Oulun bussiliikenteen matkustajat sosialismin uhrina

Yle kertoi, että Oulussa käy yhä useammin siten, että bussit ajavat kyytiin haluavien ohi, koska ne ovat täynnä. Asiaan saataisiin luonnollisesti korjaus, mikäli busseihin ja niiden henkilöstöön investoitaisiin enemmän rahaa. 

Syynä ongelmaan eivät ole itse bussiyhtiöt, vaan niitä työllistävän Oulun kaupungin rahapula. Tämä ongelma juontaa puolestaan juurensa siitä, etteivät bussilippujen hinnat määräydy markkinoilla, vaan ovat yhteiskunnan sääteleminä, eivätkä siksi kata palvelusta aiheutuneita kuluja - saati liikennöitsijöiden liikevoittoja. 

Niinpä kaupunki maksaa liikennöitseville bussiyhtiöille lippujen todellisen tuoton ja rahantarpeen välisen erotuksen verovaroista. Mutta valitettavasti kaupungilla ei juuri nyt ole varaa panna nykyistä suurempia rahasummia joukkoliikenteeseensä, eikä asiasta päättävillä poliitikoilla ole halua nostaa lippujen hintoja, koska sellainen saattaisi vaikuttaa negatiivisesti heidän kannatukseensa.

Tästä tarjosi tuoreen esimerkin Helsingin joukkoliikenne, jonka matkalippujen hintojen nostopaine on kova, mutta etenkin poliittinen laitavasemmisto pyrkii estämään sen. Nähtävästi kaupungin vihreiden ja vasemmistoliittolaisten päättäjien mielestä olisi parempi sisällyttää entistä suurempi osa joukkoliikenteen kuluista verovaroista kustannettavaksi - eli piiloon äänestäjiltä.

* * *

Otin asian esille siksi, että edellä kuvaamani oululainen bussiongelma on suorastaan klassinen esimerkki siitä, miksi sosialismi ja jopa vain sen osittainenkin soveltaminen - Oulun tapaan - johtaa kerta toisensa jälkeen ongelmiin. Sekä siitä, miksi sosialismiin perustuvat yhteiskunnat ovat historian kuluessa aina muuttuneet kansalaisilleen helvetinloukuiksi, joissa vallanpitäjät pyrkivät säilyttämällä asemansa rajaamalla ihmisten vapauksia ja tiedonvälitystä. 

Vain yksi asia on outoa. Nimittäin se, miksi Suomessakin noin neljä kymmenestä äänestysikäisestä ihmisestä antaa vaali toisensa jälkeen tukea sellaisille ehdokkaille, jota pyrkivät rakentamaan yhteiskuntamme sosialismin perustalle. 

Onhan suomalaisten koulutustaso kuitenkin OECD-maiden keskitasoa ja kansan älykkyyskin on ihan kelvollinen, joten luulisi näinkin ilmeisen asian tulevan ymmärretyksi kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen kateusjournalismia
Suhteellinen ja todellinen köyhyys
Sosialistinen ja kapitalistinen kateus

Maanantai-aamun puiset jalat

Jouduin eilen jotenkin nettisivulle, jossa esiteltiin äänestystulosta. Tarkemmin sanottuna kyseisellä sivulla raportoitiin ihmisille tehdystä kyselystä, jossa etsittiin niin huonoa puujalkavitsiä, ettei sille viitsi nauraa edes kohteliaisuudesta.

Ykköseksi nousikin melkoinen huumoripläjäys: "mikä pingviini oli ennen kuin tapasi Jeesuksen? Pingvesi."

Innostuin aiheesta ja rupesin itse keksimään yhtä huonoja puujalkavitsejä. Eikä se tuntunut lainkaan vaikealta, vaan esittelin oivalluksiani kuin liukuhihnalta puolisolleni.

Hämmästykseni oli kuitenkin suuri, kun huomasin hänen naurahtavan niistä useammallekin. Niinpä päätin jakaa osan tuotoksistani luettavaksi myös teille - arvoisat lukijani - vaikka toki ymmärrän, että niin puujalkavitsit kuin kaikki muukin huumori on parhaimmillaan kerrottuna tai ainakin kuunneltuna pienessä sievässä.

Siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi. Olkaapa hyvät näin maanantai-aamun ratoksi: toivottavasti edes yksi keksimistäni puujalkavitseistä saa pienen hymykareen huulillenne, vaikka nyt onkin maanantai-aamu.

Omalta osaltani lupaan kantaa häpeän näiden puujalkojen huonoudesta. Näin myös siinä tapauksessa, etten olisi kaikkien kohdalla ensimmäinen, jolle kyseinen kasku on tullut mieleen. 

1. Mitä bambu teki entiseen aikaan, kun se tahtoi nähdä maailmaa? Ryhtyi sauvaksi.

2. Miten mies ajoi ojaan? Hän käänsi rattia.

3. Kuka keksi rakkauden? Toinen keksi.

4. Miksei Jumalaa voi nähdä? Koska hän asuu taivaassa.

5. Kannatatko tekoälyä? En, koska siitä ei saa pitävää otetta.

6. Miksi puujalkavitsit naurattavat? Koska ne ovat naurettavia.

Huomenna palaan jälleen vakavampaan asiaan. Eikä tämä ole tarkoitettu vitsiksi, vaan lupaukseksi.

JK kello 7:55. En sitten malttanut odottaa huomista, vaan kirjoitin saman tien toisenkin merkinnän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainan sodan synnyttämää huumoria
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät

Tuleeko Helsingin sisääntuloväylien varrelle 150 000 euron hintaisia yksityisautoilua kritisoivia taideteoksia?

Mika Merano (ps) on listannut blogiinsa joukon veronmaksajien kustantamia ilmeisen turhia kuluja autonrenkaista tehdyistä strutseista Itä-Afrikan sääennusteisiin. Niitä lukiessa - mitä luonnollisesti suosittelen teille, arvoisat lukijani - ei voi kuin ihmetellä sitä vaikeutta, mikä hallituspuolueilla ja kuntapäättäjillä tuntuu olevan valtion ja kuntien budjetin tasapainoon saattamisessa. 

Julkinen raha on kuitenkin poliitikoille vapaata riistaa. Ja jokaisesta sen käyttämiseen liittyvästä päätöksestä hyötyy tai ainakin tuntee tyytyväisyyttä joku, jolla on äänioikeus. Näin jopa siinä tapauksessa, joka saattoi minut tänä aamuna Meranon blogin äärelle.

Äänioikeus tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että meille suomalaisille avautuu kahden viikon kuluttua mahdollisuus vaikuttaa verovarojen käyttöön kunta- ja aluetasolla. Ja kuntien osalta vieläpä verotuksen tasoon valitsemalla oikein sen henkilön ja puolueen, jolle antaa äänensä.

* * *

Tässä mielessä oli erinomaisen mielenkiintoista havaita tuoreesta Kokoomuksen teettämästä gallupista, että helsinkiläiset aikovat äänestää pääkaupunkimme päättäjien enemmistöksi vihervasemmiston (SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto), joka olisi saamassa 54 prosentin kannatuksen. 

Jos näin käy kahden viikon kuluttua, tulee pääkaupunkimme seuraavien neljän vuoden aikana erottumaan ja erottautumaan entistäkin selvemmin muusta Suomesta. Eihän ole syytä epäillä, ettei punavihreä hallinto jatkaisi ja suorastaan kiihdyttäisi esimerkiksi kaupungin yksityisautoilua vaikeuttavaa liikennepolitiikkaa tai käyttäisi entistäkin suurempia määriä veronmaksajien rahoja erilaisiin identiteettipoliittisiin tarkoituksiin. 

Ties vaikka Helsingin tuleva kaupunginvaltuusto näkisi tarpeelliseksi kustantaa kaikkien kaupungin sisääntuloväylien varrelle myös à 150 000 euron hintaisia autonrenkaista tehtyjä yksityisautoilua kritisoivia taideteoksia. Vaikka sellaisia maasta nousevia käsiä, joiden keskisormi on nostettu pystyyn kansainvälisesti tunnetun käsimerkin tavoin.

Jokaisen kuntalaisen kannattaakin muistaa juuri nyt, että demokratiassa on sellainen sääntö, että kun vaalit on pidetty siirtyy valta voittajille - edesmenneen Johannes Virolaisen sanoin "kansa on puhunut, pulinat pois". Vielä ei kuitenkaan olla siinä tilanteessa, joten kaikilla helsinkiläisillä ja muillakin suomalaisilla on edelleen mahdollisuus vaikuttaa maksamiensa verojen käyttökohteisiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus
Ylellistä valitusta ja helsinkiläistä ymmärtämättömyyttä
Tieteestä ja sen tarpeellisuudesta

Biaudetilla ei ole merkitystä

RKP:n Eva Biaudet (ruots) osoitti jälleen olevansa kyvytön hallitusyhteistyöhön poliittisen oikeiston kanssa äänestämällä viime perjantaina hallituksen ulkomaalaislain muuttamista vastaan. Hänen käytöksellään ei ollut mitään merkitystä lopputuloksen kannalta, mutta se osoitti jälleen sen, että Biaudetin yhteistyökyky on olematon. 

Asia on tietenkin ollut jo kauan sitten kaikkien suomalaisten tiedossa. Ja siksi on ihmeteltävä hänen äänestäjiään, jotka tieten tahtoen äänestävät ehdokasta, jonka näkemyksillä ei ole mitään vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon.

Suomalaisessa demokratiassa asioiden ajaminen perustuu ennen kaikkea kykyyn tehdä yhteistyötä, jossa asioita edistetään sopimalla hallitukseen osallistuvien puolueiden välillä hallitusohjelmasta. Sitä muotoiltaessa jokainen osapuoli saa läpi sekä itse tärkeiksi kokemiaan asioita että lupaa vastineeksi tukea muiden puolueiden ajamia asioita, vaikka ne eivät miellyttäisikään. 

Koska Biaudetin vastahankaisuudesta ei käytännössä seuraa mitään, ovat Biaudetia viime eduskuntavaaleissa äänestäneet ihmiset antaneet äänensä Petteri Orpon (kok) hallituspolitiikalle sen sijaan, että olisivat äänestäneet Biaudetin ilmaisemia poliittisia näkemyksiä paremmin vastaavaa vihervasemmistolaista puoluetta. Ellei sitten heidän ainoana poliittisena motiivinaan ole ruotsinkielisen väestön etuoikeutetun aseman säilyttäminen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tosin Biaudetin näkemykset laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden suhteen ovat haitallisia kaikille Suomessa laillisesti asuville. Niin suomen-, ruotsin-, saamen- kuin kaikkien muidenkin kielten puhujille. Tätä osa suomenruotsalaisista ei ilmeisesti kuitenkaan ymmärrä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistoliitto avaisi rajat Putinin hybridisodalle
Eva Biaudet vaati afgaaninaisia Suomeen - kyllä, mutta vain yhdellä ehdolla
Käännytyslakiin on tulossa hybridisodankäynnin mahdollistava työkalu

Suurin osa ehdokkaista kannattaa monikulttuurista yhteiskuntaa

Lähes neljä viidestä aluevaalien ehdokkaista on täysin tai jokseenkin samaa mieltä kuin vaalikoneen väittämä ”suhtaudun myönteisesti ajatukseen siitä, että omalla hyvinvointialueellani olisi tulevaisuudessa nykyistä enemmän maahanmuuttajataustaista hoitohenkilökuntaa”. Täysin tai jokseenkin eri mieltä on 16 prosenttia ehdokkaista. Viisi prosenttia ei osaa sanoa.

Lähes yhtä suuri osa ehdokkaista on myös täysin tai jokseenkin samaa mieltä kuin väittämä "suhtaudun myönteisesti ajatukseen siitä, että kotikuntani olisi tulevaisuudessa entistä monikulttuurisempi".

Näyttää siis siltä, että äänestäjän kannattaa selvittää tarkasti ehdokkaiden ajatukset tästä aihepiiristä, jotta tulee äänestäneeksi ehdokasta, jonka näkemykset yhteiskunnan käynnissä olevasta muutoksesta vastaa hänen omiaan. Näin siksi, että väärän valinnan seuraukset saattavat olla varsin ikävät.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen
Ruotsalaismiehiä, ihmiskauppaa ja islamia ylioppilaskirjoituksiin
Vältä epärehellisiä poliitikkoja!

Maahanmuuttajat ovat kirjavaa joukkoa

Suomen uutiset kertoi brittitutkimuksesta, jonka mukaan poliittinen vasemmisto ei voi enää luottaa siihen, että maahanmuuttajat äänestäisivät vaaleissa poliittista vasemmistoa. Jutun mukaan koulutettu ja sitä myötä taloudellisesti menestyvä intialais- tai kiinalaistaustainen britti on nimittäin usein poliittiselta kannaltaan konservatiivi.

Tämän ei pitäisi olla kovin yllättävää, koska Britannian Konservatiivipuolueen nykyinen ja edellinen puheenjohtaja ovat maahanmuuttajataustaisia. Mutta itse raportissa oli muitakin mielenkiintoisia asioita, jotka oli listattu siitä kertovalla nettisivulla.

Sen mukaan olemme käännekohdassa etnisten vähemmistöjen äänestyskäyttäytymisen suhteen. Eikä siksi pidä tehdä liian suoria oletuksia siitä, kuinka heikosti oikeisto menestyy tai kuinka hyvin vasemmisto pärjää etnisten vähemmistöjen keskuudessa Britanniassa. Siten Työväenpuolue ei voi enää jatkossa luottaa siihen, että etniset vähemmistöt tukisivat heitä yhtenäisenä ryhmänä. 

Myös oikeistoa ja vasemmistoa kannattavien henkilöiden demografia on hyvin erilainen valkoisten ja ei-valkoisten äänestäjien keskuudessa - ja koulutetut maahanmuuttajat ovat jopa konservatiivisempia kuin valkoiset. Etnisillä vähemmistöillä on myös keskenään suuri määrä erimielisyyksiä valtion roolista: nämä erot ovat monissa tapauksissa jopa suurempia kuin valkoisten ja ei-valkoisten väestön välillä. 

On myös joukko asioita – kuten maahanmuutto ja monikulttuurisuus – joihin etniset vähemmistöt suhtautuvat paljon positiivisemmin kuin muu Britannian väestö. Toisaalta tietyillä etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla äänestäjillä on paljon ennakkoluuloja toisia vähemmistöryhmiä kohtaan, ja vähemmistöryhmien välillä on myös huomattavia eroja rasismikokemuksissa.

Vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden usein syvä uskonnollisuus on ristiriidassa valkoisen Britannian kasvavan sekularismin kanssa. Toisaalta etniset vähemmistöt ja valkoiset britit jakavat kuitenkin yhteisiä näkemyksiä siitä, mikä on poliittisesti tärkeää, mitä he haluavat hallitukselta, mitkä kulttuurilaitokset ovat merkittäviä, mitä brittiläinen kulttuuri on tai mitä brittiläisyys tarkoittaa.

Olisi mielenkiintoista nähdä samankaltainen tutkimus suomalaisista etnisistä vähemmistöistä. Jakautuvatko niihinkin kuuluvat ihmiset oikeiston ja vasemmiston kannattajiin, vai kannattavatko lähes yksimielisesti viimeksi mainittuja? 

Entä onko niillä eroja rasismikokemuksissa? Tai jakavatko he kantaväestön kanssa näkemyksen suomalaisen kulttuurin luonteesta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iso-Britannian konservatiivien tummanruskea naisjohtaja
Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa
Kansallisen itsekäsityksen manipuloinnista

Georgian vaalit tuottivat uskottavuuskriisin

Georgian vaalit ovat tuoneet mieleeni Iso-Britannian toisen maailmansodan aikaisen pääministerin, Sir Winston Churchillin. Hänen mukaansa on nimittäin niin, että "monia valtiomuotoja on kokeiltu ja kokeillaan tässä synnin ja murheen maailmassa. Kukaan ei väitä, että demokratia olisi täydellinen tai kaikkitietävä. Itse asiassa, on sanottu, että demokratia on huonoin hallintotapa, ellei mukaan lasketa kaikkia muita hallintotapoja, joita aika ajoin on kokeiltu."

Näin siksi, että tätä kirjoitettaessa käytettävissäni olevan tiedon mukaan ovensuukyselyt antavat georgialaisten äänestystuloksesta hyvin erilaisen kuvan. Valtiollisen televisiokanavan mukaan maata hallitseva Georgialainen unelma -puolue olisi ottamassa yli 56 prosenttia äänistä, kun taas televisioaseman tilauksesta tehdyssä tutkimuksessa opposition kannattajien määrä nousisi liki 52 prosenttiin.

Maata hallitsevan Georgialainen unelma -puolueen asettamien vaaliviranomaisten mukaan se olisi saamassa 53 prosenttia äänistä, kun 70 prosenttia vaalipiireistä on laskettu. Länsimielistä oppositiota taas olisi äänestänyt vain noin 38 prosenttia ihmisistä, vaikka maan länsimielinen media väittää sen olevan johdossa ääntenlaskennassa.

On siis syytä odottaa lopullisia vaalituloksia. Ja todeta, että jo tässä vaiheessa vaalien rehellisyyteen on syytä suhtautua varauksella, minkä merkiksi oppositio on jo ääntenlaskennan tässä vaiheessa syyttänyt Georgialainen unelma -puoluetta perustuslaillisesta vallankaappauksesta.

Tosiasia kuitenkin on, ettemme me täällä Suomessa voi tietää - ainakaan tässä vaiheessa - varmuudella, mitä georgialaisissa vaaleissa on tapahtunut. Mutta siitä huolimatta nämäkin vaalit tarjoavat meille oppitunnin demokratian heikoimmasta kohdasta. 

Koko järjestelmähän on nimittäin rakennettu sen varaan, että ihmiset käyvät vaaliuurnilla ilmaisemassa tahtonsa, minkä jälkeen viranomaiset laskevat heidän antamansa äänet rehellisesti. Jos näin ei käy - tai jos siitä jää edes varteenotettava epäilys - menettää koko demokraattinen järjestelmä uskottavuutensa. 

Valitettavasti Georgiassa näyttäisi olevan käymässä juuri näin, ja siksi sen vaalitulokseen ja ylipäätänsä georgialaiseen demokratiaan on syytä suhtautua varauksella. Sekä toivoa, että maan asukkaat kykenevät itse ratkaisemaan tämän uskottavuuskriisin huolimatta naapurissa vaanivasta isosta karhusta. 

Samalla on syytä ymmärtää, että Suomen tulevaisuuden kannalta on tärkeä huolehtia siitä, että meillä järjestettävät vaalit säilyvät rehellisinä ja antavat oikean kuvan kansan tahdosta myös jatkossa. Näin siitäkin huolimatta, että jokaisten vaalien jälkeen osa äänestäjistä joutuu pettymään ja hakemaan lohtua vaikkapa lukemalla tämän kirjoituksen ensimmäisen kappaleen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sitä saa, mitä tilaa
Vladimir-karhu ja rohkea kettu
Lindtmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918

Itävallan vaalit muistuttivat EU:n maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta

Yleisradio painotti uutisoinnissaan Itävallan eilisistä vaaleista sitä, että ne voittanut Vapauspuolue on "Venäjä-mielinen". Tämä pitänee sinänsä paikkansa, mutta venäjämielisyys tuskin on ollut tärkein - eikä ehkä edes kovin tärkeä - syy äänestää tätä puoluetta. 

Sen sijaan syy on sama kuin itäisen Saksan osavaltiovaaleissa kannatustaan rajusti lisänneiden AfD:n ja BSW:n äänestäjillä tai Ruotsissa Ruotsidemokraatteja ja Ranskassa Kansallista liittoumaa kannattavilla. Eli ihmisten kyllästyminen Euroopassa harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan, joka on johtanut kaikissa näissä maissa monenlaisiin ongelmiin.

Suomessa on Riikka Purran (ps) johtaman Perussuomalaisten kannatus noussut samasta syystä, mutta sitä erottaa itävaltalais- ja saksalaispuolueista venäläisen todellisuuden ymmärtäminen. Eli sen, että Venäjä aiheuttaa uhan Suomelle ja koko eurooppalaiselle turvallisuudelle. 

Siksi on kysyttävä, että olisiko myös Euroopassa aika noudattaa Juho Kusti Paasikiven oppia ja todeta tosiasioiden tunnustamisen olevan viisauden alku. Ja muuttaa EU-maiden maahanmuuttopolitiikka sellaiseksi, ettei itävaltalaisten tai saksalaisten tarvitse sitä vastustaaksen äänestää Vladimir Putinia myötäileviä puolueita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallan ympäristöministeri järjesti suomalaisille yli 700 000 000 euron vuosilaskun
Kehitysmaalaisten määrä Välimerellä on jälleen kasvussa
Onko FPÖ:n Strache valtavirtaa vai mätä omena?

Maahanmuutto ja Ukrainan sota järisyttivät Saksan valtapolitiikkaa

Saksan Thüringenin osavaltion vaaleissa kansa protestoi valtapuolueiden epäonnistunutta maahanmuuttopolitiikkaa ja myös Ukrainan tukemista vastaan. Sen seurauksena Vaihtoehto Saksalle eli AfD sai yli 32 prosenttia ja laitavasemmistolainen sekä niin ikään maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuva arvokonservatiivinen BSW-puoluekin lähes 16 prosenttia annetuista äänistä.  

Vanhoista valtapuolueista Kristillisdemokraatit eli CDU sai vajaat 24, vasemmistopuolue Linke noin 13, Sosiaalidemokraatit SPD vain kuusi ja Vihreät vaivaiset kolme prosenttia äänistä. Siten ne kokivat melkoisen romahduksen ja viimeksi mainittu jopa putosi maapäiviltä eli osavaltioparlamentista samoin kuin Vapaat Demokraatit eli FDP. 

Saksin osavaltiossa CDU menetti jonkin verran ääniä, mutta säilytti asemansa suurimpana puolueena lähes 32 prosentin äänisaaliilla. Toiseksi nousi kuitenkin AfD, joka niin ikään keräsi yli 30 prosenttia äänistä. Kolmanneksi eniten kannatusta keräsi BSW vajaan 12 prosentin äänisaaliillaan. 

Sen sijaan SPD suorastaan romahti Saksissa ja sai vain seitsemän prosenttia äänistä. Vihreät saivat hiukan yli ja  Linke alle viisi prosenttia äänistä. Myös Saksissa Vapaat Demokraatit putosivat osavaltioparlamentista. 

Nähtäväksi jää, miten osavaltiovaalien tulos vaikuttaa koko Saksan tulevaan politiikkaan. Ehdimmehän juuri ennen käytyjä osavaltiovaaleja nähdä maan sosiaalidemokraattisvetoisen hallituksen päättäneen radikaalista maahanmuuttopolitiikan kiristyksestä. Toisaalta ainakin CDU on ilmoittanut, ettei se ryhdy yhteistyöhön uusien puolueiden kanssa. 

* * *

Jos tästä vaalituloksesta voi jotain oppia niin sen, että demokratiassa kannattaisi kuunnella kansaa. Eli tehdä sellaista politiikkaa, jolle on edes jonkinlainen hyväksyntä tavallisten ihmisten keskuudessa eikä ainakaan pyrkiä heikentämään heidän jokapäiväistä elämäänsä, kuten viimeisten vuosikymmenten aikana on tehty kautta Länsi-Euroopan sallimalla kehitysmaalaisten kansainvaellus.

Saksassa ei myöskään kannattaisi sulkea ainakaan molempia uusia puolueita ulos valtapolitiikasta, vaan antaa niille vastuuta. Näin kansa saisi katetta vaatimuksilleen ja tehtyjä virheitä tulisi korjatuksi. Ja samalla testatuksi onko uusilla puolueilla kykyä viedä maata parempaan suuntaan.

Näin ei kuitenkaan ole ilmeisesti tarkoitus tehdä varsinkaan koko liittotasavallan alueella, vaan vanha valta haluaa jatkaa hallitsemista. Toivon mukaan se ottaa kuitenkin kopin asiakysymyksistä ja toteuttaa ainakin lupauksensa tehtyjen maahanmuuttopoliittisten virheiden korjaamisesta. 

Ukrainan tukikysymys onkin sitten meidän suomalaisten kannalta hankalampi asia. Venäjän rajavaltiona Suomi on sellaisessa tilanteessa, että mikä tahansa etu, jonka Venäjä saavuttaa hyökkäyssodassaan, heikentää meidän turvallisuuttamme. Näin siitä huolimatta, että liityimme NATO:on, joka toki antaa tukea mahdollisen hyökkäyksen sattuessa. 

Siksi uusien Ukrainan tukeen negatiivisesti suhtautuvien puolueiden menestys saattaa heikentää myös meidän turvallisuustilannettamme, mikäli myös Saksan vanhat valtapuolueet rupeavat vielä nykyistäkin nihkeämmiksi sen tukemisessa. Valitettavasti tämäkin lienee odotettavissa ennemmin tai myöhemmin.  Ainakin, mikäli germaanien uusien puolueiden suosio saa itäisen Saksan vaaleista nostetta myös maan läntisissä osavaltioissa, joissa niiden kannatus on tähän asti ollut merkittävästi vähäisempää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Afghans Had to Go
Saksan sosiaalidemokraatit Putinin tukena

Äärivasemmistolle kaikkien aikojen vaalivoitto

Suomen eilisten eurovaalien tulos yllätti varmasti kaikki politiikkaa seuraavat. Niin myös minut itseni, joten muutama sana niihin liittyen. 

Vaalien suurvoittaja oli Vasemmistoliiton ja Vihreiden muodostama äärivasemmisto, joka taisi saada suurimman ääniosuuden koko Suomeen itsenäisyyden ajan vaaleissa. Peräti 28,6 prosenttia äänestäneistä antoi äänensä sille. 

Tämä tarkoittaa, että suomalaisesta europarlamenttiryhmästä tulee jatkossa entistä enemmän tukea keskusjohtoisuudelle, kehitysmaalaisten kansainvaellukselle, wokellukselle ja euroverojen kaltaisille pyrkimyksille. Samalla tulos tarkoittaa myös sitä, että suomalainen äärivasemmisto osasi hyödyntää sitä etua, jonka kokonaisuudessaan alhainen äänestysprosenttia tarjoaa. 

Tätä sen sijaan eivät ymmärtäneet Perussuomalaisten kannattajat. He tyytyivät nukkumaan kotonaan ja ehkäpä mielessään kiroamaan koko Euroopan unionia. 

Ja toteuttivat muutaman päivän takaisen varoitukseni siitä, että vihervasemmisto saa europarlamenttiin yhden edustajan aiempaa enemmän, mikäli politiikan muita suuntauksia kannattavat ihmiset jättävät käymättä vaaliuurnilla. Siten suomalaisten kansalliskonservatiivien vaalikäyttäytyminen oli kauniisti sanottuna tyhmää.

* * *

Jos kaikissa EU-maissa olisi ajateltu näin, olisivat afrikkalaiset ja lähi-idästä peräisin olevat sosiaaliturvaperusteilla Eurooppaan pyrkivät ihmiset kiittäneet ja lähteneet vielä entistäkin suuremmin joukon liikkeelle. Samoin olisi suomalaisen metsäteollisuuden raaka-aineen museoimisesta tullut todellinen uhka ja vain mielikuvitus olisi ollut rajana, minkälaisiin saavutuksiin olisi päädytty wokellusrintamalla. 

Onni onnettomuudessa oli, etteivät muiden maiden kansalliskonservatiivit olleet yhtä järjettömiä kuin suomalaiset, vaan saavuttivat vaalivoiton samalla kun koko vasemmisto menetti kannatustaan. Toki tämä vaalivoitto olisi ollut suurempi, mikäli suomalaiset äänestäjät olisivat päättäneet tukea perussuomalaisia ehdokkaita äärivasemmiston sijaan. 

Kun vielä Kokoomuksen EPP-ryhmä saavutti koko Unionin tasolla vaalivoiton, voimme huokaista helpotuksesta ja toivoa, että EU:ssa nähdään seuraavien viiden vuoden ajan kulunutta vaalikautta terveempää politiikkaa. Eikä niiden aikana toteuteta edellisen europarlamentin idioottimaisimpia suunnitelmia.

* * *

EU-politiikan lisäksi vaalitulos tulee vaikuttamaan myös Suomen sisäpolitiikkaan. Hallituksen sisällä Kokoomuksen eurovaalivoitto ja Perussuomalaisten rökäletappio lisäävät pääministeripuolueen ja vähentävät valiovarainministeripuolueen painoarvoa. Ja siten Kokoomukselle tärkeät asiat tulevat edistymään paremmin kuin perussuomalaisten toiveet. 

Tämä tulee näkymään ennen kaikkea suomalaisessa maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa, jossa Kokoomuksen ja Perussuomalaisten linjat poikkeavat toisistaan. Oma veikkaukseni on, että siihen liittyviä hallitusohjelman linjauksia on entistä vaikeampi saada eduskunnan käsittelyyn ja siten laeiksi kuluvan eduskuntakauden aikana. 

Vaarana on siten se, että suomalaisessa politiikassa toistuu sama ilmiö, joka nähtiin Juha Sipilän (kepu) hallituksessa. Sen maahanmuuttopoliittinen ohjelmahan oli kyllä järkevä, mutta jäi lopulta kokonaan toteuttamatta. Ja kaiken kukkuraksi maahan ryntäsi tolkuton määrä kehitysmaalaisia ilman, että hallitus olisi ryhtynyt mitenkään torjumaan sitä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Perussuomalaisten laimea äänestysaktiivisuus antaisi SDP:lle, Vihreille tai RKP:lle lisäpaikan europarlamenttiin

Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa
Suomalainen albania- tai marokkolaki?

Perussuomalaisten laimea äänestysaktiivisuus antaisi SDP:lle, Vihreille tai RKP:lle lisäpaikan europarlamenttiin

Euroopan parlamentti tulee ensi viikonloppuna siirtymään oikealle, koska erityisesti kansalliskonservatiiviset puolueet näyttävät nostavan kannatustaan selvästi. Tähän on johtanut ennen kaikkea Eurooppaan kohdistunut niin sanottu humanitaarinen maahanmuutto ja sen seurauksena tapahtunut yhteiskuntien kehitysmaalaistuminen lisääntyneine huume-, väkivalta- ja seksuaalirikollisuuksineen. 

Kansalliskonservatiivit ovat etenemässä erityisesti Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Hollannissa ja Puolassa. Siis juuri niissä maissa, joista valitaan eniten edustajia europarlamenttiin.

Suomessa Ylen tuore eurovaaligallup ei tuottanut suurempia yllätyksiä. Sen huomionarvoisin seikka oli se, että Ylen edellisessä kyselyssä mitattu Perussuomalaisten tolkuton notkahdus ja Keskustan suuri nousu olivat varsin todennäköisesti mittausvirheitä ja nyt puolueet palasivat lähemmäs todellista kannatustaan 16,5 ja 11,9 prosentin kannatuksillaan.

Muuten galluptulos ei tarjonnut suuria yllätyksiä. Kokoomus oli edelleen kärjessä ja Suomen sosialidemokraattinen puolue toisena. Niiden jälkeen tulivat Perussuomalaiset, Keskusta, Vasemmistoliitto ja Vihreät. Sekä niiden perässä muutama pienpuolue, joista yksikään ei nyt mitatuilla kannatuksilla saisi paikkaa europarlamenttiin.

Ylen kyselyn mielenkiintoisinta antia olivatkin juuri puolueiden ennakoidut paikkaluvut. Suurista puolueista Kokoomus yltäisi sen mukaan neljään paikkaan ja SDP sekä Perussuomalaiset kolmeen. 

Näistä laskelmista toteutuu lähes varmasti Kokoomuksen paikkaluku. Sen sijaan SDP:n ja Perussuomalaisten paikkaluku on riippuvainen puolueiden kannattajien äänestysaktiivisuudesta. 

Eli mikäli SDP:n kannattajat ovat muiden kannattajia aktiivisempia äänestäjiä, voi puolue saada vielä neljännenkin europarlamenttipaikan. Perussuomalaisten osalta kannattajien laimeaksi jäävä äänestysinto taas tarkoittaisi kolmannen paikan siirtymistä jollekin toiselle puolueelle - todennäköisimmin juuri SDP:lle tai Vihreille - ellei se sitten menisi RKP:lle tai Kristillisdemokraateille.

Siksi erityisesti Perussuomalaisten kannattajien kannattaa käydä äänestämässä sunnuntaina, mikäli he katsovat SDP:n, Vihreiden tai RKP:n europolitiikan olevan suomalaiselle yhteiskunnalle haitallista! Toki äänestää kannattaa kaikkien muidenkin, mutta juuri Perussuomalaisten kannattajakunnan äänestysaktiivisuudella on näissä vaaleissa poikkeuksellisen suuri merkitys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa
Suomalainen albania- tai marokkolaki?
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka

Suomalainen albania- tai marokkolaki?

Iso-Britannia on säätänyt lain, jonka mukaan sinne pyrkivien kehitymaalaisten turvapaikkahakemukset käsitellään Ruandassa. Päätöksen seurauksena Englantiin, Walesiin, Skotlantiin ja Pohjois-Irlantiin päässeet elintasopakolaiset ovat pyrkineet Irlannin tasavaltaan. Eli päätös on toiminut toivotulla tavalla.

Pääministeri Petteri Orpo (kok) on eilen nimennyt kaksi mahdollista maata, jotka voisivat toimia Suomeen tunkeutuvien turvapaikanhakijoiden asuinpaikkana heidän anomustensa käsittelyn ajan. Ne ovat Albania ja Marokko.

Orpon mukaan turvapaikkojen mahdollinen tarjoaminen Suomen rajojen ulkopuolella tarkoittaa sitä, että nämä ihmiset lopulta loisivat oman tulevaisuutensa kyseisissä maissa sen sijaan, että kulkevat "jonkun toisen maan läpi pyrkiessään Eurooppaan, ja... lähtevät salakuljettajien matkaan hengenvaaralliselle matkalle yli Välimeren". 

Toki Albaniasta ja Marokosta puuttuu Suomen kaltainen avokätinen sosiaaliturvajärjestelmä, joka mahdollistaa myös ulkomaalaisten toimeentulon ilman työnä tai työnteon edellytysten kehittämisenä tapahtuvaa vastiketta. Eli kyseiset maat tuskin kiinnostavat sinänsä sosiaaliturvaperusteisia turvapaikanhakijoita. Toisaalta ei täälläkään kukaan taida kaivata sellaisia - vaikka poliittinen vasemmisto ei heidän motiivejaan ehkä kykenekään näkemään. 

Toivottavasti pääministerin kannanotot siis tarkoittavat sitä, että hallituksella on valmius toteuttaa samantyyppinen järjestelmä, johon britit ovat jo siirtyneet. Ja asian ennakkovalmistelu olisi jo kaikessa hiljaisuudessa siirretty valmisteluun asianomaisissa ministeriöissä. 

Ainakaan turvapaikkapolitiikan järkeistämistä jo pitkään ajaneilla perussuomalaisilla tuskin olisi mitään tätä vastaan. Ja on hienoa, että pääministerikin on nyt siis nähnyt asian tärkeyden. Näin asian takana on jo hallituksemme kaksi suurinta puoluetta.

* * *

Eilen alkoi eurovaalien ennakkoäänestys. Niissä on perinteisesti moni jättänyt äänestämättä, minkä seurauksena jokaisen vaaliuurilla käyneen ihmisen vaikutusvalta on ollut eduskunta- tai presidentinvaaleja suurempi. 

Siksi kannustan kaikkia lukijoitani käyttämään äänioikeuttaan juuri näissä vaaleissa. Tämä kannattaa, sillä viime kädessä suurin osa suomalaista lainsäädäntöä ohjaavista päätöksistä tehdään Euroopan Unionissa. 

Siten nyt on mahdollisuus vaikuttaa juuri siellä, mistä kaikki - hyvä tai paha - saa alkunsa. Siis muun muassa sellaiset asiat kuin asetukset luonnon ennallistamisesta, metsien käytöstä, pullonkorkeista, yhteisveloista tai vaikkapa EU:n yhteisen puolustuksen kehittämisestä. 

Ja niin, myös Unionin yhteisestä turvapaikkapolitiikasta. Siis siitä, voiko Suomi lopultakaan säätää omaa "albania- tai marokkolakiaan" EU:n ulkopuolisen Britannian tavoin. Vai määrääkö EU:n yhteinen päätös meidät pitämään kaikki tänne saapuneet ja meille unionin yhteisellä päätöksellä jaetut turvapaikanhakijat Suomessa koko vuosia kestävän käsittelyprosessin ajan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko tyhmyydellä jokin raja?
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka
Irlantilaiset ovat kyllästyneet turvapaikkasirkukseen

Sitä saa, mitä tilaa

Tuoreen tiedon mukaan Malmö on Pohjoismaiden vaarallisin kaupunki. Tämä - tai sen syyt - ei liene arvoisalle lukijalleni mikään yllätys. 

Sen sijaan yllätyksenä voidaan pitää sitä, että asiasta ylipäänsä uutisoitiin. Tosin ilman viittausta varsinaisiin syihin. 

Noista syistä voi saada jonkinlaisen käsityksen kun lukee listaa Euroopan vaarallisimmista kaupungeista. Ykkösenä majailee Marseille, joka on koko maailman tilastoissa sijalla 40. Kärki on sosialistisen Venezuelan Caracasilla ja sijat 2-4 eteläafrikkalaiskaupungeilla. Sen sijaan Helsinki ja etenkin Tallinna ovat jääneet listan häntäpäähän.

Näin ainakin toistaiseksi. Nähtäväksi jää, säilyykö Helsinki jatkossakin suhteellisen turvallisena kaupunkina. Vai eroaako sen tie sukulaiskansamme pääkaupungista tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. 

Tämän asian ratkaisevat käytännössä suomalaiset poliitikot, jotka nauttivat kansalaisten vaaleissa ilmaisemaa luottamusta. Toisin sanoen suomalaiset - ja siten myös helsinkiläiset - voivat luottaa siihen, että "sitä saa, mitä tilaa" äänestyskopissa. 

Näin siitäkin huolimatta, että suomalaismedioilla on tapana piilotella turvallisuuteen liittyviä asioita. Tämän aamun esimerkin saimme MTV3:lta, joka kertoi Ranskan Lyonissa tapahtuneesta veitsi-iskusta mainitsematta siihen syyllistyneen mielisairaan marokkolaisen etnistä taustaa. 

Toki myös etnisesti suomalaiset kykenevät hirmutekoihin, kuten Valkeakoskella tapahtunut hirvittävä henkirikos osoitti. Tapauksen uutisointi oli kuitenkin sikäli mielenkiintoista, että poliisi katsoi siitä uutisoidessaan tarpeelliseksi ilmoittaa erikseen, ettei epäillyllä ole ulkomaalaistaustaa, vaikka virkavallalla ja medioilla on yleensä tapana vaieta epäiltyjen etnisestä taustasta. 

Tämä viittaa siihen, että ainakin seksuaali- ja henkirikosten uutisoinnin osalta maahanmuuttajatausta näyttää muuttuneen eräänlaiseksi vakioasetukseksi. Siksi on kysyttävä, että antaako tämä meille medioiden kuluttajille oikeuden tehdä jatkossa sen mukaisen johtopäätöksen jokaisesta tapauksesta, joissa ei erikseen mainita syyllisen tai sellaiseksi epäillyn etnistä taustaa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka
Edes rikoskomisario ei uskalla puhua tosiasioista sellaisina kuin ne ovat
Miksi puhumme maahanmuuttajien, mutta emme kantaväestön seksuaalirikoksista?

Kumpi on kumpi silloin, kun Putin ärähtää?

Eilen äänestettiin Suomen presidentinvaalin toisen kierroksen ehdokkaista eli vietettiin suomalaisen demokratian suurta juhlaa. Tästä arvoisa lukijani on tietenkin yhtä hyvin perillä kuin minä itsekin ja siksi tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis. 

Ihan ensin on todettava, että tämän vaalin merkittävin seuraus - kahden kärkiehdokkaan selviämisen lisäksi - oli se, että suomalaista mediaa pitää onnitella onnistumisesta pyrkimyksessään ohjata poliittisen kentän vasen laita keskittämään äänensä Haavistolle. Ja myöntää itseäni harmittavan, etteivät poliittisen keskiviivan oikealla puolella - vailla tosiasiallisia mahdollisuuksia - olevien ehdokkaiden äänestäjät ymmärtäneet vastataktikoida. 

Tässä suhteessa etenkin Olli Rehniä (kepu) äänestäneet eivät ymmärtäneet asiaa, vaikka vaalitulos oli etenkin Keskustan maaseudulla asuvien arvokonservatiivisten kannattajien osalta suorastaan äärisurkea. Toiselle kierroksellehan selvisivät juuri kaksi arvoiltaan urbaaneinta ja arvoliberaaleinta ehdokasta.

Mutta se siitä. Äänet on laskettu, joten pulinat pois. 

Jatkoon siis menivät Alexander Stubb (kok) ja Pekka Haavisto (vihr), joista ensin mainittu ensimmäisenä ja jälkimmäinen toisena. Tällä tosiasialla voi olla tai olla olematta merkitystä lopputuloksen kannalta. 

Suurin merkitys tulevan presidentin henkilöllisyydelle on kuitenkin ennen toista kierrosta käytävillä keskusteluilla. Siinä onnistuminen on välttämättömyys Haavistolle, ja toisaalta munaami... siis epäonnistumisen välttäminen Stubbille. Näin siksi, että suomalaisista noin 60 prosenttia on poliittisesti oikealla ja vain 40 prosenttia vasemmalla. 

Lisäksi on huomattava, että etenkin Stubbin tulee onnistua motivoimaan itseään toissijaisena ehdokkaana pitävät Halla-ahon, Rehnin, Essayahin, Harkimon ja Aaltolan äänestäjät vaivautumaan vaaliuurnille toisellakin kierroksella. Siksi odotettavissa on myös etenkin perussuomalaisesti ja keskustalaisesti ajattelevien kosiskelua - kuten jo eilisiltana kuultiin Stubbin kehuessaan kaikkia vastaehdokkaitaan. 

Omalta osaltani tyydyn tässä vaiheessa suosittelemaan äänestäjille vain yhtä asiaa. Eli kun te - arvoisat lukijani - harkitsette äänenne antamista, miettikää kumman ehdokkaan uskotte pystyvän johtamaan Suomea paremmin siinä ikävässä tapauksessa, että Venäjä ryhtyisi hankalaksi. Eli kun Putin ärähtää ja uhkaa koko valtiollisen itsenäisyytemme olemassaoloa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Presidentinvaalit ja punainen hallinto
Haavisto ja Stubb: kehitysmaalaiset on asetettava suomalaisten edelle
Haaviston kannatus alamäessä, mutta tuleeko Stubbista presidentti?

Presidentinvaalit ja punainen hallinto

Näin huomisen vaalipäivän aattona ajattelin kirjoittaa poliittisen vasemmiston yleisestä kyvykkyydestä käyttäen esimerkkinä vuoden 1918 punaista Vihtiä. Lähteenä kirjoitukselleni käytän Seppo Myllyniemen teosta "Vihdin historia 1800-1918", joka on mahdollisten faktantarkastajien saatavissa monistakin antikvariaateista.

Vihti on Uudellamaalla sijaitseva keskikokoinen kunta, jossa ennen punakapinaa eli noin 10 000 ihmistä, joista yli kolme neljäsosaa kannatti Suomen sosialidemokraattista puoluetta - siis sitä kapinan aloittanutta kokonaisuutta, jonka perillisiä ovat tämän päivän SDP ja Vasemmistoliitto sekä myös Vihreät siltä osin kuin puoluetta oli 1970-luvulla perustamassa vanhoja kommunisteja. 

Tosiasiassa myös Vihreät on siirtynyt alkuvuosiensa jälleen yhä enemmän vasemmalle muuttuen tyypilliseksi sosialistipuolueeksi, jonka tavoitteena on vahvistaa keskusvaltaa tavallisen ihmisen taloudellisen ja aatteellisen vapauden kustannuksella. Ja siksi on selvää, että huomisessa vaalissa on ehdolla kolme ehdokasta, joita voidaan pitää Vihdin punakaartien poliittisina perillisinä.

* * *

Vihdin punakaarti otti pitäjän hallinnon käsiinsä vuoden 1918 tammikuun 28. päivänä puuttumalla verovalituksia käsittelevän tutkijalautakunnan kokoukseen ja määräten sen laskemaan uudet veropäätökset kansanvaltuuskunnan Työmies-lehdessä julkaiseman punaisen kunnallisverolain perusteella. Kun näin oli tehty, ei lopputulos kuitenkaan tyydyttänyt työläisiä, koska käytetty laskentaperuste olisi johtanut heidän verojensa nousuun. 

Seuraavaksi annettiin työläisille asian korjaamiseksi peräti kolmanneksen verovähennys tuloista ja laskettiin uudet verot. Näin saatu lopputulos ei sitten kelvannutkaan torppareille eikä mäkitupalaisille, joiden verot olisivat nousseet suhteessa porvarillisen Suomen verolakeihin. 

Sen jälkeen yritettiin vielä kerran löytää kaikille sopivaa mallia, mutta sellaista ei osattu rakentaa. Niinpä punaisen Vihdin uusi johto katsoi lopulta parhaaksi tyytyä vanhaan eli valkoisen Suomen verotusmalliin, joka myös toteutettiin.

* * *

Vihdin punakaartin koko vaihteli kapinan aikana neljän- ja kuudensadan miehen välillä. Siten se oli ympäristöönsä nähden verrattain vahva.

Tämä tarjosi vihtiläisille mahdollisuuden tehdä ryöstöretkiä myös naapurikuntiin. Eivätkä he jättäneet sitä käyttämättä, vaan punakaartilaiset kävivät oman kuntansa lisäksi verottamassa Nummen, Pusulan, Lohjan syrjäkylien sekä Siuntion Nummenkylän asukkaita. Eikä heitä kiinnostanut, olisiko sikäläisillä vallankumouksellisilla ollut käyttöä takavarikoiduille elintarvikkeille tai ei. 

Vihtiläisten sotilaallinen voima oli hyvin tiedossa naapurikunnissa, joten vastaavia ryöstöretkiä ei tehty niistä sen puolelle. Näin toteutui sosialisteille tyypillinen vahvemman oikeus myös punaisessa Suomessa. 

* * *

Varsinaisesta terrorismista voidaan tietenkin puhua vasta punaisten pitäjän oikeistolaisiksi tiedettyjen ihmisten koteihin tekemien veritöiden yhteydessä. Jo tammikuun lopulla ammuttiin Olkkalan kartanossa pehtoori ja Kourlan kartanossa maisteri. Lisäksi tapettiin toistakymmentä kohti pohjoista matkannutta nuorukaista, koska heidän arveltiin olevan liittymässä valkoisten joukkoihin. 

Myös vankeja otettiin ja pahoinpideltiin. Ja kun paikalle saatiin vielä Hyvinkäältä "punakaartin lentävä osasto" päästiin jo ampumaan vankeja - heidän mukanaan Nummelan poliisi. Kaiken kaikkiaan Vihdissä surmattiin lyhyessä ajassa kahdeksantoista siviilihenkilöä. 

Verityöt eivät kuitenkaan jääneet tähän, vaan helmikuussa murhattiin yksi talollinen ja yksi teknikko. Sen jälkeen murhailuun tuli pieni tauko, mutta vielä huhtikuussa - eli tappion jo häämöttäessä - ehdittiin ottaa henki kirkkoherran pojalta, rautatiekirjurilta, elintarvikelautakunnan puheenjohtajalta ja yhdeltä talolliselta. 

Mielenkiintoista kyllä, vihtiläiset ulottivat ryöstöretkien lisäksi oman kuntansa ulkopuolelle myös murharetkiä. Eli kävivät päästämässä hengiltä muutamia oman pitäjänsä asukkaita, jotka elivät muualla. 

* * *

Edellä on käynyt ilmi, että vihtiläisten punakaarti oli paitsi terroristijärjestö, niin myös selkeä voimatekijä omalla alueellaan. Voisi siis kuvitella, että se olisi ollut kova vastus myös jääkäreiden johtamille valkokaartilaisille. 

Kaarti eli Vihdin neljän komppanian vahvuinen pataljoona lähetettiin tässä tarkoituksessa Tampereen kautta Kuhmalahdelle, jossa se taisteli parin viikon ajan ja joutui lopulta melkein saarroksiin. Sen seurauksena kaarti vetäytyi Hämeenlinnaan mistä se määrättiin palaamaan rintamalle. 

Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan joukko keksi luovan ratkaisun ja kaappasi junan, jolla se porhalsi takaisin kotikonnuilleen. Tämä ei tietenkään käynyt punaisten esikunnalle, vaan se komensi vihtiläiset lähettämään kaartinsa takaisin. 

Käskyä pyrittiin heti toteuttamaan, mutta silloin kävi ilmi, ettei entisistä punasotureista juuri kukaan tahtonut enää sotia. Niinpä vihtiläisille kapinajohtajille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin kerätä uusi kaarti. Ja kun tuli valmista, lähettää se Vesilahden rintamalle, missä taisteltiin jälleen muutama viikko. 

Taisteleminen kuitenkin loppui kun vihtiläiset saivat tietää, että saksalaiset olivat hyökkäämästä Hangosta kohti kotikuntaa. Tällöin kaartilaiset lähtivät kielloista huolimatta jälleen kotimatkalle. 

Siellä he joutuivat puolustautumaan Nummmelaan rakennetuissa hyvissä asemissa saksalaisia vastaan ja onnistuivat saavuttamaan voiton. Tai ainakin saksalaiset lyhyen taistelun jälkeen päättivät kiertää koko Vihdin ja valloittivat sen sijaan Helsingin ja etenivät sitä kautta kohti Hyvinkäätä tarkoituksenaan päästä sieltä edelleen haastamaan punaisten pääjoukkoja.  

Tällöin vihtiläiset määrättiin jälleen rintamalle kotikunnan ulkopuolelle eli Riihimäelle. Joukko saatiinkin lähtemään, mutta se päätti - edettyään vain Ikkalan kylään naapurikunnassa Pusulassa - sittenkin palata kotiinsa ja laskea aseensa. 

Tämä ei pelastanut vihtiläisiä sotaa seuranneesta valkoisesta terrorista, vaan toistasataa paikkakunnan punaista tapettiin laittomissa kenttäoikeuksissa. Se tarkoitti, että Vihti kuului kymmenen suurimman teloituspaikkakunnan joukkoon koko maassa. 

Lisäksi vihtiläisiä kuoli laillisilla vankileireillä lähes puolen sataa, joukossa myös yksi nainen. Siten pitäjän kapinalliset maksoivat lopulta äärimmäisen kovan hinnan vallankumousyrityksestään.

* * *

Edelle kirjoittamani pieni pala paikallishistoriaa on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen kertomus. Punaisen aatteen palo sai ihmiset ottamaan vallan käsiinsä, mutta uusi sosialistinen valta osoittautui heti kyvyttömäksi suunnittelemaan rationaalista hallintoa sekä korruptoitui saman tien muuttuen tasa-arvoisen ihmisyyden airuesta häikäilemättömäksi rosvojoukoksi, joka ryösti omilta aatetovereiltaan ja tappoi syyttömiä. Eikä lopulta halunnut edes puolustaa "saavutuksiaan".

Tämä kaikki sopii erinomaisesti yhteen sen kaiken kanssa, mitä me olemme nähneet ympäri maailmaa valtioissa, joissa punainen valta on saavuttanut hallitsevan aseman. Esimerkkejä on helppo luetella Neuvostoliitosta Nicaraguaan ja Kamputseasta Venezuelaan. 

Siksi tämä kertomus oli syytä julkaista juuri tänään, kun me suomalaiset valmistaudumme valitsemaan valtiollemme uutta arvojohtajaa ja ulkopolitiikan ylintä päättäjää seuraaviksi kuudeksi vuodeksi. Ehdollahan on - kuten alussa totesin - kolme vihtiläisten punakaartien henkistä seuraajaa sekä muita ehdokkaita. 

Omalta osaltani teen valinnan edellä mainittujen muiden ehdokkaiden joukosta. Ja vieläpä siten, että pyrin minimoimaan sen mahdollisuuden, ettei yksikään vihtiläisten punakaartilaisten henkisistä seuraajista pääsisi edes toiselle kierrokselle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toiko Suomen itsenäisyys mukanaan punavankileirit ja nationalistiset ääriliikkeet?
Verinen sisällissota
Martti Häikiö ja punainen vallankumous

Stubbia voi auttaa äänestämällä sunnuntaina Halla-ahoa

Iltalehti julkaisi eilen tuoreimman kannatuskyselyn presidentivaaliehdokkaiden suosiosta. Sen perusteella Alexander Stubb (kok) ja hänen kannattajansa voivat ottaa viikonloppunsa rauhassa, mutta Pekka Haavistolla (vihr) ja Jussi Halla-aholla (ps) on jännää. Heidän kannatustensa välillä on nimittäin vain 1,4 prosenttiyksikön ero. 

Rennosti voivat ottaa myös kaikki muut ehdokkaat, joilla ei enää ole mahdollisuuksia päästä vaalin toiselle kierrokselle. Halla-ahon ero seuraavana tulevaan Olli Rehniin (kepu) on nimittäin peräti seitsemän prosenttiyksikköä. 

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, ovat sosiaalidemokraattien kannattajat lähteneet jo vaalikamppailun alusta suurella joukolla ISIS-naisistaan ja Caruna-kaupoistaan visusti vaikenevan Pekka Haaviston taakse saadakseen maahamme vasemmistolaisen presidentin. Ja nyt suomalaiset mediat (esimerkki ja toinen) yllyttävät loppujakin Jutta Urpilaisen (sd) ja myös Li Anderssonin (vas) kannattajia tekemään samoin. 

Sen sijaan äänestäjiä ei niinkään yllytetä takstiseen äänestämiseen poliittisen keskiviivan oikealla puolella - tai jos yllytetään, niin siirtymään Alexander Stubbin (kok) taakse. Tosiasia kuitenkin on, että jopa Stubbin itsensä kannalta olisi todennäkäisesti parempi, mikäli Rehniin, Sari Essayahin (krist), Harry Harkimon (Liik) ja Mika Aaltolan kannattajia siirtyisi - hänen itsensä sijaan - nimenomaisesti Halla-ahon taakse vaalin ensimmäisellä kierroksella. 

Näin ainakin siinä tapauksessa, että uskomme mielipidekyselyjä, joiden perusteella ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä ei missään tapauksessa äänestäisi Halla-ahoa toisella kierroksella. Ja siksi äänestäjien siirtyminen ensimmäisellä kierroksella tämän taakse johtaisi Stubbin voittoa ainoana vakavasti uhkaavan Haaviston putoamiseen kilpailusta jo ensimmäisellä kierroksella.

Siksi kehotankin kaikkia niitä äänestäjiä, jotka eivät kannata poliittista vasemmistoa - johon Haavisto puheistaan huolimatta eittämättä kuuluu - antamaan ensimmäisen kierroksen äänensä taktisista syistä Jussi Halla-aholle.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haavisto ja Stubb: kehitysmaalaiset on asetettava suomalaisten edelle
Halla-ahon raiskaukset, Stubbin kommentit ja Haaviston terroristit
Vaalitaktikoinnin aika

 

Mustat naiset ratkaisevat

Naiset ovat äänestäneet demokraattisen ehdokkaan puolesta enemmän kuin miehet jokaisessa Yhdysvaltojen presidentinvaalissa vuodesta 1980 lähtien. Tuoreessa tutkimuksessa kuitenkin osoitettiin, että osa sukupuolten välisestä äänestyskuilusta johtuu siitä, että suurempi osuus naisäänestäjistä on mustia ja mustat äänestäjät valitsevat valtaosin demokraattiset ehdokkaat. 

Aiemmat tutkimukset olivat osoittaneet, että mustat miehet ovat erityisen usein menettäneen äänioikeutensa kuolemantapausten, vankeusrangaistusten ja rikostuomioiden takia. Sen seurauksena mustien miesten osuus äänestäjissä on alle puolet. 

Tutkimuksen mukaan rotujen välinen ero äänestävissä sukupuolissa selitti 24 prosenttia sukupuolten välisestä äänestyserosta USA:n suurten puolueiden välillä. Ero on erityisen suuri niiden keskuudessa, jotka eivät ole koskaan olleet naimisissa: heidän keskuudessaan miesten ja naisten erilainen rotukoostumus selitti peräti 43 prosenttia sukupuolten välisestä äänestyskuilusta. 

Tutkijat totesivat myös, ettei heidän havaitsemansa ero johtunut tulotasojen eroista sinkkumiesten ja -naisten välillä. Näin siksi, että vaikka sinkkunaiset ovatkin köyhempiä kuin sinkkumiehet ja alhaisemmat tulot ovat yhteydessä hieman suurempaan demokraattien puolesta äänestämiseen, tulosten ero ei ole tarpeeksi suuri selittämään merkittävää osaa sukupuolten välisestä äänestyskuilusta. 

Toisin sanoen amerikkalaisnaisten suuri into äänestää demokraatteja ei johdu naisten alhaisemmista tuloista, vaan siitä, että naisäänestäjissä on suhteellisesti enemmän mustia kuin miehissä. 

Kuinkahan mahtaa olla Suomessa. Meillähän naiset äänestävät miehiä useammin erityisesti Vihreitä, mutta täältä puuttuvat USA:n mustien kaltaiset suuret vähemmistöt. Tosin sellaisia on hyvää vauhtia muotoutumassa laajamittaisen humanitaarisen maahanmuuton myötä. Lisäksi heistä ainakin somalinaiset ovat usein niin sanottuja yksinhuoltajia eli miehensä kakkos- tai kolmosvaimoja. Mikähän mahtaa olla heidän puoluevalintansa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen julkaisema profilointi-juttu: pitäisiköhän Yle-veroa nostaa?
Aluevaalien tuloksesta
Moniavioisuuden korkea hinta

HS ja demokratia

Yhteiskunnan monimuotoistuessa syntyy tunnetusti erilaisia väestöryhmien välisiä kahnauksia. Pahimmillaan ne voivat kärjistyä jopa etnis-kulttuurisia rajoja noudattavaksi järjestäytyneeksi väkivallaksi.

Avoimessa demokratiassa yhteiskunnan päätöksenteko perustuu vapaisiin vaaleihin, joissa äänestäjät valitsevat kulloiseenkin tilanteeseen sopivat päätöksentekijät. Ja nämä puolestaan toteuttavat kansalaisten enemmistön tahdon tekemällä heidän haluamaansa politiikkaa. 

Tästä hyvänä esimerkkinä toimikoon alkukesän hallitusratkaisu, jossa vihervasemmistolainen kabinetti korvattiin vaalivoittajien ministeristöllä. Yksi - vaikkakaan ei ainoa -  merkittävä seikka tämän muutoksen taustalla oli viime vuosina esille noussut maahanmuuttajiin assosioituneen väkivallan nopea lisääntyminen. 

Muutoksen taustalla oli myös se tosiasia, että kansalaiset pystyivät luomaan vapaan median perusteella käsityksen nähdystä muutoksesta ja sen seurauksista. Ja sitä kautta vaikuttamaan siihen, että Suomen poliittinen suunta siirtyi maahanmuuttopolitiikassa aiempaa kestävämmälle pohjalle - ainakin tuoreen hallitusohjelman perusteella.

Tartuin tähän aiheeseen siksi, että nyt nähty muutos on suorastaan malliesimerkki siitä, kuinka demokratia toimii parhaimmillaan. Valitettavasti Suomessa on kuitenkin edelleen toimijoita, jotka pyrkivät pitämään kansalaiset tietämättöminä yhteiskuntakehityksen oleellisista kehityssuunnista.

Malliesimerkin tästä antoi tänä aamuna Helsingin sanomat, joka onnistui julkaisemaan artikkelin lisääntyneestä lasten väkivallasta kertomatta sanallakaan sen syistä ja mahdollisista etnis-kulttuurisista yhteyksistä. Tämä rikkoo julkisen sanan neuvoston ohjeiden kohtaa kahdeksan, jossa todetaan, että "journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen". 

Siksi on syytä kysyä, onko Helsingin sanomien toimitus sitoutunut hyvään journalistiseen tapaan, vai toimiiko se sittenkin edellä mainitsemani ohjeistuksen kohdan 11 vastaisesti. Sen mukaan "yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta" - tässä tapauksessa HS:n jutun tekee mielipiteeksi - joskaan ei sepitteelliseksi - asiaan liittyvän oleellisen seikan salaaminen lukijoiltaan.  

Samalla maamme valtalehti tuli sabotoineeksi suomalaista demokratiaa, sillä - kuten edellä totesin - sen toimivuuden edellytyksenä on totuudenmukainen tiedonvälitys, jonka pohjalta kansalaisilla on mahdollisuus luoda yhteiskunnallisista asioista oikea käsitys. Ja tehdä sitä kautta äänestyspäätöksensä tosiasioihin perustuen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n mukaan nuorisoväkivalta ei yhtä tärkeää kuin närpiöläisen tomaatinviljelijän rikosepäily
Siis miksi Oulussa murhataan, Riika Nykänen?
Mystinen nuorisoaines tekee väkivaltarikoksia

Vaalien ennakkoäänissä muhii iso yllätys

Kuten arvoisa lukijani tietää, järjestetään huomenna eduskuntavaalit, joiden tuloksesta riippuu moni asia - eikä vähiten Suomen talouden tulevaisuus. Ja siksi suomalaisten on jälleen syytä ilmaista näkemyksensä maan asioista. 

Aktiivisuutta tarvitaan siitä huolimatta - tai ehkäpä juuri siksi - että maamme tilanteen vakavuus on saanut ihmiset äänestämään runsain joukoin jo ennakkoon. Näin siitä syystä, että noissa äänissä - vaikka tulokset ovatkin periaatteessa julkisuudelta salassa - muhii melkoinen yllätys, josta mediamme ovat vaienneet täysin. 

On nimittäin käynyt ilmi, että ennakkoäänistä on vuotanut julkisuuteen tilastollisesti merkittävä osa, jonka perusteella jo äänestäneiden joukossa on ollut erityisen paljon ihmisiä, joiden nimet viittaavat Lähi-Itään tai Afrikan sarveen. Siis henkilöitä, joiden tiedetään suosivan etujaan järkähtämättä ajavia - lähinnä vasemmistolaisia - ehdokkaita. 

Tämä ennakoi suurta muutosta, sillä aiemmissa vaaleissahan maahanmuuttajien äänestysaktiivisuus on jäänyt varsin pieneksi. Mutta koska peräti kolme neljästä edellä mainitun taustan omaavasta äänioikeutetusta on jo nyt käynyt antamassa äänensä - ja heidän määränsä Suomessa on ylipäätään ennennäkemättömän korkea - saattaa huomisillan ääntenlaskennassa odottaa melkoinen yllätys, jonka seurauksena vaalivoittoonsa uskovan Purran naama kalpenee, pääministeriydestä haaveilevan Orpon hymy hyytyy ja jopa EU-virkaan tähtäävän Marinin silmiin valahtaa karvas kyynel. 

Tähän viittaa erityisesti se, että luotettavalta tietolähteeltä saamani tiedon mukaan olisi tähän mennessä lasketuista ennakkoäänistä mennyt leijonan osa vasemmiston maahanmuuttajataustaisille ehdokkaille. Sen seurauksena esimerkiksi Helsingin Eiraan juuri muuttanut Suldan Said Ahmeed (vas) olisi saamassa pelkästään ennakkoääniä riittävästi siihen, että hänen paikkansa seuraavassa eduskunnassa on käytännössä varmistunut. 

Samoin on tietolähteeni mukaan käymässä myös Varsinais-Suomessa, missä Turun Ruissalosta kotoisin oleva Adbullahi Suldaan (vas) on saanut niin merkittävän ennakkoäänien määrän, että se jättää puheenjohtaja Li Anderssonin (vas) ja Johannes Yrttiahon (vas) kilpailemaan keskenään puolueelle todennäköisesti tulevasta toisesta kansanedustajan paikasta - ellei Suldaanin äänimäärä sitten lisää Vasemmistoliiton saamien edustajien kokonaissaalista vaaleissa ja jätä siten Perussuomalaisia yhtä paikkaa ennakoitua pienemmäksi ryhmäksi.

Tämä kaikki herättää mielenkiintoisen kysymyksen siitä, kuinka suuri tulee olemaan maahanmuuttajien edustus kotoisessa parlamentissamme tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Mikäli kantaväestön äänestysaktiivisuus jää alhaiseksi - ja maahanmuuttajat jatkossakin käyvät innokkaasti uurnilla - voisivat vierasperäiset parlamentaarikot maahanmuuttajaväestön kasvaessa nousta piankin suurten puolueidemme kokoiseksi puolueita läpileikkaavaksi vaikuttajaksi päätöksenteossamme. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neiti huhtikuu
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?
Geenieditoitu kotka

Vain Perussuomalaiset ja Liike Nyt ovat kansan linjoilla kulttuurikysymyksessä

Helsingin sanomissa oli tänä aamuna kaksi mielenkiintoista ja toisiinsa liittyvää artikkelia. Lehti nimittäin kertoi, että valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan maamme julkisen talouden velanotto kasvaa pian yli 15 miljardiin euroon vuodessa. Tällöin velkasuhde kasvaisi muutamassa vuodessa peräti 80 prosenttiin bruttokansantuotteesta. 

Lukemaa on syytä verrata 1990-luvun lama-ajan velkasuhteeseen - noin 65 prosenttiin - jolloin silloisen pääministerin mukaan oltiin lähellä tilannetta, jossa ulkomaiset rahahanat olisivat sulkeutuneet. Siten Suomen julkisen talouden tila näyttäisi juuri nyt olevan melkoisen kehnossa kunnossa.

Sittemmin on tietenkin tapahtunut paljon muutoksia - eikä vähiten EKP:n päätettyä pelastaa eteläisen EU:n valtiota ostamalla itselleen niiden arvottomia velkakirjoja eli suomeksi sanottuna painamalla talouteen lisää euroja. Tämän tien lopputulos on kuitenkin edelleen epäselvä ja sillä lienee oma osuutensa nyt liikkeelle ryöpsähtäneeseen globaaliin inflaatioon.

Se toinen mielenkiintoinen uutinen liittyi kysymykseen siitä, pitäisikö kulttuurialan rahoitusta lisätä. Siinä HS:n lukija sai vastata kolmeen kysymykseen. Yhdessä tiedusteltiin pitäisikö taiteen ja kulttuurin osuus budjetista nostaa prosenttiin, toisessa pitäisikö ihmisten maksaa enemmän omasta kulttuurinkulutuksestaan ja kolmannessa tiedusteltiin pitäisikö Ylen rahoitusta leikata. 

Hämmästykseni oli melko suuri, kun huomasin kaikkien muiden puolueiden paitsi Perussuomalaisten ja Liike Nytin joko sulkevan kulttuurialan ja Ylen pois julkisten menojen leikkauksista tai jopa vaativan niihin käytettävien varojen kasvattamista. Tämä siis tilanteessa, jossa joudumme valtiovarainministeriön mukaan elämään rankasti velaksi seuraavalla hallituskaudella. 

Itselleni jäi kuitenkin tänä aamuna epäselväksi, että onko puolueidemme enemmistön - Vasemmistoliitosta Kokoomukseen - poliittinen näkemys se, että supistetaan enemmän julkisen sektorin muita menoja - siis esimerkiksi puolustusta, sosiaali- ja terveyssektoria tai koulutusta - vai tahdotaanko olla kuin hullu mies Huittisista, joka tuhlasi enemmän kuin tienasi. Vai onko niin, että ne päästelevät luikuria ja leikkaavat kulttuurista sittenkin valtaan mahdollisesti päästyään.

Täältä näppäimistön takaa on joka tapauksessa mahdotonta pitää mitään näistä vaihtoehdoista vastuullisena politiikkana. Ja toivon siksi, että mahdollisimman moni äänestäjä ymmärtäisi edelle kirjoittamani yhteyden talouden ja puolueiden kulttuuripuheiden välillä sekä niiden vakavuuden suhteessa Suomen tulevaisuuteen. 

Positiivista asiassa on se, että peräti 56 prosenttia suomalaisista näkee julkisten kulttuurimenojen supistamisen hyvänä säästökohteena nykyisessä rahapulassa. Sen edelle menevät 21 asiakokonaisuuden listalla ainoastaan maksut EU:lle ja kansainvälinen yhteistyö. 

On siis syytä toivoa, että kansa toimisi äänestyskopissa siten kuin se ajattelee. Ja valitsisi vallanpitäjikseen vastuulliset poliitikot.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisista on tulossa selvästi suurin puolue
Marinin hallituksen hinta
Suomalaiset eivät kannata verohelvettiä