Vihapuheesta

Slovakian pääministeri Robert Fico joutui murhayrityksen uhriksi. Syyt siihen ovat edelleen arvelujen varassa, mutta jo tässä vaiheessa on selvää, että taustalla on slovakialaisen yhteiskunnan syvä polarisoituminen.

Myös Suomessa on viime aikoina noussut esille poikkeuksellista poliittista vihapuhetta. Siihen on syyllistynyt etenkin nykyinen oppositio, jonka retoriikka on ollut lievästikin sanottuna hämmästyttävää käyttäessään hallituksesta sellaisia nimityksiä kuin "ihmisvihaaja" ja syyttäen yhtä siihen kuuluvaa puoluetta rasistiseksi.

Eikä tämä sanoma ole jäänyt huomiotta, kuten saimme äskettäin lukea Ylen uutisesta, jonka mukaan jotkut suomalaiset ovat valmiita turvautumaan jopa väkivaltaan vastustaakseen hallituksen talouspoliittisia toimia! Ja olihan meillä juuri sellainenkin tapaus, joka vaati poliisin puuttumista tilanteeseen.

Olisiko siis Suomessa poliittisten kuumapäiden tullut aika harkita poliittista retoriikkaansa, jotta täällä vältettäisiin samankaltaiset tapaukset kuin Slovakiassa? Ja palata vihapuheesta asiallisen vuoropuheluun niin eduskunnassa, medioissa kuin omille kannattajille suunnatuissa poliittisissa esiintymisissäkin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta
Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa
Lindmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918

Iranilaista perheväkivaltaa ja käänne parempaan

Eilinen päivä toi lopultakin positiivisia uutisia: Suomen talouden alamäki on kääntynyt kasvuun. Tämä tarkoittaa sitä, että kausitasoitettu bruttokansantuote kasvoi kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 0,5 prosenttia verrattuna edelliseen vuosineljännekseen. Tosin vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna olemme edelleen 0,4 prosenttia miinuksella, eikä yksityinen kulutuskaan ole ilmeisesti lisääntynyt. 

Toisaalta talouden käänne tapahtui siitä huolimatta, että ay-liike sabotoi yritysten toimintaa järjestämällä pitkin talvea poliittisia lakkoja saadakseen hallituksen perumaan suunnittelemansa työelämää koskevat uudistukset, jotka mahdollistaisivat vuodesta 2008 alkaneen Suomen talouden stagnaation päättämisen ja pysyvän talouskasvun. Tämä voi viitata siihen, että kasvu jatkuu tai jopa kiihtyy kuluvalla vuosineljänneksellä ja tästä eteenpäin.

Tätä näkemystä tukee se, että myös työllisten määrä näyttäisi kasvaneen tammi-maaliskuussa 0,7 prosenttia verrattuna edelliseen neljännekseen ja 0,6 prosenttia vuoden takaiseen. Siitä huolimatta ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä vaikka nyt nähty heiveröinen talouskasvu saattaa olla alku Suomen paremmalle tulevaisuudelle, voi se sittenkin osoittautua pelkästään pieneksi keskeytykseksi maamme talouden alakuloon.

* * *

Jos Suomen talous näyttääkin positiivisia merkkejä, samaa ei voi sanoa maahamme asettuneista kehitysmaalaisista. Tästä meitä muistutti Suomeen asettunut iranilaismies, joka pahoinpiteli vaimoaan kolmesta neljään kertaan kuukaudessa kahden vuoden ajan.

MTV3:n jutun mukaan tämä tapahtui siten, että hän "löi vaimoa kasvoille kädellään ja hakkasi latausjohdolla sekä vyöllä eri puolille kehoa. Lisäksi hän potki naista ja heitteli tätä seinille. Pahoinpitelyn lisäksi mies uhkasi heittää happoa vaimonsa kasvoille ja tappaa hänet."

Syyksi pahoinpitelyyn riitti erimielisyys maton paikasta lattialla. Ja pokerikasvoinen mies selitti syntyneet vammat parhain päin toimimalla kielitaidottoman vaimonsa tulkkina lääkärissä. 

Tapaus osoittaa suorastaan huutomerkin tavoin yhden ongelman suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa. Tarkoitan tällä sitä, että iranilaismiehen vaimoonsa kohdistama väkivalta olisi loppunut lyhyeen, mikäli maahanmuuttajilta vaadittaisiin sosiaaliturvan ja muiden maahanmuuttopalveluiden vastineeksi Suomen kielen ja kulttuurin opetukseen osallistumista. 

Puheena olevassa tapauksessa nainen olisi kielitaitoisena voinut käydä lääkärissä yksinään ja kertoa siellä todellisen syyn vammoihinsa. Tai mikäli mies olisi tunkenut mukaan, puhua asiasta tämän läsnäollessa. 

Niinpä jäänkin suurella jännityksellä odottamaan, milloin maahanmuutto-, naisasia- ja ihmisoikeusaktivistit ryhtyvät vaatimaan Suomeen saapuville maahanmuuttajille vastikkeellista sosiaaliturvaa. Vai onko niin, ettei maahanmuuttajanaisten kohtaamalla väkivallalla ole sittenkään niin kovin suurta merkitystä heille?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gallupdemokratian vastainen päätös
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta
Maahanmuuttouutiset täyttivät median

Irakilaismiesten 288 000 euron bisnes - syyt ja seuraukset

Suomessa on paljastunut ihmissalakuljetustapaus, jossa latvialaisnaisten tukemat irakilaisveljekset ovat järjestelleet iranilaisia, irakilaisia, bangladeshilaisia, srilankalaisia, afganistanilaisia, syyrialaisia, jemeniläisiä, kamerunilaisia, kuubalaisia, tadzhikistanilaisia, kongolaisia, komorilaisia, pakistanilaisia, intialaisia ja malilaisia sosiaaliturvapeusteisia turvapaikanhakijoita näiden haluamiin EU-maihin käyttäen Suomea kauttakulkumaana. 

Salakuljettajien taksa oli 1 800 euroa turvapaikanhakijalta eli heidän ainakin 160 ihmisen bisneksensä liikevaihdoksi ehti muodostua vähintään hulppeat 288 000 euroa. Uutisen perusteella ei kuitenkaan pysty laskemaan, miten tämä potti jaettiin veljesten ja latvialaisnaisten välillä - tosin pidän itse hyvinkin mahdollisena, että jälkimmäisten osuus maksettiin niin sanotusti luonnossa.

Irakilaisveljesten pimeä ja lainvastainen liiketoiminnan ovat mahdollistaneet kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja EU-valtioiden maahanmuuttajille tarjoamat sosiaalitukiperusteiset edut ja/tai pimeät työmarkkinat. Näin siksi, että ilman niitä heidän palveluksilleen ei olisi ollut kysyntää eikä tarjontaa.

Eivätkä he aiheuttaisi eurooppalaisille pahimmillaan lähes miljoonan - ellei suorastaan reilun kolmen miljoonan euron - kustannuksia kutakin salakuljetettua kehitysmaalaista kohden. Eivätkä nämä vaarantaisi yhteiskuntajärjestystä tuomalla kotimaissaan tavanomaisia tapoja täkäläisiin yhteiskuntiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto on voimavara USA:ssa, mutta Euroopassa pelkkä taakka
ISIS-rahaa ja persupoliisin ammuntaa
Tukehtuuko Suomi-hämähäkki itse kutomaansa verkkoon?

Positiivista maahanmuuttoa

Suomen hallitus poikkeaa edeltäjistään siinä, että se on osannut erottaa toisistaan sosiaaliturvaperusteisen ja työperäisen maahanmuuton. Jälkimmäisestä hallitusohjelmaan on kirjattu, että "osaavan ja koulutetun työvoiman vajeeseen puututaan tehokkailla keinoilla muun muassa sujuvoittamalla ulkomaisten tutkintojen tunnustamista ja panostamalla lähtömaakoulutuksiin. Työvoiman kielitaidon turvaamiseksi molempien kotimaisten kielten koulutuksen ja kielitutkintojen tarjontaa ja laatua parannetaan".

Vastaavasti humanitaarisen maahanmuuton osalta ohjelmassa todetaan, että "sotaa, vainoa ja muita ihmisoikeusloukkauksia pakenevalla ihmisellä on oikeus hakea turvapaikkaa. Hallituksen tavoitteena on niin kansallisella kuin EU-tasolla, että antamamme apu kohdentuu kaikkein hädänalaisimmille ja järjestelmän väärinkäyttö estetään". 

Ohjelmassa mainitaan myös, että "Suomen turvapaikanhakujärjestelmää tehostetaan ja sen laatua kehitetään. Kielteisen päätöksen saaneet palaavat tai heidät palautetaan lähtömaihin mahdollisimman nopeasti. Palautuskieltoa noudatetaan". Lisäksi - turvapaikkakeinottelun estämiseksi - "hallitus huolehtii, ettei turvapaikkaprosessista tule työnhaun ja työperäisen maahanmuuton väylä".

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista huomata pieni uutinen, jonka mukaan Suomeen tulee töiden perässä eniten filippiiniläisiä. Heidän määränsä oli viime vuonna 2 861 eli 19 prosenttia kaikista työperäisistä maahanmuuttajista. 

Filippiiniläisiä sijoittuu erityisesti hoitoalalle, mitä varten heille on järjestetty jo etukäteen koulutusta kotimaassaan. Suomeen saavuttuaan heillä on uutisen mukaan hyvä työmotivaatio ja myöteinen asenne - sekä valmius käyttää suomea arkisessa asioinnissa. 

Ei siis ihme, etteivät filippiiniläiset nouse mitenkään esille - sosiaaliturvan houkuttelemien somaleiden tai irakilaisten tavoin - rikostilastoissa tai suomalaisen yhteiskunnan rasistisuutta valittelevissa lehtijutuissa. Sen sijaan he tekevät tärkeää työtä paikatessaan oman yhteiskuntamme vinoutuneen väestörakenteen aiheuttamia ongelmia - ja kotoutunevat ajan myötä tärkeäksi osaksi yhteiskuntaamme. 

Samalla he toimivat - toivottavasti - tuleville hallituksille esimerkkinä siitä, kuinka järkevällä maahanmuuttopolitiikalla voi olla positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Sekä toivottavasti ohjaavat suomalaisia poliitikkoja noudattamaan myös tulevaisuudessa niitä linjauksia, joita Petteri Orpon (kok) kabinetti on kirjannut hallitusohjelmaansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt oli liian vaikeaa opposition kansanedustajille
Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla
Maahanmuutto on voimavara USA:ssa, mutta Euroopassa pelkkä taakka

Ylen hallituksen puheenjohtajan epäasialliset puhelut

Yksi tärkeimmistä Yleisradion olemassaolon perusteista on poliittisesti neutraalin uutisoinnin tarve suomalaisessa yhteiskunnassa. Jostain syystä tätä ei ole kuitenkaan ymmärretty verorahoitteisessa mediassamme, vaan sen toimituskunta on varsin usein sortunut esittelemään omia yhteiskunnallisia - arvoliberaaleja ja vasemmistolaisia - näkemyksiään (esimerkki ja toinen) . 

Tämän seurauksena esimerkiksi allekirjoittanut on alkanut epäillä Yleen tarpeellisuutta nykyisessä muodossaan ja koossaan. Viehän sen pyörittäminen vuosittain yli puoli miljardia euroa valtion kansalaisiltaan keräämää varallisuutta. Siis noin sata euroa jokaista suomalaista kohti. 

Petteri Orpon (kok) hallitus on tunnetusti tekemässä Suomen kroonisesti alijäämäiseen budjettiin monenlaisia leikkauksia. Se näkyy tietenkin erityisesti vähätuloisten ihmisten arjessa, eikä ole merkityksetöntä myöskään esimerkiksi keskiluokkaisten ihmisten terveydenhuollossa tai lasten koulutuksessa. 

Näistä syistä on erinomaista, että hallitus on asettanut poliittisen työryhmän pohtimaan Ylen rahoituksen tulevaisuutta. Ja sikäli kuin omasta kokemuksestani tiedän, hankkivat tällaiset työryhmät tarvitsemaansa asiantuntijatietoa pyytämällä sitä erilaisilta tahoilta, kuten aiheeseen perehtyneiltä tutkijoilta. 

Ylen hallituksen puheenjohtaja Matti Apunen ei kuitenkaan ole malttanut odottaa mahdollista kutsua, vaan on katsonut asiakseen ryhtyä painostamaan työryhmän jäseniä omilla yhteydenotoillaan. Ensin ryhmän varajäsen, kansanedustaja Pekka Aittakumpu (kesk), kertoi saaneensa Apuselta puhelun, jossa oli kritisoitu hänen sosiaalisessa mediassa esittämäänsä positiivista suhtautumista valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) viestiin sekä hänen ehdotustaan Ylen budjetin leikkaamisesta. 

Myöhemmin kävi ilmi myös, että Apunen oli jo aiemmin ollut yhteyksissä toiseenkin työryhmän jäseneen, kansanedustaja Joakim Vigeliukseen (ps). Tämä tapahtui syksyllä, jolloin Apunen "alkoi poikkeuksellisen suorasukaiseen sävyyn tivata, miksi perussuomalaiset ovat niin ´Yle-vihamielisiä´ ja arvosteli PS:n esittämien Yle-leikkausten suuruutta". Vigelius oli juuri sitä ennen tullut nimitetyksi työryhmään.

Nähtäväksi jää, miten tämä kaikki vaikuttaa - vai vaikuttaako mitenkään - työryhmän linjauksiin. Yleisellä tasolla on kuitenkin selvää, että 1) Ylen budjetti ei voi olla erityisasemassa silloin, kun pohditaan tavalliselle suomalaiselle kohdistettavan verotaakan kokonaissuuruutta eikä 2) yhtiön toimituskunnan krooninen kyvyttömyys täyttää sen olemassaolen tärkeimmän perusteen vaatimuksia päivittäisessä toiminnassaan ainakaan oikeuta Ylestä kansalaisille koituvan verotaakaan säilyttämistä entisellään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen johto on saatettava vastuuseen eilen nähdystä performanssista
Vihreät ovat saaneet ylivoimaisesti eniten verorahoitteista näkyvyyttä loppuvuonna 2021
MTK:n puheenjohtaja: Ylen journalismi on ideologisesti värittynyttä

Euroviisujen aikana paljastui EU:n korkean virkamiehen kyvyttömyys

Euroviisuhumpan aikana on Israelin ja Hamasin yhteenotto Gazan kaistaleella siirtynyt uuteen vaiheeseen. Eli terroristien viimeinen pesäke on joutumassa Israelin hyökkäyksen kohteeksi, ja siksi juutalaisvaltion armeija on määrännyt siviilit poistumaan itäisen Ramahin alueelta.

Tähän lienee kolme syytä. Ensinnäkin näin ehkäistään siviiliuhrien määrää ja toiseksi estetään näiden käyttäminen terroristien ihmiskilpinä. Kolmanneksi väkimäärän pienentäminen helpottanee Hamasin panttivankeinaan pitämien israelilaisten löytämistä. 

Tämä kaikki tapahtuu siitä huolimatta, että Eurooppa-neuvoston belgialainen puheenjohtaja Charles Michel paheksuu Israelin evakuointimääräyksiä. Olisiko hänen - EU:n presidentiksikin kutsuttuna virkamiehenä - mielestään siis parempi, jos palestiinalaisterroristeille annettaisiin mahdollisuus ihmiskilpien käyttöön ja kasvatettaisiin näin Gazan sodassa kuolleiden siviiliuhrien määrää entisestään? Tai jätettäisiin Hamasin kaappaamat panttivangit heidän haltuunsa?

Michelin mukaan "kaikkien ponnistelujen on jatkuttava kestävän aseleposopimuksen aikaansaamiseksi. EU on sitoutunut oikeudenmukaiseen ja kokonaisvaltaiseen rauhaan, joka perustuu kahden valtion ratkaisuun". 

Tämä toistaa sitä mantraa, joka vain vaikeuttaa Pyhän maan tilannetta, sillä kahden valtion ratkaisua eivät hyväksy kaikki palestiinalaiset, eivätkä israelilaisetkaan tule katsomaan sivusta sen seurauksena jatkuvia raketti-iskuja ynnä muita terroritoimia. Siksi palestiinalaisongelman ratkaisemiseksi tarvittaisiin kahden maan ratkaisusta jankuttamisen sijaan luovaa ajattelua, jollaisesta tarjosin yhden esimerkin viime jouluna. 

Olisi myös hyvä, mikäli Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja olisi kuullut presidentti Paasikivestä. Ja ymmärtäisi, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. 

Lyhyellä tähtäimellä se tarkoittaisi USA:n presidentti Joe Bidenin esimerkin seuraamista. Eli sen ymmärtämistä, että "aselepo alkaisi huomenna, jos Hamas vapauttaisi panttivangit. Israel sanoi, että se on Hamasista kiinni, jos he haluavat tehdä sen, tämä voisi loppua huomenna".

Tämä(kin) herätti kysymyksen siitä, millä perusteella Euroopan Unioni valitsee korkeita virkamiehiään. Ilmeisesti ei ainakaan loogisen ajattelukyvyn tai vahvan ymmärryksen perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jälkeenjääneet islamistit
Maailma lankesi Hamasin johdon virittämään ansaan
Ei niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä

Vasemmistolainen poliittinen väkivalta

Demokratia ei näytä olevan kovin suosittua poliittisen vasemmiston piirissä. Tästä saatiin aiemmin tänä vuonna paljonkin näyttöä, kun SDP:n talutusnuorassa tallusteleva ay-liike järjesti kansakunnan taloudelle kalliiksi tulleita poliittisia lakkoja. 

Eilen saatiin asiasta vielä vakavampaa näyttöä, kun kaksi punalippua heilutellutta miestä lähestyi Oulussa pidetyssä vaalitilaisuudessa kansanedustaja Sebastian Tynkkystä (ps) niin aggressiivisesti, että poliisi joutui puuttumaan tilanteeseen. 

Tynkkynen kertoi sosiaalisen median päivityksessään, ettei häneen kohdistunut väkivallan kokemus ollut ainutkertainen, vaan "yhden kerran on vihervasemmistolainen tyttö kohdistanut minuun Lahdessa poliittista väkivaltaa lyöden nyrkillä päähän ja saaden siitä pahoinpitelytuomion. Elokapinan puitteissa päälle on käyty kolme kertaa."

Toivoa sopiikin, että vasemmistopoliitikot tuomitsevat poliittisen väkivallan yleisesti ja Oulun tapahtumat erityisesti ennen kuin heidän kannattajiensa teot eskaloituvat peruuttamattomiksi vahingoiksi. 

Lisäksi olisi suotavaa, ettei politiikan vasemmalta laidalta kuultaisi enää sellaista agitaatiivista retoriikkaa kuin esimerkiksi SDP:n vapputilaisuudessa esitettiin puolitoista viikkoa sitten. Näin siksi, että moni vähäisemmällä ymmärryksellä varustettu - joita vasemmiston kannattajissa kyllä riittää - saattaa kiihottua sellaista kuunneltuaan ja siirtyä sanoista tekoihin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus
Pitäisikö väkivaltainen vasemmisto kieltää?

Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa

Poliittisen historian professori Markku Jokisipilä harmitteli turkulaisopiskelijoiden mielensoituksia. Ei siksi, ettei hän hyväksyisi opiskelijoiden kannanottamista, vaan koska mielenosoituksia varten oli tehty typeriä kylttejä.

Opiskelijat vastustivat hallituksen uudistuksia, mutta kantoivat plakaatteja, joissa oli sekä alatyylisiä ilmaisuja että asiavirheitä. Jokisipilä totesikin, että "mitä enemmän ´vittua´ ja ´paskaa´ viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa". 

Eivätkä asiavirheetkään aja opiskelijoiden asiaa. Siis esimerkiksi maininnat "ilmaisesta koulutuksesta", joka ei tietenkään ole ilmainen, vaan jonkun muun kuin opiskelijan itsensä kustantama. 

Ensituntumalta tuntuu tietenkin vähän hassulta, että professori ottaa kantaa opiskelijoiden mielenosoituksiin. Asia tulee kuitenkin ymmärrettäväksi kun tajuaa, että nämä edustavat tavallaan myös omaa oppilaitostaan - tässä tapauksessa Turun yliopistoa - ja vieläpä siellä annettavaa sivistystä.

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, ettei tässä yhteiskunnassa ole montaakaan sellaista ihmisryhmää, joita tuettaisiin yhtä paljon kuin yliopisto-opiskelijoita. Heillehän suorastaan maksetaan itsensä sivistämisestä sekä sellaisen tutkinnon hankkimisesta, joka mahdollistaa muuta väestöä korkeammat tulot työelämässä.

Ja ne hallituksen sopeutustoimet. Käytännössä ne tarkoittavat sitä, että opiskelijoiden olisi kustannettava hiukan nykyistä suurempi osa opintojensa aikaisesta elämästään itse. Siis lomakausien työnteolla tai lainalla. 

Muutosten jälkeenkään ei kuitenkaan palata siihen tilanteeseen, joka vallitsi omien opiskelujeni aikana. Silloinkin sai toki pienen opintorahan - jonka otin kiitollisuudella vastaan - mutta pääosan käytettävissä olevista muodostivat kesä- ja joululomalla tehtyjen töiden palkkatulot. 

Omalta osaltani opintojen edistyttyä pidemmälle aloitin - mahdollisuuden saatuani - ympärivuotiset oman alan työt, joiden ohella oli hoidettava myös opinnot. Se oli kyllä aika raskasta, eikä vapaa-aikaa ollut erityisen paljon - mutta oli kuitenkin - ja juuri elämäntilanteen ahtaus kannusti hoitamaan opinnot nopeasti loppuun. Samalla karttuva työkokemukseni mahdollisti nopean urakehityksen valmistumisen jälkeen.

Kääntöpuolella täytyy sitten tunnustaa, etten kantanut opiskeluaikana minkäänlaisia kylttejä - asiallisia tai asiattomia - mielenosoituksissa. Enkä toki ole tehnyt sellaista myöhemminkään. Kantaa olen kuitenkin ottanut erilaisiin asioihin esimerkiksi Helsingin sanomisen mielipidesivuilla jo lukio-ikäisestä alkaen. 

Ja ehkäpä siksi - sanomisen tarpeesta - syntyi sitten paljon myöhemmin myös tämä blogi, jossa pyrin edelleen välttämään - Markku Jokisipilän sanoja käyttääkseni - alatyylisiä viittauksia ja asiavirheitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhmaikäisiä Lapin yliopistolla?
Itkevät yliopisto-opiskelijat
Tunkkainen tuulahdus menneisyydestä

Gallupdemokratian vastainen päätös

Eduskunta hyväksyi eilen hallituksen esityksen uusiksi lakkoilemisen pelisäännöiksi. Sen seurauksena poliittisten työnseisausten enimmäiskestoa rajoitetaan siten, etteivät ne voi kestää pidempään kuin 24 tuntia ja muiden poliittisten työtaistelutoimenpiteiden - kuten ylityökieltojen - kestoksi määrättiin enintään kaksi viikkoa. Tavallisiin eli omaa työnantajaa vastaan suunnattuihin työtaisteluihin muutos ei vaikuta.

Olen hyvin iloinen tästä päätöksestä, sillä harva asia on maamme lainsäädännössä ollut niin typerä ja vahingollinen kuin ammattiliittojen oikeus kampittaa demokraattista päätöksentekoa tuottamalla kiusaa sivullisille - eli yrityksille ja niiden asiakkaille. Esimerkkeinä tästä ovat olleet toistuvat vientiteollisuuden toimintaa kampittavat satamien sulkemiset ja tavallisten työntekijöiden arkea vaikeuttavat julkisen liikenteen lakot. 

Toivoa sopii, että nyt tehty päätös tulee voimaan mahdollisimman pikaisesti - kuten ministeri Arto Satonen (kok) lupasi - ja ettei se johda jonkinlaiseen revanssihenkeen syksyn tuloneuvotteluissa. Suomen tilannehan on edelleen vakava, koska talouskasvu on ollut pysähdyksissä jo vuodesta 2008 alkaen - eli peräti 16 vuotta. 

Sen seurauksena suomalaisen hyvinvointivaltion rahoituspohja on pettänyt viimeistään Sanna Marinin hallituskaudella. Ja siksi juuri nyt on suorastaan polttava tarve kasvun uudelleenkäynnistämiseksi sekä julkisten menojen tasapainottamiseksi. 

* * *

Yle julkaisi tänä aamuna uuden puoluekannatusmittauksen. Sen mukaan talouskasvua palvelevia poliittisia muutoksia ärhäkästi vastustanut SDP on nostanut kannatuksensa peräti 24,5 prosenttiin. Ja samalla valtiovarainministeripuolue Perussuomalaiset on menettänyt kannatuksestaan aimo siivun. 

Tämä on Suomen tulevaisuuden kannalta ikävä uutinen, sillä vaikka SDP:n kannatuslisäys onkin tullut enimmäkseen muilta vasemmistopuolueilta - joiden yhteenlaskettu kannatus putosi 1,3 prosenttiyksiköllä - osoittaa se kuitenkin, että sisällöllisesti tyhjän ja kansakuntaa repivän retoriikan ärhäkkä esittäminen näyttää vielä 2020-luvullakin vetoavan osaan suomalaisista äänestäjistä. 

Ikävää on myös se, että vaikka valtiovarainministeriötä vastuullisesti hoitaneen Riikka Purran (ps) johtaman puolueen kannatuslaskuun on osoitettavasti selkeitä - ja ohimeneviä - syitä (yksi ja kaksi), osoittaa se kuitenkin, etteivät suomalaiset äänestäjät osaa vielä tänä päivänäkään arvostaa poliittisesta pyrkyryydestä ja kansan suosion kosiskelusta riippumatonta asioiden hoitamista. Siis sellaisesta jakopolitiikasta pidättäytymistä, jota Sanna Marinin hallitus harjoitti vielä koronapandemian jälkeenkin.

Kaikeksi onneksi seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä noin kolme vuotta. Ja Petteri Orpon hallituksen kansantaloutemme nousu-uralle tähtäävien päätösten vaikutuksille on siten vielä kohtuullisesti aikaa. Tämä toki edellyttäen, ettei hallitus sorru gallupdemokratiaan, jossa puoluekannatusten vaihtelut näkyvät päätöksenteossa siten, että tarpeelliset - mutta medioiden ja kansan parissa epäsuositut - päätökset jäävät tekemättä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP:n teki epäuskottavan esityksen
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän
Asioiden tärkeysjärjestyksestä

SDP teki epäuskottavan esityksen

Viime hallituskaudella Suomen talouden alasajon toteuttanut Suomen sosialidemokraattinen puolue esitteli eilen omaa vaihtoehtoaan tilanteen korjaamiseksi. Sen kyhäämä lista on kieltämättä ajatuksia herättävä.

Lyhyesti sanottuna SDP vähentäisi julkisen talouden menoja 2,7 miljardilla ja lisäisi sen tuloja 3,4 miljardilla eurolla. Tämä kuulostaa sinänsä aivan kohtuulliselta, mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että niiden lisäksi puolueella olisi tarkoitus etsiä julkiseen talouteen kolmen miljardin euron positiivista vaikutusta myöhemmin toukokuussa julkaistavilla rakenne-, työllisyys-, ja kasvutoimilla - eli se ei sittenkään tehnyt julkisen talouden tasapainottamisen kokonaisesitystä, vaikka mainostikin tekevänsä saman suuruiset yhdeksän miljardin euron sopeuttamistoimet kuin hallitus.

SDP:n ehdotukseen sisältyi hieman hallituksen esitystä pienempi yleisen arvonlisäveron korotus, jota täydennettäisiin virvoitusjuomaveron kaltaisella laajemmalla sokerivalmisteverolla. Lisäksi SDP korottaisi hallitusta enemmän kaivosveroa. 

SDP ilmoitti myös leikkaavansa yritystuista yhteensä 400 miljoonaa euroa. Tästä 150 miljoonan euron säästö syntyisi teollisuuden sähköistämistuen poistosta ja 250 miljoonaa euroa otettaisiin vähentämällä tasaisella juustohöylällä yritystukia.

* * *

SDP:n esitys herätti muutamia kommentteja hallituspuolueissa. Pääministeri Petteri Orpo (kok) ihmetteli puolueen esityksen keskeneräisyyttä ja pyysi, että "viekää ne momenteille, jotta te voitte näyttää, että teillä on oikeasti vaihtoehto. Yhdet momentit löytyvät SDP:n kirjasta, ja ne ovat — yllätys, yllätys — veronkorotusmomentit, kolme ja puoli miljardia, jotka iskevät työhön ja yrittämiseen" toisin kuin hallituksen omat toimet, jotka pääministerin mukaan vastaavat sitä, miten Tanskan talous on saatu terveelle pohjalle. 

Kansanedustaja Joakim Vigelius (ps) puolestaan sanoi, että "väitätte sopeuttavanne tuhansia miljoonia toimilla, joita ette ole edes julkistaneet ja joiden lasketut työllisyysvaikutukset olette salanneet. Milloin te tuon vasemmistopopulismin sijaan esitätte uskottavat luvut taikaseinäsäästöjänne tukemaan".

Hän myös mainitsi, että valtion korkomenot ovat tänä vuonna noin 3,2 miljardia euroa eli noin 3,6 prosenttia koko budjetin loppusummasta. Ja muistutti samalla, että "kuitenkin vielä edellisellä hallituskaudella ministerinkin suusta väitettiin, että velan korot eivät koskaan nousisi".

Heitä säesti sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok), joka totesi SDP:n esityksestä, että "tämä on muutaman sivun powerpoint, jota te esitätte... Täällä ei ole ollenkaan avattu näitä lukuja, mistä nämä säästöt muodostuisivat, jos niitä täältä edes löytyy, ja tässä ainoa vakuuttava sarake on tämä tulosopeutus eli veronkorotusten pitkä lista. Varmasti jossain on siis aineisto, johon voi tutustua tämän powerpoint-aineiston lisäksi, koska tämä ei käytännössä ole minkään tasoinen vaihtoehto."

Kaiken kaikkiaan näyttääkin siltä, ettei SDP ole pystynyt tekemään uskottavaa suunnitelmaa oman pääministeriaikansa aikana romahtaneen julkisen talouden korjaamiseksi. 

Se vaatisi budjettileikkauksiin sellaista politiikkaa - kuten kansanedustaja Vilhelm Junnila (ps) muotoili - "jossa toissijaisesta ja jopa haitallisesta leikataan ja julkisin varoin rahoitettuja toimintoja laitetaan vihdoinkin tärkeysjärjestykseen". Ja samaan aikaan kannustettaisiin yrityksiä ja kansalaisia taloudelliseen yritteliäisyyteen ja ahkeruuteen, jotta talous tuottaisi sellaiset tulot, joilla voitaisiin ylläpitää kansalaisten ensisijaisesti tarvitsemat ja toivomat hyvinvointipalvelut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?
Lindmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918
Suomen ongelmat eivät ratkea ilman yhteistyötä

 

Putinin kätyriksi paljastuneesta Tarja Cronbergista tuli Vihreiden Bäckman

Jokainen suomalainen taitaa tuntea dosentti Johan Bäckmanin Putinin Venäjän kätyriksi eli suomalaiseksi maanpetturiksi. Eilinen päivä toi sitten suomalaisten tietoisuuteen toisen kaikille tutun nimen samaan kerhoon. Kyse on Vihreiden entisestä puheenjohtajasta Tarja Cronbergista, joka asuu nykyisin Ruotsissa.

Olin hiukan yllättynyt siitä, ettei Yle tehnyt eiliseen pääuutislähetykseensä juttua Cronbergin kiinnijäämisestä, vaan kuittasi tapauksen mainitsemalla, että asiasta on löydettävissä nettiartikkeli. Ehkä tämä johtuu siitä, että tämä venäläisten Vihreä kätyri asustelee nykyisin Ruotsissa.

Tapaus on sikäli yllättävää, että Vihreissä on vaikuttanut myös poliitikkoja, joilla on ollut hyvin tiukka linja suhteessa Venäjään ja sen johtoon. Toisaalta en lähtisi etsimään erityisen suurta isänmaallisuutta puolueesta, joiden kädenjälki näkyy erityisesti suomalaisessa haitallisessa maahanmuutossa, maallemme kalliiksi tulevissa ylikansallisissa ympäristöpoliittisissa ratkaisuissa sekä aivan viimeiseksi ylikansallisen verotusoikeuden ajamisessa.

Siksi oli hyvä, että puolueen näkyvät poliitikot - kuten puheenjohtaja Sofia Virta ja kansanedustaja Atte Harjanne - ymmärsivät irtisanoutua Cronbergin bäckmanilaisista touhuista. Toivon mukaan tämä asenne yhdistää kaikkia suomalaisia vihreitä.

Tapauksen surkeimman ulostulon teki Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro, joka piti Cronbergin toimintaa tutkimuksellisesti perusteltuna. Eikä asiaa suinkaan paranna - vaan pikemminkin sen sanojan tyhmyyttä korostaa se, että Cronberg on instituutin vieraileva professori. 

Lisäksi Kangaspuro totesi, että entinen Vihreiden puheenjohtaja "on hyvin avoimesti kertonut pitävänsä henkilökohtaisella puolella yhteyksiä venäläisiin tutkijoihin, niin kuin aika moni tutkija tekee". Vaikka asia lieneekin juuri näin, se ei millään tavalla oikeuta Cronbergin osallistumista Putinin propagandatilaisuuksiin, joissa yhtenä esiintyjänä on ollut itse diktaattori. 

Nähtäväksi jää, millä tavalla Cronbergin toiminta vaikuttaa suomalaiseen politiikkaan. Ainakin Vihreät puolueena on toiminut oikein, eikä entinen puheenjohtaja ole enää vuosiin osallistunut sen päivänpoliittiseen toimintaan. 

Toisaalta varsin monen suomalaisen mielissä puolue on harjoittamansa politiikan seurauksena leimaantunut lähtökohtaisesti epäisänmaalliseksi ja sellaisena epäluotettavaksi vallanpitäjäksi. Tämä käsitys lienee saanut nyt vahvistusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät ja Vasemmistoliitto hyväntahtoisina idiootteina
Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä
On surullista, että leipänsä voi ansaita näinkin

Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä

Tämä aamu tuntui kylmältä sen jälkeen, kun vapun tienoilla sai tottua kesäisiin lämpötiloihin. Mutta kylmää on meno muuallakin. 

Tulin tähän johtopäätökseen selailtuani sosiaalisen median Visegrád 24 -tilin viestejä. Siellä oli muun muassa video, jossa Britanniassa majaansa pitävä islamilainen "oppinut" Anjem Chaudary kertoi, että demokratia korvataan todennäköisesti islamilaisella sharia-lailla Iso-Britanniassa, Belgiassa ja Ranskassa 15-20 vuoden kuluessa. Siis vuoteen 2044 mennessä.

Toisessa Visegrádin välittämässä videossa kanadalainen muslimimies uhosi, että muslimit ovat vuoteen 2060 mennessä maailman suurin uskonnollinen ryhmä. Ja kysyi, että aikooko haastattelija vastustaa shariaa silloinkin? 

Mies perusteli näkemystään sillä, että muslimeilla on perheitä ja he tekevät lapsia toisin kuin eurooppalaistaustaiset kanadalaiset. Niinpä myös Kanadassa muslimit voivat tulla jonain päivänä enemmistöksi. 

Edelle kirjaamiani näkemyksiä on vaikea kieltää - ainakaan kokonaan - niin kauan kuin viimeksi mainitut ihmisryhmien lisääntymiseen liittyvät seikat vastaavat tosiasioita. Ja vielä vähemmän kun huomioimme, että siitä huolimatta Euroopan valtiot sallivat - ja suorastaan tukevat - islamilaisista valtioista tulevaa maahanmuuttoa ylläpitämällä myös turvapaikanhakijoita koskevan sosiaaliturvan kaltaisia houkutustekijöitä. 

Ei siis ihme, että saksalaisista peräti 60 prosenttia ei halua maahansa lisää pakolaisia. Ja että heistä 78 prosenttia on sitä mieltä, ettei maalla ole enää varaa maksaa maahantulosta syntyviä kustannuksia. Lisäksi lähes yhtä moni pelkää konflikteja maahantulijoiden ja etnisesti saksalaisten välillä.

Suomalaisten enemmistö kuitenkin elää edelleen ruususen unta ja selvä enemmistö kannattaa niin sanottua humanitaarista maahanmuuttoa. Tosin niukka enemmistö haluaisi rajoittaa turvapaikanhakijoille tarjottavia sosiaalisia etuuksia ja useimpien toiveissa olisi myös päästä valitsemaan tänne tulevien ihmisten lähtömaa. 

Minusta tuntuu, ettei edelle kirjoittamaani ole tarvetta kommentoida sen enempää. Mutta lisään kuitenkin sosiaalisesta mediasta löytämäni Argentiinan presidentin kommentin Espanjan pääministerin toiminnasta: "Sánchez vaarantaa naiset sallimalla laittoman maahanmuuton". 

Niin, ne ihanaiset naiset. Ja miksei miehetkin. 

He petaavat itselleen mielenkiintoista vanhuutta. Näin siksi, että peräti viisitoista prosenttia suomalaisista 20-45-vuotiaista miehistä ja naisista ilmoitti vuoden 2022 perhebarometrissä ihannelapsiluvukseen pyöreän nollan. Tämä varmasti miellyttää ensimmäisen yllä lainaamani videon kaltaisia "oppineita" ja toteuttaa toisessa videossa esiintyneen kanadalaismuslimin näkemyksiä myös Suomen osalta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto on voimavara USA:ssa, mutta Euroopassa pelkkä taakka
Imaamin viesti lauttasaarelaisille
Kirjoitus uppoavasta Suomesta

Köyhille altistuminen vaikuttaa eri tavalla rikkaisiin ja köyhiin

Länsimaisilla ihmisillä on mahdollisuus valita oma asuinpaikkansa. Sen seurauksena asuinalueet ovat jakaantuneet yhä selvemmin hyvin toimeentulevien ja köyhien ihmisten kesken. 

Toisaalta Suomen julkinen sektori on velkaantunut nopeasti, minkä seurauksena myös varakkailta köyhille suuntautuvia tulonsiirtoja joudutaan pienentämään. Tämä on asia, joka on saanut opposition täydelle laukalle, kuten esimerkiksi Antti Lindtmanin vahvalle vastakkanasettelulle perustuva vappupuhe osoitti. 

Yksi mielenkiintoinen kysymys tähän kaikken liittyen koskee sitä, millä tavalla ihmiset reagoivat siihen, kun he joutuvat kohtaamaan köyhiä ihmisiä. Useimmat tutkimukset ovat viitanneet siihen, että ihmisten altistuminen köyhille yksilöille liittyisi positiivisesti tulonjaon tukemiseen, mutta myös tämän kanssa ristiriitaisia tuloksia on havaittu.

Tässä suhteessa saatiin mielenkiintoista uutta tietoa tanskalaistutkimuksesta, joka selvitti aiempien tutkimusten epäjohdonmukaisuuksia käyttämällä pitkittäistä kyselypaneelidataa vuosilta 2008, 2011 ja 2017. Sen perusteella näytti siltä, että varakkaiden yksilöiden lisääntyvä altistuminen köyhille omissa yhteisöissään vähensi tulonjakopolitiikan kannatusta. 

Sen sijaan köyhien ihmisten kohtaamisen lisääntyminen nosti tulonjaon uudelleenjakamisen kannatusta vähätuloisempien ihmisten joukossa. Toisin sanoen köyhien näkeminen aiheutti eri tulotason henkilöille aivan erilaiset reaktion suhteessa tulonjakopolitiikkaan. 

Tulos on yhteensopiva sen kanssa, että vauraiden ihmisten on todettu hakeutuvan pois sellaisilta asuinalueilta, joille on syystä tai toisesta muuttanut myös köyhempää väkeä. Samalla näiden haluttujen asuinalueiden hintatasot ovat nousseet: toimikoon tässä esimerkkeinä vaikkapa Espoon rikkaiden kallis Westend ja maahanmuuttajien suosima ja puolet halvempi Suvela. 

Tutkimus kuitenkin jätti avoimeksi selityksen sille, miksi köyhien näkeminen vaikutti näin vahvasti ja eri tavoin rikkaiden ja vähemmän rikkaiden henkilöiden suhtautumiseen tulonjakopolitiikkaan. Toki itse kukin voi keksiä siihen enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia, mutta tietoa tämän tosiasian syistä on saatavissa ainoastaan uusien ja juuri tämän kysymyksen ratkaisemiseen suunniteltujen tutkimusten kautta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa
Kiinalaiset eivät ole muita ihmisiä epärehellisempiä - mutta onko Halla-aho kilpailijoitaan rehellisempi?
Tasa-arvo on ihmisyhteisöjen perusluonteen vastaista

Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?

Tampereen kaupunginvaltuustossa on 35 vihervasemistolaista ja 32 keskustalaista tai oikeistolaista vaaleilla valittua päättäjää. Toisin sanoen kaupunki on edelleen poliittisesti vasemmalla toisin kuin Suomen muut suuret kaupungit. 

Siksi ei ollut kovin yllättävää, että Suomen uutiset kertoi kaupungin syrjivän perussuomalaisia julkisten tilojensa käytössä. Esille tulleessa tapauksessa kyse oli Laikunlavan esiintymistilasta, jonka Riikka Purran (ps) johtaman puolueen paikalliset toimijat olisivat halunnut vuokrata vuonna 2022. Sitä ei kuitenkaan sallittu, koska lavalla ei sallita poliittisia tilaisuuksia. 

Tästä huolimatta tilaa on vuokrattu kolmena viime vappuna kaupungin vasemmiston käyttöön - tosin kuluvana vuonna tilaisuuden poliittinen anti oli sijoitettu musiikkiesitysten väleihin ja lavan ympäristöön. Esillä ollut poliittinen aate ei suinkaan ollut mitään valtavirtapolitiikkaa vaan tyrkyllä oli Suomen kommunistisen puolueen propagandaa.

Totesin, ettei tämä ollut kovin yllättävää. Näin siksi, että olen elämäni varrella havainnut juuri poliittisen vasemmiston puhuvan merkittävän usein yhtä ja tekevän toista. Eli aivan kuten se teki myös Suomen uutisten kertomassa tapauksessa. 

Tämä puhumisen ja tekemisen ero ei rajoitu pelkästään Suomeen, vaan se oli yhtenä syynä myös siihen, että aatteen suurin saavutus eli Neuvostoliitto hävisi kilpailun länsimaisten demokratioiden kanssa. Eikä ole syytä unohtaa myöskään vihervasemmistolaisten saavutuksia Nicaraguassa tai Venezuelassa, joiden vasemmistolaiset johtajat ovat saattaneet maansa ja niiden asukkaat epätoivoiseen tilanteeseen.  

Tästä huolimatta enemmistö tamperelaisista ja noin kaksi viidestä suomalaisesta - etenkin naisista - katsoo poliittisen viherasemmiston edustavan heitä parhaiten demokraattisesti valittavissa päättävissä elimissä. Siis eduskunnassa sekä alue- ja kunnanvaltuustoissa. 

Onko siis niin, etteivät vihervasemmiston kannattajat ole huomanneet edustajiensa vuosikymmenestä toiseen jatkunutta kieroutta? Vai onko sittenkin siten, että he ovat siitä hyvinkin tietoisia, mutta antavat äänensä vihervasemmistolla siitä huolimatta? Tai ehkä jopa juuri siksi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa
Sanna Marinin aatteellinen kuva
Toiko Suomen itsenäisyys mukanaan punavankileirit ja nationalistiset ääriliikkeet?

Nyt oli liian vaikeaa opposition kansanedustajille

Suomessa asuvien etnisesti suomalaisten määrä tulee laskemaan nopeasti silloin kun suuret ikäluokat alkavat poistua joukostamme. Syynä tähän on se, että suomalaisten syntyvyys on ollut vuodesta 1969 lähtien alhaisempi kuin väestön uusiutuminen edellyttäisi. 

Jo sitä ennen pienenee työikäisten etnisten suomalaisten määrä, joten maahamme on muodostumassa kasvava eläkeläisten joukko eli hienommin sanottuna suomalaisten huoltosuhde heikkenee. Ongelman ratkaisuksi on ehdotettu sekä maahanmuuttoa että palveluiden automatisointia.

Todellisuudessa tarvittaneen molempia. Niistä automatisaatio - ja robotisaatio - tulee avuksi mitä erilaisimpiin asioihin, kuten japanilaisten esimerkki osoittaa. 

Sen sijaan maahanmuutto on ongelmallisempi asia. Siinähän kyse ei ole tulijoiden puutteesta vaan siitä, että liian monelta tänne saapuvalta puuttuu edellytykset tuoda positiivinen panos suomalaiseen - tai ylipäätään länsimaiseen - yhteiskuntaan. Ja pahimmillaan he ja heidän jälkeläisensä muodostuvat yhteiskuntaa hajottavaksi ja terrorisoivaksi voimaksi - kuten Ruotsin esimerkki osoittaa.

Siksi on äärimmäisen tärkeää, että suomalainen maahanmuuttopolitiikka asettaa kannusteita sille, että tänne saapuvilla ihmisillä olisi valmiuksia asettua yhteiskunnan rakentavaksi voimaksi. Ja ellei sellaisia ole, motivoisi heitä kepillä ja porkkanalla hankkimaan niitä. 

Tästä syystä on erinomaista, että hallitus on lisäämässä tänne saapuville maahanmuuttajille edellä mainitsemani kaltaisia kannusteita. Kansanedustaja Heikki Vestmanin (kok) mukaan "kansalaisuuslain tiukennuksilla kannustetaan kiinnittymään Suomeen, oppimaan kieli, omaksumaan kansalaisuuskokeella mitattavat perustiedot yhteiskunnasta, noudattamaan maan sääntöjä sekä tekemään töitä toimeentulonsa eteen... samalla kun yleistä asumisaikaedellytystä pidennetään monien EU-maiden tasolle kahdeksaan vuoteen, kansalaisuuden saamiseen tulee nykyistä vahvempi kielikannustin: kansalaisuuden saa jatkossa jo viiden vuoden asumisajalla, kunhan läpäisee kielikokeen... Toisin sanoen ne, jotka opiskelevat ahkerasti suomen tai ruotsin kielen, saavat kansalaisuuden kolme vuotta yleistä asumisaikaedellytystä aiemmin." 

Tämä oli ilmeisesti liian vaikeaa ymmärtää opposition kansanedustajille, jotka kritisoivat eilen hallituksen esitystä kovin sanoin. En sinänsä tietenkään ihmettele heidän ymmärryksensä rajallisuutta, koska suurin osa oppositiota edustaa sellaista poliittista aatetta, jonka historiallinen jalanjälki on lievästikin sanottuna surullista luettavaa. 

Tai sitten opposition kansanedustajat eivät vain olleet edes lukeneet kritisoimaansa lakiesitystä, kuten Vestman epäili. Omanlaistaan tyhmyyttä sekin.

Oli kyse kummasta tahansa, se kertoo omaa surullista kieltään nämä edustajat parlamenttiimme äänestäneiden suomalaisten harkintakyvystä ja poliittisesta valveutuneisuudesta. Eihän Suomelle eikä suomalaisille ole eduksi se, että lainsäädännöstämme on päättämässä niin ymmärrysrajoitteisia ihmisiä kuin eilinen eduskunnassa käyty debatti antoi ymmärtää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla
Edes raaka murha ei herättänyt ruotsalaisia
Haluaisitko miellyttää robottia?

Lindmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918

Kirjoitin eilen siitä, kuinka tärkeää poliitikkojen olisi käydä rakentavaa keskustelua sen sijaan, että he pyrkivät sulkemaan tosiaan pois rakentavasta yhteistyöstä. Siksi tänään on syytä lausua pari sanaa eilisistä vappupuheista. 

Selvästi asiallisimman puheen piti puhemies Jussi Halla-aho (ps), joka kertasi niitä syitä, joiden takia hallitus on joutunut tekemään ikäviä päätöksiä. Ja muistutti meitä siitä, että yli varojen eläminen on vastuutonta loppulaskun maksamaan joutuvia lapsia kohtaan. 

Lisäksi Halla-aho nosti esille Ukrainan tukemisen tärkeyden. Hänen mukaansa "Venäjä laskee sen varaan, että meiltä loppuu päättäväisyys", joten "meillä ei ole varaa väsyä".

Toisesta ääripäästä vappupuheita löytyi oppositiojohtaja Antti Lindtmanin (sd) ulostulo, jonka retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918 vihjatessaan yhden hallituspuolueen ministereistä löytyvän "ihmisvihaajia". Riidanhaluaan alleviivatakseen hän käytti hallituksesta myös virheellistä - valtiovarainministerin henkilöön viittaavaa - nimitystä "Purran oikeistohallitus" ikään kuin perussuomalaisten puheenjohtaja olisi Suomen pääministeri.

Toisin sanoen siinä missä puhemies selvensi kansalle hallituksen toiminnan syitä, pyrki oppositiojohtaja epäinhimillistämään yhtä hallituspuoluetta. Ja sitä kautta rakentamaan sellaista yhteiskuntaa, josta - eilen siteeraamani - amerikkalainen demokraatti puhui sosiaalisen median viestissään.

Tokihan vappupuheissa on tapana kosiskella omaa äänestäjäkuntaa, joka - toivottavasti - selittää Lindmanin ja eräiden muidenkin puheenpitäjien repivää retoriikkaa. Toivon mukaan dialogi kuitenkin paranee palattaessa arkeen ja kaikki poliitikot vasemmalta oikealle ymmärtävät, ettei parempaa yhteiskuntaa rakenneta poliittisia kilpailijoita epäinhimillistämällä vaan vaihtoehtoja esittämällä ja poliittisten puolueiden yhteistyöllä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ongelmat eivät ratkea ilman yhteistyötä
Antti Lindtman haluaa Suomen EU:n alijäämämenettelyyn
Spolander ohjeisti, Yle muunteli totuutta, Andersson ei ymmärtänyt ja Halla-aho opetti

Suomen ongelmat eivät ratkea ilman yhteistyötä

Suomalainen yhteiskunta on viime vuosina polarisoitunut aiempaa selkeämmin oikeistoksi ja vasemmistoksi. Tämä näkyy oikeastaan aivan kaikessa, sillä näiden ryhmittymien edustajat eivät tunnu nykyisin pääsevän yhteisymmärrykseen oikeastaan mistään sisäpoliittisesta kysymyksestä vaikka Venäjältä meihin kohdistuva uhka onkin johtanut ulkopoliittiseen yhteisymmärrykseen. 

Tässä suhteessa Suomi muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän 2020-luvun Yhdysvaltoja, jossa aiemmin keskinäisen dialogin kautta välttämättömiä asioita hoitamaan kyenneet puolueet ovat kadottaneet yhteistyökykynsä. Tämä näkyi järkyttävällä tavalla kun osa kongressin republikaaneista viivästytti Ukrainan tarvitsemaa apua niin pitkään, että Venäjän joukot saivat yliotteen rintamilla. 

Siksi oli mielenkiintoista havaita Brianna Wun (dem) sosiaalisen median viesti, jossa hän kirjoitti, että "vasemmisto oppi kaikki väärät läksyt Donald Trumpilta. Meidän olisi pitänyt oppia, että ellet tee mitään liikkeesi ääriainesten suhteen, he ottavat puolueesi hallintaansa ja menetät kaiken. Sen sijaan kerroimme itsellemme lohduttavan valheen, että puolet kanssaihmisistämme oli jo niin halveksittavia, ettei heidän kanssaan kannattanut enää edes keskustella. Lakkasimme kuvittelemasta tulevaisuutta, jossa voisimme elää yhdessä."

Oleellista Wu:n viestissä ei ole sanan "ääriaines" määritelmä vaan se, että demokratiassa on syytä keskustella rakentavasti myös niiden kanssa, joiden kanssa ollaan eri mieltä yhteisten asioiden hoitamisesta. Ja karttaa vallan joutumista sellaisille poliittisille johtajille, jotka kieltäytyvät asiallisesta yhteistyöstä kilpailevien poliittisten toimijoiden kanssa.

Suomessahan on tästä seikasta pitkät perinteet. Minun nuoruudessani Kekkonen, Keskusta ja Vasemmisto pitivät Kokoomuksen poissa hallituksesta ja myöhemmin kaikki suuret puolueet kieltäytyivät yhteistyöstä Perussuomalaisten kanssa pitääkseen sen vallan kammareiden ulkopuolella. 

Tämä seikka on juuri tänään - työläisten ja opiskelijoiden juhlapäivänä - erityisen tärkeä. Meillähän poliittiset johtajat - vasemmistosta oikeistoon - pitävät omia puheitaan, joita on syytä kuunnella tarkalla korvalla. Ja panna erityisesti merkille sellaiset toimijat, jotka korostavat yhteistyötä juuri nyt, kun Suomella on edessään valtavat haasteet. 

Niitä ovat esimerkiksi talouskasvun uudelleen käynnistäminen, julkisen talouden tasapainottaminen, Venäjän uhan torjuminen, maahanmuuton haittojen ehkäiseminen sekä lapsiluvun romahdus ja siitä seuraava väestön vanhenemisen aiheuttamien ongelmien ratkaiseminen. 

Niin ikävää kuin se onkin sanoa, nämä ongelmat eivät katoa itsestään, eikä niitä saada korjattua ilman jonkinlaista "talvisodan henkeä". Siis tosiasioiden tunnustamista ja yhteen hiileen puhaltamista tavalla, jonka seurauksena edellä mainitsemani ja myös tulevat haasteet selvitetään sekä pidetään Suomi hyvänä paikkana elää ja hengittää myös tulevina vuosikymmeninä. 

Arvoisat lukijani, toivotan näillä ajatuksilla teille kaikille oikein hyvää Valpurinpäivää! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Spolander ohjeisti, Yle muunteli totuutta, Andersson ei ymmärtänyt ja Halla-aho opetti
Twitteriläistä viisautta
Vasemmistolaista retoriikkaa