Johtaminen julkisella sektorilla

HS:n uutisoiman tutkimuksen mukaan Suomalaiset ovat kohtuullisen innostuneita työstään. Eivät äärimmäisen innostuneita, mutta kohtuullisesti kuitenkin.

Tutkimusten mukaan yksi tärkeimmistä työnteon innostuneisuuden syistä on toimiva johtaminen. Valitettavasti Suomessa sellainen on, ainakin johdettavien oman kokemuksen mukaan, pikemminkin poikkeus kuin sääntö.

Toisin sanoen, suomalaista työelämää, niin yksistyisellä kuin julkisellakin sektorilla, voisi helposti tehostaa korjaamalla johtamista. Mutta miten?

TV:n A-talk ohjelmassa käytiin joitain päiviä sitten keskustelu, jossa pohdiskeltiin sitä miten julkisen sektorin toimintaa voitaisiin tehostaa. Myös tässä keskustelussa johtaminen ja strategiat nousivat vahvasti esiin. Tosin sillä varauksella, että kyse on laadusta eikä määrästä: keskusteluun osallistunut Tuomas Pöysti nimittäin totesi parhaissa ministeriöissä tuotetun 700 sivun verran strategista materiaalia...

Koska olen itse tehnyt suurimman osan työurastani julkisella sektorilla, teen pienen sivuhyppäyksen, jossa tuon esille oman näkemykseni julkisen sektorin, erityisesti tutkimusorganisaatioiden, johtamisesta. Ja sen ongelmista.

Aiemmin yliopistojen ja tutkimuslaitosten toimintaa ohjasivat enimmäkseen ainakin kohtuullisen meritoituneet tiedemiehet. Ajan myötä on kuitenkin käynyt niin, ettei yliopistojen hallintopolku ole houkutellut parhaita tiedemiehiä, vaan esimerkiksi monien tiedekuntien dekaanin tehtävien hoitaminen on siirtynyt tutkimusmenestykseltään toisen luokan professoreille.

Samoin on käynyt monissa valtion tutkimuslaitoksissa. Jatkuvasti lisääntynihin johtajanvirkoihin ei ole rekrytoitu parhaita tutkijoita vaan ne on täytetty henkilöillä, joiden oma tutkijanura on ollut varsin vaatimaton. Siten niistä on muodostunut urapolku sellaisille kuunnianhimoisille henkilöille, jotka ovat tutkijana jääneet muista jälkeen, mutta esimerkiksi johtamiskursseilla hankkineet muodollista pätevyyttä tällaisiin tehtäviin.

Näin on syntynyt tilanne, jossa substanssin suhteen epäonnistuneet ovat johtaneet itseään pätevämpiä tutkijoita. Näiden johtajien ja johdettavien suhdetta on leimannut aivan liian usein kateus ja pelko pätevämpää alaista kohtaan.

Tällaisessa tilanteessa oman epäpätevyyden turvaksi on haettu apua erilaisista konsulttiyhtiöistä, joiden ainoana tehtävänä on luonnollisesti ansaita rahaa omistajilleen. Näin johtamisessa on poukkoilitu ja muutaman vuoden välein myllätty organisaatioita - näin siksi, että konsultin on uusiuduttava säännöllisin väliajoin pitääkseen yllä omaa tilauskantaansa.

Tämän kaiken keskellä varsinaisen tutkimustyön organisointi ei ole juuri muuttunut, ellei paperityön (tai oikeammin internetsovellusten) ja kaikenlaisten suunnittelukokousten vaatimaa lisäaikaa lasketa mukaan. Lisäksi erilaisten suunnittelijoiden ja pikkujohtajien määrä on niin yliopistoissa kuin tutkimuslaitoksissa räjähtänyt käsiin.

Samaan aikaan on valtiovalta tahtonut ohjata entistä tiukemmin suomalaisten tutkimusorganisaatioiden kiinnostuksen kohteita. Viimeisin suuri muutos tähän suuntaan oli strategisen tutkimuksen rahoitusvälineen perustaminen, minkä seurauksena tutkimuslaitoksen tutkimusvaroista noin 20 prosenttia siirtyi uuden rahoitusinstrumentin hallintokuluihin.

Aika näyttää onnistuuko juuri nimitetty strategisen tutkimuksen neuvosto suuntaamaan loppurahoituksen siten, että toiminnan hyödyt veronmaksajille kasvavat enemmän kuin tuon viidenneksen. Epäilyksistäni huolimatta toivon näin tapahtuvan.

Näin tutkimusorientoituneena professorina olen kaiken tämän keskellä tuntenut voimattomuutta. Myös työmotivaationi on laskenut kuin lehmän häntä, vaikka oman tutkimusryhmäni tieteellinen menestys on tällä hetkellä paremmalla mallilla kuin koskaan ennen. Näin siksi, että ilman edellä kuvaamiani huonon johtamisen luomia esteitä tutkimusmenestyksemme voisi olla vielä paljon parempikin.

Pitkän taustoituksen jälkeen palaan itse pääaiheeseen, eli julkisen sektorin työntekijöiden innostuneisuuteen. Parasta mitä sille voitaisiin ainakin tutkimusmaailmassa tehdä olisi työrauhan kehittäminen; eli kaikenlaisten epäoleellisten työtehtävien rankka leikkaaminen.

Tämän saavuttamiseksi tutkimukseen suoraan liittymättömien työpaikkojen määrää olisi leikattava rankalla kädellä - mikä edellyttäisi luonnollisesti turhien lainsäädännön ja hallinnon velvoitteiden poistamista.

Näistä esimerkkejä ovat vaikkapa kilpailulaki (joka lienee "tuottanut" tuhansia veronmaksajien maksamia työpaikkoja julkiselle sektorille), monet tutkimuslaitoksen tulosohjauksen nyanssit (jotka ainakin joidenkin ministeriöiden alla teettävät äkillisiä selvityksiä milloin mistäkin epärelevantista asiasta) tai keskitetyt "palvelukeskukset" (jotka ovat osoittautuneet kalliimmiksi ja kömpelömmiksi kuin laitosten itsensä tuottamat palvelut).

Blogikirjoitus ei tietenkään voi olla kattava ohjelista Suomen hallitukselle. Toivoisin kuitenkin tämän tekstin päätyvän päättäjien silmiin, ja saavan lukijansa hetkeksi pohtimaan kannattaisiko tässä esitettyjä suuntaviivoja hyödyntää julkisessa hallinnossa - niin tutkimus- kuin muissakin organisaatioissa.

Itse uskon, että edellä kuvaamiini asioihin huomiota kiinnittämällä voitaisiin julkisen sektorin tehokkuutta parantaa aivan oleellisesti. Samoin kuin monien pientä suurempien yksityisten yritystenkin.

Afrikkalaiset aktiivisina - EU suunnittelee taakanjakoa

Kuten kaikki tietävät, yritetään maahanmuuttajia aktivoida erilaisilla tukitoimenpiteillä. Nyt ovat afrikkalaiset kuitenkin osoittaneet "kiitettävää" oma-aloitteisuutta, sillä Helsingin Sanomat kertoo afrikkalaistaustaisten ryhmien kiilanneen huumausainemarkkinoille.

Maahanmuuttajat ovat muutenkin kunnostautuneet erilaisissa kyseenalaisissa toimissa. Esimerkiksi Suomen vangeista huomattava osa on ulkomaalaisia. Vankiloissa oli vuonna 2012 suomalaisten jälkeen eniten virolaisia, venäläisiä, romanialaisia, liettualaisia, irakilaisia, somalialaisia ja erittäin mielenkiintoisesti kansalaisuudettomia.

Suhteellisesti tarkasteltuna ulkomaalaisten vankien määrä kasvoi vuosituhannen alusta vuoteen 2012 mennessä kolminkertaiseksi. Tämä tarkoittaa, että heidän osuutensa kaikista vangeista oli noussut jo 15 prosenttiin.

Edelleen saman lähteen mukaan vuonna 2012 ulkomaalaisten yleisimmin tekemät laittomuudet olivat huumausainerikokset. Afrikkalaiset ovat siis astuneet alalle, jolla jo vanhastaan on toiminut runsaasti ulkomaalaisperäisiä henkilöitä.

Myös siveellisyysrikoksissa ulkomaalaisten osuus on merkittävä. A-studion keräämien tietojen mukaan neljännes raiskauksista istuvista vangeista on ulkomaalaisia. Tällä alalla ovat "kunnostautuneet" erityisesti irakilaiset ja afrikkalaiset.

Näyttää siis siltä, että maailman kansainvälistyessä on odotettavissa yhä enemmän huumausaine- ja raiskausrikollisuutta. Tätä taustaa vastaan on syytä toivoa, että Suomi pitää nuivan linjansa maahanmuuttajista johtuvissa EU:n taakanjakokysymyksissä.

Edelle kirjoittamani faktojen perusteella on nimittäin selvää, että jos italialaisten ja ruotsalaisten taakanjakolinja voittaa, syntyy Suomeen ennennäkemätön Afrikasta ja Lähi-Idästä saapuvien maahanmuuttajien virta, jonka myötä räjähtää myös huumausaine- ja siveellisyysrikollisuus.

Sellaista kotimaata en halua omalle vanhuudelleni enkä etenkään jälkeläisilleni. Enkä usko kenenkään muunkaan haluavan. Sinisilmäisyys tässä asiassa on juuri se tie, joka johtaa helvettiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS osaa teurastamisen ja mediapelin
Maahanmuuttajataustaisten koulu lakkautetaan
Pia Kauman lastevaunukommentin seuraukset

Laittomat lakot ovat valtiovallan erityisessä suojelussa

Helsingin Sanomat kirjoitti aamun pääkirjoituksessaan että eilinen JHL:n masinoima laiton lakko antoi pontta työnantajain vaatimuksille työrauhavelvoitteen tiukentamisesta ja hyvityssakkojen suurentamisesta. HS ei asettanut suuria toiveita asiaan liittyviin neuvotteluihin.

Lakko-oikeus on nähdäkseni erinomainen asia. Ilman sitä työmarkkinat todennäköisesti toimisivat nykyistä paljon heikommin. Myös työntekijöiden ja työnantajien välisen vaikutusvallan epäsuhta olisi valtava, minkä seurauksena palkkatasot laskisivat dramaattisesti kaikilla niillä aloilla, joilla ei vallitse työvoimapula. Tämä johtaisi yhteiskunnan polarisoitumiseen, yhteiskunnalliseen rauhattomuuteen ja sitä kautta yleisten elinolosuhteiden heikkenemiseen myös hyväosaisten kohdalla.

Sen sijaan minusta on suoraan sanoen omituista, että maassamme tosiasiallisesti hyväksytään laittomat lakot. Toki ne muodollisesti tuomitaan ja jäsenmaksujensa verovähennysoikeuden varassa rikastuneille ammattiyhdistyksille annetaan olemattomat sakot. Helsingin kaupungin julkisen liikenteen piväksi sotkeneelle JHL:lle on tähän mennessä langetettu tapahtuneen seurauksena 2500 euron sakot.

Korvaukset ovat olemattomat paitsi upporikkaiden ammattiyhdistysten varallisuuden, niin erityisesti työnantajille ja yhteiskunnalle aiheutuneiden taloudellisten tappioiden valossa. Ongelma ei kuitenkaan ole yksin taloudellinen, vaan esimerkiksi lähes vuosittain toistuvat julkisen liikenteen laittomat lakot lisäävät yksityisautoilun suosiota erityisesti pääkaupunkiseudulla ja sitä kautta lisäävät sekä Suomen hiilidioksidipäästöjä että heikentävät maamme kauppatasetta.

Teollisuuteen kohdistuvat laittomat lakot puolestaan vaikeuttavat suomalaista yritystoimintaa ja pahimmillaan jopa kaatavat yrityksiä, kuten kohtuuttomiin palkkavaatimuksiin kaatuneen Uudenkaupungin soijatehtaan tapaus osoitti. Tämän seurauksena suomalaisen hyvinvointivaltion ylläpitäminen vaikeutuu.

Jos laittomat lakot eivät nauttisi valtiovallan erityistä suojelua, voitaisiin koko ongelma ratkaista yleisesti hyväksytyn "aiheuttaja maksaa" periaatteen mukaisesti. Eli mikäli työnantaja voi osoittaa laittoman lakon aiheuttaneen miljoonan euron tulonmenetyksen, olisi lakon aiheuttanut ammattiyhdistysjärjestö velvollinen korvaamaan sen. Mikäli laittoman lakon vastuulliseksi järjestäjäksi ei ilmestyisi järjestöä, tulisi vahingonkorvaus osoittaa yhteisvastuullisesti kaikille laittomaan lakkoon osallistuneille.

Näin toimien laittomat lakot loppuisivat uskoakseni kokonaan. Tässä kysymyksessä valtiovallan ei tarvitsisi odottaa ay-liikkeen hyväksyntää, vaan yksinkertaisesti osoittaa vastustavansa laittomuuksia ja päivittää vuodelta 1946 periytyvä laki lisäämällä siihen "aiheuttaja maksaa" -periaatteen. Vastineeksi laittomuuksien lopettamisesta tulisi varsinaisen laillisen lakko-oikeuden säilymisestä pitää erityistä huolta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi trendi? Biolan siirsi tuotantoaan Kiinasta Suomeen
Keinoja Suomen talouden piristämiseksi on, mutta onko halua?
Toistaako historia itseään?

Uusi trendi? Biolan siirsi tuotantoaan Kiinasta Suomeen.

Hieno uutinen. Biolan siirtää tuotantoaan Kiinasta Suomeen. Syynä ovat kiinalaisten palkkojen ja kuljetuskustannusten nousu sekä pyrkimys asiakkaiden parempaan palveluun.

Tästähän näyttää tulevan trendi, sillä Valtavalo Oy teki saman jo aiemmin. Toivottavasti uutinen kiirii mahdollisimman monen tuotantonsa siirtämistä Suomesta ulkomaille harkitsevan yrityksen korviin, jotta ne välttyisivät hukkainvestoinneilta ulkomaille ja käyttäisivät resurssinsa suomalaisen tuotantonsa hyväksi.

Toivotan Biolanille onnea suomalaisen liiketoimintansa laajentamisessa. Ja menestystä suomalaisen yritystoimintaa kuristavan hallinnon kanssa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keinoja Suomen talouden piristämiseksi on, mutta onko halua?
Toistaako historia itseään?
Valtavalo Oy palautti tuotannon Kiinasta Suomeen - mutta mitä sanoo laki julkisista hankinnoista

Pari syyskuun lumiennätyksen innoittamaa ajatusta

Pohjois-Karjalassa saavutettiin kaikkien aikojen syyskuun lumiennätys. Näin se ilmasto muuttuu.

Tästä tulikin mieleeni tarkastella kuinka maapallon laajuinen ilmasto on viime aikoina kehittynyt. Ilmatieteen Twitteriin lähettämän tiedon mukaan elokuu oli globaalisti tarkasteltuna kaikkien aikojen lämpimin. Samaa mieltä on GISS. HadCRUT-estimaattia ei ole vielä julkaistu.

Mielenkiintoisen poikkeusen tähän samanmielisyyteen muodostaa suoriin satelliittimittauksiin perustuva RSS-aikasarja, jonka mukaan kuluneena elokuuna alaillmakehä oli vuoden 2000 jälkeisistä elokuista neljänneksi kylmin.

Itse asiassa RSS-aikasarjan mittaustulokset osoittavat globaalin ilmaston lämpötilan nousseen nopeasti 1980-luvulta 1990-luvulle ja pysähtyneen sitten hiukan tätä nousua korkeammalle tasolle. Alla kuvakaappaus tiedon lähteeltä.

Kuvasta (ja kuvatekstistä) ilmenee myös, että keltaisella merkityt mallinnustulokset eivät vastaa mittaustuloksia. Ilmastomallien voidaan siis tältä osin todeta varsin turvallisin mielin olevan virheellisiä.

Tässä on nyt sanottava, etteivät eri mittaustulokset ole aivan samasta asiasta. Ilmatieteen Twitterissä referoiman NOAAn, GISSin ja HadCRUTin lukemat ilmaisevat maan- ja merenpinnan mittausten perusteella estimoituja lämpötiloja kun taas RSS ilmaisee ilmakehän alaosan lämpötilaa useamman kilometrin korkeudelta. Jos uskomme kaikkien oikeellisuuteen, on johtopäätös, että hiukan korkeammalla ilma on ollut kylmempää kuin maan pinnalla.

Oleellista on myös huomata, että siinä missä NOAA, GISS ja HadCRUT-estimaatit ovat kuukausittain muuttuvista mittaustuloksista mallintamisen kautta muodostettuja, ovat RSS-aikasarjan lämpötilat ennemminkin suoria mittaustuloksia.

Jäämme siis suurella mielenkiinnolla odottelemaan tulevaa talvea. Pääsisikö tänä talvena hiihtämään tai onko edessä jälleen yksi uusi lumeton talvi, joka saa hiihtäjän harmittelemaan koko harrastustaan - siis sellainen kuin talvella 1929-30.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastoselitys olikin vain selittelyä
Yhdysvaltain avaruushallinto: kesäkuu kolmanneksi lämpimin
Osoittavatko kesäkuun kylmät ilmastonmuutoksen loppuneeksi?

Kuinka Soini pelataan ulos ensi vaalikauden hallituksesta

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään Timo Soinin ja perussuomalaisten malttamattomuudesta päästä hallitukseen. Kirjoituksen lopuksi lehti totesi: ""...sitä ennen tarvitaan vaalit".

Koska HS:n toimituskunta epäilemättä haluaa pitää Soinin ulkona hallituksesta, annan tässä heille neuvon kuinka se voisi onnistua.

Ensin kaadetaan nykyinen kapealla pohjalla seisova hallitus, mutta ei järjestetä ennenaikaisia vaaleja. Vaalien sijaan kootaan uusi pätkähallitus Suomen itsenäisyyden alkuaikojen tapaan ja otetaan Timo Soini siihen mieluiten pääministeriksi tai ainakin valtiovarainministeriksi.

Näin toimien Soinin hallituksen toiminta-aika jää niin lyhyeksi, että sen politiikka ei ehdi millään tavalla vaikuttaa elämään Suomessa. Siis ennen kevään vaaleja.

Koska näköpiirissä ei myöskään ole talouden nousua hallituksesta riippumattomista syistä, on mitä todennäköisintä että osa soinilaisia protestipuolueena kannattavista jäisi kevään vaaleissa nukkuvien puolueeseen. Siis riippumatta siitä kuinka järkeviä EU-, maahanmuutto- tai maanpuolustuspäätöksiä hallitus tekisi.

Tai jos Soini kieltäytyisi hallituksesta vaikkapa EU-tukipolitiikkaan liittyen, voitaisiin häntä syyttää haluttomuudesta vastuunkantoon. Myös tämä ratkaisu karkottaisi lähes varmasti osan puolueen potentiaalisista kannattajista.

Kevään eduskuntavaalien jälkeen voitaisiin vaalitappion kärsineet Soini ja kumppanit jättää huoletta hallituksen ulkopuolelle ja jatkaa nykyistä konsensuspolitiikkaa. Toisin sanoen neuvoni mukaan toimien perussuomalaisille ei voisi mitenkään jäädä käteen muuta kuin se kuuluisa Musta Pekka. Ja oppositiotaipaleen jatkuminen.

Mutta sitä ennen tarvitaan Stubbin hallituksen kaatuminen. Ensimmäinen mahdollisuus siihen on huomenna keskiviikkona.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keinoja Suomen talouden piristämiseksi on, mutta onko halua?
Suomi tukehtuu; miksei hallitus tee mitään?
Soini avasi

Keinoja Suomen talouden piristämiseksi on, mutta onko halua?

Eduskunnassa keskusteltiin eilen Suomen taloustilanteesta. Helsingin Sanomien mukaan: "perussuomalaiset pe­rä­si­vät hal­li­tuk­sel­ta ra­jum­pia ra­ken­teel­li­sia uu­dis­tuk­sia: ener­gia­po­li­tii­kan suun­nan­muu­tos­ta ko­ti­mai­sen ener­gian suun­taan, ke­hi­tys­avun kor­vaa­mis­ta kan­sa­lai­sil­ta ke­rät­tä­väl­lä oma­eh­toi­sel­la avul­la ja "pö­höt­ty­nei­den lu­pa­pro­ses­sien trim­maa­mis­ta."

Vii­mek­si mai­ni­tus­ta kaik­ki puo­lueet edus­kun­nas­sa oli­vat yh­tä miel­tä: yrit­tä­mi­sen es­tei­tä on pu­ret­ta­va.

Kaj Tu­ru­nen oli kuul­lut Elin­kei­no­elä­män kes­kus­lii­tos­ta ar­vion, et­tä lu­pa­pro­ses­seis­sa sei­soo täl­lä het­kel­lä yli 3,5 mil­jar­din edes­tä in­ves­toin­te­ja."

Uutisista viimeinen on samanaikaisesti sekä hiukset pystyyn nostattava että lupauksia antava, sillä mikäli Elinkeinoelämän keskusliiton nimiin laitettu arvio pitää paikkansa, osoittaa se kiistatta suomalaisen hallintokulttuurin talouden rattaita ja siten myös suomalaisten hyvinvointia ehkäisevän vaikutuksen. Mutta samalla se tarjoaa 3,5 miljardin euron täsmälääkkeen pysähtyneen talouden uudelleenkäynnistämiseksi.

Ja mikä parasta, julkisen talouden kestävyysvajeeseen on saatavissa kolmen neljännesmiljardin verran lisäapua valtion maksaman kehitysavun pienentämisellä vajaaseen neljännekseen nykyisestä yli miljardista eurosta.

Toivottavasti hallitus tarttuu tarjottuihin keinoihin. Ainakin pääministeri Stubb lupasi pohtia asiaa yhdessä oppositionpuolueiden kanssa. Annan sille tässä tukeni.

Lisäapua saa tarvittaessa esimerkiksi kilpailutuslainsäädännön tai ainakin sen käytäntöjen järkeistämisestä. On nimittäin selvää, että laki julkisista hankinnoista on jähmeyttänyt koko julkisen sektorin toimintaa erittäin merkittävästi hidastamalla kaikkia merkittäviä hankintoja kuukausi- tai jopa vuosikausia.

Talouden piristyskeinoja on siis paljonkin, mutta hallituksella halua tarttua niihin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Akava vaatii työllistämiskynnyksen nostamista
Suomi tukehtuu; miksei hallitus tee mitään?
Soini avasi

Terveystiedon ylioppilaskirjoituskysymys referoi Professorin ajatuksia -blogia

Huomasin, että terveystiedon tämänpäiväisessä ylioppilaskirjoituksessa oli lainattu sähkötupakkakirjoitukseni herättämää kommenttia.

Tarkalleen ottaen lainaus on seuraava:

"Ohessa on suora lainaus verkkokeskustelusta, jossa anonyymi keskustelija ilmaisee kantansa yksilönvapaudesta ja esittää samalla kysymyksen. Pohdi verkkokeskustelussa esitettyn kommentin pohjalta yksilönvapauksiin liittyviä eettisiä näkökantoja terveyskysymyksissä.

Anonyymi:
´Nyt joku raja tälle konservatiiviselle ihmisten ohjailulle. Asiahan on niin, että ei ole nokkaan koputtamista, mikäli yksilön teko ei suoranaisesti vahingoita toista osapuolta. Miksi yksilöt eivät mielestäsi saa tavoitella vapaasti päämääriään, vaikka siitä saattaisi koituakkin epäterveyksiä?´"

Nähdäkseni kysymys on erinomainen ja olen iloinen siitä, että blogillani on seuraajia myös ylioppilastutkintolautakunnan piirissä!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajataustaisten koulu lakkautetaan
Erotetun opettajan tapaus
Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?

ISIS osaa teurastamisen ja mediapelin

ISIS-järjestö on lyhyessä ajassa noussut Al-Qaidan ohi maailman vihatuimmaksi ja ehkäpä myös rakastetuimmaksi järjestöksi. Mutta samalla se on osoittautunut käsittämättömän tehokkaaksi ottaessaan haltuunsa ison osa Syyriaa ja Irakia ja julistaessaan hallinta-alueensa kalifaatiksi.

ISISin menestyksen taustalla näyttäisi olevan ennennäkemätön raakuus, julmuus ja uuden median hyödyntäminen. Tästä viimeinen esimerkki saatiin tänään, kun järjestö ilmoitti teloittaneensa brittimiehen kostoksi Britannian päätöksestä tukea Yhdysvaltoja sen pyrkimyksessä tuhota järjestö.

ISIS herättää mielessäni muutaman ajatuksen.

Jos ja kun ISISin riveissä taistelee vain noin 30 000 sotilasta, osoittaa se syyrialaisten ja irakilaisten ihmisten kelvottomuuden sotilaina. Tästä kirjoitin jo aiemmin, mutta en silloin tullut ajatelleeksi, että tätä taustaa vastaan voidaan uudelleenarvioida myös Israelin sotilaallista kyvykkyyttä.

Ainakin itse olen pitänyt sen armeijaa yhtenä maailman tehokkaimmista, mutta ISISin menetyksen valossa näyttää, ettei sitä ole koskaan testattu oikeasti. Siten israelilaisten sotilaallinen kyvykkyys jää arvoitukseksi. Samalla selittyy vuosien 1948-49 ihme, jolloin juutalaiset pystyivät torjumaan arabien sotajoukot huolimatta oman valmistautumisensa huonoudesta verrattuna tuolloin syntyneen Israelin valtion myöhempään varustautumiseen.

Julkisuudessa muistetaan usein korostaa, ettei islamismi ole islam, ja ettei islamismi johdu islamista. Juuri nyt ISISin brutaali väkivalta näyttää viehättävän monia suomalaisia ja suomessa asuvia muiden maiden kansalaisia. Sen seurauksena jopa suomalainen somali on blogissaan pyytänyt apua, jotta nuorten miesten virta ISISin riveihin loppuisi.

Merkillepantavaa on, että kaikki hirmutekoja tekemään lähteneet ovat muslimeja, joko maahanmuuttajia tai kantasuomalaisia käännynnäisiä. Selityksenä ei siis ole henkilöiden etninen tausta, yhteiskunnallinen asema, nuoruus, äidinkieli tms.

Sen sijaan julkisista väitteistä huolimatta näyttäisi siltä, ettei islamismi ole islamista irrallinen ilmiö. Siten olisin valmis ehdottamaan bloggaavalle somalille, että heidän kannattasi yhteisönä toimia islamismia vastaan joko muuttamalla oleellisesti islamin uskonnollista sisältöä tai joukkoirtisanoutumalla islamista ja vaihtamalla uskontonsa johonkin muuhun maailmankatsomukseen.

Kolmas ISIS-järjestöön liittyvä ajatukseni liittyy länsimaihin. Ovatko presidentti Obama ja pääministeri Cameron aivan varmoja siitä, että islamismin leviäminen saadaan tukahdutettua pelkkiä ilmaiskuja käyttäen ja paikallisia sotilaita varustaen? Ja ettei pelkkiin ilmaiskuihin nojaaminen johda islamistien muuttumiseen marttyyreiksi islamilaisen nuorison joukossa kautta maailman? Ainakin ISIS on osannut mediapelin, enkä epäile, etteivät he osaisi jatkossakin.

Toisaalta ymmärrän läntisten johtajien halun pidättäytyä maajoukkojen lähettämisestä. Sen lisäksi että se on kallista ja tuottaa miehistötappioita, on kotirintaman sietokyky jo aiemmin osoittautunut heikoksi. Kaikkihan muistavat miksi USA lähti Somaliasta jättäen maan sekasortoiseen tilaan.

Yhteenvetona on siis todettava, että väkivaltainen islamismi näyttäisi osaavan mediapelin ja saavan sitä kautta yhä konkreettisempaa vastakaikua muslimien parissa ja pystyvän haastamaan länsimaat ainakin omalla maaperällään. Ja islamilaisen maahanmuuton lisääntyessä ehkä myös länsimaissa. Omalta osaltani toivon joka tapauksessa mahdollisimman monen islamistitaistelijan saavan onnellisen lopun ja pääsevän paratiisin neitseiden seuraan taisteltuaan kalifaattinsa puolesta. Ovatpa silloin ainakin pois terrorisoimasta muita ihmisiä.

Islamin puolestaan toivon kasvavan uskonnoksi uskontojen joukossa ja karsimaan opistaan kaikki sellaiset piirteet, jotka tukevat nuorison islamisoitumista. Tämä voisi tapahtua moskeijoissa, jos imaamit kerta toisensa toteaisivat kuulijoilleen, että koraani ei ole kirjaimellisesti totta, että kaikki ihmiset ovat uskonnosta riippumatta tasa-arvoisia, että valehtelu islamin puolesta toisuskoisille on väärin, että islamista voi halutessaan erota ilman pelkoa maallisista seurauksista ja että monet profeetta Muhammedin teot olivat kelvottomia käytettäväksi esikuvana nykyajan ihmisille.

Kun islam näin muuttuisi sisältä päin, muuttuisi myös ympäröivän maailman suhtautuminen muslimeihin. Ja bonuksena länsimaihin muuttaville myös integroituminen hyvinvointiyhteiskuntiin helpottuisi. Ja islamismi lakkaisi oikeasti olemasta uskonnollisen islamin elimellinen jatke.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syyrialainen naisloukku

Ramadan päättyi ja paljasti Helsingin muslimien todelliset karvat

Suuria itämaisia sotasankareita

Maahanmuuttajataustaisten koulu lakkautetaan

Helsingissä on syntynyt eräänlainen valkovuoto- eli white flight -ongelma. Tuoreen uutisen mukaan Malmilla sijaitseva Soinisen koulu lakkautetaan oppilaspulan takia. Vielä vuonna 2012 koulussa aloitti 182 oppilasta, mutta viime vuonna vain 30. Noin 65 prosenttia koulun oppilaista on maahanmuuttotaustaisia.

Mediahäly ei noussut tästä. Sen sijaan lehtimiehet kiinnostuivat kun Pukinmäen koulun, johon Soinisen koulua ollaan yhdistämässä, vanhempainyhdistys ryhtyi vastustamaan toimenpidettä. Näkyikö tässä suomalaisten vanhempien vastenmielinen rasismi?

Nykyisessä maahanmuuttohysterrisessä ilmapiirissä vanhempainyhdistys luonnollisesti etsi perustelut jostain muualta kuin koulun oppilaiden etnisestä jakaumasta, mutta kokoomuksen valtuutettu Kauko Koskinen sanoi totuuden: "kun maa­han­muut­ta­ja­taus­tais­ten op­pi­lai­den mää­rä li­sään­tyy, van­hem­mat ei­vät ha­lua enää lait­taa lap­siaan ky­sei­seen kou­luun".

Koskisen kommentti herätti odotetusti vastaluseita vasemmistolaisten ja vihreiden taholla. He totesivat ettei maahanmuuttajavaltaisuus tee koulusta huonoa. En ota kantaa vihervasemmistolaisen näkemysen oikeellisuuteen, mutta eihän Koskinen niin sanonutkaan. 

Sen sijaan hän totesi sen minkä kaikki tietävät: suomalaiset vanhemmat välttävät liian maahanmuuttajavaltaisia kouluja. Syyn pohtiminen ei kuulu tähän kirjoitukseen, mutta ehkä Helsingin vasemmisto ja vihreät voisivat hetkeksi pohtia noita syitä ja mahdollisia ratkaisuja. 

Mikäli samanlainen etninen valikoionti jatkuu, tulemme jatkossa näkemään vastaavia tapauksia yhä enemmän. Tosin, mikäli maahanmuuttajien määrä kasvaa joillain alueilla vielä nykyistäkin suuremmaksi, voivat koulut pyöriä pelkästään heidän varassaan. Jos näin käy, muuttuvat heidän integroitumisennusteensa entistä huonommiksi, kuten tutkimukset osoittavat.

Sen kehityksen päässä on entisen Jugoslavian, Etelä-Afrikan tai Yhdysvaltain kaltainen etnisesti jännittynyt ja turvaton yhteiskunta, jossa hyvinvoivan yläluokan jälkeläisillä on kalliit yksityiskoulut joihin köyhillä ei etnisestä alkuperästä riippumatta ole asiaa. He joutuvat tyytymään huonotasoisiin julkisiin opinahjoihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pia Kauman lastevaunukommentin seuraukset
Nauru pidentää ikää, mutta onko näyttelijän värillä väliä?
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä

Toistaako historia itseään?

Tänään silmiini sattui pieni uutinen, jonka mukaan suomalaisten kuntoilijoiden ja urheilijoiden elektronisiin laitteisiin erikoistuneiden yhtiöiden johtajat eivät hätkähdä Applen uutta älykelloa. Tästä tuli valitettavasti mieleen se, ettei Nokiakaan aikanaan ottanut vakavasti sen enempää simpukkapuhelinta kuin kosketusnäyttöäkään, vaan luotti omaan markkinaylivoimaansa ja keskittyi supistamaan tuotekehitys- ja tuotantokulujaan.

Toivottavasti historia ei toista itseään.

Samassa uutisessa mainitaan, että Nokialta on myös jo pidempään odotettu älykelloa, jota voi ohjata kääntelemällä ja vääntelemällä. No jaa, olihan Nokialla valmiina myös kännykkä, jossa oli kosketusnäyttö ja siihen sopiva käyttöjärjestelmä jo paljon ennen kuin Apple toi markkinoile oman kosketusnäyttönsä.

Toivottavasti historia ei toista itseään tässäkään asiassa.

On nimittäin niin, että Suomessa on aivan liian usein tuotettu loistavia ja aikaansa edellä olevia tuotteita, joilla on valtava markkinapotentiaali, mutta nämä innovaatiot on onnistuttu sössimään milloin mistäkin syystä.

No, onneksi on toisenlaisiakin esimerkkejä, kuten Koneen hissit, Ponssen metsäkoneet ja vaikkapa Supercellin pelit osoittavat.

Toivottavasti tämä toisenlainen historia ryhtyy toistamaan itseään kerta toisensa jälkeen!

Jos niin käy, saatamme vielä selvitä ehjin nahoin ovista ja ikkunoista sisään tunkevasta taloudellisesta katastrofista. Jos ei, niin edessä on kovimmat ajat sitten 1990-luvun laman - ellei sitten vieläkin kovemmat.

Toivotaan siis parasta - ja tehdään oikeita asioita!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kasvoiko vai heikkenikö Nokian tulos?
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Valtavalo Oy palautti tuotannon Kiinasta Suomeen - mutta mitä sanoo laki julkisista hankinnoista

Kuinka paljon jalka-, lento- ja koripallo kiinnostavat?

Televisiokanavat ja lehdistö ovat viime aikoina hehkuttaneet kovasti sekä suomalaisten koripalloilijoiden, jalkapalloilijoiden että lentopalloilijoiden esiintymisiä kansainvälisillä areenoilla. Päälle päin näyttäisi siis siltä, että näiden lajien tapahtumien täytyy kiinnostaa suomalaisia enemmän kuin muiden urheilulajien.

Mutta onko tosiaan näin? Kaikki edellä mainitut hehkutuksen aiheet näkyvät vapaasti katsottavassa televisiossa, joten lähetysten katsojamääristä voitaneen päätellä suoraan lajien suosio kansan parissa. Ja tarvittava lähdeaineistokin löytyy helposti täältä.

Aloitetaan koripallo-otteluista. Suomi-Turkki peli keräsi TV:n ääreen 391 000 ihmistä, Suomi-Ukraina 384 000 ja Suomi-Dominikaaninen tasavalta 383 000. 

Lentopallopeleistä Suomi-Brasilia keräsi 429 000 katsojaa, Suomi-Saksa 396 000 ja Suomi - Kuuba 327 000 katsojaa. Jalkapalloilijat puolestaan houkuttelivat karsintapelissään Fär-saaria vastaan 344 000 katselijaa.

Seuraavaksi pitäisikin sitten keksiä, mihin verrata. Aloitetaan vaikka yleisurheilun Suomi-Ruotsi -maaottelusta. Sitä katsoi lauantaina 681 000 ja sunnuntaina 748 000 katsojaa. Aika kovia lukuja noihin hehkutettuihin joukkuelajien katsojamääriin verrattuna. 

Entä yleisurheilun eliittikisat, joista mikään media ei mainitse etukäteen. No niitä katseli 375 000 yleisurheilusta kiinnostunutta katsojaa, eli karkeasti ottaen saman verran kuin etukäteen päiväkausia hehkutettuja joukkuelajeja.

Innostuin havainnoistani sen verran, että hain vielä muutaman muun urheilutapahtuman. Viikon 34 formulakisoja seurasi MTV3 MAX:illa 315 000 katsojaa, joiden lisäksi jälkilähetystä seurasi MTV3:lta katsojamäärä, jota ei löydy lähdeaineistosta.

Myös melko paljon mediahuomiota keräävien tenniksen tai golfin katsojamääriä en löytänyt lainkaan tilastoista, joissa oli lueteltu kunkin viikon 100 eniten katsojia kerännyttä lähetystä. Ilmeisesti niistä ei ole juuri kukaan kiinnostunut - ei ainakaan katsomismielessä. Tai sitten noiden lajien kilpailuja ei ole viimeisen parin kuukauden aikana televisioitu. En tiedä.

Tilastoja taaksepäin selatessani vastaan tulivat lento- ja koripallokisojen kanssa vertailukelpoiset yleisurheilun EM-kisat, jotka keräsivät parhaana päivänä 1 171 000 katsojaa. Kaikkiaan kymmenen kisalähetystä keräsi yli 600 000 katsojaa. Mielestäni ero lento- ja koripallon arvokisojen katsojamääriin on käsittämättömän iso ottaen huomioon median tarjoaman huomion määrän. 

Kaikkiaan näyttäisikin siltä, että kesäkauden urheilutarjonnasta on yleisurheilu ylivoimaiseti eniten kansaa kiinnostava laji. Sitä taustaa vastaan eri lajien medianäkyvyys tuntuu aika epäsuhtaiselta.

Tästä pienestä selvityksestäni tuli hakematta mieleen tieteellisten mielipidetiedustelujen alku, josta Wikipedia kertoo näin: "tieteellisten mielipidetutkimusten katsotaan usein alkaneen Yhdysvalloissa 1936. Tuolloin...ennustamisen markkinoita siihen asti hallinnut Literary Digest -lehti...kärsi kirvelevän arvovaltatappion....otoksensa epäedustavuuden takia. Poimimalla...vastaajiksi...liikaa varakasta keskiluokkaa." 

Ehkäpä urheilutoimittajat ovat myös poikkeuksellinen joukko penkkiurheilukansaa, jolla on omat kiinnostuksen kohteet. Harmi, etteivät ne vastaa juuri lainkaan maksavien asiakkaiden eli tavallisten penkkiurheilujen kiinnostuksen kohteita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Kansallistunne ei elähdytä muukalaislegioonaa

Antti Ruuskaselle kultaa ja minulle vanhoja muistoja

Erään uutisen anatomia - tiedonvälitystä vai mielipidevaikuttamista?

Pia Kauman lastevaunukommentin seuraukset

Pia Kauma on viime aikoina ollut julkisuudessa epäiltyään, että maahanmuuttajat saavat enemmän harkinnanvaraisia sosiaalitukia kuin kantaväestö. Jopa valtionvarainministeri on puuttunut asiaan ja käskenyt ihmisten lopettaa keskustelu ja pyytämään anteeksi.

Itse asiassa on kuitenkin täysin toissijaista saavatko maahanmuuttajat harkinnanvaraista tukea enemmän vai vähemmän kuin muut. Sen sijaan Pia Kauman aiheuttaman mediamylläkän takana ja mahdollisesti jopa tarkoituksena on kaksi oleellista seikkaa.

Yksi. Sosiaalituet ovat Suomessa joka tapauksessa niin korkeat, että ne houkuttelevat maahan vääränlaista väkeä. Eli sellaista, jota on vaikea työllistää ja joka itse tai heidän lapsensa aiheuttavat häiriötä koko yhteiskunnassa (esimerkki, esimerkki).

Kaksi. Kansalle syntyi käsitys siitä, että kelvottoman suomalaisen maahanmuuttopolitiikan vastustajan kannattaisi äänestää kokoomusta.

Seikka numero yksi tuhoaa yhteiskuntamme sellaisena kuin sen olemme tunteneet kuten Ruotsin esimerkki osoittaa. Seikka numero kaksi pitää huolen siitä, ettei tämä kehitys tule loppumaan ennen kuin on myöhäistä - kokoomushan on johtavana hallituspuolueena yksi nykyisen maahanmuuttopolitiikan pääarkkitehdeista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nauru pidentää ikää, mutta onko näyttelijän värillä väliä?
Ramadan päättyi ja paljasti Helsingin muslimien todelliset karvat
Onko vain seitsemän sadasta suomalaisesta huolissaan maahanmuutosta?

Oi äiti Venäjä, miksi pakotat meidät Natoon?

Euroopan Unioni on kehitellyt uusia pakotteita Venäjää vastaan ja aikoo saattaa ne voimaan tulitauosta huolimatta. Tässä yhteydessä huomioni kiinnittyi pääministeri Alexander Stubbin ilmaisemaan huolestumiseen. Näin siitä huolimatta, ettei pakotteiden uskota vaikuttavan juurikaan Suomeen.

Stubb kertoi Suomen tukeneen koko ajan EU:n pakotelinjaa. Tämä tuki saattaa olla vastoin kansan tahtoa. Mutta myös muualla EU:n alueella tukien takana pysyminen näyttää olevan hankalaa.

Tämä kaikki kertoo siitä, kuinka vaikeaa demokraattisten länsimaiden on toimia tehokkaasti kriisitilanteissa. Jos EU olisi onnistunut kokoamaan rivinsä muiden länsimaiden kanssa ja asettamaan erittäin kovat pakotteet Venäjälle heti Krimin miehityksen jälkeen, olisi ehkä säästytty näytelmän jatko-osalta Itä-Ukrainassa.

Näin ei kuitenkaan tehty ja päättämättömyyden hintana on ollut tuhansien venälästen ja ukrainalaisten kuolema. Ynnä valtava joukko kotinsa menettäneitä ihmisiä ja Ukrainan kansallis- ja venäläismielisen väestön välille jäävä pitkäaikainen kuilu.

En väitä, että länsimaat olisivat syy kaikelle tuolle kärsimykselle. Mutta EU yhdessä muiden länsimaiden kanssa olisi päättäväisemmällä toiminnalla voinut estää sen kahjon, joka on saanut kaiken tuon aikaiseksi. Hakematta tulee mieleen lordi Chamberlainin kuvitelma rauhasta "meidän eliniäksemme".

Harmi, ettei tekemätöntä saa tehdyksi. Tässä tilanteessa Venäjän talous tultaneen ajamaan alas, ellei Putin itse ymmärrä minkälaisen vahingon hän on aiheuttamassa maalleen.

Talouden alasajon seurauksena kansa muuttuu vielä suosittuun johtajaansa tyytymättömäksi ja Venäjälle jäänee kaksi mahdollisuutta: Putinin luopuminen vallasta ja Krimistä tai - mitä pidän todennäköisempänä - tuon pikkumiehen entistä itsevaltaisemmat otteet. Onneksi Venäjä ei kuitenkaan ole todellinen edesmenneen Neuvostoliiton kaltainen suurvalta, vaikka ydinaseet estävätkin sen suoran sotilaallisen kurittamisen. Niinpä Putinin mahdollisuudet häiritä maailman menoa ovat sittenkin varsin rajalliset.

Valitettavasti noiden rajojen ulottuvilla on meille kaikille rakas Suomi. Tämä Suomi, joka onnistui säilyttämään länsimaisen yhteiskuntansa Neuvostoliiton painostuksen alla. Joka luopui osasta itsenäisyyttään täyttääkseen unelmansa osana länsieurooppalaista viitekehitystä. Ja jonka kansa on näihin päiviin asti uskonut itseensä niin paljon, ettei ole halunnut kuullakaan liittymisestä länsimaiseen puolustusliittoon.

En tiedä onko suomalaisten NATO-vastaisuuteen syitä selvitetty kunnolla, mutta itse epäilen sen taustalla olevan tietoisuuden siitä, miten Ruotsin suurvalta 1700-luvulla jätti Suomen kerta toisensa jälkeen yksin Venäjän raatelevaa karhua vastaan. Sekä tiedon siitä, miten talvisodan aikana niin demokraattinen länsi kuin Hitlerin Saksakin tukivat pikemminkin Stalinin hirmuhallintoa kuin länsimaista Suomea.

Toisin sanoen länsimaihin ei ole tiukan paikan tullen voinut koskaan luottaa. Mistä elävänä esimerkkinä on juuri tällä hetkellä Ukraina.

Kaikesta edelle kirjoittamastani huolimatta juuri nyt on tullut aika uudelle ajattelulle. Venäjän hirmuhallitsija Vladimir Putin on osoittanut, ettei hän kaihda naapureidensa itsenäisyyden tuhoamista - sillä näin on käynyt sekä Georgiassa että Ukrainassa. Toki molemmissa oli oma viides kolonnansa, mutta niinpä Suomessakin on venäläinen vähemmistö kasvanut vuosi vuodelta. Ja sen olemassaoloa voi venäläinen hirmuhallinto käyttää aina hyväkseen riippumatta tuon vähemmistön omasta tahdosta.

Siksi olen tullut siihen tulokseen, että Suomen on tullut aika hakeutua NATOn jäseneksi juuri nyt. Ja samalla toivoa, ettei Venäjä ehkäise sitä joidenkin johanbäckmanien kutsusta kuten Ukrainassa kävi. Ja jäsenyyden varmistuttua tulee meidän vielä toivoa, että läntinen liittosopimus pitää myös tositilanteessa - eikä läntisen päättämättömyyden ikävä historia toista itseään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuen Alexander Stubbia ja Jussi Niinistöä
Suuria itämaisia sotasankareita
Olisikohan jonkun pitänyt kertoa ukrainalaisille Mainilan laukauksista?

Akava vaatii työllistämiskynnyksen nostamista

Tämän päivän Helsingin Sanomissa Akavan johtaja Maria Löfgren vaatii irtisanomisten vaikeuttamista. Vaatimus on järkyttävä, sillä irtisanomisen vaikeuttamisen ainoa seuraus on se, että niin yritysten kuin julkisen sektorinkin kynnys työntekijöiden palkkaamiseksi nousee.

Toisin kuin Akavan järjestöpamppu vaatii, tulisi Suomen nykyisessä taloustilanteessa keskittyä työllistämiskynnyksen alentamiseen. Vain siten syntyy uusia työpaikkoja, mikä on välttämätön edellytys Suomen talouden nostamiseksi.

On ikävää, että Suomessa korkeasti koulutettujen ammattiyhdistysliike on näin ymmärtämätön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomi tukehtuu; miksei hallitus tee mitään?
Kasvoiko vai heikkenikö Nokian tulos?
Työajan pidennyksellä, eläkeiän nostolla, vastikkeellisella työttömyysturvalla ja perustulollako Suomen ongelmat kuriin?