Starttirahojen loppuminen alleviivaa kansalaispalkan tarvetta

Tämän päivän Helsingin Sanomat nostaa esiin kahdessa jutussa (tämä ja tämä) starttirahojen loppumisen. Ja sen, ettei hallituksella näyttäisi olevan aikomustakaan etsiä lisärahoitusta tähän tarpeeseen.

Lehden huoli on erittäin aiheellinen, sillä jokainen kannattava uusi yritys lisää Suomen taloudellista toimeliaisuutta ja tuo sitä kautta maallemme hyvinvointia. Jos tie kannattavuuteen on mahdollista ainoastaan pienen alkuvaiheen tuen kautta, saa yhteiskunta tukeen investoimansa varat nopeasti takaisin.

Helsingin Sanomat ehdottaakin, että starttirahojen nyt loputtua tarpeeseen voisi käyttää työttömyyskorvauksiin korvamerkittyjä rahoja.Tämä ratkaisisi ongelman, mutta epäilen onko työttömyyskorvauksiinkaan varattu ylimääräistä rahoitusta.

Nyt käsillä oleva tilanne onkin akuutti esimerkki järjestelmämme toimimattomuudesta. Ratkaisua siihen pitäisi hakea kansalaispalkasta eli perustulosta, joka maksettaisiin kaikille Suomen kansalaisille.

Oman näkemykseni mukaan kanslaispalkka tulisi pitää niin pienenä, ettei se houkuttaisi ketään jäämään työelämän ulkopuolelle eikä sosiaaliturvan perässä tulevia maahanmuuttajia; eikä sen päälle voisi saada harkinnanvaraisia tukia. Samalla voitaisiin myös laskea kaikkia palkkataulukoita kansalaispalkan verran, jolloin ihmisten palkkaaminen työtehtäviin kävisi yrityksille nykyistä kannattavammaksi, mutta olisi palkansaajien kannalta neutraali.

On siis aika lopettaa saivartelu ja antaa hallitukselle täysi tuki sen pyrkimyksessä teettää kokeilu kansalaispalkasta - ja mikäli se näyttäisi toimivan laajentaa malli koko maahan. Varat siihen saataisiin nykyisen monimutkaisen työttömyysturvan purkamisesta. Samalla työn tarjonta lisääntyisi, mikä Juhana Vartiaisen mukaan jo itsessään lisää työllisyyttä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?
Kyllä kansa tietää
Kansalaispalkka

Pietarsaaresta kohti Malmöä

Yleisradio julkaisi tänään uutisen, jonka mukaan Pietarsaaressa on heiluteltu puukkoja pariinkin otteeseen. Heiluttelijat ovat olleet nuoria miehiä. Jotenkin arvoituksellisesti uutisessa todetaan, että tapauksissa ei ole kyse kieli- tai kulttuurieroista.

Uutinen on sinänsä vähäpätöinen, mutta toi mieleen aiemman uutisen, jonka mukaan maahanmuuttajat ovat nykyään kytköksissä käytännössä kaikkiin samaisessa länsirannikkomme pikkaukaupungissa tapahtuneisiin rikoksiin. Edelle kirjatusta uutistekstistä voi myös päätellä, että asia on näin myös mainituissa puukonheilutuksissa - vaikka muotoilu saattaakin viitata siihen, että heiluttelijoina on ollut maahanmuuttajien lisäksi myös kantasuomalaisia.

Onneksi Pietarsaaressa on kuitenkin pääsääntöisesti rauhallista. Toisin on Malmössä, jonka pitkään kestänyt kranaatinheittelysarja sai jatkoa viime yönä. Asiasta kertoneen Ilta-Sanomien mukaan kyse on rikollisjengien kostonkierteestä. Lehti ei mainitse jengien etnistä taustaa, mutta ruotsinsuomalaisessa blogosfäärissä asiasta on ollut puhetta, joten valistuneet lukijat ovat kyllä tietoisia kranaattijengiläisten etnisestä virittyneisyydestä.

Kun nyt nivon Pietarsaaren ja Malmön yhteen, teen sen siksi, että se mitä näemme tänään länsirannikollamme on varsin todennäköisesti alkusoittoa sille kehitykselle, jonka edistyneempi vaihe on nähtävissä Malmössä - lopputulosta ei tiedä kukaan. Näin siitä riippumatta, ovatko edellä mainitut puukonheiluttajat ruotsinkielisiä, suomenkielisiä vai maahanmuuttajia, sillä jo aiempien uutisten perusteella tiedämme maahanmuuttajien vastaavan isosta siivusta rantakaupungin rikollisuudesta.

Tämä seikka olisi hyvä tiedostaa myös valtamediassa, ja erityisesti verorahoitteisessa Yleisradiossa, sillä asioiden salailu ja parhain päin selittäminen ei ole rasimia vaan vastuuttomuutta, harhaanjohtamista ja sellaisen väärän todistuksen antamista, jonka seurauksena teemme kaikki ne samat virheet, joiden seurauksena Malmöstä on tullut se mitä se tänä päivänä on. Aivan samoin kuin muutamista Tukholman lähiöistä ja Göteborgista.

Sen sijaan uutisoidessaan Suomen ja myös Ruotsin tapahtumista avoimesti ja mitään salaamatta voisi lehdistö toteuttaa journalistisesti arvokkainta tehtäväänsä ja auttaa maamme poliitikkoja toteuttamaan sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, jonka seuraukset ovat erilaiset kuin läntisessä naapurimaassamme. Uskon sen olevan kaikkien suomalaisten etu, kieleen, ihonväriin tai uskontoon katsomatta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Bahaaldin Omar uhkailee rikollisuudella
Juhana Vartiainen - tutkijako?
Maahanmuuttajat näkyvästi esillä Pietarsaaressa

Bahaaldin Omar uhkailee rikollisuudella

Irakilaisten pakolaisten edusmies Bahaaldin Omar moittii mielipidekirjoituksessaan Suomen hallituksen ja maahanmuuttoviraston pyrkimyksiä kiristää humanitaarisen maahanmuuton ehtoja. Erityisesti hän vastustaa sitä, että maassa ilman turvapaikkaoikeutta olevien muunmaalaisten oleskelulupien perusteita aiotaan kiristää.

Hänen mukaansa maahanmuuttovirasto on tiedottanut, että näiden ihmisten tulee palata vapaaehtoisesti kotimaahansa mikäli poliisi ei uusi hakemusta. Elleivät he tee näin, heiltä loppuvat kaikenlaiset veronmaksajien kustantamat edut kuten asumispalvelut ja toimeentulotuki.

Edelle kirjoitetun voisi kuvitella olevan vähintäänkin itsestäänselvyys, mutta Omar ilmoittaa Suomen väkivalta- ja rikostilastojen synkistyvän entisestään uudistusten seurauksena, koska osa oleskelulupansa menettäneistä ei tule lähtemään maasta vaan jää tänne hankkien toimeentulonsa rikollisin keinoin. Ratkaisuksi ongelmaan hän ehdottaa, että kaikille tarpeeksi pitkään maassa oleskelleille tulisi antaa automaattisesti oleskelulupa Suomessa.

* * *

Edellä mainittu kirjoitus on äärimmäisen röyhkeä. Sen mukaan suomalaisten tulisi siis elättää kasvava joukko sellaisia ihmisiä, joilla ei ole lain tarkoittamaa oikeutta turvapaikkaan, eivätkä he syystä tai toisesta osallistu työelämään. Ja tätä vaatimusta vielä ryyditetään mafiamaisella uhkauksella rikollisuudesta.

Minusta Omarin kirjoitus tulisi osata tulkita oikein. Sen mukaan on selvää, että myöntämällä oleskelulupia sellaisille ulkomaalaisille turvapaikanhakijoille, joilla ei ole edellytyksiä sen saamiseksi ja joita ei kotimaassaan uhkaa muu kuin korkeintaan köyhyys, tulemme jatkossa sekä nostamaan julkisia menojamme, että heikentämään maamme turvallisuutta.

Lisäksi Omarin ehdottama avointen ovien politiikka todennäköisesti lisäisi Suomen houkuttelevuutta sosiaaliturismin kohdemaana, joka kiihdyttäisi entistäkin enemmän kustannuksia ja myös tiettyjä väkivaltarikollisuuden muotoja. Maahanmuuttoviraston ja ennen kaikkea maan hallituksen ja eduskunnan tulisikin kiireesti huolehtia niistä keinoista, joilla väärin perustein turvapaikkaa hakeneet ihmiset voitaisiin palauttaa kotimaihinsa tai ainakin Suomen rajojen ulkopuolelle mahdollisimman tehokkaasti.

Itse ehdotan, että lainsäädännöstämme poistettaisiin kokonaan mahdollisuus oleskelulupien myöntämiseen sellaisille, jotka ovat hakeneet aiheetta turvapaikkaa maastamme. Tämä olisi erityisen perusteltua juuri nyt, kun Suomi on päättänyt elättää osansa niin EU:n yhteisistä pakolaisista kuin myös turvapaikanhakijoista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paratiisi
Avustusjärjestöt rahoittavat ihmissalakuljetusta
60 000 taakkaa jaettavaksi Euroopan maille

Paratiisi

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna kirkon ulkomaanavun työntekijästä Kati Miettusesta, jonka mukaan Somaliassa on "paratiisimaiset olot". Lämpötila on hellekautta lukuun ottamatta 25 asteessa, joten maa voisi olla turistien paratiisi mikäli olot vain olisivat rauhallisemmat.

Valitettavasti edelle kirjoittamassani kappaleessa on yksi "jos"-sana. Ilman sitä Suomeen ei olisi pyrkimässä joukoittain koneinsinöörejä ja taitavia sovittelijoita, vaan nämä hankkisivat elantonsa Somaliassa konetekniikan innovaatioita kehittelemällä ja maailmanluokan laitteita rakentamalla sekä turisteja palvelemalla.

Kirkon ulkomaanavun työntekijä kertoo myös oman näkemyksensä siitä, miksi ensimmäisessä kappaleessa on "jos"-sana. Hänen mukaansa "siellä on yksitoista klaania, erilaisia sotajoukkoja ja sirpaleisia hallintoja. Niiden välillä on usein eripuraa. Sitä lietsoo myös ääri-islamilainen järjestö Al Shabaab". 

Kaikista ongelmista huolimatta maan keskiosaan on Miettusen avulla saatu aikaiseksi uusi osavaltio. Hänen mukaansa, aivan oikein, kyseessä on asukkaiden oma osavaltio, jonka he ovat itse halunneet. 

Nyt saavutettujen valmiiden rakenteiden avulla he voivat ryhtyä ratkomaan ongelmiaan. Siinä auttanee somalialaisten legendaarinen sovittelukyky, joka saanee leikiten puretuksi klaanien väliset jännitteet ja johtanee heidät yhtenä rintamana vastustamaan ääri-islamistista Al Shabaabia. Sehän olisi kaikkien yhteinen etu, vai mitä?

Kati Miettunen on historiansa aikana tehnyt paljon muutakin hyvää. Erityisesti pisti silmään hänen kertomuksensa egyptiläisten kansalaisjärjestöjen tukijana vuosina 2011-13. 

Siis täsmälleen sen arabikevään aikana, jonka aikaisen kansalaisliikehdinnän seurauksena maahan on saatu pienten mutkien jälkeen vielä aiempaakin tiukempi sotilashallinto, jonka johtajan väitetään olevan hyvin vauras mies. Se on hienoa, sillä ilman sotilasvaltaa Egyptissä vallitsisi islamilainen hirmuvalta tai täysi anarkia. 

Tänä aamuna saimme jälleen lukea myös kehitysavun leikkaamista vastustavan mielipidekirjoituksen. Sitä lukiessa mieleeni palasivat karut tosiasiat. Eli se, että viime kädessä jokaisen maan kehitys kohti parempia oloja on kiinni kansan omasta tahdosta ja sitoutumisesta parempaan tulevaisuuteen. Ellei kansa halua sitä yksituumaisesti, vaan tappelee mieluummin vuodesta toiseen keskenään, ei ulkopuolinen apu juurikaan hyödytä.  

Mutta toivotaan, että Kati Miettunen on tällä kertaa oikeassa, ja somalit ovat tosissaan päättäneet ryhtyä kehittämään omaa maataan. Ja lopettavat keskinäisen vihanpitonsa niin, että jo muutaman vuoden kuluttua Somalia kilpailee turistien suosiosta muiden olosuhteiltaan paratiisimaisten lomakohteiden kanssa. Ja saa kipeästi kaivattuja tuloja laillisesta puuhiilikaupasta ja karjankasvatuksesta. 

Jään siis jännityksellä odottamaan Somalian nousua vauraaksi paratiisivaltioksi, josta myös muut Afrikan maat voivat ottaa esimerkkiä. Sen pitäisi olla helppoa kuin heinänteko, sillä siihen ei vaadita muuta kuin somaleiden pidättäytyminen väärinkäytöksistä, oman klaanin edun ajamisesta, korruptiosta ja väkivallasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suoraan somalin suusta
Hauska terrorismi-uutinen
Oma klaani mansikka, muu klaani mustikka

Juhana Vartiainen - tutkijako?

Palaan parin päivän takaiseen SuomiAreenan maahanmuuttokeskusteluun siitä tehdyn internet-uutisen perusteella. Näin siksi, että se valaisee hyvin paljon julkisuutta saaneen ja kansanedustajaksi nousseen Juhana Vartiaisen ajatustapaa.

Asia on tärkeä siksi, että hän on tehnyt politiikkaa edeltäneen uransa tutkijana ja tutkimusjohtajana. Voisi siis olettaa, että Vartiaisen ajatustapa sisältää sellaisia loogisen ajattelun ja todistusaineiston kunnioittamisen elementtejä, jotka ovat tieteelliselle ajattelulle tyypillisiä.

Poimin seuraavaksi Vartiaisen kommentit edellä linkitetystä jutusta ja kommentoin niitä tieteellisen ajattelun kannalta.

"Vartiaisen mukaan maahanmuuttajilla on tärkeä merkitys työllisyydelle. Hän harmitteli myös sitä, että maahanmuuttajat niputetaan keskustelussa aina yhteen ryhmään"

Maahanmuuttajilla on tosiaankin tärkeä merkitys työllisyydelle, mutta ei kuitenkaan kaikenlaisella maahanmuutolla. Aktiivinen, yritteliäs ja koulutettu maahanmuuttaja on varmasti hyväksi maamme työllisyydelle, kun taas kieli- ja lukutaidottoman maahanmuuttajan on lähes mahdotonta löytää keinoja työllistyäkseen ainakaan laillisille työmarkkinoille. Vartiainen näyttäisi siis olevansa oikeassa.

"Vartiaisen mukaan maahanmuuttajien erottelu etnisen taustan mukaan ei ole kuitenkaan asiallista. Hänen mukaansa eri etnisen taustan omaavien ihmisten hinnoittelu ei ole suotavaa, mutta ero pakolaisten ja työperäisten maahanmuuttajien välille on tärkeä tehdä."

Väite on mielenkiintoinen ja antaa ymmärtää, ettei etnisellä taustalla ja maahanmuuttajien pakolais-statuksen tai työperäissyyden välillä olisi suurta korrelaatiota. Käytännössä korrelaatio on erittäin korkea, joten molemmat tilastointitavat johtavat lähes identtisiin luokitteluihin. Tämä on yleistä tietoa, jonka pitäisi olla tuttua Vartiaisellekin, joka on usein ottanut kantaa maahanmuuttoasioihin.

"Keskustelijat vetosivat tutkimuksiin, joiden mukaan Ruotsissa on asuinalueita, jonne poliisit ja muut viranomaiset eivät halua mennä. Vartiainen ei uskonut näihin, vaan hänen mielestään Suomella on paljon opittavaa Ruotsista."

Tämä on hämmentävää, sillä ruotsalaisten viranomaisten haluttomuus mennä maahanmuuttajavaltaisimmille alueille ilman poliisivartiota on ollut usein esillä sekä Ruotsin että Suomen valtamediassa. Esillä on ollut myös tapauksia, joissa poliisit ovat joutuneet perääntymään maahanmuuttajanuorison hyökkäysten alta. Tutkijana kiinnitin erityistä huomiota siihen, että Vartiainen sivuutti tutkimukset ilmoittamalla, ettei usko niihin.

Tämä ei tarkoita, että tutkijan tulisi ilmoittaa olevansa aina samaa mieltä vanhojen tutkimustulosten kanssa. Ei tietenkään, mutta tutkimustuloksen syrjäyttäminen edellyttää aina sellaisen tutkitun tiedon esille tuomista, joka osoittaa vanhan tutkimuksen vääräksi tai puutteelliseksi. Tässä asiassa Vartianen ei viitannut sellaiseen. Eikä olisi voinutkaan, koska sellaisia tutkimuksia ei liene edes olemassa.

Summa summarum, Juhana Vartiainen osoitti tässä lyhyessä referaatissa ymmärtämättömyyttä tilastollisen korrelaation merkitykseen tai vaihtoehtoisesti harrasti saivartelua. Lisäksi hän näyttäisi olevan valmis syrjäyttämään tieteellisen tiedon mikäli se on vastoin hänen omaa maailmankatsomustaan.

Näin hän osoitti maailmankuvansa olevan pikemminkin uskonnollis-dogmaattinen kuin tieteellis-rationaalinen. Tämä on harmi, koska hän on yksi harvoista tieteessä kannuksensa hankkineista kansanedustajista, joiden voisi toivoa ohjaavan maamme päätöksentekoa tosiasioihin perustuvaksi. Tämä ei sinänsä ole yllättävää, sillä hänen oma tieteellinen tuotantonsa näyttäisi olevan varsin vaatimaton.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tarvitseeko Suomi työvoimapulan paikkaajia
Asiantuntemusta?
Maahanmuuttajat tuovat valtiolle puhdasta rahaa?

Suomen vastuista Kreikassa

HS:n toimittaja Petri Sajari on esittänyt oman näkökulmansa Kreikan velkakriisiin. Hän väittää, että hallitus olisi kasvattamassa Suomen vastuita velkakriisissä, mikäli Kreikalle ei myönnetä uutta hätälainaa. Näin siksi, että vanhat lainat jäisivät siinä tapauksessa Suomen maksettavaksi.

Tekstin alkuosan perusteella Sajarilta näyttäisi jääneen huomaamatta, että Kreikan lainat jäävät joka tapauksessa maksamatta. Näin siitä huolimatta, että asian totesi myös Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Sixten Korkman jo kolme vuotta sitten ja Vesa Puttonen eilen.

Itse asiassa tosiasiat toteaa epäsuorasti myös Petri Sajari oman kirjoituksensa loppupuolella, kun hän kertoo pitävänsä taloudellisesti järkevänä, että Kreikka eroaisi eurojärjestelmästä ja voisi näin jättää helpommin lainojaan maksamatta. Kysymys kuuluukin, että miksi ihmeessä toimittaja ei ole osannut yhdistää kirjoituksensa alku- ja loppupuolta yhteen ja tehdä loogista loppupäätelmää.

Eli että Suomen ja muidenkin euromaiden ainoa keino olla lisäämättä vastuitaan ja etenkin tappioitaan Kreikan velkakriisistä on olla lappamatta sinne enää euroakaan lisärahaa. Toki sama olisi pitänyt ymmärtää jo vuosia sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Lopuksi vielä mielenkiintoinen huomio. Etsiessäni viitteitä tähän kirjoitukseen törmäsin Sixten Korkmanin neljän vuoden takaiseen kommenttiin, jossa hän ehdottaa että Suomi hakisi Kreikan konkurssiin. Samalla hän tulee maininneeksi, että Kreikka oli jo tuolloin luvannut myydä omaisuuttaan 50 miljardilla eurolla.

Kuulostaako tutulta. Neljässä vuodessa tuota omaisuutta on myyty vain reilulla kolmella miljardilla (6,4 % koko sovitusta summasta), ja nyt Kreikan parlamentissa käsiteltävänä olevan uuden sopimuksen teksteissä mainitaan siis tuo sama 50 miljardin euron omaisuuden myynti. Jos nyt puheena oleva hätälaina myönnetään ja siihen liittyvä sopimus solmitaan, kannattaa jatkossa siis seurata muiden asioiden ohella sitä, millä tavoin Kreikka kiertää omaisuutensa myyntisopimuksen tällä kertaa.

Mutta toivotaan nyt kuitenkin, ettei tuota seurantaa tarvita vaan joko Kreikan parlamentti tai euromaat hylkäisivät tehdyn sopimuksen. Ja Kreikka pääsisi lopultakin nollaamaan sille myönnetyt "lainat" ja aloittamaan alusta.

Samalla muut euromaat pääsisivät nuolemaan jo pahasti tulehtuneita haavojaan - paitsi tietenkin Saksa ja Ranska, jotka voisivat ryhtyä poksauttelemaan shampanjapullojen korkkeja saatuaan nyt nähdyllä farssimaisella jättioperaatiolla muut euromaat pelastamaan omat pankkinsa ja niiden omistajat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uskottava Kreikkapaketti ja tosiasiat
Vanhoja konsteja Kreikalle
Euroopan Unionin syvin olemus

Neljän vuoden tuomio anonyymille pedofiiliraiskaajalle

Helsingin Sanomat kertoo eilisestä Rovaniemen hovioikeuden päätöksestä, jossa kaksi raiskausta, viisi törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, kaksi lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja huumausainerikoksia tehneelle miehelle oli luettu neljän vuoden vankeustuomio. Kolttostensa aikana hän tuli myös levittäneeksi yhdelle uhreista Klamydian.

Helsingin Sanomat ei kerro tekijän nimeä uhrien suojelemiseksi. Hyväksyn tämän, mutta sen sijaan jäin ihmettelemään, miksi pedofiiliraiskaajasta ei kerrota mitään muuta kuin ikä (ja sekin ilmeisesti vuodella väärin) ja että hän näytti ikäistään nuoremmalta.

Koska selvitin asian muualta internetistä, annettakoon nyt kuitenkin nuo tiedot. Kaiffari oli syntynyt jo kesäkuussa 1994 ja oli nimensä ja valokuvan perusteella valkoihoinen kantasuomalainen. Tämä tapaus ei siis sisälly humanitaarisen maahanmuuton kustannuksiin suomalaiselle yhteiskunnalle ja vahvistaa usein kuullun mantran, että raiskaavathan suomalaisetkin.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että Afrikasta ja Lähi-Idästä peräisin olevat miehet raiskaavat kertaluokkaa useammin kuin kantaväestö. Siinä mielessä nyt annetulla tuomiolla ei tule olla merkitystä Suomessa noudatettavan maahanmuuttopolitiikan linjauksiin.

Joka tapauksessa täytyy kiittää siitä, että hovioikeus korotti käräjäoikeuden tuomiota. Neljän vuoden istunto ei ehkä vaikuta raiskauksen uusimisriskiin (noin kolmannes palaa vankilaan syystä tai toisesta), mutta ainakin se pitää tämän lasten sarjaraiskaajan vuoden poissa sairaasta harrastuksestaan.

Lisäksi vankeinhoitolaitoksella on vuosi enemmän aikaa terapoida miestä kohden terveempää seksuaalisuutta. Kai silläkin joku merkitys on?

Yleiseltä kannalta toivon, että Rovaniemen hovioikeuden päätös viittaa seksuaalisen väkivallan rangaistuskäytäntöjen kiristämiseen. Tämähän on ilmeisesti myös asiasta vastaavan ministerin tahto. Vain täysin arkimaailman realiteeteista pihalla oleva median lemmikkivasemmistofeministi tuntuu olevan kahden vaiheilla oman näkemyksensä kanssa. Siitä ei kuitenkaan ole syytä välittää, sillä hän ja hänen puolueensa edustaa vain marginaalista osaa väestöstä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaaja voi olla kuka tahansa - entä sitten?
Tapanilan joukkoraiskaajien tuomio vetää hiljaiseksi
Salaperäinen raiskaaja lietsoo rasimia

Pula luovuttavista koirista

Onkohan nyt hätä kyseessä? Yle nimittäin uutisoi, että koirien verenluovuttajista on pula.

Uutisessa kerrotaan sanatarkasti että "koira tarvitsee verensiirtoa esimerkiksi auton alle jäätyään tai muuten isoon leikkaukseen joutuessaan. Koira voi tarvita verensiirtoa myös sairauden vuoksi. Sillä voi olla esimerkiksi punasolujen hajoamiseen johtava immuunivälitteinen sairaus, joka johtaa vakavaan anemiaan."

On tietenkin hienoa, että koiratkin saavat tarvittaessa verta. Ja että heidän omistajansa hoitavat koiriaan terveiksi, vaikka ennen vanhaan sairaat eläimet tavattiinkin päästää päiviltä kärsimysten lopettamiseksi. 

Tässä tilanteessa minulla on vain kaksi toivetta. 

Ensimmäinen on se, ettei kukaan pitkittäisi koirien kärsimyksiä tarpeettomasti. Eli "pelastaisi" sairaita tai loukkaantuneita koiria samankaltaiseen tilanteeseen, josta ihmiset voivat Hollannin ja Belgian kaltaisissa sivistysmaissa hakea armokuolemaa.

Toinen toiveeni koskee koirien ja muidenkin lemmikkien terveydenhuollon rahoitusta. Toivottavasti se tapahtuu sataprosenttisesti omistajien rahoituksella, eikä siihen sotketa edes epäsuorasti veronmaksajien pennosia. Lemmikkien terveydenhuoltoa kun ei oikein voi katsoa ihmisoikeudeksi tai edes yleishyödylliseksi toiminnaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka turvata kehitysyhteistyön ja luonnonsuojelun rahoitus?
Kyykärmes on terveellinen
Oliivituho paljastaa: aate syrjäyttää tosiasiat

Uskottava Kreikkapaketti ja tosiasiat

Suomen hallitus otti ilmeisesti Perussuomalaisten johdolla tiukan kielteisen kannan Kreikan lisärahoittamiseen. Kaikenlaiset asiantuntijat ja journalistit ennakoivat, että Kreikka tulee siitä huolimatta saamaan tukirahansa: reilut 53,5 tai jopa 74 miljardia, jos pankeille annettava tuki lasketaan mukaan.

Perusteluita tukipaketille on antanut esimerkiksi valtiovarainministeri Alexander Stubb. Kuunnellaan siis häntä.

"Ratkaisu edellyttää sitä, että Kreikalla on uskottavia ehdotuksia pöydällä, jotka liittyvät vahvaan ehdollisuuteen, rakenteellisiin uudistuksiin ja luottamukseen ylipäätään." Lisäksi "ratkaisu on se, että Kreikka esittää uskottavan ohjelman ja hyväksyy sen omassa parlamentissaan."

Stubb on siis valmis "lainaamaan" Kreikalle lisää rahaa, mikäli paperille saadaan uskottavalta kuulostava velanhoitosuunnitelma. Tosiasia kuitenkin on, että maan velka on 175 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Jälkimmäinen on Wikipedian mukaan 267 miljardia US dollaria, joten velan määräksi tulee noin 420 miljardia euroa, joka nousisi uuden lainapaketin mukaan ainakin 470 miljardiin. 

Asukkaita Kreikassa on noin 11 miljoonaa, joten uuden lainan jälkeen jokaiselle kreikkalaiselle tulisi takaisin maksettavaa suunnilleen 38 000 euroa, johon olisi laskettava päälle vielä jokavuotinen korko. Summaa voi verrata kreikkalaisten keskipalkkaan 1 004 euroon kuukaudessa. 

Suomessa velkakello näyttää tällä hetkellä vähän yli 17 800 euroa jokaista suomalaista kohti; ja keskipalkkahan meillä on saman lähteen mukaan noin 2 300 euroa kuussa. Näiden lukujen suhteista voidaan laskea, että kreikkalaisten velkataakka on kansalaisten maksukykyyn verrattuna yli viisinkertainen Suomen julkiseen velkataakkaan verrattuna. 

Edellä olevassa laskelmassa ei ole huomioitu esimerkiksi työllisyysastetta, joka muuttaa työssäkäyvien kreikkalaisten asemaa vielä mahdottomammaksi. Jos tässä tilantessa ottaa huomioon sen itkun ja valituksen, josta olemme saaneet lukea nyt, kun Suomen hallitus on alkanut listata julkisen talouden sopeutustoimia sekä kreikkalaisten negatiivisen suhtautumisen veronmaksuun, en usko hetkeäkään, että Kreikka maksaisi ikinä velkaansa takaisin. 

Jäänkin tässä tilanteessa odottamaan suurella mielenkiinnolla EU:n ja Suomen linjanvetoa Kreikan uuteen tukipakettiin, sillä kyllä jokaisen EU-maan päätöksentekijät osaavat laskea edelle kirjaamani rätingit itsekin. Mielenkiintoinen kysymys on myös se, poikkeavatko esimerkiksi Slovakian, Latvian tai Liettuan kannanotot Suomen tiukasta linjasta. Sitä en usko.

Timo Soini ja koko Sipilän hallitus ovat tässä asiassa siis paljon vartijoina. Toivottavasti nahka on tarpeeksi parkkiinntunutta kestämään kovia paineita. Se olisi kreikkalaisten ja koko Euroopan etu, kuten olen jo ajat sitten todennut. Tosiasia kun on, ettei Kreikkaan upotettuja rahoja voi saada enää takaisin tehtiin mitä tahansa tai vaikka harmittaisi kuinka paljon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Euroopan Unionin syvin olemus
Vanhoja konsteja Kreikalle
Tehdään oikein!

Positiivinen uutinen

Microsoftin massairtisanomisen varjossa Suomen talouselämästä saatiin eilen myös hyvä uutinen. Lääkeyhtiö Orion antoi nimittäin positiivisen tulosvaroituksen, jonka seurauksena sen pörssikurssi nousi noin kymmenellä prosentilla.

Mielenkiintoisen uutisesta tekee se, että toimitusjohtajan mukaan varoitus ei perustu mihinkään erityiseen tapahtumaan, vaan ainoastaan siihen, että alalla menee nyt kovaa. Näin siksi, että läntisten valtioiden väestöt vanhenevat nopeasti ja tarvitsevat yhä enemmän terveydenhuoltoa.

Samalla maailman julkiset sektorit pyrkivät supistamaan terveydenhuoltokulujaan. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi lääkkeiden käytön lisääminen on oiva keino.

Näemme siis, ettei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ainakin Orioniin sijoittaneet saavat vastinetta sijoituksilleen. Näin erityisesti siksi, että yhtiön osakkeen eilinen kurssinousu oli vain uusi askel jo pidempään jatkuneeseen kehitykseen: esimerkiksi kolme kuukautta sitten osakkeen arvo oli vain reilut 27 euroa, ja eilen pörssin sulkeutuessa siis yli 35.

Koska nykymenolle ei ole näkyvissä loppua, on odotettavissa, että Orion jatkaa hyvää tuloksentekoa myös jatkossa. Näin erityisesti siksi, että Parkinson-lääkkeiden patenttien pelätty vanheneminenkaan ei näytä vaikuttaneen yhtiön tuloksentekokykyyn.

Sijoituskohteena Orionia arvioitaessa on kuitenkin huomioitava sen pörssiarvon nousu. Se on ollut nopeaa, mutta toisaalta osakkeen arvo on ollut tuloksentekoon verrattuna alhainen - ainakin jos sitä mitataan osingonmaksun kautta.

Viime vuodelta yhtiö maksoi jokaisesta osakkeesta 1,30 euroa, eli mikäli jaettava summa pysyisi samana saisi nykyhintaiselle osakkeelle vajaan neljän prosentin tuoton. Tämä on katsottava minimiksi, sillä positiivisen tulosvaroituksen valossa on osakkeenomistajille odotettavissa jonkin verran enemmän.

Orion lienee siis edelleen ihan hyvä sijoitus. Huipputuottoja ei kuitenkaan ole enää odotettavissa, vaan kaukaa viisaat ovat jo tehneet parhaat rahat - ainakin jos osaavat realisoida voittonsa ajoissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen matkapuhelimen dilemma
Kuinka turvata kehitysyhteistyön ja luonnonsuojelun rahoitus?
Mihin Kreikan vaihtoehdot johtavat?

Suomalaisen matkapuhelimen dilemma

Microsoft päätti jätti-irtisanomisista, joiden seurauksena yhtiön toiminta Salon kaupungissa päättyy kokonaan. Päätös ei tullut yllättäen, vaan oli pikemminkin looginen seuraus jo Nokian aikana alkaneesta suomalaisen matkapuhelinbisneksen alamäestä.

Siksi onkin yllättävää, että pääministeri Sipilä tuntuu pitävän uuden matkapuhelinyksikön perustamista Suomeen hyvänä tai toivottavana asiana. Vaikka hän puhuukin erikoispuhelimista, on vaikea nähdä että sellaisilla saataisiin aikaiseksi kovin kannattavaa ja pitkäaikaista yritystoimintaa alalla, jolla jopa suurin toimija menestyy kehnonlaisesti ja vain brändäyksessään erinomaisesti onnistunnut Apple pystyy myymään laitteitaan suurella katteella.

Tarkoitan sitä, että jos uusi suomalainen kännykänvalmistaja onnistuisikin tekemään onnistuneen erikoispuhelimen, sen edessä olisi dilemma. Joko se ei tuottaisi merkittäviä liiketaloudellisia voittoja, tai jos tuottaisi, se saisi välittömästi vastaansa jättiläismäisen ja siksi ylivoimaisen kilpailijan.

Tätä taustaa vastaan on tarkasteltava myös huhuja Nokian paluusta kännykkämarkkinoille. Yhtiön tarkoituksena on ilmeisesti lähteä liikkeelle pienillä investoinneilla eli pelkällä suunnittelutyöllä ja jättää isommat riskit puhelimet valmistavalle alihankkijalle.

Käytännössä tavoitteena lienee pelkästään rahastaa maailmalta se, mitä vanhan brändin avulla on vielä rahastettavissa. Yhtiön kännykkäbisneksen nousua maailman huipulle tuskin edes tavoitellaan.

Ja onhan meillä vielä jäljellä yksi suomalainenkin matkapuhelinyhtiö, eli Jolla. Sen siivet eivät ole riittäneet nousuun: yhtiön tilasta kertonee käyttöjärjestelmän ja puhelintuotannon eriyttäminen toisistaan. Se mitä olen kuullut puhelimesta viittaa käyttöjärjestelmän erinomaisuuteen, mutta puhelimen keskinkertaisuuteen.

Joka tapauksessa yhtiön läpimurto merkittäväksi kansainväliseksi toimijaksi on jäänyt tekemättä, mutta käyttöjärjestelmän osalta tilanne saattaa muuttua, mikäli Venäjä valitsee Sailfishin älypuhelinpalvelujensa alustaksi. Siinä on Jollan mahdollisuus, ei niinkään raudan takomisessa. Vastaavaa poliittisiin realiteetteihin perustuvaa tilaisuutta ei kuitenkaan ole ihan helposti löydettävissä toiselle suomalaiselle matkapuhelinyhtiölle.

Joka tapauksessa on siis selvää, ettei entisten hyvien aikojen paluusta kannata haaveilla. Koska nyt kuitenkin vapautuu runsaasti ammattitaitoista työvoimaa, on toivottavaa että heidän osaamisensa saataisiin suunnattua kännyköitä järkevämpiin kohteisiin - siis sellaisiin, joissa heidän osaamisensa voidaan yhdistää vallankumouksellisiin ideoihin.

Siis sellaisiin, joiden edessä on nopeasti kasvava kansainvälinen markkina, jota liian monet muut eivät ole oivaltaneet. Toisin sanoen olisi löydettävä aloja, joiden tilanne ja tulevaisuus olisi juuri nyt samankaltainen kuin Nokialla oli edessään 1980-luvun lopulla. Sellaiset eivät kuitenkaan mitä todennäköisimmin liity kännyköiden valmistamiseen, vaikka saattaavatkin hyödyntää mobiiliteknologiaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen, Saksan ja Kreikan talouksien kohtalonyhteys
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan
Yrittämisen kannukset kuntoon!

Avustusjärjestöt rahoittavat ihmissalakuljetusta

Iltalehti kertoi tänään tarinan seksiorjan asemassa olleen naisen paosta. Jutusta saa hyvän käsityksen siitä julmuudesta, jota monet äärimuslimit kohdistavat naisiin. Se ei kuitenkaan ole enää uutinen, eikä siksi tämän kirjoituksen aihe.

Sen sijaan kiinnitin huomiotani siihen, että nainen teki pakomatkansa "avustusjärjestöiltä saamiensa varojen avulla". Toisin sanoen Välimeren toisella puolella toimii avustusjärjestöjä, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen ihmissalakuljettajien bisneksen rahoittamisen.

Tässä tapauksessa matka ei suuntautunut Välimeren yli Eurooppaan, vaan Irakin ja Syyrian rajalla olevalle pakolaisleirille. Tapaus herättää kuitenkin kysymyksen siitä, rahoittavatko samat avustusjärjestöt myös Välimeren yli tapahtuvaa merenkulun sääntöjä väärinkäyttävää ihmissalakuljetusta, joka on vaatinut huomattavan määrän ihmisuhreja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka monikulttuurinen kaaos lopetetaan?
Feministis-rasistinen kuolemantuomio
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla

Vanhoja konsteja Kreikalle

Thomas Piketty ja neljä muuta ekonomistia vaativat Eurooppaa antamaan Kreikalle lainat anteeksi. He perustelevat vaatimustaan sekä sillä, että Kreikalta vaaditaan nyt mahdottomia, että euroalueen tulevaisuudella.

Minusta on hienoa, että nämä ekonomistit ovat huomanneet saman asian, josta kirjoitin reilut neljä vuotta sitten. Jo silloin oli selvää, ettei Kreikka selviä veloistaan. Ja jo silloin oli selvää sekin, että velat anteeksi antaen olisivat Euroopan Unionin taloudelle koituneet vahingot jääneet mahdollisimman pieniksi ja Kreikka olisi saanut uuden mahdollisuuden aloittaa alusta.

Toki Euroopan Unioni on virheellisellä politiikallaan jo aiheuttanut valtavia vahinkoja. Se on syytänyt Kreikkaan paljon vastikkeetonta rahaa vuoden 2011 jälkeen, jolloin ehdotin ettei sellaista annettaisi lainkaan, vaan ainoastaan tuettaisiin Kreikassa vaikeuksiin joutuneita pankkeja osakeantien kautta. Näin niiden omistus olisi siirtynyt rahoittajille eli euromaille.

Nyt ainoastaan Suomella on "takuudet", joiden ainoa merkitys lienee siinä, että maamme on äärimmäisen vaikea hyväksyä edes osittaista velkojen anteeksiantoa Kreikalle. Eivätkä lainojen leikkauksiin suostu monet muutkaan, jotka taloudellisesti likinäköisinä eivät näe nenänpäätänsä pidemmälle.

Niinpä valkakriisin todennäköisimpänä lopputuloksena Kreikka tulee ennemmin tai myöhemmin jättämään yksipuolisella päätöksellä lainansa maksamatta. Suomen kannalta tässä on se hyvä puoli, että takuudet saadaan mahdollisesti kotoutettua - jos sittenkään.

Koko Kreikan velkakriisi voidaan kiteyttää vanhaan sanontaan: "virhettä ei pidä korjata toisella virheellä", sillä juuri siten ovat EU-maat tehneet. Ensin yksityiset pankit luotottivat luottokelvotonta. Sitten pelastettiin nuo luotottajat ja jatkettiin itse luottokelvottoman luotottamista. Ja nyt tahdotaan ehdottomasti jatkaa tällä jo epäonnistuneeksi osoitetulla linjalla.

Käytännössä virheketjun seurauksena on tuhottu kreikkalaisten elämä ja euroalueen oma talouskasvu. Kuten juuri nyt näemme Kiinasta, on pelolla uskomaton merkitys talouden kannalta. Ja samanlainen pelko on vaivannut lähes koko EU:n aluettakin.

Pelko kyllä helpottaisi välittömästi kun Kreikkakriisi vain loppuisi. Siksi EU-maiden johtajien kannattaisi kuunnella Pikettyä ja kumppaneita - tai elleivät he halua uskoa eknonomisteja, niin lukea tuo neljän vuoden takainen oma kirjoitukseni...

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Euroopan Unionin syvin olemus
Mihin Kreikan vaihtoehdot johtavat?
Tehdään oikein!

Euroopan Unionin syvin olemus

Olemme saaneet viime päivinä seurata mielenkiintoisia näytelmiä, jotka valaisevat Euroopan Union syvintä olemusta. Tarkoitan Suomessa järjestetyn Ety-kokouksen ja EU:n Venäjään kohdistuvan sanktiopolitiikan välistä suhdetta, Kreikan velkakriisin viimeisiä vaiheita ja Välimerelle synnytetyn kansainvaelluksen kiemuroita.

Ety-kokouksessahan Suomi päätyi muiden EU-maiden painostuksesta tekemään ratkaisun, jonka mukaan venäläisiä matkustuskieltolistalla olevia henkilöitä ei päästetty Suomeen. Päätös saattoi sinänsä olla tyhmä tai viisas, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe.

Sen sijaan on merkittävää, että suurin osa EU-maista ei Suomen tiedustellessa niiden mielipidettä ottanut kantaa siihen, pitäisikö listalla olevat venäläispoliitikot päästää Suomeen tai vaativat suoraan Unioniintulokieltoja. Sen sijaan monet EU-maiden parlamentaarikot ovat tuominneet Suomen toiminnan jälkikäteen eli nyt, kun Venäjä on odotetusti nostanut asiasta metelin. Näin siitä huolimatta, että Suomi olisi alun alkaen halunnut päästää venäläiset kokoukseen.

Kreikan kriisin suhteen EU:n politiikkaa seuranneille vähemmän yllättävää oli puolestaan se, että ennen Kreikan kansanäänestystä kovasti uhonneet EU-johtajat ilmaisivat halunsa jatkaa edelleen neuvotteluja Kreikan lisärahoittamisesta, vaikka sinne syydetyn omaisuuden takaisin saamisesta ei ole mitään toivoa. Tai no, onhan EU-raha virrannut Kreikkaan jatkuvasti.

Toisin sanoen sääntöjä koko historiansa ajan rikkonut Kreikka saa kyllä muulta EU:lta tukea ja pääomia, vaikka enemmistö unionilaisista ei niitä haluaisikaan antaa. Samanaikaisesti Unionin sääntöjä pilkulleen noudattanut Suomi joutuu sylkykupiksi, vaikka on toiminut Unionin takia omaa tahtoansa vastaan.

Suomeen kohdistuneiden moitteiden kohtuuttomuutta korostaa vielä se, että Suomi on kärsinyt EU:n yhdessä määräämistä pakotteista enemmän kuin Venäjä konsanaan. Ja Kreikankin tapauksesta on hyvä muistaa, ettemme ole hukkaan heitetyillä rahoillamme pelastaneet kreikkalaisia, vaan vastuuttomasti luottoja myöntäneet keskieurooppalaiset pankit.

EU on myös solidaarisuuden nimissä sopinut Välimerestä pelastettujen kehitysmaalaisten sijoittamisesta "vapaaehtoisella pakolla" kaikkiin EU-maihin. Suomessa kansa vastustaa tällaista taakanjakoa, ja olihan kielteinen kanta tavallaan kirjattu hallitusohjelmaankin, jonka mukaan osallistumme taakanjakoon kiintiöpakolaismäärän kautta.

Siitä huolimatta näyttää siltä, että olemme de facto pakotettuja kantamaan vastuumme tästäkin solidaarisuudesta. Eikä tämä tapahdu edes nykyisen pakolaiskiintiömme sisällä. Eikä ainakaan suomalaisten enemmistön tuella.

Kun edelle kirjatut tapahtumat ottaa yhteistarkasteluun, ei voi olla huomaamatta, että orwellilainen viisaus "kaikki eläimet ovat tasa-arvoisisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset" kuvaa EU:n syvintä olemusta turhankin tarkasti. Tämä on valitettavaa, sillä epäorwellilainen EU voisi olla vahvuus ja hyvinvoinnin lähde koko Euroopalle. Nykyinen sen sijaan näyttäisi olevan maanosan ongelmien peruspilari ja lähde.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
60 000 taakkaa jaettavaksi Euroopan maille
Mihin Kreikan vaihtoehdot johtavat?
Uuden Ajan Uljas Kansojen Vankila?

HS: olemme tyhmiä verrattuna afrikkalaisiin

Pääkaupungin mahtilehden toimittaja Sami Sillanpää jysäytti tänään uutispommin. Hän nimittäin kertoi tuntevansa itsensä Afrikassa usein tyhmäksi, sillä menee siellä mihin maahan tahansa, ihmiset osaavat useampia kieliä kuin hän.

Esimerkkeinä hän kertoo eteläafrikkalaisesta taksinkuljettajasta, joka osaa yhtätoista kieltä sekä kongolaisesta tuttavastaan, joka osaa kuutta afrikkalaista ja kolmea eurooppalaista kieltä. Jälkimmäisten kongolainen kertoi olevan niin helppoja, että oli opetellut kaksi niistä ihan itse. Kieltämättä kyvykästä.

Uutinen on loistava. Tällainen osaamispotentiaalihan tarkoittaa sitä, että Afrikan maiden talous tulee nousemaan raketin lailla lähivuosina ja sikäläisten ihmisten elintaso ohittanee väestön ylivertaisen älykkyyden varassa Euroopan ja Pohjois-Amerikan luultavasti jo meidän elinaikanamme.

Sitä odotellessa Afrikasta maahamme tulevat maahanmuuttajat oppivat Suomen kielen ilman vaikeuksia: ellei joku opeta, niin kyllä tulija oppii uuden kotimaansa kielen ihan omin päin. Niin tai oikeastaan kielet, sillä kyllä tuolla lahjakkuudella oppii varmasti saman tien molemmat kansalliskielemme alta aikayksikön.

Kiitos Sami Sillanpäälle hänen mainiosta kirjoituksestaan, joka karisti mielestäni huolen Afrikan ja afrikkalaisten tulevaisuudesta. Erityisesti oli helpottava huomata, että Lynn ja Vanhanen ovat olleet väärässä afrikkalaisten älykkyyden suhteen. Samoin kuin amerikkalaiset älykkyystutkijat, joiden mukaan mustat ovat maan muita etnisiä ryhmiä merkittävästi tyhmempiä.

On myös hieno huomata, että maahanmuuton myötä suomalaisten keskimääräinen älykkyys tulee nousemaan tulevaisuudessa. Kun vain otamme maahamme riittävästi afrikkalaisia ja naitamme tyttäremme heille (poikia ei oikein voi naittaa, koska tulijoiden joukossa on vain vähän naisia), saamme huippuluokan älykköjä lastenlapsiksemme. Siis sellaisia, joiden seurassa tunnemme itsemme usein tyhmäksi. Aivan samoin kuin toimittaja Sillanpää tuntee itsensä Afrikassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi askel Afrikassa
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan
Ihmisryhmien kollektiivinen älykkyys ja c-faktori

Sananvapaus ja jumalanpilkka

Islannissa on päätetty poistaa jumalanpilkka rikoslaista. Taustalla ovat sananvapautta vastaan suunnatut rikokset, erityisesti isku Charlie Hebdon toimitukseen.

Minä en pidä kovin järkevänä uskonnon ja uskovaisten tahallista loukkaamista. Näin siitä huolimatta, että kuulun itse niiden tieteentekijöiden joukkoon, jotka eivät usko minkäänlaisiin yliluonnollisiin otuksiin.

Vielä vähemmän uskon sananvapauden rajoituksiin ja sitä varten säädettyihin epämääräisiin lakeihin. Tai vaikenemiseen mihin tahansa asiaan liittyvistä ongelmista. Paasikiven sanoin: tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Näin myös uskontoihin liittyvissä asioissa.

Minusta esimerkiksi Jussi Halla-ahon taannoinen muotoilu islamista pedofiiliuskontona ei tuottanut kunniaa lausujalleen. Sen sijaan hänen perustelunsa tuolle muotoilulle ansaitsivat ehdottomasti tulla esitetyksi sosiaalisessa mediassa ja osoittivat osaltaan Halla-ahon aseman maan johtavana isalmilaiseen maahanmuuttoon liittyvänä ajattelijana.

Minusta median olisi pitänyt nostaa Halla-ahon esittämät perustelut laajaan yhteiskunnalliseen keskusteluun sen sijaan, että se jäi kauhistelemaan edellä mainittua muotoilua. Näin siksi, että tuon uskonnon yhteyteen liittyy monia länsimaisen elämäntavan suhteen vaikeita kysymyksiä lapsiavioliitoista aina perheen sisäiseen väkivaltaan ja moniavioisuuteen, joiden perusteet löytyvät muslimien pyhistä teksteistä.

Mikäli haluamme maamme yhteiskunnan kannalta haitallisten uskonnnollisten tapojen muuttuvan ja maahanmuuttajien sopeutuvan, tulee meidän pystyä puhumaan avoimesti heidän elämänsä peruskysymyksistä. Myös silloin, kun ongelmat koskevat noita uskontoja niiden kannattajien mielestä halveksivalla tavalla.

Palatakseni vielä tuohon Halla-ahon lausahdukseen islamista pedofiiliuskontona. Hänen kirjoituksensa nousi mitä suurimmalla todennäköisyydellä yleiseen tietoisuuteen nimenomaisesti muotoilunsa takia. Jos hän olisi kirjoittanut vain perustelunsa, ei media olisi huomioitut asiaa lainkaan eikä se olisi tullut ihmisten yleiseen tietoisuuteen sitäkään vähään kuin nyt kävi.

Näin Halla-ahon räväkän muotoilun voi sanoa palvelleen Suomen etua, koska valmiutemme kohdata nopeasti kasvava islam uskontona olisi ilman sitä ollut vielä nykyistäkin heikompi. Ja erityisesti näiden maahanmuuttaperheiden tyttöjen ja naisten asema uskonnollisissa perheissään vielä nykyistäkin vaikeampi.

Omalta osaltani toivotan siis Islannille onnittelut järkevästä päätöksestä. Ja toivon Suomen seuraavan pohjoismaisen veljeskansamme esimerkkiä mahdollisimman nopeasti, koska näin toimimen valmiutemme minimoida maahanmuuton negatiiviset ilmiöt paranisivat oleellisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toimittaja Pirkko Kotiranta: patsas ja sananvapaus
Mutta kuka puolustaisi sananvapautta?
Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?

Kuinka monikulttuurinen kaaos lopetetaan?

Jemenissä vallitsee monikulttuurisen yhteiskunnan kaaos. Shialaiset huthit olisivat muuten ottaneet maassa vallan, mutta sunnalaisten naapurimaiden väliintulo on aiheuttanut lähes syyrialaistyyppisen monen osapuolen sodan, joka näyttäisi pitkittyvän epämääräiseen tulevaisuuteen.

Monikultturisen yhteiskunnan eteläosassa asuu sunneja ja itäosissa shiialaisia. Lisäksi maa on pullollaan somaleita. Näiden lisäksi maassa on useita pieniä vähemmistöjä ja aivan uutena ryhmänä arabien ja afrikkalaisten risteytyessa syntyneet ihmiset.

Jemen on aiemmin ollut jakautuneena kahdeksi valtioksi, joista eteläinen oli Neuvostoliittoon tukeutuva yhden puolueen hallitsema diktatuuri. Pohjoinen oli puolestaan ensin kuningasvaltainen diktatuuri kunnes muuttui arabitasavallaksi.  

Sisäisten levottomuuksien lisäksi etelä ja pohjoinen kävivät keskenään parikin rajakahakkaa ennen kuin yhdistyivät nykyiseksi Jemeniksi vuonna 1990. Uusi valtio on sittemmin käynyt naapureidensa kanssa monenlaisia sotia ja kärsinyt myös sisäisistä levottomuuksista. Tilanne paheni entisestään ns. arabikevään jälkeen. ja nyt maa on siis täydessä sekasorrossa.

Tätä taustaa vastaan olikin varsin mielenkiintoista lukea tutkija Susanne Dahlgrenin ratkaisuehdotus Jemenin tilanteeseen. Hänen mukaansa "Jemen vielä tulee jakautumaan kahdeksi valtioksi. Se voisi olla sellainen asia, joka vie maan kohti rauhaa". 

Olisi hyvä, jos Suomeenkin monikulttuurista värinää kaipaavat ihmiset lukisivat ajatuksella Dahlgrenin lausahduksen. Voisi ainakin toivoa, että se avaisi heidän silmänsä monikulttuurisista haaveista kylmälle todellisuudelle. Timo Soinia mukaillen: missä monikulttuuri, siellä sekasorto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neiti Sofia valitsi Carl Philipin ja monikulttuurisen valtakunnan
Oxfordin professori lopettaisi Välimeren tragedian
Monikulttuurisuuden hedelmiä poimitaan tällä kertaa Jemenissä

Feministis-rasistinen kuolemantuomio

Afganistanissa väkijoukko kiihottui taannoin tappamaan naisen, koska joku pani liikkeelle huhun, jonka mukaan tämä olisi polttanut Koraanin. Murhaajien harmiksi joku videoi tapahtuneen ja tiedosto levisi internetin kautta läpi maailman. Niinpä asia jouduttiin käsittelemään afganistanilaisessa tuomioistuimessa, joka totesi teon kuolemantuomion arvoiseksi.

Kuolemantuomiota pidetään Suomessa ja muuallakin Euroopassa yleisesti sivistymättömänä. Ja onhan se kiistatta ongelmallinen peruuttamattomuutensa takia - virheellistä tuomiotahan ei ole mahdollista perua. Siksi minäkään en kannata sitä missään tilanteessa.

Olen tässä asenteessani valtavirtaa, sillä suomalaisten äärimmäisen negatiivinen suhtauminen kuolemantuomioon näkyy siinä kiihottuneisuudessa (esimerkki jos toinenkin), joka seurasi sitä kun työ- ja oikeusministeri Jari Lindström oli kertonut pitävänsä kuolemantuomiota sopivana rangaistuksena esimerkiksi Anders Breivikin kaltaisen joukkomurhaajan tapauksessa.

Tätä taustaa vastaan oli jännittävää huomata, että nyt kun Afganistanilainen oikeus on muuttanut joukkolynkkaajien tuomion länsimaisittain hyväksyttäviksi kymmenen ja 20 vuoden vankeusrangaistuksiksi, ovat naisasia-aktivistit tuominneet kuolemantuomioiden peruuttamisen.

Jäänkin suurella mielenkiinnolla odottamaan median ja yksityisten bloginpitäjien tuomiota naisasia-aktivistien ihmisoikeusnäkemykselle. Vai onko sittenkin niin, että suomalainen media kyllä hyväksyy kuolemantuomion afganistanilaiselle lynkkaajalle, mutta ei kuitenkaan pohjoimaiselle joukkomurhaajalle. Ei kai sentään, sillä sellainenhan olisi selvää rasismia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeuskäytäntömme ajaa lainsäätäjän yli ja muuttaa rikokset kauppatavaraksi
Tapanilan joukkoraiskaajien tuomio vetää hiljaiseksi
Muslimisoituva Suomi ja naisrauha

Kuinka turvata kehitysyhteistyön ja luonnonsuojelun rahoitus?

Tämän aamun Helsingin Sanomien yleisönosastossa Saija Kuusela ja Kimmo Syrjänen vaativat lisää rahaa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma Metson toteuttamiseksi ja Sari Salomaa kehitysyhteistyövarojen pitämistä entisellään.

Metso-ohjelma perustuu metsänomistajien halukkuuteen rauhoittaa omaa metsäänsä. Käytännössä ohjelma toimii niin, että metsänomistaja ottaa yhteyttä ohjelmaan, jolloin paikalle järjestetään asiantuntija arvioimaan alueen suojeluarvo. Mikäli se todetaan suureksi saa omistaja suojelupäätöksen ja myös korvauksen menettämistään tuloista. 

Nähdäkseni Metso-ohjelma on lähtökohdiltaan terve. Se perustuu maanomistajan vapaaehtoisuuteen eli kunnioittaa yksityistä omistusoikeutta. Veronmaksajan kannalta ongelman muodostaa kuitenkin ohjelman rahoitus taloudellisesti vaikeina aikoina. 

Kehitysapua olen käsitellyt jo aiemmin. Siihen on syydetty vuosittain pari prosenttia julkisista varoista, eikä niille ole saatu vastinetta kuin nimeksi. Tai no, tokihan sillä on elätetty suurta joukkoa kehistysyhteistyöstä palkkansa saavia suomalaisia.

Tätä taustaa vastaan on suorastaan surkuhupaisaa lukea Salomaan kirjoituksesta sellaisia kliseitä kuin "ihmiskunnan karkkikulholle on päästetty vain osa meistä". Siis miten niin päästetty? Ja kuka on päästänyt?

Eiköhän totuus ole, että me olemme sillä "kulholla" edellisten suomalaissukupolvien ansiosta. Ja kulholla pysymisen edellytyksenä on tietenkin oma osaamisemme ja ahkeruutemme.

Salomaankaan ei pitäisi unohtaa, että vielä 1860-luvulla Suomi oli suurvallan alistama kehitysmaa, jossa ihmisiä kuoli nälkään. Siitä tilasta noustiin panostamalla koko kansan koulutukseen, luomalla yrittämiselle ja sijoituksille suotuisa toimintaympäristö sekä tekemällä ahkerasti töitä. 

Sama tie on tarjolla kaikille nykyisille kehitysmaillekin, kunhan ne vain pidättäytyisivät väestöräjähdyksestä, keskinäisestä nahistelusta ja korruptiosta sekä ryhtyisivät ahkerasti ja yksituumaisesti kehittämään omaa yhteiskuntaansa.

* * *

Kun hallitus on nyt kestävyysvajeen takia supistamassa julkista sektoria kaikilla tasoilla, olisi Kuuselan, Syrjäsen ja Salomaan ollakseen uskottavia pitänyt kertoa miksi Metso-ohjelma tai kehitysyhteistyö ovat tärkeämpiä kuin muut supistamisen kohteena olevat julkiset toiminnat. Siis sellaiset kuin tutkimus, päivähoito, koulutus, sosiaaliturva tai terveydenhoito. 

Koska en usko sellaisia perusteita löytyvän, kannustan kirjoittajia ryhtymään toimiin ja alkavan rakentamaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa rahoitusmallia ajamilleen asioille samaan tapaan kuin toimittiin esimerkiksi Helsingin lastensairaalan kanssa. Mikäi heillä on hengenheimolaisia, uskon että heillä on hyvät mahdollisuudet kerätä rahoitusta nyt kun verorahoista sellaista ei tunnu löytyvän.

Totesihan Sari Salomaakin, että hänen "veroeuroistaan riittää jaettavaa myös nälänhädästä kärsiville". Hän ja muut lahjoittajat voisivatkin ajatella kehitysyhteistyöhön lahjoitettavia varoja vapaaehtoisena veronkorotuksena. 

Esimerkiksi prosentti keskimääräisestä noin 40 000 euron vuositulosta tekisi jo 400 euroa. Jos joka kymmenes suomalainen kantaisi näin vastuutaan, kertyisi kehitysyhteistyöhön jo 200 miljoonaa euroa.

Jos prosentti tuntuu suurelta, kannattaa muistaa, että suurin osa suomalaisista maksaa samanlaisen summan seurakunnalleen. Tämä siis täysin vapaaehtoisesti ilman julkista painostusta. 

Ehkä maallistunein osa kirkkoon kuuluvista, mutta kehitysyhteistyövaroista huolestuneista, ihmisistä voisi vaihtaa jäsenmaksunsa maksuksi suoraan kehitysyhteistyöhön. Näin heidän kokonaisverorasituksensa ei edes kasvaisi.

Lisäksi kannattaisi etsiä vastuuta kantavia yrityksiä, jotka voisivat kiillottaa kilpeään lahjoittamalla suuriakin summia hyvään tarkoitukseen. Näin kehitymaiden nälkäänäkevät saisivat apua ja asian puolesta toimivat hyvän mielen. 

Sama logiikka toimii tietenkin myös luonnonsuojelun osalta. Siinä kannattaisi ottaa mallia Pentti Linkolasta, joka on perustanut tarkoitusta varten säätiön, joka ostaa metsiä suojellakseen niitä. Ehkä Kuuselan ja Syrjäsen kannattaisikin ryhtyä Linkolan säätiön aktiivisiksi toimijoiksi, jolloin heidänkin ajamansa asia edistyisi. 

Summa summarum. Nykyaikainen hyvinvointiyhteiskunta on labiili rakennelma. Nousukausina jaettavaa riittää ja usein mennään yli jakovaran. 

Tämä kostautuu sitten taloudellisesti ankeina kausina, jolloin säästötoimet on syytäkin osoittaa sellaisiin toimintoihin, joilla ei ole suoraa vaikutusta talouden kohenemiseen. Valitettavasti sekä luonnonsuojelu että kehitysyhteistyö ovat sellaisia, joten niiden toiminnan taso voidaan turvata yli huonojen aikojen vain niistä kiinnostuneiden omalla aktiivisuudella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysavun leikkaaminen ei ole Suomen (tai ainakaan Kepan) etu
Turvapaikanhakijat haastavat hallitusneuvotteluiden sopeuttamisohjelman
Susisopu

Pitkä kuuma kesä

Iltalehti uutisoi tänään ennusteen, jonka mukaan kehnot kesäkelit jatkuvat Suomessa myös seuraavat kolme kuukautta. Siitä tuli mieleeni reilun kolmen kuukauden takainen ennuste, jonka mukaan meille piti tulla ennätyskuuma kevät ja alkukesä.

Todellisuudenhan kaikki tiedämme, kesäkuu oli Suomessa joko kylmä tai poikkeuksellisen kylmä, eikä toukokuukaan ollut sen kummempi vaikka huhtikuu olikin lämmin. Kaikkiaan tuo ennuste meni siis aika lailla pieleen.

Tämän päivän uutisoinnin seurauksena päätin käydä katsomassa samaisen instituutin ennusteen seuraaville kolmelle kuukaudelle. Sen mukaan Suomessa on seuraavat kolme kuukautta selvästi normaalia lämpimämpää -  siis toisin kuin Iltalehden tänään uutisoimassa ennusteessa.

Kuten edelle kirjoittamastani ilmenee ja kaikki lukijani varmasti muutenkin tietävät, on näillä pitkän aikavälin ennusteilla vain viihdearvo. Siksi onkin huvittavaa, että myös Ilmatieteen laitos julkaisee yhtä tällaista ennustetta, joka on toki muualla tehty, mutta jota laitoksen meteorologi kuitenkin kommentoi. Sen mukaan tämän vuoden heinä - syyskuun lämpötila ei poikkea normaalista, eikä sitä tee myöskään sademäärä.

Jään siis jännityksellä odottelemaan kuka ennustajista osui tällä kertaa oikeaan. Osoittaakseni meteorologista oppineisuutta tai vaihtoehtoisesti ennustajaeukkomaisuutta esitän tässä myös oman sääennusteeni seuraavan vuoden ajaksi kolmen kuukauden jaksoina.

Sen mukaan heinä - syyskuun aikana on selvästi lämpimämpää kuin sitä seuraavalla kolmen kuukauden jaksolla eli loka - joulukuussa, joka puolestaan on lämpimämpi kuin sitä seuraava kolmen kuukauden jakso. Sitten alkaa lämmetä niin, että vuonna 2016 meillä on edessä pitkä kuuma kesä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ristiriitainen lämpötilaestimaatti
Etelämantereen jäähyllyt sulavat, mutta lämpeneekö manner?
Onko luvassa ennätyskuuma kesä?

Saksassa kuunteleminen on tärkeää

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna siitä, kuinka Saksassa äärioikeiston tekemät väkivaltarikokset ovat lisääntyneet. Jutussa on haastateltu Saksan sisäministeriä, jonka kommentit hämmästyttivät.

Ensin hän toteaa suorassa sitaatissa: "Saksan on kannettava vastuu niistä, jotka etsivät turvaa". Lausetta ei selitellä, mutta olen ymmärtänyt sillä tarkoitettavan positiivista suhtautumista kehitysmaista tulevaan ihmisvyöryyn.

Jutun lopussa taas todetaan sisäministerin sanoneen, että poliitikkojen olisi erittäin tärkeää kuunnella niitä saksalaisia, jotka vastustavat maahanmuuttoa. Myöskään tämän lauseen merkitystä ei avattu, mutta sitä edeltäneen kommentin perusteella se ei tarkoittane ainakaan kehitysmaalaisten maahanmuuton lopettamista.

Minä jäinkin jutun luettuani pohtimaan, miksi Saksan sisäministerin mielestä maahanmuuttoa vastustavia on tärkeää kuunnella, jos asialle ei kuitenkaan aiota tehdä mitään? 

Jäin myös vaille perusteluita siihen, miksi väkivaltaisen äärioikeiston synnyttävää ilmiötä on ministerin mielestä ehdottoman välttämätöntä jatkaa. Eikö ongelmaan kannattaisi kuitenkin suhtautua vakavasti jo Saksan historiankin takia. Vai ajatellaanko maan hallituksessa, että äärioikeisto rauhoittuu kauniisti kuuntelemalla?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
60 000 taakkaa jaettavaksi Euroopan maille
Taakanjaosta
Saksan presidentti avasi tien Suomen vaurastumiselle