Miksi Perussuomalaiset ovat nousussa?

Helsingin Sanomat analysoi tuoreen gallupinsa merkitystä pidemmällä aikavälillä. Sinänsä asiallisen kirjoituksen loppupuolella oli väite, joka ei pidä paikkaansa, minkä seurauksena jutun analyysi ei löydä ilmeisintä syytä viime aikojen puoluekannatuksen muutoksiin.

Jutun mukaan "vanhojen valtapuolueiden on keksittävä keinot perussuomalaisten ja vihreiden kannatusnousun kääntämiseksi tai opittava elämään tilanteen kanssa. Sdp:n pitää keksiä, miten se ei jää vihreiden varjoon. Kokoomuksen pitää oppia elämään sen kanssa, että Suomessa on toinenkin suuri konservatiivinen puolue."

Huomiotani kiinnittänyt virhe oli väite nyky-Kokoomuksen konservatiivisuudesta. Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimuksen mukaan puolueen äänestäjät ovat suorastaan arvoliberaaleja. Puolueen linjan voi puolestaan tarkastaa HS:n omasta jutusta, jossa kartoitettiin viime eduskuntavaalien alla eri puolueiden ehdokkaiden sijoittumista konservatiivisuuden, arvoliberaaliuden, talouspoliittisen oikeistolaisuuden ja vasemmistolaisuuden nelikenttään.

Tuossa kartassa Kokoomus on kyllä oikeistolainen eli markkinataloudelle suopea puolue, mutta ei arvokonservatiivi vaan Keskustaa hiukan arvoliberaalimpi keskitien kulkija, jolle suomalaisuus ja kulttuurimme perinteiset arvot eivät ole kovin tärkeitä. Konservatiivisia ovat nykyisistä eduskuntapuolueista sen sijaan Kristillisdemokraatit ja etenkin Perussuomalaiset.

Tästä pääsemme myös kiinni siihen syyhyn, joka on johtanut Perussuomalaisten nousuun. Sen kerää taakseen ne henkilöt, jotka arvostavat suomalaisuutta ja kulttuuriperintöämme, eivätkä kannata syvällistä muutosta elämäntapaamme, mutta ovat talouspolitiikan osalta pehmeän markkinatalouden kannalla.

Tämä tontti on aiemmin ollut pitkälti keskustan hallussa, mutta puolueen avoin halveksunta vaalikarjaa kohtaan on johtanut jo vaaleissa nähtyyn ja edelleen syvenevään äänestäjien luottamuksen menettämiseen. Asiaa ei auta, että puolue avasi tien sosialistiselle kokeilulle seuraavaksi neljäksi vuodeksi, joten on helppo yhtyä HS:n johtopäätökseen siitä, että "Keskustan tulevaisuus näyttää tuoreiden galluplukujen valossa synkältä" ja olla asiasta hyvin tyytyväinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisilla 23 prosentin etumatka seuraavaan
EVA:n tutkimus osoitti median poliittisen retoriikan ontuvuuden
Keskustan linja pitää

Perussuomalaisilla 23 prosentin etumatka seuraavaan

Helsingin Sanomat julkaisi uuden gallupinsa tulokset. Niiden mukaan perussuomalaiset kasvattaa jatkuvasti suosiotaan ja oli mittauksen ajankohtana ylivoimaisesti maan suurimman kannatuksen saava puolue: sen kannatus oli neljä prosenttiyksikköä eli noin 23 prosenttia suurempi kuin seuraavaksi suurimman puolueen.

Tämä tilanne on poliittisen teatterin ja viihteen kannalta tietenkin hienoa Perussuomalaisten osalta. Sen sijaan puolueen 20,7 prosentin kannatus ei välttämättä vaikuta suomalaisten yhteisten asioiden hoitoon sitä eikä tätä - elleivät kilpailevat puolueet sitten hermostu halla-aholaisten kannatuksen jatkuvasta kasvusta ja reivaa sen seurauksena omaa politiikkaansa samaan suuntaan.

Jälkimmäistä ei kuitenkaan ole odotettavissa, koska maamme viherpunamultahallituksen taloudellista ja kulttuurista uhkapeliä muistuttava poliittinen linja on niin kaukana perussuomalaisesta politiikasta. Tilanne antaa kuitenkin aiheen muutamaan jos-pohdintaan.

Eli ajatelkaapa jos eduskuntavaalien jälkeen Kokoomuksella olisi ollut markkinataloutta ja kansallista taloudellista hyvinvointia ajava johto eikä suomalaisten kokonaisetua karsastavia arvopohjamiehiä. Silloin maahamme olisi syntynyt äänestäjien tahtoa vastaava porvarihallitus eikä kansan epärealistisimman kolmanneksen märkiä päiväunia toteuttava Rinteen kabinetti.

Siinä tilanteessa maamme toimisi EU:n puheenjohtajana hakien aktiivisesti ratkaisua Välimeren meritaksiliikenteen ja siitä aiheutuneiden kuolemantapausten lopettamiseksi sen sijaan, että se tukee näyttävästi ihmissalakuljettajien toimintaa.

Myös maamme talouselämän toiminta pyrittäisiin varmistamaan huomioiden asiallisesti EU:n yleiset ympäristötavoitteet sen sijaan että jälkimmäisten osalta pyrittäisiin sosiaaliposeeraamaan maailman kärkimaana. Julkisen sektorin toiminta ja maailmanparantaminen mitoitettaisiin käytettävissä oleviin tuloihin sen sijaan, että nyt rakennamme hyvien tarkoitusten hetteikköä, jonka lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat aikanaan maksamaan korkojen kera.

Niin, tai ajatelkaapa mikäli Perussuomalaisten kannatus olisi nyt 30 prosentin tietämillä ja ottaisi joka kuukausi muutaman prosenttiyksikön lisän. Kuinka sellainen vaikuttaisi maamme viherpunamultahallituksen politiikkaan? Ja etenkin punavihreiden "takuumies" Keskustaan, jonka kannatus sulaisi vieläkin nopeammin kuin nyt näyttää käyvän.

Valitettavasti jos-pohdinnat ovat vain poliittista viihdettä. Tosiasia on, ettei Perussuomalaisten kannatus ole 30 prosenttia eikä Kokoomuksen johdossa ole kansallisesta hyvinvoinnista kiinnostuneita markkinatalousmiehiä. Siksi joudumme tyytymään poliittisessa päätöksenteossa nykytilaan ja toivomaan - sekä uskonnolliset ihmiset ehkäpä rukoilemaan - ettei maamme talous ole neljän vuoden kuluttua aivan kokonaan raunioina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen politiikka on rikki
Pieni Moswana on Afrikan helmi
Kun minä kuolen...

Kansainvälisiä trendejä

Yle kertoi, että Espanjan Barcelonassa alaikäisten maahanmuuttajien porukat ryöstelevät väkivaltaisesti turisteja ja muita uhreja. Syyksi jutussa esitettiin, etteivät hallinto ja Euroopan Unioni ole pitäneet näistä nuorista riittävästi huolta.

Oltiin syystä mikä mieltä tahansa, katalonialaiset ovat jutun mukaan muuttamassa käyttäytymistään, eivätkä radiosta kuulemani haastattelun mukaan esimerkiksi halua liikkua kaupungilla myöhään illalla. Eivätkä yhä useammat halua edes asua Barcelonan keskustassa.

Iltalehti kertoi, että myös Helsingin Kaivohuoneen edustalla tapahtui väkivaltainen ryöstö, jossa uhri ja häntä auttamaan saapunut henkilö joutuivat pahoinpidellyksi. Jutussa ei kerrottu mitään tietoja ryöstäjistä, joten tiedossani ei ole, oliko rikoksen poluilla suomen- vai ruotsinkielinen nuoriso, tuntematon kotimainen vähemmistömme vai kehitysmaista maahamme turvaa hakemaan saapunut joukko.

Yhtä kaikki, Iltalehden uutinen kertoi jälleen kerran siitä, kuinka yhteiskuntamme on nopeassa muutoksessa tavalla, joka on tullut tutuksi muualla Euroopassa. Ja totta puhuen jo aiemmin myös meillä Suomessa.

Nähtäväksi jää, millä tavoin yhä enemmän naisten ehdoilla kehittyvä Helsinki pystyy reagoimaan väkivaltaisen nuorison nostamiin haasteisiin. Ja mitä se tarkoittaa pääkaupunkimme tulevaisuuden kannalta - etenkin kun kantasuomalaisen väestön naisten hedelmällisyys on laskenut historialliseen alhaiseen lukemaan eli 1,04 lapseen naista kohti ja samaan aikaan muuttoliike kaupunkiin on vahvassa nousussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rantautuiko ruotsalainen kulttuuri Helsinkiin?
Toimiiko Itä-Helsingissä väkivaltainen maahanmuuttajajengi?
Tiedostava etujoukko ei välitä kansan tahdosta

Ovatko toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?

Helsingin Sanomat teki jutun kahden rikosoikeuden professorin näkemyksistä Abdirahim "Husu" Husseinin julistukseen, jonka mukaan kaikki perussuomalaiset ja heitä äänestäneet ovat rasisteja. Itä-Suomen yliopiston Matti Tolvanen arveli, että Husun ulostulo saattaisi täyttää kansanryhmään kohdistuvan kiihotuksen tunnusmerkit, mutta Helsingin yliopiston Kimmo Nuotio oli eri mieltä.

Nähdäkseni professoreiden ristiriitaiset johtopäätökset eivät tässä asiassa ole oleellisia. Sen sijaan Nuotion perustelut ovat vähintäänkin kulmia kohottavia.

Hän nimittäin perusteli näkemyksensä ihmisten epätasa-arvoisuudella. Tarkalleen ottaen hän totesi, että lain tarkoituksena on suojata vähemmistöryhmiä, jotka yleensä ovat yhteiskunnassa valtaväestöä heikommassa asemassa ja siksi erityisen suojan tarpeessa. Tällaiseen vähemmistöön voi kuulua esimerkiksi ihonvärin, etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen tai näihin rinnastettavan perusteella.

Hän siis tuli linjanneeksi, ettei poliittinen näkemys kuulu lain suojan piiriin, vaikka siinä puhutaan vakaumuksesta ja siihen rinnastettavasta perusteesta. Samalla hän vahvisti, että valtaväestöstä poikkeava ihonväri, etninen alkuperä ja uskonto tarjoavat valtaväestöä suuremman lain suojan, kuten monet maahanmuuttokriittiset ovat tiedostaneetkin.

Avoimeksi tässä jää se, mitä lainsäätäjä on - Niemen mielestä - tarkoittanut uskonnosta poikkeavalla vakaumuksella tai siihen rinnastettavalla perusteella. Etenkin, kun vuoden 1918 jälkeen pystytetyissä punaisten kuolleiden muistomerkeissä puhutaan usein heistä, jotka kaatuivat vakaumuksensa puolesta. Siis silloisen Suomen Sosialidemokraattista puolueen ja sen julistaman aatteen puolesta.

Niin tai näin. Kuten jo aiemmin olen todennut, on tapaus menossa oikeuden päätettäväksi ja ehkäpä siinä yhteydessä tullaan sanan "vakaumus" sisältökin avaamaan. Johtaako se - mikäli Nuotion näkemys saa oikeuden siunauksen - punaisten kaatuneiden muistomerkkien tekstien korjaamiseen jää nähtäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasisteja, sanoi Husu
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo
Komisario havainnollistaa rikkaiden ja köyhien eriarvoista kohtelua lain edessä

Johtiko EU:n, Rinteen ja Ohisalon aktiivisuus kuolonuhreihin?

Suomi ja muut EU-maat lähtivät kesäkuun lopulla tukemaan Välimeren ihmissalakuljettajien toimintaa. Sama toistettiin vakuudeksi vielä heinäkuun alkupäivinä, vaikka ainakin pääministeri Antti Rinteen (sd)  tiedossa oli, että se johtaa uusiin hukkumiskuolemiin.

Näin tehtiin siitä huolimatta, että Italian ja muun EU:n nihkeys meren ylittäjien vastaanottamiseksi oli romahduttanut taksiliikenteen ja samalla mereen kuolleiden ihmisten määrän. Tämä näkyy hyvin tilastoista: vuonna 2018 Välimereen oli kuollut 2 217 henkeä, vuonna 2017 heitä oli 3 139 ja vuonna 2016 peräti 5 096. Tänä vuonna on juuri nyt näkyvien tilastojen mukaan mereen kuollut vain 669 hukkunutta.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Suomen ja muiden EU-maiden uusi into tarjota meren ylittäjille elämä Euroopassa on käynnistänyt kuolemanmatkat jälleen. Helsingin Sanomien mukaan Libyan rannikolle pelätään nimittäin hukkuneen kertaheitolla noin 150 ihmistä.

Tässä tilanteessa haluaisin kysyä pääministeri Antti Rinteeltä ja asiaa ajavalta ministeriltä Maria Ohisalolta (vihr), että kuinka tämän asian hoitaminen on sujunut niinkuin omasta mielestä. Sekä vielä, että miltäs nyt tuntuu? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kahdeksasta tuli kolmetoista
Vihervasemmiston hallitus ryhtyi tukemaan ihmissalakuljettajia
Ehdotan Nobelin rauhanpalkintoa Libyan rannikkovartiostolle

Pakolaispolitiikassa on siirryttävä suojelemaan eurooppalaista elämäntapaa

Humanitaarisesta maahanmuutosta on aiheutunut niin suuret kustannukset veronmaksajille, etteivät maamme hallitukset ole halunneet laskea niitä, vaikka tuollainen laskuharjoitus Juha Sipilän (kepu) edesmenneen hallituksen ohjelmaan kuuluikin. Suorien kustannusten lisäksi tavalliset kansalaiset ovat maahanmuuttopolitiikkamme seurauksena joutuneet kantamaan myös valtavaa epäsuoraa taakkaa.

Tuo taakka pitää sisällään naisten seksuaaliturvallisuuden heikkenemisen ja sitä kautta suomalaisnaisten elintilan pienenemisen erityisesti yöaikaan. Maahanmuuttajaporukat ovat tuoneet myös uudenlaisen rasistisluonteisen väkivaltaisen ryöstörikollisuuden miesten uhaksi; siinä uhreiksi valitaan erityisesti yksin liikkeellä olevia nuoria.

Oman osansa maahanmuuton tuomasta väkivallasta ovat saaneet myös lapset. Siitä ikävimmän esimerkin on tarjonnut Oulun raiskausrinki, jossa maahanmuuttajat käyttivät systemaattisesti ja pitkään hyväkseen kantasuomalaisia lapsia. Rankimmin hyödynnetty lapsi oli kehitysvammainen tyttö.

Vakavimpana maahanmuuton tuomana taakkana on kuitenkin pidettävä terrorismia ja sen uhkaa. Itse terrorismista meillä on Turun esimerkki ja ISIS-hallinnon kaaduttua Syyriassa ja Irakissa islamilla motivoitujen iskujen uhka on entisestään kasvanut.

Viimeisimpänä muutoksen muotona meille on rantautunut maahanmuuttajataustaisten järjestäytyneiden rikollisjärjestöjen välinen brutaali välienselvittely, josta saimme ensimakua toissapäivänä Helsingissä. Tämä ei sinänsä kohdistu valtaväestöön, mutta aiheuttaa joka tapauksessa vaaran sivullisille ja aiheuttaa myös aineellista vahinkoa - samoin kuin kyseisen käyttäytymisperinteen lievempi muoto, jota on nähty esimerkiksi maahanmuuttajien välisten pizzerioiden reviiritaisteluissa.

Tässä tilanteessa vetoan Antti Rinteen (sd) hallitukseen, että se huomioisi edelle kirjoittamani asiat - ja lisäksi pienemmät maahanmuuton tuomat ongelmat esimerkiksi kouluissa - ja tekisi täyskäännöksen maahanmuuttopolitiikkaansa. Aika on siihen juuri nyt erinomainen, kun EU on etsimässä keinoja ratkaista Välimeren ns. siirtolaiskiista ja Suomi toimii puheenjohtajamaana.

Ratkaisussa keskeistä tulisi olla suurten kehitysmaalaisjoukkojen tulemisen estäminen EU:n alueelle tai ellei se ole mahdollista säilöönotto suljettuihin tiloihin. Oleellista olisi myös eurooppalaisen elämäntavan suojeleminen muuttamalla kansainvälisiä turvapaikanhakusopimuksia. Tai ellei se ole mahdollista, niistä tai jopa koko EU:sta irtisanoutuminen.

Erityisesti turvapaikanhaun subjektiivisesta oikeudesta tulisi luopua ja siirtyä pakolaispolitiikassa kokonaan kiintiöjärjestelmään, joka Suomen osalta olisi mitoitettava siten, että tulijat integroituvat ongelmitta. Käytännössä kiintiön tulisi seuraavina vuosikymmeninä olla äärimmäisen pieni - maksimissaan yksittäisiä henkilöitä vuodessa - kunnes nykyinen maahanmuuttajaväestömme tai heidän jälkeläisensä eivät enää aiheuta edelle kirjaamiani ongelmia oleellisesti enempää kuin valtaväestö.

Jos hallitus - valitettavasti vastoin odotuksiani - reivaisi maahanmuuttopolitiikkansa ehdottamani kaltaiseksi, olisi myös opposition tuettava sen toimia. Erityisesti tätä tulee odottaa sen suurimmilta puolueita Perussuomalaisilta ja Kokoomukselta, jotta muutokset saataisiin maamme lainsäädäntöön perustuslakia myöden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Altruismi ja pelko leimaamisesta luovat hyvän yhteiskunnan
Oulun tapahtumia ei saa käyttää vihan lietsontaan, vaan maahanmuuttopolitiikan perusteena
Holtittoman maahanmuuttopolitiikan vaarat realisoituivat Ruotsissa

Rantautuiko ruotsalainen kulttuuri Helsinkiin?

Helsingissä tapahtui eilen röyhkeä kolmoismurhan yritys. Se ilmeisesti kuitenkin epäonnistui eikä kukaan kuollut.

Murhayrityksen motiiveista ei ole tietoa, mutta silminnäkijätietojen mukaan ainakin uhrit näyttivät maahanmuuttajataustaisilta. Tekijöistä sen sijaan ei ole julkista tietoa, mutta poliisin on kerrottu pidättäneen vähintään yhden henkilön.

Tapauksesta tulivat valitettavasti mieleen Ruotsissa yleiset maahanmuuttajataustaisten jengien väliset yhteenotot. Toivottavasti nyt nähty episodi ei kertonut siitä, että sama ilmiö on saapunut myös Suomen Helsinkiin.

JK 24.7.2019 kello 17:08. Poliisin mukaan ”Ruotsista ja Norjasta tuttu ilmiö tullut Suomeen”. Pelkoni on siis osoittautunut oikeaksi ja on tullut aika kiittää edellistä ja nykyistä hallitusta, jotka ovat sallineet sen tapahtua. Sekä vaatia ministeri Ohisalolta (vihr) ja pääministeri Rinteeltä (sd) toimia tilanteen korjaamiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Malmöläismies syytettynä
Tyhmyys pilasi neljän ihmisen elämän
Yle kertoi jengien taisteluista Ruotsissa, mutta ei ihan kaikkea

Rasisteja, sanoi Husu

Tunnettu somalimme Abdirahim "Husu" Hussein (sd) kertoi mielipiteensä perussuomalaisista ja heitä äänestäneistä. Se oli lyhyt ja ytimekäs: rasisteja kaikki tyynni.

Iltalehti sai Husun kiinni ja varmisti tämän tarkoittaneen juuri sitä mitä sanoi. Siis että perussuomalaiset ja heitä äänestäneet ovat rasisteja. Samalla hän kertoi, että hänellä on "oikeus ilmaista mielipiteeni, jos olen jotain mieltä jostain asiasta". Tästä on helppo olla samaa mieltä.

Minullakin on mielipiteitä somaleista. Lienee kuitenkin parasta, etten kirjoita niitä tähän, koska arvelen, etteivät kaikki somalit ole yhdenlaisia, vaan heidän joukossaan on monenlaisia ihmisiä. Siten muutaman sanan mittainen luonnehdinta ei antaisi oikeaa kuvaa mainitusta ihmisryhmästä.

Sen sijaan ajattelin kirjoittaa tähän parilla sanalla sellaisista ihmisistä, joiden toivoisin kiertävän Suomen kaukaa. Siis ei-toivotun maahanmuuttajan yhdenlaisen karikatyyrin.

Kuvitelmani kaltainen henkilö ottaisi tosissaan ikivanhat kirjoitukset, jotka on laatinut lapsiseksistä nautiskellut maallis-uskonnollinen johtaja, ja joissa naisen asema on niin alisteinen miehelle, että tämän on kesähelteelläkin kuljettava mustaan kaapuun pukeutuneena. Ellei kulje, käy kuvittelemani henkilö huomauttamassa asiasta.

Kuvittelemani henkilön olisi myös vaikea löytää töitä, ja sellaiseen päästessään hän olisi merkillepantavan aloitekyvytön. Yrittäjyys olisi vierasta sekä hänelle, että hänen etniselle viiteryhmälleen. Siis sellaiselle ryhmälle, joka on erinomaisen tunnettu aktiivisuudestaan huumekaupassa ja seksuaalirikosten saralla.

Vaikeasti työllistyvänä ja yrittäjyyteen haluttomana tai kykenemättömänä kuvittelemani henkilö eläisi sosiaaliturvan varassa. Hän myös solmisi useita uskonnollisin menoin pyhitettyjä avioliittoja maksimoidakseen tukirahansa. Ja tahtoisi silpoa lastensa alapäät.

Kuvittelemani henkilö saisi tarvittaessa apua sukulaisuussuhteisiin perustuvilta klaaneilta. Tarvittaessa hän olisi valmis auttamaan myös tuota klaania esimerkiksi silloin, kun tarvitaan voimaa välienselvittelyihin muiden klaanien tai muiden klaanin ulkopuolisten kanssa.

Lisäksi kuvittelemani henkilö olisi herkästi näkemässä rasismia sellaisissakin tilanteissa, joissa sitä ei ole ilmennyt. Ja yhdistämällä tuon epäreiluuden tunteen uskontoonsa (jonka hän siis ottaisi kuolemanvakavasti) hän olisi altis terrorismin houkutukselle.

Tässä yhteydessä lienee vielä erikseen syytä painottaa, ettei kuvittelemani henkilön ihonvärillä, uskonnolla tai alkuperämaalla ole sinänsä mitään merkitystä. Vain sillä, mitä hän toimissaan tekee ja millä tavalla hän ja hänen lähipiirinsä suhtautuvat ympäröivään yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin.

Koska aloitin tämän kirjoituksen Husu Husseinin sanomisista, tahdon myös korostaa, ettei hän ole käytettävissä olevien tietojeni perusteella lainkaan kuvittelemani kaltainen henkilö. Hänhän on sosiaalidemokraattinen kunnallisvaltuutettu, kielitaitoinen ja Ylen toimittajana palkkaa nauttiva henkilö eli erinomaisesti Suomeen integroitunut viiteryhmänsä edustaja.

Niinpä olen Husun kanssa samaa mieltä hänen sananvapaudestaan ja siitä, että hänellä "on samanlaiset oikeudet sanoa ääneen mitä ajattelen asiasta kuin muut. Muut saavat itse päättää, onko se asiallinen vai asiaton."

Ja juuri siksi on erinomaista, että Perussuomalaisten Nurmijärven valtuustoryhmän puheenjohtaja Maiju Tapiolinna on kertonut tehneensä rikosilmoituksen hänen puheistaan ja ne tulevat siksi punnituksi suomalaisessa oikeusjärjestelmässä. Sen mukaanhan ainakin somaleihin liitettyjen ikävien erityispiirteiden arvuutteleminen on rikollista, joten tulee olemaan jännittävää nähdä koskeeko sama rikollisuus myös Husun perussuomalaisiin liittämien erityispiirteiden arvuuttelemista.

Tosin tuo edellä puheena ollut oikeustapaus taisi jo itsessään osoittaa maamme oikeusjärjestelmästä todeksi sen orwellismin, jonka mukaan "kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset". Nähtäväksi siis jää, kumpaan ryhmään maamme oikeusjärjestelmä sijoittaa Husun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IS:n pääkirjoitus oli harhaanjohtava ja loukkaava
Al-Taeen ja Halla-ahon kirjoitusten "pieni" ero
Halla-aho-sitaatteja Husulle ja muille kiinnostuneille

Autopalot ovat jostain syystä lisäntyneet Viertolassa

Vantaan Sanomat kertoi, että Vantaan Viertolassa on tämän vuoden aikana poltettu autoja peräti kolmeen kertaan. Poliisi ei ole saanut kiinni tekijöitä, mutta on todennut että palot ovat jostain syystä lisääntyneet.

Olen aiemminkin kirjoitellut autopaloista pääkaupunkiseudulla, mainiten myös Viertolan. Tuolloin totesin, että "nämä tapaukset kertovat suomalaisen yhteiskunnan muuttumisesta, vaikka tekijöitä saattaa lähtökohtaisesti olla neljänlaisia: jotain asiaa kostavia rikollisia, satunnaisia pyromaaneja, Ruotsin tapausten perusteella uussuomalaisia tai neljäntenä vaihtoehtona ekoterroristeja."

Katsoin huvikseni Viertolan koulun nettisivuja. Niiden mukaan "oppilaamme puhuvat omana äidinkielenään 34 eri kieltä. Koulussamme järjestetään oman äidinkielen opetusta albanian, arabian, italian, kurdin, somalin, venäjän, vietnamin ja viron kielillä."

Ainakin koululaisten perusteella kulttuurien kirjo Vantaan Viertolassa näyttäisi olevan kohtuullisen suuri, vaikka sitä ei missään tapauksessa voikaan pitää monikulttuurisena slummina. Siten kaikki edellä mainitut neljä tekijävaihtoehtoa pätevät nyt puheena oleviin autopaloihin, eikä Ruotsin mallin mukaista maahanmuuttajavaikutusta voida sulkea pois.

Oli syy Viertolan autopaloille mikä tahansa, jotain yhteiskuntamme muutoksesta kertoo poliisin ohje, jonka mukaan "pysäköimällä paikalle missä on kameravalvonta ja liikennettä voidaan varmaan jossain määrin ennalta estää tulipaloja, mutta useimmiten pysäköintivaihtoehtoja ole kovin paljoa."

Toivottavasti negatiivinen yhteiskunnallinen kehitys saadaan pysähtymään Vantaalla ja muuallakin Suomessa ennen kuin se saavuttaa samanlaiset mitat kuin Ruotsissa, missä poliisi korostaa erikseen, ettei sillä ole maahanmuuttajakytköstä, vaikka jopa Pohjanlahden tällä puolella tuo kytkös on hyvässä tiedossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS: Ruotsin väkivaltarikollisuudella ei maahanmuuttajakytkentää
Matinkylässä roihuaa edelleen
14 vuoden kuluttua Vantaalla asuvista kolmannes on maahanmuuttajia

HS: Ruotsin väkivaltarikollisuudella ei maahanmuuttajakytkentää

Kun selailin tämän päivän Helsingin Sanomia yllätyin siitä, että lehdessä oli pitkä juttu Ruotsin rikollisuudesta. Siinä kerrottiin, että käsikranaateista on tullut arkea ja että ampuma-aseiden kautta henkensä menetti viime vuonna useampia ihmisiä kuin koskaan - yli 40 kappaletta.

Jutussa kerrottiin rikosten tekotavoista ja niiden välittömistä motiiveista varsin yksityiskohtaisesti. Samoin mainittiin rikollisjengit ja brittiläinen kuolonuhri. Sekä aseiden alkuperä entisen Jugoslavian alueella.

Yhdestä asiasta kuitenkin vaiettiin totaalisen täydellisesti. Se oli rikoksentekijöiden etnis-kulttuurinen identiteetti. Uhreistakin mainituksi tuli vain "brittipoika", joka nukkui samassa sängyssä äitinsä, isosiskonsa ja pikkuveljensä kanssa kun ikkunasta lennähti kranaatti.

HS:n uutisen luettuani olin surullinen. Kun maan pääsanomalehti tekee reportaasin nyky-Ruotsissa esiintyvästä suunnattomasta väkivallasta ja jättää kertomatta sen oleellisimman perussyyn eli maahanmuuttotaustan, on kyse tarkoitushakuisesta propagandasta, jonka ainoa tarkoitus on johtaa lukijaa harhaan.

Tässä yhteydessä ihmettelen erityisesti toimittajan omia motiiveja - millä ihmeen tavalla hän perustelee itselleen lukijakuntansa harhaanjohtamisen? Ja miksi HS:n päätoimittaja sekä lehden omistajat siunaavat tämän toiminnan?

Samalla ihmettelen julkisen sanan neuvostoa, joka on julkaissut journalisteille ohjeet. Niiden kahdeksannen pykälän mukaan "journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen".

Koska HS on jutussaan kiistatta pyrkinyt totuuden peittämiseen ja lukijakuntansa harhaanjohtamiseen, jään suurella mielenkiinnolla odottamaan, reagoiko JSN juttuun jollain tavalla - tai pikemminkin surullisesti toteamaan, ettei se näe aiheelliseksi kommentoida asiaa.

Samalla jään miettimään, että kuinka suuri osa suomalaisista ei ole tietoinen ruotsalaisen väkivalta- ja myös raiskausrikosten liittymisestä kuningaskunnan maahanmuuttopolitiikkaan. Vaalitulosten perusteella luku näyttäisi olevan yli 80 prosenttia.

Tai sitten osa väestöstä ei pidä maahanmuuttoon liittyvää väkivaltaa ja yhteiskunnan kehitysmaalaistumista merkittävänä tulevaisuudenuhkana, vaan kuvittelee sinisilmäisesti Suomen pystyvän välttämään sen, mikä on monin paikoin jo tuhonnut ruotsalaisen yhteiskunnan. Vai voisiko olla suorastaan niin, että ylivoimaisesti suurin osa maanmiehistäni suorastaan toivoo samaa - kranaatteja, ihmisten ampumisia ja raiskauksia - myös Suomeen: niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Tämän vaihtoehdon puolesta puhuu kuitenkin se, että maamme eri valtamedioita lukiessa ruotsalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneen kehitysmaalaistumisen rantautuminen myös Suomeen näyttää olevan lehtitalojemme toiveissa, sillä ei kai HS:n tässä puheena olevan jutun kaltainen maahanmuuttoaspektin salailu propagandatarkoituksessa voisi muuten olla niiden ilmiselvä toimituksellinen linja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IS:n pääkirjoitus oli harhaanjohtava ja loukkaava
Mitä Maria Pettersson kertoo journalismistamme?
HS:n seksuaalirikosjutussa jäi harmittamaan kaksi seikkaa

Kalajuttuja

Yksi harrastuksistani on kalastaminen. Uistimeeni, pilkkiini, onkeeni tai verkkooni on vuosien varrella tarttunut ainakin haukia, ahvenia, harjuksia, taimenia, rautuja, lohia, turskia, seitejä, simppuja, kuhia, siikoja, muikkuja, lahnoja, kiiskiä, särkiä, salakoita, kolmipiikkejä ja kivennuoliainen.

Päätin siis näin lomakauden keskellä muistuttaa arvoisaa lukijaani siitä, minkälaisia vesipetoja järvissämme ja merialueillamme uiskentelee. Siinä hyvänä apuna toimivat kalastajien ennätystilastot.

Yksi niistä on ahven-net. Sen mukaan suurin 2000-luvulla Suomesta pyydystetty kala oli vähemmän yllättävästi lohi, painoltaan 27,4 kiloa.

Sen sijaan veikkaan, ettei monikaan lukija olisi arvannut, että lohen jälkeen toiseksi suurin kala oli turska 26,09 kilon painollaan. Ja vielä yllättävämpi monille lienee ollut se karppi, joka painoi 21,44 kiloa. Suurin hauki, jota arvelen monen lukijani kuvitelleen top kolmeen, oli "vain" 18,8 kiloinen.

Mielenkiintoinen tieto ainakin itselleni oli suurimman muikun koko - se oli yli puolikiloinen! Enkä olisi arvannut siiankaan kasvavan yli seitsenkiloiseksi vonkaleeksi.

Anekdoottina todettakoon vielä samalta listalta, että suurin saaliiksi joutunut täplärapu oli lähes hummerimaisen suuri 19,8 sentin pituudellaan. Siihen verrattuna ennätysjokiravun 16,5 sentin pituus himmenee, vaikka komea äyriäinen sekin on ollut saksineen.

Oma ennätyskalani 2000-luvulla on hiukan yli kuusikiloinen. Siten on todettava, että on tullut pyydystettyä pelkkiä pikkusinttejä - vaikka kyllä kyseinen hauki metrin pituisena herättikin ihmetystä lähipiirissäni.

Lopuksi mainittakoon, että 1900-luvun suurin Suomessa pyydystetty kala oli 28,8 kiloinen lohi eli hiukan suurempi kuin tämän vuosituhannen ennätyskalat. Sitäkin suurempia - tai ainakin pidempiä - olivat sittemmin maastamme hävinneet monnit.

Wikipedian mukaan "Nyky-Suomen alueen viimeiset sisävesien monnit pyydettiin Janakkalan Kernaalanjärvestä vuonna 1866. Kaksi vuotta aiemmin samasta järvestä oli noussut 171 cm:n mittainen yksilö". Sen painoa ei mainita, mutta Italiasta saatiin jokin aika sitten 2,67 metrinen monni, joka painoi 120 kiloa.

Näillä tiedoilla toivotan arvoisalle lukijalleni mukavia uintireissuja isojen kalojen seurassa sekä kireitä siimoja ja muutenkin mukavia kesähetkiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kestävyyden alalajit ovat aina ristiriidassa
Hajamietteitä tieteelliseen tietoon perustuvasta päätöksenteosta
Elisa Aaltola, filosofi, ja minä, sekasyöjä

Altruismi ja pelko leimaamisesta luovat hyvän yhteiskunnan

Ihmisille parhaat yhteiskunnat syntyvät kansalaisten luottamuksesta toisiinsa. Luottamuksen takana olevista tekijöistä erityisen tärkeä on ihmisten rehellisyys - ilman rehellisyyttä yhteiskunnallisen luottamuksen aste jää väistämättä alhaiseksi.

Ihmisten rehellisyyteen liittyen julkaistiin jokin aika sitten Science-lehdessä amerikkalaisen Alain Cohnin ja kumppaneiden mielenkiintoinen tutkimus. Siinä tutkittiin laajalla eri maissa toteutetulla koesarjalla ihmisten toimintaa silloin, kun tuntematon henkilö antoi heille lompakon, jonka omistaja selvisi sen sisällöstä. Osassa lompakoista oli hiukan rahaa ja toisissa ei.

Tutkimuksen mukaan lompakon omistajaan yhteyden ottaminen vaihteli suuresti eri maiden välillä. Valtioiden järjestys (tyhjän lompakon osalta, rahaa sisältävän lompakon osalta järjestys oli samansuuntainen, muttei identtinen) oli seuraava: Sveitsi, Norja, Alankomaat, Tanska, Ruotsi, Puola, Tshekin tasavalta, Uusi Seelanti, Saksa, Ranska, Serbia, Australia, Kroatia, Espanja, venäjä, Romania, Kanada, Argentiina, Israel, Portugali, USA, Iso-Britannia, Kreikka, Italia, Chile, Brasilia, Etelä-Afrikka, Thaimaa, Meksiko, Intia, Turkki, Ghana, Indonesia, Arabiemiraatit, Malesia, Kenia, Kazakstan, Peru, Marokko ja Kiina. Yhteydenottoprosentti putosi listalla varsin tasaisesti Sveitsin noin 70 prosentista Kiinan alle 10 prosenttiin.

Pienen rahasumman esiintyminen lompakossa lisäsi hiukan ja - vain kolmessa maassa testattuna - isompi rahasumma varsin paljon yhteydenottoja lompakon omistajalle. Ihmiset eivät siis toimineet yleisen odotuksen mukaisesti niin, että suuri rahasumma olisi johtanut lompakon varmempaan varastamiseen. Sen sijaan heitä näytti ohjaavan yleinen altruismi ja toisaalta pelko leimautumisesta varkaaksi, kuten tutkimuksessa tehdyt lisäkokeet - joissa lompakossa oli löytäjälleen arvoton, mutta omistajalleen arvokas avain - osoittivat.

Kirjoitin tämän jutun siksi, että edelle kirjaamani maalista vastaa nähdäkseni varsin hyvin eri valtioiden kelvollisuutta ihmisten asuinpaikkana. Kun se yhdistetään tutkimuksen varsinaiseen tulokseen - eli altruismin ja epärehelliseksi leimautumisen pelkoon käytöstämme ohjaavana tekijänä puhtaan taloudellisen hyödyn eli ahneuden lisäksi - nähdään, että nämä kaksi tekijää ovat juuri niitä, jotka tekevät yksistä elinympäristöistä toisia parempia asua.

Siksi myös Suomessa on syytä varoa luottamusyhteiskuntamme hajoamista ja polarisoitumista esimerkiksi holtittomalla maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikalla, poliittisella kiihkoilulla tai hallintoon pesiytyvällä korruptiolla. Niiden sijaan meidän tulisi vaalia ja rakentaa yhteiskunnassamme sellaista yhtenäiskulttuuria, joka luo puitteet rehellisyyden ja luottamuksen syntymiselle. Vain siten voimme menestyä kansakuntana myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko ihmisissä ja kulttuureissa eroja?
Miksi uskovaisia pidetään moraalisempina kuin ateisteja?
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä

Kissauutinen

Julkisuudessa on viime aikoina puhuttu paljon ihmisen aiheuttamista lajien sukupuutoista. On mainittu jopa miljoonan lajin sukupuutto. Tämän sukupuuton on sanottu johtuvan viidestä tekijästä, jotka ovat tärkeysjärjestyksessä muutos maan ja meren käytössä, organismien suora riisto, ilmastonmuutos, saasteet sekä vieraslajit.

Australiassa taas on tutkittu villiintyneiden kissojen saalistamien nisäkkäiden määriä.  Lopputulokseksi saatiin hurjia lukemia: luonnonmukaisissa ympäristöissä saaliiksi joutuu vuosittain 815 miljoonaa eläintä, joista 56 % saarimantereen alkuperäiseen lajistoon kuuluvia. Lisäksi asutuksen liepeillä kenellekään kuulumattomat kissat tappavat 149 miljoonaa ja ihmisten lemmikit 180 miljoonaa nisäkästä, jotka olivat pääosin saarimantereelle ihmisten mukana kulkeutuneisiin lajeihin kuuluvia.

Australian luonto on eurooppalaisten saapumisen eli vuoden 1788 jälkeen kärsinyt valtavasti: 10 % endeemisistä maalla elävistä lajeista on hävinnyt sukupuuttoon ja lisäksi 21 % uhkaa katoaminen. Siten huoli maanosan luontaisen lajiston säilymisestä on suuri.

Niinpä tutkijat vertasivat villien kissojen tappamien eläinten määriä siihen nisäkkäiden määrään, jonka aiheuttaa edelle kirjaamani listan ensimmäinen kokonaisuus eli maankäytön muutos. Se oli 2.1 miljoona endeemistä nisäkästä, mikä on vajaat puoli prosenttia kissojen aikaansaannoksesta.

Australialaisten tutkijoiden tuloksiin nähden on aika mielenkiintoista, että samalla kun esimerkiksi hallituspuolue Vihreät vaatii metsähakkuiden rajoittamista biodiversiteetin suojelemiseksi kovalla kädellä, en ole koskaan kuullut poliitikkojen puhuvan kissanpidon kriminalisoimisesta. En sen enempää vihreiden kuin muidenkaan.

Toki tässä yhteydessä on huomattava, ettei suomalainen talvi oikein salli villiintyneiden kissojen hallitsematonta lisääntymistä luonnossa. Mutta toisaalta on selvää, että mikäli Suomen ilmasto lämpenee jatkossa kuudella asteella, ei meillä enää parin sukupolven jälkeen ole esteitä myös suomalaisiin nisäkkäisiin kohdistuvaan villikissojen ympärivuotiseen predaatioon.

Onko niin etteivät Vihreät ynnä muut ole ymmärtäneet kissojen aiheuttamaa uhkaa luonnolle? Vai onko sittenkin niin, että urbaaneille vihreille pehmoinen kotikissa on niin paljon suloisempi kuin puita kaatava metsäkone, hakkuuaukkoa laikuttava kaivinkone tai puiden taimia istuttava metsänomistaja, ettei siitä saa puhua pahaa? Ei edes tosiasioiden perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tutkijat rakensivat uuden elämänmuodon

Kuinka paukut tulisi sijoittaa?

Kuinka kissa latkii maitoa?

Sukupuolten hermostot eroavat toisistaan noin 30 prosenttia

Viime aikoina puhuttu paljon sukupuolista ja niiden määristä sekä niiden merkityksestä. Itse olen aiemmin esitellyt tässä blogissa tapauksia, joiden valossa on selvää, etteivät sukupuolet tosiaankaan ole aina selviä, vaan ihmisyys on paljon monimuotoisempaa – tai sanoisiko sekavampaa – kuin yleensä ajatellaan.

Tämä ei muuta sitä, että biologisen evoluution kannalta merkitystä on vain kahdella sukupuolella, eli sillä joka siittää ja sillä joka synnyttää. Mahdollisilla muilla identiteeteillä on evoluutiossa korkeintaan näitä kahta sukupuolta tukeva merkitys.

Nyt on sukupuoliasiaan saatu kuitenkin uutta valoa tutkimuksesta, jossa tutkittiin Caenorhabditis elegans –nimistä sukkulamatoa. Tarkalleen sanottuna tutkijat piirsivät sen koko hermostosta tarkan kartan dimensioineen kaikkineen.

Piirrettäväksi päätyi kaksi eri sukupuolta olevaa sukkulamatoa. Yksi oli koiras ja toinen itsestään lisääntymään pystyvä hermafrodiitti, joka tällä lajilla edustaa naarasta vastaavaa sukupuolta.

Tutkimuksen mukaan lähes kolmannes eri sukupuolten hermosolujen välisistä yhteyksistä poikkesi perusteellisesti koiraan ja hermafrodiitin välillä. Siten tutkimus osoitti, ettei sukupuoli ole ainakaan sukkulamadolla pelkkä identiteettikysymys, vaan niillä on aivan oleellisesti eri tavalla toimivat hermosto, mikä selittänee myös koiraiden ja hermafrodiittien välisiä käyttäytymiseroja.

Noista eroista julkaisi Yle muutamia vuosia sitten mainion uutisen. Sen mukaan sukkulamatokoiraille seksi on tärkeämpää kuin ruoka. Näin ei kuitenkaan ole hermafrodiittinaarailla eikä sellaisilla koirailla, joilta on poistettu sukurauhaset.

En tiedä arvoisasta lukijasta, mutta tämä käyttäytymisero tuntui kovin tutulta – etten sanoisi ihmismäiseltä. Siten lienee varsin todennäköistä, etteivät myöskään naisten ja miesten hermostot toimi keskenään samalla tavalla – eikä ihmisenkään sukupuoli ole pelkkä sosiaalinen identiteettikysymys vaan jotain aivan muuta.

Toisaalta olisi hauskaa, jos ihmisten hermostoista voitaisiin piirtää samanlaisia karttoja kuin sukkulamadoista. Se tosin lienee selvää, että myös meillä sukupuolten välillä olisi huomattava ero - sen tietää jokainen parisuhteessa vähänkin pidempään elänyt. 

Sen sijaan olisi mielenkiintoista tietää miltä näyttäisivät kolmansien sukupuolten hermostot. Voitaisiinko niistä päätellä seksuaalinen identiteetti eli muistuttaisiko esimerkiksi naisen ruumiiseen omasta mielestään syntyneen miesidenttisen henkilön hermosto miestä? Ja päinvastoin. Entä niiden hermostot, jotka eivät mielestään ole mitään sukupuolta?

Valitettavasti ihmisen suhteen hermostojen piirtäminen ei ole mahdollista nähtävissä olevassa tulevaisuudessa, sillä ne ovat aivan liian monimutkaisia kuvattavaksi kokonaisuutena. Mutta ehkä joskus tulevaisuudessa kuitenkin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Naisen ja miehen logiikka

Kun tiukille menee, niin uroskin poikii

Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...

Kahdeksasta tuli kolmetoista

Yle kertoi, että Suomi päätti päätti tukea Välimeren ihmissalakuljettajia aiemmin päätetyn kahdeksan hengen lisäksi viidellä uudella "merihädästä" pelastetulla. Tällä kertaa Maltalle rantautuneilla.

Jutun mukaan valtioneuvoston tiedotteessa luvattiin, että "jatkossa Suomi pidättäytyy ottamasta vastaan sisäisesti siirrettäviä turvapaikanhakijoita, kunnes EU:ssa on sovittu väliaikaisesta sisäisten siirtojen järjestelystä". Toivoa sopii, että lupaus pitää tällä kertaa sillä vain parin viikon takaisen kahdeksan hengen maahan ottamisen yhteydessä EU-ministeriövaliokunta eli Rinne (sd), Haavisto (vihr), Skinnari (sd), Henriksson (ruots), Kaikkonen (kepu), Lintilä (kepu), Andersson (vas) ja tarvittaessa Ohisalo (vihr) ilmoitti, että päätös ensimmäisestä kahdeksasta hengestä on kertaluonteinen.

Nyt maahamme otettavat viisi lisähenkilöä osoittavat, ettei näin ollut vaan EU-ministeriövaliokunnan ilmoitus tapauksen kertaluonteisuudesta oli pelkkää vaalikarjan harhauttamista. On siis tullut aika todeta tosiasiat Rinteen viherpunamulta-hallituksen ja erityisesti edellä mainittujen ministereiden rehellisyyden asteesta sekä tehdä niistä tarvittavat johtopäätökset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt tarkkana, sillä ei ole olemassa yleiseurooppalaista tai pohjoismaista maahanmuuttopolitiikkaa
Vihervasemmiston hallitus ryhtyi tukemaan ihmissalakuljettajia
Toive Maria Ohisalolle

Oikeusturvaa ei saa unohtaa raiskauslakia uudistettaessa

Helsingin Sanomat kertoi ruotsalaisesta oikeustapauksesta, jossa sammuneen naisen kanssa seksiä harrastanut mies tuomittiin uuden lain perusteella tuottamuksellisesta raiskauksesta. Jutun mukaan hän ei ollut tehnyt rikostaan tieten tahtoen vaan syyllistyi varomattomuuteen ryhtyessään koskettelemaan ja rakastelemaan asuntoonsa hänet kutsunutta naista, joka kertoi tilanteessa lamaantuneensa siten, ettei pystynyt ilmaisemaan tahtoaan.

Toisessa tapauksessa mies oli mennyt yhteisymmärryksessä naisen asuntoon ja ryhtynyt siellä seksipuuhiin tämän kanssa. Illalla kertomansa mukaan vaatteet päällä sammunut nainen oli vastannut miehen tiedusteluihin rakasteluhaluista mumisemalla ja huomannut teon vasta aamuyöllä herätessään ilman housuja.

Nähtäväksi jää, millä tavalla uutta ruotsalaista lainsäädäntöä tullaan soveltamaan jatkossa. Nyt tuomituista ainakin toisella oli taustalla seksuaalirikoksia, joilla saattoi olla merkitystä tuomiota annettaessa. Mutta miten toimitaan silloin, jos mies mies kertoo oikeudessa kysyneensä ja saaneensa luvan rakasteluun ja nainen kieltää sen, mutta muilta osin kertomukset ovat yhtenevät.

Mikäli ratkaisu on tällaisessa tapauksessa naisen kertomuksen mukainen, se tarjoaa riitatilanteissa ilmiselvän keinon saattaa mies vaikeuksiin. Näin erityisesti siellä, missä suurin osa kantaväestön ja luultavasti myös maahanmuuttajien tekemistä raiskauksista tapahtuu eli avo- tai avioliitoissa.

Jos ja kun Suomeen on tulossa samankaltainen laki, mikä on sekä kirjattu hallitusohjelmaan että kansan tahdon mukaista, on lainsäätäjän sitä muotoillessaan erityisesti syytä huolehtia syyttömien oikeusturvasta. Näin siitä huolimatta, ettei se HS:n jutun mukaisten tulkintojen tapauksessa näytä helpolta toteuttaa siten, että lain tarkoitus ehdottoman myöntymyksen saamisesta toteutuisi samanaikaisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aiheesta:
Väkivaltaisen sarjaseksuaalirikollisen ihmisoikeudet
Löytyykö vastuunkantajaa?
Maahanmuuttajien yliedustus raiskauksissa on tilastotietojakin suurempi

Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin

Tämän blogin nimen alle olen kirjoittanut, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus."

Tämän yhteyden sananvapauden ja yhteiskunnan mädännäisyyden välillä oivalsin jo teinipoikana seuratessani maailmanpolitiikkaa ja tutustuttuani natsi-Saksan historiaan. Mutta erityisesti näkemykseeni vaikutti silloisen itäisen suurvaltanaapurimme todellisuus.

Siellähän toisinajattelijat passitettiin vankiloihin tai mielisairaaloihin vielä 1970-luvulla. Ja aiemmin heitä oli jopa tapettu - etenkin, mikäli heillä sattui olemaan yhteiskunnallisesti merkittävä asema, jonka he menettivät isä Aurinkoisen silmissä.

Siksi on ollut järkyttävää huomata, kuinka sananvapauden vastustaminen elää ja voi hyvin poliittisessa vasemmistossamme. Siitä yhtenä järkyttävänä esimerkkinä nousi esille Vantaan Sanomien mielipidekirjoitus, jossa Vantaan vasemmistonuorten puheenjohtaja vaati yksityishenkilön pihalleen asettaman ja oman näkemyksensä mukaisen banderollin poistamista.

Perusteluksi hän esitti, että "vaikka meillä kaikilla on oikeus mielipiteisiimme, ei sananvapautta saa toteuttaa muiden oikeuksia loukkaamalla... Tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta tulee pitää kiinni, koska jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas."

Nuorelle kommunistien aatteelliselle perilliselle huomautettiin, että banderollissa on esitetty ainoastaan tieteellisiä tosiasioita sekä nettiosoite ja kuva, jossa on mies, nainen, tyttö ja poika. Eikä banderolli tai sen taustalla oleva yhdistys "pyri kyseenalaistamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuden olemassaoloa".

Banderolllissa siis vastustettiin avioliitto-termin virallista käyttöä homoseksuaalien rekisteröidyistä parisuhteista. Perusteluita yhdistys hakee käsittääkseni Raamatusta, jossa avioliitto on määritelty miehen ja naisen väliseksi liitoksi.

Tähän kommenttiin vastatessaan vasemmistonuorten puheenjohtaja sitten osoittikin olevansa puhdasoppinen aatteensa seuraaja. Ensin hän kiisti saamansa vastineen esittäjän näkemyksen rakentamalla olkiukon. Sen mukaan "banderollin sanoma on selvästi se, että se kiistää muunlaisten kuin heteroydinperheiden oikeuden olemassaoloon, vaikka ihmisten ja perheiden moninaisuus on realiteetti".

Sen jälkeen hän veti vielä - taustansa huomioiden käsittämättömän surkuhupaisasti - peliin ihmisoikeudet, jotka hänen mukaansa "eivät ole myöskään mielipidekysymyksiä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimien tuomioissakin katsotaan, että ihmisarvoa loukkaava materiaali ei nauti sananvapauden suojaa."

Lopuksi hän vielä nostaa tikun nokkaan omien aatteellisten juurtensa synkimmät sävyt vaatimalla Vantaan kaupunkia sensuroimaan puheena olevaa yksityisen henkilön pihamaalla olevan banderollin ja tekemällä sen yhteisymmärryksen nimissä.

Tämä tapaus osoittaa, ettei sananvapaus nauti koko suomalaisen poliittisen kentän suojaa. Toki tämä on tiedossa muutenkin aina oikeuslaitosta myöden, mutta siitä huolimatta on huomionarvoista, että yhden maamme suurimman eduskuntapuolueen vantaalainen nuorisopoliittinen vaikuttaja on ominut niin tyylipuhtaasti ne keinot, joilla Neuvostoliitton läpeensä mätä hirmuvalta luotiin.

Vielä surullisemmaksi asian tekee, ettei kyseinen nuori henkilö todennäköisesti edes ymmärrä mikä ongelma hänen kannanotossaan oli. Ainakaan sitä ei ymmärrä se henkilö, joka Uudessa Suomessa olleen kirjoituksensa keskustelussa muotoili, että "on eri asia pyrkiä viemään ihmisoikeuskehitystä parempaan suuntaan, kuin ajaa ihmisoikeuksien rajoittamista".

Siitä tuli hakematta mieleeni Li Anderssonin taannoinen lausahdus erityyppisestä väkivallasta, josta nousi hienoinen häly jota mm. Kansan Uutiset pyrki selittelemään. Valitettavasti alkuperäisen Pravdan suomalaisversio ei selityksellään muuttanut sitä tosiasiaa, että myös Vasemmistoliiton puheenjohtajan mielestä tarkoitus pyhittää keinot.

Summa summarum: meillä elää keskuudessamme ja jopa hallituksessa puolue, jonka piirissä sananvapaus koskee vain heidän omasta mielestään oikeutettuja ajatuksia. Minusta se on masentavaa, sillä viime vuosisadan historia osoittaa tuollaiset ajatukset äärimmäisen vaarallisiksi - suorastaan kuolemanvaarallisiksi etenkin silloin kun niiden omistaja pääsee käyttämään ehdotonta valtaa suhteensa muihin ihmisiin. Onneksi tilanne Suomessa ei ole ainakaan vielä tämä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ellet ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan
Frankfurtilaisen ja helsinkiläisen sananvapauden ero
Fanatismismi, Pirkko Saisio, HS ja sikaporsas

Suomalainen politiikka on rikki

Kunnallisalan kehittämissäätiön teettämän tutkimuksen mukaan 35 prosenttia suomalaista arvioi Antti Rinteen (sd) hallituksen kyvyn hoitaa Suomen asioita erittäin tai melko hyviksi. Noin neljännes epäili hallituksen kyvykkyyttä.

Eniten hallituksen kykyihin luottivat demarit, sitten vasemmistoliittolaiset ja vihreät. Sen sijaan keskustalaiset olivat skeptisiä - hallituksen kykyihin luotti heistä vain 38 prosenttia. Toisin sanoen myös tässä näkyy se, kuinka keskustan johto on ministerinhimossaan toiminut vastoin kannattajiensa näkemyksiä ryhtyessään vihervasemmiston aisankannattajaksi.

Tämä kertoo suomalaisen monipuoluedemokratian ongelmallisuudesta. Vaikka vaaleissa asiat sujuvatkin mallikelpoisesti, joudutaan hallitusneuvotteluissa tekemään kompromisseja kompromissien päälle. Eikä tätä tilannetta ainakaan paranna se, etteivät kansalaiset luota kyselyn mukaan myöskään opposition kykyihin johtaa maata: siihen uskoi vielä harvempi kuin hallitukseen eli 28 prosenttia vastanneista.

Taustalla lienee kilpailevien puolueiden ja median pitkään jatkunut suurimman oppositiopuolueen mustamaalaus, joka on mahdollisesti vähentänyt ihmisten uskoa sen poliittiseen osaamiseen. Näin etenkin, koska puolue on muiden toimesta pyritty eristämään myös poliittisesti samaan tapaan kuin kehitysmaissa on tapana tehdä oppositiopuolueille.

Vaikka tällaiset mielipidekyselyt ovatkin ennen kaikkea viihdettä, on tästä kaikesta kuitenkin tehtävä se johtopäätös, että suomalainen politiikka on jollain tavalla rikki. Edellisen kerran se oli rikki minun nuoruudessani kun Kokoomus suljettiin 21 vuoden ajan kerta toisensa jälkeen hallituksen ulkopuolelle vetoamalla ulkopoliittisiin syihin. 

Myös tuolloin syynä oli syrjityn puolueen kansallismielisyys. Kuten nytkin, sillä onhan Perussuomalaiset nimenomaisesti Suomen ja suomalaisten kansallista etua ajava puolue. Nähtäväksi siis jää, kuinka kauan sen oppositioasema säilyy.

Toivon kuitenkin, ettei halla-aholaisten ratkaisu löydy samasta muotista kuin aikanaan Kokoomuksen - eli suomalaisten asioiden ensisijaisesta ajamisesta luopumisesta. Vaan siitä, että myös muissa puolueissa huomataan globalisoituvassa maailmassa vaadittavan huomiota sille, että oma kansa ja kulttuuri voivat hyvin.

Muussa tapauksessa maamme vajoaa monikulttuuriseksi helvetiksi, jossa kenenkään ei ole hyvä asua, koska väestöryhmien segregaatio johtaa niiden välien polarisoitumiseen, etnisesti leimautuvien alaluokkien syntymiseen ja sitä kautta yhteiskunnan perustoimintojen heikkenemiseen turvallisuuden romahtaessa ja hyvinvointivaltion edellyttämän luottamuksen kadotessa. Esimerkkejä tästä kehityksestä ei tarvitse hakea kaukaa: riittää kun katsoo Pohjanlahden yli.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Toimiiko Itä-Helsingissä väkivaltainen maahanmuuttajajengi?

Pietikäisen ja Kumpula-Natrin demokratiakäsitys

Onko punavihreä Suomen suosituin hallituspohja?

Toimiiko Itä-Helsingissä väkivaltainen maahanmuuttajajengi?

PT-media kertoi eilen, että Helsingin Itäkeskus-Rastila-Vuosaari -akselilla vaikuttaa maahanmuuttajataustainen jengi, joka käy huvikseen yksinäisten suomalaisnuorten kimppuun. En ole havainnut siitä kertovaa uutista muista medioista.

Tapaus ei olisi ensimmäinen laatuaan, sillä arvoisa lukija muistanee viitisen vuotta sitten Tikkurilan seudulla toimineen vastaavalla tavalla käyttäytyneen nuorisojoukon. Sekä myös suuren rapakon takana harrastetun knock-out -pelin, joka vaikutti samantapaiselta kuin PT-median jutun yhteydessä olleella videolla näkynyt toiminta.

Kirjoitan tämän jutun siksi, etten ole havainnut valtamedian uutisoineen Itä-Helsingin jengistä. En tietenkään tiedä johtuuko uutisoinnin puute valtamediamme tietämättömyydestä, asian salailusta vai PT-median jutun perättömyydestä. Viimeistä vaihtoehtoa pidän kuitenkin epätodennäköisimpänä, sillä olen havainnut kyseisen median kertoneen ennenkin maahanmuuttajista ikäviä uutisia, jotka ovat tulleet ihmisten tietoon valtamedian kautta vasta paljon myöhemmin.

Siksi toivon PT-median uutisen tulevan nopeasti ja mahdollisimman monen suomalaisen tietoon, joten välitän siihen linkin tässä vielä uudelleen tietäen, että tämäkin kirjoitukseni saa tuhansia lukukertoja. Näin toivon luovani painetta sille, että valtamediamme ottaisi puheeksi Itä-Helsingin tapahtumat ja sitä kautta nostaisi poliittisen debatin keskiöön sen, mitä meidän tulisi tehdä yhteiskuntamme muuttumiselle maahanmuuton seurauksena.

Tämän asian tähdellisyyttä korosti erityisesti aikaisempi PT-median uutinen. Siinä kerrottiin lasten tilanteesta maassa, joka on epäonnistunut täydellisesti omassa maahanmuuttopolitiikassaan. Saman ei tarvitse toistua Suomessa, koska voimme ottaa oppia siitä, mitä Ruotsissa on tapahtunut.

Toisin sanoen en kaipaa väittelyä siitä, mistä maahanmuuttajanuorten käytös johtuu, vaan vaadin sellaisen käytöksen lopettamista. En myöskään kaipaa rasistista tai suvaitsevaista huutelua, vaan suomalaisen nuorison turvallisuutta. Enkä etenkään kaipaa piiloutumista maahanmuuttajien ihmisoikeuksien taakse, vaan laillisen yhteiskuntajärjestyksen varmistamista kaikille nuorille kaikkialla Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Defaulttina vakiot tuntomerkit
Klovneja, knock-outeja ja taharruksia - mutta miksi?
Mitä meidän pitäisi tehdä maahanmuuttajanuorison väkivaltaiselle käyttäytymiselle?

Ulosteenheittoa hyvinkääläiseen tapaan

MTV3 kertoi Hyvinkäällä kulkevasta keski-ikäisestä miehestä, joka roiskii ulostetta kahden maahanmuuttajataustaisen yrityksen seinille ja jopa sisään. Turkkilaistaustainen pizzayrittäjä arveli miehen olevan rasisti tai sairas ihminen.

Pizzayrittäjän näkemykseen on helppo yhtyä. Tai itse asiassa kyse lienee mieleltään sairaasta rasistista.

Kun maahanmuuttokysymykset ovat yksi Suomen ja suomalaisuuden kohtalonkysymyksistä, on todettavat että Hyvinkäällä nähdyn kaltainen toiminta ei ainakaan edistä järkevää maahanmuuttopolitiikkaa. Sen sijaan se on - Jussi Halla-ahon toisessa yhteydessä käyttämää sanontaa lainatakseni - syöttämistä suoraan suvakkien lapaan.

Toisaalta ei ole tiedossa onko kyseessä ensinnäkään kantasuomalainen rasisti. Tai ainakaan MTV3 ei sitä kerro.

Mikäli kyseessä on maahanmuuttajien tai maahanmuuttajaryhmien vihanpidosta lähtenyt toiminta, kertoo tapaus sellaisesta kulttuurista, jota ei kaivata Suomessa. Ei maahanmuuttajien eikä kantasuomalaisten tekemänä.

Niin tai näin. Oli kyseessä kuka tahansa, on syytä toivoa, että poliisi nappaa ulosteenlevittäjän mahdollisimman pikaisesti kiinni ja saattaa tämän oikeudelliseen vastuuseen. Mieluiten ennen kuin hyvinkääläisen tempausten uutisointi johtaa vastenmielisen käytöstavan leviämiseen myös muihin kaupunkeihin.

Näin maahan saapuneille ja itsensä yrittämällä elättämään pyrkiville maahanmuuttajille taataan työrauha ja maahanmuuttopolitiikan osalta voidaan keskittyä hakemaan kaikkia tyydyttäviä ja suomalaisen elämäntavan säilymisen takaavia ratkaisuja nykyisen taakanjakopolitiikan sijaan. Siinä onnistuminen olisi niin kantaväestön kuin maahan jo muuttaneiden ulkomaalaistaustaistenkin etu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kusipäisyys leviää median välityksellä kuin tuhkarokko
Kusi päässä, paskat seinillä
Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu

Pietikäisen ja Kumpula-Natrin demokratiakäsitys

Euroopan Unionia syytetään usein epädemokraattiseksi. Eivätkä tätä käsitystä ainakaan vähennä Unionin omat toimet.

Kirjoitin niistä vain vähän aikaa sitten kun Unioni oli valinnut huippuvirkamiehensä syrjimällä itäeurooppalaisia ja kansallismielisiä. Valitettavasti tänä aamuna joudun palaamaan asiaan.

Syynä siihen on Ilta-Sanomien juttu, jossa kerrottiin Euroopan parlamentin vastuupaikkojen jakamisesta, jossa konservatiivit, sosialidemokraatit, liberaalit ja vihreät aikovat varmistaa, että uusi oikeistopopulistien ryhmä Identiteetti ja demokratia (ID) jää nuolemaan näppejään.

Jutussa oli haastateltu Sirpa Pietikäistä (kok), jonka mukaan "tämä liittyy vaikkapa välihuuteluihin tai siihen, noustaanko seisomaan, kun soitetaan kansallishymni. Voidaanko luottaa siihen, että puheenjohtaja ei käytä valtaansa väärin, eli jättää kutsumatta kokouksen koolle tai keskeyttää kokouksen. Tai vie asiallisesti sisältöesityksiä eteenpäin."

Häntä säesti Miapetra Kumpula-Natri (sd), joka perusteli syrjimistä sillä, että "heidän toimintakeinonaan on valitettavan usein jarruttaa lakihankkeiden etenemistä parlamentissa, ja todistella sitten kuinka EU ei muka toimi".

Sen sijaan Jussi Halla-aho (ps) totesi, että "olen meidän meppiemme kanssa tästä aiheesta keskusteluja käynyt. He olivat vähän yllättyneitä siitä, että näin voidaan toimia, mutta totesin heillekin, että tämä on nähty jo edellisellä kaudella...  En ole siinä mielessä yllättynyt. Tämä on eurooppalaisen päätöksenteon moraalia".

EU:n äänivaltaisena kansalaisena joudun toteamaan, että valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä ajavien parlamentin jäsenten boikotoiminen vastuutehtäviä jaettaessa hakee mallinsa diktatuureista ja epädemokraattisista kehitysmaista. Lisäksi se on eurooppalaista yhteisöä polarisoivaa, mikä johtaa varmuudella Unionin yhä heikompaan toimintaan. Tämä nähdään Ruotsista, missä samanlaista politiikkaa on harrastettu jo pidempään.

Erityisen hämmästyttäviä tässä yhteydessä ovat juuri suomalaisten Pietikäisen ja Kumpula-Natrin näkemykset, koska meillä Suomessa on ollut erityisen hyvät kokemukset siitä, kuinka vallankumoukselliset voimat voidaan saada mukaan rakentavaan yhteistyöhön vastuuttamalla heitä demokraattisessa päätöksenteossa. Ehkäpä heillä on ainoastaan suomalaisiksi poikkeuksellisen heikko käsitys maamme demokratian historiasta?

En nimittäin haluaisi uskoa, että heitä sen sijaan vaivaisi täydellinen kyvyttömyys tehdä loogisia johtopäätöksiä historiallisista tosiasioista. Tai etteivät he ymmärtäisi demokratian luonnetta kansan valtana, jossa jokaisen äänestäjän valinnan pitäisi näkyä päätöksenteossa sillä painoarvolla kuin vaalitulos sille antaa.

Tämän vaihtoehdon puolesta näyttäisi kuitenkin - varsin hätkähdyttävästi ja valitettavasti - puhuvan Pietikäisen muotoilultaan raflaava kommentti, jonka mukaan "ei sitä, että jos saa riittävästi paikkoja, niin kaikella yhteisellä peruspohjalla voi pyyhkiä pyllyä". Etenkin, kun saman kommentin voisi huomattavasti osuvammin - edelle kirjoittamillani perusteilla - antaa hänestä itsestään, mikäli olisi tykästynyt alatyylisiin ilmauksiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalaista ja suomalaista loiskiehuntaa
Eurooppa on suuren kysymyksen edessä
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu

Tuhoaako poliittinen korrektius ilmaston?

Yle uutisoi uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan puiden istuttaminen olisi ylivoimaisesti tehokkain tapa torjua ilmastonmuutosta. Jutun mukaan maapallon metsäpinta-alaa voitaisiin lisätä ilman maatalousmaahan tai kaupunkeihin koskemista 25 prosenttia eli 0,9 miljardia hehtaaria, jolle voitaisiin kasvattaa yli 500 miljardia puuta.

Istutettavat puut imisivät ilmakehästä 50-100 vuoden kuluessa täysikasvuiseksi kasvaessaan noin 200 gigatonnia hiilidioksidia. Se tarkoittaisi noin 25 prosenttia ilmakehän hiilidioksidista.

En epäile tutkijoiden laskelmia, mutta haluaisin tehdä kaksi reunahuomautusta. Niistä ensimmäinen on se, ettei noiden puiden istuttamisella ole juurikaan merkitystä, mikäli samalla 50-100 vuoden ajanjaksolla ihmisten määrä lisääntyisi ennakoidusti eli usealla miljardilla henkilöllä.

Ei etenkään, mikäli noista ihmisistä huomattava osa siirtyisi länsimaihin korkean elintason eli suuren ympäristöjalanjäljen piiriin. Lisäksi näille miljardeille ihmisille tarvittaisiin asuinpaikat ja ruokaa eli kaupungit ja pellot laajenisivat nykyisestä vähentäen metsiin käytettävissä olevan alueen pinta-alaa.

Toinen reunahuomautukseni koskee sitä, että pelkkä puiden istutus ei riitä, vaan uusista metsistä pitäisi olla myös paikallisille asukkaille kouriintuntuva hyöty. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että puiden elossa pitämisen täytyisi olla heille houkuttelevampaa kuin esimerkiksi niiden käyttäminen polttopuuna. Ellei näin ole, eivät istutettavat metsät tule koskaan saavuttamaan mainittua 50-100 vuoden ikää eivätkä siis sitomaan 25 prosenttia ilmakehän hiilidioksidista.

Tällä kirjoituksellani en tarkoita, etteikö puita kannattaisi alkaa istuttaa kehitysmaihin. Sen sijaan ehdotan, että jos ja kun tähän ryhdytään, tulisi samalla lopultakin keksiä ja panna täytäntöön ne toimenpiteet, joilla väestöräjähdys ja kehitysmaalaisten kansainvaellus kohti rikasta pohjoista pysäytettäisiin. Ja samalla keksiä ne taloudelliset kannustimet, jotka motivoisivat metsien ympäristössä asuvat ihmiset säilyttämään istutetut puut hengissä eli sitomassa ilmakehän hiilidioksidia.

Pelkään kuitenkin pahoin, että nykymaailmassa vallitseva poliittiseksi korrektiudeksi kutsuttu älyllinen epärehellisyys estää toteuttamasta edelle hahmottelemani kokonaispaketin. Ja sitä kautta puiden istuttamisesta tulee monin paikoin ilmastontorjuntateon sijasta pelkkä hyväuskoisten hölmöjen rahastuskeino.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Maapallon metsäpinta-ala kasvaa vauhdikkaasti
Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa

Kestävyyden alalajit ovat aina ristiriidassa

Ympäristöteema on viime vuosina ollut asemassa, jossa se ei ole ollut sitten 1980-luvun metsätuhojen. Toisin kuin silloin, nyt debatin keskellä ovat sekä biodiversiteetti- että ilmastonmuutoskysymykset.

Tämän debatin problematiikkaa kuvaa hyvin Energiateollisuus ry:n johtajan Jari Kostaman mielipidekirjoitus, jossa hän totesi vesivoiman päästöttömyyden ja ylivoimaisen edullisuuden tuulivoiman tarvitsemana säätövoimana. Ja ilmaisi näin näkemyksensä siitä, ettei edes pieniä vesivoimalaitoksia pitäisi sulkea vaelluskalojen kulkureittien helpottamiseksi kuten vapaa-ajan kala-aktiivi Jasper Pääkkösen ajatuksia valaissut toimittaja Heli Saavalainen kirjoitti kolumnissaan.

Kysymys vesivoimasta ja vaelluskaloista yhdistettynä vapaa-ajan kalastajien tarpeisiin tuo erinomaisesti esiin ympäristökysymyksiin liittyvän problematiikan. Tosiasia kuitenkin on, että taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys ovat aina ristiriidassa keskenään. Lisäksi ainakin ekologisen kestävyyden kannalta on huomattava, että hiilinielu- ja monimuotoisuuskysymysten ratkaiseminen molempien kannalta optimaalisesti on mahdotonta, kuten Kostama osoitti omassa kirjoituksessaan.

Siksi tämä vesivoimakeskustelu on myös malliesimerkki siitä, että fanaattisuus yhden kestävyyden alalajin puolesta ei tuota mitään hyvää, vaan ratkaisut ovat aina kompromisseja eri kestävyyden lajien osalta. Ja sellaisena ne eivät ole täysin ratkaistavissa pelkän tiedon avulla, vaan vaativat poliittisluonteisen näkemyksen siitä asiantilasta, jossa kaikki kestävyyden lajit on ratkaistu edes kelvollisella tavalla.

Sama koskee kaikkea muutakin luonnonvarojen käyttöä. Siksi nyt käynnissä olevan vesivoimadebatin voisi toivoa auttamaan meitä suomalaisia ratkaisemaan paljon koskien käyttöä suuremmat luonnonvarakysymyksemme metsien käytöstä kaivosteollisuuteen ja nykyajan kansainvaelluksiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ympäristöjalanjäljestäni
Eurooppa on suuren kysymyksen edessä
Tutkijoiden biotalousjulkilausumasta

Eurooppalaista ja suomalaista loiskiehuntaa

Euroopan Unioni on organisoinut itsensä uudelleen mielenkiintoisella tavalla. Unionin huippuvirkoihin valittiin saksalainen konservatiivi Ursula von der Leyen (komission puheenjohtaja), ranskalainen keskustaoikeistolainen Christine Lagarde (Euroopan keskuspankin johtaja) ja espanjalainen sosialisti Joseph Borrell (ulkopolitiikan korkea edustaja) ja Belgialainen liberaali Charles Michel (Eurooppa-neuvoston johtaja). Euroopan parlamentin presidentiksi nousi italialainen sosialisti David Sassoli.

Oleellista näissä nimityksissä oli ensinnäkin nimitettyjen länsieurooppalaisuus ja poliittinen vanhakantaisuus. Toisin sanoen itäeurooppalaiset syrjäytettiin kokonaan samoin kuin EU:n liittovaltiokehitykseen kriittisesti suhtautuvat uudet voimat. Lopputuloksena lienee EU:n sisäisen hajaantuneisuuden voimistuminen.

Toinen - ja aivan erityisen oleellinen - asia oli juristi ja poliitiko Lagarden nimittäminen keskuspankin johtoon. Vaikka hänellä onkin kokemusta kansainvälisen valuuttarahaston johtamisesta, ei hänellä ole todellista talouspoliittista osaamista. Näin ollen EU on jälleen ottanut yhden askeleen yhä syvempää politisoitumista eli substanssiosaamisen korvaamista yleisellä retoriikalla.

* * *

Suomessa Yle julkaisi uuden mielipidetiedustelun tulokset. Niiden mukaan Keskustan ryhtyminen vihervasemmiston aisankannattajaksi on otettu tyrmistyksellä vastaan puolueen kannattajakunnassa - puolueen kannatus on pudonnut kevään vaaleista peräti 2,1 prosenttiyksikköä eli noin 15 prosenttia.

Tämä reaktio on erittäin tervetullut ja osoittaa, ettei äänestäjäkuntaa voi sittenkään kohdella kuin maatalon lypsykarjaa. On siis syytä toivoa, että asia ymmärretään myös Keskustan tulevassa johdossa ja ministeri-Audin takapenkin houkuttavuus suhteutettaisiin siihen hintaan, joka tulee maksettavaksi, mikäli maan talous tuhotaan seuraavan neljän vuoden aikana SDP:n ja Vihreiden johdolla toteutettavan jakopolitiikan seurauksena.

Näkemystäni vihervasemmiston onnistuneesta vallankaappauksesta tukee myös se, että vasemmiston sisällä sekä Vasemmistoliitto että Vihreät näyttäisivät saaneen SDP:tä äänestäneitä ihmisiä taakseen. SDP:n suosiohan on laskenut vaalien 17,7 prosentista 1,6 prosenttiyksikköä kun taas Vihreiden on noussut 2,8 ja Vasemmistoliitonkin 0,6 prosenttiyksikköä.

Yhteenvetona tästä kaikesta on todettava, että politiikka elää syvää loiskiehunnan kautta sekä EU:ssa että Suomessa. Mitä tämä tarkoittaa eurooppalaiselle ja suomalaiselle hyvinvoinnille, elämäntavalle ja sivistykselle jää nähtäväksi tulevina vuosina kun EU:n ja Suomen uuden johdon linjaukset alkavat näkyä yhteiskunnallisina ja taloudellisina muutoksina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti kriisitunnelmia
Demokratiaa, EU, demokratiaa!
David Cameron ja pullon henki

Helsinki pride tahtoo veronmaksajan lompakolle

Pride-juhlinnan jätehuolto meni Helsingin Sanomien mukaan pieleen ja törkykasojen siivoaminen kesti päiväkausia. Lisäksi puistojen nurmikoita oli pilattu.

Tuollaista voi tietenkin sattua ja siitä selviää rahalla. Mutta kysymys kuuluukin, että kenen rahalla?

Siihen yhden vastauksen antoi  Helsinki pride -yhteisön toiminnanjohtaja Aaro Horsma, jonka kommentti asiasta kuvaa mainiolla tavalla monen vasemmalle kallellaan olevan nykysuomalaisen maailmankuvaa: "on tosi surullista, jos kaupunki valittaa siivouksen jäljestä, koska me toivoisimme, että kaupunki sen sijaan osallistuisi aktiivisesti tapahtuman mahdollistamiseen, myös siivous- ja turvallisuuskuluihin".

Pride-tapahtuman järjestäjän vastaus edellä esittämääni kysymykseen on siis, että helsinkiläisen veronmaksajan rahalla. Vastaus on sikäli muodikas, että myös Antti Rinteen (sd) hallitus on katsonut veronmaksajan piikkiä voitavan kasvattaa miljardiluokan lisäyksillä.

Kyse ei siis ole siitä, että pride-juhlinnan järjestäjä olisi jotenkin poikkeuksellisen ahne, vaan hänen maailmankuvansa on vain vasemmistolainen. Siis sellainen, jossa yhteiskunnan tulisi toimia mahdollisimman pitkälle yhteisillä varoilla, eikä ihmisillä olisi vaaleja lukuun ottamatta sanottavaa siihen, miten heidän työnsä hedelmät käytetään.

Tämä toimintaperiaatehan on meille vanhemmille tuttu entisen Neuvostoliiton ajoilta, jolloin luonnonvaroista rikkaan suurvallan talous oli täynnä väärinkäytöksiä, ristiriitoja ja jähmeyttä, eikä työntekijöitä juurikaan kiinnostanut stahanovilainen ahkerointi. Nykyaikana vastaavaa voi nähdä vaikkapa Venezuelassa tai Pohjois-Koreassa.

Nähtäväksi siis jää, toteutuuko pride-tapahtuman jälkien siivoaminen jo ensi vuonna Helsingin kaupungin toimesta. Ja sanooko pääkaupunkimme veronmaksaja siitä jotain, vai tyytyykö vaitonaisena kohtaloonsa ja antaa yhä suuremman osan työnsä hedelmistä yhteiskunnan käytettäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
23 prosenttia suomalaisista kaipaa lisää veroja
Mitä jokaisen suomalaisen pitäisi oppia Venezuelasta?
Ollako sosialisti vai ei, kas siinäpä vasta kysymys!

IS:n pääkirjoitus oli harhaanjohtava ja loukkaava

Ilta-Sanomat toivoi pääkirjoituksessaan, että "Jussi Halla-ahon soisi välittävän kannattajilleen viestiä siitä, että terävää kritiikkiä on mahdollista ilmaista myös niin, että samalla ei ole pakko sortua yhdenkään ihmisen tai ihmisryhmän loukkaamiseen, leimaamiseen tai uhkailuun". Toivomus on hyvä ja järkevä.

Sen sijaan jäin ihmettelemään pääkirjoittajan palaamista Halla-ahon aikanaan saamaan tuomioon kirjoittamalla, että "Halla-aho oli väittänyt blogikirjoituksessa muun muassa, että islaminusko on pedofiliauskonto ja että ryöstely sekä verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre".

Tämä väite on syytä ottaa tarkempaan käsittelyyn.

Halla-aho nimittäin totesi kyllä islamin omaan teologiaan perustuen ja virheetöntä logiikkaa käyttäen, että "Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto." Sen sijaan väitteestä somalien verovaroilla loisimisesta hän totesi erikseen, ettei käsittele sitä faktana.

Kyseessä oli nimittäin mukaelma suomalaisista esitetystä yleistävästä ja loukkaavasta väitteestä, jota julkisen sanan neuvosto ei ottanut käsittelyyn. Tarkoituksensa oli siis testata ovatko kaikki Suomessa asuvat ihmisen lain edessä yhdenvertaisessa asemassa - ja kirjoituksesta aikanaan annettu tuomio osoitti, etteivät ole.

Siten Ilta-Sanomien pääkirjoittajan muotoilu on harhaanjohtava ja - jos niin halutaan nähdä - Halla-ahoa loukkaava. Kysymykseksi jää, että kirjoittiko pääkirjoittaja tekstinsä tarkoituksella vai tietämättään. Eli eikö hän ollut tutustunut Halla-ahon kirjoitukseen vai tahtoiko hän tarkoituksella - ja ehkäpä poliittisin tarkoitusperin - mustamaalata oppositiojohtajaa antamalla väärän kuvan tämän sanomisista.

Mikäli kyse oli ensimmäisestä, ei pääkirjoittaja noudattanut journalistin ohjeiden kymmenettä kohtaa, jossa sanotaan että "tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu". Mikäli kyse oli jälkimmäisestä, toimi hän vastoin niitä ohjeita, joita sanoi haluavansa välittää Halla-aholle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puhetavalla on iso merkitys
Frankfurtilaisen ja helsinkiläisen sananvapauden ero
Sananvapaus ja jumalanpilkka

Nyt tarkkana, sillä ei ole olemassa yleiseurooppalaista tai pohjoismaista maahanmuuttopolitiikkaa

Pääministeri Antti Rinne (sd) kertoi, ettei Sea Watch -aluksen Italiaan vastoin maan määräyksiä tuomien kahdeksan elintasopakolaisen ottaminen Suomeen muuta maahanmuuttopolitiikkaamme. Häntä säesti maamme vihervasemmiston takuupuolueen Antti Kurvinen (kepu) kertomalla, Suomi on aina pyrkinyt yleiseurooppalaisiin ja -pohjoismaisiin ratkaisuihin pakolaispoliittisissa kysymyksissä, eikä nykyinen hallitus tee asiassa poikkeusta.

Näistä kommenteista jälkimmäiseen on syytä kiinnittää aivan erityistä huomiota, sillä mehän tiedämme varsin hyvin, että muissa pohjoismaissa maahanmuutto on aiheuttanut aivan oleellisesti suurempia ongelmia kuin meillä Suomessa. Ja ettei mitään pohjoismaista tai yleiseurooppalaista linjaa ole edes olemassa.

On siis syytä seurata myös jatkossa hallituksen maahanmuuttopoliittisia linjauksia: onko tavoitteena, Rinteen sanoin, siitä huolehtiminen "että suomalaisessa yhteiskunnassa säilyy turvallisuus ja järjestys", vai suomalaisten harhauttaminen asiassa, jossa on jo pitkään toimittu kansan enemmistön tahdon vastaisesti.

Asiaa ei ainakaan helpota se, että maahanmuuttoon ja islamiin liittyvät kysymykset ovat oppositiojohtaja Jussi Halla-ahon (ps) luonnehdinnan mukaisesti aikamme pyhiä lehmiä, joiden kohdalla sananvapaus ei toteudu vaan ns. edistyksellisten poliitikkojen, vasemmistolaisten oikeusoppineiden ja median toimesta "yhä ahdasmielisemmäksi muuttuvan ilmapiirin vuoksi vallitsevan linjan arvostelemisesta tulee yhä vaikeampaa ja vaarallisempaa". Siksi myös sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) kommenttia maahanmuuttopolitiikkamme muutoksesta ei kannata jättää huomiotta, vaikka Rinne ja ja Kurvinen muuta väittävätkin. 

Tästä todisteena voidaan pitää esimerkiksi hallitusohjelman kirjausta, jonka mukaan maamme pakolaiskiintiö nostetaan ainakin 850 - ja mahdollisesti jopa 1050 - henkilöön. Nämä ovat siis henkilöitä, jotka Suomi käy aktiivisesti hakemassa maailman pakolaisleireiltä: heidän lisäkseen elätettäväksemme tulevat spontaanisti - useimmiten ihmissalakuljettajien avulla - maahamme hakeutuvat turvapaikanhakijat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmiston hallitus ryhtyi tukemaan ihmissalakuljettajia
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen
Ruotsi ja Tanska ajavat lisää elintasopakolaisia Suomeen