Syyrialainen naisloukku

Iltalehden uutinen kertoo viiden norjalaisnaisen jääneen "loukkuun" Syyriaan. Uutisen mukaan moni naisista on kuulemma raskaana ja lähtenyt maahan auttamaan orpoja. Nyt he pyytävät apua Norjan ulkoministeriltä.

En lähde arvailemaan ovatko nämä naiset uusnorjalaisia, islamisteja tai epärehellisiä. Mutta sitä ihmettelen miksi raskaana olevat naiset ehdoin tahdoin hakeutuvat sekasortoisiin maihin, joissa vaarassa on paitsi oma henki, niin myös syntymättömän lapsen elämä.

Lisäksi kysyn sitä, miksi Norjan ulkoministeriön pitäisi auttaa näitä naisia, jotka ovat hakeutuneet loukkuunsa vapaaehtoisesti, omaa tyhmyyttään ja vastuuntunnottomuuttaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nauru pidentää ikää, mutta onko näyttelijän värillä väliä?
Ebola-epidemia ja afrikkalaisen tyhmyyden aiheuttama riski koko maailmalle
Montako syyrialaista pakolaista kuuluu Suomen vastuulle?

Nauru pidentää ikää, mutta onko näyttelijän värillä väliä?

Muistaako arvoisa lukijani Spede Pasasen legendaarisia sketsejä. Uskoisin, että ainakin itseni ikäiset ja vanhemmat muistavat nämä varhaisen TV-historiamme hervottomat huumoripläjäykset.

Speden sketsit eivät juurikaan perustu yksittäisiin ihmisiin kohdistuvalle ilkeilylle, vaan hauskoille oivalluksille. Ja joskus yleisempien ilmiöiden irvailulle.

Otetaanpa pari esimerkkiä.

Vaikka legendaarinen rautakauppias, jossa irvaillaan huonolle palvelulle ja tahdottomalle asiakkaalle. Jutun antisankari lusmuilee ja hidastelee, eikä hänen henkilöllään ole näyttelijäntaitoa lukuun ottamatta merkitystä.

Vai onko sittenkin? Tehdään seuraava ajatuskoe: mitäpä jos rooleja näyttelisivät Pasasen ja Salmisen sijaan somalit. Muuttuisiko sketsin sanoma? Jos muuttuisi, niin mistä syystä? Ja mitä muutos keroo sinusta ja/tai tästä suomalaisesta yhteiskunnasta?

Entäpä tämä kuulustelu, jossa kaksi poliisia kuulustelee Speden esittämää pidätettyä. Ei luulisi tässäkään olevan näyttelijöillä merkitystä, mutta ajatelkaapa näyttelijäkolmikon tilalle tummaihoiset näyttelijät? Muuttuisiko sketsin sanoma? Jos muuttuisi, niin mistä syystä? Entäpä jos vain Spede vaihdettaisiin tummaihoiseksi, mutta muut näyttelijät pysyisivät roolissaan?

Spede-shown ideaa jatkoi myöhemmin Vesku Loiri. Yksi hänen teemoistaan oli sosiaalisesti kömpelön miehen naisen iskemisyritys puiston penkillä.

Esimerkiksi tässä sketsissä Vesku löytää lehdestä seksiloman, jonka ideaa hän esittelee Hannele Laurille. Voisi ajatella, että tässä sketsissä on kyse yleismaailmallisesta miehen ja naisen välisestä dynamiikasta; eikä näyttelijöillä sukupuolta lukuun ottamatta ole merkitystä.

Mutta asian voi testata vaihtamalla näyttelijät mielessään arabitaustaisiin tai mustaihoisiin. Ja entäpä jos Hannele Lauri puettaisiin huntuun ja peittävään vaatetukseen Veskun pysyessä entisellään? Tai jos ainoastaan Vesku vaihdettaisiin kenialaiseen näyttelijään kuin Mannerheim ikään? Muuttuisiko sketsin sanoma millään tavalla? Ja jos, niin mistä se kertoisi niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla?

Jos edellä mainitut muutokset tehtäisiin oikeasti, voisiko ohjelmia esittää parhaaseen aikaan TV:ssä? Vai katsottaisiinko ne jostain syystä sopimattomiksi?

Entäpä, jos kaikissa sketseissä vaihdokset tehtäisiinkin kaikkien tuntemiin ruotsalaisjulkkiksiin? Muuttuisivatko ne silloin sopimattomiksi? Jos ei, niin miksi?

Mutta osataan sitä nauraa muuallakin. Esimerkiksi tämä ruotsalainen näkemys suomalaisen juopottelusta huvitti minua ja luullakseni lähes kaikkia muitakin sen nähneitä suomalaisia kovasti?

Entä jos näyttelijä olisi samalla tarkkuudella ja huvittuneisuudella esittänyt vaikkapa somalialaista khatinkäyttäjää? Olisiko se huvittanut kaikkia somaleita? Entä suomalaista vähemmistövaltuutettua?

* * *

Lopuksi pyydän arvoisaa lukijaani pohtimaan ylle kirjoittamieni mielkikuvaharjoitusten valossa seuraavia pieniä tiedonpalasia.

Nuori ruotsinjuutalainen kertoo, että "kaikki ystäväni saavat tappouhkauksia". Juutalaisvihaa torjuakseen Malmön kaupunki tarjoaa opettajille erityiskoulutusta.

Ruotsalainen mies sai syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan verrattuaan imaamin rukouskutsua vatsavaivaiseen aasiin. Suomessa Jussi Halla-aho sai sakkotuomion muutettuaan hieman aluksi harrastamamme mielikuvaharjoittelun kaltaisesti sanomalehti Kalevan kirjoitusta sekä tehtyään loogisen päätelmän islamilaisten pyhistä teksteistä ja perimätiedosta.

Yksi kolmesta ruotsalaisesta haluaa asua aidatulla alueella, jonne pääsyä rajoitetaan avaimilla tai koodeilla. Ruotsin pääministeri haluaa eristää rasistisena pitämänsä ja tällä hetkellä yli 12% kannatuksesta nauttivan parlamenttipuolueen.

Englannissa pakistanilaistaustaiset miehet raiskasivat ainakin 1400 tyttöä. Asiaan ei puututtu viiteentoista vuoteen, koska virkamiehet pelkäsivät rasismisyytöksiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Kansallistunne ei elähdytä muukalaislegioonaa

Ruotsalainen mielipidetiedustelu

Onko vain seitsemän sadasta suomalaisesta huolissaan maahanmuutosta?

Kansallistunne ei elähdytä muukalaislegioonaa

Kun kirjoittamisen vauhtiin pääsin, niin sallittakoon lyhyt kommentti myös urheilun saralta. Nimittäin Suomi-Ruotsi maaottelun.

Kirjoitin Antti Ruuskasen kultamitalitunnelmissa omista urheilumuistoistani ja tulin lopuksi kommentoineeksi ruotsalaisten mahdollisia vaikeuksia koota parasta mahdollista joukkuetta edustamaan maataan. 

Tarkemmin sanottuna kirjoitin "...länsinaapureiden yleisurheilutaso on yhä enemmän maahanmuuttajien varassa, mikä saattaa johtaa kieltäytymisiin joukkueesta." Tänään Yle sitten vahvisti epäilyni ja kertoi yhden Ruotsin kirkkaimmista yleisurheilijatähdistä, Abeba Aregawin, jättävän maaottelun väliin, vaikka osallistuukin timanttiliigan kilpailuun torstaina. 

Ikävä olla "selvännäkijä", mutta tapahtunut on helposti ymmärrettävissä Ruotsin väestön viime vuosien nopean etninen muuttumisen taustaa vasten. Kansallisuustunteeseen perustuvan maaottelunhan ei voi olettaa elähdyttävän muukalaislegioonaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antti Ruuskaselle kultaa ja minulle vanhoja muistoja
Ruotsalainen mielipidetiedustelu
Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu

Ilmastoselitys olikin vain selittelyä

Kirjoitin kolmisen vuotta sitten arvostetussa amerikkalaisessa tiedesarjassa julkaistusta mallinnustyöstä, jonka mukaan globaalin ilmaston lämpenemisen pysähtymisen syynä ovat itäaasialaiset ilmastopäätökset. Mallinnus oli yksi niistä tutkimuksista, joiden avulla yritettiin selittää niinikään ilmastoa simuloivien tietokonemallien ja todellisuuden välistä ristiriitaa, joka oli (ja on) käynyt vuosi vuodelta yhä silmiinpistävämmäksi.

Nyt Yle uutisoi, että pienhiukkaspäästöt eivät sittenkään ole syynä ilmaston lämpenemisen loppumiselle. Tutkijoiden käyttämä työkalu on ollut tietokonemallinnus, joka osoitti itäaasialaisten päästöjen pikemminkin lämmittäneen kuin jäähdyttäneen ilmastoa.

Silmiini on toki osunut muitakin selityksiä ilmiölle. Niistä ensimmäinen oli Ylen jutussakin mainittu luonnollinen vaihtelu, joka tosin tuli ilmastotutkijoiden ilmoittamien alkuperäisten kriteerien mukaan falsifioiduksi viime vuonna.

Tämän selityksen myöhempiä variantteja ovat olleet lämpötilan siirtyminen meren syvyyksiin, jota Ylen nyt uutisoiman tutkimuksen sanotaan vahvistavan, sekä ilmastonmuutoksen muuttuminen paikalliseksi. Näistä jälkimmäinen on selityksenä vähintäänkin erikoinen puhuttaessa globaalista muutoksesta.

Edellä mainittujen selitysten lisäksi on esitetty, että ilmaston lämpeneminen viime vuosituhannen lopulla olisi sittenkin ollut ainoastaan auringon aktiivisuudesta johtuvaa luontaista vaihtelua. Tämä käsitys perustuu puiden vuosilustojen avulla määritettyjen lämpötila-aikasarjojen ja auringon aktiivisuuden välisiin korrelaatioihin.

Ongelman ratkaisemiseksi on lämpötila-aineistoja myös analysoitu uudelleen. Näissä uusissa laskelmissa olemassaolevien mittaustulosten perusteella on määritetty uusille havaintopisteille lämpötilaestimaatit, jolloin havaittiin, ettei ilmastonmuutos ole sittenkään pysähtynyt. Asian varmistamiseksi tarvitaan kuitenkin vielä lämpötilatietoja niiltä alueilta, joilla havaintoverkosto on harva. Lähinnä napa-alueilta.

* * *

Lopuksi pieni katsaus tämän vuoden globaaleihin ilmastotilastoihin. Esimerkiksi amerikkalaisen GISS:in mukaan kuukaudet maaliskuusta kesäkuuhun olivat poikkeuksellisen lämpimiä: maaliskuu oli tämän vuosituhannen kolmanneksi, huhtikuu toiseksi, toukokuu ensimmäiseksi ja kesäkuu toiseksi lämpimin.

Sen sijaan Suomessa helteinen heinäkuu oli GISSin mukaan vasta tämän vuosituhannen kymmenenneksi lämpimin. Onkin mielenkiintoista nähdä jatkuuko viime kuussa keskeytynyt neljän kuukauden lämpökausi palauttaen globaalin ilmaston lämpenemisen, vai jääkö ajanjakso ainoastaan tilastolliseksi sattumukseksi.

Tässä yhteydessä on myös hyvä muistaa, että noin kolmanneksen jääkauden jälkeisestä ajasta on maapallon ilmasto ollut nykyistä lämpimämpi. Emme siis ainakaan toistaiseksi elä ilmaston suhteen mitenkään poikkeuksellista aikaa. Sellainen vaatisi globaalin lämpötilojen kohoamisen paluun useiksi vuosikymmeniksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Osoittavatko kesäkuun kylmät ilmastonmuutoksen loppuneeksi?
Uusien laskelmien mukaan maapallon ilmasto lämpenee sittenkin
HadCRUT3, hiilidioksidi ja lämpötila

Suomi tukehtuu; miksei hallitus tee mitään?

Luin äsken hätkähdyttävän uutisen. Se kertoo vain Lahdessa toimivan suomalaisen leipomon laajentumisesta Keniaan.

Toimittajan kysyessä, että eikö olisi ollut helpompaa laajentua ensin muualle Suomeen, yrittäjäpariskunta vastasi: "laa­jen­tu­mi­nen on ko­vaa hom­maa, lu­pa­vii­dak­ko ja muu pa­pe­ri­so­ta vai­val­lois­ta ja in­ves­toin­nit lait­tei­siin ja ti­loi­hin val­ta­van kal­lii­ta". 

Eivätkö tässä kommentissa kulminoidu ne syyt, miksi Suomen talous kyntää pohjamudissa? Jos ja kun vastaus on kyllä, niin miksei Stubbin hallitus tee mitään? 

On tullut aika murtaa suurteollisuuden ja ay-liikkeen ylivalta suomalaisen talouspolitiikan saralla ja kiinnittää huomio myös pienempien yritysten toimintaedellytyksiin muuallakin kuin juhlapuheissa. Ensimmäinen askel kohti parempaa tulevaisuutta on nykyisen lupaviidakon purkaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lääkäreiden veronkierto
Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?
Vipinää talviseen Helsinkiin

Soini avasi

Timo Soini avasi hieman julkistaloudellista linjaansa Vantaalla vaatimalla muutamien yritysten kannalta kustannuksia lisäävien verojen poistamista sekä lisärahoja kansalliseen turvallisuuteen. Vastineeksi hän peruisi yhteen liittyneiden kuntien työntekijöiden viiden vuoden irtisanomissuojan.

Hyvää Soinin linjassa oli se, että jos hän on jotain antamassa, on hän vastaavasti ottamassakin. Tasapaino riippuu eri toimien mitoituksesta, mutta on selvää, ettei pelkillä irtisanomissuojien purkamisilla voida tehdä kovin kummoisia lisäyksiä turvallisuuteen saati poistaa tuottavia veroja. Etenkin jos sen seurauksena vapaaehtoiset kuntaliitokset loppuvat kokonaan - kuten olettaa sopii.

Jäämme siis edelleen odottamaan tarkempia tietoja siitä, miten perussuomalaiset lopettaisivat velaksi elämisen - kuten Soini myös vaati. Siihen ei riittäisi edes jo aiemmin esillä ollut kehitysapumiljardista luopuminenkaan.

Tulevaisuuden kannalta oleellista olisi käydä koko julkinen sektori läpi ja poistaa kaikki sellaiset toimet, jotka eivät ole kokonaistaloudellisesti kannattavia (täällä aiempaa ajatteluani aiheesta). Ja irtisanoa niitä hoitavat henkilöt. Aloittaa voisi vaikka erilaisista valtiollisista edunvalvontatoimistoista, joiden esimiehet usein ovat nimikkeeltään jonkinlaisia valtuutettuja (esimerkki).

Toinen suuri kokonaisuus on erilaiset kansalaisiin kohdistuvat tuet. Niille kaikille on hyvä tarkoitus, mutta tulevaisuuden pelastamiseksi myös niihin olisi pystyttävä tarttumaan. Nyt suunta on pikemminkin päinvastainen, kuten olemme jälleen joutuneet huomaamaan.

Jään siis odottamaan milloin Soini tai joku muu puoluejohtaja lähtee purkamaan tätä viidakkkoa. Tehtävä se on kuitenkin ennemmin tai myöhemmin - ja mitä myöhemmin, sitä rankempana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnonvaraministeriön esteenä on vihreiden pikkupolitikointi
800 euron jokavuotinen tulonsiirto lapsiperheiltä kehitysapu-apparaatille tyydyttää suomalaisia 
Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?

Luonnonvaraministeriön esteenä on vihreiden pikkupolitikointi

Kokoomuksen ministeri Petteri Orpo ehdotti luonnonvaroihin liittyvän valtionhallinnon järkeistämistä yhdistämällä ympäristöministeriö maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Näin voitaisiin nykyistä paremmin huomioida alusta alkaen sekä luonnonvarojen hyödyntämisen että niiden suojelemisen näkökulmat tehtäessä poliittisia päätöksiä.

Vähemmän yllättävä vastaus saatiin kuulla vihreiden ministeriltä Ville Niinistöltä, joka moitti maa- ja metsätalousministeriön tapaa tehdä luonnonvarapoitiikkaa. Sanomatta jäi kuitenkin se kaikkein tärkein, eli että pääsääntöisesti vihreiden hallitsemalla ministerillä tulee hänen mielestään olla oma valmistelukoneistonsa, jotta taloudelliset tosiasiat eivät häiritsisi ministeriön päätöksiä liikaa.

Ministeriöiden välisestä kitkasta kertoo se, että tulevan luonnonvarakeskus jäi torsoksi kun siihen yhdistettiin ainoastaan Metsäntutkimuslaitos (Metla), Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.

Yhdistämällä kokonaisuuteen vielä Suomen ympäristökeskus (Syke) olisi laitos kattanut koko suomalaisen uudistuvien luonnonvarojen sektoritutkimuksen samojen seinien sisään. Tutkimuksen kannalta tämä ei tosin olisi ollut kovin tärkeää, sillä laitosten tutkijat tekevät runsaasti yhteistyötä jo nyt. Sen sijaan yhdistämisen seurauksena olisivat myös poliittisten virkamiesten ja päättäjien käyttöön annetut lausunnot olleet nykyistä monipuolisemmin perusteltuja ja siten edesauttaneet tiedolla hallitsemista myös luonnonvaroihin liittyen.

Tarkoitan monipuolisemmalla perustelulla tässä sitä, että koska ministeriöiden päätösten pohjaksi pyydetään lausuntoja ministeriöiden sektoritutkimuslaitoksilta, perustuisivat uuden luonnonvarakeskuksen lausunnot nykyistä paremmin tieteellisiin tosiasioihin. Toisin sanoen käyttö- ja suojelunäkökulma yhdistyisivät jo asiantuntijoiden (tutkijoiden) tasolla lausuntoa kirjoitettaessa.

Näin vältettäisiin nykyinen tilanne, joissa poliitikot saavat usein kaksi täysin vastakkaista näkökulmaa MMM:n ja YM:n alaisilta tutkimuslaitoksilta, jolloin "vieraan" ministeriön tutkimuslaitoksen lausunnolla ei yleensä ole mitään vaikutusta itse päätökseen. Se kun tehdään vain yhden näkökulman (käyttö tai suojelu) varassa.

* * *

Otin tämän asian esille siksi, että tapaus kertoo karua kieltään suomalaisesta politiikan teosta. Ville Niinistön lausunnot perustuvat ennemmin vihreän puolueen kuin koko Suomen etuihin. Näin epäilemättä myös Petteri Orpon, joka ministeriöt yhdistämällä lienee olettanut kokoomuslaisittain usein hankalien ympäristökysymysten jäävän yhdessä ministeriössä jyrätyksi.

Tässä tapauksessa tosiasiat kuitenkin puolustavat ministeriöiden yhdistämistä, sillä yhden ministeriön sisältä olisi saatavilla nykyistä paremmin perusteltuja päätöksiä kuten edellä olen kuvannut. Samalla voitaisiin ministeriöiden virkamiesten määrää todennäköisesti hieman vähentää, mikä keventäisi jonkin verran vuosien mittaan kestämättömän raskaaksi muodostunutta julkista sektoria.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työajan pidennyksellä, eläkeiän nostolla, vastikkeellisella työttömyysturvalla ja perustulollako Suomen ongelmat kuriin?
Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?
Kovia säästöjä, mutta voiko kukaan olla enempää sekaisin kuin vihervasemmisto?

Lääkäreiden veronkierto

Yksityispraktiikkaa harjoittavat lääkärit ovat pystyneet pienentämään laillisesti verotustaan yhtiöittämällä oman toimintansa, vaikka ilmiötä pyrittiinkin suitsimaan vuoden 2010 lakimuutoksella. Yksi näin toimineista lääkäreistä on viime päivinä asiantuntemuksensa kansalaisten tulotasoista paljastunut ministeri Laura Räty.

Minä näkisin, ettei varsinainen ongelma tässä asiassa ole yksittäisten lääkäreiden toiminta. Se on kaikin puolin laillista ja tuottaa parhaan mahdollisen tuloksen. Siis rationaalista.

* * *

Terveydenhuollon vähittäinen yksityistyminen on tuottanut kannattavaa liiketoimintaa ja sellaisena se on viime vuosien aikana valunut suurelta osalta kansainvälisten jättiyritysten haltuun. Esimerkiksi Mehiläisen omistaja on nykyisin kansainvälinen sijoittajayhtiö

Nyt huomiota herättäneessä kuviossa nämä yritykset tarjoavat lääkäreille toimintapuitteet, jotka tekevät varsinaisen työn joko suoraan yrityksen palveluksessa tai alihankintayhtiönä. Ensimmäisessä tapauksessa lääkäreihin kohdistuu normaali tuloverotus, mutta yhtiöittämällä toimintonsa he voivat nostaa tulonsa osinkoina.

Vuoden 2010 jälkeen lääkäreiden osinkotulojen verotus on samanlaista kuin muillakin kansalaisilla, mutta sekä kansainvälinen yritys että lääkärit voivat tätä kautta kiertää palkansaajan sivukuluja, eli korottaa tulojaan noin neljänneksellä. Varsinaisten terveydehoitoalan yritysten voittovarat valuvat luonnolliseti Suomen ulkopuolella oleville omistajille joko osinkoina tai ns. konserniavustuksina.

Koko bisneksen osalta on lisäksi huomiotava, että tämä kansainvälisessä omistuksessa oleva terveydenhoitobisnes ei ole puhtaasti yksityisin varoin pyörivää. Tarkoitan tällä sitä, että Suomessa yksityistä terveydenhoitoa tuetaan Kela-korvausten kautta, joten kyseessä on suurelta osin verorahoilla pyörivä liike-elämä.

Edellä kertomani seikat herättävät muutaman ajatuksen.

* * *

Suomen terveysasemilla on monestakin syystä lääkäripula. Hallitusten ajatus lienee kulkenut siihen suuntaan, että tätä pulaa voidaan kompensoida yksityistä sektoria hyödyntämällä. Vaikka vapaassa markkinataloudessa ajatus olisikin terve, se ei onnistu Suomen nykyisessä terveydenhuoltotilanteessa, sillä lääkäreiden koulutus on mitoitettu maan tarpeiden mukaisesti.

Toisin sanoen Suomessa on sama määrä terveydenhuoltoon osallistuvia lääkäreitä riippumatta siitä pitävätkö he praktiikkaa julkisella vai yksityisellä puolella. Lisäksi tilannetta vääristää se, että julkinen sektori tukee itsensä kanssa työvoimasta kilpailevaa yksityistä sektoria Kela-korvausten muodossa, jotka muuten voitaisiin käyttää julkisen sektorin palveluiden parantamiseen.

Itse asiassa valehtelin edellä hiukan. Itse asiassa Suomessa koulutetaan lääkäreitä hiukan alakanttiin, jotta heidän ansiotasonsa pysyisi korkeana. Liiallisella työvoiman tarjonnallahan on tunnetusti palkkatasoa alentava vaikutus. Toki virallinen selitys lääkärituotannon vähäisyyteen on koulutuksen kalleus - mikä sekin pitää paikkansa.

* * *

Yksityisen terveydenhuollon Kela-korvaustukia voidaan pohtia myös moraalisesta näkökulmasta. Kun tämä tuki epäilemättä lisää yksityisten palvelujen käyttöä ja johtaa nyt nähtyyn verokikkailuun ja verovaroin maksettujen toimintojen valumiseen ulkomaille, niin miksi julkisen tuen maksamista yksityiselle sektorille ei ole harkittu poistettavaksi?

Sen jälkeen keskenään kilpailevat yksityiset yritykset toimisivat puhtaasti yksityisellä rahalla, eikä verovarojen käyttöön liittyviä moraalisia ongelmia syntyisi.

Samalla kannattaisi pohtia, minkä takia valtion virastot ostavat työterveyspalvelunsa näiltä kansainvälisiltä yrityksiltä. Tämä lienee perusteltua kilpailulakeja kirjaimellisesti noudattaen, mutta valtion kannalta ratkaisu on varmasti kalliimpi kuin kotimaahan veronsa maksavan yrityksen käyttäminen, koska jälkimmäisessä tapauksessa voittovarojen verotuotot palautuvat maksajan (valtion) kassaan.

* * *

Kolmas tähän tapaukseen liittyvä seikka on suomalaisen yritystoiminnan toimintaedellytysten turvaaminen. Meillä on valtava määrä erilaisia byrokraattisia määräyksiä, jotka ovat omiaan vähentämään uusien yritysten menestysmahdollisuuksia.

Jo nyt suurelta osin valtion tukiaisten varassa toimivien lääkäreiden veronkierto on johtanut (2010) erityisratkaisuihin heidän osinkotulojensa verotuskäytännöissä ja juuri nyt käsillä oleva keskustelu johtanee jonkinlaiseen lisäsääntelyyn. Minua tässä huolettaa riski siitä, että näin syntyvät käytännöt siirtyisivät jollain aikavälillä myös muun yritystoiminnan kohteluun eli niiden hallinnollisten velvoitteiden lisääntymiseen.

Jos niin kävisi, vaikeutuisi pienimuotoinen ja aloitteleva yritystoiminta entisestään. Tällaista kehitystä ei voisi pitää maan kannalta edullisena oikeastaan missään olosuhteissa, vaan se vaikeuttaisi entisestään pyrkimystä ylläpitää suomalaista hyvinvointia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ebola-epidemia ja afrikkalaisen tyhmyyden aiheuttama riski koko maailmalle
Geenimuunneltuja suolistobakteereita lihaville!
Hoitovirheiden karsintaa hölmöläisten keinoilla

Ebola-epidemia ja afrikkalaisen tyhmyyden aiheuttama riski koko maailmalle

Kirjoitin pian Afrikan nykyisen Ebola-epidemian alkamisen jälkeen bloggauksen, jossa totesin viruksen leviävän ihmisten välillä huonosti. Niinpä arvelin epidemian päättyvän aika nopeasti.

Ennusteeni meni mitä ilmeisimmin pieleen, sillä afrikkalainen tragedia näyttää pahenevan päivä päivältä. Tautiin on sairastunut paikallisten lisäksi niin afrikkalaisia kuin eurooppalaisiakin auttajia - ja ihmisten mukana virus on siirtynyt maasta toiseen. Viimeisimmän tiedon mukaan myös Eurooppaan. Olinko siis väärässä viruksen suhteen?

Ilmeisesti olin, sillä saatavilla olevien tietojen perusteella minulle on syntynyt käsitys, ettei nyt leviävä viruskanta ole aivan niin tappava kuin aiemmat Afrikassa epidemioita aiheuttaneet kannat. Mikäli näin on, se tarjoaa taudinaiheuttajalle enemmän tartutusaikaa sairaasta ihmisestä terveeseen. Mutta tämä ei liene tärkein selitys, vaan se liittyy afrikkalaisiin ihmisiin.

Ensimmäinen syy on ehdottomasti länsiafrikkalaisten kyvyttömyys kulttuurinsa muuttamiseen. Vainajat halutaan edelleen haudata perinteisin eli virukselle altistavin menoin. Valistuksesta huolimatta tavoista pidetään härkäpäisesti kiinni.

Toinen, ja vielä ongelmallisempi asia, liittyy paikalliseen tapaan saada tahtonsa läpi. Tarkoitan tällä niitä tapauksia, joissa ihmiset ovat hyökänneet sairaaloihin vapauttaakseen siellä eristyksissä olevat potilaat tartuttamaan muita ihmisiä. Näin on tapahtunut useita kertoja, kuten aiemmasta kirjoituksestani ja eilisestä uutisesta ilmenee.

En tiedä mikä on poliittisesti korrekti selitys tälle kaikelle, mutta itse olen taipuvainen näkemään taustalla Saharan eteläpuolisten afrikkalaisten alhaisen älykkyyden. Vaikka edellä siteeraamaani Lynnin ja Vanhasen tutkimusta on kritisoitu paljon, lienevät sen yleiset johtopäätökset kuitenkin oikeita.

Entä tulevaisuus? Ilman länsimaiden apua Ebola tappaisi tulevina vuosina Afrikassa todennäköisesti valtavan määrän ihmisiä. Pahimmillaan kaikki ne, jotka eivät ole perinnöllisesti vastustuskykyisiä virukselle. Tätä osuutta ei tunneta, mutta kyse saattaa olla sadoista miljoonista ihmisistä.

Nykyisessä maailmassa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan apua on jo toimitettu ja jatkossa toimitetaan yhä enemmän. Erityisen merkittävää on se, että afrikkalaisille tarjotaan valmiiden lääkkeiden puuttuessa testausvaiheessa olevia uusia lääkkeitä. Olettaen ainakin osan niistä tehoavan epidemia saataneen pysäytetyksi ennen pahinta katastrofia.

Riskinä kunnolla testaamattomien lääkkeiden jakamisessa on se, että osa lääkkeistä saattaa osoittautua sivuvaikutuksiltaan vaarallisiksi. Mikäli näin käy, se tule johtamaan syytteisiin länsimaiden rasismista afrikkalaisia kohtaan. Toivotaan siis afrikkalaisille tarjottavien lääkkeiden olevan sekä tehokkaita että turvallisia.

Entä muu maailma?

On varsin ilmeistä, että Lähi-idän sekavissa oloissa viruksen aiheuttama epidemia on mahdollinen. Toisaalta sen aiheuttamaa epidemiaa Euroopassa, Amerikassa tai Itä-Aasiassa on pidettävä erittäin epätodennäköisenä.

Täysin turvassa emme kuitenkaan ole, sillä yhä uusien ihmisten sairastuessa kasvaa viruksen populaatio ripeästi. Tällöin sen genomiin syntyy yhä enemmän mutaatioita, joista pieni osa auttaa sitä sopeutumaan yhä paremmin ihmisiseen. Jos jokin näistä mutaatioista johtaa viruksen leviämiskyvyn oleelliseen muutokseen, on koko maailma vaarassa.

Tämän riskin takia olisi äärimmäisen tärkeää, että ihmisten välillä leviävä ebola-epidemia saataisiin pysäytettyä mahdollisimman pikaisesti. Toivotaan siis, että länsimainen apu pystyy selättämään afrikkalaisen kulttuurin ja tyhmyyden aiheuttamat ongelmat epidemian taltuttamisessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Auta siinä sitten
Afrikkalaisuus Suomen historian valossa
Pelko palasi Afrikkaan - mutta voiko se palata Eurooppaan?

Antti Ruuskaselle kultaa ja minulle vanhoja muistoja

Yleisurheilun EM-kilpailut päättyivät juuri äsken suomalaisten keihäsnäytökseen. Antti Ruuskanen otti odotetusti kultaa ja Tero Pitkämäki pronssia. Lassi Etelätalo täydensi neljännellä sijallaan. Kilpailua katsoessa minulle tuli elävästi mieleen Soulin olympialaiset, joissa Tapio Korjus voitti ja Seppo Räty täydensi menestystä keihäspronssillaan.

Olen sitä ikäluokkaa, että elin nuoruuteni 1970-luvulla. Niinpä muistan ajan, jolloin suomalaiset hallitsivat keihään lisäksi kestävyysjuoksua ja jopa pikajuoksussa pystyttiin haastamaan Euroopan ja jopa maailman kärki. Tiedättehän nimet Juha Väätäinen, Lasse Virén, Pekka Vasala, Tapio Kantanen, Markku Taskinen, Hannu Siitonen, Pentti Kahma, Reijo Ståhlberg, Pentti Kahma, Juha Tiainen, Riitta Salin, Mona-Liisa Pursiainen, Nina Holmén, Markku Kukkoaho, Antti kalliomäki, Antti Rajamäki ja niin edelleen.

Urheilu oli tuolloin koko kansan asia. Jääkiekossa jouduttiin kerta toisensa jälkeen pettymään ja sen kerran kun olisi päästy mitaleille, tuli dopingkäry. Hiihdossa Susi-Kalle Oikarainen aloitti vuosikymmenen ehkä kaikkien aikojen jännittävimmän viidenkympin kilpailun voitolla, mutta Juha Mieto jäi urallaan ilman henkilökohtaista arvokisakultaa, vaikka ratkaisikin ikimuistoisen viestin vuoden 1976 olympialaisissa. Naishiihtäjät Helena Takalon johdolla sen sijaan olivat pelkkää rautaa.

Yleisurheilijoista Lasse Virén oli koko kansan sankari ja näkyvyyttä riitti muillekin. Pekka Vasalasta jäi mieleen, että hän ei osallistunut 1972 olympialaisissa 800 metrille siitä huolimatta, että olisi ollut yksi voittajasuosikeista. Syyksi mies mainitsi sen, että halusi varmistaa näin voiton 1500 metrillä. Melkoinen itseluottamus siis - eikä syyttä, sillä kukistuihan loppukilpailussa kenialaisten omasta mielestä edelleen heidän kaikkien aikojen paras juoksijansa Kipchoge Keino.

Nämä tämänkertaisten EM-kisojen herättämät muistot viittaavat vahvasti siihen, että suomalainen yleisurheilu olisi selvässä nousussa. Kahden keihäsmitalin lisäksi saimme tukun pistesijoja ja - mikä tärkeintä - monet urheilijamme pystyivät ylittämään kaikki odotukset.

Erityisesti Oskari Mörön juoksut ja Sanna Kämäräisen heitot loivat odotuksia näiden nuorten urheilijoiden tulevaisuutta ajatellen. Hyviähän on joka lajissa paljon,  mutta voittajiksi selviävät vain ne, jotka tekevät tärkeimmällä paikalla ennätyksiään. Kuten Antti Ruuskanen tänään.

Seuraavaksi jäämme urheilurintamalla odottelemaan Suomi-Ruotsi maaottelua (tuota muinaisjäännettä) kahden viikon kuluttua. Toivottavasti suomalaiset pystyvät haastamaan ja voittamaan ruotsalaiset, vaikka tehtävä ei olekaan helppo, sillä myös ruotsalaiset menestyivät EM-kisoissa.

Oman mielenkiintonsa Ruotsi-ottelulle antaa se, että länsinaapureiden yleisurheilutaso on yhä enemmän maahanmuuttajien varassa, mikä saattaa johtaa kieltäytymisiin joukkueesta. Toivotaan kuitenkin ettei näin käy, vaan saamme Helsinkiin kahden viikon kuluttua myös kaikki ruotsalaiset  urheilutähdet.

Sitä odotellessa saanemme useamman kerran seurata Ruuskasen sinkoamaa jättiläiskaarta, jonka sveitsiläisten kamera tavoitti ikimuistoisella tavalla! Kiitos siitä sekä sveitsiläisille että etenkin Pielaveden rennolle jässikälle! Ja onnea, sikäli kuin mies tämän sattuisi lukemaan!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jääkiekko, doping ja jalkapallon erinomainen dopingkasvatus
Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu
Karjalaiselle kultaa - mutta onko kaikki nyt hyvin?

Ruotsalainen mielipidetiedustelu

Ruotsissa on piakkoin parlamenttivaalit. Tiedättehän, ne joissa ei oikeastaan ole vaalisalaisuutta. Näin siksi, että äänestäjä ottaa vaalivirkailijan silmien alla mukaansa äänestyskoppiin valitsemansa puolueen äänestyslipukkeen, joka on eri puolueilla erilainen ja kauas erottuva.

Siten vaali on korostetusti valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä syrjivä puoluevaali. Ja nykyisin myös puolueryhmä- eli blokkivaali, sillä sekä oikeisto että vasemmisto ovat jo etukäteen ilmoittaneet kenen kanssa perustavat hallituksen mikäli oma saa enemmistön kannatuksen.

Tänään Yleisradio kertoi meille uudesta mielipidetiedustelusta, jonka mukaan vasemmistoblokki on selvässä johdossa. Sille on nimittäin saamassa peräti 49,3 prosenttia äänistä. Kilpailevalle porvariblokille on puolestaan luvassa vain 38,5 prosenttia; ja mikä vielä pahempaa kaksi puolueista on jäämässä neljän prosentin äänikynnyksen alle.

Itseäni jäi askarruttamaan kenelle tuo loppu eli reilu kymmenen prosenttia on menossa. Tai olihan minulla siitä tietenkin aavistus, ja samalla vähän harmitti, että verovaroillani toimiva yleisradioyhtiö haluaa uutisoinnissaan syöttää vaillinnaista informaatiota - mitä ilmeisemmin poliittisista syistä.

Varmistin aavistukseni menemällä tiedon lähteille eli Dagens Nyheterin sivulle, joilta ilmeni että blokkeihin kuulumattomien ruotsidemokraattien kannatus on 10,1 prosenttia ja muiden 0,3 prosenttia. Näin selvisi kaikkiaan 98,2 prosentin mielipide. Sen sijaan kumpikaan uutinen ei kerro mistä tuo puuttuva 1,8 prosenttia koostuu - toivottavasti tälle epäselvyydelle ei ole poliittisia tarkoitusperiä?

Niin tai näin. Ruotsissa on valta vaihtumassa mikäli mielipidetiedustelu pitää paikkansa. Etenkin, jos joku porvariblokin puolueista jää myös itse vaalissa äänikynnyksen alle. Sen sijaan jos kaikki porvaripuolueet pääsevät yli tuon kynnyksen on lähellä tilanne, jossa kumpikaan blokki ei saa enemmistöä.

Silloin ruotsalaiset joutuvat hallituskriisiin, joka voidaan purkaa vain rikkomalla blokit tai ryhtymällä yhteistyöhön tähän asti kaikkien syrjimien ruotsidemokraattien kanssa. Ruotsissa eletään siis mahdollisesti suuren poliittisen murroksen aikaa!

Tämä on luonnollista, sillä Ruotsin demografia on parhaillaan valtavan murroksen keskellä. Maahan virtaa väkilukuun verrattuna ihmisiä enemmän kuin Yhdysvaltoihin on ikinä virrannut.

Kun tämä uusruotsalaisten joukko tulee suurelta osin Euroopan ulkopuolelta - ja äänestää kohtuullisella innolla ja lähinnä vasemmistoa, on sillä luonnollisesti vaikutus koko ruotsalaiseen politiikkaan; ja myös kantaväestön äänestyskäyttäytymiseen. Näin olisi etenkin, mikäli maassa olisi normaalin länsimaisen mittapuun mukainen vaalisalaisuus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen mielipidemittaus
Onko vain seitsemän sadasta suomalaisesta huolissaan maahanmuutosta?
800 euron jokavuotinen tulonsiirto lapsiperheiltä kehitysapu-apparaatille tyydyttää suomalaisia