Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi

Uusimmassa Nature-lehdessä julkaistiin mallinnustutkimus, jossa vertailtiin biodiversiteetin säilyttämiseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävien elinympäristöjen ennallistamistoimenpiteiden tehokkuutta. Siis sellaisten toimenpiteiden kuin esimerkiksi metsien palauttaminen alkuperäisen kaltaisiksi tai raivattujen turvepeltojen palauttaminen soiksi. 

Tutkimuksen päätulos oli se, että kohdistamalla ennallistamis- ja sen jälkeiset suojelutoimenpiteet vain yhden tavoitteen suhteen jää toinen tavoite heikoille ja kustannukset kasvavat. Esimerkiksi ennallistamalla 15 prosenttia alkuperäisestä luoteestaan muokatusta maasta siten, että maksimoidaan ilmastonmuutoksen torjuntavaikutus saadaan vain 65 prosentin biodiversiteettihyöty verrattuna siihen, että olisi maksimoitu jälkimmäistä. Jos vastaavasti pyrittäisiin minimoimaan kustannuksia, saavutettaisiin vain 34 prosenttia monimuotoisuuden ja 39 prosenttia ilmastonmuutoksen torjunnan maksimaalisesta hyödystä. 

Jos kuitenkin nuo 15 prosenttia valittaisiin siten, että optimoitaisiin sekä biodiversiteetti- että ilmastohyödyt ja maksimoitaisiin kustannustehokkuus, saavutettaisiin 91 prosenttia monimuotoisuuden ja 82 prosenttia ilmastonmuutoksen teoreettisesta maksimihyödystä. Toisin sanoen pelkkä ennallistetun maan pinta-ala on kovin huono mittari eli ohjenuora ympäristön suojelutoimille – minkä demonstroi ehkä parhaiten se, että saman pinta-alan ennallistamisen vaikutus lajien sukupuuttoriskiin vaihtelee kuusinkertaisesti riippuen siitä, millä kriteerillä nuo alueet on valittu. 

Tutkimus osoitti, että myös kustannustehokkuuden suhteen voidaan saavuttaa valtavia säästöjä. Verrattuna globaalisti optimoituihin toimenpiteisiin, saavutettaisiin vain 28 prosentin biodiversiteetti- ja 29 prosentin ilmastonmuutoshyöty ennallistamalla maittain 15 prosenttia muuhun tarkoituksiin muokatuista maa-aloista – mutta kustannukset kasvaisivat peräti 52 prosenttia. Vastaavasti ennallistamistoimien suuntaaminen tasaisesti kaikkiin luontotyyppeihin vähentäisi optimaaliseen ratkaisuun verrattuna 67 prosenttia biodiversiteetti- ja 49 prosenttia ilmastohyötyjä, mutta lisäisi kustannuksia 92 prosenttia. 

Edellä kirjoittamaani - ja etenkin tuota viimeisen kappaleen alkuosaa on syytä verrata EU:n ja Suomen hallituksen suunnitelmiin ympäristön suojelutoimista. Nehän lähtevät siitä, että jokainen maa suojelisi keskimäärin 30 prosenttia pinta-alastaan. 

Nature-tutkimuksen mukaan näin saavutettaisiin siis vain hiukan yli neljännes siitä, mitä samalla pinta-alalla olisi saavutettavissa, mikäli suojelutavoitteet toteutettaisiin globaalisti järkevästi. Lisäksi kustannukset olisivat puolet suuremmat. 

Joku ilkeä voisikin sanoa, että ovatpa EU:n/Suomen tavoitteet melkoista - ellei suorastaan äärimmäistä - typeryyttä. Eikä pelkästään ilkeä vaan ihan kuka tahansa ajattelukykyinen.

Kysymys tässä tilanteessa kuuluukin, että minkälaisista kohteista biodiversiteetti- ja ilmastonmuutosvaikutusta sitten pitäisi lähteä tavoittelemaan, jotta saavutettaisiin globaalisti mahdollisimman hyvä lopputulos? 

Vastaus tähän kysymykseen annettiin edellä referoimassani tutkimuksessa. Vieläpä kartan muodossa. Siinä ennallistamisen kannalta merkittävimmät alueet on merkitty lämpimillä väreillä, seuraavaksi parhaat kylmillä väreillä ja käytännössä tarpeettomat ilman värejä. 

Tässä kohtaa jäin miettimään, että onko tätä kirjoitusta enää tarpeen jatkaa, koska käsitykseni mukaan tätä blogia lukevan henkilöt ovat itsekin kykeneviä tekemään johtopäätöksiä. Koska kuitenkin toivon, että tämä merkintä luettaisiin myös maamme hallituksessa tai ainakin sen liepeillä, väännettäköön varmuuden vuoksi vielä rautalangasta. 

Suomeksi sanottuna tässä käsittelemäni tutkimusten valossa Suomen taloudellisesti kannattavien metsien ja peltojen ennallistamistoimet kannattaisi jättää minimiin ja sen sijaan ottaa niistä irti se tuotto minkä tuotannollisesti kestävästi saa ja ohjata osa näin syntyvästä tulovirrasta karttaan punaisella tai keltaisella merkittyjen alueiden suojelutoimenpiteisiin. Raha toki virtaisi Suomesta ulkomaille - mikä tuntuu lähtökohtaisesti epäreilulta - mutta tuo rahavirta kompensoituisi korkojen kera meillä tämän takia suojelematta jäävien maa-alueiden tuotannolla ja niiden sadon jatkojalostuksella. Loppusaldo olisi siten voitto sekä luonnon monimuotoisuudelle, ilmastonmuutoksen torjunnalle että meille Pohjantähden alla asuville. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi media vaikenee kasvihuonepäästöistä?
Kestävyyden alalajit ovat aina ristiriidassa
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko

Alistuminen vai aggression sietäminen?

Ranska näyttää joutuneen laajamittaisen islamilla motivoidun terrorismin kouriin, kuten eiliset tapahtumat osoittivat. Nizzassa tunisialaismies tappoi useita uhreja ja Lyonissa pidätettiin afgaani, joka kantoi mukanaan suurta veistä. Lisäksi Saudi-Arabiassa yritettiin tunkeutua Ranskan konsulaattiin.

Islamilaisen maailman viha Ranskaa ja sen maallisia arvoja kohtaan ei kuitenkaan rajoitu vain suoranaisiin terrori-iskuihin. Malesian entinen pääministeri nimittäin kertoi julkisuuteen oman näkemyksensä, jonka mukaan muslimeilla olisi oikeus tappaa ranskalaisia. Myös Turkin sulttaanintekele on yllyttänyt muslimeja länsimaalaisiin kohdistuvaan vihaan väittämällä näiden olevan lähdössä uudelle ristiretkelle. 

Tosiasia siis on se, että erittäin monien muslimien näyttää olevan äärimmäisen vaikeata tai jopa mahdotonta hyväksyä ihmisten sananvapaus ja uskontojen asettaminen ihmisten yksityiseksi asiaksi. Tämän alleviivasi viimeistään uutinen siitä, kuinka tuhatpäinen ihmisjoukko kävi bangladeshilaisella poliisiasemalla lynkkaamassa miehen, jonka väitettiin astuneen Koraanin päälle. Edes haulikon laukaukset eivät pysäyttäneet lynkkaajia.

Perimmältään kysymys on siitä, että suuri osa muslimeista on valmis äärimmäiseen väkivaltaan kaataakseen länsimaisen yhteiskunnan ja siihen oleellisesti sisältyvän sananvapauden. Siksi me länsimaiset ihmiset joudumme valitsemaan joko alistumisen näiden vaatimusten eteen tai säilyttämään yhteiskuntamme periaatteet, mutta samalla sietämään islamilaista aggressiota.

On siis syytä kysyä, onko meillä Suomessa järkeä noudattaa sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, joka ajan myötä johtaa suuren muslimipopulaation syntymiseen. Ja sen seurauksena yhä radikaalimpaan uhkaan elämäntapaamme kohtaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus on ymmärrettävästi välinpitämätön sananvapauden tilasta
Sananvapaus ja fasistinen ideologia
Sebastian Tynkkynen joutui fantasian uhriksi

Sosialismin seireeninlaulu houkuttaa hallitusta

Arvoisa lukijani on varmasti kuullut seireeneistä. Siis niistä kreikkalaisessa mytologiassa vaikuttaneista naispuolisista olennoista, joiden ulkomuoto oli ihmisen ja lintujen sekoitus. Seireeneillä oli naisen pää ja hiukset sekä puolet vartalosta, kotkan siivet ja pitkät mutta lintumaiset jalat. Jaloissa ja siivissä oli terävät kynnet niin kuin lepakoilla. Kauniilla laulullaan seireenit houkuttelivat merimiehiä vastustamattomasti luokseen ja sitten repivät heidät kappaleiksi. 

Seireenien laulu tuli mieleeni lukiessani aamun uutisia. Niissä MTV3 oli oivaltanut, että hallituksen ilmastotavoitteista seuraisi se, että "ahkerat työssäkävijät maksaisivat pienituloisten bensaverot". Samaan asiaan liittyi myös Helsingin Sanomien juttu, jonka mukaan autokannan sähköistymiskehitys "voisi olla nopeampikin, ellei Suomi kitsastelisi hankintatuissa".

Kolmas saman asian mieleeni nostanut juttu oli mielipidekirjoitus, jossa metsänomistaja totesi sen yksinkertaisen seikan, että "jos yksityisiltä metsänomistajilta viedään oikeus tehdä päätös kypsyneen puusadon hakkuista tai metsien uudistamisesta. Silloin puututaan vakavasti metsäyrittäjää motivoivaan vapauteen päättää omista asioistaan. Jos muut kuin omistajat päättävät metsien hoidosta ja hakkuista, he saavat myös hoitaa metsät tulevaisuudessa."

Seireenit tulivat tästä asiasta mieleen siksi, että maamme hallitus toimii sosialisminhimossaan kuin seireenit. Ilmastonmuutoksen torjunnan keinoiksi ei ole osattu kehittää muita kuin sosialismin työkalupakkiin kuuluvia asioita eli yhteiskunnan kärsän työntäminen yhä syvemmälle markkinatalouden mekanismeihin tuhoten samalla ihmisten motivaation yrittää työssään yhä enemmän ja yhä parempaa. 

Sosialistisiin ratkaisuihin hallitusta ja heidän äänestäjiään motivoi se kaunis ajatus, että siten pelastettaisiin koko maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuus ymmärtämättä, että kyseisen työkalupakin keinovalikoima on jo aiemmin osoittanut tehonsa ihmisten hyvinvoinnin ja ympäristön tuhoamisen saralla. Jos maamme kansalaisten - tai ainakin äänestäjien enemmistö - ei osaa vastustaa tätä seireenien laulua, tulee meidän suomalaisten talous jakamaan niiden kreikkalaistarujen merimiesten kohtalon, jotka eivät pystyneet vastustamaan seireenien laulua vaan joutuivat niiden kynsien repimäksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Matti Vanhasen uusi vero
Sanna Marin vahvisti uskonsa sosialistiseen Suomeen
Sosialismi metsissämme

Hallitus on ymmärrettävästi välinpitämätön sananvapauden tilasta

Ranskalaisopettajan terroristisesta murhasta seurasi odottamattomalla tavalla taistelu sananvapauden puolesta. Näin siksi, että ranskalaiset itse lähtivät puolustamaan länsimaisia arvoja, joihin eittämättä kuuluu oikeus puhua sekä tosiasioista että kritisoida niitä satiirin avulla. 

Ranskalaisten rakkaus sananvapauteen ja uskallus toimia sen mukaan ovat osoittaneet, kuinka vahvaa on sananvapauden vastustus muslimimaissa, sekä valitettavasti myös meillä Suomessa. Ensimmäisen osoittavat ne lukemattomat ranskalaisvastaiset mielenilmaukset, joita on nähty esimerkiksi Bangladeshissa, Iranissa, Pakistanissa, Jordaniassa, Kuwaitissa ja Saudi-Arabiassa. Sekä tietenkin itse Ranskassa.

Suomessa presidentti Sauli Niinistö toki osoitti sisäistäneensä länsimaisen elämäntavan, mutta maan hallitus on ollut kovin näkymätön tässä asiassa. Marinin (sd) , Ohisalon (vihr), Anderssonin (vas), Saarikon (kepu) ja Henrikssonin (ruots) vaiteliaisuus tuskin kertoo siitä, että he kannattaisivat islamilaista terrorismia. Sen sijaan se osoittaa, ettei sananvapauden puolustaminen ole heille kovinkaan tärkeää, vaan pikemminkin jonninjoutava asia, jota ilmankin voisi elää.

Tämä ei tietenkään ole mitenkään yllättävää. Onhan hallitus profiloitunut intersektionaalisen feminismin kannattajana. Siis aatteen, joka kategorisoi ihmiset syntymässä saatujen todellisten tai kuviteltujen ominaisuuksien mukaan. Siis vähän samaan tapaan kuin Keski-Euroopassa oli tapana 80 vuotta sitten. 

Tuollaiseen maailmaan ei sananvapaus kuulunut silloin, eikä se kuulu sinne tänäkään päivänä. Siksi olisi tärkeää, että myös mahdollisimman moni suomalainen toisi tavalla tai toisella esiin tukensa ranskalaisten taistelulle länsimaisten arvojen puolesta. Eli seuraisi tasavallan presidentin esimerkkiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sananvapaus ja fasistinen ideologia
Parodiat valaisivat masentavaa todellisuutta
Toiviaisen ristiretken jälkinäytös ja johtopäätökset

Hakkeroinnin ehkäisystä

Psykoterapiakeskus Vastaamon potilastietojen hakkerointi on aiheuttanut suunnattoman määrän huolta ja kärsimystä. On myös ilmennyt, että sen toimitusjohtaja on ollut tehtäviinsä kykenemätön. 

Tässä yhteydessä ei ole tarpeen kerrata kaikissa lehdissä julkaistuja yksityiskohtia, mutta haluan nostaa esille asian, josta en ole huomannut juurikaan keskustellun. Se on nyt nähdyn kaltaisten rikosten ennaltaehkäisy. 

Tarkoitan sitä rikollisoikeudellista vastuuta, joka liittyy laittomaan tietojärjestelmään tunkeutumiseen. En tunne siihen liittyvää lainsäädäntöä, mutta uutiset eräisiin muihin hakkerointiin liittyvistä rangaistuksista antaisivat ymmärtää, ettei näitä pidetä kovin vakavina rikoksina. 

Esimerkiksi espoolaisteini häiritsi hakkeroimalla lentoliikennettä ja piinasi kolmea amerikkalaisperhettä. Rangaistukseksi hän sai yhden vuoden ehdollisen vapausrangaistuksen.

Kun tiedämme, että rangaistuksen rikoksia ehkäisevä vaikutus muodostuu sekä odotettavissa olevan rangaistuksen suuruudesta että kiinnijäämisen todennäköisyydestä, ei oikeuskäytäntömme juurikaan näyttäisi ehkäisevän näitä rikoksia. Ja hinnan siitä ovat tällä kertaa joutuneet kärsimään juuri ne, joille tehdystä rikoksesta koituu suurin vahinko. 

Siksi Suomessa olisi käytävä oikeuspoliittinen keskustelu siitä, kuinka hakkerointirikoksiin olisi suhtauduttava. Vastaamon uhreja se ei tietenkään enää auttaisi, mutta mikäli rikosoikeudellisen seuraamuksen ehkäisyvaikutus saataisiin nykyistä oleellisesti suuremmaksi, se saattaisi pelastaa lukemattoman määrän ihmisiä samanlaiselta kärsimykseltä tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko pedofiilin vai lasten ihmisoikeudet tärkeämpiä?
Rikemaksujen korotus ja monikulttuurisuuden lieveilmiöiden hallinta
Kelvotonta juridista toimintaa

EU:n hyödyllisyydestä suomalaisille

Helsingin Sanomat julkaisi EU:n puolustuskirjoituksen pääkirjoitusivullaan. Sen mukaan Unionin hyödyllisyys meille suomalaisille selviää pohtimalla seuraavia kysymyksiä.

"Paljonko tuottaa hyötyä yrityksille se, että EU on yksi sisämarkkina-alue yksine sääntöineen? Minkä rahasumman arvoiseksi kirjataan se etu, että nuoret voivat opiskella toisissa unionimaissa Erasmus-järjestelmän sisällä? Entä kuinka paljon meiltä säästyy rahaa, kun EU vahvana kauppablokkina hoitaa kauppasuhteet unionin ulkopuoliseen maailmaan?"

Vastausta hakiessa lehti kehottaa seuraamaan Britannian EU-eroa. Sen mukaan "brexitistä tulee valtava lasku sekä yrityksille että kansantaloudelle. Todennäköisesti lasku on suurempi kuin Britannian unionille jäsenmaksuina kantama summa."

Samalla lehti tunnustaa, että suomalaiset poliitikot "kieltäytyvät huomaamasta, että pakettiin sisältyy esimerkiksi uusia suoraan EU:n kassaan meneviä veroja ja isoja periaatteellisia muutoksia – kuten turvautuminen yhteiseen velkaan –, jotka jättävät pysyviä jälkiä toimintaan." 

Ja tekee johtopäätöksen, että juuri siksi "Suomen pitää olla hakemassa ratkaisuja, joiden teho ja kustannukset ovat oikeassa suhteessa toisiinsa."

Kyllähän asia on suunnilleen tuolla tavalla. Odotan itsekin suurella mielenkiinnolla kuinka Britannian talous kehittyy jatkossa. Valitettavasti COVID-19-pandemia on sotkenut koko maailman talouden ja luotettavien johtopäätösten tekeminen siirtyy hyvinkin vuosikymmenellä eteenpäin. 

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että EU:n kyvyttömyys järkevään päätöksentekoon on kristallisoitunut kesäaikakysymyksessä. Siis äärimmäisen yksinkertaisessa asiassa, jossa tieteelliset faktat ovat yksiselitteiset ja EU-parlamentin tuki kellonsiirtelyn lopettamiselle on selvä.

Kysymys siis kuuluu, että mitä maksaa suomalaiselle veronmaksajalle se, että meillä on kehnosti toimiva ylikansallinen apparaatti, joka ei pysty korjaamaan älyvapaita järjestelmiä sen tehokkaammin kuin entisen Neuvostoliiton politbyroo. Ja jonka toiminnan keskiössä näyttäisi olevan pohjoisissa jäsenmaissa tuotetun varallisuuden siirtäminen eteläisimpien jäsenvaltioiden hyväksi. Ellei muuten, niin sosialisoimalla kelvottomia velkapapereita keskuspankkinsa kautta ehkäisten siten ns. luovaa tuhoa, joka raakuudestaan huolimatta on yksi taloudellisen kehityksen vahvimmista voimista.

Eikä tämä vallanhimoinen apparaatti ole kyennyt edes valvomaan rajojaan. Päin vastoin, sen nimissä on rakennettu järjestelmä, jonka tehtävänä on pikemminkin edistää kuin vaikeuttaa laitonta maahanmuuttoa. 

Siksi on syytä kysyä, että olisiko meille suomalaisille - ja koko Pohjois-Euroopalle - sittenkin taloudellisesti kannattavampaa, jos nykyisen vallanhimoisten poliitikkojen johtaman EU:n sijaan meillä olisi itsenäisten valtioiden talousliitto, joka mahdollistaisi vapaan kaupan alueensa sisällä, jonka ei tarvitsisi tehdä päätöksiä kellonsiirtelyn kaltaisista irrelevanteista asioista ja jonka toimivaltaan ei kuuluisi roskalainojen sosialisointi tai laittoman maahanmuuton edistäminen?  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Europarlamentaarikot sosialismi-markkinatalous-asteikolla
Euroopan Federalistinen Unioni
Merkelin/Macronin yhteisvastuulainan hinta olisi Suomelle kova

Frontex velvoittaa toimintaan, ministeri Ohisalo!

Eilisen päivän uutisen mukaan EU:n rajavartijat eli Frontex on hätistellyt maanosaamme laittomasti pyrkiviä elintasopakolaisia loitommalle, vaikka sellainen on kuulemma nykyisten lakien vastaista. Asiaan otti kantaa vähemmän yllättävästi ja vielä vähemmän yllättävällä tavalla sisäministerimme Maria Ohisalo (vihr). 

Hänen mukaansa "on selvää, että EU:n täytyy noudattaa toiminnassaan lakeja ja varmistaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen". Olen tästä samaa mieltä, joten ministeri Ohisalolle on syytä tehdä pari kysymystä. 

Ensimmäinen. Koska Frontex ei voi lain mukaan suojata maanosaamme haitalliselta elintasopakolaisuudelta, miksi se on komennettu Välimerelle? Eikö maanosamme turvallisuus ja edut tulisi paremmin ja lain mukaisesti turvattua, mikäli emme varta vasten ajeluttaisi ihmissalakuljettajien meritaksitoimintaa avustavia joukkoja Välimerellä täyttämässä rajavartioinnin kannalta järjettömän lain velvoitetta?

Toinen. Koska nykyinen kansainvälinen laki on - kuten totesin - järjetön, onko Suomen hallitus ministeri Ohisalo etunenässä ryhtynyt toimiin sen muuttamiseksi? Tai jos se on mahdotonta, onko ministeri määrännyt aloitettavaksi valmistelun Suomen irtisanoutumiseksi kyseisestä laista?

Lopuksi. Jos Frontex nyt kuitenkin jatkaa partiointiaan Välimeren ihmissalakuljettajien apulaisena, niin kysyisin vielä ministeri Ohisalolta, että missä kohtaa kansainvälistä lakia on sanottu, että kansainvälisillä vesillä merihädässä oleva henkilö on pelastettava juuri EU:n alueelle? Jos ja kun sellaista pykälää ei ole, niin eikö olisi luontevinta palauttaa merihädästä pelastetut takaisin lähtösatamaansa tai maantieteellisesti lähimpään satamaan, jonne he voivat jättää hakemuksensa turvapaikasta, mikäli sellaiseen on tarvetta.

Tiedän kyllä, ettei ministeri Ohisalo vastaa näihin kysymyksiin. Se ei sinänsä ole minulle ongelma, sillä ymmärrän kyllä, ettei hän halua keskustella nimimerkillä kirjoittavan blogistin kanssa. Ongelma taitaa sen sijaan olla se, etteivät edelle kysymysten muotoon kirjaamani epäkohdat liene edes tulleet ministerille mieleen, eikä hän ainakaan ole lähtenyt etsimään niihin vastauksia.

* * *

Muuten olen sitä mieltä, ettei EU:lta voi oikeastaan odottaa minkäänlaisia järkeviä päätöksiä tässäkään asiassa. Tai ainakaan tehokasta toimintaa. Sen osoittaa karulla tavalla Unionin kyvyttömyys lopettaa kaksi kertaa vuodessa tapahtuva kellojen kääntely asiasta tehdystä päätöksestä huolimatta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuleeko leirin polttamisesta uusi normaali?
Meritaksiliikennettä turvallisista maista
Vihervasemmiston hallitus ryhtyi tukemaan ihmissalakuljettajia

Paljonko SARS-CoV-2 tappaisi ihmisiä pohjoismaissa, jos se saisi levitä vapaasti?

Koronaviruspandemiasta kertoviin uutisiin tulee lähes aina yleisökommentteja, joissa väitetään SARS-CoV-2-viruksen torjuntatoimien olevan tarpeettomia. Siksi tein pienen laskutoimituksen asiaa selventääkseni. 

Oletuksena laskelmalleni on se, että Suomen, Tanskan ja Norjan tilastot tartunnoista ja kuolemantapauksista olisivat kohtuullisen luotettavia. Tämä lienee varsin todennäköistä. 

Laskelmassa määritin kunkin maan kuolleisuuden siellä koronavirukseen kuolleiden ja tartunnan välisenä osamääränä. Näin laskien Suomessa kuolisi 2,4 prosenttia tartunnan saaneista. Norjan ja Tanskan vastaavat kuolleisuusfrekvenssit olisivat 1,6 ja 1,8 prosenttia. Näiden väkiluvulla painottamaton keskiarvo on 1,95 prosenttia (kaikkien kolmen väkiluku on käytännössä sama, joten painotus muuttaisi tulosta vain vähän).

Jos nyt kerrotaan tuo keskimääräinen kuolleiden osuus sairastuneista kunkin maan väkiluvulla saadaan Suomessa, Norjassa ja Tanskassa pandemian aikana kuolevien lopulliseksi määriksi 107 000, 106 000 ja 113 000 ihmistä. Tämä siis sillä oletuksella, että jokainen ihminen saa lopulta tartunnan ja kuolee siihen yhtä todennäköisesti. Näin ei tietenkään ole, vaan osa ihmisistä jää joka tapauksessa ilman tartuntaa ja taudin vakavuuskin vaihtelee.

Olettakaamme siten, että puolet väestöstä saisi tartunnan, eivätkä jo tartunnan saaneet eroaisi kuolleisuudeltaan myöhemmin viruksen saavista. Näillä oletuksilla laskettuna kolmen pohjoismaan kuolleisuudet olisivat hieman yli 50 000 ihmistä maata kohti, mikäli viruksen annettaisiin levitä vapaasti. 

Se olisi kansallinen katastrofi ja noin tuhatkertainen tyypilliseen influenssaan verrattuna. Siis aivan eri suuruusluokkaa kuin laskutoimitukseeni kuviteltavissa olevat mahdolliset virheet yhteensä.

Laskelmani tulosta on lisäksi pidettävä pikemmin ala- kuin yläestimaattina, sillä viruksen levitessä vapaasti romahtaisi terveydenhuolto, jolloin vakavasti sairastuneiden hoito jäisi nykyistä huonommaksi ja kuolleiden suhteellinen määrä kasvaisi merkittävästi. Siten kuolleiden määrä nousisi mitä todennäköisimmin oleellisesti suuremmaksi kuin edellä esittämäni 50 000 ihmistä.

On siis aivan selvää, että pandemian pysäyttämiseksi tehdyt toimenpiteet ovat oikeutettuja, mikäli pidämme ihmiselämää ensisijaisena arvona suhteessa talouteen. Loputtomasti näin ei kuitenkaan voida tehdä, vaan jossain vaiheessa yhteiskunnan kantokyky lakkaa. 

Siksi meidät pälkähästä päästävän rokotteen kehittämiseen on syytä satsata - ja näin myös tehdään. Maailmalla on tällä hetkellä yhteensä yli 180 rokotuksenkehitysohjelmaa. Toivon mukaan niistä mahdollisimman moni, tai edes yksi, tuottaa sellaisen rokotteen, joka myös tehoaa virukseen ja on käyttäjälleen turvallinen. Ja jonka tuotanto saadaan nopeasti laajamittaiseksi.

Kuriositeettina mainittakoon, että laskin myös sen, miten koronaan leväperäisesti suhtautunut Ruotsi on tilastoinut omat tartuntatapauksensa. Siellä on tilastojen mukaan kuollut peräti 5,4 prosenttia tartunnan saaneista, mikä on 2,8 kertaa enemmän kuin muissa pohjoismaissa. 

Tämä tarkoittanee sitä, että länsinaapuri on jättänyt tilastoimatta noin 64 prosenttia sairastuneistaan, sillä ei liene uskottavaa, että länsinaapurimme terveydenhuolto olisi onnistunut pelastamaan vain noin joka kolmannen sellaisen potilaan, joka olisi saatu hoidetuksi muissa pohjoismaissa. 

Merkittävää on myös se, että laumasuojaan ruotsalaisilla on kuitenkin vielä niin pitkä matka, ettei maa ehdi saavuttaa sitä ennen kuin se synnytetään rokotteen avulla. Siten muihin pohjoismaihin verrattuna "ylimääräiset" kuolleet ovat olleet siellä turhia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hätkähdyttävät koronatilastot
Onko koronaviruksella jälkiseurauksia?
Koronaviruksen tulevaisuus

Mielenkiintoinen Trump

Mielenkiintoinen tyyppi tämä Donald Trump. Ulosanniltaan mies on kuin tuulettimen eteen joutunut roskaämpäri, mutta jos katsotaan hänen ulkopoliittisia saavutuksiaan, vetää se vähän hiljaiseksi. Sen verran paljon on nimittäin eroa hänen retoriikkansa ja saavutustensa välillä.

Trumphan on lyhyessä ajassa saanut Arabiemiraatit, Bahrainin ja Sudanin solmimaan diplomaattisuhteet Israelin kanssa. Lisäksi mies väitti juuri, että pian noiden kolmen joukkoon liittyisi viisi muuta. 

Toki mediassa on ajoittain polemisoitu Trumpin keinoja, mutta "väärin sammutettu" on totta puhuen aika heikko argumentti yhtään mistään asiasta. Kertoo sanojastaan samaa kuin kettu puhuessaan happamista pihlajanmarjoista.

Suomalaisen median mukaan näyttäisi olevan lähes varmaa, että Trumpin kausi päättyy tuleviin vaaleihin. En ota siihen tässä, enkä myöhemminkään, kantaa, mutta toivon, että hänen seuraajansa - ovat hänen nimikirjaimensa sitten JB tai DT - jatkaa samalla linjalla ja saisi lopultakin palestiinalaiset tajuamaan, että kaikki ovat kyllästyneet heidän kyvyttömyyteensä tunnustaa tosiasiat ja ryhtymään rakentamaan tulevaisuuttaan itsenäisen Israelin naapurina. 

No jaa. Näin lauantaiaamuna ihminen on vielä puoliunessa, eikä oikein onnistu erottamaan tosiasioita haaveista tai palestiinalaisia järkevistä ihmisistä. Siksi lienee syytä panna tämä kirjoitus saman tien hurskaiden toiveiden museoon pölyttymään. 

Hyvää viikonvaihdetta kuitenkin arvoisalle lukijalleni! Ja pitkämielisyyttä USA:n presidentinvaalien tulosta ja pyhän maan rauhaa odotellessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle älyllisesti epärehellisenä
Kuun tavoittelu taivaalta on johtanut palestiinalaiset ahdinkoon
Onko Trump palestiinalaisten Joulupukki?

Mikä kokoomusta vaivaa, kun kannatus ei tahdo nousta?

Helsingin Sanomat kysyi pääkirjoituksensa otsikossa, että "Mikä kokoomusta vaivaa, kun kannatus ei tahdo nousta?" Vastausta lehti ei kuitenkaan onnistunut antamaan, korkeintaan harmitteli sitä, että Jussi Halla-aho (ps) pääsee julkisuuteen helpommin kuin oppositiossa olevat kokoomusvaikuttajat. Puheenjohtaja Petteri Orpokin on jutun mukaan "liian mukava".

Minun nähdäkseni asiassa ei ole mitään epäselvää. Sekä Kokoomus että Perussuomalaiset ovat talouspolitiikassaan markkinatalouden kannalla, kuten pari päivää sitten tekemäni europarlamentaarikkojen vertailukin osoitti. Siten puolueiden välillä ei tässä suhteessa ole suurtakaan eroa. 

Sen sijaan puolueiden arvojen välillä on selvä kuilu. Siinä missä Perussuomalaiset on varsin konservatiivinen puolue, on Kokoomus lähes yhtä arvoliberaali kuin Vihreät. Parhaiten tämä näkyy maahanmuuttopolitiikassa, jonka suhteen Kokoomus on vetänyt ns. suvaitsevaista linjaa kun taas Perussuomalaiset on suhtautunut sen humanitaariseen osaan varsin kriittisesti. 

Molemmat puolueet ovat kuitenkin työperäisen maahanmuuton kannalla, joskin Perussuomalaiset suhtautuu tässä suhteessa pienipalkkaiseen eli ammattitaidottomaan työvoimaan Kokoomusta kriittisemmin. Samoin perussuomalaisissa on Kokoomusta kriittisempää suhtautumista erilaisten seksuaalivähemmistöjen vaatimuksiin. 

Omasta mielestäni poliittinen oikeiston asetelma on demokratian kannalta erinomaisen hyvä juuri tällaisena. Talouspolitiikka erottaa molemmat vastuullista markkinataloutta kannattavat pääpuolueet selvästi jakopoliittisesta vihervasemmistosta ja arvoakseli puolestaan tarjoaa markkinatalouden kannattajille erilliset vaihtoehdot. Juuri nyt oikeistolaisesti talouspolitiikasta ajattelevasta kansasta on hieman suurempi osa konservatiiveja kuin liberaaleja: niinpä juuri nyt Perussuomalaisten kannatus on Kokoomusta suurempi. 

 Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpo: kannattaisi katsoa peiliin
Miksi Perussuomalaiset ovat nousussa?
EVA:n tutkimus osoitti median poliittisen retoriikan ontuvuuden

Maria Ohisalo: miten olisit ennaltaehkäissyt islamistilta tarpeen terroristiseen murhaan?

Perussuomalaisten kansanedustaja Leena Meri tiedusteli tänään sisäministeri Maria Ohisalolta (vihr), että "aiotteko karkottaa Suomesta islamistiset ääriajattelijat, kuten Ranska, ja miten turvaatte, ettei Suomesta tällaista (terroristista surmaa) tapahdu ja että sananvapaus toteutuu". Ohisalo vastasi, että "ennaltaehkäisevällä toiminnalla varmistamme, että ihmisten ei tarvitse turvautua tällaisiin toimiin".

Olen jo aiemmin huomannut, ettei ministeri Ohisalo ole tehtäviensä tasalla. Valitettavasti hänen antamansa vastaus osoitti ongelman vakavammaksi kuin luulinkaan. Hän on paitsi kyvytön hoitamaan ministerin tointansa niin myös vailla minkäänlaista loogista ajattelukykyä. Tai sitten hän on "vain" mielenterveydellisen hoidon tarpeessa.

Vai voisiko arvoisa sisäministeri Ohisalo itse - tai edes joku arvoisista lukijoistani - kertoa minulle yhdenkin sellaisen "pakottavan syyn", jonka olisi voinut suomalaisviranomaisten toimin "ennaltaehkäistä" ja siten poistaa terroristiselta opettajanmurhaajalta "tarpeen" tappaa sananvapaudesta kertoneen opettajan?  

Enkä nyt tarkoita tällä terroristimurhaajan ennaltaehkäisevää maasta karkottamista, eristyksiin laittamista enkä varsinkaan hänen tappamistaan terroristisen murhan välttämiseksi. Vaan jotain sellaista, jota ministeri Ohisalon olisi voinut ajatella tarkoittaneen. Siis rahan syytämistä, kaikenpuolista höösäystä tai positiivista erityiskohtelua.

Tosiasia kuitenkin on, kuten puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) totesi: "takapajuinen islam luo pohjaa niin terrorismille, kunniaväkivallalle kuin muillekin lieveilmiöille. Islamismi ei ole yksilötason mielenterveysongelma. Se on väkivaltainen maailmankatsomus, joka leviää Euroopassa maahanmuuton myötä."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sananvapaus ja fasistinen ideologia
Uskonkiihkoinen islamisti iski Pariisissa
IL:n haastattelu paljasti, ettei Maria Ohisalo ole tehtäviensä tasalla

Muuttuuko Ylen linja Apusen johdolla?

Yleisradion hallituksen puheenjohtajaksi on valittu Matti Apunen. Wikipedian mukaan hän on aiemmin toiminut päätoimittajana Aamulehdessä ja Imagessa, elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajana ja Tampereen yliopiston työelämäprofessorina sekä jalkapallon Veikkausliigan puheenjohtajana.

Apunen on aikanaan esittänyt, että Journalistiliiton tulisi selvittää toimittajien puoluekantoja sekä vastustanut nimetöntä ja nimimerkillä kirjoittamista vastaan. Häntä pidetään poliittiseen oikeistoon kuuluvana ja oman kertomansa mukaan hän on klassinen liberaali. Hänet tunnetaan liike-elämän puolestapuhujana ja Björn Wahlroosin ja Jorma Ollilan kaltaisten talousvaikuttajien ajatusten levittäjänä.

Apusen valitsi Ylen hallintoneuvosto ja valintaan ovat tyytyväisiä myös Yleen usein kriittisesti suhtautuneet perussuomalaiset. Hän itse on puolestaan linjannut, että "teen nyt duunia sen eteen, että näin toimiva Yle olisi mahdollisimman laadukas, läpinäkyvä ja tasapuolinen". 

Tämä kaikki kuulostaa siten erittäin hyvältä. Mutta muistetaan kuitenkin, ettei hallintoneuvoston puheenjohtaja linjaa Ylen ohjelmatarjontaa vaan sen tekee päätoimittaja. Eikä hän ole tässä tilanteessa vaihtumassa, vaan Jouko Jokinen jatkaa tehtävässään. 

Siten en usko, että Ylen toimituksellisessa linjassa tapahtuu ainakaan nopealla aikavälillä suurta muutosta. Jonkin verran painetta Jokista kohtaan Apusen valinta kuitenkin asettaa, sillä päätoimittajan erottaa Ylen hallitus, joka puolestaan on vastuussa hallintoneuvostolle.

Nähtäväksi siis jää, miten Ylen linja eri ohjelmatuotantojen suhteen muuttuu. Siirtyykö se kohti arvovapaata tiedottamista vai jatkuuko nykyinen poliittista vasemmistoa lähellä oleva ohjelmatuotanto. Selvää on kuitenkin, ettei ainakaan toimittajakunta muutu kovin nopeasti, joten lähtökohtaisesti ei ole odotettavissa äkkikäännöksiä esimerkiksi uutisoinnin aihevalinnoissa eikä niiden sisällöissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen toimintaa valaiseva metsäkeskustelu
Yle esitti samanmielisten maahanmuuttokeskustelun
Millä perusteilla luonnontieteelliset tutkimukset vanhenevat?

Agendajournalismia vai trendiotsikoita?

Helsingin Sanomat julkaisi uusimman puoluekannatusta mittaavan gallupinsa otsikoiden, että "Keskustelu koronakriisin hoidosta ei ainakaan vielä näy hallitus­puolueiden kannatuksessa: Sdp jatkaa suosituimpana puolueena". Otsikko pitää sinänsä paikkansa. 

Jäin kuitenkin miettimään, että mahtoiko tuo otsikko antaa täysin oikeaa kuvaa siitä, mitä puolueiden kannatuksessa on tapahtumassa. Tarkoitan muutostrendejä, jotka toki olivat pieniä edelliseen kuukauteen verrattuna. Suurin muutos löytyi Vihreiden kannatuksesta, joka oli pudonnut 0,8 prosenttiyksiköllä. 

Trendeihin pääsee kahden peräkkäisen mittauksen vertailua paremmin käsiksi lehden nettiversion vaihtoehtoisesta esitystavasta, jossa on esitetty puolueiden pidemmän ajan kannatusmuutokset käyrinä. Niissä silmiin pistää kaksi asiaa.

Ensimmäinen niistä on se, että SDP:n kannatus nousi Sanna Marinin (sd) astuttua pääministeriksi nopeasti erittäin korkealle tasolle, mistä se on hänen tultuaan kansalle tutumaksi laskenut hitaasti, mutta vakaasti siten, että pudotusta on tullut toukokuun huippulukemien jälkeen 1,2 prosenttiyksikköä eli yli viisi prosenttia.  

Vieläkin suurempi trendimuutos on toiseksi suurimman puolueen kannatuksessa. Kuvan alkajaisiksi se on kuin peilikuva SDP:n kannatuksesta eli keväällä Perussuomalaiset koki romahduksen, mutta kesäkuun pohjalukemien jälkeen sen kannatus on noussut peräti 2,3 prosenttiyksikköä. Siis yli 13 prosenttia. 

HS saa tietenkin otsikoida juttunsa siten kuin hyväksi näkee - onhan se yksityisellä rahalla toimiva yritys, jolla on vahva halu edistää omia poliittisia agendojaan. Siksi on syytä panna merkille, ettei tuo halu ole tuottanut otsikoksi mitään sellaista, joka kuvaisi pitkäaikaisempaa trendiä. Siis esimerkiksi jotain tällaista: "Perussuomalaiset tasaisen vakaassa nousussa - SDP hukkaamassa Marin-ilmiön tuoman kannatuksen." 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko demareiden kannatuksen koronalisä katoavaista?
Puolustautuuko EU viimein
Onko edessä uusi kansainvaellus?

Europarlamentaarikot sosialismi-markkinatalous-asteikolla

Sosialismi on sitä, että ihmisten elämiseen tarvittavat toiminnot järjestetään yhteiskunnan kautta. Toisin sanoen ihmisten työnteosta syntyvää tulosta ei anneta sellaisenaan palkkioksi tekijälleen vaan otetaan hallinnon käyttöön. 

Siten yhteiskunta voidaan katsoa sitä sosialistisemmaksi, mitä suurempi osa ihmisten palkoista ja yritysten liikevoitosta menee verotuksen kautta julkisen apparaatin käyttöön. Erityisesti viime vuosisadalla tämä järjestelmä oli monin paikoin käytössä, mutta päätyi ongelmiin. 

Ongelmien kasauduttua näissä yhteiskunnissa nähtiin erilaisia ratkaisuja, joita yhdisti se, että niiden talous siirtyi markkinatalouden pohjalle. Monista valtioista kaatui tässä prosessissa myös hallinto, mutta erityisesti Kiina muodosti tästä poikkeuksen ja pysyi yhden puolueen vallassa, vaikka muuttikin taloutensa hyviin vapaaksi markkinataloudeksi. Ja kasvoi sen varassa nopeasti yhdeksi maailman valtakeskukseksi.

Yle julkaisi mielenkiintoisen kirjoituksen siitä, kuinka suomalaiset mepit suhtautuvat pyrkimyksiin rakentaa myös EU:lle verotusautomaatti, jolla unionin kansalaisten palkasta otettaisiin kansallisen verotuksen lisäksi vielä pieni siivu ylikansalliseen käyttöön. Mielenkiintoiseksi jutun teki se, että siinä kerrottiin yksityiskohtaisesti europarlamentaarikkojemme suhtautuminen tähän unionitason sosialismin lisäämispyrkimykseen. 

Kysymyksiä oli neljä. Eli pitäisikö edustajan mielestä ottaa EU:n rahoituksen lisäämiseksi käyttöön muovimaksu, hiilen rajamaksu, digivero ja sisämarkkinajättien verotus. 

En tässä ota kantaa näiden verojen etuihin enkä haittoihin, mutta käytin vastauksia sen selvittämiseksi, miten europarlamentaarikkomme sijoittuvat sosialismi-markkinatalous-akselille. Siitä syystä taulukoin kyselyyn osallistuneiden europarlamentaarikkojemme vastukset antaen yhden pisteen siitä, että kannatti esitystä, puolikkaan mikäli ei osannut sanoa ja nolla pistettä, mikäli edustaja vastusti veroa. 

Lopputuloksena syntyi seuraava lista. 

Niinistö	vihr	4
Alametsä	vihr	4
Modig	vas	4
Kumpula-Natri	sd	3,5
Pietikäinen	kok	3
Hautala	vihr	3
Heinäluoma	sd	3
Pekkarinen	kepu	2,5
Katainen	kepu	2
Torvalds	rkp	2
Virkkunen	kok	1
Huhtasaari	ps	1
Hakkarainen	ps	0,5

Näemme, että jo neljän veroluonteisen maksun tiedoilla voimme erottaa europarlamentaarikkomme varsin selkeästi sosialismi-kapitalismi-akselille. Siinä vihreät ja vasemmistoliittolaiset edustajat ovat yhdessä äärilaidassa ja pahasti hajonneen Kokoomuksen Virkkunen perussuomalaisten kanssa toisessa. 

Samalla listaus näyttää tässäkin yhteydessä sen, että Sirpa Pietikäinen lienee aivan väärän puolueen edustajana europarlamentissa: hänhän kuuluisi vastaustensa perusteella lähinnä maltilliseen vasemmistoon. Sama on toki nähty monessa muussakin yhteydessä, mutta ihmeellisesti Kokoomuspuolue on kaikesta huolimatta sietänyt häntä vuosikymmenestä toiseen. 

Ehkäpä Pietikäisen suuri äänimäärä on ollut riittävä perustelu kaikille puoluejohdoille - etenkin kun nämä äänestäjät siirtyisivät todennäköisesti vihreiden kannattajiksi, mikäli Pietikäinen ei olisi ehdolla. Ja sehän olisi myrkkyä entiselle kykypuolueelle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Matti Vanhasen uusi vero
Sanna Marin vahvisti uskonsa sosialistiseen Suomeen
Ilmastonmuutos vie kohti sosialismia

Tragikooomista politiikkaa

Ruotsissa on valittu maan poliittiseksi linjaksi alueellisesti etenevä kehitysmaalaistuminen. Sen merkkinä rikollisjengi julisti Tukholman Tenstaan ulkonaliikkumiskiellon. Kielto ei ehkä saanut alueen kaikkien asukkaiden kannatusta, mutta väkivallalla uhkailu sai jokaisen kuitenkin tottelemaan. 

Kriminologian apulaisprofessorin mukaan "se on merkki, että he ovat saavuttaneet tietyn vaikutusvallan tason alueella. He tuntevat itsensä tarpeeksi voimakkaiksi tehdäkseen jotakin tällaista jäämättä kiinni."

PT-median mukaan Tenstan tapaus ei ole ainoa laatuaan, vaan samantapaisia kieltoja on jaeltu myös muualla kuten Tukholman Rinkebyssä. Tapaukset kertovat vallan siirtymisestä ruotsalaisilta viranomaisilta paikallisille uusruotsalaisille rikollisille.

Toki vielä on niin, ettei suurin osa Ruotsista ole rikollisten määräysvallassa vaan viranomaiset päättävät edelleen elämänmenosta. Ajan myötä heidän hallitsemansa pinta-ala kuitenkin supistuu alue kerrallaan ja maan sisälle syntyy yhteiskuntajärjestykseltään kehitysmaisia saarekkeita, joissa ihmiset elävät kantaväestön verovaroista maksettavilla tukiaisilla joita täydennetään rikollisin keinoin saatavilla tuloilla. 

En viitsi tässä toistaa sitä, että maamme hallituksen tulisi ymmärtää länsinaapurimme kehitys ja sen perimmäiset syyt. En edes sitä, että tuota ymmärrystä tulisi hyödyntää politiikan teossa siten, ettemme seuraisi Ruotsi esimerkkiä. 

Sen sijaan totean, että Ruotsin tilanteen kehittyminen on mielenkiintoista - mutta traagista - seurattavaa. Tai oikeastaan tragikoomista mustaa huumoria. Siitä esimerkkinä mainittakoon ruotsinsuomalainen kansanedustajanainen, joka on pyrkimässä sikäläisen Ympäristöpuolueen johtoon teemanaan maahanmuuton vastustaminen. 

Se on traagista ja koomista - suorastaan hirtehisen hulvatonta. Aivan kuin teatteriesitys alan parhaiden perinteiden mukaisesti. Erona on vain se, ettei esitykselle ole näkyvissä loppua. Ja ettei kukaan tiedä, mitä tapahtuu sitten, jos ja kun ruotsalaisen yhteiskunnan taloudellinen selkäranka jonain päivänä katkeaa ja jättää kehitysmaalaisiksi muuttuneet alueet ilman yhteiskunnan tukea. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti polarisoitunutta yhteiskuntaa
Ohisalo ja ruotsalaistyyppisen jengirikollisuuden torjunta
Retorinen muutos ei poista älyllistä epärehellisyyttä

Alkeelliset uskomukset vai tieteellinen maailmankuva - kas siinäpä vasta kysymys

Perjantain Science-lehti kertoi pikku-uutistensa joukossa siitä, kuinka afrikkalaisia korppikotkia uhkaa sukupuutto laittoman metsästyksen takia. Tuon myrkyttämällä tapahtuvan metsästyksen motiivina on taikausko: lintujen päitä pidetään nimittäin onnea tuottavina taikakaluina.

Tapaus toi mieleeni Yrjö Kokon kirjan "Neljän tuulen tie" alun, jossa saamelaismies ampuu joutsenen tehdäkseen sen kaulasta onnea tuottavan taikaesineen. En tiedä kuinka yleistä joutsenten ampuminen oli aikanaan Lapin alkuperäisasukkaiden parissa, mutta se lienee joka tapauksessa nykyisin loppunut ja maamme joutsenkanta on kasvanut niin suureksi, että kansallislintumme koristavat nykyisin lähes kaikkia järviämme. 

Nähtäväksi jää, loppuuko afrikkalainen korppikotkan metsästys ennen kuin suuret linnut on tuhottu sukupuuttoon. Ja mitä sikäläiset ihmiset sen jälkeen tekevät ylläpitääkseen sitä satumaista onnea, joka heidän kohdalleen on taikakalujen ansiosta langennut. 

* * *

Edelle kirjoittamani anekdootit kertovat meidän suomalaisten kannalta käsittämättömästä menneestä maailmasta. Tai no, kyllähän mekin ainakin lapsena innostuimme löytäessämme neliapilan, mutta epäilen vahvasti, ettei kovin moni tainnut sellaisen löydettyään ajatellut onnensa muuttuneen millään tavalla. 

Tämä johtuu tietenkin siitä, että me elämme sivistyneessä yhteiskunnasta, jossa perusteettomat uskomukset ovat joutuneet väistymään pohjaltaan tieteellisiin havaintoihin perustuvan maailmankuvan tieltä. Sekä siitä, että tämä paradigman muutos on johtanut kierteeseen, jossa tosiasioihin perustuva kehitys on vahvistanut taloudellista hyvinvointia, joka puolestaan on edelleen vahvistanut tieteellistä maailmankuvaa. 

Valitettavasti tämä kehitys näyttää ajoittain johtavan eräällä lailla alkeellisten uskomusten palaamiseen. Tähän viittasi viikonlopun Iltalehden jutussa entinen pääministeri Esko Aho (kepu), joka kertoi, että "liian moni ajattelee, että hyvinvointipalvelut ja sosiaaliturva ovat synnyttäneet taloudellisen kasvun, jonka avulla tämä systeemi pyörii. Mutta se on kuitenkin toisinpäin. Tuottavuuden nousu ja taloudellisen suorituskyvyn parantuminen ovat mahdollistaneet sen, että olemme voineet antaa näitä etuuksia ja kehittää niitä."

Ilta-Sanomissa mainittiin myös Ahon näkemys siitä, kuinka "hiljaisen enemmistön toiveet, odotukset ja tarpeet tahtovat jäädä jalkoihin... kaikenlaiset erilaiset vähemmistöjen intressit pääsevät hallitsemaan... Ihmiset, jotka menevät töihin aamulla, vievät lapset hoitoon, maksavat kiltisti veronsa, joilla on asuntolainaa, jonka takia pitää tehdä ahkerasti töitä... he pitävät yhteiskunnan pyörimässä. Tuntuu että sitä pidetään itsestään selvyytenä. Hiljainen enemmistö maksaa kuitenkin viulut, jos menee huonosti."

En ole mikään suuri Esko Aho -fani, mutta noihin kahteen lainaukseen hän on onnistuneesti tiivistänyt ne ongelmat, jotka liittyvät nyky-Suomen - ja laajemminkin länsimaiden - nykyisten vaikeuksien syihin. Eli olemme hallitusta myöden unohtaneet tosiasiat ja loogisen ajattelun siirtyen alkeellisemman ihmiselämän perusteettomista uskomuksista nousevaan politiikkaan.   

Tällaisen uskomusperusteisen politiikan kovasta hinnasta kertoi lauantaina entinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok), joka totesi 1990-luvun talouslamasta, että "Suomen tilanne olisi edellyttänyt kaikilta osapuolilta puhaltamista yhteen hiileen. Sellaiseen vastuunkantoon eivät järjestöt ole ennenkään pystyneet, ja osaltaan siksi rahamaailman suhtautuminen suomalaisten lainanmaksukykyyn oli heikko."

Olisi hyvä, jos maamme nykyisessä hallituksessa pääministeri ja valtionvarainministeri kuuntelisivat aiemmissa liemissä keitettyjä edeltäjiään ja ottaisivat onkeensa heidän sanomansa, analysoisivat sitä loogisuudesta tinkimättä ja tekisivät sen jälkeen johtopäätökset siitä, kuinka toimien nykyinen pandemian seurauksena pahentunut talouskriisimme voidaan ratkaista. Sen sijaan, että ajetaan uskomuksiin perustuvia ideologisia ratkaisuja huudellen matkalla hävyttömyyksiä niille, jotka kuitenkin luovat ne taloudelliset edellytykset, joiden varassa nousemme jos olemme noustaksemme.   

Tätä ajattelua tukemaan Sanna Marinin (sd) kabinetti voisi ottaa analysoidakseen vaikkapa Luonnonvarakeskuksen äskettäisen raportin, jonka mukaan biotalouden tuotos oli vuonna 2019 noin 75 miljardia euroa, mikä oli noin 16 prosenttia koko kansantalouden tuotoksesta. 

Tuosta tuotoksesta  pääministerin yhteiskuntavastuuttomaksi mollaaman metsätalouden osuus oli suurin 35 prosentin eli noin 26 miljardin osuudella. Se saavutettiin työvoimapanoksella, joka oli vain noin viidennes koko biotaloussektorista. 

Siten juuri metsätaloudessa työn tuottavuus oli erityisen korkea ja sitä kautta sen tuottama taloudellinen panos maamme hyvinvoinnin eteen poikkeuksellisen suuri.  Joku muu kuin alkeellisiin uskomuksiin maailmankuvansa perustava päättäjä voisi kutsua sitä korkeaksi yhteiskuntavastuuksi sekä vielä erikseen kiittää hyvin tehdystä yrityksen johtamisesta ja työstä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka moralisoiva jumala syntyi?
Onko ihmisissä ja kulttuureissa eroja?
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?

Sananvapaus ja fasistinen ideologia

Ranskassa tapahtui jälleen islamin motivoima terrori-isku. Siinä 18-vuotias moskovalaissyntyinen henkilö tappoi opettajan, joka oli kertonut koulussa ilmaisunvapaudesta. Opetusvälineenä oli pilakuva Muhammedista ja opettaja oli ennen sen näyttämistä antanut muslimeille luvan poistua luokasta, jotta hän ei loukkaisi heidän tunteitaan.

Murhan jälkeen poliisi ampui tekijän kuolleeksi, mutta se ei palauta murhattua opettajaa henkiin. Tämä saattaa herättää tyytyväisyyttä joissakin piireissä. Siitä huolimatta Ranskan poliittinen johto on yksiselitteisesti tuominnut teon. 

Presidentti Macron vetosi kansansa yhtenäisyyteen sanomalla, että "sananvapauden vastustaminen ja siihen liittyvä väkivalta eivät tule voittamaan. He eivät tule jakamaan meitä."

Entinen presidentti Francois Holland puolestaan sanoi, että "enemmän kuin koskaan, meidän on oltava yhtenäisiä barbaarisuuden ja sananvapauden vastustamisen edessä." Charlie Hebdo -lehti puolestaan julkaisi näkemyksensä, jonka mukaan "vain poliittisen vallan päättäväisyys ja kaikkien solidaarisuus voi kukistaa tämän fasistisen ideologian".

Siinäpä se sitten olikin. Puhetta riittää, mutta tekoja paljon vähemmän. Macron, Hollande tai edes Charlie Hebdo -lehden toimitus eivät asettaneet pienintäkään vastuuta maan muslimeille tai heidän johtajilleen islamistisen väkivallan lopettamiseksi. Eivätkä varsinkaan tehneet esitystä "fasistisen ideologian" potentiaalisten kannattajien maahantulon vähentämisestä tai heidän palauttamisestaan kotimaihinsa.

Mahdotontahan se tietenkin olisikin, koska Ranskan väestöstä on Wikipedian mukaan noin 5-10% muslimeita. Se tarkoittaa 3,3 - 6,6 miljoonaa ihmistä, jotka tunnustavat samat uskonnolliset perusprinsiipit kuin tässä puheena oleva terroristikin. Ja joista merkittävä osa on valmiita väkivaltaan kokiessaan tunteitaan loukatun.

Jos ja kun ruotsalaisen yhteiskunnan vähittäinen sortuminen paljolti islamilaisen humanitaarisen maahanmuuton seurauksena ei kelpaa maamme hallitukselle varoitukseksi lepsun turvapaikkapolitiikan riskeistä, kelpaisiko sellaiseksi "ranskalainen" islamismi? Eli voisiko maatamme johtava viisikko yrittää ymmärtää niitä perimmäisiä syitä, miksi Ruotsissa on niin paljon räjäytyksiä, ampumisia, raiskauksia ja tuhopolttoja ja Ranskassa islamistisia terrori-iskuja. Sekä tehdä asian käsitettyän Suomen maahanmuuttopolitiikkaan sellaisia muutoksia, joilla samankaltainen kehitys meidän kotimaassamme kävisi mahdotomaksi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uskonkiihkoinen islamisti iski Pariisissa
Strasbourgin tapaus saattoi pelastaa Macronin
Macronin hallitus toimii, vaikka taakka on Suomea pienempi

Kuinka työllistää luku- ja kirjoitustaidoton ihminen?

Mikkeliläisen liikelaitoksen rehtori ja kansanopistoyhdistyksen toiminnanjohtaja toteavat mielipidekirjoituksessaan, että maahanmuuttajien osaamisen tunnistamiseen pitäisi panostaa. Heidän mukaansa on oleellista huomata, että "alhainen koulutustaso on monen maahanmuuttajan työllistymisen esteenä".

Tämä on tietenkin totta, mutta sen jälkeen kirjoituksessa sotketaan iloisesti humanitaarinen ja työperäinen maahanmuutto. Jutussa puhutaan jälkimmäisen edistämisestä, mutta käytännössä kirjoitus koskee humanitaarisn perustein maahamme tulijoita. 

Siis heitä, joiden parissa jopa luku- ja kirjoitustaito omalla kielellä on hakusessa. Siksi onkin syytä kysyä, että minkälaisia ovat ne työtehtävät, joita tällaisella osaamisasteella varustetut henkilöt voisivat Suomen kaltaisessa korkeaan osaamistasoon rakentuvassa yhteiskunnassa tehdä?

Kirjoituksen varsinainen motiivi - eli julkisen rahoituksen suuntaaminen oman työpaikan varmistamiseksi - selviääkin sen loppupuolelta. Siellä ehdotetaan kirjoittajien viitekehyksen käyttämistä maahanmuuttajien työelämävalmiuksien kohottamisessa. 

Tämä ei tietenkään ole väärin: jokainen saa puhua oman työpaikkansa säilyttämisen puolesta. Olisi kuitenkin rehellistä erotella toisistaan työperäiset ja humanitaariset maahanmuuttajat ja myöntää, etteivät ensin mainitut tarvitse nykyisten tarveharkintasäädösten voimassa ollessa lainkaan kotouttamistoimia ja jälkimmäistenkin osalta niistä on vain rajallinen hyöty. 

Siten yhteiskunnan kannalta olisi tarkoituksenmukaista säilyttää entisellään nykyinen työlupamenettely ja kiristää huomattavasti laajalti väärinkäytetyn humanitaarisen maahanmuuton ehtoja. Siten yhteiskunnan velkavetoiset resurssit säästyisivät tähdellisempiin tarkoituksiin kuin luku- ja kirjoitustaidon opettaminen aikuisille ihmisille, joiden työllistymisennuste on joka tapauksessa käytännössä olematon. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutosta ja sen liepeiltä
HS vähätteli ja Paavo Arhinmäki huuteli maahanmuuttoasioissa
Maahanmuuttajien matkasta työelämään

Kohti polarisoitunutta yhteiskuntaa

Iltalehti kertoi eilen ajatuspaja Alkion teettämästä mielipidekyselystä, jonka mukaan nuorten poliittisissa kannoissa on tapahtunut muutos. Sen mukaan Perussuomalaiset on noussut 19 prosentin kannatuksella selvästi suosituimmaksi puolueeksi 15-29-vuotiaiden keskuudessa. 

Toiseksi ja kolmanneksi suosituimpia olivat Vihreät ja SDP 15 ja 12 prosentin kannatuksilla. Kokoomus oli neljäs 11 prosentin kannatuksella ja maaseudun entisellä (?) valtapuolueella Keskustalla kannatus on katoamassa myös nuorten parista, sillä sitä kannatti vain kuusi prosenttia vastanneista. Vasemmistoliitolla oli sitäkin vähemmän suosiota.

Sukupuolittain tarkasteltuna kysely kertoi sen, mitä tiedetään vanhemmistakin äänestäjistä, eli Perussuomalaiset ovat miesten ja Vihreät naisten suosiossa. Miehistä Perussuomalaisia äänestäisi peräti 29 prosenttia eli lähes kolmannes. On kuitenkin mielenkiintoista, että myös nuorten naisten joukossa sen kannatus oli kymmenen prosenttia eli se oli myös heidän parissaan yksi suurimmista puolueista. 

Hyvä kysymys tietenkin kuuluu, että miksi Perussuomalaisten kannatus on näin suuri nuorten ja erityisesti nuorten miesten joukossa. Itse arvelen, että kysymys on puolueen pitkäaikaisesta kärkiteemasta eli humanitaarisesta maahanmuuttopolitiikasta. 

Nuoret miehethän ovat juuri niitä, jotka joutuvat olemaan eniten tekemisissä tänne saapuneiden elintasopakolaisten kanssa. Ja joutuneet muita useammin kokemaan näiden muodostamien jengien ja löyhien porukoiden aiheuttaman uhan omalle turvallisuudelleen. 

Tuo uhka näyttäisi vaikuttavan myös nuorten naisten mielipiteisiin, koska myös heidän parissaan Perussuomalaisten kannatus oli suhteellisen korkea. Muuten nuoret naiset näyttäisivät olevan poliittisesti hyvin vasemmalla, sillä myös Kokoomuksen kannattajakunta oli miesvaltainen. 

Kyselyn tulos olisi syytä huomata maamme hallituksessa. Minun nähdäkseni se ennakoi yhteiskuntamme syvenevää polarisoitumista viimeisten vuosikymmenten aikana harjoitetun yhteiskuntaa jakavan maahanmuuttopolitiikan seurauksena.

Siksi tuon politiikan suuntaa olisi muutettava täydellisesti, koska yhteiskunnan polarisoitumisella on ikäviä seurauksia. Lisäksi harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seuraukset näkyvät varoittavana esimerkkinä samankaltaista liberaalia linjausta jo pidempään noudattaneessa Ruotsissa, missä maahanmuutto on johtanut avoimeen rikollisuuteen ja tuhopolttoihin sekä rikollisjengien nousuun ja monin paikoin jopa niiden alueelliseen valta-asemaan ohi viranomaisten. 

Tämä ei voi olla se tie, jota Suomen hallitus ajaa. Ei, vaikka joillakin sen ministereillä onkin fanaattinen fiksaatio tässä asiassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ohisalo ja ruotsalaistyyppisen jengirikollisuuden torjunta
Ennakoivatko puolueiden maahanmuutto-ohjelmat tulevaa hallituspohjaa
Ruotsalainen esimerkki velvoittaa

Laillistettu ryöstö

Helsingin Sanomat analysoi pääkirjoituksessaan sähkön siirtohintoja työntäen ne myrskyn aiheuttamien katkosten paineessa toimineiden poliitikkojen syyksi. Ja totta onkin, että ongelman takana olivat tietenkin päätöksiä tehneet poliitikot, koska heillä on valta.

Analyysi meni kuitenkin pieleen siinä, että pääkirjoittaja totesi ongelmaksi sen kun energiavirasto "halusi edetä sen mukaan, että heikoimmatkin yhtiöt selviäisivät poliitikkojen alulle panemasta urakasta". Pieleen sikäli, ettei perimmäinen syy ollut energiaviraston linjauksessa vaan poliitikkojen sitä edeltäneessä päätöksessä. 

Ja se päätös oli ns. luonnollisen monopolin yksityistäminen. Eli ajatusten Säyneenjoen alias Jyrki Kataisen (kok) hallituksen - valmistelijoina Pekka Haavisto (vihr) ja Jan Vapaavuori (kok) - poliittisesti motivoitunut, mutta sokea linjaus, jonka seurauksista suomalaiset ovat maksaneet raskaan hinnan. Siis linjaus, jonka saattoi tehdä ainoastaan sellaisten poliittisten broilereiden kerho, jonka jäsenten ymmärrys talouden mekanismeista rajoittui poliittisiin iskulauseisiin.

Nähtäväksi jää, onnistuuko Sanna Marinin (sd) nykyinen hallitus korjaamaan asiaa jollakin tavalla. Valitettavasti jo tässä vaiheessa lienee kuitenkin selvää se, ettei valtioneuvosto lähde sosialistisesta luonteestaan huolimatta pakkolunastamaan sähkönsiirtoa takaisin julkiselle sektorille.Näin siksi, että prosessi olisi pitkä ja oikeudellisesti vaikea. Lisäksi sillä olisi negatiivisia vaikutuksia Suomen maineeseen investointiympäristönä.

Siten keinoksi jää sähkönsiirron voittojen kyttääminen ja rajoittaminen, mikä puolestaan johtaa lähes varmasti ainakin ulkomaisessa omistuksessa olevissa yrityksissä - kuten Carunassa - erilaisiin vippaskonsteihin, joilla pyritään peittämään toiminnan todellisia tuottoja. Se puolestaan vähentää mitä luultavimmin yhtiöiden Suomeen maksamaa verotuottoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jyväskylä ja luonnollinen monopoli 
Markkinatalous Harvardin professorin silmin
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna

Sanna Marin: luokkataistelija ja harhaanjohtaja

Helsingin Sanomien pääkirjoittaja nosti vielä kerran esiin pääministeri Sanna Marinin (sd) korukuvan. Siis sen, joka on herättänyt viime päivinä kovasti keskustelua. 

Tämän lehti teki kehumalla pääministeriä siitä, että hän osasi hakea spontaania sympatiaa niiltä, joiden mielestä naisten ulkoisen olemuksen arvostelu on tunkkaista puuhaa. Eli antoi ymmärtää Marinin esitelleen korua paljaalla ihollaan herättääkseen tietoisesti kritiikkiä ja saisi sitä kautta positiivista huomiota feministisesti suuntatutuneessa kansanosassa. 

Samassa kirjoituksessa lehti kehui pääministeriä siitä, että tämä onnistui hakemaan ymmärrystä niiltä potentiaalisilta vasemmiston tukijoilta, joiden maailmankuvaa hallitsee pääoman ja työn välinen ristiriita. Eli antoi ymmärtää Marinin vaatineen UPM:ltä yhteiskuntavastuuta hakeakseen tietoisesti kannatusta edelleen sadan tai ainakin viidenkymmenen vuoden takaisissa poteroissa eläviltä äänestäjiltä. 

Jos lehti on oikeassa, niin mitä vaalikarjan pitäisi ajatella pääministerimme toiminnasta. Onko se ihailtavan taitavaa kuten HS:n pääkirjoittaja näyttäisi ajattelevan. Vai onko se poliittista röyhkeyttä, jossa kansan eri fraktioiden välistä polarisaatiota vahvistamalla haetaan irtopisteitä?

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, ettei kyse ole kummastakaan, vaikka näenkin pääkirjoittajan tavoin Marinin toimivan tietoisesti. UPM:n osalta siksi, että hän istuu itse syvällä siinä luokkataistelumaailmassa, jonka me muut luulimme jo ajat sitten jääneen mustaksi luvuksi historiankirjoihin. 

Ja korukuvan suhteen siksi, että huomion siirtäminen epäoleellisuuksiin jättää hallituksen katastrofaalisen talouspolitiikan vähemmälle huomiolle. Siis sen politiikan, jossa kyllä pyritään hoitamaan nyt käynnissä olevaa koronakriisiä, mutta jätetään samalla tekemättä ne omille kannattajille vastenmieliset ratkaisut, jotka olisivat välttämättömiä ajatellen talouden tervehdyttämistä koronakriisin jälkeen. 

Ja joiden seurauksena Marin tulee jättämään tuleville sukupolvelle maksettavaksi tolkuttomat velat tilanteessa, jossa maamme houkutusvoima yksityisiin investointeihin on romahdutettu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin vahvisti uskonsa sosialistiseen Suomeen
Totisesti on Sanna Marin nyt karvansa näyttänyt
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa

Minkä aamu opettaa, sen ilta vahvistaa

Tämän päivän Ilta-Sanomat valotti sitä, kuinka maamme maahanmuuttopolitiikka on onnistunut erään maahanmuuttajamiehen kotouttamisessa yhteiskuntaamme. Sallittakoon siis muutama suora lainaus siitä, mitä keskellä kaupunkia puukolla tehdystä ex-vaimonsa tappoyrityksestä tuomiolla ollut mies on kertonut tapauksesta.

"Ensimmäisenä reaktiona halusin ottaa hänen puhelimen ja tietää, kenen kanssa hän puhuu. Jos hän olisi puhelimen antanut minulle, tätä ei olisi ehkä tapahtunut. Menetin siinä kohti malttini tai kontrollini."

"Ensinnäkin hän on vienyt minun kunnian. Ja minun elämänsalaisuudet on tullut julki. Tämä on pahinta, mitä minun kulttuurissa voi tapahtua. Vaikka minä olen tässä maassa, niin te ette voi viedä minun uskontoani, ette minun kulttuuria. Tiedän, että minun tulee tämän maan lakeja noudattaa, mutta ette voi viedä minulta näitä."

"Minun kulttuurissa ei kaduta, jos jotain on tehnyt. Ei ollut oikein, että minua kohdellaan tällä tavoin huonosti."

"Se mitä on tapahtunut, niin olen ylpeä siitä. Olen oman uskontoni ja kunniani takia valmis jopa kuolemaan. En pelkää vankilaa."

Taitaa olla niin, etteivät nämä kommentit tarvitse sen kummempia blogistin näkemyksiä. Joskus tosiasiat nyt vaan ovat vastaansanomattoman selkeitä. 

* * *

Sen verran voisin kuitenkin todeta, että tämä tapaus näyttäisi alleviivaavan sitä, mitä kirjoitin aamulla. Eli miksi suomalaiset päätöksentekijät "asettavat turvapaikanhakijan oikeuden turvalliseen elinympäristöön suuremmaksi kuin maassa jo asuvien ihmisten oikeuden turvalliseen elinympäristöön".

Samaa voi toki ihmetellä myös sen uutisen perusteella, että suomalaiset nuorukaiset olivat viime lauantaina joutua maahanmuuttajataustaisen joukkion ryöstämiksi Helsingissä. Tällä kertaa kiitokset myös Ylelle siitä, että se kuvasi ryöstön yrittäjät "noin 15–18-vuotiaiksi maahanmuuttajataustaisiksi pojiksi, joilla oli tummat vaatteet ja useimmilla huppu päässä. Asianomistajien mukaan epäillyt puhuivat suomea, mutta aksentilla". 

Kuten tämän merkinnän alussa puhutun miehen yhteydessä, voi myös tämän tapauksen tiimoilla ihmetellä sitä, kuinka onnistuneeksi meidän tulisi katsoa maahanmuuttoteollisen kompleksin ja alalle palkattujen viranomaisten onnistuminen näiden nuorukaisten kotouttamisessa ja heidän integroimisessaan rakentaviksi suomalaisen yhteiskunnan tukipilareiksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaipaan Sanna Marinia tai Maria Ohisaloa Ylen haastatteluun
Tumman pigmentin kulttuuria?
Kunniakas haponheittouhkaus

Kaipaan Sanna Marinia tai Maria Ohisaloa Ylen haastatteluun

Iltalehden mukaan turvapaikanhakija on saanut Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudelta tuomion laittomasta uhkauksesta, joka kohdistui naispuoliseen vastaanottokeskuksen työntekijään Espoossa. Kyse ei ollut yksittäistapauksesta, sillä vuonna 1984 syntynyt sotaa ja vainoa paennut henkilö oli jo aiemmin käyttänyt väkivaltaa toisen vastaanottokeskuksen työntekijään. Silloin syynä oli se, ettei uhri ollut hankkinut kyseiselle henkilölle asianajajaa. 

Kysymys tietenkin kuuluu, että miksi me de facto hyväksymme väkivaltaisen käytöksen emmekä suojaudu tällaisia raivohulluja vastaan. Eli miksi Suomi ei totea ilmiselvistä syistä, että esimerkiksi tässä puheena olevan henkilön turvapaikantarve on pienempi kuin hänen aiheuttamansa uhka maassamme eläville muille ihmisille. 

Minä en ainakaan kaipaa ensimmäistäkään impulssikontrollivajeista 36-vuotiasta kehitysmaalaista vaarantamaan suomalaisia ihmisiä. Tai sen enempää maassamme oleskelevia ulkomaalaisiakaan. Ja uskon, että ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista jakaa näkemykseni.

Siksi olisi oikein ja kohtuullista, että hallitus säätäisi asetuksen, jonka mukaan turvapaikkaprosessin aikana vakavaan väkivaltaan syyllistyneiden henkilöiden hakemus voidaan todeta turvallisuussyistä rauenneeksi ja heidät palautetaan kotimaahansa tai ellei se ole mahdollista sijoitetaan erilleen muista ihmisistä vapaaehtoiseen paluuseen asti.

Jos ja kun maamme hallitus ei toimi näin, olisi tärkeää kuulla perustelut sille, miksi he asettavat turvapaikanhakijan oikeuden turvalliseen elinympäristöön suuremmaksi kuin maassa jo asuvien ihmisten oikeuden turvalliseen elinympäristöön. Meillähän on ainakin periaatteessa vapaa media sitä varten, että he välittäisivät kansalaisille päättäjien näkemyksiä. 

Siksi toivoisin itsekin Ylen toimintaa maksavana, että sen poliittiset toimittajat kysyisivät asiaa joko pääministeri Sanna Marinilta (sd) tai sisäministeri Maria Ohisalolta (vihr) ja julkaisisivat vastauksen esimerkiksi puoli yhdeksän uutisissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmisoikeudet ihmisoikeuksien uhrina
Yle raiskaajien ja vaimonhakkaajien asialla
Miksi rikollisella on satunnaista uhria suuremmat ihmisoikeudet?

Ristiriitaiset ennusteet ensi talven säistä

Kuten arvoisa lukijani muistaa, kirjoitin syyskuussa siitä, kuinka Yhdysvaltain presidentti Donald Trump väitti ilmaston alkavan viilentymään. Itse arvelin samassa kirjoituksessa, ettei pohjoinen napajää sittenkään sula ennätyspieneksi - kuten ei sitten sulanutkaan vaan vuoden 2012 ennätys jäi edelleen voimaan.

Ennustaminen on tietenkin hankalaa. Siksi oli mielenkiintoista huomata, että Iltalehden mukaan "tilastoihin ja todennäköisyyksiin pohjautuvan ennusteen mukaan Euroopassa koetaan todennäköisesti lauha talvi." Ennuste perustuu siihen, että La Niña -ilmiö vaikuttaa alkavana talvena pohjoisella pallonpuoliskolla. Ja talvet ovat tilastojen mukaan yleensä olleet lauhoja La Niña -vuosina.

Kirjoitin tämän jutun siksi, että kuuntelin tänään Oulun yliopiston professorin Kalevi Mursulan esitelmän viime kesältä. Siinä hän teki ennusteen, että ensi talvi olisi "perinteinen" talvi eli siis kylmä ja luminen. Perusteena sille olivat tutkimukset, jotka koskevat auringon vaikutusta Suomen ilmastoon. 

Itselläni ei ole perusteita ennustaa tulevan talven säistä yhtään mitään. Jään siis jännityksellä odottamaan kumpi on oikeassa: Iltalehden välittämä ilmastotilastoihin perustuva vai Mursulan auringon aktiivisuudesta johdettu ennuste. 

Aiemia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastolakkopäivä ja biotalous
Donald Trump sanoi ilmaston alkavan jäähtyä
Onko Elokapina menossa kohti poliittista väkivaltaa?

   

Matti Vanhasen uusi vero

Työpaikkapysäköinnin veroehdotuksesta tunnettu Matti Vanhanen väläytti jälleen uudenlaista verotusmallia autoilulle. Siinä jokaista kulkuvälinettä seurattaisiin tarkasti ja järjestelmä laskisi erilaisilla teillä ajetut kilometrit. Tarkoituksena on se, että maaseudun heikosti hoidetuilla teillä voisi ajella halvemmalla kuin kaupunkien hyvin hoidetuilla kaduilla tai moottoriteillä. 

Vanhasen orwellilainen suunnitelma ei ole pelkkä haave, sillä Tampereen yliopiston apulaisprofessori kertoi tarvittavan GPS-paikannukseen perustuvan järjestelmän olevan rakennettavissa noin viidessä vuodessa. 

Samalla opimme sen mielenkiintoisen asian, että Euroopassa on jo nyt valmiina standardit liikenteen elektronisesta seurannasta. Eli orwellilaiset pelisäännöt on jo kaikessa hiljaisuudessa luotu - paino siis sanalla "hiljaisuudessa". 

* * *

Edellä toin esille lähinnä sen, että järjestelmä mahdollistaa kansalaisten entistä tarkemman seurannan, mikä on tietenkin kuin lahja hallinnolle, mikäli se jostain syystä näkee syytä kontrolloida alamaisiaan. Aiemmin historiassa tällaisia hallintoja on rakennettu erityisesti politiikan vasemmalle laidalle ja yksittäisten hallitsijoiden intressien pohjalle. 

Vanhasen ulostulon perusteella ajatus ei vaikuttaisi olevan vieras suomalaisillekaan poliitikoille, vaikka uskonkin, ettei valtiovarainministerimme ole itse oikeasti ajatellut rakentavansa totalitarismia. Sen sijaan minulla on vahva käsitys, että Marinin kabinetissa on edustettuna kaksikin sellaista tahoa, jotka suorastaan pyrkivät tiedostavan etujoukon valtaan.

On myös huomattava, että järjestelmä lisätessään fossiilisella polttoaineella käyvien autojen verotusta loisi samalla valmiuden myös ympäristöystävälliseksi katsottujen ajoneuvojen verotukselle. Näin julkinen sektori voisi säilyttää jatkossakin liikenteestä saamansa tulot ilman, että sitä varten täytyisi pystyttää uutta ja mahdollisesti kansalaisten vastustusta herättävää järjestelmää. 

Edelleen on syytä huomata, että Vanhasen ehdotuksen seurauksena valtakunta jakautuisi verotuksellisiin pienalueisiin, joissa sisäinen liikenne tapahtuisi "halvalla", mutta valtakunnan pääteillä tapahtuva liikkuminen olisi kallista. Siten ihmisten intressi työntekoon ajamalla pidempiä työmatkoja vähenisi eli työvoiman joustavan käytön edellytykset heikkenisivät. 

Lisäksi järjestelmä nostaisi raskaan liikenteen kustannuksia, ellei niitä vapautettaisi tästä Vanhasen verosta. Tämä kustannus siirtyisi teollisuudelle heikentäen Suomen houkuttelevuutta investointeihin. Näin maamme vauraus heikkenisi entisestään.

Kuten edeltä ilmenee, en kannata Vanhasen ehdotusta kahdesta syystä: periaatteellisesta enkä käytännöllisestä. Siksi soisin, että myös eduskunnasta löytyisi voimia, joka pystyisivät estämään Vanhasen haaveet. Tiedostan kuitenkin, ettei toiveeni ole realistinen Keskustan toimiessa maatamme hallitsevan politiikan punavihreän laidan hyödyllisenä idioottina.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Autoilijan uusi lisävero
Liian vaikea yhtälö professorin ymmärrettäväksi
Vähemmistön päätöksellä verohelvetiksi

Kansallisen itsekäsityksen manipuloinnista

Kansallinen itsekäsitys rakentuu sen varaan, mitä me tiedämme itsestämme. Merkittävä osa siitä on siten kansallista muistia, eli sitä miten kuhunkin yhteiskuntaan kuuluvat ihmiset arvelevat jonkin asian tapahtuneen. 

Tästä meillä Suomessa toimivat hyvänä esimerkkinä esimerkiksi Suomen armeijan sankariteot talvisodassa - lienemme kansakuntana varsin yksimielisiä esimerkiksi siitä, että venäläiset aloittivat sodan tai että suomalaiset olivat tuossa sodassa merkittävästi neuvostoliittolaisia etevämpiä, mutta joutuivat silti alakynteen resursseiltaan ja lukumäärältään ylivoimaista vihollista vastaan.

Venäläisillä on todennäköisesti tuosta sodasta kovin erilainen muistikuva. Tai sitten he eivät muista luoteiskulmansa pientä episodia lainkaan. 

Kansakunnan muisti ulottuu paljon kauemmas kuin kenenkään yksittäisen ihmisen muisti. Luulen, että me suomalaiset "muistamme" varsin hyvin myös sen, että Suomi kuului satojen vuosien ajan Ruotsiin. Tosin suuri osa maamme väestöstä taitaa (ainakin minun nuoruudessani) virheellisesti kirjoitettujen koulujen historiankirjojen perusteella arvella, että tuo maa tunnettiin virallisesti nimellä Ruotsi-Suomi, vaikka näin ei tietenkään ollut. 

Tästä pääsemmekin siihen, mikä ylläpitää kansakunnan muistia. Se on tietenkin se perimätieto, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Kehittyneissä maissa tätä perimätietoa siirretään nykyisin nuorille ennen kaikkea koulun, kulttuurin ja erilaisten medioiden toimesta.

Tähän asiaan tarttui tutkijatyhmä, joka selvitti eri kansakuntiin kuuluvien ihmisten näkemystä toisesta maailmansodasta. Heidän tutkimuksensa osoitti, että tutkimuksen kohteena olleissa sotaa käyneissä maissa asuvien ihmisten mielestä juuri heidän oman kansakuntansa merkitys oli todellista merkitystä suurempi. 

Tutkimuksessa mukana olleiden kahdeksan liittoutuneisiin kuuluneen maan asukkaiden yhteenlaskettu arvio oman maansa osuudesta sodan lopputulokseen oli yhteensä 309 prosenttia - kun se todellisuudessa olisi voinut olla maksimissaan 100 prosenttia (ja todellisuudessa sen alle, koska kaikkien liittoutuneisiin kuuluneiden maiden kansalaiset eivät olleet tutkimuksessa mukana). 

Kun kysymys muotoiltiin siten, että piti arvioida kaikkien sotaa käyneiden maiden merkitystä, laski arvio oman maan merkityksestä huomattavasti. Siitä huolimatta se oli edelleen 191 prosenttia eli lähes kaksinkertainen todellisuudessa mahdolliseen verrattuna. 

Akselivaltojen kansalaisilla puolestaan oli sellainen käsitys, että heidän maansa merkitys sodassa häviämiselle olisi ollut suurempi kuin on todellisuudessa mahdollista. Kolmen mukana olevan maan asukkaiden omalle maalleen antama merkitys oli 140 prosenttia.

Tutkimuksessa paljastui myös erittäin mielenkiintoinen ero venäläisten ja muiden maiden kansalaisten näkemyksissä Neuvostoliiton merkityksestä sodassa. Venäläiset pitivät maansa merkitystä ensimmäisessä kysymyksessä 75 prosenttisena ja toisessakin vielä 64 prosenttisena. Sen sijaan muiden maiden kansalaisten mielestä sen merkitys oli vain 20 prosenttia. 

Kaikkien maiden kansalaisten vastauksissa pidettiin amerikkalaisten merkitystä sodan voittamisessa suurimpana 27 prosentilla ja brittienkin merkitystä 19 prosenttisena. Näiden maiden omien kansalaisten mielestä heidän kotimaidensa merkitys oli 54 ja 37 (USA) sekä 51 ja 29 (Britannia) prosenttia. 

Tosiasiassa toisen maailmansodan eurooppalaiset ratkaisutaistelut käytiin Venäjällä ja nimenomaisesti Stalingradissa ja Kurskissa länsivaltojen merkityksen jäädessä sodan ratkaisutaisteluita ennen lähinnä Saksan kaupunkien ja teollisuuslaitosten pommittamiseen sekä saksalaisten joukkojen sitomiseen Pohjois-Afrikassa. Tämä merkitysero näiden maiden välillä näkyy esimerkiksi sodassa kuolleiden määrissä, jotka venäläisten, amerikkalaisten ja brittien osalta olivat 9,75 miljoonaa, 0,42 miljoonaa ja 0,38 miljoonaa. 

Tutkimus kertookin ennen kaikkea siitä, kuinka anglosaksinen viihdeteollisuus on saanut oman narratiivinsa toisen maailmansodan tapahtumista ajetuksi lähes maailmanlaajuisesti ihmisten mieliin. USA:n ja Britannian todellista oleellisesti suurempi merkitys näkyi jopa nykysaksalaisten vastauksissa. 

Tutkijat kartoittivat myös toiseen maailmansotaan liittyvää faktatietoa tutkimiensa maiden asukkaiden parissa. Noissa kysymyksissä parhaiten pärjäsivät venäläiset ja heikoimmin japanilaiset ja kiinalaiset, jotka eivät juurikaan tunteneet Euroopassa käydyn sodan tapahtumia. 

Länsimaiden suhteen merkittävää oli erityisesti se, etteivät vastaajat venäläisiä lukuun ottamatta juurikaan maininneet merkittävimpien taisteluiden joukossa Stalingradin eivätkä varsinkaan sodan käytännössä ratkaissutta Kurskin taistelua. Tämä lienee seurausta siitä, ettei angloamerikkalainen viihdeteollisuus ole ymmärrettävistä syistä sijoittanut tapahtumiaan näihin taisteluihin, vaan on kuvannut mieluummin Euroopan länsirintaman tai Tyynen meren taisteluiden tapahtumia.

Venäjällä taas suuri isänmaallinen sota on kansallinen ylpeyden aihe, jonka tapahtumia opetetaan yksityiskohtaisesti koulussa ja jota käytetään kansallisen yhtenäisyyden ylläpitämiseen. Tarvittaessa myös epärehellisen propagandan keinoin kuten me suomalaiset hyvin tiedämme. 

Kaiken kaikkiaan tutkimus siis osoitti, että kansakunnan muisti on helposti ohjailtavissa esimerkiksi viihdeteollisuuden tai maan sisäisen koulutuksen/propagandan keinoin. Se on hyvä muistaa myös meillä Suomessa, johon näyttäisi sopivan kerrallaan vain yksi narratiivi - tällä hetkellä väriltään kirkkaan punavihreä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Martti Häikiö ja punainen vallankumous
Suomi vuonna 2035 - HS:n näkemys
Vanha elokuva HS:n propagandatyökaluna