Syyrialaista, algerialaista ja mustaa väkivaltaa Euroopassa

Saksan poliisi pidätti Solingenin puukottajan. Kyseessä on 26-vuotias syyrialainen, joka on tullut maahan turvapaikanhakijana. Hänen kuvansa näkyy tässä sosiaalisen median viestissä, joka kertoo myös, että miehen etunimi on Issa. 

Tapaus herättää jälleen kerran kysymyksen nykyisen eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan järkevyydestä. Jos ja kun turvapaikanhakijoista aiheutuu heidän auttajilleen jatkuvaa - ja äärimmäisen vakavaa - riesaa, niin eikö olisi järkevää todeta tosiasiat ja jättää heidät selvittelemään asioitaan kotimaahansa? 

Tapaushan ei ole kuluneen viikon ainoa. Ranskassa algerialaismies, jolla oli käsiase ja palestiinalaislippu, yritti polttaa synagogan. Eivätkä Iso-Britanniankaan maahanmuutto-ongelmat ole mihinkään kadonneet sanavapauden rajoittamistoimien jälkeen: Birminhamissa mustaihoinen henkilö puukotti eilen valkoista miestä - asiasta kertoi myös BBC, mutta ilman tietoa ihonväristä.

Birmingham on miljoonakaupunki, jonka väestöstä hiukan alle puolet on brittejä, irlantilaisia tai muita valkoihoisia. Kolmannes on aasialaisia - lähinnä pakistanilaisia, intialaisia tai bangladeshilaisia - ja yli kymmenen prosenttia mustia afrikkalaisia. Uskonnoista yleisin on kristinusko (34 %), mutta islam hengittää aivan kannoilla (29 %) ja uskonnottomia on neljännes väestöstä. 

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla eurooppalaisten maiden kehitys jatkuu. Herääkö läntisen sivistyksen kehto puolustamaan itseään ennen kuin on myöhäistä, vai vaipuuko se lopulta historian romukoppaan muinaisen Rooman tavoin? Ja kuinka käy pienen Suomen ja meidän suomalaisten tässä historian käännekohdassa?  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puukottaja tappoi äärimmäisen monikulttuurisessa kaupungissa kolme ihmistä
Adlercreutz ehdotti työperäisen maahanmuuton vapauttamista
Nuorison tekemät väkivaltarikokset ja ryöstöt räjähtivät kasvuun - mutta miksi?

 

Kaksiteräinen miekka

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan pelaa näyttävää peliä Ruotsin kustannuksella. Sen uusimmassa näytöksessä hän vilautti naapurimaallemme eriarvoista suhtautumista sen ja Suomen NATO-hakemuksen käsittelyssä. Toisin sanoen yritti käyttää vanhaa hajota ja hallitse-menetelmää, jolla esimerkiksi Rooman hallinto piti valtavaa valtakuntaansa koossa. 

Erdoğanin mukaan hänen maansa voisi ratifioida Suomen liittymisanomuksen erikseen ja jättää Ruotsin rannalle, koska se ei ole noudattanut hänen vaatimuksiaan. Siis palauttanut Turkkiin joukoittain terroristeiksi kutsumiaan kurdeja eikä estänyt ihmisiä käyttämästä sanavapauttaan. 

Ruotsissa ei ole julkisesti reagoitu Erdoğanin peliin, vaan todettu, ettei asiassa tule tapahtumaan edistystä ennen kuin maassa on käyty vaalit. Niinpä tässä vaiheessa on syytä olla provosoitumatta ja panna jäitä hattuihin. 

Ruotsin ja Suomen kannalta NATO-prosessissa voidaan juuri nyt aiheuttaa ainoastaan vahinkoa eli Erdoğanin peliin ei ole syytä reagoida sen kummemmin. Sen sijaan toukokuisten Turkin vaalien jälkeen ei ole esteitä palata asiaan. 

Erdoğanilla on vaalivoiton lisäksi myös toinen tavoite eli se haluaa saada Ruotsin NATO-jäsenyyden ehtona ilmavoimilleen uutta amerikkalaista kalustoa. Sen osalta Suomella tai Ruotsilla ei liene kovin kummoista vaikutusvaltaa, joten voimme vain seurata sivusta, millä tavalla Yhdysvallat reagoi sulttaanintekeleen kiristykseen. 

Erdoğanin kannalta kiristämispolitiikka saattaa osoittautua kaksiteräiseksi miekaksi. Se voi toki johtaa toivottuun tulokseen, mutta jos ja kun Joe Bidenin hallinto ymmärtää kyseessä olevan kiristyksen, se saattaa johtaa myöskin Turkin kannalta jonkinlaiseen tympääntyneeseen vastareaktioon. Onhan selvä, ettei isompansa ja vahvempansa kiristäminen ole koskaan ollut riskitöntä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö Suomen reagoida Ruotsin käyttöön Erdoganin pelinappulana?
Erdogan wants fighter jets, and uses Finland and Sweden to get them
Yhdysvalloilla on hyviä ja huonoja vaihtoehtoja

 

Mahtimiehet pitivät pintansa kansainvaelluksen puristuksessa

Orkneysaaret sijaitsevat Skotlannin pohjoispuolella. Toisin sanoen aika lailla kivi- ja pronssikautisen maailman ulkolaidalla. 

Saaret on kuitenkin asutettu jo kauan sitten, ja ne nousivat jonkinlaiseksi kulttuuriseksi keskukseksi noin 5 800 vuotta sitten. Siis aikana, jolloin elettiin vielä myöhäistä kivikautta. 

Tuo Orkneysaarten loistokausi luisui kuitenkin alamäkeen, kun Eurooppaa valtasi kellopikarikulttuuri noin 2 500 vuotta sitten, vaikka uusi kulttuuri ei esinelöytöjen perusteella ulottunutkaan Orkneysaarille asti. 

Amerikan tiedeakatemian julkaisusarjassa oli tähän liittyen mielenkiintoinen raportti, jossa oli tutkittu Orkenysaarten muinaisten ihmisten genetiikkaa. Sen mukaan saarten asujaimisto vaihtui pronssikaudella muun Englannin ja Skotlannin tavoin uuteen väestöön, joka oli vain vähän aiemmin saapunut mantereelta Britanniaan. 

Toisin kuin Englannissa ja muualla Skotlannissa, Orkneysaarten asujaimistossa säilyi kuitenkin kivikautinen Y-kromosomi, joka oli kadonnut pronssikauden aikana muualta Euroopan mantereelta. Tutkijat päättelivät tämän tarkoittavan sitä, että Orkneyllä talojen omistajasuvut - eli aikansa mahtimiehet - säilyivät pitkään sanoilla suvuilla ja periytyivät isältä pojalle, kuten myös Y-kromosomi tekee. 

Sen sijaan äidiltä tyttärille periytyvät mitokondrioiden DNA:t olivat samanlaisia kuin muuallakin Britanniassa. Toisin sanoen naislinjoissa näkyi vahvasti mannereurooppalaisen väestön invaasio. 

* * *

Tämä tutkimus sai minut ajattelemaan Euroopan nykyistä invaasiota Afrikasta ja Lähi-idästä. Havaitsevatkohan tulevat paleogeneetikot kuinka 2000-luvun aikana Euroopasta katoavat nykyisten eurooppalaismiesten Y-kromosomit vai käykö kuten pronssikautisilla Orkneysaarilla ja eurooppalaiset miehet säilyvän vallan kahvassa? Vai katoavatko mieslinjat tulijoiden lisääntyessä paljon ahnaammin kuin kantaväestö - myös jälkimmäisten tyttärien kanssa jättäen eurooppalaista geeniperimään kantavat pojat katselemaan vierestä?

Entä kuinka käy naislinjojen. Katoavatko eurooppalaiset mitokondriot ajan myötä tulijoiden naisten oleellisesti suurempien lapsimäärien seurauksena? Vai näkyykö niissä vielä pitkään kantaeurooppalainen tausta sekoittuneena afrikkalaiseen ja lähi-itäläiseen genetiikkaan, koska monet naiset ottavat mielellään puolisoikseen - tai ainakin lisääntymiskumppaneikseen - ulkoisesti ja/tai kulttuurisesti eurooppalaismiehistä poikkeavia tulijoita? 

Tätä kaikkea me emme tietenkään voi tietää, koska tulevaisuuteen ei voi nähdä. Ja saattaahan lopulta käydä samoin kuin antiikin Roomassa, jossa väestöryhmät säilyivät erillään ja suurvallan romahdettua antiikin surkastuneen metropolin alue jäi lopulta saman väestöryhmän haltuun kuin se oli ollut ennen suurvalta-ajan monikulttuurista vaihetta?

Juuri nyt, kehitysmaalaisten Eurooppaan suuntautuneen kansainvaelluksen ollessa koronapandemian ja Venäjän sotaretken takia suvantovaiheessa, löydän mielessäni hyviä perusteluita kaikille edelle kirjoittamalleni skenaariolle. Nähtäväksi siis jää - tosin vasta tuleville sukupolville - kuinka eurooppalainen väestö lopulta muuttuukaan nykyaikaisen kansainvaelluksen pyörteissä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ranskalaisia väestönvaihtoja
Tuhat vuotta integroitumatonta maahanmuuttoa
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana

Titaaninen ilmastomittari

Luettavakseni osui julkaisu, jossa oli havaittu pohjoiskanadalaiselle järvelle vuosittain kerrostuviin sedimenttien sisältämän titaanin korreloivan lähimmän sääaseman osoittamaan lämpötilaan. Siten sedimenteissä oleva titaania voidaan käyttää puiden vuosilustojen tapaan vuoden tarkkuudella toimivana proxyna ilmaston kehittymisestä. 

Tätä tietoa hyödyntäen tutkijat selvittivät arktisen ilmaston kehitystä viimeisen 2 900 vuoden ajalla. Tulokset olivat niin mielenkiintoisia, että päätin jakaa tiedon niistä teidän kanssanne, arvoisat lukijani.

Ensinnäkin järven titaanipitoisuudet vahvistivat Pohjois-Atlantin vuosikymmenten skaalalla toimivan säännöllisen vaihtelun (AMO) toimineen koko tutkitun ajan. Lisäksi se herätti kysymyksiä AMO:n ja Pohjois-Atlantin lyhyemmän vaihtelun (NAO) yhteisvaikutuksesta, vaikka ei vastauksia antanutkaan.

Vähintäänkin yhtä mielenkiintoisena tuloksena lustojen titaanipitoisuudet vahvistivat noin sata vuotta ennen ajanlaskua alkaneen lämpimän ilmastojakson, joka päättyi vuoden 420 tienoilla. Tämä ajanjakso oli tutkitun proxytiedon perusteella 2900 vuoteen toiseksi lämpimin ajanjakso ja tunnetaan ennestään roomalaisena lämpökautena. 

Sitä seurasi keskiajan pimeänä ajanjaksona tunnettu vaihteleva kausi aina 800-luvun alulle asti, jossa näkyi myös erityisen kylmä jakso vuosina 535-660. Se tunnettaan myöhäisantiikin pikkujääkautena. Kaikista kylmintä oli kuitenkin 1300-luvulta 1800-luvulle ulottuneella ja Suomessakin nälänhätää aiheuttaneella pienellä jääkaudella. 

Pieni jääkausi oli kylmimmillään 1500-luvulla, minkä jälkeen kanadalaisjärven titaanikerrostumat osoittavat tasaista lämpenemistä siten, että lämpimintä on ollut viime vuosikymmenellä. Tämä lämpötilan 500-vuotinen tasainen nousu alkaa titaanidatan pienelle jääkaudelle mittaamasta vielä muitakin proxyjä alemmasta lämpötilasta 1500-luvulla.

* * *

Kaiken kaikkiaan tutkimus toi äärimmäisen mielenkiintoista lisävaloa maapallon ilmaston lämpötilavaihteluihin vahvistaessaan käsitystä siitä, että elämme juuri nyt poikkeuksellisen lämmintä ilmastojaksoa. Sen syistä proxytieto ei tietenkään itsessään osoita mitään, mutta siinä on muutamia piirteitä, joista olisi mukava saada lisätietoa.

Ensimmäinen niistä on tuo roomalainen lämpökausi, joka oli lähes yhtä lämmin kuin nykyinen ilmasto. Ulottuessaan pohjoiseen Kanadaan se ei ollut paikallinen ilmiö, kuten joskus on arveltu. Kysymys kuuluu siten, että jos tänä päivänä ilmastoa lämmittävät kasvihuonekaasut, niin mikä johti silloisen ilmaston lämpenemiseen koko pohjoisella Atlantilla ja sen rannikoilla – ja mahdollisesti jopa globaalisti?

Toinen lisätietoa kaipaava seikka on tuo pienen jääkauden vielä aiempiakin käsityksiä rankempi kylmyys. Koskiko se myös Eurooppaa, vai ilmenikö se noin kylmänä vain Atlantin toisella puolella? 

Jälkimmäiseen liittyen on myös kysyttävä, että mitä tarkoitti ilmaston tässä käsitellyn tutkimuksen valossa tasainen lämpeneminen jo 500 vuoden ajan – siis ilman oleellista viimeisen vuosisadan kiihtymistä. Liittyykö sekin kasvihuonekaasuihin, vai onko taustalla myös muita tekijöitä. Jos on, niin mikä on niiden suhteellinen tärkeys verrattuna kasvihuonekaasujen rooliin.

Kolmas iso kysymys on tietenkin se, että voiko nyt tutkittua titaanidataa seurata kauemmas menneisyyteen kuin nyt oli tehty. Eli miltä sen valossa näyttäisi esimerkiksi Atlanttinen lämpökausi, jolloin meidän tunturimme olivat kokonaan puiden peitossa? 

Lisäksi olisi mukava tietää, voidaanko samaa menetelmää käyttää myös muissa järvissä. Eli voitaisiinko titaanin esiintymistä järvien segmenttikerroksissa tutkimalla tehdä lämpötilasarjoja myös esimerkiksi Fennoskandiasta tai muualta maailmasta ja saada näin nykyistä kattavampi ja tarkempi kuva maapallon ilmastohistoriasta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjoisen merijään sulaminen siirtyi 20 vuodella
Ristiriitaiset ennusteet ensi talven säistä
11 300 vuotta ilmastohistoriaa

Tuhat vuotta integroitumatonta maahanmuuttoa

Yksi 2000-luvun Euroopan kohtalonkysymyksistä on kehitysmaista tuleva maahanmuutto. Erityisesti se, miten suureksi muodostuu se uusi väestö, jonka vaikutus ympäristöönsä on negatiivinen. Eli kuinka suuri osa tulijoista ei integroidu eurooppalaisiin yhteiskuntiin kantamaan omaa osaansa sen hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

Tähän kysymykseen liittyen luin mielenkiintoisen tutkimusraportin, jossa oli tutkittu muinaisen Rooman alueelle haudattujen ihmisten DNA:ta tuhansien vuosien ajalta. Näin syntyi käsitys siitä, miten alueen väestö oli kehittynyt.

Ennen maatalouden kehittymistä roomalaiset kuuluivat länsieurooppalaisten metsästäjä-keräilijöiden ryhmään, mutta maatalouden myötä alueelle saapui anatolialaista ja iranilaista alkuperää olevia ihmisiä. Kupari- ja pronssikaudella alueella lisääntyi uudelleen metsästäjä-keräilijäväestön tai heidän jälkeläistensä osuus, mutta anatolialais-iranilainen geenistö säilyi vallitsevana.

Vuoteen 900 eaa mennessä väestö sai runsaasti lisäverta itäisen Euroopan arokansoilta ja Iranin suunnalta. Lisäksi ihmisiä saapui jonkin verran myös läntisestä Pohjois-Afrikasta. Tämä väestö muistutti genetiikaltaan läheisesti nykyisiä roomalaisia.

Rooma kuitenkin kasvoi ja samalla sen väestö monimuotoistui. Ihmisiä saapui erityisesti idästä päin eli nykyisen Kreikan, Maltan, Kyproksen, Jordanian ja Syyrian alueelta sekä edelleen myös Anatoliasta ja Iranista siten, että näiden väestöryhmien osuus koko kaupungin asujaimistosta oli merkittävästi suurempi kuin rautakautisten roomalaisten jälkeläistön.

Tilanne muuttui keskiajalla, jolloin Rooman väestön geenit palautuivat pitkälti samanlaisiksi kuin Keski- ja Pohjois-Euroopassa. Samalla antiikin miljoonan ihmisen metropoli romahti noin 100 000 asukkaan kaupungiksi. Toisin sanoen Rooman kukistuessa sen antiikin ajan monikulttuurinen yhteiskunta hajosi ja alueelle jäi vain alkuperäinen rautakautinen tai sen kaltainen väestö muiden väestöryhmien suunnatessa jonnekin toisaalle.

* * *

Tutkimuksen mukaan monikulttuurinen yhteiskunta ei ole mitään uutta Euroopassa, vaan jo antiikin aikana suuret kaupungit vetivät puoleensa väestöä jopa pitkienkin matkojen takaa. Osan tuosta väestöstä muodostivat varmasti orjat, joita on arveltu olleen jopa kolmannes Rooman väestöstä, mutta joukossa on täytynyt olla runsaasti myös vapaita elinkeinonharjoittajia.

Nykyaikaan nähden suurin ero lienee ollut siinä, ettei Roomaan asettuneita tulijoita ole tiettävästi hellitty hyvinvointipalveluilla - ellei orjuutta lasketa sellaiseksi - vaan heidän on ollut ansaittava leipänsä itse. Siten väestön katoaminen suurvallan kukistuessa on ymmärrettävää ansaintalogiikan pohjan kadotessa.

Nykyaikaan heijastettuna itseäni kuitenkin hämmästytti siihen liittyvä väestögeneettinen muutos, sillä kestihän Rooman valtakunta ja siis myös monikulttuurinen Rooman kaupunki noin tuhat vuotta. Olisi siis voinut kuvitella, että kaupungin väestöryhmien välillä olisi tapahtunut paljon ristiinnaimista ja/tai ainakin muualta tulleet suvut olisivat vakiinnuttaneet asemansa kaupungin arvostettuina asukkaina.

Mikäli kuvitelma olisi pitänyt paikkansa, olisi kaupungin väestön geneettisen koostumuksen tullut säilyä kutakuinkin entisellään sen romahtaessa. Koska näin ei käynyt, voitaneen päätellä, ettei edes tuhat vuotta riittänyt Rooman monikulttuurisen väestön integroitumiseen.

Tämä olisi hyvä muistaa kun puhutaan suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta. Eli jos ja kun otamme vastaan suuria määriä omasta kulttuuristamme poikkeavia väestöryhmiä, tulevat ne säilymään jopa tuhat vuotta valtaväestöstä erillisenä segmenttinä siinäkin tapauksessa, että heidät saadaan osallistumaan työelämään.

Sellaisena he tulevat myös jättämään pohjoisen maamme heti, mikäli elinolosuhteet täällä heikkenevät. Juuri nyt tämä tarkoittaisi muutamille maahanmuuttajaryhmillemme erityisesti hyvinvointivaltion palveluiden heikkenemistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Uushelsinkiläisten taustasta
Onko väestöllä väliä?

Dopingiin uusi standardi

Usein sanotaan hurskaasti, että doping on urheilun syöpä. Tai että sen hyväksyminen olisi oikeusmurha rehellisiä eli sääntöjen mukaisesti huipulle pyrkiviä urheilijoita kohtaan. 

Kuitenkin monissa maissa näyttäisi olevan halukkuutta vapauttaa oman maan tähtiurheilijat dopinvalvonnan seurauksista. Me kaikki suomalaisethan muistamme erityisesti tapaus Therese Johaugin, jota norjalaiset rankaisivat kevyemmin kuin säännöt olisivat edellyttäneet. Sen verran rangaistuksessa oli kuitenkin jämäkkyyttä, että norjalaishiihtäjältä jäivät arvokisat väliin.

 

Ruotsissa on nyt otettu uusi askel dopingrikkomusten kansallista hyväksymisessä. He ovat nimittäin langettaneet vierasjuoksijalleen Meraf Bahtalle dopingin välttelystä rangaistuksen, jolla ei ole tämän osallistumiselle arvokisoihin minkäänlaista merkitystä.

Koska osittain takautuvasti annettu lyhyt rangaistus kuitenkin vaikuttaa Bahtan mahdollisuuksiin kerätä starttirahoja, itse urheilija saa testaajien välttelystään taloudellista tappiota. Tämä on sinänsä oikein. 

On kuitenkin syytä huomata, että rangaistuksen ajoittaminen osin takautuvasti ja sitä kautta kilpailuoikeuden järjestäminen syksyn MM-kisoihin osoitti naapurimaan päättäjien haluavan sinikeltaisten värien menestyvän arvokilpailuissa keinoista piittaamatta. Onhan urheilu suurta viihdettä ja sirkushuvit oiva keino ohjata ihmisten mielenkiinto poliittisista ongelmista vähemmän vaarallisiin asioihin: jo muinaiset roomalaiset tiesivät kansan pysyvän rauhallisena kunhan sillä on leipää ja sirkushuveja.

Lisäksi on syytä panna merkille, että Bahtalle minituomion antaneet ruotsalaiset tulivat ehkä luoneeksi doping-urheilijoille uuden standardin menestykseen. Jatkossa kemiallisten eliksiirien ottamisen jälkeen kannattaa nimittäin olla mieluummin teillä tietymättömillä kuin tavoitettavissa. Näin pääsee lyhyemmällä ja ennen kaikkea arvokisat mahdollistavalla rangaistuksella.

Seuraavaksi me penkkiurheilijat saammekin jäädä jännityksellä seuraamaan lisääntyvätkö dopingin välttelystä annetut rangaistukset ruotsalaisissa huippu-urheilupiireissä - ja miksei muuallakin. Sekä miten puhtaalla pelillä huipulle pyrkivät urheilijat reagoivat asiaan: pyrkivätkö he jotenkin vaikuttamaan dopingista annettaviin rangaistuksiin vai tyytyvätkö vain kohtaloonsa ja lyövät hanskat naulaan kilvoittelemalla pelkästään piirikunnallisen tason menestyksestä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Hyväksyykö norjalainen ministeri huijaamisen?

Tutkimuseettinen ongelma

Poikkeuksellinen ylivoima ei synny ilman poikkeuksellisia keinoja

Ranskalaisnainen kuoli: syynä vapaa liikkuvuus ja rokottamisen "vähäinen tarve"

Tuhkarokko tappoi Ranskassa 32-vuotiaan perheenäidin. Lisäksi se on sairastuttanut siellä marraskuun alun jälkeen 386 muuta ihmistä, joista neljännes on tarvinnut sairaalahoitoa.

Tragedialle on nähtävissä kaksi selvää syytä. Ensinnäkin Ranskassa tuhkarokkorokotteiden kattavuus on pudonnut 70 prosenttiin. Se on niin alhainen, ettei laumasuoja enää oikein toimi. WHO suosittelee vähintään 95 prosentin kattavuutta sen takaamiseksi.

Naisen tapauksesta tekee mielenkiintoisen se, että hänen äitinsä mukaan "hän kuului siihen joukkoon, jota ei lapsuudessa rokotettu. Minulle sanottiin kolmekymmentä vuotta sitten, ettei rokote ollut kovin tarpeellinen".

En tunne Ranskan terveydenhoitojärjestelmään kolmenkymmenen vuoden takaa, mutta mikäli äidin kertomus pitää paikkansa ja rokotteen vähäisestä tarpeesta puhunut ihminen on ollut terveydenhuollon ammattilainen, olisi maassa syytä selvittää laajemminkin alan ammattilaisten rokotuksiin liittyviä asenteita.

Toinen syy tuhkarokkoepidemialle on ihmisten kasvanut liikkuvuus. Virukset siirtyvät paikasta toiseen lentokoneella, autolla tai laivalla eli ihmisten mukana.

Siksi tuhkarokkotapausten lisääntyminen viime aikoina liittyy sekä turvapaikanhakijoihin että kaukomatkailuun. Ja juuri siksi rokotukset harvinaisiakin tauteja vastaan ovat nykyisin paljon tärkeämpiä kuin kolmekymmentä vuotta sitten.

Niin tai näin. Ranskan tapaus on syytä nostaa esille meillä Suomessakin puhuttaessa ennaltaehkäisevästä terveydenhoidosta. Rokotteet ovat hyvä ja halpa keino huolehtia kaikkien terveydestä.

Paitsi nykyisyys, on tuhkarokolla myös mielenkiintoinen menneisyys. Roomassa riehui vuosina 165–180 epidemia, jonka aiheutti mahdollisesti tuhkarokkovirus. Siihen arvellaan kuolleen noin viisi miljoonaa henkilöä, joiden joukossa Rooman keisari Lucius Verus.

Rooman epidemian ja tuhkarokon yhteys on kuitenkin epävarma. Sen sijaan tuhkarokkokuolemat vähentyivät WHO:n mukaan vuosien 2000–2012 välillä 78 prosentilla siten, että vuonna 2012 tautiin sairastui 226 722 henkilöä, joista 122 000 kuoli. Kuolleisuuden väheneminen on johtunut ennen kaikkea lasten rokottamisesta tuhkarokkoa vastaan.

Nämä luvut on etenkin kaikkien isien ja äitien syytä muistaa, mikäli kohtaa lapsensa rokottamattomuutta suosittelevan henkilön. Kuten edeltä ilmenee, ei tuhkarokko todellakaan ole leikin asia, vaikka se ei kuulukaan aivan tappavimpien virustautien joukkoon.

Lopuksi on vielä syytä todeta, että Ranskassa on alussa kuvaamani ikävän tragedian seurauksena kehotettu kaikkia ihmisiä ottamaan tuhkarokkorokotus. Suomessa kattavuus on yli 95 prosenttia, joten laumasuoja toimii kohtuullisen hyvin. Tilanne säilyy kuitenkin hyvänä ainoastaan, mikäli ihmiset huolehtivat myös jatkossa omista ja lastensa rokotuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hajamietteitä tieteelliseen tietoon perustuvasta päätöksenteosta
Todellisuuden hämärtymisellä saattaa olla ikäviä seurauksia
Tosiasioiden hyväksyminen on vaikeaa

Lambergilainen tuho eli mitä tapahtuu kun väestönkasvu pysähtyy

Tämän aamun Helsingin Sanomien mielenkiintoisin artikkeli käsitteli Jyväskylän yliopiston taloushistorian ja strategian professori Juha-Antti Lambergin näkemyksiä väestönkasvun pysähtymisen seurauksista.

Lambergin näkemys nousee paljolti Rooman valtakunnan väkivaltaisesta tuhosta, joka johtui hänen mukaansa väestön pienenemisestä ja sen seurausvaikutuksista kuten talouskasvun kääntymisestä supistumiseksi. Kaiken seurauksena valtakunnan veropohja heikkeni, minkä vaikutukset näkyivät kaikkialla.

Lamberg ihmetteli Rooman tuhoutumisen kautta ns. degrowth-ajattelua. Hänen mukaansa "ei ole mallia hallitusta alaspäin menemisestä. Sen takia esimerkiksi degrowth-keskustelu on mielenkiintoista. Siinä sanotaan, että pitäisi olla vähemmän, mutta ei sitä, että mitä sitten, kun on vähemmän."

Pitkäaikaisten seurausten pohtimisen unohtaminen on tyypillistä kaikenlaiselle maailmanparantamiselle. Esimerkkejä ei ole vaikea löytää. Hyvät ihmiset, kuten Palermon pormestari, haluavat ottaa vastaan kaikki parempaa elämää etsivät Eurooppaan, ajattelematta lainkaan mitä siitä kaikesta seuraa.

Toinen hyvä esimerkki voidaan ottaa kotimaasta eli maamme lisääntyneen metsänkasvun hyödyntämistä vastustavista 68 tutkijasta, joille ei ilmeisesti ole tullut lainkaan mieleen metsien merkitys suomalaisen yhteiskunnan talouden ja koko maan asuttamisen perustana ja sitä kautta myös kaikkien suojelutoimien mahdollistajana. Tänään MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi  muistutti, että lisääntyneiden hakkuiden seurauksena metsänkasvu lisääntyy pidemmällä aikavälillä, vaikka jokainen hakkuu sinänsä vähentääkin maamme puuston määrää.

Mutta palataan tämän kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen.

Keskeistä on ymmärtää, että Rooman valtakunnan aikaan teknologinen kehitys oli hidasta tai jopa olematonta. Kasvu siis perustui käytännössä kokonaan ihmisten määrän kasvuun.

Näin ei ole enää nykyisissä länsimaissa, vaan talouskasvun moottorina toimivat viime kädessä tutkimus ja tuotekehitys, joiden kautta kasvu on mahdollista myös supistuvan väestönkasvun oloissa. Tämä näkyy esimerkiksi Japanissa, jonka väestö supistuu, mutta talous kasvaa näissäkin olosuhteissa huolimatta jatkuvasta talousromahduksen pelosta.

Maailman talouskasvusta suurin osa tapahtuu länsimaissa, Japanissa ja Kiinassa. Näin yksinkertaisesti siksi, että niiden taloudet ovat muuta maailmaa oleellisesti suuremmat: pelkästään USA:n, EU:n, Kiinan ja Japanin taloudet muodostavat noin puolet koko maailman BKT:sta. Siten yksittäisten kehitysmaiden, kuten vaikka velan varaan rakentavan Etiopian, talouksien suuret prosentuaaliset kasvuluvut eivät merkitse juuri mitään tarkasteltaessa talouskasvua globaalissa mittakaavassa, vaikka hyviä uutisia luonnollisesti ovatkin.

Edelle kirjoittamastani huolimatta Lambergin esille nostama kysymys väestönkasvun pysähtymisen seurauksista ei ole aiheeton. Japanissa talouskasvu perustuu ennen kaikkea osaamiseen, kuten muuallakin länsimaissa.

Sen sijaan maailman väestön painopiste on siirtymässä yhä vahvemmin kehitysmaihin; jatkossa erityisesti Afrikkaan, jonka äärettömän nopeasti lisääntyvällä väestöllä ei liene edellytyksiä samaan, mikäli meneillään oleva väestöräjähdys pysähtyisi. Jo nyt mustasta maanosasta kulkee ihmisivirta paremman elintason toivossa kohti länsimaita - usein vielä osaavimmat ja koulutetuimmat edellä - ja on helppo nähdä, että lähtömaissa lisääntyvät jatkuvasti syyt lähtemiselle.

Afrikka on siten hankalassa tilanteessa. Maanosan väestönkasvu rajautuu viimeistään ekologisiin reunaehtoihin, jolloin ravinnon ja elintilan puute kärjistävät entisestään maanosan väestöryhmien välejä. Samalla väestönkasvuun perustuva talouskasvu pysähtyy, eikä ihmisten pääosalla ole edellytyksiä teknologiavetoiseen kasvuun. Niissä olosuhteissa Lambergin kauhukuvat saattavat hyvinkin toteutua.

Sen sijaan maapallon taloudellisesti vahvojen valtioiden en usko romahtavan Rooman valtakunnan tavoin. Niiden talous voi jatkaa kasvuaan teknologisen kehityksen varassa, eikä valtioiden veropohja romahda, eikä sen lambergilaisia seurausvaikutuksia synny.

Siten olen itse taipuvainen näkemään väestönkasvun pysähtymisen globaalin tuhon sijasta jakavan maailman entistä jyrkemmin kahteen leiriin. Aivan keskeiseksi tässä jaossa tulee muodostumaan näiden leirien välinen suhde seuraavina vuosikymmeninä.

Jatkuuko ihmisvirta etelästä pohjoiseen? Löytyykö jostain keino vähentää elintasoeroja rikkaiden ja köyhien välillä? Nouseeko kehitysmaiden osaaminen länsimaiselle tasolle?

Entä sitten, jos lambergilainen tuho kohtaa kehitysmaita? Tapahtuuko romahdus kerralla vai useiden sukupolvien aikana? Kasvattaako se ihmisvirran kohti pohjoista täysin hallitsemattomaksi, vai sulkevatko Eurooppa ja Pohjois-Amerikka itsensä kokonaan tulijoilta? Ja jos sulkevat, mitä siitä seuraa länsimaiden sisällä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tässäkö EU:n ja Suomen poliittisen johdon tärkeimmät arvot ja tavoitteet?
Miksi euromaiden talous lähti nousuun?
Etelä-Sudanin kehityksestä Google-haun valossa

Ilmastonmuutokset korreloivat Euroopan historian suurten tapahtumien kanssa

Ennustetun ilmastonmuutoksen vaikutusta ihmiskuntaan voidaan pyrkiä arvioimaan monella tavalla. Yksi niistä on katsoa menneisyyteen ja yrittää ymmärtää löytyykö sieltä yhteyksiä ilmaston ja ihmiskunnan historian välillä.

Uudessa tutkimuksessa Ulf Büntgen työtovereineen on tammen ja havupuiden vuosirenkaiden avulla selvittänyt viimeisen 2500 vuoden ajalta sekä sademäärän että lämpötilan kehityksen. Saatua tulosta hän on verrannut Euroopan historiallisiin tapahtumiin.

Lyhyesti sanottuna tutkijaryhmä liittää Rooman valtakunnan loistoajan lämpimään ja kosteaan aikakauteen, kun taas kansainvaellusaika ja Länsi-Rooman tuho näyttäisivät liittyvän ilmaston äkilliseen kylmyyteen ja kuivumiseen. Keskiajan suotuisat vaiheet kuten Merovingien ja Karolingien kuningassukujen loistoajat näyttävät jälleen liittyvän lämpimään ja kosteaan ilmastoon, mutta keskiajan ruttoaallot puolestaan alkavaan pikkujääkauteen. Myös kolmikymmenvuotinen sota ja uuden ajan muuttoaalto Pohjois-Amerikkaan näyttäisivät liittyvän kylmiin jaksoihin.

On tietenkin selvää, että maanviljelyn monivuotinen epäonnistuminen on historian kuluessa johtanut ongelmiin, jotka ovat purkautuneet erilaisina levottomuuksina. Tämä mekanismi on myös Büntgenin ja kumppanien mielessä, eivätkä he ole ensimmäisinä asialla, vaan historiallisia tapahtumia on aiemminkin liitetty ilmastollisiin muutoksiin.

Mutta toki myös muut seikat vaikuttavat: esimerkiksi Irlannissa riehui 1800-luvulla perunaruttomikrobi, joka aiheutti laajamittaisen nälänhädän. Sen seurauksena Yhdysvaltoihin muutti massoittain irlantilaisia. En kuitenkaan usko, että perunaruton ilmaantuminen Irlantiin johtui ilmastosta, vaan pikemminkin sattumasta. Joku nyt vain sattui laivaamaan ruttoisen perunan Irlantiin menevään laivaan ja istutti sen maahan. Mikrobi itse kyllä piti lopusta huolen.

Vastaavaa voisi tänä päivänä tapahtua, mikäli pahimmillaan valtavaa tuhoa aiheuttava vehnän korsiruoste tuhoaisi suuren osan maailman vehnäsadosta. Tämä on mahdollista, vaikka ruoste on pysynyt aisoissa vuosikymmeniä resistenssijalostuksen avulla. Nyt se on kuitenkin mutatoitunut ja sen jälkeen levinnyt Etelä-Aasian venhäpelloille, joilla se vain odottaa sopivia sääolosuhteita aiheuttaakseen katastrofin. Toivottavasti sellaisia ei tule, ainakaan ennen kuin maailman vehnäpelloille saadaan uusi ruosteenkestävä vehnälajike.

Myös Büntgenin ja kumppaneiden tutkimuksessa todetaan, etteivät ilmastotekijät välttämättä ole ainut selitys monille tapahtumille. Siksi korkea tuo korrelaatio kuitenkin on, että se tarjoaa vähintäänkin mielenkiintoisen raamin tarkastella ennustetun ilmastonmuutoksen toteutuessaan tuomia muutoksia.

Jo nyt olemme kohdanneet ennennäkemättömän kansainvaelluksen Afrikasta ja Lähi-Idästä Eurooppaan - tosin ilmastonmuutoksen merkitys sen taustalla ei liene aivan selkeä. Jos vastaavia ja vielä suurempia joukkomuuttoja tapahtuu myös tulevaisuudessa, muuttuvat Euroopan yhteiskunnalliset olosuhteet varmasti nykyisestä.

Se voisi tulevaisuuden historiantutkijoiden julkaisuissa muodostua yhdeksi historian merkkipaaluksi, jonka yhteydestä 2000-luvun vaihteen ilmaston lämpenemiseen voitaisiin taittaa peistä niin tieteellisillä foorumeilla kuin muussa yhteiskunnallisessa mielipiteenvaihdossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Varhaiset maanviljelijät Euroopassa
Nykyajan kansainvaelluksesta
Katastrofismi ja ilmastonmuutos