Iso Numero on vetovoimatekijä Itä-Euroopan romaneille

Helsingin Uutiset kertoi, että kaduillamme kympin kappale myytävän Iso Numero -lehden myyjät ansaitsivat viime vuonna yhteensä 175 000 euron tulot. Se tarkoitti 730 euroa myyjää kohden.

Koska myyjät onnistuivat vuoden kuluessa myymään keskimäärin 840 lehteä, saivat he kukin  myytyä lehteä kohden 8,33 euroa. Eli 83,3 prosenttia myyntihinnasta. Toisin sanoen lehden kirjoittajien, painokulujen ynnä muiden menojen osuus jäi 16,7 prosenttiin.

Toisin sanoen lehden hinta koostuu lähes pelkästään myyjien kuluista eikä sen tarkoituksena ole normaali liiketoiminta. Itse lehti tehdäänkin ilmeisesti pääosin muilla varoilla, koska HU:n jutussa kerrottiin, että tulojen "kasvun taustalla on pitkäjänteinen suunnitelma sekä vuosi sitten toteutettu menestyksekäs joukkorahoituskampanja, jolla kiihdytettiin julkaisutahtia kymmeneen numeroon vuodessa".

Käytännön tasolla Iso Numero tarjoaa myyjilleen kerjäämisen tavoin vetovoimatekijän saapua Suomeen. Koska 730 euron vuositulo ei yksistään tarjoa maassamme elämisen edellytyksiä, sen myynti saattaa lisäksi olla - niin ikään kerjäämisen tavoin - eräänlaista varjotoimintaa, johon voidaan vedota tulonhankkimisen perusteena, mikäli maassaolon varsinainen tarkoitus on lehteä myyvän maahanmuuttajaryhmän parissa äärimmäisen yleinen rikollinen toiminta.

Näistä syistä en ole ostanut, enkä tule koskaan ostamaan ainuttakaan Iso Numero lehteä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyllä romanit opettavat
Romaneille parempi tulevaisuus Euroopassa
Romanian romanit - kysymyksiä

Pieni Moswana on Afrikan helmi

Tiedättehän pienen afrikkalaisen Moswanan valtion, jota suomalainen media ei ole juurikaan vaivautunut pitämään esillä, vaikka kyseessä on tuoreehkon eteläafrikkalaisen jutun mukaan Afrikan turvallisin ja onnellisin maa.

Kirjoituksessa ihmeteltiin monia Moswanan naapurimaihinsa verrattuna poikkeuksellisia piirteitä. Esimerkiksi sukupuolet ovat siellä käytännössä täysin tasa-arvoisia ja lapsiluku naista kohden on alle kaksi. Myös sen ilma on Afrikan vähiten saastunutta huolimatta sikäläisittäin korkeasta teollistumisasteesta, joka on rakentunut eteläiseen naapuriin suuntautuvan viennin varaan.

Lisäksi Moswanassa on eurooppalaisiin vertautuva ja Afrikan korkein lukutaidon taso, itsenäisin oikeuslaitos ja paras poliisi. Uskonnot ja eri etniset ryhmät elävät syvässä sopusoinnussa keskenään huolimatta itsenäisyyden alkuvaiheiden sisällissodasta. Kansa yhdistyi eteläisen naapurin valloitusyrityksen yhteydessä noin 20 vuotta sisällissodan jälkeen.

Niin ja tuoreessa Good Country Index -mittauksessa Moswana oli listan kakkosmaa. Se siis tuottaa kansantaloutensa kokoon suhteutettuna eniten hyvää ihmiskunnalle ja kuormittaa maailmaa kaikista valtioista toiseksi vähiten - vain Suomi on edellä ja sekin niukasti.

Good Country Indexin kehittäjä Simon Anholt kertoi jutussa olevansa sitä mieltä, että muilla afrikkalaisilla ja jopa eurooppalaisilla olisi paljon opittavaa Moswanalta, vaikka hänen mukaansa ”useimmilla mailla on huono itseluottamus, mutta noin sadasta hyvin tuntemastani maasta kolme erottuu joukosta: Ruotsi, Yhdysvallat ja Kazakstan. Niiden kansalaisilla kaikilla on kova usko itseensä ja he uskovat, että heillä on paljon opetettavaa muille maille, vaikka ainakin motswanalaisten osalta opittavaa olisi enemmän toisin päin.”

Eteläafrikkalaisen toimittajan kirjoittamassa perusteellisessa jutussa oli vierailtu myös Moswanassa eli maan pääkaupungissa, ja yritetty löytää syitä sille, miksi Moswana on niin hyvä.

Jutussa oli käyty haastattelemassa ihmisiä muun muassa paikallisen kulttuurin syvintä olemusta kuvaavassa klaanien yhteistilassa, pääkaupungin työläislähiössä ja kaupungin upouudella rautatieasemalla. Juttua varten oli haastateltu myös kahta koomikkoa: Ahmadu Ahmadia ja Christian Ubulubua.

”Tunsimme suurta vahingoniloa, kun tajusimme päihittäneemme taloudessa ja elinoloissamme Etelä-Afrikan, joka edelleen kärsii valkoisesta talouseliitistä. Silloin meistä tuli maailman onnellisimpia”, Ubulubu sanoi jutussa.

Erityisesti jutussa hämmästeltiin sitä, miten moswanalaisilla voi olla maailman korkein luotto poliisiin, vaikka maassa on Afrikan maista vähiten poliiseja väkilukuun suhteutettuna. Poliisiylitarkastaja Ahmed Muhamahmed korosti syistä puhuttaessa matalaa rikollisuuden tasoa ja poliisin kehittynyttä teknologiaa.

Myös Moswanan viime vuosina lähinnä surulliselta tuntuneesta urheiluhistoriasta oli juttuun kaivettu myönteinen puoli: sillä on edelleen Brittiläisen kansainyhteisön kisoista eniten mitaleja väkilukuun suhteutettuna, vaikka maan pikajuoksijat eivät enää vuosikymmeniin olekaan taistelleet olympialaisista mitaleista.

Jutussa kerrottiin myös moswanan maahanmuuttajista. Heitä on saapunut erityisesti lähialueilta kuten Zimbabwesta, mutta myös somaleja ja jopa irakilaisia näkee pääkaupungin kaduilla.

Maahanmuuttajiin kohdistuva rasismi on harvinaista ja ihmiset ymmärtävät maan teollisuuden hyötyvän heidän panoksestaan. Siten myös maahanmuuttajat ovat tyytyväisiä elämäänsä eikä Moswanaan ole syntynyt samanlaisia niin sanottuja ongelmalähiöitä kuin Etelä-Afrikkaan tai Ruotsiin.

Lopulta jutussa löydetään kuitenkin yksi huono puoli Moswanasta: se, että ihmisten itseluottamus on edelleen hämmentävän huono. Toimittajan mukaan se on surullista: moswanalaisilla on paljon syitä olla ylpeitä itsestään, mutta sen asukkaat käyttävät aivan liikaa aikaa verratessaan itseään Etelä-Afrikkaan. Se on lähes sairaalloista.”

* * *

Mikäli ette sittenkään ole kuulleet Moswanasta eikä edelle kirjoittamani tuntunut edes uskottavalta, on tullut aika pohtia syitä sille, miksi asia on niin. Johtuuko se teidän, arvoisa lukijani, ikävistä ennakkoluuloista mustaa Afrikkaa kohtaan - vai onko epäuskoisuutenne taustalla sittenkin jotain aivan muuta.

Ja lopuksi vielä iso kiitos Perskeleen Ykälle ideasta sekä Helsingin Sanomien toimitukselle käytännön avusta!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Moni ihminen on oikeutettu turvapaikkaan Suomesta?
Nigerialaisnainen sai jäädä lapsensa kanssa Suomeen
Kun minä kuolen...

Ilmastonmuutoksen faktoista ja niiden kumoamisesta

Helsingin Sanomien mukaan presidentti Donald Trump haluaa ilmastoskeptikoista koostuvan tutkijaryhmän "selvittämään hallinnon tekemiä, ilmastotieteeseen nojaavia raportteja. Ryhmän tarkoituksena olisi kumota yleisesti hyväksyttyjä faktoja ilmastonmuutoksesta."

Tämä vaatii kommentin: tutkimuksen tarkoituksena ei koskaan voi olla faktojen kumoaminen. Asiaa on syytä tarkastella kahdesta eri suunnasta.

Ensimmäinen on se, että faktoja ovat suorien mittausten tulokset, joten niitä ei voi jälkeenpäin kumota. Mittaustuloshan on se mikä on, esimerkiksi lämpömittarin lukema. Toki se voidaan saattaa epäilyksenalaiseksi esimerkiksi silloin kun tulos poikkeaa kovasti vastaavista muista mittaustuloksista.

Toinen asia on se, ettei ylipäänsä tieteessä lähtökohtaisesti kumota yhtään mitään. Sen sijaan siinä testataan hypoteeseja. Niiden pohjalta luodaan koeasetelma, jonka avulla testattava hypoteesi voidaan osoittaa mittausten eli faktojen avulla vääräksi. Ellei näin tapahdu, tukevat mittaustulokset hypoteesia.

Tässä yhteydessä on ymmärrettävä, että tieteellisen hypoteesin tai teorian kanssa yhteensopivaa testitulos ei osoita sitä oikeaksi, mutta yksikin perustavalla tavalla ristiriidassa oleva tutkimustulos eli fakta voi osoittaa sen vääräksi. Siis kumota hypoteesin tai teorian, mutta ei kumota mittaustuloksia eli faktoja.

HS:n ymmärtämättömyys ei ole mitenkään ainutlaatuista. Erityisesti apurahahakemuksista saa lueskella kerta toisensa jälkeen tekstinpätkiä, jotka ovat muunnelmia seuraavista: "tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa se ja se asia oikeaksi" tai "tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa se ja se asia vääräksi". Itse esitän näitä arvioidessani hakemusta aina hylättäväksi, sillä tutkimuksen koeasetelman tulee lähtökohtaisesti olla aina neutraali koeasetelman suhteen. .

* * *

HS:n jutussa oli toinenkin kohta, joka oli liiankin tavallinen ilmastonmuutokseen liittyen. Siinä Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan ilmastotutkija Kate Marvelin väitettiin sanoneen, että "niin kuin perustettaisiin painovoimaskeptikkojen paneeli, joka väittäisi, että katolta hyppääminen on turvallista".

Vaikka tuhatkaan tutkimusta ei voi osoittaa sen enempää painovoimateoriaa kuin ilmastonmuutoshypoteesiakaan oikeaksi, on ensin mainitun tukena järkyttävän paljon enemmän faktoja kuin jälkimäisellä.

Tosiasiassa ilmastonmuutos perustuu varsin pieneen määrään tutkimus- eli mittaustuloksia ja niiden pohjalta luotuihin äärettömän monimutkaisiin malleihin. Omalta kohdaltani kiinnostustani tähän aihepiiriin on lisännyt se, että tässä blogissa esittelemieni muutamien avoimesti saatavien faktatietojen pohjalta tekemäni hypoteesintestaukset eivät ole tukeneet tällä hetkellä vallalla olevaa ihmisen vaikutuksesta kiihtyvää ilmaston lämpenemishypoteesia.

Koko ilmastonmuutostutkimus taas on ruvennut kiinnostamaan aivan valtavasti johtuen joihinkin näihin tutkimustuloksiin tehdyistä jälkikäteiskorjauksista. Lisäksi olen hyvin tietoinen joistakin vaihtoehtoisista tieteellisistä selityksistä viime vuosikymmenten ilmaston lämpenemiselle, joille ei ainakaan julkisuudessa ole annettu sen suurempaa painoarvoa.

Siten en puhuisi edelleenkään ihmisen aiheuttamasta kiihtyvästä ilmastonmuutoksesta painovoimateoriaan verrattavana vahvasti tuettuna tieteellisenä teoriana. Se on kuitenkin vallitseva ilmastotutkijoiden näkemys asiasta ja siksi siihen liittyvään riskiin on syytä varautua.

Ei kuitenkaan niin, että kaikki hyvä - kuten liharuoka, asumismukavuus tai teollisuutemme kilpailukyky - olisi uhrattava tälle alttarille, mutta kuitenkin siten, että eniten vaikuttaviin ja helpoimmin korjattaviin ilmastonmuutosta mahdollisesti kiihdyttäviin asioihin kuten väestöräjähdykseen, kaukomatkailuun tai saastuttavimpiin fossiilisiin energiamuotoihin kiinnitetään huomiota. Reino Helismaata lainatakseni: varmuuden vuoksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arktinen napajää sulaa kiihtyvällä tahdilla - vai sulaako?
Napajää ei tue yhteyttä globaalin lämpenemisen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välillä
Ilmastonmuutosennusteista, auringonpilkuista ja lämpökausista

Perussuomalaisten vaaliohjelma

Koska olen maahanmuuttopoliittisesti samoilla linjoilla Perussuomalaisten kanssa päätin tänä aamuna tarkastella puolueen muutama päivä sitten julkaistua vaaliohjelmaa, joka rakentuu kolmeen periaatteen pohjalle. Ovathan vaalit vain parin kuukauden kuluttua.

Puolueen periaatteista ensimmäisen mukaan "vain sitä jaetaan, mitä on". Mielestäni tämä ajatus on niin hyvä, että sen tulisi olla itsestäänselvyys ainakin niin pitkään kuin nousukausi jatkuu.

Laskukauteen mentäessä on yhteiskunnan toimintaa kuitenkin syytä tukea velkaantumalla. Valitettavasti nykyisen hallituksen kevytkenkäinen toiminta on tehnyt tämän keynesiläisen periaatteen toteuttamisen käytännössä mahdottomaksi tai ainakin hyvin vaikeaksi, mikäli laskukausi alkaa kovin pian.

Joka tapauksessa on hyvä, että Perussuomalaiset on todennut kansalaisille jaettavan veropotin koostuvan "vientiteollisuudesta saaduista tuloista sekä työstä ja yrittämisestä maksetuista veroista". Erinomainen ja itsestäänselvyyden kaltainen on myöskin periaate, jonka mukaan "valtion tehtävä on järjestää kansalaisilleen sellaiset puitteet, joissa  omalla työnteolla pärjää, ahkeruudesta palkitaan ja vaurastuminen sallitaan".

Tulkitsen kohdan siten, että Perussuomalaiset valtaan päästessään supistavat oleellisesti suomalaista byrokratiakoneistoa ja julkisesti rahoitettua maahanmuuttobisnestä. Nähtäväksi toki jää millä tavoin tämä kaikki toteutetaan, mutta perinteisenä populismina tätä ei ainakaan voi nähdä. Toivottavasti puoluetta populistiksi julkisuudessa syyttävät punavihreät toimittajatkin ovat huomanneet tämän ja vaihtavat halla-aholaisten linjan kuvaamiseen käyttämäänsä termiä.

Yksi vastaus tähän saadaan ohjelman toisessa kohdassa, jossa puolue linjaa, että "ensin jaetaan tärkeimpiin kohteisiin". Tämänkin periaatteen luulisi olevan itsestäänselvyys, etenkin kun linjauksen yhteydessä todetaan, että "koska työtä tekevien ja veroja maksavien kansalaisten osuus suhteessa muihin pienenee ikääntymisen ja vähäisen syntyvyyden takia, täytyy raha kohdentaa entistä tarkemmin oleellisiin kohteisiin. Perussuomalaisten mielestä näitä ovat suomalaiset vähäosaiset, vanhukset, lapsiperheet, sairaat ja vammaiset."

Näin halla-aholaiset luovat vastakkainasettelun, jossa tunnustetaan joidenkin yhteiskunnan kustantamien toimintojen olevan supistamisen tai jopa lopettamisen kohteena. Tällainen on erityisesti kallis humanitaarinen maahanmuutto ja muu maailmanparantaminen. Olen samaa mieltä ja tyytyväinen siitä, että kissa on nostettu pöydälle.

Perussuomalaisten kolmas linjaus tähtää talouskasvuun. Sen mukaan "jaettavan määrää tulee kasvattaa".

Siinä kannetaan huolta maamme talouden tulevaisuudesta ja etenkin edessä ennemmin tai myöhemmin olevasta laskukaudesta. Lähtökohtana puolueella on tuottavan työn ja yrittämisen edistäminen, erityisesti vientiteollisuuden kilpailukyvyn turvaaminen. Sen mukaisesti "vaalikauden aikana suomalaiselle teollisuudelle ei saa sälyttää mitään kilpailukykyä heikentäviä lisäkustannuksia – teollisuuden kustannuksia on päinvastoin kevennettävä".

Erityisesti muiden puolueiden sitoutuminen ilmastonmuutoksen torjuntaan hinnalla millä hyvänsä saa ohjelmassa tuomion. Sitä kutsutaan jopa itseruoskinnaksi ja moraaliposeeraukseksi.

Tämä ei tarkoita, että halla-aholaiset sanoutuisivat irti ilmastonmuutoksen torjunnasta. Ei, vaan he haluavat toimia kuten "EU:ssa on yhteisesti sovittu" eli pitää suomalaisen vientiteollisuuden kilpailukyvyn samalla tasolla muiden EU-maiden kanssa.

Puolue nostaa tässä asiassa esille myös suomalaisen koulutusjärjestelmän ja osaavimman työvoiman valumisen ulkomaille. Tämän kehityksen pysäyttäminen ei tule olemaan helppoa, mutta puolue aikoo hakea ratkaisua tähän ongelmaan ja myös yritysten kilpailukyvyn kohentamiseen kolmikantaisesta sopimisesta. Näin toimien voidaan säilyttää yhteiskuntarauha.

Tässä kohtaa jäin kaipaamaan halla-aholaisten linjausta tutkimuspolitiikasta. Aikooko puolue suomalaisen tieteen ja innovaatioiden turvaamiseksi pitää tai jopa kasvattaa yllä julkisesti rahoitettua tutkimusverkostoa vai leikata sitä nykyhallituksen tavoin rankalla kädellä?

Entä aikooko puolue käyttää tutkimusrahoitusta nykysuuntauksen mukaisesti rajoittamalla varojen jakamista poliittisten intohimojen mukaan. Tätä voisi perustella sillä, että jopa yli puolet tehdyistä tutkimuksista menee rahoittajan kannalta hukkaan. Samalla olisi kuitenkin ymmärrettävä, ettei kenenkään tiedossa ole etukäteen se, mitkä rahoitettavasi tarjotuista tutkimuksista tuottavat rahanarvoisia tuloksia tai suorastaan läpimurtoja.

Tutkimuksen ja sen vapauden merkitystä on itse kunkin hyvä tarkastella vertaamalla niiden maiden hyvinvointia, joissa tutkimus on ollut vapaata ja hyvin rahoitettua niihin maihin, joissa sitä on kontrolloitu tai jätetty rahoittamatta. Samalla voi katsoa mihin johtopäätöksiin Kiina on tullut oman tutkimuksensa ja sen vapauden suhteen.

Yhteenvetona ohjelmasta totean, että siinä on järkeä ja logiikkaa enemmän kuin yhdessäkään aiemmin näkemässäni yksittäisen puolueen ohjelmassa. Epäilemättä puolueen linjaukset käytännössä poikkeaisivat näkemyksestäni enemmän kuin nyt analysoimani ohjelman lyhyt esittely. Tästä huolimatta uskon, että tässä käsittelemilläni linjauksilla saataisiin aikaan paljon hyvää.

Samalla on todettava, että epätietoisen on syytä verrata ohjelmaa muihin vastaaviin. Ja kiinnittää huomiota etenkin niissä viljalti esiintyviin sisäisiin ristiriitaisuuksiin ja jakopoliittisen populismiin. Uskon ja toivon, että näin toimien arvoisa lukijani vakuuttuu äänestämisen kannattavuudesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaispuolueet päättivät ilmastonmuutoksen torjuntakeinoista
Huomioita valtion prioriteettilistasta
Eduskunta harvinaisen epä-älyllisellä tuulella

MM-hiihtojen sprinttiladut olisi kannattanut suunnitella kunnolla

Maastohiihdon tämän vuoden MM-kilpailuiden sprinttimatkat on sitten hiihdelty eikä suomalaisille jäänyt kuin paha mieli. Näin siitä huolimatta, että tämä sunnuntai oli laskettu lähes varmaksi mitalipäiväksi: parhaat taisivat haaveilla yhdistetty mukaan lukien jopa kolmesta mitalista.

En tässä puhu sen enempää suomalaisten huonosta onnesta enkä taitamattomuudesta. En myöskään sairauksista tai muusta sellaisesta. Sen sijaan tahdon nostaa esiin ongelman, joka näissä kilpailuissa on näkynyt pahemmin kuin koskaan ennen.

Tarkoitan miesten sprinttiladun heikkoa suunnittelua. Sen seurauksena sekä miesten varsinaisen sprinttikisan finaalissa että tämän päivän parisprintin finaalissa jäätiin suurimman mäen yläosiin seisoskelemaan ja odottelemaan, että joku tekisi ratkaisun.

Molemmissa tapauksissa ratkaisun tekijä menetti käytännössä mahdollisuutensa voittoon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos kaikki hiihtäjät haluavat voittaa ja toimivat rationaalisesti, tullaan jonain päivänä tilanteeseen, jossa kukaan kilpailija ei saavu maaliin. Syynä tähän eivät ole kilpailijat vaan kelvottomasti kilpaladut suunnitelleet kilpailujen järjestäjät ja heitä ohjaavat tekniset asiantuntijat.

Toki maailmassa on hyviäkin ratkaisuja sprinttiladuiksi. Yksi sellainen on Rukalla, missä viimeinen mäki suuntautuu alhaalta ylös. Tällöin ratkaisut perustuvat hiihtäjien suorituskykyyn ensin ylämäki- ja lopuksi vielä loppusuoran tasamaahiihdossa. Näin ei kenellekään tule edes mieleen jäädä seisoskelemaan kilpailun loppuvaiheissa.

Myös Seefeldin maastossa olisi seisoskelun ennalta odotettavissa ollut ongelma voitu välttää. Siihen olisi riittänyt yksinkertaisesti suurimpaa mäkeen tehty tiukka mutka tai mutkat, jotka olisivat estäneet kohtuuttoman peesihyödyn kärkimiehen perässähiihtelijöiltä. Jonkinlainen esimerkki löytyy jälleen Suomesta eli Salpausselän MM-kisaladulta, jossa stadionin laskun loppupuolella on vauhdin lähes kokonaan pysäyttävä J-mutka: se estää tehokkaasti kohtuuttoman peesihyödyn.

Pidän sinänsä sprinttihiihtoa mielenkiintoisena kilpailumuotona, mutta lyhyen kilpailumatkan takia latuprofiilin suunnitteluun kannattaisi käyttää aivoista muutkin osat kuin pelkkä ydinjatkos. Valitettavasti kansainvälisen hiihtoliiton miehillä ja naisilla ei näytä riittäneen siihen aikaa yhtä runsaasti kuin kokouspaikkojen pohdintaan.

Tämä siis välihuomautuksena. Toivottavasti Suomikin pääsee mitaleiden makuun ensi viikolla. Valitettavasti nyt näyttää Kertun sairastumisen ja Kristan alavireisyyden takia kuitenkin siltä, ettei naisilta ole odotettavissa kuin korkeintaan viestimitali - joka sekin taitaisi vaatia muiden epäonnistumista.

Matti Heikkisen kunnon koheneminen sen sijaa nostatti toiveita miesten puolella. Juuri nyt katson heillä olevan mahdollisuuksia mitaleihin jokaisella jäljellä olevalla matkalla: Iivo Niskanen pikamatkalla (15 km entinen nimitys), viestijoukkue onnistuessaan ja sekä Niskanen että Heikkinen normaalimatkalla (50 km).

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seefeldin MM-hiihdot: kisaennakko
Muuttaako Professorin ajatus maastohiihdon maailmancupin kilpailujärjestelmää?
Sprinttihiihtäjät hyödyntävät valintamahdollisuutta

Kalifaatin kansalaisten pääsy suomalaisten pariin on estettävä

Kirjoitin pari päivää sitten yhdestä mahdollisuudesta estää Syyriassa tappion kärsineiden kalifaatin alaisten pääsy kaiken kansan joukkoon Suomessa. Nyt käytettävissä on myös ennakkotapaus Britanniasta, missä ISIS-morsiamena tunnetulta naiselta evättiin pääsy kotimaahansa poistamalla tältä kansalaisuus. Tosin päätöstä koeteltaneen vielä oikeudessa.

Tänään törmäsin myös uutiseen, joka toimikoon ennakkovaroituksena suomalaispoliitikoille ja oikeuden asiantuntijoille. Sen mukaan uusruotsalainen entinen ISIS-taistelija oli osallistunut länsinaapurissamme miehen kostomurhaan ja oli edelleen niin sekaisin, että piti itseään mitalin arvoisena sankarina.

Näiden(kin) tapausten perusteella uskoisin, että tavallinen tervejärkinen ihminen ymmärtää jokaisen ISIS:in kaltaiseen järjestöön liittyneen henkilön pään olevan uskonkiihkosta niin sekaisin, ettei hänen käytöstään säätele normaali ihmisten välinen käyttäytymiskoodisto. Ei ainakaan sellainen, joka olisi hyväksyttävä myös länsimaissa.

Siksi poliitikoillemme ja oikeuden asiantuntijoille olisi syytä olla selvää, ettemme tarvitse ensimmäistäkään ISIS:in kalifaatin "kansalaista" Suomeen. Emme ainakaan liikuskelemaan vapaasti muiden ihmisten joukossa.

Tämä asian toivottavasti viimeistään nyt selvittyä myös pääministeri Juha Sipilälle (kepu), Timo Soinille (sin) ja muille päättäjille tulisi heidän ymmärtää, että istuvan hallituksen ja eduskunnan loppukauden tärkein tehtävä on suojata suomalaiset näiltä uskonkiihkolla ilmeisen pysyvästi päänsä sekoittaneilta murhaajakandidaateilta. Heitä ei ole syytä sääliä, sillä he ovat tehneet ratkaisunsa tuhotakseen meidät ja meidän kulttuurimme.

Samasta syystä heidän oikeuttaan kansalaisuuteen ei voi pitää yhtä suurena kuin tavallisten suomalaisten oikeutta turvalliseen elinympäristöön. Tämä olisi ymmärrettävä myös oikeuslaitoksessa, jonka tehtävänä on viime kädessä vahvistaa poliittiset päätökset.

Kaiken kansan tulisi puolestaan ymmärtää, että heidän kannattaa jo oman turvallisuutensakin takia äänestää kevään vaaleissa sellaista puoluetta, joka ei ole edesauttanut islamilaisten elintasopakolaisten viime vuosien joukkoinvaasiota maahamme. Erityisesti olisi ymmärrettävä, ettei pelkkä maahanmuuttokriittisen ehdokkaan äänestäminen haittamaahanmuuttoa edistäville arvopohjapuolueille riitä, koska puoluekurin seurauksena tällaisten poliitikkojen nettovaikutus maamme politiikkaan ei poikkea heidän edustamansa puolueen yleislinjasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä tehdä palaaville islamisteille?
Keskustelu syyrialaispakolaisten palauttamisesta voidaan aloittaa
Islamin teoria ja käytäntö

Arktinen napajää sulaa kiihtyvällä tahdilla - vai sulaako?

Ilmastonmuutos on viime päivinä ollut näkyvästi esillä. Jopa suomalaislapset ovat reagoineet - tai heidät on ohjattu reagoimaan - vastustamaan tulossa olevaa katastrofia. Lienee siis syytä olla erittäin huolissaan.

Puhun siis siitä katastrofista, joka uhkakuvien mukaan tulee ajamaan 150 miljoonaa ilmastopakolaista kodeistaan ja joka nostaa merenpinnan niin korkealle, että maailman alavilla paikoilla sijaitsevat rannikkokaupungit ja atollisaaret jäävät sen alle. Samalla luonto muuttuu rajulla vauhdilla ajaen eliölajin toisensa jälkeen sukupuuttoon. Lisäksi valtavat hellejaksot tulevat kurittamaan Suomeakin jopa 40°C kuumuudella ja toisaalta rankkasateet lisääntyvät ennen näkemättömiksi.

Niinpä tulevissa vaaleissa meidän halutaan valitsevan sellaiset kansanedustajat, jotka pakottavat suomalaiset syömään kasvisruokaa, ottavat rajattomasti vastaan ilmastopakolaisia, kieltävät polttomoottoriautot sekä ajavat alas kotimaisen metsäteollisuuden tulevaisuuden. Ja samalla pelastavat aivan pian katoamassa olevan arktisen jääpeitteen, joka sulaa kiihtyvällä nopeudella vieden jääkarhut mennessään.

* * *

Koska ilmastonmuutos näkyy parhaiten arktisella alueella arvelin, että siellä jos jossain tämä ilmaston kiihtyvä lämpeneminen on selkeimmin havaittavissa. Näin siitä huolimatta, etteivät sen laajuuden ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välinen suhde oikein tuekaan tätä näkemystä.

Päätin siis tarkastella napajään pinta-alan supistumisen kiihtyvyyttä hiukan toisesta näkökulmasta. Eli muotoilin hypoteesin, jonka mukaan globaalin ilmaston kiihtyvä lämpeneminen näkyy napajään kiihtyvänä sulamisena.

Sen pohjalta muotoilin edelleen napajäätilastojen pohjalta testattavan hypoteesin, jonka mukaan napajään tulisi yleensä ottaen olla pienempi kuin vastaavana kuukautena edellisen kymmenen vuoden aikana sitä varmemmin, mitä pidemmälle siirrytään ajassa eteenpäin.

* * *

Seuraavaksi päätin ottaa tarkasteluun nuo tilastot vuosilta 1979-2018 (eli vuodet, joissa data on saatavilla kaikilta kuukausilta). Niistä sitten vertailin vuodesta 1989 alkaen jokaisen kuukauden keskimääräistä napajään pinta-alaa edellisen kymmenen vuoden vastaavan kuukauden pinta-alaan, ja otin vertailuluvuksi niiden kuukausien määrän, joissa pinta-ala oli pienempi kuin tarkasteltavan kuukauden pinta-ala.

Otan tässä valaisevan esimerkin, eli tästä tarkastelusta puuttuvan tammikuun 2019 tilanteen. Silloin napajään pinta-ala oli 12,1 miljoonaa neliökilometriä. Sitä edeltävänä kymmenenä tammikuuna se oli tätä pienempi vuosina 2010, 2011, 2013, 2016, 2017 ja 2018. Siis kuusi kertaa, joten tälle kuukaudelle olisi tullut vertailuluvuksi kuusi, mikäli olisin ottanut kuluvan vuoden ensimmäisen kuukauden mukaan tarkasteluuni.

* * *

Kun laskin kaikkien tarkasteluvuosien jokaiselle kuukaudelle vastaavat arvot vuosille 1989-2018 sain kullekin vuodelle 12 vertailuarvoa (yhden jokaiselta kuukaudelta), jotka vaihtelivat nollasta kymmeneen. Kun piirsin tulokset Excelissä kuvaksi, syntyi seuraava hässäkkä.

Koska hässäkästä oli vaikea nähdä napajään kiihtyvää luonnetta, laskin vielä jokaiselle vuodelle kuukausien keskiarvot ja niille 10 vuoden liukuvan keskiarvon. Ja sen pohjalta piirsin seuraavan kuvan.

Kuvasta näkyy, että vuodesta 1989 aina vuoteen 2006 asti napajään koko käyttäytyi odotetusti - eli mitä pidemmälle aika eteni, sitä vähemmän oli aiempien kymmenen vuoden aikana niitä kuukausia, joissa napajään pinta-ala olisi ollut kyseistä vuotta pienempi. Voidaan siis sanoa, että tällä aikavälillä napajään sulaminen kiihtyi. 

Sen jälkeen onkin vaikeampaa, sillä kuva ei jää IPCC:n luomien odotusten mukaisesti matelemaan nollan kieppeille, vaan ponkaisee uudelleen ylös kuvion alkuvuosien tasolle. Tämä ei tarkoita, että napajää olisi esimerkiksi vuonna 2013 ollut yhtä laaja kuin vuonna 1994, sillä kyllä se oli silloin selvästi pienempi, koska napajää pieneni vuosien 1994 ja 2003 välisenä aikana ensin kiihtyvällä ja sittemmin hidastuvalla vauhdilla. 

Itse asiassa pohjoisen napajään koko pieneni nopeasti 1990-luvun vaihteesta aina vuoteen 2007 asti, minkä jälkeen sen koossa ei ole tapahtunut yhtä systemaattista muutosta. Se on siis muutamina viime vuosina ollut pienempi kuin useimpina muina tilastoon kirjattuina vuosina, mutta kiihtyvää sulamista ei enää ole näkyvissä. Vuonna 2018 napajään keskimääräinen koko oli mittaushistorian viidenneksi pienin - vielä pienempi se oli vuosina 2016, 2007, 2012  ja 2017.

* * *

Palataanpa sitten siihen edellä esittämääni hypoteesin testaukseen. Edelle kuvaamani analyysin tulokset osoittavat, ettei napajään kuukausittainen koko ole vuodesta 1979 lähtien ollut yhä selkeämmin pienenevä suhteessa vastaavina kuukausina edellisen kymmenen vuoden aikana mitattuihin kokoihin. Ei ainakaan viimeisen 12 vuoden aikana. Testattava hypoteesi tuli siten falsifioiduksi

Siten on myös hylättävä se yleinen hypoteesi, jonka pohjalta muotoilin tuon testattavan hypoteesin. Eli ilmastonmuutoksen väitetty kiihtyminen ei näy napajään vuosi vuodelta yhä nopeampana sulamisena. Tulos on varsin mielenkiintoinen ottaen huomioon, että ilmastonmuutoksen väitetään näkyvän parhaiten juuri arktiksella.

Tämä tarkoittaa, että meidän on hylättävä joko se ajatus, että ilmastonmuutos näkyisi arktiksella paljon selvemmin kuin muualla maapallolla tai vaihtoehtoisesti meidän on hylättävä ilmastonmuutoksen kiihtyvä luonne, joka tekee alussa listaamani toimenpiteet kasvissyönnistä suomalaisen metsäteollisuuden alasajoon niin kiireisiksi.

Jatkossa pyrin seuraamaan ilmastonmuutoksen etenemistä myös tässä esittämän tarkastelutavan perusteella. Totta puhuen on suorastaan kutkuttavan jännittävää odottaa kaikkien tämän vuoden kuukausien kulumista, sillä - kuten edellä totesin - oli napajään pinta-ala viime tammikuussa suurempi kuin kuutena kymmenestä edeltävästä vuodesta. Ja seitsemäntenäkin vuonna se oli vain saman kokoinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Napajää ei tue yhteyttä globaalin lämpenemisen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välillä
Suomalaispuolueet päättivät ilmastonmuutoksen torjuntakeinoista
Jääkarhujen epäselvä kohtalo

Ann Selin perussuomalaisella linjalla

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on useita kertoja väittänyt, että yksi maahanmuuttopolitiikkamme tavoitteista on työvoimakustannusten laskeminen. Viimeksi näin tapahtui vajaa viikko sitten.

Tämän aamun Helsingin Sanomat julkaisi todisteen Halla-ahon väitteen puolesta. Sen mukaan Kaupan liitto ehdottaa uutta enintään vuoden koulutustyösuhdetta, jossa opittaisiin työelämän perustaitoja, mutta palkka olisi varsin pieni eikä opetus liittyisi mihinkään tutkintoon.

Ehdotuksen luonne käy erinomaisesti selville liiton työarkkinajohtajan lausunnosta, jonka mukaan "kyseeseen ei tietenkään tulisi iranilainen ydinfyysikko, mutta esimerkiksi pitkään lasten kanssa kotona olleelle somaliäidille voitaisiin näin tarjota väylä työelämään kaupan kautta".

Nähdäkseni Kaupan liiton esitys tosiaan parantaisi ongelmallisimpien maahanmuuttajien integroitumista Suomeen: onhan työelämään kiinni pääseminen parasta kotouttamista. Etenkin jos se johtaa pysyvään työsuhteeseen sekä somali- ja muiden patriarkaalisen kulttuuriperinteen alistamien naisten etääntymiseen nykyisin vallitsevasta nyrkin ja hellan väliin sijoittuvasta elintilastaan.

Valitettavasti ns. "huutava työvoimapula" ei ole kuitenkaan ulottunut kaupan osa-aikaisiin työntekijöihin, jotka haluaisivat täysiaikaisen työsuhteen. Niinpä maahanmuuttajien koulutukseksi kutsuttu tosiasiallinen positiivinen syrjintä johtaisi heidän asemansa heikkenemiseen.

Siitä syystä Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja Ann Selin (sd) joutui ratkaisemaan kantansa asiaan - ja päätyi ay-toiminnan ensisijaisuuteen maailmanparantamisen kustannuksella. Hänen mukaansa "ei tunnu yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevältä eikä siinä työllisyyskään parane, jos osa-aikaisten työtä vain siirretään ja jaetaan toisille tehtäväksi niin halvalla, että yhteiskunta joutuu maksamaan heille lisäksi sosiaalitukea."

Tuo viimeinen asia oli kuin suoraan Jussi Halla-ahon suusta. Hänhän totesi viime lokakuussa että "ei voi olla niin, että yritykset korjaavat maahanmuuton hyödyt ja veronmaksaja maksaa haitat esimerkiksi täydentämällä halpatyöläisten toimeentuloa tulonsiirroilla."

Onkin mielenkiintoista verrata Perussuomalaisten ja Selinin oman puolueen eli Sosialidemokraattien linjauksia maahanmuuttopolitiikan suhteen. Näistä ensimmäinenhän on ollut erittäin maahanmuuttokriittinen, kuten hyvin tiedetään.

Jälkimmäisestä puolestaan käyköön esimerkiksi puolueen linjaus syyskuulta 2015: "jokaisen EU-maan on kannettava vastuunsa tästä humanitaarisesta kriisistä. Emme voi sulkea silmiämme ihmisten hädältä. Jokaista turvapaikanhakijaa on kohdeltava inhimillisesti ja ihmisoikeuksia kunnioittaen kaikissa tilanteissa... On varmistettava, että kaikki EU-maat osallistuvat yhteisen vastuun kantoon... Mikäli vapaaehtoisuus ei toimi, niin asiaa pitää olla valmius tarkastella uudestaan."

Päätän tämän aamun merkintäni toteamalla, että tämäkin asia on syytä muistaa kevään eduskunta- ja eurovaaleissa.

Kuten sekin tämänaamuinen HS:n tarjoama pieni tiedonpalanen, jonka mukaan lasten hyväksikäytöstä tuomituista "noin 75 prosenttia... on nimensä perusteella suomalaisia. Noin 25 prosenttia tuomituista voi olla ulkomaalaistaustaisia, mutta osa heistä saattaa todellisuudessa olla Suomen kansalaisia. Ulkomaan kansalaisten osuus Suomen väestöstä on viitisen prosenttia"

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien matkasta työelämään
Työhön kykenemättömät
Pitäisikö jihadistit palkita etuoikeuksilla

Mitä tehdä palaaville islamisteille?

Suomi on visaisen ongelman edessä nyt kun ISIS:in viimeisetkin hallinta-alueet alkavat olla historiaa. Mikäli alueelta löytyy ISIS-taistelijoita tai heidän perheenjäseniään, joilla on Suomen kansalaisuus, on heillä perustuslakimme mukaan oikeus palata Suomeen. Näin tehdessään he aiheuttaisivat valtavan turvallisuusongelman.

Täsmälleen ottaen perustuslaissa lukee, että "Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan". Siten meidän olisi otettava vastaan kaikki ISIS-ideologian mädättämät islamistit, joilla on maamme kansalaisuus.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Perustuslaissa lukee nimittäin myös näin: "lailla voidaan kuitenkin säätää, että Suomen kansalainen voidaan rikoksen johdosta tai oikeudenkäyntiä varten taikka lapsen huoltoa tai hoitoa koskevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi luovuttaa tai siirtää maahan, jossa hänen ihmisoikeutensa ja oikeusturvansa on taattu".

Olisiko nyt siis pikaisesti tulkittava lakia siten, että kaikki ISIS:in toiminnassa mukana olleet kuuluvat tämän piiriin ja heidän maahan saapumisensa voidaan estää? Vastaus ei ole yksiselitteinen, eikä etenkään siksi, ettei ISIS-taistelijoiden eikä heidän puolisoidensa turvallisuutta voida taata ainakaan länsimaiden ulkopuolella. Sitä paitsi asiaan liittyy myös näyttökynnys sekä se, ettei oikeusvaltiossa ole tapana tulkita tekoja jälkikäteen päätettyjen lakien mukaan.

Asialla on kuitenkin tulenpalava kiire ja siitä on siksi tehtävä ratkaisu mitä pikimmiten. Pääministeri on jo kertonut, ettei Suomea kiinnosta ottaa vastaan ISIS:in jäseniä. Ulkoministeriltä ei puolestaan riitä sympatiaa näille ihmisille. Kumpikaan kommentti ei ole sen enempää juridisesti kuin poliittisestikaan sitova.

Koska poliitikkomme näyttävät olevan ns. huuli pyöreänä, tarjoan heille seuraavaa toimintamallia. Se olisi laillinen ja turvaisi sekä tulijoiden että muiden ihmisten turvallisuuden, mutta olisi veronmaksajille kallis.

En lähtisi avustamaan ainoankaan ISIS-järjestöön liityksissä olevan maamme kansalaisen kotiinpaluuta. Enkä tietenkään lähtisi rikkomaan perustuslakia tai laillista elämänmenoa saati antamaan kuolemanrangaistuksia.

Sen sijaan ISIS:iin liittyminen tai sen puitteissa toimiminen on ilman ongelmia tulkittavissa äärimmäisen vakavan mielisairauden oireeksi. Siksi Suomeen palaava islamistinen henkilö - eli ISIS:in kalifaatissa elänyt mies tai nainen - tulisi mielenterveyslain kohdan "henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon... jos hänen todetaan olevan mielisairas" perusteella ottaa kiinni ja sijoittaa erityishoitolaitokseen. Siellä häntä pidettäköön hoidossa niin kauan, kunnes viranomainen voi varmistua, ettei hänestä enää aiheudu vaaraa muille ihmisille.

Koska viranomainen ei voi koskaan saavuttaa asiasta varmuutta, Suomeen palaavat ISIS:in jäsenet olisi pidettävä hoidossa niin pitkään, kuin heidän elämänsä jatkuu. Mikäli tulijoita olisi muutamaa kappaletta enemmän, tulisi tätä tarkoitusta varten syytä rakentaa erillinen hoitolaitos, jossa on riittävät turvatoimet estämään hoidossa olevien mielenterveyspotilaiden karkaaminen.

Samalla tiedottaisin islamistien suosimia tiedotuskanavia pitkin tästä suomalaisesta käytännöstä siinä toivossa, että tietoisuus hoitolaitokseen sulkemisesta vähentäisi islamistien halua palata Suomeen. Näin loppulaskua voitaisiin kohtuullistaa hoitoon sijoitettavien määrän jäädessä pienemmäksi kuin ilman tiedostuskampanjaa.

Tarjoan ratkaisumallini vapaasti hyödynnettäväksi maamme poliitikoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Populistista harhaanjohtamista
Keskustelu syyrialaispakolaisten palauttamisesta voidaan aloittaa
Hätäkokouksia

Eduskunnassa näyteltiin farssi aktiivimallin ympärillä

Eduskunnassa näyteltiin eilen varsinainen farssi kun käsittelyssä oli kansalaisaloite aktiivimallin kumoamisesta. Hallituspuolueiden edustajat loistivat poissaolollaan ja oppositio äärivasemmistosta perussuomalaisiin otti tietenkin ilon irti.

Vain Juhana Vartiainen (kok) ja Simon Elo (sin) puolustivat mallia. Heistä ensimmäinen toteamalla, että sen lanseeraaminen näyttäisi menneen "suunnilleen oikein" ja että "se on tieteellinen".

Totesin itse aktiivimallin tultua voimaan, että sen onnistumisen todellinen mittari on työttömyysasteen - ja aivan erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden - kehittyminen. Ja totesin muutaman kuukauden kuluttua, että tämän mittarin mukaan aktiivimalli näyttäisi toimivan.

Tarkalleen ottaen työttömien työnhakijoiden määrä oli tuolloin vähentynyt 9 500 ihmisellä. Pitkäaikaistyöttömiä oli 28 600 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Myös yli 50-vuotiaiden työttömien määrä laski noin 19 000 hengellä edelliseen vuoteen verrattuna ja nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita 5 400 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Uusimman eli joulukuun tilaston mukaan työttömyysaste putosi viime vuonna maaliskuun 8,8:sta joulukuun 5,4 prosenttiin. Työllisiä miehiä oli 56 000 ja naisia 28 000 enemmän kuin vuoden 2017 joulukuussa, jolloin työttömyysaste oli 8,4 prosenttia.

Pitkäaikaistyöttömien määrä oli joulukuussa 2018 66 800, mikä on 24 800 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vähennys oli siis peräti 37 prosenttia.

Aina voidaan tietenkin väittää, ettei aktiivimallilla ole osaa eikä arpaa edelle keräämiini lukuihin. Jos näin tehdään, olisi samalla syytä osoittaa myös se, miksi työttömyys ei ennen aktiivimallin lanseerausta ollut juurikaan laskenut, vaan lisätyöllistetyt olivat peräisin työmarkkinoiden käytettävissä olevan työvoiman ulkopuolelta.

Minun näkemykseni mukaan eilinen eduskunnan keskustelu olikin - kuten aluksi sanoin - pelkkä matalaotsaisten farssinäytelmä. Vieläpä populistinen sellainen sanan pahimmassa merkityksessä.

Tästä karkeimman esimerkin tarjosi Anna Kontula (vas), joka sanoi aktiivimallista, että "mikään sen tavoitteista ei ole toteutunut". Toivoisin, että joku eduskunnassa pyörivä journalisti näyttäisi edelle kirjoittamani luvut hänelle ja pyytäisi selittämään miksi ne eivät osoita tavoitteiden toteutumista.

Tässä yhteydessä muistutan myös, että yksi aktiivimalliin johtanut kehityskulku oli tilastotieto työttömien työllistymisen kasautumisesta ajankohtaan, jolloin ansiosidonnainen työttömyysturva on lopuillaan. Toisin sanoen ansiosidonnaista työttömyysturvaa (väärin)käytettiin täysimääräisesti sapattivapaan pitämiseen, eli työnteosta pidättäytymiseen.

Valitettavasti en löytänyt mistään tilastoa siitä, onko tämä asiaintila muuttunut kuluneen vuoden aikana. Totean tässä kuitenkiin, että mikäli tuota työllistymisen ajankohdan riippuvuutta ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestosta olisi saatu vähennettyä, kertoisi sekin työelämämme tervehtymisestä aktiivimallin seurauksena.

Niin tai näin. Politiikka on populismia, äänestäjät sopuleita ja poliitikot vaaleista riippuvaisia broilereita. Niinpä on jännittävää seurata, päättääkö eduskuntamme - huhtikuun vaalien pelossa - ensi viikon täysistunnossa aktiivimallin lopettamisesta siitä huolimatta, että sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti kansalaisaloitteen hylkäämistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksei It-veteraani työllisty?
Aktiivimalli näyttäisi toimivan
Työttömyysaste - aktivimallin toimivuuden mittari

Elin Erssonin uhrit jäivät ilman korvausta

Ruotsalainen Elin Ersson sai 286 euron sakon viivästytettyään lentokoneen lähtöä vastustaessaan väkivaltaisen maahanmuuttajarikollisen palautusta kotimaahansa. Kirjoitin tapauksesta tuoreeltaan ihmetellen, että  kuka maksaa afgaanimiehen palauttamisen myöhästymisestä aiheutuneet kustannukset.

Tästä asiasta en löytänyt kuitenkaan minkäänlaista tietoa. Ottaen huomioon median taipumuksen uutisoida kaikki maahanmuuttajiin ja heidän tukihenkilöihinsä liittyvät positiiviset seikat oletan, ettei Ersson ole ottanut oma-aloitteisesti tätä kulua hoitaakseen, eikä sitä ole hänelle myöskään oikeudessa määrätty.

Tuomiosta nyt lukiessani tuli mieleeni myös se, että Ersson olisi pitänyt oikeuden ja kohtuuden nimissä määrätä maksamaan myöhästymisestä johtuneet korvaukset myös kanssamatkustajille ja lentoyhtiölle. Mittana olisi voinut käyttää esimerkiksi kunkin matkustajan tuntipalkkaa kerrottuna nuoren naisen kansalaisaktiivisuuden takia menetetyllä tuntimäärällä sekä lentokoneen myöhästymisestä aiheutuneita suoria kustannuksia. Ilmeisesti tällaisiakaan korvausvelvollisuuksia hänelle ei määrätty.

Uutisessa hämmästyttävintä oli kuitenkin se, että Ersson - huolimatta lähes olemattomasta tuomiostaan - aikoi valittaa siitä. Tämä osoittaa hävytöntä arrogantismia ja alleviivaa sitä, että ylemmän oikeusasteen tulisi ymmärtää hänen tahallisesta toiminnastaan aiheutuneen mittavat vahingot sivullisille ja sen mukaisesti määrätä asianmukaiset vahingonkorvaukset sekä ruotsalaisille veronmaksajille, lentoyhtiölle että kanssamatkustajille.

Samalla on syytä toivoa, että suomalainen oikeusistuin on ruotsalaista vastinettaan paremmin ajan tasalla, ja tuomitsee Erssonia matkineelle Aino Pennaselle (vihr) rangaistuksen lisäksi korvausvelvollisuuden hänen tahallaan aiheuttamistaan vahingoista. Ne ovat Trafin asiantuntijan mukaan jo pelkästään lentoyhtiön osalta mittavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Joukkoraiskaaja Yaqub Ahmedin "pelastajien" heräättämiä ajatuksia
Aino Pennanen ruotsalaisnaisen jalanjäljillä
Elintasopakolaisten pelastajien oikeusturvaa on parannettava

Kusipäisyys leviää median välityksellä kuin tuhkarokko

Australiassa My Ut Trinh -niminen entinen mansikkafirman työntekijä pisteli viime vuonna neuloja mansikoihin. Motivaationa ilmeisesti vietnamilaistaustaisella naisella oli jonkinlainen hänen aiempaan työuraansa liittyvä kosto.

Neulojen esiintyminen uutisoitiin laajalti myös täällä Pohjantähden alla (esimerkki) eikä aikaakaan kun Suomessakin pidätettiin mystinen mies neulojen piilottelemisesta elintarvikkeisiin. Tiedossani ei ole hänen etnisyytensä, mutta uutisten mukaan hän on paikkakuntalainen ja syntynyt 1950-luvulla.

Vähemmän mystinen oli sitten se rastatukkainen afrosuomalainen, joka piilotteli nauloja proteiinipatukoihin. Ja tänä aamuna luin Iltalehdestä, että nainen oli saanut tamperelaisesta kaupasta ostamastaan luomuomenasta neulan kurkkuunsa.

Tämän(kin) tapahtumaketjun perusteella näyttää siltä, ettei kusipäisyydellä ole maantieteellisiä eikä etnisiä rajoja. Ja että se tarttuu median välityksellä lähes yhtä tehokkaasti kuin tuhkarokkovirus rokotuksia välttelevien ansiosta.

Toivottavasti neulan naisen kurkkuun järjestänyt henkilö saadaan teostaan kiinni ja oikeus on sen verran hereillä, että päänsilityksen lisäksi mätkäisee syyllistä rotuun ja kulttuuriin katsomatta ehdottomalla vankeustuomiolla ryyditettynä täysimimittaisilla vahingonkorvauksilla. Näin siksi, että tapaus tulkittava vähintäänkin törkeäksi pahoinpitelyksi - ellei sitten suorastaan terrorismiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kusi päässä, paskat seinillä
#metoo-uutisointi ja sen seuraukset
Tyhmyys pilasi neljän ihmisen elämän

Rasismilla ratsastamista

Helsingin Sanomat otsikoi tänä aamuna "Mies häiriköi lastenvaunujen kanssa liikkeellä olleita naisia Vantaalla". Jutun alkupuolella selvisi, että mies oli mm. huudellut rasistisia kommentteja, eli kohteena olivat maahanmuuttajanaiset.

Tässä vaiheessa on ymmärrettävä se, että jokainen lehtimies kirjoittaa juttunsa tietäen, että niitä luetaan varsin harvoin loppuun saakka. Siksi yksi mielipidevaikuttamisen keino on sijoittaa vaikuttamaan tähtäävä teksti kirjoituksen alkuun ja tätä sanomaa mahdollisesti heikentävät huomiot aivan sen loppuun, jolloin tasapuolisen uutisoinnin vaatimus täyttyy näennäisesti - mutta ei todellisuudessa.

Näin oli toimittu HS:n uutisessa, sillä sen viimeinen virke kuului: "miehen mukaan naiset olivat ensin huudelleet hänelle ja välikohtaus oli leimahtanut tästä, tiedotteessa kerrotaan". Toisin sanoen tapahtumien kulku ja miehen huonon käyttäytymisen syyt saattoivat viime kädessä olla naisissa.

Tapahtumien todellista kulkua en tietenkään tiedä. Yksi mahdollisuus tästä kuitenkin tuli heti mieleeni, joten kirjattakoon se puhtaana spekulaationa tähän.

Eli voisin kuvitella naisten tukkineen yhdistetyn kävely- ja pyörätien kulkemalla vaunujensa kanssa rinnakkain ja jättämällä väistämättä kun mies on antanut äänimerkin, jolloin tämä on joutunut sivuuttamaan heidät lähietäisyydeltä. Tähän naiset olisivat vastanneet huutelemalla miehelle asiattomasti, mistä tämä olisi kimmastunut. Tämä on siis puhdasta spekulaatiota.

Vaikka tapahtumien kulku olisi ollut spekulaationi kaltainen, se ei tee miehen käyttäytymistä millään tavoin hyväksyttäväksi - huono käytös on huonoa käytöstä myös provosoituna. Ja mikäli naiset ovat todella ensin huudelleet miehelle, on myös heidän käytöksensä ollut tuomittavaa.

Sen sijaan nyt julkaistu kirjoitus osoittaa jälleen kerran HS:n toimituksen pyrkimyksen olla vahva mielipidevaikuttaja mm. maahanmuuttoasioissa. Siihen tarkoitukseenhan sopii erinomaisesti mm. rasismilla ratsastaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä
Vihapuhetta Helsingin rautatieasemalla
Vaalikoneet äänestyspäätösten manipuloinnin työkaluina

Me suvaitsemme

Kävipä kerran niin, että porukka murtautui ja asettui taloksi tyhjään rakennukseen lupia kyselemättä. Sen jälkeen se alkoi sieltä huutelemaan, että omistajan pitäisi remontoida talo ja luovuttaa se heidän käyttöönsä ilmaiseksi.

Näin kävi Helsingissä, jossa yksi äärivasemmistolainen ryhmä eli anarkistit ovat vallanneet kaupungin omistaman heikkokuntoisen rakennuksen. Mikä huvittavinta, porukka pitää talon seinällä tekstiä, jossa lukee "alas kapitalismi".

Tuolle takkutukkien porukalle näyttävät siis kyllä kelpaavan kapitalistin rahat, mutta ei se talousjärjestelmä, joka on tähänkin maahan luonut sen hyvinvoinnin, jonka varassa talonvaltaajat saanevat leipänsä. Eli veronmaksajien rahoista kustannettavat sosiaalituet.

Uutisen luettuani jäin ihmettelemään sitä, kuinka erilaisia ihmisiä täällä kotimaassamme elelee. Ja kuinka me tavalliset ihmiset työntekijöinä ja veronmaksjina suvaitsemme heidän öykkäröintiään korvaamme lotkauttamatta. Sekä ilman sen suurempaa valitusta myös elätämme heidät ilman odotuksia kiitoksista ja vailla vaatimuksia rangaistuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vuoden 1918 tapahtumat uusiksi?
Vihreiden ja taksien tulisi sanoutua irti oman käden oikeudesta
Yle unohti kertoa, että kuka uhkasi lasten ja alpakoiden turvallisuutta

Ruokafasismia Helsingissä

Punavihreä ruokafasismi ja vaihtoehdottomuus elävät ja voivat vahvasti Helsingissä. Tästä saatiin uusi todiste eilen, kun valtuusto päätti puolittaa pääkaupungin lihansyönnin ja maidonjuonnin. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi helsinkiläiskouluissa kuuden viikon kiertävällä ruokalistalla pääruuista on kasvisruokia 59,3 prosenttia, lihapääruokia 30,5 prosenttia ja kalapääruokia 10,2 prosenttia.

Lisäksi tavoite lihan ja maidonkäytön puolittamisesta on hyvin haasteellinen, ellei markkinoille tule uusia korvaavia tuotteita. Kouluruuanhan pitäisi täyttää nykyiset ravitsemussuositukset, mikä on mahdollista vain siinä tapauksessa, että proteiinipitoisia kasvisraaka-aineita tulee tarjolle olennaisesti paremmin kuin nyt. Lisäksi uusien ruokien pitäisi läpäistä makutestit - mikä ei vielä tarkoita, että ne maistuisivat myös lapsille.

Lisäksi tutkimustieto kertoo meille, ettei esimerkiksi kaurajuomien ilmastovaikutus ole sen pienempi kuin maidon tai maitotuotteiden. Eli myös niiden käyttöä tulisi rajoittaa samoilla perusteilla kuin maidon.

Kun itsekin olen isä, niin voin kertoa mitä tästä seuraa: yhä useampi nuori turvautuu muuhun kuin kouluruokaan, eli käy ostamassa itselleen lounaan vapailta markkinoilta, koska ei jaksa kouluruualla läpi päivän. Se ei tarkoita sitä, että heidän lounaansa olisi terveellisempää, mutta varmasti energiapitoisempaa.

Tästä huolimatta näiden lasten vanhemmat joutuvat maksamaan veroissaan ruokafasistien vaatimat kasvispöperöt. Itse aikanaan jouduin toteamaan tilanteen ja lupasin maksaa jälkeläiselleni kasvisruokapäivinä kunnollisen aterian. Katsoin tämän vaihtoehdon paremmaksi kuin lihapiirakat ja muut vastaavat rasvapommit, mihin hänen taskurahansa riittivät.

Laajemmassa kuvassa eilinen päätös vahvistaa käsitystäni siitä, ettei järjen käyttö ole enää kovin tavallista. Yhä useampi päätös yhteiskunnassamme tehdään yhden asian fanaatikkojen toimesta, eikä seurauksista välitä kukaan. Nähtäväksi jää, reagoivatko ihmiset tähän jollain tavalla kevään vaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ympäristöjalanjäljestäni
Vegaaniarmeija?
Elisa Aaltola, filosofi, ja minä, sekasyöjä

Keskusta ja Kokoomus lahjoittaisivat verorahamme EU:n käytettäväksi

Euroopan vakausmekanismi EVM on kesällä 2012 perustettu euromaiden kansainvälinen rahoituslaitos, jonka avulla on tarkoitus turvata alueen rahoitusvakaus. Ajatuksena on, että sen kautta myönnetään tarvittaessa rahoitustukea talousvaikeuksissa oleville EVM:n jäsenmaille.

EVM palautti mieleeni Kreikan akuutin kriisiajan, jolloin helleeneille jaettiin surutta suomalaisenkin veronmaksajien rahaa. Nyt Ilta-Sanomien julkaiseman uutisen mukaan hallituspuolueet Kokoomus ja Keskusta tahtovat ulkoistaa näiden rahojen käytön EU:n määräenemmistölle. Siis luovuttaa pois suomalaisten teoreettinenkin mahdollisuus kontrolloida omien verovarojensa käyttöä.

Kirjoitin aiheesta jo vuonna 2011, jolloin tätä rahastoa vasta suunniteltiin. Totesin silloin, että tällainen päätös olisi perustuslain vastainen, kuten perustuslakivaliokunta oli todennut ja Yle uutisoinut. Tämä on syytä muistaa myös Keskustassa ja Kokoomuksessa.

Käytännössä perustuslain vastaisuus tarkoittaa, etteivät Sipilä ja Orpo voi saada tahtoaan läpi Suomen eduskunnassa kuin kahden kolmasosan enemmistöllä. Siksi suomalaisten on tässäkin asiassa syytä olla hereillä sekä eduskunta- että EU-vaaleissa. Ääni väärälle puolueelle voi tarkoittaa avoimen valtakirjan antamista yhteisen lompakkomme käyttämiselle vastoin omaa tahtoamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n kriisinhallinta selkokielellä
Perustuslaki turvanamme
Kreikka ja EU-poliitikot

JK 17.2.2019. Helsingin Sanomat tarjosi lisävalaistusta uutiseen, ja sen mukaan uusien verovarojen keräämistä EVM:n käytettäväksi ei olla muuttamassa määräenemmistöllä päätetäväksi. Ainoastaan jo EVM:lle siirretyt 1,4 miljardia suomalaisten veronmaksajien euroa voidaan käyttää määräenemmistöllä. Tämä ei ole muuttumassa.

Nigerian islamistien opetukset

Yle kertoi tänä aamuna siitä kuinka Länsi-Afrikan ISIS eli ISWAP on noussut nopeasti merkittäväksi tekijäksi Nigeriassa. Jutun mukaan järjestö hyökkää Nigerian armeijaa vastaan ja kerää ihmisiltä veroja, mutta ei harrasta tavallisiin ihmisiin kohdistuvaa terrorismia toisin kuin sen islamistinen kilpailija Boko Harum.

Nigerian tilanne on mielenkiintoinen siinä, että se osoittaa islamistien hajaantuvan varsin helposti pienempiin ryhmittymiin. Näinhän kävi Al Qaidalle, näin kävi Syyriassa ja nyt siis myös Nigeriassa.

Nähtäväksi jää millä tavoin väestöräjähdyksen keskellä olevan ja monikulttuurisen Nigerian keskushallinto selviää ISWAPin luomasta haasteesta. Syntyykö Afrikan väkirikkaimpaan valtioon jonain päivänä samanlainen kaaos kuin Syyriaan, vai jääkö islamistien vaikutus paikalliseksi.

Joka tapauksessa on selvää, että nyt kuultu uutinen on tulkittava varoitukseksi monikulttuurisuuteen ja islamilaisuuteen kuuluvista riskeistä. Siksi myös Suomessa olisi huolehdittava siitä, että kaikki maassamme asuvat ihmiset kokevat kuuluvansa suomalaiseen kulttuuriperintöön.

Tämä on juuri nyt tärkeämpää kuin milloinkaan, koska maastamme on lyhyessä ajassa - eli vuodesta 2015 alkaen - saanut turvapaikan 16 143 ihmistä, pääosin muslimeja. Heidän lisäkseen tänne on jäämässä noin 5 000 laitonta irakilaista oleskelijaa ja iso määrä perheisiin yhdistettäviä.

Tilanteen tekee erityisen vakavaksi se, etteivät kotouttamistoimet ole toimineet oikein missään länsimaassa. Siitä varoittava ja meille läheinen esimerkki on Ruotsi.

Asia on kyllä Suomessa hyvinkin tiedossa. Siitä kertoi myös aamun Helsingin Sanomat, jonka mukaan suomalaispoliitikot ovat kuunnelleet varsin lennokkaitakin ehdotuksia päästäkseen eroon täällä laittomasti lontivista irakilaisista.

Toisaalta meillä on myös ihmisiä, joiden mukaan tulijat muuttuisivat yhteiskunnan kantaviksi voimiksi, kunhan heitä vain kotoutettaisiin riittävästi. Tästä suorastaan huvittavan esimerkin antoi sisäministeri Kai Mykkänen ehdottamalla maahanmuuttajille kokeita suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöistä. Toisin sanoen hän tunnusti, ettei kotouttamistoiminnassa ole tähän mennessä oltu lainkaan kiinnostuneita oppien perille menemisestä, vaan on luotettu tulijoiden omaan kiinnostukseen.

Ei siis ihme, että Jussi Halla-aho vertasi kotouttamista intiaanien sadetanssiin, jonka jokainen intiaanikin tietää turhaksi, mutta jota kuitenkin harrastettiin, koska käsillä oli suuri ongelma, jolle piti tehdä jotain - ellei muuten niin oman ja muiden intiaanien mielen rauhoittamiseksi.

Tarkoitan tällä kirjoituksella siis sitä, että meidän suomalaisten pitäisi lopultakin ottaa maahanmuuton aiheuttamat haasteet tosissamme. Olisi huolehdittava siitä, ettei yhteiskuntamme monikulttuuristu eivätkä Nigerian - tai Ruotsin - kaltaiset ikävät ilmiöt vakiinnu meidänkin yhteiskuntaamme.

Tehokkain ja varmin keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi on ns. humanitaarisen maahanmuuton vähentäminen joko suoralla rajavalvonnalla tai tulijoiden etuuksien eli maamme houkuttelevuuden minimoimisella. Kotouttamisella - jos sitä edelleen halutaan yrittää - pitäisi puolestaan olla selvä tavoite irrottaa tulijat omasta kulttuuritaustastaan. Tämä tehtävä saattaa olla mahdoton, mutta pienen toivonpilkahduksen voi halutessaan nähdä siinä, etteivät intiaanitkaan enää harrasta sadetansseja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nigerialaisnainen sai jäädä lapsensa kanssa Suomeen
Nigerialaiskertomuksen todennäköisyydestä
Yllättävä käänne Gambian silpomisdraamassa

Seefeldin MM-hiihdot: kisaennakko

Hiihdon MM-kilpailut alkavat puolentoista viikon kuluttua Itävallassa. Parhaiten alppimaassa on menestynyt vuoden 1964 Olympiakisojen kuningas Eero Mäntyranta, joka saalisti kaksi kultaa ja niiden päälle viestistä hopean.

Mäntyrannan hiihtotyyli oli silmiä hivelevän legendaarinen, eikä sellaista näe enää missään arvokisoissa. Syynä siihen lienevät niin hiihtovälineiden kuin latujenkin täydellinen muuttuminen vuosikymmenien kuluessa.

Niin tai näin. Itselleni on tullut aika kirjoittaa Seefeldin MM-hiihtojen kisaennakko, koska joukkue on eilen nimetty. Tällä kertaa teen sen kilpailija kerrallaan ja lopuksi kirjaan vielä odotukseni joukkuekilpailuista eli viesteistä.

* * *

Iivo Niskanen on hiihtäjänä parhaassa iässä ja perinteisen hiihtotavan normaalimatkojen ylivoimainen hallitsija koko maailmassa. Tekisi mieleni sanoa, että 15 kilometrin maailmanmestaruutta ei voi estää kuin sairaus tai huoltoryhmän totaalinen epäonnistuminen - mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Niskanen on myös kohentanut vapaan hiihtotavan tekniikkaansa ja siten jää nähtäväksi mille muille henkilökohtaisille matkoille hän osallistuu. Suksenvaihtohässäkässä eli skiathlonissa hän pääsisi etenemään puolet matkasta perinteisellä, mutta kisojen ohjelma taitaa estää sille osallistumisen. Sen sijaan viidellekympille osallistumiselle ei liene esteitä. Henkilökohtaisiin mitaleihin en näiltä matkoilta kuitenkaan usko.

Ristomatti "Rise" Hakolaa on pidetty puhtaana sprinttihiihtäjänä. Kirikyky ei kuitenkaan riitä mitaleille, vaikka kaiken osuessa kohdalleen mies saattaakin raivata tiensä finaaliin asti.

Julkisuudessa on puhuttu vähemmän Risen kyvyistä normaalimatkoilla. Siitä huolimatta veikkaan Otepään 15 km kilpailun perusteella miehen sijoittuvan toivottavasti Iivon voittoon päättyvässä MM-kilpailussa paremmin kuin sprintissä. Muita henkilökohtaisia normaalimatkoja vapaalla hiihtotavalla helposti väsyvä Hakola tuskin hiihtää Seefeldissä.

Lari Lehtonen on nykyisessä terveydentilassaan puhtaasti vapaan erikoismies, joka saattaa hyvänä päivänä sijoittua viidenkympin kilpailussa jopa kymmenen joukkoon. Nähtäväksi kuitenkin jää miehen kunto MM-hiihtojen viimeisenä päivänä, sillä myös todella heikko sijoitus on mahdollinen.

Perttu Hyvärinen on lupsakka savolainen ja Iivo Niskasen hyvä ystävä, jonka kehitys ei ole ainakaan vielä täyttänyt juniorivuosien odotuksia. Mies on tällä kaudella hiihtänyt varsin kohtuullisesti ja sijoittunee kahdenkymmenen joukkoon niillä matkoilla joille osallistuu.

Se tarkoittanee ainakin kahta henkilökohtaista normaalimatkan kilpailua. Mitaleille Hyvärisellä ei ole mahdollisuuksia henkilökohtaisissa kilpailuissa, mutta hänen tilanteestaan tekee arvoituksellisen alkuvuoden ylikuntotilanne, jonka tuloksena saattaa olla vahva kuntopiikki tai sitten täysi romahdus MM-hiihdoissa.

Matti "Happo" Heikkinen on ollut tällä kaudella totuttua merkittävästi heikommassa kunnossa. Siksi hänen menestyksensä ennustaminen on tässä vaiheessa vieläkin mahdottomampaa kuin Hyvärisen. Enkä ryhdy sitä edes yrittämään.

Sen sijaan totean, että Hapon päämatkana Seefeldissä lienee viisikymppinen, johon on onneksi maksimaalinen aika - toivotaan siis kunnon nousua kohisten ennen kisastartteja. Ellei kunto nouse, ei Heikkinen edes hiihdä viisikymppistä. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Hapon suoritukset arvokisoissa ovat olleet selvästi vahvempia kuin kauden yleismenestyksen perusteella olisi voinut kuvitella.

Antti Ojansivu ei liene kovin tunnettu hiihtäjä. Hän on kuitenkin kehittynyt tasaisesti ja lienee tullut valituksi joukkueeseen täydennysmiehenä, joka hiihtää niillä normaalimatkoilla, joille ei löydy muita halukkaita. Omana toivematkana Ojansivullakin lienee vapaan viisikymppinen, koska luisteluhiihto on hänelle perinteistä parempi etenemistapa. Kuitenkin lienee niin, että jos Iivo Niskanen haluaa hiihtää päätösmatkan, jää Ojansivu syrjään - paitsi jos Heikkinen on edelleen rapakunnossa

Joni Mäki on nuorista hiihtäjistämme se, josta odotan kasvavan todellisen maailmantähden. Toistaiseksi hän on loistanut lähinnä sprintin karsinnoissa, mutta sortunut aivan liian usein taktisiin virheisiin erävaiheessa. Seefeldiä ajatellen nuorukaisen olisi siis hyvä perehtyä sprinttihiihdon taktiikkaan. Muita matkoja miehelle tuskin tarjotaan - ellei sitten täydennysmiehen roolissa skiathloniin.

Mäestä vielä sen verran, että hän tulee kehityksen jatkuessa odotusten mukaisesti hiihtämään tulevaisuudessa kovaa myös normaalimatkoja. Niillä ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua pään kestävyys - eli luonteen lujuus silloin kun matka alkaa painaa ja väsymyksen tuska kasvaa. Uskon kuitenkin, että ikä auttaa tässä asiassa.

Lauri Vuorinen on Mäen ikätoveri, joka on profiloitunut puhtaana sprinttihiihtäjänä. Seefeldissä hän osallistunee pelkästään sprinttiin ja saattaa ehtiä siinä parhaillaan välieriin saakka. Eli toivon sijoitusta 12 parhaan joukossa.

Anssi Pentsiseltä voi odottaa puolivälieräpaikkaa sprintistä. Lisäksi hän saattaa pöljänä päivänä hiihtää perinteisen 15 kilometrillä maailman 20 parhaan joukkoon ja saattaa siten saada viidennen suomalaispaikan - Niskanenhan hiihtää omassa puolustavan maailmanmestarin kiintiössään.

Tässä vielä arvaukseni suomalaishiihtäjistä henkilökohtaisilla kisamatkoilla.

• Sprintti V: Ristomatti Hakola, Joni Mäki, Lauri Vuorinen ja Anssi Pentsinen
• 15 km P: Iivo Niskanen, Ristomatti Hakola, Perttu Hyvärinen, Matti Heikkinen ja Anssi Pentsinen
• Skiathlon: Perttu Hyvärinen, Matti Heikkinen, Antti Ojansivu ja Joni Mäki
• 50 km V: Matti Heikkinen, Iivo Niskanen, Lari Lehtonen ja Perttu Hyvärinen

* * *

Naisten puolella on vain yksi suomalainen mitalikandidaatti. Hän on ylivoimainen ykköshiihtäjämme Krista Pärmäkoski, joka hallitsee molemmat hiihtotavat ja oli jo vuosi sitten varsinainen mitalirohmu. Tämän vuoden näytöt eivät ole olleet kovin vahvat, mutta Ikaalisten nainen on ennenkin taitanut kuntonsa ajoituksen. Siten oletan hänen ottavan näistäkin kisoista ainakin kaksi henkilökohtaista mitalia.

Muilta osin naisten joukkue on aivan turhan suuri. Nähtäväksi jää joutuuko joku sen takia jäämään sivustakatsojan rooliin koko kisojen ajaksi. Mutta ei murehdita sitä tässä.

Kerttu Niskanen ajautui jo harjoituskaudella pahaan ylikuntoon, jota ei osattu korjata ajoissa. Kunto lienee nyt nousussa ja naiselta voikin normaalimatkoilla odottaa sijoituksia kymmenen joukkoon ainakin perinteisellä.

Riitta-Liisa Roponen on puolestaan vapaan hiihtotavan erikoisnainen, jonka taso ei ole enää parhaiden vuosien tasolla. Uskon kuitenkin, että hän taistelee sijoittumisesta kymmenen joukkoon vapaan hiihtotavan kolmekymppisellä.

Laura Monosella on ollut vuosiin heikoin kausi. Myös hän on ollut viimeiset viikot nousukunnossa ja sen jatkuessa taistelee sijoituksesta kymmenen parhaan joukkoon perinteisellä hiihtotavalla, mutta vapaalla sijoitus valunee kahdenkymmenen huonommalle puolelle.

Nuorista tulokkaista kenenkään ei voi odottaa taistelevan mitaleista. Seefeld on opiskelua heille kaikille eli Johanna Matintalolle, Eveliina Piipolle, Anita Korvalle ja Katri Lylynperälle. Näin tulin tosin ennustaneeksi myös Iivo Niskaselle ennen hänen ensimmäisiä aikuisten arvokisojaan Sotshissa - toivottavasti nyt menee yhtä lahjakkaasti pieleen.

Matintalo voi onnistuessaan sijoittua kymmenennen kieppeille perinteisen kympillä ja Piippo kolmenkympin vapaalla. Sprinttiin osallistuville Korvalle ja Lylynperälle kiitettäväksi on katsottava pääsy puolivälieriin.

Tästä huolimatta näissä nuorissa naisissa on paljon tulevaisuuden potentiaalia: etenkin Johanna Matintalo, Eveliina Piippo ja Anita Korva ovat erityisen lupaavia. Ehkäpä heidän aikansa koittaa jo kahden vuoden kuluttua seuraavissa MM-hiihdoissa Oberstdorfissa.

Lopuksi vielä kaksi naista, joista ensimmäinen lunasti paikkansa alkukaudella ja toinen viime hetkellä. Tarkoitan Susanna Saapunkia ja Anne Kyllöstä.

Saapunki on periaatteessa äärettömän lahjakas hiihtäjä. Kova hapenottokyky, keveys ja hyvä voimataso viittaavat Therese Johaugin tai Ebba Anderssonin suuntaan. Jossain kuitenkin mättää ja Susanna on kaukana mainittujen maailmanhuippujen takana. Toivottavasti hän kuitenkin pääsee kisojen aikana ladulle ja saattaa kaltaiseni epäilijät häpeään.

Anne Kyllönen taas on aiemmin moneen kertaan osoittanut lahjojensa olevan kovaa tasoa. Tällä kaudella ongelmia on kuitenkin riittänyt. Hyvä hiihto Lahden parisprintissä nosti naisen kisakoneeseen ja siellä kenties parisprinttiin. Toivotaan että Anne pääsee kisoissa hiihtämään.

Tässä arvaukseni naisista eri kisamatkoille:

• Sprintti V: Krista Pärmäkoski, Katri Lylynperä, Anita Korva ja Anne Kyllönen
• 10 km P: Krista Pärmäkoski, Kerttu Niskanen, Johanna Matintalo ja Laura Mononen
• Skiathlon: Krista Pärmäkoski, Riitta-Liisa Roponen, Kerttu Niskanen ja Eveliina Piippo
• 30 km V: Krista Pärmäkoski, Riitta-Liisa Roponen, Eveliina Piippo ja Susanna Saapunki

* * *

Joukkuekilpailuissa Iivo Niskasen ja Ristomatti Hakolan voi olettaa taistelevan parisprintin mitaleista. Kuluneena viikonloppuna Lahdessa Niskasen suksi oli kelvoton, eikä Hakolankaan kapuloita tarvitse hehkuttaa. Siitä huolimatta parivaljakko otti pronssia. Vahva näyttö, joten maailmamestaruuskaan ei ole mahdoton.

Norja ja Venäjä ovat kuitenkin pahoja kantoja kaskessa, joten mestaruuden edellytyksenä on joukkueen täydellinen onnistuminen niin kunnon ajoituksessa, taktiikassa kuin huollossakin. Jos Hakola tai Niskanen ei ole käytettävissä, ei Suomella käytännössä ole mitalimahdollisuuksia - särkymisvaraa kun ei kahden ylivoimaisesti parhaan mieshiihtäjämme takaa löydy riittävän läheltä.

Naisten parisprintissä mitali on mahdollinen vain, mikäli Krista Pärmäkoski osallistuu lajiin. Tämä on kuitenkin äärimmäisen epätodennäköistä, joten Suomi sijoittunee noin viidenneksi riippumatta joukkueen kokoonpanosta.

Pitkässä viestissä Suomi sen sijaan on potentiaalinen mitalikandidaatti sekä naisissa että miehissä. Miesten joukkueessa kahden ensimmäisen osuuden hiihtäjät ovat itsestään selvät: Ristomatti Hakola ja Iivo Niskanen. Heidän jälkeensä Suomi lienee kilpailun kärjessä.

Kolmatta osuutta hiihtää Perttu Hyvärinen tai Lari Lehtonen ja ankkurina Matti Heikkinen. Heidän tehtävänään on ottaa torjuntavoitto takaa-ajajista. Kolmannen osuuden hiihtäjävalinnalla ei liene merkitystä, koska miesten välillä ei käytännössä ole eroa kympin matkalla.

Sen sijaan Heikkisen kunto on täydellinen arvoitus - jos mies tai paremminkin valmennusjohto tietää sen olevan kuralla, hän saattaa joutua luopumaan koko viestipaikasta kolmannen osuuden parivaljakon toiselle hiihtäjälle.

Naisten puolella kilpailun avaa Kerttu Niskanen tai Johanna Matintalo riippuen siitä kumpi sijoittuu paremmin perinteisen kympillä. Toisella osuudella Krista Pärmäkoski taistelee Therese Johaugin ja kumppaneiden kanssa kilpailun kovatasoisimmalla osuudella.

Kolmannen osuuden hiihtäjänä nähdään Riitta-Liisa Roponen, jonka tehtävänä on pitää takanaan ne joukkueet, jotka ovat perinteisen osuuksilla jääneet Suomesta jälkeen. Neljännellä osuudella nähtäneen Eveliina Piippo, joka valitettavasti häviää loppukirissä kaikille niille, jotka ovat loppusuoralle tullessaan samassa porukassa. Siten loppusijoituksen ratkaisee kolmen ensimmäisen osuuden jälkeinen tilanne ja Piipon kyky ylläpitää kovaa matkavauhtia.

Loppuyhteenvetona veikkaan - huomioiden epäonnistumisen mahdollisuuden - Suomelle maastohiihdosta yhteensä neljää mitalia, joista kaksi joukkuekilpailuista ja kaksi henkilökohtaisilta matkoilta. Jos palkintopallilla nähdään tätä useammin suomalaisia ovat kisat menneet loistavasti. Jos taas vähemmän, on jotain mennyt pieleen.

Näillä ajatuksilla jään odottamaan Seefeldin MM-kilpailujen alkamista tiedostaen sen, että vaikka tämä kirjoitus on tehty parhaan ja kohtuullisen valistuneen ymmärrykseni mukaisesti, menee se monessa kohtaa pieleen. Sillä juuri arvaamattomuudessahan urheilun suurin jännitys ja maukkain suola ovat!

* * *

Kisoja kiivaimmin odottelevia varten linkitän vielä vuosien takaisen kirjoitukseni suomalaisen hiihdon 1930-luvusta. Silloin ladulla oli miehiä eikä perässähiihtäjiä. Heistä legendaarisimman suorituksen tehnyt menetti seuraavalla vuosikymmenellä henkensä puolustaessaa maatamme tunkeilijalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mytologisia tapahtumia
Pjongchangin kisaennakko
Iivo Niskanen, maailmanmestari

Vihreät nojaavat sosiokulttuuristen asiantuntijoiden ja SDP toimistotyöntekijöiden kannatukseen

Turun yliopisto teki tutkimuksen Perussuomalaisten kannatuksesta. Huomasin asian Suomen uutisista, mutta hain käsiini myös alkuperäisen tiedotteen ja Politiikka-lehden raportin. Sieltä paljastui hiukkasen lisäväriä, joten tämä kirjoitus sisältää tiedonjyviä näistä kaikista.

Tutkimuksen huomiota herättävin kohta oli se, että yksityiselle puolelle tyypillisesti sijoittuvat korkeakoulutetut äänestävät oikeistopuolueita mukaan lukien Perussuomalaiset. Sen sijaan sosiaali- ja kulttuurialojen korkeasti koulutetut asiantuntijat antavat äänensä vasemmistolle, etenkin punavihreälle ja arvoliberaalille uudelle vasemmistolle, jota Suomessa edustavat Vihreät ja Vasemmistoliiton perinteisestä duunarista piittaamaton nykylinja.

Vedenjakajana toimii erityisesti maahanmuuttokysymys, jossa Perussuomalaiset puheenjohtajansa Jussi Halla-ahon johdolla ovat tunnetusti profiloituneet.

Mutta löytyi turkulaisten tutkimuksesta muutakin mielenkiintoista kuten puolueiden kannatus kaikenlaisissa ammattiluokissa, joten avataan asiaa vielä hiukan lisää. Seuraavaan taulukkoon kokosin listat vuoden 2015 vaalien perusteella suosituimmista puolueista ammattiluokittain rajattuna vähintään 10% kannatukseen.

Ylemmät teknokraatit: Kokoomus, Keskusta, Perussuomalaiset ja SDP
Alemmat teknokraatit: Kokoomus, Keskusta, Perussuomalaiset
Sosiokulttuuriset asiantuntijat: Kokoomus, Vihreät, SDP, Keskusta
Toimistotyöntekijät: SDP, Perussuomalaiset, Keskusta
Työväestö: Perussuomalaiset, Keskusta, SDP
Yrittäjät: Keskusta, Kokoomus

Omaan silmääni tästä luettelosta pistivät seuraavat seikat. Ensinnäkin nykyinen SDP vetoaa vahvimmin toimistotyöntekijöiden kannatukseen, eikä nouse kärkeen työväestön joukossa. Vielä mielenkiintoisempi havainto oli se, että Vasemmistoliiton kannatus työväestön parissa jää alle 10 prosenttiin. Puolueen yltiöliberaali linja on siten johtanut odotettuun lopputulokseen.

Vihreät puolestaan näyttävät elävän vahvasti sosiokulttuuristen asiantuntijoiden kannatuksen varassa. Se ei ollut itselleni yllätys, mutta onpahan nyt kuitenkin osoitettu. Toisaalta selvitys osoittaa, ettei punavihreän aatemaailman kannatus sittenkään ole vallitseva edes tässä joukossa, vaikka sen julkisesta näkyvyydestä ja vaikutusvallasta voisi niin kuvitella.

Keskustan Kokoomusta suurempi kannatus yrittäjien parissa tuntui hetken yllättävältä, mutta sitten ymmärsin, että se selittynee maanviljelijöillä. Siten kokoomus on edelleen varsinaisen yrittäjäkentän suosikki.

Perussuomalaisten osalta suurin yllätys oli ehkä kannatuksen jakaantuminen niin monelle taholle työläisistä ylempiin teknokraatteihin. Nähtäväksi jää kevään vaaleissa, miltä osin entisen puheenjohtajan Timo Soinin ja hänen linjansa katoaminen vaikuttaa tähän kannatuksen laveuteen.

Itse raportin loppupuolella oli myös seuraava johtopäätös: "maahanmuuttoasenteilla on selkeä vaikutus ammatin ja puoluevalinnan väliseen yhteyteen. Sekä ylempien että alempien teknokraattien todennäköisyys äänestää perussuomalaisia kasvaa jyrkästi, jos maahanmuuttoasenteet kovenevat. Melko vahvana kyseinen ilmiö on havaittavissa myös sosiokulttuuristen asiantuntijoiden keskuudessa, kun taas muissa luokissa vaikutus on vähemmän jyrkkä."

Nähtäväksi jää, millä tavoin Oulussa paljastunut ja PT-median mukaan myös Porissa mahdollisesti muhiva raiskausvyyhti vaikuttavat kevään vaaleihin. Turkulaisten tutkimuksen mukaan sen voisi kuvitella nostavat halla-aholaisten kannatuksen hyvinkin korkealle. Toisaalta tämän ennakoitavuus saattaa innostaa valtamediaa pitämään maahanmuuttoon liittyvät kielteiset tapahtumat sitä visummin poissa otsikoista mitä lähemmäs vaalit tulevat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Entä jos Ylen gallupin mukaiset muutokset jatkuisivat vaaleihin asti?
Ollako sosialisti vai ei, kas siinäpä vasta kysymys!
Pekka Haavisto ja Li Andersson viihteen parissa

Moni ihminen on oikeutettu turvapaikkaan Suomesta?

Yleisradio kertoi eilen, että Maahanmuuttovirasto teki 4,9 prosentissa turvapaikkapäätöksistään virheen. Toisin sanoen Maahanmuuttovirastolle palautettiin 330 päätöstä laintulkinta- tai menettelyvirheen takia.

Suuri osa virheellisesti tutkituista tapauksista muuttuu kielteisistä myönteisiksi turvapaikkapäätöksiksi. Siis hakijan - ei suomalaisen yhteiskunnan tai veronmaksajan - kannalta.

Jokaisen kustannus suomalaiselle veronmaksajalle on noin 700 000 euroa, joten 330 myönteisen päätöksen kustannukset veronmaksajalle ovat 231 000 000 euroa. Tämä päälle tulisivat tietenkin epäsuorat kustannukset kuten yhteiskunnan turvallisuustilanteen muuttuminen.

Juttu oli merkittävä toisestakin syystä: viraston johtaja Esko Repo väitti, että huolimatta lähes viiden prosentin virhetasosta, ei maahanmuuttovirasto tee virheellisiä positiivisia päätöksiä. Tätä hän perusteli sillä, että Maahanmuuttovirasto suorittaa päätöksiä koskevaa laillisuusvalvontaa, jossa otetaan tarkasteluun myös myönteisiä päätöksiä.

Tässä yhteydessä on huomioitava, ettei Repo puhunut ilman todellista tarvetta myönnetyistä turvapaikoista vaan menettelytapavirheistä. Siten on käytännössä varmaa, että maastamme saa turvapaikkoja todella moni sellainen ihminen, jolla ei pitäisi olla siihen oikeutta.

Tässä suhteessa - ja vähän muutenkin - erityisen mielenkiintoinen oli Revon kommentti, jonka mukaan "kertomuksen pitää olla kaiken saatavissa olevan maatiedon perusteella johdonmukainen ja uskottava. Jos meillä ei ole näyttää perusteita, että näin ei olisi, kyllähän se silloin riittää. Minkä perusteella me asiaa arvioidaan, jos ei henkilön kertomuksen perusteella?"

Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että jos ihminen osaa kertoa uskottavan tarinan, pääsee hän suomalaisten veronmaksajien elätettäväksi. Rautalangasta vääntäen: turvapaikkaan ei tarvita todellista vainoa eikä hätää. Uskottava tarina riittää.

Käytännössä uskottavia tarinoita voivat kehitellä kaikki sellaiset ihmiset, jotka asuvat kriisimaissa. Siis sellaisissa kuin 17 miljoonan asukkaan Syyria, 40 miljoonan asukkaan Irak, 31 miljoonan asukkaan Afganistan,  181 miljoonan asukkaan Nigeria, Viiden miljoonan asukkaan Keski-Afrikka, 11 miljoonan asukkaan Etelä-Sudan ja 28 miljoonaan asukkaan Venezuela.

Lisäksi uskottavia tarinoita voivat kertoa myös diktatorisista maista tulevat ihmiset. Siis vaikkapa maailman 1,41 miljardia kiinalaista, 24 miljoonaa pohjoiskorealaista tai 97 miljoonaa egyptiläistä.

Toisin sanoen turvapaikkapolitiikkamme on sillä tavoin riskialtis, että sen laillinen mekanismi jättää maamme rajat auki ainakin parille miljardille ihmiselle. Ongelman mittakaavaa kuvaa se, että jos edellä mainituista valtioista - syystä tai toisesta - yksi prosentti tulijoista päättäisi hakea parempaa elintasoa täältä pohjoisesta, se tarkoittaisi 18,2 miljoonaa turvapaikkahakemusta. Ja jos heistä - viimeisen 12 kuukauden tapaan - noin 43 prosenttia osaisi kertoa uskottavan tarinan, ottaisi Suomi vastaan 7,8 miljoonaa turvapaikanhakijaa.

Turvapaikka-asioissa vedotaan kansainvälisiin sopimuksiin ja Suomen lakeihin. Edelle kirjoittamani kuitenkin osoittaa, että nämä sopimukset ja lait ovat kestämättömällä pohjalla. Niitä voidaan noudattaa ainoastaan siksi, ettei suurin osa maailman ihmisistä ole lähtenyt yrittämään onneaan.

Ylen uutisessa oli vielä yksi kohta, johon haluan kiinnittää arvoisan lukijani huomion. Ja jotta minua ei syytettäisi vääristelystä, kopioin tekstinpätkän tähän sellaisenaan: "jos hakijalta vaadittaisiin aukottomia todisteita esimerkiksi koetusta vainosta, turvapaikan saaminen ei onnistuisi juuri keneltäkään".

Ajatelkaapa sitä!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijoiden uusintahakemukset tehdään maassaolon pitkittämiseksi
62% suomalaisista kannattaa väliaikaisia turvapaikkoja
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia

Syntyykö mielenterveys siellä minne aurinko ei paista?

Kirjoittelin vuosia sitten siitä, kuinka ihminen ei ole pelkästään ihminen vaan myös monista erilaisista eliöistä koostuva superorganismi. Kaikkiaan noin yhdeksän kymmenestä ihmisen solusta on bakteerisoluja ja vain yksi kymmenestä ihmisen omia soluja. Bakteerilajeja on esimerkiksi suolistossa noin 1000 erilaista ja muualla kehossa lisää.

Näillä bakteereilla on merkitystä myös terveytemme kannalta. Esimerkiksi lihavuudesta kärsivien ihmisten suolistossa on vähemmän Bacteroides-suvun bakteereita kuin normaalipainoisilla henkilöillä.

Nyt on tällä tutkimuksen suunnalla saavutettu aivan uudenlaisia tuloksia. Tieteen alkuperäistuloksia julkaisevassa Nature Microbiology -lehdessä oli nimittäin raportti tutkimuksesta, jossa analysoitiin laajaa ihmisten suolistomikrobistoista tehtyä metagenomista aineistoa. Siis suoliston sisällöstä löytyviä geenejä ja niiden perusteella pääteltyä mikrobilajistoa ja -metaboliaa.

Koska mikrobinäytteet antaneista 1 074 belgialaisesta oli selvitetty myös elämän laatua ja depressiohistoriaa, voitiin tutkimuksessa tarkastella suolistomikrobiston ja mielenterveyden välisiä yhteyksiä. Lisäksi saadut tulokset validoitiin riippumattomalla 1 070 ihmisen aineistolla.

Tulosten mukaan parempi elämänlaatu korreloi suolistossa elävien butyraattia tuottavien Faecalibacterium- ja Coprococcus-sukuihin kuuluvien bakteerien kanssa. Lisäksi Coprococcus- sekä myös Dialister-suvun bakteerit puuttuivat depressioon sairastuneiden ihmisten suolistoista.

Tutkimuksessa osoitettiin myös, että mikrobiston geeneistä päätelty kyky valmistaa 3,4-dihydroxyfenylasetaattia, joka on dopamiinin hajoamistuote, korreloi positiivisesti mielenterveyden laatuun. Toisaalta mikrobien valmistama γ-aminobutyraatti assosioitui depressioon.

Kaiken kaikkiaan tämän kaltainen tutkimus ei osoita syy-seuraussuhdetta, mutta tarjoaa mielenkiinoista korrelatiivista tietoa, jonka perusteella voidaan johtaa hypoteeseja tulevaisuuden syy-seuraussuhdetta testaavia tutkimuksia varten. Tällaisenakin nyt julkaistu tutkimus kuitenkin vahvistaa käsitystä ihmisten mielen ja suolistomikrobiston välisestä merkittävästä yhteydestä.

Samalla tutkimus osoittaa uteliaisuuden ohjaaman perustutkimuksen valtavan merkityksen kehityksen alkuunpanijana. Nyt tehdyillä löydöksillä on paitsi itseisarvoinen mielenkiintonsa, niin myös uutta lääketieteellistä soveltavaa tutkimusta avaava merkitys.

Tarkoitan tällä sitä, että mikäli nyt havaittu korrelaatio johtuu syy-seuraussuhteesta, voidaan mielenterveyden ongelmiin tulevaisuudessa hakea ratkaisua myös kohteesta, jonne ei ihan ensimmäiseksi olisi tullut mieleen katsoa - eli suolistomikrobiston tarkoituksellisesta muokkauksesta. Ilman uteliaisuutta ja siihen perustuvaa tutkimustyötä ei tämäkään mahdollisuus olisi koskaan avautunut.

Vai arveleeko arvoisa lukijani, että ilman nyt nähdyn kaltaista tutkimustyötä joku olisi lähtenyt rahoittamaan hakemusta, jossa olisi ehdotettu mielenterveysongelmien ratkaisuksi suolistomikrobiston muokkausta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Likaista, sanoi media
Elämänkumppaneina virukset
Ihminen - superorganismi

Entä jos Ylen gallupin mukaiset muutokset jatkuisivat vaaleihin asti?

Yle julkaisi eilen uusimman puoluekannatusmittauksensa. Sen mukaan erityisesti Kokoomuksen ja SDP:n kannatukset olivat laskussa ja Perussuomalaisten sekä Vihreiden nousussa.

Gallup herätti mielessäni muutaman ajatuksen, joten jaan ne teille - arvoisat lukijani - tässä kirjoituksessa.

Ensinnäkin mieleeni nousi kysymys siitä, että ovatko gallupissa nähdyt poikkeuksellisen suuret muutokset puolueiden kannatuksissa sittenkin vain sattumaa eli mittausvirheitä? Ylehän ilmoitti jutussaan, että mittauksen virhemarginaali oli kaksi prosenttia - sen ylittää vain Kokoomuksen kannatuksen lasku ja sekin vaivaisella 0,3 prosenttiyksiköllä.

Tämän epäilyn oikeellisuus tulee onneksi ratkaistuksi heti kun saamme seuraavan mielipidemittauksen tulokset. Mikäli ne ovat samansuuntaiset kuin Ylellä, on epäilyni aiheeton.

Seuraavana jäin ihmettelemään niitä syitä, joiden Yle arveli vaikuttaneen nähtyihin muutoksiin. Ne olivat lähinnä Oulun seksuaalirikosten uutisointi sekä vanhustenhoidon puutteet.

Sanon tämän nyt kauniisti: syynä olivat Ylen mukaan siis uutisointi seksuaalirikoksista eivätkä itse seksuaalirikokset. Sekä vanhustenhoito, mutta ei siihen lisääntynyt uutisointi. Oliko kyse sattumanvaraisesta muotoilusta vai tarkoituksellisesta mielipidevaikuttamisesta jäi avoimeksi.

Kolmas tämän gallupin tiimoilta mieleeni noussut ajatus oli, että kuvastaako se seuraavien parin kuukauden kannatustrendejä. Jos täsmälleen samanlaiset muutokset jatkuisivat - mitä en usko - putoaisi Kokoomuksen äänisaalis vaaleihin mennessä noin 10,4, SDP:n 16,8, Keskustan 14,1, Vasemmistoliiton 5,9 ja Kristillisdemokraattien 1,8 prosenttiin.

Sen sijaan Perussuomalaisten ja Vihreiden kannatukset nousisivat 17,4 prosenttiin ja RKP:n 8,5 prosenttiin.  Myös Sinisten ja ryhmän "muut" kannatukset nousisivat 2,6 ja 4,5 prosenttiin.

Olisipa siinä melkoinen vaalitulos!

Sen seurauksena hallitus rakentuisi joko Perussuomalaisten tai Vihreiden varaan. Mikäli rökäletappion kärsineiden arvopohjapuolueiden arvopohja pitäisi kääntyisi vaaka Vihreiden eduksi.

Tällöin hallituspohjan muodostaisivat todennäköisimmin Vihreät, SDP, Vasemmistoliitto ja... niin kuka? Koko vasemmiston kannatus olisi 40,1 prosenttia, joten vielä tarvittaisiin heidän mukaansa lähtevä porvarillinen tukipuolue. Pelkkä vaalivoiton saanut RKP ei riittäisi, vaikka nostaisikin hallituksen kokonaiskannatuksen 48,6 prosenttiin.

Mutta kuka muu lähtisi mukaan sosialisoimaan Suomea - etenkin kun Keskustan ja Kokoomuksen kannatus on juuri romahtanut, eivätkä perussuomalaiset kelpaa? Kristilliset? Siniset? Harkimolaiset?

Palataanpa pilvilinnoista todellisuuteen. Meni nimittäin vähän turhan villiksi tämä kirjoittaminen, sillä - kuten jo edellä totesin - ei vaalitulos tule olemaan edellä kuvaamani kaltainen.

Toivoa kuitenkin sopii, että kansa valitsee oikein - kuten se aina tekee - ja maahan muodostuva hallitus pystyy luotsaamaan Suomen hallituskautensa aikana epäilemättä alkavaan laskukauteen taloudeltaan ja sisäisesti vahvana, jotta vahingot eivät muodostuisi tarpeettoman raskaiksi. Sivumennen sanoen, toivoisin, että äänestäjät muistaisivat myös tämän näkökohdan piirtäessään ehdokkaansa numeroa vaalilipukkeeseen huhtikuun 14. päivänä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juha Akkanen SDP:n ja Kokoomuksen asialla
RKP vaatii maahamme kymmeniä uusia seksuaalirikollisia
Oulun tapauksen poikimaa huumoria