Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi

Uusimmassa Nature-lehdessä julkaistiin mallinnustutkimus, jossa vertailtiin biodiversiteetin säilyttämiseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävien elinympäristöjen ennallistamistoimenpiteiden tehokkuutta. Siis sellaisten toimenpiteiden kuin esimerkiksi metsien palauttaminen alkuperäisen kaltaisiksi tai raivattujen turvepeltojen palauttaminen soiksi. 

Tutkimuksen päätulos oli se, että kohdistamalla ennallistamis- ja sen jälkeiset suojelutoimenpiteet vain yhden tavoitteen suhteen jää toinen tavoite heikoille ja kustannukset kasvavat. Esimerkiksi ennallistamalla 15 prosenttia alkuperäisestä luoteestaan muokatusta maasta siten, että maksimoidaan ilmastonmuutoksen torjuntavaikutus saadaan vain 65 prosentin biodiversiteettihyöty verrattuna siihen, että olisi maksimoitu jälkimmäistä. Jos vastaavasti pyrittäisiin minimoimaan kustannuksia, saavutettaisiin vain 34 prosenttia monimuotoisuuden ja 39 prosenttia ilmastonmuutoksen torjunnan maksimaalisesta hyödystä. 

Jos kuitenkin nuo 15 prosenttia valittaisiin siten, että optimoitaisiin sekä biodiversiteetti- että ilmastohyödyt ja maksimoitaisiin kustannustehokkuus, saavutettaisiin 91 prosenttia monimuotoisuuden ja 82 prosenttia ilmastonmuutoksen teoreettisesta maksimihyödystä. Toisin sanoen pelkkä ennallistetun maan pinta-ala on kovin huono mittari eli ohjenuora ympäristön suojelutoimille – minkä demonstroi ehkä parhaiten se, että saman pinta-alan ennallistamisen vaikutus lajien sukupuuttoriskiin vaihtelee kuusinkertaisesti riippuen siitä, millä kriteerillä nuo alueet on valittu. 

Tutkimus osoitti, että myös kustannustehokkuuden suhteen voidaan saavuttaa valtavia säästöjä. Verrattuna globaalisti optimoituihin toimenpiteisiin, saavutettaisiin vain 28 prosentin biodiversiteetti- ja 29 prosentin ilmastonmuutoshyöty ennallistamalla maittain 15 prosenttia muuhun tarkoituksiin muokatuista maa-aloista – mutta kustannukset kasvaisivat peräti 52 prosenttia. Vastaavasti ennallistamistoimien suuntaaminen tasaisesti kaikkiin luontotyyppeihin vähentäisi optimaaliseen ratkaisuun verrattuna 67 prosenttia biodiversiteetti- ja 49 prosenttia ilmastohyötyjä, mutta lisäisi kustannuksia 92 prosenttia. 

Edellä kirjoittamaani - ja etenkin tuota viimeisen kappaleen alkuosaa on syytä verrata EU:n ja Suomen hallituksen suunnitelmiin ympäristön suojelutoimista. Nehän lähtevät siitä, että jokainen maa suojelisi keskimäärin 30 prosenttia pinta-alastaan. 

Nature-tutkimuksen mukaan näin saavutettaisiin siis vain hiukan yli neljännes siitä, mitä samalla pinta-alalla olisi saavutettavissa, mikäli suojelutavoitteet toteutettaisiin globaalisti järkevästi. Lisäksi kustannukset olisivat puolet suuremmat. 

Joku ilkeä voisikin sanoa, että ovatpa EU:n/Suomen tavoitteet melkoista - ellei suorastaan äärimmäistä - typeryyttä. Eikä pelkästään ilkeä vaan ihan kuka tahansa ajattelukykyinen.

Kysymys tässä tilanteessa kuuluukin, että minkälaisista kohteista biodiversiteetti- ja ilmastonmuutosvaikutusta sitten pitäisi lähteä tavoittelemaan, jotta saavutettaisiin globaalisti mahdollisimman hyvä lopputulos? 

Vastaus tähän kysymykseen annettiin edellä referoimassani tutkimuksessa. Vieläpä kartan muodossa. Siinä ennallistamisen kannalta merkittävimmät alueet on merkitty lämpimillä väreillä, seuraavaksi parhaat kylmillä väreillä ja käytännössä tarpeettomat ilman värejä. 

Tässä kohtaa jäin miettimään, että onko tätä kirjoitusta enää tarpeen jatkaa, koska käsitykseni mukaan tätä blogia lukevan henkilöt ovat itsekin kykeneviä tekemään johtopäätöksiä. Koska kuitenkin toivon, että tämä merkintä luettaisiin myös maamme hallituksessa tai ainakin sen liepeillä, väännettäköön varmuuden vuoksi vielä rautalangasta. 

Suomeksi sanottuna tässä käsittelemäni tutkimusten valossa Suomen taloudellisesti kannattavien metsien ja peltojen ennallistamistoimet kannattaisi jättää minimiin ja sen sijaan ottaa niistä irti se tuotto minkä tuotannollisesti kestävästi saa ja ohjata osa näin syntyvästä tulovirrasta karttaan punaisella tai keltaisella merkittyjen alueiden suojelutoimenpiteisiin. Raha toki virtaisi Suomesta ulkomaille - mikä tuntuu lähtökohtaisesti epäreilulta - mutta tuo rahavirta kompensoituisi korkojen kera meillä tämän takia suojelematta jäävien maa-alueiden tuotannolla ja niiden sadon jatkojalostuksella. Loppusaldo olisi siten voitto sekä luonnon monimuotoisuudelle, ilmastonmuutoksen torjunnalle että meille Pohjantähden alla asuville. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi media vaikenee kasvihuonepäästöistä?
Kestävyyden alalajit ovat aina ristiriidassa
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko