Haluaisitko miellyttää robottia?

ScienceRobotics -nimisessä tiedelehdessä kerrottiin siitä, kuinka aikuisten ja lasten käyttäytyminen muuttuu kun mukana on robotteja. Tulokset olivat ajatuksia herättäviä.

Ennen tutkimusta tiedettiin, että kaikilla ihmisillä on tarve mukautua yleiseen mielipiteeseen. Jopa niin pitkälle, että kaikkien muiden ollessa toista mieltä, vaihtaa ainut erimielinen ääneen lausutun näkemyksensä ilmiselvästi virheelliseen miellyttääkseen muita.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin ihmisryhmiä ja todettiin näiden toimivan edellä kuvatulla tavalla. Eli vaihtavan vastauksensa vääräksi, vaikka muut selvästi puhuisivatkin palturia.

Seuraavaksi tutkittiin kolmen robotin ja yhden ihmisen muodostamia ryhmiä. Kun ihmiset olivat aikuisia, he pitivät näkemyksensä vaikka kaikki robotit olisivat erimielisiä. Toisin sanoen aikuisilla ei ollut tarvetta miellyttää robotteja samalla tavoin kuin ihmisiä.

Sama koe toistettiin 7-9-vuotiailla lapsilla ja tulos oli hätkähdyttävä. Lapset nimittäin väittivät mustaa valkoiseksi, mikäli kaikki robotit olivat sitä mieltä. Kyse ei ollut siitä, etteivät lapset olisi tienneet kysymyksiin oikeita vastauksia.

Tutkimus herättääkin kysymyksen siitä, miten automatisoituva maailma tulee vaikuttamaan lapsiin ja ehkäpä tuleviin sukupolviinkin. Entä sitten, jos tulevaisuudessa joku ohjelmoi robotit jakamaan tahallaan valetietoa lapsille. Ja ehkäpä aikuisillekin siinä vaiheessa kun robottien ja ihmisten välinen raja on hämärtynyt. Nyt kokeessa käytetyt robotithan olivat pieniä ja muutenkin selvästi ihmisistä erottuvia. Näin ei kuitenkaan ole välttämättä tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahneus ja kateus
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden
DeepStack: tietokone, joka voitti pokeripelin

Mistä isorokon uudet lääkkeet kertovat?

Nature-lehdessä oli juttu jonka mukaan isorokkoa vastaan on kehitetty uusi lääke. Ja toinenkin on tulossa. Hieno uutinen, mutta sikäli erikoinen, että isorokkovirukseen on viimeksi kuollut ihminen noin 40 vuotta sitten, eli se on hävitetty maailmasta.

Paitsi, että sitä on edelleen tarkasti varjeltuna kahdessa laboratoriossa - Venäjällä ja USA:ssa. Niinpä lääkkeen kehittämisen syynä ei olekaan taistelu maailmassa jylläävää epidemiaa vastaan vaan varautuminen siihen, että se palaisi yllättäen.

Yllätys voisi johtua siitä, että Venäjän tai Yhdysvaltain hallussa olevaa virusta varastettaisiin. Tai että sellainen tarttuisi esimerkiksi muumiosta tai muusta vanhasta ruumiista eläviin ihmisiin. Tai että sitä löytyisi vielä jonkun muunkin laboratorion pakastimista unohdettuna - ja se joutuisi syystä tai toisesta ihmisten ilmoille. Tai että nykyisen geenisynteesin aikana joku terroristimielinen tutkija keksisi valmistaa viruksen keinotekoisesti.

Siksi uudet lääkkeet ovat tervetulleita. Mikäli isorokko lähtisi liikkeelle, olisi ihmiskunnalla valmiina muitakin aseita kuin pelkät rokotukset. Tämä on tärkeää etenkin siksi, että terroristi voisi muokata synteettistä virustaan siten, etteivät rokotteet enää olisi tehokkaita. Muokkaaminen sekä rokotteita että kahta lääkeainetta vastaan on ymmärrettävästi paljon vaikeampaa.

Yhteenvetona voitaneen olla tyytyväisiä siihen, että nykyisenä terroristien kulta-aikana saimme kaksi uutta lääkettä kadonneita viruksia vastaan. Luultavasti niille ei koskaan tule todellista käyttöä, mutta jotain ne kuitenkin kertovat maailman menosta 21. vuosisadalla ajanlaskumme alusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä sikarutto opettaa?
Todellisuuden hämärtymisellä saattaa olla ikäviä seurauksia
Mitäpä muutamasta viruksesta?

Vegaaniarmeija?

Minulta oli jotenkin mennyt ohi puolustusvoimien aikomus pakkosyöttää varusmiehille kasvisruokaa. Ajatus on järkyttävä ottaen huomioon sen, että varusmiehistä vain häviävän pieni vähemmistö on kasvissyöjiä.

Konservatiiviseksi tiedetylle puolustusministeri Jussi Niinistölle (sin) asiasta ei oltu kerrottu etukäteen. Se viittaa siihen, että hän on oikeassa ounastellessaan valinnan olleen ideologinen.

Puolustusvoimien tavoitteena kasvisruuan pakkosyötölle on ilmastonmuutoksen vastustaminen ja ravitsemuksen terveellisyyden parantaminen. Veganismin ja ilmastonmuutoksen suhdetta olen käsitelly jo aiemmin, joten siitä ei sen enempää.

Sen sijaan haluan kiinnittää arvoisan lukijani huomion siihen, että ihminen on evolutiivisesti ajatellen sekasyöjä, josta merkkinä on hänen kyvyttömyytensä elää pelkällä kasvisruualla. Juuri siksihän täysvegaanien on täydennettävä ruokavaliotaan pilleripurkista.

Tästä voisi päätellä sen, että ihmiselle terveellisintä ravintoa lienee kohtuullisesti lihaa tai kalaa sisältävä ruoka, johon sisältyy monipuolisesti kasviksia. Yksiselitteistä tutkimustietoa kasvisruuan terveellisyydestä ei kuitenkaan ole, vaikka se näyttäisikin seurantatutkimuksissa vähentävän esimerkiksi syöpäriskiä ja alentavan kolesterolia. Siitä ei voi kuitenkaan vetää mitään johtopäätöksiä lihansyönnin välttämisen terveellisyydestä, sillä kasvisruokaa nauttivat eivät ole likimainkaan satunnaisotos väestöstä.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan kasvissyöjät olivat muita todennäköisimmin 30–65-vuotiaita, naisia, muita kuin latinoja, kotoisin USA:n länsiosista, ainakin lukion käyneitä, kroonisesti sairaita ja fyysisesti aktiivisia. He olivat myös muita harvemmin yksin eläviä, ylipainoisia tai tupakoivia eikä heillä ollut sairasvakuutusta yhtä usein kuin muilla amerikkalaisilla. Kuten arvoisa lukijani huomasi, on suurin osa edellä luetelluista sellaisia piirteitä, joiden tiedetään muutenkin assosioituvan hyvään terveyteen.

Tässä kirjoituksessa tahdon nostaa esille vielä yhden seikan, jota en huomannut käsitellyn julkisuudessa. Nimittäin sen, että lihattomien aterioiden määrän kasvattaminen saattaa vähentää monien nuorten miesten halukkuutta uhrata elämästään pitkä jakso maan aseelliselle puolustukselle - ei ehkä vielä kahden kasvisaterian seurauksena, mutta mikäli niiden määrä kasvaa vaikkapa puoleen aterioista. Sen sijaan en usko, että se nostaisi siviilipalveluksen valinneiden - ja käsittääkseni asepalveluun meneviä useammin kasvissyöjien - intoa tarttua rynnäkkökivääriin.

Tämä johtuu siitä, ettei kasvisruoka pidä nälkää loitolla lainkaan yhtä tehokkaasti kuin sekaruoka. Tämän olen nähnyt jopa omassa jälkikasvussani, joka koulun kasvisruokapäivän tultua käyttöön kävi täydentämässä ravintoaan epäterveellisellä pikaruualla kuten lihapiirakoilla tms. jaksaakseen pitkän päivän loppuun.

Armeijan päivät ovat monesti merkittävästi raskaammat kuin koulupäivät. Pitkät taisteluharjoitukset tai marssit vaativat runsaasti energiaa. Samoin ajoittainen valvominen esimerkiksi vartiotehtävissä. Siksi olisikin tärkeää, että puolustusvoimien keittiöväki pitäisi uuden ratkaisunsa jälkeen tiukasti huolta siitä, ettei kasvisruokavalio sisällä vähempää energiaa eikä näläntunnetta pisimpään poissa pitävää proteiinia kuin sekaruokakaan.

Kaiken edellä kirjoittamani yhteenvetona totean, että puolustusvoimissa olisi hyvä ottaa järki käteen, ja tarjota varusmiehille monipuolista ruokaa, jossa kaikille aterioille on edelleen vaihtoehtona sekä sekaruoka- että lihaton vaihtoehto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erilaisuuden korostaminen päivähoidossa
Kuinka maapallo pelastuu?
Pitäisikö kaikkien brittien kustantaa veganismin seuraukset?

Vihervasemmisto

Nyt annan tunnustusta Helsingin Sanomille. He nimittäin tekivät viime vaalikonevastausten perusteella kartan, jossa näkyvät kaikkien puolueiden poliittiset sijainnit ja nostivat sen nyt uudelleen kaiken kansan nähtäväksi.

Tuon kartan ehkä merkittävin huomio on se, että vihreät, demarit ja vassarit muodostavat kaikki yhdessä nipussa vihervasemmiston eli punavihreän blokin, jonka sisällä ei juuriaan ole aatteellisia eroja.

Nyt julkaistussa jutussa asian kruunaa vanha stalinisti Satu Hassi (vihr), joka linjasi seuraavasti: "¨...meillä ei ole ideologisia esteitä käyttää markkinoita keinona toteuttaa yhteiskunnallisia asioita. Vaikkapa ympäristöverotus on markkinoihin nojaava keino. Vasemmiston kanssa meillä on yhteistä se, että haluamme verovaroin pitää hyvinvointivaltiosta huolta."

Niinpä niin, molemmissa kohdissa työkaluna on verotus eli yksityisen omaisuuden sosialisointi eli vasemmistolaisten ydinajatus rahasta yhteisön eikä ne työllään hankkineiden ihmisten ansiona. Voitko sen Hassia selkeämmin sanoa?

Siten ei ole pelkästään sallittua vaan suorastaan selkokieltä puhua vihervasemmistosta, sillä se alleviivaa sitä samankaltaisuutta, joka näitä puolueita yhdistää. Näin ollen myös Li Anderssonin (vas) taholta tapahtunut Juha Sipilän mollaaminen sanan käytöstä on pelkkää poliittista teatteria ja ihmisten harhaanjohtamista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreä realismi
Jottei totuus unohtuisi...
Vuoden 1918 tapahtumat uusiksi?

Turun sankarin kääntöpuolesta

Turun sankarina tunnetun Hassan Zubierin lyhyt elämänkerta, jonka Yle julkaisi, oli mielenkiintoista luettavaa. Mieshän jäi kiinni asiakirjaväärennöksestä pyrkiessään saamaan suurempia tulonmenetyskorvauksia kuin hänelle lain mukaan kuului.

Jutun mukaan sankarilla on rankka tausta. Kertomansa mukaan hän syntyi Lontoossa ja eli ankean lapsuuden, jonka aikana häntä käytettiin seksuaalisesti hyväksi. Siitä syystä hän muutti isänsä luokse Ruotsiin.

Siellä hän syyllistyi vuosituhannen vaihteen tienoilla useisiin rikoksiin, joiden takia hänet tuomittiin vuonna 2001 törkeästä tuhopoltosta, tuhopoltosta, vahingonteosta ja väärän hälytyksen tekemisestä kahdeksan vuoden vankeusrangaistukseen. Tekojaan mies perusteli sillä, että hän tarvitsi apua.

Sen jälkeen mies ei ole jäänyt kiinni rikoksista, tai kuten hän itse sanoi: "en ollut rikosrekisterissä sitä ennen, enkä ole joutunut sinne sen jälkeen". Mutta Turun puukostusten jälkeen näin siis pääsi jälleen tapahtumaan.

Nyt paljastunutta huijaustaan mies perusteli jälleen vaikeuksilla, sillä hän oli joutunut taloudelliseen kriisiin, jossa suomalaiset pyrkivät häntä tukemaan. Seiska-lähden haastattelun mukaan mies suunnittelikin Turun tapahtumien jälkeen myös muuttoa Suomeen, koska hän ei saanut Ruotsista oman näkemyksensä mukaan mitään apua. Ja kertoi siksi, että "jos tunnen vihaa, niin se on Ruotsia kohtaan".

Edelle kokoamieni tietojen perusteella Turun sankari henkilökuvasta paljastuu mies, jonka mukaan muilla ihmisillä on vastuu hänen elämästään. Hänellä on toki työhistoriaa, mutta mikäli yhteiskunta ei ole häntä tukemassa silloin, kun elämässä sattuu vaikeuksia, on hän valmis rikoksiin ja tuntee jopa vihaa ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan.

Jäin myös miettimään sitä, kuinka suurella todennäköisyydellä sankarimies on pysynyt aidosti rehellisellä tiellä vankilasta vapautumisensa jälkeen. Länsinaapurin poliisihan on äärimmäisen huono: Sisuradion vuonna 2013 julkaiseman artikkelin mukaan rikosten selvitysprosentti on vain viisitoista. Siten lain rikkomisesta kiinni jääminen on Ruotsissa varsin epätodennäköistä.

Mutta tokihan mies on ollut virallisesti nuhteeton, koska muutakaan ei ole todistettu. Näin siitä huolimatta, että asiakirjaväärennös paljasti jälleen kerran Suomessa sankarin asemaan nostetun kehitysmaataustaisen henkilön synkän puolen.

Sivumennen sanoen, samoin on tapahtunut aiemminkin (esimerkki), mutta en väitä, että kaikki median esille nostamat maahanmuuttajat olisivat rikostaustaisia. En, vaikka tapaukset nostattavatkin kulmia kerta toisensa jälkeen.

Palatakseni pääasiaan, nyt paljastunut Turun sankarin taipumus rikollisuuteen vaikeuksia kohdatessaan ei muuta muuksi sitä, mitä hän teki Turun terrori-iskun yhteydessä. Mutta se osoittaa kylläkin miehen olevan muuten ongelmallinen ympäristölleen ja länsimaiselle yhteiskunnalle ylipäätään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ressukkaterroristin surkea elämä
Lempäälän maailmankansalaisen karu kohtalo
Turun puukotukset: kolme pointtia terrorismista

Saksassa 20 prosenttia pakolaisista on töissä

Iltalehti julkaisi uutisen, jonka mukaan "yhä useammat pakolaiset ovat saaneet töitä Saksassa - nuoret integroituvat parhaiten". Uutisen alkua luettuani suorastaan innostuin: kuulostihan tämä todella hyvältä.

Jutussa oli myös tarkempaa tietoa. Saksassa on kaiken kaikkiaan 306 500 pakolaista löytänyt työtä. Tosin uutinen ei kerro, ovatko kaikki duunit vapailta markkinoilta, veronmaksajan tukemia työjaksoja vai jotain siltä väliltä.

Edelleen uutinen kertoi, että työtä vailla oli 482 000 pakolaista. Siten heidän työttömyysasteensa oli 61 prosenttia. Luku on korkea, mutta totta puhuen ei ehkä kuitenkaan aivan tolkuton, jos verrataan vaikkapa Suomen irakilaisiin.

Jutun lopussa kerrottiin vielä, että pakolaisten koko määrä Saksassa on 1,5 miljoonaa henkeä. Sen avulla voimmekin laskea että pakolaisista noin 20 prosenttia oli töissä. Ilmeisesti sitäkin voi pitää saavutuksena.

Mutta minkälaisena saavutuksena? Asiaa ymmärtääkseni laskin, että koska Suomessa työllisten määrä on 2 631 000, käy koko väestöstämme noin 48 prosenttia töissä. Siten Saksan pakolaisilla on edessään vielä pitkä matka, jotta germaanit voisivat laskea heidän varaansa tulevaisuuden työvoimatarpeensa ja eläkkeidensä maksamisen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-ahon vertaus järkytti
Suomalaisten työllisyysaste nousee kohisten
Ari Kemppainen ja maahanmuuton lottovoitto

Ahneus ja kateus

Ihmisen ahneus on mielenkiintoinen asia. Ihminenhän voi sen avulla saavuttaa hyvän toimeentulon ja sitä kautta mukavan elintason. Loogisesti ajatellen voisi siten kuvitella, että kun ihmisellä on isot tulot ja arvostettu asema, hänen houkutuksensa rikollisesti hankittuun rahaan katoaa. Kutsukaamme tätä terveeksi ahneudeksi.

Toisaalta joskus minusta on näyttänyt siltä, että mitä enemmän ihmisellä on rahaa ja omaisuutta, sitä ahneemmaksi hän käy. Ja sitä kautta riskeeraa myös jo saavuttamansa hyvän, joka luonnollisesti katoaa, jos käy käry rikoksella ansaitun rahan hankkimisesta. Olkoon tämä pohjatonta ahneutta.

Talouselämä-lehti kertoi, että Comptelin toimitusjohtaja Juhani Hintikka on saanut syytteet johtamansa yrityksen osakkeisiin liittyvien sisäpiiritietojen väärinkäytöstä. Hintikka luonnollisesti kiistää syytteet, joten joudumme odottamaan oikeuden päätökseen ja todennäköisesti valituskierteen loppumiseen ennen kuin tiedämme asiasta totuuden.

Tapaus ja koko asiakokonaisuus ovat kuitenkin siksi mielenkiintoiset, että on syytä tehdä ymmärrysharjoitus siihen liittyen. Hintikan tulot ovat nimittäin melkoiset: hänen ansiotulonsa vuodelta 2016 olivat kokonaista 815 477 euroa. Ja päälle vielä rippunen pääomatuloja.

Toimitusjohtajana Hintikalla on lisäksi epäilemättä ollut käytössään jatkuvasti sisäpiiritietoa. Niinpä nyt jää nähtäväksi onko Hintikan ahneus alussa mainituista jälkimmäistä lajia. Siis pohjatonta ahneutta.

Vai onko sittenkin niin, ettei hän ole suinkaan käyttänyt tilaisuutta hyödyntää käytössään olevaa sisäpiiritietoa, vaan on visusti pidättäytynyt sellaisesta, koska riski jo saavutetun hyvän menettämisestä on olemassa. Tällöin Hintikan ahneus olisi alun luokittelun mukaista ensimmäistä lajia eli tervettä ahneutta.

Joka tapauksessa on selvää, että Hintikan tapauksessa on kyse isoista asioista. Suomalaisten yksityisellä sektorilla työskentelevän keskipalkka on 3 503 euroa kuukaudessa eli noin 44 000 euroa vuodessa.

Siten Hintikan vuosiansio vastaa tavallisen yksityisen sektorin työntekijän 18 vuoden palkkaa. Tai professoreiden noin kymmenen vuoden palkkaa. Ja on lähestulkoon yhtä suuri kuin alimpaan ansiotulokymmenykseen kuuluvien koko työuran kokonaisansiot.

Jääkäämme siis suurella mielenkiinnolla odottamaan kuinka Hintikan käy. Ja mikäli langettava tuomio tulee, välttäkäämme vahingonilo ja ihmetelkäämme sen sijaan sitä hullunrohkeutta, millä Hintikka riskeerasi hyvän tulotasonsa.

Jos Hintikka taas selviää voittajana, toivokaamme, ettei syytteen nostaminen ole perustunut ainakaan Hintikkaan kohdistuneeseen kateuteen. Sillä kyllähän oikeustapaus joka tapauksessa tulee jättämään tahran Hintikan maineeseen.

Edellä mainittu kateushan on myös mielenkiintoinen ilmiö. Sanotaan, että sitä on kahta lajia. Kainuulaista, jonka tuntee siitä, että jos naapurilla menee hyvin, on se jotenkin saatava loppumaan niin, että tällä menee jatkossa yhtä huonosti kuin itsellä.

Ja sitten on pohjalaista kateutta. Sen tuntee siitä, että jos naapurilla menee hyvin, niin osoittaahan se - ryökäle sentään - että myös itsellä voi mennä yhtä hyvin. Ja johtaa sitten tuumasta toimeen eli intoon yrittää ja ahkeroida.

Edellä mainitut tunnetaan myös suomalaisena ja amerikkalaisena kateutena. Joka tapauksessa niistä pääsemme siihen, miksi ahneus ja kateus toimivat taloudellisen toimeliaisuuden moottoreina. Ahneus ja halu näyttää muille saavat ihmiset yrittämään - mikäli siitä saa palkkion eli palkan. Tällaisen kannustimen puutehan lienee ollut tärkein syy siihen, että 1900-luvun sosialistinen kokeilu päättyi taloudelliseen katastrofiin.

Kainuulainen kateus puolestaan ajaa yhteisön alenevaan kierteeseen, jossa muita paremmin menestyneet on saatava pudotettua jalustaltaan. Tämä asia puolestaan lienee ollut merkittävä silloin, kun Lenin ja kumppanit kaatoivat tsaarin hallinnon ja etenkin tuhosivat Venäjän hyvinvoivan keskiluokan. Ja lienee edelleen yksi poliittisen vihervasemmiston ääneen lausumattomista motiiveista.

Pohjaton ahneus on puolestaan keskeinen tekijä siinä, kun taloustoiminta ajautuu harmaalle alueelle tai jopa rikolliselle tielle. Se kyllä saa aikaiseksi taloudellista toimeliaisuutta, mutta johtaa lopulta parhaiten menestyneiden väärinkäytöksiin. Lieneekö tämä tapa taustalla silloin, kun yritykset hakeutuvat kartelleihin tai rikollisjoukot tappelevat huumereviireistään?

Lopuksi on terve ahneus. Sekin toimii moottorina taloudelle, mutta ei hairahdu väärinkäytöksiin. Terve ahneus lieneekin se motivaattori, jonka varassa suunnittelematon ja kaoottinen markkinatalous voitti viime vuosisadan ideologisessa kilpailussa järjestelmällisen ja suunnitteluun perustuvan sosialismin.

Vaarana tässä ahneuden lajissa on kuitenkin aina se, että vähemmän menestyvien kainuulainen kateus kasvaa epästabiloiden yhteiskunnan. Eikä rehellisenkään ahneen kantti välttämättä kestä silloin, kun palkkio pohjattomasta ahneudesta on liian suuri.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko syyllinen veroja pakoileva vai järjestelmän rakentaja?
EU:lta miljoonia euroja Suomen köyhille
Mielenosoitukset Wall Streetiltä Helsinkiin ja Roomaan

Halla-ahon vertaus järkytti

Tänään minulta on työkiireiden takia jäänyt kirjoittamatta pidemmät ajatukset. Näin illalla tahtoisin kuitenkin nostaa arvoisan lukijani tietoon vertauksen, jonka Jussi Halla-aho (ps) on tehnyt liittyen ministeri Kai Mykkäsen näkemyksiin veronmaksajien rahojen käytöstä.

Asiasta kertoneen Suomen Uutisten mukaan Halla-aho on todennut, että sisäministeri Mykkäsen mukaan "800 lisäpoliisin palkkaaminen maksaisi 50 miljoonaa euroa vuodessa... Se on yksi kahdeskymmenesosa vuotuisesta kehitysapubudjetista ja puolet turvapaikanhakijoiden vuotuisista vastaanottomenoista."

Äsken tuon luettuani menin hiljaiseksi järkytyttyäni ministerin rahankäytön priorisoinnista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Autonpolttamisen juurisyy ja sen opetukset Suomelle
Miksi he eivät saisi turvapaikkaa maasta, joka on vauras ja turvallinen maa?
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna

Autonpolttamisen juurisyy ja sen opetukset Suomelle

Lapsiaan aikanaan Rautatientorilla kasvattanut kolumnisti Tommi Nieminen esitti aamun lehdessä, että mitä useamman auton jengiläiset polttavat Ruotsin lähiöissä, sitä paremman vaaliaseen saa Jussi Halla-aho. Väite pitänee sinänsä paikkansa, mutta tapa millä se esitettiin vaatii pienen kommentin.

Nieminen sanoi kuin itsestäänselvyytenä, että autojen poltettamisen  "juuret ovat syrjäytymisessä". Väite on virheellinen, sillä syrjäytyminen ei ole juurisyy, vaan uusruotsalaisten kulttuurin seuraus.

Tarkoitan sitä, että omista integroitumista ehkäisevistä tavoista kiinni pitämisen seurauksena tulijoiden kotoutuminen ei onnistu, mistä seuraa Niemisen mainitsema syrjäytyminen. Siten maahanmuutto-ongelmien varsinainen juurisyy on tulijoiden länsimaisen yhteiskunnan kanssa yhteensopimattomasta kulttuurista kiinni pitäminen. Ja sen salliminen, ellei suorastaan siihen kannustaminen, Ruotsissa.

Nieminen arveli myös, että jengien syntyyn vaikuttaa moni tekijä: eriarvoistuminen, kaupunkisuunnittelu, kotouttaminen, poliisin ja sosiaaliviranomaisten toiminta sekä yhteiskunnan ilmapiiri. En epäile, etteikö näillä kaikilla olisi merkitystä, mutta keskeisin tekijä on kuitenkin samalle alueelle kertyvien sellaisten maahanmuuttajien määrä, jotka ovat säilyttäneet oman kulttuurinsa ja siihen liittyvät länsimaisen elämäntavan vastaiset tapansa.

Suuressa joukossa ne säilyvät paremmin kuin yksittäisillä henkilöillä tai perheillä. Tiedämme tämän esimerkiksi Suomen tataareista, jotka ovat säilyttäneet islaminuskon, mutta muilta osin tuskin poikkeavat meistä muista suomalaisista - eivätkä syrjäydy yhteiskunnastamme sen enempää kuin muutkaan.

Länsimaisen elämäntavan kanssa ristiriitaisen kulttuurin piirissä elävien ihmisten määrän keskeinen rooli maahanmuuttajien integroitumisen esteenä tarkoittaa sitä, että mikäli Suomessa halutaan välttää Ruotsiin ongelmat, olisi pystyttävä ehkäisemään samaan kulttuuripiiriin kuuluvien maahanmuuttajien keskittyminen samoille alueille.

Kuinka se tehdään tilanteessa, jossa tulijat puolestaan tahtovat nimenomaisesti asettua samoille seuduille on yksi haaste. Toinen haaste on siinä, miten yhä suurempi samaan kulttuuripiiriin kuuluvien maahanmuuttajien joukko voitaisiin ylipäänsä hajasijoittaa.

Tehokkain ja käytännössä ainoa ratkaisu näihin kahteen haasteeseen on se, että huomioidaan kotouttamisen vaikeudet jo turvapaikanhakuprosessissa. Eli asetetaan turvapaikoille vuotuinen yläraja, joka on määritetty siten, ettei maahamme synny suuria suomalaisesta elämänmenosta poikkeavia kulttuurikeskittymiä.

Nykyisessä tilanteessa, jossa Niemisen mainitsemiin Turun Varissuolle, Vantaan Hakunilaan ja Helsingin Jakomäkeen on jo syntynyt edellä kuvatun kaltaisia kulttuurikeskittymiä, turvapaikanhakijoiden kiintiön tulisi olla nolla tai vain muutamia henkilöitä.

Tätä eivät ole ymmärtäneet Suomessa muut poliittiset puolueet kuin Jussi Halla-ahon johtamat Perussuomalaiset. Siksi olisi tärkeää, että heidän maahanmuuttopoliittinen linjansa omaksuttaisiin sellaisenaan suomalaisen turvapaikkapolitiikan perustaksi.

Koska se tuskin tapahtuu muuten kuin halla-aholaisten vaalimenestyksen kautta, on jonkinlainen "Halla-jytky" vuoden 2019 vaaleissa äärimmäisen toivottavaa. Vaihtoehtona on maahanmuuttajalähiöidemme muuttuminen ennemmin tai myöhemmin Ruotsin mallin mukaisiksi ongelmalähiöiksi, joissa autot palavat, jengit hallitsevat ja taistelevat sekä viranomaiset ambulansseja myöden tarvitsevat poliisisaattueen tehtäviä hoitaessaan. Ja lähiöiden asukkaat jäävät veronmaksajien elätettäviksi.

Tätä taustaa vastaan on arvioitava myös Niemisen loppukaneettia "perussuomalaiset vetävät kevään vaalikeskustelut sellaiseen solmuun, että muidenkin puo­lueiden on pakko ottaa kantaa Ruotsin suureen autonpolttosirkukseen. Se on muille kivuliasta. Voitettavaa on vain perussuomalaisilla."

Se on puolitotuus: alkuosaltaan luultavasti totta, mutta viimeisen lauseen osalta harhaanjohtava. Avoimen maahanmuuttokeskustelun - ja sen seurauksena toivottavasti syntyvän "Halla-jytkyn" - voittajia ovat nimittäin Perussuomalaisten lisäksi kaikki muutkin Suomessa asuvat. Mukaan lukien niin kantaväestö kuin uussuomalaisetkin; niin perussuomalaisia äänestävät kuin heitä vastaan vaalilipukkeensa täyttäneet ja lopulta myös kolumneja kirjoittelevat tomminiemiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksaan suljettuja vastaanottokeskuksia
Ihmisarvoinen yhteiskunta, jossa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo saattavat toteutua
Äänestäjien näkemykset käyvät parhaiten yhteen Laura Huhtasaaren kanssa

Yle maksumuurin taakse?

Leena Meri (ps) esitti perussuomalaisten kyselytunnilla, että Yleisradion ohjelmista tulisi tehdä maksullisia. Ehdotustaan hän perusteli sillä, ettei Ylen ohjelmisto ole tasapuolista, vaan heijastelee toimittajien omia - perussuomalaisten vastaisia - näkemyksiä.

Ehdotuksen takana oli myös Jari Ronkainen (ps), joka nosti esimerkiksi eilisen aamun jälkiviisaat -ohjelman, jossa vihjailtiin Ruotsidemokraattien olevan länsinaapurin autopalojen takana. Näin ohjelmassa todellakin tehtiin ja lisäksi siinä arveltiin, etteivät palojen mahdolliset taustat selviä, koska polttajia ei saada kiinni. Tämä siitä huolimatta, että tuhotöistä oli pidätetty kolme henkilöä, joista yksi tavoitettiin Turkista, mikä antoi vihjeen todellisten syyllisten olemuksesta.

Ylen epätasapuolista ja harhaanjohtavaa uutisointia on käsitelty usein tässäkin blogissa: milloin veromediamme toimittajat ovat olleet raiskaajien ja vaimonhakkaajien asialla, milloin taas vasemmiston propagandatoimistona. Ja olenhan minä itsekin spekuloinut Yle-verosta järjestettävällä kansanäänestyksellä.

Maksumuurin takana olevassa Ylessä tällaista ongelmaa ei olisi, sillä ohjelman maksaisivat ne, jotka sitä myös seuraisivat. Mikäli ristiriita ohjelmiston tuottajien ja kuluttajien välillä olisi liian suuri, loppuisi myös ohjelmatuotanto maksajien kadotessa.

On siis erinomaista, että Perussuomalaiset ovat lähteneet kysymään Ylen ohjelmatuotannon tasapuolisuuden perään. Näin etenkin siksi, että verovaroin tuotettu ohjelma on oikeutettua vain silloin, kun se on kansalaisten eli maksajien suhteen tasapuolista.

Toki ohjelman tulisi olla puolueettomuuden lisäksi myös laadukasta. Itse olen lopettanut lähes kokonaan aiemmin seuraamani Ylen Radio Suomen kuuntelemisen sitä juontavien henkilöiden satunnaiseen ajatusvirtaan, ajoittaisiin vasemmistopropagandistisiin pläjäyksiin ja holtittomaan kikatukseen kyllästyneenä - etenkin kun kikatuksen välimerkkeinä toimivat musiikkiesityksetkin lienee suunnattu teini-ikäisille.

Tosiasia kuitenkin lienee, ettei Yle tule menemään maksumuurin taakse, ellei kansa lähde sitä tosissaan vaatimaan. Siitä huolimatta on tärkeää, että sen olemassaolon oikeutus nostetaan säännöllisesti esiin, koska se asettaa paineita veromediamme palkollisille ja sitä kautta ehkäisee pahimpia ylilyöntejä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle viis veisaa hyvän journalismin periaatteista
Ylen vastuullinen journalismi Britannian pedofiiliringin ja Ruotsin pikkuprinsessan valossa
Yle unohti kertoa, että kuka uhkasi lasten ja alpakoiden turvallisuutta

Vellihousuja

Luin Helsingin Sanomien uutisen, jonka jälkeen en enää ihmetellyt sitä, minkälaiseksi Ruotsi on muuttunut. Siellä nimittäin työoikeus päätti sakottaa yritystä siitä, että se vaati työhaastattelussa musliminaista noudattamaan yrityskulttuuriinsa kuuluvia tavanomaisia länsimaisia tapoja. Siis kättelemään.

Jos ja kun ruotsalaiset eivät vaadi maahanmuuttajiltaan edes alkeellisimpia länsimaisia käytöstapoja, ei ole ihme, etteivät kulttuuristaan kiinni pitävät tulijat työllisty, integroidu, menesty, eivätkä siirry nykyaikaan, vaan käpertyvät oman keskiaikaiseen elämänmenoonsa ja lopulta katkeroituvat omassa surkeudessaan. Onhan selvää, että voittamalla oikeudessa sopeutumista vaativan yrityksen kyseisen maahanmuuttajanaisen sopeutumattomuus mitä todennäköisimmin vain vahvistui ja tarjosi esimerkin muillekin samanhenkisille.

Yleisemmin tarkasteltuna tapaus siis alleviivasi ruotsalaisen yhteiskunnan kyvyttömyyttä sopeuttaa maahanmuuttajiaan muuhun yhteiskuntaan. Lopputulos näkyy sitten rinnakkaisyhteiskuntina, jotka kapinoivat kantaväestöä vastaan ja taistelevat myös toistensa kanssa milloin milläkin tavalla: heittelemällä käsikranaatteja, raiskaamalla, ampumalla tuliaseilla tai polttelemalla autoja, kouluja ja jopa eri uskonhaaraan kuuluvien moskeijoita.

Tämän jutun aloittanut oikeustapaus toi mieleeni Suomen Uutisten kertoman tapauksen, jossa ulkomaalaisen raiskaama nuori suomalaisnainen oli julkisesti kysellyt suomalaismiehiltä seuraavia kysymyksiä.

"Miksi meidän suomalaiset miehet antavat tällaisten asioiden tapahtua? En tarkoita sitä, että nainen pitäisi lukita sisätilaan vaan teidän suomalaisten miesten pitäisi näyttää missä teidän munat on. Vai onko täällä vain vellihousuja? Löytyykö Suomesta vielä miehiä, joilla on halua auttaa naisia tuntemaan olonsa turvalliseksi?"

Siinäpä sitä suomalaisille miehille pureskeltavaa; ja etenkin vaalikarjalle, jonka tekemien äänestyspäätösten varassa koko poliittinen päätöksenteko saa oikeutuksensa. Toistaiseksihan meillä on haluttu seurata Ruotsin viitoittamaa tietä, kuten ministeri Mykkänenkin (kok) eilisellä kommentillaan epäsuorasti viittasi. Jopa Ylen toimittaja havaitsi asian toteamalla: "ministeri myöntää, että samankaltaisia keinoja on käytössä myös länsinaapurissa, jossa on silti vakavia ongelmia".

Ruotsissa nuoret raiskatut naiset eivät taida enää kysellä suomalaisnaisen esittämiä kysymyksiä lainkaan, koska se olisi ilmeisen turhaa. Vellihousuushan näyttäisi olevan ruotsalaismiesten kulttuurinen ellei peräti geneett... tai no, jääköön sanomatta.

Ruotsalaisten kyvyttömyydestä tiedostaa oma tilanteensa kertoi järkyttävällä tavalla se, että tuoreen Pew tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan vain 34% ruotsalaista sanoi islamin olevan yhteensopimaton maansa kulttuurin ja arvojen kanssa. Tämä siis maassa, jossa on esiintynyt niin islamilaista terrorismia kuin viranomaisten hallinnasta luisuneita muslimienemmistöisiä asuinalueita.

Suomessa islamin näki yhteensopimattomana omaan yhteiskuntaansa 62% väestöstä, vaikka meillä islamilaisen maahanmuuton mukanaan tuomat haitat ovat ainakin kertaluokkaa vähäisemmät kuin länsinaapurissa. Harmi vain, ettei tuo kansan enemmistön näkemys ole juurikaan näkynyt poliittisissa päätöksissä eikä edes vaalituloksissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin eilisiltaiset maahanmuuttajamellakat mediassa
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?

MTV3 unohti raiskaajien nimet ja taustan

MTV3 kertoi, että 30 miestä ja yksi nainen ovat syytettynä vuosia jatkuneista raiskauksista, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja ihmiskaupasta Englannissa, New Yorkshiressä. Otsikon luettuani jäin ihmettelemään, onko meillä jälleen käsissä uusbritannialaisten paritusrinki vai jokin muu.

Niinpä lähdin googlaamaan ja Guardianista tulivat vastaan seuraavat nimet. Ennen listaa korostan kuitenkin, ettei siinä mainittuja henkilöitä ole vielä tuomittu, vaan kyseessä on vasta epäily.

Fehreen Rafiq, 38-vuotias nainen
Banaras Hussain, 37-vuotias mies,
Banaris Hussain, 35-vuotias mies
Mohammed Suhail Arif, 30-vuotias mies
Iftikar Ali, 37-vuotias mies
Mohammed Sajjad, 31-vuotias mies
Umar Zaman, 30-vuotias mies
Basharat Hussain, 31-vuotias mies
Amin Ali Choli, 36-vuotias mies
Shaqeel Hussain, 35-vuotias mies
Mubasher Hussain, 35-vuotias mies
Abdul Majid, 34-vuotias mies
Mohammed Dogar, 35-vuotias mies
Usman Ali, 32-vuotias mies
Mohammed Waqas Anwar, 29-vuotias mies
Gul Riaz, 42-vuotias mies
Mohammed Akram, 41-vuotias mies
Manzoor Akhtar, 29-vuotias mies
Samuel Fikru, 30-vuotias mies

Lisäksi on 12 muuta miestä, joiden nimiä ei voitu Guardianin mukaan jostain lakiin liittyvästä syystä julkaista.

Edelle kirjaamaani listaa ei liene tarvetta kommentoida sen enempää. Sen sijaan olisi hyvä, mikäli tuo lista tulisi mahdollisimman laajalti poliittisen päättäjän sekä myös heidän äänestäjiensä tietoon. Tai oikeastaan pelkät etunimet riittäisivät. Näin siitä huolimatta, että miehet ja nainen ovat vasta saaneet syytteensä, joista osa saattaa kaatua oikeudessa.

Ai niin, oli unohtua. Miesten raiskaamiksi epäillyt uhrit ovat olleet 12-18 vuotiaita tyttöjä. Säälin heitä ja toivon, että heidän elämästään tulisi jollain ihmeen kaupalla vielä elämisen arvoista.

Samoin toivon, että suomalainenkin media Guardianin tapaan muistaisi joskus kertoa oleelliset asiat myös rikollisten taustoista. Ettei meidän tarvitsisi lukea mustapukuisista autonpolttajista Ruotsissa tai - kuten tässä kirjoituksessa siteeratussa MTV3:n jutussa - epämääräisistä miehistä ja yhdestä naisesta seksuaalisina hyväksikäyttäjinä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orjille auttava puhelin
Tuhannen uhrin pedofiilirinki
Rasistileiman julma seuraus?

Mitä helvettiä! Niin mitä?

Toissayönä Ruotsissa sattui ja tapahtui. Sattumien ja tapahtumien kohteena oli noin 100 autoa, jotka nuoriso sytytti tuleen.

Tapahtuneesta kimmastuneena länsinaapurin demaripääministeri Stefan Löfven loihe lausumaan, että "mitä helvettiä te teette?" Demaripamppu jatkoi vielä toteamalla, että autojen polttajat vahingoittavat vain itseään, asuinalueitaan ja naapureitaan. Nähtäväksi jää, kuinka ruotsalaisnuoriso ottaa pääministerin kysymyksen ja neuvot vastaan.

Omalta osaltani jäin miettimään sitä, ettei tapahtunut nyt oikeastaan yllätä lainkaan. Autojen polttamiset ovat viime vuosina olleet varsin tavanomaisia tapauksia naapurimaassa, kuten PT-media on meille kertonut - viimeksi vain muutama päivä sitten. 

Siksi Stefan Löfvenin dramaattiselta vaikuttava voimasanalla terästetty kysymys tuntui ennemminkin vaalikikalta kuin todelliselta tuohtumukselta. Onhan Löfvenin johtama puolue ollut yhtenä pääarkkitehtina nykyistä Ruotsia rakennettaessa ja pääministeri on ihan itse todennut ajamansa linjan vääräksi.

Siksi on syytä todeta, ettei pääministeri tainnut olla rehellinen. Siinä tapauksessa hän olisi nimittäin katsonut peiliin ja todennut masentuneena sieltä vastaan katsovalle kuvajaiselle, että "mitä helvettiä me olemme tehneet" - ja jättänyt eroilmoituksensa Ruotsin kansalle kohdistettujen anteeksipyyntöjen kera.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hätäkokouksia
Ruotsalaiset ovat kyllästymässä muslimi-invaasion seurauksiin
Luovan ajattelun kurssi

Moraalittomat ja edesvastuuttomat avustusjärjestöt jälleen otsikoissa

Yleisradio uutisoi, että elintasopakolaisia pitkin Välimerta etsiskelevä Aquarius-laiva on uuden lastinsa kanssa jälleen kerjäämässä maihinnousupaikkaa EU:n alueelta. Edellisen kerranhan laiva nousi otsikoihin etsiskellessään satamaa pitkän aikaa, kunnes Espanjan uusi sosialistihallitus päätti antaa sen rantautua ja purkaa lastinsa, joka sittemmin ripoteltiin useisiin EU-maihin. Jatkossa tuolloin Espanjaan rantautuneista ainakin osa tullee jatkamaan matkaansa vielä muihin EU-maihin, mahdollisesti myös suomalaisten veronmaksajien elätettäväksi.

Laivaa ylläpitävät ranskalaissaksalainen avustusjärjestö SOS Mediterranee sekä Lääkärit ilman rajoja -järjestö. Niiden toiminnalla on kaksi suoraa seurausta: EU:n puolelle pääsevien elintasopakolaisten ja ennen kaikkea Välimereen hukkuvien kehitysmaalaisten määrät kasvavat. Jälkimmäinen seuraus syntyy siitä, että Välimerellä toimivat "pelastusalukset" houkuttelevat näitä ihmisiä maksamaan salakuljettajille rahaa, jotta nämä järjestävät heidät Libyan rannikolle hyväntekeväisyysjärjestöjen meritaksien "pelastettaviksi".

Välillisiä seurauksia ovat esimerkiksi välimerellisen ihmissalakuljetusbisneksen hengissä säilyminen ja ihmiskunnan ympäristöjalanjäljen kasvattaminen. Sekä tietenkin eurooppalaisten - etenkin seksuaalivähemmistöihin kuuluvien, naisten ja lasten - turvallisuuden järkkyminen sekä veronmaksajien rasituksen kasvaminen.

Toki tuo meritaksiliikenne ja sen tuottamien uhrien määrä on viime aikoina laskenut. Kiitos siitä kuuluu ennen kaikkea Nobelin rauhanpalkinnon arvoisille libyalaisille, mutta myös Italian uudelle hallitukselle, joka on vaikeuttanut rikollista meritaksiliikennettä Libyasta rannikoilleen.

Kaiken kaikkiaan Aquariuksen ja sen taustajärjestöjen toiminta on siten sekä moraalitonta että edesvastuutonta. Samoin kuin jokaisen hallituksen, joka päästää nämä laivat maihin Välimeren pohjoisrannan puolella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Välimeren liikenne ylitti uutiskynnyksen hyvässä ja pahassa
Ehdotan Nobelin rauhanpalkintoa Libyan rannikkovartiostolle
Ihmissalakuljetus Välimerellä

Ajatuksia herättävä mainos

Olen ihmetellyt Citymarketin internetissä pyörivää mainosta, jossa seisoo kolme lasta, etummaisena ilmiselvästi afrikkalaisia geenejä kantava suklaasilmä kädet puuskassa ja hänen takanaan oikealla pitkää mustaa tukkaa ja selvästi kantasuomalaista ihonväriä tummempaa hipiää kantava tyttö sekä vasemmalla kantasuomalaisen näköinen lapsi. Kuvaa tarkastellessa katse kiinnittyy kuin itsestään afrikkalaisgeenejä kantavaan - muiden jäädessä taka-alan koristuksiksi.

Mainoksen avautuessa lasten eteen ilmaantuu teksti "Saa olla cool", joka vaihtuu hetken kuluttua tekstiin "TUTUSTU SYYSMALLISTOON". Tarkoitus lienee siis mainostaa vaatteita.

Ensimmäinen mielleyhtymäni mainoksen asetelmasta oli, että nykyisin Keskon kohderyhmänä ovat näköjään ensisijaisesti afrikkalaisperäiset maahanmuuttajat ja vasta toissijaisesti muut maahanmuuttajat sekä kantasuomalaiset. Se tuntui tosin hiukan oudolta, koska Suomessa ylivoimaisesti paras ostovoima on käsittääkseni kantasuomalaisilla.

Vai onko niin, että Kesko on sittenkin havainnut afrikkalaisperäisiä geenejä kantavat maahanmuuttajat kantasuomalaisia innokkaammiksi vaateparsien uudistajiksi? En tiedä, mutta kovin uskomattomaltahan sellainen kuulostaisi ottaen huomioon heidän (sinänsä kyllä nopeasti kasvavan) osuutensa maamme asukkaista.

Seuraavaksi mieleeni tuli, että ehkäpä Kesko on sittenkin käyttänyt monikulttuurista mainostoimistoa, jonka näkemyksen mukaan suklaanruskea hipiä yhdistettynä suklaasilmiin on selvästi enemmän cool kuin vaalea iho ja suomalaiset sinisilmät? Jos näin on, niin muistuttaisin kuitenkin taannoisesta tapauksesta, jossa sana cool eli viileä esiintyi niin ikään tummahipiäisen lapsen kanssa samassa mainoksessa herättäen äärimmäisen voimakkaan negatiivisen reaktion.

Sitten mieleeni juolahti, että voisihan mainoksen asetelman tulkita myös siten, että etualan suklaasilmä on viileä, mutta taustalla olevat kaksi muuta lasta puolestaan "hotteja" eli kuumia seksuaalisväritteisessä mielessä. Tosin siinä tapauksessa tulkinta on sikäli arveluttava, että mainoksessa esiintyy selvästikin lapsia, joiden yhteydessä sanan hot käyttö saattaa tuottaa mielleyhtymän pedofiliaan. Sen täytäntöön panoahan ei Suomessa ainakaan vielä ole katsottu hyvällä, vaikka itse seksuaalinen kiinnostus lapsiin onkin tunnistettu parantumattomaksi.

Niin tai näin. Kovin mielenkiintoisen ja monia ajatuksia herättävän mainoksen Kesko on onnistunut saattamaan julkisuuteen. Omalta osaltani taidan kuitenkin varmuuden vuoksi sivuuttaa sen tuottamat monet mielleyhtymät ja sittenkin tehdä vaateostokseni sellaisista kilpailevista liikkeistä, joilla näyttäisi olevan intressi kaltaiseni tavallisen kantasuomalaisen vaatettamiseen ilman sen erikoisempia mielleyhtymiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Moniavioinen ja viileä apina
Media kehitysuskoisille lukijoille
Parasta mutta vanhentunutta ruokaa?

Ihminenkin voi kääpiöityä

Yksi eliöiden evoluution mielenkiintoisista lainalaisuuksista on suurten eläinten koon pieneneminen ajan myötä silloin kun ne joutuvat eristyksiin saarelle. Ilmiö on hyvin tunnettu: esimerkiksi Sisiliassa eli aikanaan kääpiönorsu, jonka paino oli vain muutamia prosentteja tavallisesta elefantista. 

Myös ihminen on suurikokoinen nisäkäs, joten voidaan kysyä, että koskeeko kääpiöityminen myös meitä - tai ainakin onko se koskenut ennen nykyaikaa. Tähän asiaan liittyen luin Science-lehdestä artikkelin, jossa oli tutkittu Floresin saarella elävän puolitoistametrisen pygmikansan evolutiivisia juuria.

Floresin saarihan tunnetaan parhaiten siellä aikanaan eläneistä pienikokoisista floresinihmisistä, joita myös hobiteiksi kutsutaan. Heidän alkuperänsä ei edelleenkään ole varma, mutta todennäköisimmin he olivat jonkin nykyihmistä edeltäneen ihmislajin viimeisiä jälkeläisiä. 

Nyt lukemassani tutkimuksessa selvitettiin, että olisivatko saarella elävät pygmit mahdollisesti risteytyneet floresinihmisen kanssa ja tulleet siitä syystä pienikokoisiksi. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan pygmikansan genomi osoitti läheistä sukulaisuussuhdetta muille saman alueen ihmisille. 

Poikkeuksena naapurikansoihin oli vain sellaisten geenimuotojen yleisyys, joiden tiedetään aiheuttavan lyhytkasvuisuutta. Itse geenimuodot eivät olleet sinänsä erikoisia, vaan niitä esiintyy myös muissa ihmisissä - eron teki vain niiden yleisyys pygmeillä.

Tutkimuksen lopputuloksena voitiin siis todeta, että koon pieneneminen eristyksillä olevilla saarilla koskee myös ihmisiä - Floresilla se on tapahtunut kahdesti, ensin floresinihmisellä ja myöhemmin saaren pygmeillä. Emme siis tässäkään suhteessa poikkea muista nisäkkäistä, vaan evoluution lainalaisuudet koskevat myös meitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Kulttuuri muokkaa evoluutiota

Naisen evoluution uusi suunta

Matkailu jättää jälkensä 

Erilaisuuden korostaminen päivähoidossa

Monilla ihmisillä on nykyisin taipumus korostaa itseään ja maailmankatsomustaan. Se näkyy myös ruokailussa, jossa erikoisruokavalioita tuodaan esille ja vaaditaan entistä herkemmin.

Esimerkkejä on helppo löytää: muslimit tai juutalaiset eivät suostu syömään sikaa, eivätkä vegaanit minkäänlaista eläinperäistä ravintoa. Syitä toiminnalleen nämä ihmiset hakevat lähinnä maailmankatsomuksestaan, vaikka joskus kuulee myös huonosti perusteltuja terveysväitteitä.

Suomen kaltaisessa vapaassa yhteiskunnassa tässä asiassa ei ole ongelmia niin kauan kuin jokainen tekee tai ainakin maksaa ruokansa itse. Ongelmaksi se muuttuu silloin kun puhutaan yhteisesti kustannetuista palveluista.

Helsingin Sanomat kertoi vantaalaisten vegaaniäitien vaativan päiväkoteihin pilteilleen maailmankatsomuksensa mukaista ruokavaihtoehtoa. Vaatimusten innoittajana lienee Helsinki, jossa vegaanien vaatimuksiin on jo suostuttu. 

Edellä linkitetyistä jutuista jälkimmäinen kertoi myös erikoisjärjestelyn hinnan: noin kaksi euroa lasta kohti päivässä. Tämä tekee vuodessa 480 euroa olettaen, että lapsi on päivittäin hoidossa 11 kuukauden ajan.

Summa ei ole valtava, mutta kuitenkin merkittävä. Olisikin kohtuullista, että jos erikoisruokavalioita ryhdytään yleisesti tarjoamaan, niiden järjestämisen lisäkustannukset laskutettaisiin erikseen, eikä niitä mätkäistäisi veronmaksajien kontolle.

Eri asia on sitten se, että erilaisten oikkujen vaatiminen ja järjestäminen korostavat lasten välisiä eroja ja sitä kautta vähentävät heidän yhteenkuuluvuuden tunnettaan. Myös tästä asiasta olisi hyvä keskustella ruokailupäätöksiä tehtäessä. Eli kumpi kasvatustavoite sopii paremmin julkiseen päivähoitoon: yhteenkuuluvuuden, yhteisten pelisääntöjen ja mukautumisen vai oman erikoisuuden ja erityisoikeuksien korostaminen?

Minusta asiassa ei ole epäselvyyttä. Monimuotoistuvassa maailmassamme on entistä tärkeämpää, että yhteiselossa pyritään suitsimaan erojen kasvattamista ja niiden sijaan korostamaan yhdessä elämisen taitoja ja edellytyksiä. Tässä työssä yhteinen ruokailu on erinomainen työkalu - poikkeuksena tietenkin terveydellisistä syistä tarjottavat erikoisruuat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapset - ne kaikista rakkaimmat
Mellunmän päiväkodin tapahtumat on tutkittava ja niistä on opittava
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?

Kumpi ompi pahempi: ilmastonmuutos vai sen ehkäisy?

Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on vallitsevan käsityksen mukaan aikamme suurin katastrofi, jota vastaan meidän tulee taistella tiukoilla kasvihuonekaasurajoituksilla ja muilla keinoilla kuten esimerkiksi päästökaupalla, jossa hiilentuotannolle asetetaan maksuja.

Nature Climatic Change -tiedelehdessä oli kuitenkin tutkimusraportti, jossa kansainvälinen ryhmä oli mallintanut päästöjen tiukan rajoittamisen seurauksia ihmisten nälänhätään ja verrannut sitä siihen, ettei ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehdä mitään.

Tutkimustulosten mukaan maailmanlaajuiset kasvihuonekaasujen rajoitustoimenpiteet lisäävät huomattavasti enemmän kehitysmaiden ihmisten nälkäriskiä kuin pelkkä ilmastonmuutos; ainakin mallinnuksen takarajaan eli vuoteen 2050 mennessä. Syynä ovat rajoitusten epäsuorat hinta- ja saatavuusvaikutukset moniin keskeisiin maatalouden tuotteisiin.

Tutkimusraportti on mielenkiintoinen lisä tulevaisuuden ilmastopakolaisuudesta käytävään keskusteluun. Senhän on esimerkiksi väitetty ajavan valtavia ihmisiä kotiseuduiltaan. Tämän kirjoituksen innoittaman tutkimusraportin mukaan näyttäisi kuitenkin siltä, että ilmastonmuutoksen ehdotetut torjuntakeinot ajaisivat liikkeelle pelkkää ilmastonmuutosta enemmän ihmisiä - ottamatta tässä kantaa heidän määräänsä.

Nähtäväksi siis jää, kuinka reaalitodellisuudessa käy. On kuitenkin selvää, ettei nyt julkaistulla tutkimuksella tule olemaan ratkaisevaa vaikutusta esimerkiksi EU:n kasvihuonekaasujen rajuun supistamiseen tähtäävään politiikkaan. Vai olisinko sittenkin väärässä ja poliitikkomme yllättäisivät?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutoksen torjunnasta
Miksi ilmastopaneeli vaati kasvihuonepäästöjen sadan prosentin vähennystä?
Kari Enqvist spekuloi lapsiverolla

HS salapoliisiromaanin roolissa

Helsingin Sanomat valisti tänä aamuna lukijoitaan ruotsalaisen yhteiskunnan muutoksesta. Hyvä niin, mutta meille jotka olemme seuranneet vaikkapa PT-median välittämiä länsinaapurin tapahtumia on selvää, että siellä on sattunut ja tapahtunut jatkuvasti.

Hyvä kuitenkin, että HS:n uutisen myötä myös Erkkomedian varassa olevat ihmiset saivat tietää maan poliisin olevan sodassa Rinkebyssä ja Göteborgin tietyissä osissa valtaa pitävää järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan.

Uutinen kertoi myös, että Rinkebyssä poliisiaseman rakentaminen on viivästynyt, koska mikään rakennusyhtiö ei ensin halunnut ottaa työtä tehdäkseen. Mutta nyt on - tosin sillä seurauksella, että työmaalle hyökättiin. Aseina nähtiin kiviä, paukkupommeja, palamaan sytytetty auto ja ilotulitteita.

Göteborgissa tapahtumat eivät olleet yhtä dramaattisia. Joku vain tuikkasi poliisiauton tuleen virkavallan toimiston edessä.

Tekijöistä Erkkomedian lukijoille ei kuitenkaan kerrottu muuta kuin että heillä oli naamiot. Ruotsalaisista puolestaan se, että erilaisten henkilöön kohdistuvien rikosten määrä on kasvanut ja että heidän turvallisuudentunteensa on heikennyt. Toki samalla muistettiin mainita, että Suomessa tapahtuu edelleen hiukan enemmän henkirikoksia kuin Ruotsissa.

Sekä lopuksi tieto siitä, ettei ruotsalaisiin poliisikouluihin tahdo löytyä opiskelijoita. Ja nekin, jotka sinne menevät vaihtavat kärkkäästi alaa jossain uransa vaiheessa.

Kaiken tämän seurauksena HS:n lukijoille kerrotaan Ruotsin suunnittelevan peräti 10 000 uuden poliisissa työskentelevän rekrytointia vuoteen 2024 mennessä. Ja lisäksi paljon rahaa varusteisiin.

Arvoisa lukijani lienee tätä kirjoitusta läpi käydessään jäänyt minun laillani miettimään sitä, mikä on mahtanut aiheuttaa Ruotsissa esiintyvän jengiväkivallan nousun jopa poliisin haastajaksi. Tai lisännyt henkilöön kohdistuvia rikoksia. Tai vähentänyt ihmisten motiivia ryhtyä poliisin ammattiin. Tai vähentänyt rakennusliikkeiden intoa tehdä tarjouksia urakoista.

Valitettavasti näistä HS ei lausu sanaakaan, vaan hyvän salapoliisiromaanin tavoin jättää "hovimestarin" lukijan itsensä pääteltäväksi. Ja kutsunee sitä journalismiksi - vaikka kyse on ilmiselvästi tiedon pimittämisestä ellei suorastaan lukijan harhaanjohtamisesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin Kokoomus katuu - mutta miten korjata tehdyt virheet?
Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä

Typeryys kukkii Hollywoodissa

Ilta-Sanomat kertoi, että Donald Trumpin tähteä ollaan poistamassa Hollywoodin Walk of Famelta. Syynä poistamiselle on siihen kohdistuva jatkuva ilkivalta: jutussa olevassa kuvassa muistomerkki on särjetty murusiksi.

Ilkivalta on alkanut Trumpin nousua presidentiksi, joten sillä on poliittinen tarkoitus. Eli ilkivallan tekijät edustavat Trumpia vastustavaa aatesuuntaa.

Jutussa ei kerrota sen enempää ilkivallan tekijöistä. Jäin kuitenkin miettimään sitä, miksi jotkut ihmiset ryhtyvät harrastamaan ilkivaltaa jopa katuun upotettua kiveä kohtaan.

Hakematta tuli mieleen ennen kaikkea amerikkalaisen liberaalimedian jatkuvasti ylläpitämä Trumpin vastainen uutisointi, jota myös suomalainen media toistaa. Näin saatetaan ylläpitää ihmisten negatiivisia tunteita ja ehkäistään tilanteen normalisoitumista. Asiaa ei helpota se, että ainakin osalla median kirjoittelusta on myös faktapohjaa.

Toisaalta jäin miettimään poistamispäätöstä ajavia kaupunginhallituksen jäseniä. Mitä heidän päässään mahtaa liikkua nyt, kun laittomuuden edessä ollaan valmiita nöyrtymään. Tahtovatko tunnetusti arvoliberaalin kaupungin poliittiset päättäjät näin osoittaa olevansa samaa mieltä ilkivallantekijöiden kanssa? Vai haluavatko he vain osoittaa heikkoutta sen edessä?

Onhan selvää, ettei Suomessa toimittaisi samalla tavalla. Meillähän on valtakunta täynnä muistomerkkejä entisiltä ajoilta, eikä ilkivaltaa juurikaan esiinny. Jopa kiihkeästä vasemmistostaan tunnetun Tampereen Mannerheim-patsas on saanut olla suhteellisen - joskaan ei kokonaan - rauhassa, vaikka se kuvaa nimenomaisesti sisällissodan valkoista kenraalia.

Sen sijaan vasemmistoon ja sosialismiin liittyvät muistomerkit eivät tunnu herättävän Suomessa suuria tunteita. Huvitusta korkeintaan, kuten jokainen vähänkään historiaa tunteva on kokenut kävellessään vaikkapa Helsingin Hakaniemenrannassa sijaitsevan Maailman rauha -patsaan ohi.

Niin tai näin. Historian kunnioittaminen - myös silloin kun se ei vastaa omia mieltymyksiä - kertoo ihmisten ja kansakunnan sivistystasosta. Sen sijaan muistomerkkien tuhoaminen ja niiden poistaminen poliittisin päätöksin ja poliittisten motiivien perusteella kertoo vain ja ainoastaan inhimillisestä typeryydestä. Mutta, kuten hyvin tiedämme: sitä ei voi koskaan aliarvioida - eikä varsinkaan poliittisen kentän vasemman laidan osalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden
Karjalan liitto astui tielle, joka on vieras suomalaiselle kulttuurille
Lenin-puistoon on koottava Leninin ajatuksia kaiken kansan nähtäväksi

Pari ajatusta Saksan turvatarkastuksen pettämisestä

Saksan lentokentillä on lyhyessä ajassa syntynyt kahdesti kaaos, koska joku on päässyt ohi turvatarkastuksesta. Tapaukset herättivät mielessäni pari ajatusta, jotka haluan tässä jakaa arvoisan lukijani kanssa.

Ensinnäkin on huolestuttavaa, että turvatarkastuksissa sattuu virheitä toistuvasti. Tarkastuksethan tehdään sen takaamiseksi, ettei lennoilla tapahdu mitään ikävää, joten niiden toivoisi olevan täydellisiä. Valitettavasti todellinen maailma on aina epätäydellinen.

Toisaalta on hienoa, että saksalaiset ovat havainneet virheensä. Vaikka tässä vaiheessa heräsi kyllä kysymys siitäkin, että onhan kaikki virheet varmasti huomattu. Sitä tuskin tietää kukaan, mutta on selvää, että on syytä epäillä saksalaisen täsmällisyyden riittämistä lentoliikenteen turvallisuuden varmistamisessa.

Mutta mutta... Entä sitten sellaisten maiden turvatarkastukset, joita ei tunneta saksalaisesta täsmällisyydestä. Ketään tai mitään osoittelematta pelkään, että tapahtuneet ja uutisoidut ongelmat saattavat herättää terroristien tai mielenvikaisten parissa huomiota ja kannustaa yrittämään onneaan. Ja nimenomaisesti sellaisilla lentokentillä, joilla turvallisuusjärjestelmien voi etukäteen olettaa olevan vielä saksalaisiakin enemmän retuperällä.

Toivottavasti olen väärässä. Tai ellen ole, ovat viranomaiset kaikkialla maailmassa paneutuneet Saksan tapauksen innoittamina paikkaamaan mahdollisia aukkoja järjestelmissään ja käytännöissään. Ja tarkastajien työmotivaatio on kohdallaan.

Jotenkin tuntuu nimittäin siltä, että mikäli 9/11 uusiutuisi, saisi kansainvälinen islamismi sellaisen buustin, että ISISin onnellisesti päättymässä oleva tarina Syyriassa ja Irakissa saattaisi olla pelkkää alkusoittoa tulevalle. Tätä tuskin toivoo kukaan sellainen, jota äärimmäiset Muhammedin opit eivät inspiroi. Mutta jokainen tajuaa kuitenkin sen, ettemme enää elä missään Impiwaarassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiirissä:
Seksuaalivähemmistöjen, naisten ja lasten turvallisuus maksuvälineenä
Islamin teoria ja käytäntö
Voidaanko terrorismi lopettaa?

Ruotsalaisten mitaleissa on kemiallisen valmennuksen maku

Ruotsalaisten juoksevat muukalaisamatsoonit tuntuvat olevan doping-asioissa ongelmallisia, kuten muistamme parin vuoden takaa. Tällä kertaa puheen keskiöön on EM-kilpailujen yhteydessä noussut kestävyysjuoksija Meraf Bahta, joka on jättänyt väliin sallittua enemmän doping-testejä.

Iltalehden mukaan asiasta on syntynyt sanailua suomalaisten ja ruotsalaisten yleisurheilupomojen välillä. Siinä kiteytyy se, millä tavalla Lahden tapahtumat 17 vuoden takaa kouluttivat meikäläisiä: sinisilmäisyys urheilijoiden kemialliseen valmennukseen on Pohjanlahden tällä puolella mennyttä aikaa.

Ruotsissa sen sijaan suhtautuminen dopingiin on yhtä sinisilmäistä kuin on ollut kehitysmaalaisten maahanmuuttoon. Omia urheilijoita puolustetaan viimeiseen asti ja kilpailuista suljetaan vasta sitten kun on pakko. Voi olla, että siinä mennään sääntöjen mukaisesti, mutta samalla viestitetään vahvasti urheilijoille, ettei dopingin käyttö ole oikeasti tuomittavaa - vain kiistämätön kiinni jääminen.

Tämä on näkynyt myös ruotsalaisurheilijoiden kommenteissa kiinnijäämisen jälkeen. Räikein tietooni tullut tapaus on neljän vuoden takaa, jolloin kiinni jäänyt jääkiekkoilija lausui kuolemattoman puolustuspuheensa.

""Tämä on täysin sairasta. Aion valittaa asiasta. Pirun pellet."

"Lähetin heille sähköpostia jälkikäteen ja sanoin, että heidän testaajansa olivat suurimpia pellejä, joita ole tavannut. He eivät käyttäytyneet lainkaan ammattimaisesti."

"Se on hauskaa, että he voivat sulkea minut (toiminnasta), koska olen jättänyt testin väliin. He voivat testata minua kuinka paljon haluavat. Mutta he eivät ole testanneet minua selvittääkseen olenko oikeasti doupannut."

Ja me kaikkihan muistamme kuinka ruotsalaisten valmentaja puhui edeltävänä talvena dopingista kärynneen jääkiekkoilijansa puolesta kutsumalla tapausta oikeusmurhaksi. Sellaista kieltä ei voisi yhdenkään suomalaisen yleisurheilu- tai hiihtovalmentajan kuvitella enää käyttävänsä.

Summa summarum: voi olla, että ruotsalaiset ovat saaneet viime vuosina maistaa huippumenestystä suomalaisia enemmän dopingin sallivan ilmapiirinsä ansiosta, mutta samalla ainakin itselleni nousee jokaisen ruotsalaismitalin yhteydessä epäilys sen likaisen kemiallisista reunuksista. Onhan länsinaapurissa tullut vuosien kuluessa ilmi aivan liian useita luikerrellen sivuutettuja savuavia aseita - kuten Mehtankin tuore tapaus osoittaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abebe Aregawi loi doping-varjon etiopialaisen juoksukulttuurin ylle
Jääkiekko, doping ja jalkapallon erinomainen dopingkasvatus
Nicklas Bäckström - doping-valvonnan viaton uhri

Mitä ajattelee lumeavioliiton solmiva suomalaisnainen?

Aamun uutiset kertoivat, että irakilaismiesten ja suomalaisnaisten väliset lumeavioliitot ovat lisääntyneet viime aikoina. Sinänsähän ilmiö ei ole uusi, mutta en voi olla hämmästelemättä sitä, mikä saa entistä useammat suomalaisnaiset mukaan viranomaisten harhauttamiseen juuri nyt, kun maahanmuuton ongelmat ovat saaneet kansan reagoimaan yhä useammissa Euroopan maissa (Visegrad-maat, Itävalta, Italia, Saksa, Tanska, Ruotsi...).

Tässä tilanteessa onkin pakko kysyä, elävätkö nämä naiset jonkinlaisessa umpiossa, jonne ei kantaudu uutisia muualta maailmasta? Vai onko järjen käyttäminen ja looginen ajattelu heille täysin vierasta?

Vai onko sittenkin niin, että nämä naiset ovat ns. vaginansa vietävissä ja ovat seksuaaliviettinsä hetkelliseksi tyydyttämiseksi valmiit sysäämään 700 000 euron laskun veronmaksajille? Ja samalla lisäämään suomalaisessa yhteiskunnassa naisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia? Ja kasvattamaan maahamme Ruotsin mallin mukaisia rikollisten hallitsemia alueita? Ja lopulta myös terrorismiriskiä?

Samaa voi tietenkin kysyä viime aikoina humanitaarisen maahanmuuton yhteydessä profiloituneilta Touko Aallolta, Li Anderssonilta, Aino Pennaselta ja Erna Bodströmiltä, vaikka epäilen, ettei heidän motiivinaan olekaan seksuaalivietti, vaan järjestöllis-poliittinen kunnianhimo, jonka edistämiseksi kyseiset henkilöt ovat valmiit kaatamaan edellä mainitut seuraukset veronmaksajien ja naisten niskaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aino Pennanen ruotsalaisnaisen jalanjäljillä
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Ruotsin mellakat: johtopäätöksiä

Vihreä realismi

Vihreät puolueena syntyi aikanaan ihmisten huolesta ympäristön tilaa kohtaan. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja nykyinen puheenjohtaja linjasi eilen sen, mitä olen jo pitkään epäillytkin. Touko Aalto nimittäin alleviivasi, että hänelle "ihmisoikeudet ja vähemmistöjen arvojen kunnioittaminen on kaikkein tärkein asia".

Näin ollen Vihreät asettavat ainakin nykyisen puheenjohtajansa aikana esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen, elintasopakolaisten ja rikollisten tavoittelemat asiat niiden mahdollisten ympäristövaikutusten edelle. Toki se on näkynyt muutenkin erityisesti turvapaikkakysymyksissä, joissa länteen saapuvien kehitysmaalaisten kasvavalla ympäristöjalanjäljellä ei ole ollut merkitystä, eikä puolue ole vastustanut yhdenkään maahamme saapuneen kehitysmaalaisen asettumista maahamme. Ei edes silloin, kun heidät on viranomaisten ja oikeuden käsittelyissä todettu saapuneen tänne ainoastaan elintasoaan parantaakseen.

Minusta onkin äärimmäisen mielenkiintoista, että Vihreät nauttivat edelleen ympäristöasioista huolestuneiden ihmisten kannatusta. Kyse lienee toisaalta vanhalla maineella ratsastamisesta, mutta ehkä myös siitä, etteivät muut puolueet ole haastaneet Vihreitä ympäristöasioissa. Eikä media ole katsonut tarpeelliseksi ahdistella toimittajakunnan suosikkipuoluetta ikävillä kysymyksillä.

Vihreä realismi paljastuu parhaiten, kun huomioidaan puolueen liukuminen muissakin poliittisissa kysymyksissä vasemmalla, aivan Li Anderssonin johtaman äärivasemmiston kylkeen. Siitä huolimatta puoluetta äänestävät edelleen vaaleista toiseen ihmiset, joiden ajatukset esimerkiksi yritysten sosialisoinnista, verotuksesta tai maahanmuuttokysymyksistä ovat kaukana sosialistisesta realismista.

Näyttääkin siltä, että myös Suomessa Vihreät lepäävät tyhjän päällä. Näin lienee ollut myös Ruotsissa, missä ympäristöpuolueen kannatus on romahtanut ja se saattaa tulevissa vaaleissa jopa pudota pois parlamentista. Nähtäväksi jää, oivaltavatko myös suomalaiset jossain vaiheessa Vihreiden todellisen luonteen - ja toimivatko äänestyskopissa sen mukaisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aino Pennanen ruotsalaisnaisen jalanjäljillä
Tiedostava etujoukko ei välitä kansan tahdosta
Vihreät on luovien mielikuvien mestari

Grahn-Laasonen antaisi samaa lääkettä sekä sitä tarvitseville että meille muille?

Helsingin Sanomat kertoi, että opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) haluaisi maahanmuuttajalapset varhaiskasvatuksen piiriin nykyistä kattavammin. Toisin sanoen hän haluaa maahanmuuttajien takia tehdä perhevapaauudistuksen, jossa varhaiskasvatukseen osallistuminen olisi houkuttelevampaa kuin lasten kotihoito.

Tässä kohtaa on syytä huomata kaksi asiaa: ministeri ei mitä todennäköisimmin puhu työperäisistä maahanmuuttajista vaan humanitaarisista. Ja tapaus osoittaa jälleen kerran, että humanitaarisella maahanmuutolla on perustavaa laatua olevia vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan.

Mutta jatketaan eteenpäin. HS:n jutussa mainitaan perusteluna maahanmuuttajalasten osallistumiselle varhaiskasvatukseen se, että he hyötyisivät siitä kaikista eniten. Erityisesti mainitaan kielitaito, joka ei kehity silloin, kun lapsi pidetään kotikasvatuksen piirissä.

Tässä kohtaa on todettava, että minun nähdäkseni sitäkin tärkeämpää on avata umpio, jossa kasvatetut maahanmuuttajalapset ohjautuvat heti lapsesta omaan kulttuuriinsa, joka on tunnetusti huonosti yhteensopiva suomalaisen yhteiskunnan kanssa. Epäilenkin vahvasti, että tämä on ministerilläkin mielessä, mutta yhteiskunnan (lue median) yleinen poliittista korrektiutta vaativa ilmapiiri estää avoimen keskustelun.

Jutussa kerrotaan myös, että maahanmuuttajalapset ovat Pisa-tutkimuksissa jäljessä kantaväestöstä jopa toisessa ja kolmannessa sukupolvessa. Kyse on ainakin kolmannessa sukupolvessa ilmeisesti lähinnä 1990-luvulla saapuneiden somaleiden lapsista, koska he ovat ainoa laajempi väestöryhmä, jolla voi olla kolmannen sukupolven lapsia.

Jos ja kun näin on, vaikuttaa tulosten taustalla sukulaisavioliittoihin kannustava kulttuuri, joka on tehnyt lapsista muuta väestöä merkittävästi homotsygoottisemman (eli kunkin geenin äidiltä ja isältä perityneet muodot ovat samanlaisia). Tämän tiedetään aiheuttavan monenlaisia ongelmia, minkä takia esimerkiksi sisarusavioliitot on useimmissa kulttuureissa kielletty. Tässä on syytä huomata, että useita sukupolvia jatkuneet serkusavioliitot johtavat samanlaiseen lopputulokseen.

Valitettavasti tässä asiassa ei auta varhaiskasvatus, vaan olisi päästävä puuttumaan sukulaisavioliittoja harrastavien maahanmuuttajien naimakäytäntöihin. Eli saatava monien maahanmuuttajakulttuureiden parissa yleiset serkusavioliitot loppumaan, sillä ilman sitä maahanmuuttajien jälkeläiset ovat ja pysyvät muuta väestöä tyhmempinä. Ja Pisa-tulokset siten muita huonompina. Ja menestys yhteiskunnassa muuta väestöä kehnompana.

En tiedä onko ministeri ajatellut asian tätä puolta. Hyvää asiassa on kuitenkin se, että maahanmuuttajalapsien alhaisempi sitoutuminen vanhempiensa kulttuuriin vähentäisi myös serkusavioliittoja. Ja että niiden haittavaikutukset purkautuvat yhdessä ainoassa sukupolvessa.

Eli yhteenvetona totean ministerin pyrkimyksen varhaiskasvatuksen lisäämiseksi maahanmuuttajien parissa olevan sinänsä kannatettavaa, mutta maalaavan samalla pelottavan skenaarion siitä, kuinka maahanmuuttajien takia yhteiskuntaan joudutaan tekemään sellaisia muutoksia, joihin myös kantaväestön on sopeuduttava.

Ellei sitten toimita jutussa mainitun Tanskan mallin mukaan, jossa maahanmuuttajalapsille on eri säännöt kuin kantaväestölle. Valitettavasti suomalaisessa ajattelussa ei näytä olevan vielä valmiita tähän, vaan pidetään kiinni väestön näennäisesti yhdenmukaisesta kohtelusta, vaikka lääkettä tarvitsevat vain maahanmuuttajataustaiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kotouttamisen haaveet
HS yksisilmäisten asialla
Tuhoaako maahanmuutto ihmisten tasa-arvon Tanskassa?

Miten heinäkuun helteet ovat sulattaneet pohjoista napajäätä?

Siirryin aikanaan seuraamaan pohjoisen napajään kokoa ilmastonmuutoksen etenemisen proxynä, koska maanpinnan mittaustulokset ja satelliittiperusteiset globaalin keskilämpötilan estimaatit näyttivät elävän ajan myötä. Arvelin, että napajään koko olisi stabiili ja siten edellä mainittuja vähemmän altis manipuloinnille.

No tänään sitten havaitsin yllättäen, että pohjoisen napajään vuosien 2016 ja 2017 heinäkuiden pinta-ala-estimaatit ovat muuttuneet aiemmin ilmoitetuista 0,06 miljoonaa ja 0,04 miljoonaa neliökilometriä suuremmiksi. Muutokset ovat noin 7,4 ja 4,7 promillen suuruiset, eli eivät sinänsä kovin merkittäviä. Syytä nähtyyn muutokseen en tiedä, mutta merkittäköön asia muistiin tähän blogiin.

* * *

Sitten varsinaiseen asiaan. Ja se on tämän kesän tukahduttava kuumuus: heinäkuussa tehtiin peräti Suomen mittaushistorian ennätys.

Ennätyksen voi asettaa raameihinsa muistamalla, ettei mittaustuloksia ole kovin pitkältä ajalta, vaan puhumme ainoastaan reilusta sadasta vuodesta. Lisäksi senkin alkuosa oli vielä paluuta pienestä jääkaudesta: vuosina 1866-68 ihmisiä kuoli kylmyyden seurauksena nälkään.

Nyt tehty Suomen ennätys siirsi historiaan vuonna 1941 tehdyn edellisen ennätyksen. Lisäksi vuonna 2010 meillä oli heinäkuussa useampia hellepäiviä, vaikka keskilämpö jäikin alhaisemmaksi. Toisin sanoen mitään aivan poikkeuksellisen dramaattista emme tänä kesänä kokeneet, vaikka ennätys syntyikin.

Lisäksi on hyvä muistaa, että mikäli katsomme mittaushistoriaa edeltävään aikaan, on meillä ollut nykyistä selvästi lämpimämpää noin 7000 vuotta sitten. Ja vielä sitäkin lämpimämpää ennen viime jääkautta.

* * *

Kuten tämän kirjoituksen alusta voi arvata, ilmestyivät myös NSIDC:n uudet tilastot arktisen jään pinta-alasta alussa mainittuine muutoksineen. Sen avulla voimme tarkastella pohjoisen napajään tilannetta suhteessa aiempiin vuosiin.

Pelkkiä heinäkuita vertailtaessa kuluneen heinäkuun aikana napajää oli kahdeksanneksi pienin: edellisen kerran se oli heinäkuussa suurempi vuonna 2014. Siten juuri nyt ei näyttäisi siltä, että napajää olisi Suomen helteiden seurauksena sulamassa pois.

Tähän kirjoitukseen valitsin kuitenkin kuvaksi aiemmin lanseeraamani kuvatyypin, johon on merkitty kunkin vuoden kuukausien poikkeamien keskiarvo (kuluva vuosi laskettuna vain jo kuluneista kuukausista) ja joka siten tarjoaa mahdollisuuden verrata eri vuosia keskenään vähän pidemmältä ajanjaksolta.

Kuvasta näemme, että näin tarkasteltuna pohjoisen napajään koko on kuluvana vuonna samaa tasoa, joka saavutettiin noin vuonna 2005. Tässä suhteessa ennätysvuosia ovat vuodet 2016 ja 1987, joista jälkimmäinen on todellinen "outlier" verrattuna muihin saman aikakauden mittaustuloksiin.

Jatkossa jään jännityksellä odottamaan näkyykö Suomen ennätyslämmin kesä pohjoisen napajään tulevien kuukausien koossa. Pienimmillään se on aina syyskuussa, joten mikäli sillä on vaikutusta, saatamme kahden kuukauden kuluttua nähdä mittaustulosten olemassaoloajan uuden ennätyksen. Eli napajää supistuu pienemmäksi kuin koskaan vuodesta 1979 alkaneella tilastoidulla aikajaksolla. 

Sitä odotellessa meidän on kuitenkin tyydyttävä siihen, ettei käsissämme ole vielä mitään skuuppia pohjoisen napajään suhteen. Joten nautitaan (tai kärsitään) vielä rauhassa niistä muutamista hellepäivistä, joita tälle kesälle on odotettavissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Miksi ilmastopaneeli vaati kasvihuonepäästöjen sadan prosentin vähennystä?

Pohjoisen napajään helmikuinen koko oli pienempi kuin kertaakaan vuoden 1978 jälkeen

11 300 vuotta ilmastohistoriaa

Aino Pennanen ruotsalaisnaisen jalanjäljillä

Puolueensa lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen (vihr) yritti matkia nuorta ruotsalaisnaista ja häiriköi Finnairin lentoa protestoidessaan elintasopakolaisen poistamista kotimaahansa. Asiasta kertoneen Ylen uutisen mukaan hän halusi tempauksellaan herättää keskustelua pakkopalautuksista.

Noudatan tässä hänen toivettaan ja totean haluavani viranomaisten poistavan Suomesta kaikki sellaiset ihmiset, joilla ei ole hyväksyttävää syytä oleskella maassamme. Katson myös, että perusteltaessa oleskelua turvapaikalla pitäisi näyttövastuun sen tarpeesta olla hakijalla itsellään ja epäselvissä tapauksissa asia tulkittaisiin aina veronmaksajien hyväksi. Eli henkilö poistettaisiin maasta aina, mikäli hän ei pysty kiistatta osoittamaan turvapaikan tarvetta.

Lisäksi toivon, että mikäli Pennasen tempauksesta aiheutui ihmisille taloudellisia menetyksiä - esimerkiksi jatkolennoilta myöhästymisen muodossa - hän korvaa ne täysimittaisina kanssamatkustajilleen. Tai ellei tee sitä, oikeus velvoittaa häntä näin tekemään.

Yle kertoi edelleen, että Touko Aalto (vihr) twiittasi Pennasta tukevan viestin tapauksen johdosta. En ole siitä sinänsä yllättynyt, sillä kyllähän Aalto on jo muutenkin karvansa osoittanut.

Toivon kuitenkin arvoisan lukijani ja muiden suomalaisten huomaavan Vihreän puolueen puheenjohtajan toiminnan osoittavan johtamansa liikkeen vastuuttomuuden ympäristöasioiden suhteen: kehitysmaiden holtittoman väestönkasvun purkamisesta korkean elintason länsimaihinhan ei seuraa maapallon kantokyvyn kannalta muuta kuin ihmiskunnan ympäristöjalanjäljen kasvaminen ja luonnonvarojen käytön kiihtyminen. Länsimaille itselleen siitä toki näyttäisi seuraavan myös yhteiskunnallisia ongelmia, kuten veronmaksajien taakan kasvamista sekä seksuaali- ja väkivaltarikosten lisääntymistä.

Pikanttina sivuhuomiona totean lopuksi vielä sen, että Pennanen ja Aalto tekivät tempauksensa/kannanottonsa vielä juuri nyt, kun WWF:n lanseeraama sinänsä harhaanjohtava maailman ylikulutuspäivä on jälleen käsillä. Tämä osoittaa jälleen kerran, ettei vihreän aatteen kannattajilta voi oikein odottaa muuta kuin loogisuuden puutetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elintasopakolaisten pelastajien oikeusturvaa on parannettava
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen
Luonnonvarojen ylimenopäivä antaa väärän signaalin