Hiilidioksidin vaikutus maapallon lämpötilaan on katoamassa

Vuoden 2012 maapallon keskilämpötilaestimaatti on brittiläisen Met Office Hadley Centerin toimesta jälleen julkistettu nähtäväksi. Se osoittaa, että viime syyskuun kovalla kohulla julkistettu ja edelleen loka-marraskuussa jatkunut maapallon laajuinen lämpöjakso on tällä erää ohi: viime joulukuu oli nimittäin siksi kylmä, että yhtä viileä joulukuu on koettu vuoden 2000 jälkeen vain vuonna 2007. Tästä huolimatta vuoden 2012 joulukuussakin oltiin edelleen yli 0,2 astetta yli vertailujakson keskimääräisen joulukuun.

Koska joulukuun myötä saatiin vuosi 2012 valmiiksi, palaan vanhaan kiinnostukseni kohteeseen, eli ilmaston ja hiilidioksidin väliseen yhteyteen. Tein vuonna 2010 popperilaisen tieteenfilosofian mukaisen ennusteen ilmastonmuutoksen ja hiilidioksidin välisen keskinäisen yhteyden kehittymisestä. Sen jälkeen olen seurannut tätä ennustetta joka vuosi, ja teen saman myös tässä blogikirjoituksessani.

Lyhyesti sanottuna vuonna 2010 tilanne oli sellainen, että aivan IPCC:n ilmastonmuutosennusteiden mukaisesti hiilidioksidin ja maapallon keskilämpötilan välinen riippuvuus saavutti tilastollisen merkityksen 5% riskitasolla sitä lyhyemmän aikavälin tarkastelulla, mitä pidemmälle aika oli kulunut. Vuonna 2010 tarvittava vuosimäärä oli 16 (eli ajanjakso vuodesta 1994 vuoteen 2009), kun se edeltävinä ajanjaksoina oli ollut 16 (vuodesta 2004 taaksepäin laskien) ja 17 (vuodesta 1994) vuotta, eikä vuodesta 1978 taaksepäin esiinny lainkaan tällaista tilastollista merkitsevyyttä.

Nyt tein siis saman tarkastelun uudelleen. Mielenkiintoista kyllä, tällä kertaa tilastollisesti merkitsevä kausaliteetti hiilidioksidin ja maapallon keskilämpötilan välillä oli saavutettavissa vasta vuodesta 1994 vuoteen 2012 ulottuvalla 19 vuoden aikajaksolla. Toisin sanoen hiilidioksidin ja maapallon keskilämpötilan välinen yhteys näyttää olevan ripeästi katoamassa aikasarjoista.

Edelle kuvaamani havainnot vahvistavat viimevuotisen johtopäätökseni, eli tämän tieteellisesti täysin validin tarkastelun perusteella nykyinen hiilidioksidin määrään perustuva ilmastonmuutosteoria voidaan hylätä ellei ilmiölle ole osoitettavissa muuta syytä.

On varsin outoa, etteivät ilmastotieteilijät ole itse tuoneet julkisuudessa esiin hypoteesinsa vaikeuksia. Näin siksi, ettei tutkijan sovi puolustaa omia hypoteesejaan ja teorioitaan tosiasioita vastaan, vaan päin vastoin pyrkiä kyseenalaistamaan niin omat kuin kollegoidensa teoriat.

Sen sijaan vielä tänä vuonnakin - ilmastotieteilijöiden puuttumatta asiaan - on julkisessa mediassa mitä erilaisimmat säätilojen vaihtelut (esimerkki, esimerkki ja esimerkki) yhdistetty kasvihuonekaasujen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen. Näin siitä huolimatta, että maapallon ilmaston keskilämpötila on ollut vahvassa laskussa vuodesta 2001 (lähde), kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Eikä hiilidioksidin ja ilmaston keskilämpötilan välinen yhteys näytä enää lainkaan niin selvältä kuin vain kolme vuotta sitten - kuten tässä kirjoituksessani olen osoittanut. Merkillistä! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Sodassa, rakkaudessa ja tiedonvälityksessä kaikki on sallittua

Ennakoiko lämmin syyskuu ilmastonmuutoksen paluuta?

Siirtyviä maalitolppia ja outoja ilmastomalleja

David Cameron ja pullon henki

Englannin pääministeri David Cameron päästi Timo Soinin mukaan pullon hengen irti vaatiessaan Britannialle nykyistä parempia ehtoja EU:ssa, ja kansalle oikeutta äänestää näistä uusista ehdoista. Cameronin ultimaatumi onkin aiheuttanut melkoisen kohinan.

Myös minun tuntemieni kansalaisten piirissä Cameronin puheet aiheuttivat närkästystä: onhan Briteillä jo nyt EU:ssa kevennetty jäsenmaksu. Brittien pääministeri haluaa siis ilmeisen yleisen tulkinnan mukaan omalle kansalleen vielä nykyistäkin erikoisemman aseman. Tulkinta saattaa kuitenkin olla väärä, sillä Cameron ei julkisuudessa ole puhunut jäsenmaksusta vaan pikemminkin hän haluaisi uudistaa koko EU:ta.

Uskoakseni Britit, tai ainakin Cameron, ovatkin tympääntyneet EU:n kaikkialle ulottuvia lonkeroita, joiden toiminnassa paljon puhutulla subsidiariteetti-periaatteella on jo kauan sitten heitetty vesilintua. Sen seurauksena EU-maiden omaa päätöksentekoa on jatkuvasti kavennettu ja niitä on johdateltu melkein huomaamatta erilaisten direktiivien avulla kohti yhä yhtenäisempää unionia. Kehityksen loogisena lopputuloksena voi halutessaan nähdä Euroopan liittovaltion.

Vaikka Cameronin avaus ja uhkailu kansanäänestyksestä on aiheuttanut närää, se saattaa lopulta kuitenkin johtaa entistä parempaan Euroopan Unioniin. Sellaiseen, jossa Brysselin herrojen sorkkiminen heille kuulumattomissa asioissa vähenee ja samalla sen ote rajat ylittävissä asioissa vahvistuu. Samalla voidaan korottaa Britannian jäsenmaksu muiden EU-maiden jäsenmaksua vastaavaksi. Näin on tehtävä jo pelkästään EU:n yhtenäisyyden takaamiseksi.

Mielestäni Timo Soini onkin oikeassa vaatiessaan kaikkien EU-maiden jäsenyysehtojen tarkastamista. Mahdollisten neuvottelujen koittaessa Suomen edustajilla tulee olla kaksiteräinen tavoite: toisaalta kaikkien EU-maiden talous on saatava tavalla tai toisella kuriin ja toisaalta EU:n direktiivit tulee muuttaa sellaisiksi, ettei unioni enää jatkossa puutu puhtaasti yksittäisten maiden sisäisiin asioihin. Tämän seurauksena voidaan EU:n kautta kiertävän rahan ja sen liikuttelemiseksi tarvittavan byrokratian määrää pienentää oleellisesti nykyisestä.

Oikein tehtyjen uudistusten seurauksena voitaisiin EU:n jäsenmaksuja pudottaa kaikkialla, ei vain Britanniassa. Epäilemättä sellainen lisäisi Unioinin hyväksyttävyyttä kansalaisten silmissä. Kansalaisten lopullinen hyväksyntä tosin olisi saatavissa vain kansanäänestyksen avulla - mutta sellaista luottamusta tuskin ainakaan suomalaisella edustuksellisella demokratialla on omaan kansaansa. Ei, vaikka suorasta demokratiastaan tunnetussa Sveitsissä se olisikin itsestäänselvyys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU luopui tulevasta talouskasvusta
Päättäjien pukinsorkka veronmaksajan kukkarossa?
EU:n kriisinhallinta selkokielellä
.

Biohit - Suomen seuraava menestystarina?

Kaikki alkoi siitä, kun Biohit Oy päätti myydä 95 prosenttia liiketoiminnastaan ja keskittyä jäljelle jääneen bisneksensä kehittämiseen. Yhtiön osakekurssi nousi välittömästi kymmeniä prosentteja. 

Jonkin ajan kuluttua yhtiö maksoi pääosakkeenomistajilleen takaisin pääomalainansa korkoineen päivineen. Pääomalainan poistuminen taseesta näkyi välittömästi pörssikurssin laskuna takaisin nousua edeltäneelle tasolle - mutta sijoitusmielessä puolet arvokkaampana koska osa pääomasta oli saatu takaisin. 

Tai oikeastaan kaikki alkoi jo aikaisemmin. Biohit oli kaikessa hiljaisuudessa ryhtynyt kehittämään aivan uudenlaisia  tuotteita, joiden toimivuudesta oli myös tieteellistä näyttöä ja joita suositeltiin käytettäväksi aina tieteellistä kirjallisuutta myöden. Näihin kuuluvat mm. GastroPanel-tutkimus mahavaivojen diagnostiikkaan, koepalasta tehtävät pikatestit laktoosi-intoleranssin ja helikobakteeri-infektion toteamiseen sekä ColonView-pikatesti paksusuolisyövän riskien toteamiseen. Jo aiemmin yhtiö oli kehittänyt syöpää torjuvan tuotteen: acetium-kapselin.

Toisin sanoen Biohit keskittyi sellaiseen lääketieteelliseen tuotantoon, jolla ainakin teoriassa on valtavat maailmanlaajuiset markkinat. Eikä markkinapotentiaalia taiinnut vähentää sekään, että sosiaalisessa mediassa Acetiumin väitettiin helpottavan krapulan oireita - vaan enpä ole itse tuota kokeillut.

Uudessa tilanteessa Biohit aloitti tutkimuksia tuotteidensa toimivuudesta ja ryhtyi patentoimaan niitä tärkeimmillä markkina-alueilla kuten Euroopassa ja Amerikassa sekä teki jälleenmyyntisopimuksia Euroopassa ja muualla.

Kun huomioidaan, että edellä kuvattu prosessi alkoi vuonna 2010 Acetium-kapselin julkaisemisesta, on ollut mielenkiintoista seurata pörssin reaktioita. Lähes kaikkia lehdistötiedotteita on seurannut pieni hypähdys, mutta pitkään kurssi putosi aina takaisin.

Vasta viime lokakuussa alkoi pysyvämmältä näyttävä nousu: ensin loivana, mutta pari viikkoa sitten eli loppiasen jälkeen lähes rakettimaisena nousuna. Nousua jatkui viikon verran, minkä jälkeen rekyyli iski - ainakin hetkeksi. Tällä hetkellä kurssi on yli kolminkertainen viime syyskuun pohjalukemaan verrattuna.

* * *

Biohit saattaa olla pitkään aikaan ensimmäinen suomalainen pieni yritys, joka nousee merkittäväksi toimijaksi lääketieteen alalla. Tähän päästäkseen yhtiö hankki kannuksia perustajansa Osmo Suovanniemen ennakkoluulottomalla suhtautumisella tutkimus- ja kehitystyöhön. Hän on ollut uranuurtaja suomalaisten nesteannostelijoiden kansainvälisessä menestystarinassa: olihan hän taustalla sekä Finnpipetin että hyvin samankaltaisten Biohitin omien pipettien kehittämisessä.

Nesteannostelu oli kuitenkin potentiaalisen markkinansa puolesta pieni liikeala. Se tarjosi kuitenkin Suovanniemelle keinon kansainvälisen bisneksen tekemiseen, joka kokemus auttaa yhtiötä nyt, kun tuotearsenaalilla on valloitettavanaan lähes rajattomat maailmanlaajuiset markkinat. Onhan Biohitillä ollut johtava asema myös pipettien maailmanmarkkinoilla.

Biohitin strategiana näyttäisi olevan pyrkimys kasvaa itsenäisesti merkittäväksi lääketeollisuuden toimijaksi - ainakin aluksi kuitenkin kapealla sektorilla. Konsepti muistuttaa läheisesti Orionin vastaavaa, joka on jauhanut muhkeita osinkoja omistajilleen vuosi toisensa jälkeen - oli käynnissä lama tai ei. Orionin kohdalla kysymysmerkin asettaa Parkinson-lääkkeen patentin loppuminen lähitulevaisuudessa, mutta Biohitin kohdalla patentit on vasta saatu ja yhtiön tie menestykseen on alussa.

Koska Suovanniemi on nyt 66-vuotias, on mielenkiintoista nähdä mitä hän tekee yhtiönsä kanssa. Yksi mahdollisuus on viedä Biohitia eteenpäin itsenäisenä yrityksenä, jonka luotsaaminen kohti menestystä saattaa hyvinkin houkutella innovatiivista yritystoiminnan konkaria. Toinen mahdollisuus olisi myydä arvoaan rajusti kasvattanut yritys jollekin suuremmalle toimijalle.

Tässä ratkaisussa Orion voisi olla yksi mahdollisuus: sillä olisi Biohitiä vahvemmat resurssit viedä uudet innovaatiot menestykseen ja myöskin varaa maksaa Suovanniemelle ja muille Biohitin osakkaille tarvittaessa vaikka riihikuivaa rahaa omistuksestaan. Näin hän voisi siirtyä rauhassa eläkevuosille ja hajauttaa omaisuutensa laajemmalle pohjalle. Ja Orion saisi uuden patentein suojatun tukipilarin omalle liiketoiminnalleen.

Lopuksi on todettava, että vain aika näyttää kuinka Biohitin tarina kehittyy. Samalla voimme huomata, miten määrätietoinen panostus tutkimus- ja kehittämistoimintaan voi tuoda Suomeen uutta hyvinvointia, kunhan yritysjohdossa on halua ja osaamista viedä innovaatiot maailmanlaajuisiksi menestystuotteiksi. Tämä viimeinen askel on Biohitin osalta vasta tapahtumassa, mutta en epäile etteikö se ainakin jossain mitassa onnistuisi. Joko itsenäisenä yrityksenä tai osana suurempaa kokonaisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hei, me tehdään laivoja!
EU luopui tulevasta talouskasvusta
Innovaatioita 2020-luvun tarpeisiin?

Sodassa, rakkaudessa ja tiedonvälityksessä kaikki on sallittua

Tiedonvälitys on tunnetusti hankalaa. Dublinissa, Irlannissa, paikalliset väitöskirjatyöntekijät kehittivät uuden tiedeviestinnän keinon. He painattivat olutlasin alustoja, joissa kerrottiin erilaisia biodiversiteettiin liittyviä faktoja. Sellaisia kuin "tarvitaan ainakin neljä mehiläistä tuottamaan omenat yhtä siiderituoppia varten". Tai että "flamingo on syntyessään harmaa".

Tavoitteena oli paitsi kertoa juomia naukkaileville baarin asiakkaille mielenkiintoisia pikkutietoja, saada heidät huomaamaan kuinka arvokasta biodiversiteetti on jokapäiväisessä elämässämme. Toisin sanoen kertoa, miksi biodiversiteetin säilyttäminen on tärkeää.

Alkujaan jatko-opiskelijat olivat vieneet alustojaan vain baareihin, joiden asiakaskunta koostui yliopisto-opiskelijoista ja opettajista, mutta laajensivat pian työväenluokan suosimiin pubeihin. Jälkimmäisissä baarimikot ensin katsoivat nuoria tiedotekauppiaita vinoon, mutta pian yksi heistä soitti opiskelijoiden puuhamiehelle ja kertoi, että myös hänen kollegansa haluaisi näitä oluenalaisia tiedotusvälineitä omaan pubiinsa.

Tästä innostuneena jatko-opiskelijat olivat viime lokakuussa tuottamassa 20 000 kappaleen lisäpainosta tiedonvälitteestään jakaakseen sen edelleen pariinkymmeneen uuteen pubiin.

Aika näyttää onko tällä tiedotuskampanjalla mitään vaikutusta irlantilaisten asenteisiin biodiversiteettiä kohtaan. Mutta on kyllä myönnettävä, että ainakaan luovaa ongelmanratkaisukykyä näiltä tohtorikoulutettavilta ei puutu. Mainiota!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Innovaatioita 2020-luvun tarpeisiin?
Yksisarvisia
Muut syyt hukassa

Vieraita tuholaisia metsissä

Kirjoitin taannoin maailman metsätauteja tutkivien tiedemiesten julistuksesta, jossa he ehdottavat, "että kaikki suuren riskin mutta vähäisen kokonaistaloudellisen hyödyn aiheuttava kasvien ja kasvituotteiden kauppa vähitellen lopetetaan". Perusteluna tuossa julistuksessa on lista 21:stä kasvikaupan mukana levinneestä tuhonaiheuttajasta, jotka ovat aiheuttaneet merkittävää tuhoa luonnolle ja/tai taloudelle eri puolilla maailmaa.

Julistus palautui mieleeni, kun silmiini sattui the Guardianin juttu, jossa listaan lisättiin yksi uusi tuhonaiheuttaja, saarnipuita tappava Chalara fraxinea -sieni. Juttu kertoo taudin kitkemisen nousseen poliittiselle agendalle Britanniassa.

Samalla brittiläinen keskustelu on laajentunut koskemaan kasvikaupan aiheuttamia riskejä yleisesti: Britanniaan rahdataan vuosittain kokonaista 10 miljoonaa kasvin tainta, joista jokainen saattaa kantaa mukanaan vakavaa tuhoa aiheuttavaa sientä tai hyönteistä. Sen seurauksena maahan 2000-luvulla saapuneiden uusien tuhonaiheuttajien määrä on kaksinkertainen verrattuna koko 1900-lukuun.

* * *

Entä Suomi? Suomalaisen vieraslajistrategian mukaan Suomessa on tunnistettu 157 haitallista vieraslajia. Tämä luettelo sisältää kuitenkin myös haitallisia kasveja ja eläimiä, eli kyse ei ole pelkästään metsäpuiden tuhonaiheuttajista.

Metsäpuiden tuhonaiheuttajia oli vieraslajistrategiassa listattu ainakin seuraavat: Douglaskuusenkariste, haavanroso, lehtikuusikoro, lehtipuun syöpä, lepänruoste (tähän olen muuten itsekin kiinnittänyt huomiota luonnossa liikkuessani), saarnensurma (edellä mainittu Chalara fraxinea) ja  tuijankariste. Lisäksi täällä mainitaan tammen äkkikuolema ja punavyökariste. Vieraat metsätautien aiheuttajat eivät siis ole tuntemattomia Suomessakaan.

Britanniassa huomiota herättänyt saarnensurma havaittiin Suomessa ensimmäisen kerran jo vuonna 2007. Se aiheuttaa puille monenlaisia oireita ja saattaa lopulta tuhota kokonaisia metsiköitä. Kyseessä on siis merkittävä uhka kaikille saarnimetsille.

* * *

Koska asia rupesi kiinnostamaan, tein myös pienen haun tieteelliseen kirjallisuuteen. Sen perusteella minulle selvisi mielenkiintoisia asioita. Ensinnäkin tämä uusi taudinaiheuttaja (jonka alkuperästä muuten ei ole tietoa) on syrjäyttämässä Euroopasta täällä luontaisesti esiintyvää sukulaislajiaan. Biologiasta kiinnostuneille käsillä on siis hieno esimerkki lajien välisestä kilpailusta, ehkä aikanaan jopa sukupuutosta.

Vaikka saarnensurman sukulaislaji näyttäisikin olevan vaikeuksissa, ei  tauti ilmeisesti kuitenkaan hävitä kokonaan eurooppalaista saarnea, sillä ainakin Tanskasta on löytynyt sille kestäviä saarniperheitä. Samoin Saksasta. Nämä taudinkestävät puut tulevat jatkossa olemaan eurooppalaisten saarnensurmaa kestävien saarnimetsien kantaisiä ja -äitejä. Tarjolla on siis kaikille kiinnostuneille reaaliaikainen näytelmä evoluution toiminnasta!

Hauska oli lisäksi huomata, että myös suomalaiset saarnensurmahavainnot ovat tulleet julkaistuksi. Suomalaisten tutkimuksessa osoitettiin tautihavainnon lisäksi, että Chalara fraxinealla esiintyy geneettistä muuntelua. Sellaisella tiedolla on merkitystä pyrittäessä ymmärtämään taudin syntyhistoriaa ja toisaalta sitä, miten helposti taudinaiheuttajan evoluutio pystyy ohittamaan puissa esiityvän perinnöllisen kestävyyden.

Eniten minua kuitenkin kiinnosti metsätaudista aiheutuneen taloudellisen vahingon suuruus. Siitä aiheesta en valitettavasti löytänyt varsinaista tieteellistä kirjallisuutta. Sen sijaan löysin tällaisen tiedon, jonka mukaan saarnensurman kustannukset englantilaisille taimitarhoille olisivat noin 2,5 miljoonaa puntaa. Luku ei sisällä metsänomistajan tappioita, jotka lienevät kertaluokkaa, ellei kahta, suuremmat.

* * *

Kun ajattelen tätä kokonaisuutta, en voi olla pohtimatta mikä merkitys Suomen metsätaloudelle olisi sillä, jos koristekasvitaimien mukana Suomeen leviäisi jonkinlainen "kuusensurma", joka tappaisi suurimman osan suomalaisista kuusista. Tai "männyn-" tai "koivunsurma". Nämä kolme puulajiahan muodostavat pääosan suomalaisista metsistä, jotka tuottavat noin 21% suomalaisesta tavaranviennistä, vuotuiselta arvoltaan yli 10 miljardia euroa. Ja työllistävät noin 69 000 ihmistä.

Kasvikaupan mukana leviävät vieraat sienet ovat siis mitä tärkein kysymys suomalaisen hyvinvoinnin kannalta. Toivottavasti myös poliitikkomme ovat ymmärtäneet tämän kuten Britanniassa, missä the Guardianin juttua lainatakseni "there are encouraging signs here that the government is starting to listen to its scientists on this serious issue".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Biologiset syyt tekevät amerikkalaistuomareiden mielestä psykopaattien teoista ymmärrettäviä
Influenssavirus ja sen kaveri?
Borrelioosin syistä