa selvästi raskaammalla kädellä.

En minä tätä muuten ihmettelisi, mutta kun hallitusohjelmassa oikein erikseen linjattiin tavoitteeksi, että "verotuksella vahvistetaan talouskasvua ja työllisyyttä". Miten nyt tehty alkoholiverotuslinjaus tukee tätä tavoitetta? Toki Suomessa on muutama pieni marjaviinifirma, mutta niistä huolimatta on maamme kovin merkityksetön viinintuottajamaa.

Sen sijaan suurin osa Suomessa juodusta oluesta tehdään edelleenkin kotimaassa, osa siitä toki ulkomaisessa omistuksessa olevissa suurissa panimoissa, osa savolaisessa maakuntahengen ilmentymässä ja pieni suikale myöskin suorastaan taitoa vaativana käsityönä pienpanimoissa.

Väkevistä juomista puolestaan pitkäaikainen kotimainen suursuosikki Koskenkorvan viina on pikkuhiljaa menettänyt markkinaosuuttaan. Siitä osa on valunut muille vastaaville kotimaisille tuotteille, mutta myös ulkomaiseen väkiviinaan pohjautuville valmisteille. Silti myös vahvojen juomien osalta kotimaisuusaste on jotain aivan muuta kuin lähes pelkästään ulkomailla valmistettujen viinien.

On siis selvää, että hallitus tahtoi jostain syystä linjata alkoholiveron ohjaamaan kulutusta kohti ulkomaisia alkoholituotteita. Syytä tähän voi arvailla itse kukin, mutta ainakaan hallitusohjelman mukainen tämä linjaus ei ole. Eikä vahvista sen enempää suomalaista talouskasvua kuin työllisyyttäkään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Harmaa talous
Formula-rata Kreikkaan
Kuinka kissa latkii maitoa?

Kataisen ja Stubbin tilaisuus on koittanut!

Juuri äsken TV:ssä keskustelutettiin Jaakko Kianderia ja Stefan Törnqvistiä Kreikan tilanteesta. Nämä talousviisaat vahvistivat kuin yhdestä suusta sen, mitä olen tänne kirjoittamalla toitottanut jo pitkään: Kreikka ei tule selviämään ongelmistaan, joten maan tukemisesta ei ole kuin haittaa EU:n taloudelle. Tämä johtuu sekä maan taloudellisen kurimuksen syvyydestä, että maan asukkaiden asenteesta.

Kiander ja Törnqvist totesivat, että mikäli Kreikan kriisiä pitkitetään tukipakettien avulla tarpeeksi pitkälle, eskaloituvat ongelmat sellaiseen pisteeseen, että koko EU:n perusteet tärisevät ja euro valuuttana saattaa jopa romahtaa. Näin siksi, että nykypolitiikan seurauksena EU tuhoaa ripeällä tahdilla omaa varallisuuttaan samalla kun Kreikka vain lisävelkaantuu. 

YLE:n keskustelussa myös Suomen vaatimia vakuuksia pidettiin järkevinä. Tai oikeastaan, muistinvaraisesti lainaten, sivistyneenä keinona sanoa ei Kreikan lisätuille. Tästä saanemme kiittää kevään vaalitulosta. Henkilökohtaisesti pidän sitä osoituksena suomalaisen demokratian toimivuudesta.

Keskustelun aikana arvostetut talousmiehet totesivat myös sen, ettei Kreikan kaatuminen aiheuta Euroopan laajuista talouskriisiä, mikäli maata luotottaneet pankit kuitenkin pelastetaan pankkituen keinoin. Miehet olivat siis kanssani samoilla linjoilla, vaikka eivät ehdottaneetkaan keinoksi suunnattua osakeantia, kuten itse olen tehnyt. Joka tapauksessa Olli Rehnin tämänpäiväinen ulostulo vahvistaa, että näiden pankkien pelastamiselle alkaa olla tarve, vieläpä pikainen sellainen.

Summa summarum, talousviisaat ovat puhuneet, ja heidän puheensa on selvää ja myös terveen maalaisjärjen mukaista. Enää vaaditaan, että Suomen ja muun Euroopan johtavat poliitikot ymmärtävät asian. Ja ryhtyvät toimiiin. Samalla EKP:n veronmaksajia halveksivan rahapolitiikan tulee johtaa pankin johdon toimien tutkintaan ja mahdollisten rikollisten rankaisuun. Joka tapauksessa on selvää, ettei pankin pääjohtaja voi enää nauttia työnantajansa, eli EU:n veronmaksajien luottamusta, vaan hänen tulee väistyä - mitä pikemmin, sen parempi.

Lopuksi annan vihjeen Suomen pääministerille Jyrki Kataiselle ja kansainvälisesti näkyvälle poliitikollemme Alexander Stubbille. Nyt olisi tarjolla todellinen mahdollisuus nousta historian lehdille. Taitavina poliitikkoina ja EU:n suurimman poliittisen ryhmän jäseninä he voisivat tilanteen vakavuuden ymmärrettyään ja niin halutessaan astua Euroopan Unionin johtoon ja viedä sen vaikeuksista voittoon. Onhan selvää, että EU:n ja euron pelastamiseksi tarvitaan juuri nyt johtajuutta kääntää Unionin politiikka kohti tervettä markkinataloutta. Sen ensiaskeleena Kreikan tukemiselle sanotaan yksinkertainen "ei", ja annetaan maan ajautua velkasaneeraukseen. Samalla EU:n taloustoimet on ohjattava EKP:n ja muiden Kreikkaa luotottaneiden pankkien pelastamiseen sekä Unionin talouselämän nostamiseen uuteen lentoon. Tämä kaikki vaatii vain tosiasioiden tunnustamista ja sen mukaista poliittista johtajuutta!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Kreikkalaisten pankkien osakkeista lainan vakuutena
Ei se hullu ole joka pyytää...
Haasteellisia vuorovaikutuksia

Hirvikärpänen

Kävin viikonloppuna sienimetsällä. Olin innoissani kun maa oli pullollaan toinen toistaan herkullisempia sieniä. Onni oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä heti metsään astuttuani ilmaantui iholleni runsaasti hirvikärpäsiä, jotka hyvin tehokkaasti pilasivat ilon sienireissustani. Niinpä mielessäni heräsi muutamia ajatuksia, jotka jaan tässä arvoisan lukijani kanssa.

Ilmiönä hirvikärpänen on ainakin läntisessä Suomessa melko uusi: näin itse hirvikärpäsen ensimmäistä kertaa noin 30 vuotta sitten. Lapsuudessani en edes tuntenut tätä ikävää elukkaa, vaikka vietin metsässä runsaasti aikaa.

Hirvikärpäset lisääntyvät Suomessa yksinomaan hirvissä. Niistä ne sitten leviävät muiden metsässä elävien otusten riesaksi. Ihmisen iholla hirvikärpänen pistää imukärsällään hyttysen tapaan ja saattaa samalla aiheuttaa kiusallista ihottumaa, joka voi edelleen muuntua märkiväksi Streptokokki-infektioksi.

Koska hirvikärpänen on hirvistä riippuvainen, voitaisiin tämän kiusallisen elukan esiintymistä säädellä helposti hirvikannan määrää säätelemällä. Nykyisen metsästyshallintomme mukaan hirvikanta on kuitenkin tällä hetkellä sopivan kokoinen.

Tämä herätti mielessäni ihmettelyä ja kysymyksen siitä, miksi tunnetusti suurta suomalaista hirvikantaa ei pienennetä, vaan se halutaan pitää nykyisessä koossaan? Tämä selviää Jukka Aarnion ja Sauli Härkösen  muutama vuosi sitten julkaisemasta hirven aiheuttamia hyötyjä ja haittoja käsittelevästä artikkelista.

Mainitut tutkijat  laskevat vuosittain saalistettavan hirvenlihan 50 miljoonan euron arvoiseksi. Lisäksi metsästys tuottaa heidän mukaansa 70-90 miljoonan euron virkistysarvon metsästäjille. Myös hirvimiesten ylläpitämät metsästysliikkeet ja erilaisten majoituspalvelulaitokset saavat hirvikannan ansiosta noin 50 miljoonan euron tuoton. Lisäksi tutkijat listaavat ilman rahallista arvoa hirvikannan hyödyksi maaseudun elinvoimaisuuden kehittämisen, hirvien suorittaman kuusentaimikoiden perkaamisen lehtipuista ja petoeläinten ravintona toimimisen. Kyllä hirvikannasta siis melkoisia hyötyjä näyttäisi koituvan: yhteensä 170-190 miljoonaa euroa + lisäksi euroiksi laskematonta hyötyä.

Vaan entäpä ne haitat?

Aarnio ja Härkönen laskevat ensimmäisenä haitaksi noin 2000 vuosittaista hirvikolaria, joissa kuolee vajaa kymmenen ja loukkaantuu vajaat 300 ihmistä. Näin syntyy ihmisiä euroina arvottamalla noin 70-80 miljoonan euron edestä taloudellista vahinkoa, jota tutkijat tosin pitävät korkeana ja esittävät vaihtoehtoisena laskutapana vakuutuslaitosten maksamia korvauksia. Ne ovat näistä samoista vahingoista vain kahdeskymmeneosan - siis 3,5-4 miljoonaa euroa. Lisäksi liikenteessä syntyy peltivahinkoja noin kuuden miljoonan euron arvosta.

Myös metsätaloudelle korvataan hirvivahinkoja noin viiden miljoonan euron edestä. Todellinen hirvivahinkojen hinta on metsänomistajille kuitenkin suurempi, sillä läheskään kaikkia hirvivahinkoja ei korvata. Kuinka suuri tämä korvaamatta jäävä osa on jää jutussa avoimeksi, enkä löytänyt sen enempää tietoa netistäkään. Tämä keskustelu antakoon kuitenkin vinkkiä kiinnostuneille.

Suomalaisten tutkijoiden laskelmien mukaan hirvistä aiheutuva vahinko on siis merkittävästi pienempi kuin hirvistä saatu hyöty: haitat kokonaisuudessaan ovat ihmishengelle määritellystä arvosta riippuen 15 miljoonasta 100 miljoonaan euroon, johon on vielä lisättävä korvaamatta jääneet metsätalousvahingot.

Tutkijoiden artikkelin luettuani saatoin sieluni silmillä nähdä kuinka ministeriön virkamiehen ja poliitikon on ollut helppo todeta metsissämme laiduntava hirvikarja tarpeelliseksi ja yhteiskunnalle erittäin kannattavaksi. Onhan heillä käytössään paras mahdollinen tutkittu tieto, jonka sanoma on kiistaton.

Mutta hetkinen, entä hirvikärpänen? Jos ja kun metsästäjien saama virkistyshyöty lasketaan suuresta hirvikannasta saatavaksi hyödyksi, miksei hirven varassa elävän hirvikärpäsen aiheuttamaa virkistysarvon laskua sitten lasketa sen aiheuttamaksi kuluksi.

Tämä haitta on kiistaton. Itse kyllä käyn syksyisinkin metsässä, mutta siitä aiheutuva virkistyshyöty on aivan merkittävästi pienempi kuin se olisi ilman hirvikärpästä. Tai oikeastaan virkistysarvo puuttuu lähes kokonaan, mutta sienisaaliin toivo ajaa kuitenkin metsään kärsimään.

Vaimoni puolestaan ei nykyisin suostu lainkaan lähtemään metsään syksyisin - hän on siis kokonaan menettänyt syksyisessä metsässä samoilemisesta vielä 1980-luvulla saamansa virkistyshyödyn. Mikä sen arvo on?

En tiedä, mutta jos meitä hirvikärpäsestä kärsiviä on vaikka miljoona ja jokaisen menettämän virkistysmenetyksen arvo on keskimäärin 10 euroa syysviikonlopulta, on lopputulos viiden viikonlopun mukaan laskien noin 50 miljoonaa euroa koko yhteiskunnan tasolla. Tai 100 miljoonaa jos virkistysarvon menetykseksi kirjataankin 20 euroa per viikonloppu. Tarkkoja lukuja ei siis ole, mutta joka tapauksessa muiden kuin metsästäjien menettämän virkistysarvon määrä on siis samaa suuruusluokkaa kuin metsästäjien saama virkistysarvo.

Entä mikä arvo on hirvikärpäsen aiheuttamilla ihottumilla ja niistä koituvilla sairauskuluilla? Mikseivät tutkijat huomioi niitä laskelmissaan? Entä miksei hirvikärpäsen levittämiä muita sairauksia ole laskettu - kuten borrelioosia. Entä hirvikärpäsen takia keräämättä jäävien sienten arvo? Miksei sitäkään ole laskettu hirven aiheuttamiin kuluihin?

Kun nyt aiheesta innostuin, niin havaitsin että tutkijat olivat unohtaneet vielä muutakin. Google osoitti minut Maaseudun tulevaisuuden juttuun, joka osoitti hirven haittaavan epäsuorasti myös metsien terveenä pitämistä: lahojen kuusten paikalle kun kannattaisi istuttaa lehtipuita kuusten sijaan, jotta juurikäävän aiheuttama laho ei kertaantuisi seuraavassa puusukupolvessa ja aiheuttisi aikanaan valtakunnan tasolla kymmenien miljoonien eurojen vuotuisia tappioita. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska lehtipuiden kasvattamisen estää niillä herkutteleva hirvi!

On tutkijoilta kyllä unohtunut yksi hyötyksin: kai hirven hyödyksi olisi laskettava myös hirvikärpäsen torjunnan varaan syntymässä oleva liiketoiminta. Toisaalta satunnaisen metsässäkulkijan tappioksi menee sitten noiden tököttien ostamiseen kuluva raha, joten yhteiskunnan kannalta kyse on nollasummapelistä.

Minulla ei ole, eikä voikaan olla tutkimustietoa kaikkien edellä esittämieni, mutta aiheesta artikkelin kirjoittaneilta tutkijoilta unohtuneiden, hirven aiheuttamien ongelmien kustannuksista. Mielestäni on kuitenkin varsin selvää, että meidän päättäjillemme tietoa tuottavien tutkijoiden selvitys on niin puutteellinen että herää kysymys siitä, onko se kirjoitettu tarkoitushakuisesti metsästäjille lihaa ja virkistysarvoja tuottavan suuren hirvikannan legitimoivaksi perusteluksi nykyiselle hirvipolitiikalle. Tutkijana minua huolestuttaa tämänsuuntainen kehitys ja kysynkin, että missä on tutkijoiden tieteellinen rehellisyys?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sienimetsän juttuja
Pingviinit, ilmastonmuutos ja tieteellinen tutkimus
Talven merkkejä