Olin ajatellut, että
eilisen jälkeen olisin käsitellyt riittävässä määrin Oulun raiskausvyyhdin yleisen merkityksen. Siitä syystä tein myös
englanninkileisen koosteen tapahtuneesta. Tämän blogin tarkoituksenahan ei ole toimia pelkästään maahanmuuttoasioiden kommentointipalstana vaan yleisesti erilaisia asioita käsittelevänä ja niihin kantaa ottavana nettisivustona.
Nyt on kuitenkin niin, että jouduin myös tänään palaamaan Oulun tapahtumiin. Syynä oli ensinnäkin pääministeri
Juha Sipilän (kepu) näkemys, jonka mukaan raiskausvyyhdin lapsiuhrien määrä ei ole poikkeuksellinen, koska "Suomessa tehdään joka päivä keskimäärin viisi lapsiin kohdistuvaa seksuaalirikosta - ja sekin on liikaa."
Uskon kyllä pääministerin tilastotiedon, mutta en hänen siitä tekemäänsä johtopäätöstä (pois lukien se, että kaikki tapaukset ovat liikaa). Tämä johtuu siitä, että aamun
Helsingin Sanomien mukaan "ulkomaalaisten osuus seksuaalirikoksiin epäillyistä oli lähes 24 prosenttia ja raiskauksiin epäillyistä noin 29 prosenttia vuonna 2017. Ulkomaan kansalaisten osuus väestöstä oli tuolloin 4,5 prosenttia".
HS:n tieto johti kysymykseen siitä, että kuinka moni Sipilän mainitsemista viidestä lapsiin päivittäin kohdistuvasta seksuaalirikoksesta on ulkomaalaisten - tai ulkomaalaistaustaisten Suomen kansalaisten - tekemiä. Suoraan HS:n tilastojen mukaan se olisi enemmän kuin yksi mutta vähemmän kuin kaksi. Mutta vastaako ulkomaalaisten osuus lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista heidän osuuttaan kaikista seksuaalirikoksista?
Epäilen tätä, vaikka kyllä kantaväestölläkin on näihin tapauksiin osuutensa. Samalla totean, että tämä on asia, joka pääministerin tai vaikkapa tilastokeskuksen tulisi selvittää kaikelle kansalle. Vasta sen jälkeen voimme hyväksyä Sipilän ilmeisen tarkoituksen normalisoida Oulun raiskaajien teot jotenkin tavanomaiseksi menoksi Suomessa.
Pienen haun jälkeen havaitsin, että
tilastokeskus on julkaissut seuraavan tiedon: "kun [minkä tahansa rikoksen] uhri oli ulkomaalaistaustainen, oli myös epäilty ulkomaalaistaustainen 72,1 prosentissa tapauksia. Vuonna 2015 vastaava osuus oli 62,2 prosenttia. Uhrin ollessa suomalaistaustainen oli myös epäilty suomalaistaustainen 88,8 prosentissa tapauksista. Vuonna 2015 osuus oli 90,2 prosenttia. Seksuaalirikoksien osalta suomalaistaustaisen uhrin kohdalla epäilty oli ulkomaalaistaustainen 42,1 prosentissa tapauksista. Vuonna 2015 osuus oli 23,0 prosenttia."
Lisäksi "
lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä tuli tietoon 1 005 mikä on 16,1 prosenttia enemmän kuin edellisvuoden tammi-syyskuussa. Lisäksi ilmoitettiin 775 muuta seksuaalirikosta, joista 387 oli seksuaalista ahdistelua. Vuoden 2017 tammi-syyskuuhun verrattuna seksuaalisten ahdisteluiden määrä kasvoi 80 tapauksella (26,1 prosentilla). Viranomaisten tietoon tulleiden raiskausten ja lapsen seksuaalisten hyväksikäyttöjen määrät vaihtelevat vuosittain paljonkin"
Edelle kopioimieni tilastokeskuksen julkaisemien tietojen perusteella - vaikka ne eivät asiaa suoraan kerrokaan - pidän erittäin todennäköisenä, että pääministeri on pyrkinyt johtamaan meitä harhaan ja että maahanmuuttajaväestön osuus lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa on merkittävästi suurempi kuin kaikissa seksuaalirikoksissa - näin erityisesti vakavien seksuaalirikosten osalta, joissa maahanmuuttajilla on kaikki tapaukset huomioiden
selvästi suurempi yliedustus kuin lievissä rikoksissa. Onhan sillä eroa, puhutaanko raiskausringistä tai
lasten edessä masturboinnista, vaikka kumpikaan ei ole hyväksyttävää ja molemmat kirjataan seksuaalirikoksiksi.
Toinen syy tälle kirjoitukselle oli poliisiasioista vastaavan sisäasiainministeriön kansainvälisten asioiden yksikön päällikön,
Kalle Kekomäen väite, jonka mukaan hän uskaltaa "hatusta väittää, etteivät ulkomaalaiset raiskaajamme olleet tullessaan raiskaajia. Voimme myös mennä itseemme sen suhteen mitä valuvikoja yhteiskunnassamme on, jotka ovat mahdollistaneet nämä järkyttävät tapahtumat."
Kannanotto herätti Twitterissä suuttumuksen vihreistä perussuomalaisiin siitä, että tarkoittiko virkamies suomalaisten olevan jollain tavalla syyllisiä irakilaisten raiskausrikoksiin. Ja näin minäkin ajattelin hetken aikaa.
Kekomäki kuitenkin muotoili sanomansa uudelleen ja siihen minäkin voin yhtyä. Hänen mukaansa "mm. pitkät käsittelyajat, mahdollisuus lukuisiin uusintahakemuksiin ja palautusten jumitus valuvikoja, jotka tarjonneet raiskauksiin syyllistyneille liikaa tilaisuuksia syyllistyä näihin vastenmielisiin tekoihin... turvapaikkajärjestelmässä monia valuvikoja, jotka suovat Suomeen tulijoille liikaa mahdollisuuksia toimia rikollisesti. Enkä yritä ymmärtää tekijöitä tai halua vähätellä uhrien kärsimyksiä. Järjestelmää tulee muuttaa."
Toisin sanoen Kekomäki näkee Oulun raiskausten yhdeksi syyksi Suomen maahanmuuttopolitiikan käytännöt ja nosti muutaman niistä esille. Vaikka hän ei ottanutkaan kantaa siihen, kuinka maahanmuuttopolitiikkaamme tulisi muuttaa, ovat virkamiehen ajatukset siltä osin mielestäni varsin helppoja päätellä.
Nähdäkseni Kekomäki ajatteli jotain sen suuntaista, että hakemusten käsittelyajat pitäisi saada lyhemmiksi ja uusintahakemusten määrä rajata yhteen kertaan. Palautukset pitäisi saada tehtyä ripeästi ja sijoittaa niitä odottavat eristyksiin (tai turvapaikkoihin,
kuten itse olen muotoillut) muusta yhteiskunnasta.
Nähdäkseni kaikki nämä keinot vähentäisivät turvapaikanhakijoiden seksuaalirikollisuutta, mutta niillä ei vähennettäisi oleskeluluvan saaneiden tekemiä raiskauksia. Siihen tarvittaisiin vieläkin radikaalimpia keinoja.
Siis Suomen vetovoimatekijöiden vähentämisen mahdollisimman alhaiseksi esimerkiksi poistamalla hakuvaiheen etuisuuksia taskurahan antamisesta vapaaseen liikkumiseen muun kansan parissa. Ja tekemällä vastaanottokeskuksissa asumisesta vastikkeellista (eli vaaditaan työtä sekä kielen ja kulttuurin opintojen tuloksellisuutta) sekä tulkitsemalla turvapaikantarpeen suhteen epäselvät hakemukset suomalaisten eduksi eli kielteisiksi päätöksiksi. Sekä tietenkin muuttamalla sosiaaliturva kansalaisuusperusteiseksi ja kiristämällä kansalaisuuden saamisen perusteita.
Kaiken kaikkiaan on syytä todeta, ettei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Oulun vastenmieliset lasten hyväksikäyttäjät nostivat maahanmuuttopolitiikan esille tavalla, jota ei ole nähty sitten vuoden 2015 maahanryntäyksen.
Näin he tulivat mahdollisesti tehneeksi palveluksen meille kaikille Suomessa asuville mukaan lukien ne aiemmat maahanmuuttajat, jotka ovat tahtoneet sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan - ja onnistuneet siinä. Siis mikäli nyt käytävä keskustelu kantaa kevään vaaleihin asti ja johtaa sitä kautta aiempaa järkevämpään maahanmuuttopolitiikkaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi ulottuvuus totuuden jälkeiselle ajalle
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka
Ulkomaalaiset raiskaavat kantasuomalaisia törkeämmin