Hyväntekeväisyys rahastuksen työkaluna

Minulle tämän aamun uusi tieto oli se, että Suomessa järjestetään pullonpalautusarpajaisia, joissa osa tuotosta menee voittoihin, osa arpajaisten järjestäjälle ja osa hyväntekeväisyyteen. Näin kuitenkin tapahtuu Lidlin ja Keskon myymälöissä Parpa Oy:n järjestämänä.

Iltalehden uutisen mukaan toimintaa on jatkunut jo kuusi vuotta. Sinä aikana etenkin naiset ovat olleet innostuneita asiasta - sijoittamalla pullonpalautusrahat arpajaiseen on mahdollista voittaa jopa 100 000 euroa (jaettu yhden kerran) ja samalla rahaa menee Suomen punaisen ristin, Mannerheimin lastensuojeluliiton tai Pelastakaa lapset Ry:n kaltaisille yleisesti luotettavina pidetyille toimijoille.

Sanotaan, että se mikä näyttää liian hyvältä ollakseen totta, se tuskin on totta. Näin oli sitten ainakin osittain myös tämän pullonpalautusarpajaisen kanssa. Toki arpajaisvoittoja jaettiin ja Parpa otti välistä omansa, mutta hyväntekeväisyysjärjestöt saivat ainoastaan roposia ja vieläpä sijoittivat itse lahjoitusvarojaan Parpan toimintaan.

Hyväntekeväisyyteen meni kuuden vuoden aikana luvatun 32,5 prosentin sijaan vain 12 prosenttia. Toisin sanoen lahjoitukset ovat käytännössä toimineet ainoastaan asiakkaiden vetovoimatekijänä.

IL:n mukaan kyse ei ollut varsinaisesta huijauksesta vaan hyvässä uskossa tapahtuneen toiminnan epäonnistumisesta. Tähän viittaa se, että Parpa on samassa ajassa päätynyt isoihin velkoihin ja konkurssikypsäksi.

Tosin jutussa ei oltu tarkasteltu sitä, minkälaisia tuottoja toiminnan aloittaneet ja sitä pyörittäneet tahot ovat tänä aikana tehneet. Jos heille on kertynyt runsaasti palkkoja ja palkkioita voitaisiin tässä nähdä myös tarkoituksellisen petoksen aineksia.

Niin tai näin. Joka tapauksessa mainittu 12 prosenttia vahvisti omaa käsitystäni siitä, että tuen jatkossakin hyväntekeväisyysasioissa ainoastaan sotaveteraanien keräyksiä. Valitettavasti niihinkin on vuosien mittaan kertynyt epäselvyyksiä (esimerkki), mutta kiitollisuuteni heitä kohtaan on niin suuri, että kestän sen kuitenkin sen aikaa kun joukossamme vielä kulkee itsenäisyytemme turvanneita sankareita eikä valtio takaa heille riittäviä palveluita. Toki oletan kerääjän esiintyvän sotilaspuvussa.

Viimeistenkin veteraanien poismenon jälkeen oletan valtion hoitavan verovaroista - avoimesti ja sekä poliittisen että oikeudellisen valvonnan alaisena - sen hyväntekeväisyyden, jota minun (vero)rahoillani harjoitetaan. En aina ole kohteista samaa mieltä, mutta saan sentään sanoa aiheesta mielipiteeni jokaisissa vaaleissa. Sitä oikeutta minulla ei ole yksityisiin rahankerääjiin nähden, ei ainakaan mikäli olen jo ehtinyt avaamaan kukkaronnyörini.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maksamme valkoisen rodun kollektiivista velkaa
Feissarin ongelma: kuinka maksimoida keräystulos?
Uutta tietoa viherpesusta

Ruuasta on ehkä pula, mutta ei sentään lapsista

Etelä-Sudan on nuori valtio, jonka vaiheita olen seurannut itsenäistymisestä alkaen. Tuolloin, vuonna 2011, listasin maan ilmeisiä haasteita, joiden toteutumista käsittelen tässä kirjoituksessa.

Ensimmäiseksi ongelmaksi näin luonnonvarojen jakamisen maan rajoista päätettäessä. Nähdäkseni siitä ei tullut uudelle valtiolle kompastuskiveä, vaan rauha Sudanin kanssa on pitänyt. Siten maan kehitys on ollut ennen kaikkea oman väestön käsissä.

Toiseksi ongelmaksi näin maan hallinnon afrikkalaisuuden. Mustalla mantereellahan valtakuntien johtomiehillä on ollut tapana kahmia valta itselle ja kavereille - sekä riistää ja sorsia muita parhaansa mukaan. Tämä ennuste näyttäisi toteutuneen, sillä maan presidentti ja entinen pääministeri kannattajineen ovat syösseet maan vuosien mittaiseen sisällissotaan, jossa on Wikipedian mukaan kuollut jo peräti 300 000 ihmistä.

Kolmas näköpiirissä ollut riski oli maan puuttuva infrastruktuuri, joka ei ole tainnut sisällissodan aikana päästä kehittymään. Infran puuttumista ei kuitenkaan voi pitää maan nykyisten ongelmien ensi- tai edes toissijaisena lähteenä.

Neljäntenä ja vakavimpana riskinä näin seitsemän vuotta sitten uuden valtion monikulttuurisuuden. Ja toden totta: siinä taitaa olla maan ongelmien perimmäinen lähde. Maan sisällissodan osapuolethan ovat jakautuneet heimorajojen mukaisesti.

Etelä-Sudanissa ei siis ole onnistuttu yhtenäisen valtion luomisessa. Sellaisen saavuttamiseksi sudanilaisten olisi itse pitänyt (vuoden 2011 kirjoitukseni mukaan) tiedostaa hyvinvointinsa edellytykset ja vaatia johtajiltaan samaa. Ja vastaavasti johtaviin asemiin kipuavien henkilöiden olisi pitänyt asettaa itsensä likoon yhtenäisen eteläsudanilaisen kansakunnan luomiseksi. Tämä kaikki olisi vaatinut sekä yhtenäisyyden korostamista etnisyyden kustannuksella että oman edun tavoittelusta luopumista kansakunnan hyväksi.

Niinpä niin, eivät ole eteläsudanilaiset löytäneet yhteistä säveltä elinolosuhteidensa parantamiseksi. Sen seurauksena Yle uutisoi Etelä-Sudanin surkeasta tilanteesta, jossa ruoka alkaa olla liian kallista työtä tekevillekin, maan valuutta on syksykierteessä ja kaikkialla vilisee epätoivoisia varkaita hankkimassa jokapäiväisen leipänsä.

Ruuan puutteesta huolimatta väestö kasvaa vauhdikkaasti, eli  vuonna 2016 peräti 3,92 prosentin verran. Siis noin 435 000 eteläsudanilaista enemmän kuin edellisenä vuonna.

Avoimeksi jää, miten nuo lisääntyvät suut ruokitaan. Ja onko kukaan miettinyt millä keinoin nuo kaikki lapset saisivat paremman elämän kuin yhteiskunnallisesti yhteistyökyvyttömät vanhempansa. Panemalla oman maansa asiat kuntoon, sisällissotimalla entistä tarmokkaammin, muuttamalla Eurooppaan vai jollain muulla keinolla?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etelä-Sudanin kehityksestä Google-haun valossa
Media ja pahuuden ilmentymät
Suomi ja Etelä-Sudan nousivat maailman kärkeen!

Monikulttuuri: uutisointi ja seuraukset

Helsingin Sanomat julkaisi hassun uutisen. Sen mukaan kahden 1990-luvulla syntyneen autoilevan miehen väistämisvelvollisuuteen liittyvästä erimielisyydestä alkunsa saanut riita kärjistyi pahoinpitelyksi ja yleiseksi levottomuudeksi Helsingin Puotinharjussa lauantaina iltapäivällä.

Uutisen mukaan vajaa tunti autoilutapahtuman jälkeen joukko ihmisiä yritti mennä väkisin sisälle yhteen ostoskeskuksen liikkeistä. Kun heitä ei päästetty sisään, kymmenkunta henkilöä heitteli ja potki liikkeen edustalla olevia tavaroita sekä sotki muilla tavoin liikkeen edustaa.

Uutinen oli hassu siksi, että se jätti kertomatta vähintään yhtä paljon kuin kertoi: ketkä pyrkivät ja mihin liikkeeseen, ketkä autoilivat, potkivat, heittelivät ja sotkivat? Siksi piti hakea tietoa tapahtuneesta uudemmista medioista. 

Se ei ollut vaikeaa, sillä yllättävän usein tämäntyyppisistä asioista hyvin perillä oleva PT-media osasi kertoa, että kyse oli turkkilaistaustaisten kurdien ja somalien välisestä ottelusta ja tapahtumien keskiössä ollut kauppa Puhoksen Alanya-market. 

Lisäksi PT-media kertoi afrikansarvelaisten kovasta uhosta kurdeja kohtaan, sillä illaksi on suunniteltu Alanya-marketin liepeille mielenosoitusta. Sen väkivallattomuutta alleviivasivat Facebook-viestit, joiden mukaan somaleihin oli kohdistunut rasismia ja kurdien osoitteita oli selvitetty. 

Samalla mainittiin, että "somalit eivät pelkää yhtään mitään. Annamme kurdi miehille iskuja samalla mitalle takaisin. Rangaistus on peliä sakko ja sen maksamme ilomielin." [Kirjoitusvirheet alkuperäisessä lähteessä].

Toivottavasti poliisi on illalla paikalla Puhoksessa ja jo sitä ennen vihapuhepoliisi Facebookissa. Niin ja tietenkin työnsä tuloksia ihailemassa afrikansarvelaisten - ja miksei kurdienkin - kotouttamisesta vastaavat virkamiehet. Ja maahanmuuttopolitiikastamme vastaavat poliitikot.

Me muut voimme vain ihmetellä, että mihin tämä meille rakas Suomi-parkamme on menossa tämän uussuomalaisen monikulttuurin kanssa? Ja miksi tämän kaiken on annettu tapahtua kansan vastustuksesta huolimatta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Laittomalla mielenosoituksella pitäisi olla seurauksia

Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja

Tällaista rikkautta, yrittäjähenkisyyttä ja seksuaaliväkivaltaako me haluamme?

Välimeren liikenne ylitti uutiskynnyksen hyvässä ja pahassa

Euroopan Unioni on luonut kehitysmaalaisille ihmisille insentiivin kotiseudultaan lähtemiseen tarjoamalla turvapaikkoja löperöin perustein. Varsinainen massaryntäys koettiin vuonna 2015, mutta tulijoita riittää runsaasti edelleen - jopa kaukaiseen Suomeen on löytänyt viimeisten 12 kuukauden aikana tiensä lähes 5 000 turvapaikkahakemuksen jättänyttä. Heistä ylivoimaisesti suurin ryhmä on turvallisesta demokratiasta eli Irakista saapuneita.

Iltalehti kertoi eilen, että espanjalaiset olivat pelastaneet Välimereltä noin 400 paremman elintason piiriin pyrkinyttä afrikkalaista. Nämä ihmiset olivat lähteneet matkaan hengenvaarallisissa veneissä, joista kolme upposi seikkailijoiden päästyä turvaan.

Mainitut 400 tulijaa ovat vain pisara meressä, sillä samaisen jutun mukaan viime vuonna Espanjaan oli saapunut yli 22 000 ihmistä. Heidän turvapaikkahakemustensa käsittelystä ei mainittu sen enempää - eikä edes sitä onnistuivatko he jatkamaan matkaansa kohti pohjoista. Suomeen heitä lienee saapunut varsin vähän, koska mustan Afrikan tulijoille ei meillä juurikaan myönnetä turvapaikkoja.

Iltalehti kertoi myös Libyassa sattuneesta episodista, jossa EU:n luomaa insentiiviä noudattaneet nuorukaiset olivat yrittäneet paeta heidän kustannuksellaan miljoonia tekeviä ihmissalakuljettajia, jotka olivat avanneet tulen. Paikalla edelleen ihmisiä kuolemaan houkutteleva Lääkärit ilman rajoja -järjestö on pyrkinyt hoitamaan vammoja saaneita.

Edellä olevat ovat synkkiä uutisia luettavaksi täällä Pohjolan perukoilla. Hiukan valoa pimeyteen tarjosi kuitenkin Itävallan liittokansleri Sebastian Kurz, joka - edelleen Iltalehden mukaan - halusi EU:n lopultakin tukkivan rajansa ja pysäyttävän Eurooppaan pyrkivät jo Pohjois-Afrikkaan.

Näin toimien voitaisiin säästää Välimereen nyt hukkuvien henget, lopettaa ihmisiä ammuskelevien salakuljettajien miljoonabisnekset ja kaikista tärkeimpänä saada kehitysmaalaiset suunnittelemaan elämänsä kotimaihinsa, joiden elintason nostamiseksi heidän työpanoksensa olisi korvaamaton. Samalla syntyisi ympäristöteko, sillä kotiseudulleen jääneen kehitysmaalaisen ekologinen jalanjälki on monin verroin pienempi kuin EU:n alueelle saapuneen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko eurooppalaisten elätettäväksi pääseminen suurin ihmisoikeus?
Ehdotan Nobelin rauhanpalkintoa Libyan rannikkovartiostolle
Ihmissalakuljetus Välimerellä

Tyhmyys pilasi neljän ihmisen elämän

Kolme ilmeisen tyhmää kantasuomalaista miestä olivat varastamassa autoa. Siis tekemässä pikkurikosta, josta ei meikäläisessä oikeudenkäytössä seuraa kovinkaan kummoista tuomiota.

Kolmikon äärimmäisestä typeryydestä kertoo se, että huomattuaan sivullisen havainneen puuhastelut he päättivät murhata tämän. Siis tehdä rikoksen, josta saa suomalaisittain kohtuullisen kovan tuomion. Ja nimensä lehtiin ja internetiin.

Murhaaminen supistui yritykseksi huolimatta siitä, että käytössä oli mm. kirves. Jälki oli kuitenkin sellaista, että ilman pikaista hoitoon pääsyä uhrille olisi pitänyt järjestää hautajaiset. Toivottavasti hän toipuu ennalleen.

Tekijät puolestaan tuomittiin Vantaan käräjäoikeudessa yhdeksän vuoden ja kuuden kuukauden ehdottomiin vankeustuomioihin. Millähän tavalla heille saataisiin sinä aikana kasvamaan jonkinlainen järki päähän niin, että he jättäisivät vapauduttuaan toisten omaisuuden rauhaan, eivätkä ainakaan enää ryhtyisi murhaamaan sivullisia.

Miesten etunimet olivat Vili, Kasper ja Aapo. Nimistä Vili on väestörekisterikeskuksen mukaan ollut suosituin vuoden 2000 tienoilla ja sekä Kasper että Aapo vuoden 2000 jälkeen. Murhayrityksen tekijät lienevät siten olleet nuoria aikuisuutensa kynnyksellä olevia miehiä, jotka kertaheitolla pilasivat loppuelämänsä ja lisäksi syyttömän sivullisen terveyden.

Surullista. Äärimmäisen surullisia ovat tyhmyyden lunnaat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden ja taksien tulisi sanoutua irti oman käden oikeudesta
Albaanit kusettivat suomalaisnaista ja veronmaksajaa
Ahneus sokaisi oululaismiehen

Lapset - ne kaikista rakkaimmat

Minä olen onnellinen ihminen, sillä minulla on omia lapsia. He ovat parasta mitä minulle on tässä elämässä tapahtunut. Myös puolisoni on samaa mieltä. Ehdottomasti.

Vajaa viikko sitten Iltalehti julkaisi jutun, johon se oli kerännyt syitä vapaehtoiseen lapsettomuuteen. Lähes kaikissa vastauksissa kuulsi hedonismi: lapsia ei haluta, koska he rajoittaisivat oman pitkitetyn lapsuuden elämistä.

Minussa eli lapsellisessa ihmisessä juttu herätti lähinnä sääliä - syy siihen löytyy tämän kirjoituksen ensimmäisestä kappaleesta: lapsista kieltäytyvät eivät tiedä mistä jäävät paitsi. Minähän en ikimaailmassa vaihtaisi pois sitä elämää, jota olen lasteni kanssa saanut elää viimeiset vuosikymmenet. On ollut niin paljon sellaista, josta en etukäteen osannut edes unelmoida.

* * *

Valitettavasti kaikilla lapsilla ei ole hyvä olla. Siksi meillä on Suomessa lapsiasiavaltuutettu. Hän ottaa aika ajoin esille lapsiin liittyviä ongelmia ja hyvä niin.

Tänään Yle uutisoi lapsiasiavaltuutetun nostosta, jonka mukaan koulut ovat ruvenneet keräämään maksuja tavallisesta opetuksesta poikkeavista ohjelmanumeroista, kuten luokkaretkistä. Köyhimmät lapset ovat joutuneet jäämään niiltä pois - vaikka epäilemättä juuri koulu voisi tarjota heille sen tarttumapinnan, joka nostaisi heidät omaan elämisen arvoiseen elämäänsä.

Lapsiasiavaltuutettu Kurttila on tässä asiassa mielestäni oikeassa.

Hän kuitenkin linjasi myös, että "jos...kunnalla ole rahaa, on parempi jättää menemättä" luokkaretkille. Tämä onkin sitten kimurampi asia. Luokkaretkien lopettaminen kaventaisi koulujen opetusta eikä siksi olisi oikein kenellekään lapsista.

Tai siis ei ainakin siinä tapauksessa, että retkillä on jokin pedagoginen tavoite, joka jäisi saavuttamatta lopettamalla ne.

Siksi kunnilla on nyt peiliin katsomisen paikka. On otettava selkeä kanta siihen, onko luokkaretkillä oikeasti sellainen tavoite, että niitä kannattaa järjestää. Jos on, on rahat löydettävä kunnan budjetista. Jos taas ei, on tällaisista retkistä syytä luopua koululaisia eriarvoistavana tuhlauksena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasisminpelko vaarantaa lapset myös Suomessa
Naisopettajat sorsivat poikia!
Mellunmän päiväkodin tapahtumat on tutkittava ja niistä on opittava

Somalisota!

Somaleiden yhtenä ehdottomana avuna mainittiin takavuosina verraton kyky sovitella. Lieneekö taito sittemmin unohtunut.

Ylen uutinen nimittäin kertoi, että emä-Somaliasta eronneet - ja rauhallisina pidetyt - Somalimaa ja Puntmaa ovat ajautuneet keskenään tappaviin taisteluihin. Syynä on erimielisyys maiden rajalla sijaitsevan kaupungin hallinnasta. 

Jääkäämme jännityksellä seuraamaan, miten tämä näkyy a) emä-Somalian tulevassa kehityksessä, b) islamistisen Al-Shabaabin asemassa Afrikan sarvessa, c) somaleiden jättämien turvapaikkahakemusten määrässä EU:n ja Suomen rajalla sekä d) edellytyksissä palauttaa somalitaustaisia elintasopakolaisia tai rikollisia kotimaahansa.

Ei naurata. Ei.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keitä me suomalaiset olemme?
Hakunilassa leimahteli
Sikailua toisten juhlissa

Jottei totuus unohtuisi...

Li Andersson (vas) halusi muistuttaa kansanedustajia ja Suomen kansaa, että hänen puolueensa ei jaa suomalaisten enemmistön näkemystä maamme pakolaispolitiikasta. Seuraavassa suora lainaus, jottei minua syyllistettäisi asioiden panemisesta maamme johtavan vasemmistonaisen suuhun.

"Suomea velvoittaa YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Kaikissa viranomaisten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu."

Niinpä niin. Olen viime marraskuussa käsitellyt kehitysmaalaisen lapsen etua.

Totesin silloin, että "aivan jokaisen kehitysmaasta tulleen lapsen subjektiivinen etu on saada jäädä suomalaisen veronmaksajan elätettäväksi loppuiäkseen silloin, kun vaihtoehtona on hänen paluunsa alhaisen elintason kotimaahan". Sekä edelleen, että "kehitysmaalaisten lasten jääminen maahamme ei ole sen enempää suomalaisten enemmistön tahto kuin taloudellinen tai mikään muukaan etu".

Sinänsä kenenkään ei pitäisi ihmetellä vasemmistonaisen epäisänmaallisuutta. Niinpä sitä en tee minäkään. Sen sijaan oli hauska huomata, että Andersson halusi tähdentää maahanmuuttofanatismiaan koko Suomen kansalle.

Toivottavasti mahdollisimman moni kuuli ja ymmärsi hänen sanomansa, jotta ensi vuoden eduskuntavaaleissa he ymmärtäisivät mitä Vasemmistoliiton hallitus yhdessä Vihreiden ja demareiden kanssa tarkoittaisi maahanmuuttopolitiikan saralla. Ja oivaltaisi vielä senkin, ettei tilanne juurikaan muuttuisi, vaikka mukana olisivat Kokoomus ja/tai Keskusta huolimatta Anderssonin niiden johtamaa hallintoa moittivasta julistuksesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysmaasta tulleen lapsen etu
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen
Talouspoliittinen myrsky vesilasissa vai vasemmiston vaihtoehto?

Aktiivimalli näyttäisi toimivan

Kun ns. työttömien aktiivimalli oli lanseerattu, totesin työttömyysasteen - ja aivan erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden -  olevan hallituksen työvoimapolitiikan toimiva mittari. Tuolloin helmikuussa työllisyysaste oli noussut vanhoilla konsteilla, mutta siitä huolimatta työttömyys oli säilynyt korkealla tasolla - uutta työvoimaa tuli siis työttömän työvoiman ulkopuolelta.

Siksi esitin, että "mikäli siinä ei tapahdu muutosta, voidaan aktivointimalli katsoa epäonnistuneeksi ja se on korvattava jollain toisenlaisella mallilla. Sen sijaan jos ensi vuoden alussa työttömien ja erityisesti pitkäaikaistyöttömien määrä on laskenut oleellisesti nykyisestä, voidaan mallia pitää onnistuneena ja sen jatkokehittämiseen on syytä satsata."

Nyt tuosta kirjoituksesta on kulunut noin kolme kuukautta eli vuoden loppuun on vielä pitkä matka. Tämän päivän uutinen tarjoaa kuitenkin aineksia aktiivimallin ensimmäisten välitilinpäätösten tekemiseksi.

MTV3:n mukaan "työttömien työnhakijoiden määrä väheni maaliskuusta 9500 ihmisellä. Pitkäaikaistyöttömiä oli... 28 600 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Myös yli 50-vuotiaiden työttömien määrä laski noin 19 000 hengellä edelliseen vuoteen verrattuna... Nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita 5400 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin."

Hyvältä siis näyttää aktiivimallin, työttömien ja hallituksen kannalta. Mutta odotellaan mitä tapahtuu loppuvuonna: onko muutos kohti parempaa kestävää, vai onko tämän päivän lukujen taustalla vain väliaikainen tilastoihme. Eli toivotaan parasta ja pelätään pahinta!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt on annettava hallitukselle kiitosta
Työttömyysaste - aktivimallin toimivuuden mittari
Aktiivimallia puoltaa moni asia

Kari Enqvist spekuloi lapsiverolla

Tavalla tai toisella vihreät ajatuksen näyttäisivät olevan valtavirtaa yliopistoihmisten parissa, koska juuri he ovat niin älykkäitä, vastuullisia ja koulutettuja, että suuret ongelmat hahmottuvat helposti ja niille myös löytyvät ratkaisukeinot.

Edelle kirjoittamani lienee jotain sellaista, jonka suuri osa yliopistojemme tutkijoista allekirjoittaisi - ellei julkisesti niin ainakin salaa mielessään. Niin myös fyysikko Kari Enqvist, ainakin mikäli hänen taannoisesta kolumnistaan voi päätellä jotain.

Enqvist kävi tekstissään voimakkaasti lentoveron kaltaista kosmeettista viherpesua vastaan ja totesi, ettei sellaisella ole mitään merkitystä kasvihuonepäästöihin - ei ainakaan verrattuna kasvavan väestön aiheuttamiin päästöihin. Tässä on positiivista se, että Enqvistkin on huomannut väestöräjähdyksen keskeisen aseman maapallon tulevaisuuden uhkana.

Tässä oivalluksessaan hän ei ole yksin. Olihan meillä 15 000 tieteentekijän allekirjoittama julkilausuma, joka Enqvistin (olikohan hän yksi allekirjoittajista?) tavoin ymmärsi perussyyn, mutta harhautui sitten harhapoluille.

Enqvistin kolumnin harhapolkuna on se, että hän heittää ilmaan ajatuksen kehitysmaiden väestönkasvusta syntyneen ongelman ratkaisemisesta rankaisemalla suomalaisia kolmannen lapsen tekemisestä haittaverolla. Siis tilanteessa, jossa maamme kantaväestön määrä on jo muutenkin kääntynyt laskuun.

Tätä professori perustelee sillä, että "jokainen meri koostuu aina pisaroista. Lisäksi olemme suurempi pisara kuin kuvittelemme. Vähemmän kehittyneisiin maihin verrattuna ekologinen jalanjälkemme on, laskentatavoista riippuen, moninkertainen."

Niinpä niin. Jos haittavero tosiaan toteutettaisiin - ja vieläpä äärimmäisenä - ja suomalaiset sen seurauksena lopettaisivat lisääntymisensä kokonaan, olisi maailmassa sadan vuoden kuluttua noin viisi miljoonaa ihmistä vähemmän. Vastaavasti pelkästään Afrikan väestö olisi kasvanut samaan aikaan noin kolmella miljardilla ihmisellä. Siis kuusisataakertaisesti suomalaisten väkiluvun verran.

Samalla kehitysmaista olisi tavalla tai toisella lähtenyt Eurooppaan nauttimaan maanosamme asukkaiden ekologisen jalanjäljen tuomasta hyvinvoinnista melkoinen joukko - vähätulijaisen vuoden 2017 tasolla jatkuessaan se olisi suurempi kuin koko Suomen väestö vaikka heidän lisääntymistään ei edes huomioitaisi. Puhumattakaan vuoden 2015 tasosta, joka toisi 80 vuodessa maanosaamme 100 miljoonaa uutta jalanjäljen tekijää.

Voidaan siis nähdä, että Enqvistin ajatukset eivät ylettyneet hyvästä yrityksestä huolimatta hänen moittimaansa kosmeettista viherpesua pidemmälle. Mutta kuten jo edellä totesin, pisteet kuitenkin väestöräjähdyksen keskeisen roolin esille nostamisesta.

Ja kyllähän Enqvist älykkäänä ihmisenä itsekin ymmärsi kirjoituksensa rajoitteet. Se näkyi kolumnin loppuriveillä, joilla luki seuraavasti: "meidän on nyt kysyttävä itseltämme kysymyksiä, jotka voivat tuntua vastenmielisiltä. Myös niitä kysymyksiä, joita olen tässä esittänyt. Kysymyksiä, joihin en itse osaisi vastata. Kysymyksiä, joita kuitenkin on kysyttävä."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei irakilaisilta konstit lopu, eikä professori Janne Kotiaholta ymmärrys. Eihän?
Pentti Linkola tarinoi loogisen epäloogisesti
Maailman nälän, hädän ja kurjuuden perimmäinen syy selvisi

Miten marjanpoiminnasta saisi kiinnostavaa?

Helsingin Sanomat kertoi kalifornialaisten asenteista laittomiin siirtolaisiin, jotka hoitavat osavaltiossa yhä useammat rutiinityöt kuten avokadojen keruun. Molemmat haastattelut kertoivat yhdenmukaisesti, ettei amerikkalaisia saa enää tekemään maataloustöitä. Tai jos saa, he eivät "kestä kuin puoleenpäivään".

Tarina kuulosti minulle suomalaisena kovin tutulta. Meillähän on marjanpoiminnassa sama tilanne. Metsämarjojen poimijat tulevat enimmäkseen Itä-Aasiasta ja puutarhamarjat kerätään herkuttelijoiden suihin lähinnä itäeurooppalaisella työvoimalla. Molemmat kuitenkin laillisesti joko työlupien tai jokamiehenoikeuden perusteella.

Mutta palataan takaisin siihen faktaan, etteivät maataloustyöt kiinnosta amerikkalaisia. Syykin selvisi HS:n artikkelista, sillä juuri nyt käytännössä kaikki työhön kykenevät amerikkalaiset ovat jo töissä.

Sen sijaan Suomessa ei kaikilla työttömillä ole töitä, vaan meillä noin 240 000 ihmistä eli 8,8 prosenttia työvoimasta elää veronmaksajien tuella. Suomalaisia työttömiä (tai kesätöitä kaipaavia opiskelijoita) marjanpoiminta ei kuitenkaan kiinnosta. Tai jos kiinnostaa, he keskeyttävät raskaan työn liian usein ennenaikaisesti jättäen marjayrittäjän pulaan.

Mielenkiintoista kyllä, marjanpoiminta ei näyttäisi kiinnostavan myöskään turvapaikanhakijoina maahamme joukoittain saapuneita irakilaisia, somaleita ja muita kehitysmaalaisia. Heidän parissaan on kyllä korkea työttömyysaste, mutta marjanpoiminnassa en ole kuullut heitä juuri käytettävän.

Närpiön tomaattiviljelmienkin kuuluisuutta saaneet maahanmuuttajapoimijat ovat peräisin aivan muulta ilmansuunnalta. Tämä on enemmän kuin outoa ja osoittaa kotouttamispolitiikkamme täydellistä mahalaskua.

Mutta se ei selitä suomalaisten heikkoa menestystä marjanpoiminnassa. Sen sijaan selitys saattaa hyvinkin löytyä kohtuullisesta turvaverkostamme, joka etenkin työttömyyden alussa tarjoaa mukavan elintason ilman työn velvoitteita. Mutta myös pidemmällä aikavälillä, jolloin ansiosidonnaisen työttömyysturvan katoamisen aiheuttama tuloaukkoa voi tarvittaessa paikata harkinnanvaraisella tuella.

En väitä, että kukaan rikastuisi turvaverkon varassa - tai että se olisi edes mukavaa - mutta on kiistatonta, että se aiheuttaa ns. kannustinloukun sekä kantaväestön että maahanmuuttajien parissa. Ongelma olisi kuitenkin helposti ratkaistavissa sellaisen kaikille suomalaisille maksettavan perustulon eli kansalaispalkan avulla, joka perittäisiin meiltä vauraammilta vähitellen pois verotuksen kautta ja/tai jonka lanseeraamisen yhteydessä laskettaisiin yleistä palkkatasoa vastaavasti, jolloin yritystemme kilpailukykyä saataisiin nousemaan ja sitä kautta kaikenlaisten työpaikkojen määrä lisääntymään. Eli mahdollistettaisiin kaikille halukkaille lisätulojen hankkiminen kansalaispalkan päälle.

En mene yksityiskohtiin, mutta kansalaispalkan tason tulisi olla elämisen ehdottomalla minimillä siten, ettei se houkuttaisi ketään elämään pelkästään sen varassa. Sen sijaan se toimisi pohjana, jonka päälle tulevilla satunnaisilla marjanpoiminnan tapaisilla lisätuloilla itse kukin voisi parantaa elintasoaan. Tavoitteena ei siis olisi eläminen perustulon varassa vaan työntekoon kannustaminen.

Tässä yhteydessä on tärkeää, että kansalaispalkkaan siirryttäessä tulisi harkinnanvarainen tuki lopettaa kokonaan ja lakkauttaa sitä jakava koneisto perustuloon tarvittavien varojen saamiseksi. Lapsiperheiden osalta on selvää, että kansalaispalkkaa ei tulisi rajoittaa henkilön iän mukaan, vaan sen pitäisi ulottua kaikkiin Suomen kansalaisiin vauvasta vaariin. Sairauden tai muun vastaavan syyn takia työkyvyttömien perusturva tulisi järjestää erikseen kansalaispalkkaa korkeammalle tasolle.

Asiasta kirjoitti tänään myös freelancer-työtä tekevä henkilö HS:n mielipidekirjoituksessaan ja toi esille sen, että perustulo toimisi erinomaisesti myös yrittäjille, kuten on jo aiemmin ollut puhetta. Ehkäpä tätä kautta saataisiin nostettua myös suomalaisten laimeaa yrittäjyysintoa. Ja sitä kautta koko kansan elintasoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marjanpoimintaa
Köyhät kyykkyyn vai töihin?
Kyllä romanit opettavat

Jari Leppä, sovinistileimalla lyöty

Ministeri Jari Leppä (kepu) on erottanut MTK:sta peräisin olevan naispuolisen erityisavustajansa. Siihen hänellä on oikeus eikä asian olisi pitänyt herättää sen kummempia hälinöitä.

Nyt kävi kuitenkin niin, että erotettu ja koulutettu nainen ei lähtenytkään säyseästi, vaan otti ja luonnehti entistä esimiestään sovinistimieheksi. Asiasta uutisoineen Iltalehden mukaan luonnehdinnan ovat vahvistaneet muutamat muutkin Lepän kanssa työskennelleet.

Nähtäväksi jää mitä erotetun naisen ulostulosta seuraa tänä feminismin ja #metoon aikana. Selviääkö kepulainen ministeri ilman myrskyä - tai jos sellainen nousee, onnistuuko hän luovimaan siitä ulos poliittisesti ehjänä, vaikkakin sovinistileimalla lyötynä.

Tapaus ei sinänsä olisi ollut kirjoittamisen arvoinen, mutta osoittaa kuinka ajat ovat muuttuneet. Ministerien on katsottava tarkasti käytöstään, jotta sen kautta ei löydy kärpäsestä härkäseksi kasvavia miinoja, jotka upottavat koko laivan. Tässä tapauksessa näin ei ole ainakaan vielä käynyt, mutta mikäli joku nyt haluaisi kaataa Lepän, olisi siihen tarjolla savuava ase.

Toisaalta hyökkäys näin vähäisen asian perusteella saattaisi olla kaksiteräinen miekka. Siinä missä jotkut paheksuisivat ministeriä, saattaisivat nykymenoon kyllästyneet löytää hänestä mieleisensä ehdokkaan ensi vuoden vaaleissa.

Ellei sitten Lepän kaapista löytyisi tonkimalla lisää luurankoja tai sovisistisenmeheviä yksityiskohtia. Ainakin hän on antanut räväköitä lausuntoja aiemminkin, joten sellaisten löytyminen saattaa hyvinkin olla mahdollista.

Jääkäämme siis odottamaan mitä tulevaisuus tuo.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi villisika, mutta ei citykani eikä minkki?
Demokratiavaje syö kansanvallan pohjaa
Halveksiiko Anu Vehviläinen demokratiaa?

Uutinen, joka ei yllättänyt ketään ajattelukykyistä

Viime aikojen levottomuudet ns. Pyhällä maalla on mediassa ja jopa YK:ta myöden tuomittu yksiselitteisesti Israelin tarpeettomana aggressiona. Varsin yllättävästi Helsingin Sanomat kuitenkin kertoi tänä aamuna, että palestiinalaisella äärijärjestöllä eli Hamasilla on sittenkin saattanut olla jotain tekemistä asian kanssa.

Uutinen itsessään ei ole yllätys kenellekään ajatuskykyiselle ihmiselle. Jos vastassa on tuliaseita ja vuosikymmenien aikana testattu valmius tarvittaessa käyttää niitä, ei tilannetta lähde haastamaan kukaan muu kuin äärifanaatikko.

Ja juuri näinhän Gazan rajalla kävi. Ihmiset lähtivät nimenomaisesta kiellosta ja ampumisvaroituksesta huolimatta pyrkimään kiviä heitellen kohti raja-aitaa. Ja saivat tappavan vastauksen juutalaisten tuliaseista.

HS:n julkaisema uusi tieto on se, että luoteihin kuolleista 62 palestiinalaisesta 50 eli 80 prosenttia oli Hamasin jäseniä. Ja lähteenä uutiselle oli itse Hamas, joka oli aiemmin pyhästi vakuuttanut, ettei sillä ole mitään tekemistä mielenilmausten kanssa.

Aamun uutisen jälkeen tätä on aika vaikea uskoa. Eikä sitä näytä uskovan edes tunnetusti palestiinalaismielisen HS:n toimittajakaan, joka totesi kirjoituksensa lopussa, että "niin kauan kuin Hamas on mukana kuvioissa ja järjestöllä on laaja kannatus palestiinalaisten keskuudessa, Israelilla tuskin on suurta halukkuutta lähteä vakavasti neuvottelupöytään".

Mikä palautti mieleeni parin päivän takaisen retoriseksi kysymykseksi muotoillun kirjoitukseni palestiinalaisten lähestymistavan järjettömyydestä. Kukahan kääntäisi sen palestiinalaisten ymmärtämälle arabian murteelle? Tai vääntäisi asian rautalangasta Gazan alueen äideille ja lapsille, jotta järki voittaisi edes seuraavan sukupolven aikana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gazalaiset ja Karjalan menetys
Irakilaisten asenne tuottaa kurjan tulevaisuuden
Ei pidä provosoitua kun provosoidaan

Demarit on jakovara-, mutta ei yrittäjäpuolue

Iltalehti avasi pääkirjoituksessaan SDP:n talouspoliittisia linjauksia. Tässä lyhyt tiivistelmä ja niistä seuraava kommentti.

SDP ajaa kiinteistöverojen nostoa ja niiden laajentamista, perintö- ja lahjaveron kiristämistä sekä pienyrityksille tärkeän yrittäjävähennyksen poistamista. Ei siis ihme, että puolueen kannatus on romahtanut yrittäjien parissa.

Tavallaan loogisesti SDP on vastaavasti lupaillut hövelisti rahaa jaettavaksi kaikenlaisille tarvitsijoille jo aikaa sitten. Tosin puolue ei ole kommentoinut, millä tavalla kiristyvä verotus - ja erityisesti yritysverotus - mahtavat vaikuttaa jaettavissa olevan kakun kokoon, eli maamme talouskasvuun.

Ei siis ihme, että yrittäjien kannatuksesta kiinnostuneen Kokoomuksen puheenjohtaja on toppuutellut vahvasti tulevaa hallitusyhteistyötä demareiden kanssa. Nähtäväksi tosin jää, onko sillä mitään merkitystä tulevissa hallitusneuvotteluissa. Eli mikä on äänestäjän "kuluttajansuoja" hänen antaessaan äänensä talouskasvun puolesta sosialismia vastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP näytti rehellisesti karvansa
Onko Antti Rinne tyhmä vai peluri?
Antti Rinne: sanahelinää ja jakopolitiikkaa

Gazalaiset ja Karjalan menetys

Gazan kaistale on viime päivinä ollut paljon julkisuudessa. Siellä on protestoitu Israelia ja Yhdysvaltain suurlähetystön uutta sijaintia vastaan sekä menetetty kymmeniä ihmishenkiä. Ylen eilisen uutisen mukaan Gaza on kuin Nurmijärven kokoinen vankila.

Verorahoitteinen mediamme kertoi eilen myös, että "Israel on saartanut Gazaa jo yli vuosikymmenen ajan hyvin tiukasti Egyptin tuella... talous on saarron ja sotien jäljiltä kurjassa kunnossa. Työttömyys on korkealla. Lääkkeistä on pulaa. Sähköä on noin neljä tuntia päivässä."

Edelleen meitä valistettiin siitä, että paikallisen asukkaan mukaan "tulevaisuudessa näkyy vain pimeyttä... Palestiinalaiset yrittivät eilen kertoa maailmalle mielipiteensä siitä, mitä he ajattelevat lähetystön siirrosta. Ja että heillä on oikeus palata kotimaahansa."

Jäin miettimään tuota pimeyttä. Sehän vastaa lähes yksi yhteen sitä, että karjalaiset muiden suomalaisten tuella olisivat pyrkineet väkivalloin saamaan takaisin toisen maailman loppuratkaisuissa menettämänsä kotipaikat ylivoimaiselta itänaapurilta, joka olisi vastannut pommi- ja raketti-iskuihin ampumalla kovilla ja tarvittaessa iskemällä suurella sotajoukolla maatamme vastaan.

Miljoonan shekelin tai dinaarin kysymys analogiasta tietenkin kuuluu, että mitä jos palestiinalaiset olisivat suomalaisten tapaan todenneet tilanteen ja pyrkineet kaikesta katkeruudesta huolimatta hyviin väleihin valloittajien kanssa? Sekä hyötymään sen kasvavasta taloudesta omilla vahvuuksillaan - mitä ne sitten ovatkaan.

Eli olisiko Gaza sellaisessa tilanteessa Nurmijärven kokoinen vankila, vai jotain aivan muuta. En tiedä, sillä historia on siitä ikävä tiede, ettei tapahtumia voi koskaan toistaa ja sitä kautta testata tilastollisesti kuten luonnontieteellisiä kokeita.

Jollain tavalla kiihottava ajatus kuitenkin. Kuten sekin, että selittääkö palestiinalaisten ja karjalaisten eroa genetiikka, kulttuuri, tähtien asento vai jokin aivan muu tekijä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Trump palestiinalaisten Joulupukki?
Ei pidä provosoitua kun provosoidaan
Muhammedin opetusten pitkä ja synkkä varjo

Rasisminpelko vaarantaa lapset myös Suomessa

Väkivalta on Suomessa kriminalisoitu. Sitä ei siis periaatteessa sallita. Eikä erityisesti sellaista väkivaltaa, jolla on uhriinsa negatiivisia vaikutuksia koko loppuelämän ajan.

Siksi oli järkyttävää lukea aamun Helsingin Sanomista, ettei Suomessa olisi tehty yhtään rikosilmoitusta tyttöjen sukupuolielinten silpomisesta. Ei, vaikka sellaista tiedetään tapahtuvan.

Väitteen takana on Ujuni Ahmed, 30, joka on pannut alulle kansalaisaloitteen tyttöjen ympärileikkauksen kriminalisoimiseksi. Sellainen toisi ongelman paremmin näkyväksi ja alleviivaisi primitiivis-brutaalin toimenpiteen laittomuutta. Toki samaan aloitteeseen olisi toivonut myös poikien sukupuolielimiin kohdistuvan niin ikään primitiivisen väkivallan kieltämistä.

HS:n jutussa oli pari erityisen hyytävää tekstinpätkää, jotka tahdon kopioida tähän arvoisan lukijani pohdittavaksi. Ja herättämään ajatuksia - ehkäpä puistatuksiakin.

"Suomesta on lähetetty täällä syntyneitä tyttöjä ulkomaille silvottaviksi... Helsingissä on tehty silpomisepäilyjen takia kiireellisiä sijoituksia." Mutta jutun mukaan ei siis rikosilmoituksia.

Syykin selvisi jutusta: "Ahmedin mielestä kaikista epäilyistä ympärileikkausmatkoihin liittyen ei tällä hetkellä ilmoiteta... rasistiksi leimautumisen pelon takia." Siis samasta syystä kuin Britanniassa on sallittu valtavien pedofiiliraiskausrinkien olemassaolo viranomaisten tieten.

Niinpä niin. Jos maahamme tulleiden humanitaaristen maahanmuuttajien halutaan osallistuvan yhteiskuntamme rakentamiseen, olisi ensimmäinen askel sitä kohti tulijoiden kulttuuriin liittyvien ongelmien tunnistaminen ja poistaminen. Sukuelinten raatelu on yksi sellainen. Ja valtaväestössä vallitseva rasisminpelko toinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajanuoriin kohdistuvilla vapaudenriistoilla ja väkivallalla on seurauksia
Mistä tyttöjen ympärileikkaus johtuu?
Etninen tilastointi parantaisi maahanmuuttajien sopeutumista

Islamin teoria ja käytäntö

Eilisen päivän oppi meille toisuskoisille tuli Afganistanista. Siellä kokoontuivat islamilaiset uskonoppineet, jotka antoivat mielenkiintoisen lausunnon.

Se kuului asiasta kertoneen Ylen mukaan näin: "vakuutamme, että väkivaltaa ja terrorismia ei voi eikä saa liittää mihinkään uskontoon, kansallisuuteen, kulttuuriin tai etniseen ryhmään, sillä väkivaltaiset ääriliikkeet ja terrorismi kaikissa muodoissaan ja teoissaan, mukaanlukien siviileihin kohdistettu väkivalta ja itsemurhaiskut ovat vastoin islamin pyhiä periaatteita."

Afganistanissa esiintyy kuitenkin myös toisenlaisia näkemyksiä, kuten tiukasti islamilaista valtaa takavuosina ylläpitäneen Taleban-liikkeen kommentti osoittaa: "älkää antako Afganistania miehittäville vääräoppisille tilaisuutta käyttää väärin nimeänne osallistumalla tähän konferenssiin, joka antaa heille keinoja saavuttaa pahantahoiset tavoitteensa."

Toisenlaisia näkemyksiä esiintyy myös eurooppalaisissa moskeijoissa. Siitä saimme esimerkin Brysselistä, jossa sijaitsevan moskeijan opetusmateriaalista paljastui hätkähdyttäviä yksityiskohtia. Siitä kertoneen Iltalehden toissapäiväisen uutisen mukaan "suurmoskeijassa on opetettu vuosikausia leppymätöntä vihaa länsimaista yhteiskuntaa, demokratiaa, juutalaisia ja muun muassa seksuaalivähemmistöjä vastaan".

Yksittäistapauksen islamin ja terrorismin välisestä suhteesta tarjosi puolestaan eilen Pariisissa veitsellä yhden hengen riistänyt ja useita muita ihmisiä haavoittanut mies, joka hirmutekoa tehdessään ylisti jumalaansa suureksi arabian kielellä. Iskun otti nimiinsä islamilaista Kalifaattia tavoitteleva ISIS.

Toinen yksittäistapaus ilmeni puolestaan väkiluvultaan maailman suurimmassa - ja usein erityisen maltilliseksi mainitussa - muslimimaassa, missä tapahtui kolme pommi-iskua kristillisissä kirkoissa. Asiasta kertoneen Iltalehden uutisen mukaan "Toistaiseksi mikään ryhmittymä ei ole ottanut iskuja nimiinsä, mutta suurella todennäköisyydellä asialla olivat ääri-islamistit... muslimienemmistöisessä Indonesiassa kristityt ovat olleet viime vuosina hyökkäysten kohteena enenevissä määrin."

Edelle kuvaamieni parin päivän ajalta kertyneiden islamiin liittyvien uutisten äärellä ei voi muuta kuin toivoa, että Afganistanissa lausunnon antaneiden islamilaisten uskonoppineiden sanoma saavuttaa muslimien syvät rivit siten, että edelle kuvaamani näkemykset ja yksittäistapaukset jäisivät historiaan. Sitä ennen voimme vain hämmästellä sitä tolkutonta väkivaltaa ja vihaa, joka nousee siitä uskonyhteisöstä, joka seuraa profeetta Muhammedin jalanjälkiä, ja jota monet vitsiniekat haluavat kutsua rauhanuskonnoksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Göteborgin murhapolttoyritys
New York, New York
Lontoossa paukahti pommi ja Pariisissa välähti veitsi

Evolutiivinen innovaatio johti tuhoon

Lueskelin viime torstaista Nature-lehteä, josta jäi mieleeni surullinen tarina perhosesta, jonka evoluutiossa tapahtui innovaatio ja sitä seuraava äärimmäisen nopea - mutta sokea - muutos. Niinpä päätin jakaa sen arvoisan lukijani kanssa.

Taustaksi sen verran, että ainakin kaikille länsimaisille ihmisille on tuttu kuvasarja, jossa on peräkkäin hahmoja, joista ensimmäinen on apinan kaltainen ja viimeinen ihminen. Siitä on lukemattomia versioita, joista yhden voi katsoa täältä.

Sarja on kuitenkin sikäli harhaanjohtava, että se luo käsityksen, jonka mukaan evoluutiolla olisi jokin päämäärä eli ihminen. Näin ei kuitenkaan ole, sillä evoluutio perustuu vain ja ainoastaan sattumaan ja luonnonvalintaan, eikä sillä siten ole muuta suuntaa kuin kullakin hetkellä parhaan lisääntymismenestyksen tarjoava kehitys.

Yksi sellainen kehityspolku on maapallolla johtanut siihen älykkääseen eläimeen, joka ihmettelee omaa kehityshistoriaansa ja muita filosofisia kysymyksiä. Sekä on luonut uskonnon, jossa kaiken keskiössä on hänet itsensä omaksi kuvakseen - ja siten muun eliökunnan yläpuolelle - luonut jumala.

Lukemassani artikkelissa oli tutkittu lämmintä kasvupaikkaa vaativaa  perhosta, joka eli karjankasvatusalueella. Samalle seudulle oli levinnyt myös heinäratamo-niminen vierasperäinen rikkakasvi, joka tunnetaan myös mm. rautalehtenä.

1980-luvulla tutkijat havaitsivat, että osa kyseisistä perhosista oli alkanut munia alkuperäisen isäntäkasvinsa sijasta tulokaslajin lehdille, joilla toukista jäi henkiin suurempi osa kuin alkuperäisellä kasvilla. Tämä tarjosi valintaedun, jonka seurauksena populaation kehitys jatkui muutamia vuosikymmeniä siten, ettei yksikään perhonen enää muninut alkuperäiselle kasville, vaan sille munimaan ohjaavat geenit olivat kadonneet populaatiosta.

Mutta sitten tapahtui suuri muutos: karjankasvatus lopahti seudulla minkä seurauksena heinäkasvit villiintyivät ja varjostivat heinäratamon lehdet siten, ettei aurinko enää lämmittänyt niitä. Sen seurauksena perhoset eivät enää pystyneet lisääntymään, vaan koko populaatio kuoli sukupuuttoon.

Näin tuli jälleen kerran vahvistetuksi se, ettei evoluutiolla ole minkäänlaista ennalta määrättyä tavoitetta, vaan se toimii kulloistenkin olosuhteiden tarjoamia mahdollisuuksia optimoiden. Siten myös harha-askeleet ovat mahdollisia - ja itse asiassa epäilemättä valtavirtaa evoluution kulussa.

Onhan tosiasia, että suurin osa kaikkina aikoina eläneistä lajeista on kuollut sukupuuttoon - Wikipedian mukaan näin on käynyt peräti 95-99 prosentille maapalloa vuosimiljoonien aikana asuttaneista eliöistä. Ja sukupuuttoon on epäilemättä ajautunut vielä paljon useampia tässä käsitellyn perhosen kaltaisia lajiutumisensa alkuvaiheessa olleita populaatioita.

Ei siis ihme, että Richard Dawkins kutsui evoluutiomekanismia aikanaan sokeaksi kellosepäksi. Se rakentaa sattuman ja valinnan varaan ja tuottaa siksi paljon virheratkaisuja, mutta myös kehitystä, joka väärin ymmärrettynä näyttää kehitykseltä kohti ihmisen kaiken keskiöön nostavaa - eli sanoisinko raamatullista - päämäärää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kulttuuri muokkaa evoluutiota
Ruokaperhosesta nousi hypoteesi
Yksisarvisia

Naisopettajat sorsivat poikia!

Helsingin Sanomien tiedetoimituksen esimies Jukka Ruukki nosti esiin opettajien merkityksen poikien ja tyttöjen välisiin eroihin kouluissa. Hänen siteeraamansa tutkimuksen mukaan tytöt saavat onnistumisistaan parempia kouluarvo­sanoja kuin pojat, mutta sukupuolten väliset erot supistuvat, mikäli kokeet arvioidaan nimettömästi.

Taustalla ovat opettajien asenteet. Jos oppilaan synnynnäinen persoonallisuus ja käytös eivät miellytä, eivät numerotkaan vastaa osaamista. Käytännössä tyttöjen käytös sopii yleensä poikia paremmin koulun odotuksiin.

Myös opettajan sukupuolella on väliä. Poikien arvosanat paranevat, jos osaamista arvioi mies. Eli mitä ilmeisimmin suomalaiskouluissa lisääntyneet erot tyttöjen ja poikien koulumenestyksen välillä liittyvät ennen kaikkea opettajakunnan naisistumiseen - eivät niinkään poikiin tai tyttöihin itseensä.

Asia on kuoleman vakava. Ei ole kauaa, kun meille uutisoitiin poikien huonosta koulumenestyksestä ja siitä seuraavasta syrjäytymisestä ja jopa lapsettomuudesta.

Eikä ole kuin muutama päivä siitä, kun itse kirjoitin lasten ja nuorten kouluvalintojen merkityksestä tekniikan alan työvoimatarpeeseen ja sitä kautta koko Suomen talouteen. Asiat kytkeytyvät yhteen sitä kautta, että tekniset alat ovat perinteisesti kiinnostaneet nimenomaisesti poikia.

Siis niitä teknisesti lahjakkaita poikia, jotka jo koulussa naisvaltaisen opettajakunnan masentamina eivät innostu hyödyntämään koko kapasiteettiaan siten, että he pystyisivät nousemaan sellaiselle osaamisen tasolle, jota teknologiateollisuutemme - ja koko Suomi - tarvitsisi menestyäkseen yhä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.

Jukka Ruukki lopetti oman kirjoituksensa toteamalla, että "opetushallitus ohjeistaa kouluja kohtelemaan tyttöjä ja poikia tasa-arvoisesti. Olisi aika siirtyä hienoista sanoista tekoihin."

Itse lopetan tämän kirjoituksen toteamalla, että ensi hätään olisi tavalla tai toisella korjattava naispuolisten opettajien suhtautuminen eri sukupuolta oleviin lapsiin. Pidemmällä aikavälillä tulee myös huolehtia opettajan ammattiin kehittyneen sukupuolten välisen vääristymän korjaamisesta tekemällä ammatti houkuttelevaksi myös nuorille miehille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Koululaisten valinnat ovat tärkeitä Suomen tulevaisuuden kannalta

Terveystiedon ylioppilaskirjoituskysymys referoi Professorin ajatuksia -blogia

Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?

Suomen pakolaisapu: positiivinen syrjintä on rasismia!

PT-media johdatti minut Suomen pakolaisavun nettisivulle, jossa voi testata onko rasisti vai ei. Sivulla käynti oli valaiseva kokemus - etenkin siinä mielessä, mitä se kertoi pakolaisavussa vallitsevasta ajattelusta.

Testin ensimmäinen kysymys kuuluu seuraavasti: "olet kovassa flunssassa ja varaat aikaa lääkärikäynnille. Ensimmäisenä tarjottu aika on lääkärille, joka ei ole nimen perusteella suomalainen eikä edes eurooppalainen. Kysytkö ajanvarauksesta aikaa toiselle lääkärille?"

Tämä on kohtuullisen selvä ja hyvä kysymys. Jos haluat vaihtaa lääkäriä pelkän nimen perusteella saattaa syynä hyvinkin olla rasismi. Ellei sitten taustalla ole huonoja kokemuksia samaan kulttuuripiiriin kuuluvista lääkäreistä esimerkiksi kielitaitoon liittyvien ongelmien takia.

Toinen kysymys: "olet menossa lapsesi kanssa hiekkalaatikolle. Huomaat, että paikalla leikkii jo yksi saman ikäinen lapsi, jonka äiti on pukeutunut pään ja kaulan peittävään musliminaisen huiviin. Kannustatko lastasi yhteiseen leikkiin?"

Kysymys on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Rasistin leiman saa esimerkiksi sellainen vanhempi, joka ei ylipäänsä kannusta lapsiaan leikkiin toisten lasten kanssa.

Samoin henkilö, joka ei halua altistaa lastaan käännytykselle vieraaseen kulttuuriin - näin etenkin jos huivipää on kantasuomalainen käännynnäinen. Sellaisethan ovat uskonnosta riippumatta usein niin kiihkeitä uudessa uskossaan, että haluavat saarnata sitä myös vieraille ihmisille lapsia myöden.

Kolmas kysymys: "olet rekrytoimassa henkilökuntaa. Käyt työhakemuksia läpi ja teet ensimmäisen karsinnan. Onko työnhakijan nimellä ja syntyperällä jatkoon pääsyn kannalta mitään merkitystä?"

Tämä se vasta onkin mielenkiintoinen kysymys. Jos arvio tehdään pelkän nimen ja syntyperän perusteella on kyse rasismista. Myös siinä tapauksessa, että vastaaja on äärisuvaitsevainen ja haluaa kohdistaa positiivista erityiskohtelua maahanmuuttajaan ja rekrytoida tämän?

Sinänsä olin todella iloisesti yllättynyt, että positiivinen syrjintä on myös pakolaisavun mielestä rasismia. Pisteet heille siitä - ja samalla toive, että he kertoisivat tämän näkemyksensä julkisuuteen nykyistä näkyvämmin ja selkeämmin.

Neljäs kysymys: "näet tummaihoisen nuoren miehen kuljettavan lukittua polkupyörää. Onko ensimmäinen ajatuksesi se, että pyörä on varastettu?"

Jos minä näen minkä-tahansa-ihoisen miehen kuljettavan lukittua polkupyörää tulee mieleeni ensimmäiseksi ajatus siitä, että olisiko se varastettu. Toisin sanoen kysymys ei mittaa lainkaan rasismia, vaan normaalia reaktioita lukitun polkupyörän kuljettamiseen.

Viides kysymys: "lapsesi ilmoittaa menevänsä naimisiin henkilön kanssa, joka on saapunut Suomeen pakolaisena. Oletko vilpittömän iloinen uudesta perheenjäsenestä?"

Tämäkään ei mittaa rasismia. Ensinnäkin monikulttuuriset avioliitot epäonnistuvat paljon useammin kuin samaan kulttuuripiiriin kuuluvien ihmisten väliset. Siten iloisuuttani epäilemättä varjostaisi huoli uuden liiton tulevaisuudesta.

Toiseksi kysymys ei erottele onko kyseinen puoliso lukutaidoton vai korkeakoulututkinnon suorittanut. En minä olisi vilpittömän iloinen siitäkään, jos lapseni avioituisi lukutaidottoman suomalaisen kanssa.

Enkä totta puhuen olisi vilpittömän iloinen silloinkaan, mikäli pakolainen olisi poliittisista syistä Putinia paennut venäläisvaikuttaja. Silloin mieltäni kaihertaisi tulevan puolison ja omankin lapseni turvallisuus.

Kuudes ja viimeinen kysymys: "olet valitsemassa itsellesi harrastusryhmää. Yhdessä potentiaalisista ryhmistä yli puolet osallistujista on maahanmuuttajia. Vaikuttaako tämä valintaasi?"

Tämäkin kysymys on suorastaan typerä. Olisi ainakin pitänyt määritellä minkälaisista maahanmuuttajista puhutaan. Samoin olisi pitänyt vähän rajata harrastusta, mutta jos nyt kyseessä olisi vaikka jazz-musiinkin harrastus ja joukossa olisi puolet tummaihoisia amerikkalaisia, ottaisin sen kyllä suosituksena.  Olisinko siis sen perusteella rasisti?

Yhteenvetona voitaneen todeta, että pakolaisavun rasistitesti oli vähintäänkin typerä. Samalla heräsi kysymys siitä, onko testin laatija yksisilmäinen ihminen, joka ei kykene hahmottamaan edes sitä, että Suomessa on monenlaisia maahanmuuttajia. Eikä sitä, ettei tosiasioiden tunnustaminen ole rasismia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasismia vai vaikenemista - kas siinäpä vasta kysymys
Kolaroiva bussikuski lisäsi rasimia ja vaikeutti kaltaistensa työllistymistä
Hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee eriuskoisen pojan kanssa ilman että poika kääntyy tyttärellesi opetettuun uskoon?

Voi Laura minkä teit!

Yle ei jättänyt Laura Huhtasaaren (ps) gradusta syntynyttä plagiointisyytöstä Jyväskylän yliopiston teettämän ensimmäisen selvityksen varaan, vaan jatkoi itse asian kimpussa. Kiinnostus johti ilmeisesti tulokseen, sillä radioyhtiömme julkaisi tiedon, että jopa 30 prosenttia gradusta olisi kopioitu mainitsematta kopioinnin lähdettä.

Jos ja kun tieto pitää paikkansa, että eipä tässä voi sanoa muuta kuin että: voi Laura minkä teit!

Ylen tutkivan journalismin seurauksena Jyväskylän yliopisto harkitsee Huhtasaaren tutkimuksen avaamista uudelleen. Näin onkin syytä tehdä, sillä moni epäilee Ylen puolueettomuutta perussuomalaisia kohtaan. Niin minäkin, mutta en tässä asiassa.

Olisi kuitenkin hyvä, jos Yle jaksaisi paneutua myös muiden merkittävien suomalaispäättäjien opinnäytetöihin. Huhtasaarihan ei ole ensimmäinen tapaus laatuaan, vaan aiemmin plagioinnista on jäänyt kiinni ainakin Jari Vilén (kok), jonka ura sai uuden - tosin ei välttämättä alenevan - suunnan tapauksen seurauksena.

Ja onhan meillä myös tapaus Pekka Haavisto (vihr), joka oli takavusoina väärentänyt omaa CV:tään ja hyötynyt sen seurauksena suuri rahasummia. Eipä hänenkään uransa ole siihen kaatunut, päinvastoin.

Siten on todennäköistä, että myös Laura Huhtasaari selviää nykyisestä tilanteesta suhteellisen kuivin jaloin. Sen sijaan tapahtunut ei voi olla jättämättä jälkeä Perussuomalaisiin puolueena, sillä vennamolaisten seuraajien monista syistä huonon maineen seurauksena se tarjoaa kilpailijoille ja puoluetta muutenkin kritisoivalle medialle helpon lyömäkirveen ensi vuoden monissa vaaleissa.

Mahtaa puheenjohtaja Jussi Halla-ahoa (ps) harmittaa nyt, kun muiden pohjoismaiden esimerkki on juuri osoittanut, että hänen tärkeimmät poliittiset tavoitteensa olisivat nosteessa. Toisaalta hänen kannaltaan on hyvä, ettei Ylen selvitys tullut esille juuri ennen vaaleja - silloin se olisi ollut kilpailijoille ja medialle kultaakin arvokkaampaa. Nyt aika tulee ruostuttamaan leimakirveen terää melkoisesti.

Lopuksi haluaisin kuitenkin muistuttaa vielä Laura Huhtasaarta siitä, ettei epärehellisyys ole eduksi kenellekään. Eikä ainakaan taivaspaikkaa tavoittelevalle uskovaiselle ihmiselle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänestäjien näkemykset käyvät parhaiten yhteen Laura Huhtasaaren kanssa
Laura Huhtasaari ja vakaumuksen vapaus
Tieteellinen huijaus

Löytyykö vastuunkantajaa?

Yle uutisoi poliisiammattikorkeakoulun tekemästä selvityksestä, jonka aineistona olivat vuonna 2016 tehdyt 1565 ilmoitusta, joissa tuolloin Suomessa oleskelleiden turvapaikanhakijoiden epäillyt rikokset tai sellaisen uhriksi joutumiset. Suomessa oleskeli tutkimuksen kohdevuonna vähimmillään noin 20 000 ja enimmillään noin 30 000 turvapaikanhakijaa.

Turvapaikanhakijoiden lähtömaista kotoisin olevien ihmisten on jo vuosia sitten tiedetty olevan erittäin herkkiä seksuaalirikoksiin. Siksi Ylen uutisten mielenkiintoisinta antia oli tieto väittämänsä mukaan sotaa ja vainoa paenneiden henkilöiden seksuaalirikoksista.

Ylen uutisen mukaan aineistossa oli 161 seksuaalirikosta, jotka kohdistuivat 147 uhriin. Seksuaalirikoksen - seksuaalinen ahdistelu, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tai raiskaus - uhri oli useimmiten suomalainen nainen ja alle 18-vuotiaiden osuus uhreista oli 46 prosenttia.

Epäilyistä 62 prosenttia eli noin sata tapausta päätyi syyttäjälle. Se tarkoittaa kolmea - viittä turvapaikanhakijaa tuhannesta. Vastaavasti ilmoituksia oli tehty viidestä - kahdeksasta turvapaikanhakijasta tuhannesta.

Jälkimmäistä lukua voi verrata siihen, että vuonna 2016 Suomessa ilmoitettiin kaikkiaan 3327 seksuaalirikosta, eli 5,5, miljoonaan suomalaiseen suhteutettuna 0,6 seksuaalirikosta henkeä kohti mukaan lukien maahamme aiemmin saapuneet kehitysmaalaiset.

Turvapaikanhakijoiden yliedustus muuhun väestöön on siten noin kymmenkertainen tilanteessa, jossa heillä on erityisen painavat syyt nuhteettomaan käyttäytymiseen. Kantaväestöön ero on vieläkin suurempi, koska maahanmuuttajien osuus seksuaalirikoksista tuomituista on esimerkiksi Helsingissä jo yli puolet kaikista tapauksista.

Eilisen päivän toinen rikosuutinen koski kantasuomalaista sarjakuristajaa, jonka MTV3:n uutisen mukaan epäillään kuristaneen seksuaalipalveluita tarjonneen naisen kuoliaaksi. Miehellä on hyytävä kuristamishistoria, johon sisältyy mm. oman äidin hengen päästäminen.

Erikoiseksi tapauksen tekee se, että miehen on tiedetty olevan vaarallinen, ja hänen epäiltiin jo viime vuonna pyrkineen toteuttamaan tappavaa perversiotaan 17-vuotiasta neitokaista kohtaan. Silloin oikeus jätti hänet kuitenkin tuomitsematta.

Edellä käsittelemäni kaksi tapausta ovat merkittäviä erityisesti siksi, että rikokset eivät ole voineet tulla kenellekään yllätyksenä. Vuonna 2016 Suomessa oleskelleiden turvapaikanhakijoista suurin osa oli tullut maista, joiden parissa raiskaaminen ja seksuaaliväkivalta ovat huomattavan yleisiä rikostyyppejä. Vastaavasti sarjakuristajan uusin hirmuteko ei varmasti tullut kenellekään yllätyksenä - ei edes häntä puolustaneelle asianajajalle.

Siksi on syytä kysyä, kenen on vastuu näistä väkivalta- ja henkirikoksista, joiden syntymisen on täytynyt jo etukäteen olla tiedossa niin maamme poliitikoille, virkamiehille kuin oikeuslaitoksellekin. Niillä kaikilla olisi ollut myös mahdollisuus estää ainakin osa tapahtuneista murhenäytelmistä niin halutessaan. Vai onko niin, ettei Suomessa ole kenelläkään vastuuta yhtään mistään?

Esimerkiksi turvapaikanhakijoiden seksuaalirikokset olisi voitu estää käytännössä kokonaan, mikäli heidät olisi pidetty erossa muusta väestöstä tai Suomen houkuttelevuus tulijoiden kohdemaana olisi pidetty muuten mahdollisimman alhaisena. Vastaavasti sarjakuristaja olisi voitu jättää päästämättä vapaalle edellisestä tuomiostaan - tai tulkita 17-vuotiaaseen neitokaiseen liittyvä tapaus oikeudessa toisin ja sen perusteella eristää hänet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko pedofiilin vai lasten ihmisoikeudet tärkeämpiä?
Törkeä seksuallinen hyväksikäyttö
Poliisi varoitti ulkomaalaismiehistä

Ruotsi ja Tanska ajavat lisää elintasopakolaisia Suomeen

Suomessa moni maahanmuuttokriittinen - myös minä - on iloinnut siitä, että Tanskassa ja Ruotsissa on järki vihdoin voittamassa maahanmuuttoasioissa. Ehkä pakon sanelemana, mutta kuitenkin.

Iloitsemiseen on syytäkin, sillä kyseisten maiden - etenkin Ruotsin - aiemmin lepsu turvapaikkapolitiikka on osaltaan houkutellut kehitysmaalaisia Eurooppaan. Sen aika on nyt kuitenkin ohi, sillä demokratia näyttäisi toimivan myös Skandinaviassa.

Valitettavasti asialla on myös kääntöpuolensa. Sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Jorma Vuorion mukaan turvapaikkalinjausten ennakoitu kiristyminen Ruotsissa voi nimittäin johtaa Suomen houkuttelevuuden kasvuun.

Ei Suomesta kuitenkaan ole tulossa uutta Ruotsia, sillä Tanskan ja länsinaapurimme rajatarkastukset vähentävät tulijoiden määrää ja mahdollistavat hakijoiden palauttamisen Dublinin sopimuksen perusteella.

Sitä paitsi Vuorio totesi, että "kiristyksillä voi olla jonkin verran vaikutusta etenkin niihin turvapaikanhakijoihin, jotka lähtevät liikkeelle ihmissalakuljettajien mainospuheiden perusteella". Siis lähtevät kohti pohjoista mainospuheiden houkuttelemana.

Toisin sanoen kyseessä ovat ihmiset, joilla ei ole turvapaikan tarvetta, vaan kaipuu korkeampaan elintasoon. Siten heillä ei myöskään ole oikeutta jäädä maahamme veronmaksajien elätettäväksi.

Tässä tilanteessa keskeistä onkin se, että turvapaikkahakemuksia tutkittaessa osataan jatkossa erottaa entistä paremmin elintasopakolaiset turvapaikan tarpeessa olevista. Eihän ole kenenkään intresseissä se, että maa täyttyisi heikoin työelämävalmiuksin varustetuista elintasopakolaisista, jotka pahimmassa tapauksessa radikalisoituvat ja aiheuttavat kantaväestölle ja myös turvapaikkaa hakeneille turvallisuusriskin.

Siten jatkossa on syytä seurata turvapaikanhakijoiden hakemusten määriä ja hyväksymisastetta. Koska hakijamäärien nopea nousu tarkoittaa käytännössä elintasopakolaisten maahanryntäystä, ei positiivisen päätöksen saaneiden määrän tulisi lisääntyä nykyisestä ilman, että lähtömaissa tapahtuu oleellisia muutoksia. Mikäli näin kuitenkin käy, osoittaa se, etteivät maahanmuuttoviraston tutkintatoimet ole ajan tasalla ja demokratian olisi aika toimia myös Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Herättääkö Stefan Löfven ajatuksia?
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu
Uskonnollis-kulttuurinen perimä tunisialais-ruotsalaisessa viitekehyksessä

Herättääkö Stefan Löfven ajatuksia?

Lyhyestä virsi kaunis. Toisaalta tämän blogin tarkoitus on herättää lukijoissa ajatuksia. Niinpä tämän aamun kirjoitus sisältää vain kolme kappaletta, joista arvoisa lukijani on nyt lukenut ensimmäisen.

Toinen kappale pitää sisällään vain yhden Ylen uutisen otsikon: "pääministeri Stefan Löfvenin mukaan Ruotsi on ottanut liikaa pakolaisia – sosiaalidemokraatit ajavat maahanmuuttopolitiikkaan kiristyksiä".

Ajatus, jonka toivon nyt heräävän on seuraava: pitäisikö tästä uutisesta seurata jotain myös Suomessa. Tai äänestäjien käyttäytymisessä tilanteessa, jossa vain yksi puolue on Ruotsin demareiden kanssa samaa mieltä maahanmuuttopolitiikasta? Ja tämä oli siis se kolmas kappale.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuplasta kurkistajia
Demarit syvällä monikulttuurisuuden suossa
Holtittoman maahanmuuttopolitiikan vaarat realisoituivat Ruotsissa

Koululaisten valinnat ovat tärkeitä Suomen tulevaisuuden kannalta

Etnisten suomalaisten määrä on tunnetusti kääntymässä laskuun. Samaan aikaan yhteiskunnan arvot ovat muuttumassa yhä teknologiakielteisemmiksi, mikä näkyy koululaisten kurssivalinnoissa siten, että pitkän matematiikan suosio on kääntynyt laskuun. Samoin on käynyt tekniikan alan ammattikoulutukselle.

Yhtälö on teknologiateollisuuden kannalta tuhoisaa. Niinpä se on päästänyt hätähuudon, johon sisältyy myös vaatimus työperäisen maahanmuuton kasvattamisesta. Humanitaarisista muuttajistahan vain murto-osa on soveltuvia teknologiateollisuuden tarpeisiin.

Ongelman laajuudesta kertoo se, että teknologiateollisuus vastaa yli puolesta Suomen vientituloja ja työllistää noin 30 prosenttia työvoimasta. Lisäksi on selvää, etteivät arvoiltaan pehmentyneen yhteiskunnan tavoittelemat vihreät teknologiaratkaisut synny ilman korkeaa teknologista osaamista. Niitä eivät luo ekologit, lääkärit, taiteilijat eivätkä humanistit vaan insinööritiedon ja -taidon osaajat.

Siksi suomalaisen yhteiskunnan kannattaa ottaa vakavasti teknologiateollisuuden hätähuuto. Osinhan näin on jo tehtykin, kuten Lappeenrannan teknillisen yliopiston avaama tutkintoon johtava linja myös Turkuun on osoittanut. Sen tarkoituksena on vastata Lounais-Suomen teknologiayritysten työvoimatarpeeseen.

Yliopistojen ratkaisut eivät kuitenkaan riitä korjaamaan syntynyttä ongelmaa, mikäli nuorten ratkaisut jo peruskoulussa ja lukiossa sulkevat tien kovien luonnontieteiden ja niiden sovellusten pariin. Erityisesti lahjakkaiden tyttöjen soisi hylkäävän haaveet perinteisistä naisten matalapalkka-aloista ja tekevän jo lukioajan kurssivalintansa ajatellen tulevaisuuttaan tekniikan parissa.

Ehkäpä tähän kannustaa myös se, että tänä päivänä teknisten alojen koulutukseen on usein varsin helppo päästä ja palkkataso on varsin kelvollinen. Lisäksi työttömyysaste on rakennetyöttömyyden tasolla, eli käytännössä kaikille halukkailla ja työntekoon kykenevillä on töitä.

Siksi on omituista, että hankalapääsyisimpiä opiskelualoja nuorten parissa ovat kuvataide, teatteri- ja tanssiala sekä psykologia. Ja niiden jälkeen liikuntatieteelliset, taideteolliset ja eläinlääkinnälliset alat. Niiden varaan Suomi tuskin kuitenkaan pystyy jatkossakaan rakentamaan hyvinvointiaan, vaikka myös niiden alojen ammattilaiset ovat tärkeitä yhteiskuntamme osasia.

Siksi tarvitsemme kokonaisvaltaista uutta ajattelua niin politiikan, peruskoulu- ja lukio-opetuksen kuin mediankin parissa. Pitkällä tähtäimellä olisi parasta, että uusien ikäluokkien koulutusvalinnat tukisivat mahdollisimman hyvin yhteiskuntamme tulevaisuutta sekä määrällisesti että laadullisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talouden Feniks-lintu
Kiina nousee tutkimuksen ja talouden välisen positiivisen kierteen varassa
Palkankorotusten sijaan investointi tulevaisuuteen

Kaius Niemi taisi vahvistaa totuuden (Pravda po-russki)

Erityisesti Yleisradio ja Sanomatalo ovat istuneet monien kansalaisten edessä syytetyn penkillä oman kulttuuriliberaalin agendansa ajamisesta. Tässä tilanteessa ne ovat pyrkineet parantamaan uskottavuuttaan julistautumalla vastuulliseksi mediaksi sekä julkaisemalla lukuisia journalistien vastuuta ja vapautta korostavia puolustuskirjoituksia.

Niistä viimeisin sattui silmiini tänä aamuna. Sen kirjoitti Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi. Kirjoitus sisälsi pienen kappaleen, joka tuli ilmeisesti kirjoittajan omaan toimintaansa kohdistuvan sokeuden takia vahvistaneeksi maamme valtamediaan kohdistuvan kritiikin oikeutuksen.

Nämä sanat olivat seuraavat: "uskottavuuden kannalta on ongelmallista, jos viestimet toistavat suodattamatta viranomaisten, poliitikkojen, eturyhmien tai talouselämän johtajien näkemyksiä."

Niemen teksti ei kaivanne selityksiä, vaan on sanasta sanaan toistettuna riittävä osoittamaan Helsingin Sanomien luonteen pikemminkin mielipide- kuin tiedonvälitysinstituutiona. Sekä osoittamaan Sanomatalossa vallitsevan luottamuksen puutteen lukijakuntansa kykyyn tehdä tosiasioiden pohjalta itse johtopäätöksiä.

Tilaajien ja mainostajien rahoittamalla lehdellä, kuten Helsingin Sanomat, on toki oikeus toimia mielipidepamflettina niin halutessaan. Sen sijaan verorahoitteisen Yleisradion kohdalla se ei ole hyväksyttävää. Ja molempien tapauksessa lukijakunnan harhauttaminen oman toimintansa objektiivisuusväitteillä on harhaanjohtavaa.

Päätoimittaja Niemi esitti kolumninsa lopuksi vaatimuksen erilaisille yhteiskunnalllisille toimijoille. Koska se oli erinomainen, toistan sen tämän tekstin lopuksi - ja lisään vastaanottajaksi koko suomalaisen journalistikunnan.

"On yhä tärkeämpää, että yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla ymmärretään puolustaa lehdistön perustehtävää – vapaan tiedonvälityksen periaatetta – silloinkin, kun median kriittinen ruodinta osuu omalle kohdalle".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puuttuuko JSN tähän likasankojournalismin kukkaseen?
Ei sananvapaus-, vaan turvallisuuskysymys
Kaikkien kotimaisten valemedioiden äiti

Vuoden 1918 tapahtumat uusiksi?

Vappu tuli ja meni. Poliitikot puhuivat ja kansa kuunteli jos kuunteli. Yleisilme oli kuitenkin tavanomainen, ellei suorastaan rauhallinen.

Toisin oli Pariisissa. Siellä äärivasemmisto ryhtyi 1200 hengen voimin tuumasta toimeen ja tuhosi liiketiloja, niiden joukossa pikaruokaravintola McDonald'sin toimipisteen, sekä poltti auton, kaivurin ja skootterin.

Meillä pienellä porukalla marssinut äärivasemmisto tuntui puolestaan kaipaavan vuoden 1918 tapahtumien uusintaa. Lisäksi vannottiin Karl Marxin nimeen ja syytettiin porvareita varkaiksi. Tuumasta ei kuitenkaan siirrytty toimeen, eikä paikkoja rikottu eikä ketään pahoinpidelty.

Pariisin ja Helsingin tapahtumien valossa täytyy toivoa, että suomalainen äärimmäinen vasemmisto pysyisi pienenä, eikä koskaan kasvaisi samoihin mittoihin kuin Ranskassa. Siinä ehkä auttaa se, että eduskunnassamme on kolme pakostakin julkisivujaan varjelemaan joutuvaa vasemmistopuoluetta - SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät - joiden kautta yhteiskunnalliselle vastarinnalle on kolme suhteellisen salonkikelpoista kanavaa. Näin siitä huolimatta, että niistä ainakin kaksi on ilmoittanut hyväksyvänsä väkivaltaiset mielenosoitukset.

Anarkistiliikkeisiin sotkeentuvat meillä siten vain kaikista järjettömimmät änkyrät, joita väestöstä on onneksi vain hyvin pieni osa. Tosiasiahan on, ettei kukaan täysjärkinen halua kokea uudelleen vuoden 1918 puolin ja toisin käsistä karanneita tapahtumia. Ei edes anarkistien yllytyksestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Pitäisikö väkivaltainen vasemmisto kieltää?

Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen

Pääosa mielenosoittajista käyttäytyi rauhallisesti Saksassa

Muhammed ja Ylen intiaanipäähine

Yleisradio on joutunut myrskyn silmään lopetettuaan lastenohjelman, jossa esiintyi henkilö intiaanipäähine päässään. Syynä hyllytykseen oli 21-vuotiaan ja ilmeisesti somehuomiokipeän neitokaisen valitus aiheesta.

Yle ei valitettavasti ole myöntänyt erehdystään, saati että olisi jäänyt kritiikin tuleen makaamaan, vaan on julkaissut pitkiä omaa toimintaansa puolustavia kannanottoja, joihin on koottu erilaisten vähemmistökulttuurien edustajia: kiinni on saatu ainakin useampi saamelainen ja yksi intiaani. Jutuissa vilisee myös vihapuhetta, trolleja ja yllätyksekseni jopa profeetta Muhammed.

Tämän kirjoituksen laukaisi juuri tuo Mohawk-intiaani Anthony Rice-Perttusen Muhammed-vertaus. Jotta en vääristelisi, kopioin sen Ylen kirjoituksesta suoraan.

"Asiaa on niin vaikea yksinkertaistaa. On hyvin helppoa kertoa, miksi kannattaa käyttää turvavyötä autossa, mutta kun kysymys on kulttuurisesta omimisesta, puhutaan eri maailmankatsomuksista, Rice-Perttunen sanoo.

Lähin esimerkki, minkä hän keksii, on islamin profeetta Muhammedin pilakuvista lähtenyt kohu vuonna 2006. Perttusen mielestä kristillisen Euroopan oli jo silloin vaikea ymmärtää, miksi teko oli loukkaava.

Vastaavalla tavalla Kristuksen pilkkaaminen osuisi hänestä samankaltaiseen pyhyyden käsitteeseen, minkä hän liittää sekä tasankointiaanien käyttämään, näyttävään sulkapäähineeseen kuin myös oman heimonsa käyttämiin sulkakoristeisiin."

Muhammedin pilakuvissa - ainakaan siinä tunnetuimmassa, jossa Muhammedin turbaanissa kytee sytytyslanka - ei ollut kysymys Allahin tai Muhammedin pilkkaamisesta millään tavalla. Sen sijaan pilapiirtäjän tarkoituksena oli kritisoida islamiin liittyvää suvaitsemattomuutta ja terroristista väkivaltaa toisuskoisia kohtaan.

Mielenkiintoista kyllä, muslimien reaktiot piirroksiin tulivat osoittaneeksi kritiikin oikeaan osuneeksi: tanskalaisimaamit nostattivat muslimien vihaa valeuutisilla, muslimimaissa pantiin täytäntöön tanskalaisten tuotteiden ostoboikotteja, islaminuskoiset mölysivät ja ampuivat muslimimaissa, Tanskan ja Norjan lippuja poltettiin, yksi suurlähetystö tuhottiin ja jopa rauhanturvaajia satutettiin. Jopa muslimimaiden valtionpäämiehet vaativat kuvien julkaisemisen seurauksena tapaamista Tanskan pääministerin kanssa ymmärtämättä, että eteläisimmässä pohjoismaassa vallitsee sananvapaus ilman poliittista kontrollia.

Jos minä kuuluisin vähemmistökulttuuriin (kuten etnisenä suomalaisena globaalisti kuulunkin), olisin hyvin pahoillani, mikäli minun pyhät arvoni rinnastettaisiin islamilla perusteltuun väkivaltaan. Ja sellaiseen suvaitsemattomuuteen, jotka nousivat kaikkien silmille Muhammed-pilakuvien yhteydessä.

En myöskään haluaisi tulla liitetyksi sellaiseen (onneksi kuvitteelliseen) suomalaisjoukkoon, joka nostaisi mekkalan siitä, että moni amerikkalainen on rakentanut suomalaisen kulttuurin syvimpään olemukseen kuuluvan saunan kotimaahansa. Saati, että olisin juutalainen ja vaatisin islamin ja kristinuskon kieltämistä siksi, että ne ovat syntyneet juutalaisuuden pyhien tekstien perustalle.

Päinvastoin. Olen ylpeä siitä, että suomalaisen kulttuurin keksinnöt ja/tai tavat ovat levinneet myös muualle. Enkä ole pahoillani siitäkään, että omaan kulttuuriini on tullut hyödyllisiä piirteitä muista kulttuureista.

Näin siksi, että kulttuurit kehittyvät toisiltaan parhaita puolia kopioimalla ja edelleen kehittämällä. Se olisi hyvä myös vähemmistökulttuureiden kellokkaiden ymmärtää - sinänsä en epäile, etteivätkö useimmat noihin kansoihin kuuluvat ihmiset näin jo tekisikin. Mutta siis nämä kellokkaat ja heidän harhaanjohtamansa verorahoitteisen mediamme toimijat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaatiiko vuoden 2018 kenttäoikeus uhrin?
Karjalan liitto astui tielle, joka on vieras suomalaiselle kulttuurille
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?