lauantai 30. huhtikuuta 2016

Ilmiantoraha viinanpoltosta

Jyrki Lehtola kirjoitti kolumnin ajatushautomoista. Kolumnin taustana oli uutinen Suomesta eniten kansalaisiaan holhoavana yhteiskuntana. Itse Lehtolan kolumnista en halua tässä yhteydessä sanoa sen enempää, mutta tartun nimimerkki Toppatakin kommenttiin, joka kuului seuraavasti.

"Ennustan, että tähän maahsn värvätään ilmiantajien joukko (kuten DDR:ssä) joka raportoi kaikesta mitä naapuri tekee. Syy on selvä: viranomaisten määrää ei voida kasvattaa yli miljoonan, vaikka poliittista halua etenkin vihreä-vasemmalla olisi. On siis "pakko" mobilisoida kaikki uinuvat besser wisserit."

Koska kommentissa viitataan DDR:ään, oletan kirjoittajan olevan tietämätön siitä, ettei entisessä Itä-Saksassa tehty mainitussa suhteessa mitään, mikä ei olisi jo aiemmin ollut käytössä Suomessa. Tarkoitan siis naapurivalvontaa, josta yhteiskunta maksaa tavalla tai toisella palkkioita.

Uskon tietämättömyyden tässä asiassa olevan yleistä kaikkien suomalaisten kohdalla. Sen korjaamiseksi otan ensin esimerkin tutkimusraportista, jossa asia esitellään seuraavalla tavalla.

"Viinarikokset ratkesivat usein ilmiannon perusteella. Esimerkiksi Kuopion maalaiskunnassa vuoden 1870 tapauksista yhdeksän kolmestatoista sai alkunsa ilmiannoista. Jotta viinanpolttajat olisi saatu tarkoin ruodittua, tarjosi laki sekä keppiä että porkkanaa. Yhtäältä talolliset velvoitettiin sakon uhalla paljastamaan omalla maallaan tapahtunut viinanpoltto. Toisaalta ilmiantoon oli kannustamassa palkkio, joka oli kolmasosa sakkosummasta – huomattava raha etenkin, jos ilmianto koski viinan valmistusta. Mielenkiintoista kyllä, talon oma väki, mukaan lukien palkolliset, ei saanut toimia ilmiantajina. Sen sijaan torpparin tai itsellisen kohdalla ilmiantajaksi kelpasi kuka tahansa."

Kuten tiedämme, ei viinanpoltto loppunut Suomessa ilmiantajiin, vaan Viron EU:hun liittymistä seuraavaan laillisen viinan hinnanlaskuun. Eikä DDR:n yhteiskuntajärjestys pysynyt pystyssä maailman tehokkaimmasta urkintajärjestelmästä huolimatta, vaan kaatui aikanaan omaan mahdottomuuteensa.

* * *

Suomessa on hallitusohjelman vuoden 2025 visioon kirjattu seuraavaa: "ihmisellä on vapaus ja vastuu rakentaa omaa, perheensä ja läheistensä elämää. Luotamme toisiimme. Kunnioitamme toisiamme. Sovimme asioista. Pärjäämme vähemmällä sääntelyllä."

Uskon, että lähes jokainen pitää hallituksen visiota tulevaisuudentilasta tavoittelemisen arvoisena. Valitettavasti monessa asiassa näyttää kuitenkin siltä, että käytännön ratkaisuja tehtäessä aivan liian monet pitävät kiinni saavutetuista eduistaan ja kaipaavat uudistusten sijaan mieluummin 1800-luvun ilmiantopykäliä tai ainakin lisää byrokratiaa ratkaisuksi ongelmiimme.

Olemme rakentaneet ilmastonmuutoksen vastustamiseksi monimutkaisen päästökauppajärjestelmän, jota varten Suomessakin käytetään runsaasti veronmaksajien rahaa Suomen osuuden laskemiseksi maailman kasvihuonepäästöistä. Työmarkkinoilla ei uskalleta luottaa vastapuoleen, vaan pidetään tiukasti kiinni saavutetuista eduista silloinkin kun vastakkain ovat itsestä huolehtiminen ja laiskana elättinä eläminen, kuten Eero Paloheimo totesi äskettäin blogissaan.

Alkoholimyyntiä ei uskalleta vapauttaa, koska pelätään siitä mahdollisesti aiheutuvia terveyshaittoja. Ministeriöt vaativat yliopistojen ja tutkimuslaitosten henkilöstöä käyttämään aikaansa työajan kirjauksiin, joilla pyritään valvomaan ministeriön lanseeraamien todellisuudesta irrallisten muutosten toteutumista.

Onko nyt ihan varmaa, että tämä kaikki johtaa sellaiseen suomalaisen talouselämän tuottavuuden nousuun, jota tarvitaan suomalaisen hyvinvointivaltion pelastamiseksi. Vai olisiko sittenkin niin, että kannattaisi valvonnan ja säätelyn sijasta seurata tehtyjen päätösten vaikutusta "viivan alla".

* * *

Lopuksi kerron anekdoottina jutun omasta suvustani. Sattui nimittäin 1800-luvulla, että eräs sukulaismieheni tiputteli muiden kyläläisten tavoin pontikkaa. Nimismies sai asian tietoonsa ilmiantajan kautta ja ratsasi kaikki kyläläiset.

Kiinni teostaan jäi myös mainittu esi-isäni, jolta takavarikoitiin hieno pontikkapannu. Sen myöhemmistä vaiheista minulla ei ole tietoa, mutta mainittu esi-isäni kuoli vuoden kuluttua tapahtuneesta - ei valvonnan tai ilmiannon takia, vaan aivan niistä riippumattomasta syystä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toistaako historia itseään?
Olisikohan jonkun pitänyt kertoa ukrainalaisille Mainilan laukauksista?
Afrikkalaisuus Suomen historian valossa

Soldiers of Odin läpivalaisu

Helsingin Sanomat on käyttänyt tällä viikolla paljon palstatilaa katupartioita järjestävästä Soldiers of Odinista kertomiseen. On seurattu sen virolaisia jäseniä, selvitelty järjestön kansainvälisiä yhteyksiä ja rahaliikennettä, haastateltu tutkijaa sekä ryyditetty koko paketti lehden agendaa tukevalla mielipidekirjoituksella jos toisellakin.

Juttusarjasta jäi ainakin itselleni sellainen kuva, että Soldiers of Odin on väkivaltaisten ja rikollisten sekä natsisympatioita tuntevien henkilöiden muodostama omituinen yhteisö, joka on rakentamassa kansainvälistä ja vähän mafiatyyppistä toimintaa. Erityisesti joukkiossa on HS:n mukaan mukana naisia pahoinpiteleviä ja heidän oikeuksistaan piittaamattomia miehiä. Jostain syystä myös muutamia naisia.

Juttusarjan perusteella tämä joukko herättää muissa ihmisissä pelkoa ja kauhua. Näin erityisesti Pikku Huopalahdessa, jonka monikulttuurisessa yhteisössä ei ole ristiriitoja sen enempää kuin Vartiotornin vuosikymmenten takaisissa piirroksissa, joissa leijonat käyvät lampaiden kanssa kedolla.

* * *

Helsingin Sanomien vyörytyksen luettuani jäin miettimään sen tavoitteita. Onko tarkoituksena vaikuttaa Soldiers of Odinin toimintaan? Jos näin, niin uskovatko toimittajat tosiaankin itse kuvaamiensa kovanahkaisten rikollisten luopuvan tuotteliaasta liiketoiminnastaan (paitamyynti) ja ihmisten pelottelusta (?) heitä moittivan kirjoittelun takia?

Vai haluavatko lehden toimittajat kääntää koko yhteiskunnan Soldiers of Odinin katupartiointia vastaan. Se saattaa hyvinkin onnistua nyt nähdyn kaltaisella kirjoittelulla. Mutta entä sitten?

Katupartiot käyttävät toimintaansa jokaisen oikeutta kävellä kaduilla ja pitää päällään sellaisia vaatteita kuin haluavat. Onko toimituskunnan perimmäisenä tavoitteena siis rajoittaa suomalaisten yksilönvapauksia? Vai mistä on kyse?

Silmiini ei ole sattunut, että Soldiers of Odinin katupartiot olisivat syyllistyneet rikoksiin. Sellaisesta ei mainitse myöskään Helsingin Sanomat, vaikka tällaisen tapauksen esilletuominen olisi epäilemättä tukenut lehden agendaa.

Toisaalta ei ole myöskään todistusaineistoa siitä, että kadut olisivat rauhoittuneet siellä missä Soldiers of Odinin partiot kulkevat. Tosin tässä asiassa todellinen testi koittaa vasta nyt säiden lämmetessä ja pusikoiden suojissa tapahtuvan seksuaalirikollisuuden lisääntyessä.

* * *

Omalta kohdaltani voin vain todeta, etten kaipaa kaduillemme minkäänlaisia partioivia suojeluskuntia, mafioita, punakaarteja enkä edes paikkoja rikkovia anarkisteja. Niiden sijaan kaipaan sellaista poliittista päätöksentekoa, jonka seurauksena kaupunkimme ovat turvallisia kaikille kulkijoille. Niin miehille, lapsille kuin naisillekin.

Siitä syystä olisin suonut, että Helsingin Sanomat olisi käyttänyt energiansa Soldiers of Odinista kirjoittelun sijasta sen pohtimiseen, miksi maassamme tapahtuneiden väkivalta- ja seksuaalirikosten määrät ovat kasvaneet. Siis valaista lukijoitaan maamme harjoittaman maahanmuuttopolitiikan merkitystä tämän kehityksen primus motorina.

Erityisesti maamme suurin sanomalehti olisi voinut nostaa esiin niitä politiikantekijöitä, joiden toiminta on vaarantanut ihmisten liikkumisen kaduilla. Näin olisi saattanut syntyä poliittisia paineita ongelman ratkaisemiseksi. Siten myös Soldiers of Odinin partiotoiminta saattaisi osoittautua tarpeettomaksi ja siitä syystä hävitä katukuvasta.

Näin siksi, että toisin kuin katujen partiomiehet, välttelevät poliitikot hyvinkin tarkasti negatiivista julkisuutta - varsinkin mikäli sen taustalla on kiistattomia tosiasioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä Senaatintorilla oikein tapahtui uudenvuodenyönä?
Katupartioista
Helsingissä kalpea aavistus Kölnistä

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Miksi suomalainen media vaikenee?

Kirjoitin eilen siitä salamyhkäisyydestä, joka liittyy Pyhäjoen ydinvoimalatyömaalla riehuviin ulkomaalaisiin. Eilisen päivän tai tämän aamun aikana epäselvyyksiin ei ole tullut selvyyttä, mutta itse paikan päällä otteet ovat koventuneet.

Paikalla riehuvat ääliöt ovat nimittäin sytyttäneet poliisiauton tuleen ja heitelleet virkavaltaa kivillä. Riehumisen seurauksena poliisi on ottanut kiinni 35 henkilöä, joista noin puolet ulkomaalaisia. Edelleenkään emme tiedä mitään näiden väkivaltaisten ja ympäristölleen vaarallisten henkilöiden taustoista, rahoituksesta tai motiiveista, vaikka paikalla on uutisoinnin perusteella useampiakin toimittajia.

Kysymys tässä tilanteessa kuuluu: mitä hyötyä meille on maailman vapaimmasta mediasta?

* * *

Suomi ei ole ainoa paikka, missä vähäjärkiset henkilöt riehuvat. Ranskassa järjestettiin eilen hallituksen korkean työttömyyden laskemiseen pyrkiviä uudistuksia vastustava mielenosoitus, jonka lopuksi osa ihmisistä ryhtyi riehumaan.

Riehumisen seurauksena poliisi on pidättänyt 124 mielenosoittajaa. Väkivallan mittasuhteista kertoo se, että 24 poliisia loukkaantui, kolme vakavasti.

Ranskassa kovaotteiset mielenosoitukset ovat toki kuuluneet asiaan jo vuosikymmeniä. Valitettavasti tällä kertaa maan hallituksen kaataminen tai työlainsäädännön jäädyttäminen eivät tuo ratkaisua sen enempää työttömyyteen kuin Ranskan talouden kilpailukykyynkään.

Meidän suomalaisten kannalta mielenkiintoista on, ettei media kerro tälläkään kertaa sen enempää väkivaltaisiksi ryhtyneiden mielenosoittajien taustoista. Onko sielläkin kansainvälinen tunnelma, vai ovatko riehujat pelkästään kotoperäisiä?

* * *

Bloggaava kollega kertoi eilen Ruotsin Tyresössä tapahtuneesta yli sadan auton tuhopoltosta. Googlasin itseni poliisin tiedotteen äärelle. Se vahvisti palaneiden autojen lukumäärän noin sadaksi.

Ruotsin TV puolestaan vahvisti, että palon sytyttivät vandaalit, joiden bloggarikollega arvelee olevan "uusruotsalaisia". Se lienee todennäköistä, koska kunnan asukkaista oli jo vuonna 2011 lähes 20 prosenttia maahanmuuttajataustaisia.

Suomessa maailman vapainta mediaa ei kuitenkaan ole kiinnostanut uutisoida 100 auton tuhopolttoa naapurista, eikä etenkään selvittää sytyttäjien taustoja. Minulle heräsi kysymys siitä, mitä toimittajakuntamme hiljaisuudellaan oikein haluaa viestiä.

Arveleeko se 100 auton polttamisen olevan niin arkipäiväinen teko Ruotsissa, ettei se kiinnosta ketään? Vai onko tarkoituksena kenties pitää suomalaiset tietämättöminä naapurin monikulttuurisen yhteiskunnan kehityksestä? Vai ovatko maailman vapaimmat toimittajat yksinkertaisesti kyvyttömiä hoitamaan tehtäväänsä?

* * *

Hyvät ammattitoimittajat! Olisiko liikaa pyydetty, jos hiukan ryhdistäytyisitte ja tarjoaisitte palkkanne vastineeksi luotettavaa tiedonvälitystä? Siis sellaista, jossa maailman oleellisista tapahtumista kerrottaisiin rehellisesti, mitään salaamatta tai mitään pois jättämättä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Media ja pahuuden ilmentymät
Media vaikenee Saksan Kölnin uudenvuodenaatosta
Media vaikenee päivän mielenosoituksesta monikulttuurisuutta vastaan

torstai 28. huhtikuuta 2016

Valtakunnansalaisuus

Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden vuosipäivä oli ja meni. Tärkeimmäksi uutiseksi jäi se, että tulevaa Fennovoiman ydinvoimalaa vastustavat mielenosoittajat heittelivät kivillä Ylen toimittajaa.

Asiasta kertovassa uutisessa oli video tapahtuneesta. Heitellyt kivet olivat niin suuria, että niiden osuessa ihmiseen olisi syntynyt pahaa jälkeä. Videolla väkivaltaiset mielenosoittajat eivät puhu Suomea.

Mielenosoitusten yhteydessä poliisi pidätti yhteensä 37 "aktivistia" - oikeammin rettelöivää ressukkaa. Heistä yksitoista oli Ylen oman uutisen mukaan ulkomaalaisia, mukana EU-kansalaisia, yhdysvaltalaisia ja australialaisia.

Tänään asiaan palasi Helsingin Sanomat. Sen mukaan Fennovoima on tehnyt yli sata työmaan tapahtumiin liittyvää rikosilmoitusta viime kesän jälkeen. Yhdessä tapauksessa rettelöitsijät olivat polttaneet auton tulevalle ydinvoimalalle johtavalle tielle. Kaikkiaan ilkivallasta on tähän mennessä aiheutunut noin puolen miljoonan euron tappiot.

Jutussa on mielenkiintoinen tarkennus, jonka mukaan "aktivistit eivät ole osa voimalaa vastustavaa Pro Hanhikivi -kansalaisliikettä." Edelle kirjoitettujen tietojen perusteella en toki epäillytkään sitä, sillä kyseessä on hyväksyttäviin menettelytapoihin sitoutunut liike, joka käyttää lain suomia mahdollisuuksia tavoitteidensa ajamiseksi. Se on oikein ja kunnioitettavaa.

Oululaisen maakuntalehden eli Kalevan mukaan väkivaltaiset ilkivallantekijät ovat varsin monikansallinen joukko. Sen kantavat voimat ovat kuitenkin suomalaisia.

* * *

Minua ihmetyttää suuresti se lehdistön salamyhkäisyys, joka vallitsee pari päivää sitten ydinvoimalatyömaalla rettelöineiden henkilöiden taustojen suojelemiseksi julkisuudelta. Avoimia kysymyksiä on paljon.

Ovatko paikalla riehuneet EU-kansalaiset yhtä vai useampaa kansallisuutta? Onko heidän etninen taustansa eurooppalainen vai jokin muu? Edustavatko he jotain poliittista aatetta tai monikansallista järjestöä? Vai ovatko he kenties pelkkiä "ammattihuligaaneja", jotka käyttävät Fennovoimaa tekosyynä saadakseen kieroutuneen jännitysaddiktionsa tyydytetyksi?

Oma mielenkiintoinen kysymyksensä on myös se, kenen rahoilla etenkin amerikkalaiset ja australialaiset, mutta myös EU-kansalaiset, saapuivat Suomeen rettelöimään? Onko taustalla jokin poliittinen liike tai valtionapua saava kansalaisjärjestö? Sitä en usko, että ainakaan USA:sta tai Australiasta asti olisi tultu tänne omilla rahoilla tekemään rikoksia, joista jää varmasti kiinni.

Jotenkin tuntuu, että huligaanien taustatekijät olisivat jonkinlainen valtakunnansalaisuus. Vaikka oikeasti heidän taustoillaan saattaa olla sellaista yleistä poliittista merkitystä, joka olisi hyvä olla kaikkien äänestyspäätöksiä tekevien kansalaisten tiedossa. Vai onko valtakunnansalaisuudessa sittenkin kyse juuri siitä, eli suomalaisen mediankentän poliittisten lemmikkien suojelusta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen ilkivalta johtaa yhteiskuntaan joka ei ole hyvä edes idiooteille
Miksi Pyhäjoelle tarvitaan ydinvoimala?
Älytöntä ilkivaltaa

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Jihadismi vaikeuksissa, entä sitten?

Yleisradio uutisoi keskiyöllä, että ISISin riveihin Syyriaan ja Irakiin liittyvien ulkomaalaisten taistelijoiden määrä on romahtanut Pentagonin mukaan. Tämä on erinomainen asia ja antaa toivoa Syyrian, ehkä myös Irakin, tilanteen rauhoittumisesta. Tai ainakin poistaa yhden ongelmien aiheuttajan.

Syyriassa jää kuitenkin edelleen kytemään ongelma shiialaisten alaviittien ja sunnien välillä. Se ei poistu edes siinä tapauksessa, että maan diktaattori Bashar Al-Assad poistetaan vallasta. Eikä ongelmia helpota se, että ISISin lisäksi maassa toimii myös muita islamistisia järjestöjä.

Muslimien keskinäinen lahko-ongelma on todellisuutta myös Irakissa, jossa lisäksi kurdit muodostavat oman etnisesti yhtenäisen ryhmittymänsä. Tämä dilemma on estänyt maan paluun normaalitilaan Bushien sotien jälkeen ja osaltaan mahdollisti ISIS:in salamasodan menestyksen vuonna 2014.

Jos ISIS nyt poistuu kuvasta, lienee itsestään selvää, etteivät kurdit tule vapaaehtoisesti luopumaan 1990-luvulta juontuvasta ja ISISin vastaisella taistelulla viime vuosina saavuttamastaan muusta Irakista täysin riippumattomasta asemasta. Päinvastoin, edessä saattaa ennemmin tai myöhemmin olla itsenäisyysjulistus.

Mutta hyväksyvätkö muut irakilaisryhmät tätä? Ja onnistuvatko ne jollain aikavälillä voittamaan keskinäiset ennakkoluulonsa? Vai vaipuuko Irak yhä uudelleen uskonryhmien väliseen kylmään ja ajoittain jopa kuumaan sisällissotaan?

* * *

Jos ISISin heikkeneminen antaakin edes jonkinlaista toivoa syyrialaisille ja irakilaisille, tarkoittanee se ainakin väliaikaisia vaikeuksia länsimaille. Näyttävillä terroriteoilla eurooppalaisia tai amerikkalaisia vastaan kun voi saavuttaa näkyvyyttä ja "kunniaa" muslimimaissa, joissa länsimaita sekä halveksitaan, kadehditaan että vihataan.

On siis mahdollista, että Tukholman ajankohtaiset uutiset terroristien maihinnoususta ovat vain alkusoittoa tuleville tapahtumille. On siis syytä toivoa, että Suomen ja muiden länsimaiden tiedustelu on ajan tasalla siten, että sekä länteen tulleet muslimit että etenkin jo aiemmin saapuneiden muhamettilaisten jälkeläiset ovat riittävän tehokkaan tarkkailun alla.

Islamistiterrorismin torjunnalle olisi pidemmällä aikavälillä tärkeää poistaa sen perimmäiset syyt. Siinä suhteessa keskeistä olisi muslimien väestönkasvun pysäyttäminen, heidän uskonnollisuutensa maallistaminen, muhamettilaisten koulutustason oleellinen nostaminen sekä epäterveen yhteisöllisyyden heikentäminen. Tämä tie ei ole lyhyt, vaan vie parhaimmillaankin useiden sukupolvien ajan.

Länsimaiden osalta tässä tilanteessa ovat muslimimaahanmuuton minimoiminen sekä onnistunut kotouttaminen. Jälkimmäiseen sisältyy minimissään länsimaisten arvojen perusteellinen omaksuminen, mitä ei voi saavuttaa ilman kotouttamiskäytäntöjen täydellistä muuttamista nykyisestä paapomisesta ja ymmärtämisestä johonkin aivan muuhun.

Lopputuloksena tulee olla naisten tasa-arvo perheissä, uskonnon länsimaihin sopimattomista käytännöistä luopuminen, lähi-itäläisten kunniakäsitysten romuttaminen, kulttuuristen syiden perusteella annetuista erityisoikeuksista luopuminen sekä tulijoiden elämän rahoittaminen heidän omalla rehellisellä työnteollaan.

Tämä kaikki on helpoimmin sanottu kuin tehty. Valitettavasti. Mutta iloitaan nyt kuitenkin edes ISISin heikkenemisestä.

Osoittaahan se jälleen kertaan länsimaisen elämäntavan ylivoimaisuuden keskiaikaiseen uskonkiihkoon verrattuna. Kannattaisikohan tämän tosiasian kertominen ja siitä tehtävät loogiset johtopäätökset nostaa myös yhdeksi suomalaisen kehitysyhteistyön pääsanomista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Timo Soinille Syyrian mielenosoituksesta
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit
Piikki islamistien lihassa

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Helsingin Sanomilla toiseuspäivä

Itävallan presidentinvaalien ensimmäinen kierros on herättänyt huomiota ja tiedostavien lehtimiesten piirissä suorastaan kauhua. Näin siksi, että ensimmäisen kierroksen ykköseksi nousi kehitysmaista tulevaa laajamittaista kansainvaellusta suitsimaan pyrkivä ehdokas.

Hyvän esimerkin lehtimiesten kauhusta tarjosi tämän aamun Helsingin Sanomat, jonka kirjoituksessa nostettiin heti kärkeen esille entisen Itävallan presidentin ja YK:n pääsihteerin Kurt Waldheimin natsimenneisyys. Voiko julkinen media enää tämän suoremmin kutsua itävaltalaisten kolmannesta natseiksi?

Seuraavana keinona anonyymi päätoimittaja otti käyttöön maininnan, jonka mukaan toiselle kierrokselle selvisi voittaja Norbert Hoferin lisäksi pakolaisperheen poika. Ikään kuin antaen ymmärtää, että tällä olisi jotain tekemistä nykyisen pakolaisaallon kanssa.

Kyseinen pakolaisperheen isä oli Wikipedian mukaan itse asiassa kaksinkertainen pakolainen. Ensin hän pakeni Venäjältä kommunistivallankumousta Viron ja sen jouduttua samaisten kommunistien aggression kohteeksi edelleen Itävaltaan vaimonsa kanssa.

Etnisesti tämä kaksinkertainen pakolainen on hollantilainen, kuten nimestä Alexander Van der Bellen voi päätellä. Ammatiltaan hän on ekonomistiprofessori - ja ollut aiemminkin henkilökohtaiselta kannatukseltaan paljon suositumpi kuin taustapuolueensa.

Totta lienee kuitenkin, että toisella kierroksella itävaltalaiset joutuvat valitsemaan kahden täysin eri tavalla maahanmuuttoon suhtautuvan ihmisen välillä. Valitsemalla Hoferin kansa saa itävaltalaisen kulttuurin ja elämäntavan säilyttämisestä arvovaltaisen puolestapuhujan.

Sen sijaan Van der Bellen tulisi toimimaan vahvasti rajojen avaamisen ja hallitsemattoman kansainvaelluksen ja maailmanparantamisen puolesta. Tällä kertaa äänestäjiltä vaaditaan siis viisautta ja kykyä nähdä asiat todennäköisesti lokakampanjaksi muodostuvan vaalitodellisuuden yli.

* * * 

Muutenkin Helsingin Sanomilla oli tänään ilmeisesti jonkinlainen toiseuspäivä. Autojuttuunsa se oli valinnut yrittäjänä vaurastuneen Mehmetin, joka ajeli uudenkarhealla bemarilla ja hämmästeli haastattelijalle suomalaisen autokannan ikää.

Mehmet on Facebook-sivunsa mukaan turkkilainen ja opiskellut Enverustan yliopistossa ennen Suomeen tuloaan. Facebookissa jaetut kuvat näyttivät olevan kovin militaristisia.

Turkinkielisissä päivityksissä huomiota herättivät aseiden lisäksi erityisesti Turkin lipun, Atatürkin ja PKK:n näkyvyys. Niistä päätellen Mehmet voisi olla isänmaallinen atatürkiläinen, joka ei hyväksy millään tasolla kurdien aseellista toimintaa. Sellaiset eivät hae turvapaikkaa, joten Mehmet lienee pikemminkin työperäinen kuin pakolaistaustainen maahanmuuttaja.

Ulkomaan uutisissa HS hämmästeli joidenkin USA:n etnisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten sympatiaa Donald Trumpia kohtaan. Itse jutun mukaan näillä ihmisillä näyttäisi olevan sellainen käsitys, ettei Trumpilla ole mitään sellaisia ihmisiä vastaan, jotka ovat maassa laillisesti.

Sen jälkeen esiteltiin Unkarissa Balkanin reitit -nimellä kutsuttua peliä, jossa ei ole voittajia, koska kukaan ei pääse Itävaltaan. Eritrealaisen sivustakatsojan mukaan "Eurooppaan pääsyn sattumanvaraisuus on samanlaista kuin pelissä, mutta tunteet ovat erilaisia: täällä on turvallista, mutta reitillä ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu."

Hetkinen! Tässä kohtaa pyydän arvoisaa lukijaani kiinnittämään huomionsa siihen, että Unkarissa on eritrealaisen mukaan täysin turvallista, mutta siitä huolimatta Suomen korkein hallinto-oikeus kielsi turvapaikanhakijoiden palauttamisen maahan. Mielenkiintoista, vai mitä?

Lopuksi on syytä nostaa esiin lehden koukkaus Egyptiin, jossa moitittiin maan hallitusta siitä, että se lopetti laittoman mielenosoituksen kyynelkaasulla. Tämä siis maassa, joka vältti toimittajan hampaisiin joutuneen sotilashallinnon avulla naapurimaidensa Libyan ja Syyrian kohtalon.

Siis ihan oikeasti: haluaisiko erkkolainen toimituskunta myös Egyptin sekasortoon? Vai vaivaako heitä muuten vain järjen puute?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?
Helsingin Sanomat, pääkirjoitus
Helsingin Sanomat kiihkoilee maahanmuutosta

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Onko valtiolla varaa hajasijoittamiseen?

Helsingin Sanomat kirjoitti siitä kuinka pääministeri Juha Sipilä uskoo alueellistamiseen. Lyhyesti sanottuna lehti toteaa tutkimusten osoittaneen kaupungistumisen korreloivan teknis-taloudellisen vireyteen siten, että hallituksen viiden prosentin tuottavuusloikka voitaisiin saavuttaa pelkästään kaupungistumista tukemalla.

Ei ole mikään salaisuus, että pääministeripuolue on jo kymmeniä vuosia pyrkinyt maksimoimaan tulonsiirrot kaupunkiseuduilta maalle. Sen seurauksena pelkästään noin kahden miljardin euron maataloustuet ovat samaa suuruusluokkaa kuin koko julkinen tieteen rahoitus. Vastineeksi sille saamme kotimaista ruokaa ja koko maan kattavan asutuksen.

Köyhtyvä Suomi on nyt kuitenkin tullut tilanteeseen, jossa sen on saatava taloutensa kuntoon. Muussa tapauksessa kaikenlainen julkinen tuki on käymässä mahdottomaksi.

Siitä syystä on niin kaupungeissa kuin maaseudullakin pyrittävä parantamaan työn tuottavuutta. Jos ja kun haluamme ylläpitää muuta maailmaa korkeampaa elintasoa, on meidän hankittava tuloja muualta maailmasta.

Se tarkoittaa tuonnin ylittäviä vientituloja. Se taas on mahdollista vain tuottamalla sellaisia tuotteita, joille löytyy maailmasta kysyntää - ovat ne sitten biotalouteen, ICT-teknologiaan tai vaikkapa ihmisten liikuttamiseen liittyviä.

Koska tämä on tosiasia, on syytä todeta, että juuri sellaisia tuotteita on syntynyt yhteisöissä, joissa tutkimus ja koulutus tuottavat yrityselämälle innovatiivisia raaka-aineita ja osaavaa työvoimaa, yhteiskunnan "vähällä järjellä" ohjaileva käsi pysyy kaukana talouselämän käytännön toiminnasta ja ihmisten välillä on yleinen vahvan luottamuksen ilmapiiri. Lisäksi tarvitaan ihmisille oma motivaatio työnsä tekemiseen - loi sen sitten taloudellinen tai jokin muu kannuste.

Edellisen valossa on kokonaan toissijaista pohtia talouden keskittämistä tai alueellistamista. Valtion ainoana tehtävänä on tarjota yrityksille toimintaedellytykset siellä, missä ne katsovat kykenevänsä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Oli se sitten Äänekoskella tai Espoossa.

Näillä lähtökohdilla hajasijoittaminen tapahtukoon siellä, missä se eri syistä on mahdollista. Eli silloin kun maaseutupitäjän väki päättää itse ryhtyä tuottavaan taloudelliseen toimintaan - sekä omaa siihen myös kyvyn.

Tai silloin kun maakunnassa on kannattavaan yritystoimintaan tarvittavia luonnonvaroja. Tai kun se on muuten vain oikeassa paikassa. Tai kun työn tekeminen etäältä on toivottua ja tehokasta digitalisoitumisen luomien mahdollisuuksien varassa.

Kannettu vesi ei kuitenkaan pysy kaivossa. Siksi ei ole syytä rakentaa mitään uutta pysyvää maaseudun tukijärjestelmää, joka kaatuu joka tapauksessa sinä päivänä kun valtio ei enää pysty sitä ylläpitämään. Mikäli taloudellinen toiminta on kannattavaa, se ei tarvitse julkista tukea kuin korkeintaan perustamisvaiheessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kurkistus metsäteollisuusmiehen ajatuksiin
Suomen biotalous on täynnä mahdollisuuksia
Suomen alasajo alueellistamalla?

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Suoraa toimintaa Karkkilassa

Luoteisuusimaalaisen paikallislehden mukaan Karkkilan kaupunginhallitus päätti äänin 6-2 ottaa vastaan turvapaikan saaneita maahanmuuttajia. Seuraavaksi asia menee kaupunginvaltuustoon, jossa se käsiteltäneen kesäkuun 6. päivänä. Myönteisen päätöksen seurauksena kaupunkiin olisi tulossa 16 uutta eksoottista asukasta.

Suomalaisen äärivasemmiston entisen pesäpaikan perussuomalaiset ovat aloittamassa nimienkeruuta kansanäänestystä vaativan kansalaisaloitteen taakse. Tavoitteena on demokraattisen prosessin kautta päästä kuulemaan tässä elinympäristöön oleellisesti liittyvässä asiassa kaikkien ihmisten näkemystä.

Kansalaisaloite on otettava kunnanvaltuuston käsittelyyn, mikäli viisi prosenttia karkkilalaisista kirjoittaan nimensä sen järjestämistä vaativan aloitteen alle, 7092 äänioikeutetun kaupungissa se tarkoittaa 355 nimen keräämistä.

Kannustan tällä kirjoituksella kaikkia Karkkilan asukkaita käyttämään hyväkseen tilaisuuden elinympäristönsä puolesta. Se on mahdollista tehdä esimerkiksi 29. huhtikuuta Karkkilan torilla kirjoittamalla nimensä aloitteen alle.

On hyvä tiedostaa, että mitä useampi allekirjoittaja aloitteella on, sitä vaikeampi valtuuston on ohittaa sitä olankohautuksella. Kaikkien elinympäristöstään kiinnostuneiden on siis syytä hakea käsiinsä nimienkerääjä, jotta valtuusto ymmärtää kansan haluavan päättää kotikuntansa tulevaisuudesta itse.

Meille ei-karkkilalaisille kansalaisaloitteen mahdollinen läpimeno tarjoaisi esimerkin kansalaisaktiivisuudesta, jota olisi syytä seurata muillakin paikkakunnilla. Tämä riippumatta itse kansanäänestyksen tuloksesta. Näin siksi, että elinympäristön oleellinen muuttuminen on aivan liian suuri asia jätettäväksi pelkästään poliitikkojen asiaksi.

Toivotan karkkilalaisille siis aktiivisuutta ja viisautta kansalaisaloitteeseen ja toivottavasti sitä seuraavaan äänestykseen liittyen. Olette tekemässä suomalaista historiaa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demarit kriisissä, mutta miksi?
Vasemmistovaltuutettu arveli mutiaisten tulevan vuodeosoatolle
Äänestäjä on kuningas

Kurkistus metsäteollisuusmiehen ajatuksiin

Aamun Helsingin Sanomat haastatteli metsäjätti Stora-Enson toimitusjohtaja Karl-Henrik Sundströmiä. Miehen ajatukset avaavat mielenkiintoisen teollisuusmiehen näkemyksen tulevaisuuteen.

Jutun aluksi toimitusjohtaja toteaa asian, joka on tainnut päästä unohtumaan aika monelta: "vielä viime vuosisadan puolivälissä Pohjoismaat olivat köyhiä maita, joissa oli jonkin verran raaka-aineita mutta ei todellakaan suotuisa sää elää. Silti pystyimme rakentamaan Suomen ja Ruotsin kaltaiset hyvinvointivaltiot sekä juurruttamaan niihin varsin aikaisessa vaiheessa demokratian."

Koska pohjoismaat ovat pystyneet tähän, on kysyttävä sitä, mikseivät sitten muutkin. Esimerkiksi Irak, Haiti tai Tansania? Miksei niihin ole syntynyt sellaista kansallista yhtenäisyyttä, yritteliäisyyttä ja tahtoa, jonka päässä on kaikille parempi elämä?

Päteekö niihin sama lausahdus, jonka Sundström toteaa Pohjolan tulevaisuudesta: "en näe mitään syytä, miksi kehitys kääntyisi toiseen suuntaan”? Se olisi toteutuessaan irakilaisille, haitilaisille tai somaleille kirous siinä missä meille siunaus.

Toimitusjohtaja paljastuu kansallismieliseksi. Hän nimittäin uskoo "kansallisiin identiteetteihin", vaikka ei uskokaan, "että esimerkiksi suomalaiset tai ruotsalaiset olisivat jollakin tavalla fundamentaalisesti erilaisia."

Olisi mukava tietää uskooko hän myös pohjoiseen tulleiden irakilaisten tai somaleiden olevan fundamentaalisesti samanlaisia kuin suomalaiset tai ruotsalaiset ja siten tulevat ajan myötä sulautumaan pohjoismaiseen elämäntapaan.

Toimitusjohtaja on myös demokratian puolestapuhuja. Hänen mukaansa "ihmiskunta yritti monenlaisia järjestelmiä ennen kuin se löysi demokratian. Se on ensimmäinen järjestelmä, joka on tuonut hyvinvoinnin massoille. Se ei ole täydellinen, mutta se on paras vaihtoehto."

Sundström uskoo, että metsäyhtiöillä on edessään hyvä tulevaisuus Pohjoismaissa. Se johtuu pitkäkuituisista pohjoisista havupuista, joista valmistetaan kansainvälisesti huipputasoista sellua. Sitä taas tarvitaan tulevaisuuden erikoistuotteisiin.

Niistä hän toteaa, että puumateriaalilla "voidaan korvata muoveja ja monia nykyään uusiutumattomista raaka-aineista tehtäviä tuotteita". Tämä edellyttää kuitenkin investointeja. Niiden "elinikä voi olla 50–70 vuotta, joten pitää todella tarkkaan harkita, mihin yhtiöt nyt käyttävät varojaan."

Sitä varten "on investoitava paljon tuotekehitykseen. Tässä Suomea hyödyttää alan korkeatasoinen koulutus. Voin sanoa, että se on parempaa kuin Ruotsissa."

Tulevaisuus metsäteollisuudessa on kahdella ihmisryhmällä. Niillä "joilla on hyvin laaja näkemys. Siis sellaisi[ll]a, jotka ymmärtävät laajasti esimerkiksi arvoja ja muutoksia." Sekä ihmisillä, "joilla on hyvin syvää osaamista, kuten kemistejä, tietotekniikkainsinöörejä ja koodaajia."

Jutun luettuani jäin miettimään kuinka hyvä onkaan, että yhteiskuntamme talouselämän huipulla toimii ihmisiä, joilla on realistinen ja vahva tulevaisuudenusko. Se on menestyksen edellytys - ei pessimismi, sinne tänne poukkoileva maailmanparantaminen tai perusteeton haaveilu. HS:n julkaiseman haastattelun perusteella vaikuttaisi siltä, että Stora-Enso on hyvissä käsissä.

Niin on syytä ollakin: ovathan alkujaan suomalaisen Enson juuret vuodessa 1872 ja syntyjään ruotsalaisen Storan alku peräti vuodessa 1288, jolloin yhtiön juuria alettiin rakentamaan kaivostoiminnan varaan. Näin pitkä perspektiivi on epäilemättä jalostanut myös nykyisen yhtiön toimitusjohtajan ajatuksia. Ja siksi niihin kannattaa tutustua muidenkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puusta on moneksi
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta
Koska ja miten Suomen yrityssektori kääntyy kasvuun?

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Suomi kantoi vuonna 2015 vain puolet taakastaan

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna, että EU-maat antoivat ainakin jonkinlaisen suojan peräti 330 350 turvapaikanhakijalle. Suomen osuus tuosta luvusta oli 1795 turvapaikkaa tai oleskelulupaa.

Kantaako Suomi siis niin sanotun taakkansa? Se selviää yksinkertaisella jakolaskutoimituksella, eli vertaamalla suomalaisten osuutta EU:n väkiluvusta Suomen osuuteen suojapaikoista.

Suomalaisia on noin 1,08 prosenttia kaikista unionilaista. Suojapaikoista osuutemme on sen sijaan vain 0,54 prosenttia. Jos siis katsomme, että meidän tulisi ottaa vastaan sama osuus tulijoista kuin keskimäärin kaikki EU-kansalaiset, emme ole vuonna 2015 kantaneet taakkaamme.

Miksi minä kirjoitin tästä? No siksi, että Petteri Orpo on Suomen edustajana keskustellut EU:n taakanjakomekanismista ja hyväksymässä EU-maiden kiintiöitä kriisitilanteissa. Edelle kirjoitetun perusteella todennäköisin ratkaisu on sellainen, jossa meidän taakkamme tulee kasvamaan viime vuoteen verrattuna kaksinkertaiseksi.

Tosin on todettava, että tänä vuonna Suomeen saanee luvan jäädä noin 10 000 turvapaikanhakijaa. Se tarkoittaa, että otamme kantaaksemme yli viisinkertaisen taakan verrattuna viime vuoteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat, pääkirjoitus
Petteri Orpo myi Suomen laittomille maahanmuuttajille
Taakanjaosta

Maahanmuuton kasvu näkyi petoksissa, raiskauksissa ja pahoinpitelyissä

Alkuvuosi alkoi pettäen, raiskaten ja pahoinpidellen. Näin voisi tiivistää poliisin näkemyksen alkuvuoden (tammi-maaliskuu) rikostilastoissa kasvaneiden tekojen luonteen. Muilta osin rikollisuuden eri lajit ovat pysyneet ennallaan tai vähentyneet.

Omaisuusrikosten kokonaismäärä on alkuvuoden aikana laskenut lähes viidellä prosentilla viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna, mutta petosrikosten määrä kasvoi peräti 29 prosenttia. Kehitys johtuu nettipetosten määrän kasvusta.

Petosrikoksissa ulkomaan kansalaisten tekemiksi epäiltyjen rikosten osuus on noussut verrattuna edelliseen vuoteen (46%). Ulkomaan kansalaisten osuus asianomistajina on vieläkin suurempi eli 51%.

Henkirikoksia kirjattiin saman verran kuin edellisenä vuonna. Väkivaltarikosten määrä nousi noin 2,4 prosenttia ja pahoinpitelyrikokset 2,5 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.

Pahoinpitelyrikoksissa ulkomaan kansalaisten tekemiksi epäiltyjen rikosten osuus on noussut edellisestä vuodesta yli puolella (410 rikosta). Samaan aikaan sellaisten tapausten määrä, joissa ulkomaalainen on pahoinpitelyrikoksen asianomistaja, määrä on noussut yli 46 prosenttia (363 tapausta).

Alkuvuoden aikana poliisin tietoon tuli 94 seksuaalirikosta enemmän kuin vuotta aiemmin vastaavana ajankohtana. Yhteensä seksuaalirikoksia oli 838 kappaletta.

Seksuaalisia ahdisteluita tuli poliisin tietoon 132 eli 88 tekoa enemmän kuin edellisen vuoden tammi-maaliskuun aikana. Ulkomaan kansalaisten tekemiksi epäiltyjen seksuaalirikosten määrä nousi 55:llä.

Tänä vuonna kolmen ensimmäisen kuukauden aikana ulkomaan kansalaista epäillään 34 seksuaalisesta ahdistelusta. Siinä on saavutettu virstanpylväs, sillä Suomen kansalaisten tekemiksi epäiltyjen rikosten määrä oli "vain" 32 rikosta eli ulkomaan kansalaisia vähemmän.

Ulkomaan kansalaisten tekemiksi epäiltyjen raiskausrikosten määrä on noussut yli viidenneksellä (9 rikosta). Raiskausrikoksissa ja seksuaalisissa ahdisteluissa ulkomaalaisten asianomistajien määrät ovat myös nousseet.

Yhteenvetona tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden tapahtumista voitaneen todeta, että suomalaisen yhteiskunnan monikulttuuristuminen näyttää nurjia puoliaan yhä selkeämmin. Ongelmana tässä on se, ettei meidän saati EU:n poliittinen järjestelmä näytä osaavan tulkita lukuja oikein. Eikä ainakaan tunnustaa tosiasioita maahanmuuttopolitiikkansa perusteeksi.

Toki samaan hengenvetoon on todettavat, ettei tilanne ole Suomessa vielä yhtä karmaiseva kuin Ranskassa, Saksassa, Belgiassa, Iso-Britanniassa tai Ruotsissa. Tässä suhteessa olisi hyvä jos maamme poliittiset päättäjät osaisivat tunnustaa tosiasiat ja ymmärtäisivät, että ainoa syy Suomen "jälkeenjääneisyyteen" tässä asiassa on maamme ovien pysyminen kiinni haittamaahanmuutolta edellä mainittuja valtioita pidempään.

Siten Suomen on helppo pitää yllä edellä mainittuja maita parempaa tilannetta yksinkertaisesti huolehtimalla siitä, ettei maamme houkuta tulevina vuosina petoksiin, raiskauksiin tai väkivaltaan taipuvaisia ihmisiä. Tämä ei luulisi olevan liian vaikeaa. Eihän?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vantaalle ilmaantui pahoinpitelevä nuorisojoukko
Turvapaikanhakijat paljastivat karvansa
Bahaaldin Omar uhkailee rikollisuudella

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Vantaalle ilmaantui pahoinpitelevä nuorisojoukko

Arvoisa lukijani muistaa varmaankin taannoisen löyhän kaveriporukan, joka pahoinpiteli nuorisoa pääkaupunkiseudulla. Siis sen, jossa ei ollut kyse katujengistä, mutta johon kuului paljon maahanmuuttajataustaisia nuoria. Ja jonka yhteydessä eräs nuorisotyöntekijä-rap-artisti muisti painottaa, että kyllähän jo 1980-luvulla potkittiin mummoja.

Tämän päivän Vantaan Sanomat kertoi meille eilen, että poliisi tutkii tapausta, jossa parikymmenpäisen nuorisojoukon on ilmoitettu ryöstäneen ja pahoinpidelleen alkuillasta kahta 18-vuotiasta nuorta. Rikosilmoituksen mukaan läheisestä metsiköstä oli yhtäkkiä rynninyt arviolta 20 tummaihoista nuorukaista, joiden ikähaitarin arvellaan ulottuvan "lapsenikäisistä" noin 20-vuotiaisiin.

Rikoskomisario Markku Heleniuksen mukaan "tämä on oudontuntuinen tapaus. Kuulostaa huolestuttavalta, että tällaisia hyökkäyksiä tapahtuu noin suhteellisen varhaiseen kellonaikaan, ennen iltauutisia."

Niin minustakin. Itse asiassa minusta on omituista ja huolestuttavaa, mikäli Suomessa ylipäänsä esiintyy tummaihoisia nuorisojoukkoja, jotka ryöstelevät ja pahoinpitelevät ihmisiä. En kaipaa yhtään ainutta sellaista edes siksi, että myös 1980-luvulla tapahtui pahoinpitelyitä ja ryöstöjä.

Mutta odotellaan nyt säiden lämpenemistä. Toivottavasti emme silloin saa pahoinpitelevien ja ryöstelevien tummaihoisten porukoiden lisäksi hämmästeltäväksemme myöskään maahanmuuttajataustaisia nuorisojoukkoja, jotka harrastavat kaduillamme ja pusikoissamme väkivaltaista pallintyhjennystä kysymättä sen kohteeksi satunnaisesti valikoituneiden naisihmisten suostumusta. Siis sellaisia, jotka muistuttaisivat meitä Malminkartanon tai Tapanilan sattumuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat näkyvästi esillä Pietarsaaressa
HS jatkaa ulkomaalaisten raiskaajien avustamista
Auttaako media etnisiä rikollisia tappamaan ja raiskaamaan?

torstai 21. huhtikuuta 2016

Turvapaikanhakijat paljastivat karvansa

Eilisen päivän merkittävin uutinen kertoi, että Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden vapaaehtoinen paluumuutto Suomesta lähtömaihin on jatkunut ennätysvauhdilla. Lähtijöitä oli ennätyskuukausi helmikuussa 176 ja maaliskuussakin 173.

En voi olla iloitsematta tapahtuneesta, vaikka tahti ei huimaakaan päätä ennätyksestä huolimatta. 176 henkilön kuukausivauhdilla kestää nimittäin peräti 15 vuotta ennen kuin kaikki viime vuonna meiltä parempaa elintasoa hakemaan saapuneet noin 31 599 turvapaikanhakijaa ovat poistuneet maasta.

En laskenut elintasopakolaisten määrään mukaan syyrialaisia, koska heillä voidaan ajatella olevan edes jonkinlainen tarve kansainväliseen suojeluun - irakilaisille, somaleille tai afgaaneille löytyy turvapaikkoja kotimaastakin. Syyrialaisillekin olisi toki ollut tarjolla suojaa myös matkan varrella.

* * *

Uutisessa kerrottiin myös niistä syistä, miksi turvapaikanhakijat ovat palaamassa kotimaihinsa. Vastaanottokeskuksista kantautuneiden tietojen perusteella Suomi on ollut pettymys monille turvapaikanhakijoille. He kun olivat ajatelleet saavansa nopeasti oleskeluluvan ja perheensä Suomeen.

Täällä heille on sitten selvinnyt, että perheenyhdistäminen ei välttämättä onnistu, eikä työpaikkojakaan ole. Myös turvapaikkapäätöksen saaminen on kestänyt kauemmin kuin he ovat odottaneet.

Myös oman kotiseudun vakauden heikkeneminen on uutisen mukaan saanut tulijoita palaamaan kotiseudulle. Jos esimerkiksi heidän perheilleen on sattunut jotain, on pitänyt lähteä takaisin kotimaahansa.

Nämä kotiinpaluun syyt vetävät kyllä hiljaiseksi ja panevat kysymään kuinka sinisilmäisiä me suomalaiset oikein olemme? Uskommeko todellakin, että tällaisilla syillä maastamme poistuvat henkilöt ja heidän kaltaisensa olisivat ihan oikeasti turvapaikan tarpeessa ja oikeutettuja tuottamaan jokaiselle suomalaiselle vauvasta vaariin 220 euron vuotuisen kustannuksen?

Minä en usko, koska kyse on ilmiselvästä suomalaisten hyväntahtoisuuden sekä hädässä olevien ihmisten auttamiseen tarkoitetun järjestelmän väärinkäytöstä. Edellytän tämän asian ymmärtämistä myös maahanmuuttoviraston työntekijöiltä ja poliittisilta päättäjiltä nyt kun turvapaikanhakijat ovat paljastaneet todellisen karvansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU voisi tukea Irakin ja Somalian taloutta
Maahanmuutolle uusi hinta: 220 euroa per kansalainen
Nuoret kaupunkilaiset haluavat eniten vastaanottokeskuksia

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Tieverkoston yhtiöittämisessä on piiloverovaara

Helsingin Sanomat esitteli tänä aamuna viisi mallia siitä, kuinka autoilijoilta voitaisiin kerätä tieverkon ylläpidon rahoitus, mikäli niiden omistus yhtiöitettäisiin. Siis yhtiöitettäisiin valtion omistamaksi yhtiöksi, mutta ei yksityistettäisi.

HS:n juttu on hyvä ja selkeä, joten siitä ei sen enempää. On kuitenkin syytä kirjata pari sanaa uudistuksen veroluonteisista seurauksista.

Ensinnäkin ministeri Anne Bernerin (kesk) ehdottaman yhtiöittämisen varsinaisena tavoitteena lienee suurten tieverkkoinvestointien rahoittamisen helpottaminen. Tämä tarkoittaa irrottamista valtion budjetista, jonka vapaata käyttöä vaikeuttavat alijäämiä rajoittavat EU-tason päätökset.

Toisin sanoen yhtiön olisi mahdollista ottaa tieverkkoa varten lainoja silloinkin, kun valtiontalouden alijäämät eivät sitä muuten sallisi. Tämä luonnollisesti edesauttaisi maamme surkeaan tilaan ajautuneen tieverkoston kunnossapitoa.

Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että myös valtionyhtiön lainat on maksettava takaisin ennemmin tai myöhemmin. Tämä tapahtuisi nostamalla käyttömaksujen hintoja rahantarpeen mukaan. Tarkemmin ajatellen tämä tarkoittaa sitä, että ministeri Berner on synnyttämässä maahamme uudenlaista piiloverotuksen muotoa, jonka yhtenä tarkoituksena on harhauttaa sekä veronmaksajia että Euroopan Unionia.

Hyvää asiassa on kuitenkin se, että tieyhtiölle omasta autoilustaan maksava tietäisi mihin rahat menevät. Tämä olisi iso parannus nykyiseen tilanteeseen, jossa autoilun veroeurot palautuvat heikosti tieverkoston ylläpitoon.

Ellei sitten tieverkkoyhtiö alkaisi pöhöttyä hallintoa kasvattamalla ja johtajien tulotasoa korottamalla. Tämä on todellinen vaara erityisesti poliittisesta valvonnasta valtionlaitoksia enemmän irrallaan olevissa luonnollista monopolia pyörittävissä yhtiöissä. Esimerkkejä on helppo löytää.

Toinen puoli Bernerin esityksessä on tiemaksujen käyttöönoton yhteydessä luvattu muiden verojen alennus. Ministerihän on luvannut, ettei teiden käyttämisen hinta saisi ainakaan nousta uudistuksen yhteydessä.

On siis uskottava, että tiemaksua käyttöönotettaessa kompensaatio muuhun verotukseen vastaa tiemaksujen määrää. Sen sijaan en jaksa uskoa, ettei alentuvan verotuksen mahdollistamia veronkorotuksia otettaisi käyttöön ennemmin tai myöhemmin etsittäessä ratkaisuja julkisen rahoitusvajeen täyttämiseen.

Ellei näitä veroja haluttaisi kohdistaa suoraan autoverotukseen, voitaisiin samat rahasummat kerätä joko tulo- tai muun välillisen verotuksen kautta. Näin yhteyden osoittaminen tieverkoston yhtiöittämiseen olisi vaikeaa tai jopa mahdotonta. Veronmaksajan kukkarossa se kuitenkin näkyisi.

Missään ei ole myöskään ollut esillä sellaista näkemystä, etteivätkö aluksi päätetyt teiden käyttömaksut voisi ajan myötä nousta paljonkin korkeammiksi kuin nyt mahdollisesti käyttöön otettavat. Näin myös niiden kautta voitaisiin kerätä nykyistä enemmän veroluonteista rahoitusta julkisten palvelujen pyörittämiseen ja siitä leipänsä saavien ihmisten elättämiseen.

Ministeri Bernerin ehdotus sisältää siis sekä aidon mahdollisuuden tieverkkojen ylläpitomahdollisuuksien parantamiseksi, että ajan myötä realisoituvan veroluoteisten maksujen korotusriskin. Niiden kontrolloimiseksi olisi hyvä, mikäli tutkimuslaitokset tai mediatalot alkaisivat seurata kansalaisiin kohdistuvan verotuksen kehittymistä siten, että mukana olisivat myös monopoliasemassa palveluita tuottavien yhtiöiden keräämät tienkäyttömaksujen kaltaiset piiloverot.

Vain siten voitaisiin välttää kansalaisten kukkarosta julkisiin menoihin kupattavan rahamäärän nostaminen entisestään. Ja välttää siitä aiheutuvan työn tekemisen ja yrittämisen mielekkyyden vielä nykyistäkin tehokkaampi alasajaminen. Ja sen seurauksena tapahtuva koko yhteiskunnan kurjistuminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutolle uusi hinta: 220 euroa per kansalainen
Julkisen kulutuksen ja verotuksen dilemma
Osoittaako McDonalds suomalaisten ymmärtävän?

tiistai 19. huhtikuuta 2016

EU voisi tukea Irakin ja Somalian taloutta

Unkarin on tehnyt muille EU-maille ehdotuksen siitä, miten pakolaispolitiikkaa pitäisi muuttaa. Uutisen välitti ainakin Helsingin Sanomat, jonka jutusta lainaan seuraavan tekstinpätkän.

"HS näki luonnoksen Unkarin kymmenen kohdan suunnitelmasta EU:n uudeksi pakolaispolitiikaksi. Paperissa esitetään turvapaikkahakemusten käsittelyä Euroopan unionin ulkopuolelle pystytettävissä suljetuissa järjestelykeskuksissa, joita EU rahoittaisi. Käytännössä tämä tarkoittaisi suljettuja leirejä.

Lisäksi Unkari palauttaisi laittomasti tulleet turvapaikanhakijat ja erottaisi Schengenistä ne jäsenmaat, jotka eivät pysty valvomaan ulkorajojaan tai ota vastaan apu rajojen turvaamiseksi. Suurin osa turvapaikanhakijoista tulee Eurooppaan laitonta merireittiä Kreikan ja Italian kautta.

Unkari vaatii EU:lta yhteistä linjausta siitä, mitkä maat ovat turvallisia kolmansia maita, joihin pakolaiset voidaan palauttaa."

Ehdotus ei oikeastaan vaadi kommentteja, sillä se on sellaisenaan hyvä. Ainakin jos ajattelemme Euroopan Unionin tulevaisuutta, kulttuuria, turvallisuutta, yhtenäisyyttä tai taloutta.

Se on myös erinomainen, jos ajattelemme kansainvälistä suojelua tarvitsevien oikeuksia ja turvallisuutta, sillä jokainen tapaus, joka ei ole ilmiselvästi perusteeton, tutkittaisiin yksilöllisesti eikä ihmisillä olisi kannustetta ryhtyä vaaralliseen Välimeren ylitykseen.

Mutta on ehdotus joidenkin kannalta myös huono. Se ei nimittäin edesauta millään tavalla turvapaikkashoppailua, paremman elintason etsimistä eikä maahanmuuttobisnestä salakuljettajineen, kulttuurintulkkeineen ja muine edunsaajineen.

Seuraavaksi odotan, että Suomen hallitus tutustuu tarkemmin Unkarin ehdotukseen ja ilmaisee avoimesti tukevansa sen ottamista pohjaksi EU:n tulevalle turvapaikkapolitiikalle. Samalla maamme päättäjät voisivat alkaa pohtia vastaanottokeskusten sijoituspaikkoja niin Lähi-idän alueelta kuin sen ulkopuoleltakin.

Ehkäpä sellaisia voisi sijoittaa Irakin tai Somalian rauhallisiksi tunnetuille alueille, jolloin voisimme leirien vuokrista ja niiden tarvitsemista palveluista maksamalla tukea näiden maiden taloutta ja vakautta. Näin voisimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailmanparantaminen johti kiristykseen
Tuhoaako ketjureaktio ihmissalakuljettajien bisneksen?
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Luonnonvarojen ylimenopäivä antaa väärän signaalin

Maailman luonnonsäätiön eli WWF:n mukaan suomalaiset olivat eilen käyttäneet tämän vuoden osansa luonnonvaroista. Sama tilanne saavutetaan sen mukaan maailmanlaajuisesti vasta elokuussa.

Ottamatta kantaa WWF:n luonnonvarojen määrä koskevan laskelman aineistoon haluaisin kiinnittää luonnonsuojelijoiden huomion siihen, että ylimenopäivää kuvaava indeksi on määritetty jakamalla luonnonvarojen käyttö kussakin maassa elävien ihmisten määrällä.

Tämä laskuperuste sisältää merkittävän vääristymän, sillä se ei ota lainkaan huomioon eri kansakuntien käytössä ja hallinnassa olevia luonnonvaroja. Näin siksi, että ne eivät ole suhteessa ihmisten vaan pikemminkin pinta-alan määrään.

Tätä  harhaa voidaan tarkastella väkiluvun ja pinta-alan välisenä suhteena. Suomessa asuu noin 5,5 miljoonaa ihmistä, kun taas maailman väkiluku on noin 7416 miljoonaa ihmistä. Toisin sanoen suomalaisia on noin 0,074 prosenttia maailman ihmisistä.

Sen sijaan Suomen maapinta-ala on noin 304 000 neliökilometriä kun taas koko maapallon maapinta-ala on noin 149 miljoonaa neliökilometriä. Siten me asutamme noin 0,2 prosenttia maapallon pinta-alasta.

Jos siis laskemme luonnonvarojen kulutuksen käytettävissä olevan maapinta-alan mukaisesti on tulos aivan erilainen kuin laskemalla se henkeä kohti. Ero on noin 2,75-kertainen.

Koska tämän vuoden huhtikuun 17. päivänä on vuodesta kulunut 108 päivää, saavutettiin ns. ylimenopäivä noin 0,29 vuodessa. Jos WWF olisi kuitenkin laskenut ylimenopäivänsä maapinta-alan mukaisena, olisi se ollut vasta noin 0,80 vuoden kohdalla eli vuoden 291 päivänä. Siis lokakuun 17. päivänä.

Näin laskien me suomalaiset kuuluisimme - toisin kuin WWF:n laskelmassa maailman vähiten luonnonvaroja tuhlaaviin kansakuntiin. Tämä huolimatta pohjoisesta sijainnistamme, joka pakottaa esimerkiksi paljon luonnonvaroja kuluttavaan talojen lämmittämiseen talvisin.

* * * 

Edellä kirjoittamani nostaa vääjäämättä esiin kysymyksen siitä mitä nämä kaksi laskutapaa käytännössä tarkoittavat. Ja ennen kaikkea minkälaiseen toimintaan ne eri valtioita kannustavat.

Ensimmäinen mieleeni tullut asia on se, että mikäli suomalaisten käyttämien luonnonvarojen määrä olisi vakio, eli riippumaton väestömäärästä, voitaisiin omaa asemaamme WWF:n laskelmassa parantaa aloittamalla holtiton lisääntyminen. Näin jakaja muuttuisi suuremmaksi ja henkeä kohti laskettu luonnonvarojen kulutus pienemmäksi.

Tätä politiikkaahan me käytännössä harjoitamme. Ei kuitenkaan biologisen lisääntymisen vaan ihmisiä maahamme haalivan maahanmuuttopolitiikan kautta.

Käytännössä suomalaisten käyttämien luonnonvarojen määrä ei kuitenkaan ole riippumaton väestömäärästä, vaan jokainen Suomessa asuva ihminen käyttää niitä. Siten kansakuntamme luonnonvarojen käyttö kasvaa sitä mukaan kuin tänne muuttaa ihmisiä.

Koska tulijat kuitenkin käyttävät luonnonvaroja ainakin aluksi vähemmän kuin kantaväestö, parantaa tulijavirta Suomen asemaa WWF:n listalla. Se on ympäristön kannalta haitallista, koska ainakin humanitaaristen maahanmuuttajien luonnonvarojen käyttö on suurempaa Suomessa kuin lähtömaissa.

Pinta-alan suhteen tarkasteltuna väestömäärän muutos ei luonnollisesti vaikuttaisi ylimenopäivään muuten kuin lisäämällä luonnonvarojen käyttöä eli kasvattaisi osoittajaa. Siten holtiton lisääntyminen ei siirtäisi luonnonvarojen ylimenopäivää myöhäisempään ajankohtaan, vaan osoittaisi lisääntymispolitiikkamme kestämättömyyden ympäristön suhteen.

Entä mikäli elintasomme nousisi luonnonvarojen käyttämisen suhteen epäkestävästi, eli ryhtyisimme kuluttamaan luonnonvaroja enemmän kuin aiemmin (kuten luullakseni teemmekin)?

Tällöin molempien laskelmien osoittaja muuttuisi suuremmaksi ja indeksi kasvaisi samalla tavalla. Näin tarkasteltuna indekseillä ei ole periaatteellista eroa, vaan molemmat mittaavat varsin hyvin haluttua asiaa.

* * *

Lopputulemana edelle kirjoittamastani totean, että oikea tapa laskea luonnonvarojen käytön ylimenopäivä ei suinkaan ole julkisuudessa esitetty väestömääräpohjainen laskelma, vaan se tulisi määrittää suhteessa kunkin valtion pinta-alaan. Tällöin indeksistä välittyvä muutosviesti olisi oikea.

En myöskään jaksa uskoa, että WWF:n perimmäisenä tarkoituksena olisi kannustaa muutenkin ylikansoitetun maapallon väestömäärän kasvattamiseen. Siksi ehdotan, että se ottaisi käyttöönsä pinta-alaperusteisen laskutavan, jotta säätiön ulostulojen vaikutus olisi myös ympäristön kannalta järkevä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Konduktöörit paljastavat vatuloinnin ja otvailun poliittisessa päätöksentekojärjestelmässämme
Talvivaaran jätevedet Nuasjärveen ja silmät kiinni?
Geenitekniikasta merkittäviä hyötyjä ympäristölle ja maataloudelle

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Sumea varainhankintamenetelmä maksimoi maailmanparannusmenot

Kirjoitin pari päivää sitten maahanmuuton kustannuksista. Laskin turvapaikanhakijavyöryn vuotuiseksi hinnaksi 1200 miljoonaa euroa eli 2,2 prosenttia valtion budjetista. Tai 220 euroa per Suomen kansalainen. Siitä noin 40 prosenttia kerätään suorina tuloveroina ja loput valtion muina tuloina.

Olen aiemmin kirjoitellut myös kehitysyhteistyön kustannuksista. Siitä kirjoittaessani tarkoitukseen käytettiin rahaa yli miljardi euroa vuodessa. Nyt avun määrä on pudonnut 800 miljoonaan euroon eli 1,4 prosenttiin valtion menoista. Kansalaista kohti laskettuna summa on siis pudonnut noin 145 euroon.

Ovatko edellä mainitut summat suuria vai pieniä on tietenkin suhteellinen asia. Arvatenkin punavihreät aatteet omaava pitää niitä järkyttävän pieninä, koska hänen mielestään jo pelkästään kehitysapuun pitäisi lahjoittaa vähintään 0,7 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Se tekisi 1700 miljoonaa euroa eli 3,1 prosenttia valtion budjetista.

Toisaalta monia muita poliittisia ajatussuuntia kannattavissa ihmisissä on paljon niitä, joiden mielestä summat ovat valtavan suuria. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan pyri ottamaan kantaa siihen rahoituksen tasoon, joka meidän olisi käytettävä maailmanparannukseen, vaan pohdin veronkantojärjestelmän merkitystä summan suuruudelle.

* * *

Meillä verojen keruuseen ovat oikeutettuja valtio ja kunnat. Tulevaisuudessa ilmeisesti myös maakunnat. Kaikki kolme ovat niin suurten ihmisjoukkojen yhteisöjä, että verojen keruun ja kerätyn rahan käytön välinen suhde lienee tavalliselle veronmaksajalle sumea.

Lisäksi näin suurissa yksiköissä kerätään rahaa niin moniin eri tarkoituksiin, että yksittäisten kuluerien osuus yhteisistä kuluista lienee varsin hämärä suurimmalle osalle ihmisistä. Eihän meiltä kukaan kysy koskaan haluammeko lahjoittaa vuosittain 220 euroa maahanmuuttokuluihin tai 145 euroa kehitysapuun.

Onhan niin, ettei julkisia veroja voi edes kerätä siten, että kansalaiselta kysyttäisiin paljonko he tahtovat lahjoittaa rahaa jokaisen budjetin kohdan rahoittamiseen. Näin siksi, että yksittäisiä menoeriä on aivan liikaa.

Kannattaa kuitenkin ajatella mitä tapahtuisi, jos näin tehtäisiin. Olisiko esimerkiksi arvoisa lukijani valmis luovuttamaan yhteensä 365 euroa edellä puheena olleisiin tarkoituksiin? Ja perheen ollessa kyseessä saman summan puolison sekä kunkin lapsen osalta?

Vai arvelisiko hän esimerkiksi kympin riittävän koko perheen osuudeksi maailmanparannukseen? Vai tuntisiko hän sittenkin niin suurta solidaarisuutta hädänalaisia kohtaan, että haluaisi lahjoittaa pelkästään kehitysapuun 0,7 prosenttia BKT:sta vastaavat 309 euroa ja ehkäpä 500 euroa maahanmuuton kustannuksiin? Sekä tietenkin samat summat muiden perheenjäsenten osalta.

* * *

Yksi mieleeni tullut tapa hahmottaa maailmanparannuksen varainkeruun problematiikkaa on vertaus taloyhtiöiden kokouksiin. Niissähän päätetään asunto-osakeyhtiöiden varojen keruusta ja rahankäytöstä. Siis laaditaan budjetti niin pienelle joukolle ihmisiä ja asioita, että jokainen ymmärtää kokonaisuuden ja pystyy ottamaan siihen kantaa.

Näissä kokouksissa käydään käsittääkseni tiukkoja keskusteluja esimerkiksi remonttien tarpeista, koska samassa yhteydessä päätetään myös jokaisen maksettavaksi tulevasta yhtiövastikkeen nostamisesta tai lainan ottamisesta. Toisaalta ihmiset ymmärtävät myös, että tarpeelliset korjaukset on tehtävä ajallaan, koska ilman huolenpitoa asuntoyhtiö rapistuu ja menettää samalla arvonsa.

Sen sijaan en ole kuullut asunto-osakeyhtiöiden kokouksissa koskaan pohditun ehdotusta kerätä ylimääräistä vastiketta naapurin vaikeuksissa olevan perheen auttamiseen. Saati ehdotusta asuttaa tämän naapurin isännän ryyppäämisestä kärsivää työtöntä aikamiespoikaa omaan asuntoyhtiöön ilman velvoitetta maksaa osuuttaan yhtiön kuluista.

Enkä ihan tältä istumalta usko, että sellaiset ehdotukset menisivät läpi kovinkaan monessa asunto-osakeyhtiössä, vaikka niissä epäilemättä saattaakin asua yksittäisiä ihmisiä, jotka kannattaisivat edellä kuvatunkin kaltaista taloyhtiön toimintaa.

* * *

Loppupäätelmänä tästä kaikesta totean, että maailmanparantaminen näyttäisi liittyvän sen talousyksikön kokoon, joka kerää siihen varat. Yksittäiset ihmiset saattavat kyllä tehdä huomattavia lahjoituksia, mutta suurin osa ihmisistä ei sellaiseen halua ryhtyä. Siksi taloyhtiöissä ei harrasteta maailmanparannusta, vaikka monet ihmiset lahjoittavatkin rahaa erilaiseen hyväntekeväisyyteen.

Niinpä on selvää, että jos verovarat kerättäisiin ja käytettäisiin muutamien kymmenien tai satojen ihmisten ryhminä nämä tuskin sijoittaisivat kovin kummia rahasummia kehitysapuun tai maahanmuuton kustannuksiin. Koska näin ei kuitenkaan ole, vaan veronkannon kohteena olevien ihmisten joukko ja rahoitettavien asioiden määrä ovat kasvaneet niin suureksi, etteivät maksajat pysty hahmottamaan sitä kunnolla, on maailmanparannus alkanut elää omaa elämäänsä ja voida hyvin.

Julkisten rahavarojen keruu ja käyttö on kokonsa vuoksi muuttunut puhtaasti edustukselliseksi eli poliitikkojen päätettäväksi. Sellaisessa järjestelmässä läpi menevät asiat, joille on voimakkaita ja kyvykkäitä ajajia. Elleivät näiden haluamat asiat mene läpi sellaisenaan, ne voi ennemmin tai myöhemmin ujuttaa yhteisten varojen käyttöön jonkinlaisena sulle-mulle lehmänkauppana.

Näin julkisten verojen käyttö irtoaa rahoittajien (eli kansalaisten) valvonnasta ja pyrkii kasvamaan, koska rahaa jaettaessa voi aina tyydyttää juuri sitä asiaa haluavia kansalaisia. Muita ihmisiä asia ei juurikaan kiinnosta. Sen sijaan budjetin pienentäminen kirpaisee aina jotakin äänestäjäryhmää, eikä siksi ole poliitikkojen keskuudessa suosittua.

* * *

Kehitysapuvarojen ympärille on syntynyt suuri edunsaajien joukko jo kauan sitten ja se on pitänyt esimerkiksi nykyisen hallituksen kehitysapuvaroja supistavista päätöksistä kovaa meteliä. Myös maahanmuuttoon on syntynyt oma vastaanottokeskuksia ja kotouttamistoimintaa pyörittävä "teollinen klusterinsa", jonka voi odottaa pyrkivän pitämään kiinni turvapaikanhakijoihin liittyvästä bisneksestä. Siten siihenkin tarkoitukseen upotetuilla varoilla on pitkään jatkuessaan vaarana muuttua pysyväksi omaa elämäänsä eläväksi kulueräksi.

Niinpä turvapaikkabisneksen alkaessa jossain vaiheessa supistumaan siitä hyvinvointinsa saavat ihmiset pyrkivät vaikuttamaan sekä julkisuudessa että etenkin kulisseissa tulijamäärän eli oman tulonlähteensä kasvattamiseksi. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää, etteivät maahanmuuttoon käytettävät varat pääsisi vakiintumaan samanlaiseksi saavutetuksi eduksi kuin on käynyt kehitysapubisnekselle.

Tämän vaaran torjuminen edellyttää kahta asiaa. Ensimmäinen ja tärkeämpi on tulijavirran suitsiminen mahdollisimman pieneksi. Toinen on maahamme hyväksyttävien tulijoiden pikainen integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan siten, että kotouttamisklusterin elinikä jää mahdollisimman lyhyeksi. Valitettavasti jälkimmäinen ei nykyisillä tulijoiden kansallisuuksilla ja heidän tähänastisen integroitumishistoriansa valossa näytä kovinkaan todennäköiseltä.

Suomalaisen veronmaksajan olisi siis syytä olla nykyistä paremmin tietoinen siitä, mihin hänen työllään ansaitsemia varoja käytetään. Ja osata aikanaan äänestyskopissa välittää tahtonsa myös verovarojen käyttökohteiden hyväksyttävyydestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutolle uusi hinta: 220 euroa per kansalainen
Iloinen veronmaksaja?
800 euron jokavuotinen tulonsiirto lapsiperheiltä kehitysapu-apparaatille tyydyttää suomalaisia

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Grönlannin lämpöaalto ja ilmastotilastot

Grönlantiin on ilmaantunut poikkeuksellinen lämpöaalto, jonka seurauksena saaren lämpötilat ovat nousseet sellaisiin lukemiin, joita on tavallisesti vasta kesällä Grönlannissa. Kylmän saaren jääpeitteestä peräti 12 prosenttia on sulanut.

Saarella työtään tekevä ilmastotutkija kertoi edellä linkitetyn uutisen mukaan myös, että "meidän piti oikein tarkastaa, että säämallimme toimivat oikein". Tutkijat uskovat, että kyseessä voi olla osaksi luonnon oma ilmiö, jota ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos pahentaa.

Tuosta tuli mieleeni katsoa GISS:n julkaisemaa ilmastodataa mantereen eri mittauspisteistä. Seuraavassa kuvakaappaukset kolmen sääaseman tilastoista.

Godthab Nuukissa on ilmaston kehitys ollut tilastojen mukaan seuraavanlainen:



Egedesmindessä lämpötilahistoria puolestaan on tällainen:



Ja Angmagssalikin mittaussarjasta löytyvät seuraavat tiedot:


Kuvia tarkastelemalla näyttäisi siltä, että Grönlannin ilmaston lämpeneminen oli voimakasta 1980-luvulta aina 2000-luvun alkuvuosiin asti. Sen jälkeen lämpötilat ovat kuitenkin pikemminkin laskeneet kuin nousseet.

Looginen johtopäätös mittaustulosten pohjalta lienee siis sellainen, ettei nykyisiä huippulämpötiloja selitä niinkään ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen vaan poikkeukselliset sääilmiöt. Itse arvelen, että parhaillaan Grönlannin eteläpuolella olevan korkeapaineen lisäksi nyt havaitun lämpöaallon merkittävin tekijä keväisten lämpötilojen nousulle lienee talven poikkeuksellisen voimakas El Niño-ilmiö, joka on muutenkin nostattanut maapallon keskilämpötilaestimaatit ennätystasolle.

Mutta jäädäänpä odottelemaan. Olemme varmasti viisaampia jo vuoden kuluttua, kun El Niño on laantunut. Mikäli lämpötilat ovat jääneet edellä olevia kuvia korkeammalle tasolle, saa myös ilmastonmuutoshypoteesi vahvistusta reaalimaailman mittauksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lämpimin maaliskuu
Uusi ennätys on syntynyt
Alaska ja globaali ilmastonmuutos



perjantai 15. huhtikuuta 2016

Maahanmuutolle uusi hinta: 220 euroa per kansalainen

Suomen ja Venäjän sopimus pohjoisten rajanylityspaikkojen rauhoittamiseksi näyttäisi toimivan, koska ihmisvirta Pohjois-Suomeen on tyrehtynyt. Myös Turkin kanssa tehty sopimus näyttäisi pitävän; mahdollisesti Makedonian itsepuolustuksellisten toimien takia.

Juuri nyt näyttäisi siis siltä, että itäiset kulkureitit EU:n alueelle olisi saatu tukituksi. Käytännössä se tarkoittaa lähinnä syyrialaisten, irakilaisten ja afgaanien joukkorynnistyksen hiipumista. Ainakin väliaikaisesti.

Samaan aikaan Libyasta on muodostumassa uusi EU:n alueelle pyrkivien kansainvaellusreitti. Sen merkkinä tämän viikon maanantaina ja tiistaina Libyan ja Sisilian väliseltä merialueelta käytiin noutamassa EU:n alueelle noin 4 000 ihmistä. Ilmeisesti kesän sarastus on saanut ihmissalakuljettajien bisnekset kukoistamaan, sillä koko alkuvuonna tulijoita oli tiistaihin mennessä saapunut "vain" hieman alle 20 000.

Merkittävää tässä on se, etteivät uudet tulijat ole peräisin täysin sekaisin olevasta Syyriasta tai edes Irakista. Sen sijaan he tulevat Afrikasta.

Minusta oli mielenkiintoista huomata, että yleensä vahvasti löperöä maahanmuuttopolitiikkaa ajava Helsingin Sanomat tuli lipsauttaneeksi pääkirjoituksessaan, että "leijonanosa Afrikasta tulevista turvapaikanhakijoista pyrkii Eurooppaan taloudellisista syistä... takana on korruptoitunutta ja mielivaltaista hallintoa, liiallista väestönkasvua, nuorisotyöttömyyttä ja ruoan hinnan nousua." Nyt Välimeren yli pyrkiville ei siis liene tiedossa turvapaikkaa eikä toivottavasti muutakaan oleskelulupaa.

Edelle kokoamani tämän aamun uutisointi jätti avoimeksi yhden järisyttävän suuren asian. Se kuuluu näin: pysähtyykö Lähi- ja Keski-idästä viime vuonna räjähtänyt turvapaikanhakijavirta vai etsiytyykö se uusille reiteille?

Tämä kysymys ei ole triviaali eikä sen vaikutus olematon. Jos näemme tänä vuonna uuden ryntäyksen EU:n alueelle, voimme vain kuvitella, minkälaiset seuraukset sillä on niin EU:n yhtenäisyyteen, ihmisten turvallisuudentunteeseen tai talouteen.

Humanitaarisen maahanmuuton talousvaikutuksista saimmekin tänä aamuna pienen vinkin. Helsingin Sanomien uutisen mukaan hallitus varasi sen hoitamiseen 400 miljoonaa euroa enemmän kuin aiemmin oli suunniteltu.

Lisäys tarkoittaa noin 0,73 % kaikista valtion budjetin 54,4 miljardin euron menoista. Eli jokaisesta maksamastasi valtionverotuksen 1000 veroeurosta käytettäisiin 7,3 euroa tämän lisän kattamiseen, ellei sitä otettaisi velaksi, jolloin päälle on laskettava vielä korkokulut.

Samaisessa jutussa Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallion arvioi, ettei 400 miljoonan euron lisärahoitus riitä, vaan ”maahanmuutosta tullee satojen miljoonien eurojen lisäkustannukset, joista sitten tehdään lisätalousarvioita".

Ja tämä kaikki siis aiemmin päätetyn yli 800 miljoonan euron päälle. Kun luvut lasketaan yhteen, päädytään yli 1,2 miljardiin euroon. Se tekee noin 22 euroa jokaista maksamaasi valtionveroeuroa kohti. Keskituloiselle suomalaiselle se tarkoittaa tuloverosta noin 90 euroa. Lisäksi verovelvollisen maksettavaksi tulee jokaisesta arvonlisäverollisesta (24%) tuhannen euron ostoksesta noin viisi euroa.

Lisäksi kustannuksiin osallistuvat yritykset, sakotetut, tulleja maksavat ja kaikki muutkin valtion kassaa kartuttavat siten, että valtion kassaan saadaan yhteensä tarvittavat 1,2 miljardia euroa. Siis noin 220 euroa jokaista Suomen kansalaista kohti.

Tässä tilanteessa on syytä toivoa, ettei elintasopakolaisille ryhdytä myöntämään oleskelulupia, että syyrialaisten ja irakilaisten joukkovaellus ei löydä uusia kulureittejä ja että niin Suomesta kuin muistakin EU-maista löytyy paljon iloisia veronmaksajia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoret kaupunkilaiset haluavat eniten vastaanottokeskuksia
Monikulttuurisuus kukkii jälleen mediassa
Maahanmuuton kustannukset vuonna 2016

torstai 14. huhtikuuta 2016

Nuoret kaupunkilaiset haluavat eniten vastaanottokeskuksia

MTV3 välitti Kalevan teettämän kyselyn tulokset, joiden mukaan 28% suomalaisesti suhtautuu positiivisesti vastaanottokeskusten perustamiseen omaan kuntaan ja 26% kannattaa sitä. Lopuille asia on yhdentekevä.

Tulos on varsin mielenkiintoinen ennen kaikkea siksi, että se osoittaa vastaanottokeskuskysymyksen olevan paljon vähemmän tunteita herättävä kuin itse polttopulloiskujen ja mielenosoitusten perusteella olin luullut. Mutta onko se ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että suomalaisista 96% haluaisi rajoittaa maahanmuuttoa?

Ihmisten vastauksiin kyselyssä ovat vaikuttaneet muun muassa seuraavat seikat. Vastaanottokeskukset tuovat paikkakunnalle julkista rahaa ja työpaikkoja. Lisäksi keskusten asukit lähtevät pois ainakin maaseudulta päätöksen saatuaan: joko etnisen viiteryhmänsä luokse isoihin kaupunkeihin, takaisin kotimaahansa tai kadotakseen maan alle.

Helsingissä ja muissakin isoissa kaupungeissa on puolestaan jo totuttu kaikenvärisiin ihmisiin, joiden määrä ei muutu sinne eikä tänne yhden vastaanottokeskuksen takia. Lisäksi näiden kaupunkien asukkaat on muutenkin aivopesty maaseutua tehokkaammin punavihreälle kuplalle ominaiseen maailmanparannukseen.

Monet saattavat myös ajatella, että jos näitä turvapaikanhakijoita nyt joka tapauksessa otetaan, niin jonnekinhan heidät on sijoitettava. Miksei siis myös oman kunnan alueelle - kunhan tuo paikka ei ole aivan naapurissa.

Myös Iltalehti uutisoi asiasta lyhyesti. Sen mukaan kaikkein varauksellisimmin vastaanottokeskuksen perustamiseen oman kunnan alueelle suhtautuvat keski-ikäiset ja maaseudulla asuvat. Siten vastaanottokeskuksia haluavat ovat tyypillisesti nuoria kaupunkilaisia.

Kaiken kaikkiaan näyttäisi siis siltä, että mikäli maahanmuuttopolitiikkamme on jatkossakin löperöä, olisi vastaanottokeskuksia sijoitettava lähinnä suurten kuntien alueelle. Ruotsin kokemusten mukaan tämä on myös maahanmuuttajien toiveissa.

Asian kääntöpuolena vastaanottokeskuksen pystyttäminen maaseudulle on paljon halvempaa ja siellä myös niiden tarjoamien työpaikkojen tarve on suurempi. Lisäksi vastaanottokeskusten sijainti tulijoiden mielestä epämiellyttävissä paikoissa saattaa vähentää uusien turvapaikanhakijoiden halua tulla juuri Suomeen.

Poliittisen päättäjän on siis syytä pohtia tarkasti, miten suhtautua nyt tehtyyn kyselyyn. Painottaako keskuksista syntyviä kustannuksia vai sittenkin vastaanottavan yhteisön suopeita asenteita?

Itse suosittelisin edelleen jättimäisen vastaanottokeskuksen rakentamista mahdollisimman kauas kaikesta muusta asutuksesta, koska se vähentäisi ajan myötä turvapaikkasirkuksesta koituvia kustannuksia sekä tulijamäärän vähenemisen, että suorien kulujen osalta. Lisäksi vastaanottokeskuksen asukkien aiheuttamat häiriöt kantaväestölle jäisivät näin mahdollisimman pieneksi.

Niin tai näin. Toistaiseksi turvapaikanhakijarintamalla on tyventä. Tosin Välimeren rantamilla on jo syntymässä seuraava kansanvyöry - ulottuuko se tänne Pohjantähden alle jää nähtäväksi, mutta joka tapauksessa on erinomainen asia, että Suomen turvapaikkapolitiikkaa ollaan reivaamassa edes hiukan nykyistä tiukemmaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailmanparantaminen johti kiristykseen
Ulkomaalaistaustaisten osuus 21 prosenttiin seuraavan 14 vuoden kuluessa Helsingin seudulla
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Maailmanparantaminen johti kiristykseen

Iltalehti kertoi eilen sensaatiohakuisesti siitä, kuinka Venäjä onnistui nöyryyttämällä Suomea sulkiessaan rajansa turvapaikanhakijoilta. Nöyrtyminen johtui lehden mukaan siitä, että neuvottelutulos ei ollut Suomen ehdotuksen mukainen, vaan Venäjä sekä järjesti turvapaikanhakijavyöryn että saneli sen ratkaisemisen ehdot lyöden samalla kiilaa Suomen ja EU:n välille.

Ulkoministeri Timo Soini totesi tuoreeltaan, ettei kyse ollut Suomen nöyryyttämisestä vaan neuvottelutuloksesta. Totta toki tämäkin, mutta on joka tapauksessa kiistatonta, ettei sopimus kohtele EU-kansalaisia yhdenvertaisesti.

Näin ulkopuolisena tarkkailijana näkisin, että kyseessä oli ahdinkoon ajautuneen Venäjän vastaisku Euroopan Unionia kohtaan. Siinä missä Unioni on yhdessä monien muiden länsimaiden kanssa tehnyt kaikkensa saattaakseen Venäjän taloudelliseen kaaokseen Ukrainan tapahtumiin vedoten, käytti Venäjä Unionia vastaan turvapaikanhakijoita päästämällä heitä joukoittain EU:n eli Suomen puolelle.

Tässä tilanteessa on tärkeintä ja muutenkin hienoa, että Suomi toimi nopeasti ja pysäytti pakolaisvirran ennen sen muuttumista samalla tavalla täydeksi kaaokseksi kuin on käynyt Kreikassa. Tätä myös muut EU-maat epäilemättä kiittävät, koska ne ovat rakentaneet jopa aitarakennelmia Kreikan kautta tulevaa tulijavyöryä vastaan. Onhan nimittäin selvää, etteivät läheskään kaikki Suomen kautta tulevat turvapaikanhakijat olisi pysähtyneet Suomeen, vaikka heidät olisikin rekisteröity täällä.

Kokonaiskuvana näen, että Euroopan Unioni on ajanut maailmanparantamisellaan itsensä tilanteeseen, jossa se on muuttunut puolustuskyvyttömäksi härskisti käyttäytyvää Venäjää vastaan. Tilanteeseen ei näyttäisi olevan tulossa myöskään pikaista ratkaisua, sillä turvapaikanhakijavyöry Kreikkaan ei ole ainakaan toistaiseksi pysähtynyt, vaikka tulijoita onkin palautettu Turkkiin.

Käytännössä Suomi ja Euroopan Unioni voivat syyttää tapahtuneesta siis ainoastaan itseään. Asia ei ole kovin suuri käytännössä, sillä EU kansalaisia tuskin juurikaan kulkee Pohjois-Suomen kautta Venäjälle.

Sen sijaan, kuten aamun Helsingin Sanomat totesi, asia on erittäin merkittävä periaatteellisella tasolla. Ja juuri siksi se alleviivaa sitä, kuinka tärkeää Euroopan Unionin olisi saada koko turvapaikanhakijaongelma ratkaistuksi mahdollisimman pikaisesti.

Kestävä ratkaisu sisältää kontrolloidun ja Unionin vastaanottokyvyn kannalta hyväksyttävän tulijamäärän, joka juuri nyt on noin nolla. Lisäksi jäsenmaiden olisi päätettävä ja toteutettava keskinäinen sopimus siitä, millä ehdoilla turvapaikkoja myönnetään hakijoille ja miten turvapaikan saaneita kohdellaan sekä mihin heidät sijoitetaan Unionissa.

Se tarkoittaa ennen kaikkea ehtojen ja tulijan esittämän näytön oleellista kiristämisestä nykytilanteesta, Tai viimeisenä keinona jopa luopumista oikeudesta hakea turvapaikkaa Unionista.

Vaihtoehtona turvapaikkapolitiikan onnistumiselle on se, että Venäjä ja mahdollisesti myös Turkki nöyryyttävät Unionia kaikissa niille tärkeissä asioissa myös jatkossa. Sen hinta saattaa ajan myötä nousta aivan liian korkeaksi koko Länsi-Euroopalle.

Samalla myös suomalaisten olisi opittava, että vaikka maailmanparantaminen onkin kaunis ajatus, se saattaa nykymaailmassa osoittautua kovin vaaralliseksi. Jopa aivan liian vaaralliseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjä-dilemma
Afgaaneja on pysäytetty Venäjällä
Venäjä yksinkö sotkee Syyrian tilannetta?

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Lämpimin maaliskuu

Kirjoitin kuukausi sitten siitä, kuinka viime helmikuun globaali lämpötilapoikkeama oli alailmakehän satelliittimittausten historian suurin: kokonaista 0,9736 astetta. Pari päivää sitten ilmestyneen tilaston mukaan poikkeama on tarkentunut 0,9781 asteeksi, eli "ennätystulos" on vielä vähän "parantunut".

Samassa kirjoituksessa jäin odottamaan syntyisikö maaliskuussa jälleen uusi ennätys. Näin ei kuitenkaan tapahtunut samassa mielessä kuin helmikuussa, mutta kaikista mitatuista maaliskuista tämänvuotinen oli kuitenkin lämpimin.

Poikkeamaksi ilmoitettiin 0,8419 astetta, joka on kaikista kuukausista kolmanneksi suurin ja kaikista maaliskuista suurin. El Ninõ on siis edelleen ollut voimissaan.

Asian poikkeuksellisuuden voi hahmottaa seuraavasta kuvasta, johon olen piirtänyt viimeisen viidentoista vuoden lämpötilapoikkeamat.


Näemme, että kuluvan vuoden ensimmäisten kuukausien globaalit lämpötilapoikkeamat (sininen viiva) ovat poikkeuksellisen korkeita. Sen sijaan 15 vuoden trendi (punainen viiva) on vain hiukan yläviistossa.

On kuitenkin selvää, että mikäli lämpötilapoikkeamat ovat vuoden muinakin kuukausina yhtä korkeita, tulee tästä vuodesta kaikkien aikojen (so. vuodesta 1979, jolloin tilastot alkoivat) ylivoimaisesti lämpimin.

Minusta me elämme juuri nyt jännittäviä aikoja. Siten palannen asiaan taas kuukauden kuluttua kun olemme yhtä datapistettä viisaampia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi ennätys on syntynyt
Ilmaston mittaamista vai tilastohuijausta?
Alaska ja globaali ilmastonmuutos

Monikulttuurisuus kukkii jälleen mediassa

Lueskelin herättyäni mediavirtaa internetistä. Näytti jälleen olevan monikulttuurisuutta ilmassa. Tehdään siis lyhyt lista lukemistani uutisista.

Poliisin tietoon tulleiden raiskausten määrä on Suomessa kovassa kasvussa. Vuonna 2015 tietoon tuli noin 50% enemmän puskaraiskauksia kuin edellisenä vuonna. Raiskausrikoksista epäillyistä henkilöistä noin joka neljäs oli vuonna 2014 ulkomaan kansalaisia, mutta viime vuonna lähes puolet.

Myös paljon huomiota saaneet Tapanilan joukkoraiskaajat saivat hovista korotusta tuomiolleen: Mustafa Nur Mohamed, 19, sai kakkua kaksi vuotta ja neljä kuukautta. Sen sijaan kanssaraiskaajat pääsivät edelleen ehdollisella vankeustuomiolla.

Tuomioihin liittyy edelleen sellainen kummallisuus, että tapauksen saama julkisuus katsottiin tuomiota lieventäväksi asianhaaraksi. Mahtoi poikia naurattaa - etenkin kun muistamme Malminkartanon raiskaavat koraanikoululaiset ja heidän somepäivityksensä.

Vihreät poliitikot Heidi Hautala ja Emma Kari puolestaan haluaisivat avata Euroopan rajat entistä avoimemmaksi turvapaikanhakijoiden perheille. Kirjoituksessa on virke, joka osoittaa kuinka pihalla naisparat ovat: "sopimus ei myöskään pysäytä ihmissalakuljettajien bisneksiä, sillä sotaa ja kurjuutta pakenevat ihmiset ovat epätoivoisia". Eivätkö nämä viherpoliitikot todellakaan tiedä, että tulijoiden kansallisuudet ja heidän innokkuutensa palata takaisin kotimaihinsa osoittavat aivan muuta?

Saksassa puolestaan on viety oikeuteen ensimmäinen viime uudenvuoden käpälöitsijä. Jo ajat sitten turvapaikkahakemukseensa hylsyn saanut marokkolaismies oli päässyt paistattelemaan televisioon, mistä nuori nainen tunnisti hänet. Kölnikäs oli viettänyt hakemuksensa hylkäyspäätöksen jälkeen aikaansa turvapaikanhakijoille tarkoitetussa suojassa.

Etenkin seurakuntalaisten on puolestaan hyvä tietää, että suurin osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnista on tukenut pakolaisia. Tai ilmeisesti siis turvapaikanhakijoita. Toivottavasti Jeesuksen opit väkivallattomuudesta ja muiden ihmisten kunnioituksesta ovat menneet samalla perille.

Ja lopuksi uutinen insinööriksi opiskelleesta turvapaikanhakijasta. Hän on etsinyt kovasti töitä omalta alaltaan, mutta vielä ei ole tärpännyt. Siivoojaksi hän ei kuitenkaan halua ryhtyä, koska hänen mielestään silloin tapaisi vain sen alan ihmisiä, mikä ei edistäisi hänen pääsyään oman alan töihin, eikä hänelle jäisi myöskään aikaa hakea niitä.

Olen varmaankin tehnyt lapsilleni karhunpalveluksen kun olen rohkaissut ottamaan vastaan mitä tahansa työtä. Näin ansioluetteloon syntyy merkintöjä työurasta, joiden olen sanonut helpottavan seuraavien työpaikkojen saamista. Myös koulutusta vastaavien.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sattuiko HS:lle harmiton virhe vai syyllistyikö se lukijakunnan harhauttamiseen?
Välttääkö Yle monikulttuurisuusagendansa naurunalaistamista?
Erkon tallin mielipiteitä syyrialaisista


maanantai 11. huhtikuuta 2016

Sattuiko HS:lle harmiton virhe vai syyllistyikö se lukijakunnan harhauttamiseen?

Helsingin Sanomat kertoi eilen, että taisteluissa olleet maahanmuuttajat voivat olla samanlainen uhka kuin kantasuomalaiset ”yksinäiset sudet”. Tämä on tietenkin vähintäänkin totta.

En kuitenkaan kirjoita tätä tekstiä kommentoidakseni HS:n otsikon itsestäänselvyyttä: kuten kaikki tiedämme, muiden maiden kokemukset osoittavat islamilaisista maista tulevaan humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvän kiistatta kantaväestöön kohdistuvan järjettömän väkivallan. Sen sijaan huomasin tämän päivän lehdestä korjauksen, joka vaatii esille nostamista.

Kysymys on sunnuntain uutisessa alkujaan olleesta virkkeestä, jonka mukaan "viime kesän lopulla alkoi tulla turvapaikanhakijoita lähinnä Irakista ja Syyriasta". Kuten tämänkin blogin lukijat hyvin tietävät, ei Suomeen ole koskaan tullut kovinkaan paljon syyrialaisia.

Vuonna 2015 heitä tuli kaiken kaikkiaan 877 kappaletta. Esimerkiksi Afganistanista ja Somaliasta tuli noin 5000 ja 2000 turvapaikanhakijaa. Puhumattakaan irakilaisista joita tuli yli 20 000.

Koska kaikki maailman tapahtumia vähänkin seuraavat ihmiset tietävät, on Syyrian tilanne ollut jo useita vuosia katastrofaalinen. Siksi keskiverto suomalainen tuntee ainakin jonkin verran myötätuntoa syyrialaisia kohtaan. Tai ainakin enemmän kuin aiempaan (tai Syyriaan) verrattuna varsin rauhalliseksi muuttuneista Somaliasta tai Afganistanista tulevia kohtaan.

Siksi on syytä kysyä, oliko HS:n uutisessa viaton virhe vai tarkoituksellinen valhe. Itse epäilen vahvasti, että kyseessä oli lehden toimituksen tarkoituksellinen monikulttuurisuusagendan ajaminen ja lukijakunnan harhauttaminen.

Ilmeisesti juttuun tuli kuitenkin niin paljon palautetta, että siihen jouduttiin tekemän korjaus. Siinäkään ei kuitenkaan tuotu esiin syyrialaisten häviävän pientä osuutta kaikista tulijoista (vuonna 2015 vain noin 2,7 prosenttia kaikista turvapaikkaa hakevista), vaan käytettiin sinänsä oikeaa, mutta edelleen suurta osaa lukijoista harhaanjohtavaa järjestysnumeroa (neljäs). Ehkä tarkoituksena oli edelleen luoda käsitys siitä, että tulijoita olisi ollut kohtuullisen paljon.

Tämä pieni episodi osoittaa, ettei maamme mahtilehden taloudellinen tilanne ole vielä mennyt kovin huonoksi. Edelleen on varaa johtaa maksavia asiakkaita harhaan jopa asiassa, josta 96% suomalaisista on eri mieltä toimituskunnan kanssa.

Ellei sitten kysymyksessä ollut jutun kirjoittaneen toimittajan täydellinen tietämättömyys kirjoitukseensa liittyvistä faktoista. Eli järkyttävä ammattitaidottomuus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Välttääkö Yle monikulttuurisuusagendansa naurunalaistamista?
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!