Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"

Presidentti Alexander Stubb linjasi eilen, että "Suomessa on kokoontumisvapaus, mutta jos mukana on ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä, tuomitsen. Sellainen ei ole missään nimessä sopivaa suomalaisessa yhteiskunnassa".

Valitettavasti ainakin minulle jäi epäselväksi, että tuomitsiko hän kaikki ääriliikkeet vai ainoastaan rasistiset ääriliikkeet. Lisäksi jäin miettimään, että tarkoittiko hän mukana olemisella tilannetta, jossa tuomittava liike osallistuu yhteisönä vai riittääkö, että mukana on yksittäisiä ääriliikkeissä vaikuttavia henkilöitä. 

Tämä nähtäneen viimeistään itsenäisyyspäivänä, jolloin monenlaiset ihmiset kokoontuvat yhteen. Esimerkiksi Helsingissä "612"-mielenosoitukseen osallistuu lähes varmasti äärioikeistolaisesti ajattelevia henkilöitä ja "Helsinki ilman natseja" mielenosoitukseen taas äärivasemmistolaisia. 

Lisäksi jälkimmäiseen mielenosoitukseen osallistuvilla on aiempina vuosina ollut tapana pyrkiä häiritsemään ensin mainittua tapahtumaa. Mikäli näin käy tänäkin vuonna, toivon presidentin kommentoivan asiaa.

* * *

Toimittaja Ivan Puopolo kertoi eilen sosiaalisessa mediassa kuunnelleensa Youtubesta kaikki löytämänsä aiempien vuosien 612-soihtukulkueen yhteydessä pidetyt juhlapuheet. Niissä korostui hänen mukaansa "todella selvästi isänmaan, suomalaisen kansakunnan, veteraanien sekä suomen kielen ja kulttuurin kunnioitus". 

Lisäksi hän kiinnitti huomionsa siihen, ettei niissä ollut "varsinaista äärioikeistolaista vihaa tai vihanlietsontaa, edes 'flirttailua' sillä en havainnut". Lisäksi hän kertoi, että "maahanmuuttoa ei suoraan mainittu kertaakaan – ei hyvässä eikä pahassa".

Rajuinta olivat - hänen mukaansa - puheisiin sisältyvät maininnat siitä, että "suomalaiset arvot ja identiteetti ovat uhattuina, mutta ei tarkennettu miten".

Puopolo summasi havaintonsa siten, että "ei yksikään puhe ns. valtavirtaretoriikkaa noudattanut, mutta siihen nähden mitä saattoi julkisen keskustelun perusteella odottaa, puheet olivat suorastaan maltillisia. Erittäin vahva isänmaallisuus ja kansallismielisyys veivät puheet kauas monikulttuurisuutta korostavista ihanteista, mutta väkivallan oikeuttamista tai demokratianvastaisuutta ei ollut."

Lopuksi todettakoon, etten aio osallistua mihinkään itsenäisyyspäivän tapahtumaan. Sen sijaan juhlistamme Suomen itsenäisyyttä kotona, syöden puolisoni kanssa kahdestaan juhla-aterian ja katsoen sen jälkeen mitä todennäköisimmin TV:stä - ties kuinka monennen kerran - tuntemattoman sotilaan sekä lisäksi - puolisoni tahdosta - lähetyksen itsenäisyyspäivän vastaanotosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisuutta, uhkailua ja suuruudenhulluutta
Itsenäisyyspäivän tapahtumia ja niskurointia
Vasemmisto ja anarkistit tekivät 85 prosenttia vuoden 2022 terrori-iskuista

Julkisuutta, uhkailua ja suuruudenhulluutta

Kansanedustaja Teemu Keskisarja aikoo toimia poliittisen vihervasemmiston ja pääministeri Petteri Orpon (kok) kritiikistä huolimatta juhlapuhujana itsenäisyyspäivän 612-tapahtumassa sen sijaan, että osallistuisi Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Näin siinäkin tapauksessa, että osallistumisella olisi seurauksia. 

Keskisarja nimittäin totesi, että "jos erottavat mokomalla perusteella ryhmästä tai eduskunnasta, lähden hyvillä mielin kirjoittelemaan 1700-luvun ihmisten historiaa". Eli hän palaisi takaisin varsinaisen ammattinsa pariin.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä on aikonut keskustella asiasta Keskisarjan kanssa, koska "kun kansanedustaja on kutsuttu Presidentinlinnaan, kutsua olisi syytä noudattaa". Sen sijaan puolueen puheenjohtaja Riikka Purra on korostanut kokoontumisen vapautta ja sanavapautta, joten "jokainen tietysti viime kädessä toimii niin kuin toimii".

Nähtäväksi jää, miten tämä myrsky vesilasissa lopulta päättyy. Selvää kuitenkin on jo tässä vaiheessa se, että 612-tapahtuma on jo nyt saanut julkisuutta enemmän kuin sen järjestäjät olisivat voineet edes toivoa.

* * *

Julkisuutta saivat myös Donald Trump ja Vladimir Putin. Ensin mainittu nimittäin uhkasi sosiaalisessa mediassa, että jos palestiinalaisten terroristijärjestö Hamasin viime vuoden lokakuussa ottamia "panttivankeja ei vapauteta ennen tammikuun 20. päivää vuonna 2025, jolloin ylpeästi otan vastaan Yhdysvaltain presidentin viran, helvetti pääsee irti Lähi-idässä niitä kohtaan, jotka ovat vastuussa näistä rikoksista ihmisyyttä vastaan". 

Nähtäväksi jää, miten terroristit reagoivat USA:n tulevan presidentin uhkaukseen. Omalta osaltani epäilen, etteivät he lotkauta korvaansakaan. 

Sen jälkeen näemme, miten Trump toteuttaa uhkauksena. Vai tuliko hän vaatimuksellaan syöneeksi oman uskottavuutensa jo ennen virkaan astumistaan?

* * *

Putinin saama julkisuus taas liittyy venäläiseen oligarkkiin Konstantin Malofejeviin, jonka mukaan Vladimir Putin hylkää Trumpin valitseman tulevan USA:n erikoislähettiläs Keith Kelloggin rauhansuunnitelman, ellei "pöydällä ole koko Eurooppa". 

Hänen mukaansa Putin neuvottelisi rauhasta vasta, kun USA on perunut päätöksensä sallia amerikkalaisilla ohjuksilla iskut Venäjän maaperälle ja Volodymyr Zelenskyi on syrjäytetty Ukrainan hallinnosta. Kumpikaan ehto tuskin tulee täytetyksi ainakaan USA:n vaatimuksesta. 

Vielä vähemmän tulee toteutumaan Putinin ajatus siitä, että Ukrainan taisteluiden lopettamisen yhteydessä sovittaisiin pitkän aikavälin rauhasta ja laadittaisiin jonkinlainen yleinen sopimus globaalista järjestyksestä. Siis vähän samaan tapaan kuin toisen maailmansodan loputtua järjestetyssä Potsdamin kongressissa, jossa luotiin pohja kylmälle sodalle sopimalla Euroopan jakamisesta sodan voittaneiden suurvaltojen kesken.

Tosiasia nimittäin on, ettei Putinin Venäjä ole enää mikään supervalta. Eikä sillä siitä syystä ole paluuta sellaiseen asemaan, joka Stalinin Neuvostoliitolla oli 79 vuotta sitten, vaikka maan suuruudenhullu diktaattori sellaisesta haaveileekin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putin odottaa Trumpin valtaannousua tietämättä, mitä diilimestari tarjoaa?
António Guterres on tehnyt YK:sta hyödyttömän
Muutama kommentti Teemu Keskisarjan listaan

Viekö hurmahenkisyys Israelin Syyriaan?

Ukrainan, Gazan ja Libanonin sodat mahdollistivat islamisteille uuden nousun Syyriassa. Sen seurauksena he ovat vallanneet maan toiseksi suurimman kaupungin eli Aleppon.

Hyökkäyksen tehnyt Hayat Tahrir al-Šam eli HTS on Syyrian sisällissodassa toimiva salafistinen terroristijärjestö, jonka juuret ovat lähellä al-Qaidaa. Sen riveissä taistelee alle 20 000 miestä, joten kyseessä ei lähtökohtaisesti pitäisi olla kummoinenkaan vastus maassa olevien venäläisjoukkojen tukemalle ja kertaluokkaa suuremmalle Syyrian armeijalle. Näin siinäkin tapauksessa, että HTS:n tukena olisi muita kapinallisjärjestöjä.

Nähtäväksi siis jää, kääntyykö sotaonni tulevina päivinä ja viikkoina. Toistaiseksi merkittävin tapahtuma Syyrian hallinnon ja maan diktaattori Bashar Al-Assadin puolella on kuitenkin ollut vain venäläisarmeijan johdon vaihtaminen. 

Omalta osaltani olen jo aiemmin todennut, että tämä sota on varsin yhdentekevä. Valittavana on eurooppalaiselta näkökannalta katsottuna nimittäin pelkästään huonoja vaihtoehtoja: tulevaisuuden Syyriaa hallitsee jatkossa joko ihmisoikeuksista piittaamaton diktaattori tai ihmisoikeuksista piittaamaton islamistihallinto. 

Sen sijaan Israelille sodan lopputuloksella saattaisi olla paljonkin merkitystä. Al-Assadin hallinnollahan on ollut sen verran järkeä, että se on pitänyt Syyrian ja Israelin välisen rajan rauhallisena jo puoli vuosisataa. Sen sijaan islamistihallinto saattaisi hyvinkin hurmahenkisyydessään kuvitella tuhoavansa koko juutalaisvaltion. 

Tästä syystä en pitäisi kovin suurena ihmeenä, mikäli Israel - Gazan ja Libanonin tilanteista huolimatta - puuttuisi tarvittaessa Syyrian taisteluihin nykyhallinnon puolella. Ja varmistaisi näin oman koillisrajansa rauhallisuuden myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hassan Nasrallah tapettiin, mutta Libanonista tuskin tulee uudelleen Lähi-idän Sveitsiä
Keskustelu syyrialaispakolaisten palauttamisesta voidaan aloittaa
Hätäkokouksia

Afrikkalaisia ihmisiä ja apinaihmisiä

Raamatun mukaan ihminen on ainutlaatuinen luomakunnan kruunu. Siis Jumalan itsestään tekemä ainutlaatuinen kuva, jonka hän loi vasta sen jälkeen, kun muu maailmankaikkeus oli tehty valmiiksi. 

Tieteelliset todisteet eivät tue tätä käsitystä, vaan ne viittaavat pikemminkin siihen, että nykyihminen on vain pitkän evoluution tämänhetkinen vaihe. Ja siten nykyisen ihmisen erikoilaatuisuuteen ovat johtaneet monenlaiset vaiheet sen jälkeen kun meihin johtanut elämänmuoto erosi simpansseihin johtaneesta evoluutiolinjasta noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten. 

Ihmisen evoluution tutkijat ovat myös havainneet, että tämän polun varrella on ollut ajanjaksoja, jolloin maapallolla on elänyt useita ihmisen kehityslinjasta simpanssien jälkeen eronneita lajeja. Yksi tällainen vaihe oli puolitoista miljoonaa vuotta sitten, jolloin Afrikassa eli monenlaisia ihmisen kehityslinjaan kuuluvia lajeja.

Niistä Homo erectus eli pystyihminen oli meidän suoranainen esi-isämme, joka oli - Wikipedian mukaan - "nykyihmistä rotevampi, voimakkaampi ja apinamaisempi. Sen pituus oli 130–160 cm. Luultavasti se osasi valmistaa vaatteita ja käsitellä tulta sekä varastoida ruokaa. Pystyihmisen ravinto koostui pääasiassa rasvaisesta suurriistasta. Pystyihmisten aivotilavuus oli noin 950–1 100 cm³, 75 prosenttia nykyihmisen aivotilavuudesta."

Toinen tuohon aikaan elänyt ihmislaji oli Paranthropus boisei eli vankka-apinaihminen. Sen aivotilavuus oli Wikipedian mukaan vain 500–550 cm³ ja pääkallo oli ominaisuuksiltaan kehittynyt tehokkaaseen pureskeluun, minkä seurauksena sen takahampaat olivat neljä kertaa isommat kuin nykyihmisillä. Miespuoliset yksilöt painoivat 68 kilogrammaa ja olivat 1,3 metriä pitkiä. Naispuoliset yksilöt olivat paljon pienempiä: 1,05-metrisiä ja vain 45 kiloisia. 

Ihmisen kehityshistoria on nykyisen tiedon mukaan siis paljon muotoisempi kuin Raamatun luomiskertomus antaa ymmärtää. Ja siksi se on myös erityisen kiehtovaa. 

Tästä syystä oli mielenkiintoista huomata amerikkalaistutkija Kevin Hatalan ja hänen kumppaneidensa tutkineen Kenian Turkana-järveltä puolentoista miljoonan vuoden ikäisiä jalanjälkiä, joiden he osoittivat olevan kahden eri lajin tekemiä muutamien tuntien tai päivien välein. 

Analyysit osoittivat, että jalanjäljet olivat peräisin yksilöiltä, joiden kävelytyylit ja asennot erosivat toisistaan. Tutkijoiden mukaan osa jäljistä on pysty- ja loput vankka-apinaihmisen tekemiä. 

Molempien lajien fossiileita on löytynyt alueelta jo aiemmin. Nyt julkaistu tutkimus on kuitenkin vasta ensimmäinen, joka osoittaa, että lajit elivät rinnakkain ja todennäköisesti myös keskinäisessä vuorovaikutuksessa 1,5 miljoonaa vuotta sitten.

Samalla ne viittaavat siihen, että järvenrantaympäristöt olivat molemmille lajeille tärkeitä. Ja siten niiden välillä oli luultavasti suoraa kilpailua, joka vahvisti lajien ekologis-evolutiivista eriytymistä toisistaan. Ja ehkäpä myös lopulta johti vankka-apinaihmisen sukupuuttoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallinen ihmisryhmien sulautuminen
Kumulatiivisen kulttuurin alku
Miksi neandertalilaiset hävisivät?