Itävallan vaalit muistuttivat EU:n maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta

Yleisradio painotti uutisoinnissaan Itävallan eilisistä vaaleista sitä, että ne voittanut Vapauspuolue on "Venäjä-mielinen". Tämä pitänee sinänsä paikkansa, mutta venäjämielisyys tuskin on ollut tärkein - eikä ehkä edes kovin tärkeä - syy äänestää tätä puoluetta. 

Sen sijaan syy on sama kuin itäisen Saksan osavaltiovaaleissa kannatustaan rajusti lisänneiden AfD:n ja BSW:n äänestäjillä tai Ruotsissa Ruotsidemokraatteja ja Ranskassa Kansallista liittoumaa kannattavilla. Eli ihmisten kyllästyminen Euroopassa harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan, joka on johtanut kaikissa näissä maissa monenlaisiin ongelmiin.

Suomessa on Riikka Purran (ps) johtaman Perussuomalaisten kannatus noussut samasta syystä, mutta sitä erottaa itävaltalais- ja saksalaispuolueista venäläisen todellisuuden ymmärtäminen. Eli sen, että Venäjä aiheuttaa uhan Suomelle ja koko eurooppalaiselle turvallisuudelle. 

Siksi on kysyttävä, että olisiko myös Euroopassa aika noudattaa Juho Kusti Paasikiven oppia ja todeta tosiasioiden tunnustamisen olevan viisauden alku. Ja muuttaa EU-maiden maahanmuuttopolitiikka sellaiseksi, ettei itävaltalaisten tai saksalaisten tarvitse sitä vastustaaksen äänestää Vladimir Putinia myötäileviä puolueita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallan ympäristöministeri järjesti suomalaisille yli 700 000 000 euron vuosilaskun
Kehitysmaalaisten määrä Välimerellä on jälleen kasvussa
Onko FPÖ:n Strache valtavirtaa vai mätä omena?

Hassan Nasrallah tapettiin, mutta Libanonista tuskin tulee uudelleen Lähi-idän Sveitsiä

Israel kertoi eilen tappaneensa Hizbollahin johtajan Hassan Nasrallahin Libanonin Beirutissa. Näin paha sai jälleen kerran palkkansa, mikäli tieto pitää paikkansa.

Valitettavasti taitaa olla niin, ettei tämä tarkoita koko Hizbollahin tuhoutumista, vaikka saattaakin johtaa sen neuvottomuuteen ja sisäiseen valtataisteluun joksikin aikaa. Ja tässä tapauksessa ehkä pitkäänkin sellaiseen, koska juutalaisvaltion asevoimat ovat eliminoineet jo aiemmin suuren osan Hizbollahin johdosta. 

On selvää, että tämä kaikki heijastuu koko Libanoniin. Eikä suinkaan positiivisesti ainakaan siinä tapauksessa, että maan historia jatkaa entisillä urillaan.

Libanonilla on nimittäin Israelin tavoin pitkä historia alkaen foinikialaisesta merenkulkukansasta ja sen jälkeisestä eri valtioiden miehityksistä toisen maailmansodan jälkeiseen itsenäistymiseen. Alku näyttikin hyvältä, sillä uuden valtion talous kasvoi toisen maailmansodan jälkeen voimakkaasti arabimaiden kasvavan öljykaupan ja maksunvälitystoiminnan ansiosta. 

Vielä 1960-luvulla etenkin Beirut ja sen ympäristö rikastuivat matkailun ja pankkitoiminnan ansiosta ja Libanon tuli tunnetuksi ”Lähi-idän Sveitsinä” ja Beirut ”Lähi-idän Pariisina”. Mutta sitten aivan vuosikymmenen lopulla tapahtui maan kohtalon muuttanut äärimmäinen virhe, kun marraskuussa Libanonin armeijan komentaja Emile Boustany ja Palestiinan vapautusjärjestö PLO:n puheenjohtaja Jasser Arafat sopivat, että palestiinalaiset voivat perustaa leirejä Libanoniin. 

Siitä eteenpäin on menty pelkkää alamäkeä, joka kulminoitui täysimittaiseen sisällissotaan keväällä 1975. Siinä olivat vastakkain kristittyjen falangistit ja maahan muuttaneet - Jordaniasta vähän aiemmin pois ajettujen - palestiinalaiset välillä. 

Taistelut levisivät koko maahan, jolloin palestiinalaiset joukot liittyivät libanonilaisiin vasemmistomuslimeihin. Lopulta kesäkuussa 1976 maahan kutsuttiin syyrialaisia sotilaita, mikä rauhoitti Beirutin. Sotiminen kuitenkin jatkui Etelä-Libanonissa, josta palestiinalaiset ammuskelivat rakettejaan Pohjois-Israeliin provosoiden nämä ensin vuonna 1978 ja uudelleen siitä neljän vuoden kuluttua sotilaallisiin hyökkäyksiin, joissa se sai tukea Libanonin kristityiltä. 

Kaiken tämän seurauksena Libanonin oma armeija lopulta romahti ja maa on siitä alkaen ollut sekavassa tilassa, jossa Syyria on keitellyt omia soppiaan. Samalla Libanon on lähentynyt myös Irania, jonka etäohjaamasta Hizbollahista on viimeisen kymmenen vuoden kuluessa kasvanut merkittävä ja suosittu organisaatio, joka on pitänyt huolen sekasorron säilymisestä ja Israelin ärsyttänisestä.

Kaiken tämän ajurina on ollut muslimiväestön määrän kasvu ohi kristittyjen. Nykyisin maan asukkaista on 32 % kristittyjä, 32 % sunnilaisia, 31 % šiialaisia, viisi prosenttia muita Islamin suuntauksia ja loput monia muita uskontoja tunnustavia. Eikä paluuta Lähi-idän Sveitsiksi ole odotettavissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen taitavaa propagandaa
Ei turvapaikkaa terroristeille
Maailmanpolitiikan pilkkeitä

Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun

Toissapäivänä toimitettiin kansalaisaloite.fi sivustolle kansalaisaloite, jonka mukaan "ympäristöjärjestö Elokapina tulee määrätä välittömästi lakkautettavaksi ja Elokapina tulee määritellä järjestäytyneeksi rikollisryhmäksi tuomioistuimen toimesta. Myös Elonvaalijat Ry tulee lakkauttaa välittömästi ja poistaa yhdistysrekisteristä... Rikoslakiin tulee lisätä pykälä, jossa rikollisen toiminnan rahoittaminen on kriminalisoitavaa."

Tämä kansalaisaloite saikin huomattavan nopeasti eli jo eilen riittävän määrän - yli 50 000 - allekirjoituksia, joten aloite etenee eduskuntaan käsiteltäväksi. Itse asiassa allekirjoituksia tuli vielä paljon enemmänkin - juuri nyt jonkin verran yli 73 000 - mikä kertoo siitä, että Suomessa on varsin paljon ihmisiä, jotka pitävät ekofasistisen liikehdinnän kriminalisoimista erittäin tärkeänä.

Tämä johtunee siitä, että nämä ihmiset pitävät sananvapautta ja sen osana mielenosoitusoikeutta tärkeänä. Mutta ymmärtävät, ettei sanavapauteen kuulu muiden kohtuuton häirintä, toisten omaisuuden tärveleminen tai muu rikollinen toiminta, jollaiset ovat keskeinen osa Ekokapinan toimintaa - ja jollaisten takia sitä voi hyvällä syyllä kutsua ekofasistiseksi järjestöksi. 

Nähtäväksi siis jää, miten aloitteen käy eduskuntakäsittelyssä kun se sinne aikanaan etenee. Ja minkälaisilla argumenteilla sitä puolustetaan tai vastustetaan. 

Itse olen erityisen kiinnostunut jälkimmäisistä - siis ekofasismia puolustavista - argumenteista. Näin siksi, että arvelen niiden joukossa olevan erityiseen paljon erilaisiksi argumentointivirheiksi luokiteltavia näkemyksiä, jotka eivät ole kunniaksi esittäjälleen. Lisäksi minua kiinnostaa nähdä, onnistuvatko elokapinalaisten puolustajan keksimään myös järkeviä kannanottoja vai jäävätkö sellaiset puuttumaan kokonaan.

* * *

Noin muuten olen sitä mieltä, että olisi hyvä, jos kannattajia kertyisi yli 50 000 myös kansalaisaloitteelle, jonka mukaan "vaadimme, että Yleisradio osallistuu tiukempiin taloudellisiin sopeutustoimiin ja sen lakisääteiset tehtävät rajataan tarkemmin vastaamaan kansalaisten tahtoa ja yhteiskunnan tarpeita. Ylen on osoitettava vastuullisuutta verovarojen käytössä ja sopeuduttava julkisen talouden realiteetteihin kuten muidenkin julkisten toimijoiden. On myös varmistettava, ettei Yle-veroa koroteta sopeutustoimien seurauksena, vaan Yle ohjataan tarkkarajaisemmilla tehtävillä ja tiukemmalla rahoituksella keskittymään vain tärkeimpiin ydintehtäviinsä: tiedonvälitykseen, ajankohtaisohjelmiin, kansalliskulttuurin tukemiseen ja kriisiajan viestintään."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta
Kanslaisaloite oikeusvaltion rikkomiseksi
Bunkkerimiehen huolet johtivat suomalaiseen kansalaisaloitteeseen

Anemialääkettä

Suomen talous on kyntänyt anemian suossa jo yli puolitoista vuosikymmentä. Juuri nyt näyttää kuitenkin hiukan valoisammalta, ainakin valtiovarainministeriön muutaman päivän takaisen ennusteen mukaan. 

Talous toki supistuu vielä tänäkin vuonna, mutta rahaministeriö arvelee kuitenkin, että ensi vuonna pääsemme nauttimaan 1,7 prosentin kasvusta ja seuraavanakin vuonna lähes samanlaisesta. Tämä tulisi suureen tarpeeseen, mutta ei kuitenkaan ole syytä nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä VM odotti jo kuluvalle kuluvalle vuodelle kasvua, vaikkei sellaista olekaan ollut.

Tällä kertaa on kuitenkin syytä optimismiin, sillä kuluneella viikolla olemme saaneet kuulla kahdesta erinomaisesta uutisesta. Niistä ensimmäisen mukaan konepajayhtiö Valmet on sopinut chileläisen metsätalousjätin, Araucon, kanssa kokonaisen sellutehtaan toimittamisesta Brasiliaan. 

Valmetin edustajan mukaan "Suomen osuus työstä on arviolta 300 000–400 000 tuntia, joka vastaa 250 henkilötyövuotta. Tämän lisäksi valmistusyksiköt Jyväskylässä, Tampereella ja Lapualla hyötyvät tilauksesta seuraavat pari-kolme vuotta". Itse tilauksen arvo on Valmetille yli miljardi euroa.

Toinen erinomainen uutinen kuultiin eilen, kun lääkeyhtiö Orion julkaisi tiedon, jonka mukaan sen kehittämän Nubeqa-eturauhassyöpälääkkeen kuluvan vuoden markkinamyynti yhteistyökumppani Bayerin kautta ylitti miljardin euron rajan. Tätä rajaa ei mikään Orionin kehittämä tuote ole ennen saavuttanut. 

Eikä tässä kaikki, sillä yhtiön toimitusjohtajan mukaan "sekä kliininen kehitysputkemme että tutkimusputkemme ovat myös vahvistuneet viime aikoina. Tämän kehityksen myötä parannamme todennäköisyyksiä sille, että pystymme vastaamaan potilaiden moninaisiin tarpeisiin ja tuomaan uusia innovatiivisia lääkkeitä markkinalle tulevaisuudessa."

On kuitenkin selvää, etteivät kahden suomalaisen pörssiyhtiön - edes suuren sellaisen - hyvät tulokset vielä nosta koko maan taloutta, vaikka niiden voitot levittävätkin hyvinvointia myös yhtiöiden ulkopuolelle palkkoina ja sijoitusvoittoina, jotka valuvat palvelusektorilla toimiville yrityksille ja niiden työntekijöille. Hyvän signaalin ja lisäluottamusta Suomen talouden tulevaisuuteen ne kuitenkin tarjoavat. 

Ja sitä Suomessa todella tarvitaan, sillä eduskunta on parhaillaan käsittelemässä budjettiesitystä, jonka lopputulema on peräti 12,2 miljardia alijäämäinen. Toisin sanoen Petteri Orpon (kok) hallitus on ottamassa jokaista suomalaista - vauvasta vaariin - kohti yli 2 200 euroa lisävelkaa, josta on vuosittain maksettava muutaman prosentin korkoa aina siihen asti, kunnes laina on maksettu pois ilman, että sitä varten on otettu uutta lainaa. 

Näin siitäkin huolimatta, että jakopolitiikastaan tunnettu oppositiomme - eli poliitinen keskusta ja vihervasemmisto - on huutanut suoraa huutoa niistä pienehköistä julkisten menojen leikkauksista, joista hallitus on saanut päätettyä. Eikä se mitä todennäköisimmin tule vaikenemaan jatkossakaan pyrkiessään nostamaan suosiotaan kansan parissa populistisella huutelullaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus toimii ja oppositio räksyttää
Suomalaisen yhteiskunnan on ryhdistäydyttävä
Viipalointia vai kasvatusta?

Elokapinan vandalismi aiheutti vahinkoa eduskuntatalolle, demokratialle, Koneelle ja omalle asialleen

Eilisaamuna Elokapina vandalisoi yhdessä ruotsalaisen Återställ Våtmarker -ryhmän kanssa Suomen historiallisesti arvokasta eduskuntataloa saadakseen näkyvyyttä poliittisille näkemyksilleen. Tämän takia en käsittele heidän tavoitteitaan tässä kirjoituksessa, vaan esitän lyhyesti oman mielipiteeni heidän toiminnastaan.

Eduskuntatalon vahingoittaminen oli suora hyökkäys Suomen demokratiaa vastaan, koska elokapinalaiset halusivat teollaan ohittaa kansan valitsemien edustajien tekemät päätökset asiassa, jossa heidän poliittinen näkemyksensä edustaa vain pienen kansanosan näkemystä. Toisin sanoen, he harjoittivat vandalismia, koska eivät hyväksyneet demokraattisen päätöksenteon lopputulosta. 

Tällainen ei ole hyväksyttävää edes Elokapinan aktivisteille tai heidän mukanaan olleille ruotsalaisille, eikä heillä ole - eikä pidä olla - diktatorista oikeutta päättää kansakunnan yhteisistä asioista. Sen sijaan heidän vandalisminsa tekee heistä rikollisia vallananastajia, jotka tulee tuomita teoistaan ankarimpien lain sallimien rangaistusten mukaan - jopa vankeuteen - sekä asettaa taloudellisesti vastuuseen vahingoista, joiden kustannusten on arvioitu ylittävän 10 000 euroa.

Tässä yhteydessä Kone Oyj:n perustama Koneen säätiö on joutunut kummalliseen tilanteeseen. Se on rahoittanut Elokapinan toimintaa 200 000 eurolla, mikä ainakin julkisen mielipiteen silmissä tekee siitä osittain vastuullisen tapahtuneesta. Eikä tässä suhteessa tilannetta auta - vaan pahentaa - se, että säätiö pyrki väistämään vastuunsa virheestään kertoessaan myöntämänsä rahoituksen olevan tarkoitettu muuhun kuin eduskuntatalon vahingoittamiseen.

Siksi odotan säätiön pahoittelevan eilistä ulostuloaan ja ottavan vastuun virheellisestä rahoituspäätöksestään edes tänään. Lisäksi sen tulisi julkisesti ilmoittaa lopettavansa Elokapinan rahoitus välittömästi, kieltäytyä osallistumasta aktivistien aiheuttamien vahinkojen maksamiseen ja tuomita heidän harjoittamansa vandalismi yksiselitteisesti.

Katseeni kohdistuu myös Kone Oyj:hin, vaikka se ei olekaan suoraan vastuussa säätiönsä toimista. Olisi nimittäin hyvä, jos yhtiökin tuomitsisi tapauksen ja tavalla tai toisella nuhtelisi säätiötään sen holtittomasta varojen käytöstä. Tämä tietenkin vain siinä tapauksessa, että yhtiö tukee edustuksellista demokratiaa eikä tunne sympatiaa rikollisia kohtaan – kuten oletan - ja silloinkin vain, jos yritys pitää kansainvälisestä mainettaan arvossa.

Lopuksi totean, etten usko eilisen teon lisäävän elokapinalaisten tavoitteiden hyväksyttävyyttä tavallisen kansan keskuudessa. Sen sijaan luulen – ja jopa toivon – että se kääntyy heitä itseään vastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Professorin ja Teemu Selänteen välinen suhde
Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?
Elokapinalaiset osoittivat, etteivät he hyväksy ihmisten tasa-arvoa

Ylen taitavaa propagandaa

Kirjoitin pari päivää sitten englanninkielisessä blogissani siitä, kuinka Hizbollah kehotti - tai määräsi - ihmisiä pysymään kotonaan sen jälkeen, kun Israel oli varoittanut näitä tulevasta sotilaallisesta iskusta. Tämän tarkoituksena oli se, että terroristijärjestön taistelijat voisivat suojautua siviilien joukkoon eli käyttää näitä ihmiskilpinä. 

Osa libanonilaisista noudatti Hizbollahin pyyntöä ja nyt saamme nähdä Ylen uutisista kuinka Israelin iskuissa on kuollut siviilejä ja jopa lapsia.  Sen sijaan en ole huomannut mainittavan, että tämä johtuu Hizbollahin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia rikkovasta tavasta käyttää näitä taistelijoidensa suojana. 

Tämä on malliesimerkki siitä, miten hienosti Ylen toimittajat taitavat ihmisten harhaanjohtamisen ja suoranaisen aivopesun. Ja siksi näin tarpeelliseksi nostaa asian esille tässä, jotta tämä tosiasia tiedostettaisiin mahdollisimman laajalti suomalaisessa yhteiskunnassa. Ja nähtäisiin tarve palauttaa Ylen toimittajat poliittisen propagandan polulta neutraalin uutisoinnin tielle.

* * *

Toinen esimerkki Ylen poliittisen propagandan toimintatavoista nähtiin eilen TV:n pääuutislähestyksessä, jossa näytettiin pääministeri Petteri Orpo (kok) eduskunnan puhujapöntössä sanomassa "emme me näitä pahuuttamme tee. Me teemme tämän siksi, että me pelastamme suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, ja me tarvitsemme siihen terveen julkisen talouden. Kyllä se on aivan selvä ja jokainen sen ymmärtää, että jos rahaa ei ole, niin ei ole palveluita".

Näyttämättä ja mainitsematta jäi kuitenkin pääministerin puheenvuoron keskeisin osa, jossa hän luetteli ne konkreettiset toimet, jotka hallitus on tehnyt Suomen talouden oikaisemiseksi: "hallitus on tehnyt valtavan määrän kasvutoimia, uudistuksia työmarkkinoille, sosiaaliturvaa verotukseen, uudistamme luvitusjärjestelmää, pistetään miljardi tutkimukseen ja kehitystyöhön... Samaan aikaan me joudumme sopeuttamaan, koska me olemme eläneet ja me elämme yli varojemme".

Arvoisa lukijani ymmärtää epäilemättä ilman minun selityksiänikin, mikä vaikutelmaero on uutisissa näytetyllä ja näyttämättä jääneellä osalla Orpon puheesta. Enkä hetkeäkään epäile, etteikö juuri tämä seikka olisi määrittänyt, mitä Yle valitsi näytettäväksi ja näyttämättä jätettäväksi.

* * *

Koska ei kahta ilman kolmatta, päätin vielä kääntää tähän myös eilisen englanninkielisen kirjoitukseni, vaikka Ylen toimittajat eivät olekaan nähneet tarpeelliseksi uutisoida aiheesta. Olkaapa siis hyvät, arvoisat lukijani.

Ruotsi on ollut tunnettu kulttuurisesta ja tiedollisesta osaamisestaan. Sekä erityisesti kansankodista, jossa jokaisesta pidetään huolta ja heille annetaan erinomaiset eväät elämää varten. 

Fria Tider julkaisi eilen tiedon, että Ruotsin tilastokeskuksen viimeisimmän selvityksen mukaan nyt on kuitenkin käynyt niin, että noin 780 000 aikuista ihmistä Ruotsissa on luku- ja kirjoitustaidottomia. Syynä ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti kelvoton koulujärjestelmä, vaan Ruotsin väestön nopea muutos humanitaarisen maahanmuuton myötä. 

Ratkaisu ongelmaan on periruotsalainen, eli sille on tyypillistä kohdella kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti. Niinpä ruotsalaiset lapset - olivatpa he sitten kantaväestöä ja sujuvasti lukevia tai kirjaimia tunnistamattomia maahanmuuttajia - saavat jatkossa istua peruskoulussa kokonaista kymmenen vuotta. 

Muutos astuu voimaan syksyllä 2028, jolloin luku- ja kirjoitustaidottomien määrän on arveltu lähenevän jo miljoonaa ihmistä. Humanitaarista maahanmuuttoa ei kuitenkaan ole tarkoitus vähentää, vaan sitä on tarkoitus jatkaa entiseen malliin. 

Nähtäväksi siis jää, miten ruotsalaisten ja "ruotsalaisten" luku- ja kirjoitustaito kehittyvät jatkossa. Ja missä vaiheessa kehitys alkaa näkymään rikostilastojen lisäksi myös maan taloudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sweden is Soon Set to Surpass the One Million Mark for Illiterate People
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta
Hezbollah Uses Human Shields While the Green-Left Looks Away

 

Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta

Kokoomuksen, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien nuorisojärjestöt ovat laatineet kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan että "Yleisradio osallistuu tiukempiin taloudellisiin sopeutustoimiin ja sen lakisääteiset tehtävät rajataan tarkemmin vastaamaan kansalaisten tahtoa ja yhteiskunnan tarpeita. Ylen on osoitettava vastuullisuutta verovarojen käytössä ja sopeuduttava julkisen talouden realiteetteihin kuten muidenkin julkisten toimijoiden. On myös varmistettava, ettei Yle-veroa koroteta sopeutustoimien seurauksena, vaan Yle ohjataan tarkkarajaisemmilla tehtävillä ja tiukemmalla rahoituksella keskittymään vain tärkeimpiin ydintehtäviinsä: tiedonvälitykseen, ajankohtaisohjelmiin, kansalliskulttuurin tukemiseen ja kriisiajan viestintään."

Kansalaisaloite sai heti ensimmäisenä päivänä yli 10 000 allekirjoittajaa, joten on hyvinkin mahdollista, että se saavuttaa eduskuntakäsittelyyn pääsyn vaatiman 50 000 allekirjoituksen rajan hyvinkin nopeasti. Ja johtaa sitä kautta Ylen toiminnan tarkasteluun lainsäätäjien parissa. 

Yleisradio katsoi asiaa pohdittuaan lopulta eilen iltapäivällä kello 15 aikaan tarpeelliseksi julkaista lyhyen jutun kansalaisaloitteesta. Artikkeli oli lyhyt ja lakoninen, eikä maininnut sanallakaan siitä, että aloite oli päivän mittaan kerännyt poikkeuksellisen paljon allekirjoituksia. 

Sen sijaan Ilta-Sanomat kirjoitti aiheesta pitkähkön artikkelin, jossa haastateltiin muun muassa Yleä kritisoinutta kansanedustaja Jani Mäkelää (ps), joka suositteli kansalaisaloitteen allekirjoittamista. Siinäkään ei silti mainittu nimien nopeaa kertymistä. Tätä kirjoitettaessa allekirjoittajia on 13 464.

Itse kukin voi tietenkin miettiä, mistä syystä allekirjoittajia kertyy niin nopeasti. Itse uskon syyksi sen, että Yleisradio on jo pitkään harjoittanut ohjelmapolitiikkaa, jonka sisällön tarkoituksena on ilmiselvästi laitavasemmistolaisen ajatusmaailman istuttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan (esimerkki) - vaikka sitten pakolla, ellei muuten. Eikä se vastaa yhtiötä erillisellä verolla rahoittavan kansan suuren enemmistön näkemyksiä tai tahtoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Merja Ylä-Anttila käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi ja on siksi erotettava
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Onko Suomi punavihreä demokratia?

Raiskauslain muutos epäonnistui

Yleisradio kertoi tapauksesta, jossa mies oli ryhtynyt naisen kanssa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Se oli alkanut molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä, mutta daami oli kesken kaiken halunnut keskeyttää aikuisten leikin. Ja näin oli myös tapahtunut. 

Seuraavana päivänä nainen oli kuitenkin kertonut kaverilleen ja vielä muutaman päivän kuluttua myös seksuaaliväkivallan uhreille tarkoitetun Seri-keskuksen väelle, että mies olisi ensin kuristanut häntä ja sen jälkeen vielä raiskannut. Siten hän sai kokonaisuuden vaikuttamaan vahvasti siltä, että kertomus pitäisi mitä todennäkäisimmin paikkansa, vaikka mies tietenkin kiistäisikin asian oikeudessa.

Ellei tapauksesta olisi ollut muuta tietoa, olisi oikeus joutunut tilanteeseen, jossa vastakkain olisivat olleet naisen tarina ja niitä vahvistavat kertomukset ulkopuolisille sekä miehen väite yhteisymmärryksestä illan aikana. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut, vaan miehellä oli lisäksi älykellossaan äänitaltiointi lemmenpuuhien ajalta. Eikä siitä ilmennyt mitään naisen kertomusta tukevaa, joten mies vapautettiin syytteistä. 

Asiasta kertonut Ylen uutinen ei mainitse, tuliko naiselle oikeudessa seurauksia valehtelusta tai väärän syytöksen esittämisestä. Toivottavasti näin, mutta se ei ole tämän jutun pääasia. 

 

Tapaus nimittäin osoittaa erinomaisesti sen, kuinka heikossa tilanteessa syytön ihminen on silloin, kun häntä yritetään tarkoituksella lavastaa syylliseksi seksuaalirikoksesta. Ilman äänitallennetta syytteessä ollut mies olisi hyvinkin todennäköisesti voinut saada tuomion "todennäköisin syin" raiskauksesta tai ainakin jäänyt - oikeudenkäynnistä tietoisten ihmisten mielissä - ikuisesti leimatuksi rikoksesta mitä hän ei ollut tehnyt. Ja vaikkei edes kumpikaan näistä vaihtoehdoista olisi toteutunut, on hän joka tapauksessa joutunut kestämään äärimmäisen tunnemyrskyn, johon on sisältynyt myös ahdistusta ja epätoivoa.

Tästä syystä teidän, arvoisat lukijani, on syytä panna merkille tutkinnanjohtaja Jutta Antikaisen vastaus kysymykseen siitä, että mahdollistaako uusi raiskauslaki aiempaa helpommin tutkintapyynnön kiusallaan tekemisen toisesta henkilöstä poliisille: "kyllä se on mahdollista".

On tietenkin selvää, ettei oikeusvaltiossa saa olla lainsäädäntöä, jonka perusteella ihminen on helposti lavastettavissa syylliseksi vakavaan rikokseen. Ja siksi hallituksen ja eduskunnan tulisi mitä pikimmin ryhtyä toimiin vuoden 2023 alussa voimaan tulleen lain muuttamiseksi vastaamaan tarkoitustaan eli mahdollistamaan seksuaalirikollisten rankaisemisen ilman, että sitä voidaan käyttää helposti syyttömien ihmisten saattamiseen vaikeuksiin. 

Asia on vakava, sillä raiskauksen lavastamisyrityksiä tulee esille silloin tällöin (esimerkki ja toinen). Siitä huolimatta perättömien syytösten todellinen määrä on arvoitus, koska on mahdollista - ja nykyisen lainsäädännön perusteella jopa todennäköistä - että osa yrityksistä johtaa myös väärään tuomioon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhden kuukauden raiskauksia

Miten vanhat tekstiviestit vaikuttavat Rydmanin, hallituksen ja Helsingin sanomien tulevaisuuteen?
Sarjaraiskaajan vapauttamisesta kokonaisena

Ukraina antoi kovia iskuja, mutta riittävätkö ne kaatamaan Venäjän armeijan?

Ukraina on iskenyt ainakin kahteen venäläisten asevarastoon. Viron sotilastiedustelun päällikön - eversti Ants Kiviselgkrainan - mukaan drooneilla toteutettu hyökkäys tuhosi Venäjältä parin-kolmen kuukauden ammusvaraston sekä ohjuksia ja liitopommeja.

Jos ja kun se pitää paikkansa, on kyseessä valtava tappio hyökkääjälle. Ja jos ukrainalaiset pystyvät iskemään vielä muihinkin ammusvarastoihin, on venäläisten todennäköisesti keskeytettävä jatkuvat hyökkäyksensä Ukrainan huoltoyhteyksien kannalta tärkeää Pokrovskia kohti. Ja mahdollisesti jopa luovuttava osasta viime viikkoina valtaamaansa maaperää.

Ammuspula luonnollisesti vaikuttaisi kaikilla muillakin rintamilla, eikä vähiten Venäjän puolella Kurskin alueella, missä Putinin armeijan vastaisku on jo muutenkin joutunut vaikeuksiin. Eikä liene poissuljettua, että ukrainalaiset jatkaisivat tunkeutumistaan kohti Kurskin kaupunkia. 

Sosiaalisessa mediassa on levinnyt myös väite siitä, että venäläisten jonkinlaisena valiojoukkona toimineen Wagner-armeijan päämaja olisi tuhottu niin ikään drooni-iskulla. Jos tämä pitää paikkansa, on kyseisen joukon toimintaa vaikeutettu ainakin joksikin ajaksi - ja vieläpä mahdollisimman huonolla hetkellä Putinin sotaretken kannalta.

Vielä ei kuitenkaan ole syytä mennä asioiden edelle, vaan katsottava miten eri rintamatilanteet kehittyvät tulevina viikkoina. Siitä huolimatta ukrainalaisten onnistuneet iskut venäläisten ammusvarastoihin ja niiden seuraukset saattavat lopulta olla se tekijä, joka tuo ukrainalaisten eteen realistisen näkymän siitä, että sota saattaa sittenkin olla voitettavissa. 

Eikä tällaista psykologista vaikutusta voi liiaksi korostaa silloin kun puhutaan sotilaiden motivaatiosta ja armeijan suorituskyvystä. Vielä ei kuitenkaan kannata nostella voitonmaljoja, sillä venäläinen sotakone on kautta historian osoittanut kykenevänsä nousemaan vaikeistakin paikoista. 

Käykö näin tälläkin kertaa jää nähtäväksi, mutta Putinia vastassa on lähes koko maailman Ukrainalle tarjoama tuki - eikä venäläisten omalla puolella ole kuin Iranin tai Pohjois-Korean kaltaisia vähäpätöisiä tekijöitä, sekä varauksin Kiina, joka asettaa avulleen aina korkean hinnan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainan sodassa nähtiin jälleen käänne
Mitä vikaa venäläisissä?
Liikahduksia järjettömässä sodassa

Elämme juuri nyt kylmintä aikaa lähes 500 miljoonaan vuoteen

Viime aikoina on puhuttu paljon Grönlannin jäätiköiden sulamisesta. Siksi oli mielenkiintoista lukea Saksassa työskentelevän Rebecca Adam McPhersonin ja kumppaneiden tutkimusta, jonka mukaan valtamereen laskevan grönlantilaisen 79 North -jäätikön sulaminen on hidastunut jonkin verran viime vuosina. 

Tätä ilmiötä tutkiessaan tutkijat huomasivat, että jäätikön kielekkeen alapuolisen veden lämpötilat viilenivät vuosina 2018–2021. Tutkijoiden mukaan tämä johtui Pohjois-Atlantin kierron hidastumisesta ja Atlantin välivesien viilenemisestä. 

Se puolestaan oli seurausta Euroopan ilmakehässä havaitusta ilmiöstä, jonka seurauksena kylmää arktista ilmaa valui etelään Framinsalmen kautta. Tämä ilmiö ei suinkaan ole tieteelle uusi, vaan se on aiheuttanut viimeisen puolen vuosisadan aikana myös muita merten viilenemistapahtumia ja tulee jatkossakin olemaan keskeinen tekijä Koillis-Grönlannin jäätiköiden kehityksessä.

Tutkimusta tavatessani mieleeni tuli tietenkin, että voisiko tämä sama ilmiö selittää myös sen, ettei pohjoisen napa-alueen merijää ole sulanut vuoden 2013 jälkeen. Jos näin on, pitäisi merijään sulamisen jatkua mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.  

* * *

Kun nyt innostuin kirjoittamaan ilmastotieteen tuloksista, niin jatkan samalla linjalla, mutta kovin erilaisella aiheella. Amerikkalainen Emily Judd kumppaneineen oli nimittäin tutkinut maapallon maapallon keskimääräistä pintalämpötilaa peräti viimeisten puolen miljardin vuoden aikana. 

Tämä tapahtui yhdistämällä tilastollisesti geologisia tietoja ja ilmastomallien simulaatioita. Näin voitiin osoittaa, että Maan lämpötila on vaihdellut 11°C ja 36°C välillä viimeisten 485 miljoonan vuoden aikana. 

Tämä vaihteluväli on suurempi kuin aiempien tutkimusten perusteella oli arvioitu, mutta linjassa viimeisten noin 60 miljoonan vuoden arvioiden kanssa. Tutkijoiden mukaan tämä lisää luottamusta siihen, että heidän saamansa tulokset ovat aiempia arvioita oikeampia myös varhaisempia ajanjaksoja koskien. 

Tässä käsittelemäni tutkimuksen mukaan trooppiset lämpötilat ovat vaihdelleet 22° ja 42°C välillä, joten aiemmin esitetty väite siitä, että troopiikin lämpötilalla olisi jonkinlainen kiinteä yläraja. Ja viittaa siihen, että muinainen elämä olisi kehittynyt sietämään äärimmäistä kuumuutta ja joutunut sittemmin sopeutumaan kylmempään ilmastoon. 

Kaiken kaikkiaan maapallo on viimeisten 485 miljoonan vuoden aikana viettänyt enemmän aikaa lämpimissä kuin kylmissä ilmastoissa. Juddin ja kumppaneiden mallin mukaan ilmastoa on tänä aikana ohjannut pääasiassa hiilidioksidin konsentraatio. 

Mielenkiintoisinta tässä tutkimuksessa oli kuitenkin se, että maan lämpötila on vaihdellut paljon enemmän kuin aiemmin on luultu. Tähän liittyen minua itseäni hämmästytti erityisesti kuva, jonka he julkaisivat maapallon pinnan globaalin keskilämpötilan kehityksestä. 

Kuten arvoisa lukijani havaitsee, elämme juuri nyt kylmintä aikaa lähes 500 miljoonaan vuoteen. Ja sikäli maapallon historian suhteen aivan äärimmäisissä poikkeusoloissa. Nähtäväksi siis jää, onko planeettamme tulevaisuus entistäkin kylmempi vai nousevatko sen lämpötilat jossain vaiheessa kohti maapallolle tyypillisempiä lukemia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rypälemehu ilmastomittarina
WMO: Jäätiköiden sulamista ei voi enää estää
Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?

Yle myötäili mafiamaista valtaa Pohjois-Suomessa käyttäviä ympäristöjärjestöjä

Kuluneella viikolla Yleisradio kertoi, että "Rovaniemeläinen energiayhtiö Napapiirin Energia ja Vesi Oy (Neve Oy) on ostanut puuta kiistellystä Värriön yhteismetsästä Sallassa". Näin on tehty siksi, että kyseessä on yksityinen talousmetsä, josta isot metsäyhtiöt ovat kieltäytyneet ostamasta puuta Greenpeacen ja muiden ympäristöorganisaatioiden vientimaissa harjoittaman propagandan pelossa.

Metsää ei syystä tai toisesta ole suojeltu myöskään reilun suomalaisen käytännön mukaisesti eli maksamalla omistajalle täysi korvaus sosialisoidusta omaisuudesta. Voidaan tietenkin kysyä, että miksei näin ole tehty. Ovatko metsän luontoarvot siihen nähden liian vähäiset vai onko samanlaisia luontotyyppejä jo suojeltu riittävästi?

Jälkimmäiseen selitykseen viittaa vahvasti se, että esimerkiksi Sallaa hiukan pohjoisemmassa, mutta luonnoltaan Värriön alueen kaltaisessa Inarissa on suojeltu peräti 72,2 prosenttia kunnan pinta-alasta. Lisäksi itse Värriössäkin sijaitsee jo nyt Venäjään rajautuva Värriön luonnonpuisto.

Jos ja kun tilanne on tämä, on Ylen uutisessa puheena ollut yhteismetsä omistajineen ikään kuin puun ja kuoren välissä. Sillä on pääomaa kiinni metsäomaisuudessa, jota sen enempää valtio kuin suuret metsäfirmatkaan ei suostu vaihtamaan rahaksi. Jäljelle on jäänyt puiden myynti energiaksi. 

Tämäkin on todennäköisesti tapahtunut kalliin tukkipuun hinnan sijasta halvalla. Onhan kuutiohinnan ero tukilla ja energiapuulla yli kaksinkertainen metsänomistajan tappioksi  - linkissä mainittu kuitupuun hinta on nykyisin kutakuinkin sama kuin energiapuun. 

Ylessä nyt yksisilmäisesti - luontojärjestöjen agendaa mukaillen - kirjoitettu juttu saattaakin johtaa siihen, että myös Neve Oy lopettaa puun ostamisen Värriön yhteismetsästä, jolloin sen vaihtoehdot käyvät entistäkin vähäisemmiksi. Pahimmassa tapauksessa saattaa käydä jopa niin, että heidän omaisuutensa menettäisi kotitarvepuu- ja virkistyskäyttöä lukuun ottamatta kokonaan arvonsa. 

* * *

Tapaus ei ole Suomessa ensimmäinen laatuaan, sillä Inarin yhteismetsä ajettiin pari vuotta sitten samanlaiseen tilanteeseen. Ratkaisu löytyi kaivosyhtiöstä, joka osti silloin Värriön yhteismetsän tapaan kaupalliseen paitsioon joutuneen metsän - josta yritykset eivät uskaltaneet ostaa puuta, ja jota valtio ei nähnyt tarpeelliseksi suojella - viherpestäkseen toisaalla tapahtuvaa ympäristöä rasittavaa toimintaansa. 

Nähtäväksi siis jää, syntyykö myös Värriöön samankaltainen älyllisesti epärehellinen, ympäristönsuojelun kannalta kyseenalainen ja oikeusvaltioperiaatteen vastainen ratkaisu. Siis ratkaisu, jossa ei de facto tunnusteta sitä, että "jokaisella on yhdenvertainen oikeussuoja lain edessä". 

Oikeussuojan puuttuminen tarkoittaa Värriön metsänomistajien tapauksessa sitä, että heidän omaisuutensa taloudellinen arvo on hävitetty ympäristöjärjestöjen tehokkaalla propagandalla ja teollisuuden painostamisella tilanteessa, jossa omaisuuden luontoarvot - mitä ilmeisemmin - eivät oikeuta suojelua valtion rahoilla. Eikä omistajille siten jää tosiasiallista mahdollisuutta käyttää omaisuuttaan lain sallimissa rajoissa. 

Tämän asian ymmärtää, kun katsoo Luonnonvarakeskuksen tuottamia tietoja, joiden mukaan Lapin metsistä oli vuonna 2019 suojeltu jo lähes kolmannes kun taas eteläisen Suomen maakunnissa metsistä on suojeltu vain 3,3 - 7,7 prosenttia. Siten metsiensuojelun tarve on Etelä-Suomessa monin verroin suurempi kuin pohjoisessa - ja tarkoitukseen käytettävissä olevat varat on järkevää käyttää pohjoisen ihmisten omistusten sosialisoinnin sijaan etelän vauraissa maakunnissa. 

Tästä syystä olisin mielelläni nähnyt verovaroin toimivan Yleisradion uutisoivan aiheesta nyt nähdyn jutun sijaan sellaisella analyysillä, jossa olisi käsitelty asiaa rehellisesti eli huomioiden edelle kirjoittamani näkökohdat. Ja nyt nähdyn ympäristöjärjestöjen myötäilyn sijaan kyseenalaistettu se mafiamainen valta, joka niillä on nykyisin pohjoisessa Suomessa. Ja jota ne näyttävät käyttävän täysin paikallisten ihmisten elämisen mahdollisuuksien tuhoutumisesta piittaamatta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muutama kommentti Teemu Keskisarjan listaan
Suomalaisten selvä enemmistö vastustaa komission metsäpolitiikka
Suojelutoimien kustannuslaskelmista puuttuu 90 prosenttia

Sosialistinen ja kapitalistinen kateus

Arvoisa lukijani on varmaankin kuullut jonkin version seuraavasta anekdootista.

"Kun kainuulainen näkee, että naapuri onnistuu vaurastumaan, hän tulee kateelliseksi ja ryhtyy heti pohtimaan miten saisi palautettua tämän yhtä köyhäksi kuin itsensä. Jos joku taas rikastuu Etelä-Pohjanmaalla, tulee naapuri niin ikään kateelliseksi ja rupeaa kuumeisesti miettimään kuinka pystyisi itsekin samaan." 

Anekdootin sanotaan kuvaavan hyvin mainittujen maakuntien väestön kulttuurista eroa. Samaa tarinaa kuitenkin kuulee kerrottavan myös siten, että kainuulainen vaihtuu suomalaiseen ja eteläpohjanmaalainen amerikkalaiseen. Tällöin tarinan sanotaan kuvaavan kahden valtion asukkaiden välistä kulttuurista eroa. 

Todellisuudessa tarina kuvaa parhaiten poliittisen oikeiston ja vasemmiston välistä eroa. Sosialistihan pyrkii aina tasaamaan ihmisten välisiä tuloja, joten hän ryhtyy tietenkin pohtimaan, miten saisi verotettua rikkaampien tuloja ja omaisuutta mahdollisimman tehokkaasti. Vastaavasti talousliberaali näkee menestyneissä ihmisissä esikuvan, joista hänenkin kannattaa ottaa mallia. 

Tämä pätee niin Suomen poliittisen oikeiston vankimmalla tukialueella Etelä-Pohjanmaalla kuiin poliittisesti enemmän vasemmalle kallellaan olevassa Kainuussa. Ja yhtä hyvin sosiaalidemokraattisessa Suomessa kuin markkinatalouden varassa menestyvässä Yhdysvalloissakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mätä järjestelmä
Vantaalaiset saavat reilun kahden miljoonan euron savusaunan
Kansan uutisten vieras valaisi vasemmiston maailmankuvaa

Hollannin maahanmuuttopoliittiset linjaukset

Suomen hallitus on monilta osin tehnyt ja tekemässä tiukennuksia haitalliseen maahanmuuttoon. Niitä on kuitenkin vastustettu kovasti sekä poliittisessa vihervasemmistossa että halpatyövoimaa kaipaavan elinkeinoelämän piirissä. Siksi on hyvä katsoa, mitä on tapahtumassa muissa EU-maissa. 

Olen jo aiemmin kirjoittanut Saksan kiristyvästä maahanmuuttopolitiikasta ja Tanskan sekä Ruotsin linjaukset lienevät muutenkin hyvin lukijoideni tiedossa. Niiden lisäksi päätin tänään ottaa esille vielä Hollannin, jossa maahanmuuttajista on syntynyt valtavat kustannukset yhteiskunnalle ja sen seurauksena Geert Wildersin Vapauspuolue sai vuoden 2023 vaaleissa todellisen rökälevoiton ja sen myötä pääsi hallitusvastuuseen.

Nyt Alankomaiden hallitus on saanut tehdyksi uuden maahanmuuttopoliittisen ohjelman, joka sisältää merkittäviä tiukennuksia turvapaikka- ja maahanmuuttoasioihin. Lisäksi useat siihen kuuluvat toimenpiteet vaikuttavat maassa jo oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin.

* * *

Ensinnäkin hollantilaiset tiukentavat vaatimuksia maansa kansalaisuuden saamiseksi. Kielitaitovaatimusta kiristetään ja kansalaisuuden voi tulevaisuudessa saada vasta kymmenen vuoden maassaolon jälkeen. Lisäksi hallitus haluaa, että uudet kansalaiset luopuisivat pääsääntöisesti alkuperäisestä kansalaisuudestaan saadessaan uuden.

Toiseksi Hollannin hallitus pyrkii vähentämään työperäistä maahanmuuttoa ottamalla käyttöön tiukkoja toimenpiteitä matalapalkkatyön rajoittamiseksi sekä huonojen työolosuhteiden torjumiseksi. Lisäksi todennäkoisesti turvapaikkaan oikeutettujen pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden sekä näiden mukana tulleiden perheenjäsenten halutaan menevän töihin odottaessaan päätöstä maahan jäämisestä.

Kolmanneksi hallitus pyrkii pitämään kansainvälisten opiskelijoiden määrän tarkituksenmukaisena sekä rajoittamaan Alankomaiden korkeakoulutuksen "englannistumista". Siksi yliopistoja ja korkeakouluja kehotetaan koordinoimaan kansainvälisten opiskelijoiden vastaanottoa sekä vahvistamaan hollannin kielen asemaa ja laajentamaan kiintiöiden käyttöä.

Neljänneksi hallitus on linjannut, että ukrainalaisten pakolaisten omavaraisuuden ja kotoutumisen tukemista jatketaan. Tähän mennessä on jo aloitettu toimeentulotuen asteittainen lakkauttaminen niille pakolaisille, joilla on riittävät tulot työllistymisestä. Lisäksi pakolaisten odotetaan osallistuvan myös majoituskustannuksiin, jos vain on mahdollista.

Edelle mainittujen neljän kohdan lisäksi hallitus on julistanut "turvapaikkakriisin". Sen perusteella voidaan ottaa tilapäisiä toimenpiteitä käyttöön turvapaikanhakijoiden määrän hallitsemiseksi ilman molempien parlamentin kamareiden välitöntä hyväksyntää.  

Myöskään oleskeluluvan saaneilla ei ole oikeutta tuoda perheenjäseniään maahan, elleivät he ovat pitäneet oleskelulupaansa yllä vähintään kahta vuotta. Lisäksi heillä tulee olla perheelle soveltuva asunto sekä "vakaa ja riittävä tulotaso". Myös aikuisten lasten perheenyhdistämistä rajoitetaan.

Toistuvia turvapaikkahakemuksia tarkastellaan aiempaa tiukemmin uusien faktojen ja olosuhteiden osalta, ja turvapaikkakriisilain käyttöönotto muuttaa myös olemassa olevia sääntöjä. Sen seurauksena sijoituslaki perutaan, uusien turvapaikkahakemusten käsittely keskeytetään, vastaanottokeskusten tasoa alennetaan ja henkilöt, joilla ei ole oikeutta jäädä, voidaan poistaa maasta pakolla.

Lisäksi poistetaan sääntö, jonka mukaan turvapaikanhakijat saavat automaattisesti pysyvän oleskeluluvan viiden vuoden jälkeen. Myös Alankomaissa yli viisi vuotta oleskelleet ihmiset voidaan passittaa kotimaahansa, jos sen katsotaan olevan turvallinen. Lisäksi rajatarkastuksia tiukennetaan valvonnan tehostamiseksi.

* * *

Tämä kaikki edellyttää, että Hollannin hallitus virallisesti pyytää - ja saa - poikkeuksen EU:n tavallisista turvapaikkasäännöistä. Nähtäväksi jää, miten Unioni reagoi siihen. Ja mitä Hollanti tekee, mikäli sen demokraattisen hallituksen linjaukset torpataan EU:ssa. 

Meillä Suomessa on syytä seurata tarkasti eurooppalaista kehitystä. Sekä samalla huolehtia siitä, ettei maastamme tule - muun Euroopan kiristäessä omaa maahanmuuttopolitiikkaansa - uudelleen muihin EU-maihin verrattuna houkuttelevaa haittamaahanmuuton kohdetta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma etenee
Maahanmuuttospesifinen väkivaltarikollisuus kasvaa humanitaarisen maahanmuuton jatkuessa
Humanitaarinen maahanmuutto on taakka ja rikollisuuden lähde

Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma etenee

Kerroin pari päivää sitten, että tämän vuoden aikana on Suomen Maahanmuuttovirastolle jättänyt ensimmäisen oleskelulupahakemuksensa muun muassa 1 897 bangladeshilaista, 1 445 pakistanilaista, 1 120 nigerialaista, 1 048 turkkilaista ja 923 iranilaista. 

Nämä lukemat ovat pieniä vajaan kymmenen vuoden takaisiin määriin verrattuna. Vuonna 2015 kansainvälistä suojelua haki Suomesta nimittäin yli 20 000 irakilaista ja sellaista kärttäviä afgaanejakin oli yli 5 000. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö EU:n alueelle olisi edelleen pyrkimässä massoittain kehitysmaalaisia. Tästä kertoi Verkkouutiset, jonka mukaan "Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto EUAA kirjasi vuoden ensimmäisen puoliskon aikana yhteensä 513 000 hakemusta", joten kansainvaeltajien määrä koko Unionin alueella noussee tänä vuonna yli miljoonan - siis samoin kuin kävi myös viime vuonna.

Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että kansainvälinen puskaradio on toiminut tehokkasti ja turvapaikanhakijat ovat tietoisia Suomen hallituksen toimista humanitaarisen maahanmuuton kohdistamiseksi aiempaa tarkemmin vain todellisessa hädässä oleville. 

Siksi on aivan keskeistä, että Petteri Orpon (kok) hallitus jatkaa tehokkaasti ja laajalle uutisoiden omaa maahanmuuttopoliittista ohjelmaansa. Siitä on tätä kirjoitettaessa valmisteilla - ja tällä hetkellä lausunnoilla - kaksi kohtaa. 

Ensimmäinen koskee perheiden yhdistämistä, jota ollaan muuttamassa siten, että "tiukennetaan perheen­yhdistämisen edellytyksiä ottamalla käyttöön perheen­yhdistämis­direktiivin mahdollistamia muutoksia". Toinen kohta liittyy säilöönottoon ja maahantulokieltoon siten, että "tiukennetaan säilöönottoa koskevaa sääntelyä, uudistetaan maahantulo­kieltoa koskeva sääntely ja mahdollistetaan maahantulo­kiellon määrääminen Suomen ulkopuolelle oleskelevalle henkilölle". 

Yhtä tärkeää kuin näiden muutosten tekeminen, on niiden viestiminen myös Suomen ulkopuolelle, sillä vain siten sosiaaliturvaperusteisten elintasopakolaisten motiivi tänne kylmään pohjolaan lähtemiselle jää mahdollisimman vähäiseksi. 

Samoin on syytä tuoda esiin se, että hallitusohjelmaan on kirjattu edelleen humanitaariseen pakolaisuuteen liittyviä tiukennuksia, joissa rajaavat muun muassa vastaanottopalveluita ja tiukentavat pysyvän oleskeluluvan saamisen edellytyksiä. Lisäksi on jo päätetty, että lokakuun alusta asti vaaditaan Suomen kansalaisuuden saamiseksi aiempaa pidempi asumisaika maassamme. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, millä tavalla esimerkiksi Saksan maahanmuuttopolitiikan kiristyminen heijastuu jatkossa Suomeen tulevien kehitysmaalaisten määriin. Lähtevätkö elättäjää itselleen etsivät kehitysmaalaiset hakemaan sellaista täältä Pohjantähden alta vai suuntaavatko he kulkunsa jonnekin muualle? Ja jos, niin minne?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttospesifinen väkivaltarikollisuus kasvaa humanitaarisen maahanmuuton jatkuessa
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla

Työpaikka, jossa väkivalta, kiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja syrjintä ovat jokapäiväistä arkea?

Etelä-Suomen sanomat kertoi, että "Suomessa lähes joka kolmas väitöskirjatutkija tai vastikään väitellyt kertoo kohdanneensa kiusaamista tai väkivaltaa akateemisessa työympäristössä vähintään joskus". 

Eikä siinä kaikki, sillä saman jutun mukaan "yhtä moni väitöskirjatutkija tai vastikään väitellyt kertoi kohdanneensa syrjintää. Seksuaalisesta häirinnästä kertoi hieman yli kymmenesosa vastaajista. Lisäksi useampi kuin joka viides koki joutuneensa esihenkilön, ohjaajan tai muun vanhemman henkilön syrjinnän, kiusaamisen tai väkivallan kohteeksi."

Tämä kaikki kuulostaa enemmän kuin huolestuttavalta, ellei suorastaan järkyttävältä. Eikä vastaa lainkaan omaa käsitystäni ja kokemustani tiedemaailmasta.

Siksi päätin katsoa asiaa tiedon sylttytehtaalta eli Tieteentekijöiden liiton kotisivuilta. Sieltä löytyikin nettisivu, jolla kerrottiin tästä kyselystä hiukan pidemmin. 

Ja löytyihän sieltä myös se mitä etsinkin. Nimittäin selvitys siitä minkälaiseen kyselyyn uutinen perustui. 

Sen mukaan "tiedot kerättiin helmi–maaliskuussa 2024 sähköisellä lomakekyselyllä". Tästä voidaan päätellä - kuten arvelinkin - että lehtijutussa ilmaistut väkivallan, syrjinnän, seksuaalisen häirinnän ja kiusaamisen määrät ovat todellisuutta suurempia. 

Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin epäasialliseen kohteluun liittyvään sähköinen kyselylomake täytetään ja palautetaan epäilemättä todennäköisemmin silloin, kun ihminen on joutunut sellaisen kohteeksi. Ja päinvastoin, mikäli kohtelu on ollut asiallista, jäävät tuollaiset kyselyt vastaamatta. 

Toiseksi kyselyyn vastaajat ilmaisivat omia tulkintojaan ja tuntojaan saamastaan kohtelusta. Uskon toki, että väkivallan osalta ilmoitukset ovat hyvinkin luotettavia, mutta varsinkin syrjinnän ja todennäköisesti myös seksuaalisen häirinnän osalta joukossa on paljon ihmisten kanssakäymiseen liittyviä väärinkäsityksiä. 

Tällä en tarkoita sitä, etteikö tiedeyhteisössä esiintyisi mainittuja ongelmia tai etteivät sellaisen tapaukset olisi vakavia. Enkä myöskään sitä, ettei sellaisiin pitäisi puuttua silloin kun niitä havaitaan. 

Sen sijaan tartuin tähän asiaan siksi, että uutinen perustui nimenomaisesti tieteentekijöiden etujärjestön tiedotteeseen. Siis viestiin, jonka on laatinut juuri se ihmisryhmä, jonka pitäisi ymmärtää kyselytutkimusten sudenkuopat paremmin kuin muiden ihmisten. Ja osata tuoda ne selkeästi esiin uutisoinnissaan.

Näin ei kuitenkaan ollut, vaan tutkijoiden edunvalvojat syöksyivät sudenkuopan pohjalla olleeseen seipääseen suorastaan päätä pahkaa. Ja tulivat samalla tahranneeksi koko tutkijakunnan maineen muuta yhteiskuntaa luotettavampana tiedontuottajana. 

Ja samalla leimanneeksi heikoin perustein koko tiedeyhteisön hirvittäväksi työpaikaksi, jossa väkivalta, kiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja syrjintä ovat jokapäiväistä arkea. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa
Wokeltajat harhateillä

Maahanmuuttospesifinen väkivaltarikollisuus kasvaa humanitaarisen maahanmuuton jatkuessa

Suomen uusi poliisiylijohtaja, Ilkka Koskimäki, kertoi MTV3:lle, että suomalainen väkivaltarikollisuus on muuttunut. Hänen mukaansa "koko väkivaltarikollisuuden kuva Suomessa on murrosvaiheessa ja muuttumassa. Perinteisesti meillä vuosikymmenten takaa tyypillinen henkirikos oli alkoholistien keskinäinen välienselvittely, mutta niitä ei juurikaan enää ole." 

Sen sijaan - edelleen hänen mukaansa - "meille on tullut päihteiden sekakäyttöä, huumeet merkittävissä määrin, rikollisten välienselvittelyt ja uudentyyppisiä ilmiöitä, kuten katujengi-ilmiöt ja kunniaväkivaltaan liittyvät tapaukset. Rikollisuuden kuva on jollain tavalla murroksessa."

Poliisiylijohtaja kertoi myös, että "määrällisesti eniten törkeitä väkivaltarikoksia, eli henkirikoksia ja niiden yrityksiä, on...Tampereen ja Vantaan seuduilla". Sitä hän ei kuitenkaan tiennyt, miksi juuri näissä kaupungeissa. 

* * *

Nähtäväksi jää, millä tavalla väkivaltarikollisuus ja sen jakautuminen suomalaisten kaupunkien välillä kehittyy tulevina vuosina. Selvää on kuitenkin, että tässä asiassa yksi keskeisimmistä seikoista on suomalaiseen yhteiskuntaan heikosti integroituneiden humanitaaristen maahanmuuttajien määrä. 

Tapahtuuhan poliisiylijohtajan mainitsemista kasvavista ilmiöistä katujengi- ja kunniaväkivalta tunnetusti lähes kokonaan heidän parissaan. Eikä huumetilanteen muutoskaan ole riippumaton suomalaisen väestön muutoksesta, koska laittomien päihteiden maahantuonti ja kauppa ovat siirtyneet jo vuosia sitten maahanmuuttajille. 

Nähtäväksi siis jää, miten tilanne kehittyy Suomessa. Maahamme saapuu joka tapauksessa edelleen väestöä sellaisista maista, joista tulevat henkilöt integroituvat heikosti: kuluvan vuoden aikana on Maahanmuuttovirastolle jättänyt ensimmäisen oleskelulupahakemuksensa muun muassa 1 897 bangladeshilaista, 1 445 pakistanilaista, 1 120 nigerialaista, 1 048 turkkilaista ja 923 iranilaista. Lisäksi uusintahakemuksia on vielä monin verroin enemmän. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syyrialaista, algerialaista ja mustaa väkivaltaa Euroopassa
Nuorison tekemät väkivaltarikokset ja ryöstöt räjähtivät kasvuun - mutta miksi?
Mitä Senaatintorilla oikein tapahtui uudenvuodenyönä?

Tekoäly voi parantaa salaliittoteoreetikon

Salaliittoteoriaksi kutsutaan sellaisia yleisestä käsityksestä poikkeavia väitteitä, joiden mukaan jonkin asian takana on epädemokraattinen salaliitto, vaikkei tämän tueksi ole kunnollisia perusteita tai tieteellisiä todisteita, vaan korkeintaan jonkinlaisia hämäräperäisiä anekdootteja. Niihin uskovilla ihmisillä on usein muitakin epätavallisia käsityksiä, jotka voivat liittyä esimerkiksi uskomuslääkintään, yliluonnollisiin ilmiöihin tai taikauskoisuuteen.

Vaikka monet näistä salaliitoista ovat usein varsin epäuskottavia, niihin uskotaan silti laajalti. Syyksi on esitetty, että monet ihmiset yksinkertaisesti vain haluavat omaksua salaliittoteorioita tyydyttääkseen piileviä psyykkisiä tarpeitaan tai motiivejaan, minkä vuoksi heitä ei voitaisi saada luopumaan niistä faktoilla tai vastatodisteilla. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata amerikkalaisen Thomas Costellon ja hänen tutkijatovereidensa julkaisema tutkimusraportti, jossa oli tutkittu voisiko tekoälyllä vaikuttaa sosiaalisessa mediassa salaliittoon uskoviin ihmisiin esittämällä perusteltuja tosiasioita, jotka osoittavat näiden käsitykset vääriksi. Tekijät nimittäin olettivat faktapohjaiseen korjaavaan tietoon perustuvien väliintulojen vaikuttavan tehottomilta yksinkertaisesti siksi, että niistä tavallisesti puuttuu riittävä syvyys ja henkilökohtaisuus. 

Tutkimuksessa käytettiin kehittyneitä suuria kielimalleja (LLM), jotka ovat yksi tekoälyn muoto ja joilla on pääsy valtaviin tietomääriin sekä kyky luoda yksilöllisiä argumentteja. LLM-mallit voivat näin ollen kumota tai kyseenalaistaa suoraan jokaisen henkilön mainitsemat todisteet, joita he pitävät salaliittouskomuksiaan tukevina.

Kahdessa kokeessa 2190 amerikkalaista esitti omilla sanoillaan salaliittoteorian, johon he uskoivat, sekä todisteet, joiden he arvelivat tukevan näkemystään. Tämän jälkeen he osallistuivat kolmen kierroksen keskusteluun GPT-4 Turbo -kielimallin kanssa, jota ohjeistettiin vastaamaan näihin erityisiin todisteisiin ja yrittämään vähentää osallistujien uskoa kyseiseen salaliittoteoriaan. Verrokkiryhmän kanssa tekoäly keskusteli salaliittoon uskovien ihmisten kanssa jostain muusta aiheesta.

Tekoälyn kanssa keskustelu vähensi osallistujien uskoa valitsemaansa salaliittoteoriaan keskimäärin viidenneksellä. Tämä vaikutus säilyi vähintään kahden kuukauden ajan ja havaittiin johdonmukaisesti monenlaisissa salaliittoteorioissa John F. Kennedyn murhasta, avaruusolennoista ja illuminatista aina koronapandemiaan ja vuoden 2020 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. 

Vähennystä tapahtui myös niiden osallistujien kohdalla, joiden salaliittouskomukset olivat syvään juurtuneita ja identiteetille tärkeitä. Samalla tekoälyn kanssa käydyt keskustelut vähensivät myös uskoa muihin - keskustelunaiheeseen liittymättömiin - salaliittoihin, minkä voi tulkita salaliittoteorioiden uskottavuuden vähentyneen näiden henkilöiden maailmankuvassa yleisestikin.

Tutkijat tekivät tästä kaikesta sen johtopäätöksen, että monet ihmiset, jotka vahvasti uskovat tosiasioiden vastaisiin salaliittoteorioihin, voivat muuttaa mielensä, kun heille vain esitetään riittävän vakuuttavia todisteita niiden virheellisyydestä. Samalla se osoittaa, etteivät näiden ihmisten aiemmat käsitykset, mahdolliset psykologiset tarpeet tai motivaatiot estä heitä ymmärtämästä tosiasioiden ja salaliittoteorioiden välisiä ristiriitoja, kunhan ne vain tuodaan riittävän selkeästi heidän nähtäväkseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat sepitti salaliittoteorian
Purra paljasti älyllistä epärehellisyyttä
Nobelistin ja salaliittogurun elämä: Luc Montagnierin tarina

Merja Ylä-Anttila käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi ja on siksi erotettava

Yleisradion budjetin leikkaukset ovat johtaneet verorahoitteisessa mediayhtiössämme lapselliseen kiukutteluun. Niistä ensimmäinen oli ilmoitus somali- ja arabiankielisistä uutisista, josta kirjoitin eilen illalla.

Toistakaan kiukuttelukohtausta ei tarvinnut odottaa kovin kauaa, sillä yhtiön toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila kertoi tänään julkaistussa haastattelussa, että seuraavaksi yhtiön kanavilta saattavat kadota hiihdon MM-kilpailut. 

Isku on sikäli taitavasti kohdistettu, että se kohdistuu luultavasti juuri arvokonservatiivisiin suomalaisiin eli Kokoomuksen, Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten kannattajiin, jotka todennäköisimmin ovat näistä kilpailuista kiinnostuneimpia. 

Kyse ei kuitenkaan ole mistä tahansa urheilulähetyksistä, vaan puhumme lajista, joka on lähes ainoana perinteisenä yksilöurheilun lajina tuottanut kutakuinkin säännöllisesti mitalitason menestystä suomalaisille - mikä on näkynyt myös Vuoden urheilija -nimityksissä. Tämän seurauksena myös maastohiihdon arvokilpailujen katsojamäärät ovat olleet miljoonaluokkaa - eli kyse on Ylen asiakaskunnalle poikkeuksellisen tärkeistä urheilulähetyksistä. 

Edellä mainitsemani kaksi kiukuttelu-uutista ovatkin minun silmissäni varmistaneet sen - jo aiemminkin näkyneen (esimerkki ja toinen) - tosiasian, ettei Merja Ylä-Anttila ole tehtäviensä tasalla ammatillisesti eikä etenkään henkisesti, vaan muistuttaa käytökseltään lähinnä uhmaikäistä pikkulasta. 

Siksi hänet on mitä pikimmin vaihdettava Ylen johdosta henkisesti aikuiseen henkilöön. Siis sellaiseen, joka ymmärtää tehtävänsä olevan siitä huolehtimisen, että verovaroilla tuotetaan poliittisesti neutraalia uutisointia ja maksajan - siis Suomen kansan - tahdon mukaista muuta ohjelmistoa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arabian- ja somalinkieliset uutiset
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Yle, yhdenvertaisuuslaki ja perussuomalaisia kannattavat työntekijät

Arabian- ja somalinkieliset uutiset

Näin kotimatkalla huomasin, että tämä päivä toi mukanaan kaksi Yle-uutista, joita en voi olla kommentomatta, vaikka aamulla kirjoitinkin jo yhden tekstin. 

Yle-uutisista ensimmäinen nimittäin kertoi, että omalla verollaan toimivan mediamme rahoitukseen on saatu parlamentaarinen sopu. Vain Harry Harkimo (liik) on jäämässä siitä ulos katsottuaan, että leikkaukset ovat riittämättömät.

Toisena Yle-uutisena Yle ilmoitti itse, että se aikoo jatkossa käyttää suomalaisilta kerättyjä verovaroja arabian- ja somaliankielisiin uutislähetyksiin. Nähtäväksi jää, millä tavalla ne edistävät kielitaidottomien maahanmuuttajien integroitumista uuden kotimaansa suomen- ja ruotsinkieliseen ympäristöön. Ja sensuroimattomia sosiaalisia medioita seuraamalla havaita, mitä veroja maksavat kansalaiset ajattelevat asiasta.

JK kello 21.20. Kansanedustaja Sanna Antikainen (ps) näkee tämän asian kutakuinkin samalla tavalla kuin minäkin. Eli vaikka on totta, että arabian- tai somalikieliset uutiset voivat lisätä tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta - mikä sinänsä on positiivista - ne samalla heikentävät näitä kieliä puhuvien ihmisten motivaatiota opiskella Suomen virallisia kieliä. Ja lopputuloksena on pahimmillaan jopa entistä tiukempi eristäytyminen muusta yhteiskunnasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Yle, yhdenvertaisuuslaki ja perussuomalaisia kannattavat työntekijät
Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?

Työmarkkinasyksy alkaa pessimistisissä merkeissä

Tänään on tärkeän prosessin aloituspävä, sillä teknologiateollisuuden työnantajat ja työntekijöitä edustava Teollisuusliitto istuvat neuvottelupöytään sopimaan tulevista työehdoista ja palkoista. Lähtökohta on kuitenkin huono, sillä - Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon mukaan - neuvottelutilannetta mutkistavat hallituksen jo toteuttamat ja parhaillaan tekeillä olevat lait, joilla muutetaan sosiaaliturvaa ja työlainsäädäntöä.

Myös Teknologiateollisuuden Jarkko Ruohoniemi on pessimistinen, sillä hänen mukaansa alan taloustilanne vaikeuttaa neuvotteluita. Näin siksi, että hänen mukaansa alan yritysten talous ei ole odotuksista huolimatta kääntynyt kasvuun, joten Suomessa on edelleen tarve maltillisille palkkaratkaisuille, jotta yritysten kilpailukyky suhteessa eurooppalaisiin verrokkeihin säilyisi.

Nähtäväksi siis jää, millainen työmarkkinasyksy meille suomalaisille avautuu tänä syksynä. On selvää, että edellä mainitut johtajat pyrkivät puheillaan asemoimaan jo etukäteen omiensa neuvotteluasemia mahdollisimman vahvoiksi. Ja yhtä lailla pelaavat julkisuuspeliä, jolla tavoitellaan meidän suomalaisten hyväksyntää heidän omille vaatimuksilleen. 

Tosiasia kuitenkin on, että Suomen talous on ollut rähmällään jo yli puolitoista vuosikymmentä, eikä siitä kuopasta nouseminen onnistu ilman työnantajien kustannuskilpailukykyä ja työntekijöiden vahvaa motivaatiota. Ja tästä syystä pitää toivoa, että nyt alkavien neuvotteluiden lopputuloksena on molempia osapuolia tyydyttävä suomalaisen teknologiateollisuuden toimintaedellytyksiä tukeva loppuratkaisu.

Erityisen typerää tässä tilanteessa olisi, mikäli nyt käynnistyvissä neuvotteluissa ryhdyttäisiin politikoimaan hallituksen Suomen talouden kasvuun tähtääviä työmarkkinauudistuksia vastaan. Tai tekemään jonkinlaista protestia sellaisista päätöksistä, jotka eivät varsinaisesti koske töiden tekemistä vaan esimerkiksi oikeutta poliittisiin lakkoihin tai työttömyyskorvauksiin. 

Näin jo siitäkin syystä, ettei Suomen suurin työntekijöiden puolue löydy suinkaan poliittisesta vasemmistosta tai edes oppositiosta, vaan Petteri Orpon (kok) porvarihallituksesta. Ja tämän puolueen puheenjohtaja istuu sen valtiovarainministerinä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus toimii ja oppositio räksyttää
Ay-liike alleviivaa työelämäuudistusten tarpeellisuutta
Demokratian vastainen korporaatio

Lisää yhteisvelkaa ja veroja Euroopan Unionin käytettäväksi?

Meillä suomalaisilla on hyvässä muistissa EU-tasoisesen velkarahan jakaminen. Kirjoitin aiheesta esimerkiksi vuonna 2015 seuraavasti.

"Käytännössä Kataisen/Stubbin hallitusten merkittävin läpi mennyt päätös on ollut suomalaisen rahan riskeeraaminen Kreikan tukipaketteihin, tai oikeammin saksalaisten ja ranskalaisten pankkien pelastamiseen. Tämä päätös on minun nähdäkseni johtanut  käsillä olevaan Euroopan pidentyneeseen taantumaan, jonka seurauksena EU on lopulta joutunut turvautumaan eräänlaiseen setelirahoitukseen."

Sen jälkeen Unioni on selvinnyt miten kuten, niin kuin Suomikin, mutta nyt on jälleen noussut esille ajatus yhteisen velan ottamisesta sekä bonuksena EU-tasoisen verotuksen luominen. Tällä kertaa sillä verukkeella, että Unioni tarvitsee parempaa kilpailukykyä ja lisää turvallisuutta

Italialaisen Mario Draghin mukaan EU tarvitsee näitä asioita edistäviin investointeihin vuosittain lisää 750–800 miljardia euroa. Ja mistäpä muusta tuo raha olisi saatavissa kuin ottamalla yhteistä velkaa, jota sitten jaettaisiin jollain perusteella takaisin jäsenmaille.

Suomessa on tällä kertaa onneksi hallitus, jolla on vastuullinen johto. Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) mukaan "Draghin paperissa ei juuri ole yllätyksiä – tiesimme tämän tulevan, sanoo Purra viestissään. Taantuvan Euroopan taudinkuvaus on oikea, mutta esitetty lääke – yhteisvelkaan perustuva elpymispaketti 2 – täysin väärä. Emme tarvitse EU:hun lisää suunnitelmataloutta, vaan vähemmän."

Hänen mukaansa EU:n yhteisillä ratkaisuilla voidaan toki tehdä paljon, esimerkiksi pääomamarkkinoiden kehittämisen ja sääntelyn purkamisen ja järkevöittämisen kautta, mutta julkinen pumpattu raha ei ole se keino, jolla Unioni selviää ongelmistaan. 

Myös pääministeri Petteri Orpo (kok) tyrmäsi Draghin ehdotuksen. Ja kauhisteli, että "Draghi puhui vieläpä pysyvästä, toistuvasta järjestelystä". Niinpä Suomen hallituksen kanta yhteisvelkainstrumentteihin on yksisellitteisen kielteinen Draghin ehdotukseen. 

Onneksi - ainakin toistaiseksi - Suomi ei ole ainoa Draghin toivoman velkavetoisen EU:n vastustaja, vaan myös Saksa ja Hollanti ovat ilmoittaneet vastustavansa sellaista. Toivon mukaan joukko kasvaa edelleen, mikäli tuleva komission ryhtyy ajamaan tosissaan EU:ta kohti velkaunionia, jossa kaikille valtiolle on määritetty omat tehtävänsä: yhdet jäsenet toimivat maksumiehinä ja toiset kuluttajina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallan ympäristöministeri järjesti suomalaisille yli 700 000 000 euron vuosilaskun
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän
Kataisen ja Stubbin vastuunkannosta

Ruotsalainen veroale ja argentiinalainen inflaatio

Elinkienoelämän keskusliiton pääekonomisti Penna Urrila kertoi sosiaalisessa mediassa, että "Ruotsin sosiaalidemokraattihallitus kevensi hyvätuloisten verotusta reilusti poistamalla tuloveroasteikon ylimmän portaan v. 2020. Yli 65000€ vuositulojen vero aleni 5 %-yksikköä."

Sekä edelleen, että "Ruotsin valtiontalouden tarkastusvirasto Riksrevisionen on julkaissut analyysin tuloksista. Sen mukaan veronkevennyksen myönteiset vaikutukset toteutuivat hienosti: uudistus rahoittaa itsensä pitkällä aikavälillä 120-prosenttisesti."

Ja jatkoi, että "Ruotsin tarkastusviraston mukaan julkinen talous on pitkällä aikavälillä yli miljardi kruunua vuodessa VAHVEMPI, kun ylimpiä marginaaliveroja alennettiin tuntuvasti."

Viestiketjunsa lopuksi Urrila teki johtopäätöksen, jonka mukaan "Suomenkin verokeskustelussa kannattaisi siis muistaa dynamiikka. Kaikilla veroilla on käyttäytymisvaikutuksensa, ja oikein valitut veronkevennykset voivat rahoittaa itseään merkittävästi: 🇸🇪 viranomaisarvion mukaan ylimpien marginaaliverojen lasku jopa >100-prosenttisesti."

Nähtäväksi jää, millä tavoin ruotsalaisten rikkaiden veroalen erinomaiset tulokset vaikuttavat suomalaiseen verotuspolitiikkaan. Itse toteaisin ihan suoralta kädeltä, että Petteri Orpon (kok) johtaman porvarihallituksen kannattaisi ainakin kokeilla, toimisiko ruotsalaisdemareiden esimerkin mukainen hyvätuloisten veroalennus myös meillä. 

Ja mikäli näin tapahtuisi, voisivat myös Antti Lindtmanin johtamat demarit elvistellä, kuinka heitä lämmittää, kun porvaritkin noudattavat veroasioissa sosiaalidemokraattien esimerkkiä. Tosin ruotsalaisten sellaisten.

* * *

Kun nyt taloudesta innostuin kirjoittamaan, niin päätin katsoa mitä talousliberaalin presidentin, joulukuussa 2023 - eli vajaa vuosi sitten - valtaan nousseen Javier Milein, talouspolitiikka on saanut tapahtumaan Argentiinassa. Suomalaismediathan eivät juuri puhu aiheesta, mutta minäpä etsinkin espanjankielisen lehtijutun, jossa kerrottiin seuraavaa.

"Vuokrien hinnat ovat laskeneet Buenos Airesissa ja sen ympäristössä 26,6 %. Tämä päätti vuosien 2021 ja 2023 nähdyn nousutrendin, jolloin neliöhinta jopa kaksinkertaistui. Vuokralain" - siis vuokrien säännöstelyn - "kumoaminen vuoden 2024 alussa on mainittu käännekohtana".

"Vaikutus oli välitön. Joulukuun 2023 ja tammikuun 2024 välisenä aikana vuokrahinnat laskivat jo keskimäärin 6,7 %, ja laskusuunta jatkui kunnes hinnat vakautuivat tämän vuoden puolivälissä. Tähän hintojen alenemiseen liittyi kiinteistönvälitysliiton tietojen mukaan myös ennennäkemätön kiinteistöjen tarjonnan kasvu peräti 195 prosentilla."

Samalla "inflaatio, joka on ollut yksi Argentiinan suurimmista ongelmista, on alkanut hidastua, ja kuluttajahintaindeksi nousee nyt 90 prosenttia hitaammin kuin ennen Milein valtaantuloa. Tarjonnan kasvun ja alhaisempien hintojen yhdistelmä on auttanut vakauttamaan taloutta ja parantamaan argentiinalaisten ostovoimaa."

Näyttäisi siis tämänkin perusteella siltä, ettei sosialistinen säätelytalous tuota edes Etelä-Amerikassa niitä hyötyjä, joita siltä toivotaan. Tosin - toisin kuin Ruotsissa - siellä tässä puheena olleen taloutta korjaavan muutoksen teki oikeistopoliitikko eivätkä sosiaalidemokraatit. 

Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - myös meillä kannattaisi poliitikkojen oikealta vasemmalle muistaa tämäkin esimerkki tehdessään ihmisten asioihin vaikuttavia päätöksiä. Etenkin nyt, kun valtiovarainministerinä on poikkeuksellisen jämäkkä nainen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Viipalointia vai kasvatusta?
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta