Putin itkee.... ja Medvedev myös

Venäjän presidentti Vladimir Putin on tunnetusti kova kaveri, joka tarvittaessa pelastaa vaikka TV-toimittajat tiikeriltä. Ja kiusaa pienempiään tulkitsemalla historiaa tahallaan väärin. Vaan miksi näyttelijän pitää pelastaa sankari lasten kynsistä? Tai no, pelastihan Putinkin näyttelijän ranskalaiselta verokarhulta.

Putinin vaarallisuudesta ehkä paras näyttö on siinä, että hänen poliittisen linjansa vastustajat tulevat tapetuiksi tai ainakin kuolevat yksi toisensa jälkeen: Anna Politkovskaja, Aleksandr Litvinenko, Boris Berezovski...

Tosin aikanaan imperiuminsa menettänyt Mihail Gorbatshov epäilee Putinin pelkäävän omaa kansaansa? Ja pitävän kavereinaan monia varkaita ja korruptoituneita virkamiehiä. Siis ketkuja.

Kuva Putinista rikollisten ketkujen suojelijana vahvistaa miehen metakointi Kyproksen pankit pelastanutta EU:n tukipakettia kohtaan. Näin siksi, että Kypros on jo pitkään ollut venäläisen laittoman rahan pesula.

Tässä tilanteessa näyttää vahvasti siltä, että Putin haluaa turvata sellaisia rahoja, jotka on hankitty Venäjän kansaa huijaamalla. Onko kyseessä pyrkimys pelastaa Putinin ketkujen kavereiden rahat vai pelonsekainen kosto kansalle, jota Gorbatshov väitti Putinin pelkäävän?

Jotta saisimme kokonaiskuvan, on vielä huomattava, että Putinin pieni puudeli, Dmitri Medvedev, liittyi sankarinsa seuraan laukomaan yhtäläisiä älyttömyyksiä.

Vai olenko sittenkin väärässä, ja herrat Putin ja Medvedev ovat kaikesta huolimatta oikealla asialla ja vaativat sittenkin kyproslaisten pankkien oikeutettua konkurssia, jotta Venäjän kansaa riistäneiden epärehellisten oligarkkien rahat katoaisivat kokonaan?

Näinhän olisi käynyt, ellemme me EU:n vauraampien maiden kansalaiset olisi sijoittaneet yhteisiä varojamme tähän operaatioon. Ja siten pelastaneet Kyproksen pankkijärjestelmän ohella osaa Putinin ketkujen kavereiden tavallisilta venäläisiltä huijaamista rahoista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronkierto on vasemmiston mielestä hyväksyttävää
David Cameron ja pullon henki
Lainojen sijoittajavastuu Kreikassa

Älytön kellon siirtely on loppumassa - sinun avullasi

Kuulun niihin, jotka kärsivät kohtuuttomasti kellojen siirtämisestä kahdesti vuodessa. Jopa niin paljon, että olen kirjoittanut tästä problematiikasta yhden ja toisenkin kerran. Ja nyt huomasin ilokseni, että parhaillaan on meneillään nimien kerääminen kansalaisaloitetta varten.

Tämän tekstin kirjoitan lisätäkseni ihmisten tietoisuutta aloitteesta. Samalla toivon mahdollisimman monen tätä lukevan allekirjoittavan sen. On itsestään selvää, että kaltaiseni kellojen siirtelystä kärsivät tekevät näin, mutta toivon että myös sellaiset, jotka eivät kellojen siirtelystä itse kärsi, allekirjoittaisivat aloitteen siitä yhteiskunnalle aiheutuvien haittojen takia. Ja että kaikki tämän kirjoituksen lukevat välittäisivät tietoa aloitteesta mahdollisimman laajalti.

Itse aloite löytyy täältä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3 ja se kuuluu näin: "Eduskunta kumotkoon valtioneuvoston asetuksen kesäajasta (753/2001) ja säätäköön lain, joka kieltää vastaavien asetusten antamisen jatkossa. Lisäksi eduskunta sanoutukoon irti direktiivistä kesäaikasäännöksistä (2000/84/EY)"

Aloitteen perusteluissa puolestaan todetaan: "Kaksi kertaa vuodessa toistuva kellojen siirto aiheuttaa useita selkeitä haittoja. Ihmisen sisäinen kello voi mennä sekaisin jopa useiden viikkojen ajaksi kellojen siirron jälkeen, mikä aiheuttaa unihäiriöitä ja väsymystiloja.

Kellojen siirto altistaa myös aikatauluvirheille, kuten voidaan havaita esimerkiksi usein toistuvista uutisista milloin minkin valmistajan kännyköiden sekoilevista kelloista. Kellojen siirrosta johtuviin aikatauluongelmiin varautumiseen joudutaan käyttämään työaikaa, mikä aiheuttaa yrityksille turhia kustannuksia.

Kesäaikaan siirtymisen hyödyt sen sijaan ovat minimaaliset. Usein kesäaikaa perustellaan energiansäästösyillä, mutta tutkimustulokset eivät tue merkittävien säästöjen saamista tällä keinolla.

Lisäksi Suomessa kesät ovat niin valoisia, että mahdollisista hyödyistä voidaan nauttia vain vajaan kuukauden ajan keväällä ja syksyllä. Kesällä on joka tapauksessa niin valoisaa, että kesä- ja normaaliajalla ei ole merkittävää eroa.

Näistä syistä johtuen kesäajasta aiheutuva kellojen siirtäminen pitäisi lopettaa.

Tavoitteenamme on turhan ja vahingollisen kellojen siirtelyn lopettaminen. Tässä aloitteessa siihen pyritään kumoamalla kesäaika-asetus. Keskustelu "pysyvästä kesäajasta", eli siirtymisestä toiseen aikavyöhykkeeseen, voidaan käydä sitten erikseen."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kesäajasta normaaliaikaan - henkilökohtaiset seuraukset
Talven merkkejä

Hiilidioksidi ja lämpötila seuraavat toisiaan

Olen tässä blogissa seuraillut hiilidioksidikonsentration ja maapallon ilmaston välistä riippuvuutta tilastotietojen avulla (viimeksi täällä). Nykyilmaston lisäksi asiaa voidaan tarkastella myös selvittämällä menneisyyden tapahtumia.

Yksi tärkeimmistä lähestymistavoista tässä suhteessa on Etelämantereen ja Grönlannin ikijään kairaaminen. Reilun kymmenen vuoden takaisten tutkimusten mukaan hiilidioksidi seuraa noin 800 vuoden viiveellä lämpötilaa.

Viiveen pituuden määrittämistä on kuitenkin häirinnyt se, että sen prosessin aikana kun lumesta muodostuu jäätä, pääsee ilma vielä pitkään diffundoitumaan. Siten jään sisälle jäänyt hiilidioksidi on nuorempaa kuin itse jää, jonka ikä määritetään vuosikerrosten perusteella hieman samalla tavalla kuin puun ikä vuosilustoista.

Tähän ongelmaan on nyt tarttunut eurooppalainen tutkijaryhmä, joka on pystynyt selvittämään viiveen suuruutta hyödyntämällä typen eri isotooppien suhdetta toisiinsa. Tulokset osoittavat, että hiilidioksidi ja antarktiksen lämpötila näyttäisivät seurailleen toisiaan hyvin tiiviisti viimeisen 18 000 vuoden ajan.

Nyt tutkittu kysymys on erittäin tärkeä, sillä 1900-luvulla alkaneen ja ennusteiden mukaan yhä kiihtyvän ilmaston lämpenemisen pääasiallinen aiheuttaja on teorian mukaan ilmakehän kasvihuonekaasut, joista hiilidioksidi on merkittävin. Yksi tämän hypoteesin hankalimmista ongelmista on ollut hiilidioksidin ja ilmaston lämpenemisen nurinkurinen suhde - siis se, että hiilidioksidi seuraa lämpenemistä eikä päin vastoin.

Valitettavasti uusi tutkimus ei ratkaise ongelmaa, vaan hiilidioksidin nousun ja ilmaston lämpenemisen välinen järjestys jää edelleen auki. Ilmastonmuutoskeskustelussa uusi tutkimus kuitenkin poistaa yhden sekptikoiden tärkeimmistä argumenteista, koska enää ei ole relevanttia tieteellistä tietoa siitä kumpi oli ensin, lämpeneminen vai hiilidioksidi.

Tämän huomioidessaan on kuitenkin syytä panna merkille, ettei argumentti tutkimuksen perusteella siirtynyt ilmastonmuutoshypoteesin tueksi, sillä tutkimusmenetelmien tarkkuus on tarkentuneenakin parinsadan vuoden luokkaa ja itse "muna vai kana" -kysymys jää näin avoimeksi.

Puutteistaan huolimatta uusi tutkimus osoittaa kuinka ymmärryksemme ilmaston kehityksestä etenee. Samalla se kertoo, ettei ilmastonmuutoshypoteesin kaikkia taustaoletuksia ole vielä ehditty osoittamaan oikeaksi (tai vääräksi), vaan tutkimus perusteista jatkuu edelleen. Näin siitä huolimatta, että ilmastonmuutoksen torjuntatoimet ovat jo meneillään.

Suomessa tämän alan vahvin osaaminen liittyy metsiin ja toisaalta puiden hyödyntämiseen ilmaston muutoksissa menneinä aikoina. Näillä kahdella tutkimusryhmällä näyttäisi olevan erilainen näkemys ennustetun ilmastonmuutoksen varmuudesta, mutta molempien tutkimukset yhdessä tulevat aikanaan johtamaan muun maailman tutkijoiden töiden kanssa jonkinlaiseen synteesiin, jonka perusteella meille syntyy varmuus ilmastonmuutoksen tulevaisuudesta sekä sen mekanismeista. Sitä odotellessa voimme kerta toisensa jälkeen nauttia näiden tiedemiesten kekseliäistä tutkimuksista ja niiden tuloksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hiilidioksidin vaikutus maapallon lämpötilaan on katoamassa
Ennakoiko lämmin syyskuu ilmastonmuutoksen paluuta?
Siirtyviä maalitolppia ja outoja ilmastomalleja

Veronkierto on vasemmiston mielestä hyväksyttävää

Heidi Hautalan veronkierron paljastuminen on johtanut varsin paljastavaan lumipalloefektiin, joka kertoo meille äänestäjille karua kieltä edustajiemme rehellisyydestä ja loogisesta ajattelukyvystä.

Ensin paljastui, että kuusi ministeriä on kieltäytynyt kommentoimasta omia kokemuksiaan veronkierrosta. Nämä ministerit ovat lähinnä vasemmistopuolueista. Sitten vielä vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula ilmoitti hyväksyvänsä versonkierron monissa tapauksissa, ja piti tätä joskus jopa eettisesti hyväksyttävänä.

Tässä vaiheessa näyttäisikin siis olevan niin, että ainakin kansanedustajien Heidin Hautala (vihr), Anna Kontula (vas), Paavo Arhinmäki (vas), Jari Koskinen (kok), Maria Guzenina-Richardson (sd), Merja Kyllönen (vas), Erkki Tuomioja (sd), Krista Kiuru (sd) ja Jutta Urpilainen (sd) mielestä veronmaksu ei ole tärkeää, mikäli sitä kiertämällä voi saada henkilökohtaista etua. Näin siitä huolimatta, ettei kansanedustajalla pitäisi olla puutetta pikkurahasta.

Toki myös Carl Haglund (rkp), Alexander Stubb (kok), Jyrki Katainen (kok) ja Jan Vapaavuori (kok) vastailivat kysymykseen epäilyttävästi, mistä jokainen vetäköön omat johtopäätöksensä. Mutta näistä huolimatta tässä tapauksessa hämmästyttävintä on politiikan vasemman laidan edustajien ajatusmaailma.

Noin yleisesti ottaenhan sekä vasemmistopuolueet että vihreät ovat profiloituneet yhteiskunnan epätasaisen tulonjaon vastustajina. Siis köyhemmän kansanosan puolustajana. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ylivoimaisesti tärkein mekanismi on ollut progressiivinen verotus, jonka pohjaa he nyt näyttäisivät omilla toimillaan syövyttävän. Toisin sanoen he näyttäisivät sittenkin vastustavan yhteiskunnan tulonjaon oikaisemista verotuksen keinoin.

Olisikin mukavaa, jos edellä mainitut poliitikot muotoilisivat veronäkemyksensä sloganiksi seuraaviin vaaleihin. Näin äänestäjätkin voisivat sitten aikanaan ottaa asiaan kantaa.

Aiempia ajatuksia samasta asiasta:
Hyvä veli!
Sosiaalidemokraattisen imaamin ajatuksia
Päättäjien pukinsorkka veronmaksajan kukkarossa?

Kuka on naisen holhooja?

Eräällä suomalaisella keskustelufoorumilla nimimerkki Emo kysyi väkivaltaiseen ravintolaraiskaukseen liittyvässä keskustelussa "kuka on naisen holhoaja ja vastuussa naisesta ja tämän turvallisuudesta, jos kerta nainen itse ei ole vastuullinen?

Tämä kysymys herätti minussa muutaman ajatuksen, jotka tarjoilen seuraavassa.

Nimimerkin kysymys voidaan katsoa naisten syyllistämiseksi heihin kohdistuvissa rikoksissa. Toisaalta sen voidaan tulkita myös retoriseksi kysymykseksi, joka kuvaa alentavaa suhtautumista naiseen, ikään kuin nainen ei olisi riittävän kypsä vastaamaan omista teoistaan. Vai tulisiko jollekin mieleen kysyä, että kuka on miehen holhoaja ja vastuussa miehestä ja tämän turvallisuudesta?

No, en tiedä kumpaa näistä nimimerkki tarkoitti, enkä pohdi sitä sen enempää. Sen sijaan siirryn kysymyksen minussa herättämiin ajatuksiin.

Nähdäkseni yhteiskunta eli me kaikki olemme vastuussa niin miesten kuin naistenkin turvallisuudesta. Ja meidän tehtävämme yhteiskuntana on toimia siten, että kuka tahansa voi liikkua turvallisin mielin missä haluaa. Jos maailma ei kuitenkaan ole täydellinen, ja niin miesten kuin naistenkin täytyy pohtia missä uskaltaa liikkua ja missä ei, tulee meidän tunnustaa epäonnistuneemme yhteiskunnan rakentamisessa.

Asiaa voisi ryhtyä korjaamaan tosiasiat tunnustamalla. Näin tekemällä saattaisimme havaita erinäisiä turvallisuusriskejä. Sellainen on esimerkiksi tilastollisesti erittäin korkealla frekvenssillä raiskauksiin syyllistyvien etnisten ryhmien maahanmuutto. Samoin rikoksiaan korkealla frekvenssillä uusivien seksuaalirikollisten mitättömät rangaistukset. Tai turvallisuusnäkökohtien laiminlyönti tyttöjen kasvatuksessa. Mikäli emme tee tällaista analyysiä, emmekä ryhdy tarpeellisiin toimenpiteisiin, osallistumme yhteiskuntana naisiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan edistämiseen.

Yhteiskunnan mahdollisuuksia voidaan tarkastella analogian avulla. 1970-luvun alkupuolella Suomen tieliikenteessä kuoli yli 1000 henkeä vuodessa. Asiaan kiinnitettiin aikanaan homiota: teille tuli nopeusrajoitukset, autotehtaat paransivat autojen turvallisuutta, teiden kuntoa parannettiin, turvavöiden käytöstä tehtiin pakollista ja niin edelleen.

Tämän kaiken seurauksena Suomen tieliikenteessä kuolee enää alle 300 henkeä huolimatta rajusti kasvaneesta liikennesuoritteesta. Toki näistäkin likenteen uhreista kaikki muut kuin sairauskohtauksesta johtuneet ovat turhia, mutta tämä esimerkki osoittaa, että mikäli erilaisiin turvallisuusriskeihin halutaan vaikuttaa, voi yhteiskunta sen myös tehdä.

Kysymys kuuluukin, miksi emme suhtaudu naisten kokemaan seksuaaliväkivaltaan samanlaisella vakavuudella kuin tieliikenteen uhreihin? Eli Tuntemattoman sotilaan Hietasta mukaillen "En mää täs syyllissi kaippa yhtikäs. Turvallisuut mää kaipaisi."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
300 000 maahanmuuttajaa - tyydymmekö rypemään ojassa vai menemmekö allikkoon?
Ben Zyskowicz ja Halla-ahon lakialoite
Rohkeita miehiä, ressukoita ja väkivaltaa

Hyvä veli!

Veljeni, tunnen etuni uhatuksi Sveitsin kansanäänestyksen ja Euroopan unionin päätöksen jälkeen. Jos hyvien veljesten välistä keskinäistä etujenjakoa häiritään jatkossakin näin törkeästi, en millään voi ymmärtää kuka haluaa enää työskennellä erilaisten yhtiöiden hallituksissa ja toimivina johtajina. Onhan selvää, ettei kuukausipalkalla tehdä töitä, vaan se riittää ainoastaan töihin raahautumiseen. Bonukset ne miehen työssä pitää.

Tuntiessani oloni näin uhatuksi, tahdon kiittää veli Nallea siitä, että hän on asettunut julkisesti puolustamaan hyvä veli -etujamme. Olisihan se suorastaan kommunismia tai fasismia, mikäli yrityksen omistajat saisivat itse päättää yrityksensä todellisten vallankäyttäjien palkkioista. Heidän tehtävänään on vain maksaa ne - ellei muuten, niin luopumalla osingoistaan. Sitä paitsi myös tavallisen työntekijän kunniatehtävänä on tinkiä palkastaan meidän veljesten hyväksi.

Hyvä veli. Minua pelottaa, ettemme tulevaisuudessa ehkä voi enää jakaa kaikkea hyvää keskenämme kuten ennen. Jos niin käy, niin mistä sitten saadaan yrityksille omistajien ja työntekijöiden etuja luotettavasti vartioivia hallitusten puheenjohtajia ja taloon sitoutuneita toimitusjohtajia?

Mutta toisaalta, ainahan sitä voi vaihtaa työpaikkaa tai nostaa maataloustukea; kyllä niilläkin keinoin joitain roposia saa. Tai jos lähtisikin vaihteeksi kiertämään mualimaa sopimalla Jyrki-boyn kanssa jonkinlaisen selvityksen tekemisestä?

Lopuksi tahdon sanoa sinulle, hyvä veliseni, ettei kannata ryhtyä opiskelemasta historiaa. Se saattaa aiheuttaa ikäviä ajatuksia, eikä sivistys muutenkaan ole meille kovin tärkeää.

Mukavaa kevään jatkoa,
Veljesi Hyväkäs

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hei, me tehdään laivoja!
Hyvä veli iski jälleen!
Jaakko Ilkka, Mika Vehviläinen ja Finnairin johdon bonukset

Viina on viisasten suoja

Banaanikärpänen on mainio otus. Sen löytää melkein kaikkien kauppojen hedelmätiskeiltä - ja kotiinkin se ilmestyy usein hedelmien mukana. Koska vanhenevat hedelmät sisältävät usein alkoholia, on banaanikärpäsen toukilla poikkeuksellisen hyvä alkoholikestävyys.

Alkoholi näyttääkin olevan merkittävä tekijä banaanikärpäsen elämässä. Jo aiemmin kirjoittelin, että tämä pieni kaksisiipinen ryhtyy ryyppäämääm, mikäli se kärsii seksinpuutteesta. Hyvin inhimillistä siis. Mutta ei koko totuus banaanikärpäsen alkoholinkäytöstä.

Uudessa tutkimuksessa Kacsoh ja kumppanit selvittivät banaanikärpäsen munimiseen liittyvää käytöstä silloin, kun se oli tietoinen toukkia uhkaavien loisampiasista. Taustana oli saman ryhmän hiukan vanhempi tutkimus, jossa oli selvinnyt että käyneissä hedelmissä oleva alkoholi suojasi kehittyviä toukkia loisampiaisilta, jotka banaanikärpästen maailmassa ovat vaarallisia vihollisia.

Nyt julkaistussa työssään ryhmä havaitsi, että loisampiaisten näkeminen vaikutti banaanikärpäsen munintapaikan valintaan. Ampiaisen nähneet naaraat nimittäin hakivat munintapaikakseen enemmän alkoholia sisältävän hedelmän kuin sellaiset naaraat, joilla ei ollut havaintoja ampiaisista. Tämä käytös jatkui useita päiviä ampiaisen havaitsemisesta.

Toisin sanoen siinä missä banaanikärpäskoiras ryhtyy ryyppäämään seksin puutteesta kärsiessään, osaa naaras hyödyntää käyneiden hedelmien sisältämää alkoholia toukkiensa suojelemiseksi. Melkoisia viinan asiantuntijoita siis molemmat!

Lopuksi en malta olla puuttumatta ns. vanhan kansan viisauksiin. Suomalaisen sananlaskun mukaanhan viina on viisasten juoma. Koska näyttää siltä, että banaanikärpäsnaaras on alkoholinkäytössään huomattavasti ihmistä järkevämpi, on ilmeinen johtopäätös siis se, että...

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksinpuute vie banaanikärpäskoiraan juomaan
Viha ja ällötys vaikuttavat moraalikäsityksiin
Seksiä kuolleen kanssa

Viha ja ällötys vaikuttavat moraalikäsityksiin

Jokainen ihminen on varmaankin huomannut suhtautuvansa kanssaihmistensä tekoihin eri tilanteissa eri tavalla. Se, mikä joskus tuntuu hyväksyttävältä tai vähäpätöiseltä saattaa toisissa tilanteissa tuntua lähes anteeksiantamattomalta.

Tätä ongelmakenttää ovat tutkineet amerikkalaiset tutkijat Seidel ja Prinz, joiden uusi julkaisu sisältää varsin mielenkiintoista tietoa.

Tutkijat käyttivät hyväkseen äänimaailmaa luodakseen tutkittaville henkilöille erilaisia tunnetiloja. Japanilaisen nykymusiikin keinoin he saattoivat yhden koehenkilöryhmän jäsenet vihaisiksi tai ainakin ärtyneiksi. Toisen ryhmän  koehenkilöt puolestaan saatettiin tuntemaan inhoa kuunteluttamalla heille oksentelun äänimaailmaa. Kolmas ryhmä oli vain hiljaisuudessa.

Minuutin valmistavan vaiheen jälkeen (siis nykymusiikkia, oksentelua tai hiljaisuutta kuunnellen) henkilöitä pyydettiin arvioimaan erilaisten tilanteiden tuomittavuutta. Kysymykset kuuluivat kahteen luokkaan: yksilönvapauteen tai viattomuuteen kohdistuvat tilanteet.

Yksilönvapauteen kohdistuvat tilanteet ovat esimerkiksi varastamista, päällekarkauksia, julmuutta tai jonkin hyvän epäreilua jakamista. Siis tilanteita, joissa tekijän toiminta aiheuttaa vahinkoa jollekin toiselle. Tähän ryhmään kuului esimerkiksi seuraava kysymys: "kuinka tuomittavaa on, jos isä huijaa veroviranomaisia saadakseen varoja sairaan lapsen hoitokulujen raunioittaman taloutensa korjaamiseksi?"

Viattomuuteen kohdistuvia tilanteita ovat esimerkiksi eläimiin nekrofilia tai kannibalismi, joihin ei varsinaisesti liity kohteena olevan henkilöön kohdistettua väkivaltaa tai muuta sellaista. Oleellista on rikkomus jotain yleisesti hyväksyttyä moraali- tai eettistä sääntöä, siis ihmisen luontaista käyttäytymistä, vastaan. Tähän ryhmään kuului esimerkiksi seuraava kysymys: "kuinka tuomittavaa on se, että syrjäseudulla lento-onnettomuudessa hengissä selvinneet söivät onnettomuudessa kuolleen pojan nälissään?"

Välittömästi kysymyksen jälkeen koehenkilöitä pyydettiin myös kuvaamaan senhetkistä tunnetilaansa.

Vastauksia analysoitaessa huomattiin, että nykymusiikin kuuntelijat kuvasivat tunnetilaansa oksentelua tai hiljaisuutta kuunnelleita useammin vihaiseksi, kun taas oksentelua kuunnelleet kokivat nykymusiikin tai hiljaisuuden kuuntelijoita useammin tunnetilansa ällöttäväksi.

Erot näkyivät myös vastauksissa itse esitettyihin kysymyksiin. Raastavaa nykymusiikkia kuunnelleet ja vihaiseksi itsensä tunteneet kokivat yksilönvapauteen kohdistuvat rikokset selvästi oksennuksen ääniä tai hiljaisuutta kuunnelleita tuomittavammiksi. Sen sijaan oksentelua kuunnelleet kokivat viattomuuteen kohdistuvat rikokset selvästi tuomittavammiksi kuin nykymusiikin tai hiljaisuuden kuuntelijat.

Seidelin ja Prinzin tutkimus siis osoitti, että ihmisen tuntema viha ja vastenmielisyys vaikuttavat toisistaan riippumatta heidän moraalikäsityksiinsä. Samalla he osoittivat, että tämä vaikutus syntyy pelkästään äänimaailman kautta; vihan tai ällötyksen taustalla ei tarvitse olla itse arvioitavaan tapaukseen liittyviä tapahtumia.

Minusta tutkimus on monella tavoin merkittävä. Erityisesti tutkimuksen tuloksilla olisi käyttöä lastenkasvatuksessa - oman tunnetilansa tiedostaminen saattaisi auttaa aikuista hallitsemaan omaa käyttäytymistään siten, ettei lapselle aiheudu tarpeetonta kärsimystä pelkästää vanhemman jostain muusta syystä (esimerkiksi työelämän vastoinkäymisistä) tunteman vihantunteen tai ällötyksen takia.

Mielestäni tutkimus pitäisi huomioida myös oikeussaleissa. Onhan todennäköistä, että liukuhihnalta erilaisia rikoksia käsittelevien tuomareiden tuomioihin vaikuttavat paitsi juuri käsittelyssä oleva juttu, niin myös sitä edeltävät istunnot. Erityinen riski on silloin, kun peräkkäin on vaikkapa monta erityisen raakaa pahoinpitelyä tai raiskausta ja niiden jälkeen esimerkiksi myymälävarkaus. Tällaisessa tilanteessa varas saattaa joutua maksamaan tuomarin aiempien tapausten seurauksena syntyneestä vihan tunteesta ja saa rikokseensa nähden kohtuuttoman tuomion.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksiä kuolleen kanssa
Primitiivinen ja surkea kulttuuri
Biologiset syyt tekevät amerikkalaistuomareiden mielestä psykopaattien teoista ymmärrettäviä

Aleksi Valavuori - ristiretkellä suomalaisen huippu-urheilun tuhoamiseksi?

Urheiluvaikuttaja Aleksi Valavuori antoi suomalaisesta urheilusta ja urheilujärjestelmästä ärhäköitä kommentteja YLE:n eilisessä uutisessa. Koska mies on suorasanainen ja ehkä provosoivakin, lienee paikallaan tarkastella hänen sanomisiaan hiukan analyyttisemmin.

Ihan ensiksi on helppo yhtyä Valavuoren kommentteihin suomalaisen urheiluelämän johtajista; heidän toimintansa ei viime vuosien tulosten valossa ole missään tapauksessa ajan tasalla. Eri asia sitten on, auttaisiko Valavuoren ehdottama urheilun tukirahojen sijoittaminen urheilujohtajien elintason nostamiseen asiaan.

Ehkä, ehkä ei. Riippuu siitä, pystyisivätkö isolla rahalla palkatut johtajat tuomaan rahoille vastinetta siten, että urheilijan harjoitus- ja kilpailuolosuhteet paranevat nykyisestä. Vai houkuttelisivatko isot palkat urheilun piiriin sittenkin vain omia etujaan tavoittelevia liukasliikkeisiä liikemiehiä, jotka rakentaisivat ihan oman hyvä veli kerhonsa?

Samoin on helppo yhtyä Valavuoren kritiikkiin veikkausvarojen jakamisen suhteen. Koko veikkaustoimintahan syntyi aikanaan urheilun rahoittamiseksi. Siitä syystä on väärin, etteivät urheilijat voi nauttia oman innovaationsa hedelmistä, vaan rahanjakoon osallistuvat myös muut yhteiskunnan toiminnot.

Sitä paitsi, näin professorina on pakko tässä yhteydessä todeta, että on kerrassaan käsittämätöntä, että suomalainen perustutkimus on  ihmisten pelinhimon varassa. Näin siitä huolimatta, että juuri perustutkimuksen varassa on suomalaisten hyvinvoinnin pitkäaikainen tulevaisuus maailmassa, jossa tieto ja osaaminen ovat yhä tärkeämpi menestystekijä.

Palatakseni Valavuoren kommentteihin, olen hiukan hämmästynyt hänen kommenttiinsa veikkaustoiminnan avaamiseksi. On totta, että ihmiset veikkaavat ulkomailla, mutta toisaalta on niinkin, että Veikkaus kerää edelleen melkoisen rahapotin: vuoden 2012 tulos oli noin puoli miljardia, vaikka putosikin aiemmasta. Neljännes tästä on pitkälle yli sata miljoonaa euroa urheilulle.

Tässä suhteessa olisikin mielenkiintoista tietää, mihin Valavuori perustaa käsityksensä, että avoin veikkausjärjestelmä tuottaisi Suomeen ja etenkin urheilujärjestöille paremman tuoton. Ilman perusteita Valavuoren kommentti herättää lähinnä epäilyksen siitä, että hänen lausuntonsa taustalla olisi pyrkimys hyötyä henkilökohtaisesti veikkaustoiminnan avaamisesta kansainväliselle kilpailulle.

Valavuoren omituisin, ja suomalaisen urheilumenestyksen kannalta kummallisin kommentti liittyy kuitenkin yksilölajeihin. Niitä hän pitää kuolevana luonnonvarana ja pitää kummallisena, että ne saavat edelleen enemmän rahaa kuin joukkuelajit.

En jaksanut selvittää pitääkö Valavuoren näkemys Veikkauksen rahanjaosta yksilö- ja joukkueurheilun välillä paikkansa, mutta jos puhutaan huippu-urheilusta, on selvää, ettei suomalaisilla joukkuelajeilla ole kymmenen seuraavan vuoden aikana mitään mahdollisuuksia kansainväliseen menestykseen jääkiekkoa, vain kahdessa maassa tosissaan harrastettavaa salibandya ja ehkä lentopalloa lukuunottamatta.

Yhtä selvää on, ettei viisimiljoonaisen pohjoisessa elävän kansan jalkapallo nouse koskaan maailman huipulle, eikä sitä luultavasti tule tekemään Valavuoren oma leipäpuu koripallokaan.

Tällä perusteella esitänkin täysin päinvastaista kuin Valavuori. Huippu-urheilun tukirahat olisi kokonaisuudessaan siirrettävä yksilölajien ja jääkiekon tukemiseen. Vain tällä tavoin toimien voimme veroa maksavina penkkiurheilijoina toivoa saavamme rahoillemme vastinetta arvokisamitalien muodossa. Niistä ja vain niistä on huippu-urheilussa lopulta kyse.

Myös lento- tai koripallo voitaisiin ajan myötä ottaa mukaan huippu-urheilun rahanjakoon, mutta vain mikäli maajoukkueen edesottamukset ovat sellaisia, että arvokisamenestystä voidaan realistisesti odottaa. Ja salibandy, mikäli lajista kehittyy todellista huippu-urheilua jossa loppuottelussa ovat joskus vastakkain muutkin kuin suomalaiset ja ruotsalaiset - eivätkä suomalaiset putoa samalla kelkasta.

Lasten liikuttaminen on sitten eri asia. Mutta siinäkin on huomioitava, että jokainen liikunnallisesti lahjakas yksilölajin sijaan jalkapalloileva tai koripalloileva (saati pesäpalloileva) nuori on pois siitä materiaalista, josta tulevaisuuden olympiasankarit tai MM-kilpailujen menestyjät nousevat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaikuja 1930-luvulta
Urheilun syöpäpesäkkeet
Huippu-urheilurahoista 1,8 miljoonaa kankkulan kaivoon?