Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa
Wokeltajat harhateillä
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Salaliittoteoriaksi kutsutaan sellaisia yleisestä käsityksestä poikkeavia väitteitä, joiden mukaan jonkin asian takana on epädemokraattinen salaliitto, vaikkei tämän tueksi ole kunnollisia perusteita tai tieteellisiä todisteita, vaan korkeintaan jonkinlaisia hämäräperäisiä anekdootteja. Niihin uskovilla ihmisillä on usein muitakin epätavallisia käsityksiä, jotka voivat liittyä esimerkiksi uskomuslääkintään, yliluonnollisiin ilmiöihin tai taikauskoisuuteen.
Vaikka monet näistä salaliitoista ovat usein varsin epäuskottavia, niihin uskotaan silti laajalti. Syyksi on esitetty, että monet ihmiset yksinkertaisesti vain haluavat omaksua salaliittoteorioita tyydyttääkseen piileviä psyykkisiä tarpeitaan tai motiivejaan, minkä vuoksi heitä ei voitaisi saada luopumaan niistä faktoilla tai vastatodisteilla.
Siksi oli mielenkiintoista huomata amerikkalaisen Thomas Costellon ja hänen tutkijatovereidensa julkaisema tutkimusraportti, jossa oli tutkittu voisiko tekoälyllä vaikuttaa sosiaalisessa mediassa salaliittoon uskoviin ihmisiin esittämällä perusteltuja tosiasioita, jotka osoittavat näiden käsitykset vääriksi. Tekijät nimittäin olettivat faktapohjaiseen korjaavaan tietoon perustuvien väliintulojen vaikuttavan tehottomilta yksinkertaisesti siksi, että niistä tavallisesti puuttuu riittävä syvyys ja henkilökohtaisuus.
Tutkimuksessa käytettiin kehittyneitä suuria kielimalleja (LLM), jotka ovat yksi tekoälyn muoto ja joilla on pääsy valtaviin tietomääriin sekä kyky luoda yksilöllisiä argumentteja. LLM-mallit voivat näin ollen kumota tai kyseenalaistaa suoraan jokaisen henkilön mainitsemat todisteet, joita he pitävät salaliittouskomuksiaan tukevina.
Kahdessa kokeessa 2190 amerikkalaista esitti omilla sanoillaan salaliittoteorian, johon he uskoivat, sekä todisteet, joiden he arvelivat tukevan näkemystään. Tämän jälkeen he osallistuivat kolmen kierroksen keskusteluun GPT-4 Turbo -kielimallin kanssa, jota ohjeistettiin vastaamaan näihin erityisiin todisteisiin ja yrittämään vähentää osallistujien uskoa kyseiseen salaliittoteoriaan. Verrokkiryhmän kanssa tekoäly keskusteli salaliittoon uskovien ihmisten kanssa jostain muusta aiheesta.
Tekoälyn kanssa keskustelu vähensi osallistujien uskoa valitsemaansa salaliittoteoriaan keskimäärin viidenneksellä. Tämä vaikutus säilyi vähintään kahden kuukauden ajan ja havaittiin johdonmukaisesti monenlaisissa salaliittoteorioissa John F. Kennedyn murhasta, avaruusolennoista ja illuminatista aina koronapandemiaan ja vuoden 2020 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.
Vähennystä tapahtui myös niiden osallistujien kohdalla, joiden salaliittouskomukset olivat syvään juurtuneita ja identiteetille tärkeitä. Samalla tekoälyn kanssa käydyt keskustelut vähensivät myös uskoa muihin - keskustelunaiheeseen liittymättömiin - salaliittoihin, minkä voi tulkita salaliittoteorioiden uskottavuuden vähentyneen näiden henkilöiden maailmankuvassa yleisestikin.
Tutkijat tekivät tästä kaikesta sen johtopäätöksen, että monet ihmiset, jotka vahvasti uskovat tosiasioiden vastaisiin salaliittoteorioihin, voivat muuttaa mielensä, kun heille vain esitetään riittävän vakuuttavia todisteita niiden virheellisyydestä. Samalla se osoittaa, etteivät näiden ihmisten aiemmat käsitykset, mahdolliset psykologiset tarpeet tai motivaatiot estä heitä ymmärtämästä tosiasioiden ja salaliittoteorioiden välisiä ristiriitoja, kunhan ne vain tuodaan riittävän selkeästi heidän nähtäväkseen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat sepitti salaliittoteorian
Purra paljasti älyllistä epärehellisyyttä
Nobelistin ja salaliittogurun elämä: Luc Montagnierin tarina
Tänään on tärkeän prosessin aloituspävä, sillä teknologiateollisuuden työnantajat ja työntekijöitä edustava Teollisuusliitto istuvat neuvottelupöytään sopimaan tulevista työehdoista ja palkoista. Lähtökohta on kuitenkin huono, sillä - Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon mukaan - neuvottelutilannetta mutkistavat hallituksen jo toteuttamat ja parhaillaan tekeillä olevat lait, joilla muutetaan sosiaaliturvaa ja työlainsäädäntöä.
Myös Teknologiateollisuuden Jarkko Ruohoniemi on pessimistinen, sillä hänen mukaansa alan taloustilanne vaikeuttaa neuvotteluita. Näin siksi, että hänen mukaansa alan yritysten talous ei ole odotuksista huolimatta kääntynyt kasvuun, joten Suomessa on edelleen tarve maltillisille palkkaratkaisuille, jotta yritysten kilpailukyky suhteessa eurooppalaisiin verrokkeihin säilyisi.
Nähtäväksi siis jää, millainen työmarkkinasyksy meille suomalaisille avautuu tänä syksynä. On selvää, että edellä mainitut johtajat pyrkivät puheillaan asemoimaan jo etukäteen omiensa neuvotteluasemia mahdollisimman vahvoiksi. Ja yhtä lailla pelaavat julkisuuspeliä, jolla tavoitellaan meidän suomalaisten hyväksyntää heidän omille vaatimuksilleen.
Tosiasia kuitenkin on, että Suomen talous on ollut rähmällään jo yli puolitoista vuosikymmentä, eikä siitä kuopasta nouseminen onnistu ilman työnantajien kustannuskilpailukykyä ja työntekijöiden vahvaa motivaatiota. Ja tästä syystä pitää toivoa, että nyt alkavien neuvotteluiden lopputuloksena on molempia osapuolia tyydyttävä suomalaisen teknologiateollisuuden toimintaedellytyksiä tukeva loppuratkaisu.
Erityisen typerää tässä tilanteessa olisi, mikäli nyt käynnistyvissä neuvotteluissa ryhdyttäisiin politikoimaan hallituksen Suomen talouden kasvuun tähtääviä työmarkkinauudistuksia vastaan. Tai tekemään jonkinlaista protestia sellaisista päätöksistä, jotka eivät varsinaisesti koske töiden tekemistä vaan esimerkiksi oikeutta poliittisiin lakkoihin tai työttömyyskorvauksiin.
Näin jo siitäkin syystä, ettei Suomen suurin työntekijöiden puolue löydy suinkaan poliittisesta vasemmistosta tai edes oppositiosta, vaan Petteri Orpon (kok) porvarihallituksesta. Ja tämän puolueen puheenjohtaja istuu sen valtiovarainministerinä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus toimii ja oppositio räksyttää
Ay-liike alleviivaa työelämäuudistusten tarpeellisuutta
Demokratian vastainen korporaatio
Luonnonsuojelijat ajattelevat yleensä, että luonnolla on jonkinlainen itseisarvo, mutta silloin tällöin näkyy myös väitteitä siitä, että biodiversiteetin väheneminen ja/tai ekosysteemien toiminnan heikkeneminen johtaisivat taloudellisiin tai terveydellisiin kustannuksiin. Nämä näkemykset eivät perustu juurikaan mitattuun tutkimustietoon, vaan parhaimmillaankin lähinnä teoreettisiin malleihin.
Science-lehdessä julkaistiin kuitenkin viime perjantaina amerikkalaisen Eyal G. Frankin tutkimus, joka tarjosi edelle kuvaamalleni väitteelle ensimmäisen empiirisen todisteen. Kyseessä on lepakoille valkokuonotaudin aiheuttavan sienen leviämisen ja maataloudessa käytettävien hyönteismyrkkyjen käytön välisten suhteen mittaaminen.
Jo aiemmin oli tiedossa, että hyönteisiä syövät lepakot voivat rajoittaa viljelykasvien tuholaispopulaatioita. Yhdysvaltoihin vuonna 2006 levinnyt valkokuonotauti puolestaan aiheuttaa lepakoille yli 70 prosentin kuolleisuuden.
Siten taudin leviäminen maakunnasta toiseen tarjosi luonnollisen koeasetelman, joka antoi mahdollisuuden arvioida, miten maatilat reagoivat lepakoiden katoamiseen ja sen seurauksena lisääntyviin tuhohyönteisiin. Ja mitä seurauksia sillä on.
Tutkimus osoitti, että maanviljelijät lisäsivät hyönteismyrkkyjen käyttöä lähes kolmanneksella lepakoiden joukkokuolemien alkamisen jälkeen. Lisäksi tulokset osoittivat, että imeväisikäisten vauvojen kuolleisuus - muiden kuin onnettomuuksien tai henkirikosten seurauksena - kasvoi keskimäärin 7,9 % lepakkokadosta kärsineissä maakunnissa. Tutkijan mukaan tämä tapahtui hyönteismyrkkyjen lisääntyneen käytön seurauksena.
Edellä lyhyesti kuvaamani tulokset olivat lievästi sanottuna hätkähdyttäviä ja osoittivat lepakoilla olevan suuri merkitys tuhohyönteisten torjuntaan käytettyjen torjunta-aineiden määriin. Ja sitä kautta sekä taloudellisia että ihmisten terveyteen liittyviä seurauksia.
Tutkimusraportin mukaan nämä "havainnot tukevat käynnissä olevia ponnisteluja, kuten kunnianhimoista tavoitetta suojella 30 % maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä, ja korostavat biodiversiteettitasojen jatkuvan seurannan merkitystä".
Tämä tietenkin pitää paikkansa, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, ettei meillä ole - ainakaan toistaiseksi - käytettävissä enempää samansuuntaista empiiristä dataa, joka vahvistaisi tässä käsitellyn tutkimuksen tulokset yleispäteväksi tieteelliseksi lainalaisuudeksi. Ja siksi tarvitaan lisätutkimuksia ekosysteemien hyvän/heikon kunnon vaikutuksesta ihmisyhteisöihin ennen kuin ryhdytään ajamaan laajamittaisesti alas vaikkapa suomalaista maa- tai metsätaloutta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Geenieditoitu tomaatti
Russakan ihmeelliset seikkailut
Luonnonsuojelubiologian perusteet horjahtivat
Petteri Orpon (kok) hallitus sai vuoden 2025 talousarvioesityksensä valmiiksi. Siinä oli ehkä mielenkiintoisinta se, että itse budjettiriihi kesti suunnitellun kahden päivän sijasta vain yhden vuorokauden.
Tämä kertoo nähdäkseni kahdesta asiasta. Niistä ensimmäinen on ilman muuta se, että budjetin valmistelutyö oli valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) johdolla tehty poikkeuksellisen huolellisesti. Ja toinen se, että kaikesta medioissa näkyneestä pintakuohusta huolimatta maamme valtioneuvosto on poikkeuksellisen toimintakykyinen.
Toivoa sopii, että budjetista seuraa niitä asioita, joita hallitus siltä toivoo. Eli "vahvistaa talouden kasvuedellytyksiä". Ja "yksityisen sektorin vetämä talouskasvu turvaa myös julkisen talouden rahoituspohjan". Sekä "julkisen talouden vaikean tilanteen vuoksi päätetyt nopeavaikutteiset velkaantumista hillitsevät toimet etenevät".
* * *
Yle puolestaan julkaisi uuden puoluekannatusmittauksensa. Sen mukaan Antti Lindtmanin johtama SDP on noussut Suomen suosituimmaksi puolueeksi syömällä laitavasemmiston kannatusta: sekä Vihreät että Vasemmistoliitto supistuivat selvästi edellisestä puoluekannatusmittauksesta. Tämä on luonnollisesti erinomainen muutos, vaikka taitaakin perustua paljolti demareiden näkyvimpien edustajien hallituksenvastaiselle räksyttämiselle.
Samaan aikaan päähallituspuolueiden eli Kokoomuksen ja Perussuomalaisten - mutta myös Kritillisdemokraattien - kannatus oli niin ikään kasvussa. Tämä osoittaa, että yhä suurempi suomalaisista on ymmärtänyt maan vaikean taloudellisen tilanteen ja hyväksyy siksi hallituksen julkiseen talouteen kohdistamat leikkaukset ja muut päätökset. Sekä ehkäpä myös sen, että kansa on huolissaan valtiontalouden edelleen järkyttävän suuresta alijäämästä.
Ylen kannatusmittauksen ehkäpä huvittavin muutos oli se, että Perussuomalaiset nousi jälleen suurimmaksi työntekijäpuolueeksi huolimatta SDP:n kannatuksen lähes kahden prosenttiyksikön noususta. Tämä jos joku alleviivaa sitä, että maata työnteollaan pystyssä pitävät ihmiset ymmärtävät päivä päivältä paremmin sen, ettei poliittinen vasemmisto suinkaan aja heidän kannaltaan järkeviä asioita, vaan jotain aivan muuta.
Lopuksi kiinnitän teidän - arvoisat lukijani - huomionne RKP:n kannatuksen matamiseen vain 3,6 prosenttiyksikössä. Tämä tosiasia lienee taustalla niissä ulostuloissa, joita puolueen piiristä on nähty julkisuudessa. Budjetin nopea valmistuminen on kuitenkin merkki siitä, että puolueen johto on reaalipolitiikassaan vastuullinen ja huolehtii omasta hallitusvastuustaan asianmukaisesti.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisten laimea äänestysaktiivisuus antaisi SDP:lle, Vihreille tai RKP:lle lisäpaikan europarlamenttiin
Ylen toimitus näytti keskisormea
Gallupdemokratian vastainen päätös
Suomalaiskouluihin on ilmaantunut uusi vitsaus, kun lapset ovat alkaneet identifioitua erilaisiksi eläimiksi. Ja käyttäytyä sen mukaisesti niin tunneilla kuin niiden välilläkin, mikä on aiheuttanut ongelmia sekä yleisesti että oppimisen suhteen.
Tilanteeseen on oululaisessa opinahjossa tartuttu kieltämällä roolipelien leikkiminen koulutunneilla. Tämä on tietenkin järkevää, mutta tulin sitten miettineeksi sitä, että kannattaisiko ilmiötä käyttää hyödyksi. Siis ei itse eläinten larppausta vaan nykyisten lasten ja nuorten yleistä intoa kaikenlaisiin roolileikkeihin.
Eli millä ihmeellä nuorison saisi identifioitumaan joksikin sellaiseksi, josta olisi hyötyä myöhemminkin elämässä. Siis rooliin, jossa keskeistä olisivat uusien asioiden oppiminen, omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen, muiden koulurauhan kunnioittaminen ja loogisen ajattelun, yleissivistyksen sekä kielitaidon kehittäminen.
En tällaisena vanhana homekorvana valitettavasti pysty tekemään yksityiskohtaista ehdotusta siitä kuinka tämä voitaisiin tehdä. Siitä huolimatta - tai juuri siksi - ehdotan kuitenkin, että ajatusta alettaisiin pohdiskella opetusministeriössä ja/tai kouluhallituksessa. Sekä paikallisesti ainakin opettajanhuoneissa, joissa pesii koko maailman järki - kuten Junnu Vainiokin aikanaan tiesi.
Jos sitten kuitenkin käy niin, ettei koko maailman järkikään keksisi keinoa, niin onhan meillä vielä kaikenlaisia aikuisia roolimalleja ja influenssereita. Löytyisiköhän sellaisista apua ja kykyä?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Shampanjasosialismia kannattava yhteiskunnallinen nyyhkyluokka
Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa
Saksan Thüringenin osavaltion vaaleissa kansa protestoi valtapuolueiden epäonnistunutta maahanmuuttopolitiikkaa ja myös Ukrainan tukemista vastaan. Sen seurauksena Vaihtoehto Saksalle eli AfD sai yli 32 prosenttia ja laitavasemmistolainen sekä niin ikään maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuva arvokonservatiivinen BSW-puoluekin lähes 16 prosenttia annetuista äänistä.
Vanhoista valtapuolueista Kristillisdemokraatit eli CDU sai vajaat 24, vasemmistopuolue Linke noin 13, Sosiaalidemokraatit SPD vain kuusi ja Vihreät vaivaiset kolme prosenttia äänistä. Siten ne kokivat melkoisen romahduksen ja viimeksi mainittu jopa putosi maapäiviltä eli osavaltioparlamentista samoin kuin Vapaat Demokraatit eli FDP.
Saksin osavaltiossa CDU menetti jonkin verran ääniä, mutta säilytti asemansa suurimpana puolueena lähes 32 prosentin äänisaaliilla. Toiseksi nousi kuitenkin AfD, joka niin ikään keräsi yli 30 prosenttia äänistä. Kolmanneksi eniten kannatusta keräsi BSW vajaan 12 prosentin äänisaaliillaan.
Sen sijaan SPD suorastaan romahti Saksissa ja sai vain seitsemän prosenttia äänistä. Vihreät saivat hiukan yli ja Linke alle viisi prosenttia äänistä. Myös Saksissa Vapaat Demokraatit putosivat osavaltioparlamentista.
Nähtäväksi jää, miten osavaltiovaalien tulos vaikuttaa koko Saksan tulevaan politiikkaan. Ehdimmehän juuri ennen käytyjä osavaltiovaaleja nähdä maan sosiaalidemokraattisvetoisen hallituksen päättäneen radikaalista maahanmuuttopolitiikan kiristyksestä. Toisaalta ainakin CDU on ilmoittanut, ettei se ryhdy yhteistyöhön uusien puolueiden kanssa.
* * *
Jos tästä vaalituloksesta voi jotain oppia niin sen, että demokratiassa kannattaisi kuunnella kansaa. Eli tehdä sellaista politiikkaa, jolle on edes jonkinlainen hyväksyntä tavallisten ihmisten keskuudessa eikä ainakaan pyrkiä heikentämään heidän jokapäiväistä elämäänsä, kuten viimeisten vuosikymmenten aikana on tehty kautta Länsi-Euroopan sallimalla kehitysmaalaisten kansainvaellus.
Saksassa ei myöskään kannattaisi sulkea ainakaan molempia uusia puolueita ulos valtapolitiikasta, vaan antaa niille vastuuta. Näin kansa saisi katetta vaatimuksilleen ja tehtyjä virheitä tulisi korjatuksi. Ja samalla testatuksi onko uusilla puolueilla kykyä viedä maata parempaan suuntaan.
Näin ei kuitenkaan ole ilmeisesti tarkoitus tehdä varsinkaan koko liittotasavallan alueella, vaan vanha valta haluaa jatkaa hallitsemista. Toivon mukaan se ottaa kuitenkin kopin asiakysymyksistä ja toteuttaa ainakin lupauksensa tehtyjen maahanmuuttopoliittisten virheiden korjaamisesta.
Ukrainan tukikysymys onkin sitten meidän suomalaisten kannalta hankalampi asia. Venäjän rajavaltiona Suomi on sellaisessa tilanteessa, että mikä tahansa etu, jonka Venäjä saavuttaa hyökkäyssodassaan, heikentää meidän turvallisuuttamme. Näin siitä huolimatta, että liityimme NATO:on, joka toki antaa tukea mahdollisen hyökkäyksen sattuessa.
Siksi uusien Ukrainan tukeen negatiivisesti suhtautuvien puolueiden menestys saattaa heikentää myös meidän turvallisuustilannettamme, mikäli myös Saksan vanhat valtapuolueet rupeavat vielä nykyistäkin nihkeämmiksi sen tukemisessa. Valitettavasti tämäkin lienee odotettavissa ennemmin tai myöhemmin. Ainakin, mikäli germaanien uusien puolueiden suosio saa itäisen Saksan vaaleista nostetta myös maan läntisissä osavaltioissa, joissa niiden kannatus on tähän asti ollut merkittävästi vähäisempää.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Afghans Had to Go
Saksan sosiaalidemokraatit Putinin tukena