Raiskaaja voi olla kuka tahansa - entä sitten?

Yleisradio on tarttunut viime aikoina keskustelua herättäneeseen raiskausaiheeseen ja informoi kansalaisia siitä, että raiskaaja voi olla kuka tahansa. Tarkemmin sanottuna Helsingin poliisin rikoskomisario Teija Koskenmäki-Karaharju sanoo: "mikään ihmistyyppi tai kansalaisuus ei nouse siellä sillä tavalla meidän työssämme esille, että kyllä raiskaaja voi olla kuka tahansa".

Kommentti vaatinee pienen selityksen. Ensinnäkin Ylen tarjoama grafiikka osoittaa, että nuoret raiskaavat vanhuksia enemmän. Siinä mielessä esimerkiksi tekijän ikä on merkittävä raiskauksia selittävä tekijä: lähes neljännes raiskaajista on alle 20-vuotiaita ja lähes 60 prosenttia alle 30-vuotiaita. 

Lähes neljännes ilmoitetuista raiskauksista on alle 2500 euroa ansaitsevien tekemiä ja yli puolet väkisinmakaajista alle 10 000 euroa hankkivia. Koska ikä korreloi tulotasoon molemmat tilastot koostunevat pitkälti samoista ihmisistä, eli raiskausriski on kohonnut nuorella pienituloisella verrattuna kaikkiin muihin ihmisryhmiin.

Ylen grafiikat eivät pidä sisällään kansallisuuksia, vaikka poliisin suulla siitä mainitaan ikään kuin ohimennen. Asiaa on kuitenkin tutkittu ja uutisoitu, joten tiedämme että tietyillä etnisyyksillä taipumus raiskauksiin on yli kertaluokkaa suurempi kuin muilla ihmisillä. 

Pahimmillaan tiettyihin kansallisuuksiin kuuluvien miesten raiskausfrekvenssi saattaa olla lähes kahden kertaluokan verran muita suurempi. Se tarkoittaa, että noin joka tuhannes sellaiseen kansallisuuteen kuuluva Suomessa asuva mies tulee elämänsä aikana jäämään kiinni raiskauksesta ja joutuu siitä vankilaan. 

Sivumennen sanoen tämä liittyy Suomen pakolaispolitiikkaan siten, että ottamalla Suomeen tuhat tällaiseen ihmisryhmään kuuluvaa ihmistä, tulemme samalla päättäneeksi yhden, todennäköisesti kantaväestöön kuuluvan, naisen raiskaamisesta maaperällämme. Mutta palataan itse Ylen uutiseen.

Ylen uutisessa poliisi sanoo, ettei mikään ihmistyyppi tai kansalaisuus nouse esiin. Lainauksen muotoilu on sellainen, että sitä on selvästi edeltänyt maahanmuuttajaryhmien välisten erojen pohdiskelu. 

Niinpä haastateltu tuskin tarkoittaa näin sanoessaan sitä, ettei ihmistyypillä tai kansalaisuudella olisi merkitystä. Sen sijaan epäilen hänen tarkoittavan, että kaikissa ihmisryhmissä on raiskaajia, joten rikosta selvitellessä on syytä epäillä kaikkia. Tämä on tietenkin totta.

Sanomatta kuitenkin jää, että tilastojen mukaan tutkinnassa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota nuoriin vähätuloisiin muslimi- ja afrikkalaismaahanmuuttajiin. Näin erityisesti joukko- ja puskaraiskauksissa, jotka ovat lähes pelkästään heidän tekemiään. 

Samalla on kuitenkin syytä muistaa, että "vain" noin neljännes kantaväestöön kohdistuneista raiskauksista on maahanmuuttajan tekemiä tai että "vain" neljä kymmenestä maahanmuuttajaan kohdistuneesta raiskauksesta on omaan etniseen ryhmään kuuluvan tekijän aiheuttama.  

Ylen uutisen otsikointi onkin varsin mielenkiintoisesti samaan aikaan sekä totta, että erittäin harhaanjohtavaa. Epäilenkin, että sen muotoilu on taitavaa mielipidevaikuttamista, jolla pyritään tukemaan Ylen poliittisen agendan mukaista propagandaa. 

Otsikoinnin taitavuus on ehkä jossain mielessä ihailtavaa, mutta sikäli arveluttavaa, että propagandatoimisto toimii verorahoilla ilmeisenä tavoitteenaan sumentaa maksajiensa poliittista ymmärrystä. Siinä ei ole mitään ihailtavaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä nyrkkeilijä Fitim Latifin tapaus opettaa meille maahanmuutosta?
Kokonaista kansanosaa ei saa leimata yksittäisen rikollisen takia
Maahanmuuttajat raiskaajina

Heräsikö tänään kysymyksiä?

Nostattivatko päivän tapahtumat Ranskassa, Tunisiassa ja Kuwaitissa kenenkään muun mieleen ajatuksia EU:n taakanjakopolitiikan mielekkyydestä? Entä Malmön viime viikko?


JK Kirjoitin kännykällä, siksi poikkeava muoto sekä linkkien puute.

60 000 taakkaa jaettavaksi Euroopan maille

EU:n johtajat pääsivät viime yönä sopimukseen siitä, että Välimeren yli Italiaan ja Kreikkaan ilmaantuneista turvaa tai parempaa elintasoa hakevista ihmisistä jaetaan jäsenmaiden kesken 60 000. Heistä 20 000 on ns. kiintiöpakolaisia ja 40 000 turvapaikanhakijoita. Päätöstä kutsutaan taakanjaoksi. 

Sen sijaan näiden ihmisten jakamisesta eri maiden kesken ei ole vielä päätetty, sillä eri maat voivat vapaaehtoisesti päättää siitä, kuinka monta taakkaa ne haluavat. Päätös siitä tehdään heinäkuun loppuun mennessä. 

Tämän päätöksen yhteydessä on tärkeää huomata, että taakoissa on eroja enemmän kuin viineissä. Kiintiöpakolaisten vastaanottaminen lisää vastaanottajamaiden humanitaarista maahanmuuttoa ensi vaiheessa täsmälleen heidän lukumääränsä verran, mutta ajan kanssa lisäksi tulevat perheiden yhdistämiset tulevina vuosina. 

Turvapaikanhakijoiden tapauksessa vastaanottava maa joutuu järjestämään tutkinnan siitä, onko tulijaa vainottu kotimaassaan siten, että turvapaikka on tarpeellinen. Käytännössä noin puolella tutkittavista ei ole tällaista oikeutta, joten loput pitäisi palauttaa lähtömaihinsa.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä kaikkia turvapaikkaa tarvitsemattomia ei palauteta, vaan esimerkiksi somalialaiset ja syyrialaiset saavat jäädä Suomeen, koska heitä ei haluta palauttaa sekasortoisiin kotimaihinsa. 

Käytännössä turvapaikkaan oikeutetuille syntyy pakolaisstatus eli  mm. oikeus perheen yhdistämiseen, joten heidän kohdallaan Suomeen tulevien taakkojen lukumääräksi muodostuu paljon suurempi määrä kuin on päätetty. Sen sijaan tällaista oikeutta ei synny niille, jotka saavat jäädä Suomeen muista syistä.

Lisäksi taakoissa on eroja. Kuten kaikki blogini lukijat varmasti tietävät, on eri kansallisuuksien välillä suuria eroja esimerkiksi seksuaalirikoksissa tai työllistymisessä. Valitettavasti nämä erot tahtovat korreloida lähtömaiden sekasortoisuuden kanssa - esimerkiksi irakilaiset tai somalit ovat raiskaustilastojen kärkipäässä ja työllistymistilastojen häntäpäässä kun taas kenialaiset ainakin työllistyvät erinomaisesti.

Kun Suomi nyt sitten harkitsee omia vapaaehtoisia taakkojaan, tulisi pohtia paitsi tulijoiden määrää myös tänne otettavien kategoriaa ja etnistä ryhmää. Yhden somalialaisen kiintiöpakolaisen hinta suomalaiselle yhteiskunnalle on aivan erilainen kuin Keniasta saapuvan todennäköisesti vain korkeampaa elintasoa turvapaikkahakemuksen varjolla hakevan henkilön. EU:n sisäisessä taakanjaossa Suomen kannattasi siis keskittyä jälkimmäisiin.

Lopuksi kiinnittäisin huomiota siihen, että pääministeri Sipilä totesi Suomen hallituksen olevan yksimielinen siitä, että "lähdetään auttamaan sinne ongelmien juurille asioita ja parannetaan maahanmuuttokäsittelyä näissä maissa, missä ongelma on. Ja myös palautuksiin löydetään paremmat käytännöt ja niin edespäin". 

Toivotaan, että hallitus ryhtyy näistä viisaista sanoista tekoihin ja saa myös muut EU-maat samoille linjoille. Ja että kaikki muistavat kyseessä olevan - ei enempää eikä vähempää - kuin eurooppalaisen elämäntavan ja yhteiskuntajärjestyksen tulevaisuus, jota Afrikan ja Lähi-Idän väestöräjähdyksen ruokkima nykyajan kansainvaellus uhkaa vakavasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomi siirtää maahanmuuton päätösvallan Brysseliin
Suomi ja EU:n turvapaikanhakijakiintiöt
Petteri Orpo myi Suomen laittomille maahanmuuttajille

Oikeuskäytäntömme ajaa lainsäätäjän yli ja muuttaa rikokset kauppatavaraksi

Helsingin Sanomien mukaan professorikollega Jussi Tapani on todennut ettei oikeusistuimilla ole "muuta mahdollisuutta kuin mitoittaa rangaistukset suhteessa aiemmin annettuihin rangaistuksiin, ja keskeinen syy raiskaustuomioiden lyhyisiin pituuksin on se, että myös törkeistä raiskauksista annetut tuomiot ovat vakiintuneet lyhyehköiksi".

Tämän väitteen olen nähnyt usein ennenkin, joten pohditaanpa sitä hiukan. 

Rangaistusten mitoittaminen suhteessa aiempiin nähdään tärkeäksi ilmeisesti rikollisten tasapuolisen kohtelun kannalta. Tämä peruste kuulostaa hyvältä, mutta tarkastellaanpa kestääkö asia vähänkään syvällisempää analysointia.

Professori Tapanin ilmaiseman periaatteesta seuraa se, että uuden lain mukaan annetut ensimmäiset (ja erityisesti se aivan ensimmäinen) tuomiot jäykistävät rangaistusasteikon. Niinpä pahimmillaan yksi oikeuden istunto voi olla tulevan tuomiolinjan kannalta oleellisesti merkittävämpi kuin annetun lain kuukausia tai jopa vuosia kestänyt valmistelu. 

Jos tuossa istunnossa on sitten syystä tai toisesta sattunut munaus, jää se elämään koko lain voimaantuloajaksi. Näin se tulee syrjäyttäneeksi lain valmisteluun osallistuneiden kymmenien ellei jopa satojen eri alojen asiantuntijoiden parhaan tiedon perusteella ajatellun toimintatavan.

Ongelmaa pahentaa vielä se, että oikeusistuimet tietäen tai tietämättään vertaavat keskenään samantapaisia tuomioita, jolloin ammoisen oikeusistunnon omaksuma rangaistuslinja siirtyy dominopelin lailla myös muuhun lainsäädäntöön. Tällainen logiikka lienee johtanut siihen, että suomalaisessa oikeuskäytännössä väkivaltarikollisiin suhtaudutaan kokonaisuutena varsin ymmärtäväisesti verrattuna esimerkiksi talousrikoksiiin, kuten blogikollega Komitonttu tuo esiin.

Entä itse periaate rikollisten tasapuolisesta kohtelusta? Myös se aiheuttaa ongelmia erityisesti silloin kun tuomiolinja on muotoutunut kohtuuttoman helläkätiseksi.  

Aiemmasta äärimmäisen lepsusta ja rikollisia ymmärtävästä oikeuskäytännöstä ammentavan rangaistuslinjan seurauksena on Suomeen syntynyt tilanne, jossa rikosta harkitseva voi toimia kuin kaupassa. Hän voi kylmän viileästi harkita suovansa itselleen vaikkapa raiskauksen sairaan nautinnon tietäen jo etukäteen joutuvansa maksamaan ilostaan lähes olemattoman hinnan. 

Tapanilan tapauksessa tekijät siis ainakin teoriassa tiesivät jo etukäteen joutuvansa olemaan reilun vuoden jäämättä kiinni uusista rikoksista sekä hankkimaan jostain muutaman tuhannen euron korvausrahat uhrin kärsimysten korvaamiseksi. Ja tämäkin vain, mikäli he jäisivät iloittelustaan kiinni. 

Sivumennen sanoen raiskaajakolmikko tuskin tulee maksamaan rahallista korvausta omalla työllään vaan se jää veronmaksajien huoleksi. Siten seuraukset jäänevät sen osalta pelkäksi lain kirjaimeksi, joten heidän kohdallaan joukkoraiskauksen hinnaksi jää käytännössä pelkästään ehdonalainen.

On siis nähtävissä, että aiempien tuomioiden seuraaminen oikeussaleissa on johtanut meillä ongelmalliseen tilanteeseen, jossa lain uhka ei toimi rikoksia ennaltaehkäisevästi. Vain totaalisen naivi ihminen voi kuvitella, ettei Tapanilan tuomion lepsu linja leviäisi kulovalkean tavoin niiden joukossa, joita ajatus raiskauksesta viehättää. Ja ettei joku heistä harkitsisi sen seurauksena mielitekonsa toteuttamista suhteessa siitä seuraavaan olemattomaan rangaistukseen. 

Tässä tilanteessa onkin erinomaista, että ministeri Jari Lindström kiiruhtaa seksuaalirikollisuuden rangaistusasteikkojen tarkastamista vastaamaan teon moitittavuutta. Toki Suomessa tehdään jatkuvasti myös suurempia oikeusmurhia kuin Tapanilan tapaus: jopa lasten silpominen on oikeuslaitoksemme mukaan suotavaa toimintaa. Toivottavasti tämäkin epäkohta otetaan nykyisen hallituksen aikana lainsäätäjän tarkasteluun, jotta lapsiin kohdistuva peruuttamaton väkivalta saadaan vähenemään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tapanilan joukkoraiskaajien tuomio vetää hiljaiseksi
Pitäisikö joukkoraiskaajiksi epäiltyjen kuvat ja nimet julkaista lehdistössä vai ei?
Tukkapölly on rangaistavaa mutta sukupuolielinten silpominen ihan okei

Suomi siirtää maahanmuuton päätösvallan Brysseliin

Tämä päivä saattaa jäädä historiaan, sillä Suomen hallitus on päättänyt hyväksyä maahanmuuton päätösvallan siirtämisen Brysseliin. Perussuomalaiset esittivät asiaan eriävän mielipiteensä ministerivaliokunnassa, mutta eivät tehneet maan itsenäisyyden myymisestä hallituskysymystä.

Hallitusohjelmassa lukee näin: "kiintiöpakolaisten määrä pidetään ainakin viime vuosien tasolla ja tällä osallistumme kansainväliseen taakanjakoon". Mitä tämä kirjaus siis tarkalleen ottaen tarkoittaa? 

Tarkoittaako se sitä, että EU-päätöksillä meille siirretyt turvapaikanhakijat sisällytetään pakolaiskiintiöömme, jota ei sen takia kasvateta ainakaan yli 1050 henkilön? Vai onko kirjauksessa sana "ainakin", jotta hallitus saa oikeuden venyttää taakanjaon nimissä otettavien turvapaikanhakijoiden - ja siis myös tänne aikanaan jäävien kehitysmaalaisten - määrän kuinka suureksi tahansa? 

Jos jälkimmäinen tulkinta on oikea, toimii hallitus Suomen kansan enemmistön tahtoa vastaan. Ja erityisesti Perussuomalaiset toimii äänestäjiensä tahtoa vastaan, elleivät sellaisessa tilanteessa hajota hallitusta. Nyt tehty päätös tuo joka tapauksessa mieleen pirulle annetun pikkusormen.

Asian merkitystä ja kauaskantoisuutta voi tarkastella esimerkiksi seuraavien tiedonpalasten avulla.

Norjassa on laskettu, että yksi syyrialainen turvapaikan saanut tulee elämänsä aikana maksamaan valtiolle noin seitsemän miljoonaa kruunua eli noin 800 000 euroa. Siten esimerkiksi 1000 syyrialaisen kustannuksiksi tulee suomalaiselle veronmaksajalle 800 miljoonaa euroa, olettaen Suomessa syntyvien kustannusten vastaavan norjalaisia. 

Tämän linkin mukaan maahanmuuttoon erityisen positiivisesti suhtautuvassa länsinaapurissamme taas tapahtui jo vuonna 2006 meillä huomimota herättänyttä Tapanilan joukkoraiskausta vastaavia seksuaalirikoksia 553 kertaa. Sen jälkeen asiaa ei ole tutkittu, mutta maahanmuutto kehitysmaista on vain kiihtynyt ja Ruotsi on noussut maailman raiskaustilastoissa aivan maailman kärkimaiden joukkoon. 

Asia ei tarvinne enempiä selityksiä. 

Eikä Timo Soinin tarvinne ihmetellä seuraavalla hillotolpalla, mikäli puolueen kannatus katoaa kuin pieru saharaan, jos hallituksen toimien seurauksena kehitysmaalaisten maahanmuutto räjähtää käsiin. Suomen pitäminen turvallisena on sentään ollut yksi tärkeimmistä syistä sille, että ihmiset ovat äänestäneet soinilaisia. Ja heistä valtaosa odottaa Soinilta nimenomaan tämän asian hoitamista, vaikka kaikista muista tavoitteista jouduttaisiin lipsumaan.

Sen sijaan Kokoomuksen ja Keskustan ei tarvitse pelätä päätöstensä seurauksia, koska niitä ei ole kukaan äänestänyt haittamaahanmuuttoa rajoittaakseen. Tai jos on, niin ei ymmärrä asiasta mitään. Niinpä Sipilällä ja Stubbilla on ilmiselvä kannuste käyttää EU:n taakanjakoa kilpailijan suosion tuhoamiseen.

Jään mielenkiinnolla seuraamaan asian seuraavia käänteitä. Toivottavasti muiden EU-maiden hallitukset toimivat vastuullisemmin kuin Sipilän kabinetti.

JK Tämä meni sitten farssiksi, sillä EU päätti olla jakamatta taakkaa. Tähän mennessä on siis tapahtunut, että Petteri Orpo oli joko ymmärtämätön tai valehteli, Halla-aho tiesi mistä puhui ja maan hallitus päätti keskuudessaan olla maailmanhalaaja jostain käsittämättömästä syystä. Seuraavaksi nähdään, montako turvapaikanhakijaa Sipilän kabinetti haluaa ottaa maahamme vapaaehtoisesti.

JJK Lisäksi Petteri-ministerin Twitter-viestin perusteella on purettu yhteys pakolaiskiintiön ja taakanjakotaakojen määrän välillä. Kyllä pitää olla paska hallitus - vaikka siihen uskottiin ja siltä odotettiin paljon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomi ja EU:n turvapaikanhakijakiintiöt
Petteri Orpo myi Suomen laittomille maahanmuuttajille
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja

Islam tappaa Pakistanissa

Uutisen mukaan Pakistania on viime päivät riivannut hirmuinen helleaalto, jonka seurauksena on kuollut noin 700 ihmistä. Uutisessa kuolemien syyksi mainitaan sähkökatkokset, jotka ovat vaikeuttaneet vedenjakelua, sekä menossa oleva Ramadan-kausi, jolloin islamin tosissaan ottavat kieltäytyvät syömästä ja juomasta päivisin. Jälkimmäinen on luonnollisesti fataalia kovalla helteellä.

Islam siis toimii omia kannattajiaan vastaan sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä. Äärikonservatiivisena uskontona se rajoittaa tiedettä ja sananvapautta ehkäisten tehokkaasti yhteiskunnan kehitystä. Tämä johtaa mm. sähkökatkosten tapaisiin ongelmiin. Samalla islam vaikeuttaa ihmisten selviytymistä näin syntyneissä kriisitilanteissa, kuten Pakistanim esimerkki osoittaa.

Tätä taustaa vastaan suosittelen pakistanilaisille luopumista itselleen tuhoisasta uskonnosta. Minä lupaan, että se kannattaa, elleivät maan islamistifundamentalistit ota asiakseen ryhtyä sotaan kaikkia toisin ajattelevia vastaan, kuten on nähty esimerkiksi Irakissa. Valitettavasti pidän islamistista kaaosta erittäin todennäköisenä.

Edelle kirjoittamani perusteella esitänkin väitteen, että islam on pakistanilaisille sekä ongelmien lähde, että tärkein este niiden korjaamiselle. Kun yhteiskunta on kerran islamisoitunut, on edessä kurjuuden kierre, josta ei ole ulospääsyä. Tämän osoittaa esimerkiksi islamin kahleista sadan vuoden ajan irti yrittäneen Turkin viimeaikainen kehitys.

Tämäkin asia pitäisi huomioida tehtäessä päätöstä EU:n yhteisestä taakanjaosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo, olkaamme siis dhimmejä
Maahanmuutto lisää luovuutta, rikkautta ja värinää
Terrorismin uhka muuttaa maailmamme

Tapanilan joukkoraiskaajien tuomio vetää hiljaiseksi

Oikeus on langettanut Tapanilan kuuluisasta joukkoraiskauksesta syyllisille reilun vuoden ehdolliset tuomiot. Uutisessa ei mainita tuomittujen ulkomaalaistaustaisuudesta, joten on syytä mainita, että epäiltyjen etunimet olivat  Mustafa, Mohamed, Saiid, Mahamed sekä Abdijamiib, joista kolme on nyt siis tuomittu. 

Yleisradio tai Iltalehti eivät vaivautuneet kertomaan ketkä edellä mainituista on osoitettu rikollisiksi ja keitä ei, joten en pysty lyhentämään etunimilistaa. Oleellista on kuitenkin huomata nimien viittaavan ulkomaille ja tiettyyn rauhanuskontoon. Toivottavasti se saa edes jonkun potentiaalisen raiskauksen uhrin välttämään joutumista vastaavien henkilöiden seuraan.

Poliisin alkuperäisen tiedotteen mukaan ulkomaalaistaustainen poikajoukko oli lähtenyt seuraamaan lähijunasta poistunutta nuorta naista ja käyttänyt tätä sitten joukolla seksuaalisesti hyväkseen. Iltalehti tarkentaa teon tapahtuneen sormilla emättimeen ja peräaukkoon. 

Asiaa aikanaan uutisoitaessa osa suomalaisesta mediasta pyrki salaamaan tekijöiden maahanmuuttajataustaisuuden ja näin maksimoimaan maahanmuuttajataustaisten seksuaalirikollisten toimintaedellytykset Suomessa. Ulkomaalaistaustaisuudesta ei mainita tänäänkään ainakaan ensimmäisissä lukemissani uutisissa.

Tämä tuomio kuten myös suomalaisen median käyttäytyminen aiemmin ja jälleen tuomion julistamisen jälkeen vetää professorinkin hiljaiseksi. Tämänkö arvoiseksi suomalainen oikeuslaitos arvioi nuoren naisen vuosiksi ellei koko iäksi pilatun elämän ja turvallisuudentunteen?

Itse ilmoitan näkemyksekseni, että Suomen oikeuslaitoksen olisi pitänyt poistaa tuomittu kolmikko Suomesta välittömästi  ja ilman paluuoikeutta. Kumpikaan asiasta näkemäni uutinen ei kuitenkaan kerro mitään tähän viittaavaa. Toivottavasti se ei tarkoita, ettei näin olisi tehty. 

Tapanilan raiskauksella on myös tärkeä uutisarvo liittyen nyt käsiteltävänä olevaan EU:n turvapaikanhakijoiden taakanjakoon, sillä Afrikan ja Lähi-Idän alueelta tulevien nuorten miesten mukana on aina kohonnut sivullisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan riski. Jos siis luovutamme maahanmuuttoasioiden päätösvallan nyt Brysseliin, tulemme samalla luovuttaneeksi sinne myös naistemme oikeuden kulkea ulkona ilman pelkoa heihin kohdistuvista sekusaalirikoksista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomi ja EU:n turvapaikanhakijakiintiöt
HS jatkaa ulkomaalaisten raiskaajien avustamista
Muslimisoituva Suomi ja naisrauha

Nouseeko äärivasemmisto Suomessa?

Erkkomedian Annukka Oksanen kirjoitti kolumnin Tanskan politiikasta. Sen mukaan populismista on tullut maan politiikan valtavirtaa. Näin siksi, että sikäläinen kansanpuolue nousi äskettäisissä vaaleissa maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Käytännössä Tanskan kansanpuolue on kannatukseltaan suunnilleen saman kokoinen kuin Kokoomus tai Perussuomalaiset Suomessa. Se on Oksasen mukaan talouspolitiikassa kallellaan vasemmalle, mutta maahanmuutto-, puolustus-, oikeus- ja EU-suhteissa "äärimmäisen oikealla", mitä ikinä tuo ilmaisu sitten noissa yhteyksissä tarkoittaakaan. Kokonaisuutena Annukka sijoittaa kansanpuolueen Tanskan poliittiseen keskustaan.

Samassa kirjoituksessa Oksanen kertoo myös äärivasemmiston menestyneen Tanskassa: nämä meidän vihervasemmistoammekin utopistisempiin höpinöihin (kirjoittajan käyttämä kielikuva) perustavat puolueet saivat yhteensä 12,6 prosentin kannatuksen. Ja pääkaupunki Kööpenhaminassa vieläkin korkeamman.

Tällä perusteella Oksanen ei osannut sanoa, kasvaisiko höpinälinjan vasemmistolaisuus tulevaisuudessa merkittäväksi poliittiseksi aatesuunnaksi muuallakin Euroopassa. Koska asun Suomessa, päätin tarkastella Suomen tilannetta.

Meillä uusimman mielipidetiedustelun mukaan oikeistoa (kok + KD + RKP) kannattaa 21,7% äänestäjistä, poliittista keskustaa (kesk + PS) 39%, maltillista vasemmistoa (SDP) 14,8% ja äärivasemmistoa (vihr + vas) 17,8%. Pienryhmiä kannattavat loput 2,2%.

Nähdäksemme Suomen poliittisen trendin on uusimpia lukuja hyvä verrata vaikkapa 20 vuoden takaisiin eduskuntavaaleihin (1995). Silloin oikeiston (kok + NS + krist) kannatus oli 28,8%, poliittisen keskustan (kesk + PS + lib) 21,5, maltillisen vasemmiston (SDP) 28,8% ja äärivasemmiston (vas + vihreät) 17,7%. Muutama prosentti äänesti pienpuolueita, joihin kuului useita äärivasemmistopuolueita, mutta myös muita kuten nytkin.

Näemme, että Suomessa on viimeisen 20 vuoden valtavirtana ollut äänestäjien siirtyminen kohti poliittista keskustaa. Tämä on tapahtunut etenkin maaseudun tukeen nojaavaa Keskustapuoluetta tasaisemmin koko maan väestöltä kannatustaan keränneen Perussuomalaisten nousuna. Kannatuksen menetyksestä ovat kärsineet sekä oikeisto, että varsinkin maltillinen vasemmisto.

Tässä yhteydessä tärkeintä on kuitenkin huomata, ettei Suomessa ole nähtävissä minkäänlaista äärivasemmiston nousua. Heidän kannatuksessaan on kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtunut 0,1 prosenttiyksikön muutos.

Tämän vahvistaa vaikkapa vertailu neljänkymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin yhdeksi puolueeksi ryhmittyneen äärivasemmiston kannatus oli 18,9%. Siis 0,1 prosenttiyksikön tarkkuudella sama kuin viimeisimmässä gallupissa.

Toki poliittinen muutos on aina arvaamaton ja riippuu maailman muusta kehityksestä. Väitän kuitenkin, että suomalainen poliittinen järjestelmä on erittäin stabiili ja erityisen immuuni kaikenlaiselle ääriajattelulle. Oikeistolaisella ääriajattelulla ei ole ollut Suomessa sijaa minun elinaikanani, ja vasemmistolainenkin ääriajattelu on pysynyt tasaisena alle viidenneksen harrastamana yksityisajatteluna.

Populismin mahdollisuuksista Suomessa saanee parhaan käsityksen SMP:n historiasta. Puoluehan aloitti puhtaasti Urho Kekkoselle Maalaisliiton sisäisessä valtataistelussa tappiolle joutuneen ja tähän välinsä rikkoneen Veikko Vennamon henkilökohtaisen poliittisen uran pelastusyrityksenä. Linjaksi sinänsä erinomainen poliitikko valitsi helppohintaisen populismin, koska hän katsoi, ettei pystyisi poliittisesti realistisella linjalla menestymään Kekkosen vainoa vastaan.

Vennamo oli varmasti oikeassa, sillä vuoden 1966 vaalien jälkeisen vasemmistolaisen katastrofihallinnon jälkeen puolue kykeni kanavoimaan itselleen (vuoden 1970 vaaleissa) hieman yli kymmenen prosentin kannatuksen. Lähes samaan pääsi poika-Vennamo vuoden 1983 vaaleissa, jolloin populismin käyttövoimana toimivat yhteiskuntaa järisyttäneet taloudelliset väärinkäytökset. Edelle kuvaamastani SMP:n historiasta nähdään, että populismin kannatus jää Suomessa äärimmäisissäkin olosuhteissa vain kymmenekseen kaikista äänistä.

Historiallisesti on mielenkiintoista, että Poika-Vennamo osoitti populistisen luonteensa ja nousi siihen mahdollisuuden saatuaan herrahissiin jättäen taakseen puolueensa. Osin sen raunioille nousi sitten nuoren Timo Soinin johtamat Perussuomalaiset puolue.

Senkin linjana oli aluksi halpahintainen populismi, mutta  soinilaiset siirtyivät pian kohti järkipolitiikkaa, joka nousii arvokonservatismista, yrittäjäystävällisyydestä, mahdollisuuksien tasa-arvosta ja ylpeydestä suomalaisuudesta. Tämä linja on nostanut uuden puolueen kannatuksen lähes kaksinkertaiseksi verrattuna populismin huippuvuosien SMP:hen, eikä voittokululle näy estettä - ei ainakaan ennen kuin myös muut puolueet ryhtyvät ajamaan suomalaisten enemmistön asiaa maailmanparantamisen tai oman kannattajakuntansa sijasta.

Kaikki edelle kirjoittamani viittaa siihen, ettei äärivasemmistolaisesta populismista ole kasvamassa Suomessa nykyistä merkittävämpää voimaa myöskään tulevaisuudessa. Sen sijaan maamme on siirtymässä hitaasti mutta varmasti kohti tosiasioihin perustuvaa politiikkaa. Siitä esimerkkinä lienevät Juha Sipilän puheet oman hallituksensa muodostamisen yhteydessä. Mutta toki realismilla on myös vastavoimia, kuten esimerkiksi Kokoomuksen Petteri Orpo on viimeksi tänään osoittanut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpo myi Suomen laittomille maahanmuuttajille
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?
Kyllä kansa tietää

Suomi ja EU:n turvapaikanhakijakiintiöt

Yleisradion tämän aamun pääuutisen mukaan Suomi kiristää pakolaispolitiikkaansa pienentämällä pakolaiskiintiötään. Tämä on tietenkin erinomainen uutinen Suomen talouden ja todennäköisesti myös suomalaisen yhteiskuntarauhan valossa.

Uutinen liittyy siihen, että EU suunnittelee ns. taakanjakona Välimeren yli tulleiden laittomien maahantulijoiden pakkosijoittamista jäsenmaihinsa. Suomen Kokoomuksen Petteri Orpo -ministeri on siihen liittyen toiminut selkärangattomasti ja ilmoittautunut pakkovallan kannattajaksi.

Tätä taustaa vastaan voidaan ajatella, että Suomen päätös sisällyttää maahan lähetettävät turvapaikanhakijat pakolaiskiintiöön on lyhyellä aikavälillä hyvä, sillä näin toimien Unioniin laittomasti pyrkivät eivät kasvata humanitaarisen maahanmuuton kokonaistaakkamme. Itse asiassa se saattaa jopa pienentää sitä, koska pieni osa turvapaikkaa hakevista tullaan palauttamaan lähtömaihinsa.

Samalla on kuitenkin huomattava, etteivät kiintiöpakolaiset eivätkä pakko-siirrettävät muodosta kuin osan Suomeen pyrkivistä kehitysmaalaisista. Vuonna 2014 meille ilmoittautui 3651 spontaania turvapaikanhakijaa, joten nyt kaavailtu 400 henkilön joukkio muodostaa noin 10% kokonaismäärästä.

Ongelmana tässä Petteri Orvon selkärangattomuudessa ei siis olekaan muutaman sadan tulijan ottaminen tutkittavaksi, vaan se, että orpolainen politiikka auttaa vähän kuin kusi sukassa pakkasella. Hetken lämmittää, mutta lopuksi olo on entistä kurjempi.

Näin siksi, että ongelma on ennen kaikkea periaatteellinen ja pitkäaikainen, kuten jo aiemmin kirjoitin. Ensinnäkään nyt esillä olevat pakkosijoitettavien määrät eivät muuta Välimeren maiden taakkaa oleellisesti, vaan pikemminkin toimisivat kutsusignaalina EU:n alueelle laittomasti pyrkimistä harkitsevia. Näin taakanjako tulisi toteutuessaan todennäköisesti vain kasvattamaan Välimeren yli tunkevien kehitysmaaalaisten vyöryä.

Toiseksi laittomia maahanmuuttoreittejä käyttävien määrien kasvu tulisi entisestään lisäämään kansainvälisten meripelastussääntöjä väärin käyttävien ihmissalakuljettajien tuloja. Näin EU tulisi taakanjakomekanismin säätäessään tosiasiallisesti tukeneeksi erittäin voimakkaasti kansainvälistä rikollisuutta.

Kolmanneksi pakkosijoittaminen ei tule auttamaan merkittävästi maailman pakolaisongelmaa, sillä EU ei voi ottaa vastaan kaikkia kehitysmaista tulossa olevia. Avointen rajojen politiikalla afrikkalaisten ja lähi-idän maista tulevien määrä nousisi luultavasti alueen väestönkasvun verran eli vähintään 20 miljoonaan ihmiseen vuodessa, mikä tuhoaisi sosiaaliturvajärjestelmät, aiheuttaisi Unionin alueelle ennennäkemättömiä sisäisen turvallisuuden ongelmia (esimerkkejä humanitaariseen maahanmuuttoon panostaneesta Ruotsista viimeisen viikon ajalta tässä, tässä, tässä ja tässä) ja pahimmassa tapauksessa kärjistäisi kantaväestön ja tulijoiden välille jatkuvan väkivallan kierteen.

Neljänneksi ihmisten pakkosijoittaminen korkean elintason maihin nostaa ihmiskunnan hiilijalanjälkeä merkittävästi: tämän mukaan vauraiden teollisuusmaiden hiilijalanjälki on noin 60% koko ihmiskunnan hiilijalanjäljestä, vaikka niissä asuu vain 20% ihmisistä. Mikäli otamme ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen todesta, tulee meidän ehkäistä maahanmuuttoa korkean hiilijalanjäljen EU:hun kaikin tavoin.

* * *

Koska laittomasti maahantunkevien turvapaikkakiintiöinti ei siis poista ratkaistavaa ongelmaa vaan synnyttää ja kasvattaa sen lisäksi useita muita suuria ongelmia, tulisi esitetty taakanjakomekanismi tyrmätä mahdollisimman selväsanaisesti jo nyt. Samalla voitaisiin haluttaessa siirtää resursseja ongelmien ratkaisemiseksi niiden syntysijoilla tai ehkäisemään kansainvaelluksen suuntautumista Euroopan Unioniin.

Jälkimmäisen osalta tehokkaiksi saattaisivat osoittautua esimerkiksi tulijoiden sijoittaminen muusta yhteiskunnasta eristettyihin tiloihin hakemuksen käsittelyn ajaksi sekä sellaisen kotouttamisohjelman lanseeraus, jossa säädettäisiin tulijoille turvapaikanhakuprosessin ajaksi täysiaikainen työ- ja opiskeluvelvollisuus. Niistä jälkimmäisen oleellisia sisältöjä voisivat olla ainakin turvapaikka-hakemusta käsittelevän maan kielen ja kulttuurin opettaminen, tasa-arvon periaatteet käytännön harjoitteineen sekä tulijoiden oman kulttuurin kehitystä ehkäisevien piirteiden kattava läpikäyminen.

Porkkanana ahkerasti töitä tekeville ja opiskelussaan edistyville voitaisiin tarjota majoitus. Ja keppinä niille joille työ ja opiskelu ei maistu tarjottaisiin pakollista menomatkaa takaisin kotimaahan tai kumilautalle Välimerelle Libyan aluevesirajalle.

Nämä toimenpiteet toteuttamalla Euroopan Unioniin suuntautuva turvapaikkavyöry supistuisi todennäköisesti murto-osaan nykyisestä. Näin ei myöskään tarvittaisi taakanjakomekanismeja, eikä sellaisia luomalla synnytettäisi lisäongelmia eikä tuettaisi kansainvälistä rikollisuutta. Ja voisi jopa toivoa, että näin syntyvä tilanne kannustaisi ihmisiä kehittämään kotimaistaan nykyistä kelvollisempia asuinpaikkoja.

Nämä sanat siis saatteeksi Juha Sipilälle hänen matkatessaan päättämään mm. tästä asiasta EU:n huippukokoukseen tällä viikolla.

JK  Tätä kirjoitettaessani Yle uutisoi myös Suomen pakolaisavun kannanoton samaan aiheeseen. Koko uutinen hakee vertaistaan älyllisessä epärehellisyydessään.

Ihanko oikeasti järjestö on sitä mieltä, että ottamalla Suomeen 1050 onnekasta voitaisiin maailman 60 miljoonan pakolaisen tilannetta jotenkin oleellisesti auttaa. Onko järjestö siis ihan varmasti sitä mieltä, ettei valittaviin tuhanteen onnekkaaseen heidän loppuelämänsä aikana tuhlattavaa noin miljardia euroa voitaisi käyttää paremmin jollain muulla tavalla? Vai voisiko olla, että lausunnossa on kyse vain Suomen pakolaisavun toimihenkilöiden omien tulojen puolustamisesta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi somali-invaasio edellyttää solidaarisuutta tulijoita ja naapuria kohtaan
Petteri Orpo myi Suomen laittomille maahanmuuttajille
Suoraan somalin suusta

Mihin Kreikan vaihtoehdot johtavat?

Päivän lehti kertoo Kreikan vaihtoehdot. Tarkasteellaanpa niitä siis hiukan.

"Kreikka suostuu noudattamaan eurovaltioiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n hätärahoituksen ehtoja. Se tarkoittaisi, että tammikuussa vaalit voittanut Syriza-puolue peruisi vaalilupauksiaan. Vaarana olisi poliittinen sekasorto Kreikassa."

HS unohtaa kuvauksestaan meille oleellisimman seikan. Eli sen, ettei Kreikka suinkaan tule tämän vaihtoehdon mukaan maksamaan velkojaan takaisin, vaan se tarvitsee jonkin ajan kuluttua uuden lainapaketin selviytyäkseen jälleen eteenpäin. Ratkaisu ongelmaan syntyy vasta sitten, kun Kreikka vapautetaan koronmaksusta ja inflaatio on syönyt maan lainat.

"Sovintoa ei saada aikaan ja Kreikka laiminlyö erääntyviä lainojaan. Kreikan maksukyvyttömyys voisi johtaa valtion eroamiseen eurosta, mikä horjuttaisi entisestään talous- ja rahaliiton uskottavuutta. Euro on julistettu peruuttamattomaksi."

Tämän vaihtoehdon seurauksena Kreikka ilmoittaa yksipuolisesti jättävänsä velkansa maksamatta ja joutuu hetkeksi hylkiövaltion asemaan. Samalla sen talous kuitenkin kääntyy nousuun äärimmäisen edullisen hintatason seurauksena, koska turismi nousee ennennäkemättömään kukoistukseen. 

Myös maassa oleva muu taloudellinen toiminta saa valtavan piristysruiskeen ja taloudellinen houkuttelevuus vie eurooppalaiset liikemiehet mukaan Kreikan talouteen, minkä seurauksena Kreikan hylkiöasemakin lakkaa.

Euroopan Unionin kannalta seuraa lyhyt epävakauden kausi, jonka lopputulos on vaikeasti ennustettava. Selvää on kuitenkin se, että EU:n liittovaltiokehitys ottaa takapakkia. 

Tämä lienee syy sille, että EU haluaa keinolla millä hyvänsä välttää tämän Kreikka-ongelman todennäköisimmän ratkaisumallin toteutumisen ja on valmis uhraamaan lisärahaa helleenien pohjattomaan kitaan siirtääksen lopullisen ratkaisun mahdollisimman kauas tulevaisuuteen. Niin pitkälle EU-eliitti ei kuitenkaan mene, että uhkaisi Kreikkaa sotilaallisella väliintulolla.

Tässä vaihtoehdossa meidän kannaltamme parasta olisi se, että Suomen takuutukset ja vakuutukset pelastaisivat mitä pelastettavissa on. Suomalainen isänmaallinen Eurooppapolitiikka pyrkisi siksi toimimaan tämän vaihtoehdon toteuttamiseksi, koska muut vaihtoehdot ovat vielä huonompia.

"Eurovaltiot ja IMF suostuvat Kreikan lainojen uudelleenjärjestelyyn, jossa osa lainoista mitätöidään. Sen vastineena Kreikan pitäisi uudistaa talouttaan parantaakseen kustannuskilpailukykyään ja talouskasvun edellytyksiä. Kreikka voisi ottaa käyttöön rinnakkaisvaluutan ja rajoittaa pääomanliikkeitä."

Tämäkin on Kreikan kannalta kohtuullisen hyvä ratkaisu. Kun lainat on kerran mitätöity, voi Kreikka unohtaa ratkaisuun pääsemiseksi hyväksymänsä EU:n vaatimukset. Maan talous kääntyy nousuun, jonka nopeus riippuu jäljelle jäävien lainojen määrästä.

EU:n kannalta tässä ratkaisussa oleellista on se, että Kreikkaan menneet lainarahat katoavat kuin pieru Saharaan. Todennäköisesti myös Suomen takuutukset ja vakuutukset menettävät arvonsa, koska lainojen anteeksianto on vapaaehtoista. Tämän vaihtoehdon toteutumisen esteenä onkin nimenomaisesti poliitikkojen vaikeus myöntää tehtyjen ratkaisujen olleen vääriä.

Jääkäämme siis odottelemaan mihin ratkaisuun neuvotteluissa päädytään. Kaikkien kolmen ratkaisun yhtenä nimittäjänä on joka tapauksessa sen mahdottomuus että Kreikkaan viedyt rahat voisivat joskus palautua lainoittajille - eivät ainakaan täysimääräisenä eivätkä inflaatiokorjattuna.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksan presidentti avasi tien Suomen vaurastumiselle
Ottaako Soini Rinteestä selvää?
Kataisen ja Stubbin vastuunkannosta

Uusi somali-invaasio edellyttää solidaarisuutta tulijoita ja naapuria kohtaan

Suomeen on tänä vuonna saapunut somaleita paljon. Enemmän kuin yhtenäkään edeltäneistä neljästä vuodesta. Syitä tähän sanotaan olevan monia.

Maahanmuuttobisneksestä elantonsa saavan Kaisa Väkiparran mukaan ihmiset ovat salakuljettajien armoilla ja luulevat usein saapuneensa Ruotsiin. Minusta on ikävää, että niinikään maahanmuuttobisneksestä tulonsa saavat kansainväliset rikolliset pettävät asiakkaansa tällä tavalla tuomalla heidät nuivaan Suomeen.

Ongelman korjaamiseksi meidän tulisi aloittaa välittömästi ruotsin opetus näille naapuriin kaipaaville ihmisille, jotta heidän edellytyksensä päästä ja sopeutua alkuperäiseen kohdemaahansa olisivat mahdollisimman hyvät turvapaikan saamisen jälkeen. 

Tämä olisi todellista pohjoismaista solidaarisuutta, sillä Ruotsin hallitus ja pääpuolueet ovat jatkuvasti viestittänyt maan kaipaavan entistä enemmän maahanmuuttoa. Auttakaamme siis sekä maahantulijoita että naapuria.

Sitä paitsi ruotsin opettaminen ei mene hukkaan, vaikka tulijat lopulta jäisivätkin Suomeen. Kielitaitonsa ansiosta he asettuisivat ruotsinkieliseen osaan maatamme. Siinä on se hyvä puoli, että siellä tulijoiden sanotaan jo nyt kannattelevan taloutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpo myi Suomen laittomille maahanmuuttajille
Neiti Sofia valitsi Carl Philipin ja monikulttuurisen valtakunnan
Suoraan somalin suusta

Petteri Orpo myi Suomen laittomille maahanmuuttajille

Suomi otti tänään myönteisen kannan laittomien maahanmuuttajien pakkosijoittamiseen eri EU-maihin. Petteri Orpo ja Juha Sipilän hallitus osoittivat tällä toiminnallaan munattomuutta, kyvyttömyyttä ja selkärangattomuutta. Itse koen tulleeni petetyksi äänestäjänä ja tiedän etten ole ainoa.

Nyt tehdyllä päätöksellä ei kuitenkaan Suomen tapauksessa ole muuta kuin periaatteellinen merkitys, eli se, että tulimme luovuttaneeksi maahanmuuttopolitiikkaan liittyvän päätösvallan oman hallintokoneistomme ulkopuolelle. Näin siksi, että seuraavan kahden vuoden aikana todennäköisesti sijoitettavaksi tulevat 800 turvapaikanhakijaa tullaan sisällyttämään 750-1050 tulijan vuosittaiseen pakolaiskiintiöömme.

Äänestäjänä minulla on kuitenkin sellainen pelko, että nyt on avattu sellainen Pandoran lipas, jonka seurauksena EU:n kautta meille sijoitettavien laittomien maahanmuuttajien määrä tulee jatkossa kasvamaan merkittävästi suuremmaksi kuin nykyinen pakolaiskiintiömme. Tälle pelolle on useita syitä.

Ensinnäkin laittomien maahanmuuttajien lähtömaiden väestö kasvaa vuosittain ainakin 20 miljoonalla ihmisellä. Tätä ihmismäärää voidaan pitää Eurooppaan kohdistuvan kehitysmaista tulevan maahanmuuton luonnollisena keskimääränä, mikäli rajat olisivat avoimet.

Näin siksi, etteivät edes rauhantilassa olevat lähtömaat pysty tarjoamaan asukkailleen likimainkaan samanlaista elintasoa kuin Eurooppa. Ei edes työtä tekemällä, saati sosiaaliturvan varassa.

Toiseksi nyt tekeillä oleva päätös viestittää lähtömaiden ihmisille, että viime kädessä EU ottaa paperittomia eli laittomia tulijoita mieluummin vastaan kuin käännyttää heidät pois. Tähän seikkaan voitaisiin tosin vaikuttaa sillä, että ne ihmiset, joiden turvapaikalle ei ole perusteita poistettaisiin nykyistä merkittävästi useammin (tai mieluummin aina) Euroopan ulkopuolelle. En kuitenkaan usko, että näin tullaan tekemään, vaan oleskelulupia tullaan jatkossakin myöntämään mitä erilaisimmista syistä.

Kolmanneksi nyt kaikesta päätellen tahtonsa läpi saavat Välimeren maat eivät pysty ottamaan vastaan tämän päätöksen seurauksena kasvavia pakolaismassoja yhtään sen paremmin kuin nykyisinkään. Niinpä ne tulevat vaatimaan ja kiristämään taakanjaon kasvattamista aivan samoilla keinoilla kuin nytkin. Siis uhkailemalla päästävänsä maahanmuuttajat siirtymään vapaasti muihin Schengen-maihin. Onhan niillä nyt ennakkotapaus tämän menettelytavan toimivuudesta.

Tässä tilanteessa toivon sydämestäni Petteri Orpon olleen tosissaan - ja asiaan kykenevä - sanoessaan Suomen antaneen periksi päästäkseen vaikuttamaan taakanjaon periaatteisiin. Siis siihen, että kyseessä on erillinen kahden vuoden määräaikainen operaatio, jonka aikana maahamme saapuu tutkittavaksi vain 800 turvapaikanhakijaa, eikä jatkolupauksia anneta sen enempää italialaisille kuin laittomille maahanmuuttajillekaan.

Tosin on todennäköistä, että edelle kuvaamastani kolmen kohdan logiikasta seuraa laittoman maahanmuuton räjähdys, jonka seurauksen paineet lisätaakanjaosta ovat entistäkin suuremmat. En edes kuvittele, että Orpo ja kumppanit kykenisivät siinä tilanteessa ajamaan EU:n ja Suomen nykyisten kansalaisten etua, vaan luvassa on Pandoran lippaan räjähdys.

Erityisen pettynyt olen Perussuomalaisiin, joiden puheenjohtaja Timo Soini vasta kaksi päivää sitten uhosi Plokissaan, ettei maahanmuuttoasioiden päätösvaltaa pidä antaa komissiolle. En kaipaa puolueen hajaannusta, vaan pikemminkin rivien tiivistämistä ja sen selittämistä, miksi sen näkemyksellä ei ollut minkäänlaista merkitystä EU:n sisäministerien kokouksessa.

Samalla Soini voisi kertoa, mitä perussuomalaiset saa vastineeksi ilmiselvästä tappiostaan hallituksen sisäisessä kamppailussa tässä puolueen äänestäjien arvoasteikossa varsin korkealla olevassa asiassa. Ja miten maan ainoa maahanmuuttorealistisena esiintyvä puolue aikoo korjata odotettavissa olevan Pandoran lippaan räjähdyksen seuraukset, jotta Suomikin ei muuttuisi Ruotsin kaltaiseksi monikulttuurisuushelvetiksi.

JK Tosin vielä ei ole myöhäistä korjata asiaa. Taakanjakokysymystähän käsitellään seuraavaksi juhannuksen jälkeen EU:n huippukokouksessa. Toivottavasti Suomikin ymmärtää silloin oman parhaansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neiti Sofia valitsi Carl Philipin ja monikulttuurisen valtakunnan
Suoraan somalin suusta
Mitä maahanmuuttokriittiset haluavat

Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?

Työmarkkinajärjestöt tekivät maltillisen palkkaratkaisun. Se on hyvä ja helpottaa Suomen taloudellisen kilpailukyvyn palauttamista.

Alhainen palkkaratkaisu ei kuitenkaan ole se keino, jonka varaan meidän tulee rakentaa maamme tulevaisuus. Sen tien päässä on vähitellen koko kansakunnan elintason laskeminen suhteessa muuhun maailmaan. En usko, että Suomessa kenelläkään on halua kilpailla palkkatason alhaisuudessa kehitysmaiden kanssa.

Sen sijaan meidän tulee tavalla tai toisella nostaa työn tuottavuutta. Järkevin keino olisi kehitellä uusia tuotteita, osaamista ja innovaatioita vientimarkkinoille niin, että maahamme kohdistuisi rahavirta muualta maailmasta. Tätä voidaan kutsu työn tuottavuuden todelliseksi kasvattamiseksi.

Toisin sanoen meidän tulisi pyrkiä tuottamaan sellaisia myyntiartikkeleita tai palveluja, joista maailman ihmiset ovat valmiita maksamaan hyvän hinnan, eikä kukaan muu tuota vastaavia. Ja myös hyödyntää uudenlaisia innovaatioita julkisissa palveluissa, jotta niiden kustannustaso saataisiin mahdollisimman alhaiseksi rasittamasta veronmaksajia.

Epämiellyttävämpi keino on lisätä työn tuottavuutta nykyisissä työpaikoissa. Se voi tarkoittaa pidempiä työpäiviä, vähäisempiä vuosilomia tai suurempaa ahkeruutta samaa korvausta vastaan. Tätähän meille on ehdotettu, mutta vapaa-aikaan tottunut nykyihminen näyttää suhtautuvan nihkeästi jopa kahdeksan tunnin työpäivän palauttamiseen tai vapaa-ajan lyhentämiseen esimerkiksi arkipyhät poistamalla.

Kurjin tie talouden korjaamiseksi ovat leikkauslistat, jotka vähentävät julkisia menoja (ainakin lyhyellä tähtäimellä) ja siten lisäävät työttömyyden kasvaessa työn tarjontaa alentaen aikanaan myös palkkatasoa. Myös näitä listoja on kehitelty hallituksen piirissä ja ikävintä niissä on säästöjen kohdistuminen kaikista heikoimmassa asemassa oleviin, kuten lapsiin ja vanhuksiin. Tämä on leikkauslistapolitiikassa väistämätöntä, koska suuret kulut ja siis myös säästömahdollisuudet ovat siellä.

Ikävä kyllä leikkauslistojen kautta sulkeutuu ympyrä innovaatiopolitiikkaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Näin siksi, että myös tutkimus, kasvatus ja koulutus ovat suuria julkisia menoeriä ja sellaisina leikkauslistojen luontevia kohteita. Niihin koskemalla teemme entistä epätodennäköisemmäksi suomalaisen työn todellisen tuottavuuden lisäämisen, vaikka saavutammekin hetkellisiä säästöjä.

* * *

Julkinen keskustelu ja reagointi hallituksen linjauksiin on paljastanut mielenkiintoisen piirteen suomalaisten arvomaailmasta. Keskustelussa on noussut korostetusti esiin sekä edellä mainittu julkisten menojen leikkausten kohdistumisongelma että intohimoinen halu osallistaa ongelmanratkaisuun maan rikkaat kiristämällä heidän verotustaan. Jopa heidän vapaaehtoiset talkoonsa nähdään ongelmana.

Tämän ainakin julkisuudessa valtavirtaa edustavan ajatusmallin mukaan suomalainen ihminen on siis olemassa valtiota varten. Ensisijaista on julkisten palvelujen rahoitus ja ihmisten vapaus sekä oikeus oman työnsä tuloksiin ovat siihen nähden alisteiset.

Toisin sanoen suomalaisten mielissä kenen tahansa hankkima tulo on viime kädessä otettavissa valtiolle "hyviin tarkoituksiin". Tämä ajatusmaailma voidaan ilmaista yhdellä sanalla "sosialismi".

Suomalaisten ajatustapa muistuttaa entisaikojen kuninkaita ja mahtimiehiä, jotka alistivat kansoja valtansa alle kerätäkseen heiltä veroja valtansa ja hovinsa ylläpitämiseksi. Pohjolassa rahvas säilytti muodollisen vapautensa, mutta jo Keski-Euroopassa kansa alistettiin maaorjuuteen ilman muutto-oikeutta ainoana tehtävänään tuottaa herralleen verotuloja.

Vastaavasti entisessä itäblokissa kansa alistettiin palvelemaan suurta sosialistista internationaalia ja vallankumousta. Venäjällä kansainvälisyys toki tarkoitti suurta sosialistista isänmaata, joka veisi ilosanoman kaikkialle muualle maailmaan.

Toki suomalaisten ajattelussa on paljonkin eroja entisaikojen kuninkaisiin ja mahtimiehiin tai neuvostojohtajiin. Tosin nytkin äänekkäimpiä ovat ne, joiden omasta leipäpuusta ollaan leikkaamassa (esimerkki). Mutta se ei ole tässä oleellista. Keskeistä on ajatus yksilön alistamisesta suuremman tahdon alle.

Ajatus on ehkä ymmärrettävä ("hyvää tarkoittava"), mutta siiinä unohdetaan ihmisen luonto ja todellisuus. Eli se tosiasia, että jos minä teen innovaation, otan yrittäjäriskin tai omistaudun palkkatyölleni muita syvemmin, kuuluu uhraukseni tuottama lisäarvo minulle itselleni. Ja että se on juuri tämä lisäarvo, joka saa minut yrittämään kovemmin kuin tekisin pelkän yhteisen hyvän eteen.

Tämän osoitti viimeistään sosialistisen järjestelmän häviö vapaalle maailmalle. Mutta saman osoitti myös aikanaan jo sääty-yhteiskunnan murtuminen taloudellisen liberalismin edessä. Ihminen tuntee kyllä empatiaa, mutta se ei ole häntä ensisijaisesti eteenpäin ajava voima.

Tämä ei tarkoita, etteikö vapaassa maailmassa - 1970-lukulaisittain "ei-sosialismissa" - tulisi pitää huolta heikompiosaisista tai koulutuksesta. Kyllä sivistynyt ihminen ymmärtää, ettei hänen menestyksensä ole mahdollista ilman ympärillä olevaa toimivaa yhteiskuntaa monelaisine rakenteineen. Tai ettei yletön köyhyys tuota turvallisia katuja. Tai ettei rahaton työläinen osta hänen työnsä hedelmiä.

Sen sijaan keskeistä on ymmärtää, ettei talous kukoista ilman innovaattorin, yrittäjän tai työntekijän saamaa palkkiota. Ja ettei verotusta kannata nostaa ilman, että maksaja kokee saavansa rahoilleen vastinetta. Ja ettei väestön elättäminen julkisilla tulonsiirroilla johda hyvinvointiin vaan pikemminkin elämän tarkoituksettomuuteen ja lieveilmiöihin. Siitä kertonevat omaa karua kieltään työelämän ulkopuolelle jääneiden nuorten mielenterveysongelmat.

* * *

Lopuksi toivotan Sipilän hallitukselle ja työmarkkinajärjestöille menestystä yhteiskuntasopimusneuvotteluihin. Toivottavasti niiden yhdeksi lähtökohdaksi osataan ottaa ihmisten vapaus ja heidän hankkimansa varallisuuden kunnioitus. Samalla luodaan pohja suomalaisen yhteiskunnan kestävälle kehitykselle pitkälle tulevaisuuteen.

Ainakin hallituksen linjausten perusteella ajatus näyttäisikin olevan ainakin osittain esittämäni suuntainen. Sen sijaan en ole havainnut vastaavaa viisautta sen enempää työntekijä- kuin työnantajapuolenkaan ulostuloissa. Ellei sellaiseksi lasketa nyt tehtyä maltillista palkkasopimusta.

Tätä taustaa vastaan toivonkin, että teot kertoisivat työmarkkinajärjestöistämme enemmän kuin kaikki ne järjettömät sanat, joita he ovat alkukesän aikana päästelleet ilmaan. Vastakkainasettelulla ei tässä tilanteessa voita kukaan suomalainen, mutta yhteistyöllä ja tekemisen meininkiä nostavilla ihmisen oikeutta ja vapautta kunnioittavilla ratkaisuilla voidaan voittaa -  ei enempää eikä vähempää kuin hyvä tulevaisuus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Epä-älyllinen kritiikki saa mediatilaa
Kyllä kansa tietää
Välinpitämätön kolumnisti

Kyykärmes on terveellinen

Ilta-Sanomat muistuttaa lukijoitaan siitä, että kyy on hyötyeläin tappaessaan myyriä. Näin tehdessään se vähentää niiden mukana leviäviä tauteja kuten myyräkuumetta, puutiasiaivokuumetta ja borrelioosia.

Myyräkuumeen aiheuttaa virus, joka erehtyy siirtymään myyristä ihmiseen. Meistä se ei enää leviä eteenpäin vaan viruksen kannalta kyse on eräänlaisesta itsemurhasta. Virus tunnetaan tieteessä nimellä Puumala-virus, eli se on ensimmäisenä eristetty Suomesta.

Puutiaisaivokuume puolestaan syntyy TBE-viruksen tartunnan seurauksena. Virus pystyy elämään monilla nisäkkäillä, joiden välillä se siirtyy punkin tai joskus myös hyttysen välityksellä. Puutiaisaivokuumetta esiintyy Suomessa varsin vähän, mutta jo Venäjällä tai Virossa paljon runsaammin.

Tauti on pahimmillaan tappava, joskin Suomessa esiintyvä Kumlinge-virus aiheuttaa kuoleman vain parissa prosentissa tapauksista. Muualla maailmassa on virusmuotoja, jotka tappavat lähes kolmanneksen uhreistaan. Yksi näistä meikäläistä vaarallisemmista viruksista on leviämässä myös Suomeen.

Borrelioosi ei ole virustauti (kuten IS:n uutisessa virheellisesti väitetään) vaan sen aiheuttaa borrelia-bakteeri, joka on läheistä sukua kuppabakteerille. Se on paljon Kumlinge-virusta yleisempi, mutta esiintyy silti vain muutamissa prosenteissa puutiaisista. Niistäkin levitäkseen se tarvitsee aikaa, joten punkkisyyni pelastaa useimmiten tartunnalta.

Kyykäärmeen vaikutus näihin kolmeen tautiin perustuu myyräkannan rajoittamiseen. Mitä enemmän vähemmän myyriä, sitä vähemmän punkkeja ja sitä vähemmän myös taudinaiheuttajia. Tosin mekanismi toimii aika heikosti puutiaisaivokuumeen ja borrelioosin suhteen, sillä niitä levittävät myös muut eläimet kuten kauriit.

Yhdysvalloissa on todettu, että sikäläiset punkit ja niiden levittämät taudit ovat lisääntyneet kojoottikannan lisääntymisen myötä. Syynä siihen on kettujen väistyminen kojoottien tieltä, jolloin kettujen saalistamat pikkunisäkkäät ovat lisääntyneet.

Mitä tästä sitten pitäisi oppia. Ehkä sen, että myös ihmiseen tarttuvat taudit ovat osa luonnon monimuotoisuutta ja sellaisena riippuvaisia ympäristöstään ja sen muutoksista. Niinpä kyykin kannattaa jättää rauhaan, ellei se nyt aivan pihamaalle tunge.

Itse näin viikonloppuna komean mustan kyyn. Katselin sitä hetken, kun se kaikessa rauhassa luikerteli tieltäni mustikkavarvikon alle piiloon. Sitten jatkoin matkaani kohti uusia seikkailuja. Saman teki epäilemättä myös näkemäni kärmes.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitäpä muutamasta viruksesta?
Rokotuksilla hävitetään taudinaiheuttajia
Borrelioosin syistä

Mitäpä muutamasta viruksesta?

Kesän koitettua olemme saaneet lukea uusia tietoja viruksista. Niinpä lienee syytä kirjoittaa pari ajatusta myös niihin liittyen.

Viime yön jymyuutinen ei ollut pusun puuttuminen Tukholman häissä vaan epäily kameliviruksenakin tunnetun mers-viruksen löytymisestä Euroopassa. Tarkemmin sanottuna Slovakiassa on ryhdytty tutkimaan eteläkorealaista miestä, jolla on samanlaisia oireita kuin mers aiheuttaa. Toivottavasti epäily on aiheeton.

Samaan aikaan Etelä-Koreassa virus on tarttunut uusiin ihmisiin. Samoin Saudi-Arabiassa, vaikka siitä ei meillä juuri olekaan puhuttu.

Etelä-Korean tilanne on niin vakava, että maassa on ryhdytty erityistoimenpiteisiin epidemian pysäyttämiseksi. Jo aiemmin tartuntariskissä olevia ihmisiä on eristetty muusta maailmasta ja nyt on kielletty myös taudin alkuperäalueella Saudi-Arabiassa työskentelevien eteläkorealaisten lomamatkat kotiin.

Mersin vaikutukset ulottuvat kuitenkin yksityisten ihmisten elämän rajoittamista laajemmalle. Eteläkorealaisten pelon takia ovat ostoskeskukset, ravintolat ja elokuvateatterit kadottaneet asiakkaansa, jolloin myös niiden liiketoiminta on joutunut vaikeuksiin. Niiden pelastamiseksi on laskettu maan keskuspankin ohjauskorkoja.

On siis syytä toivoa, että kameliviruksen aiheuttama epidemia lopahtaa mahdollisimman pian. Tätä tosin vaikeuttaa se, ettei virukselle ole varsinaisia hoitokeinoja, eikä vielä edes rokotusta.

Jälkimmäisen kehittämiselle ei todennäköisesti ole biologisia esteitä, mutta se olisi melkein varmasti taloudellisesti kannattamatonta. Lisäksi koko maailman ihmisten rokottamisesta aiheutuisi luultavasti enemmän sivuvaikutus-ongelmia kuin viruksesta itsestään. Tilanne toki muuttuu, mikäli virus ryhtyy leviämään pandemiana läpi koko maailman - mutta siinä tapauksessa rokotteen kehittämisessä ollaan pahasti myöhässä.

* * *

Toinen virusuutinen koskee Länsi-Afrikassa jo voitetuksi luultua ebola-virusta. Tämän todennäköisesti lepakoista peräisin olevan viruksen uhrien lukumäärän on todettu kääntyneen jälleen kasvuun.

Ebolan suhteen tilanteen heikkenemisen syynä lienee paikallisten johtajien ja väestön ymmärtämättömyys ja sivistymättömyys. Kun tauti näytti jo voitetulta, ei siihen enää kiinnistetty tarpeeksi huomiota. Niinpä edellytykset virustartunnoille paranivat jälleen, ja uusia ihmisiä joutuu uhreiksi.

Ebola on aiemminkin aiheuttanut tartuntoja, mutta epidemiat ovat jääneet lyhyiksi. Tämänkertainen epidemia viittaa siihen, että viruksessa olisi tapahtunut sopeutumista ihmiseen, minkä seurauksena se pystyy leviämään ihmisestä toiseen aiempaa tehokkaammin.

* * *

Sekä mers että ebola ovat siis eläimistä ihmiseen äskettäin tarttuneita viruksia. Siten niiden tartuntamekanismi ei ole kehittynyt ihmisen elimistössä optimaalisesti toimivaksi, vaan tartunta ihmiseen on pikemminkin satunnainen vahinko.

Viruspartikkelit ovat yksinkertaisia rakenteita, jotka solun ulkopuolella eivät tee mitään. Ihmisen elimistöön joutunut eläimen virus on siis umpikujassa, ellei se pysty taruttamaan seuraavaa uhriaan. Tähän se pystyy vain, mikäli se tunnistaa ihmissolusta reseptorin - viruksen elintoiminnot käynnistävän tartuntakohteen - ja pystyy sen laukaisemana ujuttautumaan sisälle soluun ja edelleen tuottamaan siellä uusia viruspartikkeleita.

Solun sisällä tapahtuva viruksen lisääntyminen ohjautuu jokaisessa viruspartikkelissa olevia geenejä monistamalla ja uusiin partikkeleihin pakkaamalla. Monistettaessa geeneihin syntyy kopiointivirheitä, joista suurin osa on viruksen toiminnan kannalta merkityksettömiä, jotkut haitallisia ja muutamat hyödyllisiä.

Ihmisessä olevassa viruksessa tapahtuu siis perinnöllisiä muutoksia, joista pieni osa parantaa sen kykyä tartuttaa seuraava ihminen. Koska jokainen virus, joka kantaa tällaista muutosta leviää aiempia viruksia tehokkaammin uusiin ihmisiin saa se lajitovereitaan paljon enemmän jälkeläisiä. Näin syntyy tartunnan saaneessa perheessä, kylässä tai kaupungissa voimakas valintapaine viruksen paremmalle sopeutumiselle ihmisessä elämiseen.

Oleellinen tekijä viruksen evoluution kannalta on ihmisessä elävän viruspopulaation koko. Mitä useampia viruksia, sitä enemmän geeneihin syntyviä muutoksia ja sitä useampia ihmiseen sopeutumista edistäviä muutoksia. Tämä on pelkkää todennäköisyyslaskentaa.

Toinen merkittävä tekijä uuden viruksen siirtymisessä ihmiseen on niiden tilanteiden määrä, jolloin viruksella on mahdollista tarttua eläimestä. Käytännössä Afrikan menossa oleva väestöräjähdys kasvattaa ihmisten ja eläinten kontakti-tilanteiden määrää vuosi vuoudelta. Siksi on odotettavissa, että tulevaisuudessa yhä useammat virukset tarttuvat ihmisiin ja saavat mahdollisuuden aloittaa evoluutio, jonka päässä on ihmiseen täydellisesti sopeutunut virus. Joko harmiton tai tappavan vaarallinen.

Samaan suuntaan osoittaa myös maailman globalisoituminen, kuten mersin esimerkki osoittaa. Ihmiset matkustavat sekä työn että lomaelämysten perässä jatkuvasti ympäri maailmaa. Näin eläimistä siirtyneet virukset pääsevät lähes 1000 kilometrin tuntinopeudella siirtymään maanosasta toiseen.

Edelle kirjoittamani on tietenkin vain teoreettista pohdiskelua. Toisaalta tiedämme monien virusten siirtyneen pysyvästi eläimistä ihmisiin. Tunnetuimpia tapauksia ovat miljoonia ihmisiä vaatinut ja linnuista peräisin ollut espanjantauti sekä AIDS, joka siirtyi ihmiseen apinoista.

On siis olemassa erinomaiset syyt sekä mers- että ebola-epidemioiden mahdollisimman nopeaan pysäyttämiseen myös meidän eurooppalaisten kannalta. Samoin Afrikan väestöräjähdyksen pysäyttämiseen. Ja periaatteessa myös ainakin kaukomaihin suuntautuvan lomamatkailun vähentämiseen.

Tosin en usko minkään näistä toteutuvan ennen äärimmäistä virusepidemiaa. Toivotaan siis, ettei sellaista edes tule. Tai jos tuleekin, että se saadaan pikaisesti taltutetuksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oliivituho paljastaa: aate syrjäyttää tosiasiat
Rokotuksilla hävitetään taudinaiheuttajia
Pitäisikö yhteiskunnan tukea lasten rokottamista?

Neiti Sofia valitsi Carl Philipin ja monikulttuurisen valtakunnan

Ruotsissa on tänään satuhäät. Prinssi saa prinsessansa ja kaikki ovat onnellisia. Se on kaunista ja ihanaa; ja miljoonat pikkutytöt saavat uutta puhtia prinsessaleikkeihinsä.

Mutta kyllä Ruotsissa sattuu ja tapahtuu muutakin mielenkiintoista. Esimerkiksi  viime sunnuntaina katosi 17-vuotias neitokainen ja löytyi myöhemmin tapettuna. 

Iltalehden mukaan teosta on pidätetty henkilöitä. Kilpailevan tiedotusvälineen mukaan pidätettyjen henkilöiden naapuri on kertonut, että epäillyt "ovat käyttäytyneet mukavasti, vaikka en ymmärräkään heidän kieltään". 

Göteborgissa taas käytiin taannoin pieni tulitaistelu, jonka minäkin noteerasin. Nyt on samaisessa kaupungissa räjähtänyt auto. 

Räjähdyksen syytä ei tiedetä, eikä tietoa ole jaettu myöskään tapauksessa kuolleiden etnisistä taustoista. Eikä meille ole kerrottu sitäkään, liittyikö räjähdys mahdollisesti aiempaan tulitaisteluun tai prinssin häihin, joihin sijoitetulla pommilla saisi takuuvarmasti maailmanlaajuisen näkyvyyden. 

Eikä kahta ilman kolmatta. Blogosfäärissä levinneen tiedon mukaan kantaruotsalainen oikeaan uskoon palannut henkilö on kehottanut maanmiehiään terrorismiin toisin uskovia ruotsalaisia kohtaan. 

Ja kerta kiellon päälle. Paikallinen lehdistö nimittäin yrittää suojella ryöstäjiä suttaamalla heidän kasvonsa uutiseensa liitetystä kuvasta ja kieltäytymällä toimittamasta sensuroimatonta kuvaa poliisille. 

Näitä lukiessaan ei voi muuta kuin todeta Taidekorkeakoulun entisen rehtorin olleen oikeassa todetessaan Ruotsin muuttuneen mielenkiintoiseksi vasta sitten kun sinne saapui 1,5 miljoonaa maahanmuuttajaa. Ja toivoa, ettei Suomelle käy samoin, vaikka kyllähän meilläkin jo sattuu ja tapahtuu.

Mutta eihän minun pitänyt ikävistä kirjoittaa. Palaan siis asiaan ja lähetän onnittelut Ruotsin prinssille ja hänen morsiamelleen. Kuten edeltä ilmenee, he tulevat saamaan aikanaan varsin mainion kuningaskunnan hallittavaksi. Toivottavasti he ovat siihen tyytyväisiä. Ja ripeästi kasvava valtakunta myös tuleviin hallitsijoihinsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä maahanmuuttokriittiset haluavat
Ruotsin vaikea ratkaisu
Maahanmuuttajat näkyvästi esillä Pietarsaaressa

Pienen ei kannata leikkiä turvallisuudella

Suomi on hankkimassa uusia hävittäjiä ilmavoimille. Tarjolla on viisi eri ehdokasta, joista yksi tulee aikanaan valituksi. Rahaa hankintaan sanotaan kuluvan 5-10 miljardia euroa. Se on paljon investoitavaksi kalustoon, jota ei toivottavasti koskaan tarvitse käyttää siihen tarkoitukseen, johon se on valmistettu.

Niinpä julkisuudessa on esitetty ajatus, että hankitaan mahdollisimman halpa lentokone, jotta säästyisi rahaa. Esittäjän mukaan riittäisi, että uusi hävittäjäkone on Nato-yhteensopiva.

En ole hävittäjälentokoneiden asiantuntija, enkä siksi ota kantaa hankittavan hävittäjän merkkiin tai malliin. Mutta ottaen huomioon maamme sijainnin arvaamattoman suurvallan naapurina toivon, että kaupan ainoana hankintaperusteena käytetään ostettavan tavaran laatua.

Näin erityisesti nyt puheena olevassa hankinnassa, jonka todellisena tarkoituksena lienee olla riittävä uhka ehkäistäkseen itäisen naapurin mahdollisia aggressioita maatamme kohtaan. Keskeistä tässä hankinnassa on siis sen psykologinen vaikutus venäläisen vallanpitäjän ja kenraalin mieleen.

Samasta syystä toivon myös, ettei hävittäjäkaupassa anneta tilaa sellaisille sekundaarisille perusteille kuin kauppapolitiikalle tai kotimaiselle elinkeinoelämälle saataville hyödyille. Toki niistä kannattaa neuvotella ja ottaa irti mitä saadaan, mutta itse hankintapäätöksessä niille ei lopulta tule antaa minkäänlaista painoarvoa.

En nimittäin halua takaisin vuotta 1939, jolloin suomalaiset joutuivat ottamaan vastaan venäläisten aggression käytännössä joko täysin vanhentuneella tai juuri ja juuri ajanmukaisella lentokalustolla. Toki suomalaisen lentäjän huikea ammattitaito korvasi osin kaluston puutteista. Mutta epäilemättä ensiluokkaisella kalustolla olisi saavutettu vielä paljon enemmän. Tämän tietää myös venäläinen vallanpitäjä. Tai ellei hän, niin ainakin sikäläinen kenraali.

Ostetaan siis parasta mitä rahalla saa. Näin siksi, ettei pienen kannata leikkiä turvallisuudellaan edes taloudellisesti vaikeina aikoina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oliko laskuvarjohyppy 41 km korkeudesta sankarin vai ääliön teko?
Ottawan sopimus täytäntöön!
Ammattisotilas, kestävyysvaje ja tulevaisuuden haasteet