Raija Toiviaisen ristiretki ajoi karille - ja eläkeikäkin lähestyy

Ihminen ei mielestäni ole kovin fiksu, mikäli hän tuntee vetoa Saksassa 1930- ja 1940-luvulla valtaa pitäneisiin natseihin. Mutta kuten tiedämme, eivät kaikki ihmiset ole fiksuja, ja myös Suomesta löytyy ihmisiä, jotka haluavat tuoda esille mieltymyksensä natsien ajatuksiin kantamalla heidän aikanaan käyttämiänsä tunnuksia. 

Näin tapahtui myös itsenäisyyspäivänä 2018, minkä seurauksena todellisuudentajunsa menettänyt Suomen valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen päätti nostaa oikeusprosessin lippuja kantaneita vastaan. Syytteen perusteena oli kiihottaminen kansanryhmää vastaan. 

Helsingin käräjäoikeus antoi eilen lipunkannosta vapauttavan tuomion, sillä sen - ja normaalin arkijärjen - mukaan pelkkä lippujen kantaminen ei uhkaa yhtäkään kansanryhmää. Lisäksi on syytä huomata, ettei hakaristilipun käyttämistä ole Suomessa kielletty, toisin kuin joissain muissa maissa, joten sen esitteleminen kuuluu vastenmielisyydestään huolimatta laillisen sanavapauden piiriin. 

Ylen mukaan valtakunnansyyttäjä haluaa tässä vaiheessa tutustua oikeuden argumentteihin ja tekee vasta sen jälkeen päätöksen siitä, haluaako hän rasittaa korkeampia oikeuksia tällä asialla. Iltalehden uutisessa puolestaan kerrotaan hänen vievän asian varmasti hoviin.  

Sananvapauden kannalta selvän asian vieminen hovioikeuteen olisi luonnollisesti kestämätöntä - kuten oli jo nyt nähty farssi. Se saattaisi myös johtaa natsiaatteen kannattajien uhriutumiseen ja sitä kautta heidän kannatuksensa nousuun vähemmän fiksujen joukossa. Mutta tätä valtakunnansyyttäjä ei näytä ymmärtävän.

Tässä yhteydessä on syytä huomata, että valtakunnansyyttäjän toiminta tässä tapauksessa oli typeryydestään huolimatta johdonmukainen suhteessa hänen muuhun poliittisesti motivoituneeseen toimintaansa. Keskenhän on edelleen hänen kansainvälistäkin huomiota saanut ajojahtinsa kristillisten Päivi Räsästä vastaan ja muistamme myös hänen hyökkäyksensä kansanedustaja Juha Mäenpäätä (ps) vastaan.

Toiviainen on syntynyt vuonna 1954. Siten hän täyttää tänä vuonna 67 vuotta. Tämä tarkoittaa, että valtakunnansyyttäjän eläkeikä lähestyy vääjäämättä. Hänen poistumisensa on viranhoidossa nähdyn perusteella sinänsä hyvä uutinen ja saattaa tervehdyttää syyttäjälaitoksen hänen aikanaan pahasti politisoitunutta toimintaa. 

Syyttäjälaitoksen ja koko suomalaisen oikeuskäytännön legitimiteetin kannalta olisikin tärkeää, että seuraava valtakunnansyyttäjä olisi poliittisesti neutraali ja ymmärtäisi perustaa toimintansa lainsäädäntöön maailmankatsomuksellisten seikkojen sijaan. Uskon, että myös nimitysasiassa päättäjänä toimiva tasavallan presidentti ymmärtää tämän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle
Toiviaisen ristiretken jälkinäytös ja johtopäätökset
Kirjailijan helvettiin-toivotukset päätyivät lehden sivuille

Helsingin sanomat ja Suvela Warriors

Helsingin sanomat uutisoi ikävästä koripallotapahtumasta peräti kahden (yksi, kaksi) artikkelin verran. Niissä painotettiin väkivaltaa vastustajaa ja tuomareita kohtaan tehneen joukkueen amerikkalaisvalmentajan osuutta, mutta ei edes vihjattu mistä joukkueesta on kyse.

Jokainen valveutunut suomalainen lienee kuitenkin osannut tehdä uutisoinnista sen johtopäätöksen, että kyse on ollut humanitaarisin perustein Suomessa asuvista kehitysmaalaistaustaisista pelaajista koostuneesta joukkueesta. Kaikki eivät kuitenkaan ole valveutuneita, joten heidän kohdallaan HS:n uutisoinnin linja ei ole tiedonvälitystä vaan tiedonsalailua ja harhaanjohtamista.

Voisi kuvitella, että julkisen sanan neuvostolla olisi tarve puuttua HS:n toimintaan, koska sen ohjeiden 8 pykälän mukaan "journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen". Tätä en kuitenkaan jää odottelemaan henkeäni pidätellen, koska JSN on jo aiemminkin osoittanut piittamattomuutensa omista ohjeistaan.

 * * *

Tästä päätellen kyse on Suvela Warriors-nimisestä joukkueesta, jonka pelaajat näyttäisivät olevan varsin tummahipiäisiä. Toisin sanoen kyseessä on espoolaisen maahanmuuttajaslummin koripallojoukkueesta eli valveutuneen kansalaisen arvaus osuu oikeaan.

Kehotan kuitenkin HS:n toimitusta miettimään, että onko tiedon salailu järkevää silloin, kun yhä suurempi osa suomalaisista on kokenut valaistumisen ja tekee edellä mainitun johtopäätöksen. Eikö tällöin ole vaarana se, että mikäli esimerkiksi poliisi on tutkinnallisista syistä kieltänyt uutisoimasta kantaväestöön kuuluvien henkilöiden sikailua, tekevät ihmiset vääriä johtopäätöksiä, joiden perusteella maahanmuuttajien syyksi luetaan yleisesti myös kantaväestön tekemisiä. 

Lisäksi maahanmuuttajauutisten itsesensurointi ärsyttää ainakin itseäni - suomettumisen ajan nähnyttä henkilöä - eikä siten ainakaan lisää sympatiaani maahanmuuttoa kohtaan. Toki osaan sivistyneenä ihmisenä välttää maahanmuuttajiin ryhmänä suuntautuvan rasismin ja kohdistaa negatiiviset tuntemukseni yksittäisiin sikailijoihin tai löyhiin kaveriporukoihin, mutta epäilen etteivät kaikki osaa näin tehdä. 

Niinpä HS:n itsesensuuri johtaa rasismin lisääntymiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Ja sen seurauksena yhteiskunnallisen polarisaation lisääntymiseen. Se puolestaan johtaa maahanmuuttoon liittyvien haittojen korostumiseen ja syvenemiseen entisestään, mikä ei liene ainakaan niiden uussuomalaisten etu, jotka haluaisivat kantaa kortensa kekoon tämän suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Varoittavatko mediamme maahanmuuttajaraiskaajista?
Väkivaltaiset somalinaiset
Puuttuuko JSN tähän likasankojournalismin kukkaseen?

Uutta tietoa faktantarkastajille

Viime vuosina on puhuttu paljon valeuutisista ja niiden merkitsemisestä. Äskettäisessä tutkimuksessa testattiin riippuuko faktatiedon pidemmän aikavälin vaikutus siitä, milloin ihmiset saavat ilmoituksen valeuutisesta. 

Tutkimuksesta tehdyssä kahdessa kokeessa yhteensä 2 683 osallistujaa luki sosiaalisesta mediasta otettuja oikeita ja valheellisia otsikoita. Niihin liitetyt fakta/valeuutinen-merkinnät tulivat näkyviin joko ennen kuin koehenkilö luki otsikon, lukemisen aikana tai sen jälkeen. Kontrolliryhmän osallistujat eivät saaneet tietoonsa lainkaan faktantarkistusvaroituksia. 

Kaikki kokeisiin osallistuneet arvioivat viikkoa myöhemmin samojen otsikoiden totuudenmukaisuutta. Silloin ilmeni, että fakta/valeuutinen-merkinnän ilmaantuminen jälkikäteen paransi tosiasioiden tunnistamista enemmän kuin samojen merkintöjen ilmaantuminen heidän näkyviinsä lukemisen aikana tai sen jälkeen. 

Nähtäväksi jää, millä tavalla tutkimuksen tulokset vaikuttavat erilaisten sosiaalisen median alustojen toimintaan tulevaisuudessa. Sananvapauden kannalta tutkimuksessa on positiivista joka tapauksessa se, että se osoittaa ennakkosensuurin olevan tehoton tapa vaikuttaa lukijoiden mieliin. 

Vähän puhuttu, mutta ilmeisen todellinen, ongelma koko asetelmassa on kuitenkin se, että leimojen lyöminen langettaa suuren vastuun faktantarkastajille. Tässä todellisessa maailmassahan asiat eivät useinkaan ole mustia eivätkä valkoisia, vaan pikemminkin erilaisia harmaan sävyjä elleivät suorastaan värikarttoja. 

Eivätkä faktantarkastajatkaan ole koskaan erehtymättömän neutraaleja henkilöitä, vaan omien ennakkoasenteidensa ja näkemystensä varaan harmaan sävyjä tai värikarttoja tulkitsevia inhimillisiä olentoja. Siten yksinkertaisen fakta/valeuutinen-leiman lyöminen saattaa ajan mittaan tuottaa sosiaalisen median käyttäjille suurempaa haittaa kuin heiltä itseltään tunnistamatta jääneiden valeuutisten oikaisematta jääminen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vanhat poliitikot ja sananvapaus
Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin
Vakava media

Hallitus: kehitysapu on sisäistä turvallisuutta ja uuden tiedon tuottamista tärkeämpää

Suomessa on viime päivinä käyty poliittista debattia erityisesti hallituksen jo aiemmin (tässä virkkeessä olevat linkit ovat toukokuulta) sopimista leikkauksista poliisin ja tieteen rahoitukseen. Ja syytä onkin, sillä riittävin resurssein varustettu poliisi on tae maan sisäisen turvallisuuden säilymisestä ja tiede on ylivoimaisesti paras keino tuottaa uutta tietoa poliittisten päätösten ja taloudellisten innovaatioiden pohjaksi.

Syytökset ovat lentäneet tällä kertaa erityisesti hallituksen sisällä - ja ministeri Maria Ohisalo (vihr) on jo ehtinyt ilmoittaa, että tieteen rahoittamiseksi hän olisi valmis ottamaan suomalaisen veronmaksajan (lue nuorison ja tulevien sukupolvien) kontolle lisää velkaa. Vastuullaan olevan poliisien resurssien supistamisen suuntaamisen hän ei kuitenkaan halunnut ottaa kantaa.

Ohisaloa on peesannut näissä näkemyksissä myös opetusministeri Li Andersson (vas), joka haluaa perua ainakin tieteen rahoitusleikkaukset etsimällä budjetista muita säästökohteita - sellaisia kuitenkaan nimeämättä. 

Valtionvarainministeri Annika Saarikko (kepu) taas on ilmoittanut poliisitoimen budjetoinnin suhteen, että "minulla on valmius määrärahan korottamiseen, mutta samalla muistutan, että jakamaton kokonaisuus on todella pieni". Toisin sanoen budjetin ollessa 6,7 miljardia alijäämäinen, kyse on hallituksen ottamasta velkarahasta, jonka käytöstä ei ole vielä ehditty päättää.

Itse olen kiinnittänyt huomiotani siihen kuinka kyvyttömiä hallituksemme jäsenet ovat huomaamaan, että ensi vuoden budjettiin sisältyy valtavia summia käytännössä lahjaksi annettavia varoja. Tarkoitan tällä kehitysapuun menevää reilua miljardia euroa, joista vajaan sadan miljoonan leikkaamisella voitaisiin korjata sekä tieteen että poliisin rahoituspulma. 

Koska kukaan ministereistä ei ehdota tällaista ratkaisua, tarkoittaa se loogisesti sitä, että maamme hallituksen näkemyksen mukaan kehitysapuun annetut lahjarahat ovat tärkeämpiä kuin tietoon perustuva yhteiskunnallinen päätöksenteko, teollisuutemme (ja muunkin yrityselämän) tuotekehityksen tieteellisen perustan kehittäminen tai sisäinen turvallisuus. 

Olisi hienoa, mikäli mahdollisimman moni suomalainen osaisi tehdä käydystä keskustelusta tämän loogisesti yksiselitteisen johtopäätöksen. Ja mikäli olisi hallituksen kanssa siitä eri mieltä, välittäisi tiedon poliittisille päättäjille seuraavan kerran vaaliuurnilla käydessään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin hallitus pelaa vihreää uhkapeliä
Suomalaisten rahoittajien halveksuntaa
Kissanhännänvetoa

Afganistanin terrori-isku ja Maria Ohisalon tehtävät

Amerikkalaiset ja sen mukana Afganistanissa nukkehallitusta vallassa pitäneet länsimaalaiset ovat viime päivien ajan poistuneet maasta. Vallan ottanut Taleban on antanut tämän tapahtua ilman sen kummempaa puuttumista asiaan. Sen sijaan ISIS-K:na tunnettu islamistijärjestö teki eilen tapahtumien keskipisteenä olleen lentokentän vieressä terrori-iskun. 

Pitäisi olla islamisti ymmärtääkseen, miksi ISIS-K teki iskunsa. Oliko kyse vain kasvojenkohotuksesta paikallisten ihmisten joukossa - eli julkisuustemppu, jolla osoitettiin, etteivät nämä miehet (ja naiset?) pelkää amerikkalaisia tai muita länsimaita? 

Vai oliko kyseessä pyrkimys palauttaa amerikkalaiset takaisin Afganistaniin, jotta Talebanin tuoretta valta-asemaa saataisiin horjutettua? Tai oliko kenties kyseessä vain sellaisen tyhmyyden ilmentymä, jota tavallinen länsimainen ihminen ei voi ymmärtää?  

* * *

Afganistanin tulevaisuus on luonnollisesti tuntematon. Selvää lienee kuitenkin, että Talebanit pitävät vallan ja käyttävät sitä kuten haluavat. Demokraattisilla voimilla - huolimatta niiden mainostamisesta Suomessakin - ei liene jatkossa sen kummempaa merkitystä. Niiden tilaisuus meni silloin, kun maan hyvin aseistettu armeija luovutti maan Talebaneille lähes taisteluitta. 

Lisäksi näyttää siltä, ettei demokratialla noin yleensäkään ole kannatusta Afganistanissa. Siksi jopa ISIS-K:lla tulee jatkossa olemaan suurempi merkitys kuin amerikkalaisten kymmeniä vuosia tukemilla demokraateilla - tai sellaisiksi tekeytyneillä.

ISIS-K lienee vielä Talebanejakin brutaalimpi järjestö. Kutsuvathan he Talebaneja luopioiksi ja kuuluvat laajempaan kansainväliseen verkostoon, joka onnistui jonkin aikaa pitämään hallussaan laajoja alueita Irakista ja Syyriasta sekä pystyttämään siellä vielä talebanien hallintoakin brutaalimman vallan.

Siten jatkossakin on odotettavissa vihanpitoa afganistanilaisten ääri-islamistien kesken. Eikä sillä meidän suomalaisten kannalta ole tietenkään muuta merkitystä kuin mahdollisena kansainvaelluksena kohti Eurooppaa ja etenkin Suomea, jonka sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) on menettänyt lopunkin järkensä vaatiessaan Afganistanista tuleville turvapaikanhakijoille automaattista elatusta Suomessa.

Jos ja kun Afganistanista lähtee länsimaihin ihmisiä, on varmaa, että mukana on myös erilaisia ääri-islamisteja. Ehkä Talebanin tarkoituksella lähettämiä ja aivan varmasti ISIS-verkostoon kuuluvia. Eikä heitä kaikkia voida mitenkään tunnistaa Euroopan tai Suomen rajoilla - eikä etenkään silloin, jos heille annetaan maamme sisäministerin tahdon mukaisesti automaattisesti oleskeluoikeus maassamme.

Siten on selvää, ettei Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeri Ohisalo ole tehtäviensä tasalla, vaan vaarantaa suomalaisten ja maassa laillisesti elävien maahanmuuttajien turvallisuuden. Valitettavasti edes hänen lähtönsä äitiyslomalle ei todennäköisesti paranna asiaa - ainakaan paljon - koska ministerien pestit on jaoteltu hallituspuolueittain ja hänen tilalleen astuu joku toinen todennäköisesti yhtä sekaisin oleva vihreä poliitikko.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja
Maria Ohisalo: miten olisit ennaltaehkäissyt islamistilta tarpeen terroristiseen murhaan?
Maria Ohisalon halut herättivät kysymyksiä

Afrikkalainen harakka tieteen katolla

Kehitysapu tai - kuten nykyisen orwellilaisen kielenkäytön mukaan sanotaan - kehitysyhteistyö on hyvää tarkoittavaa toimintaa, jossa lopputuloksena tahtoo kerta toisensa jälkeen olla joutuminen ojasta allikkoon. Hyvin tunnettuna esimerkkinä olkoot ns. gepardihattuhallitsijat, jotka kerta toisensa jälkeen vaurastuvat köyhien maidensa asukkaiden kustannuksella, vaikka näiden elintasoa pyritään kohottamaan pelkästään Suomen osalta yli 1 000 miljoonalla eurolla vuodessa. Maailmanlaajuisesti tähän gepardihattujen tukemiseen käytetään vuosittain noin 150 000 miljoonaa euroa.

Tavallisen kansan parissa varsinaista kehitysapua heikommin tunnetuksi on jäänyt tieteellisen kirjallisuuden rahoituksessa kehitysmaiden tukemiseksi tapahtumassa oleva muutos. Aiemminhan tutkimusraportteja julkaisevia lehtiä rahoittivat pääsääntöisesti niiden tilaajat, kuten muitakin lehtiä. Nyt ollaan kuitenkin siirtymässä järjestelmään, jossa tieteellisen analyysin tehnyt tutkija maksaa siitä, että lehti suostuu julkaisemaan hänen raporttinsa. 

Tämän muutoksen yksi tärkeä perustelu oli heti alusta alken se, että näin myös kehitysmaiden tutkijat voisivat seurata mitä maailman tieteessä tapahtuu. Tosin on se ollut mahdollista aiemminkin, koska tutkijat ovat jakaneet raporttejaan toisilleen pyynnöstä ja joskus pyytämättäkin iät ja ajat.

Tämän muutoksen seurauksena tiedesarjoille on tullut julkaisumaksuja eli hinnastoja, jotka vaihtelevat noin tuhannesta eurosta useisiin tuhansiin. Kysymys kuuluu, että tuliko maailma ja erityisesti kehitysmaiden tutkimus näin pelastetuksi.

Yksi vastaus saatiin Science-lehdestä, jossa etiopialainen tutkija valitti, ettei hän pysty julkaisemaan tutkimusraporttejaan, koska hänen hallituksensa ei halua maksaa sivumaksuja. Toki monet tiedesarjat tarjoavat kehitysmaille apuaan ja jättävät ottamatta köyhimpien maiden tutkijoilta sivumaksuja, mutta tämä ei koske kaikkia julkaisusarjoja ja erivapauden hakeminen on etiopialaistutkijan mukaan muutenkin usein hankalaa ja sen saaminen epävarmaa. 

Näin maailman tutkijayhteisö on tehnyt järjestelmiinsä suuren muutoksen, jonka seurauksena kehitysmaalaiset voivat kyllä helposti lukea muiden tekemistä tutkimuksista, mutta heillä ei ole varaa julkaista omiaan. Omalta osaltani näin tämän lopputuloksen jo silloin kun ensimmäisiä kertoja kuulin vaatimuksia tästä muutoksesta. Sen sijaan en tiedä, mahtoivatko järjestelmää vaativat maailmanparantajat ymmärtää asiaa. 

Sehän on kuin harakan ongelma tervakatolla. Jos julkaiseminen maksaa ja on liiketoimintaa, niin sillä on hinta. Suljetussa järjestelmässä - jollainen tiedeyhteisökin pitkälti on - tämä hinta on maksettava tavalla tai toisella. 

Eli jos saat julkaistua työsi ilmaiseksi, joudut löytämään rahat muiden tekemien tutkimusraporttien lukemiseen. Tai jos saat lukea muiden tekemät raportit ilmaiseksi, joudut maksamaan omiesi julkaisemisesta. 

Perusongelma ei kuitenkaan muutu: jos yhteiskunnan rahat menevät gepardihatun taskuun, ei niitä riitä tieteelliseen kirjallisuuteen. Ja ratkaisu olisi yksinkertainen, mutta ilmeisen mahdoton: jos gepardihattuja ei olisi tai heidän päällimmäinen intressinsä ei olisi kartuttaa omaa sveitsiläistä pankkitiliään, ei afrikkalaisella tutkijallakaan olisi puutetta tieteellisten raporttien lukemisesta eikä niiden julkaisemisesta.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kun uusi järjestelmä kasvaa muutamien vuosien kuluessa kattavaksi, saa myös tavallinen koko lystin maksava länsimainen veronmaksaja lukea uusista tieteellisistä löydöksistä suoraan niistä kertovista tutkimusraporteista. Toivon mukaan tieteellinen tieto leviää tämän seurauksena entistä paremmin ja tekee maailmasta edes hiukan paremman paikan elää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Millä perusteilla luonnontieteelliset tutkimukset vanhenevat?
Tiede kustannustalojen uhrina
Tiede on uhka valheelliselle maailmankuvalle

Intohimo kuplaan

Yhdysvaltoja pidetään poliittisesti paljon jakaantuneempana kansakuntana kuin Suomea. Tämä johtunee siitä, että maassa vallitsee kaksipuoluejärjestelmä, jossa vastakkainasettelu on viime vuosina vain vahvistunut.

Tätä taustaa vasten oli mielenkiintoista lukea Yhdysvaltain tiedeakatemian lehdessä julkaistu tutkimus siitä, kuinka sikäläiset ihmiset käyttäytyvät sosiaalisessa mediassa. Siinä oli luotu botteja, joiden viestintä Twitterissä ei poikennut toisistaan. Sen sijaan niiden profiileissa oli ilmaistu puoluekanta sekä myös siihen sitoutumisen voimakkuus. Sen jälkeen tutkijat katsoivat, minkälaisia seuraajia nämä tilit saivat.

Ilmeni, että eri puolueiden kannattajat seurasivat lähes kolme kertaa useammin kannattamaansa puolueeseen ilmoittautunutta bottia kuin toiseen puolueeseen sitoutumista ilmaisevaa. Tässä suhteessa ei ollut eroa republikaanien ja demokraattien välillä. Siten molempien puolueiden edustajat ovat aivan yhtä intohimoisia kuplautumaan kaltaistensa seuraan.

Tulos oli sikäli mielenkiintoinen, että todellisessa elämässäni olen puoliaktiivinen Twitterin käyttäjä ja joutunut siellä olevaa keskustelua seuratessani ihmettelemään ihmisten intoa kuplautua omaan viiteryhmäänsä. Kas kun itse olen pikemminkin pyrkinyt seuraamaan kaikenlaisia ihmisiä, jotta pysyisin kärryillä siitä mitä tieteessä, politiikassa ja ylipäänsä maailmassa tapahtuu - ja saisin käsityksen millä tavoin eri ihmiset tulkitsevat samoja tapahtumia. Sitä tarkoitusta vartenhan Twitter lyhyine tekstiformaatteineen on kuin luotu. 

Nähtävästi ihmisluonto on kuitenkin sellainen, että sosiaalisesta mediasta - tai ylipäänsä uutisoinnista - kaivataan ennemminkin vahvistusta omalle ajatusmaailmalle kuin monipuolisia aineksia omien näkökulmien ja käsitysten luomiseksi. Johtuukohan tästä kuplautumisen intohimosta sekin, että poliittinen keskustelu on kaksinapaistunut ja sen äänensävyt ovat äärevöityneet myös Suomessa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Meilläkin on opittavaa USA:n kongressin valtauksesta
Maria Ohisalo vaati ihmisarvoista elämää veronmaksajan piikkiin
Poliittinen umpiokupla

Mammutin elämä

Arvoisa lukijani varmasti muistaa, kuinka Alppien tuhansia vuosia sitten kuolleen jäämiehen – Ötzin – elämästä ja viimeisistä vaiheista tiedetään käsittämättömän paljon. Nyt on julkaistu raportti myös erään mammutin elämänvaiheista, jonka ajattelin kiinnostavan blogini lukijakuntaa. 

Lähteenä mammutin elämänvaiheista ovat mammutin torahampaan eri osista löytyneet strontiumin ja hapen isotooppien suhteet. Näin voitiin tehdä siksi, että torahampaat kasvavat norsueläinten koko eliniän, jolloin isotooppien suhteet voidaan määrittää mammutin elämän eri vaiheista ja siten tehdä niistä johtopäätöksiä.

Kyseinen urosmammutti – sen sukupuoli oli jo aiemmin selvitetty DNA-tutkimuksen avulla - syntyi ja kuoli noin 17 000 vuotta sitten. Nyt tehdyn tutkimuksen perusteella se oli viettänyt elämänsä ensi vaiheet Alaskassa Yukon-joen keskivaiheilla.

Kaksivuotiaasta aina 16-vuotiaaksi eli nuoruutensa eläin oli viettänyt laajemmalla alueella Alaska-  ja Brooksvuoristojen välisillä alavilla mailla. Siellä se kuljeskeli useampia kertoja pohjois-eteläsuuntaan tehden välillä pidempiäkin matkoja, jotka ulottuivat aina Brooksvuorten itäkärjestä Sewardin niemimaan pohjoisosiin lännessä. Tutkijat arvelivat, että nämä vaellukset tapahtuivat nykyisten norsujen tavoin naaraiden johtamissa laumoissa.

Aikuisena eli noin noin 16-vuotiaana mammutin elämä muuttui kuin taikaiskusta. Tässä vaiheessa se lienee saavuttanut sukukypsyyden ja on jättänyt laumansa tehden vielä aiempaakin pidempiä vaelluksia Alaskan sisäosien Brooksvuorten pohjoisrinteiden välillä lähes 1 000 kilometrin pituisella alueella. Nämä vaellukset ovat tapahtuneet todennäköisesti vuodenaikojen mukaisesti urosten muodostamassa laumassa, mikäli käyttäytyminen vastasi nykyisiä norsulajeja.

Viimeisinä vuosinaan mammutti jäi Brooks-vuorten pohjoispuolelle, missä se myös kuoli lopputalvella tai varhain keväällä nälkään. Se oli silloin 28-vuotias.  

Mammuttejahan ei enää ole, eikä ehkä tule olemaankaan, vaikka maailmalla onkin innokkaita tutkijoita, jotka haluisivat luoda sen uudelleen. Siksi on kiehtovaa, että tieteellisen lähestymistavan avulla voimme saavuttaa tietoa paitsi noiden valtavien eläinten ulkonäöstä, niin myös niiden käyttäytymisestä. 

Tämä ei tietenkään ehkä ole hyödyllisintä tiedettä ajateltaessa maailman ongelmien ratkaisemista tai taloudellista kehitystä. Mutta niiden sijaan se tarjoaa ihmisille mielikuvitusta ruokkivaa aineistoa, joka on taatusti laadukkaampaa kuin tosi-TV:n narsistien keskinäiset juonittelut tai iltapäivälehtien julkkisten elämästä ammentamat juorut.

Aiempia ajatuksi samasta aihepiiristä:
Arabialaistaustaiset villikissat
Rotat piilosilla
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli

Selkärangattomia ja selkärangattomia

Varmaan jokainen suomalainen on joskus nähnyt juoksujalkaisen eli sellaisen pitkävartaloisen nopeasti juoksevan selkärangattoman, jolla on lukuisia jalkoja molemmin puolin vartaloa ja pään sivulla pitkät leukaraajat. Suomessa sellainen on esimerkiksi ruskojuoksiainen. Nämä eläimet saattavat aiheuttaa ihmisissä inhon tunteita, mutta harva tulee ajatelleeksi, että niillä on muualla maailmassa paljon korskeampiakin sukulaisia.

Sellaisiakin kuitenkin on, sillä American Naturalistissa julkaistussa tutkimuksessa oli selvitetty eräällä eteläisen Tyynen valtameren saarella elävän 25 cm pitkän juoksujalkaisen ruokavaliota. Sen ravinnosta 48 prosenttia koostui selkärankaisista. Niistä suurin osa oli pieniä matelijoita, mutta lintujakin oli kaikkiaan noin kahdeksan prosenttia. Lisäksi se söi linnuilta kähveltämiään kaloja.

Juoksujalkaiset eivät tosin syöneet aikuisia lintuja vaan niiden poikasia. Mutta niitä sitten menikin vuodessa selkärangattomien suuhun tuhansia. 

Arvoisa lukijani saattaa nyt arvella, että onkohan professori tullut vanhuudenhöperöksi kirjoitettuaan tällaisen eläinjutun. Siinä hän saattaa hyvinkin olla oikeassa, mutta oli tässä muutakin.

Tyynen meren jättimäinen juoksujalkainen nimittäin osoitti, että sopivissa olosuhteissa myös selkärangattomat voivat saavuttaa sellaisen aseman, joka on yleensä varattu selkärankaisille. Tämä tuli edellä kuvaamaani tutkimusraporttia lukiessa mieleeni, kun samalla pohdiskelin Suomen nykyisen hallituksen talouspolitiikkaa, jossa se aikoo ylläpitää pohjoisen maamme velkaantumista vielä senkin jälkeen, kun koronapandemiasta aika jättää. 

Laskun siitä nimittäin maksavat tulevat sukupolvet, joiden elämäntehtäväksi jää oman tulevaisuutensa rakentamisen sijaan nykyhallituksen ottamien velkojen hoitamiseksi samaan tapaan kuin Tyynen valtameren linnut munivat poikasia selkärangattomien ruuaksi. Näin siinäkin tapauksessa, ettei valtion tarvitsisi koskaan maksaa velkojaan pois, sillä velkarahan myöntäjä joka tapauksessa perii koron lainassa olevista rahoistaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paavo Arhinmäki ja Italian talouden opetukset
Vihreää hallituspolitiikkaa
Kissauutinen

Maahanmuuttopolitiikan kannalta tärkeä ihmistutkimus

Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on useampia jälkeläisiä. Niinpä tiedän erittäin hyvin sen, kuinka erilaisia lapset voivat olla. Jotkut ovat villejä kuin viidakon apinat eivätkä malta odottaa hetkeäkään kun tiedossa on jotain mukavaa - ja vaikkapa suklaalevyn saatuaan ahmivat sen parissa minuutissa loppuun. Toiset taas ovat hyvinkin rauhallisia ja harkitsevaisia, ja saattavat suklaalevyn saatuaan syödä sen hitaasti jakaen herkun jopa usean päivän ajaksi. 

Niinpä oli mielenkiintoista lukea tutkimusta, jossa seurattiin isoa ihmisjoukkoa 45 vuotta ja analysoitiin näiden lapsena osoittaman itsehillintäkyvyn vaikutusta elämän laatuun sen myöhemmissä vaiheissa. Jo aiemmin oli selvitetty, että lapsena hyvän itsehillinnän omaavat ihmiset elävät pidempään.

Parempaa itsehillintää lapsena osoittaneiden henkilöiden aivot vanhenivat hitaammin, mikä näkyi siinä, että tutkimuksessa mm. magneettikuvien perusteella määritellyt aivojen ikäpisteet olivat alhaisemmat. He myös kävelivät nopeammin, mikä viittaisi siihen, että heidän kehonsa vanheni hitaammin. Lisäksi he näyttivät nuoremmilta ulkopuolisille testihenkilöille näytetyissä kasvokuvissa.

Lapsena hyvin itsensä hillinneillä oli myös paremmat valmiudet hallita erilaisia aikuiselämän terveys-, taloudellisia ja sosiaalisia vaatimuksia. Tätä osoittivat kyselyt, joiden perusteella heillä oli enemmän käytännön terveystietoa, optimistisempia mielipiteitä ikääntymisprosessista ja he olivat luottavaisempia elämäänsä jatkumiseen vähintään 75-vuotiaaksi. 

Hyvän itsehillinnän lapsena omanneilla oli myös enemmän käytännön taloudellista tietoa, heidän taloudenpitonsa oli suunnitellumpaa ja heillä oli vähemmän taloudellisia ongelmia kuin heikosti halujaan hillinneillä. Lisäksi he olivat luoneet elämänsä aikana paremman sosiaalisen tukiverkoston, tunsivat itsensä vähemmän yksinäisiksi ja olivat ylipäätään tyytyväisempiä elämäänsä. 

Nämä lapsuusajan itsehillinnän vaikutukset nähtiin myös silloin, kun huomioitiin tutkittavien sosiaalinen luokka ja älykkyys. Mielenkiintoista kyllä, aikuisuuden itsehillinnän taso voitiin tutkimuksessa erottaa osin lapsuudesta ja sillä oli samankaltaisia vaikutuksia ihmisten elämään kuin lasten itsehillintäkyvyllä. Tutkijat arvelivatkin, että erilaiset huonosti tunteitaan hillitsevien lasten ja myös aikuisten elämään tehtävät interventiot voisivat parantaa näiden elämää.

Edellä kuvaamani tutkimus oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen ja siksi päätin jaksaa sen kanssanne, arvoisat lukijani. Omalta osaltani jäin kuitenkin miettimään tuota interventiokysymystä. 

Erityisesti jäin pohtimaan sitä, että jos itsehillintä määräytyy pelkästään elämänaikaisten kokemusten (kuten kasvatuksen, kavereiden tai koulutuksen vaikutuksen) perusteella, ovat intervention mahdollisuudet saavuttaa hyviä tuloksia luonnollisesti erinomaiset. Sen sijaan, jos lapsuuden ja/tai aikuisuuden aikainen itsehillintä ovat vahvasti perinnöllisiä ominaisuuksia, lienevät onnistumisen mahdollisuudet oleellisesti heikommat. 

Erityiskysymyksenä mieleeni nousivat myös erilaisten ihmisryhmien välisen itsehillinnän erot. Jos sellaiset ovat yhteisöjen kulttuuriin liittyviä, voisi sen manipulointi tuottaa erinomaisia tuloksia. Jos kyse on taas eri yhteisöihin kuuluvien ihmisten erilaisesta genetiikasta, lienevät interventioiden mahdollisuudet hyvin rajallisia myös ihmisryhmien tasolla. 

Nämä kysymykset liittyvät oleellisesti jälleen akuutiksi muuttumassa oleviin maahanmuuttokysymyksiin. Joihinkin ihmisryhmiin kuuluvilla henkilöillähän tiedetään olevan keskimäärin hyvin erilaisen itsehillinnän tasot. Siten sen asian selvittäminen, onko kysymys kulttuurisesta vai perinnöllisestä ilmiöstä olisi mitä tärkein asia pohdittaessa erityisesti humanitaariseen maahanmuuttoon liittyviä ongelmia – ja tietenkin etsittäessä ratkaisuja monikulttuurisuuden tuomiin negatiivisiin ilmiöihin seksuaalirikollisuudesta jengiytymiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Varastelevat apinat käyvät vaihtokauppaa temppelissä
Negatiiviset luontouutiset pönkittävät punavihreää kuplaa
Taikatemppu ja sähköshokki

Kas vain, ruotsalaiskoulun puukotus uutisoitiin

Suomalainen media kertoilee harvakseltaan Ruotsissa tapahtuneista väkivallanteoista. Silloinkaan tekijästä ei yleensä kerrota kuin hänen ikänsä. 

Näin tapahtui myös tänä aamuna lehdistössämme olleessa uutisessa, jossa 15-vuotias poika oli puukottanut 45-vuotiasta opettajaa. Lisäksi kerrottiin koululaisten tarinoita siitä, mitä he itse olivat tehneet tapauksen yhteydessä.

On tietenkin sinänsä hyvä, ettei Ruotsin tapahtumista vaieta aivan täydellisesti. On kuitenkin niin, että kotimaista mediaa seuraaville saattaa syntyä kuva, jonka mukaan väkivallanteot olisivat Ruotsissa jotenkin harvinaisia. 

Näin ei kuitenkaan ole, vaan kuten PT-Media on kertonut selvällä suomenkielellä, ovat erilaiset murhat ja sellaisten yritykset tänä päivänä lähes jokapäiväisiä. Tässä kuussakin siellä on tehty 26 murhan yritystä ja 9 murhaa. Suurin osa - elleivät kaikki - niistä on tapahtunut uusruotsalaisten toimesta. 

Minulle onkin syntynyt sellainen käsitys, että maamme median tavoitteena on pitää suomalaiset tietämättöminä siitä, minkälaista väkivaltabuumia ruotsalaiset elävät liberaalin maahanmuuttopolitiikkansa seurauksena. Ja syynä sille on se, että niiden toimituskunnat eivät ymmärrä Suomen kulkevan samaa tietä, mikäli meidän maahanmuuttopolitiikkamme kulkee samoilla poluilla. 

Sillä samoille poluillehan tässä ainakin Suomen hallitus tahtoo. Afganistanin siirryttyä länsimaisittain ikävän hallinnon alle, on esimerkiksi sisäministerimme vaatinut Suomea nostamaan pakolaiskiintiönsä lähes kaksinkertaiseksi nykyisestä 1 050 henkilöstä. Samalla maamme pakolaisneuvonta on vaatinut Suomea luopumaan perheenyhdistämisen rajoitteista. 

Uskon, että nämä ja muut kehitysmaalaisten kansainvaellusta edistävät tahot toimivat kuten toimivat hyvässä uskossa ja vilpittömin mielin. Mutta sitä ihmettelen, etteivät he ymmärrä samalla johtavansa Suomea kohti sellaista monikulttuurista helvettiä, jonka länsinaapurissamme otettavia ensiaskeleita suomalainen media piilottelee tavallisilta kansalaisilta parhaansa mukaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyödyllinen idiootti unohti etnis-uskonnollisen ulottuvuuden
Ruotsalaislasten ja poliisin ampumistapauksista
17-vuotias nuorukainen olikin äitinsä kanssa asuva somali

Paluumuuttajia Afganistaniin

Helsingin sanomat julkaisi mielenkiintoista tietoa talebanien suosiosta afgaanien parissa. Aamuisen jutun mukaan "he ovat takuu turvallisuudelle". Siinä oli haastateltu ihmisiä Iranin ja Afganistanin rajamailla. Toki juttuun oli löydetty myös ihmisiä, jotka olivat eri mieltä. Siis sitä mieltä, että länsimaat pettivät heidät. 

Suomessa oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (ruots) liittyi niiden joukkoon, jotka panikoivat Afganistanin tilanteesta. Ja vaati siksi Suomea lisäämään maahan otettavien afgaanien määriä pakolaiskiintiötä nostamalla.

Toivottavasti hän kuitenkin lukee Ylellä olleen jutun, jonka mukaan Pakistanista Afganistaniin on lähtemässä ihmisvirta USA:n intervention aikana Iraniin paenneiden talebanien palatessa kotimaahansa. Ilmeisesti kaikkia afgaaneja talebanihallinto ei pelota - vaan jopa miellyttää.

Tässä yhteydessä on syytä huomata, että epäilemättä myös Suomeen tuli vuoden 2015 maahanryntäyksessä talebanmielisiä turvapaikanhakijoita. Toiveikkaana kyselenkin, että löytyisikö myös meiltä Suomesta paluumuuttajia nyt, kun valta on palannut niille, joille se afgaanien mielestä näköjään kuuluu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erilaisia, mutta samanarvoisia
Suomea auttaneet afgaanit turvaan
Jos kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, niin mitä sitten?

Purra, Junnila, Ranta ja Ohisalo afgaanien tilanteesta sekä Jari Sarasvuon kommentti

Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja Riikka Purra linjasi pari päivää sitten, että talebanien otettua vallan Afganistanissa länsimaiden olisi järkevää tarjota (lue rahoittaa) maasta pakeneville suojelua maantieteellisesti ja kulttuurisesti läheltä heidän kotimaataan. Tätä hän perusteli sillä, että "on kaikin tavoin myös eettisesti kestävämpää turvata suuremmalle määrälle ihmisiä elämän perusedellytykset kriisialueiden lähellä kuin pienemmälle joukolle hyvinvointiyhteiskunnan palvelut".

Suomeen tai Eurooppaan Purra ei heitä kuitenkaan halua - osin edellä mainitusta syystä - mutta epäilemättä myös siksi, että afgaanit osoittautuivat vuoden 2015 jälkeen erittäin heikosti yhteiskuntaan integroituviksi ja esimerkiksi seksuaalirikosten suhteen rajusti yliedustetuiksi. Siten heidän maahan päästämisellään olisi mitä todennäköisimmin vahvasti negatiivinen vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan. 

Kansanedustaja Vilhelm Junnila (ps) puolestaan totesi samaan tapaan kuin itsekin tein jo aiemmin, että "on perusteltua auttaa niitä henkilöitä ja perheitä, jotka ovat avustaneet Suomea ja ovat sen vuoksi perheineen hengenvaarassa". 

Jokainen vähänkin ajatuskykyinen ihminen tekisi näistä linjauksista sen johtopäätöksen, että perussuomalaisten linjana nyt käsillä olevassa tilanteessa on auttaa mahdollisuuksien mukaan talebaneja pakenevia ihmisiä. Vieläpä siten, että meidän takiamme vaikeuksiin joutuneet saavat erityiskohtelua.

Nähtävästi tämän ymmärtäminen oli liian vaikeaa Iltalehden pilakuvien piirtäjälle Ville Rannalle, joka taiteili kuvan, jossa talebani uhkaa sapelilla pakoon pyrkivää miestä ja naista, joille Purra näyttää torjuvaa kättä. Jäin miettimään oliko Rannan kuvassa tosiaan kyse vain ymmärtämättömyydestä vai sittenkin lukijan tahallisesta harhaanjohtamisesta. 

Monien afgaanien hätää ei tietenkään voi kieltää. Tosiasia kuitenkin on, että USA:n johdolla heille tarjottiin kaikki ainekset aseita ja koulutusta myöden sitä varten, että he olisivat voineet ylläpitää maassaan demokraattisen hallinnon. Tämä ei nähtävästi kuitenkaan kiinnostanut tai ainakaan afgaanit eivät olleet valmiita altistamaan henkeään sellaisen yhteiskunnan puolesta samaan tapaan kuin esimerkiksi suomalaiset tekivät talvisodassa. 

Niinpä maassa vallan ottivat ääri-islamistit, jotka kuitenkin ovat luvanneet esimerkiksi naisille ihmisoikeudet sellaisina kuin ne on tulkittu sharia-laissa. Siis perinteiseen islamilaiseen tapaan, joka meidän olisi tietenkin hyväksyttävä tosiasiana ja poliittisen vasemmiston ehkäpä myös siksi, että heidän mukaansa kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia.

Lopuksi on vielä syytä lainata sisäministeri Maria Ohisalon eilisiä Twitter-kommentteja tässä puheena olevasta asiasta. Sen hän esitti kolmen viestin ketjussa seuraavasti.

"Humanitaariselle maahanmuutolle on paikkansa yhteiskunnassamme kun ihmiset tarvitsevat turvaa. Afganistanin tilanne on taas rujo esimerkki tästä. Inhimillinen hätä alueella on suuri. Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus. PS:n turvapaikkalinjaukset ovat kylmääviä...  Jos jo puheen tasolla maahanmuuttajia jaetaan toivottuihin & ei-toivottuihin, on jälkimmäisten kotoutuminen aina vaikeampaa. Asenteissa on paljon korjattavaa. Työmarkkinammekin tarvitsevat tekijöitä lähtömaasta riippumatta... Seurasin myös kesällä huolestuneena Kokoomuksen ulostuloja maahanmuuttajiin ja sosiaaliturvaan liittyen. On jäätävää, että Kokoomuskin lähtenyt flirttailemaan tällaisilla asioilla, jotka lisäävät kahtiajakoa ja eriarvoisuutta yhteiskunnassamme."

Taidan jättää Ohisalon ulostulon kommentoimatta. Mutta lisäänpä silti (niin ikään ilman omia kommenttejani) vielä Jari Sarasvuon eilisen Twitter kommentin: "eilen syntyi perheen parissa keskustelua herättänyt havainto Riikka Purrasta. Muotoilin siitä tarkan twiitin. Sensuroin itseni. En välittänyt viettää loppuiltaa ja tätä päivää persuna. Mutta kun suorastaan komppaan vasemmistoa, ei tule väitteitä punertumisestani. Mitäs tää o?"

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Erilaisia, mutta samanarvoisia
Suomea auttaneet afgaanit turvaan
Naiset maahanmuuttopolitiikkamme uhreina, joista kukaan ei tunnu välittävän

Erilaisia, mutta samanarvoisia

Afganistanista levisi eilen videoita, joissa ihmiset juoksivat amerikkalaisen sotilaskoneen vieressä ja pyrkivät mukaan vaikka koneen ulkopuolella. Tämä kertoi selvää kieltä siitä, kuinka ainakin osa afgaaneista haluaa paeta maasta, jossa yhteiskunnan suunnan määrää kirjaimellinen islamin tulkinta. 

Näin suomalaisena kiinnitin huomiotani talebaneja pakenevien ihmisten sukupuoleen. Joukossa ei näkynyt naisia, vaikka juuri nämä menettivät eniten talebanien vallankaappauksessa. 

Avoimeksi jäi, että osoittaako tämäkin sitä, että kaikki kulttuurit ovat erilaisia, mutta samanarvoisia. Eli siinä missä joissakin kulttuureissa miehillä on tapana vaaran uhatessa huolehtia ensin naisista ja lapsista, näyttää toisissa - yhtä arvokkaissa - kulttuureissa miehille tärkeintä olevan oman hengen pelastaminen jättämällä naiset ja lapset vainolaisten armoille. 

* * *

Mielenkiintoista kyllä, me suomalaiset olemme viimeisten vuosien aikana tulleet tukeneeksi edellä kuvattua samanarvoista kulttuuria lähes miljardilla eurolla. Vai olikohan epäonnistuneena tarkoituksemme sittenkin muuttaa sitä enemmän meidän samanarvoisen kulttuurimme kaltaiseksi? 

Joka tapauksessa tästä manööveristä meidän puolustusvoimamme sai hiukan kokemusta vuoristoisessa maassa käytävästä sodasta. Lisäksi saamme työvoimapulaamme paikkaamaan 170 uutta afgaania edullisella 700 000 euron matkakustannuksella Afganistanissa kuolleiden kahden kantasuomalaisen, 15 haavoittuneen ja mahdollisesti menetetyn kaluston korvaukseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onnittelut SDP:lle ja Sanna Marinille onnistuneesta rekrytoinnista
Suomen- ja arabiankielisten asenteista muita etnisiä ryhmiä kohtaan
Jos kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, niin mitä sitten?

Onnittelut SDP:lle ja Sanna Marinille onnistuneesta rekrytoinnista

Kuten arvoisa lukijani varmasti muistaa, on Suomen sosialidemokraattisella puolueella ollut uskomattoman huono onni maahanmuuttajataustaisten poliitikkojensa kanssa. Siis sellaisten kuin Abdul Mannan, Abdifitah Ali Abdi, lelusalakuljettaja, Ahmed Al Chibib, Hussein Al-Taee ja Abdirahim "Husu" Hussein.

Nuo tulivat mieleeni eilen kun satuin huomaamaan SDP:n riveissä vaikuttavan ja lapsesta asti Suomessa eläneen kurdin, Kamal Jafin, kannanoton Twitterissä. Siinä sanottiin ensin, että "Afganistanin tapahtumat pistävät ajattelemaan, että miksi länsimaat yrittää väkisin viedä demokratiaa ja ihmisoikeuksia Lähi-itään, jos paikalliset maltilliset ryhmät eivät ole valmiita taistelemaan paremman tulevaisuuden puolesta? Olisiko aika katkaista rahahanat kehitysmaihin?"

Ja jatkettiin sen jälkeen: "toisekseen, olisiko korkea aika luoda automaattinen järjestelmä, jossa sotien osapuolet on velvoitettu pitämään huolta pakolaisista? Nykyään homma toimii niin, että sotivat maat sotivat ja pakolaiset jäävät Euroopan harteille pitkälti. Tämä on kestämätöntä."

Lisäksi hän totesi yhdessä syntyneistä keskustelurönsyistä, että "suurin osa kurdimiehistä onkin taistelemassa. Se marginaalinen porukka kokeilee onneaan tulla Eurooppaan. He saavat hyvin usein kielteisen turvapaikkapäätöksen, ja hyvä niin."

Jäin vain miettimään kaiken tuon luettuani, että mitähän SDP:n puheenjohtaja - maahanmuuttokritiikittömistä ja kehitysapumyönteisistä näkemyksistään tunnettu - Sanna Marin mahtaisi tuumia Kamalin puheista, jos ne sattuisivat kantautumaan hänen korviinsa.

Eli ymmärtäisikö puoluejohtaja, että demareiden tuoreella kurdilla on terveitä ajatuksia maahanmuutosta ja ryhtyisi soveltamaan niitä johtamansa Suomen hallituksen kehitys- ja maahanmuuttopolitiikassa, vai alkaisiko hän kenties savustaa Kamalia ulos puolueestaan?

Niin tai näin. Joka tapauksessa haluan onnitella demareita ja heidän puheenjohtajaansa siitä, että puolue on lopultakin onnistunut rekrytoimaan riveihinsä järkeviä näkemyksiä omaavan maahanmuuttajan. Tämä tosin sillä varauksella, ettei alussa mainitsemani henkilögallerian viitoittama historia toistu tässä käsitellyn Kamalin suhteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riskejä, ymmärrystä ja pelisääntöjä
Sinisilmäinen pääministeripuolue
Itä-Ghoutan siviilit saamassa rauhan, mutta kurdien tilanne synkistyy

Suvaitsevaisten puolue

Perussuomalaiset valitsi eilen puheenjohtajakseen valtiotieteiden maisteri Riikka Purran. Varapuheenjohtajaksi nousi puolestaan kansanedustaja ja varatuomari Leena Meri. Molemmat siis korkeasti koulutettuja naisia puolueessa, jonka äänestäjäkunta on tähän asti koostunut enimmäkseen miehistä. 

Vasta toisen ja kolmannen varapuheenjohtajan paikalta löytyy miehiä: keskipohjalainen yrittäjä ja kansanedustaja Mauri Peltokangas sekä seksuaalivähemmistöjä edustava Sebastian Tynkkynen. Puoluesihteerin paikan otti yliopistonlehtori Arto Luukkanen. 

Jatkossa perussuomalaisia voidaan edellä esitettyjen valintojen valossa pitää Suomen sukupuolineutraaleimpana, ellei suorastaan henkilöprogressiivisimpana puolueena. Asiasta ei kuitenkaan ole syytä nostaa sen kummempaa haloota, sillä selitys lienee yksinkertaisesti siinä, että puolueen jäsenistö valitsi kuhunkin tehtävään mielestään pätevimmän henkilön piittaamatta näiden sukupuolesta tai seksuaalisen kiinnostuksen kohteista. 

* * *

Puheenjohtaja Riikka Purra oli mielestäni paras vaihtoehto Jussi Halla-ahon työn jatkajaksi. Näin siksi, että hänen valintansa "ainakin poistaisi puolueeseen liitetyn äijäleiman ja joka naisena vaikeuttaisi suoraa vertailua isot saappaat jälkeensä jättäneeseen edeltäjään".

Jatkossa näemme, olinko tässä asiassa oikeassa vai väärässä. Joka tapauksessa Purran itsensä lisäksi puolueen koko johtoporukan valinta vaikeuttaa jatkossa äijäleiman käyttämistä Perussuomalaisia vastaan ja madaltanee naisten kynnystä antaa puolueelle äänensä tulevissa vaaleissa. Juuri nythän puoluetta kuvaamaan sopiva termi voisi olla esimerkiksi suvaitsevaisten puolue.

Oleellisempaa kuin henkilökysymykset, on kuitenkin puolueen tuleva poliittinen linja, johon ei liene tulossa suuria muutoksia. Näin siksi, että Purra on ollut suunnittelemassa jo nykyisiä linjauksia. Puolueen kannalta keskeistä tässä on se, että voiko näiden linjausten pohjalta nousta hallituskoalitioon muiden puolueiden kanssa. 

Tästä uusi puheenjohtaja ehti jo todeta, että maahanmuutto on hyvä indikaattori siitä, minkälaiseen hallitukseen Perussuomalaiset voisi osallistua - hallitusohjelman tulisi sisältää siihen liittyen selviä kiristyksiä. Purra totesi myös, että ilmastopolitiikassa hallituksen tulisi olla realisti ja asettaa Suomen asema globaaliin mittakaavaan. Nämä sulkevat ainakin Vihreät ja Vasemmistoliiton ulos samasta hallituksesta.

Maahanmuuton osalta Purra tarkensi, että Suomi tarvitsee "rajavartio- ja ulkomaalaislakiin pykälät, jotka mahdollistavat meidän sulkea rajan silloin, kun turvallisesta maasta haetaan turvapaikkaa... Sen lisäksi on hyvin oleellista kiristää kansalaisuuden saamisen ehtoja ja perheen yhdistämistä." 

Nämä seikat jäävät äänestäjien ja muiden puolueiden pohdittavaksi, kunnes nykyinen vihervasemmistohallitus kaatuu. Sen jälkeen katsotaan puolueiden koko eduskunnassa ja sovitellaan niiden vaatimuksia ja toiveita yhteen - ja muodostetaan hallitus, mikäli löytyy riittävä sopu ja yhteisymmärrys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-aho pudotti pommin
Maahanmuuttokriittisyys on tosiasioiden tunnustamista
Naisen ja miehen logiikka

Hölynpölyä

Muun muassa tämän blogin keskustelupalstalla on ajoittain näkynyt epäilyjä rokotusten ja etenkin lapsille annettavien koronavirusrokotteiden turvallisuudesta. Tämä johtunee osittain siitä, että viruksen aiheuttama kuolleisuus on lapsilla alhaisempi kuin aikuisilla ja osittain siitä, että koronarokotteisiin liittyy harvinaisia sivuvaikutuksia (kuten kaikkiin muihinkin rokotteisiin).

Jotta nuo sivuvaikutukset asettuisivat oikeisiin mittasuhteisiinsa, on syytä tuntea SARS-CoV-2-tartunnan seuraukset. Tuoreessa Science-lehdessä kerrottiin koronaviruksen aiheuttamista ongelmista Britanniassa. 

Artikkelin mukaan koronaan sairastuneille brittilapsille kehittyi varsin usein vähintään neljä viikkoa kestäviä pitäaikaisen sairauden oireita. Siis sellaisia kuin äärimmäinen väsymys, sydämentykytykset, hermosto-ongelmat ja niin edelleen.

Suurimmassa Britanniassa tähän mennessä tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin 1 734 iältään 5-17-vuotiaan positiivisen koronatestituloksen saaneen lapsen tautihistoriaa. Akuutteja oireita löytyi neljän viikon jälkeen 77 tutkitulta lapselta. Toisin sanoen 4,4 prosenttia tartunnan saaneista oireili vielä lähes kuukauden tartunnan saamisen jälkeen. Kahdeksan viikon jälkeen tutkituista 1 379:stä lapsestakin vielä 25:llä eli 1,8 prosentilla oli oireita. 

Suomessa on Fimean mukaan annettu tähän mennessä kaikkiaan 5 923 422 rokoteannosta. Niistä on tehty sivuoireilmoituksia yhteensä 3 128 kappaletta. Toisin sanoen, sivuvaikutuksia on seurannut vain 0,05 prosentille rokotetuista eli koronatartunnan aiheuttamat yli kahdeksan viikkoa kestävät oireet ovat yli 30 kertaa yleisempiä kuin rokotuksiin liittyvät sivuoireet. Ja neljä viikkoa kestäviä oireita esiintyy yli 80 kertaa yleisemmin kuin rokotusten sivuoireita.  

Kun edellä kirjoitetut luvut yhdistetään siihen, että vakavien oireiden lisäksi korona myös tappaa lapsia - vaikkakin alhaisella frekvenssillä - ja rokotukset hidastavat viruksen leviämistä väestön keskuudessa, ei kenellekään pitäisi olla epäselvää, että lasten rokottaminen on järkevää.

* * *

Toinen tämän blogin keskustelupalstalla usein esiintyneen väitteen mukaan koronavirusta ei olisi pystytty eristämään tai sen sekvenssiä määrittämään. Näitä kommentteja lukiessani olen joutunut ihmettelemään, että ovatko niiden esittäjät lainkaan perehtyneet aiheesta tehtyyn tutkimukseen, sillä molemista asioista on kasapäin tutkimusraportteja. 

Siltä varalta, että viruksen olemassaoloa epäileviät henkilöt sattuisivat lukemaan tämän kirjoituksen, kerron tästä  linkistä löytyvään yhden esimerkin koronaviruksen nukleotidijärjestyksestä. Eikä se suinkaan ole ainoa, vaan käyttämällä GenBankin hakutoimintoa esimerkiksi hakusanalla SARS-CoV-2 niitä löytyy joukoittain lisää.

Viruksen eristämisestä taas raportoidaan esimerkiksi täällä. Tutkimustarkoituksiin tehtävään eristämiseen erityisen sopivasta solulinjasta taas on kerrottu täällä. Ja täällä puolestaan on raportoitu koronaviruksen pintaproteiinin ja sen ihmissolussa olevan reseptorin välisistä interaktioista atomitasolla. 

Siten väitteet siitä, ettei virusta olisi edes olemassa, ettei sitä olisi pystytty eristämään tai ettei kukaan olisi onnistunut määrittämään sen genomin nukleotidijärjestystä ovat silkkaa hölynpölyä. Ja siksi pyydän, että blogin keskustelupalstan täyttäminen tällä hölynpölyllä loppuisi tähän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koronahörhöille on tulossa oma puolue - mutta mitä muuta Valta kuuluu kansalle-puolue haluaa
Rokote- ja koronaskeptikon valta
SARS-CoV-2 on muuttumassa virusfossiiliksi

Sanna Marinin hallitus pelaa vihreää uhkapeliä

Suomen valtion ensi vuoden budjetin on suunniteltu olevan 6,7 miljardia euroa alijäämäinen, minkä seurauksena valtionvelka kasvaa 146 miljardiin euroon. Näin pyritään kiihdyttämään talouskasvua tilanteessa, jossa se on muutenkin nopeaa, sekä rahoitetaan ilmastotoimia. Budjetin loppusummaksi muodostuisi hallituksen ehdotuksen mukaisesti 63,2miljardia euroa. 

Budjettia ei toki rakenneta pelkästään velan varaan, vaan myös verotusta on tarkoitus kiristää sadalla miljoonalla eurolla. Maksumiesten ja -naisten valinta on vielä tekemättä, mutta ministeri Annika Saarikon (kepu) mukaan "ansiotuloveroista ei kiristetä ja yrittäjien asemaa ei heikennetä". Siten verokarhu kerännee hunajaansa jonkinlaisista välillisistä veroista tai maksuista.

Ilmeisesti hallituksen tarkoituksena on se, että maamme talous lähtisi rahaa pumppaamalla ennennäkemättömään nousuun, josta toivottavasti syntyvän rahavirran seurauksena nyt otettava velka saataisiin maksuun. Juuri nyt näyttääkin sikäli hyvältä, että rajojen sulkeuduttua Suomen vaihtotase on vahvasti positiivinen - tosin samaan aikaan rahaa virtaa maasta ulos enemmän kuin muualta tänne. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka Marinin (sd) punavihreän hallituksen koronapolitiikka ja siihen liittyvä vihreä talousmuutos onnistuvat - syntyykö tuottavia uudenlaisia sijoituksia, korvautuvatko alas ajettavat tulonlähteet uusilla tai säilyykö ihmisten työmotivaatio käteen jäävän rahan ostovoiman supistuessa entisestään. Parhaassa tapauksessa juuri nuoret ja tulevat sukupolvet pääsevät nauttimaan onnistumisen hedelmistä, mutta heille lankeaa lasku myös mahdollisesta epäonnistumisesta. Onhan selvää, että nyt nähty velanotto ja veronkiristykset ovat puhdasta uhkapeliä, joka voi päättyä niin tai näin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen vihreän talouden nykytila ja tulevaisuus
Kolme kysymystä Ruotsin hallituskriisin johdosta
Tuhoaako hallitus Suomen tulevaisuuden?

Koronahörhöille on tulossa oma puolue - mutta mitä muuta Valta kuuluu kansalle-puolue haluaa

SARS-CoV-2:n vastaisten toimien kritiikistään tunnettu kansanedustaja Ano Turtiainen päätti perustaa oman puolueen ja keräsi tarvittavat kannattajakortit yhden päivän aikana. Nähtäväksi jää, viittaako tämä siihen, että Suomeen on syntymässä uusi merkittävä puolue. 

Katselin puolueen ohjelmaa ja opin sieltä seuraavia asioita. 

Puolue kannattaa suoraa demokratiaa, Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta sekä EU:n vapaakauppa-aluetta. Se haluaa huolehtia maan sisäisestä turvallisuudesta ja suhtautuu kriittisesti totalitaarisiin hallintomalleihin. 

Turtiaisen puolue haluaa Suomen olevan omavarainen ja pitävän maan strategiset monopolit jatkossakin valtion omistuksessa. Se kannattaa tasaveroja ja keventäisi yritysten verotusta sekä parantaisi erityisesti yksinyrittäjien asemaa. Samalla se pyrkii keventämään hallintorakenteita ja turvaamaan ihmisten oikeuden omiin tietoihinsa.

Ympäristöpoliittisesti puolue kannattaa puhtaan teknologian kehittämistä, mutta suhtautuu kriittisesti ilmastonmuutokseen liittyvään rahastamiseen. Se on koulutusmyönteinen, mutta suuntaisi opiskelua enemmän itsenäisen ajattelun suuntaan ja pois poliittisluonteisesta ohjailusta ja virkanimityksistä. Lakiasioissa puolue vaatii perustuslain tinkimätöntä noudattamista.

Tieteen ja taiteen puolue haluaa olevan monipuolista ja riippumatonta: kaikkea pitää voida tutkia ja kritisoida. Se arvostaa kaikkea sellaista, joka vahvistaa kansallista itsetuntoa ja tuottaa hyvinvointia suomalaisille.

Puolue ei hyväksy nykyistä massamaahanmuuttoon johtanutta politiikkaa, vaan vaatii sen muuttamista lainmukaiseksi ja hallituksi. Suomen tulee ylläpitää uskottavaa puolustuskykyä, joka perustuu asevelvollisuuteen. 

Kaiken kaikkiaan ohjelmassa on paljon hyviä ja tärkeitä asioita. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka suureen kansanosaan se vetoaa eli onko edessä sinisten kohtalo, vai syntyykö puolueesta Perussuomalaisten suhteen samanlainen ääniä syövä liike kuin harkimolaisista syntyi Kokoomukselle.

On kuitenkin syytä huomata, että Kokoomus on viimeisten gallupmittausten mukaan harkimolaisista huolimatta Suomen suosituin puolue. Asialle voidaan tietenkin löytää monenlaisia selityksiä, mutta yksi niistä on se, että harkimolaisten olemassaolon seurauksen poliittisen keskustelun aihevalinnat ovat siirtyneet kohti Kokoomusta suosivia aiheita. 

Siten on mahdollista, että mikäli Turtiaisen puolue lähtee lentoon, saavat myös Perussuomalaisia suosivat puheenaiheet nykyistä enemmän tilaa suomalaisessa poliittisessa keskustelussa. Ja sitä kautta sen kannatus pysyy joko ennallaan tai jopa kasvaa nykyisestä. 

Näin voisi käydä erityisesti siinä tapauksessa, että Valta kuuluu kansalle onnistuu aktivoimaan vaaliuurnille niitä äänestäjiä, joita halla-aholaiset eivät ole onnistuneet saamaan liikkeelle. Paljon on toki kiinni myös siitä, kuinka Perussuomalaisten tuleva puheenjohtaja onnistuu tehtävässään.

Joka tapauksessa on selvää, että Turtiaisen henkilöhistoria ehkäisee perussuomalaisia tähän mennessä äänestäneen koulutetun ja taloudellisesti hyvinvoivan kansanosan siirtymistä hänen puolueensa kannattajiksi riippumatta siitä, kuinka erinomainen sen puolueohjelma on. Siksi en usko myöskään siihen, että Valta kuuluu kansalle onnistuisi kokonaan syrjäyttämään Perussuomalaiset Suomen poliittiselta kartalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kirsi Piha ja Ano Turtiainen ne yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppiin!
George Floydin murha vahvisti vihreää maahanmuuttopolitiikkaa
Punavihreä narratiivi

Suomea auttaneet afgaanit turvaan

Afganistanissa länsimaita auttaneet henkilöt ovat vaarassa nyt, kun ääri-islamistineen Taleban on ottamassa vallan tahdottomalta ja kyvyttömältä hallitukselta, jolla ei taistelumenestyksestä päätellen ole myöskään kansan enemmistön tukea. Päinvastoin, Talebanien nopea marssi maakunnasta toiseen viittaa pikemminkin afgaanien suopeuteen heitä kohtaan.

Tässä tilanteessa pelkona on, että länsimaita - myös Suomea - sinänsä kelvottoman afgaanihallituksen pystyssä pitämiseksi tukeneet henkilöt ovat näiden toimiensa seurauksena vaarassa joutua kostotoimenpiteiden kohteiksi. Siksi kaikkialla on esitetty kysymys siitä, että pitäisikö nämä ihmiset ottaa turvaan niihin maihin, joiden toimia Afganistanissa he ovat tukeneet. 

Pelko länsimaita auttaneiden ihmisten turvallisuudesta ei liene perusteeton ottaen huomioon talebanien aiemman hallinnon edesottamukset. Suomen osalta myöskään heidän määränsä ei ole kovin suuri: Helsingin sanomien mukaan uhattuna olisi "ainakin useita kymmeniä" ihmisiä.

Jos mietitään tilannetta, on sen taustalla länsimaiden interventio, jolla aiemmin Afganistanissa valtaa pitänyt hallitus kaadettiin ideologisista syistä ja väkivalloin. Syynä oli tämän hallituksen toiminta terroristien tukena - tai ainakin näin on moneen kertaan kerrottu.

Nyt uhattuna olevien ihmisten kohdalla kyse on sinänsä kehitysmaissa suhteellisen tavanomaisesta tilanteesta, jossa kansa on jakaantunut erilaisiin ryhmiin, jotka eivät kykene toimimaan rauhanomaisesti, vaan niiden väliset valtasuhteet ratkotaan voimakeinoin. 

Siten länsimaita auttaneet afgaanit eivät ole toimineet varsinaisesti länsimaiden puolesta vaan talebaneja vastaan. Eikä heidän tilanteensa siinä mielessä kuulu meille läntisille kansakunnille sen enempää kuin minkä tahansa sisällissodan tappiolle jääneiden ihmisten kurja asema. 

Lienee kuitenkin kiistatonta, että länsimaiden rekrytoimat afgaanit ovat oikeasti hengenvaarassa vallan vaihtuessa ja siksi on asiallista pohtia, täyttyisikö heidän kohdallaan oikeus humanitaariseen turvapaikkaan. Tässä tilanteessa olisin taipuvainen myöntämään sellaisen, mutta muutamin ehdoin. 

Ensinnäkin heidän turvapaikkaoikeutesa tulisi sitoa talebanihallinnon vallassa pysymisen aikaan - eli mikäli se kaatuu, on edessä kotimatka. Toiseksi, turvapaikkaoikeus tulisi menettää, mikäli henkilö syyllistyy vakaviin rikoksiin tai ääri-islamistiseen ajatteluun, koska juuri niiden uhka on turvapaikan perusteena. 

Kolmanneksi ehdoksi on syytä lisätä vielä se, että tässä puheena olevien muutaman kymmenen henkilön turvapaikat tulisi vähentää Suomen pakolaiskiintiöstä, eli heidän maahan ottamisensa ei saisi lisätä Suomeen kohdistuvaa humanitaarisen maahanmuuton kokonaistaakkaa. Ja luonnollisesti nämä ihmiset tulisi tunnistuttaa Afganistanissa heidän kanssaan toimineilla ihmisillä, jotta vältyttäisiin väärinkäytöksiltä.

  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jos kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, niin mitä sitten?
Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja
Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia?

Tilannekoominen sattuma, jota valtamediat eivät tule julkaisemaan

Kirjoittelin aamulla siitä, kuinka IPCC:n raportti ja siihen liittyvät kommentit sisälsivät muunneltua totuutta mm. pohjoisen merijään laajuudesta. Palaan asiaan tässä siksi, että sen päivittäiset laajuustiedot tulevan NSIDC:n nettisivulle aina seuraavana päivänä eli eilisen osalta tänään iltapäivällä. 

Ja siksi, että olen näkevinäni jonkinlaista mustaa tilannekomiikkaa siinä, että juuri IPCC:n raporttipäivänä tuon jään kesäinen sulaminen hidastui merkittävästi siten, että se on ajankohtaan nähden juuri nyt suurin sitten vuoden 2015 ja lisäksi laajempi kuin sitä ennen vuosina 2012, 2011 ja 2007.  

Epäilemättä ette saa tätä tilannekomiikkaa luettavaksenne mistään valtamediasta. Ette edes siksi, että se on faktaa. Tai että maan johtava sanomalehti tuli aloittaneeksi yhden raporttiin liittyvän juttunsa seuraavilla sanoilla: "pohjoiset alueet lämpenevät nopeimmin...".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IPCC julkaisi raportin ja minä löysin muunneltua totuutta
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?
Mutta miksi Suomen ilmasto on lämmennyt yli kaksi astetta 1800-luvun puolivälistä?

IPCC julkaisi raportin ja minä löysin muunneltua totuutta

IPCC julkaisi uuden ilmastoraportin eilen. Sen sanoma oli tutun oloinen jo aiemmista raporteista: toimenpiteet pitää tehdä nyt, eikä viidestoista päivä, sillä muuten meidät perii hukka. 

Eilisiä uutisia seuratessani kiinnitin huomiota pariin seikkaan. Seikkaan, joita en tiedettä ammatikseni tekevänä olisi halunnut nähdä. 

Niistä ensimmäinen oli Ylen uutisessa, johon oli kopioitu edellä mainitusta raportista kuva arktisen merijään laajuuden kehityksestä. Kuvassa jään laajuuden toteutunut kehitys oli katkaistu vuoden 2015 kohdalta. Kuva alle kopioituna.

 

Kuvassa arktisen jään laajuus on vuonna 2015 on noin 4,5 miljoonaa neliökilometriä, mikä vastaa NSIDC:n nettisivuilta löytyvän laajuuskäyrän minimiä kyseisenä vuonna. Kuvasta näkyy napajään laajuus myös vuonna 2012, jolloin se saavutti minimikokonsa.  

Kuvan mukaan jään minimikoko lähti kaikkien skenaarioiden mukaan vuoden 2015 jälkeen nopeaan pudotukseen. Lisäksi jään minimikoon pitäisi nykyisin olla jo paljon pienempi kuin vuonna 2012. 

Mutta sepä onkin mielenkiintoinen seikka, sillä Ylen kuvan mukaan tuona vuonna jään minimikoko olisi ollut selvästi yli neljän miljoonan neliökilometrin, vaikka NSICD:n tilaston mukaan se oli jo vuonna 2012 käynyt noin 3,8 miljoonassa neliökilometrissä eli ollut samankokoinen, kuin sen olisi pitänyt IPCC:n kuvan mukaan olla vasta vuoden 2015 jälkeen. Näin ollen kuvasta syntyy sitä katsovalle ihmiselle harhaanjohtava käsitys, jonka mukaan arktinen merijää olisi tänä päivänä pienempi kuin koskaan ennen. Ja mikä vielä pahempi, sen laajuus olisi romahduksenomaisessa laskussa.  

Kysymykseni kuuluu, että miksi tuoreessa raportissa on harhaanjohtava kuva, joka ei pidä yhtä todellisuuden kanssa?  

* * *

Toinen silmiini sattunut omituinen seikka liittyi Helsingin yliopiston apulaisprofessori Annalea Lohilan väitteeseen, jonka mukaan "jos katsotaan 20 viime vuotta, niin globaalisti keskimääräinen lämpötila on noussut asteen, ja Suomessa yli kaksinkertaisesti, eli 2,3 astetta". Kiinnostuin tietenkin väitteestä ja päätin tutkia sen todenperäisyyttä Ilmatieteen laitoksen esillä pitämien tilastojen valossa.

Tuorein Suomen vuotuista keskilämpöä kuvaava tilasto on viime vuodelta. Sen mukaan Helsingin keskilämpötila oli 8,7 ℃, kun se oli ollut vuonna 2000 eli tasan 20 vuotta aiemmin 7,2 ℃ eli 1,5 astetta alhaisempi. Mutta 0,8 astetta korkeampi kuin apulaisprofessorin väite. 

Niinpä ajattelin, että ehkä hän tarkoitti yhtä vuotta pidempää keskimääräistä lämpöä ja laskin lämpötilajen keskiarvon viisivuotisjaksoilta 2016-2020 ja vertasin sitä aikajaksoon 1996-2000. Tällä välillä oli lämpenemistä tapahtunut keskimäärin 1,32 astetta eli asteen vähemmän kuin Lohila väitti. 

Seuraavaksi arvelin, että ehkä pohjoisempana on ollut suurempia muutoksia ja laskin samat vertailut toisella Ilmatieteen laitoksen esillä pitämällä paikkakunnalla eli Sodankylässä. Erot olivat vuosien ja viiden vuoden keskiarvojen välillä 0,9 ja 1,92 astetta. 

Enempää laskutoimituksia en 20 vuoden aikavälillä tehnyt, vaan totesin nyt näyttävän siltä, ettei apulaisprofessori ole puheissaan pysynyt muuntelemattomassa totuudessa. Sen sijaan laskin vielä muutamia muita laskutoimituksia käyttäen mainittua viiden vuoden keskiarvoa. 

Mielenkiintoinen tieto oli, että Suomen keskilämpötila 80 vuoden ajalla eli vuosista 1936-1940 on noussut vuosiin 2016-2020 verrattuna Helsingissä 1,5 ja Sodankylässä 0,8 asteella. Tässä on kuitenkin muistettava, että 1930-luvun loppu oli tunnetusti lämmintä aikaa, kuten on nytkin elettävä ajanjakso.

Kylmää oli sen sijaan 1920-luvulla, jolloin Suomen ilmasto oli vasta toipumassa pienestä jääkaudesta. Niinpä laskin maamme viiden vuoden keskilämpötilojen muutokset edellä mainituille paikkakunnille vuosivälien 1916-1920 ja 2016-2020 välillä eli muutoksen sadan vuoden ajalta. Ja nyt todella pääsemme lähelle apulaisprofessorin väitteitä eli muutokset olivat 2,62 ja 1,92 astetta. 

Kysymykseni siis kuuluu, että miksi Helsingin yliopiston apulaisprofessori esittää julkisuudessa harhaanjohtavia väitteitä Suomen ilmaston kehityksessä. Edellä esittämieni - Ilmatieteen virallisten tilastojen perusteella - laskettujen lämpötilanmuutosten perusteella maamme ilmasto on sadassa vuodessa lämmennyt mainittujen paikkakuntien keskiarvosta päätellen hiukan yli kaksi astetta. Se tekee jokaiselle 20-vuotisjaksolle keskimäärin hiukan alle puoli astetta.

* * *

IPCC:n ja suomalaisten ilmastotutkijoiden harhaanjohtavat kuvat ja kannanotot eivät ole menneet hukkaan. Esimerkiksi sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) on lähtenyt vaatimaan entistä tiukempia ilmastopäätöksiä syksyn budjettiriihessä. 

Nähtäväksi jää, miten muu hallitus ottaa hänen vaatimuksensa vastaan. Sivusta asiaa seuraavana en tietenkään voi asialle yhtään mitään. Näin siitä huolimatta, että löysin edellä hakemani tieteelliseen epärehellisyyteen viittaavat seikat IPCC:n raporttiin liittyvästä uutisoinnista.

Tämä ei tarkoita, etteikö ihmisellä voisi olla vaikutusta ilmaston kehitykseen. Mutta se tarkoittaa sitä, että minun on vaikea luottaa aiheesta tehtyyn tieteeseen ja sen uutisointiin - näin erityisesti siksi, että olen aiemmin löytänyt vielä paljon suurempia epäkohtia samaan aiheeseen liittyen. 

Ja olivathan ilmastotieteilijät itsekin jokin aika sitten kertoneet malliensa liioittelevan ilmastonmuutoksen nopeutta. Ja ryhtyneet korjailemaan pahimmin pieleen menneitä skenaarioita. Tästä en kuitenkaan huomannut Suomessa uutisoidun eilisen päivän aikana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kanadan rajut metsäpalot ovatkin tavanomaisia
Faktantarkastajan vuoro todistaa
Todisteet viittaavat tieteelliseen epärehellisyyteen ilmastonmuutostutkimuksessa?

Lukashenko opettaa länsimaita irakilaisten avulla

Valko-Venäjän ja Liettuan rajalla Eurooppaan haluavien irakilaisten avulla käytävä hybridisota näyttäisi ainakin toistaiseksi keskeytyvän. Syynä on sanottu olleen raja-alueelta löytyneen kuolleen irakilaisen. 

Näytelmän luonteesta kertoo jotain myös se, että rajan ylittäneistä 4 000 irakilaisesta jo lähes joka kymmenes on ilmoittanut haluavansa palata takaisin kotiin. Tästä jokainen järkevä ihminen osaa tietenkin tehdä sen johtopäätöksen, ettei kyse ole humanitaarisista pakolaisista vaan turvapaikkajärjestelmää väärinkäyttävistä elintasopakolaisista, joita Valko-Venäjän presidentti Lukashenko käyttää hyväkseen.

Järkeviin ihmisiin eivät näytä kuitenkaan lukeutuvan ns. ihmisoikeusaktivistit, jotka vastustavat kiivaasti Liettuan pyrkimyksiä pysyttää poliittisten elintasopakoklaisten virran EU:n alueelle. 

Turvapaikan myöntämisen tarpeettomuudesta omaa karua kieltänsä kertoo myös irakilainen, joka eleli Suomessa kolme ja puoli vuotta - ja onnistui jopa työllistymään - ennen kuin hänen turvapaikantarpeensa havaittiin olevan perusteeton. Nyt hän on muiden Liettuan rajalla olevien maanmiestensä tavoin pyrkimässä takaisin Lukashenkon avulla ja löytänyt tiensä julkisuuteen valittamaan Liettuassa saamastaan suojasta.

Valko-Venäjän irakilaisilla käymästä hybridisodasta todistaa myös se, että irakilaisia on alettu ohjata Puolaan sen jälkeen, kun maa antoi poliittisen turvapaikan Tokion olympialaisissa puheidensa takia vaikeuksiin joutuneelle pikajuoksijalle. Tämän saama turvapaikka on kuitenkin juuri sellainen, johon kansainvälinen sopimus oikeudesta hakea turvapaikkaa on tarkoitettu - eli suojaksi diktatorisen hallinnon yksittäiseen ihmiseen kohdistuvaa henkilökohtaista vainoa vastaan. 

Nähtäväksi jää, kuinka hyvin Lukashenko ja hänen ilmeinen toimeksiantajansa Valko-Venäjän itärajan takana onnistuu manöövereissään. Toivon mukaan Euroopan ja muiden länsimaiden poliittiset johdot ovat tässä tilanteessa kuitenkin hereillä ja osaavat tehdä oikeat johtopäätökset sekä hybridisodan käyjien että sen hyväksi käyttämien ihmisten motiiveista. 

Jos näin kävisi, he kykenisivät myös muuttamaan länsimaiden akilleen kantapääksi osoittautuneiden ihmisoikeuksien tulkintaa sellaiseksi, joksi se on aikanaan tarkoitettukin. Näin Lukashenko tulisi tahtomattaan opettaneeksi länsimaita tosimaailman kovista realiteeteista. Sen sijaan, mikäli hän ei tässä onnistu, maksavat länsimaiden johtajien ymmärtämättömyydestä kovan hinnan ennen kaikkea nuoret ja vielä syntymättä olevat länsimaalaiset ihmiset järjestäytyneiden hyvinvointiyhteiskuntien sortuessa kansainvaellusten luoman epäjärjestyksen alle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä Valko-Venäjän hybridisota kertoo meistä eurooppalaisista?
Valko-Venäjä käyttää irakilaisia EU:ta vastaan
Nokkelia ja kyvykkäitä irakilaisia

Tuleeko Euroopasta uusi Alaska

Ilta-Sanomat uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan Atlantin merivirrat ovat hidastuneet ja saattavat pysähtyä kokonaan. Tämä tarkoittaisi sitä, ettei golfvirta enää lämmittäisi Eurooppaa ja Suomea, jotka muuttuisivat ilmastoltaan nykyistä Alaskaa muistuttaviksi.

Muistan tästä mahdollisuudesta puhutun jo noin kaksi vuosikymmentä sitten, joten asia ei sinänsä ole uusi. Kysymys kuuluukin, että mistä syystä asiaan on alettu kiinnittää huomiota vasta nyt, kun tähän asti on korostettu pohjoisten alueiden kuten Suomen ilmaston lämpenevän muuta maailmaa nopeammin. 

Yksi syy on tietenkin IS:n siteeraama uusi tutkimusraportti, jossa asiaa on tutkittu. Se ei siis kuitenkaan ole ensimmäinen laatuaan, joten kyseessä saattaa olla jokin muukin asia.

Yksi niistä saattaa olla pohjoisen napajään sulamisen pysähtyminen viime vuosina - siis tosiasia, josta olen raportoinut useita kertoja, mutta jota ei ole mediassa juurikaan käsitelty. Jään koon mittaushistorian tähänastinen minimikokohan on vuodelta 2012, eli lähes vuosikymmenen takaa. 

Eikä se juuri nyt näyttäisi saavuttavan uutta ennätystä tänäkään vuonna, vaikka hetken jo siltä näyttikin. Tällä hetkellä pohjoinen napajää on ajankohtaan nähden mittaushistoriansa viidenneksi pienin. 

Toisaalta tänä kesänä on raportoitu laajasti siitä, kuinka pohjoisella pallonpuoliskolla on monin paikoin ollut ennätyshelteitä - ja näinhän oli myös Suomessa (vaikka lustotutkimusten perusteella tiedämme, että tuhansia vuosia sitten ainakin Suomen metsärajalla oli vielä paljon lämpimämpää). Eli golfvirran jo nyt tapahtunut heikkeneminen ei ole jäähdyttänyt pohjoista Eurooppaa vielä niin paljon, että se estäisi lämpöennätysten syntymisen. 

Lisäksi on huomattava, etteivät ainakaan meille uutisoidut ilmastomallit ole ennustaneet pohjoisten alueiden kylmenemistä - enkä ole huomannut sellaisista malleista puhuttavan myöskään tieteen suurissa valtalehdissä Naturessa ja Sciencessä, joita seuraan säännöllisesti. Siten on selvää - olettaen että IS:n siteeraama tutkimus on luotettava - että nämä mallit ovat puutteellisia. 

Nähtäväksi siis jää, miten pohjoinen ilmasto kehittyy jatkossa - ja muuttuuko narratiivi pohjoisen ilmaston muuta maailmaa nopeammasta lämpenemisestä julkisessa keskustelussa. Vai käykö sittenkin niin, että tässä kommentoimani tiedeuutinen jää poikkeukseksi ja sekä populaarimedia että tieteen valtavirta pitävät kiinni pohjoisten alueiden nopeasta lämpenemisestä.   

Oma kysymyksensä tässä tilanteessa on se, että kuinka suuria uhrauksia ihmiskunnan on tehtävä pelastaakseen maapallon ilmastoon puutteellisten mallien perusteella kohdistuvista uhkakuvista. Ja missä vaiheessa mallien puutteellisuus voidaan katsoa niin ilmeiseksi, että näiden uhrausten tekeminen olisi syytä keskeyttää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastomallit ovat virheellisiä, joten niiden tuloksia ryhdytään korjailemaan
Ylen valeuutinen vai ainoastaan huolimattomasti tehty esitys?
Maapallon ilmastohistoria meni uusiksi

Ilmastohyödyt katosivat savuna ilmaan

Nyt kävi niin, että Kalajoen maastopalo johtui ilmastonmuutoksesta. Asiasta ei ole epäilystä, sillä se lähti liikkeelle tuulivoimalan rakennustyömaalta. Tuulivoimaloita puolestaan rakennetaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Asiasta ei siis ole epäilystä.

Avoimeksi kuitenkin jäi, kuinka kauan Kalajoen uusien tuulivoimaloiden lapojen pitää pyöriä, jotta ne ovat kuitanneet tulipalon takia aiheutuneet hiilipäästöt. Puhumattakaan niistä taloudellisista menetyksistä, jotka tulipalo metsänomistajille aiheutti. 

Nykyaikaisten tuulivoimaloiden historia osoittaa, että niihin liittyy melkoinen tulipalojen riski. Siitähän ei ole kuin neljä vuotta, kun Haminassa paloi tuulivoimala - silloin ei tosin syttynyt metsäpaloja.

Myös suuressa lännessä eli Yhdysvalloissa on tänä kesänä roihunnut melkoisia tulipaloja. Yksi niistä tuhosi metsän, jonka tarkoituksena oli kompensoida sellaisten suuryritysten kuin Microsoftin ja British Petroleumin kasvihuonekaasupäästöjä. 

Jälkimmäisen osalta avoimeksi jäi, pitääkö yritysten nyt kompensoida tulen takia kompensoimatta jääneet päästönsä. Vai tyydytäänkö siihen, etteivät päästöt nyt sitten oikeasti tulleetkaan kompensoiduiksi? 

Tartuin tähän aiheeseen, koska tapaukset osoittavat, etteivät ilmakehän kasvihuonekaasuja alentavien toimien nettotulokset ole laskettavissa huomioimatta niihin liittyviä riskejä. Kysymys siis kuuluu, että ollaksemme älyllisesti rehellisiä, tulisi hiilikompensaatioiden ja metsien keskelle rakennettavien tuulivoimaloiden hiilitaseessa huomioida myös niihin liittyvät metsäpalo- ja muut tuhoriskit.

Nähtäväksi jää, syntyykö yhteiskunnassa laajempaa keskustelua näistä riskeistä. Oma arvaukseni on, ettei synny, sillä nykyinen ilmastonmuutoksen torjuntamenetelmäkirjo kaikkine kompensointeineen ja uusine teknologioineen tarjoaa alalla toimiville ja sitä tukeville tahoille tutkijoista ympäristöjärjestöihin aivan liian suuria taloudellisia ja muita palkkioita, jotta niistä haluttaisiin luopua. 

Ja siksi jatkossakin ajatellaan eli kuvitellaan, että hiilinielut vastaisivat yksi yhteen fossiilisten päästöjen vähentämistä. Ja siksi Suomessakin vaaditaan myös tulevaisuudessa taloutemme yhden selkärangan muodostavan metsätalouden vähentämistä, vaikka EU-komissio ymmärsikin pyörtää idioottimaisimmat ajatuksensa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kalajoen metsäpalojen historiallinen viitekehys
Kanadan rajut metsäpalot ovatkin tavanomaisia
Ilmastopaneelin puheenjohtajan suloisenpunaisia ajatuksia

Suomestako rahoissa rypevä öljyvaltio?

Yle kertoi Nasan tutkimuksesta, jonka mukaan uusiutuva lentokonepolttoaine on ympäristön kannalta paljon parempi asia kuin perinteinen kerosiini. Niinpä Norja ja Ruotsi ovat ensimmäisinä maina päättäneet vaatia lentokoneilta uusiutuvan polttoaineen sekoittamista kerosiiniin. 

Meidän Pohjantähden alla elävien kannalta uutisessa oli parasta se, että suomalainen Neste on maailman suurin uusiutuvan lentopolttoaineen tuottaja, joten yhtiön tuotekehitys ja investoinnit ovat olleet järkeviä. Onko siis niin, että Suomesta on tulossa uusi Persianlahden sulttaani- ja emiirikuntiin tai Norjaan verrattava valtio, jonka väki suorastaan rypee öljymiljardeissa?

Sulttaanit ja emiirit tosin taitavat säännöllisesti varastaa kansansa öljymiljardit, mutta Norja on toiminut toisin. Sillä on yli tuhannen miljardin euron öljyrahasto, joka takaa maan kansalaisten talouden koko nähtävissä olevan tulevaisuuden ajan. Pelkästään viime vuonna tuo rahasto kasvoi sadalla miljardin eli lähes kahden Suomen valtionbudjetin suuruisella summalla. 

Nesteen uusiutuva polttoaine jalostetaan jätteistä ja tähteistä, kuten paisti- ja eläinrasvoista. Siten Suomen tulevaisuus öljypohattana riippuu näiden raaka-aineiden riittävyydestä ja niiden keräämisen kustannustehokkuudesta. Eli onnistuuko valtionyhtiömme kasvattamaan tuotantoaan tarvetta vastaavasti, vai onko riskinä suurempien pelureiden ajaminen suomalaisten ohi.

Asiaa voi tarkastella sitä kautta, että Neste on ilmoittanut kykenevänsä nostamaan uusien ulkomaille tehtävien investointiensa jälkeen tuotantokapasiteettinsa 1,5 miljoonaan tonniin. Lukua voi verrata yhden Helsinki - New York lennon polttoainekulutukseen, joka on noin 60 000 kiloa. Toisin sanoen Neste pystyy tuottamaan lähitulevaisuudessa uusiutuvan polttoaineen noin 25 000 lennolle yli Atlantin. 

Ennen Koronaa maailmassa lennettiin noin 46 miljoonaa lentoa vuodessa, toki niistä suurin osa oli lyhyempiä kuin mantereenväliset lennot. Jos ajatellaan lentojen keskipituudeksi vaikkapa 10 prosenttia valtameren yli suuntautuvista lennoista, vastaisi polttoaineen tarve silloin noin 1 800-kertaisesti Nesteen tuotantokapasiteettia. 

Näyttää siis siltä, että ennen kuin unelmoimme laiskanpulskeasta tulevaisuudesta öljymiljonääreinä, on Nesteen tehostettava tuotantoansa vielä aivan oleellisesti. Hyvä kuitenkin, että yhtiö on tällä hetkellä vahva juuri sellaisella alalla, joka näyttäisi ratsastavan poliittisten ratkaisujen luoman tulevaisuuden aallonharjalla - toivottavasti se onnistuu myös pysymään sillä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voi että me naurettiin...
Epäonnistuiko Sanna Marinin hallitus tärkeimmässä tehtävässään?
Hallituksen tärkein tehtävä

Nainen: huono vitsi

Uusseelantilainen urheilija jäi painonnostokisoissa ilman tulosta. Tapauksella ei olisi muuten mitään merkitystä, ellei kyseinen henkilö olisi syntynyt mieheksi, mutta päättänyt myöhemmin ryhtyä naiseksi. 

Ennen kilpailua Ilta-Sanomat otsikoi, että painonnostopaikalle olisi ollut astelemassa peräti urheilun monimutkaisin kysymys. Omalta osaltani totean kuitenkin, ettei kysymys ole lainkaan monimutkainen vaan osoitus nykymaailman pohjattomasta älyllisestä epärehellisyydestä. 

Toki naisten urheileminen on kaikissa tapauksissa jonkinlainen ongelma. Siinähän on parhaat urheilijat (lue miehet) suljettu pois ja loput pääsevät yrittämään voittamista. Sen seurauksena voittajat ovat tilastotodennäköisyyttä useammin jonkinlaisia erityisiä poikkeuksia kuten Caster Semenya, jolla oli naisen ulkoisesta olemuksesta huolimatta miehiset testosteronitasot. Ja poikkeuksiahan ihmisen genetiikka tuottaa. 

Entisestä DDR:stä muistamme sen, että maan naiset olivat paljon maanmiehiään kovempia urheilijoita. Salaisuus piili testosteronissa, jota heille syötettiin kuin sialle limppua. Toisin sanoen naisten urheilutuloksia voidaan manipuloida testosteronin ja sen toimintaa jäljittelevien aineiden avulla paljon tehokkaammin kuin miesten. 

Näin ollen myös mieheksi syntynyt henkilö on saanut murrosiästä lähtien etua elimistönsä tuottamasta testosteronista. Ja siksi heidän urheiluttamisensa naisten kanssa on näitä kohtaan kohtuutonta ja - kuten joku uusseelantilaisen kilpakumppani totesi - pelkästään huono vitsi. Ja kuten tässä jo totesin, osoittaa aikamme uskomattomiin mittoihin noussutta älyllistä epärehellisyyttä. 

Saattaa olla, että joskus tulevaisuudessa löytyy useampiakin miehiä, joiden halu menestyä olympialaisissa on niin suuri, että he teettävät sukupuolenvaihdosleikkauksen sen saavuttaakseen. Tähän viittaa se, että peräti puolet urheilijoista olisi valmis tekemään mitä tahansa voittaakseen olympiakullan vaikka se johtaisi kuolemaan viiden vuoden sisällä. Miksi he eivät siis tekisi sukupuolenvaihdosta?

Loppukaneetiksi totean, että nykyinen huippu-urheilun ilmapiiri on johtamassa tilanteeseen, jossa naisten urheilu ei pian kiinnosta ketään. Ja tämä juuri siinä tilanteessa kun se on alkanut saavuttaa edes jonkinasteista tasa-arvoa miesten urheilun rinnalla. 

Absurdeinta tässä on se, että tämän kirjoitettuani minua ei todennäköisesti suinkaan pidetä feministinä vaan tolkuttomana sovinistina. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ai, ai, Arto
Dopingiin uusi standardi
Poikkeuksellinen ylivoima ei synny ilman poikkeuksellisia keinoja