EU luopui tulevasta talouskasvusta

Kreikan kriisiä päätettiin jälleen pidentää. En aio tässä ruotia asian suoria taloudellisia seurauksia, sillä ne on jo ehditty palastella moneen kertaan. Esimerkiksi täällä todetaan seuraavat kolme suoraa seurausta

1. Kreikan valtio tuskin saavuttaa kestävää saati tasapainoista rahoitusasemaa, joten Kreikalle toimet merkinnevät ennemmin lisäaikaa ja "totuuden hetken" lykkäämistä.
2. Suorasta eurovaltioiden välisestä rahoitussuhteesta syntyvät tappiot voivat olla juuri sellaisia tappioita, joita europäättäjät ovat aiemmin itsekin pitäneet EU:n perussopimuksen vastaisina.
3. Kreikka III -ohjelman kenties selkeimpiä hyötyjiä ovat...spekulointiin erikoistuneet korppikotkarahastot ja muut kovin panoksin pelaavat riskisijoittajat.

* * *

Tosiasioiden valossa on selvää, että Kreikan ja kreikkalaisten kannalta onnellisinta olisi, mikäli maa päästettäisiin irti eurosta ja annettaisiin uuden drakman devalvoitua siten, että maalle palautuisi jälleen kansakunnan tuottavuutta vastaava taloudellinen kilpailukyky. Tämän totesin itse kesäkuussa 2011, Telegraph-lehden taloustoimittaja pari viikkoa sitten ja Timo Soini tänään.

Vaikka kaikki tietävät eurosta eroamisen olevan kreikkalaisten kannalta paras ratkaisu, näin ei kuitenkaan ole haluttu tehdä. Tämä johtuu siitä, että monet pelkäävät Kreikan eron ja sen myötä todennäköisesti tapahtuvan velkojen hoitamatta jättämisen johtavan maailmanlaajuiseen kriisiin. Sen kustannukset voisivat olla moninkertaiset Kreikan tukemisen kuluihin verrattuna.

Voidaan kuitenkin kysyä, kannattaako kriisiä pelätä? Vaikka kertaromahduksen kustannukset epäilemättä olisivat valtavat, eikö vuosikausia pitkittyvän eurokriisin ja sen takia matelevan talouskasvun hinta nouse vielä korkeammaksi? Näin siksi, että pikaista kriisiä seuraava euroalueen talouden nousu lopulta korvaa syvänkin kriisin menetykset korkojen kera? Vai muistaako joku talouskriisiä, jonka jälkeen eurooppalainen talouskasvu ei olisi nostanut maanosamme vaurautta kriisiä edeltänyttä aikaa korkeammaksi?

Edelle kirjoittamani perusteella näyttääkin siltä, että Euroopan poliittisten ja taloudellisten johtajien pelko Kreikan euroeron seurauksista perustuu puutteelliseen analyysiin, jossa romahduksen seurauksia on tarkasteltu yksipuolisesti ja liian lyhyellä aikavälillä. Sen seurauksena Etelä-Euroopan maiden luoma talouden epävarmuus mitä luultavimmin näivettää eurooppalaista taloutta vielä vuosikymmeniä eteenpäin, emmekä pääse nauttimaan luonnollisen talouskasvun luomasta hyvinvoinnista, joka seuraisi Kreikan euroeroa muutaman vuoden viiveellä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Primitiivinen ja surkea kulttuuri
Päättäjien pukinsorkka veronmaksajan kukkarossa?
EU:n kriisinhallinta selkokielellä

Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?

Aina ajoittain yhteiskunnallisessa keskustelussa nousee esiin tarve modernisoida lapsille annettavan maailmankatsomuksellista opetusta. Viimeksi asian taisi nostaa esiin ministeri Jukka Gustafsson.

Minusta, niin sanottuna negatiivisena ateistina, uskonnonopetuksella oli tärkeä paikkansa yhtenäiskulttuurin Suomessa, jolloin uskonto toimi esteenä uskonnollisten hiihhuliliikkeiden syntymiselle ja kasvamiselle. Siis sellaisille, joita esiintyy esimerkiksi uskonnonopetuksen kieltäneessä Yhdysvalloissa.

Mutta nyt kun uskonnollinen yhtenäiskulttuuri on hajonnut maallistumisen ja maahanmuuton myötä, ei koulu ja veronmaksaja voi vastata kaikenlaisten uskonnollisten ryhmien uskonnonopetuksesta. Tehtävä jää siis kullekin uskonnolliselle yhteisölle itselleen. Valitettavasti tässä järjestelmässä on vaarana, että nämä liikkeet tai ainakin osa niistä hoitavat asian kiikoisammin ja epäpätevämmin kuin se hoidettaisiin viranomaisten valvomassa koulussa.

Tällaista maailmankuvien sirpaloitumimsta ja mahdollista äärevöitymistä vastaan voisi oikein järjestetty kaikille yhteinen uskontotieto toimia ehkäisynä. Tarkoitan tällä sitä, että tieto eri uskontojen toisistaan poikkeavista ja keskenään usein ristiriitaisista käsityksistä voisi tarjoata lapsille ja nuorille vertailukohdan, jonka puitteisiin he voisivat asettaa oman uskonnollisen taustayhteisönsä näkemykset ja vaatimukset. Mitä radikaalimpia ne olisivat, sitä todennäköisemmin aikuistuva nuori ymmärtäisi niiden järjettömyyden maailmankatsomusten joukossa.

En kuitenkaan pidä uskontotietoakaan erityisen hyvänä ratkaisuna uskonnon korvaamiseksi. Voidaan nimittäin kysyä, miksi ihmeessä erilaisten uskontojen tieteelliselle tiedolle vieraita uskomuksia ja dogmeja tulisi opettaa koululaisille? Sen lisäksi, että se olisi järjetöntä, veisi se samalla uskottavuutta myös muulta kouluopetukselta.

Näistä syistä haluan tässä nostaa harkittavaksi vaihtoehdoksi oppiaineen, jossa keskeisenä tavoitteina olisivat loogisen ja filosofisen ajattelun kehittäminen. Tällaisen oppiaineen voisi olettaa korvaavan varsin tehokkaasti entisaikojen uskonnollisen opetuksen roolin maailmankatsomuksellisten ääri- ja hurmosliikkeiden ehkäisijänä - opetushan kehittäisi oppilaan omaa loogista ajattelua siten, että he ennemmin tai myöhemmin kyseenalaistaisivat itse perusteettomat uskomukset ja dogmit. Samalla oppiaineen voisi olettaa kehittävän kykyä havainnoida ympäristöään, mitä taitoa tarvitaan kaikkialla ihmisen elämässä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yksisarvisia
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?
Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa

Ennakoiko lämmin syyskuu ilmastonmuutoksen paluuta?

Syyskuu 2012 oli maailman tilastoidun säähistorian lämpimin, kertoi Yhdysvaltain kansallinen ilmastotietokeskus NCDC. Kulunut syyskuu oli samaa ennätystasoa kuin edellinen ennätyssyyskuu vuonna 2005. Näin uutisoi YLE 16. lokakuuta. 

Maailmassa on muutamia globaaleja säätilastojen kerääjiä. Niinikään amerikkalaisen GISS:in mukaan syyskuu oli ilmastohistorian neljänneksi lämpimin. Eroa heidän mukaansa lämpimimpään vuoden 2005 syyskuuhun kertyi 0,07 astetta. Ei siis paljon, mutta globaalit keskilämpötilathan eivät vaihtele kovin paljoa vuodesta toiseen. GISS:in mukaan tämän vuoden syyskuun ja vuoden 2005 syyskuun väliin mahtuvat vuosien 2009 ja 2003 syyskuut.

Kolmas suuri ilmastotietokanta on eurooppalainen Itä-Anglian yliopiston Met Officen tilasto. Jostain syystä se laskee oman globaalin keskilämpöestimaattinsa selvästi amerikkalaisia hitaammin.  Sen vasta nyt saataville annettujen tilastojen mukaan syyskuu oli vuoden 2003 syyskuun ohella kaikkien aikojen lämpimin.

Voidaan siis todeta, että kaikki globaalia ilmastoa arvioivat tahot ovat päätyneet siihen, että viime syyskuu oli varsin lämmin. Näyttääkin siltä, että olemme jälleen palanneet tilanteeseen, jossa maapallon globaalit lämpötilat ovat olleet hienoisessa nousussa vuoden takaisen sään viilenemisen jälkeen.

Koska kaikkiaan globaali lämpötila on pysynyt käytännössä muuttumattomana vuoden 1998 jälkeen, on nyt nähty muutos erittäin mielenkiintoinen. Syyskuun tilastot eivät kuitenkaan vielä vahvista siirtymistä lämpenevän ilmaston maailmaan, sillä esimerkiksi GISS:in ja Itä-Anglian yliopistojen tilastoissa syyskuun ennätykselliset anomalialukemat (siis poikkeamat vertailujakson keskilämpötilaan) ovat alhaisia verrattua muiden kuukausien anomalioihin kuten seuraavasta kuvasta näkyy:

Kuvasta näkyy, että Itä-Angilan yliopiston mukaan syyskuussa on kaikista kuukausista pienin ja GISS:in mukaan kolmanneksi pienin anomalia verrattuna muiden kuukausien ennätysanomalioihin. 

Kuvasta näkyy myös, että vuoden ensimmäisten kuukausien tähän mennessä tilastoidut anomaliat ovat olleet loppuvuotta suurempia. Tässä tilanteessa mielenkiinto onkin siirrettävä muutaman kuukauden päähän, jolloin keskeinen kysymys kuuluu että nähdäänkö vuoden 2013 alkukuukausina uusia anomaliaennätyksiä. Jos näin käy, voimme todeta ilmanstonmuutoksen 15-vuotisen keskeytymisen päättyneen ja maailman siirtyneen uuteen ilmaston lämpenemisen vaiheeseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Siirtyviä maalitolppia ja outoja ilmastomalleja
Australian ilmasto vaihtelee ennen näkemättömällä tavalla
Ilmastonmuutosteoria on nyt falsifioitu - vai onko?

Primitiivinen ja surkea kulttuuri

Olemme saaneet vuosien mittaan tottua siihen, että muslimit muuttuvat väkivaltaisiksi raivopäiksi, mikäli heille pyhää profeettaa loukataan, tai edes kuvataan pilakuvassa. Olen aina pitänyt tätä osoituksena heidän kulttuurinsa ja käyttäytymiskoodinsa primitiivisyydestä ja surkeudesta omaamme verrattuna.

No, nyt kuuluu Kreikasta kummia. Myös siellä on uhkailtu ja jopa hakattu YLE:n uutisen mukaan Jeesukseen liittyvän näytelmän esittäjiä. Uhkailijoita ja hakkaajia ovat kristinuskoiset kreikkalaiset.

Jos ja kun YLE:n uutinen pitää paikkansa, ei voi todeta muuta kuin että nyky-kreikkalaisten kulttuuri ja käyttäytymiskoodi on primitiivinen ja surkea verrattuna suomalaiseen kulttuuriin. Sillä erolla kuitenkin, että edelleen saman uutisen mukaan maan uskonnolliset johtajat ovat tuominneet väkivallan. Tämä sentään erottaa kreikkalaisen primitiivisyyden ja surkeuden islamilaisesta vastineestaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rohkeita miehiä, ressukoita ja väkivaltaa
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?
Kreikka ja suomalaisen politiikan rehellisyys