Ylen mielipidemittaus

Yle on mitannut puolueiden kannatuksia. Näinhän se tekee joka kuukausi, mutta koska eduskuntavaalit lähestyvät hiljalleen - ja minulla on juuri nyt hiukan ylimääräistä aikaa - päätin kommentoida tuoreita kannatuslukuja muutalla rivillä.

Mittaukset osoittavat kokoomuksen ja keskustan olevan juuri tällä hetkellä kansan erityisessä suosiossa, sillä molempien kannatus on yli 20 prosentin. Näin ne tulisivat vaalimatematiikan ansiosta saamaan yhdessä lähes yksinkertaisen enemmistön parlamenttiimme. Näin myös hallitus rakennettaisiin niiden ja mahdollisesti RKP:n ja kristillisten varaan, joiden muutamien prosenttien kannatus takaa vahvan parlamentaarisen enemmistön.

Tällaisen hallituksen voi olettaa tekevän vahvasti suuryritysten toimintaedellytyksiä parantavaa politiikkaa, jonka seurauksena palkkahaitari levenee ja suoraan tuloverotukseen tulee alennuksia, jotka kompensoidaan korkojen kera epäsuoran verotuksen kautta.

Tulonsiirtoja tapahtuu lähinnä isoista kaupungeista maaseudulle ja valtiolta konsulttifirmoille ja muille julkisilla rahoilla toimiville yksityistettyjä palveluita tarjoaville yrityksille. Samalla jatketaan ulkomaisen halpatyövoiman rekrytointia helpottavaa politiikkaa sekä samalla löysää humanitaarista maahanmuuttolinjaa ja kehitysyhteistyötä. Ulkopoliittisesti pysymme tiukasti EU:n kulloistenkin päätösten takana. Toisin sanoen nykyinen hallituspolitiikka jatkuu.

Mielenkiintoisinta uudessa mielipidetiedustelussa onkin se, että perussuomalaisten pitkään tasaisen korkeana pysynyt kannatus näyttäisi kääntyneen laskuun. Toisin sanoen kansa tuntuu unohtaneen, ettei demareiden vaihtaminen keskustaan muuta politiikkaa käytännössä mitenkään. Tai sitten se on nykyiseen hallituspolitiikkaan tyytyväistä.

Edelle kirjoitettuun täytyy lisätä sellainen varauma, että ainakin vielä edellisissä eduskuntavaaleissa perussuomalaisten gallup-kannatus jäi kauas vaaleissa toteutuneesta. Vaikka samoin kävisi ensi vuonnakin, on selvää että näillä luvuilla soinilaiset eivät tule muuttamaan itselleen tärkeitä maan asioita - maahanmuuttoa, pienyrittäjyyden ongelmia eikä sosiaalista epäoikeudenmukaista.

Vielä kehnommin näyttäisi menevän demareilla, joiden keulakuva vaihtui pontevasta naisesta haparoivaksi ay-jyräksi. Merkille pantavaa tässä on erityisesti se, ettei perussuomalaisten luisuva kannatus ole siirtynyt perusduunareiden myötä Rinteen taakse, vaan mahdollisesti jonnekin muualle, mutta minne, kun ei vasemmistoliitonkaan kannatus ole liikahtanut. Ehkä Sipilän täysjärkisen oloisten puheiden myötä keskustaan? Vaikka keskustalla tunnetusti onkin oma linjansa suhteessa vaalikarjaan.

Eniten ilahduin tämän gallupin yhteydessä vihreiden kannatuksen laskusta, vaikka se olikin vain marginaalinen. Suomen hyvinvoinnin ja ympäristönkin kannalta on kuitenkin sitä parempi mitä vähemmän eduskunnassa on joukkoa, joka hyvien aikomustensa ja aatteellisen yksisilmäisyytensä yhdistelmällä onnistuu tuhoamaan kaiken järkevän. Tämähän olemme nähneet esimerkiksi heidän luonnonvarojen kulutusta tehokkaasti lisäävästä pakolaispolitiikastaan, Suomen taloudelle raskaasta rikkidirektiivistään sekä käytännössä kivihiilen polttamista suosivista ydinvoimakannoistaan.

Vaaleihin on kuitenkin vielä aikaa, eikä näillä lukemilla ole sitä ajatellen sen kummempaa merkitystä. Soisin kuitenkin, että jokainen äänestysikäinen miettisi jo nyt sitä mitä seurauksia hänen äänestyskäyttäytymisellään on; kopissa numeroita piirtäessäänhän äänioikeutetut ratkaisevat seuraavan neljän vuoden aikana maassa tapahtuvan kehityksen suunnan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko vain seitsemän sadasta suomalaisesta huolissaan maahanmuutosta?
Työajan pidennyksellä, eläkeiän nostolla, vastikkeellisella työttömyysturvalla ja perustulollako Suomen ongelmat kuriin?
Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?

Geenimuunneltuja suolistobakteereita lihaville!

Länsimaiset ihmiset syövät turhan rasvaista ja hiilihydraattipitoista ravintoa – ja paljon. Niinpä suuri osa väestöstä kärsii kroonisesta ylipainosta. 

Esimerkiksi Suomessa iso osa ihmisistä on ylipainoisia. Jopa maassa vain lyhyeen eläneet ihmiset muuttavat elintapojaan ja saattavat kärsiä suuresta ylipainosta, kuten vaikkapa Suomen somalit.

Euroopassa käydään myös kovaa keskustelua siitä, pitäisikö geneettisesti modifioituja elintarvikkeita käyttää ruokana. Monet tiedemiehet (esimerkki, esimerkki) ovat jopa valmiita boikotoimaan sellaisia elintarvikkeita, joita mainostetaan geenimuunteluvapaina. Toisaalta jotkut ihmiset pitävät niitä joko vaarallisina tai tuotantologistiikaltaan kelvottomina.

Näihin kahteen asiaan liittyvä uusi tutkimus on nyt tuonut oman mausteensa tähän soppaan. Sen mukaan geneettisesti modifioitujen Escherichia coli –suolistobakteerien vieminen suoleen nimittäin vähensi tehokkaasti rasvapitoisella dieetillä elävien hiirten ruokahaluja. 

Ja pudotti sitä kautta niiden painoa. Suolistobakteerien vaikutus kesti useita viikkoja GMO-käsittelyn lopettamisen jälkeen; eli syödyt suolistobakteerit jäivät elämään hiirten ruuansulatuskanavaan vähentäen edelleen himoa mässäilyyn.

Jos vihreyteen kallellaan olevat eurooppalaiset siis vastustavat kasvien ja eläinten muokkaamista geeniteknologian avulla, niin kävisiköhän ainakin ylipainosta kärsiville kuitenkin geneettisesti modifioidun bakteerimössön siirrostaminen suoraan suoleen? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?

Hiiriä ja ihmisiä

Ihminen - superorganismi

Ramadan päättyi ja paljasti Helsingin muslimien todelliset karvat

Yle kertoo muslimien paastokuukauden päättyneen. Uutisessa valaistaan hiukan myös Ramadanin aikaisia tapahtumia ja sen loppuun liittyviä tapahtumia. Esimerkiksi yhteisrukous on tärkeä osa paaston päättymistä. 

Helsingin muslimien yhdyskunnan puheenjohtaja Hamza Peltolan mukaan "siinä rukoillaan, että Jumala antaisi syntimme anteeksi ja hyväksyisi paastokuukauden ja kaikki hyvät teot, mitä olemme kuukauden aikana tehneet". Myös sodassa olevia ja maita ja alueita on muistettu sillä "Gaza, Palestiina ja Syyria ovat olleet rukouksien kohteita"

Tuo jälkimmäinen lainaus pisti silmiini, sillä miksi rukousten kohteena eivät ole olleet myös sodan kourissa olevat Israel, Etelä-Sudan tai Ukraina. Ainoa ero Syyriaan ja Palestiinaan/Gazaan on se, etteivät nuo sodat ja maat ole muslimimaita. 

Sopiikin kysyä, että eivätkö muslimit pidä kaikkia sodan uhreiksi joutuneita rukousten arvoisina? Vai onko peräti niin, että rukouksissa on ns. pyhän maan kohdalla toivottu muslimien voittoa eli juutalaisten tappiota? Ja Syyriassa Helsingin muslimien uskonveljien eli sunnimuslimien voittoa shiialaisten kustannuksella?

Vastauksia en osaa antaa kysymyksiini, mutta minulla on sellainen käsitys, että luterilaisessa kirkossa sotaan liittyvissä rukouksissa toivotaan kaikkien sotien loppuvat - oli niissä mukana kristittyjä tai ei. Saman tavan soisi yleistyvän myös länsimaihin syntyneiden islamilaisten seurakuntien piirissä. 

Onhan niiden piirissä kuitenkin lähinnä uskonnon vallitsemien kotimaidensa ankeita ihmisoikeuksia tänne paenneita ihmisiä, joiden voisi kuvitella haluavan uudelta elämältään jotain sellaista, mikä on tehnyt länsimaat niin ylivertaisiksi suhteessa heidän kotimaihinsa. Se on avarakatseisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiireistä:
Suomessa välitön terrori-iskun uhka?
Israelin toimet Gazassa tuomittu
Onko vain seitsemän sadasta suomalaisesta huolissaan maahanmuutosta?

Uusi askel Afrikassa

Kysyin kolmisen vuotta sitten onko Etelä-Sudanilla malttia kehittyä. Taustalla oli tämän luonnonvaroiltaan poikkeuksellisen rikkaan ja runsaasti monikulttuurista voimavaraa sisältävän maan itsenäistyminen.

Vajaa vuosi sitten tarkastelin uuden valtion siihenastista kehitystä tilanteessa, jossa Etelä-Sudan edelleen nahisteli Sudanin kanssa, etnisiä vähemmistöjä ahdisteltiin, pääministeri oli eronnut ja presidentti rikastunut. 

Tänään saimme lukea Ylen nettisivuilta, että Etelä-Sudan on ottanut uuden merkittävän askeleen matkallaan kohti maanpäällistä helvettiä: nyt maata uhkaa nälänhätä. Tai itse asiassa Yle kertoo että maassa on jo nyt maailman tämän hetken pahin ruokakriisi.

Nälänhädän syyksi Yle ei kerro ilmastonmuutosta tai poikkeuksellista kuivuutta, vaan nuorta valtiota riivaavat väkivaltaisuudet, joissa hallitus taistelee kapinoivia entisiä sotilaita ja eri heimojen asejoukkioita vastaan. Kielletty kysymys kuuluukin, että miksi Etelä-Sudanilla ei ollut malttia vaurastua vaan se otti vakaan suunnan alaspäin. Tai yleisemmin, miksi ns. mustassa Afrikassa näyttää käyvän lähes aina huonosti (huomaa kuitenkin Ghanan positiivinen kehitys)?

Mahdolliset selitykset kopioinkin sitten vuoden takaisesta tekstistäni hiukan muokaten.

Ensimmäisen selityksen mukaan vika on imperialismissa. Tämän mukaan Etelä-Sudanin vaikeudet johtuisivat brittiläisestä ja sitä seuranneesta arabialaisesta imperialismista. Etenkin siirtomaaherrojen estoitta piirtelemät rajat nähdään ongelmina. Mutta juurihan Etelä-Sudanissa tällainen raja muutettiin. Eikä se näytä johtavan onnelaan, pikemminkin vain ojasta allikkoon.

Tästä pääsemme toiseen selitykseen, eli olisiko vika monikulttuurisuudessa. Afrikka muistuttaa väestöoloiltaan pikemminkin verisesti hajonnutta Jugoslaviaa kuin monokulttuurista Suomea. Tämä johtuu Bantujen laajoista vaelluksista, jotka ovat johtaneet väestölliseen tilkkutäkkiin lähes koko Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tällaisessa tilanteessa väestöä yhdistävää kansallisvaltio-ideologiaa ei voi käyttää kansakunnan perusteena vaan ihmiset kokevat tärkeimmäksi viiteryhmäkseen suvun ja/tai heimon. 

Näin tulemme kolmanteen mahdolliseen selitykseen, eli olisiko kyseessä sittenkin afrikkalaiseen kulttuuriin liittyvä ongelma. Kun suvun tai klaanin merkitys on ylivertainen, saattaa ajatus koko valtion yhteisen hyvän ajamisesta tuntua oudolta. Tämä voisi myös selittää afrikkalaisten herraonnea - jos kerran suku on valtiota tärkeämpää, on valtaan pääsyn jälkeen vain luonnollista kerätä omaisuutta ja valtaa itselle ja sukulaisille.

Lopuksi vielä kielletty selitys. Eli johtuisiko Afrikan kurjuus viime kädessä afrikkalaisten nykyaikaan heikosti sopivista geeneistä. Tähän viittaisivat ainakin amerikkalaistutkimukseteri väestöryhmien keskimääräisestä älykkyydestä ja Detroitin mustan väestön ja hallinnon kyvyttömyydestä reagoida autoteollisuuden muutoksiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Ghanalla malttia vaurastua?
Miksi Etelä-Sudanilla ei ole malttia vaurastua?
Onko Etelä-Sudanilla malttia kehittyä?

Suomessa välitön terrori-iskun uhka?

Otsikko on muotoiltu Ylen tämän päivän uutisen otsikosta. Uutisen mukaan Norjan turvallisuuspoliisi kertoo, että syyrialaiseen ryhmittymään kytkeytyvillä henkilöillä on suunnitelma iskun tekemiseksi. Epäilyt kohdistuvat Norjasta aiemmin Syyriaan hieman toisin uskovia tappamaan matkustaneisiin henkilöihin, joita on noin 50. Heistä puolet on palannut Norjaan.

Suomessa ei ole ollut islamismiin liittyviä terrori-iskuja, eikä edes sellaisen uhkaa. Eikä Norjan tilanne suojelupoliisin mukaan aiheuta riskiä tälläkään kertaa.

Koska islamistien tekemiin terrori-iskuihin syyllistyvät vain muslimit, on yksinkertaisin selitys terrori-uhan puuttumiselle Suomessa asuvien muslimien pieni määrä: Wikipedian mukaan heitä oli vuonna 2011 noin 40 000 henkeä. Norjassa muslimeja on niinikään Wikipedian mukaan 1,8% väestöstä eli yli 90 000, siis noin kaksinkertainen määrä.

Edellä kirjoittamani selityksen puolesta puhuu se tosiasia, että Ruotsissa oli vain 110 000 muslimia silloin, kun Göteborgia uhattiin islamistisella terrori-iskulla. Lukumäärä on hyvin lähellä norjalaisten muslimien määrää tällä hetkellä.

Muita mahdollisia selityksiä islamistiterrorismille ovat maassa asuvien muslimien laatu, kotouttamisen epäonnistuminen, kantaväestön rasismi, työttömyys, köyhyys jne... Vaikka nämä tai ainakin jotkin näistä epäilemättä selittävätkin osan islamistiterrorista, ei mikään niistä johtaisi terrorismiin ilman muslimiväestöä. Ja vaikka potentiaalisia terroristeja on vain pieni osa muslimeista, on heitä sitä enemmän, mitä suurempi Muhammedin seuraajien määrä on.

Tästä syystä kysynkin Suomen maahanmuuttopolitiikasta päättäviltä ministereiltä, kansanedustajilta, kunnanvaltuutetuilta ja virkamiehiltä ovatko he koskaan tulleet ajatelleeksi sitä, että muslimiväestön kasvaessa tämän tekstin otsikosta saattaa tulla totta ilman kysymysmerkkiä. Ja jos ovat ajatelleet, mihin toimiin he ovat ajatelleet ryhtyä tämän riskin ehkäisemiseksi jo ennalta?

Yksinkertaisin toimenpide olisi rajoittaa muslimien määrä Suomessa selvästi Ruotsin ja Norjan tapahtumien perusteella kriittisen 100 000 henkilön alle. Tämä voidaan tehdä monella tavalla; esimerkiksi rajoittamalla muslimimaahanmuuttajien määrää tai asettamalla uskottava islamista luopuminen oleskeluluvan tai turvapaikan ehdoksi.

Nämä keinot ovat hankalia ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden kannalta, mutta onko virkamiehillämme parempia? Joka tapauksessa minusta on selvää, ettei Suomeen kohdistuvan terrori-uhan edessä saa olla toimeton, eikä sen suhteen voi ottaa minkäänlaisia riskejä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Israelin toimet Gazassa tuomittu
Onko vain seitsemän sadasta suomalaisesta huolissaan maahanmuutosta?
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?

Kasvoiko vai heikkenikö Nokian tulos?

Katselin aamulla netistä erilaisia uutisia. Ensin törmäsin Ylen uutiseen, jonka mukaan Nokia on kasvattanut huhti-kesäkuun liikevoittoaan 12 miljoonasta eurosta 284 miljoonaan. Ajattelin että onpas erinomaista, etenkin kun toimitusjohtaja Rajeev Suri odotti koko vuoden tuloksen jopa ylittävän yhtiön omat odotukset.

Hiukan myöhemmin vastaan tuli Iltalehden uutinen, jonka mukaan Nokian tulos heikkeni 370 miljoonasta eurosta 284 miljoonaan. No onpa harmillista, että hyvä uutinen kääntyi negatiiviseksi, sillä viime aikojen huonojen talousuutisten jälkeen olisi todella tarvittu hyviä uutisia.

Tässä tilanteessa piti vielä katsoa kolmannesta lähteestä, eli Taloussanomista. Sen mukaan Nokia ylitti odotukset. Lehden tarjoamasta numerojoukosta löytyi voitoksi 260 miljoonaa euroa, kun se aiemmin oli ollut 371 miljoonaa. Taloussanomat mainitsee Ylen tavoin toimitujohtajan tyytyväisyyden ja kovat odotukset loppuvuodelle.

Näiden uutisten jälkeen jäin miettimään, että mitähän tällaisesta tiedonvälityksestä pitäisi ajatella. Harva ihminenhän etsii käsiinsä edes alkuperäistä tiedotetta, vaan on pelkästään mediatietojen varassa.

Tiedotteesta löytyvät vuoden 2014 toisen kvartaalin liikevoitoksi sekä 347 että 284 miljoonaa euroa. Niitä vastaavat lukemat edelliseltä vuodelta ovat 430 ja 12 miljoonaa. Lukuparista ensimmäinen on ns. ei-IFRS-tulos ja jälkimmäinen kansainvälisen IFRS-standardin mukainen tulos (joka sisältää mm. kertaluonteisia eriä, aineettomien hyödykkeiden poistoja ym).

Sen sijaan en löytänyt tiedotteesta lukuja 260, 370 tai 371 miljoonaa. Niistä ensimmäinen ja viimeinen löytyivät vasta täydellisestä osavuosikatsauksesta - tai oikeastaan siihen liittyvästä taulukosta ja kuvaavat ei-IFRS-liiketulosta ennen veroja. 370 miljoonaa lienee pyöristys 371 miljoonasta.

Samaisesta taulukosta löytyi vielä yksi tulospari (sekä IFRS että ei-IFRS-muodossa), jota mikään lukemani media ei käyttänyt. Se on jatkuvien toimintojen tulos, joka oli joko noussut (tappiollisesta) -113:sta (tappiolliseen) -26 miljoonaan (IFRS) tai pudonnut 282 miljoonasta 215 miljoonaan euroon.

Huomioni kiinnittänyt sekavuus johtuu siitä, että talouteen erikoistuneet journalistit ovat erimielisiä siitä, mikä tulosta kuvaava luku kertoo yrityksen menestystä parhaiten, ja siksi eri mediatalot käyttävät eri lukuja. Ja kuten edeltä nähdään, voivat niiden perusteella tehdyt johtopäätökset poiketa radikaalisti toisistaan. Hämmentävää, vai mitä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työajan pidennyksellä, eläkeiän nostolla, vastikkeellisella työttömyysturvalla ja perustulollako Suomen ongelmat kuriin?
Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?
Suomen alasajo alueellistamalla?

Israelin toimet Gazassa tuomittu

Tuoreen uutisen mukaan vasemmistolaiset ja vihreät nuorisojärjestöt tuomitsevat Israelin toimet Gazassa. Koko kannanotto on luettavissa mm. täältä.

Käyn ensin kannanoton keskeiset vaatimukset ja väitteet läpi kommentoiden:

"Nuorisojärjestöt....vaativat Suomen johtoa tuomitsemaan Israelin toiminnan välittömästi ja toimimaan aktiivisesti rauhan puolesta... ja lopettaa Israelin kanssa käytävä asekauppa." Toisin sanoen Suomen olisi mainittujen järjestöjen mukaan otettava meille kuulumattomaan kriisiin kantaa, eli toimittava kansainvälisen toiminnan tuomarina. 

Tämä on vastoin edesmenneen tasavalla presidentti Kekkosen viisautta toimimisesta mieluummin lääkärinä. Sanomatta jää myös se, että Suomi on tukenut miljoonilla euroilla palestinalaisia, mikä nuorisojärjestöjen logiikalla lienee sitten mahdollistanut Hamasin raketti-iskut?

"Humanitäärinen kriisi Gazassa pahenee entisestään, ellei kansainvälinen yhteisö painosta Israelia lopettamaan sotatoimia välittömästi....viimeisimpien rauhanneuvottelujen kariutuminen on todiste siitä, ettei Israel ole valmis tekemään myönnytyksiä rauhan saavuttamiseksi." Mikäli muistan oikein, se oli juuri Hamas, joka kieltäytyi neuvotteluista. Mikseivät nuorisojärjestöt siis vaadi kansainvälistä yhteisöä painostamaan Hamasia?

"Israelin sotatoimet ovat osa vuosia jatkunutta apartheidia, jossa Israelin valtio ajaa palestiinalaisia yhä ahtaammalle esimerkiksi rakentamalla palestiinalaisalueille laittomia siirtokuntia." Mikseivät nuorisojärjestöt mainitse tässä yhteydessä, että Israel on jo vuosia sitten purkanut kaikki Gazan alueella sijainneet siirtokunnat. Länsirannan siirtokunnat toki ovat kansainvälisen oikeuden valossa laittomia, eikä niiden olemassaololle ole hyväksyttäviä perusteita.

"Suomen hallituksen tulee käyttää hyväksi asemaansa kansainvälisillä areenoilla ja vaatia, että Yhdysvallat ja EU lisäävät Israeliin kohdistuvaa taloudellista ja diplomaattista painostusta...". Eipä valitettavasti taida Suomen asema olla niin vahva, että ainakaan Yhdysvallat jättäisi Lähi-idän uskollisimman liittolaisena ilman tukea. Sanallista painostustahan amerikkalaiset ovat toki jo yrittäneetkin, mutta sen vaikutus on ymmärrettävästi olematon tilanteessa, jossa juutalaisvaltioon satelee mannan sijasta raketteja taivaalta.

* * *

Nuorisojärjestöjen maininta apartheidista - tai siis palestiinalaisten ja juutalaisten epätasa-arvoisesta kohtelusta pitää paikkansa, mikäli puhutaan Gazan ja länsirannan asukkaista. Näillähän ei ole esimerkiksi äänioikeutta. 

En ole kuitenkaan kuullut, että vuosien 1948-49 palestiinalaisten ja muiden arabien aloittamien tapahtumien jälkeen kotipaikoillaan pysyneitä ja Israelin kansalaisuuden saaneita palestiinalaisia mitenkään syrjittäisiin. "Apartheid" siis koskee vain Palestiinan pakolaisia ja heidän jälkeläisiään.

Juuri nyt käynnissä olevan konfliktin taustalla oli PLO:n ja Hamasin välinen yhteistyösopimus, joka sai Israelin varpailleen. Räjähdys tapahtui sitten kun palestiinalaiset päättivät kidnapata ja myöhemmin ottaa päiviltä kolme juutalaisnuorta, jota seurasi juutalaisten brutaali kosto ja Hamasin hallitsemasta Gazasta Israeliin suunnatun rakettitulen kiihtyminen. 

Lopulta alkoi Israelin maahyökkäys, jonka aiheuttamat siviilitappiot johtuvat Hamasin tavasta käyttää ihmiskilpiä propagandavoittojen saamiseksi - Israelhan varoittaa tulevista iskuista, joten suurin osa siviiliuhreista olisi vältettävissä mikäli palestiinalaiset niin haluaisivat. 

Edelle kirjoittamani tapahtumaketjun valossa on selvää, että palestiinalaiset ovat ainakin yhtä syyllisiä nykyiseen sotimiseen kuin israelilaisetkin. Siksi olisi voinut kuvitella vasemmistolaisten ja vihreiden nuorien esittäneen vaatimuksia myös Hamasin saamiseksi neuvottelupöytään. Etenkin kun jopa PLO:n Mahmud Abbas totesi kesäkuussa - aivan oikein - että "israelilaisten teinien sieppaajat haluavat tuhota palestiinalaiset". 

Mikään ei kuitenkaan ole ikuista ja nyt käynnissä oleva kriisikin loppuu sitten, kun Israel saavuttaa tavoitteensa omasta mielestään riittävässä määrin. Sen jälkeen kehottaisin kansainvälistä yhteisöä - Suomi mukaan lukien - tekemään kaikkensa saadakseen sekä Israelin että kaikki merkittävät palestiinalaisjärjestöt samaan neuvottelupöytään sopimaan molemminpuolisten provokaatioiden lopettamisesta, palestiinalaisvaltion luomisesta, toistensa tunnustamisesta, molemmilla puolilla toimineiden mahdollisten sotarikollisten tuomitsemisesta sekä erityisesti miettimään, miten näin syntyvä uusi valtio saataisiin taloudellisesti elinkelpoiseksi ja rauhantahtoiseksi. 

* * *

Mutta en kirjoittanut tätä tekstiä väittääkseni tietäväni miten yli puoli vuosisataa kestänyt kriisi ratkaistaan. Kirjoitin, koska minusta nuorisojärjestöjen kannanotto kertoo paljon siitä, minkälaiset ihmiset sen takana toimivat.

Kannanoton luettuani en voinut tulla muuhun johtopätökseen kuin siihen, ettei tosiasioiden tunnustaminen kuulu vihreiden tai vasemmistonuorten toimintatapoihin, vaan he näkevät kaikki asiat omien ennakkoluulujensa värjäämien silmälasien kautta. Tässä tapauksessa: "Israel paha - palestiinalaiset syyttömiä uhreja" dikotomian kautta. 

On pelottavaa ajatella, että nämä ihmiset itse kuvittelevat olevansa oikeita ihmisiä luotsaamaan Suomea 2020-luvulta lähtien. 

Onneksi heidän emopuolueillaan on vain noin 18% kannatus, joka näyttää vakiintuneen vuosikymmenestä toiseen tämäntyyppistille mustavalkoiseen maailmankuvaan perustuvilla aatteille, kuten SKDL:n ja sitä henkisesti seuranneiden vasemmistoliiton ja vihreiden yhteenlaskettu kannatus jo vuodesta 1945 on osoittanut. 

Siten niiden kannatukseen ei ole odotettavissa suurempia muutoksia myöskään nyt kannanoton kirjoittaneiden nuorten elinaikana. Näin Suomi säilyy länsimaisena moniarvoisena demokratiana myös nähtävissä olevassa tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?

Kovia säästöjä, mutta voiko kukaan olla enempää sekaisin kuin vihervasemmisto?

Kiakkovieraat ja itsenäisyys

Jussi Förbom - puolueeton asiantuntija vai aktiivinen poliittinen toimija?

Yleisradio tiedotti eilen siitä, etteivät alaikäiset maahanmuuttajat enää nykyisin saa välttämättä tuotetuksi perhettään Suomeen. Jutussa asiaa kommentoi "toimittaja Jussi Förbom", joka "on kirjoittanut turvapaikkapolitiikasta kirjan Väki, valta ja virasto, jossa hän tarkastelee Maahanmuuttoviraston roolia Suomen turvapaikkapolitiikan muokkaamisessa viime vuosina. Kirja perustuu haastatteluaineistoon ja lainmuutos-keskustelun analysointiin".

Förbomin taustatietoja lukiessa saa siis helposti käsityksen, että haastateltu toimittaja on puolueetonta tietoa jakava asiantuntija; joka asiaperustein suomii maahanmuuttovirastoa lainsäädäntöön vaikuttamisesta ja ellei suorastaan valehtelusta, niin ainakin muunnellun totuuden kertomisesta tai tietämättömyydestä.

Koska Förbom on tunnettu yhteiskunnallinen toimija, täydennän Ylen juttua tuomalla hiukan esiin mainitun toimittajan menneisyyttä. Wikipedian mukaan Förbom on toiminut Amnesty Internationalin Suomen osaston johtokunnan puheenjohtajana vuodesta 2008 lähtien. Vuodesta 2010 hän on ollut Sadankomitean ja Rauhanliiton jäsenlehti PAXin päätoimittaja"

Kuten kaikki valistuneet lukijani varmasti tietävät, on Amnesty ainakin Suomessa keskittynyt humanitaarisen maahanmuuton helpottamiseen esimerkiksi erilaisin vaatimuksin. Sadankomitea puolestaan on esimerkiksi palkinnut Romanian romanien toimia maassamme avustaneen Vapaa liikkuvuus verkoston "rauhanpalkinnolla". 

On siis selvää, ettei Förbom oli maahanmuuttoasioissa puuolueeton tutkijan kaltainen asiantuntija, vaan alan aktiivinen poliittinen toimija, joka toimissaan ajaa omaa Suomen monikulttuuristamiseen tähtäävää agendaansa. Olisi ollut hienoa, jos Ylen toimittaja olisi muistanut kertoa tämän juttunsa taustatietona.

* * *

Itse tuohon uutiseen sen verran, että oli hienoa kuulla Suomen vähentäneen kannusteita ankkurilapisien lähettämiseen maahamme. Näin ihmissalakuljetusbisneksessä toimivat hämärämiehet jäävät vähemmälle liikevaihdolle. 

Samalla kriisimaissa kasvava sukupolvi voi maan perittyään toteuttaa ne tavoitteet, jotka Rauhanliitto ilmoittaa omiksi periaatteikseen. Sen sijaan että syrjäytyisivät Suomeen parhaillaan syntymässä olevissa maahanmuuttajaghetoissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Onko vain seitsemän sadasta suomalaisesta huolissaan maahanmuutosta?

800 euron jokavuotinen tulonsiirto lapsiperheiltä kehitysapu-apparaatille tyydyttää suomalaisia

Uskotko islamiin, rakastatko väkivaltaa tai nautitko taloudellisesta ahdingosta?

Yhdysvaltain avaruushallinto: kesäkuu kolmanneksi lämpimin

Kuten kaikki varmaan muistavat, oli kesäkuun loppu Suomessa poikkeuksellisen kylmä. Niinpä on ollut jännittävää odotella minkälaisia estimaatteja koko maailman kesäkuun lämpötiloista julkaistaan.

Nyt on saatu julkisuuteen ensimmäinen estimaatti, kun Yhdysvaltain avaruushallinnon alainen Goddard Institute of Space Studies on ilmoittanut, että kesäkuun lämpötila oli 0,62 astetta vertailujaksoa korkeampi.

Tämä tulos on lämpimin sitten vuoden 2005, jolloin maapallon keskilämpö oli GISS:in mukaan 0,02 astetta lämpimämpi. Vielä lämpimämpää oli vuonna 1998, jolloin keskilämpö ylitti vertailujakson peräti 0,75 asteella.

Vaikka ennätystä ei syntynytkään, jatkoi kesäkuu lämmintä kevättä sillä GISS:in mukaan tämän vuoden maalis-toukokuu oli kokonaisuutena mittaushistorian lämpimin. Lisäksi kevätkuukausista toukokuu oli lämpimämpi kuin minkään aiemman toukokauden lämpötilaestimaatti.

Niinpä seuraava ilmastojännityksen kohde siirtyykin Brittiläisen MetOfficen lämpötilaestimaattiin: osoittaako sekin kesäkuun olleen lämmin? Sekä tietenkin koko vuoden 2014 lämpötilaestimaattiin, eli mahtaisikohan kauan pysähdyksissä ollut ilmaston lämpeneminen lopultakin jatkua?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Osoittavatko kesäkuun kylmät ilmastonmuutoksen loppuneeksi?
Uusien laskelmien mukaan maapallon ilmasto lämpenee sittenkin
HadCRUT3, hiilidioksidi ja lämpötila

Onko vain seitsemän sadasta suomalaisesta huolissaan maahanmuutosta?

Uusi kysely kertoo, että kaksi kolmesta suomalaisesta on "huolestunut" nuorten syrjäytymimisestä. Se kertoo myös, että 65 prosenttia on "erittäin tai melko huolestunut" Venäjän ja Ukrainan välisestä tilanteesta.

Kysely paljasti edelleen, että noin 65 prosenttia vastanneista on "huolissaan" taloudellisesta eriarvoistumisesta. Sen sijaan enemmistö suomalaisista ei ole huolissaan omasta taloudestaan, vaikka oma ja läheisten terveys aiheuttaakin huolta.

Kyselyn teettäjän mukaan ilmastonmuutos, maahanmuutto tai ääriliikkeet eivät nouse suomalaisten huolenaiheiden kärkipäähän. Vastaajista noin seitsemän prosenttia on "erittäin huolissaan" maahanmuutosta, mitä Suomen Punainen Risti pitää vähäisempänä kuin mitä viimeaikainen julkinen keskustelu antaa olettaa. 

* * *

Edelle kirjaamani tiedot ovat peräisin SPR:n nettisivuilla julkaistusta järjestön teettämään kyselyyn pohjautuvasta tiedotteesta. Lainausmerkkeihin sijoitetut alleviivatut sanat ovat suoria lainauksia kyseisestä uutisesta. 

Niitä tarkastelemalla voi helposti todeta, etteivät niiden vastaajien prosenttiosuudet, jotka olivat huolissaan nuorten syrjäytymisestä, Venäjän toimista Ukrainassa tai taloudellisesta eriarvoistumisesta ole mitenkään vertailukelpoisia siihen lukemaan, joka annetaan maahanmuutosta huolestuneista. Kolmeen ensiksi mainittuun lukemaanhan sisältyvät (ilmeisesti) sekä "erittäin huolestuneet" että "melko paljon huolestuneet" kun taas maahanmuutosta huolestuneiden osalta ilmaistaan vain "erittäin huolestuneiden" prosenttiosuus.

Edellä osoittamani lukujen vertailukelvottomuus sai minut etsimään taloustutkimuksen toteuttaman tutkimuksen alkuperäislukuja. Valitettavasti en löytänyt niitä sen enempää SPR:n nettisivuilta kuin Taloustutkimuksen omiltakaan sivuilta.

Yllättäen maahanmuutosta huolestuneiden määrät, ainakin summittaiset, olivat kuitenkin löydettävissä.

MTV3 nimittäin näyttää nettisivullaan kaavion, josta heidän määränsä voi arvioida: silmämääräisesti maahanmuutosta "melko paljon" tai "erittäin" huolestuneiden määrä näyttäisi olevan noin 30%. Tämä luku lienee vertailukelpoinen noihin alussa mainittuihin yli 60% lukujen kanssa. "Lienee" siksi, ettei tässäkään kaaviossa jostain syystä ole noiden eniten huolta aiheuttaneiden aiheiden vastausjakaumia.

Vielä on huomattava, että täysin huolettomia maahanmuuton suhteen näyttäisi olevan vain reilu neljännes vastaajista. Näin suurimmaksi ryhmäksi jäävät ne, jotka kyllä ovat huolissaan, mutta vain "melko vähän". Näin maahanmuutosta vähintään "melko vähän" tai enemmän huolestuneiden osuudeksi tulee noin kolme neljästä suomalaisesta. Se kuulostaa kovin erilaiselta kuin SPR:n uutisoima seitsemän prosenttia, ja kuvaisi mielestäni vastaajien eli suomalaisten asenteita paljon paremmin.

* * *

Edelle kirjoittamani perusteella jäin miettimään oliko SPR:n oma - ei suorastaan valehteleva, mutta harhaanjohtava - uutisointi huolimatonta vai tarkoituksellista. Molemmat vaihtoehdot ovat näin tutkijan silmin anteeksiantamattomia; tutkimusraporttia kirjoitettaessa ja tarkastettaessa yksi keskeisistä huomion kohteistahan on se, että "tutkimuksen tulokset oikeuttavat siitä tehdyt johtopäätökset". 

Mielestäni onkin selvää, ettei edellä referoimani SPR:n tiedote olisi missään tapauksessa kelvannut mihinkään vähänkään laadukkaaseen luonnontieteellisiä alkuperäistutkimusraportteja julkaisevan sarjan periaatteella toimivaan humanistiseen julkaisusarjaan; mikäli sellaisia on olemassa, en tiedä. Toki nyt olen arvioinut vain tiedotetta, enkä tutkimusraporttia, koska en sellaista löytänyt kuten edellä totesin.

Itse asiassa epäilen SPR:n halunneen tahallaan antaa väärän kuvan teettämänsä selvityksen tulosista. Mahdollinen ellei suorastaan ilmeinen motiivi voidaan löytää SPR:n roolista maahanmuuttobisneksessä. Sehän on jättimäinen toimija tällä alalla kanavoidessaan julkisia ja keräysvaroja monenlaiseen monikulttuuritoimintaan ja vastaanottokeskuksiin työllistäen samalla omaa yli 800 hengen keskushallintoaan.

Siten SPR:n ja sen keskushallinnon kannalta kaikenlainen maahanmuuttokriittisyyden kasvu on niin merkittävä uhka, ettei kiusallisten tutkimustulosten harhaanjohtava uutisoiminenkaan olisi yllättävää. Pikemminkin se kuulostaa suorastaan houkuttelevalta toimintatavalta, jos vaihtoehtona on kukoistavan maahanmuuttobisneksen hiipuminen ja sitä seuraava keskushallinnon tarpeen pieneneminen ja henkilöstön supistamiskierre.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
800 euron jokavuotinen tulonsiirto lapsiperheiltä kehitysapu-apparaatille tyydyttää suomalaisia

Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu

Irakilaispakolaiset ja naisviha

Jääkiekko, doping ja jalkapallon erinomainen dopingkasvatus

Näin kesken jalkapallokilpailujen saimme lukea yllättäviä jääkiekkkouutisia Ruotsista. Tarkoitan vastikään uutisoitua dopingkäryä sekä ennen kaikkea siellä määrättyä dopingtuomiota ilman käryä. 

Minusta etenkin jälkimmäinen eli dopingtestin pakoiluun liittyvä tapaus oli sekä mielenkiintoinen että jääkiekkoyhteisön doping-asenteita valaiseva. Elitserienin Mark Owuyaa oli nimittäin pyydetty doping-testiin. Mies kuitenkin ilmoitti testaajille, ettei ole vielä valmis eikä siksi anna näytettä. Doping-testaajat ilmeisesti poistuivat paikalta tämän kuultuaan.

Kun Owuya sitten kuuli Expressenin toimittajalta saaneensa puolen vuoden kilpailukiellon hän ryhtyi hävyttömäksi. Vai mitä näistä lainauksista pitäisi ajatella:

"Tämä on täysin sairasta. Aion valittaa asiasta. Pirun pellet."

"Lähetin heille sähköpostiä jälkikäteen ja sanoin, että heidän testaajansa olivat suurimpia pellejä, joita ole tavannut. He eivät käyttäytyneet lainkaan ammattimaisesti."

"Se on hauskaa, että he voivat sulkea minut (toiminnasta), koska olen jättänyt testin väliin. He voivat testata minua kuinka paljon haluavat. Mutta he eivät ole testanneet minua selvittääkseen olenko oikeasti doupannut."

Owuya ei siis nähnyt itsessään mitään vikaa, vaikka oli kieltäytynyt testistä. Sen sijaan hän haukkui testaajansa pelleiksi ja ammattitaidottomiksi, vaikka nämä olivat käyttäytyneet täsmälleen siten, kuin dopingtestaajan tulee käyttäytyä. Heillähän ei ole oikeutta ottaa testinäytettä väkisin edes urheilijan kieltäytyessä. Sen sijaan urheilijalla on velvollisuus olla aina testattavissa; myös silloin kun hän "ei ole valmis".

Minun mielestäni tässä Owuyan tapauksessa näkyy tyylipuhtaasti se, kuinka dopingiin suhtaudutaan nyky-jääkiekossa. Sitä ei tunnusteta ongelmaksi, eikä pelaajia kaikesta päätellen myöskään valisteta dopingista mitenkään. Jos valistettaisiin, niin kai Owuya olisi suhtautunut testikutsuun hieman vakavammin - ellei tämä ugandalais-venäläistä juurta oleva jääkiekkoilija sitten ole aivan oppimiskyvytön ääliö.

Owuyan käyttäytyminen  on kuitenkin täysin loogista, sillä maailman johtavassa jääkiekkosarjassa eli NHL:ssähän doping-ongelma jopa aktiivisesti hyväksytään. Tämän osoittavat Sotshin olympiakisoissa tapahtuneen doping-käryn jälkitapahtumat. 

Niille, jotka ovat unohtaneet muistutan, ettei dopingin käyttö olympiajääkiekossa vaikuttanut lopputuloksiin mitenkään, vaan ruotsalaiset ja jopa dopingkiekkoilija itse saivat pitää mitalinsa. Näin mitä ilmeisimmin siksi, että kärähtäjä oli NHL-tähti. 

Erityisen huvittavaksi tapauksen teki se, kun NHL-tähti vakuutti ettei tarkoituksena ollut parantaa suorituskykyä - vaikka ihan samaa ainetta käytetään NHL:ssä yleisesti suorituskyvyn parantamiseen. Taustalla lienee ollut NHL:n uhkailu ja voimakas painostus olympialiikettä kohtaan. Olen kirjoittanut tapauksesta myös aiemmin.

Palatakseni jalkapalloon. Monelta varmaan jäi huomaamatta uutinen, jonka mukaan jalkapallon MM-kisoissa ei kukaan ole jäänyt dopingista kiinni 20 vuoteen. Siis lajissa, jossa parhaiden tulot ovat kymmeniä miljoonia euroja vuodessa.

Maalaisjärjellä luulisi tällaisen houkuttimen aiheuttavan merkittävästi suuremman kiusauksen kuin parhaimmillaankin vain satojen tuhansien vuosiansioihin johtavan yleisurheilu- tai hiihtoammattilaisuuden, joiden tiedämme rypevän jatkuvassa dopingkierteessä.

Joko jalkapalloperhe on siis onnistunut erinomaisesti doping-kasvatuksessaan, koska rahankiilto silmissään pallon perässä juoksevat pelaajat ovat pysyneet näin hyvin kaidalla tiellä. Tai sitten FIFA suhtautuu vielä jääkiekkoyhteisöäkin leväperäisemmin dopingiin.

Itse epäilen vahvasti, että suurissa joukkuelajeissa dopingongelmalle ei haluta tehdä mitään, vaan se hyväksytään osana lajia. Mahdolliset lieveilmiöt ja terveyshaitat peitellään hiljaisuudessa; tai puetaan erilaisten sairauksien piikkiin.

Näin joukkueurheilu on yhä voimakkaammin eriytynyt yksilöurheilusta, jossa dopingtestaukseen suhtaudutaan vakavasti - ja myös käyttäjäpuolella on kilpavarustelu voimakasta, kuten taannoinen Balco-tapaus osoitti. Onko kaiken tämän lopputuloksena paluu roomalaisten gladiaattoreiden maailmaan, jossa sankarit ovat sankareita, kunnes kuolema heidät elävistä erottaa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Verovaroin tuettua väkivaltaa ja lahjontaa
Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu
Nicklas Bäckström - doping-valvonnan viaton uhri

800 euron jokavuotinen tulonsiirto lapsiperheiltä kehitysapu-apparaatille tyydyttää suomalaisia

Ylen uutinen kertoo, että Pekka Haaviston mielestä suomalaislla on melko realistinen kuva kehitysyhteistyöstä. Hänen mukaansa: "ehkä suomalaiset ajattelevat näistä aika realistisesti. Kehitysyhteistyössä on riskejä ja valitettavasti joillakin alueilla sodat ja konfliktit uusiutuvat. Se ei kuitenkaan vähennä sen arvoa, että koitetaan vaikeimmissakin tilanteissa auttaa."

Samalla hän iloitsee suomalaisten positiivisesta suhtautumisesta kehitysyhteistyöhön. Näin siksi, että ulkoministeriön teettämässä kyselyssä 82 prosenttia vastaajista pitää kehitysyhteistyötä erittäin tärkeänä tai melko tärkeänä.

* * *

Yle kertoi myös itse ulkoministeriön kyselyn tuloksista. Sen mukaan vihreiden, kristillisdemokraattien ja ruotsalaisten kannattajat pitivät  kehitysyhteistyötä tärkeänä. Sen sijaan perussuomalaisia äänestävistä peräti kolmannes piti kehitysyhteistyötä yhdentekevänä tai vähämerkityksellisenä.

Kun mennään itse substanssiin, pitää kehitysyhteistyössä keskittyä suomalaisten mielestä kaikkein tärkeimpiin maan kehitystä edistäviin perusasioihin, joista koulutus nousee ykkössijalle. Ykkössijaan on minunkin helppo yhtyä; tosin sillä tarkennuksella, ettei juuri missään muussa kehitysyhteistyössä sitten olekaan mitään järkeä.

* * *

Kehitysyhteistyön tuloksellisuudesta lähes 60 prosenttia suomalaisista arvioi, että sillä on vaikutusta, vaikkei riittävästi. Joka neljäs ajattelee, että kehitysyhteistyöllä voidaan lievittää välitöntä hätää, vaikka sillä ei saadakaan aikaan pysyvää kehitystä. 

Tuohon jälkimmäiseen on myös minun helppo yhtyä. Ensimmäisenkin alkuosasta olen sikäli samaa mieltä, että pidän monien kehitysapuluokkien vaikutusta pelkästään negatiivisena, koska ne edesauttavat väestöräjähdystä ja sitä kautta vain pahentavat monien kehitysmaiden ongelmia.

* * *

Kuten kaikki tietävät, on YK asettanut tavoitteeksi, että rikkaat maat auttaisivat köyhiä vaatimattomalla 0,7% osuudella bruttokansantuotteestaan. Eikä Suomi kanna vastuutaan edes tuolla summalla.

Tästä huolimatta suomalaiset eivät haluaisi lisätä kehitysapua nykyisestä, vaan hoitaa ensin oman maan asiat kuntoon. Itse asiassa vain 14% olisi halukkaita nostamaan kehitysavun määrää - tosin uutinen ei kerro siitä, kuinka moni heistä tietää, että kehitysapuun käytetään yli miljardi euroa tänäkin vuonna. Siis parisataa euroa per nokka tai 800 euroa per kaksilapsinen perhe. 

Kun ulkoministeriö nyt tekee näitä kyselytutkimuksia joka tapauksessa myös jatkossa, kannattaisi minusta kysyä myös sitä, kuinka monta euroa per kansalainen ihmiset olisivat valmiita sijoittamaan kehitysapuun. Saattaa olla, että tällaisen kyselyn vastaukset poikkeaisivat niistä vastauksista, joissa vastuuta kannetaan prosentin kymmenesosina bruttokansantuotteesta.

* * *

Entä minä? 

Myös minä pidän kehitysyhteistyötä periaatteessa tärkeänä eli kuulunen tuohon 82% enemmistöön. Haluaisin kuitenkin karsia nykyisestä kehitysavusta kaiken muun paitsi kehitysmaalaisille suunnatun koulutuksen, jonka varassa he voisivat jonain päivänä nostaa itse istensä vaurauteen samaan tapaan kuin vaikkapa Suomi teki aikanaan. 

Tai no, myös naisen aseman kohentamista kannattaisi tukea, sillä sen kautta voisi kehitysmaiden väestöräjähdys taittua. Tässä vain taitavat monen kehitysmaan macho-kulttuuri ja naiset toisen luokan kansalaisiksi alentava uskonto toimia vahvana vastavoimana. Mitähän niille pitäisi tehdä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Pelko palasi Afrikkaan - mutta voiko se palata Eurooppaan?
Auta siinä sitten

Osoittavatko kesäkuun kylmät ilmastonmuutoksen loppuneeksi?

Yle uutisoi, että kesäkuun loppu oli Ilmatieteen laitoksen mukaan koko mittaushistorian viilein. Tästä uutisesta saivat varmaan monet ilmastoskeptikot vettä myllyynsä ja ovat valmiita lyttäämään koko paljon kohkatun ilmastonmuutoksen.

Kaikki blogiani säännöllisesti seuraavat tietävät, etten ole mikään ilmastonmuutosuskovainen ja olen usein esitellyt tietoja, jotka kyseenalaistavat ihmisen roolin ilmaston lämpenemisen taustalla. Mutta tämä uutinen ei ole sellainen, sillä ilmasto vaihtelee luonnostaan varsin suuresti. Tämän luonnollisen vaihtelun piikkiin menee myös Ylen uutinen

Sen sijaan uutinen tarjosi mainion tilaisuuden tarkastella pitkästä aikaa maailman ilmaston kehittymistä uusimpien tietojen valossa. Kesäkuun maailmanlaajuisia tilastoja ei toki ole vielä missään koottuna, mutta esimerkiksi HadCRUT4:n nimellä tunnettu maailman keskilämpötila on saanut päivitykset aina toukokuulle saakka.

Mielenkiintoista kyllä, toukokuun lukema on koko sarjan lämpimin toukokuu 0,586 asteen poikkeamalla vertailujakson toukokuihin. Huhtikuussa poikkeama oli vielä suurempi, 0,641 astetta, mutta silti vasta toiseksi lämpimin huhtikuu, sillä vuoden 2010 huhtikuu oli vielä muutaman asteen kymmenyksen lämpimämpi. Ja jo maaliskuussa poikkeama vetailujakson maaliskuista oli suuri, 0,54 astetta.

On siis mielenkiintoista nähdä jatkuuko maailmanlaajuisen lämpenemisen korkeasuhdanne myös kesäkuussa, jolloin kuluneesta vuodesta tulisi yksi mittaushistorian lämpimmistä vuosista yhdessä vuosien 1998, 2005 ja 2010 kanssa. Viiden ensimmäisen kuukauden keskiarvon perusteella kuluva vuosi on kuitenkin vieä selvästi edellä mainittua kärkikolmikkoa jäljessä.

Samoin on mielenkiintoista havaita, että HadCRUT4-estimaattien mukaan maapallon ilmaston keskilämpötila on ollut hienoisessa laskussa viimeisen kymmenen vuoden ajan, mutta kääntynyt vuoden 2012 alusta lievään nousuun.

Mitään merkittävää ei siis ole tapahtunut, 1990-luvun tapainen ilmaston lämpeneminen ei ole jatkunut, mutta ei toisaalta kääntynyt selvään laskuunkaan. Elämme siis edelleen ainakin viimeisten satojen vuosien taustaa vastaan tarkasteltuna varsin lämmintä ilmastojaksoa.

Kolmas mielenkiintoinen havainto HadCRUT4-tilastoihin liittyen on se, että suurimmat poikkeamat ovat useimmin osuneet helmi-, maalis- ja marraskuulle. Sen sijaan etenkin loppukesän kuukausina suuret poikkeamat ovat olleet selvästi harvinaisempia.

Asian voi halutessaan tulkita siten, että viime vuosina etenkin talvikuukaudet ovat lämmenneet. Käykö tänä vuonna siis samoin, ja ilmaston poikkeavuus pienenee kesällä ja lisääntyy taas talvella. Tämä jää nähtäväksi, mutta jos niin käy, niin lämpöennätykset jäävät tältä vuodelta näkemättä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Uusien laskelmien mukaan maapallon ilmasto lämpenee sittenkin
Kesä vailla mansikoita?